Maitovastineen vastine

Tieteen, kuten mediankin, tulisi omien ideaaliensa mukaan haastaa status quoa, olla ”piikki valtaapitävien lihassa”. Liian usein tiedettä käytetään tendenssinomaisesti ruokkivan käden tai pelikenttää hallitsevan tahon puolustamiseen – mikä on luonnollista, muttei ideaalista.

 

Tomi Kokko kirjoitti pitkän ja kohua herättäneen maitoartikkelin:

Tomikokko.com/maito

Terveysmyrsky vastasi siihen heti seuraavana aamuna.

 

Kommentoin tässä vastinetta; en puutu jokaiseen kohtaan, vaan niihin joihin uskon juuri minulta löytyvän erityisesti annettavaa. Joku muu voi jatkaa keskustelua taas tästä eteenpäin:

– arvostan, että Terveysmyrskyn Timo on kirjoittanut aiheesta oman kirjan, ja markkinoi tässä samalla myös sitä. Kaikkien täällä tarvitsee rahalla vuokrat maksaa. Liian usein me ihmiset ei haluta tunnistaa saati tunnustaa niitä sosiaalisia ja taloudellisia kannustimia, jotka meihin vaikuttavat. En usko, että täydellistä puolueettomuutta tai totaalista epäkaupallisuutta voi tässä maailmassa olla olemassa. Ajattelen, että on parempi olla rohkeasti, reilusti ja avoimesti kaupallinen, ja ajaa selvästi jotain agendaa – kuin teeskennellä neutraalia ja väittää että ”ei minulla ole agendaa, muuten vaan tässä kirjoittelen..”.

– on totta, ettei ravitsemussuositukset sovi kaikille. On kuitenkin myös totta, että ne hyvin vahvasti ohjaavat kaikkea laitosruokailua, päiväkodista yliopistoon ja yläkoulusta jopa työpaikalle. Toivon, että voimme jo avoimesti myöntää tämän. Tottakai voi ajatella, että jokaisella on vapaus olla syömättä laitosruokaloissa. Mutta kuinka realistista tämä on päiväkodissa, jossa saattaa tarvita lääkärin luvan jos haluaa olla ilman rasvatonta maitoa? Entä, jos ei löydä yhteistyöhaluista lääkäriä? Onko valinnanvapauden edellytyksenä silloin kotihoito, Steiner tai toisen päiväkodin etsiminen?

Sami Sundvik saattaisi sanoa, että jos julisteilla koulun tai neuvolan seinällä ei olisi vaikutusta, ne eivät olisi siellä. Tomi Kokko kuvaa artikkelissaan osuvasti sitä ”putkea”, johon me kaikki mennään melkein vauvasta saakka. Maitovalistus on läsnä, joskus vapaaehtoisemmin, joskus ehkä vähän väkisinkin, neuvolasta armeijaan. Millaista olisi asua maassa, jossa lähes kaikkien personal trainerien, virallisten ravintoneuvojien ja jopa lääkärien ”perustietoon” ei kuuluisi maidon suosiminen? Varmasti sitä myös tuputettaisiin vähemmän.

Muutama lainaus maitovastineen herättämästä keskustelusta:

 – Olen katsonut vieressä, kun esikoululaisen ope haukkuu [lapsen] maanrakoon, kun tämä uskaltaa sanoa ääneen, ettei hän haluaisi juoda maitoa. Vastaus oli, että mikäli ei ole allergiaa yai vanhemmat toimittaneet jotain lappua, jokainen lapsi juo lasillisen maitoa joka ruualla. Tämä Espoossa vuonna 2016.

 – käsi sydämellä voin sanoa, että kyseinen muisto ei ole väärä, vaikka en muista kuinka kauan käytäntö jatkui. Kun lukee aiempia kommentteja, joissa on kerrottu että veden juomiseksi tarvitaan joissain paikoin lääkärintodistus, ei asiat nytkään ole sen paremmin, kuin reilu 15 vuotta sitten.. Tuollainen menettely edes yksittäisissä kouluissa ja päiväkodeissa ei ole ok. Se on seurausta nimenomaan vallitsevasta käsityksestä että kaikkien on juotava maitoa. ”Suosituksia” noudatetaan kirjaimellisesti ja maidon hyvyyttä tuputetaan lapsille päiväkodista lähtien. Tomi korosti artikkelissaan nimenomaan sitä, että kukin voi päättää itse. Se ei nimittäin tällä hetkellä toteudu kaikkialla..

 – Olen neljän lapsen äiti, lapset 7-18v. Kattava kokemus neuvoloista, päiväkodeista ja koulusta. Maidonjuonnista saa poiketa vain lääkärintodistuksella. Edes veteen ei varsinkaan päikkälapsi saa vaihtaa ilman lääkärintodistusta. Yläkoulussa ei enää niin kytätä. Ja tämä nähty niin länsirannikolla kuin pohjoisessa, ei ole paikkakunnasta kii. Viimeksi tänä syksynä koulun th oli siyä mieltä että on parempi juottaa maitoa ja antaa kaveriksi ummetuslääkettä kuin saada kalsium muualta. Hullua mun mielestä.

 – Tuo väite että ”ketään ei pakoteta” on vähän heikko, kun pienestä pitäen on miljoonien eurojen mainoskampanjoilla aivopesty että maitoa täytyy juoda koska siitä saa kalsiumia ja muuten tulee osteoporoosi.

 – Oma kokemus voimakkaasta painostuksesta koskee nimenomaan neuvolaa, päiväkotia ja alakouĺua. Yläkoululaisilta en ole koskaan kuullut että maidon käyttöön/ķäyttämättömyyteen puututtaisiin

 – Omat kokemukset reilun 20 vuoden takaa: Päiväkodissa oli pakko juoda maitoa tai piimää. Ala-asteella luokanvalvoja painosti juomaan maitoa. Muut opettajat eivät. Entinen luokanvalvojani tuputtaa maitoa tänäkin päivänä. Yläkoulussa ketään ei enää kiinnostanut joitko mitään tai kävitkö edes ruokailemassa. Heittäisin, että maitopakotus ei ole systemaattista, mutta melko yleinen käytäntö päiväkodeissa ja alakouluissa.

 – Minulla on heraproteiniallergia, vaikka terveyskeskuksessa sanotaan etei aikusilla voi olla maitoallergiaa. Tk mittaakin vain välitöntä allergiaa, eli lapsilta IgE vasta-aineita. Kävin yksityisellä otattamassa IgA ja IgG vasta-aineet. Luulin että minulla on vain laktoosi-intoleranssi.

 

Toivon, että tiede asettuu tässä asiassa pienen ihmisen puolelle, heikomman avuksi, heidän tueksi joilla ei ole valtaa tai asemaa takanaan.

 

Kyllä, samaa mieltä Terveysmyrskyn kanssa: tiede on hidasta, ja käsitykset muuttuvat. Se ei ole ongelma, kun ihmisillä on vapaus valita. Maidon kanssa ”tiedettä” on ikävä kyllä käytetty tyrannian välineenä, kuten näistä jatkuvasti vastaan tulevista ihmisten kokemuksista tulee ilmi. Ehkei niitä listata mihinkään tutkimukseen, mutta ne ovat silti sitäkin enemmän totta perheille joissa ne koetaan. Tieteen ”objektiivinen neutraalisuus” on kaunis ideaali – kun sillä ei lytätä muita hyveitä.

Olen eri mieltä Valion rinnastamisesta pienyrittäjyyteen. Timo Kettusella tai Tomi Kokolla ei ole vielä valtaa vaikuttaa politiikan ja valtion tasolla, tai edes rahoittaa omia tutkimuksia. Nykyisessä toimintaympäristössä suurilla yrityksillä on ei pelkästään isommat vaan ratkaisevasti erilaiset keinot vaikuttaa – jopa lainsäädäntöön, asiantuntijoiden koulutukseen, tai ääritapauksissa siihen mikä media saa jatkaa toimintaansa. Pienet yritykset pelaavat pelikentällä, jättifirmat voivat muuttaa koko pelikentän sääntöjä itselleen edullisiksi. Ja silloin heidät on hyvä pitää vastuullisina, tuomalla kriittisempääkin valokeilaa toiminnan yksityiskohtiin ja isoon kuvaan. Liian usein tiede suuntaa kritiikkiä pienten ihmisten omiin kokemuksiin, tai pienyrittäjien ”kaupallisuuteen”, joka ei kuitenkaan käytännössä uhkaa kenenkään vapautta. Isolla yrityksellä voi olla valtaa, mitä vitamiinikauppiaalla tai vehnänoraan puristajalla ei ole. Ja tämän vallankäytön paljastamisesta, päivänvaloon tuomisesta, on Tomin artikkelissakin kyse.

Tästä olen samaa mieltä Terveysmyrsky-Timon kanssa:

”tukijärjestelmässä ja maidon mielikuvamarkkinoinnissa olisi korjattavaa, ja viesti kouluihin ja päiväkoteihin voisi hyvinkin olla paljon neutraalimpi. Osa ammattilaisista ja asiantuntijoista on myös selkeästi aivopestyjä maidon ylivertaisuutta kohtaan, en kiellä sitä.”

”Mitä sitten tulis tukea, jos ei maitoa?”

Jos minulta kysytään, antaa ihmisten päättää itse.

Turhan usein tiedemaailma edustaa rationaalisen ajattelun sijaan systeemi- ja auktoriteettiuskovaisuuden tasoa. Sen laatikon sisällä valtion pitää aina puuttua ihmisten valintoihin. Sellaista mahdollisuutta, kuin valinnan vapaus, ei riittävän usein haluta nähdä. Olen törmännyt kohta kymmenen vuoden ajan siihen, että rationaalisiksi, empiirisiksi ja loogisiksi, eli Spiral Dynamics -mallin mukaan 5-tasolaisiksi, itseään kutsuvat puhuvat monissa tilanteissa kuin traditionaaliset eli 4-tason tietoisuuden edustajat. ”Asia on näin, koska se on näin”. Vitostasolla kaikki pyhimmätkin dogmat voidaan purkaa palasiksi rationaalisella logiikalla ja havainnoilla. Sekä vitosia että nelosia **tuttaa kutostason hipit, eli ns. ”vihreä maailmankuva”, jossa subjektiivinen kokemus nousee tärkeäksi, ja rakkaus saattaa mennä sekä logiikan että pyhien (tiede)traditioiden ohi. Siis tämän mallin mukaan, joka on vain malli, ja siksi ei vastaa todellisuutta, mutta kaikista käyttämistäni malleista se on osoittautunut monissa tilanteissa yhdeksi hyödyllisimmistä.

Minun toive on 2006-vuodesta alkaen ollut nostaa keskustelun tasoa ns. ”2-Tierille” eli integraalisille tasoille, jossa on mahdollista yhtä aikaa ajatella sekä rakkaudellisesti, että loogisesti, että jopa traditioitakin kunnioittavasti, ja alkukantaisen viihteellisestikin – jossa voi ammentaa kaikista maailmankuvista, kaikista kulttuureista ja tietoisuuden kehitysvaiheista. Välillä olen onnistunut siinä, välillä enemmän epäonnistunut. Välillä oma ajatteluni jumahtaa yhteen maailmankuvaan; rennommassa elämäntilanteessa toiminnassani näkyy enemmän 7- ja 8-tason ”integraalisempia” ja ”holistisempia” piirteitä. Siis tämän mallin mukaan, joka itsekin sanoo vain olevansa malli ja siksi epätosi, mutta mahdollisesti kiehtova ja parhaassa tapauksessa hyödyllinen.

Toivon, että rationaalinen ja looginen ajattelu alkaa yhä laajemmin ymmärtää, mikä ero on markkinalähtöisessä toiminnassa, joka tunnistaa mahdollisuuden palvella jotain ihmisten tarvetta paremmin – verrattuna jättibisnekseen joka lobbaa luontaistuotteille markkinointikieltoja, vie aktiivihiilenkin terveyskaupasta apteekkiin, ja käyttää valtion valtamonopolia kaikenlaisiin likaisiin temppuihin ja kymmenen miljardin kelatukiaisiin. Pienyrittäjällä ei onneksi ole juurikaan sellaista mahdollisuutta; jättibisneksessä sen sijaan on ikävä kyllä usein enemmän kyse legalistisesta temppuilusta, lobbaamisesta, valtapolitiikasta ja asiantuntijoiden kestitsemisestä, kuin asiakkaan hyvinvoinnin palvelemisesta entistä rakkaudellisemmin. Isot kylmät (rationaaliset?) firmat tulevat tekemään paljon hyvää ja kaunista – kun ymmärrämme että myös meillä on valtaa heihin, eikä meidän tarvitse pelokkaasti puolustaa, oikeuttaa tai ignoorata heidän toimintaa. Itsekin olen yhä enemmän keskusteluväleissä ravinto- ja terveysalan valtakeskittymiin, jotka näkevät mitä markkinoilla on tapahtumassa, ja ovat erittäin kiinnostuneita lisäämään aitoutta, laatua, läpinäkyvyyttä, lämpöä, välittämistä ja asiakaslähtöisyyttä toimintansa ytimeen. He tulevat lukemaan tarkasti myös Tomin maitoartikkelin – ja näkemään entistä selvemmin, ettei kansa enää passiivisesti juo mitä juotetaan, vaan haluaa ihan uudenlaista ajattelua, uudenlaista toimintaa jonka keskiössä on kokonaisuuden hyvinvointi. Salailuun perustuva vanhan ajan suurteollisuus ei pysty enää tieteellisillä tutkimuksillakaan myymään meille kehnosti tehtyä ruokaa josta monille tulee paha olo.

Terveysmyrskyn linkkaamassa maitotilastossa maidon käytön lasku selittyy suunnilleen täysin tilamaidon eli raakamaidon käytön laskulla. Ne maidot, joita Tomi sanoo ongelmalliksimmiksi, ovat pysyneet suunnilleen samoissa, paitsi Tomin haukkuma rasvaton maito on jopa noussut 60- 70- ja 80-lukujen tasoista. Tomin ja monien parempana pitämä rasvainen maito on laskenut. Tilasto on siis linjassa sen kanssa, mitä Tomi, Sami Uusitalo ja muut etenkin rasvattoman maidon arvostelijat koko ajan ovat sanoneet.

On totta, että maitoa on helpompi juoda kalsiumsuositukset täyttävä määrä, kuin syödä vaikkapa oreganoa, basilikaa tai edes chiansiemeniä ”tarpeeksi”. Mutta entä jos koko ruokavalio koostuukin enimmäkseen aidoista eli raffinoimattomista, mielellään maukkaista eli ravinnetiheistä ruoista? Silloin kalsiumia saa koko ajan kaikkialta ja joka aterialla. Myös ilman maitolasia. Silloin sen yhden oreganon tujakkuus ei tule ongelmaksi. Minun suosituksissa on pitkään ollut kaksi keskeisintä teesiä: laatu, ja laajuus. Laadukkaan valikoiman kattavuus, monipuolisuus, runsaus – ja tästä seuraava syömisen vapaus. Laatuvalikoiman laajuus on todennäköisempi strategia saada kaikenlaisia tarpeellisia ravinteita kehoon kunnollisia määriä, kuin yrittää saada yksittäisiä ravintoaineita vain noin kymmenen tai parinkymmenen kehnosti kasvatetun ja rajusti prosessoidun raaka-aineen kautta. Tiede löytää koko ajan lisää tärkeitä, tarpeellisia tai jopa välttämättömiäkin ravinteita. Laadukkaasta ruoasta voi saada nekin mitä löydetään vasta tulevaisuudessa, kun taas ravinneköyhästä ja yksipuolisesta teollisuusruoasta ei saa edes kaikkia tunnettuja, varsinkaan kovin tasapainoisesti.

 

Tämä on Myrsky-Timolta tosi hyvä pointti, jos minulta kysytään:

”Saattaakin itse asiassa olla jopa parempi, että tuotetta on prosessoitu, jolloin sen ainesosat ovat paremmin elimistön saatavilla. Kyse on siitä missä muodossa ja mihin kalsium on mahdollisesti sitoutunut. Esimerkiksi raakaruoasta ei välttämättä saada kaikkea irti siksi, että kypsennys tai prosessointi ei ole muokannut elintarvikkeen rakennetta.”

Usein huomataan käytännössä, että kun ruokaa prosessoidaan tuhansien vuosien kuluessa hyväksihavaituilla ja herkullisilla metodeilla, ravinteiden biosaatavuus kasvaa ja ruoansulatus paranee. Ja usein myös huomataan, että se uudenlainen teollinen prosessi ei ollutkaan alkuhypetyksestä huolimatta lopulta hyväksi juuri muulle kuin teollisuuden mittakaavaetujen maksimoimiselle. Maidossa tästä on paljon viitteitä ja alustavia aihetodisteita, etenkin homogenoinnin kohdalla. Mutta en ole tässä henkilökohtaisesti niin kiinnostunut detaileista; kokonaiskuvan logiikka kiinnostaa enemmän. Tim Ferriss sanoisi, että on epistemologista arroganssia luulla tietävämme, mistä maito tai vaikkapa pihvi koostuu, ja mikä sen rakenne on. Meillä on aina vain tämänhetkisen karttamme tarkkuus, tämänhetkisen instrumentin resoluutio – ja tämänhetkisten kysymysten osittaiset vastaukset. Silloin kun suurin osa tuntemattomistakin tekijöistä on tuntemattomia, tarvitaan sumeaa logiikkaa – ja monimutkaisten systeemien kuten ravinnon kanssa tarvitaan systeemiteoreettista ja jopa biologista ajattelua, joka ei ole pelkkää kemiaa tai mekanistista palikkafysiikkaa. Tämä tarkoittaa nöyryyttä havaintojen edessä, silloinkin kun niistä ei ole vielä osattu edes rakentaa osuvaa tutkimusasetelmaa, saati ehditty tehdä kaikkia pätevän prosessin vaatimia vertaisarviointeja. Liian monimutkaista ja liian tuntematontakin voi tutkia – siten kuin ruokaa on tutkittu tuhansia vuosia: kun teen näin, tulee parempi tuoksu, maku, fiilis. Kyse voi olla hyvinkin hienovaraisesta nyansseista, hiljaisesta tiedosta ja nykytutkijalle huomaamattomien detailien merkityksestä.

Yhtäkkiä meillä on systeemi jossa kaikki pitää perustella mekanistisella, lineaariseen kausaliteettiin jumahtaneella palikkatieteellä, ”tai sitä ei ole olemassa”. Ja sitten kun ihmiselle tulee mahakipu, pitää siitä olla objektiivinen todiste, joka täytyy saada jonkun virallisesti hyväksytyn byrokratiaprosessin kautta. Sata vuotta sitten elänyt kokki Ranskan maaseudulla oli viisaampi. Mitä meille tapahtui? Tekikö ruokavalion määrällinen ja laadullinen köyhtyminen ajattelustammekin köyhempää? En tiedä, mutta Shakespearen teoksissa sanojen diversiteetti on laajempi kuin juuri missään mitä nykyään kirjoitetaan – vaikkei Williamilla ollut käytössään edes Wikipediaa.

Tottakai missä tahansa salapoliisityössä kannattaa käyttää kaikenlaisia todistustapoja, vihjeitä ja tutkimusmenetelmiä. Taitavasti, tarkoituksen mukaan, käytännössä myös kustannustehokkaasti. Ei kannata odottaa vertaisarviointia silloin, kun kokemus sanoo selvästi että tietynmerkkisestä rasvattomasta maidosta tulee vaikkapa limaa lapselle, ja nenän vuotaminen vähenee kun maito vähenee. Tietenkään tämä ei ole täydellinen tutkimusmetodi, kuten ei mikään muukaan. Heuristiikkoja valitessa muutkin tekijät merkkaa kuin virallinen pätevyys tai traditionmukaisuus.

Luuliemen hyödyt eivät todennäköisesti kovin hyvin löydy reduktionismin lineaarisella kausaliteetilla eli ”yksi tekijä, yksi vaikutus” -tasoisella ajattelulla. Luuliemessä, kuten kaikessa ruoassa, on kyse kokonaisuudesta, jonka kaikkien ainesosien ja muotojen ja kehon ja ruuansulatuksen välisten interaktioden relevantissa ymmärtämisessä ollaan vielä alkutekijöissä. Ravintotiedettä maallikkojournalistina tutkinut Michael Pollan totesi oman näkemyksensä: ”Ravintotiede on kuin kirurgia 1600-luvulla: mielenkiintoista, mutten ihan vielä hyppäisi leikkauspöydälle.” Nöyryyttä kehiin: voidaan olla lähes varmoja, että kokonaisten ruoka-aineiden ja perinteisten reseptien hyvyys perustuu hyvin pitkälti muuhun kuin yksittäisten ainesosien yksittäisiin vaikutuksiin. Vaikka toki yksittäisiä ainesosia tutkimallakin voi löytää sinänsä kiinnostavia keskustelun aiheita & ideoita apurahahakemuksiin.

Olen taipuvaisempi uskomaan, että perinteinen luuliemi toimii paremmin kuin maito, jota ei juurikaan ole juotu – paitsi hapatettuna, eikä koskaan teollisesti prosessoituna. Teollisesti prosessoidun maidon juominen on uuden ajan ihmiskoe. Tuhansia vuosia testatulla luuliemellä voi jokainen tehdä omia ihmiskokeita; tähän asti kaikki kaverit ovat kehuneet suunnilleen maasta taivaisiin. Oma suosikkini on luomulohen keitto, jossa päät ja perkeet, sekä runsaasti ainakin raffinoimatonta suolaa, sipulia, sitruunaa. Kanakeittokin on erinomaista luineen ja nahkoineen, kuten aina ennen suurteollisuuden ja einesmainosten aikakautta.

Entä, jos sekä magnesium että kalsium imeytyvät maidosta kehnosti – jo sen takia että kummankin imeytyminen vaatii vahvasti happaman ympäristön, ja maito toimii kemiallisesti happopuskurina? Se, että voisimme oikeasti tietää näitä asioita, on Tim Ferrissin kuvaamaa epistemologista arroganssia, eli tieteenfilosofista ylimielisyyttä. Entä, jos olemmekin tosiaan vasta 1600-luvun kirurgian tasolla, ja luulemme tietävämme, mitä kehossa tapahtuu? Mitä, jos asiat ovat tosi paljon monimutkaisempia todellisuudessa, kuin tämän hetkisessä kartassamme? Mitä, jos luonto toimii tavoilla, joita voimme jo hyödyntää kun observoimme nöyrästi, ja ymmärrämme että myös tekijöillä joiden vaikutusta emme ymmärrä tai osaa edes ajatella, voi olla silti merkitystä lopputulokseen? Mitä, jos minun ei tarvitse tietää mistä kaikesta se johtuu että rajusti käsitelty ja rakkaudettomasti kohdeltu teollisuusruoka maistuu ja tuntuu pahemmalle kuin vaikkapa se esiteollisen ajan reseptillä valmistettu luuliemi?

 

Artikkelin loppupuolella Timo pyytää näyttämään, missä muka diabeetikoille suositellaan virallisesti pullaa? Täältä löytyy, niin uskomattomalle kuin se kuulostaakin:

https://www.diabetes.fi/terveydeksi/syominen/diabetes-lehden_keittokirja/kuukauden_reseptien_arkisto#Omenatytepulla

https://www.diabetes.fi/terveydeksi/syominen/diabetes-lehden_keittokirja/kuukauden_reseptien_arkisto#Jouluisetpullakierteet55kpl

Kyllä noissa valitettavasti ihan valkosokerilla mennään – toivottavasti saamme tähänkin yhdessä pian muutosta.

 

”Niin diabeetikot kuin muutkin terveellistä ruokavaliota noudattavat syövät mieluummin vähärasvaisia pullia tai marjapiirakkaa kuin rasvaisia leivonnaisia kuten viinereitä tai murotaikinapohjaisia leivonnaisia.”

Diabetes.fi

Meillä on tehtävää.

 

Vielä yksi korjaus: Tomi Kokko ei sano pitävänsä Valiota pahana korporaationa, vaan korporaationa, joka tavoittelee voittoa. Tomi ei sano, etteikö Valion sisällä voisi olla kaikenlaisia tyyppejä laidasta laitaan. On väärin piirtää toisen artikkelista mustavalkoinen karikatyyri, ja hyökätä sitten tätä kuvitteellista karikatyyria vastaan helppo voitto silmissä kiiluen. Mutta toisaalta se on okei, koska se on ihimillistä ja tarkoitushakuista – kuten kaikki inhimillinen toiminta. Myös tiede, jota me ihmiset tehdään. Me ollaan tuntevia olentoja, ja tykkään meistä juuri sellaisina. Kognitiivinen, rationaalinen, loogisesti perusteleva aivojen pintakerros on nimenomaan pintakerros.

 

Jatketaan keskustelua, kehittymistä, vaikuttamista ja viihtymistä. Tervetuloa tapahtumaan.

Vatsa kuntoon – Olli Sovijärven verkkovalmennus

Olli Sovijärvi oli Suomen ehkäpä suosituin lääkäri, jonka vastaanotolle saattoi olla yli vuoden jono, eikä hintojen nostaminenkaan ruuhkaa helpottanut. Olli tunnettiin kyvystään auttaa toivottomiakin tapauksia. Äitini pääsi pitkän jonotuksen jälkeen Ollin vastaanotolle, ja oli sen jälkeen kuin uusi ihminen, täynnä hymyä ja intoa. En kerro tässä kaikkea, mutta vihjaan, että Ollin osaaminen ja ymmärrys on syvempää ja hienovaraisempaa kuin julkisesti olisi kovin toimivaa tuoda esille.

Minut on tunnettu netissä tuotesuosittelijana, vuodesta 2009 saakka. Siinä olen arvostukseni ansainnut, tutkittuani terveystuotteita intohimoisesti omassa paranemisprojektissani jo vuodesta 2004 ja etenkin -05 alkaen. En ole ollut kovin vaikuttunut monistakaan tuotemainoksista terveysalalla, ja hifeimmässäkin nettikeskustelussa usein puuttuu kattavampi kontekstuaalinen ymmärrys, tai kokemus eri laatutekijöiden suhteellisesta vaikutuksesta. Olli Sovijärven suosituksista olen ollut kaikkein eniten vaikuttunut. Mistä tiedän, mitä Olli suosittelee? Moni yhteinen tuttu on käynyt hänen vastaanotollaan, ja saanut joskus lyhyen, joskus pitkänkin listan lääkärin määräyksiä. Toisinaan olen saanut todeta Ollin suositukset omiani hifimmiksi tai järkevämmiksi.

Sovijärvi taitaa olla yksi noin kahdesta suomalaisesta, joka on opiskellut ns. integraalista ajattelua Amerikanmaalla. Integraalinen malli antaa välineet tarkastella todellisuutta hyvin eri tavalla, tehokkaammin kuin Suomessa tai terveysalalla on ollut normaalia – jämähtämättä pieniin bokseihin. Arvostan miehen taipumusta auttaa toisia auttajia, tukea kollegoita ja mentoroida alan vaikuttajia kulissien takana. Four Sigmaticin Markus kertoi samaisen Sovijärven olleen yksi arvostetuimmista levynpyörittäjistä pääkaupungin musaskenessä. Edelleen DJ OlliS saattaa heittää keikan tai pari kaudessa, ainakin Liftedin järkkäämissä alkoholittomissa bileissä (jotka pidetään tänä vuonna Paulig Kulmassa!). Musadiggareiden mukaan edellisillä rundeilla kaveri oli aivan liekeissä.

Miksi Olli tekee nykyään verkkokurssia, kun lääkärinäkin vienti vetää? Koska vanhan terveysalan ytimessä vallitsee varsin vahva konformismi, jossa kollegat antavat toisiaan ilmi, mikäli joku hoitaa potilaita ”tavallisesta poikkeavalla tavalla”. Pitää toimia kiltisti koneiston rattaana kuten muut; ei saa innovoida, kehittyä saati varsinkaan kokeilla uutta.

Kaikkien alojen parhaat tekevät asioita eri tavalla. Jos he tekisivät työnsä normaalisti, olisivat toiminnan tuloksetkin normaaleja. Kun tahtoo olla erinomainen ja normia parempi, täytyy olla erilainen ja muita parempi tai vähintään uskaliaampi – mistä ei normityypit aina tykkää. Kukaan ei haluaisi tunnustaa jämähtäneensä staattiseen keskinkertaisuuteen – ja jos tarjoutuu mahdollisuus vetää innokkaampia alas anonyymillä kanteluilmoituksella, liian moni suomalainen sortuu sellaiseen. ”Tilaisuus tekee varkaan”, ja lääkäreillä näitä houkutuksia riittää.

Sovijärven leipätyö meni paperisodaksi ja raskaan byrokratian kanssa tappeluksi. Nykyään hän auttaa asiakkaita tavoilla, joissa ei tarvitse kysyä lupaa isolta instituutiolta saati sensuurivirastolta. Verkkokurssi on niin tuore toiminnan muoto, että siellä saa sanoa sitäkin, mitä monen vanhanaikaisemman viran puolesta joutuisi kuiskailemaan varovaisemmin. Siksi olen innoissani Olli Sovijärven verkkokurssista. Olli on epätavallinen huippuosaaja, oli kyse opinnoista, harrastuksista, itsensä loppuunpolttamisesta ympärivuorokautisessa lääkärintyössä, uusimman tiedon opiskelusta internetissä, elämänmuuttamisesta, potilaiden parantamisesta… Ja nyt hän auttaa meitä hänelle läheisessä aiheessa, jossa jonoa oli aina enemmän kuin Ollilla aikaa. Suomi ei aina anna tilaa poikkeuksellisen intohimoisille huippuyksilöille, mutta internet ja uusin teknologia sallii epätavallisen erinomaisuuden:

Vatsa kuntoon -verkkovalmennus

Vatsa kuntoon -verkkovalmennus. Tule mukaan: http://biohakkerit.fi/kirja/vatsa-kuntoon-valmennus-verkkokurssi/

Publié par Biohakkerin käsikirja sur lundi 30 janvier 2017

 

Kurssilla Olli Sovijärvi kertoo hänen omista pitkäaikaisista vatsaongelmistaan – jotka hän on sittemmin selvittänyt. Olli on kaivanut internetin infoviidakkoa – jotta me muut päästään vähemmällä.

Pidän päräyttävistä teorioista, kiehtovista ajatuksista – mutta eniten tykkään tosielämän kokemuksesta. Koska itse ei ehdi kaikkea yhden laiffin aikana kokeilla, kannattaa hyödyntää myös toisten kokemusta; oppia viisaampien onnistumisista.

Olli kertoo ravinnon antiravinteista – joista Biohakkerin käsikirjassakin kattavasti puhutaan. Puhun usein ”ravinnetiheän” ruuan puolesta – mutta joskus ravinnetiheyden tai aidon ruuan mukana voi tulla myös melkoinen kasa aineita, joilla kasvi suojautuu syödyksi tulemiselta! Näitä on aina osattu prosessoida ruuasta pois – tätä sanotaan ruuanlaitoksi. Nykyään ruuanlaitto on kaukana siitä mitä se on alunperin ollut. Itse tykkään tässäkin kuunnella kehoa. En pelkää antiravinteita, kuten fytaatteja, oksalaatteja tai saponiineja – mutta kiinnitän huomiota, milloin ruoka sulaa erityisen hyvin, ja missä siitä jää erityisen hyvä olo. Aiheesta lisää biohakkerimaisen tarkkaa tietoa Ollin kurssilla, ja sen linkeissä.

Toisella viikolla tulee asiaa ummetuksen aiheuttajista: nesteytyksen ja liikkeen/flown/jumpan/jammailun puute, tietyt lääkeaineet, toksiset rautavalmisteet… Ja kuinka paljon asiaa voi auttaa magnesiumilla, nesteytyksillä, ja jopa mct-öljyllä tai c-vitamiinillakin. Ihanana Sovijärven suosituksena, minullekin tällainen tuote (Squatty Potty) on ehkäpä ylivoimaisesti tärkein koko vatsan hyvinvoinnille. Vaikka sanon usein, että ihminen on enemmän kuin pelkkää mekaniikkaa, monesti parhaita tuloksia saa muistamalla mekaanisen tason perusasiat, jo ennen hienovaraisempia hifistelyitä. Asento voi vaikuttaa enemmän kuin ruoka; jammailu, sheikkailu ja pikku tanssahtelu saattaa auttaa terveyttä – ja vatsan toimintaa – enemmän kuin lisäravinteet.

Kolmannella viikolla tulee kivat periaatteet ja tarkemmatkin tuotesuositukset ärtyvän suolen parantamiseen. On kiva nähdä, kuinka kaveri jolla on paljon potilaskokemusta, opettaa näitä asioita. Sovijärvellä on sekä lääkärin kokemus ja auktoriteetti – että myös munaa heittää lääke-edustajan korruptionäytteet seinään ja näyttää konnalle ovea. Pitää potilaan puolia, vaikka olisi helpompi kulkea laveaa tietä lauman perässä.

4. viikolla mm. vahvojen värien merkitys hyvien bakteerien ruokkimiseen – ja Ollin probioottisuositukset.

Viidennellä viikolla mennään ruoanlaiton parantamiseen. Alunperin ruuanlaitto on ollut safkansulatustyön helpottamista: uutetaan makuja eli ravinteita jo valmiiksi rasvaan ja nesteeseen; pehmennetään ja elävöitetään raaka-ainetta helpommin sulavaan, herkumpaan ja ravitsevampaan muotoon… Nykyään ruuanlaitto on liian usein lähinnä ravinteiden ja makujen tuhoamista. Avainsanoja: hellävaraisuus, hapelta suojaaminen, hapatteet, herkät entsyymit, herkkien mikrobien arvostaminen. Lämpö. Veden lisääminen. Rasvojen suojaaminen mausteilla. Hyvä suola.

Sovijärvikin suosittelee ruuansulatuskoneiston kunnostamiseen selleri- ja porkkanamehua, ja monenlaisia kitkeriä yrttejä. Vatsaa korjaavien ravintolisien listaa katsoessa tulee taas mieleen: kaiken tuon saa parhaiten siitä, millä vatsavaivat on perinteisesti parannettu, eli kokonainen kanakeitto nahkoineen, yrtteineen ja kasviksineen. Tai luuliemi, tai kalakeitto kokonaisesta kalasta. Vaikka vanhanaikainen lampaanpääsoppa. Edullisempaa, maukkaampaa ja tehokkaampaa kuin parhaatkaan tehotuotteet yhteensä – niin erinomaisia kuin terveystuotteista hifeimmät todella ovat. Mieluummin teen elämästäni herkullista, kuin pillerintäyteistä – vaikka olenkin yksi parhaita pilleriexperttejä. Kylkeen ”probiootteja” eli mitä tahansa herkullista hapatetta tai hapanjuomaa, ja on kumma jos ei vatsa ala huutaa hallelujaa.

Uskon, että ensi vuonna alkaa Suomessakin lisääntyä luuliemet ja elävät hapatteet ravintoloiden tarjonnassa. Ei meidän suomalaisten tarvitse enää kärsiä vatsavaivoista. Innostuimme vaan hygieniasta niin paljon, että päätimme steriloida safkat kuoliaaksi, tappaa omatkin mikrobit antibiooteilla – ja jättää ruuanlaitosta pois vatsaystävällisimmät ainekset hintavan filelihan ympäriltä. Multakin piti pestä pois porkkanasta – ja myrkyttää maaperä lähes steriiliksi RoundUpilla ja muilla maatalousmyrkyillä. Onneksi olemme alkamassa ymmärtää, että vatsakivutkin paranevat kestävällä tavalla vasta kun alamme arvostaa ekosysteemiä mikrobeineen, sisällämme ja ympärillämme.

Aletaan ottaa rennommin, sekä ”epäpuhtauksien” tai ”likaisten osien” syömisessä että elämässä muutenkin. Jäykistely aiheuttaa ummetuksen lisäksi ummehtuneita ruokasuosituksia ja vielä jäykempää hygienialainsäädäntöä. Ratkaisu löytyy ravitsemuslaatikon ulkopuolelta: musiikki irrottaa lanteita tehokkaammin kuin edes magnesiumglysinaatti.

Tykkään, kuinka Sovijärven opetuksessa yhdistyy iso kuva, ja kokemuksen tuoma hifistelytieto. Suositukset ovat tarkkoja ja laadukkaita. Niistä löytyy niin helposti saatavia vaihtoehtoja, kuin harvojen tuntemia aarteitakin.

Kuudennella viikolla mennään stressin tarkoituksenmukaistamiseen. Tähän löytyy erinomainen video Tomi Kokolta, joka on mestari säilyttämään pilkettä silmäkulmassa hurjatahtisen huippusuorittamisen keskelläkin:

Minullakin luonto auttaa parhaiten, kun tarvii sitä parasympaattistakin eli chillaus-hermostoa välillä päästää niskanpäälle. Keho ja vatsa voi hyvin, kun teen työstäni kivempaa, viettäen samalla laatuaikaa ihanien tyyppien kanssa – ja tauolla voin kävellä rantojen, puistojen kautta, makoilla kalliolla, polkea pyörällä kivoille paikoille, tai mikä tuntuu hyvälle juuri siihen hetkeen. En tiedä parempaa lääkettä vatsaan ja terveyteen, kuin että elämä maistuu herkulliselle ja houkuttelevan ihanalle. The One Thing -kirja on auttanut etsimään tärkeimmän prioriteetin, tekemään sitä rauhassa, välittämään vähemmän muusta – ja parempi priorisointi jättää tilaa myös rentoiluun – sen lisäksi että selvemmällä focuksella raskaampikin työ sujuu rennommin.

En voisi kovin hyvin, jos yrittäisin pitkiä aikoja vain olla. Tarvitsen itseäni isomman tarkoituksen, ja itsekkäitäkin unelmia. Silloin sekä lepo että tekeminen palvelee innostavaa tarkoitusta, ja hyvinvointi palkitsee kokonaisvaltaisemmin.

”Stressinhallinta”-keinoissakin minulle parhaiten toimii ne herkulliset, joista saan nauttia passiivisesti. Kuten kivan kävelyreitin valitseminen, sen joka houkuttelee. Tai puoleensavetävälle nurmelle jääminen matkan varrella, kun sille tuntuu.

Seitsemäs viikko kertoo, mistä allergiat saavat alkunsa – ja kuinka niistä päästään. Olin minäkin allerginen vaikka mille… enpä ole enää.

Jos kiinnostaa oppia monipuoliseen kokemukseen perustuvaa vatsa-asiaa suoraan Suomen vatsagurulta, seuraava Sovijärven Vatsa kuntoon -verkkokurssi alkaa 28.8.!

Klikkaa tästä mukaan!

 

 

 

Tästä voit lukea Viidakkomiehen vatsaseikkailun ensimmäisen osan:

Vatsa kuntoon (tutkimusmatka, osa 1)

 

Vatsa kuntoon (tutkimusmatka, osa 1)

Elli (nimi muutettu) pyysi apua ruuansulatukseen – jossa mikään tai kukaan ei ole osannut auttaa, ja ”kaikkea on kokeiltu” – ja ”mikään ei tunnu sulavan kunnolla”, ja aina tuntuu pahalle ruuan jälkeen. Tahdon tarttua haasteeseen, ja samalla saan syventyä aiheeseen.

Paraneminen on aina osittain hakuammuntaa: tarkimmatkin teoriat ravinnon ja kehon toiminnasta ovat vielä varsin karkeita arvauksia. Paraskaan metodi ei voi ”luvata paranemista”, mutta moni hyvä juttu saattaa viedä vointia parempaan suuntaan. Olennaista on löytää yksi kiva keino, joka vie oloa jo selkeästi ylöspäin – ja sitten seuraava – kunnes lopulta kondis on parempi kuin perusterveillä. Usein minulta kysyttiin ”oletko todella parantunut ms-taudista?”, ja vastasin ”en tiedä, kun en ole käynyt kokeissa, mutta koordinaatio, tasapaino ja yleiskunto on jo parempi kuin parhaina urheilu-aikoina.” Paraneminen tarkoittaa kehon ja elämän kukoistusta, ei diagnooseihin jumahtamista.

Suomalaisilla on erityisen runsaasti vatsavaivoja – joista varmasti osa johtuu stressistä, sisäilmasta, d-vitamiinin vajauksista, heikosta ravinnosta, antibiooteista, kemikaaleista… mutta hankalia vatsoja tulee vastaan terveystietoisemmissakin piireissä. Myös hyvinvointipiireistä miltei puuttuu ainakin muutama tärkeä oivallus, joita haluan tässä juttusarjassa tuoda esille.

Elli lupasi, että saadaan jopa julkistaa hänen henkilöllisyys, jahka homma toimii! Jotta maaliin päästään, ohjeiden tulee toimia – todellisuudessa. Ei riitä, että ne ovat sinänsä hyviä ohjeita, vaan niiden täytyy olla käteviä ja miellyttäviä juuri hänelle. Haetaan siis ne helpoimmat lisäykset ja laadunparannukset, joilla juuri tämän potilaan on kiva lähteä liikkeelle. Hänen tapauksessaan se tarkoittaa mm. että eläinkunnantuotteet ovat enimmäkseen poissa laskuista.

Huikea terveys harvoin tulee edes parhaisiin expertteihin luottamalla – sen enempää kuin viulunsoittotaito käymällä kerran tai pari oikealla asiantuntijalla. Isoin vaikutus, kaikessa kehittymisessä, tulee omasta omistautuneisuudesta, aiheeseen ihastuen. Hankalimmat tilanteet, jotka eivät ole parantuneet yhdellä tai edes kymmenennellä vastaanottokäynnillä, kysyvät kokonaista rakastumisprosessia – samoin kuin tennispelaajana kehittyminen kysyy treenikentällä viihtymistä ja itsestä lähtevää pohdinta-intoilua. Tässä jokaisen omassa kehitysseikkailussa voi yksittäisiä käyntejä enemmän auttaa mukana kulkeva mentori, jolla on jo kokemusta saman matkan kulkemisessa. Olen päätynyt usein kulkemaan sellaista matkaa, ja saanut myös paljon hyvää mentorointia.

Vatsa-seikkailun jokaisessa jaksossa syvennyn yhteen tietolähteeseen, ja poimin sieltä juuri Ellille jotain ihanaa, ja myös sinulle jakoon jotain valaisevaa!

 

DR. AXE – EAT DIRT

Perus juttuja: tottakai vatsalle on haitaksi kaikki tosi teollinen: kehnot maitotuotteet, heikot viljat, raffinoidut sokerit, keinorasvat, kiinavalmisteiset lisäaineet… ja niitä on hyvä opetella päivittämään parempiin herkkuihin, kuten Supermarket Survivalissakin treenaillaan. Muttei se minunkaan kokemuksessa ihan niin simppeliä ole ollut: onnellinen ja rento vatsa toimii mukavammin, vaikka sitten pitsalla super hauskojen frendien seurassa. Hyvän suolan, monipuolisten makujen ja mm. omega-rasvojen myötä voi vatsahapon tuotanto ja limakalvojen kestävyys lisätä syömisen joustovaraa – verrattuna aikoihin jolloin olen syönyt ehkä hifimmin, mutta myös joiltain osin riisutummin. Nykyään tunnen voivani syödä suunnilleen mitä vaan missä vaan, koska masu alkaa olla terästä, ja toisaalta mitään kovin kehnoa ei tee mielikään.

Dr. Axe puhuu kirjassaan teurasjätteistä valmistettujen perinteisten keittojen tai lienten tärkeydestä – ja ylistää mullan merkitystä, hyvinvoivasta maaperästä, mieluiten mahdollisimman teollisuuskemikaalivapaassa ekosysteemissä. Yksi kiehtovimmista suosituksista on nauttia noin puoli grammaa laadukasta multaa päivässä, esim. lähi-luomu porkkanasta, jonka huuhtelee hanan alla, muttei hankaa liian puhtaaksi. Oma puutarha on toki vielä parempi – tarjoten myös suoraa ihokosketusta maahan ja multaan.

Dr. Axen ohjeissa tykkään, kun mukana on länsimaisen lisäksi itäisempää ymmärrystä erilaisten kehojen tasapainottamisesta, kuten pian tullaan näkemään: se mikä on ihanan raikastavaa ja avaavaa tietylle keholle tiettynä vuodenaikana, voikin olla toisessa tilanteessa liian kylmää, märkää ja makeaa.

 

Kuinka lähdemme Ellin kanssa liikkeelle?

– Teimme Dr. Axen vatsatestin. Se ei tietenkään ole täydellinen, enkä pidä kaikkia Axen ohjeita täydellisesti Suomen oloihin sovellettuna, tai muutenkaan joka kohdassa parhaina mahdollisina – mutta nekin ovat mahdollisesti hyödyllisiä johtolankoja, matkalla kohti onnistumisia ja kokemuspohjaisenkin intuition tarkentumista. Ellin vatsa meni tässä testissä lähimmäs ”candida gut” -nimistä vaihtoehtoa, vaikkei varsinaista candida-ongelmaa juuri olekaan. Dr. Axen Candida Gut -suosituksista omaankin intuitiooni juuri Ellille sopii ainakin multa, luonto, meressä tai luonnonvesissä uiminen, elävät hapatteet ja muut runsaiden probioottikantojen ja etenkin maaperäisten probioottien lähteet (SBO, soil-based organisms). Selkeästi hänelle tekee hyvää juoda ja syödä enemmän lämmintä. Aamuveden sijaan aamutee toimii paremmin. Lämpimäksi blendattu kasvissosekeitto-tyylinen smoothie voi toimia kylmää pirtelöä paremmin. Kitkerät maut tekevät varmasti hänelle hyvää, ja vahvistavat mahahappojen toimintaa, kuten hyvä suolakin tekee. Kitkeryyttä voisi tulla vaikka lääkinnällisistä sienistä tai kitkeristä vihreistä ja jopa villivihreistä, ehkäpä sen lämpimän rasvaisen suolaisen mausteisen kasvissose-smoothien seassa. Kudoksia vahvistavaa kollageeniakin voisi kokeilla samaan pirtelöön.

Jopa luomu- tai puutarhaomena saattaisi toimia paremmin uunissa lämmitettyinä, kanelilla koristeltuna – tai lämpimän smoohtien seassa – kuin raakana ja kylmänä. Hyväkään hedelmä- tai porkkanamehu ei ehkä ole hänelle paras idea, mutta selleri- ja kaalimehu, etenkin vastapuristettuna, saattaa olla sitäkin osuvampi – ja miksei sinne voisi sitten laittaa sekaan myös sopivasti makeutusta ja laimennusta: hyvää vettä, elinvoimaista hunajaa, luomuporkkanaakin. Valmismehut ovat hankalia, kun niistä puuttuu elintärkeät entsyymit (paitsi painepastöroiduissa vaikuttaisi säilyvän osittain). Mieluummin kääntyisin valmisjuoma-tilanteissa kookosveden puoleen – jota onneksi löytyy jo yhä useammasta marketista, ja jopa huoltoasemilta – ja ihaniin kombuchoihin ja kefiireihin joita saa terveyskaupoista.

– Aamuun lämmin Pukka– tai Yogi-tee, jossa ainakin lakujuurta (licorice root) – ja sekaan raffinoimatonta merisuolaa, sekä sitruunaa tai viinietikkaa. Määrät maun mukaan – eikä suolaa tarvitse säästellä. Nauti siis lämmintä vatsaystävällistä yrttiteetä, ja ripauta kuppiin laadukasta suolaa ja purista sinne myös sitruunaa maun mukaan.

Yogeissa, ja muutenkin pussitee-osastolla, vältän sanaa ”luontainen aromi”, koska se ei ole kovin luontainen. Jos se ”luontainen aromi” on itsessäänkin sertifioitu luomuksi, tai mainitaan sen olevan nimenomaan eteerisestä öljystä, ”essential oil”, silloin se on minullekin jees. Jos siinä lukee vain ”natural flavor” tai ”luontainen aromi” tai ”luonnollinen aromi” ilman sen kummempia tarkennuksia, valitse parempi tuote. Ja tsekkaa, mitä yhdellä oman elämänsä ihmeparantujajalla, LiikeMies Valpiolla, on sanottavana tee-aiheeseen:

– Sellerimehu: sisältää monenlaisia suoloja mahahappotuotannon elvyttämiseen, ja tekee muutenkin ihanuutta ruoansulatukselle ja vatsan voinnille. Myös kaalimehu voi olla mahtava! Kaupasta saatavaa hapankaalimehuakin voisi testata. Kaikessa pointtina on tarjota jotain kivaa kokeiltavaksi, ja fiilistellä tekeekö sitä mieli, tuntuuko hyvälle, tuleeko hyvä olo. Kymmenestä jutusta vaikkapa kolme voi olla sinun juttuja.

Laitettiin heti Dr. Axen ajatuksia testiin, ja kuten saatoin olettaa, Elli tykkäsi kombuchasta, ja muistakin hapatteista, ja jopa monien suussa etovan makuisesta hapankaalimehustakin. Hänen tapauksessa todella kaikkein tärkeintä tuntuu olevan saada valtavasti probiootteja eli hyviä mikro-organismeja mahaan – runsaasti eri kantoja sisältävistä luonnon lähteistä.

Nykyään ymmärretään, että probioottien määrää tärkeämpää on ekosysteemin biodiversiteetti eli mikrobikantojen monimuotoisuus – ihan kuin luontokaan ei oikeasti parane lisäämällä sinne enemmän yhtä ainetta tai yhtä eliölajia, vaan tukemalla olosuhteita jotka mahdollistavat monimuotoisuuden kukoistuksen; kehityksen kohti harmonista kompleksisuutta. Kaikki ruokaan ja terveyteen liittyvä länsimainen palikka-ajattelu, maataloudesta lääkkeisiin ja safkalajikkeiden jalostuksesta probioottituotteisiin, perustuu yksittäisen ”taikaluodin” tai ”tehoaineen” määrän lisäämiseen, ja samalla lajikkeiden tai ainesosien lukumäärän vähentämiseen; laadukkaan ja kauniin kokonaisuuden tuhoamiseen. Ellin kohdalla halutaan tässäkin toimia vastoin normia, eli luoda kestävää ja itsestäänkehittyvää hyvinvointia, joka perustuu runsaaseen diversiteettiin eikä jäykän yksisilmäiseen insinöörimentaliteettiin. Esimerkiksi paljon hehkutetusta ja varsin hintavasta Vivomixxista ei ollut hänelle tuntuvaa iloa. Kehotin tekemään omia villivihanneshapatteita, ja kaupan hapatteista ainakin luomu- tai lähihapankaalit ovat edullisia. Sosiaalisissa tilanteissa kombucha ja kefiiri voivat olla ihania juomia – ja yhä useampi hengailupaikka tarjoaa jo teollisuukaljan rinnalle myös aitoa kombuchaa seurustelujuomaksi. Terveyskaupan vatsatuotteissa kääntäisin katseet Mikroveda Lifen suuntaan.

Toiseksi tärkeintä, heti probioottien jälkeen, tuntuu olevan mahahapon, ”ruoansulatuksen tuli-elementin”, vahvistaminen – ja Elli on tykännytkin myös kaikesta tähän tähtäävästä, kuten suolasta ja sitruunasta lämpimän aamuteen seassa, sekä sellerimehusta. Myös vastapuristettu luomukaalimehu maistui, ainakin multaa sisältävällä luomu-multaporkkanalla sopivasti makeutettuna.

Seuraavaksi kokeilemme mahdollisimman tasokasta omega kolmosta, jos jonkun sellaisen maku miellyttää – niin että voi ottaa reiluakin annosta. Tämän on huomattu auttavan herkkää vatsaa vahvistumaan. Sekä jotain pii-tuotetta, kuten piihappogeeli. Suosittelen juomaan nokkos-teetä – tai käyttämään nokkosta mm. keittojen maustamiseen.

Ystävämme ei kauheasti välitä eläinkunnan safkoista, mutta testasimme myös, mikä fiilis hänelle tuli kalakollageenista – ja se oli varsin jees.

Ellillä on siis ollut vatsa pipinä pitkään – niin että ruoan jälkeen tuntuu pahalle tai kipeälle, eikä sieltä oikein ”mikään tunnu imeytyvän” kunnolla. Lähdetään siis vahvistamaan:

– ”ruoansulatuksen tulta” eli länsimaisella kielellä mahahappoja: suola, yrtit, kitkerät, selleri- ja kaalimehut..

ja

– limakalvojen kuntoa: omega, pii, kollageeni…

ja ennen kaikkea

– mikrobikantojen moninaisuutta: multaporkkanat, luontokosketus koko keholla, ihanat hapanjuomat ja muut pastöroimattomat hapatteet…

Lisää poweria, joustoa ja kestävyyttä koko ruoansulatukselle.

Seuraavissa jaksoissa lähdetään tutustumaan mm. Olli Sovijärven Vatsa kuntoon -valmennukseen! Samalla seurataan Ellin tilanteen edistymistä, ja metsästetään mieluisimpia käytännön keinoja jotka jäävät sankarillemme maukkaimmin ja kätevimmin käyttöön.

Kuuntele tästä audio, jossa kokenut ammattilainen Tanja Soila auttaa meitä ymmärtämään vatsa-asioita paremmin, ja hyvinvointia muutenkin:

Tanjan oma tarjonta löytyy osoitteesta:
NaturSole.net

Ihana ja osaava Tanja jakoi meille viisauttaan aiheesta ja sen ympäriltä.

SuperCan – tulevan trendin ensimmäinen iteraatio?

Jokainen vaikuttaja hukkuu nykyään tavalla tai toisella inboxeihin. He ratkovat ongelmaa eri tavoin – mutta kukaan ei tunnu keksivän ongelmaan kovin täydellistä ratkaisua. Vastaamattomat viestit vievät vähintäänkin tilaa, mutteivät anna paljoakaan.

Sosiaalisessa mediassa suosittu Tai Lopez totesi osuvasti: ”lakkasin vastailemasta – koska en tienaa juurikaan rahaa inboxissa”. I stopped doing e-mail – because I don’t make money doing email.

Mitä, jos inboxissa olisikin rahaa? Mitä, jos jokainen yhteydenotto olisi mietitty ja valmisteltu tarkasti ja vaikuttajan aikaa tai huomiota korkealle arvostaen?

Kuulin ensimmäisestä tällaisesta systeemistä viime vuoden lopulla. En ole varma, onko se tullut vielä markkinoille. Tänään istuin palaverissa, jossa kuulin Supercan-nimisestä iPhone-sovelluksesta, joka on jo toiminnassa. Käyttäjiä on vasta noin sata, eli homma on täysin alussa. En halua tässä blogauksessa niinkään erityisesti mainostaa juuri Supercania, koska en voi tietää tuleeko juuri siitä se kaikkein mukavakäyttöisin ratkaisu, vai jostain muusta. Haluan vaan sanoa, että tässä on tosi monia vaivaava yleinen ongelma, joka pahenee vuosi vuodelta – ja vihdoin sitä on lähdetty ratkaisemaan. Lopputuloksena lopulta minäkin voin saada helpommin ja reilummin yhteyden vaikka Cheekkiin tai presidenttiin asti – ja Cheek tai preseidentti voi saada inboxissa käytetylle ajalleen reilun vastineen. Ja kolmantena hyötynä yhteydenottojen ja vastausten laatu paranee.

Tähän asti influencereiden eli some-vaikuttajien yleisin ansaintamalli on ollut mainostaa jotain Lorealia tai Oral Beetä – josta he itsekään eivät ole millään tavoin innoissaan, mutta kun jostain täytyy tienata jotta voi tehdä täysillä sitä unelmahommaa, blogaamista, somettelua.

Mitä, jos vaikuttaja voisikin tienata suoraan vastaamalla siihen kysyntään, siihen kyselytulvaan, jota huomio ja suosio tuo tällä hetkellä lähinnä ikävänä sivuvaikutuksena elämän taakaksi? Väitän, että tässä on seuraava tosi iso ja merkittävä trendi ja kehityssuuntaus. Tämä tulee kääntämään ongelman voitoksi, tehden vuosi vuodelta pahenevasta inbox-ongelmasta ratkaisun, joka samalla vapauttaa vaikuttajat isojen ja inhottavien mainostajafirmojen kahleista. Tämä tulee parantamaan kaiken tiedonvälityksen laatua, vapautta, itsenäisyyttä ja varauksetonta riemua jo hyvin pian vielä entisestään. Blogaajan ei tarvitse kyllästyä blogaamiseen eli tylsien massatuotteiden mainostamiseen, kun voi suoraan palvella innokkaimpia, tarvitsematta myydä edes omaa verkkokurssia, tai muutenkaan säätää tai järkätä yhtään mitään.

Ryhdyn itsekin testaamaan Supercania käytännössä – ja muitakin vastaavia sovelluksia mikäli niitä tulee pian markkinoille. En pelkää ollenkaan sitä, että joku ottaisi nokkiinsa, kun Ollin vastauksilla onkin jatkossa rahallinen hinta. Jos jonkun mielestä minun pitäisi tehdä päivittäin ilmaista työtä, tai hän suorastaan jopa vaatii minua antamaan aikaani ja osaamistani ilmaiseksi sattumanvaraisensekavasti kaikille kyselijöille, ei minulla kuitenkaan olisi sellaisen tyypin kanssa kovin todennäköistä mahdollisuutta luoda oikeasti hyvää suhdetta. Ilmaisia lahjoja vaativan energian voi jättää omaan arvoonsa. Hyvissä suhteissa kaikki lähtee arvostuksesta ja toisenkin ihmisen varauksettoman valinnanvapauden kunnioituksesta.

Juuri tänään yksi kaveri kyseli, miksei Tomi Kokko ollut vastannut hänen viestiinsä. Onko Tomi jotenkin vihainen, eikö hän tykkää minusta? Vastasin, että vastaisiko Cheek tai Elastinen sinun viestiin – tai kuuluisiko heidän edes vastata? Ei tietenkään. Tomi painii samassa sarjassa. Mutta heti kun Supercan-tyyliset sovellukset alkavat tulla osaksi kulttuuria, sinä saat Tomiin yhteyden – hänen määrittelemällä hinnalla, joka hänellekin sopii. Ja se saa sinut muotoilemaan viestisi hinnan arvoisesti. Kaikki voittavat, laatu paranee, viestintä vapautuu ja vaikuttajat alkavat vihdoin ansaita siitä, mitä heiltä ennen vaadittiin, oletettiin tai edellytettiin tekemään rajattomia määriä ilmaiseksi.

Se, että internetissä on voinut levittää tietoa pienemmillä kustannuksilla, on jo vapauttanut tiedon välitystä valtavasti. Mm. lautasmallista poikkeava terveystieto on saanut jalansijaa, koska vapaampia toimijoita on ollut entistä vaikeampi kontrolloida yhden saman virallisen totuuskoneiston vallan alle, heiluttamalla euroseteliä tai käyttämällä Valion sponsorisopimusta neuvotteluvalttina. Silti vaikuttajillakin on yhä ainakin omaan elämään liittyviä kustannuksia, kuten vuokra ja ruoka. Pian yhä suuremmalta osin nekin voi kuitata kommunikoimalla suoraan innokkaimpien seuraajien kanssa. Tämä katkaisee viimeisenkin valtapiuhan, jolla vapaiden vaikuttajien sanomaa on edelleen voinut jossain määrin kontrolloida tai korruptoida valtarakenteen taholta. Tämä on paras mahdollinen uutinen meille kaikille ja mm. koko hyvinvointialan tulevaisuudelle. Vapaudessa syntyy hyvää. Huono uutinen se on ainoastaan yhteen ainoaan oikeaan lautasmalliin uskoville kontrollifriikeille 😉 Kaikille muille vapaus synnyttää jatkuvasti uutta hyvää spontaanisti. Mahdollisuudet laajenevat, itsensä toteuttamiselle, toisten palvelulle parhailla lahjoillaan, ja yhteiselle ilonpidolle ilman sanomaa kontrolloivien sponsorien korruptoivaa eli meiningin tasoa rajoittavaa vaikutusta.

Luotan Sinuun

Luotan, että Elät ja uudistut.
Luotan, että olet hurjan onnellinen, ja loistat sitä koko maailmaan.
Luotan, että toimit vielä kauniimmin kaikkia ja kaikkea kohtaan, kuin olisin osannut kuvitellakaan, toivoa tai sinulta odottaa. 
Luotan, että keksit aina jotain vielä ihanampaa kuin oltaisiin hoksattu etukäteen sopia.

 

Luotan, että sinusta puhkeaa päivä päivältä jotain vielä kauniimpaa kuin tämä versio jonka halusin jo laittaa hyllylle lepäämään.

 

Näen, kuinka kukoistat, ja kaunis kosketuksesi saa maailman loistamaan.
Tiedän, että teet kuten sinusta tuntuu suorastaan ekstaattisen hyvälle ja hurjan oikealle – vaikket sitä aina osaisi selittää tai perustella mielen rajoittuneilla selitysmalleilla.
Luotan, ettet yritäkään käsitteellistää maailmaa kuoliaaksi, vaan virtaat sen mukana, aistien joka hengityksen ja hienovaraisenkin liikahduksen. Tunnen, kuinka vahvasti tunnet joka aistilla – silloinkin kun minä leikin hetken aikaa toisaalla.

 

Luotan, että elät valppaana, uteliaana – tai annat musiikin viedä kauas toiseen todellisuuteen.
Iloitsen, kun saan omallakin inspiraatiolahjallani kohottaa sinua korkeammalle.
Uskon, että olet uskollinen sisäiselle totuudellesi – silloinkin kun et osaa sanoittaa sitä.
Luotan, ettet koe tarvetta perustella sitä minulle.

 

Ymmärrän, että myös sinulle aika tällä pallolla on hurjan arvokasta; sinäkin tahdot keretä kokemaan ja elävöittämään tätä todellisuutta kokonaan ja kaikella mitä sinusta löytyy.
Luotan, ettet tykkää tylsyydestä, vaan tahdot maistaa elämää ja kaikkea sen magiaa.

 

Luotan, että hyvät tyypit ovat hyväksi toisilleen ja itselleen – jopa kompastuessaan. Tahdon auttaa sinua tapaamaan kaikkia ihania ihmisiä – tietämättä mitä siitä seuraa.
Parhaita lahjoja ei kuulukaan tietää etukäteen, ne ovat ylellisiä yllätyksiä, ja ihanimmat suhteet ovat joululahjoja täynnä.
Luotan, että me kaikki edetään ja eheydytään varsin hurjaa vauhtia, kohdatessamme maailma näin suoraan ja rohkeasti.
Tahdon, että lähdet kanssani matkalle kohti uusia maailmoja tai korkeuksia, joita ei olla ennen saavutettu.

Minulle luottamus ei merkitse sitä että ”luotan molempien pysyvän vaikka väkisin tiettyjen raamien sisällä” – kuten se useimmille merkitsee. Minulle luottamus rakkaudessa tarkoittaa samaa kuin luottamus kaikessa muussakin. Se, että päästän sinut sydämeeni, meinaa että pidän sinua niin huikeana tapauksena, ettei toista tarvitse mikromanageroida. Näen sinut ihmeellisenä olentona, jota en edes osaisi kohdella hallinnoitavana objektina tai tahdottomana omaisuuseränä – joten en viitsi edes yrittää. Näen sinun tekevän kauniita valintoja elämäsi pienissä ja isoissa tilanteissa, ajattelemattakin – uteliaana jokaisesta kokemuksesta myös oppien. Kehityt vapaudessasi valtavaa vauhtia; tykkään tukea sinua siinä, ja itsekin saan inspiraatiot kaikesta mitä sinussa näen. Autuutesi, intosi ja kauneutesi rikastuttaa valtavasti minunkin maailmaa ja monien elämää.

 

Voin ilmaista tässä hetkessä tuntevani ihanaa lämpöä kun olet siinä. Kohta johon kosketat, tuntuu kuin valolle tai tulelle joka leviää koko tähän huoneeseen. Tämä on totta, kaikki muu voidaan hetkeksi unohtaa.

 

Laatikossa ihmisestä kehittyy osaava olemaan laatikossa. Haluan lähelleni tyyppejä, joille vain taivas on rajana eikä ehkä sekään.

 

Voin olla vahvasti sitoutunut työsuhteeseen, kun se tekee minustakin päivä päivältä paremman, osaavamman, onnellisemman, inhimillisesti rikkaamman; laajentaa mahdollisuuksiani nauttia maailmasta ja antaa parastani hyvään paikkaan. Jos suhde alkaisi supistaa, toivon tajuavani poistua vauhdikkaasti.

 

Rakkaudessakin sitoudun auliisti suhteeseen, jonka tahtotilana ja todellisuutena on yhteinen laajentuminen. Saadaan kimpassa vielä ihanammin uusia kavereita, kokemuksia, luovuutta, syvää yhteyttä ja positiivista kasvua kuin erikseen. Rakastetaan elämää yhdessä jopa vielä enemmän. Ollaan yhdessä jopa vieläkin kauniimpi osa tätä maailmaa kuin erikseen. Soitetaan duettona ehkä vielä nautinnollisemmin kuin soolona. Rikastutaan sosiaalisesti ja elämäntehtävällisesti yhdessä juuri nyt jopa sinkkuaikaakin syvemmin. Otetaan ihan tosissaan se ”yhteisen matkan kulkeminen”. Liian moni pariskunta nykykulttuurissa kököttää laatikossa estäen toisiaan liikkumasta – koska yhdessä olo tuntuu tyhjälle, ja erikseen tuntuisi vielä tyhjemmälle.

Jos suhteemme ’päättyisi’ huomenna, molempien tilanne ja tulevaisuus olisi samantien tähänastisen matkan paras ja upein. Hyvät suhteet nostavat kaikin tavoin molempia. Kummastakin tulee vielä vapaampi ja itsenäisempi myös itsessään, eikä yhtään vähempää.

Muistetaan, miten mielettömän arvokasta meidän kaikkien aika täällä on. Sitä ei kovin helposti saa takaisin. Haluan luoda yhä upeampia, merkityksellisempiä, vaikuttavampia hetkiä – ja jos välillä tulen valinneeksi jotain muuta, sekin opettaa valitsemaan jatkossa taidokkaammin. En voisi enää jäädä jonnekin missä toinen käyttäytyisi kehnosti minua kohtaan, koska standardini ovat jo tietyllä tasolla – ja haluan nostaa niitä edelleen, oppien itsekin tuomaan yhä kohottavampaa energiaa joka hetkeen, aidompaa tunnetta ja voimaa joka tilanteeseen.

 

Kun alamme ymmärtää kuinka ihmeellisen lahja aikamme tällä pallolla on, voidaan alkaa kohdata ja suorastaan janota elämää, sen sijaan että suojauduttaisiin, paketoimalla se helpostihallittaviin bokseihin.

 

Luotan, että virtaat maailman mukana, aistien joka hengähdyksen ja hienovaraisenkin liikahduksen.

 

Usein kun naiset puhuvat miehistään, he rakastavat ”miehen ideaa”, parisuhteen ideaa enemmän kuin parisuhdetta itseään, kokemuksena ja elävänä prosessina.
Samoin miehet usein rakastavat ajatusta siitä että ”minulla on tällainen nainen”, enemmän kuin sitä aktuaalista kokemusta, seikkailua ja käytännön todellisuutta: kuinka kivaa ja kiehtovaa ihan oikeasti on leikkiä tuon toisen kanssa.

Sama pätee yhtälailla vaikkapa siihen, miten ihmiset puhuvat töistään. He rakastavat sosiaalisesti hyväksyttävää ajatusta työpaikasta, ettei tarvitse olla työtön, ja ”kaikki on hyvin”. He harvoin rakastavat työtä itseään, 
tai siellä käymistä. Intrinsic inspiration loistaa poissaolollaan, tai on jopa kokonaan kielletty tehdas-aikaisen työelämän kirjoitetuissa ja kirjoittamattomissa sääntörakenteissa. 
Työntekijät harvoin kovin intoapuhkuvasti rakastavat jokaista minuuttia niistä kahdeksasta tunnista siellä samassa sisäilmassa.

 

Kun me tahdotaan alkaa rakastaa töitämme, elämää, rakkautta ja parisuhteita, ainoa tie on alkaa elää sisäisistä tunteista käsin enemmän kuin sosiaalisista normeista. Sosiaalisesti normaalia ja hyväksyttävää on hoitaa terveyttä lääkärissä, töitä kokolattiamaton maustamassa sisäilmassa, parisuhdetta illalla telkkarin ääressä, ja perhettä stressaavien ruuhkavuosien keskellä. Minkään edellämainituista ei ole tarkoitus olla kivaa, kiinnostavaa tai edes kovin kehittävää, vaan tarjota sosiaalisesti hyväksyttävä kuori; taivaspaikka uhrausten kautta kuin keskiajan anekaupassa.

 

Ollakseen onnellinen, radikaalisti aito ja rohkean intohimoinen, etenkin rakkaudessa, on vielä toistaiseksi oltava outo ja epänormaali:

 

Kunnes aitoudesta ja onnettomien normien taaksejättämisestä tulee uusi normaali. Siitä on jo tulossa. Yhä useampi resonoi jo tämänkin postauksen kanssa, koska haluaa elämältä ja etenkin rakkaudelta tavallista enemmän.

 

Luotan luontoosi.

Hyvät Suhteet

Mistä rakentuu elämän rikkaus – sellainen, joka vain paranee vuosi vuodelta – jopa ilman taakkojen kasvua?

Onko olemassa suhteita, jotka luovat tosi paljon hyvää, jo ilman hidastavia sitoumuksiakin?

(lisää hyviä videoita @Instagram Stories)

Voiko hyvää tai jopa ihan parasta saada tai syntyä ilman hintaa?

Vielä toistaiseksi tuo on outo ajatus, mutta ainakin minun elämässä kaikki parhaat suhteet ovat juuri sellaisia: ei maksa mitään, ei vaadi mitään, antaa tosi paljon ja ihan parasta, synnyttää spontaanisti uutta hyvää ja vuosi vuodelta yhä ihanampaa – molemmin puolin, ja muidenkin nautittavaksi.

Hyvät suhteet kohentavat hyvinvointia, ulosantia, itseluottamusta, iloa – molemmille osapuolille, ja lisäksi vielä laajemmallakin tarkoituksella. Mitä runsaammin ja vapaammin sellaisia suhteita on kaikkien välillä, sen parempi kaikille.

Hyvä suhde saa laiffin tuntumaan upealle silloinkin, kun toinen ei ole paikalla. On vaan huikea fiilis kaikesta siitä mitä olen jo saanut, ja mitä toinen on saanut minulta, ja mitä ollaan luotu yhdessä. Kuinka ihanasti olette jo muuttaneet toistenne elämää. Se, että olette saaneet tutustua toisiinne, tekee jo molemmista parempia.

Hyvä suhde antaa paljon, vaikka vaatii vähän.

Suurin osa suhteistani ei vaadi yhtään mitään. Jos vaaditaan, siihen saa olla jokin expansiivinen syy: sitoudutaan toteuttamaan maailmaa muuttavaa ja kaikkia vaurastuttavaa unelmaa aikataulussa, vielä paremmin, nopeammin ja kestävämmin kuin spontaanisti olisi mahdollista. En enää kovin helposti suostu vaatimuksiin kontraktiivisista eli supistavista syistä – koska se on lähes aina kehno diili kokonaisuuden kannalta.

Syntyi suhteesta tai tulevaisuudesta mitä vaan, jokatapauksessa molemmat vähintään tuntee yhden huikean tyypin lisää. Yksi ihminen lisää, joka tykkää minusta, ja jota kohtaan ajattelen lämpimiä ajatuksia. Taas tuntuu entistä paremmalle asuttaa tätä maailmaa.

Suhteet saa muuttua. Voin olla onnellinen, kun toinen menee eteenpäin. Omassa laiffissa onnellisuus-lähteiden määrä ja laatu kasvaa jokatapauksessa: voin toimia rikkaudesta käsin. Ei tarvi puristaa kiinni leivän murusista; saadaan kasvattaa kakkua kaikille.

Rakkaus on omistus-varmuutta tärkeämpi. Dynaamisessa meiningissä menestys, fiilis, luovuus kohoaa… ja siitä runsaudesta on hyvä hypätä myös parisuhteeseen tai jopa avioliittoon. Ensin runsaus, spontaanisti kohoava, dynaamisesti etenevä rakkaus-ilo – ja siitä hyvästä paikasta käsin voi halutessaan hypätä rakentamaan taas vielä parempaa, eri tavalla. Myös kahdenvälisestä liitosta tulee parempi, kun kumpikin tuo mukanaan hirmu kasan huikeita suhteita, elämänkokemusta, ilon ja luovuuden verkostoja yhteisen tulevaisuuden perustaksi.

Kumppanin valinnassa valitse ennen kaikkea upea kaveripiiri.

Kumppaninvalinnassa valitset ennen muuta ne ihmiset, joiden ajatukset, energiat ja elämäntavat tulevat hyvin läheiseksi osaksi sinunkin maailmaa. Tullakseni paremmaksi kumppaniksi, hankin aktiivisesti maailman ihanimpia kavereita, joiden seura tekee elostani yhä antoisampaa joka päivä – ja ehkä tulevaisuudessa jonkun hyvin läheisenkin elosta… ja jo sitä ennen kaikkien vähemmänkin läheisten. Kaikki se energia kulkee jokatapauksessa myös minun kautta, vaikkei kaikki kaverini tapaisikaan toisiaan suoraan. Kumppanisi ystävien mielentilat ja hyvinvoinnin taso vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti ja hyvin vahvasti sinun elämään ja tulevaisuuteen.

Hyvä suhde ei vaadi pienuudesta tai puutteesta käsin, vaan antaa, luo ja iloitsee runsaudesta käsin.

Romantiikka

Vahvojen tunteiden keskellä en osaa keskittyä töihin kovin hyvin. Romanttisissa seikkailuissa paras keskittyä kokemukseen, tuntemiseen, mitä kaikkea herää ja liikkuu.

Omistajuus on taakka. Olo on kevyempi, kun ei tarvitse vahtia toista.
Haluan suhteita, joissa on sopimusta syvempi ja riemukkaampi syy nähdä uudestaan, tehdä tai nauttia jälleen yhdessä.

Omistustakin paremmin oman arvon tuntoni kohoaa kaikesta hyvästä mitä toinen on saanut kokea, luoda tai oppia kanssani. Omistus ei nosta arvontunnettani, jos se perustuu pakkoon tai vaatimukseen; että toinen suostuu tai tyytyy. Se, kun joku viihtyy seurassani omasta ilostaan, ilman lakiteknistä sopimuspakotettakin, kertoo että olen osannut kohdella ainakin häntä erinomaisesti, tai että meillä todella synkkaa luonnostaan ihan mahtavasti. Tätä etsin aina lisää. Sellaiset suhteet rakentuvat luonnollisimmin yhteisen intohimon ympärille, yhteisten kiinnostusten ja ilojen pohjalle, ehkä jopa suhdetta itseään isompaa tarkoitusta varten. Seurakunnassa se voi olla Jumalan palveleminen – ja siksi siellä on tavallista runsaammin hyviä suhteita. Virallisen seurakunnan ulkopuolellakin se voi olla vaikkapa ”rakkauden palveleminen” maailmassa, mitä se kellekin tarkoittaa, tai kuinka voi antaa omia lahjojaan yhdessä toisten kanssa siihen tarkoitukseen.

Suhteen tarkoitus ei tarvitse olla sanallinen tai kirjoitettu; usein merkittävimmät suhteet tunnistaa tunteesta. Usein parhaat suhteet tuovat elämääni jotain parempaa tai uudempaa muutosta kuin osaisin tällä hetkellä aavistaa.

Haluan, että maailmassa on aina vaan enemmän tosi onnellisia ihmisiä, joiden kanssa ei ehkä edes ehditä juuri näkemään – ja hymyillään sitäkin isommin kun nähdään.

Mitä useamman kanssa jaan ja vastaanotan aitoa arvostusta, ja jopa isompaa tarkoitusta, sitä paremmin me kaikki riitetään kaikille. Mitä useammassa suhteessa voidaan luoda jotain ihanaa ja arvokasta kaikkia muitakin ajatellen, luoda lisää iloa maailmaan… ja kehittyä siinä vielä paremmaksi, oppia yhdessä uusia taitoja… lähtee riittävyys lapasesta; tulee runsaus.

Supermarket Survival

Sinulle, joka haluat
viimeinkin päästä eroon epäterveellisistä
ruokatottumuksistasi – ilman itsekuria

Haluaisitko olla ihminen jonka ei
tarvitse taistella himojensa kanssa?

Liity mukaan:
www.supermarketsurvival.fi

Miksi osallistua markettiseikkailulle?

  • Pääset lopullisesti eroon epäterveellisistä tavoistasi
    (esim. sokerinhimo, tunnesyöminen)
  • Maailman johtavien terveysasiantuntijoiden toimivimmat vinkit kerätty ymmärrettävään muotoon
  • Itsesi kanssa taistelu vähenee tai katoaa kokonaan elämästäsi
  • Sosiaalisissa tilanteissa epäterveellisesti syöminen
    ei ole enää ongelmasi
  • Saat välittömästi päivittäiseen käyttöön soveltuvia vinkkejä
  • Ruokakaupassa käyminen muuttuu taas
    vaivattomaksi ja nopeaksi
  • Terveytesi taso kohoaa lähes itsestään
  • Iho-ongelmat (esim. akne) vähenee tai poistuu kokonaan
  • Muutut energisemmäksi
  • Sairastut harvemmin
  • Sinun ei tarvitse erikseen opiskella sadoista
    tietokirjoista, mikä on sinulle hyväksi ja mikä ei
  • Pitkäaikainen, elämänmittainen hyöty
  • Ensimmäinen terveyttä parantava kurssi, missä ei vaadita itsekuria tai uskomusten muuttamista
  • Ollin heittäytyvä tyyli opettaa on ehkä huvittavin ja viihdyttävin mihin tulet koskaan törmäämään

 

Liity mukaan:
www.supermarketsurvival.fi

 

Seikkailusta sanottua:

– Su-Su on jokaiselle itseään kunnioittavalle Supernaiselle ja Supermiehelle Suunnattu erinomaisen Superi tieto & viihde pläjäys <3 Jos haluat elämästä seikkailua niin tästä se alkaa
ja on tästä oikeasti hyötyä ihan jokapäiväisessä elämässä.
Tämä Suomenruotsalainen Suosittelee lämpimästi 😀
Su-Su-coachina ihana Olli <3 joka meitä viihdyttää/opastaa kaikkein Su-Su-konstein 😀

– Mielenkiintoista ja niin totta ? uudet tuulet puhaltaa ????? kannattaa olla kuulolla tai teet pahan virheen ? missaat sen mikä on kaikkien huulilla ?

– Tällä reilun viikon mittaisella matkalla olen saanut uusia oivalluksia, entisten tietojen fresh-uppia ja paljon lisää tietoa ravinnosta ja sen merkityksestä. Olet mitä syöt -ajatus tuntuu tekevän juuriaan ostoskäyttäytymiseen myös, ja silmät ehkä hitusen verran enemmän auki kuljen kaupassa jo nyt. Suosittelen, ei liikaa paatosta, vaan fiksulla tavalla perusteltuja vaihtoehtoja tarjolla.

– Kaisu vei jalat suustani ? kurssista tulee lisäksi niin hyvä fiilis ja flow, että sitä voi suositella jo siksikin ? hyväntuulista tietoa ilman saarnaa ?

– Mahtavaa seikkailua ruokaviidakossa! ??

Tule mukaan:

––> SupermarketSurvival.fi <––

 

Sinun oivalluksia syömisen vapaudesta

Kyselin facebookissa, mistä tykkäsitte eniten Teemun videolla:

 

Annoitte ihania vastauksia:

– Videon katsomisen ja kuuntelemisen jälkeen tuli sellainen fiilis, että haluan nyt ja heti paljon paljon enemmän oppia terveellisemmästä elämästä ja tahdon vieläkin enemmän tuntea sitä mikä tuntuu 😀Puhdas laadukkaampi ruoka on nyt meidän elämää, ja huomataan myös kaveripiireissä. Muoto on nyt muuttunut 11kg:n verran ja kuulemma näkyy 😀
Tuntuu ainakin hyvälle kun saan laitella vanhoja vaatteita päälle jotta ei ole mahtuneet ennen tätä 😀 😀 😀
Jos jokin on saanut minut ”höyrähtämään” niin tämä. Olen mieluusti höyrähtänyt tähän koska tästä tulee niin hyvä mieli ja voin todella paljon paremmin kuin vielä 2 kk sitten.

 

/ /

 – ”mitä, jos onnistut sanomaan jotain sellaista mikä muuttaa ratkaisevasti muiden elämää… ja se sun oma palo sytyttää muitakin”. Juuri niin. Yksi lause, se voi muuttaa maailmaa paljon ja monella tasolla.

 

/ /

 

 –Mukavia juttuja oli :
LUOMUKARKKI = LAADUN PARANTAMINEN
Goji-marja luomukarkin tilalle = KORVAAMINEN.
Nämä kaksi pientä asiaa muuttuu ISOKSI asiaksi toimiessaan, ja uskon, että minulla on käynyt niin. Se on aika metka fiilis kun pystyy kieltäytymään pullasta, kakusta, karkista jne….. Eikä se ole edes vaikeeta, vaan kun ei juuri tee mieli, niin ei tee. Tästä asiasta tunnen jopa jonkilaista ylpeyttä 🙂

 

Upea vinkki terveellisen alottamiseen oli tuo, että aloittaa lisäämällä jonkin terveellisen päivään. Muuten jatkaa normaalisti eloa. Itsellä se oli juuri tuo vesi mistä videolla oli puhetta.. Lisäsin suolaa veteen ja lipitin sitä.
Kerran päivässä oli vihermehu ja nyt se on ainakin kaksi kertaa päivässä 🙂

 

 – Erittäin hyvä ja ehkä tämä asia kosketti minua eniten ja jotenkin tuli hyvä fiilis ja jossa on edelleen paljon opeteltavaa…….
Se meni jotenkin näin….. ”Arvosta kaikkea mikä tuntuu!”

 

 – Muutama päivä sitten teki ihan älyttömän paljon mieli lonkeroa ! En kylläkään ole alkoholia edes maistellu yli 14 vuoteen.
Mutta kun teki mieli, niin suuntasin kauppaan ja ostin greippiä ja tein siitä mehua 😀 Ei tarvinnu edelleenkään käydä alkossa 😀 😀 😀
random kuva eilisestä tilaisuudesta, jossa myös alkoholi maistui

 

Lisää huippuja oivalluksia:

 

 – Kiitos. Sain tästä valtavasti inspiraatiota! ? Seurata rohkeasti sydämeni ääntä, pois ”tehdastyöstä.” Mullakin on paljon annettavaa tälle maailmalle.

 

 – Mäkin oon löytänyt tuon herkästi innostuvan ja leikkisän lapsen sisältäni, ja vähitellen enemmän aitoa mua ja inspiraatiota nousee esiin.

 

/ /

 

 – olla armollinen itselleen sen suhteen, että menee hetki kun oppii lukemaan mitkä voivat olla ne tarpeet kehossa, jos vaikka tekee mieli sitä hampurilaista. Äärirajojen rikkominen ja epämukavuusalueelle uskaltaminen voi tehdä ujostelun tunteen jälkeen todella hyvän olon (viittaan tanssiin, joka oli muuten aika ihanaa katsottavaa) ja kolmanneksi paljasjalkaisuus on asia jonka itse halua kokea ja kokeilla 🙂

 

/ /

 

 – Lempeyden kautta omaa ruokavaliota on helpompi muuttaa ja kehokin pysyy paremmin mukana. Ois unelmaa ku useampi oisais arvostaa kotimaisen laadukkaan ruuan arvoa. Ja vielä suurempaa, ku sitä ois helposti jokapaikassa saatavilla. Voimaannuttavaa, ku kuulee, et samanlaisia <3 toiveita. Sai lisäbuustia ”parempien patojen metsästykseen”. 😉
Pakurilan pientilalla, samalla pohjoisen seikkailulla
Pakurilan pientilalla, parhaiden raaka-aineiden alkulähteillä

 

Jaa kommentteihin myös sinun top3-ahaa-elämykset! <3 Tai, mitä käytännössä hyödyllistä ja elämää helpottavaa tästä voisi samantien soveltaa?

 

Juice PLUS+ – ja terveystuotteiden tarkoitus

Miksi ihmiset käyttävät tuotteita? Miksi emme syö pelkästään pakkaamatonta terveellistä tuoreruokaa? Johtuuko se laiskuudesta? Itsekurin vai valistuksen puutteesta?

Taloustieteessä käytetään termiä ”ajankäytön vaihtoehtoiskustannus”. Se tarkoittaa kaikkea mitä valitsen olla tekemättä, nyt kun käytän iltani kirjoittamiseen. Tämän tekstin täytyy olla todella arvokas, koska voisin olla kultsin kanssa kuuntelemassa Antti Tuiskua. Tottakai on ok vaihtaa huvi taiteiluun jos sille tuntuu; se on valinta, jonka saan tehdä. Mutta onko okei syödä kätevästi jotain nopeaa, silloin kun ei halua kokkailla enää kolmatta kertaa saman päivän aikana?

Mitä, jos jokin on minulle joskus tärkeämpää kuin ajan käyttäminen ainasamaan kaupassakäyntiin, ruoanlaittoon, kattamiseen, aterioimiseen ja tiskaamiseen? Onko silloin oikein turvautua aikaa säästäviin keinoihin? Slow food on ihanaa – mutta onko se ihanaa jos siitä tulee kotiruoantuoksuinen vankila?

Kaikilla perheillä ei ole aikaa vaikka kuinka haluaisivat panostaa.

Vaihtoehtoiskustannus koskee ajan ja rahan lisäksi myös energiankäyttöä. Monilla on nykyään energiaakin aika rajallisesti.

Kyse on myös flowsta ja vapaudesta. Usein kun jotain meinaa saada aikaan, on keskeytyksen hinta paljon suurempi kuin se puoli tuntia jonka ruokatunti varsinaisesti vei – koska parhaaseen momentumiin takaisinpääseminen voi viedä vähintään toisen mokoman.

Ruoka on meidän yleisin keskeytys – aikana, jossa sekunninkin ylimääräinen latausviive jossain iPhonen applikaatiossa on liikaa, eikä kukaan ei jäisi kokonaiseksi minuutiksi vartomaan nettisivun latautumista, vaikka se lupaisi minkälaista arvoa.

Onko ihminen mennyt rikki? Onko kansalaisten attention span vajonnut pikkulapsen tasolle, onko keskittymiskykymme hajautunut pirstaleiksi? Ei oikeastaan: teknologia vain opettaa meidät oppimaan, omaksumaan, jakamaan ja kokemaan enemmän, siinä rajallisessa ajassa mikä meillä on. Tämä nostaa ajan arvoa, hintaa, vaihtoehtoiskustannusta koko ajan. Mitä parempaa voit saada, sitä parempaa haluat kaikelta muultakin ajaltasi. Mitä useampia ja upeampia juttuja voit tehdä, kokea, luoda tai jakaa tunnin aikana, sitä nihkeämpi olet vaihtamaan tunnin tai pari päivässä aina samaan ruoanlaittorutiiniin. Moni suuri aikaansaaja elää kylmällä pitsalla, koska sen tilaaminen vapauttaa koko asian miettimisestä. Voisimmeko tarjota heille jotain hieman parempia vaihtoehtoja? Tai ainakin olla tuomitsematta niitä jotka tähän pyrkivät 🙂

Yhä useampi elää jo enemmän flowssa ja nautinnossa, eikä rutiinien suorittaminen ole enää niin suosittua. Moni on huolissaan tällaisesta kehityksestä. Mutta se on se mitä täytyykin tapahtua, jotta ihmiskunta voi kehittyä seuraaville tasoille. Jos halutaan viisastua, täytyy viisastumista nopeuttaa. Ja sitä teknologia koko ajan tekee: eliminoi hukkaminuutteja ja -sekunteja pois kaikesta mitä me oikeasti halutaan ajallamme tehdä.

Tottakai joillekin ruoanlaitto on päivän paras meditaatio, ja laadukkaiden tuoreraaka-aineiden haaliminen rakas harrastus. Mitä vauraampia ja vapautuneempia meistä tulee ajallisesti, sitä rennommin voimme allokoida aikaa rakastamiemme asioiden pariin. Mitä vähemmän aikaa menee hukkaan, sitä enemmän sitä jää tärkeään – joka saattaa joillekin olla keittiössä touhuaminen, muttei kaikille.

Vaikka kaikki rakastaisivat ruoanlaittoa, silti osa ihmisistä voi rakastaa jotain muuta vielä enemmän. Ja silloinkin kaikki mikä vapauttaa flowta pois safkan miettimisestä, itse kullekin kaikkein kiinnostavimpiin sfääreihin, tulee ainoastaan kasvattamaan suosiotaan, niin kauan kuin maailma tarjoaa yhä kattavamman valikoiman kiehtovia vaihtoehtoja jokaisen huomiolle. Minä rakastan ruokaa, yritän olla siinä jopa expertti – ja silti laitan sitä harvoin, koska rakastan keittiön ulkopuolista elämää, opiskelua ja opettamista, vieläkin enemmän.
Juice Nanna

 

Virallinen valistus arvostelee terveellisiä tuotteita, usein jopa lyttää ne ihan maanrakoon. Tuotteet ovat toki ok silloin kun ne tulevat status quon sisältä, tutuilta brändeiltä jotka ovat ehtineet sponsoroida asiantuntijoiden tapahtumia, puheita, konferensseja, koulutusta ja tutkimuksia jo jonkin aikaa. Valkosokeroitu glyfosaattiBix on jees; ravinnetiheästä superfoodista varoitellaan vuodesta toiseen. Tämä ei ole pahuutta tai väärin tai mitenkään ihmeellistä; sillälailla jokainen markkina, ammattikunta ja kaikki massatiedonvälitys toimii. Kunhan asiakkaana tiedät tämän.

Ymmärrät jo, että kun telkkarissa mainostetaan jotain, se ei tarkoita että se olisi totta; se vain tarkoittaa että tällaisia mielikuvia joku iso eli byrokraattinen, riittävän korkeakatteinen rahoittaja haluaa sinulle tänään luoda – jotta ostaisit enemmän jotain keinotekoista krääsää, hinnalla josta riittää extraa sisällöttömien pushausmainosten tuottamiseen.

Yhä useampi alkaa jo ymmärtää, että myös tutkimusrahoitus tulee samoista lähteistä – ja samoista syistä.

Jokainen tämän blogin lukija hoksaa, että mainoksilla pyritään vaikuttamaan meihin – eihän niitä muuten siellä olisi. Osa alkaa myös ymmärtää, että kaikelle muullekin sponsoroinnille halutaan tuottoa; ettei Valio huvikseen sponssaa ammattilaisten tai vaikuttajien tapahtumia ja tutkimusryhmiä. Firmat harvoin käyttävät rahaa vain menettääkseen sitä – itseasiassa sellaisesta tulisi toimitusjohtajalle rikosoikeudelliset sanktiot, ja siksikin osakeyhtiöt käyttävät rahaa saadakseen sitä vaihdossa takaisin enemmän. Tästä ei kannata suuttua; se vain kannattaa ymmärtää jotta voi tehdä omat ostopäätökset realistisemmalta pohjalta.

Me kaikki jotka joskus jotain rahaa kaupassa käytetään, eletään osana tätä samaa markkinakoneistoa, eikä se muutu piilottamalla päätä pensaaseen. Itseasiassa se ei muutu edes valittamalla sille. Markkinamekanismia ei kiinnosta, vaikka minun mielestä se olisi syy maailman ongelmiin. Markkinamekanismi sen sijaan auttaa myös minua, pientäkin ihmistä, kun herkistyn kuulemaan mitä sillä on sanottavana.

 

Aina kun joku valtarakenteiden ulkopuolelta koittaa saada valtaa tavalla, joka veisi sitä pois niiltä joilla se tällä hetkellä on, tulee tottakai valtarakenteen sisältä vastustusta – yleisimmin status quolta palkkansa saavien suojatyöasiantuntijoiden suulla. Siksi uudet ilmiöt kannattaa kasvattaa ja kehitellä joko tutkan alapuolella lentäen, tai sitten lyöttäytyä sellaiseen kelkkaan joka on jo ehtinyt lujittaa asemansa, jolla on jo paikka vallan ytimessä. Maailma muuttuu jo niin nopeasti, että moni alkaa suosia edellistä keinoa – ja hurjimmat heistä eivät jaksa edes peitellä todellisia aikeitaan, koska vakiintunut valtarakenne ei ehdi enää painaa alas kaikkia vauhdikkaasti kasvavia kilpailijoita jokapuolella. Nykyään status quo, kuten vaikkapa Facebook, joutuu pikemminkin ostelemaan pois lupaavimmat kilpailijat, eli liittymään niiden kelkkaan, palkiten niiden perustajat miljardeilla euroilla, eikä enää päinvastoin.

Sama meininki alkaa näkyä ravinnossa ja terveydessä. Brändäämätön tuoreruoka ei ehkä koskaan tule olemaan merkittävä bisnes; liikevaihto, ja siten valta ja asema, on tuotteissa joita voidaan monistaa nopeasti ja asettaa parhaille hyllypaikoille. Joten kuka ottaa haltuun tuotebisneksen, ottaa lopulta haltuun myös mediat, asiantuntijoiden tapahtumat ja konferenssit, valistajille jaettavat materiaalit, ja lopulta jopa ammatinharjoittajien opetusohjelmat, oppikirjat ja luentoslaidit, kuten tämä esimerkki Helsingin Yliopiston safkatiedekunnasta:

Ruoka Laake
Tässä lääketeollisuus puolustautuu kilpailulta, kuin ihmiskeho patogeeneilta.

 

Suojatyö vs. markkina

Suojatyöllä tarkoitan kaikkea missä palkka tai asema ei riipu työn tuloksista, vaan riittää kun noudattaa tiettyjä sääntöjä, ohjeita tai suosituksia.

Esimerkiksi suojatyöblogaaja olisi sellainen, jolla olisi lainsäädännön suojaama amattinimike, joiden määrän yhteiskunta pitäisi tiukasti rajoitettuna, jottei ammattilaisen tarvitse kilpailla lukijoista tai keksiä mitään uutta. Suojatyöblogaajan työnkuvaan ei kuuluisi aiheuttaa liikuttaa lukijoita uusilla nerokkailla assosiaatioilla, vaan toistaa ylhäältämäärättyjä sääntöjä, ohjeita ja virallisia suosituksia vuodesta toiseen. Yhteiskunta takaisi suojatyöblogaajalle automaattisen asiakasvirran tekstien kuivuus-asteesta riippumatta, poliittisilla päätöksellä tai erilaisilla sosiaalitukirakenteilla, joista vain virallisen blogaajakoulutuksen läpikäyneet pääsisivät nauttimaan.

Itseasiassa toimittajan ammatti oli vielä hetki sitten lähes ylläkuvatun kaltainen suojatyövirka, mutta nykyään valtamediakin joutuu kilpailemaan vapaan median kanssa, joten siellä ei ole enää automaattisesti varaa elättää ohjeenmukaisia artikkeleita toistavia normitoimittajia. Nykyään myös mediatuottajan tarvitsee kehittyä ja seurata aikaansa, koska ala on altistunut kilpailulle ja sille pelätylle markkinamekanismille. Sama koskee pian kaikkia aloja, myös terveyttä ja ravinto-ohjeistusta. En usko, että kaikkein turvallisimmin laitostuneinkaan ravintoneuvoja saa enää viiden vuoden päästä asiakkaita, edes KELAn kautta tai lääkäreiden lähettämänä, jos ohjelmassa lukee edelleen sama valkomaito, glyfosaattivehnä, kemiallisesti kovetettu margariini + enemmän E-koodeja kuin raaka-aineita. Tai ainakaan ne viimeiset hitaimmat, alistuvimmat ja vähiten itse ajattelevat asiakkaat eivät tee ammattilaisen oloa kovin arvostetuksi enää siinä vaiheessa. Terveysalakin alkaa altistua kilpailulle ja uusille tuulille, missä myös tuloksilla on merkitystä eikä pelkkä virallisestikorrektien sääntöjen toistaminen riitä.

Virallinen ei tarkoita koskaan laadukasta, toimivaa tai ajankohtaista. Virallinen tarkoittaa vain sellaista, joka seuraa aikaa kaikkein isoimman byrokratian tahtiin eli kaikkein hitaimmin – eli jää rankimmin jälkeen ihmisten tarpeista, ajan hengestä ja markkinoiden muotivirtauksista. Siellä suojatyöläisen ennen niin turvallinen mutta nykyään yhä epäkiitollisempi tehtävä on toistaa koko markkinapaikan rajuimmin ajastaan jälkeenjäänyttä ohjeistusta.

Vaikuttajat jotka ymmärtävät miten markkinamekanismi ja vallan dynamiikka yhteiskunnassa toimii, ja jotka haluavat säilyä relevantteina kilpailun vapautuessakin, käyttävät aidon luonnollisuuden ja vapauden sanomaa markkinointiviestinä mahdollisimman autenttisesti luontoa kunnioittavien ja elämää vapauttavien tuotteiden myymiseen – ja ennen kaikkea käyttävät näitä riittävän laadukkaita tuotteita pedagogisena apuna luonnollisuussanoman levitystyössä. Opetushan jää aina paremmin mieleen, kun tunteita herättävä mielikuva tai tarina voidaan linkittää fyysiseen esineeseen. Mitä useammassa paikassa tuo esine esiintyy saman näköisenä, sen paremmin opetus potkii ja oivallus leviää. Siksi hyvä pedagogiikka sopii täydellisesti yhteen brändäyksen kanssa. Brändin voima ja massatuotteen etu, verrattuna aitoon ruokaan tai puhtaaseen luontoon, on sen kyky ja halu esiintyä samannäköisenä loputtomasti monistuen ja yhä laajempaa kiinnostusta ansaiten. Tämän aikakauden suurinta neroutta on yhdistää luonnollisuuden ja tuotteistuksen parhaat puolet, sen sanoman levittämiseen joka voi maailman ihan oikeasti pelastaakin. Tarvitset tuotteita sanomasi tueksi; valitse ne hyvin. Tarvitset myös sanomaa tuotteidesi tueksi; valitse sellainen joka täyttää ihmisen universaalit ja ajankohtaiset tarpeet.

Status quo edustaa aina luonnonvastaisuutta. Hallitseminen on sen helpompaa ja kustannustehokkaampaa, mitä ennalta-arvattavammin ja hallitummin kaikki toimii. Luonnollisuuden puolestapuhuminen kulkee lähes aina käsi kädessä status quon haastamisen kanssa – ja vastaavasti status quolta suojatyöpalkkansa saanut asiantuntija päätyy lopulta puhumaan ravinneköyhän keino-, teollisuus- tai laitosruuan puolesta, vaikka alunperin intentiot olisivat olleet hyvinkin positiivista ja luonnollisuutta ihainnoivaa laatua.

Vapaudessa on aina enemmän iloa, elämää, tuoksua, väriä ja spontaania monimuotoisuutta kuin valtarakenteiden sisällä. Valtarakenteissa on hankala puhua vapauden puolesta – jos haluaa säilyttää esimiesten hyväksynnän. Se, että hauskaa saisi olla vain viikonloppuna, on totta ainoastaan valtahierarkkiarakenteiden sisällä eli suojatöissä. Kaikki oikeat eli arvoa luovat työthän sujuvat sitä paremmin, mitä hauskempaa on, musa soi, booty heiluu ja läppä lentää. Ainoastaan hallintohommissa kuuluukin olla tylsää, koska siinä on aina kyse rajoittamisesta ja innostusten alaspainamisesta, takaisin kontrolliin.

Status Quo yritti joka ikinen vuosi ampua alas superfoodia. Kansa on kuitenkin äänestänyt ravinnetiheän valmismurkinan puolesta vuosi vuodelta vahvemmin, ja moni vanhan vallan päällä levännyt taho on alkanut menettää asemiaan. Nyt superfood-ala on ryhtynyt käyttämään mediavaltaa ja rahoittamaan jopa asiantuntijoita, joten mahdollisesti pian ei ole enää juuri ketään joka haluaisi ampua alaa alas. Ehkä gojimarja, nokkonen tai aito mustikka löytyy pian Valion smoothiesta ja Robinin IG-kuvista. Siinä vaiheessa kun Superfood sponsoroi laillistetun ravintoterapeutin koulutustapahtumaa, laillistettu ravintoterapeutti ei puhukaan enää mediassa ruokkivaa kättä vastaan – varsinkin kun tässä vaiheessa superfood sponsoroi myös sitä mediaa.

 

Juice+

Juicea on lähtenyt Suomessa paisuttamaan positiivinen tekijäporukka, jossa tykätään tuottaa mukaansatempaavaa terveysmediaa – eli ilmaista opetusta. Sellaista, joka nollabudjetillakin saa aikaan enemmän kasvua kuin sadantuhannen euron mainosvideo vailla sisältöä. Juice jo nimensä puolesta inspiroi myös siihen itseäänkin parempaan juttuun eli juissaamiseen. Juice-nimisen purkin myynti tullee kasvattamaan mehustus-tietoisuutta Suomessa enemmän kuin kaikki mehustussaarnaus tähän asti. Juicen myyntiorganisaatiolla – tai jollain sen kilpailijalla – on potentiaalia kasvaa valtakunnan johtavaksi terveysvalistajaksi kaikessa siinä mitä tuote tukee ja symboloi.

Purkki toimii porttihuumeena terveellisempään syömiseen ja juomiseen. Tapasin Vuokatissa luennon jatkoilla tosi hyvinvoivan ja asiantuntevan oloisen naisen, joka sanoi käyttäneensä Juicea vuosikausia ja vannoi sen nimeen. Joku taas löytää Juicen kautta juttuja jotka toimivat juuri kyseisessä perheessä lopulta ehkä vielä paremmin. Moni sanoo että niin lapsille kuin aikuisillekin ovat alkaneet kasvikset maistumaan, kun helppo valmistuote antaa keholle kokemuksen lähimarkettia rikkaammasta fytoravinteiden kirjosta, muodossa joka on helppo omaksua ja kätevä käyttää.

Usein virallisessa valistuksessa keskitytään siihen miten asioiden pitäisi olla. Entrepreneurit eli huonosti suomennettuna ”yrittäjät” haluavat päinvastoin keskittyä löytämään, keksimään tai kasvattamaan keinoja, joilla asiat todella saadaan kulkemaan toivottuihin suuntiin, tavoilla jotka ihan oikeillekin ihmisille sopivat. Se on akatemian tai monopoli-suojatöiden ero verrattuna aikaansaajiin. Suomenkielessä on ainakin yksi ikävä puute: meillä verbeistä on jätetty toinen muoto pois. Esim. sellainen opettaminen mitä kouluissa tapahtuu, kuvataan samalla sanalla kuin sellainen mikä aiheuttaa muutosta, kasvua ja mielenkiintoa. Oikeasti on kaksi täysin eri asiaa tehdä jotain, tai todella saada sitä aikaan – mutta harmillisesti käyttämämme kieli ei osaa tehdä eroa näiden välille, ja siksi moni jää vain tekemään tekemisen vuoksi. Suomessa on paljon opetusta, joka on opetusta sanan aikaa kuluttavassa merkityksessä, muttei sen vaikutusta aiheuttavassa merkityksessä. Suomessa on runsaasti korkea-arvoistakin palkkatyötä, joka pyrkii lähinnä työn ylläpitämiseen, sen sijaan että se pyrkisi saamaan aikaan jonkun tuloksen tai muutoksen maailmassa, resurssien kuten ajan ja panoksen hukkakäyttöä minimoiden.

Jatkossa kaikki paras liiketoiminta on ennen kaikkea sitä muutosta aikaansaavaa opettamista. Entrepreneurien pelikentillä osataan eliminoida tekemistä ja maksimoida tuloksia. Suomessa yleensä yritetään yhä päinvastoin suojella töitä ja estää muutosta. Se ei enää riitä. Suomi tarvitsee vähemmän puhetta, vähemmän mukatärkeää tekemistä, ja enemmän tuntuvia tuloksia.

 

Kenelle tämä tuote on tarkoitettu?

Erityisen hyvin Juice PLUS+ näyttäisi toimivan:

+ kiireisille perheenäideille

+ Teeveemainoksen ByggMax-miehelle, jolle suosituin vihannes on makkara, ja terveellisyys tarkoittaa rasvatonta plusmaitopurkkia. Normaalejakin suomalaisia on yhä olemassa, sinun kuplan ulkopuolella. Joku niitä eineksiä edelleen ostaa; eivät ne huvikseen hyllyssä ole – ja ne eivät vaihdu sellerinvarsiin ilman tuntuvaa vastaantuloa tuotesuunnittelijan taholta.

+ heille, jotka eivät vielä pohdi ostaisiko Green Starin vai sittenkin Omega Juicerin… Mutta heillekin J+ saattaa sopia, jos ei aina ehdi mehustamaan, tai jos haluaa laajentaa fytoravinteiden kirjoa kylmempänäkin vuodenaikana. On mehustajia, jotka eivät ikinä käyttäisi Juicen kaltaista tuotetta, koska rakastavat Synergy Companya – ja on mehustajia jotka käyttävät juicen lisäksi Plussaa. Markkina on laaja, ja kaikkien maku ei sovi samaan muottiin. Kiireinen ja liikkuvainen kaveri kuten Marco Bjurström saattaa kokea juuri Juicet edelleen kaikkein kätevimmiksi tämän hetken rehutiiviste-tarjonnasta:

klikkaa kuvaa ja lue koko haastis Voicen sivulta

 

+ meillä lapsi alkoi syömään kasviksia vaihdettuaan luomukarkit Juicen ”mehukarkkeihin”. Ilmeisesti keho pääsi riittävän miellyttävällä tavalla fytoravinteiden makuun ja alkoi parin viikon päästä haluta niitä muutenkin – mikä on ikävää, koska enää hän ei naljaile minulle kasvistensyönnistä yhtä hauskasti, vaan syö niitä itsekin (mistä olen tottakai alkanut kuittailemaan puolestani hänelle..). Lapsille (ja viidakkomiehille) tarkoitetut Mehukarkit eli Soft-kapselitkin ovat erinomaisia karkin korvaajia, mutta tottakai sisällölliseltä laadultaan huonoja jos niitä vertaa siihen Healthforcen viherjauheeseen jota kukaan tavis ei menisi lähellekään saati että sekottaisi sitä omaan aamukahviin. Kuten täällä 5v-Apakin aina totesi: ”yäk! En syö! Mä syön vain herkkuja, ja karkkeja, ja nakkeja!”

Verrattuna siihen mitä Suomi syö, J+ voi toimia helppona elämänmuutoksen aloituspakkauksena, paljon helpomminlähestyttävänä kuin se tosiharrastelijoille suunnattu Dragon Herbsin oudonmakuinen Tonic Alchemy. Minulla jos kellä on kokemusta ja keinoja takataskussa, ja silti en osannut auttaa viisivuotiasta tässä asiassa vaikka jopa vuosien ajan sain näyttää mitä osaan, herkkusuklaanvalmistuksesta lähtien parhaisiin ravintolisiin – ja olen todellakin miettinyt näitä asioita paljon! Kirjoitinhan jo viime vuosikymmenellä suositun pikku kirjasen siitä, miten ruokavaliota muutetaan luonnollisesti ilman vastustusta, herkuttelemalla helppoja hyviä kivoja juttuja joiden kautta keho alkaa tottua aitoihin makuihin – tai päivittämällä paremmaksi sitä mitä jo tykkää muutenkin syödä, ravinnetiheämpiin versioihin tutustuen. Silti en osannut auttaa 3-5-vuotiasta innostumaan varsiselleristä. Juicen mehukarkki osasi. Se teki sen Nutrixista tutuilla helpon hyvän lisäämisen ja tutun laadun parantamisen periaatteilla, mutta paljon minua paremmin.

 

Kenelle Juice ei ole erityisesti tarkoitettu:

  •  hifistelijälle, joka jo tilaa Healthforcea iHerbista tai Pearls of Samarkandia Kärkkäiseltä.
  •  hänelle, joka noutaa TerraNovaa Ruohonjuuresta – säännöllisesti – poimien samalla mukaan kombuchat tai kefiirit, ja ehkä päivän mehustus- tai smoothietarpeet – huolehtien talvellakin fytoravinteiden saannista Tietäväisen kasviksilla tai Juicea ärhäkkäämmän makuisilla viherjauheilla kuten Vitamineral Green tai ympärivuotiset villivihanneshapatteet.
  •  sinulle, jolla on superfood-alalle jo niin läheiset suhteet, että saat vähintään yhtä hyvät tuotteet puoleen hintaan firman kirjanpitoon, etkä koe sitä vaivaksi koska jokatapauksessa touhuat niiden parissa.

Tosin tiedän tyyppejä, jotka jossain määrin tekevät jo kaikkea tuotakin, ja silti käyttävät myös Juicea, koska ovat tykästyneet juuri siihen. Joku voi tykätä tuotteen sisällöstä, toinen ulkonäöstä, kolmas käyttömukavuudesta, neljäs porukasta ja meiningistä, viides brändistä ja tarinoista joita se edustaa tai mistä se muistuttaa; kuudes brändin tarjoamasta muusta terveysohjeistuksesta, ja seitsemäs näiden yhdistelmästä. Moni voi tykätä myös siitä, että se 45-55% hinnasta mikä muuten menisi Lifelle tai Sokokselle, meneekin kavereille, tuttaville ja instituutioista riippumatonta luomuterveystietoa vapaasti levittävälle verkostolle, jonne voisi itsekin mennä töihin ilman työhakemusta – ei puuhastelemaan tai noudattamaan ohjeita vaan tekemään pelkkää tulosta omilla vahvuuksilla tai innostuksilla. Ei pushaamaan tuotetta, vaan jakamaan sitä missä pääsee loistamaan.

 

Siitä voidaan olla varmoja, että meidän kaikkien on hyvä saada vihreää ja muitakin luonnon pigmenttejä huomattavasti enemmän, useammin ja kattavammin kuin Suomen oloissa kovin kätevästi tulee vastaan. Luonnon väreillä en tarkoita laitosruokaloiden kulahtaneita glyfosaattiraastevaunuja, vaan jotain missä makua ja väriä todella on tallella. Joskus vitsaillaan kavereiden kanssa, että saako lähimarketista edes mitään kovin hyvin kasvatettua; saako sieltä yhtään persiljaa joka tuoksuu persiljalle tai ainuttakaan tillin tuoksuista tilliä? Nyt toki saa kun on kotimainen satokausi ja joku pienkasvattaja saattaa tuoda paikalle omaa pientuotantoa suoraan mullasta, mutta talvinen tuontiappelsiini tai espanjalainen ihottumatomaatti ei ehkä sisällä kovin laajaa flavonoidien värikirjoa tai polyfenolien aromipesää. Juice Plussassa tykkään niiden missiosta levittää fytoravinteiden sanomaa – jota he tekevät jo tarttuvammin, intohimoisemmin ja laajemmin kuin yhdenkään maan viranomaiset tai suojatyöasiantuntijat toistaiseksi. Juicen Saksan-päämajassa menee hermo kun koitan suurennuslasin kanssa kaivaa vikaa heidän tuotteistaan 🙂 Väitän, että jos parempaa laatua tai intohimoisempaa terveystuotemeininkiä haluaa löytää, sitä kannattaa etsiä pienemmistä, undergroundimmista ja ns. hardcoremmista suunnista – joista ei ehkä ole tarkoituskaan tulla mitään kovin isoa, vaan pikemminkin palvella tiettyä segmenttiä erityisen hyvin, kuten Porsche tai Lexus autoissa.

Moni teistä haluaa minulta, kaiken ylläpuhutun jälkeenkin, vastauksen kysymykseen ”onko se nyt hyvä tuote vai ei!” Ja minun tehtävä on vastata siihen, koska sen aseman olen markkinoilla halunnutkin ottaa. En ole aina taitavin diplomaatti, joten kaikkia vastauksia en heti saa. Tällä hetkellä paras vastaukseni Juicen absoluuttiseen laatuun on, että riippuu yhä mihin vertaa. Jos vertaa hankalampikäyttöiseen Bio-Lifeen, on huonompi (joillain mittareilla takuuvarmasti), ja jos vertaa siihen helppoon ja tuttuun mitä teeveessä mainostetaan, mikä sponsoroi asiantuntijoiden koulutuksia, ja mitä lapsiperheissä muuten syötäisiin, on tottakai hurjasti parempi – etenkin kun Juicella näyttää olevan taipumuksena vähentää makeannälkää ja lisätä vihreänhimoa perheissä. Juice on myös helppo ottaa mukaan ja tulla käyttäneeksi missä tahansa olosuhteissa, toisin kuin jääkaappisäilytystä, sheikkeriä, lusikkaa, annosastiaa tai muuta tuunausta vaativat terveystuotteet. Juice+ on käytettävyydessään, saatavuus mukaanlukien, jo hyvin lähellä kaikkialla läsnäolevan karkkipussin tai -patukan tasoa eli sitä kaikkein korkeinta standardia, johon parhaillakin tositerveystuotteilla on vielä matkaa.

Sen verran uskallan jo sanoa laatunörteille, että Juicen raaka-aineet kasvatetaan marketin tyypillistä teholuomua laadukkaammin, ja kuivataan kapseliin tottakai nopeammin kuin välivarastossa kypsyvä tuontihedelmä tekee matkaa ’tuoreena’. Ihan satavarmasti näistä saa ainakin jotain mitä laitosruokaloiden valmiiksiraastetuista tehokasvisvaunuista ei mitenkään saa, vaikka söisi kaksi kiloa päivässä kunnes petrokemiallisten väkilannoitteiden extranitraatit pursuavat korvista.

Veikkaan, että tehtaalle päätyessään Juice-sato näyttää enemmän tälle Tietäväisen pientila-tuorekuormalle kuin perussuomalaisen talven ’tuore’osastolle lähimarketissa:

Olli kasvisten kanssa 2

 

Ja sitten muille: kiitos Teemulle, joka palautti minua lähemmäs maanpintaa näissä safka-asioissa. Vertailin blendausta ja mehustusta, luomua ja lähiruokaa, pientiloja, satokausia, hifeimpiä suoloja ja ravinnerikkaimpia heirloom-sokereita… Teemun kommentti oli jotain, jonka toivon jokaisen tämän blogin seuraajan lukevan tarkkaan ja ajatuksella:

”Tuo kaikki kuulostaa mulle, tavalliselle tallaajalle, aika advanced kamalle

Kun se arki on kuitenkin sitä samaa jauhelihapakettien avaamista ja perunoiden keittämistä ja maitopurkkien kierrättämistä”

Teemu jatkaa:

”Ongelma on tosiaan se että mun ruokavarasto (vähä niinku jollaki sanavarasto) on tosi heikko. Siellä on jauhelihakastike ja perunat, kanaa ja riisiä ja sitte pihvejä. Kasviksista ympäri vuoden parsakaali.”

 

Kuinka auttaisin tällaista perhettä – ja miljoonaa muuta heidän kaltaistaan – voimaan mahdollisimman kätevästi paremmin; aloittamaan matkansa kohti viherpiiperrystä tai kestävällä tavalla energistä ja terveyshuolista vapaata elämää? Jonkinlaisella tuotteistuksella on tässä osansa, koska en voi olla miljoonassa paikassa kerralla – eivätkä hekään ala tehdä valintoja jotka tekisivät elämästä raskaampaa, rajoittuneempaa tai ilottomampaa. Edelleen etsin tähän aina parempia ratkaisuja, ja haluan ymmärtää mitä laatu tarkoittaa silloin kun tarkoitus on palvella ihmistä arjessaan eikä ainoastaan tehomaistajien testiryhmää koetilanteessa. Joskus jään poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten tai saamattomuussyiden vuoksi vuosiksi paikalleni hakkaamaan kaikkea sillä vasaralla mikä minulla jo on. Jatkossa kuulostelen markkinoita yhä tarkemmin. Markkinoita, eli ihmisten todellista käyttäytymistä ja kollektiivisen tietoisuuden muuttuvia makuasioita. Ei minun käsitystäni ihmisten tarpeista, eikä edes heidän käsityksiään, vaan sitä totuutta, jonka todelliset valinnat paljastavat.

Mikä hyllyistä liikkuu? Mikä kasvaa markkinoilla kuin Pokemonin käyttäjämäärä? Suosiolle on aina jokin syy. Näitä syitä ei koskaan voi täysin tietää, kuten ei toista ihmistäkään voi ikinä täysin tuntea, mutta sitäkin palkitsevampi niitä on observoida ja spekuloida. Voin arvostella tai väheksyä mitä ihmiset valitsevat – tai sitten tutkia sitä kiinnostuneesti, yrittää ymmärtää, ja saada silmiäni auki jollekin mitä olen ahdasmielisyyksissäni väheksynyt. Koskaan en voi tietää, mikä lyö läpi – kunnes se lyö läpi.

Ehkä ihmiset arvostavatkin ihan eri asioita kuin heidän ”pitäisi” arvostaa? Ehkä kaikki onkin selkeää, kun oivallan vielä pari puuttuvaa palasta. Yksi palanen, jota alan vasta ymmärtää, on ajan ja vapauden arvo, meistä useimmille. Hyvin harva haluaa enää tehdä elämästä vaikeampaa tai rajoittuneempaa. Ja sitäkin useampi haluaa pelata Pokemonia. Miksi? Koska he kokevat sen hauskaksi, kivaksi ja vapauttavaksi, elämää laajentavaksi ja ihmisiä ilon kautta yhdistäväksi. Siksi sitä ei oikein järkevästi voi arvostella. Kannattaa mieluummin mennä mukaan myymään omia ajatuksiaan:

pokestop
Ilonpilaajat eivät pärjää markkinoilla; ilon kannustajat ja kanssailoitsijat voittavat halutuimpien asiakkaiden huomion.

 

Jatkossa buustaan ajallani ja luovalla panoksellani niitä luomutrendejä, joiden myynti näyttäisi kasvavan jo vauhdikkaasti, tai joissa aistin potentiaalia siihen; joissa tunnen sitä meininkiä jossa on vaan niin kivaa, että tässä haluaa varmasti joku muukin olla mukana. Kun jokin lähtee vetämään, kun jossain loksahtaa jotain paikoilleen, siirrän munia siihen koriin. En halua enää puuhastella aikani kuluksi, vaan saada aikaan. En tuhlaa huomiotani opettamiseen; suuntaan sen oivallusten aiheuttamiseen ja innostusten monistamiseen. Suomen kielessä tätä eroa konformistisen ammatinharjoittamisen ja muutosten aiheuttamisen välillä on vaikea kuvata, mutta se on koko elämän kannalta kaikkein olennaisin.

Eniten tuloksiin vaikuttaa porukka joka sitä tekee: fiilisten, vision, osaamisen ja vapautuneisuuden taso tekijäporukassa. Juicessa parasta on tämänhetkinen tiimi, ja että noin monta laajasti verkottunutta osaajaa saa syyn ja mahdollisuuden tehdä samaa asiaa aktiivisesti ilman työporukan sisäisiä byrokratia- tai valtarakenteita, rennommin rantein. Emoyhtiö hoitaa kaiken tylsän tai työlään, joten opettajille jää se mitä me kaikki haluttaisiin ammatiksemme tehdä, eli muutoksen aikaansaaminen, ihmisten ja perheiden auttaminen voimaan paremmin, skaalautuvilla keinoilla joissa yksi ihminen voi ehtiäkin vaikuttaa jopa miljooniin.

Monilla alan ammattilaisilla tätä työtä häiritsee konferenssit sponsoroiva sokerimuro, ja lapsiperheiden auttamista vaikeuttaa Valion kaikkeahallitseva juliste neuvolan seinällä. Kun valitsee sponsorinsa tarkoin – vaikkei niillä olisikaan vielä yhtä isoa valta-asemaa – saa sitäkin vapaammin puhua mitä tuntee ja ajattelee. Se poistaa psykologisen piilostressin työstä, ja antaa tilan ilolle ja rehellisyydelle. Juicea kauppaavaa porukkaa läheltä tarkkailtuani olen huomannut yhä useamman vapauttavan aikaansa juuri sen tekemiseen – koska Juicessa tarvitsee vähemmän miettiä kaikkea sitä kulissien takaista politiikkaa joka on yhä varsin keskeinen olohuonevirtahepo melkein kaikessa muussa. Juicessa saa tehdä sitä mihin meidät on luotu eli toistemme auttamiseen ja hyvistä asioista innostumiseen. Kilpailevan verkostofirman kanssa jengi ottaa joskus yhteen – mitä siis tapahtuu kaikkialla, missä ihmiset osittain kilpailevat samoista resursseista tai asemista. Se on tämän artikkelin sanoma: samasta rajallisesta kakusta kilpailevien kesken syntyy aina antipatioita, vaikka taitavimmat sen peittäisivätkin diplomaattisella aikuiskäytöksellä. Onneksemme yhä isompi osa työelämästä siirtyy teknologian myötä sinne missä luodaan uutta arvoa; tehdään tuoretta kakkua kaikkien iloksi. Silloin on sama mitä status quo tekee tai arvostelija huutelee. Riittää, kun tekee oman jutun tosi hyvin, eli palvelee ihmisten iloa tai hyvinvointia, tavalla josta he tykkäävät. Cheek & Ela eivät kyselleet rokkareilta lupaa räpin maahantuontiin, vaan alkoivat antaa kansalle sitä tyyliä joka oli jokatapauksessa tulossa jo tännekin. Ennen kaikkea profeetat pitivät huolen, kenen keikoilla on paras meininki.

Jos pukeutuisimme vain värittömiin keinomateriaaleista ja myrkkypuuvillasta valmistettuihin laitosvaatteisiin, kaikilla suurteollisuuden kehittelemillä virallisestiturvallisilla lisämyrkyillä kyllästettynä, se olisi suojatyöasiantuntijoiden kuiva unelma. Maailmanparantajien märissä unissa pukeutuisimme aidoista luonnonmateriaaleista itsevalmistettuihin ekovaatteisiin. Onneksi molemmat vaihtoehdot ovat olemassa – ja lisäksi on mahdollista valita muodikasta, kivaa, nopeaa… En harrasta fast fashionia, mutta näen siinäkin pointtia. Ilon merkitys tulee helposti aliarvioiduksi vakavassa keskustelussa – kuten myös sen kaikkia ympäröivän voiman osuus, jonka jatkumona toimimme vaikkei sitä aina huomata:

Tavallaan haluan sanoa tai jopa toistelen usein, että ”Juice+ on tehty taviksille”. Mutta kuka on ”tavis”? Laatuhifistelijän näkökulmasta tavis on jokainen joka ei halua tinkiä elämästä terveyden vuoksi. Tosiräppärille taviksia ovat kaikki joille jokin on vielä hiphoppiakin rakkaampaa.

Miksi fytoravinteiden saamisen pitäisi olla karkinsyöntiä hankalampaa? Miksi makujen ja värien runsaus pitäisi rajata vain puutarhureille, kotikasvattajille, huippukokeille ja ympärivuotisille juissaushifistelijöille? Onko terveellisyyden pakko tarkoittaa kehnoa käytettävyyttä, olematonta designia ja niin rumannäköisiä purkkisekamelskoja että ne näyttävät kauniille vain kauppiaan mielikuvituksessa?

Onko taiteilijan turvauduttava jatkossakin kylmään pitsaan, koska kaikki värikkäämpi ja monipuolisempi vaatii edelleen liikaa säätöä ja siten veisi pois paljon olennaisemmasta flowsta? Tarvitseeko terveyden tuntua epäcoolille hankaluudelle? Ei tietenkään, ja tätä ongelmaa ovat tulleet jo ratkaisemaan niin superfoodtuotekehittelijät, Woltit ja Foodorat, kuin jatkossa myös ResQ ClubExo, Epic, Samarkandin luomueinekset… Kaikki ne tuovat virtausta takaisin sinne missä pitkään oli lähinnä esteitä ja seiniä verrattuna ravinneköyhempiin vaihtoehtoihin; missä karkinvalmistajat ja makkaratehtailijat ymmärsivät nykyihmisten todellisia, käytännöllisiä tarpeita paljon paremmin kuin terveyssaarnaajat tai huippuravinnon hifistelijät.

Kasvuluvuista ja palautteista päätellen myös Juice+ on osa ratkaisua, syistä joita kannattaa kysyä minua kiireisemmiltä, ja heiltä joiden elämään Juice on tuonut näin laajan fytoravinteiden kirjon ehkä ensimmäistä kertaa – paketissa jonka joku muukin kuin superfood-markkinoiden innokas seuraaja osaa ostaa ja heti käyttää oikein. Raastekärry ei vaadi käyttöohjetta, mutta siitä puuttuu lähes kokonaan maku, väri ja aromi, eli juuri ne fytoravinteet, ja kaupan päälle siitä saa ns. ”kasvinsuojeluaineita” eli vanhan kansan kielellä maatalousmyrkkyjä ynnä muita petrokemianjalosteita. Melkein kaikki mistä sitä väriä todella saisi, vaatisi sellaista uuden opettelua tai toistuvaa touhuamista, joka sopii Suomen oloissa ja kulttuurissa lähinnä asian harrastajille. Juice tarjoaa tällä hetkellä superfood-alan olennaisen pointin kaikille aloille, ja jos Juice voittaa markkinoilla, se johtuu designista. iPod ei ollut teknisesti ylivoimainen mp3-soitin. iPod oli ensimmäinen, jonka jokainen saattoi ottaa käyttöön ilman ohjekirjaa. Lisäksi se oli mukava ostaa ja jopa ilahduttava avata. Ja se sanoi suoraan mitä arvoja se edustaa.

Aika usein me miehet varsinkin mietitään, kuinka kehittää itsestämme parempi mies. Kuitenkin menemällä pokeksi tai deejiiksi ja laittamalla päälle tarkoituksenmukaisia mielikuvia henkivää asustetta, saisi paremmat lopputulokset nopeammin, kuin kaikella sisällöllisellä kehityksellä yhteensä – koska substanssiakin tärkeämpää on markkinoilletulo. Nykyään ei voita se älypuhelin-appi, joka on jollain mittarilla ”paras”, vaan se joka tulee mukavasti ja miellyttävästi mukaan markkinoiden flowhun eli ihmisten elämään. Se, joka on kiva ostaa ja kaunis ottaa käyttöön. Sama koskee kaikkia aloja. Kaunis ja kätevä voittaa; design ja käytettävyys voittaa terveellisyyden, kysy vaikka makkaratehtailijalta. Sen täytyy istua osaksi kulttuuria, muuten se ei tule osaksi kulttuuria. Ihmiset eivät enää kuuntele saarnoja, varsinkin kun suurin osa saarnoista on jälkeenpäin paljastunut valheiksi. Ihmiset kuuntelevat nykyään niitä jotka tulevat heitä vastaan. Sen ei tarvitse olla enää leffavuokraamon karkkikauppias; nyt se voi olla myös sisällöllisesti jotain parempaa. Nyt myös se oikeasti hyvä jätkä voi opetalla pyörittämään levyjä tai soittamaan kitaraa. Tulla asiakkaita vastaan, siihen missä he ovat, mitä he hakevat ja ihan oikeasti arvostavat.

Yhden unelman toteutuminen

Nyt saa hyvää kookosvettä, melkein joka marketista.

kookosvesi_thumb

2010 kookosvedet tulivat Suomen markkinoille. Cocowell aloitti keväällä ja oli ihan hyvää. Toukokuussa tuli Dr. Martins ja oli ihan mega herkkua – kunnes syksyllä se alkoi maistua ”tuoremehulle” eikä enää tuoreelle. Varmaan laatu jäi jälkeen kysynnän kasvaessa, kuten usein käy (muttei onneksi aina).

2010 kesällä laitoin noin 500€ kuussa kookosvesiin 🙂 Eli ”pikkusen” hullaannuin; pari litraa meni helposti päivässä. Parasta kaliumia, magnesiumia ja elektrolyyttejä kesähelteisiin & sporttijuomaksi – kunhan laatu on kunnossa.

Joskus 2012 kirjoitin jopa blogauksen uhoten miten laitan kaiken peliin jotta laadukas kookosvesi tulisi kaikkien saataville. Ei tapahtunut. Nyt osaavammat ovat tehneet unelmasta totta:

siellä sitä nyt on
siellä sitä nyt on

Kyselin Puhdistamon Markukselta kulissientakaista kookosdataa:

”Toi on ihan käsittämättömän hyvänmakunen, mehän testattiin läpi reippaasti toistakymmentä kookosvettä ja tää oli aivan selkeä ykkönen, millä tahansa mittarilla.

Monet kilpailijat väittää olevansa 100% kookosvettä, mutta sitten sieltä saattaa löytyä säilöntäaineita (synteettinen c-vitamiini tai sitruunahappo usein) ja / tai aromeita (mm. vanilliini, eli ”luontainen aromi” majavan anaalirauhasesta).

Meidän vesi on 100% nuorta kookosvettä sellaisenaan, suoraan kookospähkinästä, ilman mitään lisättyä tai poistettua. Lisäaineettomuuden ja tuoreuden mahdollistaa patentoitu prosessi, jossa kookovesi pääsee käytännössä suoraan pähkinästä tölkkiin eikä altistu valolle tai hapelle matkalla.

 

Tölkki ei kuulu vielä panttijärjestelmään, mutta se on palautustölkki. Se on siis täysin kierrätettävä ja tulee tulevaisuudessa panttijärjestelmään.

 

Kookospähkinät poimitaan ihmisten ja koneiden yhteisvoimin, apinoita ei missään nimessä käytetä tässä, joka on iso ongelma kookostuotteiden kohdalla erityisesti kaakkois-aasiassa.”

Markuksen juttuja olen seuraillut jo vuosikymmenen vaihteesta saakka, ja tosi paljon tykännyt tyypin innosta ja ymmärryksestä sekä tavasta opettaa ja keskustella safkakysymyksissä. Lopulta tyyppi taisi päästä unelmahommiin alan johtavaan firmaan, juurikin puhumaan laadun puolesta, ja edistämään asiaa johon uskoo ja on uskonut jo kauan ennen. Työpaikka, jonka todella itse valitsee omien arvojen pohjalta eikä toisinpäin.

”Unelmat on se seikka, joka loppupeleissä pelastaa maailman.”

 – Puhdistamon Make, viisi vuotta sitten

Juttelin tänään puhelimessa yhden elämäntehtäväänsä tosi isosti toteuttavan kaverin kanssa. Puhuttiin siitä, että nyt ihan oikeasti muutetaan nää asiat, eikä yhtään enää ujostella. Tarjotaan vaan kaikille niin paljon parempaa. Puhelu päättyi sanoihin ”hyvä voittaa”.

Kookosvesissä tykkään nykyään tämän lisäksi Ruohonjuuren Taste Nirvana -kookosvedestä joka on peräti lasipullossa, ja Cocowell on edelleen freshiä.

Muista myös muut kesäjuomat, kuten Karma Kefiiri & Kombucha.

Hyvä myös huomata, että lähikasvikset ja luomuhedelmät ovat lähes 100% vettä, ja vieläpä erityisen erinomaisesti imeytyvää sellaista. Kurkulla ja tasku-Herbamarella pääsee jo pitkälle kuumanakin kesäpäivänä. Jos et pidä kurkusta, maista kerrankin laadukasta, niin taatusti tykkäät. Ainoastaan tehotuotettu ja myrkytetty maistuu mauttomalle ja myrkylliselle; hyvä maistuu tottakai hyvälle.

Kuva otettu 8.6.2016 klo 14.47 #2

Ihan mahtavaa, että hengailupaikoistakin alkaa saada kaikkea laadukasta. Tulee hieno kesä; paras tähän asti.

kombucha kellaripanimo