Juice PLUS+ – ja terveystuotteiden tarkoitus

Miksi ihmiset käyttävät tuotteita? Miksi emme syö pelkästään pakkaamatonta terveellistä tuoreruokaa? Johtuuko se laiskuudesta? Itsekurin vai valistuksen puutteesta?

Taloustieteessä käytetään termiä ”ajankäytön vaihtoehtoiskustannus”. Se tarkoittaa kaikkea mitä valitsen olla tekemättä, nyt kun käytän iltani kirjoittamiseen. Tämän tekstin täytyy olla todella arvokas, koska voisin olla kultsin kanssa kuuntelemassa Antti Tuiskua. Tottakai on ok vaihtaa huvi taiteiluun jos sille tuntuu; se on valinta, jonka saan tehdä. Mutta onko okei syödä kätevästi jotain nopeaa, silloin kun ei halua kokkailla enää kolmatta kertaa saman päivän aikana?

Mitä, jos jokin on minulle joskus tärkeämpää kuin ajan käyttäminen ainasamaan kaupassakäyntiin, ruoanlaittoon, kattamiseen, aterioimiseen ja tiskaamiseen? Onko silloin oikein turvautua aikaa säästäviin keinoihin? Slow food on ihanaa – mutta onko se ihanaa jos siitä tulee kotiruoantuoksuinen vankila?

Kaikilla perheillä ei ole aikaa vaikka kuinka haluaisivat panostaa.

Vaihtoehtoiskustannus koskee ajan ja rahan lisäksi myös energiankäyttöä. Monilla on nykyään energiaakin aika rajallisesti.

Kyse on myös flowsta ja vapaudesta. Usein kun jotain meinaa saada aikaan, on keskeytyksen hinta paljon suurempi kuin se puoli tuntia jonka ruokatunti varsinaisesti vei – koska parhaaseen momentumiin takaisinpääseminen voi viedä vähintään toisen mokoman.

Ruoka on meidän yleisin keskeytys – aikana, jossa sekunninkin ylimääräinen latausviive jossain iPhonen applikaatiossa on liikaa, eikä kukaan ei jäisi kokonaiseksi minuutiksi vartomaan nettisivun latautumista, vaikka se lupaisi minkälaista arvoa.

Onko ihminen mennyt rikki? Onko kansalaisten attention span vajonnut pikkulapsen tasolle, onko keskittymiskykymme hajautunut pirstaleiksi? Ei oikeastaan: teknologia vain opettaa meidät oppimaan, omaksumaan, jakamaan ja kokemaan enemmän, siinä rajallisessa ajassa mikä meillä on. Tämä nostaa ajan arvoa, hintaa, vaihtoehtoiskustannusta koko ajan. Mitä parempaa voit saada, sitä parempaa haluat kaikelta muultakin ajaltasi. Mitä useampia ja upeampia juttuja voit tehdä, kokea, luoda tai jakaa tunnin aikana, sitä nihkeämpi olet vaihtamaan tunnin tai pari päivässä aina samaan ruoanlaittorutiiniin. Moni suuri aikaansaaja elää kylmällä pitsalla, koska sen tilaaminen vapauttaa koko asian miettimisestä. Voisimmeko tarjota heille jotain hieman parempia vaihtoehtoja? Tai ainakin olla tuomitsematta niitä jotka tähän pyrkivät 🙂

Yhä useampi elää jo enemmän flowssa ja nautinnossa, eikä rutiinien suorittaminen ole enää niin suosittua. Moni on huolissaan tällaisesta kehityksestä. Mutta se on se mitä täytyykin tapahtua, jotta ihmiskunta voi kehittyä seuraaville tasoille. Jos halutaan viisastua, täytyy viisastumista nopeuttaa. Ja sitä teknologia koko ajan tekee: eliminoi hukkaminuutteja ja -sekunteja pois kaikesta mitä me oikeasti halutaan ajallamme tehdä.

Tottakai joillekin ruoanlaitto on päivän paras meditaatio, ja laadukkaiden tuoreraaka-aineiden haaliminen rakas harrastus. Mitä vauraampia ja vapautuneempia meistä tulee ajallisesti, sitä rennommin voimme allokoida aikaa rakastamiemme asioiden pariin. Mitä vähemmän aikaa menee hukkaan, sitä enemmän sitä jää tärkeään – joka saattaa joillekin olla keittiössä touhuaminen, muttei kaikille.

Vaikka kaikki rakastaisivat ruoanlaittoa, silti osa ihmisistä voi rakastaa jotain muuta vielä enemmän. Ja silloinkin kaikki mikä vapauttaa flowta pois safkan miettimisestä, itse kullekin kaikkein kiinnostavimpiin sfääreihin, tulee ainoastaan kasvattamaan suosiotaan, niin kauan kuin maailma tarjoaa yhä kattavamman valikoiman kiehtovia vaihtoehtoja jokaisen huomiolle. Minä rakastan ruokaa, yritän olla siinä jopa expertti – ja silti laitan sitä harvoin, koska rakastan keittiön ulkopuolista elämää, opiskelua ja opettamista, vieläkin enemmän.
Juice Nanna

 

Virallinen valistus arvostelee terveellisiä tuotteita, usein jopa lyttää ne ihan maanrakoon. Tuotteet ovat toki ok silloin kun ne tulevat status quon sisältä, tutuilta brändeiltä jotka ovat ehtineet sponsoroida asiantuntijoiden tapahtumia, puheita, konferensseja, koulutusta ja tutkimuksia jo jonkin aikaa. Valkosokeroitu glyfosaattiBix on jees; ravinnetiheästä superfoodista varoitellaan vuodesta toiseen. Tämä ei ole pahuutta tai väärin tai mitenkään ihmeellistä; sillälailla jokainen markkina, ammattikunta ja kaikki massatiedonvälitys toimii. Kunhan asiakkaana tiedät tämän.

Ymmärrät jo, että kun telkkarissa mainostetaan jotain, se ei tarkoita että se olisi totta; se vain tarkoittaa että tällaisia mielikuvia joku iso eli byrokraattinen, riittävän korkeakatteinen rahoittaja haluaa sinulle tänään luoda – jotta ostaisit enemmän jotain keinotekoista krääsää, hinnalla josta riittää extraa sisällöttömien pushausmainosten tuottamiseen.

Yhä useampi alkaa jo ymmärtää, että myös tutkimusrahoitus tulee samoista lähteistä – ja samoista syistä.

Jokainen tämän blogin lukija hoksaa, että mainoksilla pyritään vaikuttamaan meihin – eihän niitä muuten siellä olisi. Osa alkaa myös ymmärtää, että kaikelle muullekin sponsoroinnille halutaan tuottoa; ettei Valio huvikseen sponssaa ammattilaisten tai vaikuttajien tapahtumia ja tutkimusryhmiä. Firmat harvoin käyttävät rahaa vain menettääkseen sitä – itseasiassa sellaisesta tulisi toimitusjohtajalle rikosoikeudelliset sanktiot, ja siksikin osakeyhtiöt käyttävät rahaa saadakseen sitä vaihdossa takaisin enemmän. Tästä ei kannata suuttua; se vain kannattaa ymmärtää jotta voi tehdä omat ostopäätökset realistisemmalta pohjalta.

Me kaikki jotka joskus jotain rahaa kaupassa käytetään, eletään osana tätä samaa markkinakoneistoa, eikä se muutu piilottamalla päätä pensaaseen. Itseasiassa se ei muutu edes valittamalla sille. Markkinamekanismia ei kiinnosta, vaikka minun mielestä se olisi syy maailman ongelmiin. Markkinamekanismi sen sijaan auttaa myös minua, pientäkin ihmistä, kun herkistyn kuulemaan mitä sillä on sanottavana.

 

Aina kun joku valtarakenteiden ulkopuolelta koittaa saada valtaa tavalla, joka veisi sitä pois niiltä joilla se tällä hetkellä on, tulee tottakai valtarakenteen sisältä vastustusta – yleisimmin status quolta palkkansa saavien suojatyöasiantuntijoiden suulla. Siksi uudet ilmiöt kannattaa kasvattaa ja kehitellä joko tutkan alapuolella lentäen, tai sitten lyöttäytyä sellaiseen kelkkaan joka on jo ehtinyt lujittaa asemansa, jolla on jo paikka vallan ytimessä. Maailma muuttuu jo niin nopeasti, että moni alkaa suosia edellistä keinoa – ja hurjimmat heistä eivät jaksa edes peitellä todellisia aikeitaan, koska vakiintunut valtarakenne ei ehdi enää painaa alas kaikkia vauhdikkaasti kasvavia kilpailijoita jokapuolella. Nykyään status quo, kuten vaikkapa Facebook, joutuu pikemminkin ostelemaan pois lupaavimmat kilpailijat, eli liittymään niiden kelkkaan, palkiten niiden perustajat miljardeilla euroilla, eikä enää päinvastoin.

Sama meininki alkaa näkyä ravinnossa ja terveydessä. Brändäämätön tuoreruoka ei ehkä koskaan tule olemaan merkittävä bisnes; liikevaihto, ja siten valta ja asema, on tuotteissa joita voidaan monistaa nopeasti ja asettaa parhaille hyllypaikoille. Joten kuka ottaa haltuun tuotebisneksen, ottaa lopulta haltuun myös mediat, asiantuntijoiden tapahtumat ja konferenssit, valistajille jaettavat materiaalit, ja lopulta jopa ammatinharjoittajien opetusohjelmat, oppikirjat ja luentoslaidit, kuten tämä esimerkki Helsingin Yliopiston safkatiedekunnasta:

Ruoka Laake
Tässä lääketeollisuus puolustautuu kilpailulta, kuin ihmiskeho patogeeneilta.

 

Suojatyö vs. markkina

Suojatyöllä tarkoitan kaikkea missä palkka tai asema ei riipu työn tuloksista, vaan riittää kun noudattaa tiettyjä sääntöjä, ohjeita tai suosituksia.

Esimerkiksi suojatyöblogaaja olisi sellainen, jolla olisi lainsäädännön suojaama amattinimike, joiden määrän yhteiskunta pitäisi tiukasti rajoitettuna, jottei ammattilaisen tarvitse kilpailla lukijoista tai keksiä mitään uutta. Suojatyöblogaajan työnkuvaan ei kuuluisi aiheuttaa liikuttaa lukijoita uusilla nerokkailla assosiaatioilla, vaan toistaa ylhäältämäärättyjä sääntöjä, ohjeita ja virallisia suosituksia vuodesta toiseen. Yhteiskunta takaisi suojatyöblogaajalle automaattisen asiakasvirran tekstien kuivuus-asteesta riippumatta, poliittisilla päätöksellä tai erilaisilla sosiaalitukirakenteilla, joista vain virallisen blogaajakoulutuksen läpikäyneet pääsisivät nauttimaan.

Itseasiassa toimittajan ammatti oli vielä hetki sitten lähes ylläkuvatun kaltainen suojatyövirka, mutta nykyään valtamediakin joutuu kilpailemaan vapaan median kanssa, joten siellä ei ole enää automaattisesti varaa elättää ohjeenmukaisia artikkeleita toistavia normitoimittajia. Nykyään myös mediatuottajan tarvitsee kehittyä ja seurata aikaansa, koska ala on altistunut kilpailulle ja sille pelätylle markkinamekanismille. Sama koskee pian kaikkia aloja, myös terveyttä ja ravinto-ohjeistusta. En usko, että kaikkein turvallisimmin laitostuneinkaan ravintoneuvoja saa enää viiden vuoden päästä asiakkaita, edes KELAn kautta tai lääkäreiden lähettämänä, jos ohjelmassa lukee edelleen sama valkomaito, glyfosaattivehnä, kemiallisesti kovetettu margariini + enemmän E-koodeja kuin raaka-aineita. Tai ainakaan ne viimeiset hitaimmat, alistuvimmat ja vähiten itse ajattelevat asiakkaat eivät tee ammattilaisen oloa kovin arvostetuksi enää siinä vaiheessa. Terveysalakin alkaa altistua kilpailulle ja uusille tuulille, missä myös tuloksilla on merkitystä eikä pelkkä virallisestikorrektien sääntöjen toistaminen riitä.

Virallinen ei tarkoita koskaan laadukasta, toimivaa tai ajankohtaista. Virallinen tarkoittaa vain sellaista, joka seuraa aikaa kaikkein isoimman byrokratian tahtiin eli kaikkein hitaimmin – eli jää rankimmin jälkeen ihmisten tarpeista, ajan hengestä ja markkinoiden muotivirtauksista. Siellä suojatyöläisen ennen niin turvallinen mutta nykyään yhä epäkiitollisempi tehtävä on toistaa koko markkinapaikan rajuimmin ajastaan jälkeenjäänyttä ohjeistusta.

Vaikuttajat jotka ymmärtävät miten markkinamekanismi ja vallan dynamiikka yhteiskunnassa toimii, ja jotka haluavat säilyä relevantteina kilpailun vapautuessakin, käyttävät aidon luonnollisuuden ja vapauden sanomaa markkinointiviestinä mahdollisimman autenttisesti luontoa kunnioittavien ja elämää vapauttavien tuotteiden myymiseen – ja ennen kaikkea käyttävät näitä riittävän laadukkaita tuotteita pedagogisena apuna luonnollisuussanoman levitystyössä. Opetushan jää aina paremmin mieleen, kun tunteita herättävä mielikuva tai tarina voidaan linkittää fyysiseen esineeseen. Mitä useammassa paikassa tuo esine esiintyy saman näköisenä, sen paremmin opetus potkii ja oivallus leviää. Siksi hyvä pedagogiikka sopii täydellisesti yhteen brändäyksen kanssa. Brändin voima ja massatuotteen etu, verrattuna aitoon ruokaan tai puhtaaseen luontoon, on sen kyky ja halu esiintyä samannäköisenä loputtomasti monistuen ja yhä laajempaa kiinnostusta ansaiten. Tämän aikakauden suurinta neroutta on yhdistää luonnollisuuden ja tuotteistuksen parhaat puolet, sen sanoman levittämiseen joka voi maailman ihan oikeasti pelastaakin. Tarvitset tuotteita sanomasi tueksi; valitse ne hyvin. Tarvitset myös sanomaa tuotteidesi tueksi; valitse sellainen joka täyttää ihmisen universaalit ja ajankohtaiset tarpeet.

Status quo edustaa aina luonnonvastaisuutta. Hallitseminen on sen helpompaa ja kustannustehokkaampaa, mitä ennalta-arvattavammin ja hallitummin kaikki toimii. Luonnollisuuden puolestapuhuminen kulkee lähes aina käsi kädessä status quon haastamisen kanssa – ja vastaavasti status quolta suojatyöpalkkansa saanut asiantuntija päätyy lopulta puhumaan ravinneköyhän keino-, teollisuus- tai laitosruuan puolesta, vaikka alunperin intentiot olisivat olleet hyvinkin positiivista ja luonnollisuutta ihainnoivaa laatua.

Vapaudessa on aina enemmän iloa, elämää, tuoksua, väriä ja spontaania monimuotoisuutta kuin valtarakenteiden sisällä. Valtarakenteissa on hankala puhua vapauden puolesta – jos haluaa säilyttää esimiesten hyväksynnän. Se, että hauskaa saisi olla vain viikonloppuna, on totta ainoastaan valtahierarkkiarakenteiden sisällä eli suojatöissä. Kaikki oikeat eli arvoa luovat työthän sujuvat sitä paremmin, mitä hauskempaa on, musa soi, booty heiluu ja läppä lentää. Ainoastaan hallintohommissa kuuluukin olla tylsää, koska siinä on aina kyse rajoittamisesta ja innostusten alaspainamisesta, takaisin kontrolliin.

Status Quo yritti joka ikinen vuosi ampua alas superfoodia. Kansa on kuitenkin äänestänyt ravinnetiheän valmismurkinan puolesta vuosi vuodelta vahvemmin, ja moni vanhan vallan päällä levännyt taho on alkanut menettää asemiaan. Nyt superfood-ala on ryhtynyt käyttämään mediavaltaa ja rahoittamaan jopa asiantuntijoita, joten mahdollisesti pian ei ole enää juuri ketään joka haluaisi ampua alaa alas. Ehkä gojimarja, nokkonen tai aito mustikka löytyy pian Valion smoothiesta ja Robinin IG-kuvista. Siinä vaiheessa kun Superfood sponsoroi laillistetun ravintoterapeutin koulutustapahtumaa, laillistettu ravintoterapeutti ei puhukaan enää mediassa ruokkivaa kättä vastaan – varsinkin kun tässä vaiheessa superfood sponsoroi myös sitä mediaa.

 

Juice+

Juicea on lähtenyt Suomessa paisuttamaan positiivinen tekijäporukka, jossa tykätään tuottaa mukaansatempaavaa terveysmediaa – eli ilmaista opetusta. Sellaista, joka nollabudjetillakin saa aikaan enemmän kasvua kuin sadantuhannen euron mainosvideo vailla sisältöä. Juice jo nimensä puolesta inspiroi myös siihen itseäänkin parempaan juttuun eli juissaamiseen. Juice-nimisen purkin myynti tullee kasvattamaan mehustus-tietoisuutta Suomessa enemmän kuin kaikki mehustussaarnaus tähän asti. Juicen myyntiorganisaatiolla – tai jollain sen kilpailijalla – on potentiaalia kasvaa valtakunnan johtavaksi terveysvalistajaksi kaikessa siinä mitä tuote tukee ja symboloi.

Purkki toimii porttihuumeena terveellisempään syömiseen ja juomiseen. Tapasin Vuokatissa luennon jatkoilla tosi hyvinvoivan ja asiantuntevan oloisen naisen, joka sanoi käyttäneensä Juicea vuosikausia ja vannoi sen nimeen. Joku taas löytää Juicen kautta juttuja jotka toimivat juuri kyseisessä perheessä lopulta ehkä vielä paremmin. Moni sanoo että niin lapsille kuin aikuisillekin ovat alkaneet kasvikset maistumaan, kun helppo valmistuote antaa keholle kokemuksen lähimarkettia rikkaammasta fytoravinteiden kirjosta, muodossa joka on helppo omaksua ja kätevä käyttää.

Usein virallisessa valistuksessa keskitytään siihen miten asioiden pitäisi olla. Entrepreneurit eli huonosti suomennettuna ”yrittäjät” haluavat päinvastoin keskittyä löytämään, keksimään tai kasvattamaan keinoja, joilla asiat todella saadaan kulkemaan toivottuihin suuntiin, tavoilla jotka ihan oikeillekin ihmisille sopivat. Se on akatemian tai monopoli-suojatöiden ero verrattuna aikaansaajiin. Suomenkielessä on ainakin yksi ikävä puute: meillä verbeistä on jätetty toinen muoto pois. Esim. sellainen opettaminen mitä kouluissa tapahtuu, kuvataan samalla sanalla kuin sellainen mikä aiheuttaa muutosta, kasvua ja mielenkiintoa. Oikeasti on kaksi täysin eri asiaa tehdä jotain, tai todella saada sitä aikaan – mutta harmillisesti käyttämämme kieli ei osaa tehdä eroa näiden välille, ja siksi moni jää vain tekemään tekemisen vuoksi. Suomessa on paljon opetusta, joka on opetusta sanan aikaa kuluttavassa merkityksessä, muttei sen vaikutusta aiheuttavassa merkityksessä. Suomessa on runsaasti korkea-arvoistakin palkkatyötä, joka pyrkii lähinnä työn ylläpitämiseen, sen sijaan että se pyrkisi saamaan aikaan jonkun tuloksen tai muutoksen maailmassa, resurssien kuten ajan ja panoksen hukkakäyttöä minimoiden.

Jatkossa kaikki paras liiketoiminta on ennen kaikkea sitä muutosta aikaansaavaa opettamista. Entrepreneurien pelikentillä osataan eliminoida tekemistä ja maksimoida tuloksia. Suomessa yleensä yritetään yhä päinvastoin suojella töitä ja estää muutosta. Se ei enää riitä. Suomi tarvitsee vähemmän puhetta, vähemmän mukatärkeää tekemistä, ja enemmän tuntuvia tuloksia.

 

Kenelle tämä tuote on tarkoitettu?

Erityisen hyvin Juice PLUS+ näyttäisi toimivan:

+ kiireisille perheenäideille

+ Teeveemainoksen ByggMax-miehelle, jolle suosituin vihannes on makkara, ja terveellisyys tarkoittaa rasvatonta plusmaitopurkkia. Normaalejakin suomalaisia on yhä olemassa, sinun kuplan ulkopuolella. Joku niitä eineksiä edelleen ostaa; eivät ne huvikseen hyllyssä ole – ja ne eivät vaihdu sellerinvarsiin ilman tuntuvaa vastaantuloa tuotesuunnittelijan taholta.

+ heille, jotka eivät vielä pohdi ostaisiko Green Starin vai sittenkin Omega Juicerin… Mutta heillekin J+ saattaa sopia, jos ei aina ehdi mehustamaan, tai jos haluaa laajentaa fytoravinteiden kirjoa kylmempänäkin vuodenaikana. On mehustajia, jotka eivät ikinä käyttäisi Juicen kaltaista tuotetta, koska rakastavat Synergy Companya – ja on mehustajia jotka käyttävät juicen lisäksi Plussaa. Markkina on laaja, ja kaikkien maku ei sovi samaan muottiin. Kiireinen ja liikkuvainen kaveri kuten Marco Bjurström saattaa kokea juuri Juicet edelleen kaikkein kätevimmiksi tämän hetken rehutiiviste-tarjonnasta:

klikkaa kuvaa ja lue koko haastis Voicen sivulta

 

+ meillä lapsi alkoi syömään kasviksia vaihdettuaan luomukarkit Juicen ”mehukarkkeihin”. Ilmeisesti keho pääsi riittävän miellyttävällä tavalla fytoravinteiden makuun ja alkoi parin viikon päästä haluta niitä muutenkin – mikä on ikävää, koska enää hän ei naljaile minulle kasvistensyönnistä yhtä hauskasti, vaan syö niitä itsekin (mistä olen tottakai alkanut kuittailemaan puolestani hänelle..). Lapsille (ja viidakkomiehille) tarkoitetut Mehukarkit eli Soft-kapselitkin ovat erinomaisia karkin korvaajia, mutta tottakai sisällölliseltä laadultaan huonoja jos niitä vertaa siihen Healthforcen viherjauheeseen jota kukaan tavis ei menisi lähellekään saati että sekottaisi sitä omaan aamukahviin. Kuten täällä 5v-Apakin aina totesi: ”yäk! En syö! Mä syön vain herkkuja, ja karkkeja, ja nakkeja!”

Verrattuna siihen mitä Suomi syö, J+ voi toimia helppona elämänmuutoksen aloituspakkauksena, paljon helpomminlähestyttävänä kuin se tosiharrastelijoille suunnattu Dragon Herbsin oudonmakuinen Tonic Alchemy. Minulla jos kellä on kokemusta ja keinoja takataskussa, ja silti en osannut auttaa viisivuotiasta tässä asiassa vaikka jopa vuosien ajan sain näyttää mitä osaan, herkkusuklaanvalmistuksesta lähtien parhaisiin ravintolisiin – ja olen todellakin miettinyt näitä asioita paljon! Kirjoitinhan jo viime vuosikymmenellä suositun pikku kirjasen siitä, miten ruokavaliota muutetaan luonnollisesti ilman vastustusta, herkuttelemalla helppoja hyviä kivoja juttuja joiden kautta keho alkaa tottua aitoihin makuihin – tai päivittämällä paremmaksi sitä mitä jo tykkää muutenkin syödä, ravinnetiheämpiin versioihin tutustuen. Silti en osannut auttaa 3-5-vuotiasta innostumaan varsiselleristä. Juicen mehukarkki osasi. Se teki sen Nutrixista tutuilla helpon hyvän lisäämisen ja tutun laadun parantamisen periaatteilla, mutta paljon minua paremmin.

 

Kenelle Juice ei ole erityisesti tarkoitettu:

  •  hifistelijälle, joka jo tilaa Healthforcea iHerbista tai Pearls of Samarkandia Kärkkäiseltä.
  •  hänelle, joka noutaa TerraNovaa Ruohonjuuresta – säännöllisesti – poimien samalla mukaan kombuchat tai kefiirit, ja ehkä päivän mehustus- tai smoothietarpeet – huolehtien talvellakin fytoravinteiden saannista Tietäväisen kasviksilla tai Juicea ärhäkkäämmän makuisilla viherjauheilla kuten Vitamineral Green tai ympärivuotiset villivihanneshapatteet.
  •  sinulle, jolla on superfood-alalle jo niin läheiset suhteet, että saat vähintään yhtä hyvät tuotteet puoleen hintaan firman kirjanpitoon, etkä koe sitä vaivaksi koska jokatapauksessa touhuat niiden parissa.

Tosin tiedän tyyppejä, jotka jossain määrin tekevät jo kaikkea tuotakin, ja silti käyttävät myös Juicea, koska ovat tykästyneet juuri siihen. Joku voi tykätä tuotteen sisällöstä, toinen ulkonäöstä, kolmas käyttömukavuudesta, neljäs porukasta ja meiningistä, viides brändistä ja tarinoista joita se edustaa tai mistä se muistuttaa; kuudes brändin tarjoamasta muusta terveysohjeistuksesta, ja seitsemäs näiden yhdistelmästä. Moni voi tykätä myös siitä, että se 45-55% hinnasta mikä muuten menisi Lifelle tai Sokokselle, meneekin kavereille, tuttaville ja instituutioista riippumatonta luomuterveystietoa vapaasti levittävälle verkostolle, jonne voisi itsekin mennä töihin ilman työhakemusta – ei puuhastelemaan tai noudattamaan ohjeita vaan tekemään pelkkää tulosta omilla vahvuuksilla tai innostuksilla. Ei pushaamaan tuotetta, vaan jakamaan sitä missä pääsee loistamaan.

 

Siitä voidaan olla varmoja, että meidän kaikkien on hyvä saada vihreää ja muitakin luonnon pigmenttejä huomattavasti enemmän, useammin ja kattavammin kuin Suomen oloissa kovin kätevästi tulee vastaan. Luonnon väreillä en tarkoita laitosruokaloiden kulahtaneita glyfosaattiraastevaunuja, vaan jotain missä makua ja väriä todella on tallella. Joskus vitsaillaan kavereiden kanssa, että saako lähimarketista edes mitään kovin hyvin kasvatettua; saako sieltä yhtään persiljaa joka tuoksuu persiljalle tai ainuttakaan tillin tuoksuista tilliä? Nyt toki saa kun on kotimainen satokausi ja joku pienkasvattaja saattaa tuoda paikalle omaa pientuotantoa suoraan mullasta, mutta talvinen tuontiappelsiini tai espanjalainen ihottumatomaatti ei ehkä sisällä kovin laajaa flavonoidien värikirjoa tai polyfenolien aromipesää. Juice Plussassa tykkään niiden missiosta levittää fytoravinteiden sanomaa – jota he tekevät jo tarttuvammin, intohimoisemmin ja laajemmin kuin yhdenkään maan viranomaiset tai suojatyöasiantuntijat toistaiseksi. Juicen Saksan-päämajassa menee hermo kun koitan suurennuslasin kanssa kaivaa vikaa heidän tuotteistaan 🙂 Väitän, että jos parempaa laatua tai intohimoisempaa terveystuotemeininkiä haluaa löytää, sitä kannattaa etsiä pienemmistä, undergroundimmista ja ns. hardcoremmista suunnista – joista ei ehkä ole tarkoituskaan tulla mitään kovin isoa, vaan pikemminkin palvella tiettyä segmenttiä erityisen hyvin, kuten Porsche tai Lexus autoissa.

Moni teistä haluaa minulta, kaiken ylläpuhutun jälkeenkin, vastauksen kysymykseen ”onko se nyt hyvä tuote vai ei!” Ja minun tehtävä on vastata siihen, koska sen aseman olen markkinoilla halunnutkin ottaa. En ole aina taitavin diplomaatti, joten kaikkia vastauksia en heti saa. Tällä hetkellä paras vastaukseni Juicen absoluuttiseen laatuun on, että riippuu yhä mihin vertaa. Jos vertaa hankalampikäyttöiseen Bio-Lifeen, on huonompi (joillain mittareilla takuuvarmasti), ja jos vertaa siihen helppoon ja tuttuun mitä teeveessä mainostetaan, mikä sponsoroi asiantuntijoiden koulutuksia, ja mitä lapsiperheissä muuten syötäisiin, on tottakai hurjasti parempi – etenkin kun Juicella näyttää olevan taipumuksena vähentää makeannälkää ja lisätä vihreänhimoa perheissä. Juice on myös helppo ottaa mukaan ja tulla käyttäneeksi missä tahansa olosuhteissa, toisin kuin jääkaappisäilytystä, sheikkeriä, lusikkaa, annosastiaa tai muuta tuunausta vaativat terveystuotteet. Juice+ on käytettävyydessään, saatavuus mukaanlukien, jo hyvin lähellä kaikkialla läsnäolevan karkkipussin tai -patukan tasoa eli sitä kaikkein korkeinta standardia, johon parhaillakin tositerveystuotteilla on vielä matkaa.

Sen verran uskallan jo sanoa laatunörteille, että Juicen raaka-aineet kasvatetaan marketin tyypillistä teholuomua laadukkaammin, ja kuivataan kapseliin tottakai nopeammin kuin välivarastossa kypsyvä tuontihedelmä tekee matkaa ’tuoreena’. Ihan satavarmasti näistä saa ainakin jotain mitä laitosruokaloiden valmiiksiraastetuista tehokasvisvaunuista ei mitenkään saa, vaikka söisi kaksi kiloa päivässä kunnes petrokemiallisten väkilannoitteiden extranitraatit pursuavat korvista.

Veikkaan, että tehtaalle päätyessään Juice-sato näyttää enemmän tälle Tietäväisen pientila-tuorekuormalle kuin perussuomalaisen talven ’tuore’osastolle lähimarketissa:

Olli kasvisten kanssa 2

 

Ja sitten muille: kiitos Teemulle, joka palautti minua lähemmäs maanpintaa näissä safka-asioissa. Vertailin blendausta ja mehustusta, luomua ja lähiruokaa, pientiloja, satokausia, hifeimpiä suoloja ja ravinnerikkaimpia heirloom-sokereita… Teemun kommentti oli jotain, jonka toivon jokaisen tämän blogin seuraajan lukevan tarkkaan ja ajatuksella:

”Tuo kaikki kuulostaa mulle, tavalliselle tallaajalle, aika advanced kamalle

Kun se arki on kuitenkin sitä samaa jauhelihapakettien avaamista ja perunoiden keittämistä ja maitopurkkien kierrättämistä”

Teemu jatkaa:

”Ongelma on tosiaan se että mun ruokavarasto (vähä niinku jollaki sanavarasto) on tosi heikko. Siellä on jauhelihakastike ja perunat, kanaa ja riisiä ja sitte pihvejä. Kasviksista ympäri vuoden parsakaali.”

 

Kuinka auttaisin tällaista perhettä – ja miljoonaa muuta heidän kaltaistaan – voimaan mahdollisimman kätevästi paremmin; aloittamaan matkansa kohti viherpiiperrystä tai kestävällä tavalla energistä ja terveyshuolista vapaata elämää? Jonkinlaisella tuotteistuksella on tässä osansa, koska en voi olla miljoonassa paikassa kerralla – eivätkä hekään ala tehdä valintoja jotka tekisivät elämästä raskaampaa, rajoittuneempaa tai ilottomampaa. Edelleen etsin tähän aina parempia ratkaisuja, ja haluan ymmärtää mitä laatu tarkoittaa silloin kun tarkoitus on palvella ihmistä arjessaan eikä ainoastaan tehomaistajien testiryhmää koetilanteessa. Joskus jään poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten tai saamattomuussyiden vuoksi vuosiksi paikalleni hakkaamaan kaikkea sillä vasaralla mikä minulla jo on. Jatkossa kuulostelen markkinoita yhä tarkemmin. Markkinoita, eli ihmisten todellista käyttäytymistä ja kollektiivisen tietoisuuden muuttuvia makuasioita. Ei minun käsitystäni ihmisten tarpeista, eikä edes heidän käsityksiään, vaan sitä totuutta, jonka todelliset valinnat paljastavat.

Mikä hyllyistä liikkuu? Mikä kasvaa markkinoilla kuin Pokemonin käyttäjämäärä? Suosiolle on aina jokin syy. Näitä syitä ei koskaan voi täysin tietää, kuten ei toista ihmistäkään voi ikinä täysin tuntea, mutta sitäkin palkitsevampi niitä on observoida ja spekuloida. Voin arvostella tai väheksyä mitä ihmiset valitsevat – tai sitten tutkia sitä kiinnostuneesti, yrittää ymmärtää, ja saada silmiäni auki jollekin mitä olen ahdasmielisyyksissäni väheksynyt. Koskaan en voi tietää, mikä lyö läpi – kunnes se lyö läpi.

Ehkä ihmiset arvostavatkin ihan eri asioita kuin heidän ”pitäisi” arvostaa? Ehkä kaikki onkin selkeää, kun oivallan vielä pari puuttuvaa palasta. Yksi palanen, jota alan vasta ymmärtää, on ajan ja vapauden arvo, meistä useimmille. Hyvin harva haluaa enää tehdä elämästä vaikeampaa tai rajoittuneempaa. Ja sitäkin useampi haluaa pelata Pokemonia. Miksi? Koska he kokevat sen hauskaksi, kivaksi ja vapauttavaksi, elämää laajentavaksi ja ihmisiä ilon kautta yhdistäväksi. Siksi sitä ei oikein järkevästi voi arvostella. Kannattaa mieluummin mennä mukaan myymään omia ajatuksiaan:

pokestop
Ilonpilaajat eivät pärjää markkinoilla; ilon kannustajat ja kanssailoitsijat voittavat halutuimpien asiakkaiden huomion.

 

Jatkossa buustaan ajallani ja luovalla panoksellani niitä luomutrendejä, joiden myynti näyttäisi kasvavan jo vauhdikkaasti, tai joissa aistin potentiaalia siihen; joissa tunnen sitä meininkiä jossa on vaan niin kivaa, että tässä haluaa varmasti joku muukin olla mukana. Kun jokin lähtee vetämään, kun jossain loksahtaa jotain paikoilleen, siirrän munia siihen koriin. En halua enää puuhastella aikani kuluksi, vaan saada aikaan. En tuhlaa huomiotani opettamiseen; suuntaan sen oivallusten aiheuttamiseen ja innostusten monistamiseen. Suomen kielessä tätä eroa konformistisen ammatinharjoittamisen ja muutosten aiheuttamisen välillä on vaikea kuvata, mutta se on koko elämän kannalta kaikkein olennaisin.

Eniten tuloksiin vaikuttaa porukka joka sitä tekee: fiilisten, vision, osaamisen ja vapautuneisuuden taso tekijäporukassa. Juicessa parasta on tämänhetkinen tiimi, ja että noin monta laajasti verkottunutta osaajaa saa syyn ja mahdollisuuden tehdä samaa asiaa aktiivisesti ilman työporukan sisäisiä byrokratia- tai valtarakenteita, rennommin rantein. Emoyhtiö hoitaa kaiken tylsän tai työlään, joten opettajille jää se mitä me kaikki haluttaisiin ammatiksemme tehdä, eli muutoksen aikaansaaminen, ihmisten ja perheiden auttaminen voimaan paremmin, skaalautuvilla keinoilla joissa yksi ihminen voi ehtiäkin vaikuttaa jopa miljooniin.

Monilla alan ammattilaisilla tätä työtä häiritsee konferenssit sponsoroiva sokerimuro, ja lapsiperheiden auttamista vaikeuttaa Valion kaikkeahallitseva juliste neuvolan seinällä. Kun valitsee sponsorinsa tarkoin – vaikkei niillä olisikaan vielä yhtä isoa valta-asemaa – saa sitäkin vapaammin puhua mitä tuntee ja ajattelee. Se poistaa psykologisen piilostressin työstä, ja antaa tilan ilolle ja rehellisyydelle. Juicea kauppaavaa porukkaa läheltä tarkkailtuani olen huomannut yhä useamman vapauttavan aikaansa juuri sen tekemiseen – koska Juicessa tarvitsee vähemmän miettiä kaikkea sitä kulissien takaista politiikkaa joka on yhä varsin keskeinen olohuonevirtahepo melkein kaikessa muussa. Juicessa saa tehdä sitä mihin meidät on luotu eli toistemme auttamiseen ja hyvistä asioista innostumiseen. Kilpailevan verkostofirman kanssa jengi ottaa joskus yhteen – mitä siis tapahtuu kaikkialla, missä ihmiset osittain kilpailevat samoista resursseista tai asemista. Se on tämän artikkelin sanoma: samasta rajallisesta kakusta kilpailevien kesken syntyy aina antipatioita, vaikka taitavimmat sen peittäisivätkin diplomaattisella aikuiskäytöksellä. Onneksemme yhä isompi osa työelämästä siirtyy teknologian myötä sinne missä luodaan uutta arvoa; tehdään tuoretta kakkua kaikkien iloksi. Silloin on sama mitä status quo tekee tai arvostelija huutelee. Riittää, kun tekee oman jutun tosi hyvin, eli palvelee ihmisten iloa tai hyvinvointia, tavalla josta he tykkäävät. Cheek & Ela eivät kyselleet rokkareilta lupaa räpin maahantuontiin, vaan alkoivat antaa kansalle sitä tyyliä joka oli jokatapauksessa tulossa jo tännekin. Ennen kaikkea profeetat pitivät huolen, kenen keikoilla on paras meininki.

Jos pukeutuisimme vain värittömiin keinomateriaaleista ja myrkkypuuvillasta valmistettuihin laitosvaatteisiin, kaikilla suurteollisuuden kehittelemillä virallisestiturvallisilla lisämyrkyillä kyllästettynä, se olisi suojatyöasiantuntijoiden kuiva unelma. Maailmanparantajien märissä unissa pukeutuisimme aidoista luonnonmateriaaleista itsevalmistettuihin ekovaatteisiin. Onneksi molemmat vaihtoehdot ovat olemassa – ja lisäksi on mahdollista valita muodikasta, kivaa, nopeaa… En harrasta fast fashionia, mutta näen siinäkin pointtia. Ilon merkitys tulee helposti aliarvioiduksi vakavassa keskustelussa – kuten myös sen kaikkia ympäröivän voiman osuus, jonka jatkumona toimimme vaikkei sitä aina huomata:

Tavallaan haluan sanoa tai jopa toistelen usein, että ”Juice+ on tehty taviksille”. Mutta kuka on ”tavis”? Laatuhifistelijän näkökulmasta tavis on jokainen joka ei halua tinkiä elämästä terveyden vuoksi. Tosiräppärille taviksia ovat kaikki joille jokin on vielä hiphoppiakin rakkaampaa.

Miksi fytoravinteiden saamisen pitäisi olla karkinsyöntiä hankalampaa? Miksi makujen ja värien runsaus pitäisi rajata vain puutarhureille, kotikasvattajille, huippukokeille ja ympärivuotisille juissaushifistelijöille? Onko terveellisyyden pakko tarkoittaa kehnoa käytettävyyttä, olematonta designia ja niin rumannäköisiä purkkisekamelskoja että ne näyttävät kauniille vain kauppiaan mielikuvituksessa?

Onko taiteilijan turvauduttava jatkossakin kylmään pitsaan, koska kaikki värikkäämpi ja monipuolisempi vaatii edelleen liikaa säätöä ja siten veisi pois paljon olennaisemmasta flowsta? Tarvitseeko terveyden tuntua epäcoolille hankaluudelle? Ei tietenkään, ja tätä ongelmaa ovat tulleet jo ratkaisemaan niin superfoodtuotekehittelijät, Woltit ja Foodorat, kuin jatkossa myös ResQ ClubExo, Epic, Samarkandin luomueinekset… Kaikki ne tuovat virtausta takaisin sinne missä pitkään oli lähinnä esteitä ja seiniä verrattuna ravinneköyhempiin vaihtoehtoihin; missä karkinvalmistajat ja makkaratehtailijat ymmärsivät nykyihmisten todellisia, käytännöllisiä tarpeita paljon paremmin kuin terveyssaarnaajat tai huippuravinnon hifistelijät.

Kasvuluvuista ja palautteista päätellen myös Juice+ on osa ratkaisua, syistä joita kannattaa kysyä minua kiireisemmiltä, ja heiltä joiden elämään Juice on tuonut näin laajan fytoravinteiden kirjon ehkä ensimmäistä kertaa – paketissa jonka joku muukin kuin superfood-markkinoiden innokas seuraaja osaa ostaa ja heti käyttää oikein. Raastekärry ei vaadi käyttöohjetta, mutta siitä puuttuu lähes kokonaan maku, väri ja aromi, eli juuri ne fytoravinteet, ja kaupan päälle siitä saa ns. ”kasvinsuojeluaineita” eli vanhan kansan kielellä maatalousmyrkkyjä ynnä muita petrokemianjalosteita. Melkein kaikki mistä sitä väriä todella saisi, vaatisi sellaista uuden opettelua tai toistuvaa touhuamista, joka sopii Suomen oloissa ja kulttuurissa lähinnä asian harrastajille. Juice tarjoaa tällä hetkellä superfood-alan olennaisen pointin kaikille aloille, ja jos Juice voittaa markkinoilla, se johtuu designista. iPod ei ollut teknisesti ylivoimainen mp3-soitin. iPod oli ensimmäinen, jonka jokainen saattoi ottaa käyttöön ilman ohjekirjaa. Lisäksi se oli mukava ostaa ja jopa ilahduttava avata. Ja se sanoi suoraan mitä arvoja se edustaa.

Aika usein me miehet varsinkin mietitään, kuinka kehittää itsestämme parempi mies. Kuitenkin menemällä pokeksi tai deejiiksi ja laittamalla päälle tarkoituksenmukaisia mielikuvia henkivää asustetta, saisi paremmat lopputulokset nopeammin, kuin kaikella sisällöllisellä kehityksellä yhteensä – koska substanssiakin tärkeämpää on markkinoilletulo. Nykyään ei voita se älypuhelin-appi, joka on jollain mittarilla ”paras”, vaan se joka tulee mukavasti ja miellyttävästi mukaan markkinoiden flowhun eli ihmisten elämään. Se, joka on kiva ostaa ja kaunis ottaa käyttöön. Sama koskee kaikkia aloja. Kaunis ja kätevä voittaa; design ja käytettävyys voittaa terveellisyyden, kysy vaikka makkaratehtailijalta. Sen täytyy istua osaksi kulttuuria, muuten se ei tule osaksi kulttuuria. Ihmiset eivät enää kuuntele saarnoja, varsinkin kun suurin osa saarnoista on jälkeenpäin paljastunut valheiksi. Ihmiset kuuntelevat nykyään niitä jotka tulevat heitä vastaan. Sen ei tarvitse olla enää leffavuokraamon karkkikauppias; nyt se voi olla myös sisällöllisesti jotain parempaa. Nyt myös se oikeasti hyvä jätkä voi opetalla pyörittämään levyjä tai soittamaan kitaraa. Tulla asiakkaita vastaan, siihen missä he ovat, mitä he hakevat ja ihan oikeasti arvostavat.

Tsekaa Supermarketin selviytymisopas! Suunnista osoitteeseen www.SupermarketSurvival.fi
Jos pidit tästä tekstistä, jaathan sen muillekkin. Olli kiittää!

36 kommenttia artikkeliin ”Juice PLUS+ – ja terveystuotteiden tarkoitus”

  1. Juice+ on varmasti ihan käypä tuote, mutta sen hinta on aivan pöyristyttävä. Peruskapselit maksaa yli 80e kuukaudessa ja siihen päälle jos hankkii vähän patukoita ym. niin 100e kuukaudessa saisi niihin helposti uppoamaan 🙂 Yhdellä ihmisellä siis. Jos ajatellaan, että vaikkapa koko perhe käyttäisi samaa settiä, niin parin kuukauden hinnalla saa jo ihan omaksi superlaadukkaan mehustimen (josta on iloa loppuiäksi) ja monta kiloa luomukasviksia kaupasta (tämä ei mielestäni ole mitään hifistelyä vielä). No, onhan siitä tietysti se VAIVA, jos joka päivä mehustaa itse… 🙂

    Englanniksi löytyy aika paljon arvosteluita, tutkimuksia ym. Juicesta, jotka eivät ole ihan niin mairittelevia ja hehkuttelevia kuin suomalaisten jälleenmyyjien sivuilta löytyvät. En silti moiti tuotetta, on varmasti ihan hyvä lisä perus-makkaramiehelle, joka ei muuten kasviksiin koske.

    Pitäähän verkostomarkkinoinnissa olla kovat hinnat, että sinne pyramidin yläpäähän tulee tarpeeksi voittoa ja pikkutekijöille siinä matkallakin jää muutama euro käteen. Mutta silti.

    1. Omien sanojensa mukaan Juice+ jakaa yhteensä koko jälleenmyyntiverkostolle 45% tuotteen loppuhinnasta – eli vähemmän kuin Life-ketju jälleenmyyjineen.

      Minulle on sanottu alan sisältä, että tyypillinen terveyskaupan kapselipurkki maksaa noin 6 kertaa enemmän hyllyssä kuin tehtaalta lähtiessään. Siis että 40 euron vitamiinipurkki kustantaa 6 tai ainakin alle 7 euroa euroa siinä vaiheessa kun brändi ostaa sen valmistajalta, ja lähettää eteenpäin kauppiaalle. Olen kuullut, että verkostotuotteissa tämä kerroin olisi isompi, tyypillisesti 10-20. Eli siitä se verkostolisä; siksi verkostotuotteet ovat noin tuplasti kalliimpia verrattuna vastaaviin ilman verkostoa myytäviin.

      Ilmeisesti aika on alkanut ajaa ohi sellaisesta toiminnasta tai ylihinnoittelusta; markkinamekanismin (esim. tällaisen nettikommunikaation) tehostuminen on laittanut verkostofirmatkin miettimään mallia uusiksi – niin veikkaan. Kun tiedustelin Juicen kustannusrakennetta John Holowatylta, hän sanoi Briteissä olevan myynnissä samantyylisiä tuotteita vastaavaan hintaan normikanavissa.

      Zinzinokin alensi kalaöljynsä hintaa hiljattain, ja lyhensi pakkotilauksen kestoa vuodesta puolikkaaseen.

      Nykyään kun verkostotuote lyö läpi ja saavuttaa suosion, on netin ansiosta muiden jo aika helppoa kopioida tuote – ja myydä se edullisempaan hintaan ja silti tehdä hyvin voittoa – mikäli verkostohinnassa on ollut merkittävästi ilmaa. Siksi en ole huolissani että Juicesta kasvaisi paha riistäjä, koska nykymarkkinoilla sellainen tuskin olisi enää edes mahdollista. Avoin ja vuosi vuodelta yhä avoimempi keskustelu pitää siitä huolen.

      Miten ikinä asia on ja mitä ikinä Juice tai kilpailijat tekee, jokatapauksessa yhteiskunta voittaa kun fytoravinnetietoisuus leviää. Tykkään firmasta, joka käyttää katteitaan ja voittojaan sellaiseen tutkimukseen, eikä raha mene hyödyttömiin ja sisällöttömiin teeveemainoksiin kuten markettibrändeillä normaalisti.

  2. Kysymys Juicesta. Onko käyttömäärä aina sama ihmisen iästä, elämäntilanteesta tai koosta riippumatta? Eli reilusti, hyvin reilusti, ylipainoisena, saanko siitä saman irti samalla määrällä kuin vaikka sinä itse? Toki muun elämän muuttuessa terveellisemmäksi samalla.

    1. Fytoravinteissa määrä ei ole niin tarkkaa kuin vaikkapa omega-kolmosissa. Henkilökohtaisesti pidän tärkeimpänä laatua, valikoiman laajuutta, ja sitä että niitä ylipäänsä saa (ja kaikkia värejä). Vasta neljäntenä tulee sitten se määrän oikeellisuus – joka ainakin ympäri maapalloa on kaikilla kansoilla kaikkina aikakausina vaihdellut tosi suuresti esim. vuodenajasta ja ehkä päivästäkin toiseen.

      Missä määrin sinun keho tulee saamaan tuotteista ja millaista vaikutusta, on kyllä minun asiantuntemuksella mahdoton sanoa täältä.. Luultavasti se olisi vaikea arvata vaikka olisi maailman paras tieto. Kaikkien lisäravinteiden ja myös ruokien vaikutukset ovat hyvin vahvasti yksilöllisiä. Minua jodi saattaa piristää, sinulle se ei ehkä tee yhtään mitään. Sinusta saattaa magnesium tehdä kuin uuden ihmisen, ja minulle sama tuote saattaa tehdä lähinnä löysän mahan. Vasta kokeilemalla voi tietää.

  3. Kannattaa nyt ensiksi hiukan tutustua tuotteeseen ennen kuin uskoo kaikkea mitä sanotaan: https://seerilainenfitnessblogi.wordpress.com/2016/07/20/kallista-kuraa-ja-karkkia

    Kapseleissa ei ole kuin vähäinen määrä marjoja/vihanneksia.
    Marjapurutabletit: Hedelmäjauheseoksen osuus on 7,6 %. LOL.
    Kasvissekoitus-purutabletit: Sokerien lisäksi tuote sisältää huimat 8,3 % vihanneksia. LMFAO
    Kapseleita ei suositella raskaana oleville? Mistä lähtien marjojen/vihannesten syönti on ollut vaarallista raskaana oleville?

    Verkostomarkkinointia, samaa kuraa kuin ennenkin, tuote sivuosassa, valtava hypetys sen ympärillä.

    1. Tuotteen kuin tuotteen hyvyys riippuu enemmän siitä mitä se käytännössä korvaa, kuin tuotteesta itsestään. Tuotteen pointti on sen funktiossa. Teoriassa biodynaamisen tilan pientuotanto on parhaasta päästä ja hyvin suositeltavaa kaikille; käytännössä moni ei kuitenkaan sitä suosi – syistä joita tässä artikkelissa käsiteltiin.

      Mehukarkkien pointti ei ole korvata parempia juttuja kehnommalla, vaan vaihtaa parempaan sitä kaikkein huonointa eli karkkia. Sen on tarkoitus olla maultaan, tuntumaltaan ja käyttötavaltaan mahdollisimman lähellä sitä, ikävä kyllä, useimmille lapsille hyvin tuttua juttua.

      Jos jotain olen oppinut tässä reilun kymmenen vuoden terveyssaarnamatkalla, niin asioita ei aina kannata tehdä siten kuin minusta olisi paras, vaan siten kuin toisesta on paras. Kuten David Wolfe sanoo, ”it’s not about what they should do or could do, but what will they do.” Kyse ei ole siitä, mikä olisi sinulle paras, vaan mitä sinä tykästys – ja miten upgreidata sitä. Tämä näkemys on tähän asti usein unohtunut terveyskeskustelussa, ja sen esiintuominen on intohimoni.

      Uskon vahvasti, että upgreidata voisi monessa tapauksessa suoraan huipullekin. Miksi mennä välivaiheiden kautta, jos voi suoraan siirtyä parhaaseen? Kuitenkin huomaan uudestaan ja uudestaan, että on lukuisia minunkin usein ignooraamia syitä, miksi näin ei kovin usein tapahdu. Tottumukset sekä ruoan että sen hankkimisen suhteen, saatavuus, ja kaikenlainen tunnetiloihin, rakkaisiin rutiineihin ja makuasioihin liittyvä.

      Olen lähtenyt Juiceen, koska näen miten se kasvaa ja vetää. Teoriassa se ei ole kaikkein parasta (kuten HealthForce Vitamineral Green), käytännössä se näyttää auttavan tosi monia enemmän kuin olisin uskonutkaan. Koska niin harva ostaa kaupasta edes tilliä. Ja porttihuume-Juicen myötä moni kehuu kehon alkaneen kysyä sitä aitoa makua ja väriä erilailla kuin ennen. Jos se ensimmäinen annos täytyy sniikata sisään karkiksi naamioituneena, I’m all for it.

      1. ”Olen lähtenyt Juiceen, koska näen miten se kasvaa ja vetää.”

        Vai oletko lähtenyt mukaan, koska saat Juicen kasvulla ja vetämisellä verkostomarkkinoinnin siivellä huomattavia tuloja kyseisen tuotteen myynnistä?

          1. Eli toisin sanoen et lähtenyt Juiceen mukaan sen takia että kyseessä olisi erityisen hyvä tuote. Lähdit mukaan, koska saat siitä rahaa.

          2. Win Win tilanne? Asiakas maksaa 1032 euroa vuodessa viherpillereistä, joiden laatua voi vain arvailla.

          3. Joillekin on, joillekin ei. Sama juttu se on Supermarket Survivalissakin: joillekin 85 euron hinta on liikaa tuotteesta, jota ei koe oikein edes tarvitsevansa. Toisen budjetissa sama euromäärä voi olla olemattoman huomaamaton – ja/tai hyöty valtavasti hintaa korkeampi. Hyöty voi olla iloa, ajansäästöä, terveyttä, oivalluksen riemua tai vaikka estetiikkaa – mikä minä olen sanomaan, miksi asiakas tuotteen ostaa – tai miksi hän on tyytyväinen (tai joissain tapauksiaa tyytymätön)?

