Upgreidattua illanviettoa

Markkinointiseminaaripäivän päätteeksi päädyin tilanteeseen, jossa fanittamani Ben Greenfield kyselee, onko Nutrix-opas luettavissa myös englanniksi 🙂 Syötiin aitoa Kobe-härkää, jota tulee maahan vuosittain vain muutama kilo, ja kilohinta lähellä viittäsataa euroa… Joskus on hauska hifistellä!

Sain tarjota Benille kotimaisen Kuulas-aitosiiderin! Niitä saa aikalailla kaikista Prismoista ja Citymarketeista; Stockmanneista ei enää saa kun siellä vaihtui sisäänostaja. :/ Stockmann profiloituu mukamas laatuun, muttei tarjoa ainoatakaan oikeaa siideriä enää tällä hetkellä, ainoastaan keinotekoisia halpis-valkosokeriliemiä teollisuuslisäaineilla ja päänsärkysulfiiteilla ”maustettuna”. Uusi sisäänostaja ei taida tietää mitä tekee – kun siis tarkoitus on kilpailla nimenomaan laadulla.

Laitonta hyve-mainontaa

Laitonta hyve-mainontaa

Illallispöydässä on myös kaksi parasta eli ”paheellisinta” suklaata, Levy & Goodio; Goodio on raakasuklaa, Levy perinteisempi; molemmat Made in Helsinki, pavusta saakka; molemmissa puolensa. Itse vedin kesällä niin merkittävät raakasuklaa-överit, että vyöhyketerapeutin mukaan munuainen otti osumaa, mikä näkyi finneinä naamassa, jollaisia ei ollut merkittävissä määrin näkynyt ehkä yli vuosikymmeneen. Too much of a good thing…

Ben Greenfieldin minulle alunperin esitteli Teemu Arina, joka tätä kirjoittaessani järjestää Biohacking Summittia Suomessa, kutsuen maailman johtavat ’hakkerit tänne puhumaan ja leikkimään.

Ben puhuu paljon CBD-öljystä, joka alkaa olla Jenkkilässä yhä laillisempaa. Itsellänikin sattui olemaan mukana erittäin CBD-pitoista hamppumehua, jota juissattiin ihan laillisesta Finola-hampusta joitakin päiviä sitten. Se oli niin tujakkaa, kuin vehnänorasta joisi mutta vielä vahvempaa… ei mennyt ihan puolta litraa kerralla 🙂 Ei kauaa tarvi googlailla, kun löytyy aika vahva yhteys hampulla, ja siis etenkin CBD:lla ja muilla ihanilla kannabinoidien kirjoilla ja MS-taudista tai muistakin neuro-haasteista parantumisella. Polttamiseen en juurikaan syty, mutta mehustaminen ja toisaalta ”rasva-uuttaminen” eli hamppupitoisen raakasuklaan tekeminen toimii sitäkin smoothimmin. Anna minkä tahansa hamppukasvin minkä tahansa vihreiden osien liota jopa vuorokausi kookosöljypurkissa lämpimässä vesihauteessa (tai miten vaan, kunhan kookos säilyy sulana eli yli 24-asteisena mutta suunnilleen alle 40-asteisena ettei mitään arvokasta ala tuhoutumaan). Siivilöi tai poimi lopuksi varret tai muut hamppu-osat kookoksesta ainakin suunnilleen pois, ja kaada super ihana vihreä kookosöljy kulhoon, huippua kotimaista hunajaa sekaan vaikkapa puolet kookoksen määrästä, ja sinne vaan kaikki superfoodit, yrtit tai ravinteet joiden biosaatavuuden haluat maksimoida, ts. joista haluat saada rahallesi maksimaalisen vastineen, liottamalla niiden vaikuttavat ainesosat jo valmiiksi rasvaan ja nesteeseen (hunajaan) ja vieläpä hieman esipilkkoutumaan aidon laatuhunajan entsyymien vaikutuksessa. Lopuksi kaada vaikka sydänmuotteihin, ja tee vaikka pakkanen täyteen tätä superherkkua vaikka kuukausiksi, Sormusten Herran Lembas-leipää, joka toimii aina ja joka tilanteessa – kunhan et laita kovin paljoa raakasuklaata, vaan mieluummin lähinnä kaakaovoita, ja sitten kaikkia muita supereita, joilla ei ole niin stimuloivaa vaikutusta.

 

 

Tapasin saksalaisen taiteilijan, filosofin ja bisneskonsultin, joka on täällä myymässä uudenlaisia Blendereitä, jotka ”muuttivat hänen elämän”. Firma on vasta reilut pari vuotta vanha, ja sen perusti tyyppi, jolla oli ollut aika paha MS-tauti, eikä saanut mitään apua länsimaiselta lääketieteeltä. Tapasi metsässä asuvan shamaanin, joka opetti hänelle terveyden perusteet, ja hän parani täysin, ja elää nykyään todella luomusti ja tuoreushenkisesti. Häntä häiritsi blendereiden rumuus ja 80-luvun tasolle jumahtanut design, eikä hän löytänyt markkinoilta yhtään hyvännäköistä blenderiä, joten päätti aiempaa työkokemustaan hyödyntäen lopulta luoda sellaisen. Koitti ensin tarjota isoille blenderifirmoille parempaa user experiencea, mutta lopulta joutui toteuttamaan sen itse 🙂

Bianco di Puro

Kuvassanäkyvä smoothiemies kertoi, että hän ennen pärjäsi ’hyvin’ mainostoimisto-alalla, mutta kyllästyi auttamaan firmoja joilla ei ole mitään sydäntä; kyllästyi ’auttamaan’ pahoja firmoja myymään lisää tuotteita, joilla ei edes yritetä saada mitään hyvää aikaan vaan tietoisesti tai tiedostamatta lähinnä tuhotaan maailmaa ja ihmisten hyvinvointia. Nykyään hän opettaa firmoille parempia tapoja, kokonaisvaltaista kukoistusta, kulttuuria ja rituaaleja koko henkilökunnan hyvinvointiin – mutta vain niille firmoille jotka haluvat parantaa ihmisen hyvinvointia, transformoida maailmaa positiiviseen suuntaan, luoda jotain todella kaunista ja arvokasta. Hänen ykkös-arvonsa on kauneus (ja siihen liittyvä funktionaalisuus), ja juteltiin siitä, miten kauneus on sama kuin terveys tai hyvinvointi tai funktionaalisuus, rakkauskin – eikä todellakaan jotain mitä maalataan pinnalle muovimaalilla. Huomenna testailen innolla blendereitä! Kaveri etsii jälleenmyyjiä ja mielellään myös maahantuojaa; sanoin ettei se logistiikkapuoli ole meikä-ankan heiniä, mutta hän tapaa konferenssissa taatusti oikeat tyypit, ja omalta osaltani tykkään levittää kyllä sanaa, kunhan vakuutun kyseessä olevan kaikin puolin hyvä juttu. Oli kyllä niin asiallinen ja kokonaisvaltaisesti laatu-fanaattinen tyyppi, että ihmettelisin jos hän olisi tullut tänne asti kauppaamaan jotain keskivertoa.

* * * * * * *

Yksi pieni kohokohta illassa oli, kun transhumanisti Max More totesi ”assertion is not an argument” – viitaten siihen miten joskus nettikeskustelussa saatetaan vain sanoa asioita ilman perusteluita – tai jopa alkeellinen argumentaatiovirhe toisensa perään:

Logiikan kymmenen käskyä

”Olen eri mieltä koska olen erimieltä, lällällää…” Minä olen Bull, ja kaikki muut on shittiä, kuten Tony Halme laulaa Viikingin voimabiisissä.

Ei sellainen minua enää merkittävästi ärsytä, koska en ole edes seurannut väittelyitä koko tällä vuosikymmenellä enää juurikaan – mutta ymmärrän hyvin isoja vaikuttajia jotka panostavat tuhansia tunteja argumenttiensa tasokkuuteen, ja luonnollisesti toivoisivat useampien ottavan ainakin selvää mikä on argumentti, ennen kuin alkaa kertomaan mielipiteitä vailla pohjaa tai edes pohdintaa – tai edes halukkuutta pohtimiseen, edes halukkuutta omien uskomusten tarkastelemiseen:

Ad Hominem

Hienoa hengata seurassa, jossa omakin ajattelu voi ja saa mennä uusiksi, vaikka päivittäin. Sitähän kaikki todellinen oppiminen on: uudistumista, uudeksi tulemista. Opetettavaksi altistumista – ja oikeiden opettajien etsimistä; niiden jotka ovat saaneet aikaan sen mitä haluan saada aikaan; jotka ovat olleet minun asemassani ja onnistuneet nousemaan sinne minne haluan päästä. Lääkärin käsiin en ikinä antaisi elämääni tai ajatteluani, mutta niitä kuuntelen jotka ovat saaneet aikaan niitä tuloksia joita haluan. Myrkyttäjät kannattaa jättää myrkyttämään toisiaan, niin netissä kuin terveydessäkin.

Jos lapsi ei kuuntele minua, ehken ole kuuntelun arvoinen. Jos taas olen käyttänyt elämäni hyvin, ja ehtinyt mestariksi tai ainakin pidemmälle edistyneeksi kaikessa siinä mitä lapsikin haluaa oppia, niin tottakai idolin status on ansaittu ja esikuvan asema selviö.

 

Meidän kulttuurissa meillä on hassuna tapana laittaa luokan eteen ihmisiä, jotka eivät ole mestareita missään olennaisessa kuten toisten inspiroinnissa ja innostamisessa ja oppimisen mahdollistamisessa, vaan lähinnä systeemiin alistumisessa ja sitten myös toisten alistamisessa samojen pakkojen alle. Ei sellainen tuota tänä päivänä enää mitään hyödyllisiä tuloksia; tehtaalla ehkä tai liukuhihnätyössä, muttei sellaista enää läntisellä pallonpuoliskolla juurikaan ole, ja tulevaisuudessa vielä vähemmän. Lapset haluavat oppia – ihmisiltä jotka ovat mestareita tässä Elämässä, tässä Kehossa, joilla on tunnetta ja energiaa, joilla on intohimoa ja joita jaksaa kuunnella. Joiden kaltaiseksi itsekin haluaa kehittyä.

 

Mitä, jos me ei enää kysyttäisikään ”ylemmiltä” mitä ”kuuluu” oppia – vaan kysyttäisiin itseltämme millaiseksi oikeasti haluan kasvaa? Lapsethan sen jo osaavat, joten lasten kanssa leikkiminen on meille aikuisille parasta koulua oman sydämen ja sisäisen oppimis-intohimon uudelleenlöytämiseen – juuri sen, jonka koulusysteemi ja autoritäärinen pakkokasvatus yritti niin heiltä kuin meiltäkin kaikin keinoin tuhota pois, jotta meistä kaikista tulisi tottelevaisia tehdastyöntekijöitä.

Haluan tässä blogissa tuoda esille paikkoja ja tilanteita, joissa aikuiset käyttäytyvät ihan lapsellisesti – mutta ovat vieneet leikkejä eri levelille, kehittäneet todellisia taitoja ja innostuksiaan paljon lapsia pidemmälle, ikä-etumatkansa ansiosta. Jotka eivät olekaan lopullisesti kuiduttaneet itseään kronos-ajassa systeemin rattaina, vaan valinneet mukaansatempaavaa kairos-laiffia jossa oma tahto toteutetaan ja maailma muokataan omiin tarpeisiin. Jotka eivät ole saaneet menestystä, vaan oppineet luomaan sitä ja olemaan iloksi ympäistölleen, aina vaan yhä paremmin. Haluan kertoa sellaisista oppimispaikoista, joihin minä inspiroituisin 5-vuotiaana tai missä tahansa iässä, ja joissa pyörii ihmisiä joilta kuka tahansa intohimoinen itsensäkehittäjä – eli esim. joka ikinen alle pulpettikouluikäinen – todellakin haluaa omaksua jokaisen nyanssin ja hienovaraisen tyylipisteen.

Lasten kanssa on helppoa ”tulla toimeen”, kun ei yritäkään tehdä niistä kronos-ajassa eläviä ’kunnon kansalaisia’, vaan olen vähintään yhtä liekeissä omastakin kehittymisestäni, jolloin voidaan toimia mentoreina toisillemme siinä mitä kumpikin jo ihan itse todella haluaa, eli oppia lisää kaikkea olennaista kuten kehon käyttöä ja riemun tuottamista. Harvoin näkee kenenkään oppivan hyödyllisiksi näkemiään taitoja niin nopeasti, tai eläytyvän positiivisiin ja sisältäkumpuavan innostuksen sävyttämiin malleihin yhtä immersioituneesti kuin ne joita pulpetissaistuminen ei ole vielä ehtinyt passivoimaan. Siksi saatan blogata jatkossa hieman vähemmän, viettäessäni liekitys-aikaa oman kaveripiirin innokkaimpien, eli vähiten vuosia alistus-yhteiskunnassa viettäneiden personal development -kokopäiväharrastajien kanssa seikkaillen. Kids got that confidence to make it happen! And so can we – kun aletaan kohtelemaan toisiemme juuri päinvastoin kuin tähän asti ollut yleisenä tapana. Jatka blogin lukemista, niin kerron miten, samalla kun itsekin sitä opettelen. On haastavaa toimia melkein kaikkia normeja vastaan, mutta sairaassa yhteiskunnassa juuri se on suorastaan elintärkeää.

Pakottamalla paras tulee!

Vai tuleeko?

Mitä tapahtuu, jos julkisella sektorilla säästää tai tehostaa toimintaa? Saa ”palkinnoksi” vähemmän rahaa ensi vuoden budjettiin. Entä jos perseilee ja tuhlaa? Saa ensi vuoden budjettiin lisää rahaa, jotta lakisääteiset tehtävät voidaan hoitaa toivotusti.

Eräs kaveri oli Helsingin sairaanhoitopiirissä töissä. Hän huomasi heti huomattavaa tehostamisen varaa toiminnassa ja varojen käytössä. Hän kertoi ideoistaan, ja sai tyrmistyneen vastauksen. He olivat aiemmin onnistuneet tehostamaan toimintaansa, palvelemaan asiakkaita paremmin ja edullisemmin – josta heitä rankaistiin tietenkin seuraavan vuoden määrärahoissa. Nykyään he eivät ole erityisen innoissaan parantamaan toimintansa laatua.

Kaikki sääntöpohjainen toiminta aina passivoi. Jos kumppani koittaa antaa minulle sääntöjä, kysyn ”mitä sinä haluat?” Sano vaan mitä sinä arvostat, niin voin antaa sitä sinulle. Jos haluat minulta suoritusten noudattamista, voit palkata palvelijan. Minä pystyn niin paljon parempaan. Valtion palkkalistoilla minua tyypillisesti rankaistaisiin parempaan pystymisestä – ja ”paremman” käsite hämärtyy kun sitä ei voikaan kysyä palveltavalta asiakkaalta, vaan täytyy noudattaa ”ylempien” tahtoa jotka eivät ole aikohin edes nähneet asiakkaita.

Kyse ei ole vääristä rakenteista tai huonoista poliitikoista – vaan siitä että kaikki systeemit missä päätöksenteko erotetaan mahdollisimman monen protokolla-askeleen päähän itse toiminnasta, johtavat täysin absurdeihin tilanteisiin. Tilanne, jossa asiakas ei saa valita, vaan hänet pakotetaan ostamaan tietynlainen palvelu ja maksamaan se verorahoilla etukäteen, johtaa aina absurdeihin tilanteisiin. Ihan kuin yhdessä päätettäisiin, että Ollin vaatekauppa on paras, ja tästä lähin jokainen maksaa sata euroa vuodessa Olli-veroa ja sen jälkeen kaikille tarjotaan ”ilmaiset vaatteet”, virallisella O-logolla. Kaikki muut tuhannet vaihtoehdot olisivat kiellettyjä, markkinointikiellossa, tai vähintäänkin huomattavan hintavia verrattuna ”ilmaiseen”. Voit kuvitella, että nostaisin vaatteideni hintoja vuosi vuodelta, koska 

a. minulla on lain turvaama monopoli

ja

b. kaikkien on pakko maksaa palveluistani veroina joka tapauksessa, tykkäsi palvelusta tai ei.

Siksi julkinen terveydenhuolto toimii niin huonosti ja tehottomasti. Siksi koulu ei päivity tähän päivään. Niiden ei tarvitse, koska asiakkaat on pakotettu käyttämään juuri heidän palveluitaan joka tapauksessa, ja saman rahan he saavat joka tapauksessa vaikka palvelu olisi niin huonoa ettei juuri kukaan maksaisi siitä vapaaehtoisesti sen täyttä hintaa.

Mitä, jos se reilu kymppitonni vuodessa julkisesta koulutuksesta olisikin vapaaehtoinen maksu? Aika moni löytäisi ja myös tarjoaisi aika paljon parempaa käyttöä sille rahalle tai jopa murto-osalle siitä.

 * * * * * * * 

Maailma ei parane hallinnollisilla päätöksillä, vaan meidän jokaisen valinnoilla.

Tämä siksi koska pakottaminen johtaa aina absurdeihin seuraamuksiin. Lapsi, joka yritetään pakottaa, manipuloida, panetella tai uhkailla (tai lahjoa) tiettyyn muottiin, pysyy siinä korkeintaan niin kauan kuin jaksaa voida huonosti. Suomi on sääntöjen maa; Suomi pysyy tiukasti sääntöjen ikeessä ja vaatii joka käänteeseen ratkaisuksi lisää sääntöjä – ja voi melkein kaikilla mittareilla erittäin huonosti – keskimäärin. Samaan aikaan täällä tulee näitä SuperCelleja, jotka alkavatkin vähentää johtajan valtaa, ja vapauttaa ihmisiä, SuperCellin johtaja on tullut tunnetuksi tavoitteestaan olla ”world’s least powerful CEO”, maailman ”heikoin” toimitusjohtaja. Siis, maailman vähiten valtaakäyttävä todellinen johtaja eli palvelija, mahdollistaja, innostaja, kannustaja ja kanssa-oppija.

Hyvän päivän anatomia

Ei mitään hurjan syvällistä nyt, vain pari sitäkin huikeampaa suositusta, mitä päivä toi vastaan – samalla muistiinpanoina itseänikin varten. Haluan kirjata talteen ja jakoon, mistä tulee erityisen hyvä olo.

PCA Scala

Ensin, Hoffice eli Home Office – kannattaa kokeilla. Jaetun kotitoimiston tapoihin kuuluvaa aamuteetäni hakkeroin NAC- ja CDG-lisillä, ruusujuurella sekä jodilla, sinkillä ja seleenillä, C-vitamiinilla; ehkä nekin saattoivat vaikuttaa aamun flowhun – kuten myös korkea työpöytä, jossa sain datailuasennon pitkästä aikaa pystyksi, selän suoraksi ja hapen kulkemaan. Yhä koitan manifestoida kätevästi mukanakulkevaa ratkaisua läppärin kanssa työskentelyyn, jossa näytön saisi silmien tasolle – selkä suorana – ja kädet silti rennosti alas, tähän tyyliin:

Ergonomia

Home Office -päivän välitauolla Rupla teki vaikutuksen, ja etenkin niiden Voimakahvi. Liikkeen tarjonnassa oli muutenkin kaikkea tosi hifiä, kuten HealthForcen Vitamineral Green & Spirulina Manna – sekä Four Sigman lähes kaikki sienituotteet.

Edellisessä Hofficessa herkuttelin Ambronitella; toimi loistavasti ”kiireiseen aamupäivään”, ihan kuten luvataan. On vaan ihanaa tehdä täysiä, ja sitten vaikka venytellä lattialla, kehossa kaikki energiat virtaamaan kuin valmistautuisi innostavaan urheilusuoritukseen; tärkeään otteluun jonka todella haluaa voittaa. Ja tehdä kaikesta mahdollisimman kätevää, niin että kaikki siinä ympärillä toimii hyvin ja palvelee sitä huippusuoritusta ja itsensä ylittämistä, jollaisena haluan kaiken tekemäni työn nähdä. Miksi tehdä työssä jotain, josta ei välitä vähintään yhtä vahvasti kuin rakkaasta harrastuksesta?

Ekolossa oli ihan mielettömän intohimoinen myyjä, joka kertoi heidän maahantuomastaan Karma Kombuchasta – joka olikin reilusti paras maistamani. Kotimaisen Kellaripanimon kaverit on hyviä frendejä, ja illan päätteeksi päädyinkin samoihin juhliin heidän kanssaan – mutta silti haluan hehkuttaa ”kilpailijaa” eli Karma kombuchaa, joka oli erittäin vähäsokerinen, ja täysin valkosokeri-vapaa. Valitsin inkivääri-maun, koska sen sanottiin olevan kaikkein voimakkain ja vähiten makea. Kuten David Wolfe opettaa, mitä paremmin saat happea ja ravinteita, hivenaineita ja entsyymejä, ja mitä vähemmäksi makeaa, sitä paremmin saat haltuun kaikki muutkin elämän osa-alueet: sitä enemmän energiaa, kykyjä, ja vapautta addiktioista. Toki makeallekin on paikkansa ja pointtinsa, mutta sweet spot löytyy huomattavasti maltillisemmasta makeudesta kuin mihin keinoruokakulttuurissa on yleisesti totuttauduttu. Ja aito makea sisältää aina runsaasti juuri niitä tasapainottavia entsyymejä ja ravinteita, ja parhaassa tapauksessa jopa happea, jolloin saat runsaasti aitoakin energiaa, eikä energiabuusti jää pelkän lyhytaikaisen, hiivaa tuottavan ja sisäelimiä rasittavan sokeri-hitin varaan. Jos yksi elämänohje pitäisi antaa, se olisi ”etsi sitä energiaa, joka ei tule sokerista tai kofeiinista, ja tuntuu vielä ruokaakin paremmalle”. Silloin kun huomaat olevasi energinen ja keskittynyt, vaikket olisi hetkeen saanut vakosokeria tai muitakaan keinostimulantteja, tiedät löytäneesi jotain todellista.

Makeaa kannattaa käyttää ravinteiden ja lääkinnällisten yrttien sisäänajamiseen, ihan kuin alkoholiakin. Sellaisenaan, ”paljaana”, puhdistettuna eli raffinoituna, niin sokeri kuin alkoholikin menee hukkaan, ja pikemminkin kuluttaa kehosta ravinteita, vaikka olisi ollut mitä toimivin väline niiden nauttimiseen & perille kuljettamiseen.

karmakombucha-609x250

Voisin alkaa juomaan jopa päivittäin yhden Karma Kombuchan! Joskus olen juonut Kellaripanimon vanhaksimenneitä kombuchoja, joista valkosokeri on jo ehtinyt hävitä lähes kokonaan; niistä olen tykännyt myös. Kellaripanimon normi-versiossa valkosokerin määrä on liikaa minulle, mutta toki cokikseen tottuneemmalle vähintäänkin riittävän vähän; Kellaripanimon koko konseptissa voi olla potentiaalia koko kansan hittijuomaksi. Itse tykkään sitä enemmän, mitä vähemmän valkosokeria tai muuta totaalisen luonnotonta eli kaikista arvokkaista ravinteista ”puhdistettua” nauttimani tuotteet sisältävät.

Toinen hyvä elämänohje: etsi niitä nousuja, joista ei seuraakaan laskuja. Onko sellaisia? Kyllä – kaikki aidot nautinnot, kaikki korkealaatuiset. Stimulaatio tai muu kuluttava nauttiminen on rahvaanomaista ja halpamaista, ainakin omaa kehoa ja sielua kohtaan. Aito ilo jättää mitä parhaan olon seuraavallekin päivälle. Tai riittävän laadukas nautintoaine:

nousuissa

 

Ruohonjuuressa myyjä tiedusteli, liotanko kasviksia viinietikassa? Sain kuulla maaperästä  mahdollisesti tulevista ”salaattimadoista”, jotka voi poistaa parin minuutin viinietikkahuuhtelulla – siis isoon astiaan (suodatettua) vettä, ja ruokalusikka viinietikkaa sen seassa riittää, ja pari minuuttia liotusta.

Toissapäivänä taas kuulin, miten viemärit voi avata myös viinietikalla kemikaalien sijaan: desi ruokasoodaa ja desi raffinoimatonta merisuolaa sinne, ja sitten olikohan korkeintaan desi viinietikkaa perään, niin johan alkaa aukenemaan (ja kuulemma ei kannata jäädä hengittelemään höyryjä mitä siinä reaktiossa syntyy..).

Samana päivänä kuulin myös aivan loistavan Aaro Löfin luennon! Aaro on rakkaus-aiheiden loistava opettaja ja asiantuntija, ja hänen valmennukseen itsekin todennäköisesti tässä ennen pitkää hakeudun.

 

Eilisellä paluumatkalla kuunneltiin David Wolfen vanhaa pätkää, ja on kyllä niin hyvää matskua, että haluan jakaa sen tähänkin:

– ei tarvinnutkaan taistella luontoaan vastaan tai luopua yhtään mistään – kun voi keskittyä niihin kymmeniin ja satoihin uusiin herkkuihin, joita pääsee ennen pitkää kokeilemaan tässä uudessa maailmassa.

– voit päästä kokeilemaan maailman kaikkien aikojen parhaita ruokia. Se siitä ”vaivalloisuudesta” tai ruokavalion rajoittamisesta 🙂

 

– perus banaaneissakin on lopulta aika nihkeästi hivenaineita tai entsyymejä, ja ravinnetiheyteen nähden aika reilusti sokeria – ja silloin kun makeus on korkea verrattuna ravinnemäärään eli makuun tai väriin, silloin yleensä mukana tulee myös enemmän tai vähemmän hometoksiinejakin..

– ”when you’re talking about minerals, you’re talking about real medicine”

 

Kuinka aikaa edellä kaveri on voinut olla, vuonna 2004 =D

Wolfen ykkössuositukseen, eli miltei päivittäiseen vihermehu-lasilliseen, törmäsin viikonloppuna jo huippuinnostavan Tara Langen muodossa. Kaikista vahvin suositus:

<3 http://vihermehut.fi/ <3

KansiViherTaraLange

Vihermehujen lisäksi jos saadaan vesikefiiri, laadukas kombucha tai muu edullinen perinteinen hapanjuoma joka kotiin, nähdään aika erilainen yhteiskunta, ilman vatsavaivoja eli (niistä seuraavia) terveysongelmia.

Taas sain kokea, hyvin lyhyessä ajassa, miten paljon ainakin yhdellä ihmisellä voi näihin juttuihin panostaminen / perusasioiden kertailu ja hyvinvointipiireissä liikkuminen olotilaa muuttaa 🙂

Niin, ja se kaverin esittelemä perulainen viidakkotupakka, ”rape” toimi myös. Jos haluat kuulla lisää paheiden päivittämisestä parempiin, kuluttavien syntien korvaamisesta laatuskaalan toisella, harvinaisemmalla, vähemmän mainostetulla ääripäällä, tsekkaa viimevuotinen Biohakkerin Podcast:

Ehkä nähdään keskiviikkona ja torstaina Biohacking Summitissa! Kaapelitehtaalla räjähtää:

biohacker summit

Pin It on Pinterest