Syötkö vahingossa mafiajuustoa?

Castelli on Italian suurin juuston viejä. Kotimarkkinoilla Italiassa Castellin markkinaosuus on olematon, alle yhden prosentin. Italiassa Castellin maine tunnetaan; Suomessa en ole nähnyt vielä yhtään lehtijuttua. Englanniksi löytyy jotain, mutta hyvin vähän.

Italialaiseen ruokakulttuuriin syventynyt kaveri totesi näin:

”Näitä sitten riittää täällä Italiassa. Ruokaväärennös-bisneksen arvo on arviolta 18,5 miljardin € vuosittain.”

Tätä ei juurikaan vielä tiedetä eteläeurooppalaisia tuontituotteita ostavien pohjoismaalaisten kuluttajien keskuudessa. Italialainen raaka-aineen laatua arvostava ruokakulttuuri on upea juttu – ja juuri siksi sen maineella on helppo myydä jotain ihan muuta; italialaisuus näyttää hyvälle paketissa.

Milloin rikos kannattaa? Silloin, kun sitä vähiten osataan epäillä. Siksi pahimmat pedofiilitapaukset löytyvät katolisen kirkon sisältä. Siksi hyveellinen Lastensairaala on suurempi puhallus kuin elokuvatyylinen katuryöstä rosvonaamiorekvisiitalla. Siksi valtiot murhaavat kymmeniä kertoja enemmän kuin rikolliset, joilta valtioiden ajatellaan meitä suojelevan. Siksi sairaalat, joita pidetään kaikkein turvallisimpina paikkoina, ovatkin kaikkein vaarallisimpia. Siksi neuvola suosittelee äideille aspartaamia – koska heihin uskotaan vaikka puhuisivat mitä. Hyväntekeväisyysjärjestöt käyttävät rahoja kaikkein tehottomimmin – koska kaikkihan uskovat rahan menevän varmasti hyvään ja siksi monikaan ei kysele sen tarkemmin. Kehitysapu kehittää ihan muuta kuin paikallisten elinolosuhteita – koska kuka nyt epäilisi hyväntekijöiden intressejä? MS-liittoa kiinnostaa taudilla tienaaminen ja oman yhdistyksen ilmainen mainostaminen ennemmin kuin ongelmasta luopuminen – koska kuka nyt kehtaisi epäillä mitään, ja siksi tehoton toiminta saa niin rahallista kuin emotionaalistakin tukea vuodesta toiseen. Olisi törkeää vaatia tuloksia tai kysellä tiukkoja kysymyksiä yhdistykseltä, joka jo nimensä perusteella ilmiselvästi edustaa hyvää asiaa. Urheiluseurojen ja voittoa tavoittelemattomien yhdistysten kautta huijataan rankimmin sekä veroissa että julkisissa tuissa, ja niiden kautta kierrätetään kaikenlaisia bisneksiä – koska seurathan ovat ”yleishyödyllisiä” 😉 Niissä saa jopa jäädä kiinni jäsenmäärän valehtelemisesta, ja asialle ei tehdä mitään koska yleinen mielipide on, että asia on hyvä. Nyrkkisääntö on, että mitä hyveellisempänä jotain asiaa yleisesti pidetään, sitä helpompaa ja usein myös yleisempää sen kautta on huijata. Jos perustaisin ”rikollisliiga”-nimisen pyöräkerhon, kannattaisi olla tarkempana. Mutta jos vaihdan firman nimeksi ”Lasten apu ry”, ”Arvostettujen professorien peliseura”, ”nuorison reippailujoukkue” tai ”Hyvää tarkoittavat lääkärit -säätiö”, ei toiminnan yksityiskohtia syynätäkään enää niin tarkasti. Ja se on hyvä – etenkin huijareille.

Nyt eletään aikaa, jossa salaisuudet paljastuvat, joten kaadetaan tässä taas yksi pyhä lehmä, taas yksi tukijalka sinisilmäisen systeemiusko-maailmankuvan alta. Suomessa myydään ”italialaista” ruokaa, joka on ”viranomaisvalvottua”. Mitä tämä tarkoittaa? Castellin tapauksessa mafialaatua ja laittomia ruokaväärennöksiä. Suomalaisia tukkureita ja keskusliikkeitä ei kiinnosta, niin kauan kuin kuluttajat pitävät brändiä hyvännäköisenä, eivätkä edes kysele paremman tiedon perään. Aloitetaan tervehdyttävä keskustelu Castellista vaikkapa tässä.

Italiassa asuva kaveri jatkaa:

”Italiaan tuodaan Etelä-Amerikasta gmo-pohjaista eläinrehun raaka-ainetta ja 84% tuotantoeläimistä syö sitä. Eli Prociutto Crudot ja Parmigianot markettien hyllyillä on erittäin todennäköisesti gmo pohjaisia. Sama koskee Suomea. Eniten mua tuossa huolettaa glysofaatti, jonka WHO julisti syöpää aiheuttavaksi. Aiheuttaa myös muita vaurioita ja lisääntymiskyvyttömyyttä. Euroopan Unionin Elintarviketurvallisuusvirasto taas lobbaa gmo/glysosaatin puolesta. Sekin on huolestuttavaa. Tämä on yksi iso syy miksi me taaperretaan Alpeilla etsimässä aitoa ja puhdasta gourmetta. Puhdas ravinto on uusi luxury.”

Itse tein juuri munakkaan munista, jotka tulevat suorilla suhteilla epävirallisen munaringin kautta, ts. kaveri hakee ne suoraan tilalta, ja laatu on ihan järkyttävän hyvää, verrattuna marketin teho’luomu’muniin. Saan munat markettiluomua huomattavasti edullisemminkin – vaikka ne tuodaan kotiovelle saakka, kerran kuussa. Saan ne myös markettia tuoreempana. Säästän siis vaivaa, aikaa, rahaa – ja saan huomattavasti parempaa. Samoin heti kun saadaan pakastin korjattua, tilaan eläinkunnan tuotteet parhailta lähitiloilta edullisesti tai paikallisen REKO-ringin kautta, niin ettei eläinjuttujenkaan takia tarvitse enää käydä edes kaupassa – ja laatu on valtavasti parempaa kuin kaupassa.

Ruokateollisuuden epäluotettavuus on ongelma vain niille, joilla on edelleen liikaa aikaa ja rahaa käydä marketissa maksamassa Euroopan korkeimpia katteita hälinäruuhkan keskellä. Nautin enemmän musan kuuntelusta, mukana laulamisesta, trampoliinilla pomppimisesta ja raaka-ainelähtöisestä eli kaikkein helpoimmasta pikaruokasnackailusta kotona. En usko että menee pitkään, kun saadaan markkinoille laitteita joilla saadaan valtavasti markettivihanneksia tuoreempaa ja laadukkaampaa tuotantoa automatisoidusti myös kasvis-osastolla. En usko, että kymmenen vuoden päästä on monellakaan enää tarvetta käydä kaupassa, kun maukkaammat safkat niin eläin- kuin kasvikunnankin osalta löytyy jo omasta pakastimesta, jääkaapista, kuivahyllyiltä, maustekaapista ja Apple-tasoisesti designatusta seinäkasvattamosta. Voitakaan ei tarvi enää roudata kovin usein, kun laadukas ja nyt jo aika edullinen ghee säilyy kuukaudesta toiseen, ja suoratilauksena saa myös markettia parempaa voitakin jopa kuukausiksi kerralla.

En tunne ketään, joka nauttisi kaupassa käymisestä. Minä varmasti nautin huomattavasti muita enemmän, koska tykkään unohtua tutkimaan tuotteita ja etikettejä tuntikausiksi, mutta silti käyn kaupassa ehkä vain kerran tai pari kuussa ja silloinkin lähinnä vain tutkimusmatkalla, kun kotoa löytyy jo paljon parempaa joka lähtöön, mielitekoon tai tarpeeseen, ja usein myös paremmin säilyvää, vaikkakin täysin ilman synteettisiä säilöntäaineita. Aito ruoka pilaantuu – mutta huippulaadukas aito ruoka kestää paremmin. En jää odottelemaan että marketit tajuaisivat tätä, kun jokatapauksessa parempaa saa edullisemmin ja helpommin, miellyttävämpiä kanavia pitkin. Asialleen omistautuneissa, asiaa tuntevissa tai työtään rakkaudella tekevissä erikoisliikkeissä tykkään kyllä käydä inspiroitumassa ja viisastumassa, vaikken aina edes ostaisi mitään. Tuen vain niitä välikäsiä, joista on hyötyä ja iloa; jotka välittävät asiastaan ja välittävät erinomaista informaatiota läpi koko toimitusketjun.

Felicity Lawrence kirjoittaa, mitä marketeille on maailmanlaajuisesti tapahtumassa:

Why supermarkets are on the way out

Tällä hetkellä markettien suosio vielä hetken aikaa kasvaa Suomessa, koska ne koetaan aikaa säästäviksi ja edullisiksi, vaikkeivät ne todellisuudessa ole kumpaakaan. Kätevämpiä ja edullisempia laadukkaan ruoan hankintakanavia ei mainosteta missään, koska ne eivät perustu instituutioihin vaan ihmisten välisiin suhteisiin ja yhdessä tekemiseen, ja siksi etenkin suomalaisilla kestää vielä hetki löytää ne, mutta se kehitys on jo käynnissä, ja leviää ihmiseltä toiselle vaikkei THL hiiskahtaisi sanaakaan ravinnon laadusta, tuoreudesta tai raaka-ainelähtöisyydestä. Suomessa mainostetaan ruokaa tai siis ”elintarvikkeita” enemmän kuin missään muussa EU-maassa; seuraavaksi meidän suomalaisten on aika alkaa löytää sitä ravintoa jota ei ole koskaan mainostettu missään; ruokaa jota ihmiset tekevät ihmisille ja josta asiakkaat saavat tiedon toisiltaan, ilman mainostoimistomanipulaatioita tai muita ylimääräisiä hinnannostajia. Sitä on aito kulttuuri, ja myös aito ruokakulttuuri. REKO-ringistä hankittu kuha oli niin hyvää, että koko porukka söi sitä kilpaa vaikkei tarvinnut muuta kuin laittaa uuniin ja koristella suolalla.

Suomalaisten suosimasta Castellista tiedettyä

  • Castellin omistaja, Dante Bigi, ollut oikeuden kanssa vaikeuksissa alkaen 2002.
  • 2010 Dante tuomittiin parmeggiano-juuston väärentämisestä.
  • 2013 ei saanut lupaa jättimäisen juustovaraston rakentamiseen, koska tarkoituksena oli pykäläkikkailun turvin myydä suojatulla Parmeggiano-nimellä juustoa joka olisi pääosin tuotettu ihan muualla.
  • 2014 Castellin juustovarasto sattui vahingossa palamaan juuri ennen kuin viranomaiset olisivat tulleet tutkimaan juustojen aitoutta. Varasto rakennettiin takaisin ennätysajassa, mikä herättää epäilykset että ”yllättävään” palamiseen osattiin valmistautua.
  • 2014 Castelli osti Alival-nimisen mafiajuustofirman ystävältään tai siis mafiaveljeltään, tämän päädyttyä vankilaan juustojen väärentämisestä. Lisäksi juustoista on löytynyt välillä runsaasti dioksiineja johtuen saman mafian harrastamasta laittomasta jätteiden polttodumppauksesta.
  • 2015 Castellin varastot tutkittiin, ja eihän ne parmeggianot olleet aitoa nähneetkään.

Miltä näyttää Suomen tukkulistat? Tässä Heinon tukun juustokatalogi; suurin osa Castellia kaikista italiajuustoista. Ja mikä on Heinon tukku? Heinon tukku on se, jota syöt yleensä jopa vähän hienommassakin ravintolassa.

Tukun katalogissa lukee kauniisti:

”AOC-/DOP-merkki juustoissa on kuluttajalle tae tuotantoalueesta, tuotantoa ja valmistusmene- telmiä koskevien sääntöjen noudattamisesta, laadusta ja elinkeinoviranomaisen hyväksynnäs- tä. AOC-merkintää käytetään Ranskassa, DOP- merkintää Italiassa ja Espanjassa. Merkkijärjestelmien avulla edesautetaan paikallisten, tuotteisiin liittyvien perinteiden ja kulttuuriarvojen säilymistä ja estetään maaseu- dun autioitumista (Lähde: Sopexha 2002)”

Voihan sitä aina sanoa niin. Teoriassa kyllä, käytännössä tuskin sinnepäinkään. Suoriin suhteisiin ja paikallistuntemukseen perustuva pientilamaahantuonti toki rokkaa edelleen, mutta pohjoismainen isomman mittakaavan tukkutoiminta on mitä on – kun kaikki ovat vain luottaneet ja ostaneet. Aletaan puhumaan näistä ja arvostamaan parempaa, niin sitä kyllä saadaan. Korruptio ei ole koskaan korruption vika, vaan passiivisen asiakkaan joka suostuu maksamaan alilaatuisen ylihinnan.

Eikä superfood sen parempaa ole. Aika paljon liikkuu huhuja, ettei pusseissa kaikkien brändien kohdalla olisi aina sitä mitä pussissa lukee tai markkinointiesitteissä kerrotaan. Kerron näistä sitten kun tiedän varmaksi; tällä hetkellä luotan täysin vain muutamaan brändiin, joista suurin osa pieniä. Haluan kehua, ylistää ja fanittaa mieluummin kuin laittaa ruotuun, mutta tässä blogissa – kuten todellisuudessa markkinoillakin – asiakas on ykkönen, ja vain hyvin informoitu asiakas osaa tehdä päätöksiä jotka ohjaavat rahaa ja energiaa oikeaan paikkaan, hyville firmoille ja laadukkaasta toiminnasta kiittämiseen.

On puhtaitakin italialaisia firmoja, isossakin kokoluokassa, kuten Auricchio, Granarolo, Girau, Gruppo Lactalis Italia, ja heidän omistamansa brändit. Näillä ei kuulemma ole tapana lahjoa sisäänostajia, mutta ehkä kasvu on siten kestävämmällä pohjalla. Alalla pitkään toiminut kansainvälinen kauppias sanoo, että puhtaiden firmojen taustat on helppo tutkia, koska ne ovat avoimia. He kilpailevat laadulla ja läpinäkyvyydellä. Tosiasioiden peittely taas usein viittaa vilunkipeliin.  Pystyy tietään kuka on takana, miten firma on rakennettu. Mistä ne hommaa raaka-aineet. Miten raha liikkuu siinä firmassa. Nykyään merkittävin tekijä on firmojen taustojen selvittämisessä on, että jos on hämäriä liikkeitä rahassa, on hämäriä liikkeitä firmassa. Castellissa on kaikki hämärää.”

Tällaisia quotteja harvoin kuulee harmittomista firmoista:

”Frendi asuu Tallinnassa, on italialainen.

Pistoiasta kotoisin. Viereisestä kylästä, missä [Castellin omistama] Alival on.

Hän on sanonu, ettei KUKAAN siinä kaupungissa missään tapauksessa ostais mitään mikä tulee Alivalilta, koska ne näkee mitä siellä tapahtuu, ja minkälaisia raaka-aineita sinne toimitetaan.

Voit kysyä kylillä vaikka keneltä, ja ne sanoo samat sanat.”

Markettiketjujen kokoisessa tukkutoiminnassa suurin osa sisäänostajista ei tee minkäänlaista selvitystyötä; usein sopiva lahjus tai muuten miellyttävät ehdot riittävät kaupan toteutumiseen. Dante Bigi pääsee ehkä kerta kerralta livahtamaan vankilasta, koska mafia – mutta luottamus paikallisiin on menetetty eikä siksi Italiassa juuri kukaan Castellin feikkijuustoja syö. On aika, että tietoa alkaa tihkumaan kaupankäynnin kohdemaihinkin. Miksi meitäkään pitäisi voida huijata yhtään helpommin?

Tämä lainaus tiivistää hyvin koko homman pointin:

”The lesson to be learned here is once again the same: to work to increase consumers ability to distinguish the good from the bad and, consequently, to create a virtuous circle so that consumers buy on an informed basis from those serious producers. This is the only way to distinguish quality products from mass-production foods confined to low and tasteless standards that have nothing to do with the Italian and international food and wine heritage ”.

Sekä:

”The fastest way to failure is to assume things”

 – tätä juttua varten haastattelemani kansainvälisen kaupan kokenut asiantuntija.

”Parempi ottaa selvää kuin uskoa.”

 /  /

 /  /

Oma tarinani on, että 2005-vuodesta saakka olen kuumeisesti etsinyt ruoka-alalta intohimoisia toimijoita, jotka välittävät laadusta; kesti kaksi vuotta löytää ensimmäinen. Edelleen hyvin harvinaista on, että sisäänostajat päättäisivät tai selvittäisivät itse juuri mitään. He ostavat, mitä heille myydään – ehkä hieman ”houkuttelevammillakin” ehdoilla kuin virallisesti annetaan ymmärtää. 😉 Se, mitä ostetaan on kiinni myyjän mukavuudesta, taitavuudesta ja usein myös lahjonnasta eri muodoissaan, hienovaraisesta aina S-ketjukäytäntöihin. Ostopäätökset tehdään nopeasti, ja lähinnä numeroiden perusteella. Ei juuri kukaan juuri koskaan edes halua tietää hyllyyn otettavista tuotteista muuta kuin että liikkuuko ne hyllystä, ja onko katteet kohdillaan. Mutta sellaista on kaikkien sellaisten toiminta, joiden elämän täyttää byrokratia ja kaikenlainen overheadi, ja sen luoma kiire ja pahimmillaan jopa kroonistunut stressi. Sellaiset ihmiset harvoin ehtivät kokemaan varauksetonta olemassaolon onnea, kun koko todellisuus täyttyy tulipalojen sammuttelusta. Itse asiaan, itse substanssiin, toiminnan todelliseen sisältöön ei vaan ehdi tai jaksa perehtyä, ja päätökset joko tehdään hätäisesti tai ne ulkoistetaan konsulentille.

Samahan se on verkostomarkkinointifirmoissakin. Siellä on paljon ihmisiä, joiden tulisi tuntea tuotteensa ja kaikki siihen liittyvä paljon minua paremmin, mutta heidän toiminnasta ja keskustelusta yli puolet on huonosti suunniteltujen systeemien kanssa tappelua, kehnojen käyttöliittymien kanssa painimista ja niiden opettelua ja opettamista uudestaan ja uudestaan. Hallintoa, sääntelyä ja normityötä, joka on aina pois olennaisesta. Jos haluaa tässä elämässä ehtiä panostaa tärkeään, eli esim. myymiensä tuotteiden ymmärtämiseen, ihmisten auttamiseen sekä sellaisen työjäljen tekemiseen josta voi olla ylpeä, tarvii olla niin allerginen kaikelle turhalle, että pistää ne pakollisuudet kerralla sujumaan niin ettei turhiin säätämisiin tarvitse enää juurikaan koskea. En minä hukkaa energiaani marketeissa; saan safkani edullisemmin ja laadukkaammin jopa suoraan ovelle, ja annan rahani mieluummin hyville tyypeille kuin huonoille ketjuille ja niiden lahjotuille kehnojen feikkituotteiden sisäänostajille. Luon itselleni ruoanhankinnasta nautinnollisen, kiinnostavan, kiitollisen, kehittävän ja merkityksellisen kokemuksen. En halua palkita huonoa työtä, ja toisaalta rakastan palkita hyvää. Siitä tulee hyvä olo, eikä energiaa valu hukkaan, vaan kehityn ja inspiroidun samalla aina itsekin.

Mitä ajattelen kaikesta tästä, ja kuinka valitsen jatkossa?

Kaiken eri tahoilta ja kulissien takaa kuulemani perusteella en luota enää italialaiseen markettiluomuun. Enkä italialaisiin alkuperämerkintöihin, DOP-sertifikaatteihin tai mihinkään mitä isojen ketjujen myymissä isojen kansainvälisten italia-brändien pakkauksissa lukee. Mutta toisaalta en luota markettilaatuun muutenkaan. Jos paikallinen lähikanankasvattaja on tuonut lähikauppaan omia muniaan, silloin luotan markettilaatuunkin. Tai jos paikallinen harrastaja roudaa hyllylle omaa harrastehunajaansa, valitsen sitä mieluummin kuin kalliimpaa brändiluomua. Kansainväliseen ruokateollisuuteen en luota, ja vielä vähemmän isojen ketjujen sisäänostajiin, joiden korruptoituneisuudesta ja välinpitämättömästä tietämättömyydestä tällä alalla kuulee suorastaan surkuhupaisia tarinoita (Lidlin laadunvalvontaa sensijaan yleensä kehutaan eniten). Italian lisäksi Espanjastakin tulee paljon Almeria-huttua joka on tunnettu orjatyövoimastaan ja myrkkymääristään – mutta eihän tätäkään vielä pohjoismainen perusshoppailija tiedä, ja tarjoustomaatti tekee kauppansa. Halvalla on hintansa – vaikka samaan aikaan byrokratian määrä sekä byrokratian aiheuttama monopolisoituminen hintoja keinotekoisesti Suomessa nostaakin, ja siksi halpakaan ei näytä marketissa halvalta loppukäyttäjälle.

Jopa Ruohonjuuri ottaa välillä hyllyyn sellaista kamaa, jota sitten kavereiden kanssa ihmetellään että ”onkohan tätä kukaan henkilökunnasta edes maistanut??” Mutta Ruohis on kyllä parantanut sisäänostojen laatua jonkin verran, ja Ekolo tuntuu olevan vielä astetta tarkempi ja kiinnostuneempi, tuntemaan kaikkien hyllylle asti valittujen tuotteiden taustat ja koko tuotanto- ja logistiikkaketjun.

Kuitenkin parasta ruokaa on edelleen ja tulee jatkossakin olemaan se, jossa ei ole logistiikkaketjua jota tarvitsisi edes tuntea. Kun ei siinä ole edes välikäsiä. Ei tukkua, ei korruptoitunutta tai liiankiireistä sisäänostajaa, eikä Euroopan korkeakatteisinta ja ehkä epäviihtyisintä neuvostoliittolaisennäköistä muoviruokakauppaa. Aitoa lähes välikädetöntä tuoreruokaa on kiva täydentää lisäksi sitten myös rehellisten brändien huipputuotteilla.

Kuulostaako hankalalta? Huomattavasti helpompaa ja kevyempää, kuin väsyttävän hälyisessä keinovalokaupassa ravaaminen – sen jälkeen kun oman elämän ruokalogistiikkaketjut on hiottu toimivaan kuntoon. Kanavat ja tuotteet tarvitsee löytää, selvittää tai tutkia vain kerran, ja sen jälkeen kaikki on sekä helpompaa, kevyempää, kokonaisvaltaisesti edullisempaa että aika valtavasti laadukkaampaa. Parempien safkojen löytäminen tai hankintaverkostojen rakentaminen on yksi kannattavimmista kertainvestoinneista, koko loppuelämää ajatellen. Ja lisäksi hyvin kiinnostavaa puuhaa, jokaiselle joka välittää terveydestään ja ehkä myös perheen tai lähipiirin hyvinvoinnista.

Jos tuntuu ettei ole edes sen vertaa aikaa panostaa olennaiseen, että ottaisimme selville mitä ruokakoriin menee, silloin vika ei ole elämäntilanteessa tai olosuhteissa vaan priorisoinnissa ja päänsisäisessä ohjelmoinnissa:

Eisenhower-matrix

Markettishoppailu on usein ”urgent and important”, eli se on tottakai tärkeää kun tarvii saada ruokaa pöytään, ja, sen joutuu uudestaan ja uudestaan tekemään kiireellä, jolloin siinä ei edes opi mitään. Oravanpyörä, joka toistuu vuodesta toiseen eikä kehity tai etene mihinkään suuntaan. Joutuu juoksemaan, jotta pysyisi paikallaan <– ei kovin kannattavaa, paitsi korkeintaan sille asiakastaan kusettavalle kansainväliselle jättiyhtiölle.

”Not urgent, but important”, eli kiireettömien mutta tärkeiden ja inspiroivien askareiden alue on se, jossa hommia pystyy kehittämään paremmaksi; jossa laatu nousee. Niin kauan kuin tuottajat, sisäänostajat ja markettiasiakkaat pysyvät kiltisti nelikentän vasemmassa yläkulmassa, asiat degeneroituvat epäkestävällä tavalla lähinnä huonompaan suuntaan. Hosumalla ei hyvää tule, ja sama iloton noidankehä toistuu vuodesta toiseen. Siirtymällä shoppailussa nelikentän oikeaan yläkulmaan, eli rauhassa etsimään ja jopa kehittelemään parempia, edullisempia ja miellyttävämpiä keinoja ruoan hankintaan – tai vaikka marketin sisälläkin löytämään parempia valintoja – ansaitsee jatkossa yhä lisää vapautta, aikaa ja energiaa nautiskella siellä oikean yläkulman aidosti jännällä alueella – ja samalla tulee mahdollistaneeksi tätä vapautta myös muille, tukemalla ja palkitsemalla laadukkaampaa ja onnellisempaa, tietoisempaa ja rauhallisempaa toimintaa koko ketjussa, pellolta aina ostoskoriin.

Jos emme jaksa rakentaa mielekkäitä suhteita ja tarkoituksenmukaisia logistiikkakanavia meille kaikille tärkeiden elämän perusasioiden ympärille, ruokateollisuus, markettiteollisuus ja lääketeollisuus enemmän kuin mielellään tarjoaa meille huonoa hirmuhintaan. Jos emme rakenna omaa elämää, joku muu rakentaa, ja sitten ihmetellään kun se systeemin tarjoama valmis ratkaisu ei tuonutkaan onnea.. no ei tietenkään, kun se on rakennettu rakentajien etua varten. Aktiivisempi voittaa – ja aktiivinen yhteispeli luo molemmille osapuolille parempaa. Passiivinen kuluttaminen voidaan oikeastaan jo täysin lopettaa. Itse en ole enää aikoihin ostanut mitään passiivisesti, vaan menen aina mukaan ja sisälle siihen mitä aion ostaa, niin että minusta tulee hyvin verkostoitunut asiantuntija kaikessa mitä lopulta ostan tai omistan.

Jos emme rakenna omaa viihdettä ja yhteisöllisyyttä, saamme mainoksia ja kehnosti kohdennettuja facebook-mainoksia siitä hyvästä että joku muu täyttää nämä tarpeet keinotekoisesti. Miettimisen arvoista on se, että maailman arvostetuimmat bisnes- ja menestyskoutsit kannustavat siirtymään kiireen maailmasta merkityksen maailmaan; kortisolisuorittamisesta tärkeiden asioiden tekemiseen, kiinnostavien suhteiden kultivoimiseen ja ihanien verkostojen vaalimiseen. Eivätkä he ole hippejä; itsestälähtevä tekeminen vaan toimii paremmin kuin ohjelmoitu toistaminen.

Marketeissa shoppailu ei auta ketään luomaan parempia suhteita, oppimaan uutta tai nauttimaan yhteisöllisyydestä; marketeissa vietetty aika on kokonaan pois kaikesta olennaisesta, laadukkaasta, kohottavasta, kehittävästä ja rentouttavasta.

Joku ehkä kysyy vieläkin, ”onko se niin paha jos syö jotain mafiajuustoa”. Ehkä osuvampi kysymys on, ostaisitko Valion juustoja, jos Valion johtajat olisivat vähän väliä vankilassa ja saisivat kerta toisensa jälkeen tuomioita juustojensa väärentämisestä? Tuskin. Seuraavan kerran kun syön ravintolassa, kysyn tilaavatko hekin tukusta Castellin maitotuotteita, ja tarvittaessa valaisen parilla artikkelilla. Mikäli ravintoloitsijat osoittavat kyynistä välinpitämättömyyttä, tiedän minne en vie jatkossa rahojani; vaihtoehtoja on. Asioin vain niissä liikkeissä, joiden agendana ja kiinnostuksena on minun hyvinvointi. En jaksa väsyneitä suorittajia, enkä halua tukea sellaisia. Viihdyn sellaisten ihmisten seurassa ja bisneksissä, jotka osoittavat aitoa kiinnostusta laatuasioihin, niiden oppimiseen ja niistä keskustelemiseen. Marketit edustavat äärimmäisintä alapäätä tässä; siellä tiedetään ihan käsittämättömän vähän tuotteiden laadusta, alkuperästä, käsittelystä tai toimitusketjusta. Parhaissa liikkeissä tunnetaan suunnilleen jokainen yksityiskohta, ja halutaan aina oppia lisää. Parhaissa kaupoissa ei ole koskaan kiire. Lähdereissulta tai intohimoisesti ruoan laatuun suhtautuvalla maatilalla vierailulta ei halua heti edes pois, kun siellä nauttii ja rentoutuu. Ihan niinkuin hyvän ruoan ääressä.

Kannattaa aloittaa oman paikkakunnan reko-ringistä – ja saada se kokemus. Raakatorin tuotantoa löytyy myös monen kaverin kotoa nykyään. Minulta voit kysellä tarkemmin, jos haluat todella kehittää oman paikkakuntasi tai kaveripiirisi ravintoketjun laatua, hintaa ja tuoreutta. Talkoohommissa konsultoin talkoohengessä, ja opin samalla itsekin, asian ytimessä joka on minulle tärkeä. Kätevimmistä ja edullisimmista ruokien tilauskeinoista tulen kertomaan myös täällä tai uudella tuotesuositussivulla, jahka itsekin taas opin ja kehityn omissa syömisissäni.

 /  /

Tätä tekstiä viimeistellessä otettiin lounastauko, ja kauniin kattohuoneiston isäntä selitti yhdelle arvon vieraista: ”Olli is writing a text about the Italian cheeses” – johon toinen ruokailija vastasi ”you mean, the so-called Italian cheeses 😉 ” Näyttää siltä, että yhä useampi jo ymmärtää, ettei kaikki normimarketissa myytävä ole sitä mitä peruskuluttajalle annetaan ymmärtää – eikä tätä kukaan käytännössä valvo, vaikka meille teorian tasolla sellainen mielikuva halutaankin luoda.

Aktiivinen asiakas on markkinoiden tärkein toimija. Asiakas, joka haluaa parasta tai vähintäänkin rehellistä kohtelua, ja osaa sitä hakea. Se, ja vain se, ohjaa asioita oikeaan suuntaan: sinun ja minun oma aktiivisuus koko elämän parantamiseksi.

Mikäli pidit lukemastasi, jaathan sen muillekkin.
Share on Facebook344Share on Google+0Tweet about this on Twitter

5 kommenttia artikkeliin ”Syötkö vahingossa mafiajuustoa?”

  1. Asiallinen kommentti:

    ”Asking for responsibility, truth and problem solving turns into real manipulative playground in Italy. Especially big companies who have loads of money. They play..ooo they like to play with empty words and imaginary ’threatenings’. Just dare to tell anyone ’this is your responsibility if you have sold me fake service with fake promises. 4 months and no solution! I go to media and really share my experience with your fake service’. Guess what is the answer? Email written in capslock ’you are threatening me!’ And then 1 week later you get email from their ’lawyer’ (read ’friend lawyer/relative lawyer/practicant lawyer/fake lawyer’) who sends you letter which tells you that you don’t have any freedom of speech, you don’t have any right to share your opinion, you have damaged their company badly after I contacting to product producer (product what this ’threatened company’ was reselling) and I didnt have any right to do it without asking permission. In addition, if i dare to share any experience in social media, they go to court and ask 100.000€ from me.This happened to me and that is typical example how things go in Italian style. What happened next? I introduced them the freedom of speech and sent them directly to black smelly hole with their bulshit. They couldnt do anything because …will they go to court and tell ’look what this person tells about our service experience?’ Same issue with Castelli. They probably start to threaten with childish statements, blablabla ’laws’ but if all the truth is already stated in internet articles, then ..just smile and I don’t know, wish them good luck – in bocca al lupo! ”

    https://www.facebook.com/permalink.php?story_fbid=1154491744574997&id=211737428850438&comment_id=1155840507773454&reply_comment_id=1156457454378426&comment_tracking=%7B%22tn%22%3A%22R%22%7D

  2. Eksyin ihan vahingossa sivuillesi etsiessäni apua ”hiljaiseen nivelrikkosormitulehdukseen”. Suosittelit hyviä omega-laatuja, taidan yrittää sitä Iherb tilauksen tekoa, kun kerran Möller ei riitä.
    Näin kuusikymppisenä voi jo nähdä, että pahasti on nyt maailmankirjat sekaisin.
    Minä haluan pitää Suomen maan ja tavat suomalaisilla, toivottavasti vieraat tunkeilijat pian pääsevät takaisin sinne mistä tulivatkin.
    PS. En enään osta rypsiöljyä!
    Kiitos teksteistä, lisää odottelen. Terveisin Katriina Tesjoelta

    1. Suosittelen tosiaan nivel-hommiin omegaa, ja lisäksi sellanen tuote kuin MSM+C – tai joku muu laadukas MSM.

      Pii, kuten BIomedin Piihappogeeli, voi olla hyvä myös. Ja kollageeni, kuten Great Lakes Collagen, tai Puhdas Kalakollageeni.

      Kiva kuulla <3 Innostaa kirjoittamaan lisää! <3

  3. Hyvää tekstiä Olli, on ilo lukea noita. Jospa joku iso sanomalehti ottas sut kirjottaa niin asia etenisi vauhdilla.
    Hyvää kesää sinne ja hyviä löytöretkiä ruuan ihmeellisen maailmaan…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *