Yhden unelman toteutuminen

Nyt saa hyvää kookosvettä, melkein joka marketista.

kookosvesi_thumb

2010 kookosvedet tulivat Suomen markkinoille. Cocowell aloitti keväällä ja oli ihan hyvää. Toukokuussa tuli Dr. Martins ja oli ihan mega herkkua – kunnes syksyllä se alkoi maistua ”tuoremehulle” eikä enää tuoreelle. Varmaan laatu jäi jälkeen kysynnän kasvaessa, kuten usein käy (muttei onneksi aina).

2010 kesällä laitoin noin 500€ kuussa kookosvesiin 🙂 Eli ”pikkusen” hullaannuin; pari litraa meni helposti päivässä. Parasta kaliumia, magnesiumia ja elektrolyyttejä kesähelteisiin & sporttijuomaksi – kunhan laatu on kunnossa.

Joskus 2012 kirjoitin jopa blogauksen uhoten miten laitan kaiken peliin jotta laadukas kookosvesi tulisi kaikkien saataville. Ei tapahtunut. Nyt osaavammat ovat tehneet unelmasta totta:

siellä sitä nyt on

siellä sitä nyt on

Kyselin Puhdistamon Markukselta kulissientakaista kookosdataa:

”Toi on ihan käsittämättömän hyvänmakunen, mehän testattiin läpi reippaasti toistakymmentä kookosvettä ja tää oli aivan selkeä ykkönen, millä tahansa mittarilla.

Monet kilpailijat väittää olevansa 100% kookosvettä, mutta sitten sieltä saattaa löytyä säilöntäaineita (synteettinen c-vitamiini tai sitruunahappo usein) ja / tai aromeita (mm. vanilliini, eli ”luontainen aromi” majavan anaalirauhasesta).

Meidän vesi on 100% nuorta kookosvettä sellaisenaan, suoraan kookospähkinästä, ilman mitään lisättyä tai poistettua. Lisäaineettomuuden ja tuoreuden mahdollistaa patentoitu prosessi, jossa kookovesi pääsee käytännössä suoraan pähkinästä tölkkiin eikä altistu valolle tai hapelle matkalla.

 

Tölkki ei kuulu vielä panttijärjestelmään, mutta se on palautustölkki. Se on siis täysin kierrätettävä ja tulee tulevaisuudessa panttijärjestelmään.

 

Kookospähkinät poimitaan ihmisten ja koneiden yhteisvoimin, apinoita ei missään nimessä käytetä tässä, joka on iso ongelma kookostuotteiden kohdalla erityisesti kaakkois-aasiassa.”

Markuksen juttuja olen seuraillut jo vuosikymmenen vaihteesta saakka, ja tosi paljon tykännyt tyypin innosta ja ymmärryksestä sekä tavasta opettaa ja keskustella safkakysymyksissä. Lopulta tyyppi taisi päästä unelmahommiin alan johtavaan firmaan, juurikin puhumaan laadun puolesta, ja edistämään asiaa johon uskoo ja on uskonut jo kauan ennen. Työpaikka, jonka todella itse valitsee omien arvojen pohjalta eikä toisinpäin.

”Unelmat on se seikka, joka loppupeleissä pelastaa maailman.”

 – Puhdistamon Make, viisi vuotta sitten

Juttelin tänään puhelimessa yhden elämäntehtäväänsä tosi isosti toteuttavan kaverin kanssa. Puhuttiin siitä, että nyt ihan oikeasti muutetaan nää asiat, eikä yhtään enää ujostella. Tarjotaan vaan kaikille niin paljon parempaa. Puhelu päättyi sanoihin ”hyvä voittaa”.

Kookosvesissä tykkään nykyään tämän lisäksi Ruohonjuuren Taste Nirvana -kookosvedestä joka on peräti lasipullossa, ja Cocowell on edelleen freshiä.

Muista myös muut kesäjuomat, kuten Karma Kefiiri & Kombucha.

Hyvä myös huomata, että lähikasvikset ja luomuhedelmät ovat lähes 100% vettä, ja vieläpä erityisen erinomaisesti imeytyvää sellaista. Kurkulla ja tasku-Herbamarella pääsee jo pitkälle kuumanakin kesäpäivänä. Jos et pidä kurkusta, maista kerrankin laadukasta, niin taatusti tykkäät. Ainoastaan tehotuotettu ja myrkytetty maistuu mauttomalle ja myrkylliselle; hyvä maistuu tottakai hyvälle.

Kuva otettu 8.6.2016 klo 14.47 #2

Ihan mahtavaa, että hengailupaikoistakin alkaa saada kaikkea laadukasta. Tulee hieno kesä; paras tähän asti.

kombucha kellaripanimo

Haluatko syödä hyvin vai virallisesti?

Anette Palssa neuvoo naistenlehdessä, mitä kaupasta kannattaa ostaa. Upgreidataan tässä Anetten suositukset tasolle jota sinun kannattaa tarjota perheellesi. Kyllä, on väärin sanoa asioita suoraan (sori), mutta välitän sinun ja perheesi hyvinvoinnista enemmän kuin virallisen asiantuntijan egosta – tälläkin kertaa. Jos puhuisin miellyttävämmin, menestyisin todennäköisesti paremmin vanhojen valtarakenteiden sisällä. Mutta siellä on niin tylsää, että menestyn mieluummin aidoissa suhteissa ja intohimon ympärille rakentuvissa verkostoissa, joissa jengi voi luottaa minun edelleen uskovan siihen mitä sanon, ja etten puhu vain varoakseni tai toppuutellakseni.

Alalla kuin alalla on tärkeää tuntea kaikki päätekijät ja -osaajat, tuntea se koko markkina, ymmärtää ekosysteemi. Ja tietenkin tuoda arvoa koko markkinalle ja kaikille sen pelureille. Omalla kohdallani en näe, että yliopistoväki olisi kanssani samalla alalla, vaikka olisivat kuinka monta vuotta lukeneet virallista pullomargariinitiedettä. Ainoastaan ne, jotka todella pyrkivät auttamaan ihmisiä, tarvittaessa vaikka oman virallisen aseman kustannuksella, ovat kollegoitani. Eikä asian tarvitse aina koskea edes ravitsemusta. Meidän bisnes on parantaa maailmaa – mikä melkein aina tarkoittaa vanhojen valtarakenteiden murtumisen vauhdittamista siinä sivussa. Heti kun näen, että joku yrittää sittenkin vain lähinnä varmistaa omaa asemaa vanhojen rakenteiden sisällä, lakkaan näkemästä hänet kollegana, ja alan pitää hänen toimintaa epärelevanttina, koska hän on kirjaimellisesti vaihtanut alaa, siirtynyt ihan eri markkinalle. Jos vaihtaa autokaupasta puutarha-alalle, saattaa entisten kollegoiden yhteydenotot vähentyä, koska toiminta ei ole enää sen aiemman markkinaekosysteemin kannalta niin kovin relevanttia. Ravintovaikuttajien tapauksessa nimike saattaa ollakin sama, mutta toiminnan todellisuus on se mille sydän sykkii. Kenen asiaa ajat, erottaa tällä alalla jyvät akanoista. Pullomargariinitehtailijoiden puolestapuhujat ovat oma sakkinsa, joiden kanssa en välittäisi hengata vaikka kutsuttaisiin kuinka hienoihin (todennäköisesti aika tylsiin) bileisiin.

 

 

KAUDEN VIHANNEKSET

Ihan mahtavaa että vihdoin virallisempikin taho alkaa arvostaa kausiruokailua, eikä vain kiukulla yhtäsamaa ympärivuoden, kuten vielä joitakin vuosia sitten (ja laitosruokailussa enimmäkseen edelleen).

Tästä täydet pisteet ravintoasiantuntijalle. Toimittajalle extrapinnat, jos ensi kerralla linkkaa myös Satokausikalenteriin. Kyllä, ”kaupallisiakin” juttuja voi ja saa mainostaa, silloin kun kyse on hyvästä asiasta. Heivatkaa ne cokismainokset helvettiin teidän medioista, niin alan arvostaa.

”Mutta mistä tietää, mikä on hyvä asia, eikö se ole tulkinnasta kiinni?” Hyvä asia on sellainen, mihin ainakin sinä itse ihan oikeasti uskot. Eiväthän elintarvikealan tyypit itsekään usko lisäaineisiin, mutta ”viran puolestauskovat. Eiväthän lääkärit usko e-pillereihin, mutta ”viran puolesta” puhuvat niiden puolesta. Sellainen on yksinkertaisesti surkea tapa elää. Parempi on tehdä asioita tai puhua sen puolesta mihin ainakin itse uskoo. Se on hauskempaa – ja sillä saavuttaa kestävällä ja ekologisella tavalla yhä lisää todellista luottamusta ja positiivista vaikutusvaltaa, joka sitten taas sallii tehdä yhä upeampia juttuja. Vaikutusvaltaa, joka ei perustukaan epäoikeutettujen valtarakenteiden mielistelyyn, vaan hyvän kasvattamiseen, auttajien auttamiseen.

Ei kukaan toimittaja tai lehden omistaja usko että Cokis tekisi hyvää kellekään. Lakatkaa siis mainostamasta sitä – ja samalla kaikkea muutakin mikä on meidän molempien mielestä pelkkää shaissea. You can do it. Rahaa voi tienata myös kasvavilla aloilla; ei tarvitse enää olla sidoksissa laskeviin trendeihin tai menneentalven lumiin. Omia arvoja vastaan toimiminen on varmin tapa pelata itsensä ulos tulevaisuuden tärkeimmästä markkinoinnin, viestinnän ja vallansaamisen kanavasta eli avoimesta keskustelusta. Kannattaa mieluummin toimia niin että lastenlapsetkin voi olla liekeissä siitä mitä mummu tai pappa sai aikaan, tai minkä puolesta laittoi itseään likoon. Se tulee olemaan aina coolia & in. Ennenpitkää kansanterveysongelmien todelliset syylliset kuten Fazer ja muu sydämetön jättiteollisuus on jo paljastunut kaikille, ja silloin en halua olla siinä leirissä, tai joutua selittelemään jotain vanhoja margariinisanomisiani, jotka tietenkin löytyvät verkosta nopealla haulla – ikuisesti.

Siellä missä tehdään asioita joihin oikeasti uskotaan ja joista todella välitetään… on Henkeä, jopa enemmän kuin kirkossa. Leipäpapit tunnistaa hengettömyydestä; siitä ettei niiden sanomiset tai tekemiset kummemmin kosketa, sytytä tai liikuta. Siitä, kun tuntuu että ihan sama mitä ne puhuu, nothing happens.

 

PAKASTEKASVIKSET

Todellakin; näissä toteutuu Satokauden idea, koska pakkasvihannekset tottakai pakastetaan silloin kun niitä on helpoin ja edullisin lähtömaassa tuottaa, eli parhaan satokauden aikaan. Itse en tosin ole koskaan kokenut löytäväni perus marketin normi-pakkaskasviksista ihan sitä laatua mitä etsin, mutta tämä on vain minun preferenssi. Kotimaiset pakkasmarjat ovat kyllä kelvanneet sitäkin paremmin. Markettikasvikset todennäköisesti tulevat aika keinotekoisista tehoteho-meiningeistä, kun taas kotimaiset marjat ovat joko villejä tai lähes villejä lajikkeita, usein jopa (sertifioimattomista) luomumetsistä. Ja vielä kertauksena: mitä paremmin miljöö voi, sitä parempi ruoka siellä kasvaa. Kyse on lopulta maaperän hyvinvoinnista. Maatalousmyrkyt eivät ainakaan elävöitä maaperää, ja monokulttuuriviljely ei ainakaan kasvata biodiversiteettia. Ja toisaalta taas mitä enemmän metsää tai muuta kokonaista ekosysteemiä hyödynnetään keräilyyn tai muuhun taloudellisesti tuottavaan toimintaan, sitä todennäköisemmin se säilyttää olemassaolonsa. Äänestetään siis lompakolla; ostetaan mahdollisimman monimuotoisessa ympäristössä kasvatettua tai jopa keräiltyä laaturuokaa. Onneksi hyvinvointi ei ole itsellekään koskaan kovin huono diili, sen lisäksi että se pelastaa maailman.

 

RYPSIÖLJY

Monityydyttymättömät pehmeät rasvat ovat herkkiä hapettumaan, eli eltaantumaan, eli härskiintymään. Ravintoasiantuntijan suosittelema rypsiöljy on kuumennettu jo valmistusvaiheessa aikamoisiin lämpötiloihin, ja todennäköisesti käsitelty mm. myrkyllisellä ja räjähdysherkällä heksaanilla:

http://kehittyvaelintarvike.fi/teemajutut/22-oljy-erottuu-siemenesta-puristamalla-tai-uuttamalla

Ainakaan pannulle en laittaisi, koska en halua soluseinämieni ja hermosolujeni rakennusaineeksi hapettuneita omega kutosia. Melkeinpä mitä tahansa muuta mieluummin, kuin eltaantuneita omegakutosia. En tietenkään sano, että kaikki rypsin omegarasvat olisivat hapettuneet, mutta minun makuuni liian suuri osa, minkä huomaa jo maussa ja etenkin suutuntumassa. Se on ainakin varmaa, että lämpö, valo ja happi hapettavat rasvoja. Ja pannulla on erityisen paljon niitä kaikkia, myös hapettumispinta-alaa. Joten pannulla käyttäisin erityisen stabiileja eli mieluiten mahdollisimman tyydyttyneitä rasvoja. Ehkä sellaisia mitä perinteisesti on käytetty ruoan kuumennukseen, jo ennen kuin ruokateollisuuden kemistit keksivät meille metabolisen oireyhtymän.

Mitä, jos käyttäisimme luonnollisia rasvoja, joista virallinen eli ruoanmuokkausteollisuuden puolia ajava taho aina varoittelee? Sellaisia, jotka eivät vaadi heksaania tai muitakaan uuden ajan teollisuustemppuja ollakseen syömäkelpoisia. Voisiko öljystä saada jopa suojaravinteita, ihan kokonaisen kirjon? Teollisuudella on pakkomielle raffinoida melkein kaikesta melkein kaikki ravinto pois, ja ravintoasiantuntijoilla on epäpyhän allianssin luoma pakkomielle suositella meille raffinoituja elintarvikkeita. Onneksi kansalla ei ole enää pakkomiellettä kuunnella kumpaakaan.

Ravitsemustiedon taustalla elintarvikejatit ESS

 

TÄYSJYVÄPASTA JA -VILJAT

Moni kyselee, miksi täysjyvistä tulee niin väsynyt olo. Siihen on varmasti enemmän syitä kuin historian hetkellä x voidaan vielä tieteellisesti ymmärtää, mutta tällä hetkellä tiedetään ainakin antiravinteet ja entsyyminestäjät. Moni on kokenut nousun energiatasoissa, vaihdettuaan täysjyvät valkoriisiin, ja vaikkapa bataattiin. Tai ihan oikeisiin kasviksiin joissa on muutakin väriä kuin harmaanruskeaa – ja joita ei ole jalostettu ainoastaan leipomoteollisuuden tarpeisiin. Ja joiden tuottaminen ei tuhoakaan luontoa ja ekosysteemejä, ainakaan yhtä pahasti kuin monokulttuuri-tehoviljely, josta viljojen teollinen kasvattaminen on äärimmäisin esimerkki.

Tutkimusta, joka osoittaisi täysjyvien hyödyllisyyden, ei ole vielä löydetty.

Se tiedetään varmaksi, että mitään täysjyviä ei ennen teollisuuden ja asiantuntijoiden liittoa ole syöty missään nykyisenkaltaisesti eli liottamatta, esi-idättämättä ja ilman fermentointia, ainoastaan pikahiivalla nostattaen kuten se teollisuudessa tehdään. Toisin sanoen, mitään viljoja ei ole missään koskaan syöty suuria määriä niin että niissä on kaikki antiravinteet tallella kuten nykyään – ja että niihin on jalostuksella saatu jopa vielä entistäkin pahempia antiravinteita mukaan, kuten nykyään. Jos tuot minulle vanhaa maatiaiskauraa ja annat sen hieman itää ennen kuivaamista, ja prosessoit sen leiväksi perinteisillä tavoin, mukaanlukien monta vuorokautta kestävä taikinan fermentointi, I’m all in! Asiantuntijoiden suosittelemiin markettiviljatuotteisiin en koske pitkällä tikullakaan, koska niistä tulee väsynyt ja sekava olo, verrattuna ruokiin jotka on joko prosessoitu ihmisen ruoansulatukselle sopivaksi, tai joissa mm. yllälueteltuja ongelmia ei merkittävästi ole alunperinkään.

Kannattaa lukea tämä artikkeli ravinto”tieteen” epälogiikasta viljojen suhteen, mikäli asia vielä vähänkin mietityttää.

MARINOIMATON, VÄHÄRASVAINEN LIHA

Tuosta ollaan asiantuntijan kanssa samaa mieltä, että marketin valmismarinadit on kauheutta, ja niissä lillutetut lihanpalat vielä heikompaa. Siitä ollaan erimieltä, ettei mielestäni kenenkään kannata ostaa pahanmakuista teholihaa missään muussakaan muodossa, vaikka se olisi kuinka halpaa. Etnisistä kaupoista saat 6-9 euron kilohinnalla huikeaa grassfed-soppalihaa, joka täyttää paljon pienemmällä määrällä. Pakastin pudottaa shoppailuvaivat murto-osaan. Ja maustaminen ja laadukas runsas suola poistaa säilömisongelmat. Minulla on tuossa vieressä jo kolmatta päivää laadukas luuliemi huoneenlämmössä, vastoin kaikkia normeja. Miten se voi olla vielä syömäkelpoista? Koska mausteiden (siis ihan oikeiden mausteiden, ei minkään markettiMeiran tai santamarian) antioksidantit suojaavat hapettumiselta ja niiden voimakkaat fytoravinteet suojaavat mikrobeilta. Tönkkösuolaaminen ja tönkkömaustaminen ovat ruoan simppeleitä säilömiskeinoja jotka kehitettiin ennen jääkaappeja, ja toimivat edelleen, silloin kun laiskottaa, tai tuli tehtyä vähän liian iso annos. Kun sanon paljon mausteita, tarkoitan paljon, enemmän kuin kestäisit ilman harjoittelua. Konsultoi Thaimaan tai jonkun etelänmaan englantiapuhumattomia alkuasukkaita seuraavalla lomareissulla, niin saat kiinni meiningistä.

 

LOHIKALAT, SÄRKI, SILAKAT, SEITI JA TURSKA

Kalan kanssa ottaisin, useinmiten, klorellaa, mansikkaa tai hamppuproteiinia elohopean sitomiseksi – joka on nykyfisuissa ja -vesissä ihan todellinen ongelma. Niin Venäjä kuin Suomikin polttaa hiiltä, mikä nostaa elohopeaa ilmakehään ja sieltä se sataa maille ja mannuille, joista pakko-ojitus valutti sen puhtaimpiinkin metsälampiin, kiitos ”tieteen” perusteella tehtyjen poliittisten päätösten. Kalat ostaisin pakkasesta, koska marketin ”tuore”kala ei ole kovin tuoretta – ja jos ne ”hyvät rasvat” ovat päässeet eltaantumaan, ne eivät enää olekaan hyviä, vaan päinvastoin. Kalassa, kuten muissakin eläinjutuissa, näen luissa, nahkoissa, rustoissa ja sisäelimissä huomattavasti kiinnostavampia ravinto-ominaisuuksia kuin pelkässä fileessä. Etenkin kun tarkastellaan hinnan suhdetta ravintotiheyteen ja ravinnekattavuuteen.

Pikkukalojen suosimisesta olen samaa mieltä; dioksiinit ja raskasmetallit rikastuvat ravintoketjun huipulle petokaloihin. Turskaa ja seitiä kannattaa minunkin mielestä hankkia pakkasesta – muttei painonhallinan takia. Painonsääntely on ihan muista asioista kiinni kuin vähärasvaisuudesta 🙂

 

MAITOTUOTTEET

Aitoa asiaa Anettelta, että kannattaa välttää sokeroituja versioita. En ole samaa mieltä, että ultraprosessoidut teollisuusmaitotuotteet olisivat ”hyvä” proteiinin ja D-vitamiinin lähde. Aika monta purkkia saisi juoda saadakseen merkittävät määrät Deetä 😉 Suomen maitotuotteiden A1-kaseiiniproteiini on yksi ongelmallisimmista proteiineista mitä ihminen voi kehoonsa tuoda. Haluan kertoa tässäkin sen, mitä sinun on hyvä tietää mutta maitoteollisuutta lähellä olevat tahot eivät tässä maassa tule kertoneeksi. Nuo linkit kertovat lisää. Tästä asiasta ihan oikeasti kannattaa olla tietoinen.

 

PAVUT, LINSSIT JA SOIJAROUHE

Pavut ja linssit ovat hyviä jos ne tuntuvat sopivan sinulle – ja saat niistä vielä helpommin sulavia kun liotat, vaikkapa Biohakkerin käsikirjasta varastetuilla vinkeillä:

 

Biohakkerin idattaminen

/  /

Koska tämän artikkelin tehtävä on auttaa sinua tekemään parempia valintoja, laitetaan loppuun pari lainausta Sami Sundvikin artikkelista ”Miksi en usko ravitsemusterapeuttien suosituksiin”:

 

”Ns. kova rasva on ollut virallisen totuuden mukaan se pahin mahdollinen virhe ravitsemuksessa, pitkään. Hetki sitten Mikael Fogelholm kuitenkin myönsi, etteivät tyydyttyneet rasvat ole sydän- ja verisuonitautien riskitekijä.”

”Toimialan sisällä ei ole mikään suuri salaisuus, ettei eri yritysten ihmiset itse suostu syömään niitä ruokia, joita heidän tehtaissa valmistetaan. Ne ihmiset, jotka työskentelevät itse ruoassa käytettävien lisäaineiden parissa, nauravat Eviran väitteille niiden turvallisuudesta. Alalla aiemmin yrittäjänä toiminut mies totesi pari vuotta sitten minulle täysin avoimesti ’Kun tässä vielä viran puolesta pitää olla sitä mieltä että nämä lisäaineet on täysin turvallisia’.

Onko lisäaineiden ’turvallisuus’ seuraava asia, jonka kohdalla joku viranomainen saa muutaman vuoden päästä selitellä, että ’me ymmärrettiin tämä asia nyt vähän väärin’? Jos näin käy, kuinka paljon erilaisia terveysongelmia nuo lisäaineet ovat siihen mennessä ehtineet aiheuttaa, ja kuinka paljon niiden käyttö selittää ns. selittämättömiä ongelmia, joita sitten paikataan eri lääkkein?

Aivan käsittämätöntä on myös ravitsemusterapeuttien suhtautuminen esimerkiksi diabeteksen hoitoon. Yksi nuori ravitsemusterapeutti kertoi omana mielipiteenään asiassa hetki sitten seuraavasti : ’Ei diabeetikolta saa kieltää sokerin syöntiä, se asettaisi hänet ihmisenä epätasa-arvoiseen asemaan muiden ihmisten kanssa. Kun nämä insuliinit koko ajan kehittyvät, niin ne tuovat diabeetikollekin mahdollisuuden herkutella ilman mitään ongelmia’

En tiedä kuinka tyhmä ihmisen lähtökohtaisesti pitää olla ollakseen tuota mieltä, vai osataanko tuolla koutuksessa aivopestä ihmiset täysin kyvyttömiksi miettimään omilla aivoilaan. Mielestäni ravitsemussuositusten pitäisi olla terveyttä edistäviä, ei lääkefirmojen taloutta tukevia?

Saman logiikan mukaan alkoholistille voisi sanoa ’ei sitä alkoholinkäyttöä ole tarvetta vähentää, ota vaan tästä tätä betasalpaajaa ja rauhoittavia niin olet samalla viivalla kuin muut’.”

Miltä ravintosuositukset näyttäisivät ilman jättiteollisuuden hyvävelikerhoa?

Brasilian esimerkki:

”Modern nutrition science emerged with the isolation of nutrients present in foods, and the study of the effects of these individual nutrients on the incidence of specific diseases. These studies were crucial for the formulation of policies and programmes designed to prevent specific nutritional deficiencies.

However, the effect of individual nutrients was increasingly proving to be an inadequate explanation of the relationship between diet and health. Several studies show, for example, that protection against heart disease and certain types of cancer gained by consumption of substantial amounts of fruits or vegetables is not repeated with interventions based on medicines or supplements that contain such individual nutrients found in those foods. These studies indicate that the beneficial effect is from the food itself, and from the combinations of nutrients and other chemical compounds that are part of the food’s matrix, more so than from individual nutrients.”

Tuo on siis ihan oikeaa tekstiä jonkin ihan oikean maan ravintosuosituksista! Siellä liputetaan pienviljelijän puolesta, ekologisestikin kestävän ruokasysteemin hyväksi. Sanotaan suoraan ja selvästi, että ruoka on enemmän kuin spektroskooppia varten poltettujen osiensa summa, ja niin alkuperällä kuin nauttimishetkelläkin on merkitys – sekä kaikella siinä välissä:

”Long established sustainable food systems that favour family farming, traditional effective farming techniques and soil management, intensive use of labour, intercropping of various foods combined with the rearing of animals, minimal food processing done by farmers and by local industries, and supply systems based on small traders and municipal and local markets, are losing strength. They are being displaced by industrialised food systems. These include monocultures, very large farms that produce one or a few crops as raw materials for the manufacture of ultra-processed foods or for the feed used in the intensive production of animals. These industrial systems demand more and more land, intensive technology and mechanisation, heavy consumption of water and fuel, and use of chemical fertilisers, genetically modified seeds, pesticides, and antibiotics, and distance transportation. Such systems also have huge distribution networks that determine prices in ways that are unfair to producers and also to consumers.

In such ways, these Guidelines consider the means by which food is produced, distributed, and sold, favouring those which are socially and environmentally sustainable.

 

Ei tuokaan tietenkään mikään täydellinen opaskartta ole, ja siinäkin on jopa karkeita lapsuksia kuten iänikuinen suolasta ja jopa aidoista rasvoista varoittelu, tai mauttoman veden juontisuositus – mutta kuitenkin inspiroiva esimerkki siitä, että intentio voi olla aidon ruoan suuntainen eikä pullomargariininen kuten Fazer-Fogelholm-klaanin tuotoksissa.

Suosittelen vahvasti katsomaan Armanin ravintojakson; olen katsonut sen jo ties kuinka monta kertaa, ja joka kerta ilahdun ja löydän ohjelmasta uusia pieniä helmiä.

Yksi kohokohdista on Peter Flanderin toteamus, ettei lääkefirma tule sinulle kertomaan että kannattaisi vähentää lääkkeitä. Vastaavasti ruokateollisuuden välikädet eivät tule kertomaan, että sinun kannattaisi vähentää välikäsiä ja hankkia ruoka tuoreempana, mielellään koko teollisuuskoneiston ulkopuolelta. Asia on hoksattava itse, koska kukaan ei tienaa euroakaan siitä, että tulisi mainostamaan sinulle jotain, mikä lähinnä vain vähentäisi rahan liikettä tuhoten fiat-euroissa mitattavaa BKT-taloutta. Niin elämässä kuin liiketoiminnassakin laadun nostaminen on aina turhan säätämisen vähentämistä. Tällä hetkellä meillä on systeemi, jossa suurin osa saa elantonsa turhasta säätämisestä, asioiden edestakaisinliikuttelusta – ja koittaa pitää kynsin hampain kiinni haitallisen työn oikeutuksesta, koska se tuntuu taloudellisesti turvalliselle. Kuitenkin paljon hauskempaa on tehdä jotain hyödyllistä, mikä luo maailmaan parempaa laatua, aidompaa iloa, rakkautta, yhteyttä, ymmärrystä ja yhteisöä. Yhä kauniimpaa vapautta aina vaan edullisemmin ja jouhevammin, vähemmällä vaivalla tai kulutuksella. Ei yhdenkään ihmisen kannata enää uhrata terveyttään ”talouden rattaissa”, jonka funktio on lähinnä tuhota työntekijöiden terveyden lisäksi kulttuuria, yhteisöä, miljöötä ja maaperää.

Ei meidän tarvitse parantaa meidän ruokavalintoja – riittää, kun lakataan niin vahvasti tukemasta kaikkea, mikä ruokavaliotamme huonontaa. ”It’s not an additive process, it’s a substractive one”, kuten Tim Ferriss sanoisi. Ruokakulttuuri voisi oikein hyvin ilman kemikaalitukiaisia, kemikaalisuosituksia, jättifirmojen yritystukia jotka verotetaan ensin pientuottajan pussista, ja ekokauppojen pikkutarkkaa viestintävalvontaa, joka tietenkin rahoitetaan heiltä itseltään kerätyillä tarkastus- ja veromaksuilla. Jättifirmathan ovat nettoveronsaajia nykysysteemissä; McDonalds ja Mehiläinen elävät pienen kotijuustolan ja ekokauppiaan maksamilla veroilla. Ei niin tehoton byrokratiatoiminta ikinä pärjäisi markkinoilla; ainoastaan sosialismissa, jossa valtio suojelee isoja koneistoja ketterämmältä kilpailulta.

Brasilian ruokasuositus jatkaa:

 

Make natural or minimally processed foods the basis of your diet. Natural or minimally processed foods, in great variety, mainly of plant origin, are the basis for diets that are nutritious, delicious, appropriate, and supportive of socially and environmentally sustainable food systems.

Natural or minimally processed foods, in great variety, mainly of plant origin, are the basis for diets that are nutritious, delicious, appropriate, and supportive of socially and environmentally sustainable food systems.”

– Eli että rakenna ruokavaliosi mahdollisimman prosessoimattomista aidoista aineksista. Panosta valikoiman laatuun ja laajuuteen, nauti raaka-aineiden rikkaudesta (eikä ainoastaan E-koodien moninaisuudesta ;)) Samalla pelastat maailmaa. Kyllä, siinä kirjaimellisesti sanotaan niin, tuossa viimeisessä lauseessa. Realistinen idealismi.

 

”Foods of plant or animal origin derived from food systems that promote a sustainable use of the natural resources are called organic and agro-ecological based foods. These food systems produce foods free of contaminants, protect biodiversity, contribute to a fairer distribution of productive lands and the creation of work, and respect and improve knowledge and traditional forms of production. The more the people seek for organic and agro-ecological based foods, the greater will be the support received by agro-ecologic family farmers, and the more socially and environmentally sustainable food systems will become.”

– Että laadukkaan ruoan tuotanto voi itseasiassa jopa työllistää ihmisiä! 🙂 Ja että on meistä kuluttajista kiinni, tuemmeko tuhoavaa vai rakentavaa viljelytapaa; jättifarmeja vai ihmisenkokoisia pientiloja.

 

”Avoid ultra-processed foods.

Because of their ingredients, ultra-processed foods—such as packaged snacks, soft drinks, and instant noodles—are nutritionally unbalanced. As a result of their formulation and presentation, they tend to be consumed in excess, and displace natural or minimally processed foods. Their means of production, distribution, marketing, and consumption damage culture, social life, and the environment.

The manufacturing of ultra-processed foods, generally done by large industries, involves several stages of processing techniques and many ingredients, including salt, sugar, oils and fats, and several substances for exclusive industrial use.”

– Suoraa puhetta siitä, miten ultraprosessoitu ”ruoka” valmistetaan, ja miksi sitä ei kannata syödä. Suomessa prosessointiteollisuus kuuluu samaan hyvävelikerhoon virallisten ravintopäättäjien kanssa. Fogelholmin vaimo on töissä Fazerilla jne.

 

”A practical way of distinguishing ultra-processed foods from processed foods is to consult the list of ingredients, which by law, should provide labels on packaged foods that possess more than one ingredient. A high number of ingredients (usually five or more) and the presence of ingredients whose names are not familiar and are not used in culinary preparations (hydrogenated vegetable fat, interesterified oils, fructose syrup, protein isolates, bulking agents, thickeners, emulsifiers, colorants, flavour enhancers, and several other types of additives) identify ultra- processed foods.”

– Heh, Suomessa samaan aikaan viralliset asiantuntijat kilpaa puolustelevat lisäaineita.

 

Arvostettu ravintolaopas Viisi Tähteä sanoo suorat sanat Suomen ruokasuosituksista:

”Suomen virallinen ruokakulttuurimantra on terveellinen ja funktionaalinen ruoka – järkiruoka, joka pohjaa ravitsemustieteeseen, joka taasen tutkii ihmiselle terveellisiä tai haitallisia ruoka-aineita. Tieteellisen tutkimuksen periaatteen mukaisesti kokonaisuus voidaan hajottaa erikseen tutkittaviin osiin. Yleensä tutkittavana on yksi mitattavissa oleva muuttuja. Tiede tutkii sitä, minkä se sillä hetkellä tuntee.”

”Nutritionismin ideologian mukaan ruoan raaka-aineet nähdään välittäjäjärjestelmänä. Kala, liha, maitotuotteet, rasvat ja öljyt, kasvikset ja mm. viljat kuljettavat meihin rasvoja, proteiineja, kivennäisaineita ja mm. vitamiineja – siis niitä aineosia, jotka tiede toistaiseksi tunnistaa.

Nutritionismi esiintyy rationaalisena ratkaisuna, koska se pohjaa tutkimukseen ja mitattaviin määreisiin.”

”Ruoka on ainoa kulttuurin osa-alue, jonka ydinsanoma perustuu pelotteluun. Nutritionismin oppien mukaan tarvitsemme jatkuvasti ulkopuolelta ohjeita terveytemme ylläpitämiseksi. Elintarviketieteilijä, ravitsemusviranomainen, ja ravitsemusterapeutti syövät pöydässäsi! Kuitenkin ohjeet ovat keskenään ristiriitaisia – eilisen suositus on tänään vaarallista. Hämmentyyhän sitä vähemmästäkin.”

”Ruoka on kuitenkin kemiallisten komponenttien ja fysikaalisen dynamiikan yhteisvaikutusten, ruoan ja kehon monimutkainen summa, jonka edessä reduktionistinen tiede on rajoittuneisuutensa vanki. Jo yksittäinen vihannes tai lasillinen maitoa – ateriakokonaisuudesta puhumattakaan – ovat aivan liian monimutkaisia tutkittavia tieteen yksinkertaistavalle, rajoittavalle metodiikalle.”

”Myös tuoteselosteissa vilisevien E-koodattujen lisäaineiden keskinäinen yhteis- eli cocktailvaikutus on tuntematonta aluetta siitä huolimatta, että elintarviketurvallisuusviraston Eviran edustajat puhuvat säännöllisesti julkisuudessa tutkimuksiin perustuvista yksittäisten lisäaineiden turvarajoista.”

”Vallitsevaan ravintosuositukseen liittyvä kiusallisin kysymys nutritionismin ideologeille on se, miksi ylipaino-ongelma, sydän- ja verisuonitaudit, syöpä, luukato ja esimerkiksi kakkosluokan diabetes ovat räjähtäneet silmille samaan aikaan, kun kevyt- ja terveystuotteet ovat vallanneet alaa. Tätä voitaneen kutsua ravintosuositustemme Suomalaiseksi paradoksiksi.”

Viisi Tähteä: Suomen ravitsemussuositukset suosivat ideologisesti teollista ruokaa

 

 

Loppuun muutama ruutukaappaus brassisuosituksista – joita lukiessa tulee epätodellinen olo, että voiko valtio ihan oikeasti toimia ihmisten suojelijana eikä ainoastaan suurteollisuuden äänitorvena? Näköjään voi. Ehkä joku päivä myös Suomessa:

 

Brassi hedelmat

Koskahan Evirakin alkaa suositella Suomen luonnon antimia sen sijaan, että estäisi pienyrittäjiä myymästä niitä? 🙂

 

"Vältä teollisesti prosessoitua ruokaa" – milloinhan joku suurteollisuuden sponsoroima SuomiProffa uskaltaa sanoa tällaista :)

”Vältä teollisesti prosessoitua ruokaa” – milloinhan joku suurteollisuuden sponsoroima SuomiProffa uskaltaa sanoa tällaista 🙂

 

Kunnon kauppaopastusta! Ei jättikauppaketjun, vaan ihmisen, luonnon ja koko tuotantoketjun eduksi. Miten valtio voi toimia näin?? :) Ei teoreettisen akateemista epäolennaista pastanjauhantaa, vaan suoraa puhetta siitä että mistä sinä konkreettisesti saat parempaa edullisimmin – elättämällä vähempiä teollisia välikäsiä (jotka Suomessa sponssaa proffia ja päättäjiä)..

Kunnon kauppaopastusta! Ei jättikauppaketjun, vaan ihmisen, luonnon, yhteisön ja koko tuotantoketjun eduksi. Kuinka valtio voi toimia näin? 🙂 Ei teoreettisen akateemista epäolennaista pastanjauhantaa, vaan suoraa puhetta siitä, miten sinä konkreettisesti saat parempaa edullisimmin – elättämällä vähempiä teollisia välikäsiä (jotka Suomessa sponssaavat proffia ja päättäjiä). Todellista katuruokaa; ei sen tarvitse olla niin reguloitua eli kallista, hankalaa ja rajoittunutta, vaan se voi olla vapaata, edullista, tuoretta ja monipuolista.

 

Suoraa puhetta, kuinka voit toimia kokonaan markkinoiden ulkopuolella ja saada vielä parempaa ilmaiseksi. Tässä siis VALTIO suosittelee toimenpidettä, joka suoraan vähentää rahatalouden valtaa ja pienentää BKT-numeroita. Eihän valtio voi tehdä niin?? :) Valtion valtahan perustuu siihen että saadaan yhä isompi osa ihmisten toiminnasta kontrollin ja verotuksen piiriin.

Suoraa puhetta, kuinka voit toimia kokonaan markkinoiden ulkopuolella ja saada vielä parempaa ilmaiseksi. Tässä siis VALTIO suosittelee toimenpidettä, joka suoraan vähentää rahatalouden valtaa ja pienentää BKT-numeroita. Eihän valtio voi tehdä niin? 🙂 Valtion valtahan perustuu siihen, että saadaan yhä isompi osa ihmisten toiminnasta kontrollin alle ja verotuksen piiriin.

 

Nyt lähtee aivan lapasesta! Valtio, eli keskusvaltakoneisto, kehottaa kansalaisia hoitamaan asiat paremmin paikallisella tasolla?? Eikä ainoastaan saattamaan kuntia yhä pahempaan pulaan ja sitä kautta keskuskontrolliin? Eteläamerikkalaiset on ihan sekasin... Koskahan saadaan joku Ron Finley päättämään Suomenkin ruokasuosituksista: https://www.youtube.com/watch?v=EzZzZ_qpZ4w :)

Nyt lähtee aivan lapasesta! Valtio, eli keskusvaltakoneisto, kehottaa kansalaisia hoitamaan asiat paremmin paikallisella tasolla?? Eikä ainoastaan saattamaan kuntia yhä pahempaan ahdinkoon ja sitä kautta keskuskontrolliin? Eteläamerikkalaiset on ihan sekasin…

 

 

Kuin Satokausikalenterista, vielä pidemmälle vietynä.

Kuin Satokausikalenterista, vielä pidemmälle vietynä.

Suomen versio lähiruuasta:

... vai voisiko sittenkin tuoreudella olla merkitystä? Voiko aromilla eli aromaattisilla yhdistelillä ja vaikkapa polyfenoleilla olla merkitystä?

…vai voisiko sittenkin tuoreudella olla merkitystä? Voiko aromilla eli aromaattisilla yhdistelillä ja vaikkapa polyfenoleilla olla merkitystä? Entä jos ”lähiruoan” merkitys onkin tukea pientiloja, joissa biodiversiteetin ja hyvinvoivan maaperän takia ei tarvitakaan niin paljoa petrokemiaa – eikä liioin luomusertifikaatteja, kun luottamus voi liikkua suoraan ihmisten välillä, eikä siihen tarvita viranomaisvälikättä ”luomaan luottamusta” eli käytännössä vaan etäännyttämään toimijoita toisistaan ja lähettämään perässä ison laskun ja kasan kotiläksyjä.

 

 

Edelleen, ihan uskomatonta että valtio voi olla kansalaisten puolella eikä pitämässä kansainvälisen jättiteollisuuden, massamainostajien ja markettiketjujen puolia.

Edelleen, ihan uskomatonta että valtio voi olla kansalaisten puolella eikä pitämässä kansainvälisen jättiteollisuuden, massamainostajien ja markettiketjujen puolia.

 

 

Valtio, joka puhuu totta. Vaikka iso raha toisin toivoisikin. Mikä noita brasseja vaivaa, vähän liikaa salsatanssia ja rantaelämää ehkä?

Valtio, joka puhuu totta. Vaikka iso raha toisin toivoisikin. Mikä noita brasseja vaivaa, vähän liikaa salsatanssia ja rantaelämää ehkä?

 

"Varo ruokamarkkinointia". Suomessa ruokamarkkinointi pyörittää pyöriä, massamediasta julkiseen valistukseen. Sillä Suomessahan ei ole korruptiota, ja etelänmaissa on ;)

”Varo ruokamarkkinointia”. Suomessa ruokamarkkinointi pyörittää pyöriä, massamediasta julkiseen valistukseen. Sillä Suomessahan ei ole korruptiota; etelänmaissa on 😉

 

Onneksi Suomessa on sitäkin suoraselkäisempiä sankareita, kuten Armanin ohjelmassa nähtiin, jotka kertovat sen, mitä sydämessään tuntevat eikä ainoastaan sitä, mikä on korrektia politikointia tai turvallista valtapeliä.

”To say the things he truly feels and not the words of one who kneels”

– Frank Sinatra, My Way.

Pin It on Pinterest