    2. Tuokin on totta, että tuote on sivuosassa – kuten se on kaikilla parhailla brändeillä. Nike ei puhu kengistä, vaan koripallosta. Apple ei puhu tietokoneista, vaan siitä miten rohkeat ihmiset voivat muuttaa maailmaa.

      Verkostofirmat ovat usein liian tuote-keskeisiä. Jopa superfood-firmat ovat usein turhan tuote-orientoituneita, kun ne voisivat ottaa ohjat kokonaisvaltaisessa hyvinvointivalistuksessa ja -keskustelussa; ottaa todella kantaa. Ymmärrän, ettei monikaan firma sitä kehtaa tehdä, koska Suomessa saattaa status quo heittää lokaa niskaan jos alkaa haastaa virallisia käsityksiä yhtä rohkeasti kuin Tomi Kokko. Sitä strategiaa kuitenkin suosittelen yhä useammalle, ja haluan näyttää monin tavoin, kuinka hyväkin opetus nykyään ottaa koko ajan paremmin tuulta alleen, koska sille on kysyntää:

      + https://www.facebook.com/events/528446394007388/

      + https://www.facebook.com/groups/HifiEdition

      + Luentokiertue

      Sanomaan sopiva tuote mahdollistaa levitystyön paljon paremmin kuin pelkkä sanoma ilman symboleita.

    3. ”Raskaana oleville” teksti on status quon vaatimaa tai markkinoilla toimimisen edellyttämää lakikieltä. Eihän se pidä paikkaansa, mutta se on oltava siinä legalistisista syistä. Vähän niinkuin jenkkilässä pitää tuotteissa lukea että älä syö tätä mikroaaltouunia, tai jos laitat käden hellalle se saattaa kuumentua.

      1. Pointtia tuossa varoituksessa on ainoastaan siinä mielessä, ettei raskaana kannata aloittaa mitään kovin uutta tahi rajua, tai tehdä suuria terveysmuutoksia väkisin. Jos olet syönyt kasviksia tähän asti, jatka ihmeessä, mutta varsinkin voimakkaimmat viherjauheet (tai mitkälie detoxit) kannattaa aloittaa tai toteuttaa jo hyvissä ajoissa ennen paksuksi paneutumista.

  4. Olli hyvä,

    Se erilainen fitness blogi kirjoitti jo tästä asiasta melko tyhjentävästi ja kyseessä oli mielestäni hyvin rakennettu teksti joka kertoi lähes kaiken oleellisen juice plus plussasta.

    Törmäsin itse näihin juice plus plus tuotteisiin jo useampi vuosi sitten ystäväni kautta, joka tarjosi minulle näitä hurmoksen lailla. Tutustuin tuolloin vähän lähemmin näihin plussiin ja huomasin niiden olevan ison luokan huijaus. Olen siitä asti ihmetellyt tätä juice plus plus hypetystä, sillä mikäli edes vähän osaa lukea rivien välistä ja katsoa näitä tuoteselosteita, niin huomaa että kyseessä on lahjakkaalla markkinoinnilla myytävät halpavitamiinit, joiden valmistus tuskin maksaa kuin murto-osan tuotteen myyntihinnasta. Juice plus plussaa yritetään selvästi myydä perustuen arvokkaisiin mehujauheisiin, mutta todellisuudessa kaikki ”arvokas” sisältö tulee lisätyistä vitamiineista, joita löytyy loppujen lopuksi tosi vähän.

    Mainitsemasi fytoravinteiden pitoisuus on kyseisissä juicen tuotteissa lähes nollatasoa. Lähes kaikki tuotteissa ilmoitetut vitamiinimäärät tulevat pelkästään synteettisistä ja luontaisista LISÄTYISTÄ vitamiineista, eikä näistä mainitsemistasi biodynaamisten tilojen vihannesjauheista, hedelmäjauheista tai marjajauheista. Osa näistä plussista sisälsi muka a vitamiiniakin vaikka aineksista löytyi listattuna pelkästään karotenoideja eli a vitamiinin esiastetta. Kyse ei ole siis a vitamiinista vaikka seloste näin kertookin.

    Mikä tässä yhtälössä on kaikkein erikoisinta, näitä pölhojä käyttäjiä tuntuu riittävän näille juice plus plussille uskomattoman paljon, vaikka plussat on verrattavissa ihan tavalliseen multitabsiin, tosin multitabs on melkoisesti monipuolisempi, ja halvempi. Kyse on siis halvoista perusvitamiineista, joista joutuu kaiken lisäksi maksamaan todella kovan hinnan. Juice plus plus kapselit ja purupuristeet sisältävät myös melko suuren määrän eri lisäaineita sekä plussan ateriankorvikkeet huonoja soijajauheita.

    Aivan ihkaa hulluutta käyttää tämänlaisia höpö höpö tuotteita, saati maksaa niistä, sillä oikeita kunnollisia ravintoaineita ei näistä löydy nimeksikään. Säästäkää ihmiset rahanne ja syökää oikeaa puhdasta ruokaa.

    Mikä muuten on olli sinun intressisi toimia tämänlaisten epämääräisten tuotteiden markkinamiehenä vai onko intressisi puhua fytoravinteista? Niitä ei nimittäin näistä tuotteista oikein löydy
    Mielestäni kyse on selkeästä pyramidihuijauksesta, jolla viedään tietämättömiä kuluttajia kuin pässiä narussa. Paljonko saat itse komissiota näistä juice plus plus myynneistä?

    1. Iso intressi tulee ihan lähipiiristä: se kun 5-vuotias joka ”ei syö vihanneksia”, alkaakin syödä niitä, laittaa monia ajatuksia uusiksi. Tai kun ne pari sukulaista jotka eivät ikinä syö mitään kasviksia tai käyttäisi mitään viherpiiperrystuotteita, viherjauheita tai ainakaan Multivitaa kummempaa, ostaa Juicet. Tai kun huippu-urheilijoiden valmentaja-kaveri huomaa myös niin selkeät vaikutukset, että lähtee lopulta myymään omalla nimellä ja maineella, jota on rakentanut pitkään ja hartaasti.

      Kun haluaa vaikuttaa maailmassa positiivisesti, se tulee sekä laadusta että volyymista, kertolaskun kautta.

      Jos ajatellaan että biodynaamisen lähitilan mehustaminen Green Star Elitellä on 10, ja Coca Cola miinus 10, on pienikin määrä lähitilan suoramyyntiä parempi kuin kaikki maailman cokismyynti yhteensä, koska Cociksen myynti kasvattaa vain miinuspisteitä.

      HealthForcen hehkuttaminen on myös perusteltua, koska vaikkei se ole ihan täysi kymppi, se on kuitenkin selvästi nollaa parempi, ja sen volyymi voi olla yksittäistä pientilaa isompi. Sen myynti voi tuottaa myös muita epäsuoria positiivisia vaikutuksia, mm. makuaistin muuttumisen kautta.

      Jos HealthForce Vitamineral Green on absoluuttiselta laadultaan 9, saattaa Juice olla jotain kutosen ja kasin välillä – ehkä. En tiedä vielä niin paljoa, saattaa olla ysikin, tai sitten vitonen. Kuitenkin kokonaislaatuun vaikuttaa absoluuttisen substanssi-laadun lisäksi käytettävyys, miellyttävyys, ja mitä se korvaa – ja jopa kuinka se vaikuttaa muihin valintoihin – eli millainen kokonaisvaikutus tuotteen käyttöönotolla on asiakkaan kokonais-elämänlaatuun. Ja se tottakai vaihtelee yksilöllisesti. Siksi heittelen näitä numeroita aika hatusta.

      Sitten päästään kertolaskun toiseen tekijään eli volyymiin, ja kasvuvauhtiin.

      Minulle seksikkäintä on toimia siellä, missä vaikutus maailmantilaan on ihan varmasti reippaasti nollan yläpuolella eikä ainakaan negatiivinen kuten Cociksella ja melkein kaikella mitä marketissa myydään – ja volyymi tai kasvuvauhti silti myös yllättävän iso.

      Yleensähän se on ollut niin, että mitä huonompaa myydään, sitä enemmän se myy, kuten lääkkeet, limpparit, ja ruispalat. Näitä ei yleensä arvostella, koska ne ovat niin normaaleja ja niin moni on ne jo hyväksynyt ––> valta. Kun tulee jotain uutta, takuuvarmasti tuttua parempaa, siitä vikojen löytämiseen käytetään suhteettoman paljon aikaa ja resursseja. Sitten jos se hyvä juttu lähtee vielä myymään läheskään aidosti huonojen tuotteiden veroisesti, nousee todellinen äläkkä. Koska sellainen muuttaisi asioita liikaa.

      Rakastan disruptiivisia juttuja, joissa on mahdollisuus todella muuttaa jotain, keikuttaa venettä.

