Ylipainehappihoito (HBOT) kysymyksiä ja vastauksia
Testailin ylipainehappihoitoaHyvän elämän koulu -nimisessä paikassa. Väittäisin homman toimineen tosi hyvin, mutta vaikeahan se on varmaksi sanoa, mikä johtuu mistäkin missä määrin.
Yleistietoa aiheesta:
Mikä HBOT?
Ylipainehappilaite on kammio, jossa on ylipainetta, sekä yleensä myös happea lisättynä tavalla tai toisella. Täällä painetta nostetaan 1,4 ilmakehän paineeseen, ja hapen määrää lisätään normaalista noin 21 prosentista 33 prosenttiin. Testaamani laite taas nostaa painetta 1,5 ilmakehään, ja pitää ilman muuten normaalina, mutta antaa maskin kautta hengitettäväksi jopa 90-prosenttista happea. Täällä mennään hieman yli puoleentoista ilmakehään, ja 50 prosentin happipitoisuuteen koko kammiossa.
Lääketieteellisimmissä laitteissa hapen ja/tai paineen määrää nostetaan vielä enemmän: potilas saattaa hengittää jopa 100-prosenttista lääkehappea, ja joidenkin kammioiden paine voi olla 2 tai jopa 3 ilmakehää (hui!)
Minulle 1,4 tai 1,5 ilmakehää on sopiva paine ja paineenvaihtelu. En ehkä ihan heti edes uskaltaisi mennä rajumpaan laitteeseen, näin ”herkkäkehoisena”. Hellävarainen perus kammio vastaa paineeltaan suunnilleen samaa, kuin jos sukeltaisi neljän tai viiden metrin syvyyteen. Lääketieteellisessä suurpainekammiossa saattaa paine vastata 15-20 metrin syvyyteen sukeltamista.
Rajummille HBOT-laitteillekin voi olla paikkansa, erityisesti hankalimpien pöpöjen kötistämisessä, kuten borrelioosi. Ehkä tottuessani 1,5 ilmakehän paineeseen haluan lopulta käydä kokeilemassa kovempaakin konetta.
Mikä pointti?
Tarkoituksena HBOT-hoidossa on ennen kaikkea lisätä kehon kudosten happipitoisuutta. Hengitysilman happipitoisuushan on nykyään matalampi kuin joskus esihistoriallisina aikoina, ja sisätiloissa tai kaupungeissa hengitysilman happitaso voi olla vielä vähän alempi. Lisäksi paineen ja happipitoisuuden vaihtelulla on tarkoitus stimuloida kehon omia paranemis- ja sopeutumisprosesseja hereille.
Happikammion ja lisähapen avulla voidaan liikuttaa happea kehossa muutenkin kuin punasolujen välityksellä: hapenkuljetus hoidon aikana ei ole riippuvainen punasolujen määrästä tai toiminnasta. Myös veriplasma saadaan täyttymään hapella.
Mitä hoidon sanotaan tekevän?
Ainakin näihin väitteisiin törmää aihetta tutkaillessa:
”kudoksen hapetuksen parantuminen, erityisesti hapen pääseminen pienimmistä hiussuonista 3–4 kertaa normaalia pitemmälle kehnosti hapetettuun kudokseen, jolloin happea voidaan saada myös huonosti verisuonitettuun kudokseen.” (Wikipedia)
Enemmän energiaa
Anaerobiset bakteerit, ja ylipäänsä monet ”pahis-mikrobit”, eivät viihdy kovin runsashappisessa ympäristössä. Painehappihoidossa ei öttiäisille juurikaan jää paikkoja, missä piilotella. Ylipäänsä kaikenlaisten pikku infektioiden väheneminen kehossa, immuunisysteemin ehostuminen ja tulehduksen väheneminen.
Aineenvaihdunnan ja detoxin tukeminen, mahdollisen turvotuksen väheneminen
Uusien hiussuonten muodostuminen
Pitkässä hoitosarjassa saattaa lopulta saada jopa kantasoluhoitoon verrattavia vaikutuksia. (vaikkakaan hoidon ei sanota lisäävän kantasolujen absoluuttista määrää kehossa, vaan laittavan niitä liikkeelle)
Fibromyalgia sekä CFS (krooninen väsymysoireyhtymä)
Tulehduksellisten ”zombi-solujen” väheneminen, ja terveiden mitokondrioiden lisääntyminen.
Ketkä harrastavat HBOT-hoitoja?
Kuulin ensimmäistä kertaa Hyperbaric Oxygen Chambereista, kun Englannin johtava biohakkeri Tim Gray kertoi minulle suosikkini Novak Djokovicin käyvän Timin perustamalla HBOT-klinikalla, yhdellä Lontoon ensimmäisistä. Tim itse sanoo HBOT-hoitojen olleen käänteen tekevä hänen omalla terveystaipaleellaan.
Huippu-urheilijoiden parissa happihoito on lyönyt läpi: tässä Lebron James. Niissä piireissä käyttö näyttää nykyään olevan jo tosi yleistä.
– Pitkittynyt stressi aiheuttaa monenlaisia muutoksia kehossa ja aivoissa Aivojen kannalta merkittävimpiä ovat aivojen eri alueiden vuorovaikutuksen ja hermoverkkojen muutokset sekä krooninen tulehdusreaktio (neuroinflammaatio). Terapiamuotoinen ylipainehappihoito toimii stressin haitallisten seurauksien ennaltaehkäisevänä hoitona silloin, kun stressin taustalla ei ole diagnosoituja sairauksia.
Ennaltaehkäisevänä hoitona annettu terapiamuotoinen ylipainehappihoito kohdistuu stressin hoitoon. Pääasiallisesti hoito kohdistuu kehon ja aivojen stressireaktioon sekä hermoston plastisuuteen, verenkiertoon ja tulehdusreaktioon. Ylipainehappihoidossa pyritään nostamaan elinten ja kudosten happipitoisuus monikertaiseksi terapeuttisen vaikutuksen aikaansaamiseksi 1,5-kertaiseksi nostetun ilmanpaineen avulla samalla korkeapitoista happea hengittäen. Terapeuttinen ylipainehappihoito vaikuttaa koko kehoon, mutta erityisesti aivoissa hermoston plastisuuteen, oksidatiiviseen stressiin ja verenkiertoon.
Hoidolla on merkittävä vaikutus neuroinflammaatioon, joka saattaa aiheutua pitkäaikaisesta ja voimakkaasta stressireaktiosta. Hoito vaikuttaa verenkierron kautta tulehdusta ylläpitäviin tekijöihin, nopeuttaa hermosolujen parantumista ja lisää aivojen plastisuutta. Stressioireiden osalta vaikutus tuntuu ahdistuneisuuden, ärtyneisyyden, levottomuuden ja niihin liittyvien kielteisten ajatusten vähenemisenä. Terapiamuotoisen ylipainehappihoidon tavoitteena on mahdollisten hermostollisten muutosten korjaantuminen, neuroinflammaation väheneminen sekä aivojen verenkierron paraneminen ja uusien hermoverkkojen muodostumisen mahdollistaminen. Näiden tavoitteiden saavuttaminen auttaa stressireaktion hillitsemisessä.
Hoidon varsinainen tavoite on nimen omaan stressireaktion väheneminen sekä autonomisen hermoston tasapainotilan palautuminen. Hoito tuottaa myös kehon rentoutumisen ja mielen rauhoittumisen, jolloin voidaan saavuttaa yleisen jännittyneisyyden ja edelleen lihaskireyksien ja kipujen helpottuminen.
<– poimin tuosta tekstistä noin paljon lainattavaa, koska juuri kaikkea tuota väittäisin kokeneeni HBOTtia testaillessani. Ensimmäiset kerrat olivat totuttelua ja jännittelyä; sen jälkeen siitä tuli pian lempipaikka syvärentoutumiseen eli naatiskeluun.
Stressin tiedetään olevan mahdollinen osatekijä mm. sydän- ja verisuonitaudeissa, vatsa- ja suolistosairauksissa, infektiotaudeissa, diabeteksessa ja tuki- ja liikuntaelinsairauksissa. Se voi myös pahentaa oireita erityisesti sellaisissa sairauksissa, joissa oireena on kipu.
Stressillä on vaikutusta myös hiljaisen tulehduksen kehittymiseen ja pitkittymiseen. Kyseessä on tulehduksellinen tila, jossa jotkin tulehdusreaktioon liittyvät toiminnot aktivoituvat eivätkä pääse sammumaan. Hiljaista tulehdusta voi esiintyä missä tahansa elimissä tai kudoksissa ilman ulkoista traumaa tai taudinaiheuttajaa, ja se voi altistaa monille jo edellä mainituille pitkäaikaissairauksille. Keskushermostossa eli aivoissa esiintyvää hiljaista tulehdusta kutsutaan neuroinflammaatioksi. Sen epäillään olevan merkittävä riskitekijä erilaisille aivosairauksille sekä mielialahäiriöille ja muille psyykkisille sairauksille.
<– näitä olen kokenut niin selkeästi, että huomaan kaikessa ison eron, kun vuosien kroonisen stressailun jälkeen pääsin hengähtämään tällaisessa paikassa.
Kuinka pitkään laitteessa kannattaa olla?
Moni tuntuu olevan yhtä mieltä, että parhaat tulokset saa ottamalla useita lyhyitä hoitoja. En näe syytä olla laitteessa ainakaan yli puoltatoista tuntia kerralla. Optimaalisin hoitokerrta näyttäisi olevan noin 40 minuutista yhteen tuntiin. Näitä tunnin tai vajaan tunnin hoitoja voi ottaa jopa kaksi päivässä.
Yhdellä hoitokerralla ei vielä tee kauheasti. Ammattilaisten mukaan migreeni on ainoa, mikä saattaa parantua merkittävästi jo ensimmäisellä hoitokerralla. Noin 10-20 kerran hoitosarja on suositeltava, kun haluaa todella kokea happihoidon hyötyjä. Jotkut ammattilaiset sanovat, että 20 kertaa on minimipituus hoitosarjalle, jos haluaa todella kokea mm. kantasoluihin liittyviä hyötyjä.
Mitä muuta HBOT-terapiaan voisi yhdistää?
Ainakin hyvä nesteytys. Mukaanlukien kivennäis- ja hivenaineet / elektrolyytit
Sauna, ja muut kehon puhdistumiseen tai kuona-aineiden liikuttamiseen liittyvät jutut, kuten Galileo.
Earthing hoidon aikana, aivan kuten hikiliikuntakin toimii parhaiten paljain jaloin.
Tim Biohacker kannattaa hyvää nesteytystä ja mineralisaatiota:
Suomessa voi laittaa (suodatetun) hanaveden sekaan vaikkapa mineraalitippoja, niin johan alkaa vesi maistumaan ja nesteyttämään.
Kammiossa voi tehdä aivoharjoituksia, käyttää neurofeedback-laitetta, harrastaa happimäärän vaihtelua ottamalla välillä happimaskia pois… Hoitoon voi yhdistää myös niasiinia, joka avaa hiussuonia entisestään.
Jos harrastaa kalliita kantasoluhoitoja, niihin kannattaa yhdistää HBOT-terapiaa. Happipainehoitoa ainakin ennen kantasoluterapiaa. HBOT itsessäänkin laittaa kantasoluja liikkeelle luuytimestä.
Onko se kuinka turvallista?
Suunnilleen kaikkien lähteiden mukaan hoito on terveelle ihmiselle turvallista, kunhan ei mene ihan överiksi. Joitain tilapäisiä haittoja tunnetaan, mutta niiden kaikkien sanotaan olevan ohimeneviä. Paitsi jos potilaalla on jo kaihi, se voi pahentua. Käsittääkseni kaikissa HBOT-paikoissa on kyselylomake, jossa varmistetaan, ettei potilaalla ole sellaisia terveystiloja, joissa hoitoa ei suositella.
HBOT tuo kehoon lisää happea, mikä voi lisätä hapetusstressiä huonollakin tavalla, jos ottaa ihan liikaa:
Luonnottomasti kehon ulkopuolelta tulevat ”vapaita radikaaleja” lisäävät tekijät lisäävät kyllä hapetusstressiä. Se, että keholla on sisässään paremmin happea, on jossain määrin eri asia kuin vaikkapa tulehdusta aiheuttava sähkösaaste. Ilmasta hengitettävä happi (O2) ei ole kovinkaan ”hapettavaa”, siten kuin otsoni (O3), superoksidi (O2−) tai singlettihappi (1O2). Normaalin hapen lisääminen kehossa auttaa mitokondrioita tuottamaan enemmän energiaa – ja tästä seuraa kyllä vapaita happiradikaaleja, mutta niitä keho on aina osannut korjata omilla antioksidanteillaan, kuten superoksididismutaasilla (SOD). Tarpeen mukaan keho nostaa näiden sisäisten antioksidanttiensa tuotantoa, millä voi olla muitakin kivoja terveysvaikutuksia, kun esimerkiksi glutationin tuotanto nousee.
Mutta jotta keho voi lisätä omaa antioksidanttituotantoaan, sillä täytyy olla tähän edes jonkinlaista kapasiteettia. Jos on paha krooninen tauti ollut pitkään päällä ja ravitsemus retuperällä, ei keho ehkä pysty vastaamaan haasteeseen ja siten hyötymään siitä, vaan pikemminkin hajoaa haasteen edessä entisestään. Voisi sanoa, että jos keho on niin heikossa kunnossa, ettei se hyödy liikunnasta, silloin sitä tuskin kannattaa haastaa kovin rajulla happihoidollakaan. Jos potilas on hyvin hauras, hänen loppuunkulunutta kehoaan voidaan auttaa antioksidanteilla kestämään paremmin happihoitoa. Tässä voi toimia mm. liposomaalinen glutationi, C-vitamiini, seleeni, vetyvesi ja jopa metyleeninsininen.
Jos käytät kammiossa kovaa painetta ja perus ilmaa, voit saada kehoon paljon typpeä, kuin sukeltaja, jonka ei ehkä kannata kovin syvän sukelluksen jälkeen mennä lentokoneeseen samana päivänä. Jos hengität HBOT-kammiossa happirikastettua ilmaa, ei typen kertyminen ole ongelma, kun ilmasta on poistettu suurin osa typestä.
Onko tämä uusi keksintö?
Painehoidoilla on yli 300-vuotinen historia, mutta vasta tällä vuosikymmenellä tästä on alkanut tulla tunnettu juttu.
Onko tämä ihmelääke?
Kuten sanotaan, ”et voi parhaillakaan ravintolisillä korjata huonoa ruokaa.” Myöskään happiterapialla ei ole kovinkaan tehokasta lähteä korjaamaan kroonisesti ongelmia aiheuttavien elintapojen luomia haasteita. Kannattaa ennen kaikkea kehittä perusasioissa, kuten syömisessä, nesteytyksessä, valohygieniassa ja onnellisuudessa, niin saa happiterapian kaltaisista lisäkeinoistakin mukavasti lisäbuustia matkalla paranemiseen tai tavallista parempaan terveyteen.
Sen sijaan, että tulisi aina happikammioon parantamaan jotain tulehdusta, on tärkeämpää ja edullisempaa miettiä, mikä tulehdusta aiheuttaa, ja voiko sitä muuttaa. Mutta vieläkin tärkeämpää kuin ”juurisyyn” löytäminen oireille, on keskittyä terveyden perusteissa kehittymiseen.
Kaikki ovat samaa mieltä, että kehon tuottama melatoniini on tosi hyvä juttu. Kannattaa siis nauttia aamulla tai aamupäivällä luonnon valoa ainakin edes 5 minuutin verran, edes silmille (ilman laseja, ikkunoita tai piilolinssejä välissä). Ei aurinkoon tuijottamista, vaan ulkona oleilua. Pimeään talviaikaan voi tuijotella pilvistä taivasta, joka on talvellakin yllättävän kirkas.
Illalla on tärkeää minimoida keinotekoiset sinivalot, ja itse saan paljon hyötyä iltalaseista tässä.
Kannattaako melatoniinia ottaa myös lisänä? Tästä on eri mielipiteitä:
Dietrich Klinghardt
”Koska melatoniinin eritys on erittäin herkkä ulkoiselle ympäristölle (esim. sinisellä valolla, jolle altistumme, on hirvittävä vaikutus melatoniinituotantoon), monet asiantuntijat, Bredesen mukaan lukien, vaativat unihygienian parantamista neurologisen rappeutumisen estämiseksi, kun taas muut arvostetut integratiiviset lääkärit, kuten Dietrich Klinghardt, kannattavat liposomaalisen melatoniinin käyttöä glymfaattisen tyhjennyksen parantamiseksi (hänen tuotemerkkinsä ja DaVinci ovat ainoat tietämäni, jotka näyttävät toimivan tähän tarkoitukseen), mikä Klinghardtin mukaan on kriittinen tekijä monien monimutkaisten sairauksien hoidossa. Glymfaattinen järjestelmä on vastuussa monista unen jälkeisistä palauttavista vaikutuksista (esim. selkeä pää), mikä näkyy selvimmin työskenneltäessä potilaiden kanssa, joilla on monimutkaisia sairauksia ja erittäin häiriintyneitä unirytmejä.” – https://www.midwesterndoctor.com/p/what-causes-alzheimers-disease
Kirja:Melatonin: Miracle Molecule: Transform your life with ’high dose’ Melatonin. Benefits beyond sleep as the bodies master stress resilience molecule for healing & longevity
Jos käytät melatoniinia lisänä, varsinkin mega-annoksina, valitse hyvää laatua. Melatoniini vahingoittuu herkästi, usein kai jopa kapselintekoprosessissa. Kiehtovia tuotteita:
”Tässä Journal of Clinical Sleep Medicine -lehden numerossa Erland ja Saxena analysoivat systemaattisesti 31:n päivittäistavarakaupoista ja apteekeista ostetun melatoniinilisän todellisen melatoniinipitoisuuden (ja epäpuhtauksien esiintymisen) eräässä kanadalaisessa kaupungissa (ennen kuin melatoniinilisän maanlaajuinen reseptivapaa käyttö kiellettiin Kanadassa). Heidän havaintonsa ennakoivat sitä, mikä saattaa olla totta myös Yhdysvalloissa kaupan pidettävissä melatoniinivalmisteissa. Melatoniinipitoisuus vaihteli törkeästä -83 prosentista +478 prosenttiin merkityn melatoniinin pitoisuudesta, ja 70 prosentissa melatoniinipitoisuus oli alle 10 prosenttia ilmoitetusta. Mikä vielä pahempaa, melatoniinipitoisuus vaihteli saman tuotteen eri erien välillä jopa 465 prosenttia.
Vaihtelevin näyte oli purutabletti (todennäköisimmin lasten käyttämä). Se sisälsi melatoniinia lähes 9 mg, kun sen piti sisältää 1,5 mg, ja siinä oli myös suurin vaihtelu erien välillä (465 % ero). Alhaisin melatoniinipitoisuus oli -83 % verrattuna sen merkittyyn arvoon kapselissa, joka sisälsi myös laventelia, kamomillaa ja sitruunamelissaa. Kapselit osoittivat suurinta vaihtelua erien välillä.
Yli neljännes melatoniinituotteista sisälsi serotoniinia, jotkut mahdollisesti huomattavina annoksina. Serotoniini on melatoniinin aineenvaihdunnan hajoamistuote, mutta sillä voi olla lääkkeellisiä vaikutuksia, ja sitä pitäisi ottaa ilman valvontaa. Lyhyesti sanottuna OTC-melatoniinin vahvuudesta tai puhtaudesta ei ollut takeita.”
”Harva tietää, että melatoniini tunnettiin 1960-luvun alussa antigonaalisena hormonina. Jo 1 μg:n (20 μg/kg) annokset pienensivät sukurauhasten kokoa ja hedelmällisyyttä useilla rotilla, hiirillä ja hamstereilla. Jyrsijöillä ja kädellisillä oli fysiologisia vaikutuksia sukurauhasten toimintaan huomattavasti pienemmillä annoksilla kuin lapsilla käytetyillä annoksilla; lapsilla 3 mg:n melatoniinitabletti vastaa 200 μg/kg 15 kg painavalle lapselle ja 60 μg/kg 50 kg painavalle lapselle. Melatoniini-implantit kissoille estävät estrusta ja aikaistavat kädellisten murrosiän alkamista 5 kuukaudella. Reiterin tutkimuksen mukaan melkeinpä vaikuttaa naiivilta olettaa, ettei melatoniinilla olisi seksuaalisia vaikutuksia ihmisillä.
Kirjoittajat eivät olleet erityisen yllättyneitä monien melatoniinivalmisteiden pienentyneestä todellisesta melatoniinipitoisuudesta, koska niiden hajoamiseen tai stabiilisuuteen liittyy tunnetusti ongelmia. He pitivät kuitenkin melatoniinin liiallista pitoisuutta hämmentävänä ja pohtivat, lisättiinkö melatoniinia liikaa sen varmistamiseksi, että tuote vastaa merkintöjen väittämiä. Tutkijat kieltäytyivät nimeämästä tuotteita tai valmistajia, mikä oli luultavasti viisasta oikeudenkäyntien välttämiseksi.”
”Suun kautta otettavan melatoniinin biologinen hyötyosuus on huono ja vaihteleva. Intranasaalinen melatoniini imeytyy nopeasti ja sen biologinen hyötyosuus on korkea.”
Suun kautta otettavan melatoniinin vaikutus elektroretinogrammin tappisoluvasteeseen ”Melatoniini on verkkokalvon dopamiinin estäjä, joka edistää hämäränäköä tappisolujärjestelmän kautta. Näin ollen on mahdollista, että vuorokausihäiriöiden lievittämiseksi suun kautta otettu melatoniini (verkkokalvon dopamiinin estäjä) voi vaikuttaa tappisolujen toimintaan.” – https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2785757
”Miksi niin monet vanhemmat ja lääkärit antavat melatoniinia lapsilleen? Jos he tietäisivät sen ohentavan verkkokalvoa ja johtavan varhaiseen hermoston rappeutumiseen, luuletko, että he lopettaisivat ja poistaisivat lapselta iPhonen tai iPadin sen sijaan?” – https://www.linkedin.com/pulse/why-kids-now-melatonin-junkies-jack-kruse
”Miksi suun kautta otettavan melatoniinin pitkäaikainen käyttö saattaa olla huono ajatus? Suun kautta otettava melatoniini estää verkkokalvon dopamiinituotantoa. Jos ravintolisä-melatoniinia käytetään nukkumiseen, silmän dopamiinitasot ja otsalohkon dopamiinitasot voivat laskea. Tämä johtaisi vuorokausihäiriöihin ja käpyjen heikentyneeseen toimintaan. Dopamiini ohjaa aivolisäkkeen hormonien vapautumista kuin kapellimestari. On käynyt ilmi, että verkkokalvolla on enemmän DHA:ta kuin aivoissa juuri siksi, että silmän melatoniini uudistaa sauva- ja tappisoluja. Se on hormoni, joka ohjaa tätä prosessia.” – https://www.evolutamente.it/en/melatonin-supplementation-really-so-safe-they-tell-us
”Ihmisille valon puuttuminen on optinen signaali, joka osoittaa, että kyseessä on ajanjakso, jolloin auringon säteily ei rasita redox-tasoja. Näin aivot kertovat ajan, yön ja päivän. Se on vanha evolutiivinen kello, joka oli tärkeä ennen SCN:n (suprachiasmatic nucleus) syntyä. Tämä kello ohjaa ihmisillä edelleen glukoosiaineenvaihduntaa. Se on myös syy siihen, miksi sininen valo yöllä aiheuttaa insuliiniresistenssiä ja nykyään valloillaan olevaa diabetesta. Melatoniinin optinen signaali on keskeinen ajoitussignaali, joka edistää ja on osa muiden vasteiden kaskadia, joka auttaa käynnistämään ja ylläpitämään unta, kun valoa ei ole.
Melatoniinitasot säätelevät mitokondrioidemme hengitysproteiinien välisiä etäisyyksiä. Jos taso on matala jossain järjestelmässä, heteroplasmiaprosentti (siis ”huonojen mitokondrioiden” määrä) nousee ja kyseisen mitokondrian ATPaasi alkaa pyöriä hitaammin kuin sen pitäisi ja elektroniketjun kuljetus hidastuu kyseisessä kudoksessa ja syntyy vaurioita, jotka voivat tehdä kyseisestä elimestä sairaan. Kun silmämelatoniinia tuotetaan, se yhdistyy aivoissa vapautuvan adenosiinin kanssa ja saa aikaan unen. Silmämelatoniini tarvitsee toimiakseen UV-valoärsykkeen päivällä ja sinisen valon puuttumisen yöllä. Vasta sitten ohutsuolen serotoniinivarastot voidaan hyödyntää, jotta käpylisäkkeen melatoniinia voidaan valmistaa suoliston serotoniinivarastoista. Tämän monimutkaisen ohjelman ärsykkeenä on UV- ja IR-valo päivällä silmän RPE:n (verkkokalvon pigmenttiepiteelin) kautta. Yöllä ei ole sinistä valoa, ja suolistossa ei ole peristaltiikkaa. Tämän vuoksi syöminen myöhään illalla sinisessä valossa tuhoaa unemme ja lihottaa meitä. Se sattuu myös pitämään insuliinikvanttikytkimemme jatkuvasti päällä. Insuliini ei tee meistä lihavia. Kaikki nämä kytkemättömät syklit, jotka tapahtuvat samanaikaisesti, tekevät sen pilaamalla signaloinnin.” – https://jackkruse.com/time-17-melatonin-insulin-solar-metronomes
”Pelkkä tryptofaanin nieleminen ei johda asianmukaiseen muuntumiseen, jos mikrobiomi ei vapauta valoa oikeina aikoina. Mikrobiomin vapauttaman valon määrä määrittää, kuinka paljon serotoniinia valmistetaan = vuorokausirytmin ohjaama. Jos mikrobiomi ja suolistosolut eivät ole terveitä, melatoniinia ei valmisteta asianmukaisesti = useimmat sairaudet alkavat suolisto-ongelmista.
Aivoissa valmistettu melatoniini käyttää ohutsuoleen varastoitunutta serotoniinia, joka kulkee aivoihin vagushermon ja autonomisen pleksuksen kautta käpyrauhaseen, jossa solut vapauttavat UV-valoa metyloidakseen serotoniinin ja muuttaakseen sen melatoniiniksi. Tämä voi tapahtua vain silloin, kun suolisto ei suorita peristaltiikkaa JA silmät eivät havaitse sinistä valoa = yöllinen syöminen vähentää melatoniinia ja aiheuttavat käyttämättömän serotoniinin kertymistä = huono unen näkeminen ja heikentynyt REDOX.
Pyridoksaalifosfaatti on toinen suosittu lisäravinne, joka on melatoniinituotannon kofaktori. Pyridoksaalifosfaatti absorboi 330-340 nm:n valoa = se on fotoaktiivinen kromofori ja valon aktivointi on kriittinen sen toiminnalle. Pelkkä sen nieleminen lisäravinteena ei takaa, että se aktivoituu valon vaikutuksesta, jos solut ovat toimintahäiriöisiä.
Melatoniini on valoreseptori, jossa on kaksi fotoniloukkua, jotka absorboivat UV-valon eri taajuuksia 240-300 nm:n välillä.
Nämä vaihtelevat taajuudet ovat syy siihen, miksi melatoniini on pleiotrooppinen hormoni, jolla on laaja valikoima toimintoja (autokriininen, parakriininen ja endokriininen) päivittäin ja kausittain, ja tarkka valotaajuus, joka aktivoi sen, määrittää sen toiminnan, kuten: Nukkuminen Solujen uudistuminen, erityisesti KAIKKI FOTOREPTORIT, jotka sininen valo tuhoaa. Määrittää mitokondrioiden energiantuotantoa vuorovaikutuksen kautta typpioksidin/UVA:n ja D-vitamiinireseptorin kanssa. Toimii ylivoimaisena antioksidanttina ja vapaiden radikaalien kerääjänä. Antagonisoi kortisolia ja aromataasia vähentääkseen sukupuolisteroidien määrää kudoksissa. Stimuloi immuunitoimintaa ja hillitsee tulehdusta WBC:n, eikosanoidien, LOX:n ja DHA:n kautta. Keskeinen aine jokaisen solun kronobiologisessa sopeutumisessa. Ohjaa mitokondrioiden toimintaa.
Melatoniinilla on 4 TÄRKEÄÄ tehtävää mitokondrioissa: Ohjaa energia-aineenvaihduntaa ja -virtaa elektronien ja protonien tunneloitumisen ohjauksen kautta; REDOX-tasapaino Ionien homeostaasi Solukuoleman signalointi, mitofagia (heteroplasmia).
Melatoniini regeneroi kudosta mitokondrioiden tripletti- vapaiden radikaalien kautta jotka rajoittavat UV-valon vapautumista stressaantuneissa soluissa. Stressaantuneet solut vapauttavat vaihtelevia määriä UV-valoa aktivoidakseen DNA-ekspressiota. Sairaat solut vapauttavat paljon valoa. Endogeenisesti tuotettu melatoniini on vastalääke ja vähentää stressivastetta.
Melatoniini suojaa solukalvoja ja makromolekyylejä = lipidejä, proteiineja, mitokondrionaalista DNA:ta ja ydin-DNA:ta hapettumisvaurioilta toimimalla vapaiden radikaalien, kuten vapaiden hydroksyyliradikaalien, vetyperoksidin, singlettihapen, typpioksidin, peroksinitriitti-anionin ja peroksinitriinihapon vapaana radikaalien poistaja. Se on elektroninluovuttaja, joka kuljettaa valotietoa.
Melatoniini on myös epäsuora hapettumisenestoaine, joka aktivoi hapettumisenestoentsyymit superoksididismutaasin, glutationiperoksidaasin, glutationireduktaasin ja katalaasin.
Melatoniini kontrolloi ja suojaa 13 mitokondriogeenia mutaatioilta = mitokondrioiden heteroplasmialta, joka johtaa suboptimaaliseen jälkeläisyyteen ja kroonisiin sairauksiin. Mitokondriaalinen heteroplasmia vaikuttaa suoraan telomeraasiin ydinkromosomeissa ja epigeneettiseen geeniekspressioon mitonukleaarisen koaptaation kautta. Kunnollisen unen aikana pimeässä solut ovat ketoottisia ja tämä lisää NAD+ (ilman lisäravinteita) ja lisääntynyt elektronitunnelointi rasvanpoltosta lisää magneettivuota mitokondrioihin hapen toimituksen lisäämiseksi pseudohypoksian vähentämiseksi ja superoksidin vapauttamiseksi sytokromi I:stä heteroplasmian vähentämiseksi ja kudoksen uudistamiseksi unen aikana.”
”Melatoniinin ottaminen suun kautta kroonisesti ilman sinisen valon estoa voi johtaa silmävaurioihin. Tässä syntyy mielestäni modernien sairauksien perusta.
Vaikka melatoniinia on elintarvikkeissa, kuten hedelmissä, vihanneksissa ja vehnässä, normaalin ruokavalion mukana nautittu melatoniini ei vaikuta merkittävästi verenkierrossa oleviin pitoisuuksiin.
Kaikki, mitä laitamme kehoomme, vääristää aistihavaintoamme, koska se muuttaa mitokondrioiden heteroplasmianopeutta. Tämä muutos liittyy äitiemme mitokondrio-DNA:n haplotyyppeihin. Tämä muuttaa fyysistä todellisuuttamme.
Jos otat melatoniinipillereitä, häiritset vuorokausiaistin ja silmäkellosi hammaspyöriä.
Meidän ei tarvitse parantaa unta lääkkeillä……..Meidän on innovoitava pimeyttä, jolloin uni tulee luonnostaan.
Mikään ei paranna unta niin kuin oikeaan aikaan päivällä määrätty auringonvalo, jolloin UVA tekee taikojaan neuropsiinin kanssa.
Dopamiini ja melatoniini ovat keskeisiä vaihteita ajan biologiassa.”
Miten ihmeessä halvimmista teollisuusöljyistä tuli niin suosittuja? 1950-luvulta asti on ollut olemassa öljyteollisuuden ja Amerikan terveysviranomaisten sekä tiedemaailman välinen kolluusio, ja muu maailmahan seuraa Amerikkaa näissä asioissa. Teollisuus on hallinnut tiedettä, ja saanut ”suosituksensa” jopa osaksi lainsäätöä. Teollisuuden ja päättäjien väliset hyvät suhteet ovat muuttaneet sen, miten jokainen lääketieteen parissa toimiva tekee työtään, ja millaista ohjeistusta heidän tulee noudattaa.
Kaikki kulttuurit ovat ennen teollisuuden vaikutusta syöneet tuoretta ruokaa lähiympäristöstään. He ovat harrastaneet hapatusta ja/tai idätystä – eli useimmat ruoan prosessointi- ja säilöntämenetelmät ovat jopa parantaneet safkaa entisestään. Luuliemet ovat kuuluneet asiaan, ja eläimet on käytetty kärsästä häntään. Sisäelimet ovat olleet arvossaan. Nyt yhtäkkiä saamme jopa kolmanneksen kaloreistamme ultraprosessoiduista öljyistä, joita ei vielä joitakin sukupolvia sitten ollut olemassakaan.
Moni urheilujoukkue on voittanut mestaruuksia jättämällä teolliset siemenöljyt pois. Tieto ”terveellisten” öljyjen haitallisuudesta on levinnyt sosiaalisessa mediassa, mutta mikään virallinen taho ei voi myöntää asiaa, ammatillisten suhteiden ja hierarkkian vuoksi.
Siemenöljyistä on tarjolla tiedettä, mutta siitä ei suuri yleisö tiedä. Öljytiede löytyy muurien takaa; siihen on vaikeaa päästä käsiksi. On olemassa öljytutkijoita, mutta harva on kuullut heistä. Hekin ovat teollisuuden palkkalistoilla. Teollisuus kyllä tietää feikkiöljyjen haitoista, ja on palkannut taitavia tutkijoita & insinöörejä vähentämään öljyjen haittoja, kehittäen yhä monimutkaisempia prosesseja prosessoinnissa syntyvien myrkkyjen minimoimiseksi. Dr. Martin Grootveld on yksi arvostetuimpia öljytutkijoita maailmassa. Hän on yrittänyt varoittaa kuluttajia ultraprosessoitujen siemenöljyjen haitta-aineista. Hän tutkii hapettumisreaktioita NMR-spektroskoopilla. Hänen analyysinsa paljastaa, kuinka siemenöljyjen kuumentaminen johtaa melkoisiin myrkkyihin, kun taas kookosöljyä kuumentaessa ei moisia myrkkyjä synny. Näitä toksiineja ovat esimerkiksi akroleiini, epoksirasvahapot, ja transrasvahapot, joita ei tarvitse pullossa ilmoittaa. Rapsiöljyssä voi olla jopa 5% salaisia transrasvoja, kun se on prosessoitu kaupassa myytävään muotoon.
Toksikologit ovat testanneet ravintoloiden paistoöljyjä. Yksi paistoöljyjen toksiineista on alfa-beta-tyydyttymätön aldehydi, jota pidetään tupakansavun ehkä haitallisimpana karsinogeenina. Tyypillisestä ravintola-annoksesta voi saada yhtä paljon tätä myrkkyä kuin tupakka-askista. Yksi uppopaistettu ranskanperuna on verrattavissa yhteen savukkeeseen.
Ennen uppopaistettiin naudanrasvalla, ja se toimi oikein hyvin. Kunnes teollisuuden suulla puhuva byrokratia alkoi suosittelemaan ”terveellisiä” siemenöljyjä. Halpisöljyistä kovetettiin kuumennusta kestäviä hydrogenoituja transrasvoja. Kunnes niitä alettiin kieltää. Joten nykyään uppopaistetaan kovettamattomilla siemenöljyillä, mikä näyttäisi olevan vielä huonompi idea. Niistä tulevat myrkylliset höyryt sairastuttavat pikaruokatyöntekijöitä.
Ultraprosessoitujen siemenöljyjen syöminen lisää hapetusstressiä ja kuluttaa kehon antioksidantteja, kuten E-vitamiinia. Lopulta mikään määrä antioksidantteja ei riitä tätä luonnotonta haitta-ainekertymää vastaan.
Tulehduksellista rasvaa, jota siemenöljyistä kertyy, on vaikeaa käyttää energiaksi kehossa. Tulehdusrasvasta syntyy jätteitä, joista tulee erityisen huono olo, jos niitä onnistuisikin polttamaan nopeasti pois.
Teollisen rapsiöljyn tekemisessä on lukuisia vaiheita, joista moniakaan ei voi kutsua kovin terveellisiksi saati luonnollisiksi. Deodorisointi poistaa monia aiemmissa vaiheissa syntyneitä myrkyllisiä ja pahanhajuisia yhdisteitä, mutta samalla synnyttää lopputuotteeseen prosentin tai useamman verran keinotekoisia transrasvoja. Niitä ei tarvitse ilmoittaa kuluttajalle, koska niitä ei ole lisätty tuotteeseen tahallaan.
Nykyiset uppopaistorasvat pilaavat ruokien lisäksi ilmaa. Kiinassa on huomattu keuhkosyöpien yleistymistä uppopaiston parissa työskentelevillä.
LDL, eli ”paha kolesteroli”, tai oikealta nimeltään lipoproteiini, vie kolesterolia suonenseinämiin vain hapettuneena versionaan. Tässäkin hapetusstressi ja siihen liittyvä krooninen tulehdus on olennainen tekijä, ei kolesterolinumeroiden painaminen keinotekoisen alas raskaalla lääkityksellä.
Onko teollisilla siemenöljyillä havaittu sydänterveyttä parantavia vaikutuksia? 1960- ja 70-luvuilla asiaa tutkittiin perusteellisesti, erityisesti Amerikan Sydänjärjestön rahoittamassa Minnesota Coronary Experimentissa. Siinä kolesterolin alentaminen kasviöljyillä ei tuonut toivottuja tuloksia, vaan jopa harmeja, kuten syöpäriskin lisääntymistä. Koska tulokset eivät auttaneet agendaa, ne haudattiin vuosikymmeniksi. Kunnes kovalla salapoliisityöllä tutkimusdata löydettiin edesmenneen tutkijan kellarista, 40 vuotta myöhemmin. Siitä selvisi, että ”kovan rasvan” vaihtaminen ”pehmeään rasvaan” lisäsi kuolleisuutta: BMJ: Re-evaluation of the traditional diet-heart hypothesis: analysis of recovered data from Minnesota Coronary Experiment (1968-73)
Uskomaton tarina, eikö! Ja silti looginen, kun ottaa huomioon, miten isot rahat on pelissä nykyisessä ”rasvatotuudessa”. Koneisto on valmis tekemään melkein mitä tahansa ”väärän” tutkimusdatan piilottamiseksi, jotta sama meininki saa jatkua:
Dr. Cate on esiintynyt lukuisissa haastatteluissa tuoreen kirjan tiimoilta:
1 minuutin jälkeen: Kumpi on pahempi: valkosokeri, vai keinotekoinen siemenöljy? Sokeri ei aiheuta jäteöljyn himoa, mutta jäteöljyt aiheuttavat sokerihimoa. Teollisuusöljyt muuttavat koko metaboliaa, niin että rasvaa kertyy ja siitä on vaikea päästä eroon. Feikkiöljyt tuhoavat solujen energiantuotantoa ihan eri tavalla kuin pelkkä valkosokeri voisi koskaan tehdä.
1:47: Kauanko kestää päästä huonoista öljyistä eroon? Vuosia, sen jälkeen kun lopettaa niiden syömisen. Teollisille öljyille ei ole kehossa mitään varsinaista detox-reittiä. Olo kyllä paranee sitä mukaa kun ravinnosta alkaa tulla parempia rasvoja ultraprosessoitujen tilalle.
50 minuutin kohdilla: Mistä viralliset rasvasuositukset tulivat? Kun seuraat niiden perusteluiden viitteitä alkuun saakka, tulet lopulta Ancel Keys -nimisen lääkärin ”7 maan tutkimukseen”, joka olihuijausta.
Kaikki saavat joskus yliannoksen aurinkoa. Runsaasti siemenöljyjä sisältävällä, vähäravinteisella ruokavaliolla liiallinen auringonotto aiheuttaa kivuliaampia tulehduksia, vanhentaa ihoa ja voi lisätä useiden ihosyöpätyyppien riskiä.
Alla olevat kuvat on otettu kirjani Deep Nutrition osiosta ”The Sun Can Damage Skin, But it Doesn’t Haven’t Have to”.
Auringolle altistumisen vaikutukset siemenöljyn syöjillä ja siemenöljyn välttelijöillä
Siemenöljyä syövät kokevat enemmän tulehdusta.
Ihon alla olevat siemenöljyt suurentavat UV-altistuksen tulehdusvaikutusta.
Verrataan vasemmalla esitetyn siemenöljyn syöjän auringonpolttamisprosesseja oikealla esitettyyn siemenöljyn välttäjään.
Siemenöljyt ovat täynnä monityydyttymättömiä rasvoja (PUFA). Nämä rasvat päätyvät ihon alle. Kun tarkastelemme ensin paneelia A, yllä, näemme epidermiksen (kuollut solukerros) ja dermiksen (kollageenikerros, joka on täynnä soluja). Siemenöljyn syönnin (esitetty keltaisena) PUFA-pitoisuus on korkea. Siemenöljyn välttäjällä (esitetty nabatealaisena ihonvärinä) on alhainen PUFA-pitoisuus.
Kun nyt tarkastellaan paneelia B yllä, näemme auringon UV-säteilyn osuvan ihokerrokseen ja aiheuttavan tulehduksen. Tiedämme, että UV-säteily vahingoittaa ihoamme. Se tekee tämän iskemällä happeen ja muodostamalla vapaita happiradikaaleja (ns. singlettihappea), jotka voivat hyökätä solukalvojen PUFA:n kimppuun ja ihon alla olevaan rasvakerrokseen. Mitä enemmän PUFA:ta (PolyUnsaturated Fatty Acids), sitä enemmän tulehdusta.
Singlettihappi ei voi hyökätä tyydyttyneen rasvan kimppuun. Itse asiassa tyydyttynyt rasva voi lopettaa vapaiden radikaalien kaskadit, jotka ovat jo mahdollisesti alkaneet. Tästä syystä tyydyttyneitä rasvoja voidaan pitää luonnollisena tulehduksenestoaineena. Valitettavasti useimmat ihmiset pelkäävät, että tyydyttynyt rasva tukkisi heidän valtimonsa, ja välttelevät sitä. Mikä pahempaa, valtion rahoittamissa ravitsemusohjelmissa kielletään sisällyttämästä runsaasti tyydyttyneen rasvan lähteitä sisältäviä ateriasuunnitelmia. Sen sijaan niissä käytetään siemenöljyjä.
Auringonpolttama voi vahingoittaa kollageenia
Siemenöljyt vahingoittavat ihon kollageenia:
Siemenöljyjen syöjät kokevat enemmän kollageenivaurioita.
Riippumatta ihonväristäsi, aurinkovoiteen käytöstäsi ja lupauksistasi olla nukahtamatta rannalle, meillä kaikilla on hetkemme, jolloin päädymme ylialtistumaan UV-säteilylle. Yllä olevassa paneelissa C näkyy, mitä tapahtuu siemenöljyä syövälle ja siemenöljyä välttävälle tällaisen tapauksen jälkeen.
Paneelissa C näemme, että UV:n aiheuttama tulehdus stimuloi fibroblasteja vapauttamaan entsyymejä (kuplia), jotka reagoivat tulehdusvaurioon. Nämä entsyymit hajottavat ihon kollageenia osana tulehdusreaktiota. Mitä enemmän tulehdusta esiintyy, sitä enemmän entsyymiä vapautuu ja sitä enemmän kollageeni vaurioituu.
Auringonpolttamasta johtuva tulehdus syö kollageeniasi
Paneelissa D esitetään auringolle altistumisen jälkivaikutukset kollageeniin ja osoitetaan, miten ne eroavat toisistaan riippuen siitä, vältätkö siemenöljyjä vai et. Useimmat ihon tulehdusreaktiot aiheuttavat jonkinasteista kollageenin hajoamista. Mitä enemmän siemenöljyjä ihossamme on, sitä enemmän tulehdusta – ja sitä enemmän kollageenin hajoamista – tapahtuu. Keho tekee näin, koska yleensä tulehdus tarkoittaa, että jossakin on tulehdus, ja kollageenin hajotus mahdollistaa sen, että immuunijärjestelmä voi työntää tunkeutuvat bakteerit ulos kehostamme. Kun korjaukset on saatu päätökseen, palautetut kollageenikuidut ovat huonommin linjassa. Huonosti kohdistettu kollageeni on heikompaa ja altis rypistymiselle verrattuna alkuperäiseen, paremmin kohdistettuun kollageeniin, ja vaikutus on paljon pahempi siemenöljyä syövillä ihmisillä.
Aikaisemmin auringonpolttamat olivat suhteellisen harvinaisia, koska me kaikki elimme enemmän tai vähemmän maantieteellisesti ja leveyspiirien mukaan ihonvärimme ja ruskettumiskykymme mukaisesti. Olimme enemmän ulkona, ja niinpä luonnollisesti ja vähitellen saimme kesän aikana suojavärin. Nykyään meillä on tapana nauttia auringosta niinä harvinaisina hetkinä, kun se on mahdollista. Niinpä auringonpolttamia tapahtuu useammin, ja sopeutumisreaktio – kollageenia hajottavat, märkää erittävät entsyymit – muuttuu sopeutumattomaksi. Voimme rajoittaa tätä nykyaikaisen auringonoton sopeutumattomuusongelmaa poistamalla runsaasti PUFA:ta sisältävät siemenöljyt ruokavaliostamme.
Aurinko oli pelottava 1990-luvulla
Yksi syy siihen, miksi olemme niin aurinkofobisia, ovat ihotautilääkärit. Hyvää tarkoittavat ihoasiantuntijat ovat kauhistuttaneet meidät uskomaan, että yksi tai kaksi auringossa palamista riittää, melanooman saamiseen. Melanooma voi iskeä jo teini-iässä, ja se on vaarallisin ihosyöpämuoto. Vuosikymmeniä ihotautilääkärit suosittelivat jatkuvaa aurinkovoiteen käyttöä ihosyövän ehkäisemiseksi. Olen kuitenkin jo pitkään ajatellut, että nuo voiteet ovat luultavasti myrkyllisiä tai huonoja iholle. Siksi kirjoitin jo vuonna 2008 laajan kappaleen siitä, miten perinteisten elintarvikkeiden avulla voit pitää ihosi terveenä, ja puolustin järkevää auringonottoa. Tarkoitan järkevällä auringolle altistumisella yksinkertaisesti sitä, että ruskettuu hitaasti. Se on paras mahdollinen tapa saada D-vitamiinia ja pystyä nauttimaan ulkoilmasta ilman suurta suojavoiteen tarvetta.
Aurinkorasva ei tule koskaan olemaan yhtä hyvä kuin luonnollinen rusketus
Useimmat aurinkovoidemolekyylit, jotka vangitsevat tehokkaasti UV-säteilyä, sattuvat olemaan muotoiltu niin, että ne liukuvat liian helposti DNA-molekyylien väliin ja aiheuttavat mutaatioita. Vaikka epäilinkin, että aurinkovoiteet eivät ole hyväksi ihollemme, tuolloin ei ollut paljoa tutkimustietoa, johon viitata, joten en maininnut sitä. Nyt tietoa on.
On käynyt ilmi, että useimmat aurinkovoiteista eivät ainoastaan sisällä kemikaaleja, joiden on osoitettu olevan lievästi syöpää aiheuttavia, vaan ne ovat myös sytotoksisia. Sytotoksisuus eli solumyrkyllisyys selittää, miksi monet ihmiset reagoivat aurinkovoiteisiin. Nyt meillä on enemmän tutkimustietoa, joka osoittaa, että järkevällä auringonotolla on paljon etuja – kuten jopa, ironista kyllä, melanoomariskin pieneneminen. Ruskettuminen estää syvemmälle tunkeutuvan UV-valon (UVA), joka aiheuttaisi ryppyjä. Aurinkovoide ei pysty tähän; ainoastaan aurinkosuojat, kuten sinkkioksidi, pystyvät siihen. Mutta tässäkin asiassa on ongelmallista luottaa suojakemikaaleihin, koska kloori plus UV-säteily plus sinkkioksidi muodostavat uuden yhdisteen, sinkkikloridin, vaikkakin erittäin laimeana, uima-altaassa. Silti, kuten Uuden Terveyssyklin kirjoittaja huomauttaa, sinkkikloridilla ”on oma vaarallisia aineita koskeva tietolomakkeensa”.
Haluamme tietysti välttää ihon palamista niin paljon kuin mahdollista. Paras tapa tehdä se on lopettaa auringolle herkistävien siemenöljyjen syöminen.
Jos harkitset omega-3-lisäravinteiden ottamista tulehduksen vähentämiseksi, se saattaa auttaa, jos olet aliravittu. Jos et ole suuri meriproteiinien syöjä, jos et syö äyriäisiä, kalaa, pähkinöitä tai ruohokasvatettuja maitotuotteita, omega-3-lisä voi auttaa. Mutta muuten se ei todennäköisesti auta. Singlettihappi hyökkää kaikkien PUFA-rasvojen kimppuun. Omega-3:a tuhoutuu helpommin näissä hyökkäyksissä, ja se häviää ensimmäisenä. Jos siis syöt siemenöljyä, koet enemmän tulehdusta kuin ”outo” ystäväsi, joka ei enää syö kanssasi McDonald’sin ranskalaisia. Tämä pätee, vaikka käyttäisit ravintolisänä omega-kolmosia.
Tulehduksen perimmäinen syy on hapettuminen, ei omega-6-rasva
Siemenöljyissä on enemmän omega-6:ta kuin omega-3:a. Yksi suosittu ajatus internetissä on, että omega-6:n ja 3:n välisen suhteen epätasapaino on tulehdusongelman perimmäinen syy. Tämä perustuu uskomukseen, jonka mukaan suurin osa tulehduksesta johtuu anti-inflammatorisista ja pro-inflammatorisista eikosanoideista. Mutta henkilönä, joka on tutkinut tätä aihetta yli 2 vuosikymmenen ajan, uskon, että suurin osa tulehduksesta johtuu oksidatiivisesta stressistä.
Eikosanoidivälittäjäaineet ovat erilaisia kuin siemenöljyjen rasvahapot. Siemenöljyjen rasvahappoja on muutettava kemiallisesti, ennen kuin ne voivat osallistua näihin reitteihin. Tämä prosessi on entsyymivetoinen, samoin kuin niiden myöhempi muuntaminen tulehdusta aiheuttaviksi ja tulehdusta ehkäiseviksi eikosanoideiksi. Kehomme säätelee tiukasti entsyymejä niiden tuotantoa ja aktivointia. Toisin sanoen siemenöljyt eivät sisällä tulehdusta aiheuttavia eikosanoideja. Ne sisältävät tulehdusta aiheuttavien eikosanoidien esiasteiden esiasteiden esiasteita. Joten omega-6:n ja 3:n epätasapainolla on vain rajallinen vaikutus.
Siemenöljyt ovat myrkyllisiä lähinnä siksi, että ne aiheuttavat elimistössämme oksidatiivista stressiä, ja tämä hapetusstressi puolestaan ohjaa tulehdusreaktioitamme. Huonoilla öljyillä on kyllä lisäksi monia muitakin kielteisiä vaikutuksia.
Usein kysytyt kysymykset
Kuinka kauan minun on vältettävä siemenöljyjä, ennen kuin huomaan eron ihossani?
Öljyt pysyvät elimistön rasvassa vuosia sen jälkeen, kun lopetat niiden syömisen, mutta monista eri syistä koemme monia hyötyjä jo kauan ennen kuin ne kaikki ovat hävinneet.
Useimmat ihmiset, jotka asuvat ilmastossa, jossa he ulkoilevat pääasiassa kesäisin, sanovat, että he huomaavat suuren eron vuodesta toiseen ihon kunnossa.
Jatkuvasti aurinkoisessa ilmastossa asuvat sanovat huomaavansa eron puolessa vuodessa.
Onko minun vältettävä kaikkia siemenöljyjä?
Mitä ahkerammin siemenöljyjä välttelet, sitä enemmän hyötyä saat. Useimmat ihmiset, jotka vain vaihtavat kotiruokaöljyt pois, mutta elävät muuten normaalia elämää, saavat joitakin hyötyjä. Mutteivät lähellekään sitä, mikä sinua odottaa, kun sitoudut lukemaan pakkausmerkintöjä ja olemaan se erikoinen henkilö ystäväpiirissäsi. Julkkislääkäri Drew Pinsky, joka on avokätisesti kutsunut minut useaan otteeseen ohjelmiinsa, on nyt täysin siemenöljyjen välttelijä. Hän kuului tuohon ensimmäiseen ryhmään useita vuosia ennen kuin päätti sitoutua. Hän asettaa asian karuun perspektiiviin näin: ”Jos olisit kertonut minulle, että kahden viikon jälkeen oloni olisi näin hyvä, en olisi uskonut sinua.”
Kyllä ja ei. Termit ovat hämmentäviä, ja uskon, että se on tarkoituksellista, jotta ihmiset luulevat, ettei selkeää vastausta ole, ja vain luopuvat koko yrityksestä. Älkää langetko tuohon ansaan, koska vastaus on selvä, mutta se vaatii melko paljon teknistä kemiaa ja näkemystä jalostuksesta, ihmisen aineenvaihdunnasta, fysiologiasta ja niin edelleen. Katso vastaukseni seuraavaan usein kysyttyyn kysymykseen, jossa on luettelo 8 öljystä, joita haluat välttää.
Mikä on siemenöljy?
Se riippuu siitä, keneltä kysyt. Siemenöljyt ovat myrkyllisiä -keskustelussa on nykyään paljon enemmän ääniä kuin silloin, kun aloin puhua niiden myrkyllisyydestä yli 20 vuotta sitten, mikä on ilahduttavaa. Aihe on kuitenkin hyvin tekninen. Luettelossani on 8, joita kutsun nimellä Hateful 8. Niitä ovat: Maissi, rypsi/rapsi ja puuvillansiemen. Soija, auringonkukka, saflori. Sekä 2 lähinnä ravintoloissa: riisinleseöljy ja viinirypäleen siemenöljy. Lisää tietoa näistä 8 myrkyllisestä öljystä täällä.
Miksei oliiviöljy ole siemenöljy?
Oliiviöljy on hedelmäöljy, koska se valmistetaan oliivin hedelmälihasta, ei siemenistä.
Otsikko:Epilipidomi stressissä, ikääntymisessä ja tulehduksessa.
Linkki Avainsegmentti: ”Pitkän aallonpituuden UVA-säteily (320-400 nm) hapettaa lipidejä entsyymien puuttuessa, mutta myös lyhyemmän aallonpituuden säteily voi tuottaa hapettuneita lipidejä ei-entsymaattisesti vapaiden radikaalimekanismien kautta. Kolesteroli, fosfolipidit, vapaat rasvahapot ja skvaleeni ovat ei-entsymaattisen lipidien hapettumisen kohteita ja tuottavat bioaktiivisia tuotteita. Hapettuneiden lipidien, erityisesti eikosanoidien ja niihin liittyvien hapettuneiden monityydyttymättömien rasvahappojen (PUFA) entsymaattinen synteesi on seurausta fosfolipaasien, lipoksigenaasien ja syklooksygenaasien UV-aktivaatiosta. Suurin osa eikosanoidien entsymaattista syntymistä koskevasta tutkimuksesta on tehty lyhytaaltoisen UVB-säteilyn vaikutuksesta. Tämä saattaa johtaa siihen, että auringon UV-altistuksen ei-entsymaattisia vaikutuksia aliarvioidaan, sillä ne syntyvät useimmiten pidemmän aallonpituuden säteilyn vaikutuksesta.”
Otsikko: UV-säteilyn aiheuttaman tulehduksen mekanismit.
Linkki Avainsegmentti: ”Säteilyn aikaansaamien happiradikaalien aiheuttama kalvojen lipidien peroksidaatio voi osaltaan lisätä fosfolipaasiaktiivisuutta. Hapettomat radikaalit osallistuvat auringon polttamien solujen muodostumiseen ja UV-säteilyn aiheuttamaan Langerhanin solujen määrän vähenemiseen. Ihossa on useita entsymaattisia ja ei-entsymaattisia mekanismeja näiden erittäin reaktiivisten happilajien vähentämiseksi.”
Otsikko:Lyhytaikainen UVA-altistus ihmisen keratinosyytteihin stimuloi monityydyttymättömiä rasvahappoja indusoimatta lipidiperoksidaatiota
Linkki Avainsegmentti ”Lyhytaikainen UVA-altistus HaCaT-soluille ei näytä olevan niin haitallista kuin odotettiin. HaCaT-soluilla voi olla tietyn tason puolustusmekanismi, esim. DHA:n nousu UVA:lle altistumisen yhteydessä, mikä auttaa niitä toipumaan mahdollisista vaurioista. Tutkimuksessamme kuitenkin todettiin, että 1 tunnin mittaisesta auringonvaloaltistuksesta saatu UVA voi muuttaa PUFA-koostumusta ja sen aineenvaihduntaa ihosoluissa.”
Lyhyt kesto tässä tutkimuksessa oli 15 minuuttia. Minimaalisia vaikutuksia on nähty, kuten he sanovat, mutta kaikki nähdyt vaikutukset saavat alkunsa PUFA:n hapettumisesta. Pidempi kesto oli 1 tunti.
Lisätietoa PUFA:sta ja oksidatiivisesta stressistä:
Lyhyt vastaus on kyllä. Totta kai voit. Ongelma on, että rypsi- ja soijaöljyteollisuus kokevat uhkaa oliiviöljystä ja haluavat meidän jättävän huomiotta oliiviöljyn monituhatvuotisen historian, joka on toiminut herkullisena ja elämää ylläpitävänä ruokana roomalaisille, kreikkalaisille, albanialaisille ja muulle Välimeren alueelle. Ruokaöljyparonien oli siis oltava luovia vakuuttaakseen kuluttajat olemaan luottamatta ruokakulttuurin historiaan ja perinteisiin, jotka ovat riittävä todiste turvallisuudesta. Mitä he keksivät?
Ruokaöljyteollisuus keksi pelottavan kuuloisen ongelman: savuamispisteen.
Olet luultavasti kuullut termin ”savuamispiste” ja luultavasti arvannut oikein, mitä savuamispiste tarkoittaa. Savuamispiste on piste, jossa öljy kirjaimellisesti syttyy ja palaa, jolloin syntyy näkyvää sinertävää savua. RBD (Refined Bleached Deodorized) -siemenöljyteollisuus väittää, että niiden tuotteilla on parempi valmistaa ruokaa, koska niillä on ”parempi” (korkeampi) savuamispiste – mikä tarkoittaa, että niiden tuotteet kestävät paremmin korkeampia lämpötiloja ilman, että ne kirjaimellisesti savuavat.
”Öljyn savuamispisteen uskotaan korreloivan öljyn turvallisuuteen ja stabiilisuuteen kuumuudessa, vaikka teknistä näyttöä tämän tueksi on vain vähän.” Vuoden 2019 artikkelin ”Evaluation of Chemical and Physical Changes in Different Commercial Oils during Heating” kirjoittajat”
Meillä kaikilla on varmaan ollut keittiössä hetkiä, jolloin olemme unohtaneet jotain liedelle, ja koko pannu on alkanut savuta – ruoka, öljy, kuka sen tietää – mutta en usko, että kukaan tosissaan odottaa öljyn olevan liekinkestävä vain siksi, että sillä voi valmistaa ruokaa.
Silti ravintola- tai kotitalouskokin mielestä savuamispiste voi kuulostaa järkevältä huolenaiheelta. Orgaaniselle kemistille väite siitä, että savuamispisteellä olisi merkitystä, haisee kuitenkin propagandakampanjalta.
Ensinnäkin useimmissa elintarvikkeissa on niin paljon vettä, että ne alkavat sihistä noin sadan asteen lämpötilassa, joka on veden kiehumispiste, ja joka on huomattavasti alle öljyn savuamispisteen. Tuo ääni on varoitus siitä, että on aika sekoittaa tai kääntää tai vähentää lämpöä, ja se on paljon parempi indikaattori kuin pannusta nouseva savu tai palohälyttimen laukeaminen.
”Keskittyminen savuamispisteeseen vie huomiomme pois siitä, mikä ruokaöljyissä on todella tärkeää: niiden kyky kestää kuumuutta.”
Savuamispiste on itse asiassa hyvin epäterveellinen ajatus kahdesta syystä. Ensinnäkin sitä on käytetty niin tehokkaasti halpojen, vähemmän ravitsevien ruoanlaittorasvojen myymiseen, että nämä mauttomat tehdasruoat (jotka täyttävät kaikki roskaruoan määritelmät) ovat nyt suurelta osin korvanneet oliiviöljyn ravintoloissa, jopa pizzerioissa ja hienoissa italialaisissa ruokapaikoissa. Toiseksi savuamispiste vie huomiomme pois ihmisen terveyteen vaikuttavasta todellisesta kemiallisesta tekijästä, joka liittyy sen monityydyttymättömien rasvahappojen (PUFA) pitoisuuteen.
Ruokaöljyteollisuus on niin tehokkaasti juurruttanut tämän väärän ajatuksen, jonka mukaan ruoanlaittoon soveltuvan öljyn savuamispisteen on oltava korkea, että nykyään on hyvin vaikea vakuuttaa kokkeja muusta. Valitettavasti vaikka öljyn savuamispiste olisi korkea, öljyn sisältämät PUFA-rasvat, joita on runsaasti rypsi-, maissi-, soija- ja muissa niin sanotuissa kasviöljyissä, hajoavat näkymättömästi haitallisella tavalla jo kauan ennen kuin ne alkavat savuta.
Kuvittele, mitä tapahtuisi lasille, johon isketään vasaralla; se räjähtäisi tuhansiksi sirpaleiksi. Näin tapahtuu PUFA-rasvoille, kun niitä kuumennetaan. Kuvittele nyt metallilevy, johon vasara osuu. Vasara kimpoaa suoraan pois ja metallilevy pysyy muuttumattomana. Näin tapahtuu tyydyttyneille rasvoille, kun niitä kuumennetaan. Voi, kookosöljy ja oliiviöljy sisältävät niin paljon tyydyttyneitä rasvoja, että ne eivät hajoa tavallisissa lieden keitto-olosuhteissa.
Öljyn PUFA-pitoisuus, ei savuamispiste, määrittää voimakkaimmin sen, miten hyvin tietty öljy sietää kuumuutta ja siten sen, onko siinä valmistettava ruoka terveellistä ja herkullista. Kauan ennen kuin öljy savuaa, se hajoaa tavalla, joka on silmälle näkymätön ja myrkyllinen soluillemme. Mitä suurempi öljyn PUFA-pitoisuus on, sitä nopeammin se hajoaa. Tämä johtuu siitä, että PUFA-yhdisteiden kaksoissidokset reagoivat voimakkaasti hapen kanssa.
(Syväpaistaminen ja erityisesti toistuva käyttö on toinen eläin, joka ansaitsee oman artikkelinsa. Vaikka oliiviöljy pärjää siinäkin paremmin kuin siemenöljyt, jotka sisältävät runsaasti PUFA:ta, mikään öljy ei kestä viikkoa – ja niin kauan monet ravintolat käyttävät samaa öljyä. Yök.)
Aina kun monityydyttymättömiä öljyjä kuumennetaan, ja kauan ennen kuin ne alkavat savuta, ne alkavat hapettua eli happi hajottaa yksittäisiä molekyylejä pienemmiksi molekyyleiksi. Hajonneiden PUFA-rasvojen lopputuotteena on erittäin myrkyllisiä uusia yhdisteitä, joita ei normaalisti esiinny luonnossa merkittäviä määriä ja joita elimistömme solut eivät pysty käsittelemään.
Voimme nähdä ja ymmärtää savun. Molekyylien hajoamisen käsite on liian abstrakti, ja voimme mitata sitä vain kehittyneillä laboratoriolaitteilla. Viime aikoihin asti kukaan ei ollut tehnyt kattavaa vertailua korkean savuamispisteen ja korkean PUFA-pitoisuuden omaavien öljyjen ja oliiviöljyn välillä. Tutkijat lopulta havaitsivat juuri sen, minkä kuka tahansa orgaanisen kemian opiskelija olisi voinut ennustaa: rypsi-, rypälesiemen- ja riisileseöljyt tuottavat runsaasti polaarisiksi yhdisteiksi kutsuttuja hajoamistuotteita. Katso artikkeli ”Evaluation of Chemical and Physical Changes in Different Commercial Oils during Heating”.
Näemme, miten hyvin 10 eri öljyä kestävät kuumennusta. Kun lämpötila nousee yli 150 asteen, polaaristen yhdisteiden määrä kasvaa nopeasti. Polaariset yhdisteet ovat terveydellemme haitallisia. Niin pahoja, että jos niitä on öljyssä yli 25 prosenttia, sitä pidetään ihmisravinnoksi kelpaamattomana. Eniten polaarisia yhdisteitä oli rapsiöljyssä, 27,5 %, ja seuraavina olivat rypälesiemenöljy (19,3 %) ja riisileseöljy (13,0 %).
Tämän yhden kuvaajan perusteella voisi luulla, että tässä on koko tarina siitä, mitkä öljyt ovat parhaita. Jos olet auringonkukkaöljyn ystävä, saatat saada harhaanjohtavan käsityksen, että auringonkukkaöljy on parempi kuin jokin oliiviöljyn alemmista laatuluokista. Mutta polaariset yhdisteet ovat vain yksi PUFA:n hajoamistuotteiden ryhmä; on monia muitakin, ja kokonaisuutena tarkasteltuna jopa oliiviöljyn alhaisemmat laatuluokat ovat auringonkukkaöljyä parempia. Jos olet kiinnostunut, koko teksti ja luvut ovat saatavilla ASNH:sta (Acta Scientific Nutritional Health) https://actascientific.com/ASNH/pdf/ASNH-02-0083.pdf.
Debby oli iloinen voidessaan sanoa hyvästit korkean savuamispisteen käsitteelle, koska ”kokkina maku on aina tärkein asia. Käytettäessä korkean savuamispisteen RBD-öljyjä ruokaan jää selvästi vahamainen jälkimaku. Siksi käytän nyt ruokia paistaessani aina luonnollista eläinrasvaa, tai avokadoöljyä, jos asiakas on kasvissyöjä.”
Siemenöljyjä koskevat kysymykset ovat tärkeimpiä, joita saan DrCate.com-sivuston vierailijoilta ja kirjojeni lukijoilta, joten olen koonnut yleisimmät kysymykset tähän tekstiin. Voit myös nauttia syvällisestä keskustelusta siemenöljyistä ja kasviöljyistä jokaisessa kirjassani. The FatBurn Fix -kirjassa selitetään, miten siemenöljyt aiheuttavat lihavuutta ja aineenvaihduntasairauksia. Deep Nutrition kertoo yksityiskohtaisesti, miten siemenöljyt aiheuttavat aivosairauksia ja sydänkohtauksia. Monet tieteelliset viitteet tukevat näitä väitteitä. Olen luetellut joitakin niistä tässä.
Tässä on käteviä vastauksia kysymyksiin, joita ihmiset usein kysyvät siemenöljyistä:
Mikä on siemenöljy?
Siemenöljyt ovat öljyjä, jotka ovat peräisin kasvin siemenistä, toisin kuin hedelmistä tai hedelmälihasta. Kaikki siemenöljyt eivät ole huonoja, se riippuu käsittelystä ja rasvahappokoostumuksesta. Esimerkiksi maapähkinäöljy voi olla terveellistä puhdistamattomana, ja puhdistettunakin se on vielä ok. (Katso koko luettelo hyvistä ja huonoista rasvoista täältä.)
Siemenöljyjen terveysvaikutukset, olivatpa ne sitten hyviä tai huonoja, riippuvat rasvahappoprofiilista ja muutamista muista tekijöistä, kuten siitä, kuinka helposti öljy saadaan uutettua ja kuinka paljon jalostusta se vaatii.
Edellä luetellut 8 jalostettua siemenöljyä ovat hirvittävän epäterveellisiä. Jos niitä syödään nykyisin käytössä olevissa määrissä, on mahdotonta välttää vakavia terveysvaikutuksia. Suurin osa niistä ongelmista, joita näen ja hoidan vastaanotollani, liittyy siemenöljyjen myrkyllisyyteen.
Jos haluat oppia, miten siemenöljyt ovat vaikuttaneet sinuun, miten siemenöljyistä luopuminen voi auttaa ja miten pääset alkuun, voin auttaa sinua juuri siinä etälääkärin konsultaatiossa.
Jos olet kiinnostunut oppimaan itse, olen kirjoittanut kolme kirjaa näistä seurauksista (ja työstän parhaillaan neljättä).
Miksi siemenöljyt ovat pahasta?
Tunnistamani Vihamieliset 8 siemenöljyä ovat epäterveellisiä, koska ne sisältävät suuria määriä epävakaita rasvahappoja, jotka voivat hajota toksiineiksi ruoanlaiton aikana ja kehossamme. Näitä öljyjä ei pidä kuumentaa. Niitä kuitenkin kuumennetaan tehdasjalostuksen aikana, jolloin muodostuu monia myrkkyjä. Osa näistä toksiineista voidaan poistaa, mutta ei kaikkia. Viimeisessä puhdistusvaiheessa, jota kutsutaan hajunpoistoksi (deodorisaatio), syntyy myrkyllisiä yhdisteitä, joita ei voida poistaa. Suurinta osa näistä öljyistä käytetään ruoanlaittoon, jolloin syntyy taas lisää myrkkyjä kuumennuksessa.
Epävakaat rasvahapot kuuluvat luokkaan, jota kutsutaan monityydyttymättömiksi rasvahapoiksi. (näet niihin viitattavan nimellä PUFA). Epävakautensa vuoksi PUFA:iden ei pitäisi muodostaa yli kymmentä prosenttia ruokavaliostamme, ja luultavasti 2-3 prosenttia olisi parempi, koska se vastaa paremmin (esi)historiallista saantimme määrää.
Miksi Harvardin yliopisto ja terveysviranomaiset, kuten American Heart Association, sanovat siemenöljyjen olevan turvallisia?
Kaksi pääsyytä:
Yksi, raha. AHA (Amerikan terveysjärjestö) oli pieni alirahoitettu ammattiyhdistys, kunnes vuonna 1948 Procter & Gamble, Crisco-rasvan valmistaja, lahjoitti 1,7 miljoonaa dollaria. Siitä lähtien AHA on mainostanut monityydyttymättömiä rasvoja terveellisiksi.
Toiseksi, he väittävät, että heillä on tiede tukenaan. Näin ei kuitenkaan ole. Kaikki heidän tutkimuksensa ovat tavalla tai toisella virheellisiä. Näiden virheiden tunnistaminen vaatii paljon koulutusta ja salapoliisityötä, ja useimmat lääkärit ovat aivan liian kiireisiä tähän kaikkeen. Niinpä useimmat lääkärit noudattavat Harvardin ja muiden terveysviranomaisten suosituksia.
Lisätietoja siitä, miten meitä on huijattu kolesterolista, saat tältä sivulta.
Mitä siemenöljyjä minun pitäisi välttää?
Vihamieliset 8, jotka on lueteltu edellä.
Muut lisäravinteina myytävät siemenöljyt, kuten hamppu-, pellava- ja mustakuminanöljy, vain muutamia mainitakseni, eivät ole yhtä myrkyllisiä. Niiden arvo ravintolisinä on kuitenkin kyseenalainen.
Kasviöljy on termi mille tahansa kasviperäiselle rasvalle. Siihen kuuluvat kauheat 8 siemenöljyä, ja lisäksi siihen kuuluvat teknisesti terveelliset rasvat, kuten oliivi, avokado, kookos, palmu ja maapähkinä.
Kun näet ainesosamerkinnöissä termin ”kasviöljy”, se ei kuitenkaan juuri koskaan tarkoita oliiviöljyä tai avokadoöljyä. Ainesosaluettelossa ilmoitetaan yleensä tarkasti, mitä kasviöljyjä tuotteeseen mahdollisesti lisätään, jotta sinun ei tarvitse arvailla.
Mitä eroa on kasviöljyllä ja siemenöljyllä?
Kasviöljy on laajempi termi. Siemenöljy on kasviöljyn alaryhmä.
Kun kirjoitin Deep Nutrition -kirjan, kookos- ja palmuöljyt eivät olleet laajassa käytössä. Siksi käytin termiä kasviöljy siemenöljyn sijasta. Nyt kookos- ja palmuöljyt ovat kuitenkin laajemmassa käytössä, eivätkä ne ole siemenöljyjä, koska ne ovat peräisin kasvin hedelmistä, eivät siemenistä. Ne ovat kasviöljyjä.
Käytän nyt useammin termiä siemenöljy kuin sanaa kasviöljy, jota käytin aiemmin, koska palmun ja kookospähkinän käyttö on lisääntynyt elintarvikehuollossa. Ne ovat kasvi- mutteivät siemenöljyjä.
Pidetäänkö kasviöljyä siemenöljynä ja onko se haitaksi sinulle?
Jos näet ainesosaluettelossa sanan ”kasviöljy”, sitä seuraa ”Saattaa sisältää yhtä tai useampaa seuraavista” ja sitten luettelo kahdesta tai useammasta öljystä. Jos luettelossa on jokin näistä kahdeksasta vihatusta öljystä, vältä sitä. Jos luettelossa on palmuöljy tai kookosöljy, se on ok.
Mitkä ruokaöljyt ovat hyväksi terveydellesi?
Kannatan perinteisten kasvi- ja eläinrasvojen käyttöä ruoanlaitossa. Yleisimmät ja tutuimmat ovat voi, oliivi ja maapähkinä. Sivulta Luettelo hyvistä rasvoista ja öljyistä vs. huonoista saat lisätietoa siitä, miksi nämä rasvat ovat hyviä.
Muita hyviä rasvoja ja öljyjä ruoanlaittoon on lueteltu täällä:
Näitä öljyjä ei saa altistaa korkealle kuumuudelle pitkäksi aikaa:
Pellavaöljy (lähinnä ravintolisä, ei kuitenkaan suosittu ruokaöljy).
Seesamiöljy
Rasvainen kala (ei tietenkään ole öljy, mutta on tärkeää tietää, että kalan ylikypsentäminen voi tuhota hauraat omega-3-rasvahapot).
Käsityönä valmistettu rypälesiemenöljy
Siemenet (terveellisimpiä, kun ne on ”aktivoitu” liottamalla ja kuivattamalla, ja ostoslistaltani löytyy merkkejä, jotka tekevät niin).
Saksanpähkinät (sisältävät runsaasti hauraita omega-3-rasvahappoja ja ovat terveellisimpiä raakana).
Voit valmistaa ruokaa seesamiöljyllä tai paahdetulla seesamiöljyllä, mutta se on parempi yhdistettynä maapähkinäöljyyn tai muuhun vakaampaan rasvaan.
Mitä siemenöljyjä minun pitäisi välttää eikä niillä saisi valmistaa ruokaa?
Vältä kaikkia tässä luettelossa olevia siemenöljyjä ja huonoja rasvoja:
Maissiöljy
Rypsiöljy
Puuvillansiemenöljy
Soijaöljy
Auringonkukkaöljy
safloriöljy
Viinirypäleen siemenöljy
Riisinleseöljy
Kaikenlaiset hydratut / kovetetut öljyt
Kasviöljy (Yleisnimitys kasvipohjaisille öljyille, joten teknisesti se sisältää oliiviöljyn ja kookosöljyn, jotka ovat hyviä, mutta kun niitä käytetään ainesosaluettelossa, ne eivät ole kokemukseni mukaan koskaan olleet oliivi- tai kookosöljyjä, vaan jokin Kauheasta kahdeksikosta).
Margariini
Väärennetyt voilevitteet
Vähäkolesteroliset levitteet
Älä käytä ruoanlaittoon pellavaöljyä, saksanpähkinäöljyä tai kalaöljyä.
Huomio margariinista: se on valmistettu Kauhukahdeksikosta, jotka on kovetettu lisäkäsittelyvaiheessa, jota kutsutaan vetykäsittelyksi tai vaihtoesteröinniksi. Tyypillisesti täynnä transrasvoja ja merkittävän epäterveellistä.
Voinko laittaa ruokaa hyvillä öljyillä, jotka on puhdistettu?
Vain muutama puhdistettu öljy on ok ruoanlaittoon. Niiden on oltava erittäin kuumuutta kestäviä.
Seuraavat öljyt ovat erittäin kuumuuskestäviä verrattuna huonoihin siemenöljyihin, ja niitä voi käyttää ruoanlaittoon. Ne eivät kuitenkaan ole yhtä terveellisiä kuin yllä olevassa hyvien öljyjen luettelossa olevat rasvat ja öljyt, koska ne ovat puhdistettuja. Puhdistus poistaa suurimman osan vitamiineista ja kivennäisaineista. Jos sinulla on varaa hyviin rasvoihin ja öljyihin, suosittelen ostamaan ja valmistamaan ruokaa niillä.
Puhdistettu avokadoöljy
Puhdistettu kookosöljy
Puhdistettu palmuöljy (Puhdistettu palmuöljy on nykyään hieman liikkuva kohde, koska jalostusprosesseja ei ole standardoitu ja jotkut tehtaat tuottavat myrkkyjä. On parasta välttää palmuöljyä, jos voit, mutta jos sinulla ei ole vaihtoehtoa, se on parempi kuin Hateful 8).
Jalostettu maapähkinäöljy (Jalostettu maapähkinäöljy on parempi kuin pahis-siemenöljyt, mutta siinä on todennäköisemmin myrkkyjä kuin monessa muussa).
Pitäisikö minun olla käyttämättä kalaöljyä?
Ensinnäkin, älä valmista ruokaa kalaöljyllä, mutta voisit teoriassa kuluttaa sitä lisäravinteena.
Surullinen totuus on, että useimmat kalaöljylisät ovat itse asiassa pahaksi sinulle. Useat tutkimukset osoittavat, että kalaöljylisät ovat täynnä myrkkyjä jalostusprosessin vuoksi. Jos kuitenkin valitset viisaasti, voit täydentää kalaöljyä. Tässä on perusteellinen analyysini kalaöljyllä täydentämisestä.
Miksi seesaminsiemenöljy on hyvien rasvojen listalla?
Seesamiöljy sisältää runsaasti PUFA:ta, joten miksi se on ok? Syy on historiallinen. Seesamiöljyä on jalostettu vuosisatojen ajan sen öljyntuoton lisäämiseksi. Näiden vuosisatojen jalostustyön ansiosta valmistajat pystyvät saamaan talteen tarpeeksi öljyä ollakseen kannattavia ilman, että niiden tarvitsee käyttää äärimmäistä kuumuutta, painetta, liuottimia jne., jotka tuhoavat ravintoaineita.
Voit valmistaa ruokaa seesamiöljyllä tai paahdetulla seesamiöljyllä, mutta sekoita se maapähkinäöljyyn tai muuhun vakaampaan rasvaan saadaksesi parhaan tuloksen.
Entä hamppuöljy ja mustakuminaöljy?
Näitä öljyjä myydään ensisijaisesti lisäravinteina, eikä niitä ole tarkoitettu ruokakäyttöön. Hamppu ei ole kovin maukasta, enkä suosittele sitä ruokaöljyksi jo pelkästään tästä syystä, eikä se ole lämpöstabiili. Sama koskee mustasiemenöljyä. En suosittele käyttämään kumpaakaan. Katso luettelo suositelluista lisäravinteista täältä. Useimmat lisäravinteet ovat rahan tuhlausta, ja jotkut ovat mahdollisesti haitallisia.
Aiheuttavatko siemenöljyt sairauksia?
Siemenöljyt ovat voimakkain sairauksien aiheuttaja ravintoketjussamme. Tämä liittyy niiden korkeaan PUFA-pitoisuuteen (PUFA = monityydyttymättömät rasvahapot). PUFA on epävakaata ja hajoaa helposti myrkyllisiksi yhdisteiksi.
Toisaalta siemenet ovat hieno juttu. Kokonaisen siemenen muut elementit stabiloivat PUFA:t, kun ne pysyvät ehjissä siemenissä, joten siemenet ovat hyviä syötäviä.
Siemenöljyjen ongelmat alkavat, kun tehtaat käsittelevät näitä runsaasti PUFA:ta sisältäviä öljyjä. Jalostuksen aikana epävakaat PUFA:t hajoavat myrkyllisiksi yhdisteiksi. Jatkojalostus poistaa monet niistä, mutta synnyttää uusia. Kypsennys, erityisesti paistaminen, aiheuttaa lisää hajoamista ja myrkkyjen kehittymistä.
PUFA-yhdisteitä voi kertyä kehon rasvaan. Yli 10 prosentin PUFA-rasva näyttää olevan yhteydessä lihavuuteen ja kaikenlaisiin aineenvaihduntasairauksiin. Keskimääräinen henkilö, joka syö 80 kiloa vuodessa siemenöljyjä, omaa 20-30 % kehon rasvasta monityydyttymättöminä roskarasvoina.
Siemenöljyjen välttäminen lienee parasta, mitä voit tehdä terveydellesi.
Onko rypsiöljy haitaksi sinulle?
Rapsiöljy on ehdottomasti pahaksi sinulle. Väite, jonka mukaan rapsiöljy (tai 1970-luvun alussa kehitetty rapsilajike) on ”sydänterveellistä”, ei pidä paikkaansa. Se perustuu ajatukseen, että koska siinä on enemmän omega-kolmosta ja vähemmän omega-kutosta, se on jotenkin ylivertaista. Tämä perustuu vanhentuneeseen käsitykseen välttämättömien rasvahappojen ”tasapainosta”. Todellisuudessa kaikki PUFA:t ovat kuitenkin epävakaita, eikä niitä pitäisi jalostaa tai käyttää ruoanlaittoon. Lue lisää rapsiöljystä.
Onko kookosöljy haitaksi sinulle?
Ei, sitä pidetään hyvänä öljynä, jota on terveellistä käyttää niin kauan kuin sitä ei ole puhdistettu. Kookosöljy on täynnä tyydyttyneitä rasvoja, jotka ovat erittäin vakaita ja kestävät hapettumista.
Onko palmuöljy pahaksi sinulle?
Pidän palmuöljyä terveellisenä rasvana, kunhan sitä ei ole puhdistettu. Valitettavasti useimmat valmistajat jalostavat palmuöljyä, ja useimmissa valmisruoissa käytetään jalostettua palmuöljyä. Jalostuksen yksityiskohdat voivat tehdä palmuöljystä mahdollisesti myrkyllisen, mutta todennäköisesti vähemmän myrkyllisen kuin pahimmat 8 siemenöljyä. Pidän siis puhdistettua palmuöljyä ”OK”, mutta en erityisen hyvänä.
Pidetäänkö oliiviöljyä huonona siemenöljynä?
Ei. Se ei edes ole siemenöljy. Oliivit ovat hedelmiä, ja öljy saadaan puristamalla oliivin hedelmää, ei oliivinsiemeniä.
Pidetäänkö avokadoöljyä huonona siemenöljynä?
Ei. Avokadoöljy ei itse asiassa ole myöskään siemenöljy. Oliivin tavoin öljy on peräisin avokadon hedelmästä, ei siemenestä. Kuten oliiviöljyä, avokadoöljyä valmistetaan puristamalla avokadon hedelmä avokadon siemenkuopan ympäriltä.
Mitä tarkoittaa hydrattu öljy?
Rasvan hydrogenointi on kemiallinen prosessi, jossa rasva – tyypillisesti siemen- tai kasviöljyt – yhdistetään vetyyn, jolloin öljystä tulee tyydyttyneempää. Tätä kutsutaan hydratuksi öljyksi. Prosessin tuloksena saadaan kiinteitä tai puolikiinteitä rasvoja, kuten margariinissa. Prosessi suoritetaan yleensä erittäin korkeassa paineessa nikkelikatalysaattorin avulla, joka poistetaan lopputuotteesta. (Katso lisää tästä Wikipedian artikkelista)
Kaikkia öljyjä, joissa sanotaan, että ne on hydrattu / hydrogenoitu / kovetettu, tulisi välttää. Prosessi käynnistuu prosessoidusta jämäöljystä, joka jatkojalostetaan luonnottomiksi transrasvoiksi.
Entä ekspelleripuristetut öljyt?
Jos kasviöljyn etiketissä lukee ”expeller-pressed”, se tarkoittaa vain sitä, että valmistaja ei ole käyttänyt liuottimia maksimoidakseen öljyn uuttamisen lähdekasvimateriaalista. Kuitenkin jopa luonnonmukainen ekspelleripuristettu öljy on käynyt läpi kaikki tavanomaiset vaaralliset vaiheet jalostusprosessissa. Lue lisää tästä aiheesta.
Onko runsasöljyhappoinen auringonkukkaöljy parempi ja pitäisikö sitä syödä?
Korkean oleic acid -pitoisuuden omaava auringonkukkaöljy on parempi kuin useimmat siemenöljyt, mutta se ei lopulta ole hyväksi terveydelle, ja sitä tulisi välttää. Sama pätee kaikkiin ”korkea-oleiinisiin” siemenöljyihin, kuten soijaöljyyn, rypsiöljyyn ja safloriöljyyn.
Miksi oliiviöljy, palmuöljy ja muut hyvät öljyt eivät ole niin pahoja?
Oliiviöljy, palmuöljy ja muut hyvän rasvan öljyt sisältävät enimmäkseen tyydyttyneitä ja kertatyydyttymättömiä rasvahappoja, jotka eivät ole niin herkkiä. Ne ovat helposti uutettavissa alhaisissa lämpötiloissa. Ne ovat myös peräisin hedelmistä, eivät siemenistä.
Vihamieliset 8 siemenöljyä, jotka olen määritellyt vältettäviksi öljyiksi, vaativat kaikki raskasta käsittelyä, jotta öljyt saadaan irti siemenestä, ja ne ovat alttiimpia muuntumaan myrkyllisiksi rasvoiksi.
Entä maissin, soijapapujen tai auringonkukansiementen syöminen?
Käsittelemättömät elintarvikkeet eivät ole myrkyllisiä. Voit syödä maissia, soijaa, auringonkukan siemeniä ja niihin liittyviä elintarvikkeita sellaisenaan ilman terveysongelmia, jotka liittyvät jalostettujen siemenöljyjen lopputuotteisiin.
Miksi jotkut jalostetut kasviöljyt ja siemenöljyt ovat myrkyllisiä?
Kasviöljyt/siemenöljyt, jotka olen tunnistanut epäterveellisiksi Vihamieliset 8 -listallani, sisältävät kaikki runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja (PUFA). PUFA:t ovat epävakaita ja hajoavat nopeasti, kun ne altistuvat kemialliselle rasitukselle. Oletko koskaan kuullut lakasta? Sitä puusepät käyttävät puun viimeistelyyn. Sitä valmistetaan kasviöljyistä, kuten soijaöljystä ja pellavaöljystä (joka sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja, kuten rapsiöljy). Nämä öljyt koostuvat pääasiassa PUFA-yhdisteistä, jotka reagoivat ilman hapen kanssa ja auttavat polymerisoimaan lakan kauniiksi kovaksi pinnoitteeksi, joka auttaa säilyttämään puun. Lakka on hyväksi lattioille, muttei aivoille, valtimoille tai mitokondrioille. Lue lisää täältä ja kirjastani Deep Nutrition (katso luvut 7 ja 8).
Miksi rypälesiemenöljy on pahasta?
Jotkut ihmiset ovat hämmentyneitä rypälesiemenöljystä, koska he pitävät rypäleitä hedelminä, ja olen sanonut, että terveelliset kasviöljyt ovat enimmäkseen peräisin hedelmistä, kuten kookoksesta, oliivista ja avokadosta.
Olen sanonut tämän keinona välttää kemiaa, joka on todellinen ongelma. Se, että ne ovat peräisin hedelmistä, ei todellakaan tee niistä terveellisiä. Kyse on kemiasta.
Todellinen ongelma on se, että kaikki Vihamieliset 8 -öljyt, myös rypälesiemenöljy, koostuvat kemiallisesti monista hyvin epävakaista rasvoista, ja siksi ne ovat epäterveellisiä. Terveelliset öljyt, jotka ovat yleensä peräisin itse hedelmästä, eivät hedelmän siemenistä, koostuvat kemiallisesti paljon vakaammista rasvoista.
Oli miten oli, rypälesiemenöljy uutetaan viinirypäleen siemenestä. Ja juuri rypälesiementen kemia (rasvahappoprofiili) tekee jalostetusta rypälesiemenöljystä epäterveellistä.
Mitkä elintarvikkeet sisältävät siemenöljyjä?
Useimmat prosessoidut elintarvikkeet ja monet paistetut ravintolaruoat sisältävät siemenöljyjä, kuten rapsiöljyä, auringonkukkaöljyä ja soijaöljyä. Siemenöljyjä käytetään laajalti myös kaupallisissa salaatinkastikkeissa, majoneesissa ja kalasäilykkeissä. Jos tarkastelet useimpien ruokakaupoissa myytävien valmisruokien ja valmisruokien ainesosia, näet todennäköisesti jonkin kahdeksasta pahasta siemenöljystä ainesosana – jopa niin sanotuissa terveysruoissa ja pakatuissa tuotteissa, jotka on merkitty ”luomuksi”.
Mihin siemenöljyttömiin ravintoloihin voin mennä?
Siemenöljyjä välttävien ihmisten yhteisö kasvaa joka päivä. Eräs nuori kaveri perusti hiljattain verkkosivuston auttaakseen ihmisiä, jotka haluavat välttää siemenöljyjä, kun he syövät vaivalla ansaittuja rahojaan ravintoloissa. Tässä on hänen meille luomansa sivusto: https://seedoilfreerestaurants.com/about.
Muita yleisiä kysymyksiä ja mistä niihin löytyy vastauksia:
Paistetun ruoan asiantuntija varoittaa: siemenöljyt hajoavat voimakkaiksi myrkyiksi
Yksi nöyrimmistä tapaamistani maailmankuuluista asiantuntijoista on ehkä tohtori Martin Grootveld, bioanalyyttisen kemian ja kemiallisen patologian professori, yli 200 artikkelin kirjoittaja ja monien arvostettujen palkintojen ja apurahojen haltija. Tohtori Grootveld tutkii elintarvikkeissamme olevien myrkkyjen molekyylisormenjälkiä, lähinnä myrkkyjä, jotka muodostuvat siemenöljyjen kuumennuksessa. Tekniikka, jota hän käyttää tutkimuksessaan, protonien ydinmagneettinen resonanssi, mahdollistaa pitkien ja lyhyiden puoliintumisaikojen myrkkyjen tunnistamisen.
Toisin kuin voisi luulla, lyhytikäisten myrkkyjen kiinniottaminen on itse asiassa tärkeämpää kuin pidempään elävien myrkkyjen kiinniottaminen. Syy tähän? Lyhytikäiset myrkyt häviävät nopeammin, koska ne reagoivat nopeammin muiden molekyylien kanssa, jolloin elimistömme ei ehdi juurikaan deaktivoida niitä aineenvaihdunnallisesti, mikä tekee niistä vaarallisempia.
Hänen tutkimuksensa on osoittanut, että siemenöljyillä kypsennetyt ruoat sisältävät samoja myrkkyjä, joita hengität tupakoidessasi.
Tupakointi aiheuttaa sydänkohtauksia vahingoittamalla valtimoita. Prosessia kutsutaan ateroskleroosiksi. Savukkeen savu sisältää useita yhdisteitä, joiden tiedetään aiheuttavan ateroskleroosia ja joita kutsutaan aldehydeiksi, erityisesti akroleiinia, krotonaldehydiä, butyraldehydiä, heksaania ja malonaldehydiä. Tohtori Grootveldin tutkimukset ovat johdonmukaisesti osoittaneet, että ranskalaiset perunat sisältävät näitä samoja kemikaaleja suurina pitoisuuksina, kun paistettu öljy sisältää runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja.
Transrasvakielto teki ranskalaisista entistä myrkyllisempiä
Vuonna 2004 transrasvoja koskevan julkisuuden myötä ravintolat halusivat hieman siistiä imagoaan. Niinpä vuonna 2007 KFC ja muut ketjut alkoivat käyttää paistinpannuissaan ”tavallisia” siemenöljyjä hydratun öljyn sijasta, joka oli itse asiassa vähemmän myrkyllistä. Useimmat pikaruokaketjut, myös McDonald’s, seurasivat esimerkkiä vuonna 2008. Virallinen transrasvakielto astui voimaan vuodesta 2018 alkaen Yhdysvalloissa. Ja muut maat tekivät samoin.
Useimmissa ravintoloiden friteerauskoneissa ympäri maailmaa käytetyt siemenöljyt sisältävät nykyään runsaasti monityydyttymättömiä rasvoja, sellaisia, mikä tohtori Grootveldin mukaan on pahinta, mitä friteerauskoneessa voi käyttää.
Kyse ei ole vain tohtori G:stä. Hänen havaintonsa on toistettu, toistettu ja vahvistettu useissa muissa tutkimuslaboratorioissa maailmanlaajuisesti, joten ne on nyt hyväksytty totuudeksi.
Muistakaa toksikologien aksiooma: annos tekee myrkyn.
Myrkkyjen haistelutekniikat ovat nykyään niin hyviä, että niitä löydetään melkein kaikesta. Yksi pahimmista, akroleiini, on läsnä kaikkialla kypsennetyissä elintarvikkeissa, myös vihanneksissa. On siis tärkeää tietää, kuinka paljon näitä myrkkyjä syöt, kun syöt siemenöljyssä kypsennettyjä ranskalaisia.
Tohtori Grootveld selittää, että vastaus vaihtelee sen mukaan, kuinka monta kypsennyskierrosta siemenöljy kestää paistinpannussa. Aluksi toksiineja on vähemmän. Mutta muutaman käyttökierroksen jälkeen – ja pitää muistaa, että friteerausöljyjä käytetään yleensä useita kierroksia päivässä, useiden päivien ajan – näiden toksiinipitoisuus nousee paljon korkeammaksi.
Kuinka paljon korkeammalle?
Tohtori Grootveld sanoo, että tavallinen viiden unssin annos ranskalaisia ylittää WHO:n siedettävän päivittäisen raja-arvon kolminkertaisesti. Fish & Chips -ateria voisi helposti ylittää tämän raja-arvon yli kymmenkertaisesti. Muistakaa, että tämä on vain yksi monista siemenöljyissä kypsennetyissä ranskalaisissa havaituista toksiineista, ja niitä on satoja muitakin. Tohtori Grootveld itse ilmaisee varautunutta närkästystä jopa tieteellisissä julkaisuissaan ja vaatii, että aiemmat tieteelliset raportit, joissa keskitytään siemenöljyjen hyödyllisiin terveysvaikutuksiin, ”olisi tarkistettava uudelleen”. Olen samaa mieltä. Varsinkin kun siemenöljyjen puolesta puhuvien artikkelien kirjoittajat yleensä kiistävät, että siemenöljyistä tulevia myrkkyjä olisi edes olemassa.
Siemenöljyjen paistaminen tuottaa ”erittäin merkittäviä määriä” näitä ”erittäin myrkyllisiä” yhdisteitä. Niitä ei ole siemenissä, joita syöt, joten maissin, soijan ja auringonkukansiementen syöminen on ok, kunhan niitä ei valmisteta siemenöljyillä. Jos haluat lisätietoja siemenöljyjen aiheuttamasta painonnoususta, voit katsoa videoesitykseni.
Syy siihen, miksi nämä öljyt aiheuttavat meille niin vakavan myrkyllisyysongelman, johtuu orgaanisesta kemiasta. Nämä öljyt sisältävät runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja. Ja monityydyttymättömät rasvahapot (lyhyesti PUFA) ovat epävakaita. Kemistin termein ”monityydyttymättömät rasvahapot (PUFA) ovat paljon alttiimpia lämpöindusoidulle hapettumiselle”, joka tunnetaan myös yksinkertaisesti nimellä ”palaminen”. Se on väistämätöntä, kun valmistat ruokaa epävakailla rasvahapoilla. Nämä PUFA-rasvahapot hajoavat ilman näkyvää savustumista, joten se, että niiden savuamispiste on korkea, on itse asiassa haitaksi tässä suhteessa. Tutkimukset osoittavat, että tällaisessa öljyssä kypsennetyt elintarvikkeet ”tuottavat suurimmat määrät vaarallisia LOP-yhdisteitä [lyhyesti sanottuna erilaisia myrkyllisiä yhdisteitä] paistamisen aikana, ja nämä pitoisuudet lisääntyvät toistuvasti, kun tällaisia paistovälineitä käytetään valitettavan usein uudelleen.” [lainaukset otettu tästä artikkelista]
Kun menet verkkosivulle, joka on omistettu Seitsemän maan tutkimukselle, joka on perimmäinen tietolähde, jota käytetään vakuuttamaan lääkäreitä siitä, että tyydyttynyt rasva on epäterveellistä, et löydä paljoakaan savukkeiden roolista. Näet runsaasti lausuntoja, joissa väitetään, että kolesteroli on tärkein sydänkohtausten syy. Klikkaa tästä lukeaksesi koko artikkelin siitä, mitä lääkärisi pitäisi tietää kolesterolista, mutta ei tiedä.
Tallow Fries on terveellisempää
Vuonna 1980 Mcdonaldsin ranskalaiset kypsennettiin talissa. Tallow eli tali tulee naudanlihasta, joten se on täynnä tyydyttyneitä rasvoja. Tohtori Grootveld sanoo, että ajatuksella vaihtaa tali pois ja käyttää sen sijaan siemenöljyjä on ollut uskomattoman haitallisia vaikutuksia. Hän selittää: ”tyydyttyneet rasvahapot (SFA) ovat erittäin kestäviä peroksidoitumiselle, ja siksi SFA-pitoiset paistorasvat, kuten kookosöljy ja eläinrasva (laardi), tuottavat vain vähän tai ei lainkaan LOP-päästöjä, kun ne altistetaan aidoille tai laboratoriossa simuloiduille korkeissa lämpötiloissa tapahtuville paistamiskäytännöille”.
Miksi siemenöljy eroaa niin paljon talista?
Se on vain orgaanista peruskemiaa. Koska tali sisältää runsaasti tyydyttyneitä rasvoja ja vähän PUFA:ta, sen lämpöstabiilisuus on erinomainen. Voit kuumentaa talia kerta toisensa jälkeen, eivätkä rasvahapot juurikaan hajoile. Ne ovat luonnostaan rakenteellisesti vakaita.
Jos haluat ranskalaisia, mutta et halua kovettuneita valtimoita, käytä talia. Muutamat ravintolat todella käyttävät talia, ja uusia syntyy jopa päivittäin. Voit myös ostaa talia tai valmistaa sitä itse. Resepti täällä.
Terveellisiä rasvoja käyttävien ravintoloiden löytämiseksi: localfats.com (OutBack Steakhouse on listalla!).
Jos olet entistä tietoisempi siemenöljyjen esiintymisestä elintarvikkeissa, joita sinä ja perheesi syötte, et ole yksin. Tästä on tullut iso juttu viime vuosina, ja olen osittain itse syypää tähän. Kirjoitin niiden myrkyllisyydestä aiemmissa kirjoissani ja muutin LA Lakersin ruokailutapaa. Tulokset olivat hämmästyttäviä. Viimeisten 12 vuoden aikana on tapahtunut merkittävä muutos siinä, miten ihmiset ajattelevat kasviöljyjen terveysvaikutuksista, ja ruokakauppojen hyllyille on ilmestynyt enemmän kasviöljyttömiä tuotteita. Silti suurin osa elintarvikkeistamme on edelleen täynnä näitä ikäviä öljyjä. Lääkärit ovat sydämeltään tiedemiehiä. Olemme konservatiivisia ajattelijoita. En tarkoita poliittisesti konservatiivisia. Tarkoitan sitä, että emme mieluusti hyväksy uusia ajatuksia, ellei meille esitetä riittävästi tietoa. Minun piti lukea kokonaisia oppikirjoja ja tuhansia tieteellisiä julkaisuja, ennen kuin olin vakuuttunut siitä, että koko ravitsemuskoulutukseni oli pelkkää korttitaloa.
Poikkeukselliset väitteet vaativat poikkeuksellisia todisteita.
Lääkäreille on vuosikymmeniä kerrottu, että kasviöljyt ovat hyväksi, joten on ymmärrettävää, että he pitävät poikkeuksellisena väitteenä sitä, että ne eivät ehkä olisikaan niin hyviä. Olen iloinen voidessani todeta, että siemenöljyjä välttelevien ihmisten määrä on kasvanut vuosi vuodelta sen jälkeen, kun Deep Nutrition julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2009. Siitä on nyt tullut pieni armeija.
Jotta koulutetut lääkärit ja ravitsemusterapeutit saataisiin luopumaan pitkään vallinneista uskomuksista, tarvitaan muutakin kuin vähän tietoa. Sallikaa minun auttaa selvittämään asioita hieman keskustelemalla neljästä väitteestä, jotka vilisevät verkossa ja joihin terveydenhuollon ammattilaiset todennäköisesti törmäävät. Huolimattomat väitteet vähentävät kiinnostusta näiden öljyjen terveysvaikutusten tutkimiseen, ja näin useimmat muutoin kiinnostuneet ammattilaiset jäävät pois.
Mitä he kuulevat: ”Linolihappo on syy siemenöljyjen myrkyllisyyteen.”
Linolihappo on monityydyttymätön rasvahappo, jota esiintyy suurina pitoisuuksina seitsemässä vihamielisen kahdeksikon kahdeksasta jäsenestä.
Yhteyden katkeaminen:
Linolihappo ei ole siemenöljyjen (suurin) ongelma. Ongelmana ovat hapettumisreaktiot, joita tapahtuu näiden öljyjen valmistuksen aikana ja jotka jatkuvat sen jälkeen, kun ne ovat lähteneet tehtaalta. Niitä tapahtuu myös pullossa sen avaamisen jälkeen, ruoassa, kun valmistat sitä ruoaksi, ja kehossasi sen syömisen jälkeen.
Mitä he kuulevat: ”Siemenöljyt ovat pahoja, koska ne sisältävät heksaania.”
Heksaani on tunnettu syöpää aiheuttava aine, jota käytetään kasviöljyjen käsittelyssä. Vaikka sitä esiintyy pieniä määriä ei-luomumerkityissä kasviöljytuotteissa, se ei ole merkittävin syy siihen, miksi siemenöljyjä tulisi välttää.
Kytkennän katkeaminen:
Heksaani on paha, mutta se ei ole suurin ongelma. Heksaani ei ole hyväksi sinulle. Kukaan ei kyseenalaista sitä. Aiemmin mainitsemani lääkärin mukaan hengitämme kuitenkin paljon enemmän heksaania, kun tankkaamme automme bensiinillä, kuin mitä syömme, kun syömme rapsiöljyssä paistettuja ruokia. Minulla ei ole mitään syytä epäillä tätä väitettä. Mutta se ei ole syy välttää kasviöljyjä hinnalla millä hyvänsä. Syy on lipidien hapettumistuotteiden ilotulitusnäytös. Voit oppia lisää yhdestä tällaisesta sivutuotteesta täältä: ”Muuntuneiden rasvahappojen ja oksifytosterolien muodostuminen matalan erukahappopitoisuuden omaavan rypsiöljyn jalostuksen aikana”
Mitä he kuulevat: ”Siemenöljyt ovat tulehdusta aiheuttavia, koska omega-6:n ja -3:n suhde on epätasapainossa.”
Ajatuksena tässä on, että monet siemenöljyt sisältävät runsaasti omega-6-linolihappoa, ja se on ”tulehdusta aiheuttava” yhdiste.
Epäjohdonmukaisuus.
Siemenöljyt edistävät tulehdusta oksidatiivisen stressin vuoksi, eivät niinkään linolihappopitoisuuden vuoksi. Vaikka on totta, että linolihappo voi metaboloitua tulehdusta aiheuttavaksi eikosanoidiksi, joka voi edistää esimerkiksi veren hyytymistä ja kudosturvotusta, linolihappo ei suoraan voi sitä tehdä. Sen muuntaminen tulehdusta aiheuttavaksi eikosanoidiksi vaatii useita biokemiallisia vaiheita, ja jokainen näistä vaiheista tapahtuu vain tietyissä olosuhteissa. Solut ovat pieniä kontrollifriikkejä, ja ne säätelevät tiukasti jokaista näistä useista tarvittavista vaiheista. Runsaasti hapettumista edistäviä siemenöljyjä sisältävä ruokavalio heikentää solun kykyä säädellä näitä ja kaikkia muita prosesseja.
Mitä he ajattelevat: ”Ihmisillä tehdyt kokeet eivät todista siemenöljyjen myrkyllisyyttä.”
Tutkimukset, jotka osoittavat, että nämä öljyt ovat myrkyllisiä, ovat ilmeisen puutteellisia. Itse asiassa on lukuisia tutkimuksia, jotka näyttävät osoittavan päinvastaista. Mazola-pulloissa väitetään, että niiden maissiöljy on ”sydänterveellistä”. Jos nämä öljyt ovat niin myrkyllisiä, missä on luotettava tieto?
Epäjohdonmukaisuus:
Lääketiede on toiminut ilman minkäänlaista ymmärrystä hapettumisesta niin kauan, että hapettuminen on harvoin edes mukana tutkimusprosessissa. Kun se tulee mukaan, se tapahtuu niin, että tarvittavat tiedot ymmärretään vain pintapuolisesti. Sen vuoksi hapettuminen ei ole ravitsemustutkimuksen keskeinen painopistealue, vaan parhaimmillaankin vain jälkipohdinta.
Tutkijat ovat ihmisiä. He ovat kuulleet saman mantran, jonka me kaikki olemme kuulleet viimeiset 70 vuotta: eläinrasvat ovat pahoja ja kasviöljyt ovat terveellisiä. Tämä tarkoittaa sitä, että he lähtevät ravitsemustutkimukseen nojaten ennalta määrättyyn johtopäätökseen.
Kun tämä on mielessäsi, saatat miettiä , miksi tehdä tutkimusta ylipäätään? Tässä kohtaa meidän on ymmärrettävä politiikan ja ruoan välinen yhteys. Tämä on aivan toinen keskustelu, joka ansaitsee oman artikkelinsa. Annan alla linkkejä muutamiin erinomaisiin luentoihin aiheesta.
Taistelussa rahoitusdollareista voittajia ovat yleensä ne tutkijat, joiden viestit ovat linjassa massoja ruokkivien halpojen kaloreiden kanssa. Tämä juontaa juurensa Ancel Keysistä ja ruokavalio-sydän-hypoteesista ja jatkuu adventistilääkäreiden kanssa, jotka vääristelevät tutkimustuloksiaan. Kun puhutaan ravitsemuksesta, puhutaan biokemiasta. Biokemian aihe ei sovellu helposti äänenpainoihin. Mutta jos haluatte sellaisen, minulla on teille sellainen. Poista siemenöljyt elämästäsi, nyt heti. Etkö ole vakuuttunut? Lue tuleva kirjani.
Tieteellinen tuki siemenöljyjen myrkyllisyydelle
Kaikki väitteeni siemenöljyjen myrkyllisyydestä saavat tieteellistä tukea. Dark Caloriessisältää yli 500 tieteellistä viittausta, mukaan lukien ihmiskokeet. Löydät kiehtovia haastatteluja ruokaöljyteollisuuden asiantuntijoilta, jotka työskentelevät niiden myrkyllisyyden lieventämiseksi. Tapaat lääkäreitä, jotka käyttävät kasviöljyjen välttämistä keskeisenä osana auttaessaan potilaitaan toipumaan vakavista sairauksista.
Edistää kuluttajien tietoisuutta todisteista, joiden mukaan virheellisesti terveellisiksi mainostettujen siemenöljyjen liikakulutus voi olla useimpien ei-tarttuvien sairauksien taustalla.
