JEFFREY A. TUCKER   TAMMIKUUN 13. 2022 

Jeremy Farrar on entinen Oxfordin yliopiston professori ja Wellcome Trustin johtaja, joka on erittäin vaikutusvaltainen lääketieteellisen tutkimuksen valtiosta riippumaton rahoittaja Britanniassa ja suuri sijoittaja piikkifirmoissa.

Jotkut pitävät Farraria Ison-Britannian Anthony Faucina. Hänellä oli paljon tekemistä p*ndemian torjunnan kanssa, ja sormensa pelissä myös lockdowneissa. Koko p*ndemian ajan hän on ollut yhteydessä kollegoihinsa ympäri maailmaa. Hän on kirjoittanut kirjan (se ilmestyi heinäkuussa 2021, mutta se on luultavasti kirjoitettu keväällä) kokemuksistaan p*ndemiasta.

 Arvostelin sen jo. 

Yleisesti ottaen kirja on kaoottinen, ja siinä kannatetaan voimakkaasti sulkutoimia esittämättä koskaan selkeitä perusteluja sille, miksi ja miten lockdowneista päästään koskaan ulos. Vannon, että tämän kirjan voi lukea huolellisesti alusta loppuun, eikä tiedä p*ndemioista ja niiden kulusta yhtään enempää kuin alussa. Tässä mielessä kirja on surkea epäonnistuminen, mikä luultavasti selittää, miksi siitä puhutaan niin vähän.

Tästä huolimatta kirja on paljastava muillakin tavoin, joista osaa en käsitellyt arvostelussani. Farrar esittelee huolellisesti epidemian alkuvaiheet, mukaan lukien hänen, Faucin ja muiden huolen siitä, ettei v1rus olisikaan luonnollista alkuperää. Tauti saattoi luotu laboratoriossa ja vuotanut ulkomaailmaan, vahingossa tai tahallaan. Tämä epäilys on joidenkin kirjan oudoimpien lauseiden taustalla, joita lainaan tässä:

Tammikuun toisella viikolla aloin ymmärtää tapahtumien laajuuden. Minulle tuli epämiellyttävä tunne siitä, että osa tiedosta, jota tutkijat ympäri maailmaa tarvitsevat tämän uuden taudin havaitsemiseksi ja torjumiseksi, ei tullut julkisuuteen niin nopeasti kuin se olisi voinut. En tiennyt sitä silloin, mutta edessä olisi muutama jännittävä viikko.

Noiden viikkojen aikana uuvuin ja pelästyin. Minusta tuntui kuin eläisin jonkun toisen elämää. Tuona aikana tein asioita, joita en ollut koskaan aiemmin tehnyt: hankin kertakäyttöisen puhelimen, pidin salaisia kokouksia ja vaikeita salaisuuksia. Kävin surrealistisia keskusteluja vaimoni Christianen kanssa, joka suostutteli minut kertomaan läheisillemme, mitä oli tekeillä. Soitin veljelleni ja parhaalle ystävälleni antaakseni heille väliaikaisen numeroni. Hämärissä keskusteluissa hahmottelin mahdollisuutta uhkaavasta maailmanlaajuisesta terveyskriisistä.

”Jos minulle tapahtuu jotain lähiviikkoina”, sanoin heille hermostuneena, ”tahdon teidän tietävän nämä asiat.”

Kuulostaa trillerielokuvalta! Hävitettävä puhelin? Salaisia tapaamisia? Mitä h****a täällä tapahtuu? Jos v1rus olisi todella vapaana ja kansanterveydellinen kriisi uhkaisi, miksei ensimmäisenä ajatuksenasi ollut kirjoittaa siitä, kertoa yleisölle kaikki tietosi, informoida kaikkia kansanterveysviranomaisia ja ryhtyä etsimään hoitomuotoja, jotka voivat pelastaa ihmishenkiä? Miksi ette heti tutkisi riskin demografisia tekijöitä ja tiedottaisi ihmisille ja instituutioille parhaista mahdollisista vastatoimista?

Mitä hittoa tämä salailu on? Vaikuttaa huonolta alulta vastuulliselle julkiselle politiikalle.

Seuraavassa luvussa Farrar paljastaa taustoja kummalliselle kiihkoilulle:

Tamikuun 2020 viimeisellä viikolla näin yhdysvaltalaisten tutkijoiden sähköpostikeskustelun, jossa väitettiin, että virus näytti melkeinpä suunnitellulta tartuttamaan ihmissoluja. Uskottavat tiedemiehet uskoivat kauhistuttavaan mahdollisuuteen vahingossa tapahtuneesta vuodosta laboratoriossa tai tahallisesta levittämisestä….

Vaikutti suurelta yhteensattumalta, että k-virus ilmaantui Wuhanissa, kaupungissa, jossa on v1ruslaboratorio. Voisiko uudella k-v1ruksella olla jotain tekemistä ”gain of function” (GoF) -tutkimusten kanssa? Näissä tutkimuksissa v1ruksia muokataan tarkoituksellisesti niin, että niistä tulee tarttuvampia ja/tai vaarallisempia, ja sitten niitä käytetään nisäkkäiden, kuten frettien, tartuttamiseen, jotta voidaan seurata, miten muunnettu v1rus leviää. Tutkimukset tehdään huippuluokan eristyslaboratorioissa, kuten Wuhanissa. Frettien tartuttamat v1rukset voivat tarttua myös ihmisiin, mikä on juuri se syy, miksi fretit ovat hyvä malli ihmisen tartunnan tutkimiseen. G0F-tutkimuksiin liittyy kuitenkin aina pieni riski siitä, että jokin menee pieleen: v1rus pääsee vuotamaan ulos laboratoriosta tai tarttuu tutkijaan, joka sitten menee kotiin ja levittää sitä….

Uusi k-v1rus ei ehkä olekaan niin uusi. Se on saatettu kehittää vuosia sitten, laittaa pakastimeen ja joku on ehkä hiljattain ottanut sen pois ja päättänyt työstää sitä uudelleen. Ja sitten tapahtui ehkä… onnettomuus? Laboratoriot voivat toimia vuosikymmeniä ja säilyttää näytteitä niinkin kauan. Vuonna 2014 Marylandissa Yhdysvalloissa sijaitsevasta laboratoriosta löydettiin kuusi vanhaa pulloa, joissa oli pakastekuivattua variolav1rusnäytettä, joka aiheuttaa isorokkoa. Vaikka näytteet olivat peräisin 1950-luvulta, ne olivat edelleen positiivisia variola-dna:n suhteen. Jotkin v1rukset ja mikrobit ovat hämmentävän sitkeitä. Se kuulosti hullulta, mutta kun pääsee ajattelutapaan kiinni, on helppo yhdistää toisiinsa asioita, jotka eivät liity toisiinsa. Alat nähdä kaavan, joka on olemassa vain oman ennakkoluulosi vuoksi. Minun lähtökohtainen ennakkoluuloni oli, että pidin outona eläimistä ihmisiin leviävään jutun leviämistä – kaupungissa, jossa on biolaboratorio. V1ruksen genomisekvenssissä oleva alue, jota kutsutaan furiinin pulkkomiskohdaksi (”Furin cleavage site”), liittyy v1ruksen epäluonnolliseen tartuntakykyyn. Tämä kulovalkean tavoin leviävä uusi v1rus näytti lähes suunnitellulta tartuttamaan ihmisen soluja…

Ajatus siitä, että epäluonnollinen, erittäin tarttuva taudinaiheuttaja olisi voinut vapautua joko vahingossa tai tarkoituksella, katapultoi minut maailmaan, jossa olin tuskin liikkunut aiemmin. Tämä vaati tutkijoilta kiireellistä huomiota – ja asia oli myös turvallisuus- ja tiedustelupalvelujen alaa.

Kun kerroin Elizalle uuden k-v1ruksen alkuperää koskevista epäilyistä, hän neuvoi, että kaikkien arkaluonteisiin keskusteluihin osallistuvien olisi nostettava varovaisuuttaan turvallisuussyistä. Meidän tulisi käyttää eri puhelimia, välttää asioiden laittamista sähköposteihin ja luopua normaaleista sähköpostiosoitteistamme ja puhelinkontakteistamme.

Muistakaa, että puhumme nyt tammikuun viimeisestä viikosta. Maailman huippuasiantuntijat elivät pelossa, että kyseessä oli todellakin laboratoriovuoto ja ehkäpä tarkoituksellinen vuoto. Tämä kulutti heidät täysin, koska he tiesivät hyvin, että jos tämä olisi totta, voisimme nähdä jotain, joka olisi lähellä maailmansotaa. Ja sitten nousee esiin kysymys vastuusta.

Siirrytään seuraavaan lukuun:

Seuraavana päivänä otin yhteyttä Tony Fauciin v1ruksen alkuperää koskevista huhuista ja pyysin häntä puhumaan Kristian Andersenin kanssa. Olimme yhtä mieltä siitä, että joukko asiantuntijoita oli saatava tutkimaan asiaa kiireellisesti. Meidän oli saatava tietää, oliko v1rus peräisin luonnosta vai oliko se tarkoituksellisen kasvatuksen tulos, jota seurasi joko vahingossa tai tahallisesti tapahtunut levittäminen Wuhanin v1rologian instituutin BSL-3-laboratoriosta.

Fauci lisäsi, että riippuen asiantuntijoiden ajatuksista, asiasta olisi kerrottava FBI:lle ja MI5:lle. Muistan hermostuneeni hieman henkilökohtaisen turvallisuuteni puolesta niihin aikoihin. En oikein tiedä, mitä pelkäsin. Äärimmäinen stressi ei edistä järkevää ajattelua tai loogista käyttäytymistä. Olin uupunut siitä, että olin elänyt kahdessa rinnakkaisessa universumissa: jokapäiväisessä elämässäni Lontoossa ja sitten palattuani Oxfordiin kävin öisin salaisia keskusteluja ihmisten kanssa, jotka asuivat eri puolilla maailmaa.

Eddie Sydneyssä oli töissä kun Kristian Kaliformiassa nukkui, ja päinvastoin. Tuntui kuin työskentelisin 24 tuntia vuorokaudessa. Meille soitettiin läpi yön puheluita kaikkialta maailmasta. Christiane piti löyhästi päiväkirjaa ja kirjasi 17 puhelua yhden yön aikana. Oli vaikea päästä eroon yöllisistä puheluista, jotka koskivat laboratoriovuodon mahdollisuutta, ja mennä takaisin nukkumaan.

Minulla ei ollut koskaan aiemmin ollut univaikeuksia, mikä johtuu siitä, että olen työskennellyt urani ajan lääkärinä tehohoidon ja lääketieteen parissa. Mutta tämän uuden v1ruksen aiheuttama tilanne ja sen alkuperää koskevat synkät kysymysmerkit tuntuivat henkisesti ylivoimaisille. Kukaan meistä ei tiennyt, mitä tapahtuisi, mutta tilanne oli jo kärjistynyt kansainväliseksi hätätilanteeksi. Kaiken lisäksi vain mutama meistä – Eddie, Kristian, Tony ja minä – tiesimme nyt arkaluontoisia tietoja, jotka todeksi osoittautuessaan saattaisivat käynnistää kokonaisen tapahtumasarjan, joka olisi paljon meitä suurempi. Tuntui kuin myrsky olisi nousemassa, jonka voimat ylittivät kaiken kokemani ja jota kukaan meistä ei voinut hallita.

No, siinäpä se. Oliko koskaan epäilystäkään siitä, että Fauci ja muut olivat pelon vallassa siitä, että kyseessä oli heidän omien kollegojensa ja ystäviensä laboratoriovuoto Wuhanissa? Onko hän kiistänyt tämän? En ole varma, mutta tämä Farrarin kertomus on aika erikoinen todiste siitä, että viruksen alkuperän selvittäminen oli näiden virallisten ja vaikutusvaltaisten tiedemiesten suurin huolenaihe tammi-helmikuun loppupuolella. Sen sijaan, että he olisivat miettineet sellaisia asioita kuin ”miten voimme auttaa lääkäreitä hoitamaan potilaita?” ja ”ketkä ovat alttiita tälle virukselle ja mitä meidän pitäisi sanoa siitä?”, he keskittyivät viruksen alkuperän selvittämiseen ja sen salaamiseen yleisöltä, mitä he tekivät.

Jälleen kerran, en tulkitse asioita tässä. Lainaan vain sitä, mitä Farrar sanoo omassa kirjassaan. Hän kertoo, että hänen kuulemansa asiantuntijat olivat 80-prosenttisen varmoja siitä, että virus oli peräisin laboratoriosta. He kaikki sopivat verkkokokouksen 1. helmikuuta 2020.

Patrick Vallance ilmoitti epäilyistä tiedustelupalveluille; Eddie tekisi saman Australiassa. Tony Fauci kopioi mukaan Francis Collinsin, joka johtaa Yhdisvaltain kansallista terveysinstituuttia (NIH). NIAID, National Institute of Allergy and Infectious Disease, jota Fauci johtaa, on osa NIH:ta. Fauci ja Collins ymmärsivät, miten arkaluontaista asia oli..

Seuraavana päivänä keräsin kaikkien ajatuksia, myös Michael Farzanin kaltaisten ihmisten, ja lähetin sähköpostia Tonylle ja Francikselle: ”Spektrillä, jossa 0 on luonnollinen alkuperä ja 100 on labravuoto – olen rehellisesti sanottuna 50:ssä! Veikkaan, että asia pysyy epäselvänä, ellei Wuhanin laboratorioon päästä – ja arvelen, että se on epätodennäköistä.”

Nämä keskustelut ja tutkimukset jatkuivat koko helmikuun ajan. Tämä selittää niin paljon siitä, miksi terveysviranomaiset niin monissa maissa siirtyivät paniikkitilaan sen sijaan, että olisivat suhtautuneet rauhallisesti kehittyvään kansanterveysuhkaan. He käyttivät kaiken energiansa viruksen alkuperän selvittämiseen. Pelkäsivätkö he, että heidät voitaisiin sotkea asiaan taloudellisten siteiden vuoksi? En tiedä, eikä Farrar puutu siihen.

Siitä huolimatta heiltä kesti kokonainen kuukausi, ennen kuin tämä pieni ryhmä sai lopulta aikaan lopulliselta vaikuttavan artikkelin, joka ilmestyi Nature-lehdessä: The proximal origin of S@RS-C0V-II. Julkaisupäivä oli 17. maaliskuuta 2020. Se oli seuraava päivä sen jälkeen, kun Yhdysvalloissa ilmoitettiin lockdowneista. Nyt tiedämme, että artikkeli oli kirjoitettu jo 4. helmikuuta, ja se kävi läpi useita luonnoksia tulevien viikkojen aikana, mukaan lukien Anthony Faucin itsensä tekemät muokkaukset. Asiakirjasta on sittemmin keskusteltu hyvin laajasti. Se tuskin oli viimeinen sana.

Jälkikäteen ajateltuna laboratoriovuodon ajatukseen liittyen minua hämmästyttää eniten seuraava asia. Kriittisimpinä viikkoina ennen v1ruksen ilmeistä leviämistä kaikkialla Yhdysvaltojen koillisosassa, mikä johti uskomattomaan verilöylyyn hoitokodeissa, koska törkeästi epäonnistuttiin haavoittuvien suojelemisessa ja jopa tartutettiin heitä tahallaan. Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansanterveysviranomaiset eivät olleet keskittyneet asianmukaiseen terveydenhuoltovastuuseen vaan pelkäämään sitä, että virus oli todennäköisesti ihmisen tekemä Kiinassa.

He pohtivat asiaa salassa. He käyttivät kertakäyttöisiä puhelimia. He puhuivat vain luotetuille kollegoilleen. Tämä jatkui yli kuukauden ajan tammikuun 2020 lopusta maaliskuun alkuun. Tässä tapauksessa ei ole niinkään kyse siitä, oliko v1rus peräisin laboratoriovuodosta vai ei; ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö Farrar, Collins, Fauci ja kumppanit olisi pitäneet sitä jopa todennäköisenä, ja he käyttivät aikaansa ja energiaansa suunnitellakseen tarinan spinnausta. Tämä pelko vei heidät täysin mukanaan juuri sillä hetkellä, kun heidän tehtävänään oli miettiä parasta kansanterveydellistä vastausta.

Ehkä heidän olisi pitänyt käyttää aikaa totuuden kertomiseen sellaisena kuin he sen tiesivät? Selittämällä, miten tulevaa virusta voitaisiin käsitellä järkevästi? Auttamalla haavoittuvia ihmisiä suojautumaan ja selittämällä samalla kaikille muille, että paniikkiin ei kannata hätääntyä?

Sen sijaan keskellä paniikkia, jota he molemmat tunsivat ja jonka he sitten heijastivat yleisölle, he kehottivat ja saivat aikaan maailmantalouden sulkutoimet, jollaista ei ole koskaan aikaisemmin yritetty toteuttaa tässä mittakaavassa v1ruksen vuoksi.

V1rus teki, mitä v1rus tekee, ja meille on jäänyt jäljelle vain p*ndemiaan reagoimisen henkeäsalpaavat tulokset: taloudellinen verilöyly, kulttuurin tuhoaminen, suuri määrä tarpeetonta kuolemaa ja uskomaton paperijälki epäpätevyydestä, pelosta, salailusta, juonittelusta ja todellisten terveysongelmien laiminlyönnistä.

Kirjoittajasta

  • Jeffrey A. Tucker on Brownstone Institute -instituutin perustaja ja puheenjohtaja sekä useiden tuhansien tieteellisessä ja populaarilehdistössä julkaistujen artikkeleiden ja kymmenen kirjan kirjoittaja viidellä kielellä, joista viimeisin on Liberty or Lockdown. Hän on myös The Best of Mises -kirjan toimittaja. Hän puhuu laajalti taloustieteen, teknologian, yhteiskuntafilosofian ja kulttuurin aiheista. Tästä voit lukea alkuperäisen artikkelin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.