      Mitä tuohon virallisen ravintotyypin linkkaamaan Devin Gray -artikkeliin tulee, se oli oikein hyvä; EXOS ja Thorne rokkaa kympillä (tai ehkä ysillä), ja tosi fiksuja ohjeita muutankin – joista se lankomies tai rakentaja-sukulainen ei koskaan toteuttaisi ensimmäistäkään. Haluan auttaa ihmisiä myös käytännössä, myös todellisuudessa eikä vain hifistelyviisastelevan oikeassaolemis-kuplani sisällä. ”Ihmisten pitäisi…” Ei; minun pitäisi tajuta tulla heitä vastaan.

      Sanon aina luennoillakin, ettei Juice ole vitamiinilisä, vaikka siihen muutama vitsku onkin lisätty. Sen tarkoitus on tarjota sateenkaarenvärit joka päivään. Fytoravinteissa hyödyllistä on saada ne kaikki eri ryhmät, ja sitten on tottakai lisäksi hyvä jos niitä saa runsaasti, ja mitä paremmassa ja tuoreemmassa muodossa, tottakai sen parempi. Juice ei sodi mitään siitä vastaan, vaan useimmille tuntuu vihannes alkavan muutenkin maistua ’porttihuumeen’ myötävaikutuksella.

    2. Parhaana potentiaalina tässä on saadaan tosi iso porukka levittään hyvää sanomaa. Kaikissa alan firmoissa on kuitenkin vain kourallinen tekijöitä. Tässä voi olla satoja, tuhansia, kymmeniätuhansia jakamassa Asiaa, Tietäväistä ja biodynaamisia tiloja myöten, ja myös parhaita superfoodeja.

      Parhaassa tapauksessa toiminta on myös tehokkaampaa ja ketterämpää verrattuna yksin tekemiseen, tai byrokraattisemmilla palkkaus- ja yhteistyösopimuksilla rajattuna. Tässä voi toteuttaa uutta arvoa tuottavia ideoita kysymättä lupaa – ja se on iso etu nykymarkkinoilla, missä osaajilla alkaa olla parempaa tekemistä kuin vahtia toisia, tai edes koordinoida yhteistyötä liikaa. Itseorganisoituva yhteis-leikki, ilman kasvavia koordinointikustannuksia tai -viiveitä.

      Olen tosi huono rakentamaan ja hallinnoimaan systemejä tai projekteja, enkä nauti sellaisesta yhtään. Tässä Juice-firma tekee jo sen. Olen myös byrokratiassa pois elementistäni, tässä firma tekee sen. Myöskään toisten manageroinnista en tykkää; tässä pääsee yhteistyöhön ilman työvelvotteita tai rajoitteita.

      Tykkään myös, että pääsen jopa luennoimaan ja keikkailemaan ilman järjestämistaakkaa tai -vastuuta; poimimaan itselleni ne kokemukset tai hommat jotka sopivat minulle parhaiten ja joissa eniten annettavaa. Ei tarvi kaikkien tehdä kaikkea. Tavallaan iso ja itseorganisoituva talkooporukka.

      Pääsen myös puhumaan bisneksistä ja toiminnan kehittämisestä lähes päiittäin, ilman että tarttisi sopia jäykkiä tapaamisia; kiinnostavat asia-keskustelut tulevat ikäänkuin orgaanisesti vastaan elämän ohessa ja osana. Se on rentouttavaa ja meikäläiselle tietynlainen sweet spot. Tosi hyviä juttuja voisi tehdä tosi monen muunkin kanssa – mutta aina jonkinmoinen säätö jos haluaa yhdenkin tapaamisen sopia ja saada toteutumaan. Tässä sitä verkostoa ja kivaa actionia riittää enemmän, kuin vain yhden tai edes muutaman korporaation seinien sisällä.

    3. Sanoppa Olli ihan suoraan että olet päässyt melko korkealle tässä pyramidissa ja motivaatiosi julistaa Juicen ilosanomaa on pääasiassa taloudellinen.

  5. Kyseessä siis hyvin pitkälti lifestyle-valinta. Kiva viettää paljon aikaa monien ihmisten parissa, ilman että sen tarttisi olla niin vakavaa, virallista tai jäykkää; että työ/mielenkiintoinen keskustelu voi luontaisesti sekoittua sosiaaliseen elämään.

    Tosi monissa tämänkin alan parhaissakin firmoissa jengi lähtee neljältä tai viideltä kotiin, eikä edes halua nähdä toisiaan vapaalla. Olen alusta asti etsinyt sellaista porukkaa, joka haluaa muuttaa maailmaa ja tehdä siitä sen koko elämän. Ettei tavallaan ole kiire töistä kotiin, vaan koko elämä on niitä kiinnostavia juttuja, osaavia ihmisiä, valaisevia keskusteluita. Saa ikäänkuin levätä sen keskellä mistä tykkää ja mikä on samalla rakentavaa. Versus normimoodi missä työ kuluttaa energiaa ja vapaa-aika sitten kuluttaa rahaa jotta saisi takaisin edes osan siitä energiasta seuraavaan työpäivään.

    1. On ”vähän” vaikea saada muita tahoja rahoittamaan tutkimuksia tietystä tuotteesta 🙂 Ja toisaalta sekin olisi puolueellista, mikäli Juice olisi käyttänyt vaikutusvaltaansa asian edistämiseen.

  6. http://fabuliciouscc.blogspot.fi/

    Cheyenne Järvisen blogikirjoitus JuicePlus+ tuotteesta. Hän on ollut JuicePlus+ jälleenmyyjä, joten hän varmaan myös tietää jotain tämän tuotteen laadusta.

    Miten kommentoit Cheyennen maintsemaa JuiceFestiv-kapseleita. On ilmeisesti paljon halvempi ja laadukkaampi sarja. Iherb kuitenkin myy sitä.

    1. Chayennen blogissa tykkään etenkin tissikuvista <3 Huomiota saa monella tavalla, ja nykyään ilman huomiota ei ole tavallaan mitään. Ensin on saatava huomio. Negailu & nakuilu ovat siihen kaksi varmaa, halpaa ja helppoa keinoa.

      JuiceFestiv voi olla hinta-laatusuhteeltaan hyvä hankinta, kannattaa kokeilla miten se toimii itselle <3

  7. Faktat kuntoon. Ravintoterapeutti ei ole millään lailla laillistettu. Kuka tahansa pystyy sanomaan itseään ravintoterapeutiksi. Ravitsemusterapeutti on asia erikseen.

  8. Löysin sivustosi jokin aika sitten. Tullut luettua aika aktiivisesti vanhempiakin tekstejä ja nyökytellyt itsekseni että nyt puhutaan asiaa. Näin sitten otsikon Juice PLUS+ – ja terveystuotteiden tarkoitus, ja ihan ensimmäiseksi ajattelin että otat kantaa juicen kalliiseen sokeriin. Mutta vasta vähän aikaa luettuani tajusin että hetkinen, sinähän puollatkin tätä, vaikka suosit puhdasta (ja _käsittelemätöntä_) ruokaa. Siis hetkinen. Puhut hyvästä ruuasta mutta kuitenkin myyt tätä ”ihmekapselia”. Tarkoitus ei ole olla kommentillani hyökkäävä, lähinnä vaan mietin että miten sinä kaikista ihmisistä olet lähtenyt tähän juttuun 😀 Automaattisesti uskottavuuteni sinuun hieman tipahti.
    Ensimmäiseksi mietin että miten haluat edistää kapselien myyntiä, koska oikotietä onneen ei ole. Varmasti perus tallaajalle parempi vaihtoehto kun kilo karkkia mutta silti. Ne ”perustallaajat” jotka vetävät makkaraa aamupalaksi voivat tuudittautua siihen ”että tulipas syötyä Juiceplussaa, nyt syön terveellisesti”, mutta _hyödyttääkö_ ne pienet määrät päiväannoksessa OIKEASTI mitään??
    Muuten kyllä pidän ajatuksistasi ja teksteistäsi. En kuitenkaan ymmärrä miksi edustat yhtiötä ja tuotetta joka ei vaikuta solutasolla ihmisen terveyteen mitenkään. Lisäksi Juiceplussa ei niinkään ole mitään halpaa. Miksei osta samalla hinnalla tuoretta, puhdasta ruokaa kuin käyttää raha ”ihmekapseleihin” joka taas hyödyttää jotakin muuta kuin kuluttajaa 😉
    Kiitos.

    1. Moni on kokenut siitä samaa kuin kaikesta muustakin Hyvän Lisäämisestä (/värien, makujen, fytoravinteiden lisäämisestä), eli että alkaa maku muuttua aidompaan suuntaan kun keho alkaa päästä fytojuttujen makuun – tässä tapauksessa monille helpomminlähestyttäväksi kuin marketin ei-aina-niin-herkulliset kasvikset.

      Tässä mielessä Satokausikalenteri on monille kultaa: https://www.satokausikalenteri.fi/

      Mielestäni artikkeli vastasi kattavasti ja pitkästi tuohon vikaan kysymykseen – melkein jo otsikossa. Itsekin käytän myös terveystuotteita, koska on tilanteita mihin tuoreruoka ja slow food toimii, ja on tilanteita mihin mahdollisimman kätevät ja tuotteistetut tuotteet toimivat paremmin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *