Suvaitsevaisuuden sokea piste

 

Spiral Dynamics -mallin mukaan 6-tason tietoisuus on suvaitsevainen, hyväksyvä, rakkaudellinen ja välittävä. Vihreät arvot jne.

Saman mallin mukaan jokainen taso sisältää jonkun ristiriidan, joka lopulta johtaa seuraavalle tasolle nousemiseen – niiden osalta jotka elävät riittävän kauan, tai haluavat oppia erityisen nopeasti.

 

6-tason eli ”vihreän maailmankuvan” ristiriita on, että se suvaitsee vain suvaitsevaisuutta, ja tuomitsee tuomitsevuuden – eli samalla itsensä, koska suvaitsevaiset ovat usein innokkaimpia suvaitsemattomuuden tuomareita. Tämä ristiriita, kun siihen lopulta havahtuu, johtaa ennen pitkää integraaliselle tasolle – jossa suvaitaan myös epäsuvaitsevaisuus silloin kun sillä on kokonaisuutta katsoen paikkansa siinä tilanteessa – onhan kasveillakin oma immuniteettinsa; eivät nekään suvaitse mitä tahansa, vaikka toki mieluiten elävät pääosin jonkinlaisessa rauhassa ja harmoniassa.

Ja jopa silloin kun suvaitsemattomuudessa ei nähdä yhtään mitään järkeä, sille mieluummin nauretaan kuin lähdettäisiin pilaamaan omaa päivää, koska integraalisemmilla tasoilla turhille keskusteluille ei ole enää samanlaista tarvetta. Energiaa ja efforttia käytetään tarkoituksenmukaisesti asioihin joita voi ja aikoo muuttaa, tai sitten asioista ja niiden ihmeellisyyksistä vähintään nautitaan, täällä kun kerran ollaan. Vihreää meemiä ylemmillä tietoisuuden tasoilla ei ole enää syytä pahoittaa mieltä oikein mistään. Kaikki on lähtökohtaisesti kiehtovaa tai vähintään hupaisaa.

Kävellessäni Kähtävän kylille, en ajattele että ”voisinpa pakottaa nämä kaikki samanlaisiksi kansainvälisen monikulttuurisuuden puolestapuhujiksi kuin me siellä etelässä – ja voisinkohan vieläpä vaatia kähtäväläiset kustantamaan koko lysti, halusivat tai eivät..”. 6-tason suvaitsevaisuus kuitenkin ajattelee, ja vallan kahvaan päästessään myös toimii, toisinaan jopa juuri niin. Vasta integraalisemmalta tasolta huomaa, että maailma on rikkaampi kun siellä saa olla erilaisia paikkoja, toisenlaisia tasoja ja eritasoisia todellisuuksia – it’s all quite wonderful. Kaiken ei tarvitsekaan olla samaa egalitariaa, vaan saa olla myös eroja. Voin suvaita myös Lieksan, Nurmeksen ja jopa Alahärmän. Nähdä niissäkin kaikenlaista kiehtovaa, kaunista tai vaikka hassua.

Mutta sillä miten itse näen ei edes ole niin merkitystä, vaan jos halutaan puhua väkivallattomuuden puolesta kuten 6-tasolla on tapana, silloin on aina ensimmäiseksi kuunneltava ihmisten omaakin tahtoa. Kenenkään yli ei kävellä, ei edes vihreällä maiharikengällä. Vihreästä seuraava taso on ensimmäinen, jossa alkaa arvostaa kaikkia tasoja aina seksuaalisen väkivaltaisista heimokulttuureista kiltin uskovaiseen moraalimaailmaan, tai logiikkaan rakastuneista järkityypeistä stereotyyppisiin taiteilijoihin – mikäli niiden vahvuuksille on juuri siinä tilanteessa jotain käyttöä; muuten huomio luultavasti suuntautuu jo muualle. 7-tasolla ja siitä ylemmillä tunnistaa ja tunnustaa niitä kaikkia perustasoja myös omassa persoonassaan, ja kykenee leikkimään, tanssimaan niillä kaikilla, yhdistellen eri maailmankuvia tai toimintamalleja tilanteen, tarpeiden tai tavoitteiden mukaan. Luovasti ja tarkoituksenmukaisesti, ehkä yllättävästikin.

