Maitovastineen vastine

Tieteen, kuten mediankin, tulisi omien ideaaliensa mukaan haastaa status quoa, olla ”piikki valtaapitävien lihassa”. Liian usein tiedettä käytetään tendenssinomaisesti ruokkivan käden tai pelikenttää hallitsevan tahon puolustamiseen – mikä on luonnollista, muttei ideaalista.

 

Tomi Kokko kirjoitti pitkän ja kohua herättäneen maitoartikkelin:

Tomikokko.com/maito

Terveysmyrsky vastasi siihen heti seuraavana aamuna.

 

Kommentoin tässä vastinetta; en puutu jokaiseen kohtaan, vaan niihin joihin uskon juuri minulta löytyvän erityisesti annettavaa. Joku muu voi jatkaa keskustelua taas tästä eteenpäin:

– arvostan, että Terveysmyrskyn Timo on kirjoittanut aiheesta oman kirjan, ja markkinoi tässä samalla myös sitä. Kaikkien täällä tarvitsee rahalla vuokrat maksaa. Liian usein me ihmiset ei haluta tunnistaa saati tunnustaa niitä sosiaalisia ja taloudellisia kannustimia, jotka meihin vaikuttavat. En usko, että täydellistä puolueettomuutta tai totaalista epäkaupallisuutta voi tässä maailmassa olla olemassa. Ajattelen, että on parempi olla rohkeasti, reilusti ja avoimesti kaupallinen, ja ajaa selvästi jotain agendaa – kuin teeskennellä neutraalia ja väittää että ”ei minulla ole agendaa, muuten vaan tässä kirjoittelen..”.

– on totta, ettei ravitsemussuositukset sovi kaikille. On kuitenkin myös totta, että ne hyvin vahvasti ohjaavat kaikkea laitosruokailua, päiväkodista yliopistoon ja yläkoulusta jopa työpaikalle. Toivon, että voimme jo avoimesti myöntää tämän. Tottakai voi ajatella, että jokaisella on vapaus olla syömättä laitosruokaloissa. Mutta kuinka realistista tämä on päiväkodissa, jossa saattaa tarvita lääkärin luvan jos haluaa olla ilman rasvatonta maitoa? Entä, jos ei löydä yhteistyöhaluista lääkäriä? Onko valinnanvapauden edellytyksenä silloin kotihoito, Steiner tai toisen päiväkodin etsiminen?

Sami Sundvik saattaisi sanoa, että jos julisteilla koulun tai neuvolan seinällä ei olisi vaikutusta, ne eivät olisi siellä. Tomi Kokko kuvaa artikkelissaan osuvasti sitä ”putkea”, johon me kaikki mennään melkein vauvasta saakka. Maitovalistus on läsnä, joskus vapaaehtoisemmin, joskus ehkä vähän väkisinkin, neuvolasta armeijaan. Millaista olisi asua maassa, jossa lähes kaikkien personal trainerien, virallisten ravintoneuvojien ja jopa lääkärien ”perustietoon” ei kuuluisi maidon suosiminen? Varmasti sitä myös tuputettaisiin vähemmän.

Muutama lainaus maitovastineen herättämästä keskustelusta:

 – Olen katsonut vieressä, kun esikoululaisen ope haukkuu [lapsen] maanrakoon, kun tämä uskaltaa sanoa ääneen, ettei hän haluaisi juoda maitoa. Vastaus oli, että mikäli ei ole allergiaa yai vanhemmat toimittaneet jotain lappua, jokainen lapsi juo lasillisen maitoa joka ruualla. Tämä Espoossa vuonna 2016.

 – käsi sydämellä voin sanoa, että kyseinen muisto ei ole väärä, vaikka en muista kuinka kauan käytäntö jatkui. Kun lukee aiempia kommentteja, joissa on kerrottu että veden juomiseksi tarvitaan joissain paikoin lääkärintodistus, ei asiat nytkään ole sen paremmin, kuin reilu 15 vuotta sitten.. Tuollainen menettely edes yksittäisissä kouluissa ja päiväkodeissa ei ole ok. Se on seurausta nimenomaan vallitsevasta käsityksestä että kaikkien on juotava maitoa. ”Suosituksia” noudatetaan kirjaimellisesti ja maidon hyvyyttä tuputetaan lapsille päiväkodista lähtien. Tomi korosti artikkelissaan nimenomaan sitä, että kukin voi päättää itse. Se ei nimittäin tällä hetkellä toteudu kaikkialla..

 – Olen neljän lapsen äiti, lapset 7-18v. Kattava kokemus neuvoloista, päiväkodeista ja koulusta. Maidonjuonnista saa poiketa vain lääkärintodistuksella. Edes veteen ei varsinkaan päikkälapsi saa vaihtaa ilman lääkärintodistusta. Yläkoulussa ei enää niin kytätä. Ja tämä nähty niin länsirannikolla kuin pohjoisessa, ei ole paikkakunnasta kii. Viimeksi tänä syksynä koulun th oli siyä mieltä että on parempi juottaa maitoa ja antaa kaveriksi ummetuslääkettä kuin saada kalsium muualta. Hullua mun mielestä.

 – Tuo väite että ”ketään ei pakoteta” on vähän heikko, kun pienestä pitäen on miljoonien eurojen mainoskampanjoilla aivopesty että maitoa täytyy juoda koska siitä saa kalsiumia ja muuten tulee osteoporoosi.

 – Oma kokemus voimakkaasta painostuksesta koskee nimenomaan neuvolaa, päiväkotia ja alakouĺua. Yläkoululaisilta en ole koskaan kuullut että maidon käyttöön/ķäyttämättömyyteen puututtaisiin

 – Omat kokemukset reilun 20 vuoden takaa: Päiväkodissa oli pakko juoda maitoa tai piimää. Ala-asteella luokanvalvoja painosti juomaan maitoa. Muut opettajat eivät. Entinen luokanvalvojani tuputtaa maitoa tänäkin päivänä. Yläkoulussa ketään ei enää kiinnostanut joitko mitään tai kävitkö edes ruokailemassa. Heittäisin, että maitopakotus ei ole systemaattista, mutta melko yleinen käytäntö päiväkodeissa ja alakouluissa.

 – Minulla on heraproteiniallergia, vaikka terveyskeskuksessa sanotaan etei aikusilla voi olla maitoallergiaa. Tk mittaakin vain välitöntä allergiaa, eli lapsilta IgE vasta-aineita. Kävin yksityisellä otattamassa IgA ja IgG vasta-aineet. Luulin että minulla on vain laktoosi-intoleranssi.

 

Toivon, että tiede asettuu tässä asiassa pienen ihmisen puolelle, heikomman avuksi, heidän tueksi joilla ei ole valtaa tai asemaa takanaan.

 

Kyllä, samaa mieltä Terveysmyrskyn kanssa: tiede on hidasta, ja käsitykset muuttuvat. Se ei ole ongelma, kun ihmisillä on vapaus valita. Maidon kanssa ”tiedettä” on ikävä kyllä käytetty tyrannian välineenä, kuten näistä jatkuvasti vastaan tulevista ihmisten kokemuksista tulee ilmi. Ehkei niitä listata mihinkään tutkimukseen, mutta ne ovat silti sitäkin enemmän totta perheille joissa ne koetaan. Tieteen ”objektiivinen neutraalisuus” on kaunis ideaali – kun sillä ei lytätä muita hyveitä.

Olen eri mieltä Valion rinnastamisesta pienyrittäjyyteen. Timo Kettusella tai Tomi Kokolla ei ole vielä valtaa vaikuttaa politiikan ja valtion tasolla, tai edes rahoittaa omia tutkimuksia. Nykyisessä toimintaympäristössä suurilla yrityksillä on ei pelkästään isommat vaan ratkaisevasti erilaiset keinot vaikuttaa – jopa lainsäädäntöön, asiantuntijoiden koulutukseen, tai ääritapauksissa siihen mikä media saa jatkaa toimintaansa. Pienet yritykset pelaavat pelikentällä, jättifirmat voivat muuttaa koko pelikentän sääntöjä itselleen edullisiksi. Ja silloin heidät on hyvä pitää vastuullisina, tuomalla kriittisempääkin valokeilaa toiminnan yksityiskohtiin ja isoon kuvaan. Liian usein tiede suuntaa kritiikkiä pienten ihmisten omiin kokemuksiin, tai pienyrittäjien ”kaupallisuuteen”, joka ei kuitenkaan käytännössä uhkaa kenenkään vapautta. Isolla yrityksellä voi olla valtaa, mitä vitamiinikauppiaalla tai vehnänoraan puristajalla ei ole. Ja tämän vallankäytön paljastamisesta, päivänvaloon tuomisesta, on Tomin artikkelissakin kyse.

Tästä olen samaa mieltä Terveysmyrsky-Timon kanssa:

”tukijärjestelmässä ja maidon mielikuvamarkkinoinnissa olisi korjattavaa, ja viesti kouluihin ja päiväkoteihin voisi hyvinkin olla paljon neutraalimpi. Osa ammattilaisista ja asiantuntijoista on myös selkeästi aivopestyjä maidon ylivertaisuutta kohtaan, en kiellä sitä.”

”Mitä sitten tulis tukea, jos ei maitoa?”

Jos minulta kysytään, antaa ihmisten päättää itse.

Turhan usein tiedemaailma edustaa rationaalisen ajattelun sijaan systeemi- ja auktoriteettiuskovaisuuden tasoa. Sen laatikon sisällä valtion pitää aina puuttua ihmisten valintoihin. Sellaista mahdollisuutta, kuin valinnan vapaus, ei riittävän usein haluta nähdä. Olen törmännyt kohta kymmenen vuoden ajan siihen, että rationaalisiksi, empiirisiksi ja loogisiksi, eli Spiral Dynamics -mallin mukaan 5-tasolaisiksi, itseään kutsuvat puhuvat monissa tilanteissa kuin traditionaaliset eli 4-tason tietoisuuden edustajat. ”Asia on näin, koska se on näin”. Vitostasolla kaikki pyhimmätkin dogmat voidaan purkaa palasiksi rationaalisella logiikalla ja havainnoilla. Sekä vitosia että nelosia **tuttaa kutostason hipit, eli ns. ”vihreä maailmankuva”, jossa subjektiivinen kokemus nousee tärkeäksi, ja rakkaus saattaa mennä sekä logiikan että pyhien (tiede)traditioiden ohi. Siis tämän mallin mukaan, joka on vain malli, ja siksi ei vastaa todellisuutta, mutta kaikista käyttämistäni malleista se on osoittautunut monissa tilanteissa yhdeksi hyödyllisimmistä.

Minun toive on 2006-vuodesta alkaen ollut nostaa keskustelun tasoa ns. ”2-Tierille” eli integraalisille tasoille, jossa on mahdollista yhtä aikaa ajatella sekä rakkaudellisesti, että loogisesti, että jopa traditioitakin kunnioittavasti, ja alkukantaisen viihteellisestikin – jossa voi ammentaa kaikista maailmankuvista, kaikista kulttuureista ja tietoisuuden kehitysvaiheista. Välillä olen onnistunut siinä, välillä enemmän epäonnistunut. Välillä oma ajatteluni jumahtaa yhteen maailmankuvaan; rennommassa elämäntilanteessa toiminnassani näkyy enemmän 7- ja 8-tason ”integraalisempia” ja ”holistisempia” piirteitä. Siis tämän mallin mukaan, joka itsekin sanoo vain olevansa malli ja siksi epätosi, mutta mahdollisesti kiehtova ja parhaassa tapauksessa hyödyllinen.

Toivon, että rationaalinen ja looginen ajattelu alkaa yhä laajemmin ymmärtää, mikä ero on markkinalähtöisessä toiminnassa, joka tunnistaa mahdollisuuden palvella jotain ihmisten tarvetta paremmin – verrattuna jättibisnekseen joka lobbaa luontaistuotteille markkinointikieltoja, vie aktiivihiilenkin terveyskaupasta apteekkiin, ja käyttää valtion valtamonopolia kaikenlaisiin likaisiin temppuihin ja kymmenen miljardin kelatukiaisiin. Pienyrittäjällä ei onneksi ole juurikaan sellaista mahdollisuutta; jättibisneksessä sen sijaan on ikävä kyllä usein enemmän kyse legalistisesta temppuilusta, lobbaamisesta, valtapolitiikasta ja asiantuntijoiden kestitsemisestä, kuin asiakkaan hyvinvoinnin palvelemisesta entistä rakkaudellisemmin. Isot kylmät (rationaaliset?) firmat tulevat tekemään paljon hyvää ja kaunista – kun ymmärrämme että myös meillä on valtaa heihin, eikä meidän tarvitse pelokkaasti puolustaa, oikeuttaa tai ignoorata heidän toimintaa. Itsekin olen yhä enemmän keskusteluväleissä ravinto- ja terveysalan valtakeskittymiin, jotka näkevät mitä markkinoilla on tapahtumassa, ja ovat erittäin kiinnostuneita lisäämään aitoutta, laatua, läpinäkyvyyttä, lämpöä, välittämistä ja asiakaslähtöisyyttä toimintansa ytimeen. He tulevat lukemaan tarkasti myös Tomin maitoartikkelin – ja näkemään entistä selvemmin, ettei kansa enää passiivisesti juo mitä juotetaan, vaan haluaa ihan uudenlaista ajattelua, uudenlaista toimintaa jonka keskiössä on kokonaisuuden hyvinvointi. Salailuun perustuva vanhan ajan suurteollisuus ei pysty enää tieteellisillä tutkimuksillakaan myymään meille kehnosti tehtyä ruokaa josta monille tulee paha olo.

Terveysmyrskyn linkkaamassa maitotilastossa maidon käytön lasku selittyy suunnilleen täysin tilamaidon eli raakamaidon käytön laskulla. Ne maidot, joita Tomi sanoo ongelmalliksimmiksi, ovat pysyneet suunnilleen samoissa, paitsi Tomin haukkuma rasvaton maito on jopa noussut 60- 70- ja 80-lukujen tasoista. Tomin ja monien parempana pitämä rasvainen maito on laskenut. Tilasto on siis linjassa sen kanssa, mitä Tomi, Sami Uusitalo ja muut etenkin rasvattoman maidon arvostelijat koko ajan ovat sanoneet.

On totta, että maitoa on helpompi juoda kalsiumsuositukset täyttävä määrä, kuin syödä vaikkapa oreganoa, basilikaa tai edes chiansiemeniä ”tarpeeksi”. Mutta entä jos koko ruokavalio koostuukin enimmäkseen aidoista eli raffinoimattomista, mielellään maukkaista eli ravinnetiheistä ruoista? Silloin kalsiumia saa koko ajan kaikkialta ja joka aterialla. Myös ilman maitolasia. Silloin sen yhden oreganon tujakkuus ei tule ongelmaksi. Minun suosituksissa on pitkään ollut kaksi keskeisintä teesiä: laatu, ja laajuus. Laadukkaan valikoiman kattavuus, monipuolisuus, runsaus – ja tästä seuraava syömisen vapaus. Laatuvalikoiman laajuus on todennäköisempi strategia saada kaikenlaisia tarpeellisia ravinteita kehoon kunnollisia määriä, kuin yrittää saada yksittäisiä ravintoaineita vain noin kymmenen tai parinkymmenen kehnosti kasvatetun ja rajusti prosessoidun raaka-aineen kautta. Tiede löytää koko ajan lisää tärkeitä, tarpeellisia tai jopa välttämättömiäkin ravinteita. Laadukkaasta ruoasta voi saada nekin mitä löydetään vasta tulevaisuudessa, kun taas ravinneköyhästä ja yksipuolisesta teollisuusruoasta ei saa edes kaikkia tunnettuja, varsinkaan kovin tasapainoisesti.

 

Tämä on Myrsky-Timolta tosi hyvä pointti, jos minulta kysytään:

”Saattaakin itse asiassa olla jopa parempi, että tuotetta on prosessoitu, jolloin sen ainesosat ovat paremmin elimistön saatavilla. Kyse on siitä missä muodossa ja mihin kalsium on mahdollisesti sitoutunut. Esimerkiksi raakaruoasta ei välttämättä saada kaikkea irti siksi, että kypsennys tai prosessointi ei ole muokannut elintarvikkeen rakennetta.”

Usein huomataan käytännössä, että kun ruokaa prosessoidaan tuhansien vuosien kuluessa hyväksihavaituilla ja herkullisilla metodeilla, ravinteiden biosaatavuus kasvaa ja ruoansulatus paranee. Ja usein myös huomataan, että se uudenlainen teollinen prosessi ei ollutkaan alkuhypetyksestä huolimatta lopulta hyväksi juuri muulle kuin teollisuuden mittakaavaetujen maksimoimiselle. Maidossa tästä on paljon viitteitä ja alustavia aihetodisteita, etenkin homogenoinnin kohdalla. Mutta en ole tässä henkilökohtaisesti niin kiinnostunut detaileista; kokonaiskuvan logiikka kiinnostaa enemmän. Tim Ferriss sanoisi, että on epistemologista arroganssia luulla tietävämme, mistä maito tai vaikkapa pihvi koostuu, ja mikä sen rakenne on. Meillä on aina vain tämänhetkisen karttamme tarkkuus, tämänhetkisen instrumentin resoluutio – ja tämänhetkisten kysymysten osittaiset vastaukset. Silloin kun suurin osa tuntemattomistakin tekijöistä on tuntemattomia, tarvitaan sumeaa logiikkaa – ja monimutkaisten systeemien kuten ravinnon kanssa tarvitaan systeemiteoreettista ja jopa biologista ajattelua, joka ei ole pelkkää kemiaa tai mekanistista palikkafysiikkaa. Tämä tarkoittaa nöyryyttä havaintojen edessä, silloinkin kun niistä ei ole vielä osattu edes rakentaa osuvaa tutkimusasetelmaa, saati ehditty tehdä kaikkia pätevän prosessin vaatimia vertaisarviointeja. Liian monimutkaista ja liian tuntematontakin voi tutkia – siten kuin ruokaa on tutkittu tuhansia vuosia: kun teen näin, tulee parempi tuoksu, maku, fiilis. Kyse voi olla hyvinkin hienovaraisesta nyansseista, hiljaisesta tiedosta ja nykytutkijalle huomaamattomien detailien merkityksestä.

Yhtäkkiä meillä on systeemi jossa kaikki pitää perustella mekanistisella, lineaariseen kausaliteettiin jumahtaneella palikkatieteellä, ”tai sitä ei ole olemassa”. Ja sitten kun ihmiselle tulee mahakipu, pitää siitä olla objektiivinen todiste, joka täytyy saada jonkun virallisesti hyväksytyn byrokratiaprosessin kautta. Sata vuotta sitten elänyt kokki Ranskan maaseudulla oli viisaampi. Mitä meille tapahtui? Tekikö ruokavalion määrällinen ja laadullinen köyhtyminen ajattelustammekin köyhempää? En tiedä, mutta Shakespearen teoksissa sanojen diversiteetti on laajempi kuin juuri missään mitä nykyään kirjoitetaan – vaikkei Williamilla ollut käytössään edes Wikipediaa.

Tottakai missä tahansa salapoliisityössä kannattaa käyttää kaikenlaisia todistustapoja, vihjeitä ja tutkimusmenetelmiä. Taitavasti, tarkoituksen mukaan, käytännössä myös kustannustehokkaasti. Ei kannata odottaa vertaisarviointia silloin, kun kokemus sanoo selvästi että tietynmerkkisestä rasvattomasta maidosta tulee vaikkapa limaa lapselle, ja nenän vuotaminen vähenee kun maito vähenee. Tietenkään tämä ei ole täydellinen tutkimusmetodi, kuten ei mikään muukaan. Heuristiikkoja valitessa muutkin tekijät merkkaa kuin virallinen pätevyys tai traditionmukaisuus.

Luuliemen hyödyt eivät todennäköisesti kovin hyvin löydy reduktionismin lineaarisella kausaliteetilla eli ”yksi tekijä, yksi vaikutus” -tasoisella ajattelulla. Luuliemessä, kuten kaikessa ruoassa, on kyse kokonaisuudesta, jonka kaikkien ainesosien ja muotojen ja kehon ja ruuansulatuksen välisten interaktioden relevantissa ymmärtämisessä ollaan vielä alkutekijöissä. Ravintotiedettä maallikkojournalistina tutkinut Michael Pollan totesi oman näkemyksensä: ”Ravintotiede on kuin kirurgia 1600-luvulla: mielenkiintoista, mutten ihan vielä hyppäisi leikkauspöydälle.” Nöyryyttä kehiin: voidaan olla lähes varmoja, että kokonaisten ruoka-aineiden ja perinteisten reseptien hyvyys perustuu hyvin pitkälti muuhun kuin yksittäisten ainesosien yksittäisiin vaikutuksiin. Vaikka toki yksittäisiä ainesosia tutkimallakin voi löytää sinänsä kiinnostavia keskustelun aiheita & ideoita apurahahakemuksiin.

Olen taipuvaisempi uskomaan, että perinteinen luuliemi toimii paremmin kuin maito, jota ei juurikaan ole juotu – paitsi hapatettuna, eikä koskaan teollisesti prosessoituna. Teollisesti prosessoidun maidon juominen on uuden ajan ihmiskoe. Tuhansia vuosia testatulla luuliemellä voi jokainen tehdä omia ihmiskokeita; tähän asti kaikki kaverit ovat kehuneet suunnilleen maasta taivaisiin. Oma suosikkini on luomulohen keitto, jossa päät ja perkeet, sekä runsaasti ainakin raffinoimatonta suolaa, sipulia, sitruunaa. Kanakeittokin on erinomaista luineen ja nahkoineen, kuten aina ennen suurteollisuuden ja einesmainosten aikakautta.

Entä, jos sekä magnesium että kalsium imeytyvät maidosta kehnosti – jo sen takia että kummankin imeytyminen vaatii vahvasti happaman ympäristön, ja maito toimii kemiallisesti happopuskurina? Se, että voisimme oikeasti tietää näitä asioita, on Tim Ferrissin kuvaamaa epistemologista arroganssia, eli tieteenfilosofista ylimielisyyttä. Entä, jos olemmekin tosiaan vasta 1600-luvun kirurgian tasolla, ja luulemme tietävämme, mitä kehossa tapahtuu? Mitä, jos asiat ovat tosi paljon monimutkaisempia todellisuudessa, kuin tämän hetkisessä kartassamme? Mitä, jos luonto toimii tavoilla, joita voimme jo hyödyntää kun observoimme nöyrästi, ja ymmärrämme että myös tekijöillä joiden vaikutusta emme ymmärrä tai osaa edes ajatella, voi olla silti merkitystä lopputulokseen? Mitä, jos minun ei tarvitse tietää mistä kaikesta se johtuu että rajusti käsitelty ja rakkaudettomasti kohdeltu teollisuusruoka maistuu ja tuntuu pahemmalle kuin vaikkapa se esiteollisen ajan reseptillä valmistettu luuliemi?

 

Artikkelin loppupuolella Timo pyytää näyttämään, missä muka diabeetikoille suositellaan virallisesti pullaa? Täältä löytyy, niin uskomattomalle kuin se kuulostaakin:

https://www.diabetes.fi/terveydeksi/syominen/diabetes-lehden_keittokirja/kuukauden_reseptien_arkisto#Omenatytepulla

https://www.diabetes.fi/terveydeksi/syominen/diabetes-lehden_keittokirja/kuukauden_reseptien_arkisto#Jouluisetpullakierteet55kpl

Kyllä noissa valitettavasti ihan valkosokerilla mennään – toivottavasti saamme tähänkin yhdessä pian muutosta.

 

”Niin diabeetikot kuin muutkin terveellistä ruokavaliota noudattavat syövät mieluummin vähärasvaisia pullia tai marjapiirakkaa kuin rasvaisia leivonnaisia kuten viinereitä tai murotaikinapohjaisia leivonnaisia.”

Diabetes.fi

Meillä on tehtävää.

 

Vielä yksi korjaus: Tomi Kokko ei sano pitävänsä Valiota pahana korporaationa, vaan korporaationa, joka tavoittelee voittoa. Tomi ei sano, etteikö Valion sisällä voisi olla kaikenlaisia tyyppejä laidasta laitaan. On väärin piirtää toisen artikkelista mustavalkoinen karikatyyri, ja hyökätä sitten tätä kuvitteellista karikatyyria vastaan helppo voitto silmissä kiiluen. Mutta toisaalta se on okei, koska se on ihimillistä ja tarkoitushakuista – kuten kaikki inhimillinen toiminta. Myös tiede, jota me ihmiset tehdään. Me ollaan tuntevia olentoja, ja tykkään meistä juuri sellaisina. Kognitiivinen, rationaalinen, loogisesti perusteleva aivojen pintakerros on nimenomaan pintakerros.

 

Jatketaan keskustelua, kehittymistä, vaikuttamista ja viihtymistä. Tervetuloa tapahtumaan.

Mikäli pidit lukemastasi, jaathan sen muillekkin.
Share on Facebook102Share on Google+0Tweet about this on Twitter

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *