Mikä hoikistaa? Kaloreiden välttäminen?
Ei, vaan ravinnetiheyden lisääminen ja kehon hyvinvoinnin tukeminen. Mitä paremmin saat ravintoa, sitä vähemmän keho kaipaa liikakaloreita. Ja toisaalta syömällä ravinnetyhjää keinoruokaa, ei mikään määrä itsekuria vie pois sitä jatkuvaa nälän tunnetta. Ja jos keho ei toimi, jos keho tarvitsee sitä ylimääräistä nestettä ja rasvaa, se ottaa sen vaikka hyvin pienilläkin kaloreilla, kuten tästä kommentista käy osuvasti ilmi.
Avocado on esimerkki aidosta, hyvin sulavasta ja puhtaasti energiaksi palavasta ravinnetiheästä ruoka-aineesta. Ja mitä massamedia sanoo siitä?
”Vaikka avokado on selkeästi terveellinen tuote, se sisältää valtavasti rasvaa. Ja vaikka siinä on useita vitamiineja ja sen sisältämä rasva on pehmeää rasvaa, sitä on sadassa grammassa avokadoa peräti 19 grammaa. Sadassa grammassa avokadoa on lähes 200 kilokaloria. Daily Mail kirjoittaa, että jos avokadoja syö välipalojen tapaan aterioiden välissä, saattaa ruokavalioon päivittäin pelkästään niiden kautta tulla jopa 300 kilokaloria ylimääräistä energiaa.” – Iltalehti
Jos olet lukenut Nutrixin, tiedät jo, että kun ruokavalioon lisää jotain hyvää, jotain huonompaa jää automaattisesti pois. Miksi villieläimet eivät liho? Ovatko he kaikki experttejä itsekurissa ja jatkuvassa laihduttamisessa? Miksi minä en liho, vaikka syön niin paljon kuin mieli tekee? Koska jos ruoasta saa ravinteita, keho toimii kuten sen kuuluukin.
Ylipaino on aina oire jostain. Saamalla kehon toimimaan paremmin, painokin asettuu paremmin. Kymmenen vuoden aikana olen uudestaan ja uudestaan saanut nähdä, miten aitoon ja ravitsevaan ruokaan vaihtaminen on palauttanut painonkin hyvin nopeasti ihannetasoihin. Ja mitä puhtaampaa se ravinto on, sitä vähemmän keho tarvitsee rasvakudosta myrkkyjen varastoimiseen. Mitä myrkkyjäämäisempää ravinto on, ja mitä epäpuhtaammin se palaa (eli mitä teollisemmin sitä on käsitelty ja mitä raskaampi olo ateriasta jää), sitä pahemmin keho menee tukkoon ja kerää rasvaa jätteiden varastoimiseen suojellakseen tärkeimpiä sisäelimiä ja olennaisimpia kehon toimintoja.
Jossain vaiheessa, kun kavereiden kanssa oikein porukalla alettiin syödä tulehduspöhöä alentavaa aitoa ruokaa, ja sitten mentiin johonkin yleisempään yleisötapahtumaan, näytti ihan hassulta miten erilaiselle muut näyttivät – silmiin pisti erityisesti se nestepöhö, sellainen alituinen turvottuneisuus, mitä aidomman ravinnon syöjissä harvoin näkee. Keho reagoi keinotekoiseen tulehdus-tukotus-ruokaan keräämällä nestettä – ja lopulta rasvaa.
Laihdutuskuureilla saattaa lähteä kaksi kiloa – ja tulla takaisin neljä, koska usein väkisinlaihduttaminen tai muukin väkinäinen kehon tahtoa vastaan toimiminen vain nostaa tulehdustasoa entisestään, ja jos samat myrkyt ovat edelleen siellä rasvakudoksessa ja ruokavaliossa, olisi keholle itseasiassa vaarallista päästää rasvat menemään, joten kroppa valitsee pienemmän pahan ja kerää entistäkin enemmän nestettä ja ”kaatopaikkarasvaa”.
Iltalehden hassu artikkeli oli jälleen yksi esimerkki systeemiteoreettisen ymmärryksen lähes totaalisesta puuttumisesta yhteiskunnan tärkeimmillä osa-alueilla, kuten terveys. Systeemiteoriassa katsotaan aina vaikutusta kokonaisuuteen, kun taas palikka-ajattelussa nähdään vain 1 + 1, ”rasva lihottaa, kalorit lihottaa”, tai ”antibiootti parantaa”. Sormeen sattuu -> leikataan sormi pois -> ongelma ratkaistu? Olennaisempaa kuin laskea avocadon kaloreita, on oivaltaa että sen syöminen itseasiassa automaattisesti vähentää niiden takuuvarmasti lihottavien keinoruokien syömistä, ihan puhtaasti mielihalumekanismin kautta. Ja siten se, kokonaisvaltaisemmin tarkasteltuna, lähes takuuvarmasti auttaakin laihtumaan eikä lihotakaan. Kyse on myös epäterveestä kontrolliajattelusta; uskosta siihen että minä olen kehoni kaikkivoipa hallitsija. Eihän se niin mene; jos laitetaan minun tahto vs. kehon tahto, arvaa kumpi ennen pitkää tavalla tai toisella voittaa? Niinpä. Siksi on fiksumpaa antaa keholle mitä se haluaa. Jos keho haluaa rasvaa, annetaan sille rasvaa – mutta erinomaista sellaista. Jos keholle antaa huonoa keinotekoista, sen hienovaraiset signaalisysteemit eivät toimi enää toivotusti. Kun keholle antaa sitä aitoa, jonka kanssa se on tottunut elämään jo ainakin kymmeniätuhansia vuosia, alkaa kaikki toimia yllättävän helposti ja itsekurin tai tahdonvoiman voi säästää johonkin oikeasti hyödylliseen kuten elämässä etenemiseen.
Ulkona paistaa aurinko, joten taidan luistella tästä lähimpään Prismaan hakemaan erinomaisia luomuavocadoja alle 3 euron kilohinnalla! Ihannepainoinen ja erittäin terveen hormonitoiminnan omaava tyttökaveri syö niitä noin kolme kappaletta päivässä, vaikka Iltalehti kehottaa naisia rajoittamaan avocadonkäyttönsä vain puolikkaaseen päivässä =D =D
Onneksi Iltalehti antaa sentään miehille luvan syödä päivässä peräti yhden kokonaisen avokaadon päivässä! <3
Salaattia en enää söisi ilman avokadoa; sekä avocado että oliiviöljy auttavat niin selvästi kaikkia salaattiaineksia sulamaan paremmin, ja tutkimusten mukaan niitä vitamiineja myös imeytymään. Salaatista jää selvästi kevyempi olo, lisäämällä siihen ”raskasta” rasva – koska raakaruoansulatus tuntuu ainakin juuri näillä kahdella rasvalla, ja ehkä hamppuöljylläkin terästettynä, toimivan ihan eri lailla kuin kuivana.
Snackina ihan loistava: suolaa vaan tai herbamarea tai jotain suolaista…
Moni on kiitellyt vinkistä tarjota avocadoa lapsen ensimmäiseksi ruoaksi. Niin tehdään tyypillisesti kulttuureissa missä avocado kasvaa. Voiko olla mitään helpommin sulavaa ja iisimpää, valmiiksi mössömäistä ruokaa niin vauvoille kuin aikuisillekin? Avocado(kin) on sitä parempi, mitä pehmeämpi eli kypsempi se on, olematta kuitenkaan vielä mustunut. Sama pätee muihinkin hedelmiin. Tällä hetkellä Tahmelan luumut maistuvat ihan parhaalle, ja samoin aroniat, ja maahan pudonneet omenatkin, etenkin mehukoneella mehustettuna.
P.S. Harmittaa, että vielä tuota Nutrixia kirjoittaessa 2008 luulin Agavea hyväksi makeuttajaksi… Sittemmin tuli tietoon, että suurin osa markkinoiden agavesta on jotain ihan muuta kuin mitä sieltä kaktuksesta virtaa ”raakana ja luomuna” 🙂 Olen maistanut hyvääkin agavesiirappia; ainakin 5 vuotta sitten Sunfire Superfoodsin Vanilla Agave oli tosi jees. Nykyään jos ottaa hyllystä minkä tahansa ”luomunkin” agaven, tulee melkein irtokarkistakin parempi olo.
Nutrixin perussanoma silti pätee tähänkin, eli maista ruokalusikallinen, kuuntele omaa olotilaa, ja usko sitä ennemmin kuin minua.
Toinen, mitä tänä päivänä korjaisin Nutrix-ohjeisiin, olisi lähiruoan ja satokausien korostaminen luomun rinnalla tai jopa ennen luomua. Esim. luomua parempia munia saat melkein joka kaupungissa huomattavasti luomua edullisemmin.
Keho on niin paljon tietoista mieltä vanhempi, että tietoisen mielen kontrolli on hyvin pintapuolista ja vajavaista. Ei se haittaa – voi luottaa kehoon ja elämään. KUNHAN ymmärtää siihen sopivat strategiat. Ymmärtää, että ruokateollisuuden kemistit saavat palkkansa kehon ja aistien huijaamisesta – joten suosii tietoisesti aitoa. Tekee yhteistyötä kehon ja elämän kanssa. Panostaa laatuun ja aitoon, niin silloin keho ja mieli eivät olekaan enää ristiriidassa toisiaan vastaan.
Lisää keskustelua avokadosta:
https://www.facebook.com/Iltalehti.fi/posts/10153676781762430?comment_id=10153678230107430&reply_comment_id=10153678290942430&total_comments=2&comment_tracking=%7B%22tn%22%3A%22R9%22%7D
Samuli erinomaisesti sanonutkin jo tämän artikkelin asiat, vielä vaas selvästi selkeämmin:
http://www.satokausikalenteri.fi/news/50/lihottaako-avokado
Moi!
Tiedätkö villasian rasvan terveellisyydestä? Sen pitäisi sisältää runsaasti omega 3 ja 6; pitääköhän paikkaansa?
Kuulostaa oikein hyvälle! Kyllä villimmät eläimet on yleensä safkan suhteenkin krantumpia, enkä ole vielä kuullut villisikojen ultrateollisesta tehokasvatuksesta. Harvinaisempi on tässäkin parempi, koska erikoistyypit tekee asioita erilailla.
Tottakai kun eläimen ruoka on parempaa, myös rasvahappoprofiili on luontaisempi, lähempänä tasapainoa kuin jättiteollisuudessa joka viljoineen pyrkii vain kustannusten alentamiseen, eli ”race to the bottom”, wal mart.