Rypsi vai oliivi?

Monesta kodista löytyy edelleen ravinnetyhjäksi raffinoitu läpinäkyvään muoviin pakattu pahanmakuinen rypsiöljy – koska olemme Euroopan auktoriteettiuskoisinta kansaa, ja teollisuuden edustajat ovat virallisten suositustensa kautta meille niin määränneet.

Kumpi on parempi, rypsi vai oliivi? Toinen niistä tulee ekosysteemistä, toinen ekosysteemin tuhoamisesta. Toinen tulee puista, toinen heikosta monokulttuurista. Toinen pyritään säilyttämään suojassa valolta ja muovilta tummissa lasipulloissa, toisessa ei laatua arvostavasta ruokakulttuurista ole tietoakaan.

Kumpi on paremmin suojassa valolta ja muovilta?

Kumpi on paremmin suojassa valolta ja muovilta?

Kumpi on parempi? Tarvitseeko tätä edes pohtia tämän pidemmälle? Lisättäköön vielä, että toinen pyritään raffinoimaan mahdollisimman luonnottomaan muotoon, kun taas toinen pyritään säilömään mahdollisimman vahingoittumattomana kaikkine ominaisuuksineen ja vivahteineen. Kumpi on siis parempi? Toinen pyritään kylmäpuristamaan ja käsittelemään mahdollisimman hellävaroin jotta siinä maksimoituu maku ja ravitsevuus, toinen taas pyritään käsittelemään mahdollisimman kauas alkuperäisestä, ja sitten vielä pakataan halvimpaan mahdolliseen myrkkyyhdisteitä vuotavaan muovipulloon joka ei suojaa edes valon aiheuttamalta eltaantumiselta.

Usein kuulee, että sokeri on paha tai rasva on paha, tai sokeri on vielä rasvaakin pahempi… rasva ja sokeri ovat kuitenkin kaloreiden lähteitä, ja koska ei ihminen pelkällä alkoholilla ja auringonvalollakaan voi elää, on jotain syötävä. Jokatapauksessa joudumme ottamaan kaloreita rasvoina ja hiilareina. Joten valitsemmeko ravinnetyhjiä kaloreita, vai luonnollisia, maukkaita, värikkäitä ja ravitsevia? Oliiviöljy ja rypsiöljy edustavat tässä tavallaan kahta eri ääripäätä: rypsi on kuin valkosokeri: siitä pyritään poistamaan lähes kaikki mahdollinen paitsi teollisen prosessoinnin jättämät kemikaalijäämät – kun taas aito oliiviöljy edustaa kookossokerin linjaa; niin oliivi kuin kookoskin tulee puusta joka parantaa ekosysteemiä ja vähentää eroosiota, eikä tuhoa maan viljavuutta kuten lähes kaikki yksipuolinen monokulttuuriviljely. Hyvä laatu tulee hyvinvoivasta ekosysteemistä, ei sen tuhoamisesta peltoviljelyssä. Jos ihminen saa pääosan ravinnostaan yksipuolisesta peltoviljelystä, seuraa siitä aina krooniset taudit ja ravinnepuutokset, vaikka viljeltäisiin maailman hifeimpiä lajikkeita (tällä hetkellä viljellään kaikkien aikojen ravinneköyhimpiä ja toksisimpia, kuten gliadiinivehnä ja homeperuna).

Toisella öljyllä on ikiaikaiset perinteet, toinen on uuden ajan ihmiskoe, jota on testattu vasta nyt samaan aikaan kun krooniset kansantaudit ovat olleet kaikkien aikojen kovimmassa kasvussa.

 

Rypsi ja oliivi

 

Joskus sanotaan, että rypsissä on hyviä omega-kolmosia. Onko niistä jotain jäljellä? Mausta päätellen ovat omegat päässeet eltaantumaan, jo voimakkaan prosessoinnin ja satoihin asteisiin kuumennuksien aikana, saati sitten läpinäkyvässä muovipullossa valon vaikutuksesta, ilman teollisessa prosessoinnissa poistettuja suojaravinteita jotka olisivat voineet suojata öljyä hapettumiselta. Onneksi raffinoidussakin rypsissä on sentään hieman E-vitamiinia suojana. Tosin ne omegat eivät ole sitä sorttia joka rakentaa aivoja, hermostoa, soluseinämiä ja parantaa näköä, vaan ALA-nimistä rasvahappoa jota keho muuttaa oikeiksi omegoiksi (EPA ja DHA) yleensä noin 3 prosentin hyötysuhteella, kaikilla ei juuri ollenkaan. Missään nimessä ei voi tuudittautua rypsin varaan omega-lähteenä, vaikka se olisi markkinoiden hifeintä kylmäpuristettua, saati jos se on moneen kertaan kuumennettua.

 

 

Oliiviöljyn terveysvaikutukset

Kaikki merkittävät terveyshyödyt oliiviöljyssä perustuvat sen laatuun, eli miten paljon siinä on niitä tuhansia huipputerveellisiä fytoravinteita jotka tunnistaa… mausta. Ja väristäkin. Oliiviöljystä puhuttaessa Suomessa ja anglosaksisissa maissa usein puhutaan vain sen rasvahappokoostumuksesta, mutta maissa joissa oliiviöljy on osa kulttuuria, ymmärretään että taika piilee maku- ja väriaineissa eli pitkälti flavonoideissa ja kaikenkarvaisissa polyfenoleissa. Espanjalainen ei ikinä ostaisi sellaista oliiviöljyä jonka suomalainen hakee marketista terveyssuosituksen perusteella. Ja arvaa kummalla kansalla on enemmän kroonisia kansantauteja, ja kummalla hormonit toimii paremmin? Oliiviöljymaissa öljyä osataan käyttää myös iholle, ja muutenkin aromikkaita luonnon aineita osataan käyttää ihan vapaasti ja rajatta; lähinnä vain Suomessa ja anglosaksisissa teknomaissa lähes kaiken täytyisi tulla petrokemiantehtaasta ja valheellisesti brändätystä muovipurkista, jotta se mielletään turvalliseksi 😉

Tässä lyhyt pintaraapaisu oliiviöljyn terveysvaikutuksiin – silloin kun siinä todella on ne ravinteet eikä vain laimeanmakuista rasvahappokuorta. Tietenkin vaikutukset perustuvat ennen kaikkea ainesosien synergiaan ja kokonaisuuteen, mutta meidän kaikkien länsimainen mieli kaipaa reduktionististakin erittelyä ja biokemiallista konkretiaa, joten tässä sitä tulee, yksi aine kerrallaan:

– Oleuropeiini-niminen yhdiste estää aromataasi-entsyymin toimintaa kehossa. Aromataasi muuttaa testesteronia ja progesteronia estradioli-nimiseksi estrogeeniksi, ja juuri estradiol on nykymaailmassa useimmilla jo valmiiksi turhan koholla, ja kohonnut estradiol liitetään mm. väsymykseen ja rintasyöpäriskiin. Sekä naisille että miehille etenkin tekee hyvää olla enemmän ”testoissa” ja vähemmän huonoissa estrogeeneissa, kun niitä huonoja estrogeeneja saadaan jo muutenkin liikaa muoveista, torjunta-aineista, shampoista ja kosmetiikasta, feikkikaljasta ja soijaruokitusta teollisuusmakkarasta. Aromataasi-entsyymiä on kehossa sitä enemmän mitä enemmän rasvasoluja, joten siksikin lihominen johtaa anabolisten, rakentavien hormonien kuten testosteronin ja progesteronin vähenemiseen estrogeeninousujen kautta (kaikki hormonit eivät voi olla yhtäaikaa koholla). Laadukas eli maukas ja vahvasti aromikas oliiviöljy on yksi helppo askel suunnan kääntämiseen. Totuus tässäkin asiassa on tietenkin monimutkaisempi; maasto on aina karttaa ihmeellisempi, mutta tällaisella mallilla mennään nyt tämänhetkisen tieteen tarkkuustasolla. Mitä tarkemmin tutkitaan, sitä parempia vaikutusmekanismeja löydetään perinteisesti hyväksi havaituista luonnon aineista, ja sitä ikävämpiä sivuvaikutuksia löydetään luonnottomista eristekemikaaleista ym. biologianvastaisista teknokeksinnöistä. Mittausmenetelmien tarkentumista odotellessa voi jo nyt suosia sitä aitoa makua ja aitoa väriä – johon jo tämänhetkinen tiede antaa paljon hyviä perusteluita. Luonto ei oikeasti koskaan toimi näin palikkamaisesti tai mekanistisesti, mutta onneksi nykytieteellä osataan luonnostakin jo eristää yhä hienovaraisempia suoria vaikutusmekanismeja, kuten oleuropeiinin vaikutus testotasoon. Oikeasti kokonaisuus on aina ihan muuta kuin pelkkä osiensa summa, mutta tällaiset lineaariset perustelut ovat tärkeitä vielä tämänhetkisessä kulttuurissa.

Oleuropeiini maistuu kitkerälle, joten jos valitset laimeita oliiviöljyjä, missaat tämänkin hyödyn aikalailla kokonaan. Kannattaa siis tässäkin tapauksessa valita mahdollisimman maukasta, kuten kaikessa ravinnossa. Ainakin jos haluaa ravinteita eikä pelkästään purkista. Oleuropeiinilla on hormoneja tasapainottavan vaikutuksen lisäksi monenmoista tulehdusta alentavaa efektiä kehossa – melkeinpä niin paljon kuin ehditään tutkimaan. Usein vaan ne vähätkin tutkimukset ovat suurteollisuuden rahoittamia, ja yleensä niissä tutkitaan teollisuusöljyjä. Harvalla polyfenoli-rikkaan oliiviöljyn pientuottajalla on varaa tai kiinnostustakaan rahoittaa jättitutkimuksia jotka osoittaisivat, kuinka hyväksi ihan oikea oliiviöljy voi olla ihmiselle. Niissä terveemmissä maissa ei eletä samanlaisessa tiedekuplassa kuin meilläpäin; siellä keskitytään aistimiseen, syömiseen ja nauttimiseen. Siellä myös kulttuuri, luonto ja vuodenaika määrää mitä syödään, ei niinkään teollisuustiede & suurteollisuuden rahoittamat virastosuositukset. Veikkaan, että espanjalainen huippulaatua arvostava perinneviljelijä laittaa hengen tuotoksensa mieluummin lautaselle kuin laboratorioon.

Eikö olisi sama ottaa oleuropeiinia purkista ja ostaa marketista halvin öljy? Ei, koska:

  • siinä halpisöljyssä olisi todennäköisesti aikamoiset torjunta-ainemäärät, ja liian vähän hapettumiselta suojaavia antioksidantteja. Sitä on mahdollisesti myös jatkettu vaikka millä jämäöljyllä, eikä pelkästään oliiveista.
  • missaisit kokonaan eri ainesosien väliset synergiavaikutukset
  • todennäköisesti se ei imeytyisi yhtä hyvin kuin luonnon paketoimana, ja tuhansien vuosien aikana hyväksi hiotulla valmistustavalla käsiteltynä
  • todennäköisesti saisit pilleristä puolet ”samaa” mutta keholle ja luonnolle täysin vierasta vääräkätistä kemikaalia, joka on parhaassa tapauksessa melko hyödytön ja pahimmassa tapauksessa haitallinen kuin talidomidi
  • missaisit makukokemuksen, joka on tärkeä osa hyvinvointia. Hyvinvointi toimii parhaiten silloin, kun sitä ei siirrä tulevaisuuteen, vaan nauttii siitä jo nyt. Parhaat treenituloksetkin tulevat sellaisella treenillä joka on ihan mega hauskaa jo treenatessa eikä sitä tehdä vain tulosten takia. Leiki pallolla, ja nauti ruoasta.
  • Se ”tämä on nyt se tieteen löytämä vaikuttava aine” -kemikaalikin esiintyy luonnon paketissa yleensä monissa muodoissa, erilailla yhdistyneenä toisiin aineisiin tai hieman eri versioina. Siitä vaikuttavasta aineestakin on usein luonnossa kokonainen spektri, ja lisäksi siinä ympärillä on vielä isompi spektri muita aineita jotka vaikuttavat sen ”vaikuttavan aineen” kanssa tarkoituksenmukaisesti. Ja siihen päälle vielä ne kaikki muutkin tutkitut ja vasta tulevaisuudessa tutkittavat aineet mitä luonnossa on ja pillerissä ei.

Polyphenols and antioxidants

Mitä muuta on oliiviöljyssä, jos se on tehty kunnolla? Tässä hieman pintaraapaistuna laadukkaan oliiviöljyn muita tutkittuja vaikuttaja-aineita:

– tyrosoli ja hydroxytyrosoli, jotka toimivat kehossa ainakin neuroprotektiivisina antioksidantteina, ja suojaavat myös kolesterolia hapettumiselta. Tyrosolit myös vahvistavat immuunijärjestelmää ja estävät bakteerien lisääntymistä, ja todennäköisesti ehkäisevät luukatoa. Ainakin hydroxytyrosoli on yhteydessä syövän ennaltaehkäisyyn.

– oleokantaali, joka pitkälti tekee sen kakomisrefleksin voimakkaassa oliiviöljyssä. Oleokantaalin on havaittu toimivan paljon ibuprofeiinia tehokkaampana tulehduskipulääkkeenä – mikä pätee kyllä myös useimpiin luomu tuoremausteisiin ja niiden lukuisiin ainesosiin; aikalailla mihin tahansa mikä maistuu voimakkaasti (ja siksi suomalaiset syövät niin paljon kipulääkkeitä, koska ruoasta on poistettu melkein kaikki maku, jos siis ei lasketa synteettisiä eli täysin turhia lisäaine-makuja). Lääketieteessä käytetään heikkotehoisia ihmiskeholle vieraita kemikaaleja vain, koska valtion luoma feikkisysteemi palkitsee patenttiratkaisuja parhaiden ratkaisujen sijaan. Oleokantaali toimii myös säilöntäaineena, ehkäisten homeiden ja pöpöjen kasvua. Ja kaikki nämä kaikenväriset polyfenolit ja flavonoidit ovat aina myös antioksidantteja, ja sitäkin kautta automaattisesti enemmän tai vähemmän tulehdusta hillitseviä. Tai sanotaan sama asia toisinpäin: tänä päivänä lähes kaikkia vaivaa hiljainen krooninen tulehdus, joka on taustalla kaikissa niissä oireissa joita lääketiede nimittää taudeiksi tai vaivoiksi. Ja tässä suurin tekijä on se, kun ollaan poistettu melkein kaikki nämä flavonoidit, polyfenolit, fytoravinteet ja muut mikroravinteet ruokavaliosta, ja sitten väitellään pitäisikö syödä 60% hiilaria vai 30% kertatyydyttymättömiä rasvahappoja. Ja kuitenkin ne mielialaa kohottavat, iloa ja eloa koko kulttuuriin tuovat mikroravinteet ovat siellä jokaikisessä marjassa ja muussa luonnon tuotteessa jota ei käsitellä suurkemianteollisuuden kautta vaan ainoastaan perinteisin eli tuhansien vuosien maailmanlaajuisessa tuotekehityslaboratoriossa huippuunsa hiotuin menetelmin. Ai niin, ja lisäksi kaikki luonnon voima-aineet toimivat myös luontaisina hyönteiskarkotteina. Kun menin ekaa kertaa etelään, ihmettelin eikö paikallisväestöä moskiitot häiritse? Vastaus oli, että ötökät häiriköi vain länkkäreitä, jotka syövät laimeanmakeaa mäkkärisafkaa. Samahan pätee myös makeanlaimeiden lajikkeiden viljelyyn ja tuholaisiin: luonto tuhoaa sen mikä ei sinne kuulu, mikä on luopunut lähes kokonaan omasta voimastaan ja riisuttu kaikista näistä voima-aineista.

 – Kversetiini kohentaa mielialaa ja on niin vahvaa kamaa että blokkaa jopa hi-viruksen etenemisen, jos sitä on soluissa asti. Ja tietenkin suojelee sydäntä ja verisuonia, ehkäisee ja parantaa infektioita ja tekee suunnilleen kaikkea sitä mitä aikalailla kaikki muutkin jopa kymmenientuhansien vuosien aikana hyväksihavaitut tehoaineet. Suojaa hermoja, parantaa allergioita, normalisoi verenpainetta jne jne. Lähes kaikki väri- ja makuaineet tekevät enemmän tai vähemmän kaikkea tuota ja paljon muutakin, vain hieman eri painotuksilla – johtuen pitkälti siitä, että meidän kuuluisi saada niitä kaikkia (jos eläisimme edelleen luonnon mukaan eikä sitä vastaan), joten meillä kaikilla on melkein kaikista niistä krooninen pula, verrattuna ihmiselle sopivampaan tasoon, sellaiseen jota luonnollisemmassa ruokakulttuurissa saisi valtavasti ja teollisuusruoasta ei juuri ollenkaan. Ihmisellä on supervoimia, ihan samoja mitä villieläimilläkin (kylmänsieto, paranemisvoima, voittamaton immuniteetti, nopea palautuminen, täysi spurtti ilman mitään valmistautumista, välittömät olotilamuutokset, jatkuva valppaus ja rauhallisuus samaan aikaan), mutta keho tarvitsee jotain muutakin kuin ”oikeat määrät rasvaa, proteiinia ja hiilareita” taikavoimien aktivoimiseen.

 – muita fenoleita, flavonoideja, fytokemikaaleja, ja tässäkin vain murto-osa tutkituista: hydroxytyrosoli elenolaatti, 3,4-DHPEA-EA, sinappihappo, ferulihappo, hydroxybenzoiinihappo, 4-hydroxyfelyyliasetiinihappo, 3-metyloksy-4-hydroxyfelylasetiinihappo, erytrodioli, uvaoli, lingstrosidi, apigeniini, luteoliini, kamferiini, jne; mikä tahansa aihetta kunnolla käsittelevä kirja osaa tänä päivänä luetella jo vähintään toistasataa vaikuttavaa ainetta aidossa oliiviöljyssä. Ja mistä tietää, mikä on vaikuttava aine? Kysytään parempi kysymys: voiko kehoon laittaa jotain, mikä ei vaikuttaisi siellä millään tavalla? Tottakai jokainen aine mitä kehoon laitetaan, vaikuttaa siellä jo pelkästään olemalla siellä. Olemme evoluutiohistorian tai vaikka luomistarinan aikana sopeutuneet kokonaisiin safkoihin, joissa on aina vähintään tuhansia tällaisia yhdessä mitä tutkimattomimmilla tavoin vaikuttavia aineita. Meidän keho odottaa saavansa niitä. Nyt kokeillaan, mitä tapahtuu kun ne melkein kaikki melkein kokonaan poistetaan ruoasta – ja sitten ihmetellään ja tutkitaan miksi kaikki krooniset taudit lisääntyvät, ja ”syytä ei tiedetä” 😉 Älykkäille ihmisille maksetaan tällä hetkellä isoja rahoja siitä, että ”eivät tiedä”. Jos joku tietäisi, rahoittaja ei tykkäisi.

 

Mikä oliiviöljy sitten kannattaa ostaa?

Pikkumarketissa ja pieneen budjettiin kannattaa valita joku edullinen luomu. Uskoakseni yleisistä merkeistä Knossos lienee kelvollinn ei-luomunakin; siinä on ainakin makua ja väriä.

Itse ostan oliiviöljyt lähes aina erikoisliikkeistä, koska… no, kokemus ja vaikutus on ”hieman” erilainen. Ostan lähes aina suodattamatonta, ihan kuin hunajassakin: haluan mieluummin syödä ne superravinteet kuin heittää roskiin ja ostaa sitten pillereinä jotain sinnepäin. Viineissäkin suosin vain suodattamatonta alkuviiniä, josta saa muutakin kuin kännit. Oliiviöljystäkin saadaan erilaisia tutkimustuloksia ihan sen mukaan, mitä öljyä tutkitaan: mautonta jättibrändiä vai aitoa artesaanituotantoa (eli pikkumerkkejä joita ei tuoda minkään jättitukun kautta maahan).

Jos oliiviöljypurkissa lukee ”superior category”, se on yleensä aika hyvää. Jos se on voittanut lukuisia palkintoja, se on yleensä aika hyvää. Jos se on pieni merkki joka korostaa pienimuotoista tuotantoa ja kertoo auliisti öljyn tuotanto-oloista, se on yleensä aika hyvää. Jos se ylipäänsä omaa alkuperän, eli on tietyltä tilalta tai korkeintaan alueelta peräisin, se on yleensä aika hyvää. Sellainen öljy, joka on mistä sattuu, ihan kuin joku mistä tahansa sekoitettu EU-maito tai hampurilaispihvi, on laadultaankin ihan mitä sattuu. Hunajassakin sellainen on parasta, missä lukee kannessa tuottajan etunimi, sukunimi ja puhelinnumero. Samoin oliiviöljyssä alkuperästä kertominen viittaa hyvään laatuun ja alkuperän piilottaminen teolliseen ’laatuun’. Niin, ja jos öljyn sanotaan olevan tietyistä oliivilajikkeista, se on parempi kuin vain bulkkiöljy mistä tahansa jämäeristä mitä halvalla satuttiin saamaan jostain EU-alueilta sen jälkeen kun eivät menneet tuoreena kaupaksi (eikä kasvattajamaassa kukaan olisi ostanut niin huonoa, joten myytiin amerikkaan ja pohjoismaihin markettiasiakkaille). Mitä tuntemattomampia tai oudompia nimiä pakkauksessa kerrotaan niille heirloom-oliivilajikkeille, sen enemmän saat makua ja ravintoa. Ihan kuin viineissäkin; oikeasti hyvässä viinissä rypälelajikkeiden nimet alkavat olla jo sellaisia, mistä eivät viinioppaatkaan puhu. Eli maatiaislajikkeita, heirloomia, alkuperäistä; pientä ja pippurista. Pienempää satoa ja sitäkin parempaa.

Oliiviöljyjä tutkiessa huomaat myös, että mitä paremmista öljyistä on kyse, sitä paremmin niitä myös halutaan suojalta valon vaikutukselta, eli kovin vaaleat läpinäkyvät pullot voi heti jättää omaan arvoonsa. Sellainen öljy, jota ei pyritä suojelemaan, tuskin on alunperinkään ollut kovin erityistä.

Oikeastaan tämän artikkelin tarkoituksena oli listata mahdollisimman paljon syitä testata se kalliimpi öljy, ja tunnustella vaikutuksia. Ruokakin voi olla elämys, ja parinkympin oliiviöljypullosta ehtii saada monta arvokasta elämystä.

 

Loppukaneetti

Nämä samat sanat voisi sanoa mistä tahansa ruoka-aineesta. Ei oliiviöljy ole sen erityisempi kuin vaikkapa mustikka. Mutta jos mustikasta otettaisiin kaikki flavonoidit, polyfenolit, antioksidantit, vitamiinit, kivennäiset ja hivenaineet pois ja jätettäisiin pelkkä rasva, proteiini ja hiilari, se olisi yhtä turha kuin valkosokeri. Samoin jos oliiviöljystä otetaan maku ja väri veks, jää pelkkä valkosokeriin verrattava tyhjä kuori eli ravinnetyhjä kalorilähde. Terveys ei tule sen pohtimisesta, syödäkö hiilareita, proteiineja vai rasvoja ja miten paljon, vaan että mistä saan runsaat ravinteet niiden kalorien kanssa. Ja mistä ravinteet tunnistaa? Finelin taulukoista? Ei missään nimessä, koska olen nähnyt samojen ruoka-aineiden mittaustuloksia eri mantereilta tai eri maaperästä, ja ne vaihtelevat aivan älyttömästi. Samassa kasvissa voi olla sinkkiä hurjan paljon tai ei ollenkaan, riippuen täysin maaperästä ja kasvatusmetodeista. Tomaatissa voi olla lykopeenia hurjan paljon tai 700 kertaa vähemmän, riippuen vuodenajasta, maaperästä, lajikkeesta, lannoituksesta ja kasvatusmetodista. Kananmunassa voi olla kunnolla karotenoideja, A- ja B-vitamiineja ja jopa K2-vitskua – tai sitten ei juurikaan jos se kasvatetaan auringolta suojassa huonossa sisäilmassa gmo-soijarehulla ja antibiooteilla. Mistä sen ravinnetiheyden sitten tunnistaa, jos ei ole omaa laboratoriota jokaisen eri ruoka-aine-erän mittaamiseen? Kyllä sinulla on se laboratorio. Sen nimi on makuaisti, ja näköaisti. Niillä kahdella on selvitty tähän asti, ja selvitään jatkossakin. Suosi vahvaa makua ja vahvaa väriä. Ei lisäaineista, vaan raaka-aineesta, koska laadukkaassa ruoassa on niin paljon makua ja väriä ELI ravinteita, ettei sitä tarvitse korjailla kemikaaleilla – ja se jopa säilyykin hyvin, koska siinä on vahvasti elinvoimaa ja suojaravinteita. Ja sitten ei tarvitse niin paljoa myöskään pillereitä ostella. Ruoka olkoon lääkkeesi. Lääkinnällinen ruoka on aina maukasta, ja jossain määrin myös kitkerää.

Jotta artikkeli säilyy luettavan pituisena, voit lukea lähteet, linkit ja lisäykset kommenttiosastolta jutun alla.

 

Mikä ravitsemuksessa on olennaista?

Edelleen törmää ravintokeskustelussa näkemyksiin, että hiilarit on pahasta. Tai rasvat on pahasta. Tai proteiinit. Tai alkoholi. Tai kovat rasvat, tai pehmeät.

Entä jos ne kaikki voivat olla hyviä tai huonoja? Entä jos määrän sijaan merkitseekin laatu? Entä jos laadun myötä määrät asettuisivat itsestään suurinpiirtein kohdilleen? Entä jos täysin ravinnetyhjät eli keholle vieraat versiot aiheuttaisivat häiriöitä koko aineenvaihduntaan, ja entä jos ravinteikkaiden versioiden kanssa keho osaisi toimia ihan yhtä luonnollisesti kuin seksikin toimii ilman seksimallia, tai lapset osaavat tutustua toisiinsa ilon ja naurun merkeissä ilman vanhempien ohjeitakin? Mitä jos luonto on tehnyt jo kaiken varsin toimivaksi – ja vain teollisuusihminen tehnyt siitä jotenkin vaikeaa? Jättiteollisuus voittaa aina kun ihmisille tulee lisää ongelmia ratkottavaksi pillereillä ja muilla julkisesti tuetuilla ”ratkaisuilla”. Ja sama ongelmista elantonsa saava jättiteollisuus rahoittaa lähes kaiken tieteen, viralliset asiantuntijat sekä massaviestinnän. Siksi siellä on niin vähän ratkaisuja jotka toimisivat, ja niin paljon huomion johtamista pois olennaisesta.

 

Karppaajien mielestä hedelmät ovat pahoja, koska niissä on fruktoosia. Virallisten mielestä avocadot ovat vaarallisia, koska niissä on rasvaa. Jonkun mielestä varmaan lihakin on vaarallista, koska siinä on proteiinia. Uusimman tutkimuksen mukaan elämäkin on vaarallista, koska siinä voi tulla kokemuksia ja pahimmassa tapauksessa jopa sisältöä vastaan. Mitä, jos ruoka ei olisikaan vaarallista? Mitä, jos ruoka olisikin tehty syötäväksi, ehkä jopa ihan pikkusen nautittavaksi?

 

Miksi välimeren ruokavalio on parempaa? Jos suomalainen väsynyt tutkija esittelisi energiselle espanjattarelle tutkimusten mukaista välimeren dieettiä, välimeren asukas katsoisi epäuskoisena, maistaisi irvistäen ja puhkeaisi nauramaan, ”mitä tämä on?? Ei meillä tällaista syödä”. Hajuton, väritön ja mauton ”virallisterveellinen” keskuskeittiöhöttö jäisi lautaselle, ellei joku suomalainen virkailija tulisi syömään sitä. Vaikka valittaisiin kaikki samat ainekset lautaselle kuin välimerellä, mutta maukkaiden sijaan markettiversiot, ei lopulta voitettaisi juuri mitään. Ravinnetyhjä lisäainehöttö on ravinnetyhjää lisäainehöttöä, riippumatta tuleeko se itämereltä vai välimereltä.

Mitä, jos ruoassa olennaista onkin se, mitä tulee niiden hiilareiden, rasvojen, proteiinien ja alkoholin mukana? Ja mitä, jos mikään niistä ei olisikaan paha? Mitä jos fruktoosiakin voi olla okei saada jonkin verran päivittäin – kun samalla saa hirmu kasan entsyymejä, neljännen vaiheen supernestettä, ja ennen kaikkea flavonoideja, polyfenoleita, antioksidantteja, vitamiineja ja muita fytoravinteita eli suomeksi maku- ja väriaineita.

Kokaiinia tuskin kukaan kehuu terveelliseksi. Mutta kokapensaan lehti sellaisenaan on huippukamaa. Valkosokeri on epäterveellistä, joten monet suomalaiset kirjanoppineet tuomitsevat biodynaamisen hitaasti hyvässä maaperässä kasvaneesta maatiais-sokeriruo’osta puristetun tuoremehunkin samaan kastiin. Onko kokonainen laadukas raaka-aine sama asia kuin siitä eristetty tyhjä kalori? Onko todella?

Parempi kysymys olisi, miten joku voi olla niin sekaisin että kehtaa väittää sellaista? Siihenkin on selvä vastaus: koulu ja akatemia. Tieteellinen metodi, joka katsoo vain yksittäisiä ainesosia ja leimaa ne terveelliseksi tai epäterveelliseksi – ja sitten kaikki sitä hiilaria tai rasvaa tai yhtään mitään sisältävä on sitten epäterveellistä. Avocado on epäterveellistä, koska siinä on rasvaa. Niin, mutta on siinä tuhansia muitakin juttuja…?

Vaikka olisit karppaaja, anna mennä jos tekee mieli jotain herkullista hedelmää – etenkin jos sen saa tuoreena luumupuusta tai omenatarhasta. Voin luvata, ettet pysty ylisyömään hedelmiä vaikka yrittäisit, koska luonto huolehtii että ruokahalu sammuu siinä vaiheessa kun keho on saanut tarpeeksi – ja jos silti yrität väkisin ylisyödä, seurauksena on se, ettet pysty viikkoon edes vilkaisemaan kyseistä hedelmää. Jos haluat takuuvarman laihutuskeinon, vaihda leivät hedelmiin (tai jopa luomuhedelmiin, parhaassa tapauksessa lähellä kasvaneisiin ja satokauden mukaisiin) ja syö niin paljon kuin mieli tekee ja vaikka juuri sitä hedelmää mikä sinä päivänä houkuttelee, ihan kuin olisi karkkipäivä koskavaan. Ja ihmettele mitä tapahtuu. Voin luvata että hedelmästä tulee parempi olo ja ’hieman’ erilainen vaikutus kuin pussillisesta sokeria – vaikka moni karppaaja sanoisi niiden olevan ”samaa sokeria” =D Voin myös luvata, että irtokarkit ja monet piilosokerin lähteetkin jäävät vastaavasti vähemmälle, niin ettei kokonaissokerinsaantisi juurikaan nouse tai saattaa jopa laskea, mutta ravintoaineiden saanti nousee sitäkin enemmän, nesteytyksestä puhumattakaan. Kuitujakin saat kaloria kohden enemmän kuin leivästä, ja ne ovat vieläpä vatsalle parempia kuituja. Toki leipäkin voi olla hyvää, muttei marketissa.

Vaikka välttelisit keinorasvoja kuten margariinia, kokeile silti rohkeasti avocadoa. Ja vaikka lukisit uuden tutkimuksen lihan haittavaikutuksista, ei sillä huonolaatuisten lisäaine-tehotuotantoeinesten tai karsinogeenisesti käristetyn antibioottilihan tutkimuksella ole mitään tekemistä hellävaraisesti valmistetun ja voimakkailla tuoreyrteillä maustetun niittylihan kanssa.

AINA, kun saadaan tutkimustulos, jonka mukaan jokin ruoka-aine tai ruoka-aineryhmä on epäterveellinen, arvaa onko tutkimus tehty laadukkailla vai teollisilla versioilla?

Ja vastaavasti aina kun saadaan tulos jonka mukaan rasva tai hiilari tai hedelmä tai liha onkin terveellistä, arvaa minkälaatuisilla tuotteilla se tutkimus on tehty?

Tämän enempää ravitsemuksesta ei tarvitse ymmärtää, koska kirjaimellisesti tässä on kaikki olennainen. Loppu on puhtaasti makuasiaa, eli sitä parasta. Jos kuitenkin haluat ymmärtää vielä enemmän, kannattaa mitata itse eikä luottaa asiantuntijoiden maksettuihin lausuntoihin. Fogelholmiakin rahoittaa CocaCola, laihdutusfirma, ja lisäksi vaimon palkan maksaa Fazer. Meillä on ainoastaan jäävejä asiantuntijoita, koska suurteollisuus rahoittaa koko sirkuksen. Siksi pienikin annos perus järkeä toimii tällä alalla paremmin kuin kaikki kehnolaatuista teollisuuskamaa kauppaavien jättifirmojen tilaama tiede yhteensä:

Sokeri – hyvis vai pahis?

Lapsuudesta muistan, kun söin salaa karkkia ja sain kurkun kipeäksi. Vasta aikuisena ymmärsin, mikä yhteys sokerilla oli sairasteluun.

Lääkärinä toiminut äiti kertoi, että jos syö jotain raffinoitua – siis jotain mistä on kaikki suojaravinteet ja aidot aromit poistettu – sen sulattamiseen ja polttamiseen tarvittavat vitamiinit ja kivennäiset joudutaan ottamaan kehon omista varastoista. Raffinoitu ravinnetyhjä ruoka kuluttaa siis kehon ravinnevarastoja. Ja valkosokeri on raffinoinnin äärimmäisin esimerkki. Valkosokeria pidemmälle ei raffinointia eli ravinnetyhjyyttä voi enää viedä.

Sairastelun lisäksi sokeri nostaa kehon insuliinitasoja, ja silloin kun insuliinit ovat kroonisesti korkealla, melkein kaikki hyvät hormonit ovat alhaalla.

Kaupassa kannattaa samantien vaihtaa valkosokeri raffinoimattomaan versioon, eli aitoon täysruokosokeriin. Silloin siinä on suunnilleen ne ravinteet mitä keho tarvitsee sen prosessoimiseksi, eikä jotain heksaanijäämiä, rikkidioksidivalkaisuaineita tai fosforihappokirkasteita jotka tuovat valkosokeriin kummallisen kemiallisen maun ja tekevät olotilasta sekavan.

Aidon täysruokosokerin tunnistaa siitä, että siinä on hiilihydraattien osuus noin 90 prosenttia tai jopa hieman alle. Osa kaupan hieman tummemmista ja vähemmän raffinoiduista sokereista sisältää edelleen jopa 99 prosenttia hiilihydraatteja, joten hivenaineille ja vitamiineille ei jää juurikaan tilaa. Kannattaa siis sokerihyllyllä valita se sokeri, jonka pakkausselosteessa on alhaisin hiilarimäärä eli korkein ravinnemäärä. Täysruokosokereissa ainakin Masajo on varma valinta, ja niiden intiaanisokeria olen syönyt erinomaisena karkin korvikkeena, maukkaina palleroina. Biodynaaminen Rapadura lienee myös varma valinta. En suosittele Dansukkeria tai muutakaan jättiteollisuusbrändiä, edes tummempien sokerien kohdalla, vaan mieluummin suorempaa maahantuontia pienemmiltä osuuskunnilta. Tällöin saat enemmän makua ja ravinteita maaperästä, etkä maksa välikäsille vaan maksat laadusta; rahoitat omaa, alkutuottajan ja koko tuotantoketjun terveyttä eikä lobbausta ja valheellista massamainontaa.

Moni saattaa marketissa haksahtaa ostamaan ns. raakaruokosokeria tai ”ruokosokeria”. Siinä on kuitenkin hivenaineita ja muita ravinteita vain noin murto-osa täysruokosokerin määristä. Täysruokosokerin tunnistaa marketissa termeistä Intiaanisokeri, Rapadura, Mascobado tai Muscovado, ja että siinä on tosiaan hiilihydraattien osuus vain 90 prosentin luokkaa, eikä 99 kuten raakaruokosokerissa. Raakaruokosokerissa hivenaineille ja vitamiineille jää vain noin prosentin verran tilaa, kun täysruokosokerissa monia ravinteita on jopa 10 kertaa enemmän.

Tulevaisuuden Pantteri-mix?

Tulevaisuuden Pantteri-mix?

Joskus törmää edelleen väitteisiin, että ”sokeri on sokeri”, ja ”ei niillä hivenaineilla ole merkitystä, koska niitä on niin vähän”. No, hivenaineita sanotaan hivenaineiksi juuri siksi, että niitä kuuluu olla aika vähän. Ihmisen keho on sopeutunut suurinpiirtein niihin määriin, valikoimiin ja muotoihin, joita luonto tarjoaa silloin kun maaperä on kunnossa eikä ruokaa raffinoida ”puhtaaksi”. Yhdestäkään lisäravinteesta ei saa hivenaineiden ja lukemattomien ko-faktoreiden koko kirjoa, mutta kokonaisista hyvin viljellyistä ja perinteisesti valmistetuista ruoka-aineista voi jopa saada. Jos on mahdollisuus valita ravinnetyhjän version tai ravinteita sisältävän välillä, kannattaa tietenkin valita se jälkimmäinen.

Vielä intiaani-/täysruokosokeriakin paremman fiiliksen ja maun saat kookossokerista. Kaikki Suomessa myytävät palmusokerit tuntuvat ihan hyviltä; eniten luotan TruRa-laatuun (luomu, puhtaustodistukset, itse mitattu glykeeminen indeksi; suora maahantuonti eikä jälleenpakkaus). Miksi palmusokeri on vielä intiaanisokeriakin parempi? Koska et löydä luonnosta sokeriruokoviljelmää. Edes hifeintä ja ravinnerikkainta biodynaamista viljelmää ei luonnosta löydy. Sen sijaan iät ja ajat on kiivetty puihin hakemaan pähkinöitä tai kukintojen nektaria. Kookos- ja arengapalmusokeri tulee ekosysteemistä, viljelmäsokeri tulee ekosysteemin tuhoamisesta kirjaimellisesti maan tasalle. Ja mitä merkitystä tällä on sinun tai minun terveydelle? Paras ja ravintorikkain ruoka tulee lähes poikkeuksetta ekosysteemistä eikä ekosysteemin raivaamisesta monokulttuuriviljelmän tieltä. Tottakai Masajo ja Rapadura tekee asiat niin oikein kuin mahdollista, mutta metsä on kuitenkin metsä, ja pelto vain pelto. Kumpi on ravinteikkaampi, viljelty pensasmustikka vai metsästä kerätty? Niinpä. Sama pätee yleensä myös viljeltyyn sokeriin vs. luonnosta kerättyyn. Metsämansikka on puutarhamansikkaa maistuvampi.

Virallinen taho toki edelleen väittää, ettei hivenaineilla olisi merkitystä. Kuitenkin kansa äänestää jaloillaan, ja tällä vuosikymmenellä laadukkaat huippusokerit ovat saavuttaneet jo pienimmätkin lähikaupat. Täysruoko- tai intiaanisokerin nimellä myytävää tuotetta löydät jo pienimmästäkin Siwasta, ja yllättävän pienissä lähimarketeissa löytyy jo erinäisiä palmusokereitakin. Miten voi olla, että raffinoimattomien tuotteiden suosio on kasvanut vuosi vuodelta räjähdysmäisesti, vaikket ole kuullut niistä juuri missään mediassa, yhdessäkään tv-mainoksessa tai päivälehdessä, ja kaikkein vähiten virallisissa suosituksissa? Koska ihmiset saavat niillä aikaan tuloksia, ja kertovat kaverillekin. Ja koska kyseessä on niin helppo keino; mitään ei tarvitse edes muuttaa ruokavaliossa, pääsee vaan nauttimaan paremmasta mausta tutulla tavalla.

Kun tutustun ensi kertaa inkkarisokeriin ja palmusokeriin, voiko niitä käyttää kuten tuttua valkosokeria?

 – voi. Intiaanisokeri vaahtoutuu melko hyvin vatkatessa. Kookossokeri ei vaahtoudu yhtä hyvin, mutta samat reseptit onnistuvat silti.

Mitä hyötyä voin odottaa sokerin päivittämisestä parempiin?

 – parempi maku tietenkin

 – mutta ennen kaikkea sokeri ei ole enää ongelma. Jos teet kakun keinoaineksista kuten teollisuusvehnä ja valkosokeri, sitä tulee helposti syötyä liikaa – koska keho ei tunnista näitä vieraita aineita eikä siten osaa säädelläkään niitä. Kun teet saman kakun samasta reseptistä mutta aidoista aineksista kuten spelt ja kookossokeri, saat paremman kakun, joka on siis herkullisempi ja houkuttelevampi – mutta josta saa tarpeeksi jo parin palan jälkeen, eikä sitä tee mieli syödä sen enempää. Ongelma ratkaistu. Eikä tarvinnut edes muuttaa mitään tai opetella uutta; löytää vaan se herkullisempi tuote sieltä samasta kaupasta. Se, mitä massamedia ei mainosta mutta ihmiset kertovat toisilleen.

Valkosokerin vaihtaminen inkkariin voi tuntua pieneltä muutokselta. Se on helppo toteuttaa, ja se on ”suurimmaksi osaksi samaa sokeria”, kuten moni voisi ajatella. Kuitenkin ihan sama miten asiaa tarkastelet, muutos saa kaiken toimimaan paremmin. Alkutuottajalla on pullat paremmin uunissa, maaperä kiittää verrattuna kemialliseen tehotuotantoon, raha ohjautuu rehelliseen toimintaan valheellisen mielikuvamarkkinoinnin sijaan, ja keho saa paremmin ravintoa ja vähemmän jotain teollisia liuotinjäämiä. Kaikki muukin ravitsemus automaattisesti paranee, kun kropan sisäinen signalointi alkaa toimia aidommin ja hormonitkin hoitavat tehtävänsä tarkoituksenmukaisemmin. Nämä ja monet muut voivat olla aluksi pieniä efektejä, mutta ne kertautuvat ja kumuloituvat joka päivä siitä alkaen kun se ensimmäinen herkullisempi ”karkki” on löydetty sieltä lähikaupasta. Kehon tottuessa luonnollisempaan, tekee muutenkin mieli luonnollisempaa.

Usein terveydenhoidossa suositaan ratkaisuja, jotka aiheuttavat paljon ikäviä sivuvaikutuksia. Siksi kannattaa suosia sellaisia keinoja, joiden kaikki sivuvaikutuksetkin ovat pelkästään positiivisia. Kuten sokerin päivittämiseen yhtä helppokäyttöiseen mutta paremman makuiseen, aitoon versioon.

Tulevissa postauksissa kerron perusteellisemmin näistä pointeista – ja myös tarkemmat niksit laadukkaampaan leipomiseen.

Kuinka muuttaisin Total 25 -reseptiä?

Korvaisin haitallisen agaven ravitsevalla, ja silti ihan yhtä edullisella kookossokerilla. That’s it. Niin Four Sigma Foods tekee, loistavissa Xoco-tuotteissaan. Ei vaikeaa, ei mitään salaista. Kookossokereitakin on hieman erilaisia, ja hyvin läheltä liippaa myös ”palmusokeri”, ja kaikki ne maistuvat hyvälle ja jättävät aika jees olon vaikka vähän enemmänkin kiskoisi sitä makeaa.

Vaikka terveyskaupan tuotteessa lukisi ”raw” tai sitä mainostettaisiin raakana, se saattaa silti olla käynyt läpi vaikka kymmeniä toinen toistaan rajumpia teollisia käsittelyitä. Suurteollisuus toimii niin: ne pyrkivät valehtelemaan aina kun se on sallittua (eli kun sitä ei ole erikseen lailla kielletty), ja usein silloinkin kun se on kielletty. Katteet ylös, ja mitä isommat katteet, sitä enemmän saa ostettua niin päättäjiä, virastoja kuin ennen kaikkea medioitakin puolelleen, jolloin totuudella ei olekaan enää niin merkitystä. Kuvio kasvaa vain niin kauan kuin ihmiset ovat valmiita tekemään täysin tiedottomia ostopäätöksiä pelkkien mainosten (tai muun maksetun viestinnän) perusteella – ja kääntyy kun ihmiset alkavat tukea firmoja jotka tukevat alkutuottajaa ja laaturaaka-aineiden toimittajaa ja laadukasta logistiikkaa eikä vain viestintätoimiston imagokonsultteja.

Yhtenä vaihtoehtona voisi olla aito intiaanisokeri – tai vaikka jopa kaikkien yllämainittujen yhdistelmä. Voi heittää sekaan halutessaan hieman myös kotimaista koivusokeria – sen verran vähän ettei hinta (tai myöskään laksatiiviset vaikutukset) pääse vielä nousemaan.

Jauheisiin halutaan jauhemainen makeuttaja, joten miksi valita joku huonolaatuinen siirappi, joka täytyy vielä jollain kikkailuilla saada agave-jauheeksi? Samalla tavalla ihmettelen, miksi osa valmistajista käyttää marja- ja viherjauheissaan MCT-jauhetta, jossa öljyinen öljy on saatu jauheeksi lisäämällä siihen ainakin kaseiinia, joka ei ole kaikkein siistein juttu, ja maistuu pahalle, eikä tunnu kovin hyvälle kehossa. Kun onhan meillä kiinteitäkin rasvoja, jotka maistuvat hyvälle ja jotka saa helposti vaikka minkälaiseksi jauheeksi; etunenässä kaakaovoi – joka ei edes ole ihan kauheasti MCT-öljyä kalliimpaa, ja varmasti kaikilla hintatasoilla laatuun nähden parempaa, jos verrataan kaseiinitäytteiseen öljyjauheeseen.

Agave kannattaa aina ja kaikissa tuotteissa korvata jollain paremmalla makeuttajalla. Jos haluat nestemäistä siirapinkorvaajaa, valitse laadukas ja silti edullinen hunaja – tai jos hinnalla ei niin väliä, testaa myös herkullinen vaahterasiirappi. Laadukasta hunajaa pidän parempana ja terveellisempänä, mutta joskus vaahtera saattaa sopia makuun tai koostumukseen vielä paremmin. Jos haluat jauhetta, valitse jokin raffinoimaton sokeri, koivuksylitoli, tai vaikka useamman yhdistelmä. Ja jos haluat jotain jossa ei ole entsyymejä tai elämää kuten hunajassa, mutta kuitenkin oikeasti alhainen glykeeminen indeksi, kokeile kookosnektareita. Kaupan päälle saat paljon hyviä ravinteita, usein hieman vaahteraa edullisempaan hintaan.

Big Tree coconut nectar

Paremman makeutuksen lisäksi kiinnittäisin Totalissa huomiota omena-jauheen laatuun, jossa ei ollut mainintaa luomusta. Ja ”luontaisen omena-aromin” alkuperän haluaisin tietää. Moni laatufirma käyttää alalla jo aitoja CO2-extractoituja eteerisiä öljyjä, mutta joskus luontainen aromi saattaa tarkoittaa jotain muuta kuin hyvää juttua.

Tottakai läheisemmässä yhteistyössä selvittäisin jokaisen raaka-aineen kohdalta mistä se tulee, mitä kaikkea sille ihan oikeasti tehdään tai tapahtuu matkan varrella, ja onko siinä toivottuja tai luvattuja tehoja tallella vielä kotiovellakin. Ennen kaikkea maistelisin kaikkia raaka-aineita sellaisenaan, tuotannon jokaisessa vaiheessa. Harmillisen usein jokin näyttää mainospuheissa hyvälle, mutta sitten on alkuperän ja/tai logistiikkaketjun osalta niin täynnä laatua heikentäviä ja katteita kohottavia kompromisseja kuin ikinä kyetään keksimään. Siksi ostan lähinnä vain firmoilta, joiden tiedän tavoittelevan bisneksellä hyvää laatua, eikä ainoastaan laadun mielikuvalla hyvää bisnestä.

Agave-makeutuksen lisäksi Totalissa jonkin verran tökkii pahanmakuinen stevioglykosidi. Moni hurrasi, kun EU päätti sallia vihdoin stevian käytön elintarvikkeiden makeutuksessa. Mutta riemu oli lähes täysin turha, koska isossa koneistossa jyrää isot koneistot, ja Stevian esiinmarssi ei ollut mikään ruohonjuuritason voitto, vaan CocaColan tarve saada jotain vähemmän myrkyllistä aspartaamin tilalle, kun aspartaamista alkoi tulla liikaa aivovaurioita asiakkaille – jopa niin paljon että se alkoi haitata jopa bisnestä. CocaCola yhdessä EU:n kanssa ei tietenkään halunnut sallia aitoa steviaa, vaan suurteollisuuden standardimalleihin paremmin soveltuvan ”stevioglykosidin”, joka maistuu ns. vehkeelle ja tekee monet tämän päivän terveystuotteet jotenkin luotaantyöntäviksi. Four Sigma Foodsin sieniannospusseista tykkään ihan hirmuisesti – mutta heti kun käytän niitä enemmän tai säännöllisemmin, ne alkavat tökkiä, ja syy on stevioglykosidissa. Onneksi stevioglykosidillekaan ei oikeasti ole missään tilanteessa mitään tarvetta, koska maailma on täynnä niin erinomaisia, herkullisia ja aidosti ravitsevia makeuttajia – joita voi käyttää tai yhdistellä joka makuun, tarpeeseen, reseptiin ja annospussiin.

