Tämä on käännös Chris Masterjohnin artikkelista, joka koskee Robert F. Kennedyn kirjaa The Real Anthony Fauci:

Vaikka Kennedyn uuden kirjan pääotsikko kantaa Faucin nimeä, tarvitsee vain lukea alaotsikko ymmärtääkseen, että kirjassa on kyse paljon laajemmin perustuslaillisen demokratian maailmanlaajuisesta murroksesta. Fauci ja Gates saavat erityismaininnan otsikossa, koska he rakensivat sen, mitä kutsun nimellä Global Pharma Machine. Kirjan huipentuma kattaa kuitenkin bioturvallisuusvaltion nousun, joka kaappasi medikalisaatiokoneiston ja muutti sen kleptokraattisesta liiketoiminnasta perustuslaillisen hallinnon lopulliseksi kumoamiseksi, ja sen tärkeimpiä orkestroijia ovat kulissien takana toimivat sotilas- ja tiedustelukompleksin jäsenet, joilla on vahvat yhteydet CIA:han. Fauci ja Gates ovat mukana tässäkin osassa.

Seuraava ei ole kriittinen katsaus, jossa puran jokaisen Kennedyn väitteen erilleen ja tarkistan sen todisteiden perusteella, jotka löytyvät hänen 2 124 lähdeviittauksestaan. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi tutkinut kirjaa huolellisesti. Tässä ovat muistiinpanoni:

Chris Masterjohnin muistiinpanot RFK Jr:n The Real Anthony Fauci

Se, mitä olet lukemassa, on se, miten näen maailman, kun katson sitä Kennedyn kirjan linssin läpi.

Loppuun liitän joitakin henkilökohtaisia pohdintoja. Siihen asti luotan niihin tosiasioihin, jotka Kennedy kertoo kirjassaan kertoakseni tarinan sellaisena kuin sen näen.

Aloitetaan hahmottelemalla kirjan otsikon kaksi päähenkilöä.

Anthony Fauci

Fauci on toiminut yli 30 vuoden ajan National Institute of Allergy and Infectious Disease (NIAID) – yhden niistä 27 instituutista ja keskuksesta, jotka muodostavat National Institutes of Healthin (NIH) – johtajana. Faucin vuosipalkka on 417 608 dollaria, eli hän on korkeimmin palkattu kaikista noin neljästä miljoonasta liittovaltion työntekijästä. Hän tienaa jopa enemmän kuin presidentti. Tämä on kuitenkin vain hänen peruspalkkansa. NIH:n työntekijät saavat ansaita rojalteja NIH:n hallussa olevista patenteista. Kukin työntekijä voi ansaita enintään 150 000 dollaria vuodessa kustakin patentista. Fauci ei ole koskaan kertonut yleisölle, kuinka monesta patentista hän saa rojalteja (vaikka hänen nimeään kantavien yhdysvaltalaisten patenttien analyysi osoittaa, että niitä on kahdeksan). Puhumattakaan puhepalkkioista, joita hän saa yrityksiltä, joiden lääkkeiden hyväksymistä hän on asemassaan edistänyt.

Faucin julkinen toimeksianto NIAID:n johtajana on tutkia ja ehkäistä tartuntatautien lisäksi allergisia, autoimmuunisairauksia ja kroonisia sairauksia. Vuodesta 1989 lähtien, viisi vuotta sen jälkeen, kun hän otti NIAID:n johtoonsa, astma, ekseema, ruoka-aineallergiat, allerginen nuha ja anafylaksia ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Autoimmuunisairaudet, kuten nuoruustyypin diabetes, nivelrikko, Gravesin tauti ja Crohnin tauti, olivat käytännössä tuntemattomia ennen kuin Fauci otti vallan, ja nyt ne ovat epidemioita. Diagnosoitu autismi on satakertaistunut. Kroonisia sairauksia sairasti 12,8 prosenttia lapsista, kun Fauci astui valtaan vuonna 1984, ja nyt niitä sairastaa 54 prosenttia lapsista. Samana aikana Amerikka muuttui yhdestä terveimmistä teollisuusmaista sellaiseksi, jossa lapsikuolleisuus on korkein ja elinajanodote alhaisin, ja amerikkalaisten lasten älykkyysosamäärä laski seitsemän pistettä. Vuosikymmenen loppuun mennessä liikalihavuus, diabetes ja diabeteksen esiaste heikentävät 85 prosenttia amerikkalaisista.

Vaikkakaan nämä tiedot eivät osoita, että Fauci olisi aiheuttanut kansanterveyden heikkenemisen, joka tapahtui hänen toimikautensa aikana, millä tahansa muulla alalla hänet erotettaisiin virasta epäonnistujana. Jos hän olisi esimerkiksi vaaleilla valittu päättäjä, hänen vastustajansa kysyisi äänestäjiltä: ”Onko lapsillanne enemmän tai vähemmän allergioita kuin neljä vuotta sitten?”, ja äänestäjät hankkiutuisivat eroon hänestä. Jos hän olisi sellaisen yrityksen toimitusjohtaja, joka menettäisi dollarin jokaisesta kroonisesta sairaudesta ja saisi dollarin jokaisesta vältetystä sairaudesta, hänet erotettaisiin huonon suorituksen vuoksi.

Faucin toimikausi NIAID:ssä käy järkeen vasta, kun näemme hänet eri valossa.

Fauci vallanvälittäjänä

Fauci nähdään parhaiten vallanvälittäjänä. Valvomalla tutkimusrahojen virtausta, leikkaamalla tutkimusrahoja tutkijoilta, jotka kääntyvät hyväksymättömiin suuntiin, sensuroimalla toimittajia, että jos he sanovat väärän asian, he menettävät pääsyn tutkijoihin, ja sallimalla lääkeyhtiöiden selvitä huonosta tieteestä, kun ne ovat hänen puolellaan, Faucilla on armeija tiedemiehiä, lääkäreitä, toimittajia ja yhtiöitä, jotka opettelevat pelaamaan hänen peliään. Jos ne tekevät hänen tahtonsa hyvin, ne saavat tarvitsemiaan tutkimusrahoja tai pääsyn tutkijoihin. Jos ne eivät tee niin, ne suljetaan pois.

Vuonna 2010 Fauci kertoi New Yorker -kirjoittaja Michael Specterille, että hänen poliittinen näytelmäkirjansa oli Kummisetä ja että hänen lempisäkeensä siitä oli: ”Se ei ole mitään henkilökohtaista, vaan puhtaasti bisnestä.”

Fauci auktoriteettina

Faucin autoritaariset taipumukset ilmenevät parhaiten hänen AIDSin käsittelyssään, jossa hän käytti tutkimusrahoituksen hallintaa ja toimittajiin kohdistuvia uhkauksia eriävän mielipiteen tukahduttamiseen. Hänen suuruudenhullun 9. kesäkuuta 2021 antamansa julistuksen, jonka mukaan ”hyökkäykset minua vastaan ovat suoraan sanottuna hyökkäyksiä tiedettä vastaan”, voisi täysin ennustaa hänen koko AIDSin käsittelystään, jossa hän päätti, että hän, eikä kukaan muu, oli hyväksyttävän tieteen lopullinen tuomari.

Kennedy omistaa tälle aiheelle neljä kokonaista lukua. Hän ei ota kantaa siihen, onko HIV AIDSin olennaisin aiheuttaja. ”Tiedoksi”, hän kirjoittaa, ”uskon, että HIV on AIDSin syy, mutta… syy-yhteys on monimutkaisempi kuin virallinen teologia”. Tämä käy selvästi ilmi siitä, että vain puolella aids-potilaista on HIV, että valtava määrä HIV-tartunnan saaneita ei koskaan sairastu aidsiin ja että aids, johon ei liity HIV:tä, esiintyy usein potilailla, joilla on krooninen väsymysoireyhtymä (CFS), ja tätä yhteyttä ei ole koskaan seurattu riittävästi.

Kennedy ei ota kantaa siihen, mitkä vaihtoehtoisista hypoteeseista pitävät paikkansa, mutta kuvaa useita niistä, joilla on hänen mielestään selvästi tarpeeksi ansioita tutkittavaksi. Näitä ovat muun muassa lääketeollisuuden 1980-luvulla homoille voimakkaasti markkinoimien nitriittisten ”poppereiden” myrkyllisyys, AZT:n myrkyllisyys, jota käytetään lääkkeenä HIV:n hoidossa ja jonka oletetaan viivyttävän AIDSin kehittymistä, muiden virusten, kuten ihmisen herpesvirus 6:n (HHV6), ja mykoplasman myrkyllisyys. Vaikka Kennedy ei yhdy hypoteesiin, jonka mukaan HIV on pelkkä vapaamatkustaja (kuten Peter Duesberg havaitsi) tai että HIV syntyy kokonaan ihmisen solujen sisällä (jota Eleni Papadopulos ja Val Turner ovat tutkineet), hän uskoo, että nämä hypoteesit pitäisi tunnustaa ja ottaa huomioon.

Fauci, joka myöhemmin kesäkuussa 2021 julisti olevansa itse tiede, vastasi näihin todisteiden vivahteisiin ja hypoteesien moninaisuuteen julistamalla HIV:n aidsin ainoaksi syyksi ja tukkimalla kaikki eriävät mielipiteet.

Peter Duesberg, Berkleyn molekyylibiologi ja syöpägenetiikan pioneeri, oli saanut kaikki NIH:n apurahat, joita hän oli hakenut ennen vuotta 1987. Sen jälkeen, kun hän joutui vuonna 1987 riitoihin Faucin kanssa, jokainen hänen 30 NIH-hakemuksestaan tulikin hylätyksi. Duesberg on mustamaalattu ”aidsin kieltäjäksi”, mutta jopa Luc Montagnier, joka sai Nobelin palkinnon vuonna 2008 HIV:n löytämisestä, oli todennut San Franciscon kansainvälisessä aids-konferenssissa vuonna 1990, että ”HIV saattaa olla hyvänlaatuinen.”

Fauci itse asiassa jopa katkaisi HHV6-tutkimuksen rahoituksen, vaikka HHV6-hypoteesin uranuurtaja oli Robert Gallo. Gallo oli käytännössä varastanut HIV:n Montagnierilta. Hänet nimettiin sen ”yhteiseksi löytäjäksi” Montagnierin kanssa Ranskan ja Yhdysvaltain hallitusten sopimuksella, mutta sen sijaan, että hän olisi jakanut Nobelin Montagnierin kanssa, hän joutui kahden hallituksen eettisen tutkimuksen kohteeksi. Gallon tutkimus oli ollut perustana sille, että terveysministeriö (NIH:n ja CDC:n emoyhtiö) julisti, että AIDS-tutkimus saisi rahoitusta vain, jos se olisi HIV-hypoteesin mukaista, mutta jopa Gallo pääyui Faucin kanssa erimielisyyksiin siinä määrin, että hänen HHV6-hypoteesinsa päätyi historian roskakoriin, jossa ei ole enää rahoitusta tutkimukselle.

Kesäkuussa 1996 Fauci keskeytti yllättäen 16 miljoonan dollarin tutkimuksen, johon osallistui noin 100 riippumatonta tutkijaa ja jossa tutkittiin osittain sitä, miksi monille hiv-tartunnan saaneille ei koskaan kehittynyt aidsia. Tutkimus oli kestänyt kaksi vuotta, ja Newsweek kertoi, että Faucin äkillinen keskeytys saattoi olla kosto siitä, että joukko nuorempia tutkijoita arvosteli NIH:ää siitä, että se rahoitti vain HIV:hen keskittyvää AIDS-tutkimusta.

Fauci ei vain vedä rahoitusta pois, kun ihmiset menevät ristiin hänen etujensa kanssa. Hän käyttää valtaansa myös toimittajiin. Syyskuussa 1989 Fauci lähetti uhkauksen toimittajille, jotka antavat Duesbergille esiintymispaikan. ”Toimittajat, jotka ovat tehneet liikaa virheitä tai jotka ovat huolimattomia”, hän uhkasi, ”joutuvat huomaamaan, että heidän pääsynsä tiedemiesten luo voi vähentyä.”

Kennedy väittää, että Fauci katkaisi kaiken rahoituksen, joka uhkasi hänen tuottoisaa AIDS-lääkeimperiumiaan, joka oli rakennettu käyttämällä AZT:n kaltaisia lääkkeitä HIV-viruksen tappamiseen. Riippumatta Faucin lopullisista motiiveista, Fauci muutti tieteen harjoittamisen – jossa pitäisi olla kyse ennakkoluulottomasta tutkimuksesta – prosessiksi, jossa hän määritteli hyväksyttävän tutkimuksen rajat ja jossa tiedemiehet ja toimittajat joko mukautuivat tai heidät erotettiin.

Fauci ovelana ja tunteettomana kärsimystä kohtaan

Kennedy kuvaa Faucin ovelaksi, laskelmoivaksi ja tunteettomaksi muiden, erityisesti lasten kärsimystä kohtaan. Jos tämä pitää paikkansa, se selittäisi pitkälti sitä, miksi Fauci ei näytä olevan huolissaan kroonisten sairauksien hurjasta lisääntymisestä, joka on tapahtunut hänen toimikautensa aikana.

Kirjassa esitetyistä monista esimerkeistä hyytävin on hänen orvoilla ja kasvattilapsilla tekemänsä kokeet.

Vuosien 1998 ja 2002 välillä Fauci valvoi AIDS-lääkekokeita, joita tehtiin HIV-positiivisilla sijaislapsilla, joista useimmat olivat köyhiä ja mustia tai latinoja ja joista monet olivat orpoja. Kokeet tehtiin New Yorkissa, New Yorkin osavaltiossa ja kuudessa muussa osavaltiossa. Kokeet tehtiin NIAID:n alaisuudessa, ja valvonnasta vastasivat Faucin uskolliset henkilöt. Suuret lääkeyhtiöt, kuten Pfizer, GlaxoSmithKline, Genetech ja Chiron/Biocine, sponsoroivat niitä ja maksoivat sijaishuoltokeskuksille lasten käytöstä. NYC:ssä oli mukana ainakin 465 lasta, ja yli kahdelle kolmasosalle heistä ei annettu edes asianajajaa, mikä on räikeän laitonta. Myöhemmin tehdyt tutkimukset paljastivat, että monet lapsista olivat täysin terveitä, ja joillakin ei edes osoitettu olevan HIV-tartuntaa.

Käytettyjen lääkkeiden tiedetään olevan myrkyllisiä DNA:lle, iholle, sisäelimille, luuytimelle ja aivoille. Jos lapset vastustivat lääkkeitä, heitä pidettiin alhaalla ja pakkosyötettiin. Jos he jatkoivat vastarintaa, heidät vietiin sairaalaan ja heitä ruokittiin väkisin mahaletkun kautta. Ainakin 80 lasta kuoli Manhattanin kokeissa, ja heidät haudattiin joukkohautoihin. Eräässä Hawthornesta, New Yorkista, löydetyssä joukkohaudassa oli suuri AstroTurfilla (tekonurmella) päällystetty kuoppa, jossa oli noin 100 sattumanvaraisesti pinottua arkkua. Useimmissa arkuissa oli useampi kuin yksi lapsi. Näistä kokeista tehtiin BBC:n dokumenttielokuva, Guinea Pig Kids.

8. maaliskuuta 2004 NIH hylkäsi Freedom of Information Act -lain mukaisen pyynnön saada näiden kokeiden haittavaikutusraportit ”liikesalaisuuksiin” ja ”yksityisyyden suojaan” perustuviin poikkeuksiin vedoten. Kaksi myöhempää FDA:n ja Office of Human Research Protections -viraston tekemää tutkimusta vahvistivat, että kokeet riistivät kasvattilapsilta lakisääteisen suojan tutkimusriskejä vastaan.

Kennedyn kuvauksessa Fauci näyttää pitävän vähäosaisia lapsia rehuna valtavassa voitontavoittelukoneistossa, jonka hän on rakentanut vakiinnuttamalla asemansa globaalin tieteen ylivoimaisena vallanpitäjänä ja vaientamalla auktoritäärisellä tavalla toisinajattelijoiden mielipiteet.

Bill Gates

Bill Gatesilla on yksi asia: monopoli.

Hän on erikoistunut markkinaosuuden hankkimiseen, riippumatta siitä, ketä hänen täytyy kusettaa saadakseen sen.

Gates perusti Microsoftin vuonna 1975 yhdessä lähimmän poikakaverinsa Paul Allenin kanssa. Seitsemän vuotta myöhemmin Allen kärsi syövästä, sädehoidosta ja kemoterapiasta. Allen kuuli, kun Gates juonitteli Microsoftin uuden johtajan Steve Ballmerin kanssa, miten Allenin osuutta voitaisiin laimentaa. Gates yritti ostaa Allenin ulos Microsoftista 5 dollarilla osakkeelta, mutta Allen kieltäytyi ja myi myöhemmin osuutensa, kun yhtiö listautui pörssiin, paljon korkeampaan hintaan ja lähti miljardöörinä.

Toukokuussa 1998 oikeusministeriö ja kaksikymmentä osavaltioiden oikeusministeriä käynnistivät Microsoftia vastaan kartellioikeudellisen kanteen, jonka tarkoituksena oli hajottaa se. Valituksen jälkeen hajottaminen lopulta epäonnistui ja Gates sai 800 000 dollarin sakon kilpailunvastaisista käytännöistään.

Gates tuo monopolin kansanterveyteen

Tämä oli kuin läpsäisy maailman rikkaimmalle miehelle, jonka jälkeen Gates halusi ehostaa imagoaan. Näin syntyi lasten kokoteohjelma, johon Gates lahjoitti ensimmäiset 100 miljoonaa dollaria. Samana vuonna Gates lahjoitti myös William H. Gatesin säätiön (joka perustettiin vuonna 1994 ja josta tuli Bill ja Melinda Gatesin säätiö myöhemmin vuonna 2000) 500 miljoonan dollarin avustuksen Rockefellerin säätiön kaksi vuotta aiemmin perustamalle kansainväliselle A1DS-kokotealoitteelle (International AIDS Va**ine Initiative, IAVI), jolla käynnistettiin uusi maailmanlaajuinen aloite, jonka tarkoituksena oli kehittää kokote, joka hävittäisi A1DSin maan päältä (vielä ei ole onnistunut).

Vuonna 2000 Gates kutsui Faucin illalliskutsuille kartanoonsa, vei Faucin kahden kesken kirjastoon ja totesi: ”Tony, sinä johdat maailman suurinta tartuntatauti-instituuttia. Haluan olla varma, että käyttämäni rahat käytetään hyvin. Miksemme tutustuisi toisiimme kunnolla? Miksemme olisi kumppaneita?”

Gates lähetti seuraavien kahden vuosikymmenen aikana seismisiä vaikutusvallan aaltoja maailmanlaajuiseen kansanterveyspolitiikkaan ja käytti valtavia rahasummiaan vaikutusvallan ostamiseen, joka vaihteli kansanterveydellisen ajattelun johtajana toimimisesta vastahakoisten kiusaamiseen ja joidenkin mielestä jopa siihen, että hän näytti valinneen itse Maailman terveysjärjestön (WHO) johtajan.

Tehokkaasti Gates käänsi monopolimieltymyksensä tietokoneohjelmista maailmanlaajuiseen terveyskoneistoon.

Gatesin perintö globaalissa kansanterveystyössä on se, että hän on siirtänyt kansainvälisen avun perinteisistä painopisteistä, joita ovat talouskehitys ja peruslääkinnällisten laitteiden, patentoimattomien välttämättömien lääkkeiden, elintarvikkeiden ja puhtaan veden saatavuus, poispäin korkeampihintaisten, yleensä patentoitujen lääkkeiden ja kokotteiden myyntiin.

Gates ja hänen säätiönsä omistavat lääke- ja kokoteyhtiöiden osakkeita, kuten Merck, GSK, Eli Lilly, Pfizer, Novartis, Sanofi, Gilead, Biogen, AstraZeneca, Moderna, Novavax ja Inovio. Raha palaa siis takaisin Gatesille.

Absurdein esimerkki intressien sekoittumisesta on poliokokotteen tapaus. Vuosina 2011 ja 2012 polioon sairastui Intiassa vain 2-300 ihmistä vuodessa ja maailmanlaajuisesti vain 2000 ihmistä vuodessa. Gates käytti varojaan sekä kiusaamiskannustinta kerätäkseen julkisia varoja niin rikkailta kuin köyhiltä valtioilta näiden viimeisten, lähes kokonaan hävitetyn taudin tapausten hävittämiseksi. Hän käytti vain halpaa versiota kokotteesta, joka sisälsi elävää virusta, josta itsestään tuli polion pääasiallinen aiheuttaja kaikkialla maailmassa. Diagnosoidun polion esiintyvyys lisääntyi Intiassa, ja jotkut intialaiset lääkärit syyttävät kokotetta siitä, että lähes puoli miljoonaa lasta halvaantui lisäksi ”akuuttiin veltostuneeseen myeliittiin”, tautiin, jota kutsuttiin ennen ”polioksi” mutta joka on nimetty uudelleen, jotta poliopiikin aiheuttamia neurologisia sivuvaikutuksia ei laskettaisi ”polioksi”.

Vertailukohtana polion naurettavan alhaiseen vuosittaiseen esiintyvyyteen maailmassa, 840 miljoonalla ihmisellä ei ole tarpeeksi ruokaa, miljardilla ihmisellä ei ole puhdasta vettä tai sanitaatiopalveluja, ja miljardi ihmistä on lukutaidottomia. Kansainvälisen avun suuntaaminen pois talouskehityksestä ja peruslääkintälaitteiden, peruslääkkeiden, ruoan ja puhtaan veden saatavuudesta saattaa tappaa paljon enemmän ihmisiä kuin pelastaa. Kennedy siteeraa LA Timesin tutkimusta, jonka mukaan eniten Gates-rahaa saavat maat kärsivät eniten lasten terveyden heikkenemisestä.

Artikkelin alkuperäiskirjoittaja Chris Masterjohn

Gates arvostaa monopolia yli kansanterveyden

Gates on kiinnostuneempi monopolista kuin ihmishenkien pelastamisesta, osoittaa hänen aktiivinen immateriaalioikeuksien puolustamisensa silloin, kun se joutuu ristiriitaan lääkkeiden ja kokotteiden saatavuuden kanssa köyhissä maissa. Hän puolusti patenttien puolta WHO:ssa 1990-luvun lopulla, kun Nelson Mandela yritti saada Etelä-Afrikkaan paikallisesti tuotettuja geneerisiä aids-lääkkeitä, ja hän jopa vastusti myöhempiä yrityksiä luoda täysin vapaaehtoisia immateriaalioikeuksien pooleja aids-lääkkeille.

Vuoden 2020 puolivälissä WHO:ssa syntyi liike, jonka tarkoituksena oli luoda C0V1D-kokotteiden ympärille vapaaehtoinen teollis- ja tekijänoikeuksien pooli nimeltä C-TAP. Gates horjutti sitä edistämällä C0V1D Va**ine Capacity Connector -ohjelmaa, joka varmistaisi, että patentit pysyisivät alkuperäisillä omistajillaan.

Gates arvostaa väestönvähennystä enemmän kuin aidsin torjuntaa

Monopoliin liittyvän pakkomielteensä lisäksi Gates ilmaisi kiinnostuksensa maailman väestön vähennystä kohtaan jo 1990-luvun puolivälissä. Tuolloin Gates-säätiö teki yhteistyötä Rockefellerin ja Andrew W. Mellonin säätiöiden, YK:n väestöneuvoston ja USAID:n kanssa perhesuunnittelumateriaalin jakamiseksi Ghanassa. Vuonna 1999 hän antoi 2,2 miljardia dollaria YK:n väestöpaneelille ja käytti 20 miljoonaa dollaria Johns Hopkinsin väestökeskuksen perustamiseen. Vuonna 2017 Gates-säätiö otti tavoitteekseen jakaa pitkävaikutteista ehkäisypistosta Depo-Proveraa 214 miljoonalle naiselle köyhissä maissa.

Vuonna 2010 Gates piti TED-puheenvuoron, jossa hän ehdotti, että ”jos teemme todella hyvää työtä uusien kokotteiden, terveydenhuollon ja lisääntymisterveyspalveluiden parissa, voisimme pienentää [maailman väkilukua] ehkä 10-15 prosenttia.”

Hänen ilmeinen ehdotuksensa siitä, että kokotteet voisivat auttaa väestön vähentämisessä, herätti epäilyjä.

Gatesin puolustajat väittivät, että hänen lausuntonsa oli huonosti muotoiltu ja että kokotteiden tehtävänä olisi vähentää lapsikuolleisuutta ja siten vakuuttaa köyhät perheet siitä, ettei heidän tarvitse hankkia niin paljon lapsia.

Yksi tapaus kuitenkin kyseenalaistaa tämän. Se koskee Gatesin perustamaa ja rahoittamaa GAVI:a, alun perin ”Global Alliance for V**cines and Immunizations”, joka myöhemmin nimettiin uudelleen ”Gavi, the Va**ine Alliance”. GAVI teki yhteistyötä WHO:n ja UNICEFin (Yhdistyneiden Kansakuntien lastenrahasto) kanssa jäykkäkouristuskokotteiden jakamiseksi ghanalaisille naisille. Vuonna 2014 Kenian katolisten piispojen konferenssi syytti heitä salaisesta sterilisaatiokampanjasta näitä naisia vastaan. Jäykkäkouristuskokotukset, jotka yleensä annetaan kaikille kymmenen vuoden välein, annettiin vain hedelmällisessä iässä oleville naisille yhteensä viisi kertaa, yksi pistos kuuden kuukauden välein. Piispat tekivät myöhemmin pistoksista kemiallisen analyysin, joka osoitti, että ne olivat saastuneet ihmisen koriongonadotropiinilla (hCG). WH0 ja R0ckefeller-säätiö olivat jo vuonna 1972 tutkineet jäykkäkouristustoksoidin ja hCG:n yhdistelmien käyttöä ”sterilisoivien kokotteiden” tuottamiseen. Piispojen analyysin mukaan näyttäisi siltä, että näille naisille annosteltiin tällaisia sterilisoivia mokotteita heidän tietämättään tai suostumattaan.

Gatesilla on myös rooli siinä, mitä Kennedy kuvailee Depo-Provera-synnytysmokotteiden epäeettiseksi edistämiseksi Afrikassa.

Depo-Provera -ruisketta käytetään Yhdysvalloissa ylivoimaisesti köyhiin mustiin naisiin. Planned Parenthood kohdistaa mokotteen mainostamisen erityisesti mustiin ja latinoihin, ja mokotetta saavista 84 prosenttia on mustia ja 74 prosenttia köyhiä. Yhdysvalloissa FDA vaatii, että lääkkeen jakelussa on oltava varoitus siitä, että se voi aiheuttaa kuolemaan johtavaa luukatoa. On myös raportoitu, että se aiheuttaa kuukautishäiriöitä, veritulppia, aivohalvauksia, painonnousua, kohdunulkoista raskautta, masennusta, hiustenlähtöä, libido-ongelmia ja pysyvää hedelmättömyyttä.

Afrikassa ruisketta jaetaan ilman näitä varoituksia. Vuonna 2011 julkaistussa raportissa todettiin, että Gatesin, Rockefellerin, Mellonin, Population Councilin ja USAID:n välinen yhteistyö jakoi pistoksen 9000 naiselle Ghanassa ilman heidän tietoista suostumustaan kertomalla heille, että he saivat ”rutiiniterveydenhuoltoa” tai ”sosiaalisia observointeja”. Raportin mukaan he olivat kuitenkin tietämättään osa kuuden vuoden mittaista koetta, jossa tutkittiin pistoksen turvallisuutta. Käyttäen tätä tutkimusta todisteena tokotteen turvallisuudesta Gates laajensi nokotteen käyttöä 12 miljoonaan muuhun afrikkalaiseen naiseen.

Erityisen silmiinpistävää on se, että Depo-Proveraa saavilla naisilla on paljon suurempi riski saada H1V. Tämä antaa uuden näkökulman Gatesin edistämiselle aids-lääkkeiden ja aids-tokotteen puolesta:

  • Yksi, Gates arvostaa väestökatoa HIV:n ehkäisemisen sijaan.
  • Toiseksi, Gates saattaa jopa hyötyä siitä, että HIV syntyy ehkäisytokotusten sivullisina vahinkoina. Lisääntyyhän samalla lääkkeiden ja tokotteiden kysyntä, joiden jakelusta Gates hyötyy.

Gatesin yleinen rooli maailmanlaajuisessa kansanterveyspolitiikassa on monopolivallan kartuttaminen kansanterveyslaitoksiin sekä lääkkeiden ja tokotteiden jakeluun samalla kun Gatesin rahoittama koneisto hillitsee maailman väestönkasvua.

Globaalin lääkekoneiston anatomia

Kennedy käyttää otsikossaan tuttua termiä ”Big Pharma”. Minusta näyttää kuitenkin siltä, että yhdeksän luvun aikana – luvut 2-10 – hän kartoittaa globaalin järjestelmän, joka on paljon konkreettisempi kuin pelkkä ”Big”. Uskon, että tämä järjestelmä ansaitsee nimen, joten ristin sen alustavasti ”The Global Pharma Machine”.

Seuraavana on tämän koneen perusanatomia, sellaisena kuin minä sen noista yhdeksästä luvusta poimin.

CDC ja NIAID toimivat lääkkeiden ja piikkien hautomoina.

Tämä malli pätee yleisesti ottaen kaikkiin terveys- ja terveyspalvelujen ministeriön (HHS) tutkimusta rahoittaviin virastoihin. Näihin kuuluvat CDC sekä NIAID ja muut NIH:n laitokset.

Tässä on tyypillinen esimerkki siitä, miten homma toimii. NIAID rahoittaa uuden lääkeaihion perustutkimuksen ja patentoi sen. Kun lääke-ehdokas vaikuttaa lupaavalta, NIAID luovuttaa sen noin 1 300 yliopistoissa työskentelevän päätutkijan verkostolle, joka tekee kliinisiä kokeita lääkeyritysten puolesta, jotka lopulta myyvät lääkkeen ja antavat leijonanosan rahoituksesta. Terveysministeriö (HHS), joka on sekä CDC:n että NIAID:n emoyhtiö, siirtää sitten osan patenttioikeuksista teknologiansiirtotoimistonsa kautta sidosryhmille: näihin voivat kuulua NIAID:n virkamiehet, päähenkilöiden tutkimustyötä tekevät yliopistot ja lääkeyritykset. Yliopistot voivat sitten jakaa patenttioikeudet tutkijoiden kanssa.

NIAID:n, CDC:n ja muiden HHS:n alaisuudessa toimivien virastojen omistuksessa on 4 400 patenttia.

Faucin tärkein rooli tässä on valvoa 7,6 miljardin dollarin vuotuista NIAID-rahoitusta, joka päätyy patentoitaviin tuotteisiin, joista hän näyttää omistavan kahdeksan. Toimimalla kuuden presidentin luottamusmiehenä Fauci on välittänyt kymmeniä miljardeja dollareita enemmän kuin tämä luku antaa ymmärtää.

Tutkijat hallitsevat sääntelyä koskevia päätöksiä.

Rahoitus ja teollis- ja tekijänoikeudet sitovat yhteen NIAID/CDC:n, yliopistojen ja niiden tutkimusjohtajien sekä lääkeyhtiöiden edut.

Tyypillisesti tutkimusjohtajat työskentelevät yhden lääkeyrityksen kanssa. Näin ollen he ovat ensisijaisesti lojaaleja kyseiselle yritykselle. Tutkimuksen suorittaja, yliopisto ja lääkeyhtiö ovat kuitenkin kaikki lojaaleja liittovaltion virastoa kohtaan, joka tarjoaa heille inkuboituja lääke- ja kokotekandidaatteja sekä immateriaalioikeuksia.

Nämä lojaalit tutkimuslaitokset hallitsevat sääntelyprosesseja, ja ne miehittävät komiteoita, kuten FDA:n kokotteita ja niihin liittyviä biologisia tuotteita käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa (Va**ines and Related Biological Products Advisory Committee, VRBPAC) ja CDC:n kokotuskäytäntöjä käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa (Advisory Committee on Immunization Practices, ACIP). Näin ollen ne varmistavat lääketeollisuuden näkökulman hallitsevan aseman koko sääntelyprosessissa.

Lääketeollisuuden dollarit, uskolliset mediakasvot ja Gates valtamedian ohjaksissa

Lääkealalle uskollisten joukosta valitaan kourallinen niitä, jotka toimivat televisiopersoonina. Heidät leimataan johtaviksi asiantuntijoiksi, jotka antavat oikeaa tietoa ja halveksivat ”väärää tietoa”.

Fauci on tietysti kaikkien televisioasiantuntijoiden asiantuntija: se, joka on ”itse tiede”.

Lääketeollisuus tuottaa 75 prosenttia television mainostuloista, mikä tarkoittaa, että lääketeollisuus kirjaimellisesti maksaa juontajien ja kaikkien kuvauspaikalla olevien palkat.

Gates on käyttänyt ainakin 250 miljoonaa dollaria rahoittaakseen journalismia, journalistikoulutusta ja ”faktojen tarkistamista”. Gates-säätiö järjestää säännöllisesti Seattlessa sijaitsevassa pääkonttorissaan ”strategisten mediakumppaneiden” tapaamisia, joiden tarkoituksena on kehittää säätiön kansanterveystoimintaan liittyvää mediakertomusta.

(Henkilökohtaisesti lisäisin tähän, että myös tiedustelupalveluilla on näppinsä pelissä ”faktantarkistusyrityksissä”. Esimerkiksi NewsGuardin omistaa lääkealan PR-yritys ja sen neuvonantajana toimii NSA:n salakuunteluohjelman keksijä).

Big Tech sopii kuvioon. Esimerkiksi Googlella on emoyhtiönsä Alphabetin kautta tuottoisat suhteet kaikkiin suuriin lääkeyhtiöihin ja se omistaa suoraan useita pienempiä piikkifirmoja.

Seuraa vastuukilpeä

Vastuuvapautukset suojaavat ja kannustavat vaarallisten tuotteiden jakeluun, mutta lääketeollisuuden näkökulmasta ne suojaavat heidän voittojaan siltä, etteivät oikeusjutut söisi voittoja.

Yhdysvalloissa kokotteita koskeva täydellinen vastuuvapaus on annettu vuonna 1986 annetussa kansallisessa lasten kokotevahinkolaissa (National Childhood V**cine Injury Act) kaikille kokotteille, jotka on lisätty CDC:n piikkiohjelmaan lapsille tai raskaana oleville naisille. Kun kokote on lisätty lasten tai raskaana olevien naisten kokotusohjelmaan, vastuuvakuutus koskee kaikkia amerikkalaisia, myös aikuisia miehiä.

Vastuusuojaa annetaan myös lääkkeille ja kokotteille, jotka on kehitetty vuoden 2005 PREP-lain (Public Readiness and Emergency Preparedness Act of 2005) nojalla julistettujen pandemioiden aikana, kunhan julistetussa hätätilanteessa ei ole olemassa olevia hoitoja, joita voitaisiin käyttää taudin alkuvaiheessa.

Nämä vastuuvakuutukset eivät ole millään tavalla analogisia vakuutusten ottamisen kanssa. Niiden tarkoituksena on tarjota vastuuvakuutus tuotteille, joita vakuutusyhtiöt eivät koskaan suostuisi merkitsemään. Itse asiassa vuoden 1986 laki oli vastaus siihen, että kokotteiden vakuutusmarkkinat romahtivat sen jälkeen, kun vuonna 1983 tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että DTP-kokote tappoi yhden joka 300:sta sitä saaneesta vauvasta.

Vaikka nämä lait suojaavat yhdysvaltalaisia lääkeyhtiöitä kansalaisten oikeushaasteilta, ne eivät takaa vastuunsuojaa niiden ulkomailla jakelemille tuotteille. Alien Tort Claims Act -laki antaisi muille kuin amerikkalaisille mahdollisuuden haastaa amerikkalaiset yritykset oikeuteen edellä kuvatusta vastuunsuojasta huolimatta. Tämä edellyttää luovempia ratkaisuja. Esimerkiksi Phizer jakaa Depo-Proveraa Afrikassa Gatesin rahoittaman PATH-järjestön kautta, joka on maailmanlaajuinen organisaatio ja joka kuuluu WHO:n sääntelyn piiriin. Käyttämällä kansainvälistä sijaisjärjestöä pistosten jakelussa Pfizer voi sulkea pois FDA:n mustan laatikon varoituksen kuolemaan johtavasta luukadosta ilman, että luukatoon kuolleiden eloonjääneet haastavat heidät oikeuteen Alien Tort Claims Act -lain nojalla.

Nämä vastuukilvet kannustavat suuresti kokotteiden lisäämistä CDC:n kokotusohjelmaan, koska ne johtavat lähes kansalliseen lasten kokottamiseen ja samalla täydelliseen suojaan kaikelta vastuulta. Ne kannustavat myös lääkkeiden ja kokotteiden hätäkäyttöön PREP-lain nojalla ja luovaan vastuun kiertämiseen ulkomailla.

Gates hallitsee Maailman terveysjärjestöä.

Gates jakaa WHO:lle rahoitusta erilaisten järjestöjen kautta. Näihin kuuluvat Gates-säätiö, UNICEF (Yhdistyneiden kansakuntien lastenrahasto), GAVI (alun perin ”Global Alliance for Va**ines and Immunizations”, nykyään nimellä ”Gavi, the V**cine Alliance”),  SAGE (Strategic Advisory Group of Experts, joka neuvoo WHO:ta kokotteisiin liittyvissä asioissa) ja Rotary International. Gatesin vuotuinen rahoitus on yhteensä miljardi dollaria, mikä on noin 18 prosenttia WHO:n kokonaisbudjetista. Myös SAGE:ssa työskentelee Gatesin rahoittamia asiantuntijoita, mikä laajentaa hänen vaikutusvaltaansa kokotepolitiikkaan entisestään.

Tedros Adhanom Ghebreyesusin valinta WHO:n pääjohtajaksi näytti heijastavan Gatesin valtaa. Hän on ensimmäinen henkilö kyseisessä virassa, jolla ei ole lääketieteen tutkintoa, mutta hän oli läheinen Gatesin kanssa, kun hän toimi GAVI:n hallituksessa ja oli Gatesin perustaman ja rahoittaman Global Fundin hallituksen puheenjohtaja.

Valvomalla Maailman terveysjärjestöä Gates ohjasi massiivisesti maailmanlaajuista kansanterveyspolitiikkaa kohti lääkkeitä ja kokotteita, jotka olisivat lääketeollisuudelle kannattavia.

Gatesin perustama ja rahoittama GAVI toimii kansainvälisenä pankkina, joka lukitsee köyhät maat kokotteisiin liittyvään velkaan. WHO painostaa köyhää maata ostamaan kokotteen velalla. GAVI allekirjoittaa velan rikkaiden lahjoittajamaiden myöntämällä rahoituksella.

Siten GAVI kiihdyttää Gatesin aiheuttamaa siirtymistä pois perinteisistä avustusmuodoista (halvat patenttivapaat lääkkeet, perusterveydenhuollon tarvikkeet, talouskehitys sekä ruoan ja puhtaan veden saatavuus) kalliimpiin lääkkeisiin ja kokotteisiin, ja keskittyy nimenomaan näiden maiden sitomiseen kokotteisiin liittyvään velkaan.

Epäeettiset kokeet ja myrkyllisten lääkkeiden dumppaus köyhiin maihin.

Lääkeyhtiöt käyttävät 90 prosenttia T&K-varoistaan vaiheen III kliinisiin tutkimuksiin, ja nämä tutkimukset tehdään patentin voimassaoloaikana. Tämän seurauksena kaikki kliinistä tutkimusta viivästyttävä, kuten haittatapahtuma, syö aikaa, jonka voisi käyttää kalliiden tuotteiden myyntiin.

1980-luvulla lääkeyritykset alkoivat siirtää kliinisiä tutkimuksia köyhiin maihin, erityisesti Afrikkaan, jossa ne pystyivät maksamaan koehenkilöille vähemmän osallistumisesta ja alentamaan eettisiä normejaan ja pääsemään helposti pälkähästä rikkomuksistaan.

Rikkaissa länsimaissa vanhentuneita, viallisia tai liian myrkyllisiä lääkkeitä dumpataan usein Afrikan, Aasian ja Keski-Amerikan köyhiin maihin. Tämä on vain kiihtynyt, kun Gatesin vaikutusvalta WHO:ssa on kasvanut. WHO sitoo rahoituksen köyhille maille kokotteiden käytön perusteella, mikä painostaa näitä maita toimimaan maailmanlaajuisen huonolaatuisten kokotteiden varaston purkuventtiileinä.

Globaali lääkekoneisto lyhyesti kuvattuna

Kaiken kaikkiaan:

  • HHS-virastot, kuten CDC ja NIAID, toimivat lääkkeiden ja kokotteiden hautomoina. Niiden virkamiehet hyötyvät patenttien rojalteista. Fauci hallinnoi valtavaa osaa rahoituksesta, joka mahdollistaa tämän.
  • Yliopistot ja usein niiden tutkijat osallistuvat patenttirojalteihin. Uskolliset henkilöt hallitsevat viranomaishyväksyntää ja toimivat asiantuntijoina lehdistössä Faucin johdolla.
  • Lääkejättien rahoituksella maksetaan kaikkien tv:ssä esiintyvien palkat, ja Gatesin koulutus jalostaa mediakertomusta edukseen.
  • Lääkefirmat käyttävät vastuukilpiä kaikkialla, missä ne voivat, suojautuakseen vaarallisista tuotteista nostetuilta kanteilta.
  • Gates on käyttänyt maailmanlaajuisia instituutioita koukuttamaan koko maailman kalliisiin kokotteisiin ja lääkkeisiin, usein perustarpeiden kustannuksella, ja joissakin tapauksissa lukitsemalla valtiot kokotteisiin liittyviin velkoihin.
  • Lääkkeiden ja kokotteiden testaaminen köyhissä maissa vähentää tutkimukseen liittyviä kustannuksia, usein eettisten normien ja koehenkilöiden turvallisuuden kustannuksella, ja pidentää patenttien käyttöikää. Nämä maat toimivat myös tuottoisana loppusijoituspaikkana vanhentuneille, viallisille tai vaarallisille lääkkeille ja kokotteille, joita ei voitu jakaa kehittyneissä maissa.

Bioturvallisuusvaltion nousu

Olemme keskellä bioturvallisuuteen perustuvan valtion nousua. Sulkutoimien, sensuurin, sosiaalisen etäännyttämisen, maskipakkojen ja jäljitysten käyttöönotto on kuitenkin selvästi peräisin kahden vuosikymmenen ajan harjoitetusta ”skenaariosuunnittelun” simuloinnista, jota sovellettiin ensimmäisen kerran tartuntatauteihin hieman ennen syyskuun 11. päivää ja joka kiihtyi dramaattisesti C0V1Dia edeltävänä vuonna. Näihin simulaatioihin osallistuivat usein tutut nimet, kuten Fauci, Gates, Johns Hopkins -yliopisto ja Rockefeller-säätiö.

Entinen CIA:n upseeri ja ilmiantaja Kevin Schipp kuvasi näitä skenaariosuunnittelusimulaatioita ”aivopesuharjoituksiksi”, joissa ”tuhannet julkisen terveydenhuollon ja lainvalvonnan virkamiehet … osallistuvat Yhdysvaltain Perustuslain räjäyttämiseen.”

Kaksi tämän skenaariosuunnittelun arkkitehtia ansaitsevat erityismaininnan: Peter Schwartz ja Robert Kadlec.

Peter Schwartz

Peter Schwartzilla on syviä yhteyksiä sekä CIA:han että teknologiamaailmaan.

Vuonna 1972 Schwartz liittyi Stanfordin tutkimusaloitteeseen ja nousi myöhemmin sen johtajaksi aikana, jolloin se isännöi CIA:n MKUltra-projektia, jossa tutkittiin psykologisen sodankäynnin tekniikoita, joihin kuuluivat propaganda, mielenhallinta ja kidutus.

Sitten hän lähti öljy- ja kaasuyhtiö Shellin skenaariosuunnittelun johtajaksi. Skenaariosuunnittelusimulaatioita käytettiin ensimmäisen kerran armeijassa toisessa maailmansodassa, mutta ne tulivat yritysmaailmaan 70- ja 80-luvuilla. Schwartz oli Shellissä skenaariosuunnittelun uranuurtaja ja perusti sitten vuonna 1987 Global Business Network -verkoston, joka käytti prosessia Shellin ja muiden yritysasiakkaiden hyväksi. Tämä osui samaan aikaan, kun Shellillä oli merkittäviä öljyomistuksia Nigeriassa ja Nigerian hallitus ahdisteli ympäristöaktivisteja, jotka vastustivat Shellin toimintaa, ja jopa teloitti yhden heistä sotilastuomioistuimessa.

90-luvun alussa Schwartz yritti värvätä Ken McCarthya, yrittäjää, jolla oli merkittävä rooli Internetin kaupallistamisessa, tutkimusprojektiin, jossa oli kyse ”heimo- ja perherakenteiden heikentämisestä” eräässä Länsi-Afrikan maassa ”liittovaltion hallituksen puolesta”. McCarthy piti ehdotusta huolestuttavana ja kieltäytyi osallistumasta.

Vuonna 1993 Schwartzilla oli merkittävä rooli Wired -lehden perustamisessa. Sen siemenrahoitus tuli Nicholas Negropontelta, jonka John-veljen George W. Bush nimitti myöhemmin kansallisen tiedustelupalvelun ensimmäiseksi johtajaksi – mikä on niin vaikutusvaltainen virka, että jopa CIA:n johtaja raportoi suoraan sille. Wired kopioi ulkoasun ja tunnelman Mondo 2000:stä, joka oli San Franciscon lahden alueen alkuperäinen teknologia- ja kulttuurilehti. Se siirsi kuitenkin asenteensa pois edistyksellisestä idealismista kohti armeijan, tiedustelun ja yritysten saavutusten ylistämistä. Timothy Leary kutsui sitä ”CIA:n vastaukseksi Mondo 2000:lle”, ja monet arvelivat sen olevan CIA:n peiteoperaatio, jonka tarkoituksena oli soluttautua teknologiayhteisön mieliin ja sydämiin.

Todellakin, Wired nousi julkisuuteen vuoden 2000 tienoilla, kun CIA perusti In-Q-Telin, sijoitusyhtiön, jonka avulla se pystyi soluttautumaan teknologia-alan startupeihin. In-Q-Telin sopimukset hyväksyneistä toimitusjohtajista tuli osa niitä arviolta 4,8 miljoonaa amerikkalaista, joihin sovelletaan ”valtiosalaisuutta koskevia sopimuksia” ja jotka voidaan lähettää vankilaan kahdeksikymmeneksi vuodeksi ja joiden omaisuus voidaan takavarikoida, jos he edes puhuvat sopimuksesta.

Schwartz näytti olevan hämmästyttävän hyvä ennustamaan asioita. Vuonna 2000 hän oli mukana senaatin tutkimuksessa, jossa hän ehdotti ”kauhistuttavaa mahdollisuutta, että terroristit lentävät lentokoneita World Trade Centeriin”.

Schwartz toimi myöhemmin Rockefeller-säätiön rahoittaman vuoden 2010 ”Lockstep”-simulaation kirjoittajana.

Robert Kadlec

Robert Kadlec on lääkäri ja Yhdysvaltain ilmavoimien eläkkeellä oleva eversti. Kadlecista tuli 1990-luvulla sotilasstrategisen puolustuksen puolestapuhuja bioaseita vastaan. Siitä lähtien hän oli yleensä tiedusteluyhteisön ihmisten ympäröimä ja työskenteli heidän kanssaan.

Kadlec aloitti isorokkoa koskevan skenaariosuunnittelun Johns Hopkins Center for Civilian Biodefense Strategies -yksikön ja terveysministeriön kanssa vuonna 1999. Tara O’Toole, joka oli toiminut CIA:n In-Q-Telin johtajana, oli Johns Hopkinsin keskuksen perustajajäsen ja vanhempi tutkija, ja hänestä tuli sen toinen johtaja. Kolmas johtaja oli Tom Inglesby. Inglesby, O’Toole ja Johns Hopkins esiintyivät myöhemmin toistuvasti skenaariosuunnittelutapahtumissa.

Kadlec oli johtava järjestäjä Pentagonin vuonna 2001 järjestämässä Dark Winter -simulaatiossa, jossa CIA oli vahvasti mukana. Monet skenaariosuunnittelusimulaatiot seurasivat tätä seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana, ja CIA:n osallistuminen oli merkittävä piirre kaikissa niissä.

Vuonna 2004 Kadlec laati ja vakuutti kongressin hyväksymään vuoden 2004 kansanterveyden turvallisuutta ja bioterrorismiin varautumista koskevan lain, jolla perustettiin 7 miljardin dollarin ”kansallinen varasto” lääkkeistä, kokotteista, laitteista ja materiaaleista, joita tarvittaisiin bioterroristihyökkäyksessä. Kadlec auttoi myös laatimaan samalla viikolla hyväksytyn Project Bioshield Act -lain, jolla perustettiin Biomedical Advanced Research and Development Authority (BARDA), joka rahoittaa sellaisten teknologioiden kehittämistä, joita voidaan lisätä varastoon. Trump nimitti hänet valmiudesta ja vastatoimista vastaavaksi apulaisministeriksi elokuusta 2017 tammikuuhun 2021. Tämä asetti hänet johtavaan asemaan C0V1D-I9:n vastatoimien johtamisessa, kun se aika koittaa.

Vähintään niinkin kauan kuin Kadlec oli vuonna 1999 Johns Hopkinsissa suorittamassaan isorokkosimulaatiossa, painopiste oli maski- ja piikkimandaateissa, sulkutoimissa, jäljittämisessä ja sensuurissa. Kadlecin ura on siten merkittävä, sillä hän johti C0V1D-I9:tä Trumpin aikana, mutta edisti tämäntyyppisiä vastatoimia jo yli kaksikymmentä vuotta aikaisemmin.

Kaksi vuosikymmentä skenaariosuunnittelua

Robert Kennedy hahmottelee 16 erityistä skenaariosuunnittelutapahtumaa. Näihin kuuluvat Kadlec/Johns Hopkins -simulaatio vuonna 1999, TOPOFF (2000), Dark Winter (2001), Atlantin myrsky (2003), TOPOFF 2 (2003), Global Mercury (2003), Atlantin myrsky (2005), TOPOFF 3 (2005), SCL-simulaatio (2005), TOPOFF 4 (2007), Lockstep (2010), MARS (2017), SPARS (2017), Clade X (2018), Crimson Contagion (2019) ja Event 201 (2019).

Kannustan sinua lämpimästi lukemaan koko kirjan viimeisen luvun, jos et lue mitään muuta, jossa näitä käsitellään yksityiskohtaisesti. Tässä muutamia kohokohtia:

  •  TOPOFF simulaatiot olivat edelläkävijöitä ”pysy kotona” -käskyjen antamisessa vastauksena simuloituihin bioaseiden hyökkäyksiin. Ne alkoivat vuonna 2000 oikeusministeriön, FBI:n ja FEMA:n kanssa. Simulaatioiden edetessä mukaan otettiin kuitenkin yhä enemmän osavaltioiden ja paikallisviranomaisten ja jopa ulkovaltojen viranomaisia. Niihin osallistui 250 liittovaltion, osavaltion ja paikallista virastoa, yritystä ja vapaaehtoisryhmää sekä 23 000 osallistujaa. Toinen simulaatio vuonna 2003 toi mukaan Kanadan hallituksen, ja kolmas vuonna 2005 koordinoitiin Kanadan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa.
  •  SCL 2005 simulaatio oli yksityisen sektorin tapahtuma Yhdistyneen kuningaskunnan vuotuisessa sotilasteknologian esittelytilaisuudessa. Siihen osallistui tutkijoita, jotka näkivät merkkejä siitä, että isorokkoepidemia uhkasi, mutta tiesivät, etteivät he pystyisi vakuuttamaan väestöä noudattamaan sulkutoimia pelkästään tällä perusteella. Mediayhtiö astuu pelastusoperaation pariin ja levittää valheita, joiden mukaan myrkyllisten kemikaalien pilvi olisi päästetty valloilleen. Tämä saa sitten väestön noudattamaan sääntöjä.
  • Vuonna 2010 Rockefellerin rahoittamassa ”Lockstep”-simulaatiossa uudenlainen influenssakanta saa maailman johtajat määräämään pakolliset maskit ja lämpötilatarkastukset. Ja sitten tämä hyytävä kappale: ”Jopa pandemian hälvettyä tämä kansalaisten ja heidän toimintojensa autoritaarisempi valvonta ja tarkkailu jatkui ja jopa voimistui. Suojellakseen itseään yhä globaalimpien ongelmien leviämiseltä – pandemioista ja kansainvälisestä terrorismista ympäristökriiseihin ja kasvavaan köyhyyteen – johtajat eri puolilla maailmaa ottivat tiukemman otteen vallasta.”
  •  MARS 2017 -simulaatio laajensi skenaariosuunnittelun globaaliin mittakaavaan. Gates-säätiö, Rockefeller-säätiö, Maailmanpankki, WHO ja Robert Koch-instituutti tekivät yhteistyötä johdattaakseen G20-maiden (Euroopan unioni ja 19 rikkainta EU:n ulkopuolista maata) ministerit simulaation läpi, jossa syyllisenä oli ”vuoristoihin liittyvä hengitystievirus” (MARS).
  •  SPARS 2017 simulaation kutsui koolle Gates Johns Hopkinsin terveysturvakeskuksessa. Paikalla oli muun muassa kaksi henkilöä CIA:n In-Q-Telistä ja Matthew Shearer Johns Hopkinsista, joka myöhemmin oli se, joka löysi ensimmäiset C0V1D-tapaukset Seattlessa. SPARS oli uusi k-virus, ja sen simuloitu pandemia kesti kolme vuotta ja päättyi lopulta kokotemääräyksiin. Mustat, vaihtoehtolääketieteen kannattajat ja nopeasti kasvava kokotteen vastainen liike sanovat, että kokotetta ei ole testattu riittävästi. Tiedotusvälineet ja hallitus tekevät yhteistyötä hiljentääkseen eriävän mielipiteen ja halveksuakseen kokotteen vastustajia. Kesken pandemian käy ilmi, että virus ei olekaan niin tappava kuin CDC oli alun perin ennustanut, mikä vaarantaa kokotteen suosiota entisestään. CDC ja FDA yhdistävät voimansa ja käyttävät pelottelutaktiikkaa kokotusten aikaansaamiseksi. Kun kokote on vuoden ajan vaikuttanut turvalliselta, se alkaa aiheuttaa vakavia neurologisia sivuvaikutuksia. Ne ovat kuitenkin niin harvinaisia, että ne jäävät vähälle huomiolle. Gates kannusti pitämään tätä ”valmistautumisena sotaan”.
  •  Clade X 2018 simulaatio järjestettiin Johns Hopkinsissa, ja siinä käytettiin muuten vaaratonta parainfluenssavirusta, jonka väestökatoa kannattava ryhmä oli geneettisesti muokannut tappavammaksi ja joka vuoti laboratoriosta tarkoituksella. Mukana oli CIA:n, FDA:n, CDC:n ja tiedotusvälineiden edustajia. Yksi heistä oli Susan Brooks, joka oli esittänyt lakiehdotuksen, The Social Media Working Group Act of 2014, jolla perustettaisiin sisäisen turvallisuuden ministeriön yhteyteen sosiaalisen median toimisto, joka helpottaisi sosiaalisen median sensuuria hätätilanteiden aikana.

  • Toukokuussa 2018 Gates perusti yhdessä WHO:n ja Maailmanpankin kanssa Global Preparedness Monitoring Boardin, vakiinnuttamaan simulaatioiden opit, jotta sulkutoimet, pakkomaskit, kotiin jäämistä koskevat määräykset, disinformaatiokampanjat ja piikkimandaatit voitaisiin helposti ottaa käyttöön maailmanlaajuisesti. Fauci on yksi jäsenistä. Toinen sen jäsenistä, Michael Ryan, totesi kesäkuussa 2019, että ”olemme siirtymässä uuteen vaikutuksiltaan suurten epidemioiden vaiheeseen”, joka muodostaisi ”uuden normaalin.”

  • Crimson Contagion 2019 pidettiin vain kymmenen viikkoa ennen kuin ensimmäisten k-tapausten uskotaan nyt levinneen Wuhanissa. Siihen osallistuivat muun muassa Fauci, Kadlec ja silloinen CDC:n johtaja Robert Redfield. Tarkoituksena oli evankelisoida osavaltioiden ja paikallisviranomaisten byrokratiaa skenaariosuunnittelusimulaatioiden opetuksilla. Mukana oli 100 keskusta, 19 liittovaltion ministeriötä ja virastoa, 12 osavaltiota, 15 heimokansakuntaa, 74 paikallista terveysosastoa ja -koalitiota, 87 sairaalaa ja yli 100 terveydenhuollon organisaatiota. Syyllinen oli Kiinasta peräisin oleva uusi influenssavirus, ja se näytti ennustavan k-kriisiä hämmästyttävän hyvin kuolemantapausten määrää myöten.

  • Tapahtuma 201 järjestettiin kaksi kuukautta myöhemmin, lokakuussa 2019. Tämä tapahtui kolme viikkoa sen jälkeen, kun ensimmäisten k-tapausten uskotaan nyt alkaneen kiertää, mutta ennen kuin ne oli selvästi tunnistettu tiedotusvälineissä. Se oli viisi kuukautta ennen kuin WHO julisti pandemian. Tapahtuman järjesti Gates, ja siihen osallistui entinen CIA:n ja NSA:n johtaja, Maailmanpankin, Maailman talousfoorumin, Johns Hopkinsin Bloomberg School of Public Healthin, CDC:n, Kiinan hallituksen, Johnson and Johnsonin ja muiden lääkeyhtiöiden sekä yritysten PR-toimistojen edustajia. Syyllinen oli uusi k-virus. Yhtenä tavoitteena oli sensuroida väitteet, joiden mukaan se olisi vuotanut laboratoriosta. Toisena tavoitteena oli sensuroida lääketeollisuutta syyttävät henkilöt. Kierrätettyjen ideoiden joukossa oli muun muassa ”negatiivisia uskomuksia” paljastavien sosiaalisen median viestien seuranta, tartuntoja ja kuolemantapauksia koskevien tietojen salaaminen ja toisinajattelijoiden pidättäminen ”valeuutisten” levittämisestä.

Tämän lukemisen jälkeen ei pitäisi olla mitään yllättävää siinä, miten nopeasti maailma meni lukkoon reagoidessaan C0V1Diin. Bioturvallisuusvaltion arkkitehdit olivat kouluttaneet hallitusten, yhteisöjen, tiedotusvälineiden ja liike-elämän johtajia reagoimaan näin yli kahdenkymmenen vuoden ajan.

Kun otetaan huomioon, miten yhdenmukaisesti maailma meni lukkoon, Schwartzin Rockefeller-rahoitetun, kyseistä nimeä kantavan raportin sanat ovat vieläkin kylmäävämpiä:

”Jopa pandemian hälvettyä tämä kansalaisten ja heidän toimintansa entistä autoritaarisempi valvonta ja seuranta jatkui ja jopa voimistui. Suojellakseen itseään yhä globaalimpien ongelmien leviämiseltä – pandemioista ja kansainvälisestä terrorismista ympäristökriiseihin ja kasvavaan köyhyyteen – johtajat eri puolilla maailmaa ottivat tiukemman otteen vallasta.”

Taudilla rahastaminen

Tässä tilanteessa globaali lääkekoneisto oli valmiina hyötymään C0V1Dista, ja bioturvavaltio oli valmistautunut kaksikymmentä vuotta käyttämään tällaista kriisiä nousuunsa. Fauci oli tähän mennessä rekrytoitu bioturvallisuusvaltion palvelukseen, ja Gates oli noussut pääarkkitehdin asemaan.

Kokotteet ja lääkkeet noudattivat maailmanlaajuisen lääkejärjestelmän mallia kuin kello:

  • HIV-kokeet Afrikassa muutettiin nopeasti C0V1D-kokotekokeiksi.
  • Liittovaltion virastot panostivat rahaa ja työvoimaa luovuttaakseen immateriaalioikeudet ja voitot Big Pharmalle.
  • Gates puuttui asiaan varmistaakseen, että immateriaalioikeudet pysyvät ”oikeissa” käsissä, jotta köyhiltä mailta veloitettaisiin kokotteista huippuhintaisia summia (joidenkin hyväntekeväisyyteen liittyvien ilmaislahjojen ja alennusten lisäksi).
  • Kaikki mahdolliset hoitomuodot jätettiin aluksi pois, jotta kokotteet saisivat PREP-lain mukaisen vastuuvapausaseman.
  • Poikkeukseksi muodostui remdesivir. Fauci oli vuonna 2017 antanut kuusi miljoonaa dollaria Ralph Baricille, joka tunnetaan gain-of-function -toiminnoista, remdesiviirin kehittämiseksi k-virusten hoidoksi. Gatesilla on 6,5 miljoonan dollarin osakkuus Gileadissa, joka valmistaa sitä. Lääkkeen valmistus maksaa 10 dollaria kappaleelta, ja sitä annetaan 3 000-5 000 dollarilla kappaleelta, mikä on melkoinen voittomarginaali. Remdesiviriä voitiin käyttää, koska se on myöhäisvaiheen ruiskeena vaikeisiin tapauksiin, eikä se häiritse kokotteiden vastuuvelvollisuussuojaa. Ainoastaan tehokas varhaishoito olisi häirinnyt.
  • Patentittomia lääkkeitä, kuten 1vermektiiniä ja hydr0ksikl0rokiinia, vältettiin, jotta saataisiin tilaa uusille patentoiduille lääkkeille, jotka vapautettaisiin markkinoille, kun kokotteen vastuukilpi ei enää olisi ongelma (eli kun p11kki on saatu lasten tai raskaana olevien naisten kokotusohjelmaan).
  • Kokote työnnetään lapsille mahdollisimman nopeasti, jotta vastuukilpi voidaan siirtää vuoden 1986 lakiin. Kun lapset ovat CDC:n aikataulussa, PREP-lain vastuukilpeä ei enää tarvita, ja varhaishoidon lääkkeet ovat vapaata riistaa.
  • Merckin patentti 1vermektiinille päättyi vuonna 1996. Tämän seurauksena 1vermektiini maksaa vain 40 senttiä annosta kohti, joten siitä on luovuttava. Molnupiraviiri, joka on alun perin kehitetty hevosten hevosenkefaliitin hoitoon, perustuu samaan toimintamekanismiin kuin 1vermektiini, ja se tulee ottamaan ’mektiinin paikan, sillä se maksaa 700 dollaria annosta kohti.

Vuonna 2020 työntekijät menettivät 3,7 biljoonaa (tuhatta miljardia) dollaria, kun taas miljardöörit voittivat 3,9 biljoonaa dollaria. Uusia miljardöörejä lyötiin 493, kun taas 8 miljoonaa ihmistä putosi köyhyyteen.

Gates yksin kasvatti varallisuuttaan 23 miljardilla dollarilla.

Tässä kirjassa annetaan monia muitakin esimerkkejä C0V1D-kriisiä ryöstelevistä voitontavoittelijoista.

Paljon pelottavampi tarina on kuitenkin se, miten bioturvavaltio kaappasi kriisin.

L0ckdownit, karanteenit, propagandakampanjat, pakkomaskit, turvavälit, piikkimääräykset sekä kokotteita epäröivien sensurointi ja häpäisy lainattiin nopeasti kahden vuosikymmenen skenaariosuunnittelusta ja otettiin nopeasti käyttöön.

Kaikkea ei ole vielä tehty.

Kuka tarkalleen ottaen hyötyy tästä vallankaappauksesta? Mihin se johtaa?

Skenaariosuunnittelusimulaatioissa on ollut mukavasti mukana CIA:n yhteistyökumppaneita. Peter Schwartzilla, jolla oli yhteyksiä MKUltraan, oli merkittävä rooli simulaatioharjoitusten arkkitehtuurissa. Vuonna 1960 Cornellin Lawrence Hinklen MKUltran puitteissa tekemä tutkimus oli tunnistanut sosiaalisen eristämisen kaikista mielenhallintatekniikoista lupaavimmaksi. He havaitsivat, että sillä oli samanlaisia vaikutuksia kuin jonkun hakkaamisella, nälkään näännyttämisellä tai unen riistämisellä.

Kun otetaan huomioon kasvojen näkemisen rooli sosiaalisessa yhteydessä, ei voi olla miettimättä, onko kansalaisten markitus vain sosiaalisen eristäytymisen jatke.

Kyllä.

Minun on toistettava tässä kolmannen kerran Schwartzin hyytävä lausunto hänen Lockstep-simulaatiostaan vuodelta 2010:

Jopa pandemian hälvettyä tämä kansalaisten ja heidän toimintansa entistä autoritaarisempi ohjaus ja valvonta jatkui ja jopa voimistui. Suojellakseen itseään yhä globaalimpien ongelmien leviämiseltä – pandemioista ja kansainvälisestä terrorismista ympäristökriiseihin ja kasvavaan köyhyyteen – johtajat eri puolilla maailmaa ottivat tiukemman otteen vallasta.

Vaikkei Kennedy käsittele kirjassaan keskuspankkien digitaalisia valuuttoja, uskon kuitenkin, että totalitaarinen käyttäytymistaloustiede, joka on kytketty kaikkeen talouteemme, on seuraava askel tässä ”tiukemmassa otteessa vallasta” syistä, jotka esitin tässä videossa:

Riippumatta siitä, mihin suuntaan ”tiukempi ote vallasta” tarkalleen ottaen kulkee, Kennedy tunnistaa tämän aivan oikein ”marssiksi kohti globaalia poliisivaltiota” ja kehottaa meitä pysäyttämään sen ”käyttämällä moraalista rohkeuttamme”.

Henkilökohtaisia pohdintoja

Arvostan Kennedyn rohkeutta ja rehellisyyttä tämän kirjan kirjoittamisessa. Hän riskeeraa paljon tehdessään tämän, ja minulle hän on sankari.

En kirjoittanut tätä arvostelua kriittiseksi analyysiksi, vaan keinoksi sulatella itselleni ja esittää teille, mitä olin oppinut kirjasta. Tämä kirja oli herkuleaaninen työ, joka kirjoitettiin, koska aika on vähissä. En voi kuvitella, että kaikki kirjassa olevat asiat tai kaikki tässä uudelleen esittämäni faktat pitäisivät paikkansa. Yhtäkään kirjaa ei kirjoiteta ilman virheitä. Saatan julkaista ajan salliessa jatkokirjoituksia, joissa tarkastelen kirjan väitteitä kriittisesti, alkaen niistä, joista minulla on eniten asiantuntemusta, biologian rintamalla.

Kuten alussa kirjoitin, tämä kirja-arvostelu edustaa maailmaa sellaisena kuin sen näen, kun katson sitä Kennedyn linssin läpi. Uskon, että tämän kirjan selittävällä linssillä on ratkaiseva arvo ja että sitä on ehdottomasti levitettävä laajalle.

On monia asioita, joita en ole ennen ymmärtänyt, ja jotka vain Kennedy pystyy tekemään järkeenkäyviksi. Esimerkiksi syyt siihen, miksi piikkiä painostetaan niin kovasti lapsille: siinä ei ole mitään lääketieteellistä järkeä taudissa, joka vaikuttaa ensisijaisesti vanhoihin ihmisiin ja joka ei ole koskaan tappanut yhtään lasta, jolla ei olisi ollut vakavia terveysongelmia ennestään. Mutta siinä on täydellistä järkeä, kun tajuaa, että se siirtää vastuunsuojaa PREP-laista vuoden 1986 lakiin, jotta 700 dollaria annoksesta maksava 1vermektiini-imitantti voidaan vapauttaa myyntiin.

Yksi asia, joka oli askarruttanut minua viimeisen vuoden ajan: miten koko maailma yhtäkkiä innostui maskeihin? Tästä tuli vain yhä hämmentävämpää, kun sain tietää, että ennen k-tautia oli yhdeksän satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta joiden mukaan naamarit eivät estä influenssan tarttumista. Kun Faucin sähköpostiviestit tulivat julki ja osoittivat hänen aidosti uskovan, että naamarit olivat hyödyttömiä pandemian alussa, tämä sai minut vielä enemmän ymmälleni. Miten hän omaksui niin nopeasti päinvastaisen mielipiteen, vaikka sen tueksi oli saatu vain heikointa näyttöä? Minusta alkoi tuntua siltä, että jonkun on täytynyt napauttaa häntä olkapäähän ja sanoa: ”Nyt tehdään maskeja.”

Nyt minulla on vastaukseni: tiedusteluyhteisö ja bioturvallisuuden valtiolliset puolestapuhujat tekivät kahden vuosikymmenen ajan skenaariosuunnittelusimulaatioita, joissa pakkomaskitusta käytettiin yleisenä osana epidemian torjuntaa ja ihmisten indoktrinoimista kriisitietoisuuteen.  Sitä suunniteltiin kaksikymmentä vuotta etukäteen.

Todellisuudessa tämä kirja jopa korostaa paljon terävämmin C0V1D-vastatoimien ja Obaman hallinnon aikana tapahtuneen raakamaitoon ja ”yksityiseen ruokaan” kohdistuneen militaristisen hyökkäyksen välistä suhdetta. Tiesin, että nämä liittyivät jotenkin toisiinsa, mutta minulla ei ollut aavistustakaan siitä, miten systemaattista nousevan bioturvallisuusvaltion skenaariosuunnittelu oli ollut. Se, että skenaariosuunnittelu kattoi George W. Bushin, Obaman ja Trumpin vuodet ja että siinä oli johdonmukainen lähestymistapa militaristisen autoritaarisuuden käyttämiseen yleisenä vastauksena mikrobien aiheuttamaan uhkaan, teki yhtäkkiä kaikesta ymmärrettävää.

Epäilemättä monet eivät pääse tämän arvostelun otsikon ohi, koska Kennedy on ”salaliittoteoreetikko” ja ”anti-va**er”.

En voi nähdä sitä Kennedyn motiivina.

Pikemminkin näen Kennedyn piikkiturvallisuuden ja -vastuun puolustamisen luonnollisena jatkeena hänen pitkäaikaiselle aktivismilleen, joka liittyy siihen, että suuret teollisuudenalat kaappaavat sääntelyvirastoja. Hän selittää sen näin:

40-vuotinen urani ympäristön ja kansanterveyden puolestapuhujana antoi minulle ainutlaatuisen ymmärryksen ”sääntelyn kaappauksen” korruptoivista mekanismeista, eli prosessista, jossa sääntelyviranomaisesta tulee sen toimialan edunsaaja ja -ajaja, jota sen on tarkoitus säännellä. Vietin neljä vuosikymmentä haastaen oikeuteen Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirastoa (EPA) ja muita ympäristöviranomaisia paljastaakseni ja korjatakseni korruptoituneen ”sweetheart-suhteen”, jonka vuoksi sääntelyviranomaiset ovat niin usein sängyssä sääntelemiensä saastuttavien teollisuudenalojen kanssa. Sadoista nostamistani kanteista ehkä neljännes kohdistui sääntelyviranomaisiin, jotka tekivät laittomia myönnytyksiä Big Oilille, King Coalille ja kemikaali- ja maatalousalan saastuttajille, jotka olivat vallanneet heidän lojaalisuutensa. Luulin tietäväni kaiken sääntelyn kaappaamisesta ja että olin varustanut itseni asianmukaisella kyynisyyden kilvellä. Olin kuitenkin väärässä. Siitä hetkestä lähtien, kun astuin vastahakoisesti mukaan piikkikeskusteluun vuonna 2005, tajusin hämmästyneenä, että lääketehtaiden ja valtion terveysvirastojen välisten syvien taloudellisten kytkösten kaikkialle ulottuva verkosto oli kuin ”sääntelyn kaappaus” steroideilla.

Tämä vaikuttaa minusta täysin rehelliseltä kuvaukselta hänen motiiveistaan.

Kennedy tarkastelee salaliittoteorioita kuten mitä tahansa teoriaa: tulee olla ennakkoluuloton, mutta skeptinen; tarkastella todisteita, arvioida niiden uskottavuutta ja totuuden todennäköisyyttä todisteiden perusteella.

Kennedy kysyy esimerkiksi, miksi vaaleilla valitut afrikkalaiset johtajat kuolivat C0V1D:iin seitsenkertaisesti verrattuna siihen, mitä heidän demografisten ominaisuuksiensa perusteella voisi odottaa. ”En kannata teoriaa, jonka mukaan nämä miehet murhattiin”, hän kirjoittaa, ”enkä myöskään hylkää tällaista spekulaatiota suoralta kädeltä”. Hän ottaa huomioon länsimaisten tiedustelupalveluiden pitkän historian afrikkalaisten johtajien salamurhista ja CIA:n tekemän laajan tutkimuksen luonnollista kuolemaa jäljittelevistä salamurha-aineista. Hän jättää kysymyksen avoimeksi.

Sen vuoksi, että salaliitot ovat todellisia ja salaliittoteoriat voivat olla tosia tai vääriä, ”salaliittoteoriaa” ei voi käyttää rationaalisen keskustelun yhteydessä hylkäävänä terminä.

Tukeudun lämpimästi Kennedyn tasapuoliseen lähestymistapaan salaliittoteorioihin.

Jos pidit tästä arvostelusta, suosittelen myös kahta muuta kirjoittamaani arvostelua. Lily Kayn The Molecular Vision of Life teos käsittelee sitä, miten Rockefeller-säätiö muokkasi molekyylibiologian tieteen palvelemaan eugeniikkaa, väestövalvontaa ja sosiaaliseen kontrolliin liittyviä tavoitteitaan.   David Gumpertin Life, Liberty, and the Pursuit of Food Rights käsittelee Obaman aikakauden militaristista hyökkäystä raakamaitoa ja yksityistä ruokaa vastaan.

Olen täysin samaa mieltä Kennedyn kanssa siitä, että koemme ”marssia kohti globaalia poliisivaltiota”, ja kiitän hänen rohkeuttaan kertoa tämä tarina.

”Nähdään barrikadeilla”, hän päättää.

Totta hitossa hän näkee minut siellä.

Näemme sinut siellä?

2 Kommenttia

  1. Miksi Fauci käänsi kelkkansa maskiasiassa, vaikka tiesi jo silloin, että hengityssuojat ovat tehottomia?
    Selitys ei ole se, ettei koronakampanjassa ole ylipäätään edetty tosiasioiden pohjalta. Psykologiseen operaation, jolla ohjataan ihmisten käyttäytymistä (kohti piikityksiä), maskit – kuten kaikki muutkin rajoitustoimet – sen sijaan sopivat hyvin. Ne ovat voimakas signaali, että kyse on vakavasta kulkutaudista, ”poikkeuksellisen vaarallisesta viruksesta”, kuten EU maaliskuussa 2020 virallisesti linjasi.
    Maskinaamojen näkeminen kaikkialla ympärillä ruokki osaltaan joukkoharhaa, vahvisti pelkoreagointia ja laumakäyttäytymistä, mitä tavoiteltiinkin. Ja kun tämä käyttäytymismalli on saatu päälle, sen ylläpitäminen on varsin helppoa. Voi olla, että jossakin vaiheessa jotkut tulevat kaipaamaan maskeja ja kokevat vierotusoireita! Pohjatyö vastaaville (tuleville) operaatioille on joka tapauksessa tehty.

    1. Jep, Suomessakin on joitain toimia ihan julkisestikin perusteltu ”kriisitietoisuuden lisäämisellä”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.