Dinnerin jälkimainingeissa

Max More puhui pienessä kiitospuheessaan komeasti, että yleensä kun hän tapaa kasveja rakastavia luntohippejä, sellaiset tyypillisesti vihaavat teknologiaa (ja tiedettä) – ja tavatessaan teknologianörttejä, ei ne teknofriikit yleensä pidä luontoa minään. Että miten ainutlaatuinen tällainen porukka on, mikä meillä Suomessa on, joka tutkii niin tutkimuksia, fiilistelee teknologiaa ja mittaamista, kuin rakastaa luontoakin ja koko elämän kokemista, eikä jää kiinni vain yhteen paradigmaan, vain yhdelle ajattelun tasolle.

Teemu Arina puhui ravitsemuksen viemisestä next levelille – että molekyyligastronomiassahan voidaan todella selvittää mitä kokkauksessa tapahtuu… mutta me viedään se seuraavalle tasolle, tutkimalla myös, miten eri kokkausmetodit vaikuttavat ihmisen soluaineenvaihduntaan, neurotransmittereihin, sydänmenlyöntivälinvaihteluun, parasympaattisen hermoston aktivaatiotilaan… ja näin saadaan erinomaisia aihetodisteita, ensi kertaa objektiivisestikin, että mikä ruoka on ihan oikeasti sinulle hyväksi. Ja tyypillisesti huomataan, että hyvä on hyvää, että nyt Laadulla on Merkitystä myös objektiivisesti mitattuna, eikä se jää enää vain mutu-tuntuman asteelle tai kulttuuriperimän sanelemaksi.

Tree Hugging

Eräs huippu asiantuntija kertoi, miten nokkoset ja merilevät ovat auttaneet häntä vapautumaan allergioista. Nokkonen auttaa kehoa histamiinin kanssa – ja merilevistä saa essentiaalisokerit eli ”glykoravinteet”, jotka on nykysafkasta jalostettu pitkälti pois, ja jotka ovat tärkeitä mm. solujen väliselle kommunikaatiolle. Dulse maistuu hyvälle sellaisenaan avocadon kanssa, ja kelppiä ja muita herkkuja voi heittää soppakattilaan.

Juteltiin uuden kaverin kanssa paljasjalkakengistä, ja kerroin etten ole enää aikoihin juurikaan jaksanut innostua markkinoiden tarjonnasta. Hän kertoi jostain jenkkiläisestä pikkufirmasta, joka tekee jotain shamaani-sandaaleja laadukkaista luonnon aineista, aidolla nahkapohjalla. I’m interested:

https://www.facebook.com/ShammaSandals

http://shammasandals.com/store/barefoot-running-sandals/warriors

http://shammasandals.com/store/barefoot-running-sandals/jerusalem-cruisers

 

Ja kuulin myös, että maailmalla alkaa olla yhteisöjä ja kyliä, joissa ei ole likaista hippimeininkiä vaan tasokasta itsensäkehittämismeininkiä, vihreän teknologian parhaimmistoa ja sen sellaista oikeasti seksikästä ja kiinnostavaa. Yhden sellaisen salaisen puoli-kaupungin nimi oli Auroville, Intiassa:

http://www.auroville.org/

Aurovillestä olen nyt viikon sisään saanut suositus-hehkutukset jo peräti kolmelta tosi päräyttävältä tyypiltä! Ja suurin osa mainitsee toisena hieman vastaavalla tavalla kiinnostavan kokoontumispaikkana myös Balin ja siis siellä erityisesti Ubudin.

Olli and Mikko handstanding

Päivän biohakkeripohdinnat, jatkona tietoisuustaso-juttuihin:

 – ainoat alat, joissa ollaan yhä vähintään kaksi askelta todella toimivaa todellisuutta perässä, joissa siis ajattelu laahaa vieläkin mekanistisissa syy-seurausmalleissa, ovat ihmiskehon toimivuus terveydenhuollossa, ja yhteiskunnan toimivuus julkishallinnossa. Ehkä kolmantena julkinen koulutus; sielläkin lapsi on yhä lähinnä opettamisen kohde, joka ottaa vastaan opin koska hänen kuuluu, irralla muusta elämästä.

Jo pelkästään systeemiteorian tasolle harppaaminen tuo mekaniikkaan verrattuna hurjaa laadunparannusta. Joensuun Yliopistossa Kalle Määttä piti loistavia oikeustaloustieteen luentoja, joissa tutkittiin regulaation eli lainsäädännön kokonaisvaikutusta, ei siis vain sitä suoraa seurausta yhteen muuttujaan, vaan myös epäsuoria ja peräti hieman jopa kokonaisvaikutuksia. Suurin osa nykylainsäädännöstä ja taloudellisesta säätelystä tietenkin paljastui näillä todellisemmilla mittareilla aivan hupsuksi – koska se on tehty mekanistisen ymmärryksen pohjalta, tyyliin ”halutaan vähentää huumeidenkäyttöä, joten rangaistaan siitä”, eikä oteta huomioon että jos kysyntä on korkeammallakin hinnalla suunnilleen sama, ts. jos hinta vaikuttaa verrattain vähän ihmisten ostohalukkuuteen, huumekaupassa liikkuva rahamäärä kasvaa, mikä tekee sen yhä houkuttelevammiksi nimenomaan häikäilemättömille ja riskejä pelkäämättömille ”yrittäjille”. Siinä missä mekanistinen maailmankuva osaa laskea vain 1 + 1, systeemiteoria osaa nähdä F(n) = F(n – 1) + F(n-2)

Siinä missä mekanistinen maailmankuva osaa vain kieltää epätoivotun toiminnan ja pakottaa toivotun – vaikka väkisin pakottaa jonkun tietyn veriarvon tiettyihin lukemiin keinolla millä hyvänsä huomioimatta lainkaan kokonaisuutta tai lääkkeen muita vaikutuksia – systeemiteoria on kiinnostunut kaikista vaikutuksista, myös epäsuorista ja jopa emergenteistä. Ainoat, ketä kaikkien vaikutusten huomioiminen ei vieläkään kiinnosta, on lääkärit sekä lainsäätäjät. Siksi yhteiskunta ja ihminen ei vieläkään aina voi ihan parhaiten ikinä.

Saadaan huomattavasti parempaa hyvinvointia, kun aletaan suosia parannuskeinoja joiden kaikki vaikutukset ovat positiivisia, myös kokonaisuuteen. Samoin aletaan saada parempaa lainsäädäntöä, kun aletaan tutkimaan kuinka laki oikeasti vaikuttaa lopputulokseen – sekä kaikkiin niihin muihinkin miljooniin ihmisiin ja tilanteisiin, jotka eivät koko lakia olisi tarvinneet, mutta joutuvat lain takia täyttämään heille täysin turhia lappusia.

Kuitenkin vielä askelta korkeampi taso on se, kun aletaankin luottaa johonkin vielä kuolleita objektiivisesti tutkittavia systeemejäkin ihmeellisempiin subjekteihin – ja aletaankin luoda vapautta, tehdä terveydestä ja elämästä ja toimimisesta yhä helpompaa ja yksinkertaisempaa. Systeemiteoriakin johtaa lopulta ongelmiin joita se ei pysty ratkaisemaan lopullisesti. Kasvava stressi voidaan hakkeroida vielä paremmilla systeemeillä, mutta se on vain viivytystaistelua, kunnes tulee aika hypätä ymmärryksen tasolle, jossa sitä ongelmaa ei enää tarvita.

Siinä, missä mekanistisessa maailmankuvassa keho, ihminen tai yhteiskunta on vallankäytön (vastahakoinen) kohde, ja seuraavalla tasolla se on jotain jota voidaan ohjailla jo rakentavammin ja viisaammin, vielä korkeammalla tasolla se on jotain joka virtaa vapaasti vielä kauniimmin.

Omassa parisuhde-elämässäni huomaan toimivani osittain noilla kaikilla tasoilla: joskus mieleni näkee waiffin edelleen vallankäytön kohteena tai vallankäyttäjänä (onneksi nykyään enää aika harvoin), parempana päivänä pystyn luomaan kokonaisvaltaisempaa harmoniaa hänen kanssaan – ja parhaimmillani näen hänet elävänä subjektina, jota haluan vain ihailla ja arvostaa. 1-tasolla yhteinen arkemme toimisi määräyksillä ja kielloilla, 2-tasolla rakentavassa yhteistyössä – ja 3-tasolla tanssina ja kaikkea kognitiota valtavasti hienovaraisempian nyanssien ja jopa ylimaallisten energioiden sisäisenä ja ulkoisena aistimisena, jossa jokainen hetki on ihme.

Samoin terveydessä saattaa kehnoimpina päivinä kehoni olla mekaaninen kone, joka täytyy vaikka punnerruksilla ja prodetankkauksilla painostaa tiettyyn muottiin (harvoin enää tulee sellaisia päiviä..). Parempina päivinäni kehon kanssa voi tehdä rakentavaa yhteistyötä fiksuilla kokonaisvaltaisesti toimivilla metodeilla. Ja parhaimpina sisäisen oivalluksen päivinä keho on se, jolla voin nauttia ihan mielettömästi joka hetkestä; jolla voin kokea ”niin päräyttäviä hyvänolon tunteita kaikissa tilanteissa”, erästä läheistä lainatakseni, kanavoida jotain käsittämätöntä inspiraation virtaa, ja olla yhteydessä niihin tuntemuksiin joita mm. tuorepuristettu herkkumehu saa aikaan, spontaaneista (aikuisten) leikeistä puhumattakaan.

Mekaniikan tasolla maailma ja yhteiskunta on jotain, mitä yritän muuttaa äänestämällä tai vaatimalla parempia lakeja, yrittää pakottaa toiset toimimaan minun ideaalien mukaan, vaikka väkisin. 2-tasolla voin kokonaisvaltaisemman ymmärryksen pohjalta käynnistää ja tukea sellaisia vaikutusketjuja, joiden voi nähdä todella johtavan jonnekin, kuten aikanaan autoin monia lupaavia firmoja alkuun, koska halusin saada Suomeen parempia ruokia ja safkatietoisuutta, joka taas ruokkii yhä parempaa kysyntää ja tarjontaa… you know, suunnata panoksensa sinne, missä niille todella saa vastinetta ja tulokset kasvavat ketjureaktion tavoin, ihan oikeastikin eikä vain toiveissa. Mutta ei se ole korkein taso; korkeimmalla levelillä istun rantakivellä auringonlaskuun saakka, vaikka lupasin tehdä lukijoille päivittäisen videon ja voisin säätää sisätätä, koska jokin minun systeemiteoreettista ymmärrystäkin mittaamattomasti viisaampi minun sisällä, ympärillä, yläpuolella tai missälie ohjaa tekemään niin – ja kadotan itseni täysin ja koen jonkun käsittämättömän transformaation. Kauttani alkaa virrata ei pelkästään enemmän tai paremmin vaan erilaista, uudistunutta, aidolla tavalla yhä hienovaraisempaa vaikutusta. Tai voin tehdä samaa kuin ennen, mutta sydämet resonoivat toimintani kanssa puhtaammin ja estottomammin kuin ennen – vaikkei päällisin puolin tai edes systeemiteoreettisen ymmärryksen näkökulmasta yhtään mikään olisi muuttunut.

Joskus sitä sanotaan intuitioksi, ja sen kielenä on se kaunis hiljainen ääni tai mielettömän autuaalisen euforisen upea tunne, jonka voi kuulla vasta kun stressi lakkaa, huolehtiminen loppuu ja kiirehtiminen katkeaa.

Päivän lainaus:

”You’ll want to achieve a state known as coherence, where the heart and brain synchronize their communication patterns. This is the difference between listening to music and listening to noise.

Imagine how the planet would change if more people began each day by syncing to coherence first. Imagine if governments and corporate boardrooms took a couple minutes to sync to unconditional love before they made key decisions.”

 – http://www.stevepavlina.com/blog/why-logic-always-fails-you/

Mikäli pidit lukemastasi, jaathan sen muillekkin.
Share on Facebook0Share on Google+0Tweet about this on Twitter

Yksi kommentti artikkeliin ”Dinnerin jälkimainingeissa”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *