Nykyiset tautitoimet muistuttavat yllättävän paljon isorokon vastatoimia

Muistatteko, miten pääsimme eroon isorokkoa koskevista pakkotoimista? Suurin osa lukijoistani ei muista, koska tämä tapahtui yli 135 vuotta sitten. Lue hämmästyttävä tarina toissavuosisadan tapahtumista.

Steve Kirsch 13. helmikuuta

750477

Tämä oivallus on peräisin yhdeltä lukijoistani, Keskilännen lääkäriltä, joka kirjoittaa uutiskirjettä lääketieteestä.

Hän sai oivalluksensa uskomattomasta kirjasta ”Dissolving Illusions”, jonka ovat kirjoittaneet tohtori Suzanne Humphries ja Roman Bystrianyk, jossa kuvataan kokotteiden, kansanterveyden ja piikkivastaisen liikkeen (joka alkoi jo 1700-luvulla) historiaa.

Halusin jakaa sen teidän kaikkien kanssa, koska se, mitä tapahtui yli 135 vuotta sitten, on hyvin samankaltaista kuin mitä tapahtuu nyt.

Miten tautitoimien tyrannia katkaistiin 135 vuotta sitten

Ratkaisu ei silloin ollut yrittää vakuuttaa päättäjiä rationaalisilla tieteellisillä argumenteilla. Se oli julkinen joukkoprotesti, joka johti siihen, että hylättiin se, mitä ”asiantuntijat” käskivät tehdä, ja otettiin käyttöön uusia toimivia menetelmiä, joita lääketieteellinen yhteisö vastusti.

Tässä on se, mitä Midwestern Doctor kirjoitti edellisen artikkelini kommenteissa:

Mitä tällä hetkellä tapahtuu C0V1D-mandaattien ja protestien kanssa, on lähes identtistä sen kanssa, mitä tapahtui 135 vuotta sitten isorokkokokotuskampanjoiden kanssa, jolloin kokotukset pahensivat isorokkoepidemioita, kokotteet tappoivat paljon ihmisiä, yleisö kieltäytyi niistä ja hallitukset vastasivat yhä ankarammilla pakollisilla kokotuslaeilla.

Vuosisadan suurimpiin kuuluvia protesteja puhkesi lopulta vuonna 1885, piikkipakotteet romutettiin yhdellä alueella isorokon vaihtoehtoisen hoidon hyväksi, ja näin isorokko todella loppui.

Olen sitä mieltä, että tämä on erittäin tärkeä viesti nykyiselle protestiliikkeelle, ja se tekee paljon hyvää, jos se onnistuu.

Kirjoitin 10-sivuisen tiiviin, mutta yksityiskohtaisen ja viitteellisen yhteenvedon kaikesta tapahtuneesta, jonka haluan saataville (mutta en halua kunniaa).

Kokonainen yhteenveto löytyy täältä ja arvostaisin suuresti, jos voisitte tuoda tietoisuutta tästä asiasta.

Toiveesi on toteutunut. Uskon, että voimme kaikki oppia siitä, mikä on toiminut aiemmin. Koskaan ei voi tietää, mikä lopulta ratkaisee tämän tilanteen.

Onko se rekkakuskit? Ilmiantajat CDC:n, FDA:n, NIH:n ja lääkeyhtiöiden sisältä? Ruumiiden palsamoijien ulostulot? Onko se DMED-tietojen korruptio? Henkivakuutusyhtiöt, paljastavat tilanteen? Tech Review järjestää väittelyn asiantuntijoidemme ja Harvardin ja MIT:n asiantuntijoiden välillä? Myöntääkö Tony Fauci vihdoin, että hän mokasi, kun hän rahoitti tappavaa virusta, edisti tappavaa kokotetta ja tukahdutti varhaiset, toimivat hoidot? (ok, tuo viimeinen oli vitsi).

Tässä on paljon mahdollisuuksia.

Keskilännen lääkäri kirjoittaa:

Ensimmäinen vuosisadan suurimmista mielenosoituksista tapahtui vuonna 1885 Leicesterissä (englantilainen kaupunki). Leicesterin hallitus vaihdettiin, pakolliset kokotukset poistettiin ja lääketieteen hylkäämiä kansanterveydellisiä toimenpiteitä toteutettiin. Nämä toimenpiteet olivat erittäin menestyksekkäitä, ja kun ne otettiin käyttöön maailmanlaajuisesti, ne lopettivat isorokkoepidemian, jonka loppumisesta useimmat virheellisesti kiittivät piikkiä.

Lyhyesti sanottuna se, mikä toimi, oli joukkoprotesti + sellaisten terveystoimenpiteiden toteuttaminen, joita lääkärikunta vastusti. Kun nämä toimenpiteet toimivat, suurin osa ihmisistä uskoi, että se oli piikki, joka lopulta pelasti kaikki.

Hämmästyttävän paljon rinnastuksia siihen, mitä tapahtui 135 vuotta sitten

Kun luet, mitä tapahtui 135 vuotta sitten, tulet olemaan häkeltynyt yhtäläisyyksistä sen kanssa, mitä tapahtuu tänään.

Tässä on yksi mahdollinen selitys historian toistumiselle:

Isorokon aikaan kokottaminen pahensi tilannetta, joten he panostivat siihen entistäkin enemmän ja vaativat väkeä piikille. Tulos: vielä huonommat tulokset. Kukaan ei tajunnut, että mitä enemmän kokotetaan, sitä pahemmaksi asiat muuttuvat:

Vuoden 1868 loppuun mennessä yli 95 prosenttia Chicagon asukkaista oli kokotettu. Vuoden 1871 suuren tulipalon jälkeen (se tuhosi kaupungin maan tasalle) säädettiin tiukkoja kokotuslakeja, ja kokotuksesta tehtiin avustustarvikkeiden saamisen edellytys. Chicagoon iski sitten tuhoisa isorokkoepidemia vuonna 1872, jolloin yli 2000 ihmistä sairastui isorokkoon, ja yli 25 prosenttia heistä kuoli, ja alle 5-vuotiaiden lasten kuolleisuusaste oli korkein koskaan mitattu.

Eikö olekin mielenkiintoista?

Tässä on toinen pätkä, joka muistuttaa minua senaattori Panin Kaliforniassa tekemästä lakiesityksestä, joka poistaisi ihmisten opt-out-mahdollisuuden. Vankilatuomio muistuttaa minua siitä, mitä turvallisuusvirasto DHS nyt harkitsee.

Kun yleinen skeptisyys kokotuksia kohtaan lisääntyi, myös pakottaminen lisääntyi, eikä kokotuksesta luopuminen ollut mahdollista ilman oikeussuojakeinoja tilanteesta tai lääkärin suosituksesta riippumatta. Eri puolilla maailmaa on runsaasti raportteja kokotusten vastustajista, joita on sakotettu ja vangittu tai kokotettu väkisin. Vanhemmat usein valitsevat nämä rangaistukset säästääkseen lapsensa piikiltä.

Toinen pätkä tuo mieleen rekkakuskit Kanadassa:

Jännitteet saavuttivat kiehumispisteen, ja 23. maaliskuuta 1885 puhkesi suuri mielenosoitus, jonka suuruudeksi arvioitiin 80 000-100 000 ihmistä. Se koostui eri ammattiryhmien kansalaisista eri puolilta Englantia, ja se sai tukea kansalaisilta eri puolilta Eurooppaa, jotka eivät voineet osallistua siihen. Kulkue oli kaksi mailia pitkä, banderollien osoittaessa piikkivastaista mielialaa, joka oli läsnä kaikkialla väkijoukossa. Mielenosoitus oli menestyksekäs, ja paikallishallinto tunnusti heidän vapausvaatimuksensa. Monet kuvaukset tästä mielenosoituksesta (ja siellä vallinneesta riemukkaasta tunnelmasta) ovat hyvin samankaltaisia kuin lukemani raportit rekkakuskien mielenosoituksesta.

Tuntuuko tämä seuraava pätkä tutulle? Jos FDA:n kokousta ei olisi lykätty, olisimme tässä paikassa muutaman päivän päästä, paitsi että meillä vauvojen piikkivaatimus olisi kuuden eikä kolmen kuukauden kohdalla:

Leicesterin teollisuuskaupunkiin sovellettiin Englannissa vuonna 1840 annettua kokottamista vaativaa lakia ja 1859 lainsäädäntöä, jonka mukaan jokainen lapsi oli kokotettava kolmen kuukauden kuluessa syntymästä.

Minusta tämäkin kuulostaa hyvin tutulta; tähän suuntaan olemme ehkä menossa:

Kokotuksia valvovien virkamiesten kimppuun käytiin, ja ajoittain puhkesi mellakoita. Tämä emeritusprofessori F. W. Newmanin lainaus vuodelta 1874 kiteyttää ajan tunnelman: ”Kunnollinen ja hyväksyttävä kieli ei riitä, kun viittaan siihen, mikä olisi saattanut tuntua uskomattomalta kolmekymmentä vuotta sitten: kokotuksen määrääminen perheen toiselle lapselle, kun kokotus on tappanut ensimmäisen lapsen, ja isän lähettäminen vankilaan kieltäytymisestä.”

Tahdotko tietää, miten 1800-luvun isorokko ratkaistiin? No, ei todellakaan piikillä, jonka kansalaiset (poislukien lainsäätäjät) tajusivat pahentavan ongelmaa. Kuulostaako tutulta?

Tässä ovat ne toimenpiteet, jotka lopulta ratkaisivat ongelman.

Massaprotestin jälkeen hallitus vaihdettiin, pakkokeinot lopetettiin, ja vuoteen 1887 mennessä kokotuskattavuus oli laskenut 10 prosenttiin. Kokotusmallin korvaamiseksi leicesteriläiset aktivistit ehdottivat järjestelmää, jossa isorokkopotilaat asetettaisiin välittömästi karanteeniin, heidän kotinsa desinfioitaisiin ja heidän kontaktinsa laitettaisiin karanteeniin ja yleistä hygieniatasoa parannettiin (1800-luvun teollisuuskaupunki avoviemäreineen ei ollut mikään hygieniatason riemujuhla).

Lääkärikunta torjui tämän mallin kiivaasti ja ennusti kiihkeästi, että Leicesterin ”jättimäinen kokeilu” johtaisi pian hirvittävään ”verilöylyyn” erityisesti suojaamattomien lasten kohdalla, joita hallituksen lääkärit pitivät ”ruutisäkkeinä”, jotka voisivat helposti räjäyttää kouluja ilmaan (yhdessä monien muiden heihin kohdistettujen vihamielisten ja liioiteltujen retoriikan kanssa). Tämä isorokkoapokalypsi toimisi ikuisesti oppituntina kokotteista kieltäytymistä vastaan, jonka varaan lääketieteen ammattikunta panosti.

Ennustettu katastrofi ei toteutunut. Myöhemmissä epidemioissa isorokkoa esiintyi Leicesterissä dramaattisesti vähemmän kuin täysin kokotetuissa kaupungeissa (vaihteluväli 1/2:sta 1/32:een). Tämän selittämiseksi esitettiin erilaisia rationalisointeja, mutta vuosikymmenten kuluessa Leicesterin menetelmät hyväksyttiin vähitellen yleisön keskuudessa. Kuitenkin vielä 30 vuotta myöhemmin New York Timesin artikkelissa ennustettiin, että katastrofi oli aivan nurkan takana ja että Leicesterin olisi ehdottomasti muutettava menetelmiään.  Onneksi Leicesterin uudenlaisen lähestymistavan arvo karanteenin asettamisessa ja yleisen hygienian parantamisessa tunnustettiin, ja se otettiin vähitellen käyttöön kaikkialla maailmassa, mikä johti lopulta isorokon hävittämiseen.

Historia toisti itsensä uudelleen jo kauan ennen C0V1Dia

Hyvin samanlainen historia toistui 33 vuotta myöhemmin, aivan samalla strategialla, vuoden 1918 espanjantaudin influenssassa. Uncutnews.ch -sivulle ilmestyi vuonna 2020 sarja hyvin paljastavia artikkeleita espanjantaudin aikaisista toimenpiteistä. Osa on valitettavasti vain saksan kieltä ymmärtäville, osa on poimittu tältä sivulta ja Dr. Mercolalta (joka on pakkosensuurin vuoksi joutunut poistamaan lähes kaiken materiaalinsa netistä).

Rockefellerit ja armeija olivat yhtä lailla hyvin aktiivisia tässä ”taudinpurkauksessa”, ja suunnitelma sisälsi maskeja ja injektioita.

Olemme siis kierroksella numero kolme.

Yhteenveto

Keskilännen lääkärin koko kirjoitus on 10 sivua pitkä. Se on kiehtovaa luettavaa ja toivon, että käytät aikaa sen lukemiseen. Se päättyy yhteenvetoon rinnastuksista nykypäivään.

Oppi oli, ettei ratkaisujen löytämisessä kannata luottaa lääketieteen asiantuntijoihin ja lainsäätäjiin; he edistivät ratkaisuja, jotka pahensivat ongelmia. Ratkaisut, jotka toimivat, tulivat kansalta, ja valtavirtainen hallintokoneisto vastusti niitä.

Jos haluat lukea koko tarinan, voit ostaa ”Dissolving Illusions” -kirjan täältä. Voit löytää kuvat täältä.

.

Kiitos, Midwestern Doctor, upeasta tutkimuksesta ja tiedottamisesta ja tarinasta kirjan takana. Olen tilannut Substackisi.