Miksi ihmiset käyttävät tuotteita? Miksi emme syö pelkästään pakkaamatonta terveellistä tuoreruokaa? Johtuuko se laiskuudesta? Itsekurin vai valistuksen puutteesta?

Taloustieteessä käytetään termiä ”ajankäytön vaihtoehtoiskustannus”. Se tarkoittaa kaikkea mitä valitsen olla tekemättä, nyt kun käytän iltani kirjoittamiseen. Tämän tekstin täytyy olla todella arvokas, koska voisin olla kultsin kanssa kuuntelemassa Antti Tuiskua. Tottakai on ok vaihtaa huvi taiteiluun jos sille tuntuu; se on valinta, jonka saan tehdä. Mutta onko okei syödä kätevästi jotain nopeaa, silloin kun ei halua kokkailla enää kolmatta kertaa saman päivän aikana?

Mitä, jos jokin on minulle joskus tärkeämpää kuin ajan käyttäminen ainasamaan kaupassakäyntiin, ruoanlaittoon, kattamiseen, aterioimiseen ja tiskaamiseen? Onko silloin oikein turvautua aikaa säästäviin keinoihin? Slow food on ihanaa – mutta onko se ihanaa jos siitä tulee kotiruoantuoksuinen vankila?

Kaikilla perheillä ei ole aikaa vaikka kuinka haluaisivat panostaa.

Vaihtoehtoiskustannus koskee ajan ja rahan lisäksi myös energiankäyttöä. Monilla on nykyään energiaakin aika rajallisesti.

Kyse on myös flowsta ja vapaudesta. Usein kun jotain meinaa saada aikaan, on keskeytyksen hinta paljon suurempi kuin se puoli tuntia jonka ruokatunti varsinaisesti vei – koska parhaaseen momentumiin takaisinpääseminen voi viedä vähintään toisen mokoman.

Ruoka on meidän yleisin keskeytys – aikana, jossa sekunninkin ylimääräinen latausviive jossain iPhonen applikaatiossa on liikaa, eikä kukaan ei jäisi kokonaiseksi minuutiksi vartomaan nettisivun latautumista, vaikka se lupaisi minkälaista arvoa.

Onko ihminen mennyt rikki? Onko kansalaisten attention span vajonnut pikkulapsen tasolle, onko keskittymiskykymme hajautunut pirstaleiksi? Ei oikeastaan: teknologia vain opettaa meidät oppimaan, omaksumaan, jakamaan ja kokemaan enemmän, siinä rajallisessa ajassa mikä meillä on. Tämä nostaa ajan arvoa, hintaa, vaihtoehtoiskustannusta koko ajan. Mitä parempaa voit saada, sitä parempaa haluat kaikelta muultakin ajaltasi. Mitä useampia ja upeampia juttuja voit tehdä, kokea, luoda tai jakaa tunnin aikana, sitä nihkeämpi olet vaihtamaan tunnin tai pari päivässä aina samaan ruoanlaittorutiiniin. Moni suuri aikaansaaja elää kylmällä pitsalla, koska sen tilaaminen vapauttaa koko asian miettimisestä. Voisimmeko tarjota heille jotain hieman parempia vaihtoehtoja? Tai ainakin olla tuomitsematta niitä jotka tähän pyrkivät 🙂

Yhä useampi elää jo enemmän flowssa ja nautinnossa, eikä rutiinien suorittaminen ole enää niin suosittua. Moni on huolissaan tällaisesta kehityksestä. Mutta se on se mitä täytyykin tapahtua, jotta ihmiskunta voi kehittyä seuraaville tasoille. Jos halutaan viisastua, täytyy viisastumista nopeuttaa. Ja sitä teknologia koko ajan tekee: eliminoi hukkaminuutteja ja -sekunteja pois kaikesta mitä me oikeasti halutaan ajallamme tehdä.

Tottakai joillekin ruoanlaitto on päivän paras meditaatio, ja laadukkaiden tuoreraaka-aineiden haaliminen rakas harrastus. Mitä vauraampia ja vapautuneempia meistä tulee ajallisesti, sitä rennommin voimme allokoida aikaa rakastamiemme asioiden pariin. Mitä vähemmän aikaa menee hukkaan, sitä enemmän sitä jää tärkeään – joka saattaa joillekin olla keittiössä touhuaminen, muttei kaikille.

Vaikka kaikki rakastaisivat ruoanlaittoa, silti osa ihmisistä voi rakastaa jotain muuta vielä enemmän. Ja silloinkin kaikki mikä vapauttaa flowta pois safkan miettimisestä, itse kullekin kaikkein kiinnostavimpiin sfääreihin, tulee ainoastaan kasvattamaan suosiotaan, niin kauan kuin maailma tarjoaa yhä kattavamman valikoiman kiehtovia vaihtoehtoja jokaisen huomiolle. Minä rakastan ruokaa, yritän olla siinä jopa expertti – ja silti laitan sitä harvoin, koska rakastan keittiön ulkopuolista elämää, opiskelua ja opettamista, vieläkin enemmän.

 

Virallinen valistus arvostelee terveellisiä tuotteita, usein jopa lyttää ne ihan maanrakoon. Tuotteet ovat toki ok silloin kun ne tulevat status quon sisältä, tutuilta brändeiltä jotka ovat ehtineet sponsoroida asiantuntijoiden tapahtumia, puheita, konferensseja, koulutusta ja tutkimuksia jo jonkin aikaa. Valkosokeroitu glyfosaattiBix on jees; ravinnetiheästä superfoodista varoitellaan vuodesta toiseen. Tämä ei ole pahuutta tai väärin tai mitenkään ihmeellistä; sillälailla jokainen markkina, ammattikunta ja kaikki massatiedonvälitys toimii. Kunhan asiakkaana tiedät tämän.

Ymmärrät jo, että kun telkkarissa mainostetaan jotain, se ei tarkoita että se olisi totta; se vain tarkoittaa että tällaisia mielikuvia joku iso eli byrokraattinen, riittävän korkeakatteinen rahoittaja haluaa sinulle tänään luoda – jotta ostaisit enemmän jotain keinotekoista krääsää, hinnalla josta riittää extraa sisällöttömien pushausmainosten tuottamiseen.

Yhä useampi alkaa jo ymmärtää, että myös tutkimusrahoitus tulee samoista lähteistä – ja samoista syistä.

Jokainen tämän blogin lukija hoksaa, että mainoksilla pyritään vaikuttamaan meihin – eihän niitä muuten siellä olisi. Osa alkaa myös ymmärtää, että kaikelle muullekin sponsoroinnille halutaan tuottoa; ettei Valio huvikseen sponssaa ammattilaisten tai vaikuttajien tapahtumia ja tutkimusryhmiä. Firmat harvoin käyttävät rahaa vain menettääkseen sitä – itseasiassa sellaisesta tulisi toimitusjohtajalle rikosoikeudelliset sanktiot, ja siksikin osakeyhtiöt käyttävät rahaa saadakseen sitä vaihdossa takaisin enemmän. Tästä ei kannata suuttua; se vain kannattaa ymmärtää jotta voi tehdä omat ostopäätökset realistisemmalta pohjalta.

Me kaikki jotka joskus jotain rahaa kaupassa käytetään, eletään osana tätä samaa markkinakoneistoa, eikä se muutu piilottamalla päätä pensaaseen. Itseasiassa se ei muutu edes valittamalla sille. Markkinamekanismia ei kiinnosta, vaikka minun mielestä se olisi syy maailman ongelmiin. Markkinamekanismi sen sijaan auttaa myös minua, pientäkin ihmistä, kun herkistyn kuulemaan mitä sillä on sanottavana.

 

Aina kun joku valtarakenteiden ulkopuolelta koittaa saada valtaa tavalla, joka veisi sitä pois niiltä joilla se tällä hetkellä on, tulee tottakai valtarakenteen sisältä vastustusta – yleisimmin status quolta palkkansa saavien suojatyöasiantuntijoiden suulla. Siksi uudet ilmiöt kannattaa kasvattaa ja kehitellä joko tutkan alapuolella lentäen, tai sitten lyöttäytyä sellaiseen kelkkaan joka on jo ehtinyt lujittaa asemansa, jolla on jo paikka vallan ytimessä. Maailma muuttuu jo niin nopeasti, että moni alkaa suosia edellistä keinoa – ja hurjimmat heistä eivät jaksa edes peitellä todellisia aikeitaan, koska vakiintunut valtarakenne ei ehdi enää painaa alas kaikkia vauhdikkaasti kasvavia kilpailijoita jokapuolella. Nykyään status quo, kuten vaikkapa Facebook, joutuu pikemminkin ostelemaan pois lupaavimmat kilpailijat, eli liittymään niiden kelkkaan, palkiten niiden perustajat miljardeilla euroilla, eikä enää päinvastoin.

Sama meininki alkaa näkyä ravinnossa ja terveydessä. Brändäämätön tuoreruoka ei ehkä koskaan tule olemaan merkittävä bisnes; liikevaihto, ja siten valta ja asema, on tuotteissa joita voidaan monistaa nopeasti ja asettaa parhaille hyllypaikoille. Joten kuka ottaa haltuun tuotebisneksen, ottaa lopulta haltuun myös mediat, asiantuntijoiden tapahtumat ja konferenssit, valistajille jaettavat materiaalit, ja lopulta jopa ammatinharjoittajien opetusohjelmat, oppikirjat ja luentoslaidit, kuten tämä esimerkki Helsingin Yliopiston safkatiedekunnasta:

 

Suojatyö vs. markkina

Suojatyöllä tarkoitan kaikkea missä palkka tai asema ei riipu työn tuloksista, vaan riittää kun noudattaa tiettyjä sääntöjä, ohjeita tai suosituksia.

Esimerkiksi suojatyöblogaaja olisi sellainen, jolla olisi lainsäädännön suojaama amattinimike, joiden määrän yhteiskunta pitäisi tiukasti rajoitettuna, jottei ammattilaisen tarvitse kilpailla lukijoista tai keksiä mitään uutta. Suojatyöblogaajan työnkuvaan ei kuuluisi aiheuttaa liikuttaa lukijoita uusilla nerokkailla assosiaatioilla, vaan toistaa ylhäältämäärättyjä sääntöjä, ohjeita ja virallisia suosituksia vuodesta toiseen. Yhteiskunta takaisi suojatyöblogaajalle automaattisen asiakasvirran tekstien kuivuus-asteesta riippumatta, poliittisilla päätöksellä tai erilaisilla sosiaalitukirakenteilla, joista vain virallisen blogaajakoulutuksen läpikäyneet pääsisivät nauttimaan.

Itseasiassa toimittajan ammatti oli vielä hetki sitten lähes ylläkuvatun kaltainen suojatyövirka, mutta nykyään valtamediakin joutuu kilpailemaan vapaan median kanssa, joten siellä ei ole enää automaattisesti varaa elättää ohjeenmukaisia artikkeleita toistavia normitoimittajia. Nykyään myös mediatuottajan tarvitsee kehittyä ja seurata aikaansa, koska ala on altistunut kilpailulle ja sille pelätylle markkinamekanismille. Sama koskee pian kaikkia aloja, myös terveyttä ja ravinto-ohjeistusta. En usko, että kaikkein turvallisimmin laitostuneinkaan ravintoneuvoja saa enää viiden vuoden päästä asiakkaita, edes KELAn kautta tai lääkäreiden lähettämänä, jos ohjelmassa lukee edelleen sama valkomaito, glyfosaattivehnä, kemiallisesti kovetettu margariini + enemmän E-koodeja kuin raaka-aineita. Tai ainakaan ne viimeiset hitaimmat, alistuvimmat ja vähiten itse ajattelevat asiakkaat eivät tee ammattilaisen oloa kovin arvostetuksi enää siinä vaiheessa. Terveysalakin alkaa altistua kilpailulle ja uusille tuulille, missä myös tuloksilla on merkitystä eikä pelkkä virallisestikorrektien sääntöjen toistaminen riitä.

Virallinen ei tarkoita koskaan laadukasta, toimivaa tai ajankohtaista. Virallinen tarkoittaa vain sellaista, joka seuraa aikaa kaikkein isoimman byrokratian tahtiin eli kaikkein hitaimmin – eli jää rankimmin jälkeen ihmisten tarpeista, ajan hengestä ja markkinoiden muotivirtauksista. Siellä suojatyöläisen ennen niin turvallinen mutta nykyään yhä epäkiitollisempi tehtävä on toistaa koko markkinapaikan rajuimmin ajastaan jälkeenjäänyttä ohjeistusta.

Vaikuttajat jotka ymmärtävät miten markkinamekanismi ja vallan dynamiikka yhteiskunnassa toimii, ja jotka haluavat säilyä relevantteina kilpailun vapautuessakin, käyttävät aidon luonnollisuuden ja vapauden sanomaa markkinointiviestinä mahdollisimman autenttisesti luontoa kunnioittavien ja elämää vapauttavien tuotteiden myymiseen – ja ennen kaikkea käyttävät näitä riittävän laadukkaita tuotteita pedagogisena apuna luonnollisuussanoman levitystyössä. Opetushan jää aina paremmin mieleen, kun tunteita herättävä mielikuva tai tarina voidaan linkittää fyysiseen esineeseen. Mitä useammassa paikassa tuo esine esiintyy saman näköisenä, sen paremmin opetus potkii ja oivallus leviää. Siksi hyvä pedagogiikka sopii täydellisesti yhteen brändäyksen kanssa. Brändin voima ja massatuotteen etu, verrattuna aitoon ruokaan tai puhtaaseen luontoon, on sen kyky ja halu esiintyä samannäköisenä loputtomasti monistuen ja yhä laajempaa kiinnostusta ansaiten. Tämän aikakauden suurinta neroutta on yhdistää luonnollisuuden ja tuotteistuksen parhaat puolet, sen sanoman levittämiseen joka voi maailman ihan oikeasti pelastaakin. Tarvitset tuotteita sanomasi tueksi; valitse ne hyvin. Tarvitset myös sanomaa tuotteidesi tueksi; valitse sellainen joka täyttää ihmisen universaalit ja ajankohtaiset tarpeet.

Status quo edustaa aina luonnonvastaisuutta. Hallitseminen on sen helpompaa ja kustannustehokkaampaa, mitä ennalta-arvattavammin ja hallitummin kaikki toimii. Luonnollisuuden puolestapuhuminen kulkee lähes aina käsi kädessä status quon haastamisen kanssa – ja vastaavasti status quolta suojatyöpalkkansa saanut asiantuntija päätyy lopulta puhumaan ravinneköyhän keino-, teollisuus- tai laitosruuan puolesta, vaikka alunperin intentiot olisivat olleet hyvinkin positiivista ja luonnollisuutta ihainnoivaa laatua.

Vapaudessa on aina enemmän iloa, elämää, tuoksua, väriä ja spontaania monimuotoisuutta kuin valtarakenteiden sisällä. Valtarakenteissa on hankala puhua vapauden puolesta – jos haluaa säilyttää esimiesten hyväksynnän. Se, että hauskaa saisi olla vain viikonloppuna, on totta ainoastaan valtahierarkkiarakenteiden sisällä eli suojatöissä. Kaikki oikeat eli arvoa luovat työthän sujuvat sitä paremmin, mitä hauskempaa on, musa soi, booty heiluu ja läppä lentää. Ainoastaan hallintohommissa kuuluukin olla tylsää, koska siinä on aina kyse rajoittamisesta ja innostusten alaspainamisesta, takaisin kontrolliin.

Status Quo yritti joka ikinen vuosi ampua alas superfoodia. Kansa on kuitenkin äänestänyt ravinnetiheän valmismurkinan puolesta vuosi vuodelta vahvemmin, ja moni vanhan vallan päällä levännyt taho on alkanut menettää asemiaan. Nyt superfood-ala on ryhtynyt käyttämään mediavaltaa ja rahoittamaan jopa asiantuntijoita, joten mahdollisesti pian ei ole enää juuri ketään joka haluaisi ampua alaa alas. Ehkä gojimarja, nokkonen tai aito mustikka löytyy pian Valion smoothiesta ja Robinin IG-kuvista. Siinä vaiheessa kun Superfood sponsoroi laillistetun ravintoterapeutin koulutustapahtumaa, laillistettu ravintoterapeutti ei puhukaan enää mediassa ruokkivaa kättä vastaan – varsinkin kun tässä vaiheessa superfood sponsoroi myös sitä mediaa.

 

Juice+

Juicea on lähtenyt Suomessa paisuttamaan positiivinen tekijäporukka, jossa tykätään tuottaa mukaansatempaavaa terveysmediaa – eli ilmaista opetusta. Sellaista, joka nollabudjetillakin saa aikaan enemmän kasvua kuin sadantuhannen euron mainosvideo vailla sisältöä. Juice jo nimensä puolesta inspiroi myös siihen itseäänkin parempaan juttuun eli juissaamiseen. Juice-nimisen purkin myynti tullee kasvattamaan mehustus-tietoisuutta Suomessa enemmän kuin kaikki mehustussaarnaus tähän asti. Juicen myyntiorganisaatiolla – tai jollain sen kilpailijalla – on potentiaalia kasvaa valtakunnan johtavaksi terveysvalistajaksi kaikessa siinä mitä tuote tukee ja symboloi.

Purkki toimii porttihuumeena terveellisempään syömiseen ja juomiseen. Tapasin Vuokatissa luennon jatkoilla tosi hyvinvoivan ja asiantuntevan oloisen naisen, joka sanoi käyttäneensä Juicea vuosikausia ja vannoi sen nimeen. Joku taas löytää Juicen kautta juttuja jotka toimivat juuri kyseisessä perheessä lopulta ehkä vielä paremmin. Moni sanoo että niin lapsille kuin aikuisillekin ovat alkaneet kasvikset maistumaan, kun helppo valmistuote antaa keholle kokemuksen lähimarkettia rikkaammasta fytoravinteiden kirjosta, muodossa joka on helppo omaksua ja kätevä käyttää.

Usein virallisessa valistuksessa keskitytään siihen miten asioiden pitäisi olla. Entrepreneurit eli huonosti suomennettuna ”yrittäjät” haluavat päinvastoin keskittyä löytämään, keksimään tai kasvattamaan keinoja, joilla asiat todella saadaan kulkemaan toivottuihin suuntiin, tavoilla jotka ihan oikeillekin ihmisille sopivat. Se on akatemian tai monopoli-suojatöiden ero verrattuna aikaansaajiin. Suomenkielessä on ainakin yksi ikävä puute: meillä verbeistä on jätetty toinen muoto pois. Esim. sellainen opettaminen mitä kouluissa tapahtuu, kuvataan samalla sanalla kuin sellainen mikä aiheuttaa muutosta, kasvua ja mielenkiintoa. Oikeasti on kaksi täysin eri asiaa tehdä jotain, tai todella saada sitä aikaan – mutta harmillisesti käyttämämme kieli ei osaa tehdä eroa näiden välille, ja siksi moni jää vain tekemään tekemisen vuoksi. Suomessa on paljon opetusta, joka on opetusta sanan aikaa kuluttavassa merkityksessä, muttei sen vaikutusta aiheuttavassa merkityksessä. Suomessa on runsaasti korkea-arvoistakin palkkatyötä, joka pyrkii lähinnä työn ylläpitämiseen, sen sijaan että se pyrkisi saamaan aikaan jonkun tuloksen tai muutoksen maailmassa, resurssien kuten ajan ja panoksen hukkakäyttöä minimoiden.

Jatkossa kaikki paras liiketoiminta on ennen kaikkea sitä muutosta aikaansaavaa opettamista. Entrepreneurien pelikentillä osataan eliminoida tekemistä ja maksimoida tuloksia. Suomessa yleensä yritetään yhä päinvastoin suojella töitä ja estää muutosta. Se ei enää riitä. Suomi tarvitsee vähemmän puhetta, vähemmän mukatärkeää tekemistä, ja enemmän tuntuvia tuloksia.

 

Kenelle tämä tuote on tarkoitettu?

Erityisen hyvin Juice PLUS+ näyttäisi toimivan:

+ kiireisille perheenäideille

+ Teeveemainoksen ByggMax-miehelle, jolle suosituin vihannes on makkara, ja terveellisyys tarkoittaa rasvatonta plusmaitopurkkia. Normaalejakin suomalaisia on yhä olemassa, sinun kuplan ulkopuolella. Joku niitä eineksiä edelleen ostaa; eivät ne huvikseen hyllyssä ole – ja ne eivät vaihdu sellerinvarsiin ilman tuntuvaa vastaantuloa tuotesuunnittelijan taholta.

+ heille, jotka eivät vielä pohdi ostaisiko Green Starin vai sittenkin Omega Juicerin… Mutta heillekin J+ saattaa sopia, jos ei aina ehdi mehustamaan, tai jos haluaa laajentaa fytoravinteiden kirjoa kylmempänäkin vuodenaikana. On mehustajia, jotka eivät ikinä käyttäisi Juicen kaltaista tuotetta, koska rakastavat Synergy Companya – ja on mehustajia jotka käyttävät juicen lisäksi Plussaa. Markkina on laaja, ja kaikkien maku ei sovi samaan muottiin. Kiireinen ja liikkuvainen kaveri kuten Marco Bjurström saattaa kokea juuri Juicet edelleen kaikkein kätevimmiksi tämän hetken rehutiiviste-tarjonnasta:

 

+ meillä lapsi alkoi syömään kasviksia vaihdettuaan luomukarkit Juicen ”mehukarkkeihin”. Ilmeisesti keho pääsi riittävän miellyttävällä tavalla fytoravinteiden makuun ja alkoi parin viikon päästä haluta niitä muutenkin – mikä on ikävää, koska enää hän ei naljaile minulle kasvistensyönnistä yhtä hauskasti, vaan syö niitä itsekin (mistä olen tottakai alkanut kuittailemaan puolestani hänelle..). Lapsille (ja viidakkomiehille) tarkoitetut Mehukarkit eli Soft-kapselitkin ovat erinomaisia karkin korvaajia, mutta tottakai sisällölliseltä laadultaan huonoja jos niitä vertaa siihen Healthforcen viherjauheeseen jota kukaan tavis ei menisi lähellekään saati että sekottaisi sitä omaan aamukahviin. Kuten täällä 5v-Apakin aina totesi: ”yäk! En syö! Mä syön vain herkkuja, ja karkkeja, ja nakkeja!”

Verrattuna siihen mitä Suomi syö, J+ voi toimia helppona elämänmuutoksen aloituspakkauksena, paljon helpomminlähestyttävänä kuin se tosiharrastelijoille suunnattu Dragon Herbsin oudonmakuinen Tonic Alchemy. Minulla jos kellä on kokemusta ja keinoja takataskussa, ja silti en osannut auttaa viisivuotiasta tässä asiassa vaikka jopa vuosien ajan sain näyttää mitä osaan, herkkusuklaanvalmistuksesta lähtien parhaisiin ravintolisiin – ja olen todellakin miettinyt näitä asioita paljon! Kirjoitinhan jo viime vuosikymmenellä suositun pikku kirjasen siitä, miten ruokavaliota muutetaan luonnollisesti ilman vastustusta, herkuttelemalla helppoja hyviä kivoja juttuja joiden kautta keho alkaa tottua aitoihin makuihin – tai päivittämällä paremmaksi sitä mitä jo tykkää muutenkin syödä, ravinnetiheämpiin versioihin tutustuen. Silti en osannut auttaa 3-5-vuotiasta innostumaan varsiselleristä. Juicen mehukarkki osasi. Se teki sen Nutrixista tutuilla helpon hyvän lisäämisen ja tutun laadun parantamisen periaatteilla, mutta paljon minua paremmin.

 

Kenelle Juice ei ole erityisesti tarkoitettu:

•  hifistelijälle, joka jo tilaa Healthforcea iHerbista tai Pearls of Samarkandia Kärkkäiseltä.

•  hänelle, joka noutaa TerraNovaa Ruohonjuuresta – säännöllisesti – poimien samalla mukaan kombuchat tai kefiirit, ja ehkä päivän mehustus- tai smoothietarpeet – huolehtien talvellakin fytoravinteiden saannista Tietäväisen kasviksilla tai Juicea ärhäkkäämmän makuisilla viherjauheilla kuten Vitamineral Green tai ympärivuotiset villivihanneshapatteet.

•  sinulle, jolla on superfood-alalle jo niin läheiset suhteet, että saat vähintään yhtä hyvät tuotteet puoleen hintaan firman kirjanpitoon, etkä koe sitä vaivaksi koska jokatapauksessa touhuat niiden parissa.

Tosin tiedän tyyppejä, jotka jossain määrin tekevät jo kaikkea tuotakin, ja silti käyttävät myös Juicea, koska ovat tykästyneet juuri siihen. Joku voi tykätä tuotteen sisällöstä, toinen ulkonäöstä, kolmas käyttömukavuudesta, neljäs porukasta ja meiningistä, viides brändistä ja tarinoista joita se edustaa tai mistä se muistuttaa; kuudes brändin tarjoamasta muusta terveysohjeistuksesta, ja seitsemäs näiden yhdistelmästä. Moni voi tykätä myös siitä, että se 45-55% hinnasta mikä muuten menisi Lifelle tai Sokokselle, meneekin kavereille, tuttaville ja instituutioista riippumatonta luomuterveystietoa vapaasti levittävälle verkostolle, jonne voisi itsekin mennä töihin ilman työhakemusta – ei puuhastelemaan tai noudattamaan ohjeita vaan tekemään pelkkää tulosta omilla vahvuuksilla tai innostuksilla. Ei pushaamaan tuotetta, vaan jakamaan sitä missä pääsee loistamaan.

 

Siitä voidaan olla varmoja, että meidän kaikkien on hyvä saada vihreää ja muitakin luonnon pigmenttejä huomattavasti enemmän, useammin ja kattavammin kuin Suomen oloissa kovin kätevästi tulee vastaan. Luonnon väreillä en tarkoita laitosruokaloiden kulahtaneita glyfosaattiraastevaunuja, vaan jotain missä makua ja väriä todella on tallella. Joskus vitsaillaan kavereiden kanssa, että saako lähimarketista edes mitään kovin hyvin kasvatettua; saako sieltä yhtään persiljaa joka tuoksuu persiljalle tai ainuttakaan tillin tuoksuista tilliä? Nyt toki saa kun on kotimainen satokausi ja joku pienkasvattaja saattaa tuoda paikalle omaa pientuotantoa suoraan mullasta, mutta talvinen tuontiappelsiini tai espanjalainen ihottumatomaatti ei ehkä sisällä kovin laajaa flavonoidien värikirjoa tai polyfenolien aromipesää. Juice Plussassa tykkään niiden missiosta levittää fytoravinteiden sanomaa – jota he tekevät jo tarttuvammin, intohimoisemmin ja laajemmin kuin yhdenkään maan viranomaiset tai suojatyöasiantuntijat toistaiseksi. Juicen Saksan-päämajassa menee hermo kun koitan suurennuslasin kanssa kaivaa vikaa heidän tuotteistaan 🙂 Väitän, että jos parempaa laatua tai intohimoisempaa terveystuotemeininkiä haluaa löytää, sitä kannattaa etsiä pienemmistä, undergroundimmista ja ns. hardcoremmista suunnista – joista ei ehkä ole tarkoituskaan tulla mitään kovin isoa, vaan pikemminkin palvella tiettyä segmenttiä erityisen hyvin, kuten Porsche tai Lexus autoissa.

Moni teistä haluaa minulta, kaiken ylläpuhutun jälkeenkin, vastauksen kysymykseen ”onko se nyt hyvä tuote vai ei!” Ja minun tehtävä on vastata siihen, koska sen aseman olen markkinoilla halunnutkin ottaa. En ole aina taitavin diplomaatti, joten kaikkia vastauksia en heti saa. Tällä hetkellä paras vastaukseni Juicen absoluuttiseen laatuun on, että riippuu yhä mihin vertaa. Jos vertaa hankalampikäyttöiseen Bio-Lifeen, on huonompi (joillain mittareilla takuuvarmasti), ja jos vertaa siihen helppoon ja tuttuun mitä teeveessä mainostetaan, mikä sponsoroi asiantuntijoiden koulutuksia, ja mitä lapsiperheissä muuten syötäisiin, on tottakai hurjasti parempi – etenkin kun Juicella näyttää olevan taipumuksena vähentää makeannälkää ja lisätä vihreänhimoa perheissä. Juice on myös helppo ottaa mukaan ja tulla käyttäneeksi missä tahansa olosuhteissa, toisin kuin jääkaappisäilytystä, sheikkeriä, lusikkaa, annosastiaa tai muuta tuunausta vaativat terveystuotteet. Juice+ on käytettävyydessään, saatavuus mukaanlukien, jo hyvin lähellä kaikkialla läsnäolevan karkkipussin tai -patukan tasoa eli sitä kaikkein korkeinta standardia, johon parhaillakin tositerveystuotteilla on vielä matkaa.

Sen verran uskallan jo sanoa laatunörteille, että Juicen raaka-aineet kasvatetaan marketin tyypillistä teholuomua laadukkaammin, ja kuivataan kapseliin tottakai nopeammin kuin välivarastossa kypsyvä tuontihedelmä tekee matkaa ’tuoreena’. Ihan satavarmasti näistä saa ainakin jotain mitä laitosruokaloiden valmiiksiraastetuista tehokasvisvaunuista ei mitenkään saa, vaikka söisi kaksi kiloa päivässä kunnes petrokemiallisten väkilannoitteiden extranitraatit pursuavat korvista.

Veikkaan, että tehtaalle päätyessään Juice-sato näyttää enemmän tälle Tietäväisen pientila-tuorekuormalle kuin perussuomalaisen talven ’tuore’osastolle lähimarketissa:

 

Ja sitten muille: kiitos Teemulle, joka palautti minua lähemmäs maanpintaa näissä safka-asioissa. Vertailin blendausta ja mehustusta, luomua ja lähiruokaa, pientiloja, satokausia, hifeimpiä suoloja ja ravinnerikkaimpia heirloom-sokereita… Teemun kommentti oli jotain, jonka toivon jokaisen tämän blogin seuraajan lukevan tarkkaan ja ajatuksella:

”Tuo kaikki kuulostaa mulle, tavalliselle tallaajalle, aika advanced kamalle

 

Kuinka auttaisin tällaista perhettä – ja miljoonaa muuta heidän kaltaistaan – voimaan mahdollisimman kätevästi paremmin; aloittamaan matkansa kohti viherpiiperrystä tai kestävällä tavalla energistä ja terveyshuolista vapaata elämää? Jonkinlaisella tuotteistuksella on tässä osansa, koska en voi olla miljoonassa paikassa kerralla – eivätkä hekään ala tehdä valintoja jotka tekisivät elämästä raskaampaa, rajoittuneempaa tai ilottomampaa. Edelleen etsin tähän aina parempia ratkaisuja, ja haluan ymmärtää mitä laatu tarkoittaa silloin kun tarkoitus on palvella ihmistä arjessaan eikä ainoastaan tehomaistajien testiryhmää koetilanteessa. Joskus jään poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten tai saamattomuussyiden vuoksi vuosiksi paikalleni hakkaamaan kaikkea sillä vasaralla mikä minulla jo on. Jatkossa kuulostelen markkinoita yhä tarkemmin. Markkinoita, eli ihmisten todellista käyttäytymistä ja kollektiivisen tietoisuuden muuttuvia makuasioita. Ei minun käsitystäni ihmisten tarpeista, eikä edes heidän käsityksiään, vaan sitä totuutta, jonka todelliset valinnat paljastavat.

Mikä hyllyistä liikkuu? Mikä kasvaa markkinoilla kuin Pokemonin käyttäjämäärä? Suosiolle on aina jokin syy. Näitä syitä ei koskaan voi täysin tietää, kuten ei toista ihmistäkään voi ikinä täysin tuntea, mutta sitäkin palkitsevampi niitä on observoida ja spekuloida. Voin arvostella tai väheksyä mitä ihmiset valitsevat – tai sitten tutkia sitä kiinnostuneesti, yrittää ymmärtää, ja saada silmiäni auki jollekin mitä olen ahdasmielisyyksissäni väheksynyt. Koskaan en voi tietää, mikä lyö läpi – kunnes se lyö läpi.

Ehkä ihmiset arvostavatkin ihan eri asioita kuin heidän ”pitäisi” arvostaa? Ehkä kaikki onkin selkeää, kun oivallan vielä pari puuttuvaa palasta. Yksi palanen, jota alan vasta ymmärtää, on ajan ja vapauden arvo, meistä useimmille. Hyvin harva haluaa enää tehdä elämästä vaikeampaa tai rajoittuneempaa. Ja sitäkin useampi haluaa pelata Pokemonia. Miksi? Koska he kokevat sen hauskaksi, kivaksi ja vapauttavaksi, elämää laajentavaksi ja ihmisiä ilon kautta yhdistäväksi. Siksi sitä ei oikein järkevästi voi arvostella. Kannattaa mieluummin mennä mukaan myymään omia ajatuksiaan:

 

Jatkossa buustaan ajallani ja luovalla panoksellani niitä luomutrendejä, joiden myynti näyttäisi kasvavan jo vauhdikkaasti, tai joissa aistin potentiaalia siihen; joissa tunnen sitä meininkiä jossa on vaan niin kivaa, että tässä haluaa varmasti joku muukin olla mukana. Kun jokin lähtee vetämään, kun jossain loksahtaa jotain paikoilleen, siirrän munia siihen koriin. En halua enää puuhastella aikani kuluksi, vaan saada aikaan. En tuhlaa huomiotani opettamiseen; suuntaan sen oivallusten aiheuttamiseen ja innostusten monistamiseen. Suomen kielessä tätä eroa konformistisen ammatinharjoittamisen ja muutosten aiheuttamisen välillä on vaikea kuvata, mutta se on koko elämän kannalta kaikkein olennaisin.

Eniten tuloksiin vaikuttaa porukka joka sitä tekee: fiilisten, vision, osaamisen ja vapautuneisuuden taso tekijäporukassa. Juicessa parasta on tämänhetkinen tiimi, ja että noin monta laajasti verkottunutta osaajaa saa syyn ja mahdollisuuden tehdä samaa asiaa aktiivisesti ilman työporukan sisäisiä byrokratia- tai valtarakenteita, rennommin rantein. Emoyhtiö hoitaa kaiken tylsän tai työlään, joten opettajille jää se mitä me kaikki haluttaisiin ammatiksemme tehdä, eli muutoksen aikaansaaminen, ihmisten ja perheiden auttaminen voimaan paremmin, skaalautuvilla keinoilla joissa yksi ihminen voi ehtiäkin vaikuttaa jopa miljooniin.

Monilla alan ammattilaisilla tätä työtä häiritsee konferenssit sponsoroiva sokerimuro, ja lapsiperheiden auttamista vaikeuttaa Valion kaikkeahallitseva juliste neuvolan seinällä. Kun valitsee sponsorinsa tarkoin – vaikkei niillä olisikaan vielä yhtä isoa valta-asemaa – saa sitäkin vapaammin puhua mitä tuntee ja ajattelee. Se poistaa psykologisen piilostressin työstä, ja antaa tilan ilolle ja rehellisyydelle. Juicea kauppaavaa porukkaa läheltä tarkkailtuani olen huomannut yhä useamman vapauttavan aikaansa juuri sen tekemiseen – koska Juicessa tarvitsee vähemmän miettiä kaikkea sitä kulissien takaista politiikkaa joka on yhä varsin keskeinen olohuonevirtahepo melkein kaikessa muussa. Juicessa saa tehdä sitä mihin meidät on luotu eli toistemme auttamiseen ja hyvistä asioista innostumiseen. Kilpailevan verkostofirman kanssa jengi ottaa joskus yhteen – mitä siis tapahtuu kaikkialla, missä ihmiset osittain kilpailevat samoista resursseista tai asemista. Se on tämän artikkelin sanoma: samasta rajallisesta kakusta kilpailevien kesken syntyy aina antipatioita, vaikka taitavimmat sen peittäisivätkin diplomaattisella aikuiskäytöksellä. Onneksemme yhä isompi osa työelämästä siirtyy teknologian myötä sinne missä luodaan uutta arvoa; tehdään tuoretta kakkua kaikkien iloksi. Silloin on sama mitä status quo tekee tai arvostelija huutelee. Riittää, kun tekee oman jutun tosi hyvin, eli palvelee ihmisten iloa tai hyvinvointia, tavalla josta he tykkäävät. Cheek & Ela eivät kyselleet rokkareilta lupaa räpin maahantuontiin, vaan alkoivat antaa kansalle sitä tyyliä joka oli jokatapauksessa tulossa jo tännekin. Ennen kaikkea profeetat pitivät huolen, kenen keikoilla on paras meininki.

Jos pukeutuisimme vain värittömiin keinomateriaaleista ja myrkkypuuvillasta valmistettuihin laitosvaatteisiin, kaikilla suurteollisuuden kehittelemillä virallisestiturvallisilla lisämyrkyillä kyllästettynä, se olisi suojatyöasiantuntijoiden kuiva unelma. Maailmanparantajien märissä unissa pukeutuisimme aidoista luonnonmateriaaleista itsevalmistettuihin ekovaatteisiin. Onneksi molemmat vaihtoehdot ovat olemassa – ja lisäksi on mahdollista valita muodikasta, kivaa, nopeaa… En harrasta fast fashionia, mutta näen siinäkin pointtia. Ilon merkitys tulee helposti aliarvioiduksi vakavassa keskustelussa – kuten myös sen kaikkia ympäröivän voiman osuus, jonka jatkumona toimimme vaikkei sitä aina huomata:

Tavallaan haluan sanoa tai jopa toistelen usein, että ”Juice+ on tehty taviksille”. Mutta kuka on ”tavis”? Laatuhifistelijän näkökulmasta tavis on jokainen joka ei halua tinkiä elämästä terveyden vuoksi. Tosiräppärille taviksia ovat kaikki joille jokin on vielä hiphoppiakin rakkaampaa.

Miksi fytoravinteiden saamisen pitäisi olla karkinsyöntiä hankalampaa? Miksi makujen ja värien runsaus pitäisi rajata vain puutarhureille, kotikasvattajille, huippukokeille ja ympärivuotisille juissaushifistelijöille? Onko terveellisyyden pakko tarkoittaa kehnoa käytettävyyttä, olematonta designia ja niin rumannäköisiä purkkisekamelskoja että ne näyttävät kauniille vain kauppiaan mielikuvituksessa?

Onko taiteilijan turvauduttava jatkossakin kylmään pitsaan, koska kaikki värikkäämpi ja monipuolisempi vaatii edelleen liikaa säätöä ja siten veisi pois paljon olennaisemmasta flowsta? Tarvitseeko terveyden tuntua epäcoolille hankaluudelle? Ei tietenkään, ja tätä ongelmaa ovat tulleet jo ratkaisemaan niin superfood–tuotekehittelijät, Woltit ja Foodorat, kuin jatkossa myös ResQ Club, Exo, Epic, Samarkandin luomueinekset… Kaikki ne tuovat virtausta takaisin sinne missä pitkään oli lähinnä esteitä ja seiniä verrattuna ravinneköyhempiin vaihtoehtoihin; missä karkinvalmistajat ja makkaratehtailijat ymmärsivät nykyihmisten todellisia, käytännöllisiä tarpeita paljon paremmin kuin terveyssaarnaajat tai huippuravinnon hifistelijät.

Kasvuluvuista ja palautteista päätellen myös Juice+ on osa ratkaisua, syistä joita kannattaa kysyä minua kiireisemmiltä, ja heiltä joiden elämään Juice on tuonut näin laajan fytoravinteiden kirjon ehkä ensimmäistä kertaa – paketissa jonka joku muukin kuin superfood-markkinoiden innokas seuraaja osaa ostaa ja heti käyttää oikein. Raastekärry ei vaadi käyttöohjetta, mutta siitä puuttuu lähes kokonaan maku, väri ja aromi, eli juuri ne fytoravinteet, ja kaupan päälle siitä saa ns. ”kasvinsuojeluaineita” eli vanhan kansan kielellä maatalousmyrkkyjä ynnä muita petrokemianjalosteita. Melkein kaikki mistä sitä väriä todella saisi, vaatisi sellaista uuden opettelua tai toistuvaa touhuamista, joka sopii Suomen oloissa ja kulttuurissa lähinnä asian harrastajille. Juice tarjoaa tällä hetkellä superfood-alan olennaisen pointin kaikille aloille, ja jos Juice voittaa markkinoilla, se johtuu designista. iPod ei ollut teknisesti ylivoimainen mp3-soitin. iPod oli ensimmäinen, jonka jokainen saattoi ottaa käyttöön ilman ohjekirjaa. Lisäksi se oli mukava ostaa ja jopa ilahduttava avata. Ja se sanoi suoraan mitä arvoja se edustaa.

Aika usein me miehet varsinkin mietitään, kuinka kehittää itsestämme parempi mies. Kuitenkin menemällä pokeksi tai deejiiksi ja laittamalla päälle tarkoituksenmukaisia mielikuvia henkivää asustetta, saisi paremmat lopputulokset nopeammin, kuin kaikella sisällöllisellä kehityksellä yhteensä – koska substanssiakin tärkeämpää on markkinoilletulo. Nykyään ei voita se älypuhelin-appi, joka on jollain mittarilla ”paras”, vaan se joka tulee mukavasti ja miellyttävästi mukaan markkinoiden flowhun eli ihmisten elämään. Se, joka on kiva ostaa ja kaunis ottaa käyttöön. Sama koskee kaikkia aloja. Kaunis ja kätevä voittaa; design ja käytettävyys voittaa terveellisyyden, kysy vaikka makkaratehtailijalta. Sen täytyy istua osaksi kulttuuria, muuten se ei tule osaksi kulttuuria. Ihmiset eivät enää kuuntele saarnoja, varsinkin kun suurin osa saarnoista on jälkeenpäin paljastunut valheiksi. Ihmiset kuuntelevat nykyään niitä jotka tulevat heitä vastaan. Sen ei tarvitse olla enää leffavuokraamon karkkikauppias; nyt se voi olla myös sisällöllisesti jotain parempaa. Nyt myös se oikeasti hyvä jätkä voi opetalla pyörittämään levyjä tai soittamaan kitaraa. Tulla asiakkaita vastaan, siihen missä he ovat, mitä he hakevat ja ihan oikeasti arvostavat.

Nyt saa hyvää kookosvettä, melkein joka marketista.

2010 kookosvedet tulivat Suomen markkinoille. Cocowell aloitti keväällä ja oli ihan hyvää. Toukokuussa tuli Dr. Martins ja oli ihan mega herkkua – kunnes syksyllä se alkoi maistua ”tuoremehulle” eikä enää tuoreelle. Varmaan laatu jäi jälkeen kysynnän kasvaessa, kuten usein käy (muttei onneksi aina).

2010 kesällä laitoin noin 500€ kuussa kookosvesiin 🙂 Eli ”pikkusen” hullaannuin; pari litraa meni helposti päivässä. Parasta kaliumia, magnesiumia ja elektrolyyttejä kesähelteisiin & sporttijuomaksi – kunhan laatu on kunnossa.

Joskus 2012 kirjoitin jopa blogauksen uhoten miten laitan kaiken peliin jotta laadukas kookosvesi tulisi kaikkien saataville. Ei tapahtunut. Nyt osaavammat ovat tehneet unelmasta totta:

Kyselin Puhdistamon Markukselta kulissientakaista kookosdataa:

”Toi on ihan käsittämättömän hyvänmakunen, mehän testattiin läpi reippaasti toistakymmentä kookosvettä ja tää oli aivan selkeä ykkönen, millä tahansa mittarilla.

Monet kilpailijat väittää olevansa 100% kookosvettä, mutta sitten sieltä saattaa löytyä säilöntäaineita (synteettinen c-vitamiini tai sitruunahappo usein) ja / tai aromeita (mm. vanilliini, eli ”luontainen aromi” majavan anaalirauhasesta).

Meidän vesi on 100% nuorta kookosvettä sellaisenaan, suoraan kookospähkinästä, ilman mitään lisättyä tai poistettua. Lisäaineettomuuden ja tuoreuden mahdollistaa patentoitu prosessi, jossa kookovesi pääsee käytännössä suoraan pähkinästä tölkkiin eikä altistu valolle tai hapelle matkalla.

Markuksen juttuja olen seuraillut jo vuosikymmenen vaihteesta saakka, ja tosi paljon tykännyt tyypin innosta ja ymmärryksestä sekä tavasta opettaa ja keskustella safkakysymyksissä. Lopulta tyyppi taisi päästä unelmahommiin alan johtavaan firmaan, juurikin puhumaan laadun puolesta, ja edistämään asiaa johon uskoo ja on uskonut jo kauan ennen. Työpaikka, jonka todella itse valitsee omien arvojen pohjalta eikä toisinpäin.

”Unelmat on se seikka, joka loppupeleissä pelastaa maailman.”

 – Puhdistamon Make, viisi vuotta sitten

Juttelin tänään puhelimessa yhden elämäntehtäväänsä tosi isosti toteuttavan kaverin kanssa. Puhuttiin siitä, että nyt ihan oikeasti muutetaan nää asiat, eikä yhtään enää ujostella. Tarjotaan vaan kaikille niin paljon parempaa. Puhelu päättyi sanoihin ”hyvä voittaa”.

Kookosvesissä tykkään nykyään tämän lisäksi Ruohonjuuren Taste Nirvana -kookosvedestä joka on peräti lasipullossa, ja Cocowell on edelleen freshiä.

Muista myös muut kesäjuomat, kuten Karma Kefiiri & Kombucha.

Hyvä myös huomata, että lähikasvikset ja luomuhedelmät ovat lähes 100% vettä, ja vieläpä erityisen erinomaisesti imeytyvää sellaista. Kurkulla ja tasku-Herbamarella pääsee jo pitkälle kuumanakin kesäpäivänä. Jos et pidä kurkusta, maista kerrankin laadukasta, niin taatusti tykkäät. Ainoastaan tehotuotettu ja myrkytetty maistuu mauttomalle ja myrkylliselle; hyvä maistuu tottakai hyvälle.

Ihan mahtavaa, että hengailupaikoistakin alkaa saada kaikkea laadukasta. Tulee hieno kesä; paras tähän asti.

Anette Palssa neuvoo naistenlehdessä, mitä kaupasta kannattaa ostaa. Upgreidataan tässä Anetten suositukset tasolle jota sinun kannattaa tarjota perheellesi. Kyllä, on väärin sanoa asioita suoraan (sori), mutta välitän sinun ja perheesi hyvinvoinnista enemmän kuin virallisen asiantuntijan egosta – tälläkin kertaa. Jos puhuisin miellyttävämmin, menestyisin todennäköisesti paremmin vanhojen valtarakenteiden sisällä. Mutta siellä on niin tylsää, että menestyn mieluummin aidoissa suhteissa ja intohimon ympärille rakentuvissa verkostoissa, joissa jengi voi luottaa minun edelleen uskovan siihen mitä sanon, ja etten puhu vain varoakseni tai toppuutellakseni.

Alalla kuin alalla on tärkeää tuntea kaikki päätekijät ja -osaajat, tuntea se koko markkina, ymmärtää ekosysteemi. Ja tietenkin tuoda arvoa koko markkinalle ja kaikille sen pelureille. Omalla kohdallani en näe, että yliopistoväki olisi kanssani samalla alalla, vaikka olisivat kuinka monta vuotta lukeneet virallista pullomargariinitiedettä. Ainoastaan ne, jotka todella pyrkivät auttamaan ihmisiä, tarvittaessa vaikka oman virallisen aseman kustannuksella, ovat kollegoitani. Eikä asian tarvitse aina koskea edes ravitsemusta. Meidän bisnes on parantaa maailmaa – mikä melkein aina tarkoittaa vanhojen valtarakenteiden murtumisen vauhdittamista siinä sivussa. Heti kun näen, että joku yrittää sittenkin vain lähinnä varmistaa omaa asemaa vanhojen rakenteiden sisällä, lakkaan näkemästä hänet kollegana, ja alan pitää hänen toimintaa epärelevanttina, koska hän on kirjaimellisesti vaihtanut alaa, siirtynyt ihan eri markkinalle. Jos vaihtaa autokaupasta puutarha-alalle, saattaa entisten kollegoiden yhteydenotot vähentyä, koska toiminta ei ole enää sen aiemman markkinaekosysteemin kannalta niin kovin relevanttia. Ravintovaikuttajien tapauksessa nimike saattaa ollakin sama, mutta toiminnan todellisuus on se mille sydän sykkii. Kenen asiaa ajat, erottaa tällä alalla jyvät akanista. Pullomargariinitehtailijoiden puolestapuhujat ovat oma sakkinsa, joiden kanssa en välittäisi hengata vaikka kutsuttais kuinka hienoihin (todennäköisesti aika tylsiin) ”bileisiin”.

 

KAUDEN VIHANNEKSET

Ihan mahtavaa että vihdoin virallisempikin taho alkaa arvostaa kausiruokailua, eikä vain kiukulla yhtäsamaa ympärivuoden, kuten vielä joitakin vuosia sitten (ja laitosruokailussa enimmäkseen edelleen).

Tästä täydet pisteet ravintoasiantuntijalle. Toimittajalle extrapinnat, jos ensi kerralla linkkaa myös Satokausikalenteriin. Kyllä, ”kaupallisiakin” juttuja voi ja saa mainostaa, silloin kun kyse on hyvästä asiasta. Heivatkaa ne cokismainokset helvettiin teidän medioista, niin alan arvostaa.

”Mutta mistä tietää, mikä on hyvä asia, eikö se ole tulkinnasta kiinni?” Hyvä asia on sellainen, mihin ainakin sinä itse ihan oikeasti uskot. Eiväthän elintarvikealan tyypit itsekään usko lisäaineisiin, mutta ”viran puolesta” uskovat. Eiväthän lääkärit usko e-pillereihin, mutta ”viran puolesta” puhuvat niiden puolesta. Sellainen on yksinkertaisesti surkea tapa elää. Parempi on tehdä asioita tai puhua sen puolesta mihin ainakin itse uskoo. Se on hauskempaa – ja sillä saavuttaa kestävällä ja ekologisella tavalla yhä lisää todellista luottamusta ja positiivista vaikutusvaltaa, joka sitten taas sallii tehdä yhä upeampia juttuja. Vaikutusvaltaa, joka ei perustukaan epäoikeutettujen valtarakenteiden mielistelyyn, vaan hyvän kasvattamiseen, auttajien auttamiseen.

Ei kukaan toimittaja tai lehden omistaja usko että Cokis tekisi hyvää kellekään. Lakatkaa siis mainostamasta sitä – ja samalla kaikkea muutakin mikä on meidän molempien mielestä pelkkää shaissea. You can do it. Rahaa voi tienata myös kasvavilla aloilla; ei tarvitse enää olla sidoksissa laskeviin trendeihin tai menneentalven lumiin. Omia arvoja vastaan toimiminen on varmin tapa pelata itsensä ulos tulevaisuuden tärkeimmästä markkinoinnin, viestinnän ja vallansaamisen kanavasta eli avoimesta keskustelusta. Kannattaa mieluummin toimia niin että lastenlapsetkin voi olla liekeissä siitä mitä mummu tai pappa sai aikaan, tai minkä puolesta laittoi itseään likoon. Se tulee olemaan aina coolia & in. Ennenpitkää kansanterveysongelmien todelliset syylliset kuten Fazer ja muu sydämetön jättiteollisuus on jo paljastunut kaikille, ja silloin en halua olla siinä leirissä, tai joutua selittelemään jotain vanhoja margariinisanomisiani, jotka tietenkin löytyvät verkosta nopealla haulla – ikuisesti.

Siellä missä tehdään asioita joihin oikeasti uskotaan ja joista todella välitetään… on Henkeä, jopa enemmän kuin kirkossa. Leipäpapit tunnistaa hengettömyydestä; siitä ettei niiden sanomiset tai tekemiset kummemmin kosketa, sytytä tai liikuta. Siitä, kun tuntuu että ihan sama mitä ne puhuu, nothing happens.

 

PAKASTEKASVIKSET

Todellakin; näissä toteutuu Satokauden idea, koska pakkasvihannekset tottakai pakastetaan silloin kun niitä on helpoin ja edullisin lähtömaassa tuottaa, eli parhaan satokauden aikaan. Itse en tosin ole koskaan kokenut löytäväni perus marketin normi-pakkaskasviksista ihan sitä laatua mitä etsin, mutta tämä on vain minun preferenssi. Kotimaiset pakkasmarjat ovat kyllä kelvanneet sitäkin paremmin. Markettikasvikset todennäköisesti tulevat aika keinotekoisista tehoteho-meiningeistä, kun taas kotimaiset marjat ovat joko villejä tai lähes villejä lajikkeita, usein jopa (sertifioimattomista) luomumetsistä. Ja vielä kertauksena: mitä paremmin miljöö voi, sitä parempi ruoka siellä kasvaa. Kyse on lopulta maaperän hyvinvoinnista. Maatalousmyrkyt eivät ainakaan elävöitä maaperää, ja monokulttuuriviljely ei ainakaan kasvata biodiversiteettia. Ja toisaalta taas mitä enemmän metsää tai muuta kokonaista ekosysteemiä hyödynnetään keräilyyn tai muuhun taloudellisesti tuottavaan toimintaan, sitä todennäköisemmin se säilyttää olemassaolonsa. Äänestetään siis lompakolla; ostetaan mahdollisimman monimuotoisessa ympäristössä kasvatettua tai jopa keräiltyä laaturuokaa. Onneksi hyvinvointi ei ole itsellekään koskaan kovin huono diili, sen lisäksi että se pelastaa maailman.

 

RYPSIÖLJY

Monityydyttymättömät pehmeät rasvat ovat herkkiä hapettumaan, eli eltaantumaan, eli härskiintymään. Ravintoasiantuntijan suosittelema rypsiöljy on kuumennettu jo valmistusvaiheessa aikamoisiin lämpötiloihin, ja todennäköisesti käsitelty mm. myrkyllisellä ja räjähdysherkällä heksaanilla:

http://kehittyvaelintarvike.fi/teemajutut/22-oljy-erottuu-siemenesta-puristamalla-tai-uuttamalla

Ainakaan pannulle en laittaisi, koska en halua soluseinämieni ja hermosolujeni rakennusaineeksi hapettuneita omega kutosia. Melkeinpä mitä tahansa muuta mieluummin, kuin eltaantuneita omegakutosia. En tietenkään sano, että kaikki rypsin omegarasvat olisivat hapettuneet, mutta minun makuuni liian suuri osa, minkä huomaa jo maussa ja etenkin suutuntumassa. Se on ainakin varmaa, että lämpö, valo ja happi hapettavat rasvoja. Ja pannulla on erityisen paljon niitä kaikkia, myös hapettumispinta-alaa. Joten pannulla käyttäisin erityisen stabiileja eli mieluiten mahdollisimman tyydyttyneitä rasvoja. Ehkä sellaisia mitä perinteisesti on käytetty ruoan kuumennukseen, jo ennen kuin ruokateollisuuden kemistit keksivät meille metabolisen oireyhtymän.

Mitä, jos käyttäisimme luonnollisia rasvoja, joista virallinen eli ruoanmuokkausteollisuuden puolia ajava taho aina varoittelee? Sellaisia, jotka eivät vaadi heksaania tai muitakaan uuden ajan teollisuustemppuja ollakseen syömäkelpoisia. Voisiko öljystä saada jopa suojaravinteita, ihan kokonaisen kirjon? Teollisuudella on pakkomielle raffinoida melkein kaikesta melkein kaikki ravinto pois, ja ravintoasiantuntijoilla on epäpyhän allianssin luoma pakkomielle suositella meille raffinoituja elintarvikkeita. Onneksi kansalla ei ole enää pakkomiellettä kuunnella kumpaakaan.

 

TÄYSJYVÄPASTA JA -VILJAT

Moni kyselee, miksi täysjyvistä tulee niin väsynyt olo. Siihen on varmasti enemmän syitä kuin historian hetkellä x voidaan vielä tieteellisesti ymmärtää, mutta tällä hetkellä tiedetään ainakin antiravinteet ja entsyyminestäjät. Moni on kokenut nousun energiatasoissa, vaihdettuaan täysjyvät valkoriisiin, ja vaikkapa bataattiin. Tai ihan oikeisiin kasviksiin joissa on muutakin väriä kuin harmaanruskeaa – ja joita ei ole jalostettu ainoastaan leipomoteollisuuden tarpeisiin. Ja joiden tuottaminen ei tuhoakaan luontoa ja ekosysteemejä, ainakaan yhtä pahasti kuin monokulttuuri-tehoviljely, josta viljojen teollinen kasvattaminen on äärimmäisin esimerkki.

Tutkimusta, joka osoittaisi täysjyvien hyödyllisyyden, ei ole vielä löydetty.

Se tiedetään varmaksi, että mitään täysjyviä ei ennen teollisuuden ja asiantuntijoiden liittoa ole syöty missään nykyisenkaltaisesti eli liottamatta, esi-idättämättä ja ilman fermentointia, ainoastaan pikahiivalla nostattaen kuten se teollisuudessa tehdään. Toisin sanoen, mitään viljoja ei ole missään koskaan syöty suuria määriä niin että niissä on kaikki antiravinteet tallella kuten nykyään – ja että niihin on jalostuksella saatu jopa vielä entistäkin pahempia antiravinteita mukaan, kuten nykyään. Jos tuot minulle vanhaa maatiaiskauraa ja annat sen hieman itää ennen kuivaamista, ja prosessoit sen leiväksi perinteisillä tavoin, mukaanlukien monta vuorokautta kestävä taikinan fermentointi, I’m all in! Asiantuntijoiden suosittelemiin markettiviljatuotteisiin en koske pitkällä tikullakaan, koska niistä tulee väsynyt ja sekava olo, verrattuna ruokiin jotka on joko prosessoitu ihmisen ruoansulatukselle sopivaksi, tai joissa mm. yllälueteltuja ongelmia ei merkittävästi ole alunperinkään.

Kannattaa lukea tämä artikkeli ravinto”tieteen” epälogiikasta viljojen suhteen, mikäli asia vielä vähänkin mietityttää.

MARINOIMATON, VÄHÄRASVAINEN LIHA

Tuosta ollaan asiantuntijan kanssa samaa mieltä, että marketin valmismarinadit on kauheutta, ja niissä lillutetut lihanpalat vielä heikompaa. Siitä ollaan erimieltä, ettei mielestäni kenenkään kannata ostaa pahanmakuista teholihaa missään muussakaan muodossa, vaikka se olisi kuinka halpaa. Etnisistä kaupoista saat 6-9 euron kilohinnalla huikeaa grassfed-soppalihaa, joka täyttää paljon pienemmällä määrällä. Pakastin pudottaa shoppailuvaivat murto-osaan. Ja maustaminen ja laadukas runsas suola poistaa säilömisongelmat. Minulla on tuossa vieressä jo kolmatta päivää laadukas luuliemi huoneenlämmössä, vastoin kaikkia normeja. Miten se voi olla vielä syömäkelpoista? Koska mausteiden (siis ihan oikeiden mausteiden, ei minkään markettiMeiran tai santamarian) antioksidantit suojaavat hapettumiselta ja niiden voimakkaat fytoravinteet suojaavat mikrobeilta. Tönkkösuolaaminen ja tönkkömaustaminen ovat ruoan simppeleitä säilömiskeinoja jotka kehitettiin ennen jääkaappeja, ja toimivat edelleen, silloin kun laiskottaa, tai tuli tehtyä vähän liian iso annos. Kun sanon paljon mausteita, tarkoitan paljon, enemmän kuin kestäisit ilman harjoittelua. Konsultoi Thaimaan tai jonkun etelänmaan englantiapuhumattomia alkuasukkaita seuraavalla lomareissulla, niin saat kiinni meiningistä.

 

LOHIKALAT, SÄRKI, SILAKAT, SEITI JA TURSKA

Kalan kanssa ottaisin, useinmiten, klorellaa, mansikkaa tai hamppuproteiinia elohopean sitomiseksi – joka on nykyfisuissa ja -vesissä ihan todellinen ongelma. Niin Venäjä kuin Suomikin polttaa hiiltä, mikä nostaa elohopeaa ilmakehään ja sieltä se sataa maille ja mannuille, joista pakko-ojitus valutti sen puhtaimpiinkin metsälampiin, kiitos ”tieteen” perusteella tehtyjen poliittisten päätösten. Kalat ostaisin pakkasesta, koska marketin ”tuore”kala ei ole kovin tuoretta – ja jos ne ”hyvät rasvat” ovat päässeet eltaantumaan, ne eivät enää olekaan hyviä, vaan päinvastoin. Kalassa, kuten muissakin eläinjutuissa, näen luissa, nahkoissa, rustoissa ja sisäelimissä huomattavasti kiinnostavampia ravinto-ominaisuuksia kuin pelkässä fileessä. Etenkin kun tarkastellaan hinnan suhdetta ravintotiheyteen ja ravinnekattavuuteen.

Pikkukalojen suosimisesta olen samaa mieltä; dioksiinit ja raskasmetallit rikastuvat ravintoketjun huipulle petokaloihin. Turskaa ja seitiä kannattaa minunkin mielestä hankkia pakkasesta – muttei painonhallinan takia. Painonsääntely on ihan muista asioista kiinni kuin vähärasvaisuudesta 🙂

 

MAITOTUOTTEET

Aitoa asiaa Anettelta, että kannattaa välttää sokeroituja versioita. En ole samaa mieltä, että ultraprosessoidut teollisuusmaitotuotteet olisivat ”hyvä” proteiinin ja D-vitamiinin lähde. Aika monta purkkia saisi juoda saadakseen merkittävät määrät Deetä 😉 Suomen maitotuotteiden A1-kaseiiniproteiini on yksi ongelmallisimmista proteiineista mitä ihminen voi kehoonsa tuoda. Haluan kertoa tässäkin sen, mitä sinun on hyvä tietää mutta maitoteollisuutta lähellä olevat tahot eivät tässä maassa tule kertoneeksi. Nuo linkit kertovat lisää. Tästä asiasta ihan oikeasti kannattaa olla tietoinen.

 

PAVUT, LINSSIT JA SOIJAROUHE

Pavut ja linssit ovat hyviä jos ne tuntuvat sopivan sinulle – ja saat niistä vielä helpommin sulavia kun liotat, vaikkapa Biohakkerin käsikirjasta varastetuilla vinkeillä:

 

/  /

Koska tämän artikkelin tehtävä on auttaa sinua tekemään parempia valintoja, laitetaan loppuun pari lainausta Sami Sundvikin artikkelista ”Miksi en usko ravitsemusterapeuttien suosituksiin”:

 

”Ns. kova rasva on ollut virallisen totuuden mukaan se pahin mahdollinen virhe ravitsemuksessa, pitkään. Hetki sitten Mikael Fogelholm kuitenkin myönsi, etteivät tyydyttyneet rasvat ole sydän- ja verisuonitautien riskitekijä.”

”Toimialan sisällä ei ole mikään suuri salaisuus, ettei eri yritysten ihmiset itse suostu syömään niitä ruokia, joita heidän tehtaissa valmistetaan. Ne ihmiset, jotka työskentelevät itse ruoassa käytettävien lisäaineiden parissa, nauravat Eviran väitteille niiden turvallisuudesta. Alalla aiemmin yrittäjänä toiminut mies totesi pari vuotta sitten minulle täysin avoimesti ’Kun tässä vielä viran puolesta pitää olla sitä mieltä että nämä lisäaineet on täysin turvallisia’.

Onko lisäaineiden ’turvallisuus’ seuraava asia, jonka kohdalla joku viranomainen saa muutaman vuoden päästä selitellä, että ’me ymmärrettiin tämä asia nyt vähän väärin’? Jos näin käy, kuinka paljon erilaisia terveysongelmia nuo lisäaineet ovat siihen mennessä ehtineet aiheuttaa, ja kuinka paljon niiden käyttö selittää ns. selittämättömiä ongelmia, joita sitten paikataan eri lääkkein?

Aivan käsittämätöntä on myös ravitsemusterapeuttien suhtautuminen esimerkiksi diabeteksen hoitoon. Yksi nuori ravitsemusterapeutti kertoi omana mielipiteenään asiassa hetki sitten seuraavasti : ’Ei diabeetikolta saa kieltää sokerin syöntiä, se asettaisi hänet ihmisenä epätasa-arvoiseen asemaan muiden ihmisten kanssa. Kun nämä insuliinit koko ajan kehittyvät, niin ne tuovat diabeetikollekin mahdollisuuden herkutella ilman mitään ongelmia’

En tiedä kuinka tyhmä ihmisen lähtökohtaisesti pitää olla ollakseen tuota mieltä, vai osataanko tuolla koutuksessa aivopestä ihmiset täysin kyvyttömiksi miettimään omilla aivoilaan. Mielestäni ravitsemussuositusten pitäisi olla terveyttä edistäviä, ei lääkefirmojen taloutta tukevia?

Saman logiikan mukaan alkoholistille voisi sanoa ’ei sitä alkoholinkäyttöä ole tarvetta vähentää, ota vaan tästä tätä betasalpaajaa ja rauhoittavia niin olet samalla viivalla kuin muut’.”

Brasilian esimerkki:

”Modern nutrition science emerged with the isolation of nutrients present in foods, and the study of the effects of these individual nutrients on the incidence of specific diseases. These studies were crucial for the formulation of policies and programmes designed to prevent specific nutritional deficiencies.

However, the effect of individual nutrients was increasingly proving to be an inadequate explanation of the relationship between diet and health. Several studies show, for example, that protection against heart disease and certain types of cancer gained by consumption of substantial amounts of fruits or vegetables is not repeated with interventions based on medicines or supplements that contain such individual nutrients found in those foods. These studies indicate that the beneficial effect is from the food itself, and from the combinations of nutrients and other chemical compounds that are part of the food’s matrix, more so than from individual nutrients.”

Tuo on siis ihan oikeaa tekstiä jonkun ihan oikean maan ravintosuosituksista!! Siellä liputetaan pienviljelijän puolesta, ekologisestikin kestävän ruokasysteemin hyväksi. Sanotaan suoraan ja selvästi, että ruoka on enemmän kuin spektroskooppia varten poltettujen osiensa summa, ja niin alkuperällä kuin nauttimishetkelläkin on merkitys – sekä kaikella siinä välissä:

”Long established sustainable food systems that favour family farming, traditional effective farming techniques and soil management, intensive use of labour, intercropping of various foods combined with the rearing of animals, minimal food processing done by farmers and by local industries, and supply systems based on small traders and municipal and local markets, are losing strength. They are being displaced by industrialised food systems. These include monocultures, very large farms that produce one or a few crops as raw materials for the manufacture of ultra-processed foods or for the feed used in the intensive production of animals. These industrial systems demand more and more land, intensive technology and mechanisation, heavy consumption of water and fuel, and use of chemical fertilisers, genetically modified seeds, pesticides, and antibiotics, and distance transportation. Such systems also have huge distribution networks that determine prices in ways that are unfair to producers and also to consumers.

In such ways, these Guidelines consider the means by which food is produced, distributed, and sold, favouring those which are socially and environmentally sustainable.”

 

Ei tuokaan tietenkään mikään täydellinen opaskartta ole, ja siinäkin on jopa karkeitakin lapsuksia kuten iänikuinen suolasta ja jopa aidoista rasvoista varoittelu, tai mauttoman veden juontisuositus – mutta kuitenkin inspiroiva esimerkki siitä että intentio voi olla aidon ruoan suuntainen eikä pullomargariininen kuten Fazer-Fogelholm-klaanin tuotoksissa.

Suosittelen vahvasti katsomaan Armanin ravinto–jakson; olen katsonut sen jo ties kuinka monesti, ja joka kerta ilahdun ja löydän ohjelmasta uusia pikku helmiä:

Yksi kohokohdista on Peter Flanderin toteamus, ettei lääkefirma tule sinulle kertomaan että kannattaisi vähentää lääkkeitä. Vastaavasti ruokateollisuuden välikädet eivät tule kertomaan että sinun kannattaisi vähentää välikäsiä ja hankkia ruoka tuoreempana, mielellään koko teollisuuskoneiston ulkopuolelta. Asia on hoksattava itse, koska kukaan ei tienaa euroakaan siitä että tulisi mainostamaan sinulle jotain mikä lähinnä vain vähentäisi rahan liikettä, tuhoten fiat-euroissa mitattavaa BKT-taloutta. Niin elämässä kuin liiketoiminnassakin laadun nostaminen on aina turhan säätämisen vähentämistä. Tällä hetkellä meillä on systeemi, jossa suurin osa saa elantonsa turhasta säätämisestä, asioiden edestakaisinliikuttelusta – ja koittaa pitää kynsin hampain kiinni haitallisen työn oikeutuksesta, koska se tuntuu taloudellisesti turvalliselle. Kuitenkin paljon hauskempaa on tehdä jotain hyödyllistä, joka luo maailmaan parempaa laatua, aidompaa iloa, rakkautta, yhteyttä, ymmärrystä ja yhteisöä. Yhä kauniimpaa vapautta aina vaan edullisemmin ja jouhevammin, vähemmällä vaivalla tai kulutuksella. Ei yhdenkään ihmisen kannata enää uhrata terveyttään ”talouden rattaissa”, jonka funktio on lähinnä tuhota työntekijöiden terveyden lisäksi kulttuuria, yhteisöä, miljöötä ja maaperää.

Ei meidän tarvitse parantaa meidän ruokavalintoja – riittää kun lakataan niin vahvasti tukemasta kaikkea mikä ruokavaliotamme huonontaa. ”It’s not an additive process, it’s a substractive one”, kuten Tim Ferriss sanoisi. Ruokakulttuuri voisi oikein hyvin ilman kemikaalitukiaisia, kemikaalisuosituksia, jättifirmojen yritystukia jotka verotetaan ensin pientuottajan pussista, ja ekokauppojen pikkutarkkaa viestintävalvontaa joka tietenkin rahoitetaan heiltä itseltään kerätyillä tarkastus- ja veromaksuilla. Jättifirmathan ovat nettoveronsaajia nykysysteemissä; Macdonalds ja Mehiläinen elävät pienen kotijuustolan ja ekokauppiaan maksamilla veroilla. Ei niin tehoton byrokratiatoiminta ikinä pärjäisi markkinoilla; ainoastaan sosialismissa, jossa valtio suojelee isoja koneistoja ketterämmältä kilpailulta.

Brasilian ruokasuositus jatkaa:

 

”Make natural or minimally processed foods the basis of your diet. Natural or minimally processed foods, in great variety, mainly of plant origin, are the basis for diets that are nutritious, delicious, appropriate, and supportive of socially and environmentally sustainable food systems.

Natural or minimally processed foods, in great variety, mainly of plant origin, are the basis for diets that are nutritious, delicious, appropriate, and supportive of socially and environmentally sustainable food systems.”

– eli että rakenna ruokavaliosi mahdollisimman prosessoimattomista aidoista aineksista. Panosta valikoiman laatuun ja laajuuteen, nauti raaka-aineiden rikkaudesta (eikä ainoastaan E-koodien moninaisuudesta 😉 Ja samalla pelastat maailmaa. Kyllä, siinä kirjaimellisesti sanotaan niin, tuossa vikassa lauseessa. Realistinen idealismi.

 

”Foods of plant or animal origin derived from food systems that promote a sustainable use of the natural resources are called organic and agro-ecological based foods. These food systems produce foods free of contaminants, protect biodiversity, contribute to a fairer distribution of productive lands and the creation of work, and respect and improve knowledge and traditional forms of production. The more the people seek for organic and agro-ecological based foods, the greater will be the support received by agro-ecologic family farmers, and the more socially and environmentally sustainable food systems will become.”

– että laadukkaan ruoan tuotanto voi itseasiassa jopa työllistää ihmisiä! 🙂 Ja että meistä kuluttajista on kiinni, tuetaanko tuhoavaa viljelytapaa vai rakentavaa; jättifarmeja vai ihmisenkokoisia pientiloja.

 

”Avoid ultra-processed foods.

Because of their ingredients, ultra-processed foods—such as packaged snacks, soft drinks, and instant noodles—are nutritionally unbalanced. As a result of their formulation and presentation, they tend to be consumed in excess, and displace natural or minimally processed foods. Their means of production, distribution, marketing, and consumption damage culture, social life, and the environment.

The manufacturing of ultra-processed foods, generally done by large industries, involves several stages of processing techniques and many ingredients, including salt, sugar, oils and fats, and several substances for exclusive industrial use.”

– Suoraa puhetta siitä miten ultra-prosessoitu ”ruoka” valmistetaan, ja miksi sitä ei kannata käyttää. Suomessa prosessointiteollisuus kuuluu samaan hyvävelikerhoon virallisten ravintopäättäjien. Fogelholmin vaimo on töissä Fazerilla jne.

 

”A practical way of distinguishing ultra-processed foods from processed foods is to consult the list of ingredients, which by law, should provide labels on packaged foods that possess more than one ingredient. A high number of ingredients (usually five or more) and the presence of ingredients whose names are not familiar and are not used in culinary preparations (hydrogenated vegetable fat, interesterified oils, fructose syrup, protein isolates, bulking agents, thickeners, emulsifiers, colorants, flavour enhancers, and several other types of additives) identify ultra- processed foods.”

– heh, Suomessa samaan aikaan viralliset asiantuntijat kilpaa puolustelevat lisäaineita.

 

Arvostettu ravintolaopas Viisi Tähteä sanoo suorat sanat Suomen ruokasuosituksista:

”Suomen virallinen ruokakulttuurimantra on terveellinen ja funktionaalinen ruoka – järkiruoka, joka pohjaa ravitsemustieteeseen, joka taasen tutkii ihmiselle terveellisiä tai haitallisia ruoka-aineita. Tieteellisen tutkimuksen periaatteen mukaisesti kokonaisuus voidaan hajottaa erikseen tutkittaviin osiin. Yleensä tutkittavana on yksi mitattavissa oleva muuttuja. Tiede tutkii sitä, minkä se sillä hetkellä tuntee.”

”Nutritionismin ideologian mukaan ruoan raaka-aineet nähdään välittäjäjärjestelmänä. Kala, liha, maitotuotteet, rasvat ja öljyt, kasvikset ja mm. viljat kuljettavat meihin rasvoja, proteiineja, kivennäisaineita ja mm. vitamiineja – siis niitä aineosia, jotka tiede toistaiseksi tunnistaa.

Nutritionismi esiintyy rationaalisena ratkaisuna, koska se pohjaa tutkimukseen ja mitattaviin määreisiin.”

”Ruoka on ainoa kulttuurin osa-alue, jonka ydinsanoma perustuu pelotteluun. Nutritionismin oppien mukaan tarvitsemme jatkuvasti ulkopuolelta ohjeita terveytemme ylläpitämiseksi. Elintarviketieteilijä, ravitsemusviranomainen, ja ravitsemusterapeutti syövät pöydässäsi! Kuitenkin ohjeet ovat keskenään ristiriitaisia – eilisen suositus on tänään vaarallista. Hämmentyyhän sitä vähemmästäkin.”

”Ruoka on kuitenkin kemiallisten komponenttien ja fysikaalisen dynamiikan yhteisvaikutusten, ruoan ja kehon monimutkainen summa, jonka edessä reduktionistinen tiede on rajoittuneisuutensa vanki. Jo yksittäinen vihannes tai lasillinen maitoa – ateriakokonaisuudesta puhumattakaan – ovat aivan liian monimutkaisia tutkittavia tieteen yksinkertaistavalle, rajoittavalle metodiikalle.”

”Myös tuoteselosteissa vilisevien E-koodattujen lisäaineiden keskinäinen yhteis- eli cocktailvaikutus on tuntematonta aluetta siitä huolimatta, että elintarviketurvallisuusviraston Eviran edustajat puhuvat säännöllisesti julkisuudessa tutkimuksiin perustuvista yksittäisten lisäaineiden turvarajoista.”

”Vallitsevaan ravintosuositukseen liittyvä kiusallisin kysymys nutritionismin ideologeille on se, miksi ylipaino-ongelma, sydän- ja verisuonitaudit, syöpä, luukato ja esimerkiksi kakkosluokan diabetes ovat räjähtäneet silmille samaan aikaan, kun kevyt- ja terveystuotteet ovat vallanneet alaa. Tätä voitaneen kutsua ravintosuositustemme Suomalaiseksi paradoksiksi.”

– Viisi Tähteä: Suomen ravitsemussuositukset suosivat ideologisesti teollista ruokaa

 

 

Loppuun muutama ruutukaappaus brassisuosituksista – joita lukiessa tulee epätodellinen olo, että voiko valtio ihan oikeasti toimia ihmisten suojelijana eikä ainoastaan suurteollisuuden äänitorvena? Näköjään voi. Ehkä jokupäivä myös Suomessa:

 

 

 

 

 

 

 

Suomen versio lähiruuasta:

 

 

 

 

 

 

Onneksi Suomessa on sitäkin suoraselkäisempiä sankareita, kuten Armanin ohjelmassa nähtiin, jotka kertovat mitä sydämessään tuntevat eikä ainoastaan mikä on korrektia politikointia tai turvallista valtapeliä.

”To say the things he truly feels

and not the words of one who kneels”

– Frank Sinatra, My Way.

 

Spiral Dynamics -mallin mukaan 6-tason tietoisuus on suvaitsevainen, hyväksyvä, rakkaudellinen ja välittävä. Vihreät arvot jne.

Saman mallin mukaan jokainen taso sisältää jonkun ristiriidan, joka lopulta johtaa seuraavalle tasolle nousemiseen – niiden osalta jotka elävät riittävän kauan, tai haluavat oppia erityisen nopeasti.

 

6-tason eli ”vihreän maailmankuvan” ristiriita on, että se suvaitsee vain suvaitsevaisuutta, ja tuomitsee tuomitsevuuden – eli samalla itsensä, koska suvaitsevaiset ovat usein innokkaimpia suvaitsemattomuuden tuomareita. Tämä ristiriita, kun siihen lopulta havahtuu, johtaa ennen pitkää integraaliselle tasolle – jossa suvaitaan myös epäsuvaitsevaisuus silloin kun sillä on kokonaisuutta katsoen paikkansa siinä tilanteessa – onhan kasveillakin oma immuniteettinsa; eivät nekään suvaitse mitä tahansa, vaikka toki mieluiten elävät pääosin jonkinlaisessa rauhassa ja harmoniassa.

Ja jopa silloin kun suvaitsemattomuudessa ei nähdä yhtään mitään järkeä, sille mieluummin nauretaan kuin lähdettäisiin pilaamaan omaa päivää, koska integraalisemmilla tasoilla turhille keskusteluille ei ole enää samanlaista tarvetta. Energiaa ja efforttia käytetään tarkoituksenmukaisesti asioihin joita voi ja aikoo muuttaa, tai sitten asioista ja niiden ihmeellisyyksistä vähintään nautitaan, täällä kun kerran ollaan. Vihreää meemiä ylemmillä tietoisuuden tasoilla ei ole enää syytä pahoittaa mieltä oikein mistään. Kaikki on lähtökohtaisesti kiehtovaa tai vähintään hupaisaa.

Kävellessäni Kähtävän kylille, en ajattele että ”voisinpa pakottaa nämä kaikki samanlaisiksi kansainvälisen monikulttuurisuuden puolestapuhujiksi kuin me siellä etelässä – ja voisinkohan vieläpä vaatia kähtäväläiset kustantamaan koko lysti, halusivat tai eivät..”. 6-tason suvaitsevaisuus kuitenkin ajattelee, ja vallan kahvaan päästessään myös toimii, toisinaan jopa juuri niin. Vasta integraalisemmalta tasolta huomaa, että maailma on rikkaampi kun siellä saa olla erilaisia paikkoja, toisenlaisia tasoja ja eritasoisia todellisuuksia – it’s all quite wonderful. Kaiken ei tarvitsekaan olla samaa egalitariaa, vaan saa olla myös eroja. Voin suvaita myös Lieksan, Nurmeksen ja jopa Alahärmän. Nähdä niissäkin kaikenlaista kiehtovaa, kaunista tai vaikka hassua.

Mutta sillä miten itse näen ei edes ole niin merkitystä, vaan jos halutaan puhua väkivallattomuuden puolesta kuten 6-tasolla on tapana, silloin on aina ensimmäiseksi kuunneltava ihmisten omaakin tahtoa. Kenenkään yli ei kävellä, ei edes vihreällä maiharikengällä. Vihreästä seuraava taso on ensimmäinen, jossa alkaa arvostaa kaikkia tasoja aina seksuaalisen väkivaltaisista heimokulttuureista kiltin uskovaiseen moraalimaailmaan, tai logiikkaan rakastuneista järkityypeistä stereotyyppisiin taiteilijoihin – mikäli niiden vahvuuksille on juuri siinä tilanteessa jotain käyttöä; muuten huomio luultavasti suuntautuu jo muualle. 7-tasolla ja siitä ylemmillä tunnistaa ja tunnustaa niitä kaikkia perustasoja myös omassa persoonassaan, ja kykenee leikkimään, tanssimaan niillä kaikilla, yhdistellen eri maailmankuvia tai toimintamalleja tilanteen, tarpeiden tai tavoitteiden mukaan. Luovasti ja tarkoituksenmukaisesti, ehkä yllättävästikin.

Saatat kokea kiinnostusta myös matkustaa niiden välillä, rikastaaksesi kokemusta ja löytääksesi yhä hienovaraisempia osaamisen nyansseja niistä kaikista – samalla tavalla kuin käyt treenaamassa eri lajeja ja kehität näin motoriikkaasi monipuolisesti, ja sitten vielä musisoinnit ja vesivärimaalaukset siihen päälle. 6-tason ihminen on vielä aika tiukasti lukkiutuneena omaan suvaitsevan luonnonläheiseen kaveripiiriin ja sen tyyliin ja jopa visuaalisiin kliseisiin, kun taas integraaliselle tasolle havahduttuaan hippikin alkaa taas nauttia myös jääkiekkomatseista, jopa kunnon taistelusta, myös tieteellisestä tarkkuudesta tai loogisesta päättelykeskustelusta, ehkä jopa isänmaallisuuden tai sukujuhlien perinteistä ja vaikkapa luonnonuskontojen erityispiirteistä. Haluaa kokea tai nähdä asioita sisältäpäin eikä niinkään enää tuomita ulkoa/’ylhäältä’ omasta mukavuusalueesta käsin.

 

6-tason ajattelijalle on vielä ok pakottaa toiset suvaitsevaisuuteen politiikan ja keskitetyn valtamedian keinoin – ja nimenomaan juurikin sellaiseen suvaitsevaisuuteen jonka 6-tasolainen itse ymmärtää ja hyväksyy. Ja sitten ihmetellään, miksi ihmeessä ”suvaitsemattomat” eli ne erilaiset eivät haluakaan kustantaa heidän multikulttuuristamistaan itse maksamillaan verorahoilla?

 

Voisimmeko kuitenkin sallia ihmisille mahdollisuuden elää oman kulttuurinsa ja tapojensa mukaisesti, omassa maassaan? Vai onko enemmän ok olla rasistinen suomalaista kohtaan? 6-tasolaisten mukaan on, koska juntit ovat erilaisia eivätkä edusta samaa ainoaa oikeaa monikansallista egalitarismia.

 

Integraalisella tasolla oman maan kansalaista kohtaan harjoitetun rasismin perusteluksi ei enää käy, että heitä saa kohdella ala-arvoisesti, “koska he ovat rasisteja”. Jokainen ihmisiä henkilökohtaisesti tunteva tietää, kuinka rasistisia vaikkapa kongolaiset ja somalialaiset maahanmuuttajat saattavat olla toisiaan kohtaan – eivätkä omaa kulttuuriaan arvostavat alavieskalaiset todennäköisesti ole sen rasistisempia tai väkivaltaisempia keskimäärin.

 

En tavoittele tällä blogauksella sen kummempaa kannanottoa, enkä voita siinä kovin merkittävästi vaikka Suomen asenneilmasto muuttuisi jotenkin enemmän minunkaltaisekseni – onhan minulla jo enemmän hyviä kavereita kuin ehdin nähdä. Innoittajani on, kuten lähes kaikella erityisen inspiroituneella toiminnallani pian yhdeksän vuoden aikana, että yhä useampi saa jo pian kokea miltä tuntuu nousta maailmankuvassaan tai näkökulmassaan kutakuinkin integraalisille tasoille, jossa jäykät periaatteet eivät enää automaattisesti ohjaakaan toiminta- ja reagointimalleja, vaan maailmasta tulee aidosti rikas ja kiehtova, ja omastakin toiminnasta ennakoimattoman monimuotoinen mosaiikki, yhä moninaisempia mahdollisuuksia ja niiden tarkoituksenmukaisia yhdistelmiä kohti kulkeva mielenkiintoinen matka, eikä enää omaan klikkiin jumittava samojen keskusteluiden toistamislaitos. Maailman tämänhetkiset ongelmat voidaan ratkaista vasta integraalisilla tasoilla – jossa ne eivät oikeastaan ole edes ongelmia; on vain ihmeellinen todellisuus täynnä mahdollisuuksia yhä kauniimpaa kohti kasvamiseen, itseäylittävän upeuden kokemiseen tai jopa luomiseen, sydämen ilosta lähtevään palvelemiseen, parhaiden lahjojeni ja aidoimpien intohimojeni jakamiseen, itsensä löytämiseen ja toteuttamiseen entistäkin riemullisemmin.

 

Aika sama miten maailmalle tai Suomelle käy, koska Suomi on vain päänsisäinen käsite ja legalistinen fiktio jota ylläpidetään torvisoittokuntamaisilla symboleilla, eikä edes ole mitään yhtä “maailmaa” vaan miljardeja subjektiivisia todellisuuksia, ja voin jokatapauksessa vaikuttaa omaan onnellisuuteeni taidokkaammin keskittymällä itseä kiinnostaviin asioihin kuin toisten tekemisiin. Samalla rakastan jakaa mitä matkan varrella opin, ja sellainen tuo omaankin elämääni aina yhä antoisampia suhteita. Tunnet minut jo ennen kuin tavataan, joten saan aitoja ystäviä helpommin, joiden kanssa voidaan taas tehdä tästä yhä kauniimpaa meille kaikille, tai joita voin esitellä toisilleen vaikken itse ehtisikään aina paikalle. Kaunistamalla omaa maailmaani, saatan onnistua auttamaan tai inspiroimaan myös sinua omasi ehostamisessa – ja meitä suurempi kokonaisuuskin saattaa kaunistua samalla, vaikkei kukaan meistä ei ole niin viisas että voisi tietää toisten asiat paremmin kuin ne jotka tuntee sisältäpäin ja suoran kokemuksen kautta.

 

 

Keskiajan kristityt halusivat miekan uhalla pakottaa vääräuskoiset oman ihanteensa mukaisiksi. Nyt ymmärrämme, että se oli varsin yksselitteisesti väärin. Kuitenkaan emme vielä huomaa kuinka törkeää tai vähintään koomista on pakottaa kotimaiset paikalliskansat ylikansallisen kulttuuri-homogenisaation ihannekuvan geneerisiksi kopioiksi, kysymättä haluavatko he sitä itse – ja kysymättä haluavatko he kaikenlisäksi maksaa vielä laskunkin.

 

Tässä on käynnissä varsin vauhdikas kulttuurien ja perinteiden systemaattinen hävittäminen. Kuka siinä voittaa? Ainakin jokainen joka haluaa hallita kansalaisia ulkoa päin, omien agendojensa hyväksi kysymättä lupaa hallinnan kohteilta. Ihminen, joka ei saa ohjuria omista kulttuurillisista juurista ja vahvoista ihmisten välisistä siteistä, on helpommin liikuteltavissa kaikenlaisten valta-asemaa saavuttaneiden kansallisten tai ylikansallisten tahojen pillin mukaan. Tottakai oman ohjurin voi myöhemmissä kehityksen vaiheissa kiinnittää kulttuuriperinteet ylittäviinkin arvoihin kuten universaalimpi totuus, rajaton rakkaus, kauneus ja pintaa syvempien sydämen tunteiden todeksieläminen – mutta sellainen ei vielä tässä vaiheessa ole realistista suurimmalle osalle. Suurin osa tuntee vielä tässä ajassa olevansa lähinnä hukassa ilman omia juuria.

 

Ennen kulttuuri kertoi mitä syödä ja mikä on tärkeää elämässä. Nykyään ruoan tarjoaa kourallinen poliittista valtaa käyttäviä jättiyhtiöitä, jotka myyvät meille monimuotoisuuden illuusiolla samaa väsynyttä vehnää, valkosokeria ja E-koodeja tuhansissa eri pakkauksissa (jotka nekin todellisuudessa pitkälti suunnilleen samaa muovia). Kaikkea pyritään systemaattisesti homogenoimaan eli yhdenmukaistamaan ja ajamaan isoimpien ylikansallisten yhtiöiden käsiin; EU-tasolla koitetaan kerta toisensa jälkeen ajaa läpi lainsäädäntöä joka kieltäisi siementen moninaisuuden ja sallisi vain tiettyjä heikoksi jalostettuja, mahdollisesti jopa patentoituja ja rekisteröintibyrokratiaa vaativia, siemenlajikkeita. Kylistä on jo tehty samannäköisiä modernilla kaavoituslainsäädännöllä ja hurjantarkoilla rakennussäädöksillä. Meille myydään isolla rahalla ideaa monokulttuurisuudesta, jonka varjolla itseasiassa onnistutaan käytännössä hävittämään viimeisetkin monimuotoisuuden ja omintakeisuuden rippeet maailman tai Suomen eri kulttuureista.

 

Muistatko vielä aikaa, kun saatoit lomamatkalla tavata tytön Islannista, ja niillä oli ihan oikeasti jotain omaa meininkiä siellä? Jotain erilaista, meille tuntematonta ja suorastaan omituista?

 

Näen sen ainoastaan rikkautena tai vähintään oikeutena, että lieksalaiset saavat elää kuten lieksalaiset haluavat – ja jos joku haluaa sinne mennä, saa mennä kunhan ei paikallisia pakoteta maksamaan uuden paikkakuntalaisen matkoja ja muita kustannuksia. En näe mitään oikeaa siinä, että Kuusamon asukkaat pakotettaisiin elämään kuten muut – valtion väkivaltamonopolilla uhaten jos eivät muuten tottele.

 

Saapuessani Puolangalle, en ajattele ”kuinka voisin painostaa heidät samanlaiseksi kuin minä”, vaan todennäköisesti alunperinkin minulla on joku omaan mielenkiintoon liittyvä syy vierailla juuri siellä. Jos minua ei kiinnosta heidän paikallinen kulttuuri tai en arvosta heidän tapaansa elää, voin mennä jonnekin mikä kiehtoo juuri minua enemmän.

 

Mistä nykyrasismi johtuu?

 

Otetaan pieni ajatusleikki. Luodaan systeemi, jossa Olli saa automaattisesti enemmän rahaa kuin voisi koskaan haaveillakaan kotimaassa tienaavansa, kunhan vaan jotenkin selviytyy laittomasti Australiaan – ehkäpä mafian avustuksella, ja ohi laillistenkin maahanmuuttajien tai sinne pyrkivien. Sovitaan, että Olli saa jopa enemmän rahaa kuin moni työssäkäyvä australialainen, joiden ahkeruudesta Ollin ilmainen raha otetaan suoraan pois, paikallisilta kyselemättä. Oletetaan vielä, että australialaiset eivät ole itse valinneet luoda tällaista systeemiä, vaan heitä kontrolloiva omia päivänvaloakestämättömiä agendojaan ajava hallintokoneisto on alistanut aussit osallistumaan epäreiluksi kokemansa systeemin ylläpitoon – tai sitten itkeä ja suostua mikäli ylipäänsä haluavat jotain elantoa itselleenkin laillisesti tienata. Ja oletetaan vielä, että heistä suurin osa tajuaa tämän kaiken, vaikka valtamedia kuinka koittaisi sanoa muuta. Saattaa tulla ”hieman” pahaa katsetta kaupungilla. 🙂 Ja voi olla, etten itsekään edes alunperin rakasta niinkään Australiaa, vaan ennen kaikkea kohdemaata hallinnoivan koneiston tarjoamaa ilmaista elantoa, josta asiakkaita kalastelevan ihmiskuljetusverkoston kautta olen saanut vihiä.

 

Otetaan toinen ajatusleikki. Olli muuttaa edelleen Australiaan, mutta maksaa tai järjestää matkansa itse, oman työnsä tai vaikka perheensä työn antimilla – koska haluaa juuri sinne ja uskoo voivansa olla juuri Ausseissa hyödyksi vielä osuvammin kuin muualla, tai vähintään joku siinä maassa ja sen olosuhteissa kiinnostaa. Olli haluaa Australiaan, ei sen takia että sieltä saa ilmaiseksi ylivertaisen elintason toisten kustannuksella (koska valtio pakottaa heidät rahoittamaan Ollin elämisen), vaan koska Ollilla on valmiita kontakteja sinne tai ainakin halua rakentaa sellaisia, ja he auttavat Ollia mukaan elämänmenoon, olemaan hyödyksi siellä oppimaan paikallisten tavoille. Kaikki perustuu vapaaehtoisiin suhteisiin, jotka ovat win-win kaikille osapuolille – jopa niin vahvasti win-win että kaikki haluavat mennä out of their way, tällaisen aika työläänkin järjestelyn aikaansaamiseksi.** Olli ansaitsee lopulta paikallisten arvostusta, koska tekee heidänkin elämästään parempaa tai antoisampaa tavoilla jotka he voivat itse allekirjoittaa. Rikastuttaa yhteisöä, eikä riistä sitä. Kiinnostuneesti kunnioittaa paikallisen kulttuurin arvoja ja haluaa oppia sen tapoja, eikä pakota paikallisia rakentamaan suomalaista saunaa pelkästään Ollia varten. Ei oleta että toisten tulisi sopeutua uuden tulijan tavoille, tai vielä vähemmän maksaa hänen suomalaisuuttaan.

 

Ensimmäinen esimerkki oli siitä väkivaltaisesta tavasta jolla multikulttuurisuutta tällä hetkellä väkisin levitetään – ja jolla ylläpidetään valtavaa kansainvälistä ihmiskuljetus-mafiaverkkoa josta poliitikotkin hyötyvät. Jälkimmäinen tarina oli siitä kulttuurien sekoittumisesta, joka tapahtuu spontaanisti, vapaaehtoisesti ja ketään riistämättä – silloin kun se palvelee kaikkia tai kaikki osapuolet ovat siihen jollaintapaa halukkaita. Kannatan monikulttuurisuutta, mutta en kannata väkivaltaa – edes silloin kun se kohdistuu viattomiin veronmaksajiin tai kotimaisiin alkuperäiskansoihin ja heidän tapaan elää. Ja moni tuntuu olevan samaa mieltä; huomattavasti useampi, kuin jotain jännää agendaa ajava tai ainakin hyvin rajoittunutta ja keskusjohtoista maailmankuvaa edustava valtamedia haluaisi mielellään myöntää.

Alignment

Tosi tärkeä käsite on sellainen kun alignment. En tiedä mitä se parhaiten olisi suomeksi, ehkä luontainen yhteensopivuus. Se tarkoittaa sitä, etten yritä käännyttää citymarketin asiakkaita superfuudeille, vaan menen joogastudiolle esittelemään chakratuotteitani. Se tarkoittaa sitä, etten mene hiphophousuissa skinien kerhotapaamiseen saarnaamaan väkivallattomuudesta, vaan mieluummin chillaamaan skeittiparkille jonne tyylini luontaisesti istuu astetta kauniimmin. Se tarkoittaa sitä, että ekosysteemi suosii kasveja ja eläimiä, jotka suosivat sitä ja sopivat sinne. Maailma, luonto ja elämä suosii aina alignmenttia ja pyrkii sinne ihan automaattisesti, ihan kuin kehokin liikkuu luonnollisesti kohti homeostaasia ja harmoniaa itsensä ja ympäristön kanssa – ja tämän tajuamiseen riittää jo pelkkä logiikka, ei tarvita edes systeemiteoriaa. Paremmin toimivat jutut toimivat paremmin, ja jokainen entiteetti preferoi kauniimpaa, luontaisempaa, resursseja säästävämpää tai energiaa tehokkaammin ja tarkoituksenmukaisemmin käyttävää toimivuutta, ja jos ei preferoisi, saattaisi pian lakata preferoimasta yhtään mitään, tai ainakin heikentäisi omaa relevanssiaan entiteettien lähes loputtomassa verkostossa ja holarkiassa, ja siten vähentäisi todennäköisyyttään päätyä tämänkään keskustelun aiheeksi.

 

Ainoastaan ihmisellä on toisinaan hurjan jäykkine uskomuksineen eli ”mielen viruksineen” ei pelkästään poikkeuksena vaan joskus jopa pitkäänkinkestävänä sääntönä rakentaa asioita epäyhteensopivilla ja suorastaan rumilla tavoilla; tunkea pyöreää palikkaa neliskanttiseen reikään ja sitten kehittää tarvittaessa vaikka kallista ja meluisaa teknologiaa jolla sen yhden palikan saisi lopulta sinne tungettua, kunhan ensin poltetaan puoli metsää uudessa energiantuotantolaitoksessa. Luonto mieluummin menee sieltä mistä luonto menee luonnollisimmin.

 

Monikulttuurisuuskin toteutuu kauneimmin alignmentin kautta. Jos haluan asua, hengata, seikkailla, jakaa resursseja tai tehdä yhteistyötä mustan tai valkoisen tai vaikka koiran kanssa, saan tehdä niin. Ainoastaan ihmisen hassuihin uskomuksiin liittyvä pakottamishalu johtaa toisinaan tilanteisiin missä sinut määrätään ottamaan minut mukaan teidän leikkiin, ja kaupanpäälle saatte vieläpä kuitata minun kulut, kiinnosti tai ei. Se on sama kuin jos tänne tuotaisiin toisen ekosysteemin kasveja ja niille anastettaisiin jollain tutkijoiden kehittämällä pakkokeinolla natiivien lajikkeiden ravinteista merkittävä osa. Tottakai sellainen sekottaisi ekosysteemin toimintaa, sotkisi sen balanssia ja johtaisi kaikenlaisiin vastustus- ja immuunireaktioihin. Joita voidaan sitten kutsua vaikkapa ”ekosysteemin rasistiseksi luonteeksi” 🙂 Ja saadaan siitä monta hämmästelevää, tunteita herättävää lehtijuttua.

 

Huonoin tapa tehdä mitään on väkisin pakottamalla – koska sellainen aina hukkaa energiaa eikä kaunista kokonaisuutta, vaikka sen yhden palikan saisikin lopulta väännettyä siihen ennaltapäätettyyn koloon.

Vastaavasti kehnoin tapa kohdella toisia on pakottaa omat arvot toiselle, käskeä toimimaan minun arvojeni mukaan ja sitten lopulta vieläpä velvoittaa hänet kustantamaan koko kyykytys. Tämänhetkisessä monikulttuurisuuden edistämisessä ei ole mitään luonnollista, eikä se ole erityisen kaunista. Ihmiset, niin maahanmuuttajat kuin paikallisetkin, ovat nappuloita pelissä jossa mafia, poliitikot ja heitä läheiset tahot tienaavat paljon, ja kansalaisen asema suhteessa valtarakenteisiin heikkenee jälleen. Ennen sanottiin “hajota ja hallitse”. Se on kuninkaiden vanha kikkakolmonen kansan kevyempään hallitsemiseen, etenkin jos haluaa hallita tavoilla jotka eivät saisi kannatusta ilman vihan ja pelon ilmapiiriä. Kun eri kansanryhmät saadaan tappelemaan keskenään tai ainakin kyräilemään toisilleen, tulee törkeästäkin omanedunajamisesta huomattavasti helpompaa. Silmät on käännetty muualle, ja kaikkia vituttaa jo muutenkin 🙂

Kun puhutaan maahanmuutosta, puhutaan jatkossa mieluummin kaikesta siitä, mitä hallitsijat ajavat läpi sillä aikaa kun meidän huomio kiinnittyy viimekädessä aika yhdentekeviin rasismikummasteluihin. Rasismi ei ole niinkään syy, vaan seuraus jostain. En koe kovin kiinnostavaksi keskustelua jossa rasismi nähdään pahan syynä – ja jonka oma sävy on silti samaan aikaan erityisen vakava ja tuomitseva 🙂 Moiseen keskusteluun osallistuessani tiedän olevani jonkun kolmannen tahon pelinappula. Yhtä hyvin voidaan se aika käyttää konkreettisempaan aikaansaamiseen, eikä kadoteta arvokasta hetkeä eskapismina niistä oman elämän asioista joille voisi jotain tehdäkin. Toteutetaan unelmia, tehdään jo tänään taas jotain niiden eteen, tai vietetään ihanaa aikaa niiden parissa. Perehdytään sydämen ihanteisiin, syvennytään siihen, ja toteutetaan tai haetaan yhä upeamman toteuttamisen mahdollisuuksia. Nautitaan maailman kauneudesta ja myös sen loputtomasta huumorista.

 

Vielä varmistuksena: tykkään kaikenvärisistä ja -karvaisista. <3 Väkivallasta en juurikaan pidä enkä epäreiluudesta, mutta hyväksyn senkin ja hymyilen maailman omituisuuksille mieluummin kuin pahottaisin mieltäni. Enemmän mietin seuraavia steppejäni matkalla yhä unelmampaan elämään, ellen juuri sillä hetkellä ole jo konkreettisesti ottamassa niitä.

 

Eilen juteltiin kaverin kanssa siitä kuinka vaikea tai jopa mahdoton Suomeen on tuoda kaikkein laadukkaimpia tai ravitsevimpia safkoja, ja miten ikävästi ”systeemi kyykyttää”. Ja, koko lyhyen keskustelun aikana kumpikaan ei ollut hajalla, vaan päinvastoin heitettiin fist bump, ja vitsailtiin miten hyvin saadaan kansalaisia kyykkyyn; huumorilla jopa ideoitiin kuinka voitaisiin vielä entisestään vaikeuttaa heidän hyvinvointiaan 🙂 Ja sitten lähdettiin avantoon ja savusaunaan.

 

 

** En siis arvostele maahanmuuttoa, koska mantereilta toisille on muutettu jo kauan ennen ns. pahoinvointivaltioita, kunkin aikakauden matkustusteknologian sallimissa rajoissa. Jos ihmisten oli parempi muuttaa Minnesotaan kuin jäädä Suomeen, he muuttivat Minnesotaan, eikä siinä sen kummempaa. Minnesotalaisia ei pakotettu maksamaan maahantulijoiden elämistä tai edes matkakuluja, joten homma toimi, tai eihän siihen muuten olisi lähdettykään.

Jos halusin muuttaa toiseen maahan, olin todennäköisesti aika motivoitunut olemaan yhtä hyödyksi ja iloksi siellä, kuin vaikkapa uudella unelmatyöpaikalla jossa on vielä koeaika kesken; tarkkaillen heidän tapojaan, eikä ainakaan vaatien heiltä solidaarisuutta minun tavoilleni – vaikka tottakai jotain omaakin voin tuoda. Kuitenkin takuuvarmasti ensin heitä ja heidän kulttuuriaan kunnioittaen.

Jos tulen sinulle kylään, saatan toki järjestää vaikka musaesityksen – ja, todennäköisesti tiedustelen paikan isännän biisitoiveita ennen kuin avaan pianon kannen. Mutta jos tulisin sinulle ”kylään” niin että valtio pakottaisi sinut jokatapauksessa ruokkimaan ja majoittamaan minut tein mitä tahansa, ja kaupanpäälle valtamedia leimaisi sinut rasistiksi heti jos valittaisit tästä järjestelystä millään tavoin, voit olla varma että kunnioitukseni talon tapoja kohtaan rapautuisi pikkuhiljaa – enkä oikeastaan mahtaisi sille mitään. Keinotekoisesti ansaitsematon valta-asema tekee huonoa ihmisten väliselle kanssakäymiselle ja aitojen suhteiden muodostumiselle. Se on ainoa asia, jota nykyisessä maahanmuutossa arvostelen. Tämä ei ole maahanmuuttajien eikä edes rasistien vika, vaan johtuu ainoastaan meidän kaikkien naiivista valtasysteemiuskoisuudesta. Sallimme sokeasti ylläkuvatunkaltaiset hupaisat järjestelyt, ja käytämme sanoja väärin tuomitessamme rasisteiksi talojensa isännät jotka eivät innostu ylhäältäpakotettuun vieraanvaraisuuteen.

We can do better. We can think better.

Castelli on Italian suurin juuston viejä. Kotimarkkinoilla Italiassa Castellin markkinaosuus on olematon, alle yhden prosentin. Italiassa Castellin maine tunnetaan; Suomessa en ole nähnyt vielä yhtään lehtijuttua. Englanniksi löytyy jotain, mutta hyvin vähän.

Italialaiseen ruokakulttuuriin syventynyt kaveri totesi näin:

”Näitä sitten riittää täällä Italiassa. Ruokaväärennös-bisneksen arvo on arviolta 18,5 miljardin € vuosittain.”

Tätä ei juurikaan vielä tiedetä eteläeurooppalaisia tuontituotteita ostavien pohjoismaalaisten kuluttajien keskuudessa. Italialainen raaka-aineen laatua arvostava ruokakulttuuri on upea juttu – ja juuri siksi sen maineella on helppo myydä jotain ihan muuta; italialaisuus näyttää hyvälle paketissa.

Milloin rikos kannattaa? Silloin, kun sitä vähiten osataan epäillä. Siksi pahimmat pedofiilitapaukset löytyvät katolisen kirkon sisältä. Siksi hyveellinen Lastensairaala on suurempi puhallus kuin elokuvatyylinen katuryöstä rosvonaamiorekvisiitalla. Siksi valtiot murhaavat kymmeniä kertoja enemmän kuin rikolliset, joilta valtioiden ajatellaan meitä suojelevan. Siksi sairaalat, joita pidetään kaikkein turvallisimpina paikkoina, ovatkin kaikkein vaarallisimpia. Siksi neuvola suosittelee äideille aspartaamia – koska heihin uskotaan vaikka puhuisivat mitä. Hyväntekeväisyysjärjestöt käyttävät rahoja kaikkein tehottomimmin – koska kaikkihan uskovat rahan menevän varmasti hyvään ja siksi monikaan ei kysele sen tarkemmin. Kehitysapu kehittää ihan muuta kuin paikallisten elinolosuhteita – koska kuka nyt epäilisi hyväntekijöiden intressejä? MS-liittoa kiinnostaa taudilla tienaaminen ja oman yhdistyksen ilmainen mainostaminen ennemmin kuin ongelmasta luopuminen – koska kuka nyt kehtaisi epäillä mitään, ja siksi tehoton toiminta saa niin rahallista kuin emotionaalistakin tukea vuodesta toiseen. Olisi törkeää vaatia tuloksia tai kysellä tiukkoja kysymyksiä yhdistykseltä, joka jo nimensä perusteella ilmiselvästi edustaa hyvää asiaa. Urheiluseurojen ja voittoa tavoittelemattomien yhdistysten kautta huijataan rankimmin sekä veroissa että julkisissa tuissa, ja niiden kautta kierrätetään kaikenlaisia bisneksiä – koska seurathan ovat ”yleishyödyllisiä” 😉 Niissä saa jopa jäädä kiinni jäsenmäärän valehtelemisesta, ja asialle ei tehdä mitään koska yleinen mielipide on, että asia on hyvä. Nyrkkisääntö on, että mitä hyveellisempänä jotain asiaa yleisesti pidetään, sitä helpompaa ja usein myös yleisempää sen kautta on huijata. Jos perustaisin ”rikollisliiga”-nimisen pyöräkerhon, kannattaisi olla tarkempana. Mutta jos vaihdan firman nimeksi ”Lasten apu ry”, ”Arvostettujen professorien peliseura”, ”nuorison reippailujoukkue” tai ”Hyvää tarkoittavat lääkärit -säätiö”, ei toiminnan yksityiskohtia syynätäkään enää niin tarkasti. Ja se on hyvä – etenkin huijareille.

Nyt eletään aikaa, jossa salaisuudet paljastuvat, joten kaadetaan tässä taas yksi pyhä lehmä, taas yksi tukijalka sinisilmäisen systeemiusko-maailmankuvan alta. Suomessa myydään ”italialaista” ruokaa, joka on ”viranomaisvalvottua”. Mitä tämä tarkoittaa? Castellin tapauksessa mafia–laatua ja laittomia ruokaväärennöksiä. Suomalaisia tukkureita ja keskusliikkeitä ei kiinnosta, niin kauan kuin kuluttajat pitävät brändiä hyvännäköisenä, eivätkä edes kysele paremman tiedon perään. Aloitetaan tervehdyttävä keskustelu Castellista vaikkapa tässä.

Italiassa asuva kaveri jatkaa:

”Italiaan tuodaan Etelä-Amerikasta gmo-pohjaista eläinrehun raaka-ainetta ja 84% tuotantoeläimistä syö sitä. Eli Prociutto Crudot ja Parmigianot markettien hyllyillä on erittäin todennäköisesti gmo pohjaisia. Sama koskee Suomea. Eniten mua tuossa huolettaa glysofaatti, jonka WHO julisti syöpää aiheuttavaksi. Aiheuttaa myös muita vaurioita ja lisääntymiskyvyttömyyttä. Euroopan Unionin Elintarviketurvallisuusvirasto taas lobbaa gmo/glysosaatin puolesta. Sekin on huolestuttavaa. Tämä on yksi iso syy miksi me taaperretaan Alpeilla etsimässä aitoa ja puhdasta gourmetta. Puhdas ravinto on uusi luxury.”

Itse tein juuri munakkaan munista, jotka tulevat suorilla suhteilla epävirallisen munaringin kautta, ts. kaveri hakee ne suoraan tilalta, ja laatu on ihan järkyttävän hyvää, verrattuna marketin teho’luomu’muniin. Saan munat markettiluomua huomattavasti edullisemminkin – vaikka ne tuodaan kotiovelle saakka, kerran kuussa. Saan ne myös markettia tuoreempana. Säästän siis vaivaa, aikaa, rahaa – ja saan huomattavasti parempaa. Samoin heti kun saadaan pakastin korjattua, tilaan eläinkunnan tuotteet parhailta lähitiloilta edullisesti tai paikallisen REKO-ringin kautta, niin ettei eläinjuttujenkaan takia tarvitse enää käydä edes kaupassa – ja laatu on valtavasti parempaa kuin kaupassa.

Ruokateollisuuden epäluotettavuus on ongelma vain niille, joilla on edelleen liikaa aikaa ja rahaa käydä marketissa maksamassa Euroopan korkeimpia katteita hälinäruuhkan keskellä. Nautin enemmän musan kuuntelusta, mukana laulamisesta, trampoliinilla pomppimisesta ja raaka-ainelähtöisestä eli kaikkein helpoimmasta pikaruokasnackailusta kotona. En usko että menee pitkään, kun saadaan markkinoille laitteita joilla saadaan valtavasti markettivihanneksia tuoreempaa ja laadukkaampaa tuotantoa automatisoidusti myös kasvis-osastolla. En usko, että kymmenen vuoden päästä on monellakaan enää tarvetta käydä kaupassa, kun maukkaammat safkat niin eläin- kuin kasvikunnankin osalta löytyy jo omasta pakastimesta, jääkaapista, kuivahyllyiltä, maustekaapista ja Apple-tasoisesti designatusta seinäkasvattamosta. Voitakaan ei tarvi enää roudata kovin usein, kun laadukas ja nyt jo aika edullinen ghee säilyy kuukaudesta toiseen, ja suoratilauksena saa myös markettia parempaa voitakin jopa kuukausiksi kerralla.

En tunne ketään, joka nauttisi kaupassa käymisestä. Minä varmasti nautin huomattavasti muita enemmän, koska tykkään unohtua tutkimaan tuotteita ja etikettejä tuntikausiksi, mutta silti käyn kaupassa ehkä vain kerran tai pari kuussa ja silloinkin lähinnä vain tutkimusmatkalla, kun kotoa löytyy jo paljon parempaa joka lähtöön, mielitekoon tai tarpeeseen, ja usein myös paremmin säilyvää, vaikkakin täysin ilman synteettisiä säilöntäaineita. Aito ruoka pilaantuu – mutta huippulaadukas aito ruoka kestää paremmin. En jää odottelemaan että marketit tajuaisivat tätä, kun jokatapauksessa parempaa saa edullisemmin ja helpommin, miellyttävämpiä kanavia pitkin. Asialleen omistautuneissa, asiaa tuntevissa tai työtään rakkaudella tekevissä erikoisliikkeissä tykkään kyllä käydä inspiroitumassa ja viisastumassa, vaikken aina edes ostaisi mitään. Tuen vain niitä välikäsiä, joista on hyötyä ja iloa; jotka välittävät asiastaan ja välittävät erinomaista informaatiota läpi koko toimitusketjun.

Felicity Lawrence kirjoittaa, mitä marketeille on maailmanlaajuisesti tapahtumassa:

Why supermarkets are on the way out

Tällä hetkellä markettien suosio vielä hetken aikaa kasvaa Suomessa, koska ne koetaan aikaa säästäviksi ja edullisiksi, vaikkeivät ne todellisuudessa ole kumpaakaan. Kätevämpiä ja edullisempia laadukkaan ruoan hankintakanavia ei mainosteta missään, koska ne eivät perustu instituutioihin vaan ihmisten välisiin suhteisiin ja yhdessä tekemiseen, ja siksi etenkin suomalaisilla kestää vielä hetki löytää ne, mutta se kehitys on jo käynnissä, ja leviää ihmiseltä toiselle vaikkei THL hiiskahtaisi sanaakaan ravinnon laadusta, tuoreudesta tai raaka-ainelähtöisyydestä. Suomessa mainostetaan ruokaa tai siis ”elintarvikkeita” enemmän kuin missään muussa EU-maassa; seuraavaksi meidän suomalaisten on aika alkaa löytää sitä ravintoa jota ei ole koskaan mainostettu missään; ruokaa jota ihmiset tekevät ihmisille ja josta asiakkaat saavat tiedon toisiltaan, ilman mainostoimistomanipulaatioita tai muita ylimääräisiä hinnannostajia. Sitä on aito kulttuuri, ja myös aito ruokakulttuuri. REKO-ringistä hankittu kuha oli niin hyvää, että koko porukka söi sitä kilpaa vaikkei tarvinnut muuta kuin laittaa uuniin ja koristella suolalla.

Suomalaisten suosimasta Castellista tiedettyä

• Castellin omistaja, Dante Bigi, ollut oikeuden kanssa vaikeuksissa alkaen 2002.
• 2010 Dante tuomittiin parmeggiano-juuston väärentämisestä.
• 2013 ei saanut lupaa jättimäisen juustovaraston rakentamiseen, koska tarkoituksena oli pykäläkikkailun turvin myydä suojatulla Parmeggiano-nimellä juustoa joka olisi pääosin tuotettu ihan muualla.
• 2014 Castellin juustovarasto sattui vahingossa palamaan juuri ennen kuin viranomaiset olisivat tulleet tutkimaan juustojen aitoutta. Varasto rakennettiin takaisin ennätysajassa, mikä herättää epäilykset että ”yllättävään” palamiseen osattiin valmistautua.
• 2014 Castelli osti Alival-nimisen mafiajuustofirman ystävältään tai siis mafiaveljeltään, tämän päädyttyä vankilaan juustojen väärentämisestä. Lisäksi juustoista on löytynyt välillä runsaasti dioksiineja johtuen saman mafian harrastamasta laittomasta jätteiden polttodumppauksesta.
• 2015 Castellin varastot tutkittiin, ja eihän ne parmeggianot olleet aitoa nähneetkään.

Miltä näyttää Suomen tukkulistat? Tässä Heinon tukun juustokatalogi; suurin osa Castellia kaikista italiajuustoista. Ja mikä on Heinon tukku? Heinon tukku on se, jota syöt yleensä jopa vähän hienommassakin ravintolassa.

Tukun katalogissa lukee kauniisti:

”AOC-/DOP-merkki juustoissa on kuluttajalle tae tuotantoalueesta, tuotantoa ja valmistusmene- telmiä koskevien sääntöjen noudattamisesta, laadusta ja elinkeinoviranomaisen hyväksynnäs- tä. AOC-merkintää käytetään Ranskassa, DOP- merkintää Italiassa ja Espanjassa. Merkkijärjestelmien avulla edesautetaan paikallisten, tuotteisiin liittyvien perinteiden ja kulttuuriarvojen säilymistä ja estetään maaseu- dun autioitumista (Lähde: Sopexha 2002)”

Voihan sitä aina sanoa niin. Teoriassa kyllä, käytännössä tuskin sinnepäinkään. Suoriin suhteisiin ja paikallistuntemukseen perustuva pientilamaahantuonti toki rokkaa edelleen, mutta pohjoismainen isomman mittakaavan tukkutoiminta on mitä on – kun kaikki ovat vain luottaneet ja ostaneet. Aletaan puhumaan näistä ja arvostamaan parempaa, niin sitä kyllä saadaan. Korruptio ei ole koskaan korruption vika, vaan passiivisen asiakkaan joka suostuu maksamaan alilaatuisen ylihinnan.

Eikä superfood sen parempaa ole. Aika paljon liikkuu huhuja, ettei pusseissa kaikkien brändien kohdalla olisi aina sitä mitä pussissa lukee tai markkinointiesitteissä kerrotaan. Kerron näistä sitten kun tiedän varmaksi; tällä hetkellä luotan täysin vain muutamaan brändiin, joista suurin osa pieniä. Haluan kehua, ylistää ja fanittaa mieluummin kuin laittaa ruotuun, mutta tässä blogissa – kuten todellisuudessa markkinoillakin – asiakas on ykkönen, ja vain hyvin informoitu asiakas osaa tehdä päätöksiä jotka ohjaavat rahaa ja energiaa oikeaan paikkaan, hyville firmoille ja laadukkaasta toiminnasta kiittämiseen.

On puhtaitakin italialaisia firmoja, isossakin kokoluokassa, kuten Auricchio, Granarolo, Girau, Gruppo Lactalis Italia, ja heidän omistamansa brändit. Näillä ei kuulemma ole tapana lahjoa sisäänostajia, mutta ehkä kasvu on siten kestävämmällä pohjalla. Alalla pitkään toiminut kansainvälinen kauppias sanoo, että puhtaiden firmojen taustat on helppo tutkia, koska ne ovat avoimia. He kilpailevat laadulla ja läpinäkyvyydellä. Tosiasioiden peittely taas usein viittaa vilunkipeliin.  ”Pystyy tietään kuka on takana, miten firma on rakennettu. Mistä ne hommaa raaka-aineet. Miten raha liikkuu siinä firmassa. Nykyään merkittävin tekijä on firmojen taustojen selvittämisessä on, että jos on hämäriä liikkeitä rahassa, on hämäriä liikkeitä firmassa. Castellissa on kaikki hämärää.”

Tällaisia quotteja harvoin kuulee harmittomista firmoista:

”Frendi asuu Tallinnassa, on italialainen.

Pistoiasta kotoisin. Viereisestä kylästä, missä [Castellin omistama] Alival on.

Hän on sanonu, ettei KUKAAN siinä kaupungissa missään tapauksessa ostais mitään mikä tulee Alivalilta, koska ne näkee mitä siellä tapahtuu, ja minkälaisia raaka-aineita sinne toimitetaan.

Voit kysyä kylillä vaikka keneltä, ja ne sanoo samat sanat.”

Markettiketjujen kokoisessa tukkutoiminnassa suurin osa sisäänostajista ei tee minkäänlaista selvitystyötä; usein sopiva lahjus tai muuten miellyttävät ehdot riittävät kaupan toteutumiseen. Dante Bigi pääsee ehkä kerta kerralta livahtamaan vankilasta, koska mafia – mutta luottamus paikallisiin on menetetty eikä siksi Italiassa juuri kukaan Castellin feikkijuustoja syö. On aika, että tietoa alkaa tihkumaan kaupankäynnin kohdemaihinkin. Miksi meitäkään pitäisi voida huijata yhtään helpommin?

Tämä lainaus tiivistää hyvin koko homman pointin:

”The lesson to be learned here is once again the same: to work to increase consumers ability to distinguish the good from the bad and, consequently, to create a virtuous circle so that consumers buy on an informed basis from those serious producers. This is the only way to distinguish quality products from mass-production foods confined to low and tasteless standards that have nothing to do with the Italian and international food and wine heritage ”.

Sekä:

”The fastest way to failure is to assume things”

 – tätä juttua varten haastattelemani kansainvälisen kaupan kokenut asiantuntija.

”Parempi ottaa selvää kuin uskoa.”

 /  /

 /  /

Oma tarinani on, että 2005-vuodesta saakka olen kuumeisesti etsinyt ruoka-alalta intohimoisia toimijoita, jotka välittävät laadusta; kesti kaksi vuotta löytää ensimmäinen. Edelleen hyvin harvinaista on, että sisäänostajat päättäisivät tai selvittäisivät itse juuri mitään. He ostavat, mitä heille myydään – ehkä hieman ”houkuttelevammillakin” ehdoilla kuin virallisesti annetaan ymmärtää. 😉 Se, mitä ostetaan on kiinni myyjän mukavuudesta, taitavuudesta ja usein myös lahjonnasta eri muodoissaan, hienovaraisesta aina S-ketjukäytäntöihin. Ostopäätökset tehdään nopeasti, ja lähinnä numeroiden perusteella. Ei juuri kukaan juuri koskaan edes halua tietää hyllyyn otettavista tuotteista muuta kuin että liikkuuko ne hyllystä, ja onko katteet kohdillaan. Mutta sellaista on kaikkien sellaisten toiminta, joiden elämän täyttää byrokratia ja kaikenlainen overheadi, ja sen luoma kiire ja pahimmillaan jopa kroonistunut stressi. Sellaiset ihmiset harvoin ehtivät kokemaan varauksetonta olemassaolon onnea, kun koko todellisuus täyttyy tulipalojen sammuttelusta. Itse asiaan, itse substanssiin, toiminnan todelliseen sisältöön ei vaan ehdi tai jaksa perehtyä, ja päätökset joko tehdään hätäisesti tai ne ulkoistetaan konsulentille.

Samahan se on verkostomarkkinointifirmoissakin. Siellä on paljon ihmisiä, joiden tulisi tuntea tuotteensa ja kaikki siihen liittyvä paljon minua paremmin, mutta heidän toiminnasta ja keskustelusta yli puolet on huonosti suunniteltujen systeemien kanssa tappelua, kehnojen käyttöliittymien kanssa painimista ja niiden opettelua ja opettamista uudestaan ja uudestaan. Hallintoa, sääntelyä ja normityötä, joka on aina pois olennaisesta. Jos haluaa tässä elämässä ehtiä panostaa tärkeään, eli esim. myymiensä tuotteiden ymmärtämiseen, ihmisten auttamiseen sekä sellaisen työjäljen tekemiseen josta voi olla ylpeä, tarvii olla niin allerginen kaikelle turhalle, että pistää ne pakollisuudet kerralla sujumaan niin ettei turhiin säätämisiin tarvitse enää juurikaan koskea. En minä hukkaa energiaani marketeissa; saan safkani edullisemmin ja laadukkaammin jopa suoraan ovelle, ja annan rahani mieluummin hyville tyypeille kuin huonoille ketjuille ja niiden lahjotuille kehnojen feikkituotteiden sisäänostajille. Luon itselleni ruoanhankinnasta nautinnollisen, kiinnostavan, kiitollisen, kehittävän ja merkityksellisen kokemuksen. En halua palkita huonoa työtä, ja toisaalta rakastan palkita hyvää. Siitä tulee hyvä olo, eikä energiaa valu hukkaan, vaan kehityn ja inspiroidun samalla aina itsekin.

Mitä ajattelen kaikesta tästä, ja kuinka valitsen jatkossa?

Kaiken eri tahoilta ja kulissien takaa kuulemani perusteella en luota enää italialaiseen markettiluomuun. Enkä italialaisiin alkuperämerkintöihin, DOP-sertifikaatteihin tai mihinkään mitä isojen ketjujen myymissä isojen kansainvälisten italia-brändien pakkauksissa lukee. Mutta toisaalta en luota markettilaatuun muutenkaan. Jos paikallinen lähikanankasvattaja on tuonut lähikauppaan omia muniaan, silloin luotan markettilaatuunkin. Tai jos paikallinen harrastaja roudaa hyllylle omaa harrastehunajaansa, valitsen sitä mieluummin kuin kalliimpaa brändiluomua. Kansainväliseen ruokateollisuuteen en luota, ja vielä vähemmän isojen ketjujen sisäänostajiin, joiden korruptoituneisuudesta ja välinpitämättömästä tietämättömyydestä tällä alalla kuulee suorastaan surkuhupaisia tarinoita (Lidlin laadunvalvontaa sensijaan yleensä kehutaan eniten). Italian lisäksi Espanjastakin tulee paljon Almeria-huttua joka on tunnettu orjatyövoimastaan ja myrkkymääristään – mutta eihän tätäkään vielä pohjoismainen perusshoppailija tiedä, ja tarjoustomaatti tekee kauppansa. Halvalla on hintansa – vaikka samaan aikaan byrokratian määrä sekä byrokratian aiheuttama monopolisoituminen hintoja keinotekoisesti Suomessa nostaakin, ja siksi halpakaan ei näytä marketissa halvalta loppukäyttäjälle.

Jopa Ruohonjuuri ottaa välillä hyllyyn sellaista kamaa, jota sitten kavereiden kanssa ihmetellään että ”onkohan tätä kukaan henkilökunnasta edes maistanut??” Mutta Ruohis on kyllä parantanut sisäänostojen laatua jonkin verran, ja Ekolo tuntuu olevan vielä astetta tarkempi ja kiinnostuneempi, tuntemaan kaikkien hyllylle asti valittujen tuotteiden taustat ja koko tuotanto- ja logistiikkaketjun.

Kuitenkin parasta ruokaa on edelleen ja tulee jatkossakin olemaan se, jossa ei ole logistiikkaketjua jota tarvitsisi edes tuntea. Kun ei siinä ole edes välikäsiä. Ei tukkua, ei korruptoitunutta tai liiankiireistä sisäänostajaa, eikä Euroopan korkeakatteisinta ja ehkä epäviihtyisintä neuvostoliittolaisennäköistä muoviruokakauppaa. Aitoa lähes välikädetöntä tuoreruokaa on kiva täydentää lisäksi sitten myös rehellisten brändien huipputuotteilla.

Kuulostaako hankalalta? Huomattavasti helpompaa ja kevyempää, kuin väsyttävän hälyisessä keinovalokaupassa ravaaminen – sen jälkeen kun oman elämän ruokalogistiikkaketjut on hiottu toimivaan kuntoon. Kanavat ja tuotteet tarvitsee löytää, selvittää tai tutkia vain kerran, ja sen jälkeen kaikki on sekä helpompaa, kevyempää, kokonaisvaltaisesti edullisempaa että aika valtavasti laadukkaampaa. Parempien safkojen löytäminen tai hankintaverkostojen rakentaminen on yksi kannattavimmista kertainvestoinneista, koko loppuelämää ajatellen. Ja lisäksi hyvin kiinnostavaa puuhaa, jokaiselle joka välittää terveydestään ja ehkä myös perheen tai lähipiirin hyvinvoinnista.

Jos tuntuu ettei ole edes sen vertaa aikaa panostaa olennaiseen, että ottaisimme selville mitä ruokakoriin menee, silloin vika ei ole elämäntilanteessa tai olosuhteissa vaan priorisoinnissa ja päänsisäisessä ohjelmoinnissa:

Markettishoppailu on usein ”urgent and important”, eli se on tottakai tärkeää kun tarvii saada ruokaa pöytään, ja, sen joutuu uudestaan ja uudestaan tekemään kiireellä, jolloin siinä ei edes opi mitään. Oravanpyörä, joka toistuu vuodesta toiseen eikä kehity tai etene mihinkään suuntaan. Joutuu juoksemaan, jotta pysyisi paikallaan <– ei kovin kannattavaa, paitsi korkeintaan sille asiakastaan kusettavalle kansainväliselle jättiyhtiölle.

”Not urgent, but important”, eli kiireettömien mutta tärkeiden ja inspiroivien askareiden alue on se, jossa hommia pystyy kehittämään paremmaksi; jossa laatu nousee. Niin kauan kuin tuottajat, sisäänostajat ja markettiasiakkaat pysyvät kiltisti nelikentän vasemmassa yläkulmassa, asiat degeneroituvat epäkestävällä tavalla lähinnä huonompaan suuntaan. Hosumalla ei hyvää tule, ja sama iloton noidankehä toistuu vuodesta toiseen. Siirtymällä shoppailussa nelikentän oikeaan yläkulmaan, eli rauhassa etsimään ja jopa kehittelemään parempia, edullisempia ja miellyttävämpiä keinoja ruoan hankintaan – tai vaikka marketin sisälläkin löytämään parempia valintoja – ansaitsee jatkossa yhä lisää vapautta, aikaa ja energiaa nautiskella siellä oikean yläkulman aidosti jännällä alueella – ja samalla tulee mahdollistaneeksi tätä vapautta myös muille, tukemalla ja palkitsemalla laadukkaampaa ja onnellisempaa, tietoisempaa ja rauhallisempaa toimintaa koko ketjussa, pellolta aina ostoskoriin.

Jos emme jaksa rakentaa mielekkäitä suhteita ja tarkoituksenmukaisia logistiikkakanavia meille kaikille tärkeiden elämän perusasioiden ympärille, ruokateollisuus, markettiteollisuus ja lääketeollisuus enemmän kuin mielellään tarjoaa meille huonoa hirmuhintaan. Jos emme rakenna omaa elämää, joku muu rakentaa, ja sitten ihmetellään kun se systeemin tarjoama valmis ratkaisu ei tuonutkaan onnea.. no ei tietenkään, kun se on rakennettu rakentajien etua varten. Aktiivisempi voittaa – ja aktiivinen yhteispeli luo molemmille osapuolille parempaa. Passiivinen kuluttaminen voidaan oikeastaan jo täysin lopettaa. Itse en ole enää aikoihin ostanut mitään passiivisesti, vaan menen aina mukaan ja sisälle siihen mitä aion ostaa, niin että minusta tulee hyvin verkostoitunut asiantuntija kaikessa mitä lopulta ostan tai omistan.

Jos emme rakenna omaa viihdettä ja yhteisöllisyyttä, saamme mainoksia ja kehnosti kohdennettuja facebook-mainoksia siitä hyvästä että joku muu täyttää nämä tarpeet keinotekoisesti. Miettimisen arvoista on se, että maailman arvostetuimmat bisnes- ja menestyskoutsit kannustavat siirtymään kiireen maailmasta merkityksen maailmaan; kortisolisuorittamisesta tärkeiden asioiden tekemiseen, kiinnostavien suhteiden kultivoimiseen ja ihanien verkostojen vaalimiseen. Eivätkä he ole hippejä; itsestälähtevä tekeminen vaan toimii paremmin kuin ohjelmoitu toistaminen.

Marketeissa shoppailu ei auta ketään luomaan parempia suhteita, oppimaan uutta tai nauttimaan yhteisöllisyydestä; marketeissa vietetty aika on kokonaan pois kaikesta olennaisesta, laadukkaasta, kohottavasta, kehittävästä ja rentouttavasta.

Joku ehkä kysyy vieläkin, ”onko se niin paha jos syö jotain mafiajuustoa”. Ehkä osuvampi kysymys on, ostaisitko Valion juustoja, jos Valion johtajat olisivat vähän väliä vankilassa ja saisivat kerta toisensa jälkeen tuomioita juustojensa väärentämisestä? Tuskin. Seuraavan kerran kun syön ravintolassa, kysyn tilaavatko hekin tukusta Castellin maitotuotteita, ja tarvittaessa valaisen parilla artikkelilla. Mikäli ravintoloitsijat osoittavat kyynistä välinpitämättömyyttä, tiedän minne en vie jatkossa rahojani; vaihtoehtoja on. Asioin vain niissä liikkeissä, joiden agendana ja kiinnostuksena on minun hyvinvointi. En jaksa väsyneitä suorittajia, enkä halua tukea sellaisia. Viihdyn sellaisten ihmisten seurassa ja bisneksissä, jotka osoittavat aitoa kiinnostusta laatuasioihin, niiden oppimiseen ja niistä keskustelemiseen. Marketit edustavat äärimmäisintä alapäätä tässä; siellä tiedetään ihan käsittämättömän vähän tuotteiden laadusta, alkuperästä, käsittelystä tai toimitusketjusta. Parhaissa liikkeissä tunnetaan suunnilleen jokainen yksityiskohta, ja halutaan aina oppia lisää. Parhaissa kaupoissa ei ole koskaan kiire. Lähdereissulta tai intohimoisesti ruoan laatuun suhtautuvalla maatilalla vierailulta ei halua heti edes pois, kun siellä nauttii ja rentoutuu. Ihan niinkuin hyvän ruoan ääressä.

Kannattaa aloittaa oman paikkakunnan reko-ringistä – ja saada se kokemus. Raakatorin tuotantoa löytyy myös monen kaverin kotoa nykyään. Minulta voit kysellä tarkemmin, jos haluat todella kehittää oman paikkakuntasi tai kaveripiirisi ravintoketjun laatua, hintaa ja tuoreutta. Talkoohommissa konsultoin talkoohengessä, ja opin samalla itsekin, asian ytimessä joka on minulle tärkeä. Kätevimmistä ja edullisimmista ruokien tilauskeinoista tulen kertomaan myös täällä tai uudella tuotesuositussivulla, jahka itsekin taas opin ja kehityn omissa syömisissäni.

 /  /

Tätä tekstiä viimeistellessä otettiin lounastauko, ja kauniin kattohuoneiston isäntä selitti yhdelle arvon vieraista: ”Olli is writing a text about the Italian cheeses” – johon toinen ruokailija vastasi ”you mean, the so-called Italian cheeses 😉 ” Näyttää siltä, että yhä useampi jo ymmärtää, ettei kaikki normimarketissa myytävä ole sitä mitä peruskuluttajalle annetaan ymmärtää – eikä tätä kukaan käytännössä valvo, vaikka meille teorian tasolla sellainen mielikuva halutaankin luoda.

Aktiivinen asiakas on markkinoiden tärkein toimija. Asiakas, joka haluaa parasta tai vähintäänkin rehellistä kohtelua, ja osaa sitä hakea. Se, ja vain se, ohjaa asioita oikeaan suuntaan: sinun ja minun oma aktiivisuus koko elämän parantamiseksi.

Onnekkaimpia ovat he, joille talvi tarkoittaa talviurheilua. Muutkin voivat vaeltaa illan tullen järvenjäälle hengittelemään, ja ihmetellä miten maagiselle tuntuu tähtitaivaan alla, välimatkan päässä infrastruktuurista. Samat jäät ja rannat, metsät ja kukkulatkin, ovat aika upeita myös päivällä; talvella usein jopa kesääkin kauniimpia.

Mutta jo ennen lumien tuloa voi elo olla upeaa, jopa räntäisimmänkin synkkyyden keskellä. Jo 2006 huomasin, etten enää menettänytkään rusketustani talven tullessa, alettuani syömään antioksidanttipitoista eli tuoreempaa ja värikkäämpää ravintoa – ja lisäksi ihmeaine astaxantiinia. Toinen mitä huomasin, oli ettei iho enää kuivunut tai muutenkaan kärsinyt talvesta, kun aloin nauttia rasvani käristämättömänä, eli mahdollisimman hellästi käsiteltynä, ja aloin välttää pilaantuneita rasvoja kuten uppopaistettuja ranskalaisia ja muuta einesteollista. Lisäksi otin kalaöljyä, koska omegat tekevät erityisen hyvää iholle – kuten myös D-vitamiini, laadukas E-vitamiinikompleksi, ja laadusta riippuen myös myös toco-niminen lisä. Jo aiemmin olin matkoillani huomannut, että kaikilla esiteollisesti safkaavilla oli meidän mittareilla jopa täydellistäkin parempi iho, ja vasta macdonaldsit toivat mukanaan iho-ongelmat. Huono iho ei johdu Roaccutanin puutteesta, vaan vatsaongelmista. Ja vatsaongelmat eivät johdu Imodiumin puutteesta, vaan miltei sulamattomaan muotoon käsitellystä laitossafkasta.

Iholle voi lisäksi laittaa suihkun jälkeen Afrikan ihmeitä, eli sheaa (karitevoi), jojobaa tai argan-öljyä. Ekololla on ihan mahtavia valmissekoituksia esim. sheasta, kaakaovoista ja tyrniöljystä. Voimakas Bulletproof-kaakaovoi on ihanaa rakkaushierontaan, vesihauteessa sulatettuna. Toistaiseksi ylistävimmän tuomion perheemme nais- ja lapsiosastolta on saanut Tamera-merkkinen ihovoide, joka on tehty pelkästään syötävän hyvistä ainesosista. BioAroma vaikuttaa lupaavalle myös, vaikka vielä testaamatta.

Ilma

Vaikka ulkona olisi kuinka kehno keli, sisällä on sitäkin ihanampaa pomppia Christofferin trampoliinilla (ei mikään maksettu mainos, Christoffer on vaan niin ihana ja sen tuotteet myös), ja vähemmälläkin tuuletuksella saa sisäilman pysymään huomattavasti raikkaampana ionisaattori-puhdistajalla. Tosihifistelijän katse kohdistuu tässä vaiheessa viherseinään, mutta itse suosin mahdollisimman minimalistisia ratkaisuja ainakin vielä toistaiseksi, jotta kaikki säilyy kevyenä jolloin voi keskittää energiat vaikkapa näihin blogauksiin ja liikkua ketterämmin asiantuntijoiden perässä. Joskus meillä on tapana rakentaa omat vankilamme ja sitten ihmetellä kun muilla on kivaa; siksi aina kun on hankkimassa elämäänsä jotain, on hyvä miettiä vapauttaako tämä lopulta enemmän kuin sitoo.

Netissä törmää välillä väitteisiin, ettei tuo linkkaamani ionisaattori olisi kovinkaan hyvä ilmanpuhdistin; itse ollaan koettu se kätevimmäksi kaikista mitä olen testaillut ja käyttänyt alkaen 2010. Jos sinäkin huomaat yhtä selvän eron sisäilman laadussa jo noin pienellä ja edullisella ionisaattori-puhdistuslaitteella, voit kokeilla sitten myös isompaa samalta firmalta tai joltain muulta. Oma kokemukseni sanoo, että olennaisin ominaisuus ilmanparantimessa on se ionisointi: sähkölaitteet varastavat sisäilmasta elektroneja, ja siksi esimerkiksi sähkösauna saa useimpien olon ennen pitkää väsyneeksi. Eniten extra elektroneja taas on elävän tulen lähellä, meren rannalla, raikkaassa metsässä sateen jälkeen, ja vesiputouksella. Ionisointipäillä varustetut ilmanpuhdistimet pyrkivät palauttamaan sisäilman ionitasapainoa korvaamalla puuttuvia elektroneja, ja ainakin tässä talossa me kaikki koemme huomattavan eron siinä, kun sisäilma tuntuu astetta ulkoilmamaisemmalle, raikkaammalle, piristävämmälle. Kyse ei ole pelkästään jollain yhdellä mittarilla mitattavasta puhtaudesta, vaan etenkin siitä tunteesta, että antaako ilma virtaa kuin puusaunassa nautiskelu, vai viekö se sitä kuin sähkösaunassa väsähtäminen. Jos sinäkin koet selvän eron sähkö- ja puusaunan välillä, tai sähköhellalla vs. avotulella/kaasulla valmistetussa ruoassa, tai sähkökahvissa vs. nuotiokahvissa, suosittelen kokeilemaan saatko ns. ”ionisoidusta” sisäilmasta jotain samaa efektiä.

Joskus ollaan automatkoillakin käytetty pikku ionisaattoria raikastamaan auton sisäilmaa. Kyseinen laite tuottaa hieman myös otsonia, mutta niin vähän etten olisi huolissani. Otsonia käytetään joissain terveysterapioissakin; vasta isompina määrinä se on haitallinen, kuten muutkin happihoidot. Ionisointihärpäkkeitä löytyy nykyään jopa läppäriin ja mukana kannettavaksi esim. lentokoneissa.

Netissä väitetään joskus virheellisesti, että kaikki ionisaattorit tuottaisivat edelleen merkittävissä määrin otsonia. Välillä törmää myös käsityksiin, että ionisoinnin ainoa tehtävä olisi huoneilman puhdistaminen, kun todellisuudessa tärkein tehtävä on palauttaa sähkölaitteiden ’väsyttämän’ huoneilman ionitasapaino ainakin pikkusen lähemmäs merenrantaa, metsää ja vesiputousta. Oxygenum-sivustolla löytyy suomenkielinen artikkeli ionisoinnin merkityksestä. Samalla sivustolla myös asiallinen vertailu ionisointilaitteista ja niiden vaikutuksista. Itse olen tykännyt monien kaverienkin suosimasta SA-vitosesta koska se on pieni, kätevä, helppo, siirreltävä, aika edullinen – ja siinä on samassa sekä filtterit että ionisointi – ei siis tarvitse ostaa erikseen isokokoista filtteriä puhdistamaan, ja lisäksi erillistä ionisaattoria raikastamaan, vaikka niinkin saatan tulevaisuudessa tehdä. Toki yhteen asiaan erikoistuneista laitteista saa usein paremmin tehoja, jos rahaa on ja tilaa riittää.

Himottavimpana ionisaattorina pidän edelleen Elanraa, vaikken ole sitä vielä edes testannut; harva Suomessa on. Laadullisesti vielä sitäkin parempia ioneita tuottaa viherseinät, joista korkeinta High Endia taitaa edustaa Naturventionin Naava tällä hetkellä. Vielä kun vaihtavat materiaalitkin myrkyttömiin, se on siinä. Suurin osa nykypäivän sisäilmaongelmista johtuu formaldehydiä ja muita teollisuusmyrkkyjä vuotavista keinomateriaaleista, sekä toki myös suurteollisuuden ja heidän luomansa lainsäädännön sanelemasta kehnosta rakennustavasta, joka tuottaa heille lisää rakennettavaa ja rahakasta korjattavaa yhä nopeammalla tahdilla; harmia ainoastaan ihmisille ja asukkaille jotka eivät ole mukana lakeja säätämässä.

Pikainen haastattelukierros paljastaa, että tyytyväisiä ollaan kaveripiirissä oltu ainakin FA6-laitteeseen (sama firma kuin suosittelemani pienempi SA5), sekä viherseiniin, viherkasviviidakoihin ja suolalamppuihin. Airstatic SA-vitosesta eräs käyttäjä totesi ”Kivan pieni, mutta ei mikään hifein”. Marilta (nimi muutettu) tuli kommentti ”Raikaswebin laite toimi tosi hyvin. Tuunasin sen sivustolta löytyvillä ohjeilla vielä tehokkaammaksi.” Ja W. kommentoi ”Mulla on kotona airstatic 5. Hinta laatu suhteeltaan ollu hyvä peli. Muutaman kerran oon suodattimen ja lampun vaihtanu”.

Ihan kuin terveydessäkin, tärkeämpää on katsoa kokonaisuuden toimivuutta kuin vain yhtä yksittäistä testitulosta. Kolesteroliarvo ei kerro koko totuutta terveydestä, ja samoin myöskään ilmanpuhdistajien ”paremmuutta” ei kerro pelkkä yksittäinen mittaustulos, vaan mikä on on sinulle riittävän pieni, riittävän kivannäköinen, riittävän hiljainen, riittävän harmiton ja ehkä edullinenkin, tarpeeksi helppo tilata tai hankkia ja huoltaa, ja silti parantaa ilmaa tuntuvasti. Jollekin se voi olla kymmenen tunnelmallista suolalamppua, toiselle viherseinä, kolmannelle Elanra + tuuletus ja ulkoilu, neljännelle joku Nikken. Jollekin paras ratkaisu voi olla se kaikkein minimalistisin: ”Meillä ei ole sisäilmaongelmaa ja tuuletamme myös talvella, joten et voi käyttää vastaustani perusteluna käyttää jotain laitteita, kasveja, lamppuja tms.” <– Tuossa ollaan asian ytimessä, eli kaikkein parashan ongelmat on ”ratkoa” jo ennen kuin niitä tulee, eli mitä vähemmän tarvetta lompakkoa, huonetilaa ja hermoja kuormittaville ”ratkaisuille”, sitä parempi. Niinhän maailman tulisi toimia; niin se yhä harvemmin toimii kiitos valtion ja muiden jättifirmojen omaa tarpeellisuuttaan ruokkivan yhteistyön jota sitten suojellaan laeilla jotka estävät kilpailua ja joissain tapauksissa jopa pakottavat ihmiset maksamaan suurteollisuuden vakio”ratkaisusta” kun parempi laatu on vaan yksinkertaisesti kielletty. Silloin kun maailma toimii koneiston hyväksi ihmistä ja elämää vastaan, kannattaa tiedostaa ongelmat ja etsiä mahdollisimman kevyet, kivat ja vapauttavat ratkaisut – siltä osin kuin laki edelleen sallii.

Hirsitaloon muuttaminen ei keskustassa ole realistista, ja lopulta eniten merkitsee sen ilman laatu jossa eniten oleskelee ja työskentelee, josta käsin on tarkoitus toimia. Parempaa maailmaa rakentaessa meidän on hyvä optimoida oma toimintakyky jo nyt, niin voidaan edetä nopeammin.

Vesi

Kirjoitin sisäilmasta aika paljon, koska kuten Kemikaalitutkan Maria toteaa, hengitämme päivässä paljon enemmän ilmaa kuin syömme ruokaa tai juomme edes nestettä – siis jopa ihan kiloissakin mitattuna. Ja kyllä, se ilma imeytyy kehoon; ei me huvikseen hengitetä. Joten hengittämämme ilman laadulla on aika mieletön merkitys terveyteemme.

Yksi paikka, jossa hengitämme aika väsyttäviä höyryjä, on suihku, jossa kloori muuttuu muotoon joka on etenkin hengitettynä vielä paljon perus klooriakin haitallisempi. Lämpimänkään suihkun jälkeen ei kuitenkaan tarvitse tuntea oloaan sekavaksi, kun asentaa suihkufiltterin joka poistaa kloorihöyryistä jopa yli 90 prosenttia. Toivon, että pian ymmärretään kunnallistekniikassa korvata kloori kokonaan otsonilla. Näin yhä useampi tekeekin jo paljuissaan ja uima-altaissaan; kloori tiedetään erittäin haitalliseksi, kun taas otsoni pienissä määrin jopa hyödylliseksi.

En tiedä vielä, mitä suosittelisin hanaveden filtteröimiseen – mikä olisi sekä edullista että tehokasta ja vielä kätevääkin käyttää ja helppo tilata. Ehkä joku Amwayn eSpring saattaa olla sinnepäin. Itse käytän edelleen kotimarkkinoiden tuttuja suodatinkannuja, joista yksikään ei ole vienyt vielä sydäntä. Parasta vettä taitaa edelleen saada lähteistä hakemalla, ja se on ollut muidenkin kokemus; usein myös ainoa vesi jota lapsetkin juovat mielellään ihan oma-alotteisesti. Ei siis kaupasta haettava rakenteensa menettänyt muovivesi, vaan itsehaettu lähdevesi jota ei säilytetä valojen alla muovissa huoneenlämmössä pitkiä aikoja. Meidän perheessä edelleen perus suodatinkannut ovat saaneet hoitaa normi suodatuksen, ja lähteellä käydään kun keretään, hakemassa tosiherkkua jääkaapin oveen ja parvekkeelle huovan alle.

 

Valo

Magiaa kehiin. Aamulla täyden spektrin päivänvalo, päivällä luonnonvalo vähintään ikkunoista, illalla tunnelmavalo kuten suolalamput, kivat valaisimet ja jopa mehiläisvahakynttilät. Tässä kirjoitellessa käyn vähän väliä nauttimassa laadukasta villi-ilmaa parvekkeella ja samalla saan verkkokalvoilleni parasta spektriä josta ikkunalasi ei ole leikannut tärkeimpiä talvimasennusta poistavia taajuuksia pois. Katso pilvisimpänäkin loppusyksyn päivänä taivaalle, suunnilleen puoliltapäivin, ja huomaat että synkinkin taivas on erittäin kirkas. Nykykulttuurissa ei vaan ole tapana katsoa taivaalle. Possussa ja nykyihmisessä on yllättävän paljon yhteistä.

Talvella luonnonvalon vähetessä sisävalaistuksen merkitys korostuu. ”Epäsuora valaistus” on aihe, joka on antanut itselleni paljon. Eli ettei sen väsyttävänkeltaisen välkkyvalon tarvitse häikäistä suoraan silmään, vaan valo tulee niiden kohteiden kautta, joita halutaan katsoa tai korostaa. Suolalamput ja kynttilät ovat itsessäänkin kivoja katsoa, mutta useimpien valaisimien idea on peittää itse valonlähde ja kohdistaa valokeila muualle kuin katsojan silmään, ja tarjota jotain kauniimpaa katseltavaa kuin ympäristöönsä nähden ylikirkas lamppu.

Hifistelijä kaveri oli tehnyt elämäänsä yhden ainoan muutoksen, jonka sanoi muuttaneen täysin töissäjaksamisen ja koko unirytmin ja etenkin heräämisen helppouden. Hän vaihtoi vessasta yhden lampun luonnon spektriin; juuri sen valon jonka hän aamulla ensimmäisenä laittaa päälle. Ja pitää huolen, ettei enää illalla koske kyseiseen katkaisijaan, koska se piristäisi liikaa siinä vaiheessa. Voisiko aamukahvin korvata yksinkertaisella lampunvaihdoksella? Se ainakin tiedetään, että perus keltavälkkyvalo lähinnä vain väsyttää ja vie energiaa – jälleen yksi syy, miksi ulkona on niin paljon parempi olla, mutta tämäkin voidaan korjata, kun haetaan ratkaisut massamedian ja massavalistuksen ulkopuolelta.

 

Ääni

Musa tekee sisällä olemisesta huomattavasti kivempaa, ja olen tosi tyytyväinen että tuli kesällä hankittua helppo kannettava kaiutin jossa kuitenkin myös äänenlaatu kunnossa. Super Heikillä on huomattavasti edullisemmassa hintaluokassa tarjota varsin elämyksellistä äänentoistoa myös. Todellinen hifistelijä tottakai hankkii ihan oikeat systeemit, mutta elämän kepeyttä ja ketteryyttä arvostava minimalistikin voi nauttia yllättävän hyvää valitsemalla oikein. Ihan sataprosenttisia pisteitä en voi BeoPlaylle antaa, koska yhteys äänilähteeseen pätkii joskus yllättäen, niin bluetoothin kuin piuhankin kautta, eikä edes johdon uusiminen täysin poistanut ongelmaa. Probleema on kuitenkin pieni verrattuna laitteen laatuun ja käytön helppouteen.

 

Mikä ravintopuolella auttaisi talviseen mielialaan?

Ainakin Hannu Walterin safkatarinoiden seuraaminen. Ja Tietäväisen tuoretuotteiden suosittelu oman kylän smoothiepaikan raaka-ainetukkuriksi. Ruoka, jossa on makua ja väriä, tuo kesän talven keskelle. Talvella se fenolinen rikkaus säilötään mausteisiin, juureksiin, pakasteisiin ja eläinkunnan antimiin. Kannattaa lukea artikkeli ”mikä ravinnossa on olennaista” ja innostua metsästämään herkullisinta. Eilen sain laimeaa ravintolaruokaa, tuunasin siitä kunnollista ja heti tuli fiilistä päivään. Masennus on yhtä kuin laimea ruoka ja yhtä väritön elämä; vaihtoehtoja on.

Lisäravinteista ota ehdottomasti laadukasta omegaa, ja mielellään sen kanssa myös D-vitamiinia kunnollinen annos. Samaan settiin voi harkita myös yllämainittua astaxantiinia, paria muutakin rasvaliukoista vitamiinia kuten E-vitamiini ja K2, sekä myös piristävä Q10 jos niin pitkälle haluaa mennä. Jos menee, tulee aika erilainen talvi. Koitetaan pian saada auki tuotesuositussivusto, josta voit tsekata markkinatilanteen mukaan päivittyvät suosikit, mikä on huomattavasti kätevämpi ratkaisu kuin koittaa päivitellä kaikkien näiden artikkeleiden linkkejä aina erikseen.

Mielialaan auttaa selvästi monilla myös B12 ja muutkin B-vitamiinit kuten bioaktiivinen P5P-muoto B6-vitamiinista, sekä B5-vitamiini. Itselläni toimii ihan hyvin riittävän laadukas B-Complex, ja lisäksi Superior Sourcen Triple B12, jossa on kaikki kolme yleisintä B12-muotoa. Yrteistä ruusujuuri taitaa olla useimmille toimiva kaamosmielialan korjaussarja. Kahvissa laatuun panostaminen parantaa olotilaa huomattavasti, niin nautinnon kuin vaikutusten osalta.

Yllättävän usein yllättävän iso juttu on ihan perus kivennäisainepuutokset, ja toki hivenaineetkin. Tämän(kin) opin Kirsi Sarimaalta, ja huomattu hyvin paikkansapitäväksi. Nykyruoasta hyvin harva saa tarpeeksi magnesiumia, jodia, sinkkiä ja muita. Otan siis tosi reilusti lisänä ainakin magnesiumia ja paria muuta kivennäistä sekä sinkkiä, jodia ja paria muutakin hivenainetta, ja huomaan aika huiman vaikutuksen. Kirsillä on käteviä kotitestejä, joilla voi jopa ilmaiseksikin testata, millä tasolla omat tasot on. Itsestäni tiedän ettei esim. suunnilleen mikään määrä magnesiumia tunnu riittävän. 🙂 Siihen parhaiten tuntuu minulla auttavan Futmed-suihke; kumppani taas tykkää Puhdas-sitraatista.

Luuliemi piristää meitsin mieltä talvella eniten. Tai kalaliemi tai kanakeitto; kunhan siinä on luut mukana ja mielellään sisäelimet ja nahkatkin. Lähtee ihan käsistä kun käytät runsaasti hyviä mausteita, laadukkaita juureksia, sipulia… hapantakin sinne on hyvä laittaa, kuten sitruuna tai viinietikka. Laadukas suola tietenkin, joka jo itsessään parantaa jaksamista. Kaikki mieltä piristävät yrtit voi laittaa sinne lämmön, veden ja eläinrasvan sekaan uuttumaan, kuten kurkuma, mustapippuri, chili, cayenne, timjami, inkivääri… Ja jos haluat että fiilis lähtee aivan lapasesta, laita sekaan myös laadukasta merilevää, niin saat älyttömät hiven- ja kivennäisainekonsentraatiot, eläinrasvan rasvaliukoisten vitamiinien kanssa ohjautumaan oikeille paikoille kehossa. Kunhan siis se eläinrasva on parhaimmillaan jopa suorastaan oranssin runsasta eikä niin haalean väritöntä. Kaikki villinä metsästetty toimii, kuten myös ulkona laidunteleva niittyliha, ja vaikkapa uusseelantilainen lammas edullisesti etnisistä kaupoista. Täältä voit lukea vegaanisemman version.

Myös laatumunien kimppatilaukset kuuluvat minun talvi-checklistiin. Ja jos olisi enemmän pakkastilaa, tilaisin Highlandereilta tai muilta niittylihatiloilta ja metsästäjiltä kaikki mahdolliset luut, luu- ja jännepitoiset soppalihat ja sisäelimet vuodeksi kerralla tai vähintään puolikkaaksi. Laadukkaita mausteita tai jopa luomumausteseoksia pitää olla kaapissa, niin talvi sujuu. Talvella kaikki tuore ei ole niin tuoretta, mutta aina sitä makua ja väriä on osattu tiivistää myös paremmin säilyvään muotoon.

 

Mehustus on huikea tapa tankata kesäisempiäkin entsyymejä, polyfenoleita ja muita tuoreuden aromeja myös talveen. Testattiin ei-kiinavalmisteista laadukasta Biochef-mehustinta ja tykättiin siitä ja sen tuottamasta mehusta ihan hulluna. Nyt käytössä on nopeampi, edullisempi ja pikkusen helpompi Philips, mutta siitä tulee huomattavasti vähemmän mehua ja mehu hapettuu nopeammin – eikä sillä oikein voi edes mehustaa vihreitä. Mehustimia vertaillessa huomaa pian, mikä ero on edullisella ja hinnakkaammalla. Joku tonnin hintainen Angel Juicer on jo eri tasoa. Kalliimpi mehustin jättää kuidut kuivemmaksi, eli edullisella mehustimella saa maksaa enemmän raaka-aineista, kun mehua jää paljon puristamatta. Pääkaupungissa en tarvitse mehustinta, koska siellä on monia mehupaikkoja, ja niissä on käytössä paljon paremmat mehustimet kuin mitä ikinä tulisi kotiin hankittua. Ja siksi mehulasin hintakin on suunnilleen sama kuin se olisi ollut kotilaitteilla, mutta mehutiskillä säästyy vaiva sekä juissauksesta, raaka-aineiden metsästyksestä että etenkin laitteen kokoamisesta, purkamisesta ja pesemisestä. Toivottavasti saadaan Suomeenkin pian huippumehustimet kuppiloiden vakiovarustukseen. Aitoa piristystä lainatun stimulaation tilalle, ja varsinkin vehnänoraasta saa melkeinpä hyvät kännit.

Entsyymejä ja elävää nesteytystä ja tehokasta oxygenaatiota koko kehoon kannattaa muutenkin hakea mahdollisimman elävistä ja tuoreista asioista, kuten piristävä Boris-juoma, kotimaiset luomu- tai pientilahapankaalit, kefiirit, kombuchat, ehkä jopa probioottilisät. Ja lisäksi väriä marjoista; marjat nostavat mielialaa aika nopeasti, etenkin yhdessä vahvojen vihreiden ja hyvien bakteerien kanssa. Siihen vielä ne omegat ja rasvaliukoiset vitamiinit niin ei voi olla huomaamatta eroa.

 

 

Mikä auttaa pysymään lämpimänä?

Maca; SuperLemonin maca on nyt maistunut ja tuntunut koko tiimissä parhaalle, ja monia on testailtu. Jostain syystä myös acai tuntuu lämmittävän tosi huomattavasti, niin että autossa lähtee paidat pois ja kotona housutkin. Siis runsaalla annostuksella.

Luuliemet, ja muut tosi ravinnetiheät hyvin sulavat eläinsafkat kuten maksapata. Mausteinen misellimuotoon blendattu rasvakahvi. Juureskeitot – saa olla rasvaa, suolaa, mausteita.

 

 

Talvimasennuksen todellinen syy?

Luonnonvastainen kulttuuri, joka sulloo meidät suorakulmion muotoisiin homepesiin, kieltää seksin ja demonisoi aidon ravinnon. Suomalaisilla on mukamas vahva luontoyhteys. Paskanmarjat, suomalainen istuu tunkkaisessa toimistossa, tunkkaisessa autossa, ja sohvalla tai infosaasteläppärin ja negahesarin ääressä. Ei perinteisillä kansoilla ole kaamosmasennusta, kaikkein pohjoisimpanakaan. Siellä mennään nuotiolle ja pistetään poroliemet tulille. Nautitaan tähtitaivaan taikuudesta ja luonnon ihmeistä. Itse koen kaikki vuoden ja vuorokauden ajat mieiettömän siisteiksi, kun ravinteet on kohdillaan, kroppa toimii ja aistit auki. Nykysuomalainen koneistokulttuuri koittaa viedä tuon kaiken pois, sallimalla ihmisille vain Marina Heinosen lisäaineita, Ursula Schwabbin teollisuusruokaa ja Fogelin rasvakammoa. Ja hyökkäämällä jokaisen kimppuun joka puhuu avoimesti seksistä, tai on vaan vähän liian intohimoinen konsensus-suomeen. Onneksi näitä aidon ruoan, aidon elämän ja myös seksuaalisen elämänenergian puolestapuhujia alkaa olla jo niin paljon, ja he pitävät yhtä ja oppivat toisiltaan, ettei positiivista kehitystä voi enää estääkään, mutta sitä voi vauhdittaa.

 

 

 

Fysiologia

Huomaan, että mitä paremmin kerään kapasiteettia ravinnosta, nesteytyksestä ja vaikka hyppelystä ja kudosten heiluttelusta, sitä paremmin riittää poweria huomioida miten käytän ääntäni, kehoani ja energiaani ihmisten kanssa. Tai pyykätessä. Kuin laulussakin, kehityksen ainoana olennaisena tavoitteena on tehdä ”soitosta” yhä nautinnollisempaa. Elämä ja etenkin tämä keho on se instrumentti jota sinä soitat. Jos se on ravinnepuutosten, vatsaongelmien tai vaikka lymfajumien takia aivan tukossa, ei huvita soittaa ollenkaan, ja se näkyy siinä miten vetää läpi päivän tilanteet; sama olisi ollut jäädä kotiin tai vaikka ryyppäämään. Kun täällä kerran ollaan, let’s play. Jokainen ilme, ele, äänensävy, puheen melodian hienovaraisinkin nyanssi, asento, liike, tarkkanäköinen huomio, humoristinen kommentti, laudalla tasapainoilu tai vaikka lukikasoissa kikkailu… tämä varsinainen elämä usein unohtuu ”terveydestä” puhuttaessa. Ei ketään ole luotu olemaan terve yksin kotona suorakulmaisessa istuma-asennossa. Elämän peli tapahtuu aina vuorovaikutuksessa, jos ei aina toisten kanssa niin vähintään ympäristöön yhteydessä, ja se on hurjan nautinnollista silloin kun siivet kantaa.

 

 

Asenne

Tantraa opettava kaveri totesi osuvasti, että raha, valta, voima, seksi ja rakkaus tulevat kaikki samasta paikasta. Ja niin tulee koko elämänvoimakin. Ja musiikki. Ja tanssi, yhteys, ystävyys, myös menestyksen tavoittelu, yhdessä voittaminen. Ja mistä THL (”terveyden” ja ”hyvinvoinnin” laitos) puhuu? Ei mistään. Meitä systeemiuskoisia nykykansalaisia pitää ihan oikeasti muistuttaa mistä elämässä on kyse. Keinotekoinen päälleliimattu koneistokulttuuri koittaa kieltää sen kaiken, mistä todellinen kulttuuri muodostuu. Jos haluat olla terve, toimi toisin. Suurin osa saa elantonsa olemalla osa ongelmaa. Ryhdy sinäkin ”hulluksi” ja ole osa ratkaisua.

 

Kaikissa tämän tekstin ja tulevienkin suosituksissa on korruptiota mukana. Pyrin aktiivisesti tutustumaan hyviin tyyppeihin jotka tekevät parhaita juttuja, ja oppimaan heiltä ja jakamaan myös heille hyödyllisimmät ideani. Kun kuulen osaajasta joka tekee jotain todella hyvää, otan heti yhteyttä jos uskallan. Siksi en tule koskaan antamaan puolueettomia suosituksia, vaan kaikissa on aina rakkautta mukana ja mielellään ripaus intohimoa. Huonoja tuotteita tekevien kanssa en tykkää kaveerata, koska epärehellisessä seurassa kärsisi omakin mielenterveys. Elämässä kannattaa toimia niiden asioiden ja ihmisten parissa, joita todella arvostaa, joista on parhaassa tapauksessa jopa aivan liekeissä ja jotka koen tosi tärkeiksi, niin silloin kasvu vie vuosi vuodelta kohti parempaa versiota itsestäni. Ja niitä asioita mitä sillä tiellä tulee vastaan, voin hyvillä mielin jakaa muillekin. Kaikki, mitä olen saanut upeilta ihmisiltä ja mitä olen heille antanut ja mitä ollaan saatu yhdessä luoda ja maailmaa parantaa, vaikuttaa monella tapaa suosituksiini ja käsityksiini. Ja hyvä niin, koska niistä ihmisistä ja näistä suhteista minä rakennun.

 

Ideaalimaailmassahan meillä olisi ihmisten tekemää ruokaa luonnon kasvattamista raaka-aineista, terveitä taloja, ja muutenkin kaikki elinympäristön elementit suunniteltu elämän ehdoilla. Mainoksetkin olisivat rehellisiä ja kertoisivat kuinka tuotteet tehdään ja miksi kannattaa valita se parempi, ja miksi tekijät ovat valitsemastaan ratkaisusta tai tuottamastaan edistysaskeleesta aidosti innoissaan. Nykyään hallintoteollinen valtakoneisto on suunnitellut lähes kaiken lähinnä omia tarpeitaan varten. Jos tässä koneistoympäristössä meinaa ihminenkin voida edelleen hyvin, täytyy usein kiinnittää huomiota ihan itsestäänselviin perusasioihin joiden ”pitäisi” olla kunnossa mutta jotka eivät enää ole sitä mitä niiden sanotaan olevan. Ravinnon aitous, ilman puhtaus, veden raikkaus, valon laatu, materiaalien terveellisyys – jopa ajatusten totuudellisuuteen ja median hyödyllisyyteen on hyvä hieman paneutua. Normaalisti se ei vielä vaan ole kovin hyvää, vaikka sitä joka tuutista tulisikin. Löytämällä massamedian ulkopuoliset ratkaisut, kaiken voi korjata ja kehittää jopa luonnollista paremmalle tasolle. Massamedia ei koskaan tarjoa ratkaisuja, vaikka ongelmia tarjoaa sitäkin runsaammin. Yksi maailman ihmeistä on, että joku jaksaa olla töissä sellaisessa pelottelukoneistossa masentumatta itse.

 

Talvella olemme vähemmän luonnossa, ja korkeakulttuuristakaan ei voi puhua kun kansa istuu kotona, istuu töissä ja istuu autossa. Olemme teknologisen ja teollisen infrastuktuurin varassa, sen sijaan että olisimme yhteydessä luontoon, toisiimme tai edes itseemme. Etenkin kiireessä korostuu vapauttavien laatuvalintojen merkitys – kun ei ihan kaikkea aikaa voi viettää jäällä, laduilla, rinteissä, hangissa tai edes loistoseurassa. Jos on liitua millä piirtää, voi jopa auton materiaalit olla aitoja eli myrkyttömiä, ja sohvatkin aitoa nahkaa eikä muovia. Mutta varsin kevyilläkin pikku oivalluksilla voi jo merkittävästi kohentaa elintasoa, myös sisällä, koneiston keskelläkin. Osan luonnosta voi tuoda sisällekin. Kaupungissakin on mahdollista hengittää hyvin.

Olin hiljattain terveystietoisten reissulla, eikä yhdelläkään ollut mitään omegaa mukana. Ei minullakaan, ja teki kovasti mieli joten kyselin jos jollakulla olisi edes joku Mölleri matkassa.

Harvinaisen hifisti safkailevalla kollegalla oli testien mukaan omegat aikamoisessa epäbalanssissa, vaikka on syönyt laadukkaana pidettyä omega-lisää ”aina kun muistaa”, eli ehkä parina tai muutamana päivänä viikossa. Alettuaan ottaa säännöllisesti, parempaa, paljon isompaa satsia ja vieläpä hyvällä antioksidanttisuojalla varustettuna, hän oli omien sanojensa mukaan ”kuin uusi ihminen” parissa viikossa, ja näyttääkin nyt energisemmälle kuin koskaan, ja haaveilee vain että ”saisi tehdä koko viikon pelkästään töitä” 🙂

Ainoastaan täysin paleo–grassfed tyyliin syövillä kavereilla näyttää omega-tasot olevan kondiksessa. Siis niillä, jotka ovat järjestäneet elämänsä laadukkaan syömisen ympärille, ja omistavat runsaasti pakkastilaa niittylihan suoratilauksiin. Ja hekin syövät lisäksi omega-lisää, päästäkseen tämän päivän maailmassa parhaaseen omegabalanssiin.

 

Mikä omegabalanssi?

Ennen ihminen sai ravinnostaan suunnilleen saman verran omega kolmosia ja kutosia. Kolmosilla on taipumuksena vaikuttaa kehossa tulehduksia rauhoittavasti, ja kutoset taas tukevat tulehdusreaktioita. Molempia tarvitaan, ihan kuin muussakin elämässä tarvitaan sekä työtä että lepoa, ja ne on hyvä olla tasapainossa. Jos tekee yhtäkkiä kymmenen kertaa enemmän työtä kuin lepoa, ja tätä jatkuu vuosia, tulee varmasti ongelmia. Jos työn ja latailun suhde menee jonnekin 20:1-tasolle tai vielä huonommaksi, ei mikään voi toimia enää kovin hyvin.

Safkoissa tulehdustyötä tekevää omega-kutosta saa nykyään paljon enemmän, ja kolmosta ei juuri yhtään, ja vielä vähemmän käyttökelpoisessa muodossa. Luonnossa omega kolmonen saa alkunsa mikrolevistä ja niittyjen vihreydestä. Kasvien ”munasolut” eli siemenet, pähkinät ja viljanjyvät edustavat lähes täysin omega-kutosta. Nykyään syödään hyvin paljon viljaa ja hyvin vähän tuoretta vihreää tai villieläimiä. Markettiin päätyvät eläimet ruokitaan lähes yksinomaan omega-6-viljalla, ja vihreillä laitumilla vain Valion mielikuvamainoksissa. Tehotuotanto ja maatalous on tuhonnut sekä meidän että eläintemme omegatasot, ja siksi maailma on niin täynnä hiljaista tulehdusta ja sen aiheuttamia oireita kuten kaikki krooniset taudit. Toki samalla on moni muukin balanssi mennyt pieleen, ravinnepuutoksista puhumattakaan, mutta omegabalanssi on se, mikä melkein aina tulee vastaan ensimmäisten joukossa, kun alat tutkimaan mitä tahansa terveyssuuntausta joka perustuu johonkin säteilyttämistä, leikkelemistä ja kehon toimintoja tuhoavia myrkkykemikaaleja hienovaraisempaan. Aina kun puhutaan kehon tukemisesta, osuu omega-aihe silmään hyvin pian. Minunkin tarinassani, toistakymmentä vuotta sitten epävirallisempaa linjaa edustaville ”huuhaa-sivustoille” eksyttyäni ihmeparantumisen toivossa, oli omega-3 yksi isoimpia ilmestyksiä D-vitamiinin ja tuoresafkan ohella.

Mutta saahan sitä omega kolmosta kuitenkin kalasta? Kalakin ruokitaan nykyään omega-6-viljoilla, gmo-soijalla, gmo-maissilla ja muilla aika karseilla jutuilla. Kotimainen kasvatettu lohi sisältää lisäksi älyttömät määrät antibiootteja ja tuhoaa ympäristöä suunnilleen enemmän kuin mikään. Kotimainen kirjolohi maistuukin aika pahalle, eikä se omegoita korjaa. Villikalassa on kyllä omegat kohdillaan, kunhan et käristä kalanrasvaa pilalle, eli pidät sen juoksevassa muodossa, ja nautit saaliin mahdollisimman tuoreena; hapettuneista eli pilaantuneista omegakolmosista ei hyötyä ole, vaan haittaa enemmän. Suomessa paraskin kala lähes aina poltetaan karrelle, niin ettei rasva ole enää piristävän juoksevaa, vaan väsyttävän eltaantunutta. Omegat ovat kaikkein herkimpiä rasvoja hapettumaan, niin valon, lämmön, metallien kuin hapenkin vaikutuksesta. Ruoanlaitossa kala kohtaa ne kaikki neljä yhtäaikaa, ellei käytä runsaasti hapelta suojaavaa vettä kuten keitoissa, mahdollisimman maltillista lämpötilaa, ja muitakin avuja kypsennykseen kuten marinointi ja runsas sitruuna, ettei kaikki jäisi pelkän kuumentamisen varaan. Kalan kanssa suosittelen aina ottamaan klorellaa välttääksesi elohopean haittavaikutukset. Kala ei ole tänä päivänä se helpoin tapa saada omegoita laadukkaasti ja turvallisesti.

Nyt kaikki sitten ottavat sitä Mölleriä. Mutta maistuuko se tuoreelle? Kalaöljyn kuuluu maistua niin hyvälle, maustamattomanakin, että sitä todella tekee mieli. Muuten se on pilalla. Ja vaikkei olisikaan, onko siinä riittävä antioksidanttisuoja kestämään ruoansulatuksen hapot ja muut reaktiiviset ionit? Ainoastaan ehjistä omegoista on hyötyä, eltaantuneista enemmän haittaa.

Möllerissä kuten melkein kaikissa muissakin kalaöljyissä on poistettu kaikki ravinteet, myös luontaiset vitamiinikompleksit, ja lisätty tilalle synteettiset. D-vitamiinin kohdalla en pidä tätä kovin suurena ongelmana, mutta synteettinen A-vitamiini on todistetusti toksista enkä sitä suosittelisi kellekään. Aina, kun uutisissa uutisoidaan A-vitamiinin tai myös E-vitamiinin haitallisuudesta, kyseessä on luonnottomat, luonnosta löytymättömät, insinöörin kehittelemät isomeerit. Sama pätee Möllerin edelleen käyttämään dl-tokoferoliin eli kaikkein huonoimpaan synteettiseen e-vitamiiniin. Ainoa ”hyvä” puoli Möllerin vitamiineissa on, että niitä on niin vähän ettei niistä kovin helposti koidu merkittävää haittaakaan.

Jos ostat omegaa kapseleissa, kuten minä usein, pure aina puhki niin saat maistaa onko se hyvää. Jos ei ole, älä syö sitä eltaantunutta roskaa. Kannattaa valita maustamatonta, jolloin maku kertoo totuuden eikä härskiintyneisyyttä päästä maskeeraamaan sitruunalla tai muilla freeseillä aromeilla. Hyvää omegaa alkaa pian tehdä päivittäin mieli, vaikka ajatus kalaöljyhimosta voisi kuulostaa naurettavalle jos on kokemusta vain hapettuneista rahastusöljyistä.

 

Mitä muuta omega kolmonen tekee?

• ennen kaikkea jokaisesta solukalvosta joustavamman, niin että solut ottavat vihdoin vastaan ravinteita, ja säilyvät herkkinä hormoneille kuten insuliinille. Siksi omegoilla sanotaan voitavan ennaltaehkäistä niin monia kansantauteja. Terveempi solukalvo päästää paremmin ravinteet sisälle, aineenvaihduntajätteet ulos, ja kommunikoi ympäristönsä kanssa.

• DHA-niminen omega kolmonen, jota saat laadukkaista ravintolisistä ja myös markettitasoa pari askelta laadukkaammasta ravinnosta, on silmille erittäin tärkeä, ja yhdessä karotenoidien (marjat, luomuporkkanan juissaaminen) ja rasvaliukoisten vitamiinien kanssa parantaa näkökykyä ihan silmissä. Tässä ei siis kyse ole siitä, että tämä olisi jokin ihmeaine, kyse on vain siitä, että se on koko keholle hirmu tärkeä aine jota ollaan aina saatu ravinnosta mutta markettiravinnosta sitä ei oikein enää saa, ja käristetystä ravinnosta ei senkään vertaa. Ravinnon tulisi olla tuoretta, hyvin kasvatettua ja hellävaraisesti valmistettua – Suomen syödessä moneen kertaan lämmitettyä laitosruokaa, ja shoppaillessa marketeista lähinnä viljaa ja viljaruokittua.

• Ihon kosteus ja kimmoisuus talvella – etenkin rasvaliukoisten vitamiinien kera, kuten kokonainen E-vitamiinikompleksi. Moni ei enää valita talvi-ihoa kun on omegat kunnossa.

• Mielen toiminnalle, ajatuksenjuoksulle, muistille ja älylle ihan ehdoton juttu; olennainen myös Alzheimerin ehkäisyyn.

• Laadukkaat omega-kolmoset vähentävät ja parantavat allergioita hyvin merkittävästi ja ihmeellisen nopeasti useimmilla. Kunhan annoskin on riittävä, ja laatu & antioksidanttisuoja kohdillaan.

• Syysmielialaan yksi parhaista jutuista, etenkin yhdessä rasvaliukoisten vitamiinien kanssa. EPA enemmän mielialaan, DHA enemmän hermojen rakennukseen. Hyvälaatuisista lisistä saat molempia, ja lisäksi antioksidanttisuojaa joka jo itsessään parantaa myös mielialaa. Ainakin kun annos on riittävä.

• Nivelille ihan huikean tärkeä juttu.

• Keskittymishäiriöt, ADHD – näiden yhteydessä Omega Kolmonen tulee jatkuvasti vastaan, ja vaikutus on nähty lähelläkin erittäin selvästi. Kuten hiljattain juteltiin kaverin kanssa, äidit ovat parhaita tuntemaan ravinnon vaikutukset, koska lapsesta näkee heti miten mikäkin vaikuttaa. Tämä on suoraa tekstiä jota kuulin Nannaa haastatellessani: ”ero on niin selkee, joka hetkessä, miten paljon rauhallisempi se on, nukkuu paremmin, vähemmän levoton, ei oo niin kiukkunen; aistiyliherkkyyskin helpottaa. Eilen pysty oleen seminaarissakin kun syönyt kaksi viikkoa omegaa. Keskittymiskyky ’noin sata kertaa’ parempi kun se syö tota. Tasapainosempi ja onnellisempi.” Omega kolmonen on täällä sekä äidille että lapselle se ensimmäinen, tärkein ja selkein juttu; maggu eli magnesium tulee kakkosena. D-vitamiinikin on tärkeä, mutta omegan ja hyvin imeytyvän magnesiumin vaikutukset huomaa jo samantien tai viimeistään päivissä ja viikoissa.

 
Guru Kirsi Sarimaa opettaa omegasta, miten se erityisesti hoitaa ruoansulatusta. Kresser toteaa samaa:

https://www.facebook.com/chriskresserlac/posts/711507015568231

Tyttökaverillakin oli jotain stressiperäistä suolistossa; Omega oli siihen ensimmäinen ja paras lääke. Näissä piireissä tulee paljon vastaan haavaisen paksusuolen paranemisia erityisesti omegoilla, ja siis runsaalla annoksella – etenkin jos saa samassa tai ottaa samalla myös kunnon satsit Deetä.

 
Käytännössä huomaat enemmän energiaa, jo parissa päivässä tai viimeistään parissa viikossa, koska hermosto toimii paremmin ja jokainen solukalvokin toimii paremmin ja vatsakin hoitaa hommansa. Se on aitoa energiaa, joka ei johda ylivilkkauteen vaan auttaa myös keskittymään ja saamaan asioita aikaan.

Naisille huomiona, ettei kuukautisten aikana ehkä tee mieli omegoita samalla tavalla kuin muuten. Keho tietää, kuinka omegat lisäävät veren juoksevuutta ja heikentävät hyytymistä, joten jos kuukautisvuoto on muutenkin runsasta, saattaisi kalaöljy tehdä siitä vielä runsaampaa.

 
 

Kuinka saisin lapsetkin syömään kalaöljyä?

Sillä, että se on laadukasta. Lapsen keho on sen verran fiksu, ettei se syö roskaa ainakin jos parempaa on tarjolla. Nämä kaksi ovat olleet lapsen kanssa varmoja hittejä:

Nordic Naturals, Children’s DHA

Nordic Naturals, Complete Omega Junior

 

Super-Emilin kautta sain mahdollisuuden puhua pari tuntia Tanskan kovimman superfood-pioneerin kanssa ja kysellä kaikki mikä on mieltä askarruttanut, kaverilta joka on pistänyt älyttömästi rahaa ja aikaa kaiken mahdollisen testaamiseen tieteellisesti. Hänen ehdoton ykkössuosituksensa yleisistä kalaöljybrändeistä oli Nordic Naturals; firman integriteetti, kuinka öljy prosessoidaan, hapettuneisuusarvot, puhtaus jne. Ei täydellinen, mutta ”vähiten huono vaihtoehto”. Itsekin olen havainnut Nordic Naturalsin iHerb-brändeistä parhaaksi omegoissa. Pullossa tuotteet eivät yleensä ole maistuneet niin tuoreelle, koska kuljetusmatkalla tapahtuu kaikenlaista kaikenlaisissa lämpötiloissa ja tullisäteilytyksissä, pakettien varomattomissa heittelyissä jne, mutta kapselimuodossa ovat olleet täyttä kultaa, etenkin lapselle. Niiden kanssa kannattaa ottaa myös rasvaliukoisista vitamiineista tärkeimmät, joihin laadukas ja silti edullisin on Thorne:

Thorne Research, Vitamin D/K2

Thorne-lisä maistuu myös lapselle. Me aikuiset otetaan lisäksi samalla vielä extra antioksidanttisuojaa astaxantiinista, joka on pitkälti se sama punainen väripigmentti, joka pitää omegat ehjinä myös villilohessa ja vaikkapa katkaravussa:

Nutrex Hawaii, BioAstin, Hawaiian Astaxanthin, 4 mg

Nutrex Hawaii, BioAstin, Hawaiian Astaxanthin, 12 mg

Meidän iäkkäiden kehossa hapetusstressi ja muu hiljainen tulehdus on jo ehtinyt pidemmälle, joten otetaan kaikki keinot käyttöön niin kestetään mukana lasten leikeissä.

Tässä alkaa olla jo, niin lapselle kuin aikuisellekin, sellaista comboa jolla saa kalaöljyn mainostetut hyödyt joita suurin osa tuotteista ei tarjoa (marketti- ja apteekkituotteet kaikkein vähiten), saamatta niitä haittoja joita kalaöljyjen kasvattamaan hapetusstressiin useissa tutkimuksissa liitetään. Jos oikein innostuu, voisi samassa setissä ottaa, kalaöljyn, antioksidantin ja D-, E- ja K2-vitamiinien lisäksi vielä Q-kympin (tai mahdollisesti vielä päräyttävämpi PQQ tai jopa Q-kympin Idebenone-muoto) sekä mahdollisimman aito A-vitamiini, kuten tuo karitsan maksa jota lämmittelen hellalla tätä tekstiä kirjoittaessa, päivän omegat juuri nautittuani. Ei näitä tarvi miettiä, jos on kaikki hyvin; he voivat hyötyä sitäkin enemmän joilla stressi, akuutti onnettomuus, pitkäaikaissairaus tai ylipitkä tehtävälista kuluttaa ravinteita jopa satakertaisesti. Kun puhutaan oikeasti hyvistä superfuudeista tai lisäravinteista, vaikutus on tosi päräyttävä, tuntuva ja nopeastikin parantava. Ei stimuloiva, vaan nousut ilman laskuja. Omega on useimmille se olennaisin – mutta samassa paketissa menee mitä parhaiten pari muutakin juttua.

 

Parasta ratkaisua etsimässä

Tänä päivänä on vaikea saada omegat balanssiin. Safkamme on pääasiassa omega-6 kasveja, ja niillä ruokittuja eläimiä.

Rypsissä on omega-kolmosta, mutta se kasvikunnan omega3 eli ALA muuttuu kehossa heikosti ”oikeiksi” eli pitkäketjuisemmiksi omegoiksi (EPA ja DHA) joita tarvitaan silmiin, aivoihin, hormoneihin ja solukalvoille. Kasvikunnasta ei niitä ”varsinaisia” omegoita saa ollenkaan, paitsi muutamista levistä, valkosipulista ja purasruohosta, ja siksi ainoa keino saada ruokavaliostaan läheskään riittävä annos hyviä omega kolmosia, on tilata valtavasti marketti-leveliä laadukkaampia munia, lihaa ym. eläintuotteita, ja valtavasti markettitasoa tuoreempaa villikalaa ja valmistaa se oikein. Kasvatettu kala on ruokittu lähes yhtälailla omega-kutosilla kuin tehokasvatettu eläinkin.

Ja sitten on tietenkin ne omega-lisät. Mutta nekin on raffinoitu; niistä puuttuu se antioksidanttisuoja, jonka saisit syömällä punaista villilohta tai katkarapua. Useat omega-lisät maistuvat ja tuntuvat eltaantuneelle jo suussa, ja loputkin hapettuvat vatsassa tai suolistossa ellet ota samalla runsasta annosta esim. astaxantiinia tai muita voimakkaita rasvaliukoisia antioksidantteja, kombona laadukkaan kalaöljyn kanssa (eikä sekään taida riittää niin hyvin kuin kuvittelin).

Mikä olisi ultimaattisesti hifein (ja myös hintavin) setti? Kysyin kaverilta, jonka harrastuksena on pitää oma terveys ja veriarvot parhaassa terässä erittäin suorituspitoista elämäntapaa varten. Hän ottaa Blue Ice Fermented Cod Liver Oilia, jossa on ihan kaikki tallella toisin kuin yhdessäkään muussa omega-lisässä tänä päivänä, ja lisäksi se on kalan ravinteikkaimmasta osasta eli maksasta. Kaveri ottaa tämän hifiöljy-ruokalusikallisen kanssa myös astaxantiinia (käsittääkseni 4 milligrammaa), ja ottaa tämän kalaöljycombonsa aamun aikana kuten itsekin olen kokenut parhaaksi, sen verran piristävä setti kyseessä.

Minulle henkilökohtaisesti ja useimmille muillekin iso ongelma on, ettei ole valmista rutiinia omega-öljyjen ostamiseen, ja siksi se usein unohtuu hifistelijöilläkin. Ja marketista vaikka muistaisi poimia omegaa matkaan kuukauden-parin välein, ei sieltä saa mitään kunnollista, jota kannattaisi ottaa ainakaan ilman antioksidanttisuojaa kuten astaxantiini, jota ei saa marketista ja joka tarvitsisi sitten jokatapauksessa tilata hankalasti vaikkapa iHerbista.

Minulle yksikään omega ei ole ollut niin seksikäs että innostuisin pitämään sitä koko ajan jopa varastossakin – paitsi Blue Ice -omegat. Mutta niihin minulla menee helposti viitisenkymppiä kuukaudessa, ja lisäksi joutuu hommaamaan antioksidanttilisän siihen kylkeen – ja osa eristä maistuu freshille, osa hieman pilaantuneelle. Blue Ice -omegoista kyllä minulle on tullut kaikkein paras olo, ja plussana saa samalla myös kaikkein aidointa D-, A- ja jopa K2-vitamiinia. Ja maustakin tykkään kaikkein eniten. Näitä suosittelen, jos hinta ei ole tärkein ostokriteeri, ja markettia haastavampi saatavuus ei haittaa, eli on okei vaikka joudut muistamaan tilata aina erikseen nettikaupasta. Ne, kellä rahaa eniten on, mutta eivät harrasta rakkaudella biohakkerointia, tykkäävät yleensä yksinkertaistaa asioita, ulkoistaa päänvaivoja ja maksaa helpottavasta palvelusta. Blue Ice-tuotteista sanoisin, että jos olet innokas biohakkeri, osta koko sarja, ja hämmästy miten hyvälle tuntuu ja maistuu – kunhan juuri kyseinen erä sattuu olemaan kunnossa eikä maistu eltaantuneelle, kuten ehkä takavuosina itselleni kävi pari kertaa. Reilusti yli puolet maistamistani eristä ovat olleet aivan loistavia ja kaikin puolin markkinoiden inspiroivinta, holistisinta ja houkuttelevinta laatua.

Chris Kresserin postaus vahvistaakin tuntemukseni: osa Blue Ice -eristä on testienkin mukaan ”rancid” eli eltaantunutta laatua. Postauksen perusteella parempi vaihtoehto voisi olla uusi Corganic:

 

Tutkimuksissa on tyypillisesti saatu dataa, että omega-lisän ottaminen vähentää tulehdusta kehossa ja parantaa terveyttä – kunnes pidemmällä aikavälillä omegoiden ottaminen kasvattaakin hapetusstressiä ja sitä kautta kehon tulehduksellisuutta, koska hapettumiselle herkistä omegoista puuttuu kunnollinen antioksidanttisuoja. Melkein kaikki markkinoiden omegatuotteet ovat raffinoituja, ja jotain ihan muuta kuin perinteisillä tavoilla valmistettuja – paitsi se Blue Ice ja Corganic. Ei se oikein riitä, että lopuksi lisätään hieman synteettistä E-vitamiinia, kun ensin on kaikki suojaravinteet poistettu ultraherkän omegarasvan ympäriltä.

Aidoimpien ja perinteisimpien omega-tuotteiden saatavuuteen ja antioksidanttisuojaukseen (ja hintatasoonkin) liittyvien haasteiden myötä olen kuitenkin alkanut päätyä takaisin perus raffinoituihin omegoihin, joihin asennetaan sitten erityisen hyvä antioksidanttisuoja. Uusin tilaukseni oli Life Extensionin Super Omega, jonka suojana on mm. ”olive oil bioflavonoids”. Vaikea sanoa mitään absoluuttista laadusta, minusta on tuntunut hyvälle; herkkäkehoinen tyttöystävä ei tykännyt.

Sitten vastaan tuli jälleen kerran Zinzinon öljy, jossa idea on viety vielä pidemmälle; kalaöljy on suojattu ei pelkästään oliiviöljyn ainesosilla vaan erittäin voimakkaalla kokonaisella oliiviöljyllä. Eilen pääsin maistattamaan tätä öljyä kumppanille, ja kommentti oli ”ainoo kalaöljy josta ei tuu paha olo, Nordic Naturalsin ohella.” Hänen ystävättärensä oli todennut samaa. Zinzinolle iso plussa siitä, että ovat ottaneet asiakseen todella korjata ihmisten omega-balanssin, siinä missä muut vain myyvät kalaöljyä ja parhaassa tapauksessa kertovat siitä jotain. Zinzino auttaa kädestä pitäen ottamaan oikean annoksen painokilojen mukaan, ja on tuonut paljon ihmisiä mukaan keskusteluun, opiskelemaan ja jakamaan aihetta, eikä ainoastaan käyttämään tuotteita asiakkaana. Miinukset ehkä alan monimutkaisimmasta palkkiosysteemistä jonka koukeroiden opettelu vie jälleenmyyjien huomiota pois olennaisesta eli asiakaspalvelusta, asiakassuhteista ja itse omega-asiasta. Toisaalta suuri plussa automaattisesta jatkotilauksesta, ja siitä ettei enää tarvitse kuin yhden purkin, koska tämän viitsii ottaa ilman astaxantiiniakin. Ettei se aivotoiminnalle niin tärkeä DHA enää unohdu. Vain ne omegat auttavat jotka tulee otettua.

 
 

Lopullinen tuomio ja suositukset

• Tämänhetkisten tietojeni perusteella sanoisin, että jos haluat absoluuttisesti hifeimmän setin, kokeile jos saat tilattua Corganicia Suomeen jotenkin. Ja ota astaxantiini sen kanssa; kaikki muu siinä jo onkin ja mitä parhaassa muodossa; antioksidanttisuojaa voisi varmaan vielä vahvistaa. Corganicia pitäisi pystyä tilaamaan täältä, postikuluineen vajaalla viidelläkympillä kuukauden annoksen; en voi vielä kokemuksesta luvata että tilaus onnistuisi. Toivottavasti joku ryhtyy pian maahantuojaksi, ja kohtelee öljyä hellävaroin kaikissa logistiikan vaiheissa. Ja suosittelee asiakkaille sopivaa antioksidanttilisää samoihin ostoksiin, tehden parhaassa tapauksessa jopa tutkimusta aiheesta. Vitamiinit tuotteessa on jo valmiiksi, juuri oikeissa muodoissa. Corganic näyttää myös ihan överihyvää esimerkkiä viestinnän avoimuudessa, hyödyllisyydessä ja valaisevuudessa:

http://evclo.com/trip-to-norway-2

https://www.facebook.com/EVCLO

https://www.facebook.com/corganic

http://evclo.com/norway-feb-6-2013-2

http://evclo.com/evclo-natural-antioxidants

http://www.corganic.com/blog/rosita-cod-liver-oil-production

http://www.corganic.com/blog/industrial-production-of-cod-liver-oil

 

• Halutessasi helpoimman palvelukokonaisuuden, tsekkaa Zinzino, ja ota sen kanssa D-vitamiinia ja mahdollisesti muitakin rasvaliukoisia vitamiineja. Siinä missä muut firmat vain lähinnä myyvät kalaöljyä, Zinzino varmistaa että todella saat omegatasosi kohdilleen ja opit aiheesta olennaisen. Jos Zinzinon öljyssä olisi riittävä annos D-vitamiiniakin mukana, ja mahdollisesti jopa myös K2-vitamiinia, ehkä luonnollista E-vitamiiniakin, se voisi olla ylivoimaisin vaihtoehto melkein jokaiselle joka haluaa jo lopettaa omegoiden kanssa säätämisen ja löytää pysyvän ratkaisun koko asiaan.

 

• Jos haluat riittävän hyvää omegaa kaikkein edullisimmin ihan vaan puhtaasti rahallisen hinnan osalta, iHerbissa kannattaa tsekata Solgarin villilohiöljy, jota saa myös Ruohonjuurista ja Life-myymälöistäkin. Lapsille herkullisin Nordic Naturals on toistaiseksi saatavilla vain ulkomaisesta nettikaupasta. Jälkimmäisen kanssa ottaisin, jos mahdollista, extra suojaa antioksidanttien osalta; Solgar todennäköisesti pärjää kehossa ihan ookoosti ilmankin, melkein siinä missä tuore villikala (saatan olla mielikuvamainonnan uhri tässä, oikeasti tarvitaan lisää tutkimusta jotta voidaan sanoa kuinka hyvin öljy kestää kehossa). Nordic Naturals -tuotteet kannattaa tilata kapseleissa, koska pullot eivät ainakaan kesällä kovin hyvin kestä kuljetusrekkojen sauna-olosuhteissa.

 

 

Erikoismaininnan ansaitsee edelleen myös Blue Ice -brändi päräyttävällä Skate Liver -öljyllään ja kanelinmakuisella Cod Liver – tai Royal Oililla. Niiden kanssa suosittelen antioksidanttilisää kuten astaxantiini.

Monesta kodista löytyy edelleen ravinnetyhjäksi raffinoitu läpinäkyvään muoviin pakattu pahanmakuinen rypsiöljy – koska olemme Euroopan auktoriteettiuskoisinta kansaa, ja teollisuuden edustajat ovat virallisten suositustensa kautta meille niin määränneet.

Kumpi on parempi, rypsi vai oliivi? Toinen niistä tulee ekosysteemistä, toinen ekosysteemin tuhoamisesta. Toinen tulee puista, toinen heikosta monokulttuurista. Toinen pyritään säilyttämään suojassa valolta ja muovilta tummissa lasipulloissa, toisessa ei laatua arvostavasta ruokakulttuurista ole tietoakaan.

Kumpi on parempi? Tarvitseeko tätä edes pohtia tämän pidemmälle? Lisättäköön vielä, että toinen pyritään raffinoimaan mahdollisimman luonnottomaan muotoon, kun taas toinen pyritään säilömään mahdollisimman vahingoittumattomana kaikkine ominaisuuksineen ja vivahteineen. Kumpi on siis parempi? Toinen pyritään kylmäpuristamaan ja käsittelemään mahdollisimman hellävaroin jotta siinä maksimoituu maku ja ravitsevuus, toinen taas pyritään käsittelemään mahdollisimman kauas alkuperäisestä, ja sitten vielä pakataan halvimpaan mahdolliseen myrkky–yhdisteitä vuotavaan muovipulloon joka ei suojaa edes valon aiheuttamalta eltaantumiselta.

Usein kuulee, että sokeri on paha tai rasva on paha, tai sokeri on vielä rasvaakin pahempi… rasva ja sokeri ovat kuitenkin kaloreiden lähteitä, ja koska ei ihminen pelkällä alkoholilla ja auringonvalollakaan voi elää, on jotain syötävä. Jokatapauksessa joudumme ottamaan kaloreita rasvoina ja hiilareina. Joten valitsemmeko ravinnetyhjiä kaloreita, vai luonnollisia, maukkaita, värikkäitä ja ravitsevia? Oliiviöljy ja rypsiöljy edustavat tässä tavallaan kahta eri ääripäätä: rypsi on kuin valkosokeri: siitä pyritään poistamaan lähes kaikki mahdollinen paitsi teollisen prosessoinnin jättämät kemikaalijäämät – kun taas aito oliiviöljy edustaa kookossokerin linjaa; niin oliivi kuin kookoskin tulee puusta joka parantaa ekosysteemiä ja vähentää eroosiota, eikä tuhoa maan viljavuutta kuten lähes kaikki yksipuolinen monokulttuuriviljely. Hyvä laatu tulee hyvinvoivasta ekosysteemistä, ei sen tuhoamisesta peltoviljelyssä. Jos ihminen saa pääosan ravinnostaan yksipuolisesta peltoviljelystä, seuraa siitä aina krooniset taudit ja ravinnepuutokset, vaikka viljeltäisiin maailman hifeimpiä lajikkeita (tällä hetkellä viljellään kaikkien aikojen ravinneköyhimpiä ja toksisimpia, kuten gliadiinivehnä ja homeperuna).

Toisella öljyllä on ikiaikaiset perinteet, toinen on uuden ajan ihmiskoe, jota on testattu vasta nyt samaan aikaan kun krooniset kansantaudit ovat olleet kaikkien aikojen kovimmassa kasvussa.

 

 

Joskus sanotaan, että rypsissä on hyviä omega-kolmosia. Onko niistä jotain jäljellä? Mausta päätellen ovat omegat päässeet eltaantumaan, jo voimakkaan prosessoinnin ja satoihin asteisiin kuumennuksien aikana, saati sitten läpinäkyvässä muovipullossa valon vaikutuksesta, ilman teollisessa prosessoinnissa poistettuja suojaravinteita jotka olisivat voineet suojata öljyä hapettumiselta. Onneksi raffinoidussakin rypsissä on sentään hieman E-vitamiinia suojana. Tosin ne omegat eivät ole sitä sorttia joka rakentaa aivoja, hermostoa, soluseinämiä ja parantaa näköä, vaan ALA-nimistä rasvahappoa jota keho muuttaa oikeiksi omegoiksi (EPA ja DHA) yleensä noin 3 prosentin hyötysuhteella, kaikilla ei juuri ollenkaan. Missään nimessä ei voi tuudittautua rypsin varaan omega-lähteenä, vaikka se olisi markkinoiden hifeintä kylmäpuristettua, saati jos se on moneen kertaan kuumennettua.

 

 

Oliiviöljyn terveysvaikutukset

Kaikki merkittävät terveyshyödyt oliiviöljyssä perustuvat sen laatuun, eli miten paljon siinä on niitä tuhansia huipputerveellisiä fytoravinteita jotka tunnistaa… mausta. Ja väristäkin. Oliiviöljystä puhuttaessa Suomessa ja anglosaksisissa maissa usein puhutaan vain sen rasvahappokoostumuksesta, mutta maissa joissa oliiviöljy on osa kulttuuria, ymmärretään että taika piilee maku- ja väriaineissa eli pitkälti flavonoideissa ja kaikenkarvaisissa polyfenoleissa. Espanjalainen ei ikinä ostaisi sellaista oliiviöljyä jonka suomalainen hakee marketista terveyssuosituksen perusteella. Ja arvaa kummalla kansalla on enemmän kroonisia kansantauteja, ja kummalla hormonit toimii paremmin? Oliiviöljymaissa öljyä osataan käyttää myös iholle, ja muutenkin aromikkaita luonnon aineita osataan käyttää ihan vapaasti ja rajatta; lähinnä vain Suomessa ja anglosaksisissa teknomaissa lähes kaiken täytyisi tulla petrokemiantehtaasta ja valheellisesti brändätystä muovipurkista, jotta se mielletään turvalliseksi 😉

Tässä lyhyt pintaraapaisu oliiviöljyn terveysvaikutuksiin – silloin kun siinä todella on ne ravinteet eikä vain laimeanmakuista rasvahappokuorta. Tietenkin vaikutukset perustuvat ennen kaikkea ainesosien synergiaan ja kokonaisuuteen, mutta meidän kaikkien länsimainen mieli kaipaa reduktionististakin erittelyä ja biokemiallista konkretiaa, joten tässä sitä tulee, yksi aine kerrallaan:

– Oleuropeiini-niminen yhdiste estää aromataasi-entsyymin toimintaa kehossa. Aromataasi muuttaa testesteronia ja progesteronia estradioli-nimiseksi estrogeeniksi, ja juuri estradiol on nykymaailmassa useimmilla jo valmiiksi turhan koholla, ja kohonnut estradiol liitetään mm. väsymykseen ja rintasyöpäriskiin. Sekä naisille että miehille etenkin tekee hyvää olla enemmän ”testoissa” ja vähemmän huonoissa estrogeeneissa, kun niitä huonoja estrogeeneja saadaan jo muutenkin liikaa muoveista, torjunta-aineista, shampoista ja kosmetiikasta, feikkikaljasta ja soijaruokitusta teollisuusmakkarasta. Aromataasi-entsyymiä on kehossa sitä enemmän mitä enemmän rasvasoluja, joten siksikin lihominen johtaa anabolisten, rakentavien hormonien kuten testosteronin ja progesteronin vähenemiseen estrogeeninousujen kautta (kaikki hormonit eivät voi olla yhtäaikaa koholla). Laadukas eli maukas ja vahvasti aromikas oliiviöljy on yksi helppo askel suunnan kääntämiseen. Totuus tässäkin asiassa on tietenkin monimutkaisempi; maasto on aina karttaa ihmeellisempi, mutta tällaisella mallilla mennään nyt tämänhetkisen tieteen tarkkuustasolla. Mitä tarkemmin tutkitaan, sitä parempia vaikutusmekanismeja löydetään perinteisesti hyväksi havaituista luonnon aineista, ja sitä ikävämpiä sivuvaikutuksia löydetään luonnottomista eristekemikaaleista ym. biologianvastaisista teknokeksinnöistä. Mittausmenetelmien tarkentumista odotellessa voi jo nyt suosia sitä aitoa makua ja aitoa väriä – johon jo tämänhetkinen tiede antaa paljon hyviä perusteluita. Luonto ei oikeasti koskaan toimi näin palikkamaisesti tai mekanistisesti, mutta onneksi nykytieteellä osataan luonnostakin jo eristää yhä hienovaraisempia suoria vaikutusmekanismeja, kuten oleuropeiinin vaikutus testotasoon. Oikeasti kokonaisuus on aina ihan muuta kuin pelkkä osiensa summa, mutta tällaiset lineaariset perustelut ovat tärkeitä vielä tämänhetkisessä kulttuurissa.

Oleuropeiini maistuu kitkerälle, joten jos valitset laimeita oliiviöljyjä, missaat tämänkin hyödyn aikalailla kokonaan. Kannattaa siis tässäkin tapauksessa valita mahdollisimman maukasta, kuten kaikessa ravinnossa. Ainakin jos haluaa ravinteita eikä pelkästään purkista. Oleuropeiinilla on hormoneja tasapainottavan vaikutuksen lisäksi monenmoista tulehdusta alentavaa efektiä kehossa – melkeinpä niin paljon kuin ehditään tutkimaan. Usein vaan ne vähätkin tutkimukset ovat suurteollisuuden rahoittamia, ja yleensä niissä tutkitaan teollisuusöljyjä. Harvalla polyfenoli-rikkaan oliiviöljyn pientuottajalla on varaa tai kiinnostustakaan rahoittaa jättitutkimuksia jotka osoittaisivat, kuinka hyväksi ihan oikea oliiviöljy voi olla ihmiselle. Niissä terveemmissä maissa ei eletä samanlaisessa tiedekuplassa kuin meilläpäin; siellä keskitytään aistimiseen, syömiseen ja nauttimiseen. Siellä myös kulttuuri, luonto ja vuodenaika määrää mitä syödään, ei niinkään teollisuustiede & suurteollisuuden rahoittamat virastosuositukset. Veikkaan, että espanjalainen huippulaatua arvostava perinneviljelijä laittaa hengen tuotoksensa mieluummin lautaselle kuin laboratorioon.

Eikö olisi sama ottaa oleuropeiinia purkista ja ostaa marketista halvin öljy? Ei, koska:

• siinä halpisöljyssä olisi todennäköisesti aikamoiset torjunta-ainemäärät, ja liian vähän hapettumiselta suojaavia antioksidantteja. Sitä on mahdollisesti myös jatkettu vaikka millä jämäöljyllä, eikä pelkästään oliiveista.
• missaisit kokonaan eri ainesosien väliset synergiavaikutukset
• todennäköisesti se ei imeytyisi yhtä hyvin kuin luonnon paketoimana, ja tuhansien vuosien aikana hyväksi hiotulla valmistustavalla käsiteltynä
• todennäköisesti saisit pilleristä puolet ”samaa” mutta keholle ja luonnolle täysin vierasta vääräkätistä kemikaalia, joka on parhaassa tapauksessa melko hyödytön ja pahimmassa tapauksessa haitallinen kuin talidomidi
• missaisit makukokemuksen, joka on tärkeä osa hyvinvointia. Hyvinvointi toimii parhaiten silloin, kun sitä ei siirrä tulevaisuuteen, vaan nauttii siitä jo nyt. Parhaat treenituloksetkin tulevat sellaisella treenillä joka on ihan mega hauskaa jo treenatessa eikä sitä tehdä vain tulosten takia. Leiki pallolla, ja nauti ruoasta.
• Se ”tämä on nyt se tieteen löytämä vaikuttava aine” -kemikaalikin esiintyy luonnon paketissa yleensä monissa muodoissa, erilailla yhdistyneenä toisiin aineisiin tai hieman eri versioina. Siitä vaikuttavasta aineestakin on usein luonnossa kokonainen spektri, ja lisäksi siinä ympärillä on vielä isompi spektri muita aineita jotka vaikuttavat sen ”vaikuttavan aineen” kanssa tarkoituksenmukaisesti. Ja siihen päälle vielä ne kaikki muutkin tutkitut ja vasta tulevaisuudessa tutkittavat aineet mitä luonnossa on ja pillerissä ei.

Mitä muuta on oliiviöljyssä, jos se on tehty kunnolla? Tässä hieman pintaraapaistuna laadukkaan oliiviöljyn muita tutkittuja vaikuttaja-aineita:

– tyrosoli ja hydroxytyrosoli, jotka toimivat kehossa ainakin neuroprotektiivisina antioksidantteina, ja suojaavat myös kolesterolia hapettumiselta. Tyrosolit myös vahvistavat immuunijärjestelmää ja estävät bakteerien lisääntymistä, ja todennäköisesti ehkäisevät luukatoa. Ainakin hydroxytyrosoli on yhteydessä syövän ennaltaehkäisyyn.

– oleokantaali, joka pitkälti tekee sen kakomisrefleksin voimakkaassa oliiviöljyssä. Oleokantaalin on havaittu toimivan paljon ibuprofeiinia tehokkaampana tulehduskipulääkkeenä – mikä pätee kyllä myös useimpiin luomu tuoremausteisiin ja niiden lukuisiin ainesosiin; aikalailla mihin tahansa mikä maistuu voimakkaasti (ja siksi suomalaiset syövät niin paljon kipulääkkeitä, koska ruoasta on poistettu melkein kaikki maku, jos siis ei lasketa synteettisiä eli täysin turhia lisäaine-makuja). Lääketieteessä käytetään heikkotehoisia ihmiskeholle vieraita kemikaaleja vain, koska valtion luoma feikkisysteemi palkitsee patenttiratkaisuja parhaiden ratkaisujen sijaan. Oleokantaali toimii myös säilöntäaineena, ehkäisten homeiden ja pöpöjen kasvua. Ja kaikki nämä kaikenväriset polyfenolit ja flavonoidit ovat aina myös antioksidantteja, ja sitäkin kautta automaattisesti enemmän tai vähemmän tulehdusta hillitseviä. Tai sanotaan sama asia toisinpäin: tänä päivänä lähes kaikkia vaivaa hiljainen krooninen tulehdus, joka on taustalla kaikissa niissä oireissa joita lääketiede nimittää taudeiksi tai vaivoiksi. Ja tässä suurin tekijä on se, kun ollaan poistettu melkein kaikki nämä flavonoidit, polyfenolit, fytoravinteet ja muut mikroravinteet ruokavaliosta, ja sitten väitellään pitäisikö syödä 60% hiilaria vai 30% kertatyydyttymättömiä rasvahappoja. Ja kuitenkin ne mielialaa kohottavat, iloa ja eloa koko kulttuuriin tuovat mikroravinteet ovat siellä jokaikisessä marjassa ja muussa luonnon tuotteessa jota ei käsitellä suurkemianteollisuuden kautta vaan ainoastaan perinteisin eli tuhansien vuosien maailmanlaajuisessa tuotekehityslaboratoriossa huippuunsa hiotuin menetelmin. Ai niin, ja lisäksi kaikki luonnon voima-aineet toimivat myös luontaisina hyönteiskarkotteina. Kun menin ekaa kertaa etelään, ihmettelin eikö paikallisväestöä moskiitot häiritse? Vastaus oli, että ötökät häiriköi vain länkkäreitä, jotka syövät laimeanmakeaa mäkkärisafkaa. Samahan pätee myös makeanlaimeiden lajikkeiden viljelyyn ja tuholaisiin: luonto tuhoaa sen mikä ei sinne kuulu, mikä on luopunut lähes kokonaan omasta voimastaan ja riisuttu kaikista näistä voima-aineista.

 – Kversetiini kohentaa mielialaa ja on niin vahvaa kamaa että blokkaa jopa hi-viruksen etenemisen, jos sitä on soluissa asti. Ja tietenkin suojelee sydäntä ja verisuonia, ehkäisee ja parantaa infektioita ja tekee suunnilleen kaikkea sitä mitä aikalailla kaikki muutkin jopa kymmenientuhansien vuosien aikana hyväksihavaitut tehoaineet. Suojaa hermoja, parantaa allergioita, normalisoi verenpainetta jne jne. Lähes kaikki väri- ja makuaineet tekevät enemmän tai vähemmän kaikkea tuota ja paljon muutakin, vain hieman eri painotuksilla – johtuen pitkälti siitä, että meidän kuuluisi saada niitä kaikkia (jos eläisimme edelleen luonnon mukaan eikä sitä vastaan), joten meillä kaikilla on melkein kaikista niistä krooninen pula, verrattuna ihmiselle sopivampaan tasoon, sellaiseen jota luonnollisemmassa ruokakulttuurissa saisi valtavasti ja teollisuusruoasta ei juuri ollenkaan. Ihmisellä on supervoimia, ihan samoja mitä villieläimilläkin (kylmänsieto, paranemisvoima, voittamaton immuniteetti, nopea palautuminen, täysi spurtti ilman mitään valmistautumista, välittömät olotilamuutokset, jatkuva valppaus ja rauhallisuus samaan aikaan), mutta keho tarvitsee jotain muutakin kuin ”oikeat määrät rasvaa, proteiinia ja hiilareita” taikavoimien aktivoimiseen.

 – muita fenoleita, flavonoideja, fytokemikaaleja, ja tässäkin vain murto-osa tutkituista: hydroxytyrosoli elenolaatti, 3,4-DHPEA-EA, sinappihappo, ferulihappo, hydroxybenzoiinihappo, 4-hydroxyfelyyliasetiinihappo, 3-metyloksy-4-hydroxyfelylasetiinihappo, erytrodioli, uvaoli, lingstrosidi, apigeniini, luteoliini, kamferiini, jne; mikä tahansa aihetta kunnolla käsittelevä kirja osaa tänä päivänä luetella jo vähintään toistasataa vaikuttavaa ainetta aidossa oliiviöljyssä. Ja mistä tietää, mikä on vaikuttava aine? Kysytään parempi kysymys: voiko kehoon laittaa jotain, mikä ei vaikuttaisi siellä millään tavalla? Tottakai jokainen aine mitä kehoon laitetaan, vaikuttaa siellä jo pelkästään olemalla siellä. Olemme evoluutiohistorian tai vaikka luomistarinan aikana sopeutuneet kokonaisiin safkoihin, joissa on aina vähintään tuhansia tällaisia yhdessä mitä tutkimattomimmilla tavoin vaikuttavia aineita. Meidän keho odottaa saavansa niitä. Nyt kokeillaan, mitä tapahtuu kun ne melkein kaikki melkein kokonaan poistetaan ruoasta – ja sitten ihmetellään ja tutkitaan miksi kaikki krooniset taudit lisääntyvät, ja ”syytä ei tiedetä” 😉 Älykkäille ihmisille maksetaan tällä hetkellä isoja rahoja siitä, että ”eivät tiedä”. Jos joku tietäisi, rahoittaja ei tykkäisi.

 

Mikä oliiviöljy sitten kannattaa ostaa?

Pikkumarketissa ja pieneen budjettiin kannattaa valita joku edullinen luomu. Uskoakseni yleisistä merkeistä Knossos lienee kelvollinn ei-luomunakin; siinä on ainakin makua ja väriä.

Itse ostan oliiviöljyt lähes aina erikoisliikkeistä, koska… no, kokemus ja vaikutus on ”hieman” erilainen. Ostan lähes aina suodattamatonta, ihan kuin hunajassakin: haluan mieluummin syödä ne superravinteet kuin heittää roskiin ja ostaa sitten pillereinä jotain sinnepäin. Viineissäkin suosin vain suodattamatonta alkuviiniä, josta saa muutakin kuin kännit. Oliiviöljystäkin saadaan erilaisia tutkimustuloksia ihan sen mukaan, mitä öljyä tutkitaan: mautonta jättibrändiä vai aitoa artesaanituotantoa (eli pikkumerkkejä joita ei tuoda minkään jättitukun kautta maahan).

Jos oliiviöljypurkissa lukee ”superior category”, se on yleensä aika hyvää. Jos se on voittanut lukuisia palkintoja, se on yleensä aika hyvää. Jos se on pieni merkki joka korostaa pienimuotoista tuotantoa ja kertoo auliisti öljyn tuotanto-oloista, se on yleensä aika hyvää. Jos se ylipäänsä omaa alkuperän, eli on tietyltä tilalta tai korkeintaan alueelta peräisin, se on yleensä aika hyvää. Sellainen öljy, joka on mistä sattuu, ihan kuin joku mistä tahansa sekoitettu EU-maito tai hampurilaispihvi, on laadultaankin ihan mitä sattuu. Hunajassakin sellainen on parasta, missä lukee kannessa tuottajan etunimi, sukunimi ja puhelinnumero. Samoin oliiviöljyssä alkuperästä kertominen viittaa hyvään laatuun ja alkuperän piilottaminen teolliseen ’laatuun’. Niin, ja jos öljyn sanotaan olevan tietyistä oliivilajikkeista, se on parempi kuin vain bulkkiöljy mistä tahansa jämäeristä mitä halvalla satuttiin saamaan jostain EU-alueilta sen jälkeen kun eivät menneet tuoreena kaupaksi (eikä kasvattajamaassa kukaan olisi ostanut niin huonoa, joten myytiin amerikkaan ja pohjoismaihin markettiasiakkaille). Mitä tuntemattomampia tai oudompia nimiä pakkauksessa kerrotaan niille heirloom-oliivilajikkeille, sen enemmän saat makua ja ravintoa. Ihan kuin viineissäkin; oikeasti hyvässä viinissä rypälelajikkeiden nimet alkavat olla jo sellaisia, mistä eivät viinioppaatkaan puhu. Eli maatiaislajikkeita, heirloomia, alkuperäistä; pientä ja pippurista. Pienempää satoa ja sitäkin parempaa.

Oliiviöljyjä tutkiessa huomaat myös, että mitä paremmista öljyistä on kyse, sitä paremmin niitä myös halutaan suojalta valon vaikutukselta, eli kovin vaaleat läpinäkyvät pullot voi heti jättää omaan arvoonsa. Sellainen öljy, jota ei pyritä suojelemaan, tuskin on alunperinkään ollut kovin erityistä.

Oikeastaan tämän artikkelin tarkoituksena oli listata mahdollisimman paljon syitä testata se kalliimpi öljy, ja tunnustella vaikutuksia. Ruokakin voi olla elämys, ja parinkympin oliiviöljypullosta ehtii saada monta arvokasta elämystä.

 

Loppukaneetti

Nämä samat sanat voisi sanoa mistä tahansa ruoka-aineesta. Ei oliiviöljy ole sen erityisempi kuin vaikkapa mustikka. Mutta jos mustikasta otettaisiin kaikki flavonoidit, polyfenolit, antioksidantit, vitamiinit, kivennäiset ja hivenaineet pois ja jätettäisiin pelkkä rasva, proteiini ja hiilari, se olisi yhtä turha kuin valkosokeri. Samoin jos oliiviöljystä otetaan maku ja väri veks, jää pelkkä valkosokeriin verrattava tyhjä kuori eli ravinnetyhjä kalorilähde. Terveys ei tule sen pohtimisesta, syödäkö hiilareita, proteiineja vai rasvoja ja miten paljon, vaan että mistä saan runsaat ravinteet niiden kalorien kanssa. Ja mistä ravinteet tunnistaa? Finelin taulukoista? Ei missään nimessä, koska olen nähnyt samojen ruoka-aineiden mittaustuloksia eri mantereilta tai eri maaperästä, ja ne vaihtelevat aivan älyttömästi. Samassa kasvissa voi olla sinkkiä hurjan paljon tai ei ollenkaan, riippuen täysin maaperästä ja kasvatusmetodeista. Tomaatissa voi olla lykopeenia hurjan paljon tai 700 kertaa vähemmän, riippuen vuodenajasta, maaperästä, lajikkeesta, lannoituksesta ja kasvatusmetodista. Kananmunassa voi olla kunnolla karotenoideja, A- ja B-vitamiineja ja jopa K2-vitskua – tai sitten ei juurikaan jos se kasvatetaan auringolta suojassa huonossa sisäilmassa gmo-soijarehulla ja antibiooteilla. Mistä sen ravinnetiheyden sitten tunnistaa, jos ei ole omaa laboratoriota jokaisen eri ruoka-aine-erän mittaamiseen? Kyllä sinulla on se laboratorio. Sen nimi on makuaisti, ja näköaisti. Niillä kahdella on selvitty tähän asti, ja selvitään jatkossakin. Suosi vahvaa makua ja vahvaa väriä. Ei lisäaineista, vaan raaka-aineesta, koska laadukkaassa ruoassa on niin paljon makua ja väriä ELI ravinteita, ettei sitä tarvitse korjailla kemikaaleilla – ja se jopa säilyykin hyvin, koska siinä on vahvasti elinvoimaa ja suojaravinteita. Ja sitten ei tarvitse niin paljoa myöskään pillereitä ostella. Ruoka olkoon lääkkeesi. Lääkinnällinen ruoka on aina maukasta, ja jossain määrin myös kitkerää.

Jotta artikkeli säilyy luettavan pituisena, voit lukea lähteet, linkit ja lisäykset kommenttiosastolta jutun alla.

 

Tämä teksti ei ehkä suoraan auta sinua terveydessä, mutta halusin jakaa kun huomasin jotain kiehtovaa itsestäni – joka saattaa koskea myös sinua. Eilen viimeinen asia minkä luin koneella ennen sohvalle nukahtamista, oli Tomi Kokon mentori-artikkelin otsikko, ”Miksi jokainen tarvitsee mentoria”.

Aamulla herätessä hoksasin, että minulle lähes kaikki supernopeat edistymiset ovat tapahtuneet läheisissä mentorisuhteissa. Siis niin läheisessä, että ollaan nukuttukin vierekkäin tai samassa talossa, tai ainakin törmätty ihan sopimattakin päivittäin. Eli ollaan eletty samaa elämää. Ollaan tultu osaksi omaa pientä kulttuuriamme. Jaettu arjen askareita. Nykyään jos joku ehdottaa bisnestapaamista, kysyn yhä useammin suoraan ”voinko tulla yöksi”. Jos ei voi, se on minulle signaali siitä että toinen on tehnyt itsestään kiireisen – mikä voi olla hyvä asia; tekijöitä tarvitaan myös, mutta yleensä ymmärrys syvenee vasta aikataulujen ulkopuolella, kulissien takana ja silloin kun heitetään normit menemään ja voidaan sekä toimia että ajatella outside the box.

Huomaan vierastavani sellaista mentorointia, joka tapahtuu vain tapaamisilla, vain sovitusti. Emme voi tuntea silloin toista kovin syvästi. Tuloksetkin olisivat jollaintapaa pinnallisia. Voisin saada opastusta kirjoittamisen tekniikkaan tai ratkaisu-apua mihintahansa päivänpolttavaan haasteeseen, mutten sitä suorastaan sielunhoidollista ymmärryksen syvyyttä koko tekemisen lähtökohtiin ja korkeimpiin päämääriin. En voisi riittävästi luottaa mentoriin joka voi opastaa tekniikassa, ehkä taktiikassa ja strategiassakin, muttei voisi ymmärtää todellisimpia päämääriäni, tai pitäisi niitä jopa liian epärealistisina enkä siksi uskaltaisi edes paljastaa niitä. Silloin kun tavoitteena ei ole toimia markkinoilla vaan muuttaa ei pelkästään koko markkina vaan se kulttuuri ja tietoisuuden luoma pelikenttä joka määrittää markkinan, täytyy toisenkin sisimmässään olla liekeissä sen tason visioihin, eikä kiinni pelkästään parhaisiin jo olemassa oleviin strategioihin. Sellaiseen tarvitaan paljon lapsellisempaa hulluttelua kuin julkisessa tilassa olisi edes laillista. Eihän romanssissakaan tyydytä pelkkään tapailuun vaan jossain vaiheessa hommaa halutaan viedä kulissien taakse ja vällyjen väliin. Miksi suhtautuisin mentorointiin tai ajatustenvaihtoon yhtään vähemmällä intohimolla? Minulle se ei koskaan tule olemaan ”vain työtä”.

David Deida opettaa hyvin kirjassaan, ”Don’t get lost in the tasks and duties of the everyday world” tai jotain sinnepäin. En halua kadottaa itseäni koneeseen. Mutta yksinkään en ole läheskään sitä mitä yhdessä. Kerran vietettiin pari kuukautta kaverin luona, ja mentoroitiin toisiamme käytännössä aamusta aamun pikkutunneille. Välillä toki tehtiin kaikkea kivaa, järkättiin luentojakin.

Jossain vaiheessa nukuin frendien lattialla kuukauden-pari ja taas kehityttiin ja ennen kaikkea inspiroiduttiin ihan älyttömästi. Sitten kun aloin blogaamaan, parasta yhteistyötä ikinä oli, kun yhden läheisen luona kymmenessä päivässä kehitettiin parempi blogipohja ja muutenkin pistettiin kaikki kuntoon teknisellä puolella. Tai kun tyttökaverin kanssa ei pelkästään suoritettu sivuston tai silloisen liiketoiminnan kehittämiseen liittyviä toimenpiteitä, vaan kauppareissuilla keskusteltiin siitä mitä tarkalleen ottaen halutaan ja miksi, ja tuettiin toisiamme mitä kummallisimmissa ja noloimmissakin fiiliksissä, mitä prosessin askeleet ja jännääkin jännemmät pelitilanteet saivat aikaan.

En saa itsestäni läheskään samaa irti julkisessa tilassa, jossa täytyy käyttäytyä epäaidosti ja usein jopa epähauskasti, eikä siellä saa käyttää edes omia mehustimia ja blendereitä, tai napostella superfood-yrttikookoshunajakarkkeja suoraan pakkasesta. Joutuu pitämään jopa vaatteita. Tykkään, että mentorointisuhteen ydin on jossain, missä saa olla ihan miten vaan, oikeasti aidoimmillaan. Kuuntelen, uskon ja luotan ihan kokonaan vain sellaisiin mentoreihin, jotka tuntevat (ja silti hyväksyvät) minut pinnan altakin, eikä vain korrektia kuorta jolla jokainen koulutetusti feikkaa olevansa yhteiskuntakelpoinen.

Nyt käytän parisuhdetta härskisti hyväksi omaan kehittymiseen aidon mentoroinnin kautta. Kumppani näkee minut alasti, sanan monessa merkityksessä, vaikka kuulemma näyttäisin hotimmalle valkoisissa boksereissa. Kun hän sanoo jotain, uskon, koska hän näkee minut muutenkin kuin kerran kuukaudessa kulissit päällä. Hän tietää verrattain kattavasti heikkouteni, haavani, ja hänellä on aika hyvä käsitys, mihin ihan todella sisimmässäni pyrin – ja hän on hyvä tuomaan sitä esille, hän saa myös minut tuntemaan itseni paremmin.

En kovin mielellään voisi elää elämääni niin, että päättäisin jonkun tavoitteen ja kulkisin sitä kohden. Haluan elää läheisesti niin diipeissä suhteissa, että niissä omakin syvimmän itseni tunteminen kehittyy ja säilyy vahvana.

Soittelen edelleen toki puheluita, jos on jotain spesifiä kysyttävää. Mitä tää nappi tekee, kuinka liikutan tuota ikkunaa tässä uudessa ohjelmassa? Mutta vähänkin diipimmät kysymykset säästän niille, jotka jakavat elämää minun kanssa eikä vain työaikaa.

Tsekkaa tuo Tomin artikkeli:

tomikokko.com/miksi-jokainen-tarvitsee-mentoria

 

 

/ /

 

Tomista puheenollen, mies laittaa komeasti itseään likoon ravinnon saralla:

Tomi on yksi niitä suomalaisia, jotka ei kuvia kumartele, vaan sanoo suoraan vaikka olisi kuinka iso herra vastassa:

 

Kukaan ei tee tuollaista yksin, vaan taustalla on aina lukuisia loistavia mentorointisuhteita, oli ne lyhyitä tai pitkiä, läheisiä tai kaukosuhteita, tiivistä energianvaihtoa tai harvempaa mastermindailua.

”…miten tärkeää oli, että minulla oli hyvä mentori joka ymmärsi tilanteen. Tänä päivänä minulla on mentoreita yrittäjyyteen, markkinointiin, myymiseseen, superfoodeihin; lääketieteessä, kommunikoinnissa, esiintymisessä, videoiden tekemisessä ja salsatanssissa.”

– Tomi Kokko

 

/ /

 

 

Eilisessä videossa Eben Pagan opetti hyvän määritelmän inspiraatiolle. Ihmisillä on joko ”Fixed Mind” tai sitten ”Growth Mindset”. Edellinen on se, mitä koulu ja media opettaa ja jossa koko suomalainen massakulttuuri on aika jumissa. Growth Mindset on taas se, missä tajuaa että kaikki on muutettavissa, ja se johtaa lapsenomaiseen innostukseen, tai kreikkalaisittain sanottuna Kairos-ajassa elämiseen. Rakentavuuteen, ratkaisuhakuisuuteen, luovuuteen, innovatiivisuuteen, ja loistaviin suhteisiin. Mutta ennen kaikkea inspiroituneeseen innostuksen henkeen. On karmeaa kun jossain yritetään feikata innostusta. Oikea innostus on seuraus siitä oivalluksesta, että tässä maailmassa ei mihinkään tarvitse tyytyä, vaain kaiken voi muuttaa mikä ei miellytä. Mikään ei oikeasti ole ”fixed” – paitsi hyvinkoulutetun ”aikuisen” ihmisen päässä. Pitäisi perustaa lasten koulu, jossa lapset opettaisivat aikuisille Growth Mindsettia. Onneksi se koulu on jo olemassa. Se ei mahdu mihinkään Kronos-aikarakenteisiin ja siksi se tapahtuu virallisten rakenteiden ulkopuolella. Kaikkialla siellä, missä aikuiset käyttäytyvät lapsellisesti ja ihan liian innostuneesti.

Millainen on Fixed Mindsettiin perustuva parisuhde, jossa suojellaan vanhaa ja pelätään elämää? Millainen on Growth Mindsettiin perustuva parisuhde, jossa innokkaasti rakennetaan aina vaan parempaa, jossa tulevaisuus on aina menneisyyttä puoleensavetävämpi?

Millainen on Fixed Mindsettiin perustuva työpaikka? Omaa työaikaa taidan jatkossakin viettää mieluiten siellä, missä muutkin on liekeissä eikä lieassa.