Saatat kokea kiinnostusta myös matkustaa niiden välillä, rikastaaksesi kokemusta ja löytääksesi yhä hienovaraisempia osaamisen nyansseja niistä kaikista – samalla tavalla kuin käyt treenaamassa eri lajeja ja kehität näin motoriikkaasi monipuolisesti, ja sitten vielä musisoinnit ja vesivärimaalaukset siihen päälle. 6-tason ihminen on vielä aika tiukasti lukkiutuneena omaan suvaitsevan luonnonläheiseen kaveripiiriin ja sen tyyliin ja jopa visuaalisiin kliseisiin, kun taas integraaliselle tasolle havahduttuaan hippikin alkaa taas nauttia myös jääkiekkomatseista, jopa kunnon taistelusta, myös tieteellisestä tarkkuudesta tai loogisesta päättelykeskustelusta, ehkä jopa isänmaallisuuden tai sukujuhlien perinteistä ja vaikkapa luonnonuskontojen erityispiirteistä. Haluaa kokea tai nähdä asioita sisältäpäin eikä niinkään enää tuomita ulkoa/’ylhäältä’ omasta mukavuusalueesta käsin.

 

6-tason ajattelijalle on vielä ok pakottaa toiset suvaitsevaisuuteen politiikan ja keskitetyn valtamedian keinoin – ja nimenomaan juurikin sellaiseen suvaitsevaisuuteen jonka 6-tasolainen itse ymmärtää ja hyväksyy. Ja sitten ihmetellään, miksi ihmeessä ”suvaitsemattomat” eli ne erilaiset eivät haluakaan kustantaa heidän multikulttuuristamistaan itse maksamillaan verorahoilla?

 

Voisimmeko kuitenkin sallia ihmisille mahdollisuuden elää oman kulttuurinsa ja tapojensa mukaisesti, omassa maassaan? Vai onko enemmän ok olla rasistinen suomalaista kohtaan? 6-tasolaisten mukaan on, koska juntit ovat erilaisia eivätkä edusta samaa ainoaa oikeaa monikansallista egalitarismia.

 

Integraalisella tasolla oman maan kansalaista kohtaan harjoitetun rasismin perusteluksi ei enää käy, että heitä saa kohdella ala-arvoisesti, “koska he ovat rasisteja”. Jokainen ihmisiä henkilökohtaisesti tunteva tietää, kuinka rasistisia vaikkapa kongolaiset ja somalialaiset maahanmuuttajat saattavat olla toisiaan kohtaan – eivätkä omaa kulttuuriaan arvostavat alavieskalaiset todennäköisesti ole sen rasistisempia tai väkivaltaisempia keskimäärin.

 

En tavoittele tällä blogauksella sen kummempaa kannanottoa, enkä voita siinä kovin merkittävästi vaikka Suomen asenneilmasto muuttuisi jotenkin enemmän minunkaltaisekseni – onhan minulla jo enemmän hyviä kavereita kuin ehdin nähdä. Innoittajani on, kuten lähes kaikella erityisen inspiroituneella toiminnallani pian yhdeksän vuoden aikana, että yhä useampi saa jo pian kokea miltä tuntuu nousta maailmankuvassaan tai näkökulmassaan kutakuinkin integraalisille tasoille, jossa jäykät periaatteet eivät enää automaattisesti ohjaakaan toiminta- ja reagointimalleja, vaan maailmasta tulee aidosti rikas ja kiehtova, ja omastakin toiminnasta ennakoimattoman monimuotoinen mosaiikki, yhä moninaisempia mahdollisuuksia ja niiden tarkoituksenmukaisia yhdistelmiä kohti kulkeva mielenkiintoinen matka, eikä enää omaan klikkiin jumittava samojen keskusteluiden toistamislaitos. Maailman tämänhetkiset ongelmat voidaan ratkaista vasta integraalisilla tasoilla – jossa ne eivät oikeastaan ole edes ongelmia; on vain ihmeellinen todellisuus täynnä mahdollisuuksia yhä kauniimpaa kohti kasvamiseen, itseäylittävän upeuden kokemiseen tai jopa luomiseen, sydämen ilosta lähtevään palvelemiseen, parhaiden lahjojeni ja aidoimpien intohimojeni jakamiseen, itsensä löytämiseen ja toteuttamiseen entistäkin riemullisemmin.

 

Aika sama miten maailmalle tai Suomelle käy, koska Suomi on vain päänsisäinen käsite ja legalistinen fiktio jota ylläpidetään torvisoittokuntamaisilla symboleilla, eikä edes ole mitään yhtä “maailmaa” vaan miljardeja subjektiivisia todellisuuksia, ja voin jokatapauksessa vaikuttaa omaan onnellisuuteeni taidokkaammin keskittymällä itseä kiinnostaviin asioihin kuin toisten tekemisiin. Samalla rakastan jakaa mitä matkan varrella opin, ja sellainen tuo omaankin elämääni aina yhä antoisampia suhteita. Tunnet minut jo ennen kuin tavataan, joten saan aitoja ystäviä helpommin, joiden kanssa voidaan taas tehdä tästä yhä kauniimpaa meille kaikille, tai joita voin esitellä toisilleen vaikken itse ehtisikään aina paikalle. Kaunistamalla omaa maailmaani, saatan onnistua auttamaan tai inspiroimaan myös sinua omasi ehostamisessa – ja meitä suurempi kokonaisuuskin saattaa kaunistua samalla, vaikkei kukaan meistä ei ole niin viisas että voisi tietää toisten asiat paremmin kuin ne jotka tuntee sisältäpäin ja suoran kokemuksen kautta.

 

Klikkaa isommaksi
Klikkaa isommaksi, jos haluat lukea lisää.

 

Keskiajan kristityt halusivat miekan uhalla pakottaa vääräuskoiset oman ihanteensa mukaisiksi. Nyt ymmärrämme, että se oli varsin yksselitteisesti väärin. Kuitenkaan emme vielä huomaa kuinka törkeää tai vähintään koomista on pakottaa kotimaiset paikalliskansat ylikansallisen kulttuuri-homogenisaation ihannekuvan geneerisiksi kopioiksi, kysymättä haluavatko he sitä itse – ja kysymättä haluavatko he kaikenlisäksi maksaa vielä laskunkin.

 

Tässä on käynnissä varsin vauhdikas kulttuurien ja perinteiden systemaattinen hävittäminen. Kuka siinä voittaa? Ainakin jokainen joka haluaa hallita kansalaisia ulkoa päin, omien agendojensa hyväksi kysymättä lupaa hallinnan kohteilta. Ihminen, joka ei saa ohjuria omista kulttuurillisista juurista ja vahvoista ihmisten välisistä siteistä, on helpommin liikuteltavissa kaikenlaisten valta-asemaa saavuttaneiden kansallisten tai ylikansallisten tahojen pillin mukaan. Tottakai oman ohjurin voi myöhemmissä kehityksen vaiheissa kiinnittää kulttuuriperinteet ylittäviinkin arvoihin kuten universaalimpi totuus, rajaton rakkaus, kauneus ja pintaa syvempien sydämen tunteiden todeksieläminen – mutta sellainen ei vielä tässä vaiheessa ole realistista suurimmalle osalle. Suurin osa tuntee vielä tässä ajassa olevansa lähinnä hukassa ilman omia juuria.

 

Ennen kulttuuri kertoi mitä syödä ja mikä on tärkeää elämässä. Nykyään ruoan tarjoaa kourallinen poliittista valtaa käyttäviä jättiyhtiöitä, jotka myyvät meille monimuotoisuuden illuusiolla samaa väsynyttä vehnää, valkosokeria ja E-koodeja tuhansissa eri pakkauksissa (jotka nekin todellisuudessa pitkälti suunnilleen samaa muovia). Kaikkea pyritään systemaattisesti homogenoimaan eli yhdenmukaistamaan ja ajamaan isoimpien ylikansallisten yhtiöiden käsiin; EU-tasolla koitetaan kerta toisensa jälkeen ajaa läpi lainsäädäntöä joka kieltäisi siementen moninaisuuden ja sallisi vain tiettyjä heikoksi jalostettuja, mahdollisesti jopa patentoituja ja rekisteröintibyrokratiaa vaativia, siemenlajikkeita. Kylistä on jo tehty samannäköisiä modernilla kaavoituslainsäädännöllä ja hurjantarkoilla rakennussäädöksillä. Meille myydään isolla rahalla ideaa monokulttuurisuudesta, jonka varjolla itseasiassa onnistutaan käytännössä hävittämään viimeisetkin monimuotoisuuden ja omintakeisuuden rippeet maailman tai Suomen eri kulttuureista.

 

Muistatko vielä aikaa, kun saatoit lomamatkalla tavata tytön Islannista, ja niillä oli ihan oikeasti jotain omaa meininkiä siellä? Jotain erilaista, meille tuntematonta ja suorastaan omituista?