 

Mitä tällä hetkellä suosittelisin Total 25 tilalle?

Sen täytyisi olla yhtä valmis, helppo ja monipuolinen – ja vieläpä hyvänmakuinen. Tässä mielessä ei Voimaruoan veroista ihan vielä ole, vaikka osa pääsee jo lähelle:

* laadullisesti fanitan eniten Terranovaa ja HealthForcea. Minun valmissekoitus-valintani on edelleen Healthforcen monipuolinen Vitamineral Green, ja myös saman firman simppelimpi viherjauhe Greener Grasses.

* puhtaasti viherjauheena tykkään myös Puhdistamon Supervihreästä – ja luultavasti Foodinin viherjauheseos on hyvä myös.

* jopa Cocovin Fitfarm Super Mix taitaa olla nykyään hyvinkin jees kaikin puolin, samoin Cocovin Marjaisa.

*Ambronite parantaa koko ajan.

 Ambronite tiimi

 

Näissä suosituksisssa olen käyttänyt kriteeriä ”mitä suosittelisin tyttöystävälle” – joka ei välitä ihmeemmin ”hifistelystä” mutta jonka hyvinvointi ja arjen toimivuus on minulle tärkeää. En haluaisi tarjota hänelle mitään minkä sisällöstä jopa puolet on jotain mikä tiedetään ei pelkästään ravitsemuksellisesti turhaksi vaan jopa haitalliseksi – mutta Vitamineral Green ja Greener Grasses kyllä katoaa parempiin suihin vaikkei se olekaan yhtä matka-kätevissä eväs-annospusseissa ja makukin sellaisenaan aika ”vihreä”. Jokainen meistä syö päivän aikana jotain makeaa, jota on helppo tasapainottaa jollain vihreällä ja ”pahanmakuisella” jota jääkaapista löytyy. Ja kun keho huomaa, miten hyvästä ja tärkeästä asiasta on kyse, alkaa keho jotenkin kierosti kaipaamaan sitä viherjauhetta; niin hullulta kuin se kuulostaakin, siihen Greener Grassessiin tai Supervihreään tulee jopa pieni himo; pelkkä hedelmäsmoothie sellaisenaan alkaa maistumaan liian yksipuoliselle, kun kroppa tietää jo paremmasta, ja haluaa sen tasapainoisen tilan.

Total-kaksvitosella on paikkansa markkinoilla niille jotka haluavat ”kaikki olennaiset superfoodit” samassa paketissa ja valmiiksi makeutettuna – eli parhaassa tapauksessa Total voi olla mitä mainioin sisäänheittotuote, kunhan korjaavat reseptiä vielä sen verran että hyödyt taatusti ylittää haitan. Toivon, että muut ottavat mallia erinomaisesta tuotteistuksesta, ja myös Voimaruoka vaihtaa agaven johonkin ravitsevampaan ja vähemmän raffinoituun.

Seuraavassa postauksessa kerron lisää sokereiden eroista ja parhaiden makeuttajien valinnasta.

Totuus Total-kaksvitosesta

Minua pyydettiin kirjoittamaan mielipiteeni Voimaruoan hittituotteesta, koska sitä näkyy niin paljon kaikkialla, ja moni miettii onko se oikeasti hyvä tuote. No, juuri sitä varten tämä blogi on! En halua sanoa kenestäkään pahaa, koska tunnen Voimaruoankin tyypit, ja yksi heistä on jopa ystäväni pitkältä ajalta. MUTTA tässä blogissa tärkeintä olet sinä, joten HealthForcen Jameth Sheridania mukaillen voin sanoa ”My loyalty is to YOU, and you only”.

Arvostan sitä, mitä Voimaruoka tekee; näen siinä merkittävää arvoa laajaa mittakaavaa ajatellen. Jääkiekkoselostaja twiittaa Total-kaksvitosesta, ei jostain superhifistä pikkumerkistä josta kuulee vain hardcoreimmissa hippipiireissä. Mutta koska tämän blogin tärkein tarkoitus on auttaa sinua voimaan paremmin ja antaa välineitä toimia elämässä palkitsevammin & kustannustehokkaammin, kerron tässä myös mitä sinun ei ehkä kannata ostaa.

Total25

Yleensä tai lähes aina se, mitä sinun ei kannata ostaa, on se, mitä mainostetaan näkyvimmin. Miksi? Koska yleensä laadukkainta on ihmisläheinen pientuotanto (syistä, joista kirjoitan artikkelin vaikka myöhemmin), ja vain isojen kannattaa mainostaa massamediassa. Jos minulla olisi vain pieni konepaja pihtiputaalla, kannattaisiko minun mainostaa sitä hesarin etusivulla? Ei tietenkään. Sama pätee myös Rekolan biodynaamiseen tilaan – ja vaikkapa Dr. Goerg -kookosöljyyn. Massamainostus toimii Hesburgereille ja Atrioille, joiden bisnesmallin ytimessä on raaka-aineiden laadusta tinkiminen hinnalla millä hyvänsä kunhan suunnilleen täyttää alimmat mahdolliset viranomaiskriteerit eikä aina edes niitä. Massatuotteissa lähes aina mennään lähes kaikessa olennaisessa siitä mistä aita on matalin.

On laatutuotteita, ja sitten on massatuotteita. Massatuotteet ovat tärkeitä, koska niillä saadaan passiivisemmatkin messiin. Laatutuotteet eivät yleensä ole massatuotteita hintavampia – joskus kalliimpia, joskus edullisempia, joskus jopa ilmaisia, mutta keskimäärin ostoksina asiakkaalle huomattavasti kannattavampia. Massatuotteen ja laatutuotteen ero on se, että massatuotteesta hyötyy mainostoimisto; laatutuotteesta ostaja, alkutuottaja ja koko tuotantoketju, kaikkien arvoa kunnioitetaan, ja syntyy ihan oikeaa sosiaalista pääomaa eikä vain valtasuhteita.

Mikseivät kaikki investoi pelkästään kauniisiin, kestäviin, kannattaviin ja ilahduttavan upeasti toimiviin laatutuotteisiin? Koska kaikki massaviestintä on massatuotemainoksilla rahoitettua. Joten jos kuulet superfoodista, kuulet todennäköisesti ensimmäiseksi sellaisesta ”superista” jonka markkinointiin on laitettu enemmän rahaa kuin melkein kaikkien laatutuotteiden raaka-aineisiin yhteensä. Ja se on ihan ok. Siinä on vain se huono puoli, että maksat tuotteesta joissain tapauksissa jopa 10-kertaisen hinnan raaka-aineiden laatutasoon nähden. Ts. olisit saanut samat raaka-aineet helposti 5 kertaa edullisemmin, tai sitten vaikkapa puoleen hintaan tuplasti parempaa.

Total25 on hyvä diili Voimaruoalle, erittäin hyvä mainostoimistoille ja mainostuloista eläville massamedioille sekä julkkiksille jotka tuotetta mainostavat. Asiakkaallekin diili on paljon parempi kuin Taffel tai Roiskeläppä, mutta periaate haiskahtaa edelleen hieman liikaa hookoolle minun makuun.

Puretaan Total25 osiin, ja katsotaan mitä kuoren alta löytyy:

 

Hyvää ja erinomaista

  1. Vihreät, marjat, idut, sienet ja entsyymit samassa. Vihreät ovat erinomaista laatutasoa, mikäli ne ovat samaa kamaa mitä Voimaruoka muutenkin myy. En voisi kuvitella mitään olennaisempaa lisää Suomen olosuhteisiin, kuin kunnon tujaus laadukkaita vihreitä, kattava valikoima värikkäitä marjoja, muutama supersienikin antamaan power uppeja Marion tapaan, ja vieläpä huikeita ituja ja entsyymejä lisäämään elinvoimaa ja samalla koko tuotteen biosaatavuutta. En tiedä, kuinka hyvin entsyymien tai itujen aktiivisuus säilyy tällaisessa tuotteessa, mutta vähintään yritystä on oikeaan suuntaan. En usko, että Voimaruoka tekee mitään Healthforcemaisia taikatemppuja tuoreuden ja elinvoimaisuuden säilyttämiseksi, mutta peukut vähintäänkin oikeiden asioiden esiintuomisesta, ensimmäisenä askeleena laajempaan heräämiseen ja ihan oikeiden värien lisäämiseen lautaselle.
  2. Valmius, helppous, kätevyys – ja massoihin menevä makea maku. Kaikki olennaisin samassa – juuri tätä koko Superfood-ala on kaivannutkin. Itsekin olen yrittänyt auttaa alan firmoista useimpia kautta vuosien tuotteistuksessa, jotta saataisiin kaikki olennainen samaan tuotteeseen, ettei kaikkien tarvitsisi ostaa kymmeniä purkkeja ja miettiä mitä milläkin pitäisi tehdä, tai mihin ne saisi edes varastoitua. Voimaruoka on vihdoin tehnyt sen, täyttänyt ilmeisimmän markkinaraon ja ottanut sen seuraavan asekeleen, johon kaikilla on ollut mahdollisuus muttei ehkä riittävää halua tai resursseja.

 

Sellaista, mistä joudun valitettavasti informoimaan sinua

  1. Yli kahdensadan euron kilohinta. Puolta edullisemmin saat huomattavasti parempia viher- ja marjajauheita, ilman haitta-aineita.
  2. Korkeasta kilohinnasta huolimatta peräti puolet tuotteesta on lähes ilmaista ja kehnolaatuista agave-jauhetta, joka ei käytännössä ole juuri fruktoosisiirappia kummempaa. Minua vaivaa, että Nutrixia kirjoittaessani viime vuosikymmenen puolella lipsautin sinne paremman tiedon puutteessa agave-suosituksen, mikä on sittemmin vaikuttanut agaven suosion kasvuun – ikävä kyllä. Agavesta voit lukea lisää täältä, täältä ja täältä, mutta olennaisimman tiedon saat, kun kokeilet maistaa ruokalusikallisen mitä tahansa vaikkapa Ruohonjuuren kauppaamaa agavesiirappia – oli se kuinka ”raw” ja ”organic” tahansa, ja kokeilet mikä olo siitä tulee. Väittäisin, että melkein irtokarkistakin tulee tasapainoisempi fiilis. Olen maistanut erinomaistakin agavea, mutten yhtään joka olisi tällä hetkellä Suomessa markkinoilla. Agave on teoriassa hyvää, käytännössä huonoa.
  3. Eräs huippumyyjä joutui lähtemään firmasta, koska hänen oma vatsansa ei kestänyt hittituotetta, jota olisi pitänyt alkaa promottamaan oikein olan takaa. Ei kuulemma tuntunut hyvälle mennä töihin kauppaamaan tuotetta johon ei voi sydämessään uskoa ja jota omakin kroppa hylkii.
  4. Henkilökohtaisesti minulle tulee yhdestä Total-annospussillisesta pahempi sokerihumala kuin mistään mitä tulisin muuten vahingossakaan maistaneeksi päivän aikana.

 

Ollin tuomio Total-kaksvitosesta

– erinomaista, että sadattuhannet kuulevat superfoodista ja innostuvat testaamaan sitä, julkkikset on liekeissä, kiekkoilijat messissä, blogaajat saa tuloja ja innostus leviää.

– harmi, että ainoastaan kuluttaja siinä kyllä jonkin verran häviää. Irtokarkkia saa halvemmallakin, ja yhtä laadukkaat vihreät ja marjat saa, kokonaisuutta katsoen, helposti vähintään 4 kertaa edullisemmin.

Tottakai jos lähtötasona on cocacola ja Makuunin karkkihylly, on Total25 ilman muuta askel oikeaan suuntaan. Mieluummin katselen Voimaruoka-mainoksia massamediassa ja parhailla liikepaikoilla, kuin Atriaa tai Hookoota. Mutta tämän blogin tavoitteena ei ole jättää sinua hieman parempiosaisen lypsylehmän tasolle, vaan todella voittaa yhdessä.

 

Tätä artikkelia kirjoittaessa pohdin kovasti, teenkö väärin kun en ymmärrä kiireisen ihmisen maailmaa, ja tajua miten loistavasti Total25 palvelee siinä – että onko isolle osalle se ajan ja vaivan säästö ja kaunis brändäys ja valmis paketointi niin iso palvelus, että se oikeuttaa jopa neljänsadan euron kilohinnan niistä varsinaisista tehoaineksista? Ja että haittaako se 3 grammaa agavejauhetta, jos muutenkin menee päivän aikana kymmeniä tai jopa satoja grammoja kaikenlaisia toinen toistaan kehnompia valko- ym. Sugar Power™ -keinosokereita? Mistä voin tietää, olenko oikealla asialla, vai puhunko vaan omiani? Tähän on vain yksi takuuvarma testi:

– suosittelisinko tuotetta tyttökaverille, veljelle tai äidilleni? Jos vastaus on ”en tietenkään, en missään nimessä”, ja vieläpä kaikkiin kolmeen kohtaan, silloin minulla on suorastaan velvollisuus sanoa samat sanat myös sinulle. Ala-asteen uskonnontunnilla meiltä kysyttiin ”kuka on sinun lähimmäinen”; viittasin ja sanoin ”kaikki ja kuka tahansa, jokainen ihminen”, ja opettaja oli vastaukseen tyytyväinen. Se oli oikea vastaus. Samaa oivallusta haluan herätellä myös jokaikisessä safka-alan toimijassa. Aika moni kokee lähimmäisikseen vain läheiset tai sukulaiset, mutta eihän se niin ole; ei omakaan perhe voi voida kovinkaan hyvin muun yhteiskunnan kustannuksella, vaan kaikkien hyvinvointi kulkee käsi kädessä. Ankeinta olisi yrittää rakentaa omalle perheelle hyvää elämää huonovointisessa kulttuurissa, ja olla tekemättä itse asialle lopulta yhtään mitään.

Bisnestä ei voi johtaa pelkillä numeroilla. Vaikka kuinka paljon saataiisiin myyntiä ja voittoa, mutta tuotteella jota ei suosittelisi edes omille läheisilleen, se on silloin laillista rikollisuutta, eikä siinä lopulta voiteta yhtään mitään. Todellinen voitto on sellaisen oivalluksen levittäminen, tiedon paljastaminen tai myynnin kasvattaminen, joka on ihan oikeasti hyväksi maailmalle, ihmisille ja koko kulttuurille. Eli todellinen laatu. Ja siinä ei voi olla puolet jotain myrkyllistä. Ja kyllä, minä olen tähän osasyyllinen.

Uskon, että koko alan tulevaisuudelle on ratkaisevan tärkeää, että mahdollisimman moni uskaltaa puhua, suhteista ja sidonnaisuuksista riippumatta. Vain totuus voi viedä asioita ihan oikeasti parempaan suuntaan.

 

P.S. Google löysikin kommentin, joka summaa aika hyvin käsitykseni tästä tuotteesta:

”Itse en ainakaan maksaisi maltaita tuotteesta, josta suurin osa on agavenektaria eli sokeria. Noiden hehkuttamiesi viherjauheiden osuus on sen sijaan vain hitusen päälle GRAMMAN. Eli itse ainakin käytän rahani aitoihin viherjauheisiin enkä maksa agavenektaritäytteestä maltaita.”

– http://onmyway.fitfashion.fi/2014/12/27/aamun-tehoboosti/#comment-17102

Toinen kommentti heti perään täydentää näkökulman – ja miten tärkeää tuo valmiiksitekeminen eli parempi tuotteistus on koko alan tulevaisuudelle, rehellisen laadun lisäksi:

”No onhan tossa nyt paljon muitakin asioita kuin viherjauheita. Noi annospussit on tosi käteviä esim. töihin mukaan otettavaksi! En mä ainakaan viitsi sinne mitään miljoonaa pussia raahata mukana…”

 

Huomenna kerron, miten muuttaisin Total-kaksvitosen reseptiä – ja mitä voisin tämänhetkisessä markkinatilanteessa suositella tilalle. Ja että jos kuulut niihin jotka ovat omalla kohdallaan kokeneet Totalin toimivaksi, saatat löytää jotain vielä toimivampaa.

Pin It on Pinterest