SuperCan – tulevan trendin ensimmäinen iteraatio?

Jokainen vaikuttaja hukkuu nykyään tavalla tai toisella inboxeihin. He ratkovat ongelmaa eri tavoin – mutta kukaan ei tunnu keksivän ongelmaan kovin täydellistä ratkaisua. Vastaamattomat viestit vievät vähintäänkin tilaa, mutteivät anna paljoakaan.

Sosiaalisessa mediassa suosittu Tai Lopez totesi osuvasti: ”lakkasin vastailemasta – koska en tienaa juurikaan rahaa inboxissa”. I stopped doing e-mail – because I don’t make money doing email.

Mitä, jos inboxissa olisikin rahaa? Mitä, jos jokainen yhteydenotto olisi mietitty ja valmisteltu tarkasti ja vaikuttajan aikaa tai huomiota korkealle arvostaen?

Kuulin ensimmäisestä tällaisesta systeemistä viime vuoden lopulla. En ole varma, onko se tullut vielä markkinoille. Tänään istuin palaverissa, jossa kuulin Supercan-nimisestä iPhone-sovelluksesta, joka on jo toiminnassa. Käyttäjiä on vasta noin sata, eli homma on täysin alussa. En halua tässä blogauksessa niinkään erityisesti mainostaa juuri Supercania, koska en voi tietää tuleeko juuri siitä se kaikkein mukavakäyttöisin ratkaisu, vai jostain muusta. Haluan vaan sanoa, että tässä on tosi monia vaivaava yleinen ongelma, joka pahenee vuosi vuodelta – ja vihdoin sitä on lähdetty ratkaisemaan. Lopputuloksena lopulta minäkin voin saada helpommin ja reilummin yhteyden vaikka Cheekkiin tai presidenttiin asti – ja Cheek tai preseidentti voi saada inboxissa käytetylle ajalleen reilun vastineen. Ja kolmantena hyötynä yhteydenottojen ja vastausten laatu paranee.

Tähän asti influencereiden eli some-vaikuttajien yleisin ansaintamalli on ollut mainostaa jotain Lorealia tai Oral Beetä – josta he itsekään eivät ole millään tavoin innoissaan, mutta kun jostain täytyy tienata jotta voi tehdä täysillä sitä unelmahommaa, blogaamista, somettelua.

Mitä, jos vaikuttaja voisikin tienata suoraan vastaamalla siihen kysyntään, siihen kyselytulvaan, jota huomio ja suosio tuo tällä hetkellä lähinnä ikävänä sivuvaikutuksena elämän taakaksi? Väitän, että tässä on seuraava tosi iso ja merkittävä trendi ja kehityssuuntaus. Tämä tulee kääntämään ongelman voitoksi, tehden vuosi vuodelta pahenevasta inbox-ongelmasta ratkaisun, joka samalla vapauttaa vaikuttajat isojen ja inhottavien mainostajafirmojen kahleista. Tämä tulee parantamaan kaiken tiedonvälityksen laatua, vapautta, itsenäisyyttä ja varauksetonta riemua jo hyvin pian vielä entisestään. Blogaajan ei tarvitse kyllästyä blogaamiseen eli tylsien massatuotteiden mainostamiseen, kun voi suoraan palvella innokkaimpia, tarvitsematta myydä edes omaa verkkokurssia, tai muutenkaan säätää tai järkätä yhtään mitään.

Ryhdyn itsekin testaamaan Supercania käytännössä – ja muitakin vastaavia sovelluksia mikäli niitä tulee pian markkinoille. En pelkää ollenkaan sitä, että joku ottaisi nokkiinsa, kun Ollin vastauksilla onkin jatkossa rahallinen hinta. Jos jonkun mielestä minun pitäisi tehdä päivittäin ilmaista työtä, tai hän suorastaan jopa vaatii minua antamaan aikaani ja osaamistani ilmaiseksi sattumanvaraisensekavasti kaikille kyselijöille, ei minulla kuitenkaan olisi sellaisen tyypin kanssa kovin todennäköistä mahdollisuutta luoda oikeasti hyvää suhdetta. Ilmaisia lahjoja vaativan energian voi jättää omaan arvoonsa. Hyvissä suhteissa kaikki lähtee arvostuksesta ja toisenkin ihmisen varauksettoman valinnanvapauden kunnioituksesta.

Juuri tänään yksi kaveri kyseli, miksei Tomi Kokko ollut vastannut hänen viestiinsä. Onko Tomi jotenkin vihainen, eikö hän tykkää minusta? Vastasin, että vastaisiko Cheek tai Elastinen sinun viestiin – tai kuuluisiko heidän edes vastata? Ei tietenkään. Tomi painii samassa sarjassa. Mutta heti kun Supercan-tyyliset sovellukset alkavat tulla osaksi kulttuuria, sinä saat Tomiin yhteyden – hänen määrittelemällä hinnalla, joka hänellekin sopii. Ja se saa sinut muotoilemaan viestisi hinnan arvoisesti. Kaikki voittavat, laatu paranee, viestintä vapautuu ja vaikuttajat alkavat vihdoin ansaita siitä, mitä heiltä ennen vaadittiin, oletettiin tai edellytettiin tekemään rajattomia määriä ilmaiseksi.

Se, että internetissä on voinut levittää tietoa pienemmillä kustannuksilla, on jo vapauttanut tiedon välitystä valtavasti. Mm. lautasmallista poikkeava terveystieto on saanut jalansijaa, koska vapaampia toimijoita on ollut entistä vaikeampi kontrolloida yhden saman virallisen totuuskoneiston vallan alle, heiluttamalla euroseteliä tai käyttämällä Valion sponsorisopimusta neuvotteluvalttina. Silti vaikuttajillakin on yhä ainakin omaan elämään liittyviä kustannuksia, kuten vuokra ja ruoka. Pian yhä suuremmalta osin nekin voi kuitata kommunikoimalla suoraan innokkaimpien seuraajien kanssa. Tämä katkaisee viimeisenkin valtapiuhan, jolla vapaiden vaikuttajien sanomaa on edelleen voinut jossain määrin kontrolloida tai korruptoida valtarakenteen taholta. Tämä on paras mahdollinen uutinen meille kaikille ja mm. koko hyvinvointialan tulevaisuudelle. Vapaudessa syntyy hyvää. Huono uutinen se on ainoastaan yhteen ainoaan oikeaan lautasmalliin uskoville kontrollifriikeille 😉 Kaikille muille vapaus synnyttää jatkuvasti uutta hyvää spontaanisti. Mahdollisuudet laajenevat, itsensä toteuttamiselle, toisten palvelulle parhailla lahjoillaan, ja yhteiselle ilonpidolle ilman sanomaa kontrolloivien sponsorien korruptoivaa eli meiningin tasoa rajoittavaa vaikutusta.

Jos pidit tästä tekstistä, jaathan sen muillekkin. Olli kiittää!

Luotan Sinuun

Luotan, että Elät ja uudistut.
Luotan, että olet hurjan onnellinen, ja loistat sitä koko maailmaan.
Luotan, että toimit vielä kauniimmin kaikkia ja kaikkea kohtaan, kuin olisin osannut kuvitellakaan, toivoa tai sinulta odottaa. 
Luotan, että keksit aina jotain vielä ihanampaa kuin oltaisiin hoksattu etukäteen sopia.

 

Luotan, että sinusta puhkeaa päivä päivältä jotain vielä kauniimpaa kuin tämä versio jonka halusin jo laittaa hyllylle lepäämään.

 

Näen, kuinka kukoistat, ja kaunis kosketuksesi saa maailman loistamaan.
Tiedän, että teet kuten sinusta tuntuu suorastaan ekstaattisen hyvälle ja hurjan oikealle – vaikket sitä aina osaisi selittää tai perustella mielen rajoittuneilla selitysmalleilla.
Luotan, ettet yritäkään käsitteellistää maailmaa kuoliaaksi, vaan virtaat sen mukana, aistien joka hengityksen ja hienovaraisenkin liikahduksen. Tunnen, kuinka vahvasti tunnet joka aistilla – silloinkin kun minä leikin hetken aikaa toisaalla.

 

Luotan, että elät valppaana, uteliaana – tai annat musiikin viedä kauas toiseen todellisuuteen.
Iloitsen, kun saan omallakin inspiraatiolahjallani kohottaa sinua korkeammalle.
Uskon, että olet uskollinen sisäiselle totuudellesi – silloinkin kun et osaa sanoittaa sitä.
Luotan, ettet koe tarvetta perustella sitä minulle.

 

Ymmärrän, että myös sinulle aika tällä pallolla on hurjan arvokasta; sinäkin tahdot keretä kokemaan ja elävöittämään tätä todellisuutta kokonaan ja kaikella mitä sinusta löytyy.
Luotan, ettet tykkää tylsyydestä, vaan tahdot maistaa elämää ja kaikkea sen magiaa.

 

Luotan, että hyvät tyypit ovat hyväksi toisilleen ja itselleen – jopa kompastuessaan. Tahdon auttaa sinua tapaamaan kaikkia ihania ihmisiä – tietämättä mitä siitä seuraa.
Parhaita lahjoja ei kuulukaan tietää etukäteen, ne ovat ylellisiä yllätyksiä, ja ihanimmat suhteet ovat joululahjoja täynnä.
Luotan, että me kaikki edetään ja eheydytään varsin hurjaa vauhtia, kohdatessamme maailma näin suoraan ja rohkeasti.
Tahdon, että lähdet kanssani matkalle kohti uusia maailmoja tai korkeuksia, joita ei olla ennen saavutettu.

Minulle luottamus ei merkitse sitä että ”luotan molempien pysyvän vaikka väkisin tiettyjen raamien sisällä” – kuten se useimmille merkitsee. Minulle luottamus rakkaudessa tarkoittaa samaa kuin luottamus kaikessa muussakin. Se, että päästän sinut sydämeeni, meinaa että pidän sinua niin huikeana tapauksena, ettei toista tarvitse mikromanageroida. Näen sinut ihmeellisenä olentona, jota en edes osaisi kohdella hallinnoitavana objektina tai tahdottomana omaisuuseränä – joten en viitsi edes yrittää. Näen sinun tekevän kauniita valintoja elämäsi pienissä ja isoissa tilanteissa, ajattelemattakin – uteliaana jokaisesta kokemuksesta myös oppien. Kehityt vapaudessasi valtavaa vauhtia; tykkään tukea sinua siinä, ja itsekin saan inspiraatiot kaikesta mitä sinussa näen. Autuutesi, intosi ja kauneutesi rikastuttaa valtavasti minunkin maailmaa ja monien elämää.

 

Voin ilmaista tässä hetkessä tuntevani ihanaa lämpöä kun olet siinä. Kohta johon kosketat, tuntuu kuin valolle tai tulelle joka leviää koko tähän huoneeseen. Tämä on totta, kaikki muu voidaan hetkeksi unohtaa.

 

Laatikossa ihmisestä kehittyy osaava olemaan laatikossa. Haluan lähelleni tyyppejä, joille vain taivas on rajana eikä ehkä sekään.

 

Voin olla vahvasti sitoutunut työsuhteeseen, kun se tekee minustakin päivä päivältä paremman, osaavamman, onnellisemman, inhimillisesti rikkaamman; laajentaa mahdollisuuksiani nauttia maailmasta ja antaa parastani hyvään paikkaan. Jos suhde alkaisi supistaa, toivon tajuavani poistua vauhdikkaasti.

 

Rakkaudessakin sitoudun auliisti suhteeseen, jonka tahtotilana ja todellisuutena on yhteinen laajentuminen. Saadaan kimpassa vielä ihanammin uusia kavereita, kokemuksia, luovuutta, syvää yhteyttä ja positiivista kasvua kuin erikseen. Rakastetaan elämää yhdessä jopa vielä enemmän. Ollaan yhdessä jopa vieläkin kauniimpi osa tätä maailmaa kuin erikseen. Soitetaan duettona ehkä vielä nautinnollisemmin kuin soolona. Rikastutaan sosiaalisesti ja elämäntehtävällisesti yhdessä juuri nyt jopa sinkkuaikaakin syvemmin. Otetaan ihan tosissaan se ”yhteisen matkan kulkeminen”. Liian moni pariskunta nykykulttuurissa kököttää laatikossa estäen toisiaan liikkumasta – koska yhdessä olo tuntuu tyhjälle, ja erikseen tuntuisi vielä tyhjemmälle.

Jos suhteemme ’päättyisi’ huomenna, molempien tilanne ja tulevaisuus olisi samantien tähänastisen matkan paras ja upein. Hyvät suhteet nostavat kaikin tavoin molempia. Kummastakin tulee vielä vapaampi ja itsenäisempi myös itsessään, eikä yhtään vähempää.

Muistetaan, miten mielettömän arvokasta meidän kaikkien aika täällä on. Sitä ei kovin helposti saa takaisin. Haluan luoda yhä upeampia, merkityksellisempiä, vaikuttavampia hetkiä – ja jos välillä tulen valinneeksi jotain muuta, sekin opettaa valitsemaan jatkossa taidokkaammin. En voisi enää jäädä jonnekin missä toinen käyttäytyisi kehnosti minua kohtaan, koska standardini ovat jo tietyllä tasolla – ja haluan nostaa niitä edelleen, oppien itsekin tuomaan yhä kohottavampaa energiaa joka hetkeen, aidompaa tunnetta ja voimaa joka tilanteeseen.

 

Kun alamme ymmärtää kuinka ihmeellisen lahja aikamme tällä pallolla on, voidaan alkaa kohdata ja suorastaan janota elämää, sen sijaan että suojauduttaisiin, paketoimalla se helpostihallittaviin bokseihin.

 

Luotan, että virtaat maailman mukana, aistien joka hengähdyksen ja hienovaraisenkin liikahduksen.

 

Usein kun naiset puhuvat miehistään, he rakastavat ”miehen ideaa”, parisuhteen ideaa enemmän kuin parisuhdetta itseään, kokemuksena ja elävänä prosessina.
Samoin miehet usein rakastavat ajatusta siitä että ”minulla on tällainen nainen”, enemmän kuin sitä aktuaalista kokemusta, seikkailua ja käytännön todellisuutta: kuinka kivaa ja kiehtovaa ihan oikeasti on leikkiä tuon toisen kanssa.

Sama pätee yhtälailla vaikkapa siihen, miten ihmiset puhuvat töistään. He rakastavat sosiaalisesti hyväksyttävää ajatusta työpaikasta, ettei tarvitse olla työtön, ja ”kaikki on hyvin”. He harvoin rakastavat työtä itseään, 
tai siellä käymistä. Intrinsic inspiration loistaa poissaolollaan, tai on jopa kokonaan kielletty tehdas-aikaisen työelämän kirjoitetuissa ja kirjoittamattomissa sääntörakenteissa. 
Työntekijät harvoin kovin intoapuhkuvasti rakastavat jokaista minuuttia niistä kahdeksasta tunnista siellä samassa sisäilmassa.

 

Kun me tahdotaan alkaa rakastaa töitämme, elämää, rakkautta ja parisuhteita, ainoa tie on alkaa elää sisäisistä tunteista käsin enemmän kuin sosiaalisista normeista. Sosiaalisesti normaalia ja hyväksyttävää on hoitaa terveyttä lääkärissä, töitä kokolattiamaton maustamassa sisäilmassa, parisuhdetta illalla telkkarin ääressä, ja perhettä stressaavien ruuhkavuosien keskellä. Minkään edellämainituista ei ole tarkoitus olla kivaa, kiinnostavaa tai edes kovin kehittävää, vaan tarjota sosiaalisesti hyväksyttävä kuori; taivaspaikka uhrausten kautta kuin keskiajan anekaupassa.

 

Ollakseen onnellinen, radikaalisti aito ja rohkean intohimoinen, etenkin rakkaudessa, on vielä toistaiseksi oltava outo ja epänormaali:

 

Kunnes aitoudesta ja onnettomien normien taaksejättämisestä tulee uusi normaali. Siitä on jo tulossa. Yhä useampi resonoi jo tämänkin postauksen kanssa, koska haluaa elämältä ja etenkin rakkaudelta tavallista enemmän.

 

Luotan luontoosi.
Jos pidit tästä tekstistä, jaathan sen muillekkin. Olli kiittää!

Hyvät Suhteet

Mistä rakentuu elämän rikkaus – sellainen, joka vain paranee vuosi vuodelta – jopa ilman taakkojen kasvua?

Onko olemassa suhteita, jotka luovat tosi paljon hyvää, jo ilman hidastavia sitoumuksiakin?

(lisää hyviä videoita @Instagram Stories)

Voiko hyvää tai jopa ihan parasta saada tai syntyä ilman hintaa?

Vielä toistaiseksi tuo on outo ajatus, mutta ainakin minun elämässä kaikki parhaat suhteet ovat juuri sellaisia: ei maksa mitään, ei vaadi mitään, antaa tosi paljon ja ihan parasta, synnyttää spontaanisti uutta hyvää ja vuosi vuodelta yhä ihanampaa – molemmin puolin, ja muidenkin nautittavaksi.

Hyvät suhteet kohentavat hyvinvointia, ulosantia, itseluottamusta, iloa – molemmille osapuolille, ja lisäksi vielä laajemmallakin tarkoituksella. Mitä runsaammin ja vapaammin sellaisia suhteita on kaikkien välillä, sen parempi kaikille.

Hyvä suhde saa laiffin tuntumaan upealle silloinkin, kun toinen ei ole paikalla. On vaan huikea fiilis kaikesta siitä mitä olen jo saanut, ja mitä toinen on saanut minulta, ja mitä ollaan luotu yhdessä. Kuinka ihanasti olette jo muuttaneet toistenne elämää. Se, että olette saaneet tutustua toisiinne, tekee jo molemmista parempia.

Hyvä suhde antaa paljon, vaikka vaatii vähän.

Suurin osa suhteistani ei vaadi yhtään mitään. Jos vaaditaan, siihen saa olla jokin expansiivinen syy: sitoudutaan toteuttamaan maailmaa muuttavaa ja kaikkia vaurastuttavaa unelmaa aikataulussa, vielä paremmin, nopeammin ja kestävämmin kuin spontaanisti olisi mahdollista. En enää kovin helposti suostu vaatimuksiin kontraktiivisista eli supistavista syistä – koska se on lähes aina kehno diili kokonaisuuden kannalta.

Syntyi suhteesta tai tulevaisuudesta mitä vaan, jokatapauksessa molemmat vähintään tuntee yhden huikean tyypin lisää. Yksi ihminen lisää, joka tykkää minusta, ja jota kohtaan ajattelen lämpimiä ajatuksia. Taas tuntuu entistä paremmalle asuttaa tätä maailmaa.

Suhteet saa muuttua. Voin olla onnellinen, kun toinen menee eteenpäin. Omassa laiffissa onnellisuus-lähteiden määrä ja laatu kasvaa jokatapauksessa: voin toimia rikkaudesta käsin. Ei tarvi puristaa kiinni leivän murusista; saadaan kasvattaa kakkua kaikille.

Rakkaus on omistus-varmuutta tärkeämpi. Dynaamisessa meiningissä menestys, fiilis, luovuus kohoaa… ja siitä runsaudesta on hyvä hypätä myös parisuhteeseen tai jopa avioliittoon. Ensin runsaus, spontaanisti kohoava, dynaamisesti etenevä rakkaus-ilo – ja siitä hyvästä paikasta käsin voi halutessaan hypätä rakentamaan taas vielä parempaa, eri tavalla. Myös kahdenvälisestä liitosta tulee parempi, kun kumpikin tuo mukanaan hirmu kasan huikeita suhteita, elämänkokemusta, ilon ja luovuuden verkostoja yhteisen tulevaisuuden perustaksi.

Kumppanin valinnassa valitse ennen kaikkea upea kaveripiiri.

Kumppaninvalinnassa valitset ennen muuta ne ihmiset, joiden ajatukset, energiat ja elämäntavat tulevat hyvin läheiseksi osaksi sinunkin maailmaa. Tullakseni paremmaksi kumppaniksi, hankin aktiivisesti maailman ihanimpia kavereita, joiden seura tekee elostani yhä antoisampaa joka päivä – ja ehkä tulevaisuudessa jonkun hyvin läheisenkin elosta… ja jo sitä ennen kaikkien vähemmänkin läheisten. Kaikki se energia kulkee jokatapauksessa myös minun kautta, vaikkei kaikki kaverini tapaisikaan toisiaan suoraan. Kumppanisi ystävien mielentilat ja hyvinvoinnin taso vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti ja hyvin vahvasti sinun elämään ja tulevaisuuteen.

Hyvä suhde ei vaadi pienuudesta tai puutteesta käsin, vaan antaa, luo ja iloitsee runsaudesta käsin.

Romantiikka

Vahvojen tunteiden keskellä en osaa keskittyä töihin kovin hyvin. Romanttisissa seikkailuissa paras keskittyä kokemukseen, tuntemiseen, mitä kaikkea herää ja liikkuu.

Omistajuus on taakka. Olo on kevyempi, kun ei tarvitse vahtia toista.
Haluan suhteita, joissa on sopimusta syvempi ja riemukkaampi syy nähdä uudestaan, tehdä tai nauttia jälleen yhdessä.

Omistustakin paremmin oman arvon tuntoni kohoaa kaikesta hyvästä mitä toinen on saanut kokea, luoda tai oppia kanssani. Omistus ei nosta arvontunnettani, jos se perustuu pakkoon tai vaatimukseen; että toinen suostuu tai tyytyy. Se, kun joku viihtyy seurassani omasta ilostaan, ilman lakiteknistä sopimuspakotettakin, kertoo että olen osannut kohdella ainakin häntä erinomaisesti, tai että meillä todella synkkaa luonnostaan ihan mahtavasti. Tätä etsin aina lisää. Sellaiset suhteet rakentuvat luonnollisimmin yhteisen intohimon ympärille, yhteisten kiinnostusten ja ilojen pohjalle, ehkä jopa suhdetta itseään isompaa tarkoitusta varten. Seurakunnassa se voi olla Jumalan palveleminen – ja siksi siellä on tavallista runsaammin hyviä suhteita. Virallisen seurakunnan ulkopuolellakin se voi olla vaikkapa ”rakkauden palveleminen” maailmassa, mitä se kellekin tarkoittaa, tai kuinka voi antaa omia lahjojaan yhdessä toisten kanssa siihen tarkoitukseen.

Suhteen tarkoitus ei tarvitse olla sanallinen tai kirjoitettu; usein merkittävimmät suhteet tunnistaa tunteesta. Usein parhaat suhteet tuovat elämääni jotain parempaa tai uudempaa muutosta kuin osaisin tällä hetkellä aavistaa.

Haluan, että maailmassa on aina vaan enemmän tosi onnellisia ihmisiä, joiden kanssa ei ehkä edes ehditä juuri näkemään – ja hymyillään sitäkin isommin kun nähdään.

Mitä useamman kanssa jaan ja vastaanotan aitoa arvostusta, ja jopa isompaa tarkoitusta, sitä paremmin me kaikki riitetään kaikille. Mitä useammassa suhteessa voidaan luoda jotain ihanaa ja arvokasta kaikkia muitakin ajatellen, luoda lisää iloa maailmaan… ja kehittyä siinä vielä paremmaksi, oppia yhdessä uusia taitoja… lähtee riittävyys lapasesta; tulee runsaus.

Jos pidit tästä tekstistä, jaathan sen muillekkin. Olli kiittää!

Supermarket Survival

Sinulle, joka haluat
viimeinkin päästä eroon epäterveellisistä
ruokatottumuksistasi – ilman itsekuria

Haluaisitko olla ihminen jonka ei
tarvitse taistella himojensa kanssa?

Liity mukaan:
www.supermarketsurvival.fi

Miksi osallistua markettiseikkailulle?

  • Pääset lopullisesti eroon epäterveellisistä tavoistasi
    (esim. sokerinhimo, tunnesyöminen)
  • Maailman johtavien terveysasiantuntijoiden toimivimmat vinkit kerätty ymmärrettävään muotoon
  • Itsesi kanssa taistelu vähenee tai katoaa kokonaan elämästäsi
  • Sosiaalisissa tilanteissa epäterveellisesti syöminen
    ei ole enää ongelmasi
  • Saat välittömästi päivittäiseen käyttöön soveltuvia vinkkejä
  • Ruokakaupassa käyminen muuttuu taas
    vaivattomaksi ja nopeaksi
  • Terveytesi taso kohoaa lähes itsestään
  • Iho-ongelmat (esim. akne) vähenee tai poistuu kokonaan
  • Muutut energisemmäksi
  • Sairastut harvemmin
  • Sinun ei tarvitse erikseen opiskella sadoista
    tietokirjoista, mikä on sinulle hyväksi ja mikä ei
  • Pitkäaikainen, elämänmittainen hyöty
  • Ensimmäinen terveyttä parantava kurssi, missä ei vaadita itsekuria tai uskomusten muuttamista
  • Ollin heittäytyvä tyyli opettaa on ehkä huvittavin ja viihdyttävin mihin tulet koskaan törmäämään

 

Liity mukaan:
www.supermarketsurvival.fi

 

Seikkailusta sanottua:

– Su-Su on jokaiselle itseään kunnioittavalle Supernaiselle ja Supermiehelle Suunnattu erinomaisen Superi tieto & viihde pläjäys <3 Jos haluat elämästä seikkailua niin tästä se alkaa
ja on tästä oikeasti hyötyä ihan jokapäiväisessä elämässä.
Tämä Suomenruotsalainen Suosittelee lämpimästi 😀
Su-Su-coachina ihana Olli <3 joka meitä viihdyttää/opastaa kaikkein Su-Su-konstein 😀

– Mielenkiintoista ja niin totta 😃 uudet tuulet puhaltaa 🤗🤗🤗😋🤔 kannattaa olla kuulolla tai teet pahan virheen 😆 missaat sen mikä on kaikkien huulilla 😗

– Tällä reilun viikon mittaisella matkalla olen saanut uusia oivalluksia, entisten tietojen fresh-uppia ja paljon lisää tietoa ravinnosta ja sen merkityksestä. Olet mitä syöt -ajatus tuntuu tekevän juuriaan ostoskäyttäytymiseen myös, ja silmät ehkä hitusen verran enemmän auki kuljen kaupassa jo nyt. Suosittelen, ei liikaa paatosta, vaan fiksulla tavalla perusteltuja vaihtoehtoja tarjolla.

– Kaisu vei jalat suustani 😊 kurssista tulee lisäksi niin hyvä fiilis ja flow, että sitä voi suositella jo siksikin 💖 hyväntuulista tietoa ilman saarnaa 👌

– Mahtavaa seikkailua ruokaviidakossa! 👍🏻

Tule mukaan:

––> SupermarketSurvival.fi <––

 

Jos pidit tästä tekstistä, jaathan sen muillekkin. Olli kiittää!

Sinun oivalluksia syömisen vapaudesta

Kyselin facebookissa, mistä tykkäsitte eniten Teemun videolla:

 

Annoitte ihania vastauksia:

– Videon katsomisen ja kuuntelemisen jälkeen tuli sellainen fiilis, että haluan nyt ja heti paljon paljon enemmän oppia terveellisemmästä elämästä ja tahdon vieläkin enemmän tuntea sitä mikä tuntuu 😀Puhdas laadukkaampi ruoka on nyt meidän elämää, ja huomataan myös kaveripiireissä. Muoto on nyt muuttunut 11kg:n verran ja kuulemma näkyy 😀
Tuntuu ainakin hyvälle kun saan laitella vanhoja vaatteita päälle jotta ei ole mahtuneet ennen tätä 😀 😀 😀
Jos jokin on saanut minut ”höyrähtämään” niin tämä. Olen mieluusti höyrähtänyt tähän koska tästä tulee niin hyvä mieli ja voin todella paljon paremmin kuin vielä 2 kk sitten.

 

/ /

 – ”mitä, jos onnistut sanomaan jotain sellaista mikä muuttaa ratkaisevasti muiden elämää… ja se sun oma palo sytyttää muitakin”. Juuri niin. Yksi lause, se voi muuttaa maailmaa paljon ja monella tasolla.

 

/ /

 

 –Mukavia juttuja oli :
LUOMUKARKKI = LAADUN PARANTAMINEN
Goji-marja luomukarkin tilalle = KORVAAMINEN.
Nämä kaksi pientä asiaa muuttuu ISOKSI asiaksi toimiessaan, ja uskon, että minulla on käynyt niin. Se on aika metka fiilis kun pystyy kieltäytymään pullasta, kakusta, karkista jne….. Eikä se ole edes vaikeeta, vaan kun ei juuri tee mieli, niin ei tee. Tästä asiasta tunnen jopa jonkilaista ylpeyttä 🙂

 

Upea vinkki terveellisen alottamiseen oli tuo, että aloittaa lisäämällä jonkin terveellisen päivään. Muuten jatkaa normaalisti eloa. Itsellä se oli juuri tuo vesi mistä videolla oli puhetta.. Lisäsin suolaa veteen ja lipitin sitä.
Kerran päivässä oli vihermehu ja nyt se on ainakin kaksi kertaa päivässä 🙂

 

 – Erittäin hyvä ja ehkä tämä asia kosketti minua eniten ja jotenkin tuli hyvä fiilis ja jossa on edelleen paljon opeteltavaa…….
Se meni jotenkin näin….. ”Arvosta kaikkea mikä tuntuu!”

 

 – Muutama päivä sitten teki ihan älyttömän paljon mieli lonkeroa ! En kylläkään ole alkoholia edes maistellu yli 14 vuoteen.
Mutta kun teki mieli, niin suuntasin kauppaan ja ostin greippiä ja tein siitä mehua 😀 Ei tarvinnu edelleenkään käydä alkossa 😀 😀 😀
random kuva eilisestä tilaisuudesta, jossa myös alkoholi maistui

 

Lisää huippuja oivalluksia:

 

 – Kiitos. Sain tästä valtavasti inspiraatiota! 😊 Seurata rohkeasti sydämeni ääntä, pois ”tehdastyöstä.” Mullakin on paljon annettavaa tälle maailmalle.

 

 – Mäkin oon löytänyt tuon herkästi innostuvan ja leikkisän lapsen sisältäni, ja vähitellen enemmän aitoa mua ja inspiraatiota nousee esiin.

 

/ /

 

 – olla armollinen itselleen sen suhteen, että menee hetki kun oppii lukemaan mitkä voivat olla ne tarpeet kehossa, jos vaikka tekee mieli sitä hampurilaista. Äärirajojen rikkominen ja epämukavuusalueelle uskaltaminen voi tehdä ujostelun tunteen jälkeen todella hyvän olon (viittaan tanssiin, joka oli muuten aika ihanaa katsottavaa) ja kolmanneksi paljasjalkaisuus on asia jonka itse halua kokea ja kokeilla 🙂

 

/ /

 

 – Lempeyden kautta omaa ruokavaliota on helpompi muuttaa ja kehokin pysyy paremmin mukana. Ois unelmaa ku useampi oisais arvostaa kotimaisen laadukkaan ruuan arvoa. Ja vielä suurempaa, ku sitä ois helposti jokapaikassa saatavilla. Voimaannuttavaa, ku kuulee, et samanlaisia <3 toiveita. Sai lisäbuustia ”parempien patojen metsästykseen”. 😉
Pakurilan pientilalla, samalla pohjoisen seikkailulla
Pakurilan pientilalla, parhaiden raaka-aineiden alkulähteillä

 

Jaa kommentteihin myös sinun top3-ahaa-elämykset! <3 Tai, mitä käytännössä hyödyllistä ja elämää helpottavaa tästä voisi samantien soveltaa?

 

Jos pidit tästä tekstistä, jaathan sen muillekkin. Olli kiittää!

Juice PLUS+ – ja terveystuotteiden tarkoitus

Miksi ihmiset käyttävät tuotteita? Miksi emme syö pelkästään pakkaamatonta terveellistä tuoreruokaa? Johtuuko se laiskuudesta? Itsekurin vai valistuksen puutteesta?

Taloustieteessä käytetään termiä ”ajankäytön vaihtoehtoiskustannus”. Se tarkoittaa kaikkea mitä valitsen olla tekemättä, nyt kun käytän iltani kirjoittamiseen. Tämän tekstin täytyy olla todella arvokas, koska voisin olla kultsin kanssa kuuntelemassa Antti Tuiskua. Tottakai on ok vaihtaa huvi taiteiluun jos sille tuntuu; se on valinta, jonka saan tehdä. Mutta onko okei syödä kätevästi jotain nopeaa, silloin kun ei halua kokkailla enää kolmatta kertaa saman päivän aikana?

Mitä, jos jokin on minulle joskus tärkeämpää kuin ajan käyttäminen ainasamaan kaupassakäyntiin, ruoanlaittoon, kattamiseen, aterioimiseen ja tiskaamiseen? Onko silloin oikein turvautua aikaa säästäviin keinoihin? Slow food on ihanaa – mutta onko se ihanaa jos siitä tulee kotiruoantuoksuinen vankila?

Kaikilla perheillä ei ole aikaa vaikka kuinka haluaisivat panostaa.

Vaihtoehtoiskustannus koskee ajan ja rahan lisäksi myös energiankäyttöä. Monilla on nykyään energiaakin aika rajallisesti.

Kyse on myös flowsta ja vapaudesta. Usein kun jotain meinaa saada aikaan, on keskeytyksen hinta paljon suurempi kuin se puoli tuntia jonka ruokatunti varsinaisesti vei – koska parhaaseen momentumiin takaisinpääseminen voi viedä vähintään toisen mokoman.

Ruoka on meidän yleisin keskeytys – aikana, jossa sekunninkin ylimääräinen latausviive jossain iPhonen applikaatiossa on liikaa, eikä kukaan ei jäisi kokonaiseksi minuutiksi vartomaan nettisivun latautumista, vaikka se lupaisi minkälaista arvoa.

Onko ihminen mennyt rikki? Onko kansalaisten attention span vajonnut pikkulapsen tasolle, onko keskittymiskykymme hajautunut pirstaleiksi? Ei oikeastaan: teknologia vain opettaa meidät oppimaan, omaksumaan, jakamaan ja kokemaan enemmän, siinä rajallisessa ajassa mikä meillä on. Tämä nostaa ajan arvoa, hintaa, vaihtoehtoiskustannusta koko ajan. Mitä parempaa voit saada, sitä parempaa haluat kaikelta muultakin ajaltasi. Mitä useampia ja upeampia juttuja voit tehdä, kokea, luoda tai jakaa tunnin aikana, sitä nihkeämpi olet vaihtamaan tunnin tai pari päivässä aina samaan ruoanlaittorutiiniin. Moni suuri aikaansaaja elää kylmällä pitsalla, koska sen tilaaminen vapauttaa koko asian miettimisestä. Voisimmeko tarjota heille jotain hieman parempia vaihtoehtoja? Tai ainakin olla tuomitsematta niitä jotka tähän pyrkivät 🙂

Yhä useampi elää jo enemmän flowssa ja nautinnossa, eikä rutiinien suorittaminen ole enää niin suosittua. Moni on huolissaan tällaisesta kehityksestä. Mutta se on se mitä täytyykin tapahtua, jotta ihmiskunta voi kehittyä seuraaville tasoille. Jos halutaan viisastua, täytyy viisastumista nopeuttaa. Ja sitä teknologia koko ajan tekee: eliminoi hukkaminuutteja ja -sekunteja pois kaikesta mitä me oikeasti halutaan ajallamme tehdä.

Tottakai joillekin ruoanlaitto on päivän paras meditaatio, ja laadukkaiden tuoreraaka-aineiden haaliminen rakas harrastus. Mitä vauraampia ja vapautuneempia meistä tulee ajallisesti, sitä rennommin voimme allokoida aikaa rakastamiemme asioiden pariin. Mitä vähemmän aikaa menee hukkaan, sitä enemmän sitä jää tärkeään – joka saattaa joillekin olla keittiössä touhuaminen, muttei kaikille.

Vaikka kaikki rakastaisivat ruoanlaittoa, silti osa ihmisistä voi rakastaa jotain muuta vielä enemmän. Ja silloinkin kaikki mikä vapauttaa flowta pois safkan miettimisestä, itse kullekin kaikkein kiinnostavimpiin sfääreihin, tulee ainoastaan kasvattamaan suosiotaan, niin kauan kuin maailma tarjoaa yhä kattavamman valikoiman kiehtovia vaihtoehtoja jokaisen huomiolle. Minä rakastan ruokaa, yritän olla siinä jopa expertti – ja silti laitan sitä harvoin, koska rakastan keittiön ulkopuolista elämää, opiskelua ja opettamista, vieläkin enemmän.
Juice Nanna

 

Virallinen valistus arvostelee terveellisiä tuotteita, usein jopa lyttää ne ihan maanrakoon. Tuotteet ovat toki ok silloin kun ne tulevat status quon sisältä, tutuilta brändeiltä jotka ovat ehtineet sponsoroida asiantuntijoiden tapahtumia, puheita, konferensseja, koulutusta ja tutkimuksia jo jonkin aikaa. Valkosokeroitu glyfosaattiBix on jees; ravinnetiheästä superfoodista varoitellaan vuodesta toiseen. Tämä ei ole pahuutta tai väärin tai mitenkään ihmeellistä; sillälailla jokainen markkina, ammattikunta ja kaikki massatiedonvälitys toimii. Kunhan asiakkaana tiedät tämän.

Ymmärrät jo, että kun telkkarissa mainostetaan jotain, se ei tarkoita että se olisi totta; se vain tarkoittaa että tällaisia mielikuvia joku iso eli byrokraattinen, riittävän korkeakatteinen rahoittaja haluaa sinulle tänään luoda – jotta ostaisit enemmän jotain keinotekoista krääsää, hinnalla josta riittää extraa sisällöttömien pushausmainosten tuottamiseen.

Yhä useampi alkaa jo ymmärtää, että myös tutkimusrahoitus tulee samoista lähteistä – ja samoista syistä.

Jokainen tämän blogin lukija hoksaa, että mainoksilla pyritään vaikuttamaan meihin – eihän niitä muuten siellä olisi. Osa alkaa myös ymmärtää, että kaikelle muullekin sponsoroinnille halutaan tuottoa; ettei Valio huvikseen sponssaa ammattilaisten tai vaikuttajien tapahtumia ja tutkimusryhmiä. Firmat harvoin käyttävät rahaa vain menettääkseen sitä – itseasiassa sellaisesta tulisi toimitusjohtajalle rikosoikeudelliset sanktiot, ja siksikin osakeyhtiöt käyttävät rahaa saadakseen sitä vaihdossa takaisin enemmän. Tästä ei kannata suuttua; se vain kannattaa ymmärtää jotta voi tehdä omat ostopäätökset realistisemmalta pohjalta.

Me kaikki jotka joskus jotain rahaa kaupassa käytetään, eletään osana tätä samaa markkinakoneistoa, eikä se muutu piilottamalla päätä pensaaseen. Itseasiassa se ei muutu edes valittamalla sille. Markkinamekanismia ei kiinnosta, vaikka minun mielestä se olisi syy maailman ongelmiin. Markkinamekanismi sen sijaan auttaa myös minua, pientäkin ihmistä, kun herkistyn kuulemaan mitä sillä on sanottavana.

 

Aina kun joku valtarakenteiden ulkopuolelta koittaa saada valtaa tavalla, joka veisi sitä pois niiltä joilla se tällä hetkellä on, tulee tottakai valtarakenteen sisältä vastustusta – yleisimmin status quolta palkkansa saavien suojatyöasiantuntijoiden suulla. Siksi uudet ilmiöt kannattaa kasvattaa ja kehitellä joko tutkan alapuolella lentäen, tai sitten lyöttäytyä sellaiseen kelkkaan joka on jo ehtinyt lujittaa asemansa, jolla on jo paikka vallan ytimessä. Maailma muuttuu jo niin nopeasti, että moni alkaa suosia edellistä keinoa – ja hurjimmat heistä eivät jaksa edes peitellä todellisia aikeitaan, koska vakiintunut valtarakenne ei ehdi enää painaa alas kaikkia vauhdikkaasti kasvavia kilpailijoita jokapuolella. Nykyään status quo, kuten vaikkapa Facebook, joutuu pikemminkin ostelemaan pois lupaavimmat kilpailijat, eli liittymään niiden kelkkaan, palkiten niiden perustajat miljardeilla euroilla, eikä enää päinvastoin.

Sama meininki alkaa näkyä ravinnossa ja terveydessä. Brändäämätön tuoreruoka ei ehkä koskaan tule olemaan merkittävä bisnes; liikevaihto, ja siten valta ja asema, on tuotteissa joita voidaan monistaa nopeasti ja asettaa parhaille hyllypaikoille. Joten kuka ottaa haltuun tuotebisneksen, ottaa lopulta haltuun myös mediat, asiantuntijoiden tapahtumat ja konferenssit, valistajille jaettavat materiaalit, ja lopulta jopa ammatinharjoittajien opetusohjelmat, oppikirjat ja luentoslaidit, kuten tämä esimerkki Helsingin Yliopiston safkatiedekunnasta:

Ruoka Laake
Tässä lääketeollisuus puolustautuu kilpailulta, kuin ihmiskeho patogeeneilta.

 

Suojatyö vs. markkina

Suojatyöllä tarkoitan kaikkea missä palkka tai asema ei riipu työn tuloksista, vaan riittää kun noudattaa tiettyjä sääntöjä, ohjeita tai suosituksia.

Esimerkiksi suojatyöblogaaja olisi sellainen, jolla olisi lainsäädännön suojaama amattinimike, joiden määrän yhteiskunta pitäisi tiukasti rajoitettuna, jottei ammattilaisen tarvitse kilpailla lukijoista tai keksiä mitään uutta. Suojatyöblogaajan työnkuvaan ei kuuluisi aiheuttaa liikuttaa lukijoita uusilla nerokkailla assosiaatioilla, vaan toistaa ylhäältämäärättyjä sääntöjä, ohjeita ja virallisia suosituksia vuodesta toiseen. Yhteiskunta takaisi suojatyöblogaajalle automaattisen asiakasvirran tekstien kuivuus-asteesta riippumatta, poliittisilla päätöksellä tai erilaisilla sosiaalitukirakenteilla, joista vain virallisen blogaajakoulutuksen läpikäyneet pääsisivät nauttimaan.

Itseasiassa toimittajan ammatti oli vielä hetki sitten lähes ylläkuvatun kaltainen suojatyövirka, mutta nykyään valtamediakin joutuu kilpailemaan vapaan median kanssa, joten siellä ei ole enää automaattisesti varaa elättää ohjeenmukaisia artikkeleita toistavia normitoimittajia. Nykyään myös mediatuottajan tarvitsee kehittyä ja seurata aikaansa, koska ala on altistunut kilpailulle ja sille pelätylle markkinamekanismille. Sama koskee pian kaikkia aloja, myös terveyttä ja ravinto-ohjeistusta. En usko, että kaikkein turvallisimmin laitostuneinkaan ravintoneuvoja saa enää viiden vuoden päästä asiakkaita, edes KELAn kautta tai lääkäreiden lähettämänä, jos ohjelmassa lukee edelleen sama valkomaito, glyfosaattivehnä, kemiallisesti kovetettu margariini + enemmän E-koodeja kuin raaka-aineita. Tai ainakaan ne viimeiset hitaimmat, alistuvimmat ja vähiten itse ajattelevat asiakkaat eivät tee ammattilaisen oloa kovin arvostetuksi enää siinä vaiheessa. Terveysalakin alkaa altistua kilpailulle ja uusille tuulille, missä myös tuloksilla on merkitystä eikä pelkkä virallisestikorrektien sääntöjen toistaminen riitä.

Virallinen ei tarkoita koskaan laadukasta, toimivaa tai ajankohtaista. Virallinen tarkoittaa vain sellaista, joka seuraa aikaa kaikkein isoimman byrokratian tahtiin eli kaikkein hitaimmin – eli jää rankimmin jälkeen ihmisten tarpeista, ajan hengestä ja markkinoiden muotivirtauksista. Siellä suojatyöläisen ennen niin turvallinen mutta nykyään yhä epäkiitollisempi tehtävä on toistaa koko markkinapaikan rajuimmin ajastaan jälkeenjäänyttä ohjeistusta.

Vaikuttajat jotka ymmärtävät miten markkinamekanismi ja vallan dynamiikka yhteiskunnassa toimii, ja jotka haluavat säilyä relevantteina kilpailun vapautuessakin, käyttävät aidon luonnollisuuden ja vapauden sanomaa markkinointiviestinä mahdollisimman autenttisesti luontoa kunnioittavien ja elämää vapauttavien tuotteiden myymiseen – ja ennen kaikkea käyttävät näitä riittävän laadukkaita tuotteita pedagogisena apuna luonnollisuussanoman levitystyössä. Opetushan jää aina paremmin mieleen, kun tunteita herättävä mielikuva tai tarina voidaan linkittää fyysiseen esineeseen. Mitä useammassa paikassa tuo esine esiintyy saman näköisenä, sen paremmin opetus potkii ja oivallus leviää. Siksi hyvä pedagogiikka sopii täydellisesti yhteen brändäyksen kanssa. Brändin voima ja massatuotteen etu, verrattuna aitoon ruokaan tai puhtaaseen luontoon, on sen kyky ja halu esiintyä samannäköisenä loputtomasti monistuen ja yhä laajempaa kiinnostusta ansaiten. Tämän aikakauden suurinta neroutta on yhdistää luonnollisuuden ja tuotteistuksen parhaat puolet, sen sanoman levittämiseen joka voi maailman ihan oikeasti pelastaakin. Tarvitset tuotteita sanomasi tueksi; valitse ne hyvin. Tarvitset myös sanomaa tuotteidesi tueksi; valitse sellainen joka täyttää ihmisen universaalit ja ajankohtaiset tarpeet.

Status quo edustaa aina luonnonvastaisuutta. Hallitseminen on sen helpompaa ja kustannustehokkaampaa, mitä ennalta-arvattavammin ja hallitummin kaikki toimii. Luonnollisuuden puolestapuhuminen kulkee lähes aina käsi kädessä status quon haastamisen kanssa – ja vastaavasti status quolta suojatyöpalkkansa saanut asiantuntija päätyy lopulta puhumaan ravinneköyhän keino-, teollisuus- tai laitosruuan puolesta, vaikka alunperin intentiot olisivat olleet hyvinkin positiivista ja luonnollisuutta ihainnoivaa laatua.

Vapaudessa on aina enemmän iloa, elämää, tuoksua, väriä ja spontaania monimuotoisuutta kuin valtarakenteiden sisällä. Valtarakenteissa on hankala puhua vapauden puolesta – jos haluaa säilyttää esimiesten hyväksynnän. Se, että hauskaa saisi olla vain viikonloppuna, on totta ainoastaan valtahierarkkiarakenteiden sisällä eli suojatöissä. Kaikki oikeat eli arvoa luovat työthän sujuvat sitä paremmin, mitä hauskempaa on, musa soi, booty heiluu ja läppä lentää. Ainoastaan hallintohommissa kuuluukin olla tylsää, koska siinä on aina kyse rajoittamisesta ja innostusten alaspainamisesta, takaisin kontrolliin.

Status Quo yritti joka ikinen vuosi ampua alas superfoodia. Kansa on kuitenkin äänestänyt ravinnetiheän valmismurkinan puolesta vuosi vuodelta vahvemmin, ja moni vanhan vallan päällä levännyt taho on alkanut menettää asemiaan. Nyt superfood-ala on ryhtynyt käyttämään mediavaltaa ja rahoittamaan jopa asiantuntijoita, joten mahdollisesti pian ei ole enää juuri ketään joka haluaisi ampua alaa alas. Ehkä gojimarja, nokkonen tai aito mustikka löytyy pian Valion smoothiesta ja Robinin IG-kuvista. Siinä vaiheessa kun Superfood sponsoroi laillistetun ravintoterapeutin koulutustapahtumaa, laillistettu ravintoterapeutti ei puhukaan enää mediassa ruokkivaa kättä vastaan – varsinkin kun tässä vaiheessa superfood sponsoroi myös sitä mediaa.

 

Juice+

Juicea on lähtenyt Suomessa paisuttamaan positiivinen tekijäporukka, jossa tykätään tuottaa mukaansatempaavaa terveysmediaa – eli ilmaista opetusta. Sellaista, joka nollabudjetillakin saa aikaan enemmän kasvua kuin sadantuhannen euron mainosvideo vailla sisältöä. Juice jo nimensä puolesta inspiroi myös siihen itseäänkin parempaan juttuun eli juissaamiseen. Juice-nimisen purkin myynti tullee kasvattamaan mehustus-tietoisuutta Suomessa enemmän kuin kaikki mehustussaarnaus tähän asti. Juicen myyntiorganisaatiolla – tai jollain sen kilpailijalla – on potentiaalia kasvaa valtakunnan johtavaksi terveysvalistajaksi kaikessa siinä mitä tuote tukee ja symboloi.

Purkki toimii porttihuumeena terveellisempään syömiseen ja juomiseen. Tapasin Vuokatissa luennon jatkoilla tosi hyvinvoivan ja asiantuntevan oloisen naisen, joka sanoi käyttäneensä Juicea vuosikausia ja vannoi sen nimeen. Joku taas löytää Juicen kautta juttuja jotka toimivat juuri kyseisessä perheessä lopulta ehkä vielä paremmin. Moni sanoo että niin lapsille kuin aikuisillekin ovat alkaneet kasvikset maistumaan, kun helppo valmistuote antaa keholle kokemuksen lähimarkettia rikkaammasta fytoravinteiden kirjosta, muodossa joka on helppo omaksua ja kätevä käyttää.

Usein virallisessa valistuksessa keskitytään siihen miten asioiden pitäisi olla. Entrepreneurit eli huonosti suomennettuna ”yrittäjät” haluavat päinvastoin keskittyä löytämään, keksimään tai kasvattamaan keinoja, joilla asiat todella saadaan kulkemaan toivottuihin suuntiin, tavoilla jotka ihan oikeillekin ihmisille sopivat. Se on akatemian tai monopoli-suojatöiden ero verrattuna aikaansaajiin. Suomenkielessä on ainakin yksi ikävä puute: meillä verbeistä on jätetty toinen muoto pois. Esim. sellainen opettaminen mitä kouluissa tapahtuu, kuvataan samalla sanalla kuin sellainen mikä aiheuttaa muutosta, kasvua ja mielenkiintoa. Oikeasti on kaksi täysin eri asiaa tehdä jotain, tai todella saada sitä aikaan – mutta harmillisesti käyttämämme kieli ei osaa tehdä eroa näiden välille, ja siksi moni jää vain tekemään tekemisen vuoksi. Suomessa on paljon opetusta, joka on opetusta sanan aikaa kuluttavassa merkityksessä, muttei sen vaikutusta aiheuttavassa merkityksessä. Suomessa on runsaasti korkea-arvoistakin palkkatyötä, joka pyrkii lähinnä työn ylläpitämiseen, sen sijaan että se pyrkisi saamaan aikaan jonkun tuloksen tai muutoksen maailmassa, resurssien kuten ajan ja panoksen hukkakäyttöä minimoiden.

Jatkossa kaikki paras liiketoiminta on ennen kaikkea sitä muutosta aikaansaavaa opettamista. Entrepreneurien pelikentillä osataan eliminoida tekemistä ja maksimoida tuloksia. Suomessa yleensä yritetään yhä päinvastoin suojella töitä ja estää muutosta. Se ei enää riitä. Suomi tarvitsee vähemmän puhetta, vähemmän mukatärkeää tekemistä, ja enemmän tuntuvia tuloksia.

 

Kenelle tämä tuote on tarkoitettu?

Erityisen hyvin Juice PLUS+ näyttäisi toimivan:

+ kiireisille perheenäideille

+ Teeveemainoksen ByggMax-miehelle, jolle suosituin vihannes on makkara, ja terveellisyys tarkoittaa rasvatonta plusmaitopurkkia. Normaalejakin suomalaisia on yhä olemassa, sinun kuplan ulkopuolella. Joku niitä eineksiä edelleen ostaa; eivät ne huvikseen hyllyssä ole – ja ne eivät vaihdu sellerinvarsiin ilman tuntuvaa vastaantuloa tuotesuunnittelijan taholta.

+ heille, jotka eivät vielä pohdi ostaisiko Green Starin vai sittenkin Omega Juicerin… Mutta heillekin J+ saattaa sopia, jos ei aina ehdi mehustamaan, tai jos haluaa laajentaa fytoravinteiden kirjoa kylmempänäkin vuodenaikana. On mehustajia, jotka eivät ikinä käyttäisi Juicen kaltaista tuotetta, koska rakastavat Synergy Companya – ja on mehustajia jotka käyttävät juicen lisäksi Plussaa. Markkina on laaja, ja kaikkien maku ei sovi samaan muottiin. Kiireinen ja liikkuvainen kaveri kuten Marco Bjurström saattaa kokea juuri Juicet edelleen kaikkein kätevimmiksi tämän hetken rehutiiviste-tarjonnasta:

klikkaa kuvaa ja lue koko haastis Voicen sivulta

 

+ meillä lapsi alkoi syömään kasviksia vaihdettuaan luomukarkit Juicen ”mehukarkkeihin”. Ilmeisesti keho pääsi riittävän miellyttävällä tavalla fytoravinteiden makuun ja alkoi parin viikon päästä haluta niitä muutenkin – mikä on ikävää, koska enää hän ei naljaile minulle kasvistensyönnistä yhtä hauskasti, vaan syö niitä itsekin (mistä olen tottakai alkanut kuittailemaan puolestani hänelle..). Lapsille (ja viidakkomiehille) tarkoitetut Mehukarkit eli Soft-kapselitkin ovat erinomaisia karkin korvaajia, mutta tottakai sisällölliseltä laadultaan huonoja jos niitä vertaa siihen Healthforcen viherjauheeseen jota kukaan tavis ei menisi lähellekään saati että sekottaisi sitä omaan aamukahviin. Kuten täällä 5v-Apakin aina totesi: ”yäk! En syö! Mä syön vain herkkuja, ja karkkeja, ja nakkeja!”

Verrattuna siihen mitä Suomi syö, J+ voi toimia helppona elämänmuutoksen aloituspakkauksena, paljon helpomminlähestyttävänä kuin se tosiharrastelijoille suunnattu Dragon Herbsin oudonmakuinen Tonic Alchemy. Minulla jos kellä on kokemusta ja keinoja takataskussa, ja silti en osannut auttaa viisivuotiasta tässä asiassa vaikka jopa vuosien ajan sain näyttää mitä osaan, herkkusuklaanvalmistuksesta lähtien parhaisiin ravintolisiin – ja olen todellakin miettinyt näitä asioita paljon! Kirjoitinhan jo viime vuosikymmenellä suositun pikku kirjasen siitä, miten ruokavaliota muutetaan luonnollisesti ilman vastustusta, herkuttelemalla helppoja hyviä kivoja juttuja joiden kautta keho alkaa tottua aitoihin makuihin – tai päivittämällä paremmaksi sitä mitä jo tykkää muutenkin syödä, ravinnetiheämpiin versioihin tutustuen. Silti en osannut auttaa 3-5-vuotiasta innostumaan varsiselleristä. Juicen mehukarkki osasi. Se teki sen Nutrixista tutuilla helpon hyvän lisäämisen ja tutun laadun parantamisen periaatteilla, mutta paljon minua paremmin.

 

Kenelle Juice ei ole erityisesti tarkoitettu:

  •  hifistelijälle, joka jo tilaa Healthforcea iHerbista tai Pearls of Samarkandia Kärkkäiseltä.
  •  hänelle, joka noutaa TerraNovaa Ruohonjuuresta – säännöllisesti – poimien samalla mukaan kombuchat tai kefiirit, ja ehkä päivän mehustus- tai smoothietarpeet – huolehtien talvellakin fytoravinteiden saannista Tietäväisen kasviksilla tai Juicea ärhäkkäämmän makuisilla viherjauheilla kuten Vitamineral Green tai ympärivuotiset villivihanneshapatteet.
  •  sinulle, jolla on superfood-alalle jo niin läheiset suhteet, että saat vähintään yhtä hyvät tuotteet puoleen hintaan firman kirjanpitoon, etkä koe sitä vaivaksi koska jokatapauksessa touhuat niiden parissa.

Tosin tiedän tyyppejä, jotka jossain määrin tekevät jo kaikkea tuotakin, ja silti käyttävät myös Juicea, koska ovat tykästyneet juuri siihen. Joku voi tykätä tuotteen sisällöstä, toinen ulkonäöstä, kolmas käyttömukavuudesta, neljäs porukasta ja meiningistä, viides brändistä ja tarinoista joita se edustaa tai mistä se muistuttaa; kuudes brändin tarjoamasta muusta terveysohjeistuksesta, ja seitsemäs näiden yhdistelmästä. Moni voi tykätä myös siitä, että se 45-55% hinnasta mikä muuten menisi Lifelle tai Sokokselle, meneekin kavereille, tuttaville ja instituutioista riippumatonta luomuterveystietoa vapaasti levittävälle verkostolle, jonne voisi itsekin mennä töihin ilman työhakemusta – ei puuhastelemaan tai noudattamaan ohjeita vaan tekemään pelkkää tulosta omilla vahvuuksilla tai innostuksilla. Ei pushaamaan tuotetta, vaan jakamaan sitä missä pääsee loistamaan.

 

Siitä voidaan olla varmoja, että meidän kaikkien on hyvä saada vihreää ja muitakin luonnon pigmenttejä huomattavasti enemmän, useammin ja kattavammin kuin Suomen oloissa kovin kätevästi tulee vastaan. Luonnon väreillä en tarkoita laitosruokaloiden kulahtaneita glyfosaattiraastevaunuja, vaan jotain missä makua ja väriä todella on tallella. Joskus vitsaillaan kavereiden kanssa, että saako lähimarketista edes mitään kovin hyvin kasvatettua; saako sieltä yhtään persiljaa joka tuoksuu persiljalle tai ainuttakaan tillin tuoksuista tilliä? Nyt toki saa kun on kotimainen satokausi ja joku pienkasvattaja saattaa tuoda paikalle omaa pientuotantoa suoraan mullasta, mutta talvinen tuontiappelsiini tai espanjalainen ihottumatomaatti ei ehkä sisällä kovin laajaa flavonoidien värikirjoa tai polyfenolien aromipesää. Juice Plussassa tykkään niiden missiosta levittää fytoravinteiden sanomaa – jota he tekevät jo tarttuvammin, intohimoisemmin ja laajemmin kuin yhdenkään maan viranomaiset tai suojatyöasiantuntijat toistaiseksi. Juicen Saksan-päämajassa menee hermo kun koitan suurennuslasin kanssa kaivaa vikaa heidän tuotteistaan 🙂 Väitän, että jos parempaa laatua tai intohimoisempaa terveystuotemeininkiä haluaa löytää, sitä kannattaa etsiä pienemmistä, undergroundimmista ja ns. hardcoremmista suunnista – joista ei ehkä ole tarkoituskaan tulla mitään kovin isoa, vaan pikemminkin palvella tiettyä segmenttiä erityisen hyvin, kuten Porsche tai Lexus autoissa.

Moni teistä haluaa minulta, kaiken ylläpuhutun jälkeenkin, vastauksen kysymykseen ”onko se nyt hyvä tuote vai ei!” Ja minun tehtävä on vastata siihen, koska sen aseman olen markkinoilla halunnutkin ottaa. En ole aina taitavin diplomaatti, joten kaikkia vastauksia en heti saa. Tällä hetkellä paras vastaukseni Juicen absoluuttiseen laatuun on, että riippuu yhä mihin vertaa. Jos vertaa hankalampikäyttöiseen Bio-Lifeen, on huonompi (joillain mittareilla takuuvarmasti), ja jos vertaa siihen helppoon ja tuttuun mitä teeveessä mainostetaan, mikä sponsoroi asiantuntijoiden koulutuksia, ja mitä lapsiperheissä muuten syötäisiin, on tottakai hurjasti parempi – etenkin kun Juicella näyttää olevan taipumuksena vähentää makeannälkää ja lisätä vihreänhimoa perheissä. Juice on myös helppo ottaa mukaan ja tulla käyttäneeksi missä tahansa olosuhteissa, toisin kuin jääkaappisäilytystä, sheikkeriä, lusikkaa, annosastiaa tai muuta tuunausta vaativat terveystuotteet. Juice+ on käytettävyydessään, saatavuus mukaanlukien, jo hyvin lähellä kaikkialla läsnäolevan karkkipussin tai -patukan tasoa eli sitä kaikkein korkeinta standardia, johon parhaillakin tositerveystuotteilla on vielä matkaa.

Sen verran uskallan jo sanoa laatunörteille, että Juicen raaka-aineet kasvatetaan marketin tyypillistä teholuomua laadukkaammin, ja kuivataan kapseliin tottakai nopeammin kuin välivarastossa kypsyvä tuontihedelmä tekee matkaa ’tuoreena’. Ihan satavarmasti näistä saa ainakin jotain mitä laitosruokaloiden valmiiksiraastetuista tehokasvisvaunuista ei mitenkään saa, vaikka söisi kaksi kiloa päivässä kunnes petrokemiallisten väkilannoitteiden extranitraatit pursuavat korvista.

Veikkaan, että tehtaalle päätyessään Juice-sato näyttää enemmän tälle Tietäväisen pientila-tuorekuormalle kuin perussuomalaisen talven ’tuore’osastolle lähimarketissa:

Olli kasvisten kanssa 2

 

Ja sitten muille: kiitos Teemulle, joka palautti minua lähemmäs maanpintaa näissä safka-asioissa. Vertailin blendausta ja mehustusta, luomua ja lähiruokaa, pientiloja, satokausia, hifeimpiä suoloja ja ravinnerikkaimpia heirloom-sokereita… Teemun kommentti oli jotain, jonka toivon jokaisen tämän blogin seuraajan lukevan tarkkaan ja ajatuksella:

”Tuo kaikki kuulostaa mulle, tavalliselle tallaajalle, aika advanced kamalle

Kun se arki on kuitenkin sitä samaa jauhelihapakettien avaamista ja perunoiden keittämistä ja maitopurkkien kierrättämistä”

Teemu jatkaa:

”Ongelma on tosiaan se että mun ruokavarasto (vähä niinku jollaki sanavarasto) on tosi heikko. Siellä on jauhelihakastike ja perunat, kanaa ja riisiä ja sitte pihvejä. Kasviksista ympäri vuoden parsakaali.”

 

Kuinka auttaisin tällaista perhettä – ja miljoonaa muuta heidän kaltaistaan – voimaan mahdollisimman kätevästi paremmin; aloittamaan matkansa kohti viherpiiperrystä tai kestävällä tavalla energistä ja terveyshuolista vapaata elämää? Jonkinlaisella tuotteistuksella on tässä osansa, koska en voi olla miljoonassa paikassa kerralla – eivätkä hekään ala tehdä valintoja jotka tekisivät elämästä raskaampaa, rajoittuneempaa tai ilottomampaa. Edelleen etsin tähän aina parempia ratkaisuja, ja haluan ymmärtää mitä laatu tarkoittaa silloin kun tarkoitus on palvella ihmistä arjessaan eikä ainoastaan tehomaistajien testiryhmää koetilanteessa. Joskus jään poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten tai saamattomuussyiden vuoksi vuosiksi paikalleni hakkaamaan kaikkea sillä vasaralla mikä minulla jo on. Jatkossa kuulostelen markkinoita yhä tarkemmin. Markkinoita, eli ihmisten todellista käyttäytymistä ja kollektiivisen tietoisuuden muuttuvia makuasioita. Ei minun käsitystäni ihmisten tarpeista, eikä edes heidän käsityksiään, vaan sitä totuutta, jonka todelliset valinnat paljastavat.

Mikä hyllyistä liikkuu? Mikä kasvaa markkinoilla kuin Pokemonin käyttäjämäärä? Suosiolle on aina jokin syy. Näitä syitä ei koskaan voi täysin tietää, kuten ei toista ihmistäkään voi ikinä täysin tuntea, mutta sitäkin palkitsevampi niitä on observoida ja spekuloida. Voin arvostella tai väheksyä mitä ihmiset valitsevat – tai sitten tutkia sitä kiinnostuneesti, yrittää ymmärtää, ja saada silmiäni auki jollekin mitä olen ahdasmielisyyksissäni väheksynyt. Koskaan en voi tietää, mikä lyö läpi – kunnes se lyö läpi.

Ehkä ihmiset arvostavatkin ihan eri asioita kuin heidän ”pitäisi” arvostaa? Ehkä kaikki onkin selkeää, kun oivallan vielä pari puuttuvaa palasta. Yksi palanen, jota alan vasta ymmärtää, on ajan ja vapauden arvo, meistä useimmille. Hyvin harva haluaa enää tehdä elämästä vaikeampaa tai rajoittuneempaa. Ja sitäkin useampi haluaa pelata Pokemonia. Miksi? Koska he kokevat sen hauskaksi, kivaksi ja vapauttavaksi, elämää laajentavaksi ja ihmisiä ilon kautta yhdistäväksi. Siksi sitä ei oikein järkevästi voi arvostella. Kannattaa mieluummin mennä mukaan myymään omia ajatuksiaan:

pokestop
Ilonpilaajat eivät pärjää markkinoilla; ilon kannustajat ja kanssailoitsijat voittavat halutuimpien asiakkaiden huomion.

 

Jatkossa buustaan ajallani ja luovalla panoksellani niitä luomutrendejä, joiden myynti näyttäisi kasvavan jo vauhdikkaasti, tai joissa aistin potentiaalia siihen; joissa tunnen sitä meininkiä jossa on vaan niin kivaa, että tässä haluaa varmasti joku muukin olla mukana. Kun jokin lähtee vetämään, kun jossain loksahtaa jotain paikoilleen, siirrän munia siihen koriin. En halua enää puuhastella aikani kuluksi, vaan saada aikaan. En tuhlaa huomiotani opettamiseen; suuntaan sen oivallusten aiheuttamiseen ja innostusten monistamiseen. Suomen kielessä tätä eroa konformistisen ammatinharjoittamisen ja muutosten aiheuttamisen välillä on vaikea kuvata, mutta se on koko elämän kannalta kaikkein olennaisin.

Eniten tuloksiin vaikuttaa porukka joka sitä tekee: fiilisten, vision, osaamisen ja vapautuneisuuden taso tekijäporukassa. Juicessa parasta on tämänhetkinen tiimi, ja että noin monta laajasti verkottunutta osaajaa saa syyn ja mahdollisuuden tehdä samaa asiaa aktiivisesti ilman työporukan sisäisiä byrokratia- tai valtarakenteita, rennommin rantein. Emoyhtiö hoitaa kaiken tylsän tai työlään, joten opettajille jää se mitä me kaikki haluttaisiin ammatiksemme tehdä, eli muutoksen aikaansaaminen, ihmisten ja perheiden auttaminen voimaan paremmin, skaalautuvilla keinoilla joissa yksi ihminen voi ehtiäkin vaikuttaa jopa miljooniin.

Monilla alan ammattilaisilla tätä työtä häiritsee konferenssit sponsoroiva sokerimuro, ja lapsiperheiden auttamista vaikeuttaa Valion kaikkeahallitseva juliste neuvolan seinällä. Kun valitsee sponsorinsa tarkoin – vaikkei niillä olisikaan vielä yhtä isoa valta-asemaa – saa sitäkin vapaammin puhua mitä tuntee ja ajattelee. Se poistaa psykologisen piilostressin työstä, ja antaa tilan ilolle ja rehellisyydelle. Juicea kauppaavaa porukkaa läheltä tarkkailtuani olen huomannut yhä useamman vapauttavan aikaansa juuri sen tekemiseen – koska Juicessa tarvitsee vähemmän miettiä kaikkea sitä kulissien takaista politiikkaa joka on yhä varsin keskeinen olohuonevirtahepo melkein kaikessa muussa. Juicessa saa tehdä sitä mihin meidät on luotu eli toistemme auttamiseen ja hyvistä asioista innostumiseen. Kilpailevan verkostofirman kanssa jengi ottaa joskus yhteen – mitä siis tapahtuu kaikkialla, missä ihmiset osittain kilpailevat samoista resursseista tai asemista. Se on tämän artikkelin sanoma: samasta rajallisesta kakusta kilpailevien kesken syntyy aina antipatioita, vaikka taitavimmat sen peittäisivätkin diplomaattisella aikuiskäytöksellä. Onneksemme yhä isompi osa työelämästä siirtyy teknologian myötä sinne missä luodaan uutta arvoa; tehdään tuoretta kakkua kaikkien iloksi. Silloin on sama mitä status quo tekee tai arvostelija huutelee. Riittää, kun tekee oman jutun tosi hyvin, eli palvelee ihmisten iloa tai hyvinvointia, tavalla josta he tykkäävät. Cheek & Ela eivät kyselleet rokkareilta lupaa räpin maahantuontiin, vaan alkoivat antaa kansalle sitä tyyliä joka oli jokatapauksessa tulossa jo tännekin. Ennen kaikkea profeetat pitivät huolen, kenen keikoilla on paras meininki.

Jos pukeutuisimme vain värittömiin keinomateriaaleista ja myrkkypuuvillasta valmistettuihin laitosvaatteisiin, kaikilla suurteollisuuden kehittelemillä virallisestiturvallisilla lisämyrkyillä kyllästettynä, se olisi suojatyöasiantuntijoiden kuiva unelma. Maailmanparantajien märissä unissa pukeutuisimme aidoista luonnonmateriaaleista itsevalmistettuihin ekovaatteisiin. Onneksi molemmat vaihtoehdot ovat olemassa – ja lisäksi on mahdollista valita muodikasta, kivaa, nopeaa… En harrasta fast fashionia, mutta näen siinäkin pointtia. Ilon merkitys tulee helposti aliarvioiduksi vakavassa keskustelussa – kuten myös sen kaikkia ympäröivän voiman osuus, jonka jatkumona toimimme vaikkei sitä aina huomata:

Tavallaan haluan sanoa tai jopa toistelen usein, että ”Juice+ on tehty taviksille”. Mutta kuka on ”tavis”? Laatuhifistelijän näkökulmasta tavis on jokainen joka ei halua tinkiä elämästä terveyden vuoksi. Tosiräppärille taviksia ovat kaikki joille jokin on vielä hiphoppiakin rakkaampaa.

Miksi fytoravinteiden saamisen pitäisi olla karkinsyöntiä hankalampaa? Miksi makujen ja värien runsaus pitäisi rajata vain puutarhureille, kotikasvattajille, huippukokeille ja ympärivuotisille juissaushifistelijöille? Onko terveellisyyden pakko tarkoittaa kehnoa käytettävyyttä, olematonta designia ja niin rumannäköisiä purkkisekamelskoja että ne näyttävät kauniille vain kauppiaan mielikuvituksessa?

Onko taiteilijan turvauduttava jatkossakin kylmään pitsaan, koska kaikki värikkäämpi ja monipuolisempi vaatii edelleen liikaa säätöä ja siten veisi pois paljon olennaisemmasta flowsta? Tarvitseeko terveyden tuntua epäcoolille hankaluudelle? Ei tietenkään, ja tätä ongelmaa ovat tulleet jo ratkaisemaan niin superfoodtuotekehittelijät, Woltit ja Foodorat, kuin jatkossa myös ResQ ClubExo, Epic, Samarkandin luomueinekset… Kaikki ne tuovat virtausta takaisin sinne missä pitkään oli lähinnä esteitä ja seiniä verrattuna ravinneköyhempiin vaihtoehtoihin; missä karkinvalmistajat ja makkaratehtailijat ymmärsivät nykyihmisten todellisia, käytännöllisiä tarpeita paljon paremmin kuin terveyssaarnaajat tai huippuravinnon hifistelijät.

Kasvuluvuista ja palautteista päätellen myös Juice+ on osa ratkaisua, syistä joita kannattaa kysyä minua kiireisemmiltä, ja heiltä joiden elämään Juice on tuonut näin laajan fytoravinteiden kirjon ehkä ensimmäistä kertaa – paketissa jonka joku muukin kuin superfood-markkinoiden innokas seuraaja osaa ostaa ja heti käyttää oikein. Raastekärry ei vaadi käyttöohjetta, mutta siitä puuttuu lähes kokonaan maku, väri ja aromi, eli juuri ne fytoravinteet, ja kaupan päälle siitä saa ns. ”kasvinsuojeluaineita” eli vanhan kansan kielellä maatalousmyrkkyjä ynnä muita petrokemianjalosteita. Melkein kaikki mistä sitä väriä todella saisi, vaatisi sellaista uuden opettelua tai toistuvaa touhuamista, joka sopii Suomen oloissa ja kulttuurissa lähinnä asian harrastajille. Juice tarjoaa tällä hetkellä superfood-alan olennaisen pointin kaikille aloille, ja jos Juice voittaa markkinoilla, se johtuu designista. iPod ei ollut teknisesti ylivoimainen mp3-soitin. iPod oli ensimmäinen, jonka jokainen saattoi ottaa käyttöön ilman ohjekirjaa. Lisäksi se oli mukava ostaa ja jopa ilahduttava avata. Ja se sanoi suoraan mitä arvoja se edustaa.

Aika usein me miehet varsinkin mietitään, kuinka kehittää itsestämme parempi mies. Kuitenkin menemällä pokeksi tai deejiiksi ja laittamalla päälle tarkoituksenmukaisia mielikuvia henkivää asustetta, saisi paremmat lopputulokset nopeammin, kuin kaikella sisällöllisellä kehityksellä yhteensä – koska substanssiakin tärkeämpää on markkinoilletulo. Nykyään ei voita se älypuhelin-appi, joka on jollain mittarilla ”paras”, vaan se joka tulee mukavasti ja miellyttävästi mukaan markkinoiden flowhun eli ihmisten elämään. Se, joka on kiva ostaa ja kaunis ottaa käyttöön. Sama koskee kaikkia aloja. Kaunis ja kätevä voittaa; design ja käytettävyys voittaa terveellisyyden, kysy vaikka makkaratehtailijalta. Sen täytyy istua osaksi kulttuuria, muuten se ei tule osaksi kulttuuria. Ihmiset eivät enää kuuntele saarnoja, varsinkin kun suurin osa saarnoista on jälkeenpäin paljastunut valheiksi. Ihmiset kuuntelevat nykyään niitä jotka tulevat heitä vastaan. Sen ei tarvitse olla enää leffavuokraamon karkkikauppias; nyt se voi olla myös sisällöllisesti jotain parempaa. Nyt myös se oikeasti hyvä jätkä voi opetalla pyörittämään levyjä tai soittamaan kitaraa. Tulla asiakkaita vastaan, siihen missä he ovat, mitä he hakevat ja ihan oikeasti arvostavat.

Jos pidit tästä tekstistä, jaathan sen muillekkin. Olli kiittää!

Yhden unelman toteutuminen

Nyt saa hyvää kookosvettä, melkein joka marketista.

kookosvesi_thumb

2010 kookosvedet tulivat Suomen markkinoille. Cocowell aloitti keväällä ja oli ihan hyvää. Toukokuussa tuli Dr. Martins ja oli ihan mega herkkua – kunnes syksyllä se alkoi maistua ”tuoremehulle” eikä enää tuoreelle. Varmaan laatu jäi jälkeen kysynnän kasvaessa, kuten usein käy (muttei onneksi aina).

2010 kesällä laitoin noin 500€ kuussa kookosvesiin 🙂 Eli ”pikkusen” hullaannuin; pari litraa meni helposti päivässä. Parasta kaliumia, magnesiumia ja elektrolyyttejä kesähelteisiin & sporttijuomaksi – kunhan laatu on kunnossa.

Joskus 2012 kirjoitin jopa blogauksen uhoten miten laitan kaiken peliin jotta laadukas kookosvesi tulisi kaikkien saataville. Ei tapahtunut. Nyt osaavammat ovat tehneet unelmasta totta:

siellä sitä nyt on
siellä sitä nyt on

Kyselin Puhdistamon Markukselta kulissientakaista kookosdataa:

”Toi on ihan käsittämättömän hyvänmakunen, mehän testattiin läpi reippaasti toistakymmentä kookosvettä ja tää oli aivan selkeä ykkönen, millä tahansa mittarilla.

Monet kilpailijat väittää olevansa 100% kookosvettä, mutta sitten sieltä saattaa löytyä säilöntäaineita (synteettinen c-vitamiini tai sitruunahappo usein) ja / tai aromeita (mm. vanilliini, eli ”luontainen aromi” majavan anaalirauhasesta).

Meidän vesi on 100% nuorta kookosvettä sellaisenaan, suoraan kookospähkinästä, ilman mitään lisättyä tai poistettua. Lisäaineettomuuden ja tuoreuden mahdollistaa patentoitu prosessi, jossa kookovesi pääsee käytännössä suoraan pähkinästä tölkkiin eikä altistu valolle tai hapelle matkalla.

 

Tölkki ei kuulu vielä panttijärjestelmään, mutta se on palautustölkki. Se on siis täysin kierrätettävä ja tulee tulevaisuudessa panttijärjestelmään.

 

Kookospähkinät poimitaan ihmisten ja koneiden yhteisvoimin, apinoita ei missään nimessä käytetä tässä, joka on iso ongelma kookostuotteiden kohdalla erityisesti kaakkois-aasiassa.”

Markuksen juttuja olen seuraillut jo vuosikymmenen vaihteesta saakka, ja tosi paljon tykännyt tyypin innosta ja ymmärryksestä sekä tavasta opettaa ja keskustella safkakysymyksissä. Lopulta tyyppi taisi päästä unelmahommiin alan johtavaan firmaan, juurikin puhumaan laadun puolesta, ja edistämään asiaa johon uskoo ja on uskonut jo kauan ennen. Työpaikka, jonka todella itse valitsee omien arvojen pohjalta eikä toisinpäin.

”Unelmat on se seikka, joka loppupeleissä pelastaa maailman.”

 – Puhdistamon Make, viisi vuotta sitten

Juttelin tänään puhelimessa yhden elämäntehtäväänsä tosi isosti toteuttavan kaverin kanssa. Puhuttiin siitä, että nyt ihan oikeasti muutetaan nää asiat, eikä yhtään enää ujostella. Tarjotaan vaan kaikille niin paljon parempaa. Puhelu päättyi sanoihin ”hyvä voittaa”.

Kookosvesissä tykkään nykyään tämän lisäksi Ruohonjuuren Taste Nirvana -kookosvedestä joka on peräti lasipullossa, ja Cocowell on edelleen freshiä.

Muista myös muut kesäjuomat, kuten Karma Kefiiri & Kombucha.

Hyvä myös huomata, että lähikasvikset ja luomuhedelmät ovat lähes 100% vettä, ja vieläpä erityisen erinomaisesti imeytyvää sellaista. Kurkulla ja tasku-Herbamarella pääsee jo pitkälle kuumanakin kesäpäivänä. Jos et pidä kurkusta, maista kerrankin laadukasta, niin taatusti tykkäät. Ainoastaan tehotuotettu ja myrkytetty maistuu mauttomalle ja myrkylliselle; hyvä maistuu tottakai hyvälle.

Kuva otettu 8.6.2016 klo 14.47 #2

Ihan mahtavaa, että hengailupaikoistakin alkaa saada kaikkea laadukasta. Tulee hieno kesä; paras tähän asti.

kombucha kellaripanimo

Jos pidit tästä tekstistä, jaathan sen muillekkin. Olli kiittää!

Haluatko syödä hyvin vai virallisesti?

Anette Palssa neuvoo naistenlehdessä, mitä kaupasta kannattaa ostaa. Upgreidataan tässä Anetten suositukset tasolle jota sinun kannattaa tarjota perheellesi. Kyllä, on väärin sanoa asioita suoraan (sori), mutta välitän sinun ja perheesi hyvinvoinnista enemmän kuin virallisen asiantuntijan egosta – tälläkin kertaa. Jos puhuisin miellyttävämmin, menestyisin todennäköisesti paremmin vanhojen valtarakenteiden sisällä. Mutta siellä on niin tylsää, että menestyn mieluummin aidoissa suhteissa ja intohimon ympärille rakentuvissa verkostoissa, joissa jengi voi luottaa minun edelleen uskovan siihen mitä sanon, ja etten puhu vain varoakseni tai toppuutellakseni.

Alalla kuin alalla on tärkeää tuntea kaikki päätekijät ja -osaajat, tuntea se koko markkina, ymmärtää ekosysteemi. Ja tietenkin tuoda arvoa koko markkinalle ja kaikille sen pelureille. Omalla kohdallani en näe, että yliopistoväki olisi kanssani samalla alalla, vaikka olisivat kuinka monta vuotta lukeneet virallista pullomargariinitiedettä. Ainoastaan ne, jotka todella pyrkivät auttamaan ihmisiä, tarvittaessa vaikka oman virallisen aseman kustannuksella, ovat kollegoitani. Eikä asian tarvitse aina koskea edes ravitsemusta. Meidän bisnes on parantaa maailmaa – mikä melkein aina tarkoittaa vanhojen valtarakenteiden murtumisen vauhdittamista siinä sivussa. Heti kun näen, että joku yrittää sittenkin vain lähinnä varmistaa omaa asemaa vanhojen rakenteiden sisällä, lakkaan näkemästä hänet kollegana, ja alan pitää hänen toimintaa epärelevanttina, koska hän on kirjaimellisesti vaihtanut alaa, siirtynyt ihan eri markkinalle. Jos vaihtaa autokaupasta puutarha-alalle, saattaa entisten kollegoiden yhteydenotot vähentyä, koska toiminta ei ole enää sen aiemman markkinaekosysteemin kannalta niin kovin relevanttia. Ravintovaikuttajien tapauksessa nimike saattaa ollakin sama, mutta toiminnan todellisuus on se mille sydän sykkii. Kenen asiaa ajat, erottaa tällä alalla jyvät akanista. Pullomargariinitehtailijoiden puolestapuhujat ovat oma sakkinsa, joiden kanssa en välittäisi hengata vaikka kutsuttais kuinka hienoihin (todennäköisesti aika tylsiin) ”bileisiin”.

13427814_810501649085835_4861202835825306941_n

 

KAUDEN VIHANNEKSET

Ihan mahtavaa että vihdoin virallisempikin taho alkaa arvostaa kausiruokailua, eikä vain kiukulla yhtäsamaa ympärivuoden, kuten vielä joitakin vuosia sitten (ja laitosruokailussa enimmäkseen edelleen).

Tästä täydet pisteet ravintoasiantuntijalle. Toimittajalle extrapinnat, jos ensi kerralla linkkaa myös Satokausikalenteriin. Kyllä, ”kaupallisiakin” juttuja voi ja saa mainostaa, silloin kun kyse on hyvästä asiasta. Heivatkaa ne cokismainokset helvettiin teidän medioista, niin alan arvostaa.

”Mutta mistä tietää, mikä on hyvä asia, eikö se ole tulkinnasta kiinni?” Hyvä asia on sellainen, mihin ainakin sinä itse ihan oikeasti uskot. Eiväthän elintarvikealan tyypit itsekään usko lisäaineisiin, mutta ”viran puolestauskovat. Eiväthän lääkärit usko e-pillereihin, mutta ”viran puolesta” puhuvat niiden puolesta. Sellainen on yksinkertaisesti surkea tapa elää. Parempi on tehdä asioita tai puhua sen puolesta mihin ainakin itse uskoo. Se on hauskempaa – ja sillä saavuttaa kestävällä ja ekologisella tavalla yhä lisää todellista luottamusta ja positiivista vaikutusvaltaa, joka sitten taas sallii tehdä yhä upeampia juttuja. Vaikutusvaltaa, joka ei perustukaan epäoikeutettujen valtarakenteiden mielistelyyn, vaan hyvän kasvattamiseen, auttajien auttamiseen.

Ei kukaan toimittaja tai lehden omistaja usko että Cokis tekisi hyvää kellekään. Lakatkaa siis mainostamasta sitä – ja samalla kaikkea muutakin mikä on meidän molempien mielestä pelkkää shaissea. You can do it. Rahaa voi tienata myös kasvavilla aloilla; ei tarvitse enää olla sidoksissa laskeviin trendeihin tai menneentalven lumiin. Omia arvoja vastaan toimiminen on varmin tapa pelata itsensä ulos tulevaisuuden tärkeimmästä markkinoinnin, viestinnän ja vallansaamisen kanavasta eli avoimesta keskustelusta. Kannattaa mieluummin toimia niin että lastenlapsetkin voi olla liekeissä siitä mitä mummu tai pappa sai aikaan, tai minkä puolesta laittoi itseään likoon. Se tulee olemaan aina coolia & in. Ennenpitkää kansanterveysongelmien todelliset syylliset kuten Fazer ja muu sydämetön jättiteollisuus on jo paljastunut kaikille, ja silloin en halua olla siinä leirissä, tai joutua selittelemään jotain vanhoja margariinisanomisiani, jotka tietenkin löytyvät verkosta nopealla haulla – ikuisesti.

Siellä missä tehdään asioita joihin oikeasti uskotaan ja joista todella välitetään… on Henkeä, jopa enemmän kuin kirkossa. Leipäpapit tunnistaa hengettömyydestä; siitä ettei niiden sanomiset tai tekemiset kummemmin kosketa, sytytä tai liikuta. Siitä, kun tuntuu että ihan sama mitä ne puhuu, nothing happens.

 

PAKASTEKASVIKSET

Todellakin; näissä toteutuu Satokauden idea, koska pakkasvihannekset tottakai pakastetaan silloin kun niitä on helpoin ja edullisin lähtömaassa tuottaa, eli parhaan satokauden aikaan. Itse en tosin ole koskaan kokenut löytäväni perus marketin normi-pakkaskasviksista ihan sitä laatua mitä etsin, mutta tämä on vain minun preferenssi. Kotimaiset pakkasmarjat ovat kyllä kelvanneet sitäkin paremmin. Markettikasvikset todennäköisesti tulevat aika keinotekoisista tehoteho-meiningeistä, kun taas kotimaiset marjat ovat joko villejä tai lähes villejä lajikkeita, usein jopa (sertifioimattomista) luomumetsistä. Ja vielä kertauksena: mitä paremmin miljöö voi, sitä parempi ruoka siellä kasvaa. Kyse on lopulta maaperän hyvinvoinnista. Maatalousmyrkyt eivät ainakaan elävöitä maaperää, ja monokulttuuriviljely ei ainakaan kasvata biodiversiteettia. Ja toisaalta taas mitä enemmän metsää tai muuta kokonaista ekosysteemiä hyödynnetään keräilyyn tai muuhun taloudellisesti tuottavaan toimintaan, sitä todennäköisemmin se säilyttää olemassaolonsa. Äänestetään siis lompakolla; ostetaan mahdollisimman monimuotoisessa ympäristössä kasvatettua tai jopa keräiltyä laaturuokaa. Onneksi hyvinvointi ei ole itsellekään koskaan kovin huono diili, sen lisäksi että se pelastaa maailman.

 

RYPSIÖLJY

Monityydyttymättömät pehmeät rasvat ovat herkkiä hapettumaan, eli eltaantumaan, eli härskiintymään. Ravintoasiantuntijan suosittelema rypsiöljy on kuumennettu jo valmistusvaiheessa aikamoisiin lämpötiloihin, ja todennäköisesti käsitelty mm. myrkyllisellä ja räjähdysherkällä heksaanilla:

http://kehittyvaelintarvike.fi/teemajutut/22-oljy-erottuu-siemenesta-puristamalla-tai-uuttamalla

Ainakaan pannulle en laittaisi, koska en halua soluseinämieni ja hermosolujeni rakennusaineeksi hapettuneita omega kutosia. Melkeinpä mitä tahansa muuta mieluummin, kuin eltaantuneita omegakutosia. En tietenkään sano, että kaikki rypsin omegarasvat olisivat hapettuneet, mutta minun makuuni liian suuri osa, minkä huomaa jo maussa ja etenkin suutuntumassa. Se on ainakin varmaa, että lämpö, valo ja happi hapettavat rasvoja. Ja pannulla on erityisen paljon niitä kaikkia, myös hapettumispinta-alaa. Joten pannulla käyttäisin erityisen stabiileja eli mieluiten mahdollisimman tyydyttyneitä rasvoja. Ehkä sellaisia mitä perinteisesti on käytetty ruoan kuumennukseen, jo ennen kuin ruokateollisuuden kemistit keksivät meille metabolisen oireyhtymän.

Mitä, jos käyttäisimme luonnollisia rasvoja, joista virallinen eli ruoanmuokkausteollisuuden puolia ajava taho aina varoittelee? Sellaisia, jotka eivät vaadi heksaania tai muitakaan uuden ajan teollisuustemppuja ollakseen syömäkelpoisia. Voisiko öljystä saada jopa suojaravinteita, ihan kokonaisen kirjon? Teollisuudella on pakkomielle raffinoida melkein kaikesta melkein kaikki ravinto pois, ja ravintoasiantuntijoilla on epäpyhän allianssin luoma pakkomielle suositella meille raffinoituja elintarvikkeita. Onneksi kansalla ei ole enää pakkomiellettä kuunnella kumpaakaan.

Ravitsemustiedon taustalla elintarvikejatit ESS

 

TÄYSJYVÄPASTA JA -VILJAT

Moni kyselee, miksi täysjyvistä tulee niin väsynyt olo. Siihen on varmasti enemmän syitä kuin historian hetkellä x voidaan vielä tieteellisesti ymmärtää, mutta tällä hetkellä tiedetään ainakin antiravinteet ja entsyyminestäjät. Moni on kokenut nousun energiatasoissa, vaihdettuaan täysjyvät valkoriisiin, ja vaikkapa bataattiin. Tai ihan oikeisiin kasviksiin joissa on muutakin väriä kuin harmaanruskeaa – ja joita ei ole jalostettu ainoastaan leipomoteollisuuden tarpeisiin. Ja joiden tuottaminen ei tuhoakaan luontoa ja ekosysteemejä, ainakaan yhtä pahasti kuin monokulttuuri-tehoviljely, josta viljojen teollinen kasvattaminen on äärimmäisin esimerkki.

Tutkimusta, joka osoittaisi täysjyvien hyödyllisyyden, ei ole vielä löydetty.

Se tiedetään varmaksi, että mitään täysjyviä ei ennen teollisuuden ja asiantuntijoiden liittoa ole syöty missään nykyisenkaltaisesti eli liottamatta, esi-idättämättä ja ilman fermentointia, ainoastaan pikahiivalla nostattaen kuten se teollisuudessa tehdään. Toisin sanoen, mitään viljoja ei ole missään koskaan syöty suuria määriä niin että niissä on kaikki antiravinteet tallella kuten nykyään – ja että niihin on jalostuksella saatu jopa vielä entistäkin pahempia antiravinteita mukaan, kuten nykyään. Jos tuot minulle vanhaa maatiaiskauraa ja annat sen hieman itää ennen kuivaamista, ja prosessoit sen leiväksi perinteisillä tavoin, mukaanlukien monta vuorokautta kestävä taikinan fermentointi, I’m all in! Asiantuntijoiden suosittelemiin markettiviljatuotteisiin en koske pitkällä tikullakaan, koska niistä tulee väsynyt ja sekava olo, verrattuna ruokiin jotka on joko prosessoitu ihmisen ruoansulatukselle sopivaksi, tai joissa mm. yllälueteltuja ongelmia ei merkittävästi ole alunperinkään.

Kannattaa lukea tämä artikkeli ravinto”tieteen” epälogiikasta viljojen suhteen, mikäli asia vielä vähänkin mietityttää.

MARINOIMATON, VÄHÄRASVAINEN LIHA

Tuosta ollaan asiantuntijan kanssa samaa mieltä, että marketin valmismarinadit on kauheutta, ja niissä lillutetut lihanpalat vielä heikompaa. Siitä ollaan erimieltä, ettei mielestäni kenenkään kannata ostaa pahanmakuista teholihaa missään muussakaan muodossa, vaikka se olisi kuinka halpaa. Etnisistä kaupoista saat 6-9 euron kilohinnalla huikeaa grassfed-soppalihaa, joka täyttää paljon pienemmällä määrällä. Pakastin pudottaa shoppailuvaivat murto-osaan. Ja maustaminen ja laadukas runsas suola poistaa säilömisongelmat. Minulla on tuossa vieressä jo kolmatta päivää laadukas luuliemi huoneenlämmössä, vastoin kaikkia normeja. Miten se voi olla vielä syömäkelpoista? Koska mausteiden (siis ihan oikeiden mausteiden, ei minkään markettiMeiran tai santamarian) antioksidantit suojaavat hapettumiselta ja niiden voimakkaat fytoravinteet suojaavat mikrobeilta. Tönkkösuolaaminen ja tönkkömaustaminen ovat ruoan simppeleitä säilömiskeinoja jotka kehitettiin ennen jääkaappeja, ja toimivat edelleen, silloin kun laiskottaa, tai tuli tehtyä vähän liian iso annos. Kun sanon paljon mausteita, tarkoitan paljon, enemmän kuin kestäisit ilman harjoittelua. Konsultoi Thaimaan tai jonkun etelänmaan englantiapuhumattomia alkuasukkaita seuraavalla lomareissulla, niin saat kiinni meiningistä.

 

LOHIKALAT, SÄRKI, SILAKAT, SEITI JA TURSKA

Kalan kanssa ottaisin, useinmiten, klorellaa, mansikkaa tai hamppuproteiinia elohopean sitomiseksi – joka on nykyfisuissa ja -vesissä ihan todellinen ongelma. Niin Venäjä kuin Suomikin polttaa hiiltä, mikä nostaa elohopeaa ilmakehään ja sieltä se sataa maille ja mannuille, joista pakko-ojitus valutti sen puhtaimpiinkin metsälampiin, kiitos ”tieteen” perusteella tehtyjen poliittisten päätösten. Kalat ostaisin pakkasesta, koska marketin ”tuore”kala ei ole kovin tuoretta – ja jos ne ”hyvät rasvat” ovat päässeet eltaantumaan, ne eivät enää olekaan hyviä, vaan päinvastoin. Kalassa, kuten muissakin eläinjutuissa, näen luissa, nahkoissa, rustoissa ja sisäelimissä huomattavasti kiinnostavampia ravinto-ominaisuuksia kuin pelkässä fileessä. Etenkin kun tarkastellaan hinnan suhdetta ravintotiheyteen ja ravinnekattavuuteen.

Pikkukalojen suosimisesta olen samaa mieltä; dioksiinit ja raskasmetallit rikastuvat ravintoketjun huipulle petokaloihin. Turskaa ja seitiä kannattaa minunkin mielestä hankkia pakkasesta – muttei painonhallinan takia. Painonsääntely on ihan muista asioista kiinni kuin vähärasvaisuudesta 🙂

 

MAITOTUOTTEET

Aitoa asiaa Anettelta, että kannattaa välttää sokeroituja versioita. En ole samaa mieltä, että ultraprosessoidut teollisuusmaitotuotteet olisivat ”hyvä” proteiinin ja D-vitamiinin lähde. Aika monta purkkia saisi juoda saadakseen merkittävät määrät Deetä 😉 Suomen maitotuotteiden A1-kaseiiniproteiini on yksi ongelmallisimmista proteiineista mitä ihminen voi kehoonsa tuoda. Haluan kertoa tässäkin sen, mitä sinun on hyvä tietää mutta maitoteollisuutta lähellä olevat tahot eivät tässä maassa tule kertoneeksi. Nuo linkit kertovat lisää. Tästä asiasta ihan oikeasti kannattaa olla tietoinen.

 

PAVUT, LINSSIT JA SOIJAROUHE

Pavut ja linssit ovat hyviä jos ne tuntuvat sopivan sinulle – ja saat niistä vielä helpommin sulavia kun liotat, vaikkapa Biohakkerin käsikirjasta varastetuilla vinkeillä:

 

Biohakkerin idattaminen

/  /

Koska tämän artikkelin tehtävä on auttaa sinua tekemään parempia valintoja, laitetaan loppuun pari lainausta Sami Sundvikin artikkelista ”Miksi en usko ravitsemusterapeuttien suosituksiin”:

 

”Ns. kova rasva on ollut virallisen totuuden mukaan se pahin mahdollinen virhe ravitsemuksessa, pitkään. Hetki sitten Mikael Fogelholm kuitenkin myönsi, etteivät tyydyttyneet rasvat ole sydän- ja verisuonitautien riskitekijä.”

”Toimialan sisällä ei ole mikään suuri salaisuus, ettei eri yritysten ihmiset itse suostu syömään niitä ruokia, joita heidän tehtaissa valmistetaan. Ne ihmiset, jotka työskentelevät itse ruoassa käytettävien lisäaineiden parissa, nauravat Eviran väitteille niiden turvallisuudesta. Alalla aiemmin yrittäjänä toiminut mies totesi pari vuotta sitten minulle täysin avoimesti ’Kun tässä vielä viran puolesta pitää olla sitä mieltä että nämä lisäaineet on täysin turvallisia’.

Onko lisäaineiden ’turvallisuus’ seuraava asia, jonka kohdalla joku viranomainen saa muutaman vuoden päästä selitellä, että ’me ymmärrettiin tämä asia nyt vähän väärin’? Jos näin käy, kuinka paljon erilaisia terveysongelmia nuo lisäaineet ovat siihen mennessä ehtineet aiheuttaa, ja kuinka paljon niiden käyttö selittää ns. selittämättömiä ongelmia, joita sitten paikataan eri lääkkein?

Aivan käsittämätöntä on myös ravitsemusterapeuttien suhtautuminen esimerkiksi diabeteksen hoitoon. Yksi nuori ravitsemusterapeutti kertoi omana mielipiteenään asiassa hetki sitten seuraavasti : ’Ei diabeetikolta saa kieltää sokerin syöntiä, se asettaisi hänet ihmisenä epätasa-arvoiseen asemaan muiden ihmisten kanssa. Kun nämä insuliinit koko ajan kehittyvät, niin ne tuovat diabeetikollekin mahdollisuuden herkutella ilman mitään ongelmia’

En tiedä kuinka tyhmä ihmisen lähtökohtaisesti pitää olla ollakseen tuota mieltä, vai osataanko tuolla koutuksessa aivopestä ihmiset täysin kyvyttömiksi miettimään omilla aivoilaan. Mielestäni ravitsemussuositusten pitäisi olla terveyttä edistäviä, ei lääkefirmojen taloutta tukevia?

Saman logiikan mukaan alkoholistille voisi sanoa ’ei sitä alkoholinkäyttöä ole tarvetta vähentää, ota vaan tästä tätä betasalpaajaa ja rauhoittavia niin olet samalla viivalla kuin muut’.”

Jos pidit tästä tekstistä, jaathan sen muillekkin. Olli kiittää!

Miltä ravintosuositukset näyttäisivät ilman jättiteollisuuden hyvävelikerhoa?

Brasilian esimerkki:

”Modern nutrition science emerged with the isolation of nutrients present in foods, and the study of the effects of these individual nutrients on the incidence of specific diseases. These studies were crucial for the formulation of policies and programmes designed to prevent specific nutritional deficiencies.

However, the effect of individual nutrients was increasingly proving to be an inadequate explanation of the relationship between diet and health. Several studies show, for example, that protection against heart disease and certain types of cancer gained by consumption of substantial amounts of fruits or vegetables is not repeated with interventions based on medicines or supplements that contain such individual nutrients found in those foods. These studies indicate that the beneficial effect is from the food itself, and from the combinations of nutrients and other chemical compounds that are part of the food’s matrix, more so than from individual nutrients.”

Tuo on siis ihan oikeaa tekstiä jonkun ihan oikean maan ravintosuosituksista!! Siellä liputetaan pienviljelijän puolesta, ekologisestikin kestävän ruokasysteemin hyväksi. Sanotaan suoraan ja selvästi, että ruoka on enemmän kuin spektroskooppia varten poltettujen osiensa summa, ja niin alkuperällä kuin nauttimishetkelläkin on merkitys – sekä kaikella siinä välissä:

”Long established sustainable food systems that favour family farming, traditional effective farming techniques and soil management, intensive use of labour, intercropping of various foods combined with the rearing of animals, minimal food processing done by farmers and by local industries, and supply systems based on small traders and municipal and local markets, are losing strength. They are being displaced by industrialised food systems. These include monocultures, very large farms that produce one or a few crops as raw materials for the manufacture of ultra-processed foods or for the feed used in the intensive production of animals. These industrial systems demand more and more land, intensive technology and mechanisation, heavy consumption of water and fuel, and use of chemical fertilisers, genetically modified seeds, pesticides, and antibiotics, and distance transportation. Such systems also have huge distribution networks that determine prices in ways that are unfair to producers and also to consumers.

In such ways, these Guidelines consider the means by which food is produced, distributed, and sold, favouring those which are socially and environmentally sustainable.

 

Ei tuokaan tietenkään mikään täydellinen opaskartta ole, ja siinäkin on jopa karkeitakin lapsuksia kuten iänikuinen suolasta ja jopa aidoista rasvoista varoittelu, tai mauttoman veden juontisuositus – mutta kuitenkin inspiroiva esimerkki siitä että intentio voi olla aidon ruoan suuntainen eikä pullomargariininen kuten Fazer-Fogelholm-klaanin tuotoksissa.

Suosittelen vahvasti katsomaan Armanin ravintojakson; olen katsonut sen jo ties kuinka monesti, ja joka kerta ilahdun ja löydän ohjelmasta uusia pikku helmiä:

Yksi kohokohdista on Peter Flanderin toteamus, ettei lääkefirma tule sinulle kertomaan että kannattaisi vähentää lääkkeitä. Vastaavasti ruokateollisuuden välikädet eivät tule kertomaan että sinun kannattaisi vähentää välikäsiä ja hankkia ruoka tuoreempana, mielellään koko teollisuuskoneiston ulkopuolelta. Asia on hoksattava itse, koska kukaan ei tienaa euroakaan siitä että tulisi mainostamaan sinulle jotain mikä lähinnä vain vähentäisi rahan liikettä, tuhoten fiat-euroissa mitattavaa BKT-taloutta. Niin elämässä kuin liiketoiminnassakin laadun nostaminen on aina turhan säätämisen vähentämistä. Tällä hetkellä meillä on systeemi, jossa suurin osa saa elantonsa turhasta säätämisestä, asioiden edestakaisinliikuttelusta – ja koittaa pitää kynsin hampain kiinni haitallisen työn oikeutuksesta, koska se tuntuu taloudellisesti turvalliselle. Kuitenkin paljon hauskempaa on tehdä jotain hyödyllistä, joka luo maailmaan parempaa laatua, aidompaa iloa, rakkautta, yhteyttä, ymmärrystä ja yhteisöä. Yhä kauniimpaa vapautta aina vaan edullisemmin ja jouhevammin, vähemmällä vaivalla tai kulutuksella. Ei yhdenkään ihmisen kannata enää uhrata terveyttään ”talouden rattaissa”, jonka funktio on lähinnä tuhota työntekijöiden terveyden lisäksi kulttuuria, yhteisöä, miljöötä ja maaperää.

Ei meidän tarvitse parantaa meidän ruokavalintoja – riittää kun lakataan niin vahvasti tukemasta kaikkea mikä ruokavaliotamme huonontaa. ”It’s not an additive process, it’s a substractive one”, kuten Tim Ferriss sanoisi. Ruokakulttuuri voisi oikein hyvin ilman kemikaalitukiaisia, kemikaalisuosituksia, jättifirmojen yritystukia jotka verotetaan ensin pientuottajan pussista, ja ekokauppojen pikkutarkkaa viestintävalvontaa joka tietenkin rahoitetaan heiltä itseltään kerätyillä tarkastus- ja veromaksuilla. Jättifirmathan ovat nettoveronsaajia nykysysteemissä; Macdonalds ja Mehiläinen elävät pienen kotijuustolan ja ekokauppiaan maksamilla veroilla. Ei niin tehoton byrokratiatoiminta ikinä pärjäisi markkinoilla; ainoastaan sosialismissa, jossa valtio suojelee isoja koneistoja ketterämmältä kilpailulta.

Brasilian ruokasuositus jatkaa:

 

Make natural or minimally processed foods the basis of your diet. Natural or minimally processed foods, in great variety, mainly of plant origin, are the basis for diets that are nutritious, delicious, appropriate, and supportive of socially and environmentally sustainable food systems.

Natural or minimally processed foods, in great variety, mainly of plant origin, are the basis for diets that are nutritious, delicious, appropriate, and supportive of socially and environmentally sustainable food systems.”

– eli että rakenna ruokavaliosi mahdollisimman prosessoimattomista aidoista aineksista. Panosta valikoiman laatuun ja laajuuteen, nauti raaka-aineiden rikkaudesta (eikä ainoastaan E-koodien moninaisuudesta 😉 Ja samalla pelastat maailmaa. Kyllä, siinä kirjaimellisesti sanotaan niin, tuossa vikassa lauseessa. Realistinen idealismi.

 

”Foods of plant or animal origin derived from food systems that promote a sustainable use of the natural resources are called organic and agro-ecological based foods. These food systems produce foods free of contaminants, protect biodiversity, contribute to a fairer distribution of productive lands and the creation of work, and respect and improve knowledge and traditional forms of production. The more the people seek for organic and agro-ecological based foods, the greater will be the support received by agro-ecologic family farmers, and the more socially and environmentally sustainable food systems will become.”

– että laadukkaan ruoan tuotanto voi itseasiassa jopa työllistää ihmisiä! 🙂 Ja että meistä kuluttajista on kiinni, tuetaanko tuhoavaa viljelytapaa vai rakentavaa; jättifarmeja vai ihmisenkokoisia pientiloja.

 

”Avoid ultra-processed foods.

Because of their ingredients, ultra-processed foods—such as packaged snacks, soft drinks, and instant noodles—are nutritionally unbalanced. As a result of their formulation and presentation, they tend to be consumed in excess, and displace natural or minimally processed foods. Their means of production, distribution, marketing, and consumption damage culture, social life, and the environment.

The manufacturing of ultra-processed foods, generally done by large industries, involves several stages of processing techniques and many ingredients, including salt, sugar, oils and fats, and several substances for exclusive industrial use.”

– Suoraa puhetta siitä miten ultra-prosessoitu ”ruoka” valmistetaan, ja miksi sitä ei kannata käyttää. Suomessa prosessointiteollisuus kuuluu samaan hyvävelikerhoon virallisten ravintopäättäjien. Fogelholmin vaimo on töissä Fazerilla jne.

 

”A practical way of distinguishing ultra-processed foods from processed foods is to consult the list of ingredients, which by law, should provide labels on packaged foods that possess more than one ingredient. A high number of ingredients (usually five or more) and the presence of ingredients whose names are not familiar and are not used in culinary preparations (hydrogenated vegetable fat, interesterified oils, fructose syrup, protein isolates, bulking agents, thickeners, emulsifiers, colorants, flavour enhancers, and several other types of additives) identify ultra- processed foods.”

– heh, Suomessa samaan aikaan viralliset asiantuntijat kilpaa puolustelevat lisäaineita.

 

Arvostettu ravintolaopas Viisi Tähteä sanoo suorat sanat Suomen ruokasuosituksista:

”Suomen virallinen ruokakulttuurimantra on terveellinen ja funktionaalinen ruoka – järkiruoka, joka pohjaa ravitsemustieteeseen, joka taasen tutkii ihmiselle terveellisiä tai haitallisia ruoka-aineita. Tieteellisen tutkimuksen periaatteen mukaisesti kokonaisuus voidaan hajottaa erikseen tutkittaviin osiin. Yleensä tutkittavana on yksi mitattavissa oleva muuttuja. Tiede tutkii sitä, minkä se sillä hetkellä tuntee.”

”Nutritionismin ideologian mukaan ruoan raaka-aineet nähdään välittäjäjärjestelmänä. Kala, liha, maitotuotteet, rasvat ja öljyt, kasvikset ja mm. viljat kuljettavat meihin rasvoja, proteiineja, kivennäisaineita ja mm. vitamiineja – siis niitä aineosia, jotka tiede toistaiseksi tunnistaa.

Nutritionismi esiintyy rationaalisena ratkaisuna, koska se pohjaa tutkimukseen ja mitattaviin määreisiin.”

”Ruoka on ainoa kulttuurin osa-alue, jonka ydinsanoma perustuu pelotteluun. Nutritionismin oppien mukaan tarvitsemme jatkuvasti ulkopuolelta ohjeita terveytemme ylläpitämiseksi. Elintarviketieteilijä, ravitsemusviranomainen, ja ravitsemusterapeutti syövät pöydässäsi! Kuitenkin ohjeet ovat keskenään ristiriitaisia – eilisen suositus on tänään vaarallista. Hämmentyyhän sitä vähemmästäkin.”

”Ruoka on kuitenkin kemiallisten komponenttien ja fysikaalisen dynamiikan yhteisvaikutusten, ruoan ja kehon monimutkainen summa, jonka edessä reduktionistinen tiede on rajoittuneisuutensa vanki. Jo yksittäinen vihannes tai lasillinen maitoa – ateriakokonaisuudesta puhumattakaan – ovat aivan liian monimutkaisia tutkittavia tieteen yksinkertaistavalle, rajoittavalle metodiikalle.”

”Myös tuoteselosteissa vilisevien E-koodattujen lisäaineiden keskinäinen yhteis- eli cocktailvaikutus on tuntematonta aluetta siitä huolimatta, että elintarviketurvallisuusviraston Eviran edustajat puhuvat säännöllisesti julkisuudessa tutkimuksiin perustuvista yksittäisten lisäaineiden turvarajoista.”

”Vallitsevaan ravintosuositukseen liittyvä kiusallisin kysymys nutritionismin ideologeille on se, miksi ylipaino-ongelma, sydän- ja verisuonitaudit, syöpä, luukato ja esimerkiksi kakkosluokan diabetes ovat räjähtäneet silmille samaan aikaan, kun kevyt- ja terveystuotteet ovat vallanneet alaa. Tätä voitaneen kutsua ravintosuositustemme Suomalaiseksi paradoksiksi.”

Viisi Tähteä: Suomen ravitsemussuositukset suosivat ideologisesti teollista ruokaa

 

 

Loppuun muutama ruutukaappaus brassisuosituksista – joita lukiessa tulee epätodellinen olo, että voiko valtio ihan oikeasti toimia ihmisten suojelijana eikä ainoastaan suurteollisuuden äänitorvena? Näköjään voi. Ehkä jokupäivä myös Suomessa:

 

Brassi hedelmat
Koskahan Evirakin alkaa suositella Suomen luonnon antimia, sen sijaan että estäisi pienyrittäjiä myymästä niitä? 🙂

 

"Vältä teollisesti prosessoitua ruokaa" – milloinhan joku suurteollisuuden sponsoroima SuomiProffa uskaltaa sanoa tällaista :)
”Vältä teollisesti prosessoitua ruokaa” – milloinhan joku suurteollisuuden sponsoroima SuomiProffa uskaltaa sanoa tällaista 🙂

 

Kunnon kauppaopastusta! Ei jättikauppaketjun, vaan ihmisen, luonnon ja koko tuotantoketjun eduksi. Miten valtio voi toimia näin?? :) Ei teoreettisen akateemista epäolennaista pastanjauhantaa, vaan suoraa puhetta siitä että mistä sinä konkreettisesti saat parempaa edullisimmin – elättämällä vähempiä teollisia välikäsiä (jotka Suomessa sponssaa proffia ja päättäjiä)..
Kunnon kauppaopastusta! Ei jättikauppaketjun, vaan ihmisen, luonnon, yhteisön ja koko tuotantoketjun eduksi. Kuinka valtio voi toimia näin?? 🙂 Ei teoreettisen akateemista epäolennaista pastanjauhantaa, vaan suoraa puhetta siitä miten sinä konkreettisesti saat parempaa edullisimmin – elättämällä vähempiä teollisia välikäsiä (jotka Suomessa sponssaa proffia ja päättäjiä). Todellista katuruokaa; ei sen tarvitse olla niin reguloitua eli kallista, hankalaa ja rajoittunutta, vaan se voi olla vapaata, edullista, tuoretta ja monipuolista.

 

Suoraa puhetta, kuinka voit toimia kokonaan markkinoiden ulkopuolella ja saada vielä parempaa ilmaiseksi. Tässä siis VALTIO suosittelee toimenpidettä, joka suoraan vähentää rahatalouden valtaa ja pienentää BKT-numeroita. Eihän valtio voi tehdä niin?? :) Valtion valtahan perustuu siihen että saadaan yhä isompi osa ihmisten toiminnasta kontrollin ja verotuksen piiriin.
Suoraa puhetta, kuinka voit toimia kokonaan markkinoiden ulkopuolella ja saada vielä parempaa ilmaiseksi. Tässä siis VALTIO suosittelee toimenpidettä, joka suoraan vähentää rahatalouden valtaa ja pienentää BKT-numeroita. Eihän valtio voi tehdä niin?? 🙂 Valtion valtahan perustuu siihen että saadaan yhä isompi osa ihmisten toiminnasta kontrollin alle ja verotuksen piiriin.

 

Nyt lähtee aivan lapasesta! Valtio, eli keskusvaltakoneisto, kehottaa kansalaisia hoitamaan asiat paremmin paikallisella tasolla?? Eikä ainoastaan saattamaan kuntia yhä pahempaan pulaan ja sitä kautta keskuskontrolliin? Eteläamerikkalaiset on ihan sekasin... Koskahan saadaan joku Ron Finley päättämään Suomenkin ruokasuosituksista: https://www.youtube.com/watch?v=EzZzZ_qpZ4w :)
Nyt lähtee aivan lapasesta! Valtio, eli keskusvaltakoneisto, kehottaa kansalaisia hoitamaan asiat paremmin paikallisella tasolla?? Eikä ainoastaan saattamaan kuntia yhä pahempaan ahdinkoon ja sitä kautta keskuskontrolliin? Eteläamerikkalaiset on ihan sekasin… Koskahan saadaan Ron Finley päättämään Suomenkin ruokasuosituksista: https://www.youtube.com/watch?v=EzZzZ_qpZ4w 🙂

 

 

Kuin Satokausikalenterista, vielä pidemmälle vietynä.
Kuin Satokausikalenterista, vielä pidemmälle vietynä.

Suomen versio lähiruuasta:

... vai voisiko sittenkin tuoreudella olla merkitystä? Voiko aromilla eli aromaattisilla yhdistelillä ja vaikkapa polyfenoleilla olla merkitystä?
… vai voisiko sittenkin tuoreudella olla merkitystä? Voiko aromilla eli aromaattisilla yhdistelillä ja vaikkapa polyfenoleilla olla merkitystä? Entä, jos ”lähiruoan” merkitys onkin tukea pientiloja, joissa biodiversiteetin ja hyvinvoivan maaperän takia ei tarvitakaan niin paljoa petrokemiaa – eikä liioin luomusertifikaatteja, kun luottamus voi liikkua suoraan ihmisten välillä eikä siihen tarvita viranomaisvälikättä ”luomaan luottamusta” eli käytännössä vaan etäännyttämään toimijoita toisistaan ja lähettämään perässä ison laskun & kasan kotiläksyjä.

 

 

Edelleen, ihan uskomatonta että valtio voi olla kansalaisten puolella eikä pitämässä kansainvälisen jättiteollisuuden, massamainostajien ja markettiketjujen puolia.
Edelleen, ihan uskomatonta että valtio voi olla kansalaisten puolella eikä pitämässä kansainvälisen jättiteollisuuden, massamainostajien ja markettiketjujen puolia.

 

 

Valtio, joka puhuu totta. Vaikka iso raha toisin toivoisikin. Mikä noita brasseja vaivaa, vähän liikaa salsatanssia ja rantaelämää ehkä?
Valtio, joka puhuu totta. Vaikka iso raha toisin toivoisikin. Mikä noita brasseja vaivaa, vähän liikaa salsatanssia ja rantaelämää ehkä?

 

"Varo ruokamarkkinointia". Suomessa ruokamarkkinointi pyörittää pyöriä, massamediasta julkiseen valistukseen. Sillä Suomessahan ei ole korruptiota, ja etelänmaissa on ;)
”Varo ruokamarkkinointia”. Suomessa ruokamarkkinointi pyörittää pyöriä, massamediasta julkiseen valistukseen. Sillä Suomessahan ei ole korruptiota; etelänmaissa on 😉

 

Onneksi Suomessa on sitäkin suoraselkäisempiä sankareita, kuten Armanin ohjelmassa nähtiin, jotka kertovat mitä sydämessään tuntevat eikä ainoastaan mikä on korrektia politikointia tai turvallista valtapeliä.

”To say the things he truly feels

and not the words of one who kneels”

– Frank Sinatra, My Way.

Jos pidit tästä tekstistä, jaathan sen muillekkin. Olli kiittää!

Suvaitsevaisuuden sokea piste

 

Spiral Dynamics -mallin mukaan 6-tason tietoisuus on suvaitsevainen, hyväksyvä, rakkaudellinen ja välittävä. Vihreät arvot jne.

Saman mallin mukaan jokainen taso sisältää jonkun ristiriidan, joka lopulta johtaa seuraavalle tasolle nousemiseen – niiden osalta jotka elävät riittävän kauan, tai haluavat oppia erityisen nopeasti.

 

6-tason eli ”vihreän maailmankuvan” ristiriita on, että se suvaitsee vain suvaitsevaisuutta, ja tuomitsee tuomitsevuuden – eli samalla itsensä, koska suvaitsevaiset ovat usein innokkaimpia suvaitsemattomuuden tuomareita. Tämä ristiriita, kun siihen lopulta havahtuu, johtaa ennen pitkää integraaliselle tasolle – jossa suvaitaan myös epäsuvaitsevaisuus silloin kun sillä on kokonaisuutta katsoen paikkansa siinä tilanteessa – onhan kasveillakin oma immuniteettinsa; eivät nekään suvaitse mitä tahansa, vaikka toki mieluiten elävät pääosin jonkinlaisessa rauhassa ja harmoniassa.

Ja jopa silloin kun suvaitsemattomuudessa ei nähdä yhtään mitään järkeä, sille mieluummin nauretaan kuin lähdettäisiin pilaamaan omaa päivää, koska integraalisemmilla tasoilla turhille keskusteluille ei ole enää samanlaista tarvetta. Energiaa ja efforttia käytetään tarkoituksenmukaisesti asioihin joita voi ja aikoo muuttaa, tai sitten asioista ja niiden ihmeellisyyksistä vähintään nautitaan, täällä kun kerran ollaan. Vihreää meemiä ylemmillä tietoisuuden tasoilla ei ole enää syytä pahoittaa mieltä oikein mistään. Kaikki on lähtökohtaisesti kiehtovaa tai vähintään hupaisaa.

Kävellessäni Kähtävän kylille, en ajattele että ”voisinpa pakottaa nämä kaikki samanlaisiksi kansainvälisen monikulttuurisuuden puolestapuhujiksi kuin me siellä etelässä – ja voisinkohan vieläpä vaatia kähtäväläiset kustantamaan koko lysti, halusivat tai eivät..”. 6-tason suvaitsevaisuus kuitenkin ajattelee, ja vallan kahvaan päästessään myös toimii, toisinaan jopa juuri niin. Vasta integraalisemmalta tasolta huomaa, että maailma on rikkaampi kun siellä saa olla erilaisia paikkoja, toisenlaisia tasoja ja eritasoisia todellisuuksia – it’s all quite wonderful. Kaiken ei tarvitsekaan olla samaa egalitariaa, vaan saa olla myös eroja. Voin suvaita myös Lieksan, Nurmeksen ja jopa Alahärmän. Nähdä niissäkin kaikenlaista kiehtovaa, kaunista tai vaikka hassua.

Mutta sillä miten itse näen ei edes ole niin merkitystä, vaan jos halutaan puhua väkivallattomuuden puolesta kuten 6-tasolla on tapana, silloin on aina ensimmäiseksi kuunneltava ihmisten omaakin tahtoa. Kenenkään yli ei kävellä, ei edes vihreällä maiharikengällä. Vihreästä seuraava taso on ensimmäinen, jossa alkaa arvostaa kaikkia tasoja aina seksuaalisen väkivaltaisista heimokulttuureista kiltin uskovaiseen moraalimaailmaan, tai logiikkaan rakastuneista järkityypeistä stereotyyppisiin taiteilijoihin – mikäli niiden vahvuuksille on juuri siinä tilanteessa jotain käyttöä; muuten huomio luultavasti suuntautuu jo muualle. 7-tasolla ja siitä ylemmillä tunnistaa ja tunnustaa niitä kaikkia perustasoja myös omassa persoonassaan, ja kykenee leikkimään, tanssimaan niillä kaikilla, yhdistellen eri maailmankuvia tai toimintamalleja tilanteen, tarpeiden tai tavoitteiden mukaan. Luovasti ja tarkoituksenmukaisesti, ehkä yllättävästikin.

Saatat kokea kiinnostusta myös matkustaa niiden välillä, rikastaaksesi kokemusta ja löytääksesi yhä hienovaraisempia osaamisen nyansseja niistä kaikista – samalla tavalla kuin käyt treenaamassa eri lajeja ja kehität näin motoriikkaasi monipuolisesti, ja sitten vielä musisoinnit ja vesivärimaalaukset siihen päälle. 6-tason ihminen on vielä aika tiukasti lukkiutuneena omaan suvaitsevan luonnonläheiseen kaveripiiriin ja sen tyyliin ja jopa visuaalisiin kliseisiin, kun taas integraaliselle tasolle havahduttuaan hippikin alkaa taas nauttia myös jääkiekkomatseista, jopa kunnon taistelusta, myös tieteellisestä tarkkuudesta tai loogisesta päättelykeskustelusta, ehkä jopa isänmaallisuuden tai sukujuhlien perinteistä ja vaikkapa luonnonuskontojen erityispiirteistä. Haluaa kokea tai nähdä asioita sisältäpäin eikä niinkään enää tuomita ulkoa/’ylhäältä’ omasta mukavuusalueesta käsin.

 

6-tason ajattelijalle on vielä ok pakottaa toiset suvaitsevaisuuteen politiikan ja keskitetyn valtamedian keinoin – ja nimenomaan juurikin sellaiseen suvaitsevaisuuteen jonka 6-tasolainen itse ymmärtää ja hyväksyy. Ja sitten ihmetellään, miksi ihmeessä ”suvaitsemattomat” eli ne erilaiset eivät haluakaan kustantaa heidän multikulttuuristamistaan itse maksamillaan verorahoilla?

 

Voisimmeko kuitenkin sallia ihmisille mahdollisuuden elää oman kulttuurinsa ja tapojensa mukaisesti, omassa maassaan? Vai onko enemmän ok olla rasistinen suomalaista kohtaan? 6-tasolaisten mukaan on, koska juntit ovat erilaisia eivätkä edusta samaa ainoaa oikeaa monikansallista egalitarismia.

 

Integraalisella tasolla oman maan kansalaista kohtaan harjoitetun rasismin perusteluksi ei enää käy, että heitä saa kohdella ala-arvoisesti, “koska he ovat rasisteja”. Jokainen ihmisiä henkilökohtaisesti tunteva tietää, kuinka rasistisia vaikkapa kongolaiset ja somalialaiset maahanmuuttajat saattavat olla toisiaan kohtaan – eivätkä omaa kulttuuriaan arvostavat alavieskalaiset todennäköisesti ole sen rasistisempia tai väkivaltaisempia keskimäärin.

 

En tavoittele tällä blogauksella sen kummempaa kannanottoa, enkä voita siinä kovin merkittävästi vaikka Suomen asenneilmasto muuttuisi jotenkin enemmän minunkaltaisekseni – onhan minulla jo enemmän hyviä kavereita kuin ehdin nähdä. Innoittajani on, kuten lähes kaikella erityisen inspiroituneella toiminnallani pian yhdeksän vuoden aikana, että yhä useampi saa jo pian kokea miltä tuntuu nousta maailmankuvassaan tai näkökulmassaan kutakuinkin integraalisille tasoille, jossa jäykät periaatteet eivät enää automaattisesti ohjaakaan toiminta- ja reagointimalleja, vaan maailmasta tulee aidosti rikas ja kiehtova, ja omastakin toiminnasta ennakoimattoman monimuotoinen mosaiikki, yhä moninaisempia mahdollisuuksia ja niiden tarkoituksenmukaisia yhdistelmiä kohti kulkeva mielenkiintoinen matka, eikä enää omaan klikkiin jumittava samojen keskusteluiden toistamislaitos. Maailman tämänhetkiset ongelmat voidaan ratkaista vasta integraalisilla tasoilla – jossa ne eivät oikeastaan ole edes ongelmia; on vain ihmeellinen todellisuus täynnä mahdollisuuksia yhä kauniimpaa kohti kasvamiseen, itseäylittävän upeuden kokemiseen tai jopa luomiseen, sydämen ilosta lähtevään palvelemiseen, parhaiden lahjojeni ja aidoimpien intohimojeni jakamiseen, itsensä löytämiseen ja toteuttamiseen entistäkin riemullisemmin.

 

Aika sama miten maailmalle tai Suomelle käy, koska Suomi on vain päänsisäinen käsite ja legalistinen fiktio jota ylläpidetään torvisoittokuntamaisilla symboleilla, eikä edes ole mitään yhtä “maailmaa” vaan miljardeja subjektiivisia todellisuuksia, ja voin jokatapauksessa vaikuttaa omaan onnellisuuteeni taidokkaammin keskittymällä itseä kiinnostaviin asioihin kuin toisten tekemisiin. Samalla rakastan jakaa mitä matkan varrella opin, ja sellainen tuo omaankin elämääni aina yhä antoisampia suhteita. Tunnet minut jo ennen kuin tavataan, joten saan aitoja ystäviä helpommin, joiden kanssa voidaan taas tehdä tästä yhä kauniimpaa meille kaikille, tai joita voin esitellä toisilleen vaikken itse ehtisikään aina paikalle. Kaunistamalla omaa maailmaani, saatan onnistua auttamaan tai inspiroimaan myös sinua omasi ehostamisessa – ja meitä suurempi kokonaisuuskin saattaa kaunistua samalla, vaikkei kukaan meistä ei ole niin viisas että voisi tietää toisten asiat paremmin kuin ne jotka tuntee sisältäpäin ja suoran kokemuksen kautta.

 

Klikkaa isommaksi
Klikkaa isommaksi, jos haluat lukea lisää.

 

Keskiajan kristityt halusivat miekan uhalla pakottaa vääräuskoiset oman ihanteensa mukaisiksi. Nyt ymmärrämme, että se oli varsin yksselitteisesti väärin. Kuitenkaan emme vielä huomaa kuinka törkeää tai vähintään koomista on pakottaa kotimaiset paikalliskansat ylikansallisen kulttuuri-homogenisaation ihannekuvan geneerisiksi kopioiksi, kysymättä haluavatko he sitä itse – ja kysymättä haluavatko he kaikenlisäksi maksaa vielä laskunkin.

 

Tässä on käynnissä varsin vauhdikas kulttuurien ja perinteiden systemaattinen hävittäminen. Kuka siinä voittaa? Ainakin jokainen joka haluaa hallita kansalaisia ulkoa päin, omien agendojensa hyväksi kysymättä lupaa hallinnan kohteilta. Ihminen, joka ei saa ohjuria omista kulttuurillisista juurista ja vahvoista ihmisten välisistä siteistä, on helpommin liikuteltavissa kaikenlaisten valta-asemaa saavuttaneiden kansallisten tai ylikansallisten tahojen pillin mukaan. Tottakai oman ohjurin voi myöhemmissä kehityksen vaiheissa kiinnittää kulttuuriperinteet ylittäviinkin arvoihin kuten universaalimpi totuus, rajaton rakkaus, kauneus ja pintaa syvempien sydämen tunteiden todeksieläminen – mutta sellainen ei vielä tässä vaiheessa ole realistista suurimmalle osalle. Suurin osa tuntee vielä tässä ajassa olevansa lähinnä hukassa ilman omia juuria.

 

Ennen kulttuuri kertoi mitä syödä ja mikä on tärkeää elämässä. Nykyään ruoan tarjoaa kourallinen poliittista valtaa käyttäviä jättiyhtiöitä, jotka myyvät meille monimuotoisuuden illuusiolla samaa väsynyttä vehnää, valkosokeria ja E-koodeja tuhansissa eri pakkauksissa (jotka nekin todellisuudessa pitkälti suunnilleen samaa muovia). Kaikkea pyritään systemaattisesti homogenoimaan eli yhdenmukaistamaan ja ajamaan isoimpien ylikansallisten yhtiöiden käsiin; EU-tasolla koitetaan kerta toisensa jälkeen ajaa läpi lainsäädäntöä joka kieltäisi siementen moninaisuuden ja sallisi vain tiettyjä heikoksi jalostettuja, mahdollisesti jopa patentoituja ja rekisteröintibyrokratiaa vaativia, siemenlajikkeita. Kylistä on jo tehty samannäköisiä modernilla kaavoituslainsäädännöllä ja hurjantarkoilla rakennussäädöksillä. Meille myydään isolla rahalla ideaa monokulttuurisuudesta, jonka varjolla itseasiassa onnistutaan käytännössä hävittämään viimeisetkin monimuotoisuuden ja omintakeisuuden rippeet maailman tai Suomen eri kulttuureista.

 

Muistatko vielä aikaa, kun saatoit lomamatkalla tavata tytön Islannista, ja niillä oli ihan oikeasti jotain omaa meininkiä siellä? Jotain erilaista, meille tuntematonta ja suorastaan omituista?

 

Näen sen ainoastaan rikkautena tai vähintään oikeutena, että lieksalaiset saavat elää kuten lieksalaiset haluavat – ja jos joku haluaa sinne mennä, saa mennä kunhan ei paikallisia pakoteta maksamaan uuden paikkakuntalaisen matkoja ja muita kustannuksia. En näe mitään oikeaa siinä, että Kuusamon asukkaat pakotettaisiin elämään kuten muut – valtion väkivaltamonopolilla uhaten jos eivät muuten tottele.

 

Saapuessani Puolangalle, en ajattele ”kuinka voisin painostaa heidät samanlaiseksi kuin minä”, vaan todennäköisesti alunperinkin minulla on joku omaan mielenkiintoon liittyvä syy vierailla juuri siellä. Jos minua ei kiinnosta heidän paikallinen kulttuuri tai en arvosta heidän tapaansa elää, voin mennä jonnekin mikä kiehtoo juuri minua enemmän.

 

Mistä nykyrasismi johtuu?

 

Otetaan pieni ajatusleikki. Luodaan systeemi, jossa Olli saa automaattisesti enemmän rahaa kuin voisi koskaan haaveillakaan kotimaassa tienaavansa, kunhan vaan jotenkin selviytyy laittomasti Australiaan – ehkäpä mafian avustuksella, ja ohi laillistenkin maahanmuuttajien tai sinne pyrkivien. Sovitaan, että Olli saa jopa enemmän rahaa kuin moni työssäkäyvä australialainen, joiden ahkeruudesta Ollin ilmainen raha otetaan suoraan pois, paikallisilta kyselemättä. Oletetaan vielä, että australialaiset eivät ole itse valinneet luoda tällaista systeemiä, vaan heitä kontrolloiva omia päivänvaloakestämättömiä agendojaan ajava hallintokoneisto on alistanut aussit osallistumaan epäreiluksi kokemansa systeemin ylläpitoon – tai sitten itkeä ja suostua mikäli ylipäänsä haluavat jotain elantoa itselleenkin laillisesti tienata. Ja oletetaan vielä, että heistä suurin osa tajuaa tämän kaiken, vaikka valtamedia kuinka koittaisi sanoa muuta. Saattaa tulla ”hieman” pahaa katsetta kaupungilla. 🙂 Ja voi olla, etten itsekään edes alunperin rakasta niinkään Australiaa, vaan ennen kaikkea kohdemaata hallinnoivan koneiston tarjoamaa ilmaista elantoa, josta asiakkaita kalastelevan ihmiskuljetusverkoston kautta olen saanut vihiä.

 

Otetaan toinen ajatusleikki. Olli muuttaa edelleen Australiaan, mutta maksaa tai järjestää matkansa itse, oman työnsä tai vaikka perheensä työn antimilla – koska haluaa juuri sinne ja uskoo voivansa olla juuri Ausseissa hyödyksi vielä osuvammin kuin muualla, tai vähintään joku siinä maassa ja sen olosuhteissa kiinnostaa. Olli haluaa Australiaan, ei sen takia että sieltä saa ilmaiseksi ylivertaisen elintason toisten kustannuksella (koska valtio pakottaa heidät rahoittamaan Ollin elämisen), vaan koska Ollilla on valmiita kontakteja sinne tai ainakin halua rakentaa sellaisia, ja he auttavat Ollia mukaan elämänmenoon, olemaan hyödyksi siellä oppimaan paikallisten tavoille. Kaikki perustuu vapaaehtoisiin suhteisiin, jotka ovat win-win kaikille osapuolille – jopa niin vahvasti win-win että kaikki haluavat mennä out of their way, tällaisen aika työläänkin järjestelyn aikaansaamiseksi.** Olli ansaitsee lopulta paikallisten arvostusta, koska tekee heidänkin elämästään parempaa tai antoisampaa tavoilla jotka he voivat itse allekirjoittaa. Rikastuttaa yhteisöä, eikä riistä sitä. Kiinnostuneesti kunnioittaa paikallisen kulttuurin arvoja ja haluaa oppia sen tapoja, eikä pakota paikallisia rakentamaan suomalaista saunaa pelkästään Ollia varten. Ei oleta että toisten tulisi sopeutua uuden tulijan tavoille, tai vielä vähemmän maksaa hänen suomalaisuuttaan.

 

Ensimmäinen esimerkki oli siitä väkivaltaisesta tavasta jolla multikulttuurisuutta tällä hetkellä väkisin levitetään – ja jolla ylläpidetään valtavaa kansainvälistä ihmiskuljetus-mafiaverkkoa josta poliitikotkin hyötyvät. Jälkimmäinen tarina oli siitä kulttuurien sekoittumisesta, joka tapahtuu spontaanisti, vapaaehtoisesti ja ketään riistämättä – silloin kun se palvelee kaikkia tai kaikki osapuolet ovat siihen jollaintapaa halukkaita. Kannatan monikulttuurisuutta, mutta en kannata väkivaltaa – edes silloin kun se kohdistuu viattomiin veronmaksajiin tai kotimaisiin alkuperäiskansoihin ja heidän tapaan elää. Ja moni tuntuu olevan samaa mieltä; huomattavasti useampi, kuin jotain jännää agendaa ajava tai ainakin hyvin rajoittunutta ja keskusjohtoista maailmankuvaa edustava valtamedia haluaisi mielellään myöntää.

Alignment

Tosi tärkeä käsite on sellainen kun alignment. En tiedä mitä se parhaiten olisi suomeksi, ehkä luontainen yhteensopivuus. Se tarkoittaa sitä, etten yritä käännyttää citymarketin asiakkaita superfuudeille, vaan menen joogastudiolle esittelemään chakratuotteitani. Se tarkoittaa sitä, etten mene hiphophousuissa skinien kerhotapaamiseen saarnaamaan väkivallattomuudesta, vaan mieluummin chillaamaan skeittiparkille jonne tyylini luontaisesti istuu astetta kauniimmin. Se tarkoittaa sitä, että ekosysteemi suosii kasveja ja eläimiä, jotka suosivat sitä ja sopivat sinne. Maailma, luonto ja elämä suosii aina alignmenttia ja pyrkii sinne ihan automaattisesti, ihan kuin kehokin liikkuu luonnollisesti kohti homeostaasia ja harmoniaa itsensä ja ympäristön kanssa – ja tämän tajuamiseen riittää jo pelkkä logiikka, ei tarvita edes systeemiteoriaa. Paremmin toimivat jutut toimivat paremmin, ja jokainen entiteetti preferoi kauniimpaa, luontaisempaa, resursseja säästävämpää tai energiaa tehokkaammin ja tarkoituksenmukaisemmin käyttävää toimivuutta, ja jos ei preferoisi, saattaisi pian lakata preferoimasta yhtään mitään, tai ainakin heikentäisi omaa relevanssiaan entiteettien lähes loputtomassa verkostossa ja holarkiassa, ja siten vähentäisi todennäköisyyttään päätyä tämänkään keskustelun aiheeksi.

 

Ainoastaan ihmisellä on toisinaan hurjan jäykkine uskomuksineen eli ”mielen viruksineen” ei pelkästään poikkeuksena vaan joskus jopa pitkäänkinkestävänä sääntönä rakentaa asioita epäyhteensopivilla ja suorastaan rumilla tavoilla; tunkea pyöreää palikkaa neliskanttiseen reikään ja sitten kehittää tarvittaessa vaikka kallista ja meluisaa teknologiaa jolla sen yhden palikan saisi lopulta sinne tungettua, kunhan ensin poltetaan puoli metsää uudessa energiantuotantolaitoksessa. Luonto mieluummin menee sieltä mistä luonto menee luonnollisimmin.

 

Monikulttuurisuuskin toteutuu kauneimmin alignmentin kautta. Jos haluan asua, hengata, seikkailla, jakaa resursseja tai tehdä yhteistyötä mustan tai valkoisen tai vaikka koiran kanssa, saan tehdä niin. Ainoastaan ihmisen hassuihin uskomuksiin liittyvä pakottamishalu johtaa toisinaan tilanteisiin missä sinut määrätään ottamaan minut mukaan teidän leikkiin, ja kaupanpäälle saatte vieläpä kuitata minun kulut, kiinnosti tai ei. Se on sama kuin jos tänne tuotaisiin toisen ekosysteemin kasveja ja niille anastettaisiin jollain tutkijoiden kehittämällä pakkokeinolla natiivien lajikkeiden ravinteista merkittävä osa. Tottakai sellainen sekottaisi ekosysteemin toimintaa, sotkisi sen balanssia ja johtaisi kaikenlaisiin vastustus- ja immuunireaktioihin. Joita voidaan sitten kutsua vaikkapa ”ekosysteemin rasistiseksi luonteeksi” 🙂 Ja saadaan siitä monta hämmästelevää, tunteita herättävää lehtijuttua.

 

Huonoin tapa tehdä mitään on väkisin pakottamalla – koska sellainen aina hukkaa energiaa eikä kaunista kokonaisuutta, vaikka sen yhden palikan saisikin lopulta väännettyä siihen ennaltapäätettyyn koloon.

Vastaavasti kehnoin tapa kohdella toisia on pakottaa omat arvot toiselle, käskeä toimimaan minun arvojeni mukaan ja sitten lopulta vieläpä velvoittaa hänet kustantamaan koko kyykytys. Tämänhetkisessä monikulttuurisuuden edistämisessä ei ole mitään luonnollista, eikä se ole erityisen kaunista. Ihmiset, niin maahanmuuttajat kuin paikallisetkin, ovat nappuloita pelissä jossa mafia, poliitikot ja heitä läheiset tahot tienaavat paljon, ja kansalaisen asema suhteessa valtarakenteisiin heikkenee jälleen. Ennen sanottiin “hajota ja hallitse”. Se on kuninkaiden vanha kikkakolmonen kansan kevyempään hallitsemiseen, etenkin jos haluaa hallita tavoilla jotka eivät saisi kannatusta ilman vihan ja pelon ilmapiiriä. Kun eri kansanryhmät saadaan tappelemaan keskenään tai ainakin kyräilemään toisilleen, tulee törkeästäkin omanedunajamisesta huomattavasti helpompaa. Silmät on käännetty muualle, ja kaikkia vituttaa jo muutenkin 🙂

Kun puhutaan maahanmuutosta, puhutaan jatkossa mieluummin kaikesta siitä, mitä hallitsijat ajavat läpi sillä aikaa kun meidän huomio kiinnittyy viimekädessä aika yhdentekeviin rasismikummasteluihin. Rasismi ei ole niinkään syy, vaan seuraus jostain. En koe kovin kiinnostavaksi keskustelua jossa rasismi nähdään pahan syynä – ja jonka oma sävy on silti samaan aikaan erityisen vakava ja tuomitseva 🙂 Moiseen keskusteluun osallistuessani tiedän olevani jonkun kolmannen tahon pelinappula. Yhtä hyvin voidaan se aika käyttää konkreettisempaan aikaansaamiseen, eikä kadoteta arvokasta hetkeä eskapismina niistä oman elämän asioista joille voisi jotain tehdäkin. Toteutetaan unelmia, tehdään jo tänään taas jotain niiden eteen, tai vietetään ihanaa aikaa niiden parissa. Perehdytään sydämen ihanteisiin, syvennytään siihen, ja toteutetaan tai haetaan yhä upeamman toteuttamisen mahdollisuuksia. Nautitaan maailman kauneudesta ja myös sen loputtomasta huumorista.

 

Vielä varmistuksena: tykkään kaikenvärisistä ja -karvaisista. <3 Väkivallasta en juurikaan pidä enkä epäreiluudesta, mutta hyväksyn senkin ja hymyilen maailman omituisuuksille mieluummin kuin pahottaisin mieltäni. Enemmän mietin seuraavia steppejäni matkalla yhä unelmampaan elämään, ellen juuri sillä hetkellä ole jo konkreettisesti ottamassa niitä.

 

Eilen juteltiin kaverin kanssa siitä kuinka vaikea tai jopa mahdoton Suomeen on tuoda kaikkein laadukkaimpia tai ravitsevimpia safkoja, ja miten ikävästi ”systeemi kyykyttää”. Ja, koko lyhyen keskustelun aikana kumpikaan ei ollut hajalla, vaan päinvastoin heitettiin fist bump, ja vitsailtiin miten hyvin saadaan kansalaisia kyykkyyn; huumorilla jopa ideoitiin kuinka voitaisiin vielä entisestään vaikeuttaa heidän hyvinvointiaan 🙂 Ja sitten lähdettiin avantoon ja savusaunaan.

 

 

** En siis arvostele maahanmuuttoa, koska mantereilta toisille on muutettu jo kauan ennen ns. pahoinvointivaltioita, kunkin aikakauden matkustusteknologian sallimissa rajoissa. Jos ihmisten oli parempi muuttaa Minnesotaan kuin jäädä Suomeen, he muuttivat Minnesotaan, eikä siinä sen kummempaa. Minnesotalaisia ei pakotettu maksamaan maahantulijoiden elämistä tai edes matkakuluja, joten homma toimi, tai eihän siihen muuten olisi lähdettykään.

Jos halusin muuttaa toiseen maahan, olin todennäköisesti aika motivoitunut olemaan yhtä hyödyksi ja iloksi siellä, kuin vaikkapa uudella unelmatyöpaikalla jossa on vielä koeaika kesken; tarkkaillen heidän tapojaan, eikä ainakaan vaatien heiltä solidaarisuutta minun tavoilleni – vaikka tottakai jotain omaakin voin tuoda. Kuitenkin takuuvarmasti ensin heitä ja heidän kulttuuriaan kunnioittaen.

Jos tulen sinulle kylään, saatan toki järjestää vaikka musaesityksen – ja, todennäköisesti tiedustelen paikan isännän biisitoiveita ennen kuin avaan pianon kannen. Mutta jos tulisin sinulle ”kylään” niin että valtio pakottaisi sinut jokatapauksessa ruokkimaan ja majoittamaan minut tein mitä tahansa, ja kaupanpäälle valtamedia leimaisi sinut rasistiksi heti jos valittaisit tästä järjestelystä millään tavoin, voit olla varma että kunnioitukseni talon tapoja kohtaan rapautuisi pikkuhiljaa – enkä oikeastaan mahtaisi sille mitään. Keinotekoisesti ansaitsematon valta-asema tekee huonoa ihmisten väliselle kanssakäymiselle ja aitojen suhteiden muodostumiselle. Se on ainoa asia, jota nykyisessä maahanmuutossa arvostelen. Tämä ei ole maahanmuuttajien eikä edes rasistien vika, vaan johtuu ainoastaan meidän kaikkien naiivista valtasysteemiuskoisuudesta. Sallimme sokeasti ylläkuvatunkaltaiset hupaisat järjestelyt, ja käytämme sanoja väärin tuomitessamme rasisteiksi talojensa isännät jotka eivät innostu ylhäältäpakotettuun vieraanvaraisuuteen.

We can do better. We can think better.

Jos pidit tästä tekstistä, jaathan sen muillekkin. Olli kiittää!