 

Näen sen ainoastaan rikkautena tai vähintään oikeutena, että lieksalaiset saavat elää kuten lieksalaiset haluavat – ja jos joku haluaa sinne mennä, saa mennä kunhan ei paikallisia pakoteta maksamaan uuden paikkakuntalaisen matkoja ja muita kustannuksia. En näe mitään oikeaa siinä, että Kuusamon asukkaat pakotettaisiin elämään kuten muut – valtion väkivaltamonopolilla uhaten jos eivät muuten tottele.

 

Saapuessani Puolangalle, en ajattele ”kuinka voisin painostaa heidät samanlaiseksi kuin minä”, vaan todennäköisesti alunperinkin minulla on joku omaan mielenkiintoon liittyvä syy vierailla juuri siellä. Jos minua ei kiinnosta heidän paikallinen kulttuuri tai en arvosta heidän tapaansa elää, voin mennä jonnekin mikä kiehtoo juuri minua enemmän.

 

Mistä nykyrasismi johtuu?

 

Otetaan pieni ajatusleikki. Luodaan systeemi, jossa Olli saa automaattisesti enemmän rahaa kuin voisi koskaan haaveillakaan kotimaassa tienaavansa, kunhan vaan jotenkin selviytyy laittomasti Australiaan – ehkäpä mafian avustuksella, ja ohi laillistenkin maahanmuuttajien tai sinne pyrkivien. Sovitaan, että Olli saa jopa enemmän rahaa kuin moni työssäkäyvä australialainen, joiden ahkeruudesta Ollin ilmainen raha otetaan suoraan pois, paikallisilta kyselemättä. Oletetaan vielä, että australialaiset eivät ole itse valinneet luoda tällaista systeemiä, vaan heitä kontrolloiva omia päivänvaloakestämättömiä agendojaan ajava hallintokoneisto on alistanut aussit osallistumaan epäreiluksi kokemansa systeemin ylläpitoon – tai sitten itkeä ja suostua mikäli ylipäänsä haluavat jotain elantoa itselleenkin laillisesti tienata. Ja oletetaan vielä, että heistä suurin osa tajuaa tämän kaiken, vaikka valtamedia kuinka koittaisi sanoa muuta. Saattaa tulla ”hieman” pahaa katsetta kaupungilla. 🙂 Ja voi olla, etten itsekään edes alunperin rakasta niinkään Australiaa, vaan ennen kaikkea kohdemaata hallinnoivan koneiston tarjoamaa ilmaista elantoa, josta asiakkaita kalastelevan ihmiskuljetusverkoston kautta olen saanut vihiä.

 

Otetaan toinen ajatusleikki. Olli muuttaa edelleen Australiaan, mutta maksaa tai järjestää matkansa itse, oman työnsä tai vaikka perheensä työn antimilla – koska haluaa juuri sinne ja uskoo voivansa olla juuri Ausseissa hyödyksi vielä osuvammin kuin muualla, tai vähintään joku siinä maassa ja sen olosuhteissa kiinnostaa. Olli haluaa Australiaan, ei sen takia että sieltä saa ilmaiseksi ylivertaisen elintason toisten kustannuksella (koska valtio pakottaa heidät rahoittamaan Ollin elämisen), vaan koska Ollilla on valmiita kontakteja sinne tai ainakin halua rakentaa sellaisia, ja he auttavat Ollia mukaan elämänmenoon, olemaan hyödyksi siellä oppimaan paikallisten tavoille. Kaikki perustuu vapaaehtoisiin suhteisiin, jotka ovat win-win kaikille osapuolille – jopa niin vahvasti win-win että kaikki haluavat mennä out of their way, tällaisen aika työläänkin järjestelyn aikaansaamiseksi.** Olli ansaitsee lopulta paikallisten arvostusta, koska tekee heidänkin elämästään parempaa tai antoisampaa tavoilla jotka he voivat itse allekirjoittaa. Rikastuttaa yhteisöä, eikä riistä sitä. Kiinnostuneesti kunnioittaa paikallisen kulttuurin arvoja ja haluaa oppia sen tapoja, eikä pakota paikallisia rakentamaan suomalaista saunaa pelkästään Ollia varten. Ei oleta että toisten tulisi sopeutua uuden tulijan tavoille, tai vielä vähemmän maksaa hänen suomalaisuuttaan.

 

Ensimmäinen esimerkki oli siitä väkivaltaisesta tavasta jolla multikulttuurisuutta tällä hetkellä väkisin levitetään – ja jolla ylläpidetään valtavaa kansainvälistä ihmiskuljetus-mafiaverkkoa josta poliitikotkin hyötyvät. Jälkimmäinen tarina oli siitä kulttuurien sekoittumisesta, joka tapahtuu spontaanisti, vapaaehtoisesti ja ketään riistämättä – silloin kun se palvelee kaikkia tai kaikki osapuolet ovat siihen jollaintapaa halukkaita. Kannatan monikulttuurisuutta, mutta en kannata väkivaltaa – edes silloin kun se kohdistuu viattomiin veronmaksajiin tai kotimaisiin alkuperäiskansoihin ja heidän tapaan elää. Ja moni tuntuu olevan samaa mieltä; huomattavasti useampi, kuin jotain jännää agendaa ajava tai ainakin hyvin rajoittunutta ja keskusjohtoista maailmankuvaa edustava valtamedia haluaisi mielellään myöntää.

Alignment

Tosi tärkeä käsite on sellainen kun alignment. En tiedä mitä se parhaiten olisi suomeksi, ehkä luontainen yhteensopivuus. Se tarkoittaa sitä, etten yritä käännyttää citymarketin asiakkaita superfuudeille, vaan menen joogastudiolle esittelemään chakratuotteitani. Se tarkoittaa sitä, etten mene hiphophousuissa skinien kerhotapaamiseen saarnaamaan väkivallattomuudesta, vaan mieluummin chillaamaan skeittiparkille jonne tyylini luontaisesti istuu astetta kauniimmin. Se tarkoittaa sitä, että ekosysteemi suosii kasveja ja eläimiä, jotka suosivat sitä ja sopivat sinne. Maailma, luonto ja elämä suosii aina alignmenttia ja pyrkii sinne ihan automaattisesti, ihan kuin kehokin liikkuu luonnollisesti kohti homeostaasia ja harmoniaa itsensä ja ympäristön kanssa – ja tämän tajuamiseen riittää jo pelkkä logiikka, ei tarvita edes systeemiteoriaa. Paremmin toimivat jutut toimivat paremmin, ja jokainen entiteetti preferoi kauniimpaa, luontaisempaa, resursseja säästävämpää tai energiaa tehokkaammin ja tarkoituksenmukaisemmin käyttävää toimivuutta, ja jos ei preferoisi, saattaisi pian lakata preferoimasta yhtään mitään, tai ainakin heikentäisi omaa relevanssiaan entiteettien lähes loputtomassa verkostossa ja holarkiassa, ja siten vähentäisi todennäköisyyttään päätyä tämänkään keskustelun aiheeksi.

 

Ainoastaan ihmisellä on toisinaan hurjan jäykkine uskomuksineen eli ”mielen viruksineen” ei pelkästään poikkeuksena vaan joskus jopa pitkäänkinkestävänä sääntönä rakentaa asioita epäyhteensopivilla ja suorastaan rumilla tavoilla; tunkea pyöreää palikkaa neliskanttiseen reikään ja sitten kehittää tarvittaessa vaikka kallista ja meluisaa teknologiaa jolla sen yhden palikan saisi lopulta sinne tungettua, kunhan ensin poltetaan puoli metsää uudessa energiantuotantolaitoksessa. Luonto mieluummin menee sieltä mistä luonto menee luonnollisimmin.

 

Monikulttuurisuuskin toteutuu kauneimmin alignmentin kautta. Jos haluan asua, hengata, seikkailla, jakaa resursseja tai tehdä yhteistyötä mustan tai valkoisen tai vaikka koiran kanssa, saan tehdä niin. Ainoastaan ihmisen hassuihin uskomuksiin liittyvä pakottamishalu johtaa toisinaan tilanteisiin missä sinut määrätään ottamaan minut mukaan teidän leikkiin, ja kaupanpäälle saatte vieläpä kuitata minun kulut, kiinnosti tai ei. Se on sama kuin jos tänne tuotaisiin toisen ekosysteemin kasveja ja niille anastettaisiin jollain tutkijoiden kehittämällä pakkokeinolla natiivien lajikkeiden ravinteista merkittävä osa. Tottakai sellainen sekottaisi ekosysteemin toimintaa, sotkisi sen balanssia ja johtaisi kaikenlaisiin vastustus- ja immuunireaktioihin. Joita voidaan sitten kutsua vaikkapa ”ekosysteemin rasistiseksi luonteeksi” 🙂 Ja saadaan siitä monta hämmästelevää, tunteita herättävää lehtijuttua.

 

Huonoin tapa tehdä mitään on väkisin pakottamalla – koska sellainen aina hukkaa energiaa eikä kaunista kokonaisuutta, vaikka sen yhden palikan saisikin lopulta väännettyä siihen ennaltapäätettyyn koloon.

Vastaavasti kehnoin tapa kohdella toisia on pakottaa omat arvot toiselle, käskeä toimimaan minun arvojeni mukaan ja sitten lopulta vieläpä velvoittaa hänet kustantamaan koko kyykytys. Tämänhetkisessä monikulttuurisuuden edistämisessä ei ole mitään luonnollista, eikä se ole erityisen kaunista. Ihmiset, niin maahanmuuttajat kuin paikallisetkin, ovat nappuloita pelissä jossa mafia, poliitikot ja heitä läheiset tahot tienaavat paljon, ja kansalaisen asema suhteessa valtarakenteisiin heikkenee jälleen. Ennen sanottiin “hajota ja hallitse”. Se on kuninkaiden vanha kikkakolmonen kansan kevyempään hallitsemiseen, etenkin jos haluaa hallita tavoilla jotka eivät saisi kannatusta ilman vihan ja pelon ilmapiiriä. Kun eri kansanryhmät saadaan tappelemaan keskenään tai ainakin kyräilemään toisilleen, tulee törkeästäkin omanedunajamisesta huomattavasti helpompaa. Silmät on käännetty muualle, ja kaikkia vituttaa jo muutenkin 🙂

Kun puhutaan maahanmuutosta, puhutaan jatkossa mieluummin kaikesta siitä, mitä hallitsijat ajavat läpi sillä aikaa kun meidän huomio kiinnittyy viimekädessä aika yhdentekeviin rasismikummasteluihin. Rasismi ei ole niinkään syy, vaan seuraus jostain. En koe kovin kiinnostavaksi keskustelua jossa rasismi nähdään pahan syynä – ja jonka oma sävy on silti samaan aikaan erityisen vakava ja tuomitseva 🙂 Moiseen keskusteluun osallistuessani tiedän olevani jonkun kolmannen tahon pelinappula. Yhtä hyvin voidaan se aika käyttää konkreettisempaan aikaansaamiseen, eikä kadoteta arvokasta hetkeä eskapismina niistä oman elämän asioista joille voisi jotain tehdäkin. Toteutetaan unelmia, tehdään jo tänään taas jotain niiden eteen, tai vietetään ihanaa aikaa niiden parissa. Perehdytään sydämen ihanteisiin, syvennytään siihen, ja toteutetaan tai haetaan yhä upeamman toteuttamisen mahdollisuuksia. Nautitaan maailman kauneudesta ja myös sen loputtomasta huumorista.

 

Vielä varmistuksena: tykkään kaikenvärisistä ja -karvaisista. <3 Väkivallasta en juurikaan pidä enkä epäreiluudesta, mutta hyväksyn senkin ja hymyilen maailman omituisuuksille mieluummin kuin pahottaisin mieltäni. Enemmän mietin seuraavia steppejäni matkalla yhä unelmampaan elämään, ellen juuri sillä hetkellä ole jo konkreettisesti ottamassa niitä.

 

Eilen juteltiin kaverin kanssa siitä kuinka vaikea tai jopa mahdoton Suomeen on tuoda kaikkein laadukkaimpia tai ravitsevimpia safkoja, ja miten ikävästi ”systeemi kyykyttää”. Ja, koko lyhyen keskustelun aikana kumpikaan ei ollut hajalla, vaan päinvastoin heitettiin fist bump, ja vitsailtiin miten hyvin saadaan kansalaisia kyykkyyn; huumorilla jopa ideoitiin kuinka voitaisiin vielä entisestään vaikeuttaa heidän hyvinvointiaan 🙂 Ja sitten lähdettiin avantoon ja savusaunaan.

 

 

** En siis arvostele maahanmuuttoa, koska mantereilta toisille on muutettu jo kauan ennen ns. pahoinvointivaltioita, kunkin aikakauden matkustusteknologian sallimissa rajoissa. Jos ihmisten oli parempi muuttaa Minnesotaan kuin jäädä Suomeen, he muuttivat Minnesotaan, eikä siinä sen kummempaa. Minnesotalaisia ei pakotettu maksamaan maahantulijoiden elämistä tai edes matkakuluja, joten homma toimi, tai eihän siihen muuten olisi lähdettykään.

Jos halusin muuttaa toiseen maahan, olin todennäköisesti aika motivoitunut olemaan yhtä hyödyksi ja iloksi siellä, kuin vaikkapa uudella unelmatyöpaikalla jossa on vielä koeaika kesken; tarkkaillen heidän tapojaan, eikä ainakaan vaatien heiltä solidaarisuutta minun tavoilleni – vaikka tottakai jotain omaakin voin tuoda. Kuitenkin takuuvarmasti ensin heitä ja heidän kulttuuriaan kunnioittaen.

Jos tulen sinulle kylään, saatan toki järjestää vaikka musaesityksen – ja, todennäköisesti tiedustelen paikan isännän biisitoiveita ennen kuin avaan pianon kannen. Mutta jos tulisin sinulle ”kylään” niin että valtio pakottaisi sinut jokatapauksessa ruokkimaan ja majoittamaan minut tein mitä tahansa, ja kaupanpäälle valtamedia leimaisi sinut rasistiksi heti jos valittaisit tästä järjestelystä millään tavoin, voit olla varma että kunnioitukseni talon tapoja kohtaan rapautuisi pikkuhiljaa – enkä oikeastaan mahtaisi sille mitään. Keinotekoisesti ansaitsematon valta-asema tekee huonoa ihmisten väliselle kanssakäymiselle ja aitojen suhteiden muodostumiselle. Se on ainoa asia, jota nykyisessä maahanmuutossa arvostelen. Tämä ei ole maahanmuuttajien eikä edes rasistien vika, vaan johtuu ainoastaan meidän kaikkien naiivista valtasysteemiuskoisuudesta. Sallimme sokeasti ylläkuvatunkaltaiset hupaisat järjestelyt, ja käytämme sanoja väärin tuomitessamme rasisteiksi talojensa isännät jotka eivät innostu ylhäältäpakotettuun vieraanvaraisuuteen.

We can do better. We can think better.

Mikäli pidit lukemastasi, jaathan sen muillekkin.
Share on Facebook327Share on Google+0Tweet about this on Twitter

7 kommenttia artikkeliin ”Suvaitsevaisuuden sokea piste”

  1. Kartalla tuntuu kansa jo olevankin näistä oivalluksista. Kokoomuksen rasismisympatiakalastelun kommenteista voit lukea tämän mukasyvällisen blogaukseni pääpointit paljon selkeämmin, ytimekkäämmin ja hauskemmin sanottuna:

    https://www.facebook.com/kokoomus/photos/a.442027087101.239649.201285237101/10153346475167102/

    Sama juttu kävi edellisen blogauksen kanssa. Luulin paljastavani jotain mullistavaa, mutta julkaisun jälkeen kävi ilmi, että Castellin mafiatausta onkin jo laajasti alalla tiedossa. Parempi näin! <3

  2. Olet ihana. Kiitos tästä kirjoituksestaa!! Oletko muuten huomannut että tosi pitkään elävät ihmiset ovat useinkin tuolla integraalisella tasolla?

    1. <3

      David Wolfella ainakin tällainen quote:

      “Stepping into extreme longevity requires strategy, knowledge, spiritual research, emotional release work, inspired dedication, and determination.”

      Onhan se selvää, että mitä vähemmän ajattelussa tai toiminnassa on enää pinttyneitä jäykkyyksiä jäljellä, sen mukavammin tulee toimeen maailman kanssa – sellaisena kuin se on, kaikkine kiehtovine piirteineen. Mitä korkeampi ”tietoisuustaso”, sitä vähemmän maailmankuvan rajallisuus pääsee enää estämään maailman arvostamista ja myöskään mielenrauhaa.

      Ken Wilber sanoo, että kun ”tietoisuus nousee”, pahat asiat ”hurt you more, bother you less”. Eli se mikä ennen oli yhdentekevää, saattaa tuntua syvemmin – mutta toisaalta yhä vähemmän mikään oikeasti häiritsee tai hetkauttaa.

      Ihan nopeasti arvaamalla voisin kuvitella että kullakin ”tasolla” voi olla hyvinkin pitkäikäisiä yksilöitä. Joku voi elää pitkän elämän uskomalla kotiin, uskontoon, isänmaahan ja kaikkien sääntöjen pyhyyteen, jos ympäristökin uskoo niin, ja vallitsee ihan mukava paikallinen symbioosi sosiaalisen ympäristön kesken. Samoin näkisin ettei minkään tason rajoitteet tule välttämättä pitkäikäisyyden eteen, jos ympäröivä yhteiskunta suosii sen tasoista ajattelua ja elämä toimii aika mukavasti. Arvot oppii vanhemmilta tai yhteiskunnasta, tai viimeistään jossain vaiheessa oppii elämään ympäristön ja yhteiskunnankin kanssa jonkinasteisessa harmoniassa.

      Veikkaan, että kaikkein pitkäikäisimpiä eivät aina ole he, joiden tietoisuustaso poikkeaa vahvasti ympäröivästä kulttuurista. Jeesus kuoli tarinan mukaan aika nuorena, eikä kovin moni muukaan ”sage” tai profeetta aina ihan hirmu kauaa elänyt. Nyt alkaa Suomessa jo olla tilanne, että jos tuntee oikeita tyyppejä, asuu parhailla alueilla ja voi valita työpaikkansa hyvästä neuvotteluasemasta käsin, voi olla jo miten korkea tietoisuus tahansa ilman että tulisi yksinäinen olo kellekään. Jos asuu väärässä kaupungissa, tulee Worldcentric- tai Cosmocentric-tietoisuudentasoille kyllä yksinäinen olo, varsinkin normiduunipaikoilla missä eletään edelleen auktoriteetti-tasoilla eli korkeintaan 4-leveliä eikä vielä edes ratianaalisuutta vaikka auktoriteettiuskoisuus joskus ”järkevyydeksi” tai ”tieteellisyydeksi” yritetäänkin naamioida.

      Pisintä ikää kaveripiirissäni ennustan heille, jotka nauttivat laiffista vapautuneesti, eivätkä oikein häiriinny mistään. Jotka ymmärtäen hyväksyvät kaiken, eivät oikein jaksa tuomita mitään, näkevät maailmassa paljon huumoria, ja eivät yritä olla niin kovin erilaisia kuin muut. Uskon että onnelliset elää pitkään. Suorittajat kuolee nuorena. Varmaan tärkein kysymys lopulta on, tekeekö asioita koska rakastaa ja kiinnostaa, vai jotta ”sittenkun…”.

      Voi olla että korkeammat tietoisuustasot mahdollistavat runsaammin varauksettoman, itseä ylittävän onnellisuuden, kaikenkattavan rauhan ja ylimaallisen autuuden tunteita, ja niistä käsin toimimista, niistä käsin jopa projektien ja suunnitelmien valitsemista, ja siitä korkeammasta tarkoituksesta käsin rohkeastikin maailmassa esiintymistä. Mutta ei se vaadi jonkun tietoisuusmallin älyllistä tuntemista, hyvä flow jo riittää pitkälle. Rajoittuneistakaan ajatusmalleista ei koidu haittaa kun ei ehdi analysoimaan, eli on flowssa, kehossa tai elämyksissä. Suunnistaa tunteilla ja kuulostelee tuntemuksia eri hetkissä, eri ympäristöissä: rantakivien rauhassa, vaihtoehtoisilla työpaikoilla, toisiaan täydentävissä kaveriporukoissa.

  3. Lauri Järvilehdon rohkea ja älykäs kannanotto:

    ”Kulttuurien kirjo on niin laaja, että kategorinen kaikkien kulttuuri-ilmiöiden salliminen on ihan yhtä tyhmää kuin mystisen yhtenäiskulttuurin vaaliminenkin. Ja rajojen tunnustelussa tarvitsemme monenlaisia ajattelijoita. Siis myös niitä, jotka ajattelevat eri tavoin.

    Monikulttuurisuus on vaikea ja monisyinen ilmiö, jonka erilaisiin alatapauksiin ja ilmentymiin tarvitsemme monenlaisia näkökulmia ne ratkaistaksemme. Myös kansallismielisten vaalima ajatus suomalaisen kulttuurin arvokkuudesta on tärkeä: meidän kansallisperinnössämme on sisuineen ja Koskelan Jusseineen jotain ihan poskettoman arvokasta, josta kannattaakin pitää kiinni.”

    https://ajattelunammattilainen.fi/2015/07/30/monikulttuurisuudesta-kulttuurievoluutioon/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *