Korvaisin haitallisen agaven ravitsevalla, ja silti ihan yhtä edullisella kookossokerilla. That’s it. Niin Four Sigma Foods tekee, loistavissa Xoco-tuotteissaan. Ei vaikeaa, ei mitään salaista. Kookossokereitakin on hieman erilaisia, ja hyvin läheltä liippaa myös ”palmusokeri”, ja kaikki ne maistuvat hyvälle ja jättävät aika jees olon vaikka vähän enemmänkin kiskoisi sitä makeaa.

Vaikka terveyskaupan tuotteessa lukisi ”raw” tai sitä mainostettaisiin raakana, se saattaa silti olla käynyt läpi vaikka kymmeniä toinen toistaan rajumpia teollisia käsittelyitä. Suurteollisuus toimii niin: ne pyrkivät valehtelemaan aina kun se on sallittua (eli kun sitä ei ole erikseen lailla kielletty), ja usein silloinkin kun se on kielletty. Katteet ylös, ja mitä isommat katteet, sitä enemmän saa ostettua niin päättäjiä, virastoja kuin ennen kaikkea medioitakin puolelleen, jolloin totuudella ei olekaan enää niin merkitystä. Kuvio kasvaa vain niin kauan kuin ihmiset ovat valmiita tekemään täysin tiedottomia ostopäätöksiä pelkkien mainosten (tai muun maksetun viestinnän) perusteella – ja kääntyy kun ihmiset alkavat tukea firmoja jotka tukevat alkutuottajaa ja laaturaaka-aineiden toimittajaa ja laadukasta logistiikkaa eikä vain viestintätoimiston imagokonsultteja.

Yhtenä vaihtoehtona voisi olla aito intiaanisokeri – tai vaikka jopa kaikkien yllämainittujen yhdistelmä. Voi heittää sekaan halutessaan hieman myös kotimaista koivusokeria – sen verran vähän ettei hinta (tai myöskään laksatiiviset vaikutukset) pääse vielä nousemaan.

Jauheisiin halutaan jauhemainen makeuttaja, joten miksi valita joku huonolaatuinen siirappi, joka täytyy vielä jollain kikkailuilla saada agave-jauheeksi? Samalla tavalla ihmettelen, miksi osa valmistajista käyttää marja- ja viherjauheissaan MCT-jauhetta, jossa öljyinen öljy on saatu jauheeksi lisäämällä siihen ainakin kaseiinia, joka ei ole kaikkein siistein juttu, ja maistuu pahalle, eikä tunnu kovin hyvälle kehossa. Kun onhan meillä kiinteitäkin rasvoja, jotka maistuvat hyvälle ja jotka saa helposti vaikka minkälaiseksi jauheeksi; etunenässä kaakaovoi – joka ei edes ole ihan kauheasti MCT-öljyä kalliimpaa, ja varmasti kaikilla hintatasoilla laatuun nähden parempaa, jos verrataan kaseiinitäytteiseen öljyjauheeseen.

Agave kannattaa aina ja kaikissa tuotteissa korvata jollain paremmalla makeuttajalla. Jos haluat nestemäistä siirapinkorvaajaa, valitse laadukas ja silti edullinen hunaja – tai jos hinnalla ei niin väliä, testaa myös herkullinen vaahterasiirappi. Laadukasta hunajaa pidän parempana ja terveellisempänä, mutta joskus vaahtera saattaa sopia makuun tai koostumukseen vielä paremmin. Jos haluat jauhetta, valitse jokin raffinoimaton sokeri, koivuksylitoli, tai vaikka useamman yhdistelmä. Ja jos haluat jotain jossa ei ole entsyymejä tai elämää kuten hunajassa, mutta kuitenkin oikeasti alhainen glykeeminen indeksi, kokeile kookosnektareita. Kaupan päälle saat paljon hyviä ravinteita, usein hieman vaahteraa edullisempaan hintaan.

Big Tree coconut nectar

Paremman makeutuksen lisäksi kiinnittäisin Totalissa huomiota omena-jauheen laatuun, jossa ei ollut mainintaa luomusta. Ja ”luontaisen omena-aromin” alkuperän haluaisin tietää. Moni laatufirma käyttää alalla jo aitoja CO2-extractoituja eteerisiä öljyjä, mutta joskus luontainen aromi saattaa tarkoittaa jotain muuta kuin hyvää juttua.

Tottakai läheisemmässä yhteistyössä selvittäisin jokaisen raaka-aineen kohdalta mistä se tulee, mitä kaikkea sille ihan oikeasti tehdään tai tapahtuu matkan varrella, ja onko siinä toivottuja tai luvattuja tehoja tallella vielä kotiovellakin. Ennen kaikkea maistelisin kaikkia raaka-aineita sellaisenaan, tuotannon jokaisessa vaiheessa. Harmillisen usein jokin näyttää mainospuheissa hyvälle, mutta sitten on alkuperän ja/tai logistiikkaketjun osalta niin täynnä laatua heikentäviä ja katteita kohottavia kompromisseja kuin ikinä kyetään keksimään. Siksi ostan lähinnä vain firmoilta, joiden tiedän tavoittelevan bisneksellä hyvää laatua, eikä ainoastaan laadun mielikuvalla hyvää bisnestä.

Agave-makeutuksen lisäksi Totalissa jonkin verran tökkii pahanmakuinen stevioglykosidi. Moni hurrasi, kun EU päätti sallia vihdoin stevian käytön elintarvikkeiden makeutuksessa. Mutta riemu oli lähes täysin turha, koska isossa koneistossa jyrää isot koneistot, ja Stevian esiinmarssi ei ollut mikään ruohonjuuritason voitto, vaan CocaColan tarve saada jotain vähemmän myrkyllistä aspartaamin tilalle, kun aspartaamista alkoi tulla liikaa aivovaurioita asiakkaille – jopa niin paljon että se alkoi haitata jopa bisnestä. CocaCola yhdessä EU:n kanssa ei tietenkään halunnut sallia aitoa steviaa, vaan suurteollisuuden standardimalleihin paremmin soveltuvan ”stevioglykosidin”, joka maistuu ns. vehkeelle ja tekee monet tämän päivän terveystuotteet jotenkin luotaantyöntäviksi. Four Sigma Foodsin sieniannospusseista tykkään ihan hirmuisesti – mutta heti kun käytän niitä enemmän tai säännöllisemmin, ne alkavat tökkiä, ja syy on stevioglykosidissa. Onneksi stevioglykosidillekaan ei oikeasti ole missään tilanteessa mitään tarvetta, koska maailma on täynnä niin erinomaisia, herkullisia ja aidosti ravitsevia makeuttajia – joita voi käyttää tai yhdistellä joka makuun, tarpeeseen, reseptiin ja annospussiin.

 

Mitä tällä hetkellä suosittelisin Total 25 tilalle?

Sen täytyisi olla yhtä valmis, helppo ja monipuolinen – ja vieläpä hyvänmakuinen. Tässä mielessä ei Voimaruoan veroista ihan vielä ole, vaikka osa pääsee jo lähelle:

* laadullisesti fanitan eniten Terranovaa ja HealthForcea. Minun valmissekoitus-valintani on edelleen Healthforcen monipuolinen Vitamineral Green, ja myös saman firman simppelimpi viherjauhe Greener Grasses.

* puhtaasti viherjauheena tykkään myös Puhdistamon Supervihreästä – ja luultavasti Foodinin viherjauheseos on hyvä myös.

* jopa Cocovin Fitfarm Super Mix taitaa olla nykyään hyvinkin jees kaikin puolin, samoin Cocovin Marjaisa.

*Ambronite parantaa koko ajan.

 Ambronite tiimi

 

Näissä suosituksisssa olen käyttänyt kriteeriä ”mitä suosittelisin tyttöystävälle” – joka ei välitä ihmeemmin ”hifistelystä” mutta jonka hyvinvointi ja arjen toimivuus on minulle tärkeää. En haluaisi tarjota hänelle mitään minkä sisällöstä jopa puolet on jotain mikä tiedetään ei pelkästään ravitsemuksellisesti turhaksi vaan jopa haitalliseksi – mutta Vitamineral Green ja Greener Grasses kyllä katoaa parempiin suihin vaikkei se olekaan yhtä matka-kätevissä eväs-annospusseissa ja makukin sellaisenaan aika ”vihreä”. Jokainen meistä syö päivän aikana jotain makeaa, jota on helppo tasapainottaa jollain vihreällä ja ”pahanmakuisella” jota jääkaapista löytyy. Ja kun keho huomaa, miten hyvästä ja tärkeästä asiasta on kyse, alkaa keho jotenkin kierosti kaipaamaan sitä viherjauhetta; niin hullulta kuin se kuulostaakin, siihen Greener Grassessiin tai Supervihreään tulee jopa pieni himo; pelkkä hedelmäsmoothie sellaisenaan alkaa maistumaan liian yksipuoliselle, kun kroppa tietää jo paremmasta, ja haluaa sen tasapainoisen tilan.

Total-kaksvitosella on paikkansa markkinoilla niille jotka haluavat ”kaikki olennaiset superfoodit” samassa paketissa ja valmiiksi makeutettuna – eli parhaassa tapauksessa Total voi olla mitä mainioin sisäänheittotuote, kunhan korjaavat reseptiä vielä sen verran että hyödyt taatusti ylittää haitan. Toivon, että muut ottavat mallia erinomaisesta tuotteistuksesta, ja myös Voimaruoka vaihtaa agaven johonkin ravitsevampaan ja vähemmän raffinoituun.

Seuraavassa postauksessa kerron lisää sokereiden eroista ja parhaiden makeuttajien valinnasta.

Pin It on Pinterest

Share This