Lisätä terveydenhuollon ammattilaisten tietoisuutta, että runsaasti PUFA:ta sisältävillä jalostetuilla öljyillä (The Hateful Eight) on merkitystä ei-tarttuvien tautien aiheuttajana.
Tukea yrityksiä, jotka välttävät siemenöljyjä ja tarjoavat kuluttajille terveellisiä rasvoja (klikkaa tästä tuotteisiin).
Tukea ravitsemusta ja terveyttä maailmanlaajuisesti edistämällä kulinaarisia taitoja, jotka vieroittavat siemenöljyistä.
Perusperiaatteet
PUFA tarkoittaa monityydyttymätöntä rasvahappoa. PUFA:t reagoivat hapen kanssa ja hajoavat toksiineiksi. Tyydyttyneet rasvat eivät tee niin. Kun syömme liikaa PUFA:ta, se kuormittaa aineenvaihduntaamme ”hapetusstressillä”. Oksidatiivinen stressi häiritsee homeostaasia, on lihavuuden ja kroonisten tautiepidemioiden taustalla ja vanhentaa ennenaikaisesti.
PUFA:ta sisältävät kokonaiset elintarvikkeet sisältävät myös antioksidantteja, joten PUFA-rikkaat elintarvikkeet (mukaan lukien siemenet, joista näitä öljyjä saadaan) eivät perinteisesti ole ongelma. Ongelma ovat näistä siemenistä saadut voimakkaasti prosessoidut öljyt.
Nykyään amerikkalaiset kuluttavat epäterveellisiä määriä siemenöljyjä pääasiassa siksi, että Harvardin yliopisto ja American Heart Association (AHA) promoavat niitä aktiivisesti. Oletettavasti nämä öljyt ovat terveellisiä niiden korkean PUFA-pitoisuuden ja kolesterolia alentavan vaikutuksen vuoksi. Valitettavasti terveydenhuollon ammattilaiset kyseenalaistavat harvoin AHA:n ja Harvardin todenperäisyyttä. Emme saa tietää Harvardin ja AHA:n liiton historiasta ja siitä, että Amerikan terveysjärjestö on riippuvainen siemenöljystä valmistettuja tuotteita myyvien yritysten rahoituksesta. Useimmat terveydenhuollon ammattilaiset eivät myöskään ole tietoisia tieteellisestä petoksesta, johon ovat syyllistyneet miehet, jotka alun perin esittivät ajatuksen, että siemenöljyt ovat terveellisiä ja tyydyttyneet rasvat epäterveellisiä.
Näkemyksemme mukaan siemenöljyjen nykyinen kulutus on tärkein syy lihavuuden ja kroonisten sairauksien epidemiaan, joka on nykyään koettelee ihmisväestöä kaikkialla maailmassa.
Liiallisen siemenöljyn hypoteesi
Nykypäivän historiallisesti ennennäkemätön siemenöljyjen kulutus on ilmeinen poikkeava ruokavaliomuutos, joka on tapahtunut viimeisten 70 vuoden aikana, ja se on siksi loogisin ehdokas aineenvaihdunta- ja tulehdussairauksien ensisijaiseksi taustatekijäksi.
Historiallisesti rasvakudos sisälsi murto-osan nykyisin rasvakudoksessa esiintyvistä PUFA:ista.
Kaikilla ei-tarttuvilla kroonisilla sairauksilla on yhteisenä perustekijänä oksidatiivinen stressi. Siemenöljyt ovat hapettumisstressin ensisijainen aiheuttaja, kun niitä nautitaan liikaa. Kemiallinen periaate on, että siemenöljyt sisältävät paljon helposti hapettuvia monityydyttymättömiä rasvoja (PUFA) ja kestävät huonosti hallitsemattomia, ei-entsymaattisia, spontaaneja oksidatiivisia hyökkäyksiä ollessaan solukalvoissamme, lipoproteiineissamme, organellien kalvoissa, seerumissa, interstitiaalisissa tiloissa ja niin edelleen, jotka kaikki edistävät paikallista oksidatiivista stressiä ja homeostaasin paikallisia häiriöitä. Keho voi käsitellä joitakin näistä spontaaneista reaktioista endogeenisten antioksidanttientsyymien (esim. katalaasi), vitamiinien (esim. tokoferoli) ja muiden yhdisteiden (esim. glutationi) avulla. Kun PUFA:n kokonaiskuormitus ylittää näiden järjestelmien kapasiteetin, oksidatiivinen stressi häiritsee homeostaasia ja voi jatkuessaan johtaa lukemattomiin sairaustiloihin.
Viitteet, jotka tukevat käsitystä siitä, että liiallinen PUFA:n saanti aiheuttaa hapetusstressiä.
Otsikko: Linolihappoa sisältävä ruokavalio lisää hapetusstressiä in vivo ja vaikuttaa typpioksidin aineenvaihduntaan ihmisillä Linkki: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/9844997/
Miten siemenöljyt johtavat lihavuuteen ja diabetekseen:
Yksi solujen käytettävissä olevista aineenvaihdunnallisista mukautuksista on vaihtoehtoisen polttoaineen, erityisesti sokerin, käyttö. Valitettavasti solut voivat käyttää enemmän sokeria kuin verenkierto pystyy kuljettamaan, mikä aiheuttaa hypoglykemiaoireita. Nämä oireet puolestaan johtavat huonoihin elintarvikevalintoihin. Tyydyttynyt rasva kestää hapettumista kehossa ja ruoanlaitossa. Perinteiset ruoanlaittorasvat ja -öljyt sisältävät suhteellisesti enemmän tyydyttyneitä rasvoja (vrt. voi ja laardi) ja vähemmän PUFA:ta.
Väitteemme on, että jos kaikki amerikkalaiset lopettaisivat siemenöljyjen käytön tänään ja alkaisivat valmistaa ruokaa ja ostaa tuotteita, jotka on valmistettu vain perinteisesti tuotetuista rasvoista ja öljyistä, olisimme kaikki 3 kuukauden kuluttua huomattavasti terveempiä ja 3 vuoden kuluttua terveydenhuoltokustannuksemme voisivat laskea 90 prosenttia tai enemmän.
Siemenöljyt saavat sinut himoitsemaan hiilihydraatteja ja sokeria
Koska PUFA:t voivat lisätä elimistön sokerin tarvetta, ihmisten ruokahalu suuntautuu puhdistettuihin jauhoihin ja sokeriin, jolloin heidän kykynsä vähentää näitä ylimääräisten kalorien lähteitä heikkenee. Siksi loogisin ensimmäinen askel ruokavaliota neuvoville ammattilaisille on suositella siemenöljyjen korvaamista perinteisillä rasvoilla ja öljyillä. Aamupalalla (tai päivän ensimmäisellä aterialla) nautittuna tämä neuvo helpottaa ihmisiä vähentämään puhdistetuista jauhoista ja makeisista saatavia kaloreita ensimmäisestä päivästä alkaen, ja sitä olisi korostettava kaikkien ravitsemuksen optimointiohjelmien alussa.
Keho polttaa PUFA:ta yrittäessään detoxata itseään, mutta se voi kostautua
”Nisäkkäät hapettavat PUFA:t mieluiten beeta-oksidaatioreitin kautta mitokondrioissa ATP:n tuottamiseksi tai peroksisomeissa kierrättääkseen ylimääräiset PUFA:t SFA:ksi ja MUFA:ksi, jotta osa näistä reaktiivisista ravintoaineista saadaan poistettua ja estetään mahdollisten toksiinien muodostuminen erityisesti sikiössä ja imeväisessä.” [lähde]
Terveysongelmia, jotka liittyvät liialliseen korkean PUFA-pitoisuuden omaavien siemenöljyjen kulutukseen
Arteroskleroosi: Mikä on sen syy?
AHA ja useimmat lipidologit väittävät (virheellisesti):
LDL on altis hapettumiselle ruokavaliosta riippumatta, joten se on ”huono”. Amerikan terveysjärjestö pitkälti kiistää, että PUFA:t hapettumiselle alttiina rasvahappoina voisivat edistää LDL:n hapettumista ennen sen ottamista endoteelisoluihin. Heidän nykyinen näkemyksensä on, että LDL:n PUFA:t voivat hapettua vasta sen jälkeen, kun LDL on päässyt endoteelin seinämään – ei ruoanlaitossa, ei ruoansulatuksen aikana, ei maksassa, ei muissa lipoproteiineissa eikä verenkierrossa. Tämä on vastoin suurinta osaa käytettävissä olevasta tieteestä. Heidän hypoteesinsa on, että LDL hapettuu endoteelin seinämässä tupakoinnin, insuliiniresistenssin, punaisen lihan kulutuksen (TMAO:n kautta) ja monien muiden tekijöiden sivutuotteena. Kaikki tarkasteltavat muuttujat liittyvät myös hapettumisprosesseihin, ja siksi myös PUFA:n kulutus vaikuttaa niihin. Koska monityydyttymättömät rasvahapot voivat alentaa LDL:ää, AHA ja useimmat lipidologit suosittelevat, että nautimme enemmän PUFA:ta, emme vähemmän.
Excessive Seed Oil Hypothesis korjaa:
Runsaasti siemenöljyä sisältävällä ruokavaliolla kaikki lipoproteiinit (kuten LDL) ovat alttiita hapettumiselle. Antioksidanttiset puolustusmekanismit saattavat aluksi estää hapettuneita lipoproteiineja aiheuttamasta kliinisesti merkittävää sairautta. Runsaasti siemenöljyä sisältävällä ruokavaliolla hapetusstressi ylittää lopulta henkilön antioksidanttijärjestelmien kyvyn hallita lipidien hapettumista. Kun henkilön antioksidanttikapasiteetti on ehtynyt, siemenöljyjen liiallisen käytön jatkuminen muuttaa kaikki lipoproteiinit ateroskleroosin aiheuttajiksi. Liiallinen PUFA hapettaa LDL:ää vaiheittain. [voit lukea tästäkin tarkemmin Dr Caten koko artikkelista]
Sokerin rooli:
Sokeri kiihdyttää LDL:n ja muiden lipoproteiinien toimintahäiriöitä.
On tärkeää huomata, että sokerin kulutus ei yksinään edistä insuliiniresistenssiä, ja sokerin rooli on epäsuora ja liittyy ensisijaisesti siihen, että sokeri ja puhdistetut jauhot syrjäyttävät ravintoaineita.
Ravinnon sokerin vaikutus on minimaalinen, kunnes verensokeriarvot ovat kroonisesti korkeat, mikä tapahtuu sen jälkeen, kun henkilöllä on kehittynyt insuliiniresistenssi. Korkea verensokeri on erittäin ongelmallinen sen jälkeen, kun henkilö sairastuu sokeritautiin, ei juurikaan ennen sitä.
Liiallisen siemenöljyn ateroskleroosihypoteesia tukevat viitteet:
Tutkimukseen osallistui yli 15 000 kiinalaista 65-vuotiasta ja vanhempaa henkilöä.
Artikkelissa tarkasteltiin ravinnon rasvan ja ateroskleroottisten sairauksien, kuten aivohalvausten ja sydänsairauksien, välistä yhteyttä.
Kirjoittajat päättelivät: ”Ruoanvalmistus laardilla/muulla eläinrasvaisella öljyllä on hyödyllisempää sydän- ja verisuoniterveyden kannalta iäkkäillä kiinalaisilla.”
Ero oli melko selvä, sillä 31,68 prosentilla kasviöljyn käyttäjistä oli sairaus verrattuna 17,46 prosenttiin eläinrasvan käyttäjistä. Ei tarvitse olla tilastotieteilijä nähdäkseen, että ero on suuri.
Myös muut Kiinassa tehdyt tutkimukset osoittivat, että ”runsaasti SFA:ta [tyydyttyneitä rasvahappoja] sisältävien eläinrasvaöljyjen kulutus on yhteydessä pienempään sydän- ja verisuonitautien riskiin”.”
Valtaosa, 86 %, yli 65-vuotiaista käyttää nykyään ruoanlaitossa yhtä tai useampaa viheliäistä 8 kasviöljyä perinteisen laardin tai muun eläinrasvan sijaan.
Otsikko:Otsikko: ”Akroleiini on rasvaperoksidaatioreaktion tuote” Tässä artikkelissa kerrotaan alkuperäisestä tutkimuksesta, joka koskee oxLDL:n (eli hapettuneen LDL:n) muodostumisen ensisijaista aiheuttajaa. Vaikka jotkut ovatkin ehdottaneet, että oksolidyylialkoholi muodostuu lukuisten muiden kuin PUFA:han liittyvien tekijöiden – erityisesti apoB-hiukkasten lukumäärän, kolesterolin tai tyydyttyneen rasvan määrän ja glukoosin – funktiona, näiden ajatusten tueksi on esitetty vain hypoteeseja, ei suoria todisteita. Tässä artikkelissa esitetään suoraa näyttöä siitä, että happi hyökkää LDL:n PUFA:n kimppuun ja käynnistää vapaiden radikaalien kaskadit, jotka johtavat oxLDL:ään. Artikkelin linkki: https://www.jbc.org/content/273/26/16058.long
On ehdotettu, että LDL:lle tapahtuu oksidatiivinen muutos ennen kuin siitä voi syntyä vaahtosoluja, jotka ovat ateroskleroosin etenemisen keskeinen osatekijä. On uskottu, että LDL:n hapettuminen in vivo voidaan jäljitellä inkuboimalla LDL:ää in vitro viljeltyjen solujen, kuten endoteelisolujen (6-9), sileiden lihassolujen (7, 10) ja makrofagien (11) kanssa tai kupari-ionin katalysoimalla auto-oksidaatiolla ilman soluja (12). Nämä soluvälitteiset tai metallikatalysoidut modifikaatiot muuttavat LDL:n muotoon, jonka makrofagit tunnistavat paljon helpommin kuin normaalin LDL:n (6,13). Hapettuneen LDL:n hyväksikäyttö johtaa vaahtosolujen muodostumiseen, jotka ovat ateroskleroottisten leesioiden hallitsevia soluja (4). LDL:n inkuboinnin aikana solujen kanssa LDL-molekyyliin tapahtuu lukuisia rakenteellisia muutoksia, jotka muuttavat sen aineenvaihduntaa (1). Vaikka LDL:n hapettumisen yksityiskohtaista mekanismia ei ole vahvistettu, yleisesti hyväksytään, että lipidihydroperoksidijohdannaisten primaarinen muodostuminen käynnistää reaktiokaskadin, joka johtaa reaktiivisten happilajien nopeaan lisääntymiseen ja muodostuvien reaktiivisten happilajien lukumäärän lisääntymiseen; tämä johtaa lopulta rasvahappoketjujen laajaan fragmentoitumiseen (14) ja LDL:n muuttumiseen aterogeenisempään muotoon.
Otsikko:”Ihmisen ateroskleroottisista plakeista eristetyt liposomien kaltaiset hiukkaset ovat rakenteellisesti ja koostumukseltaan samanlaisia kuin triglyseridirikkaiden lipoproteiinien pintajäännökset.” Tässä artikkelissa käsitellään sitä, että ateroskleroottisista plakeista löytyy ”liposomin kaltaisia hiukkasia”, joiden uskotaan olevan ”lipoproteiinien fragmentteja”. Tukee ajatusta, että kaikki lipoproteiinit, ei vain LDL, voivat vaikuttaa plakin muodostumiseen. Artikkelin linkki: https://www.ahajournals.org/doi/abs/10.1161/01.atv.14.4.622 Artikkelin lainaukset: Post mortem -ihmisen ateroskleroottisista plakeista eristetyt liposomien kaltaiset hiukkaset sisältävät runsaasti ehjiä apolipoproteiini (apo) A-I:tä, C-apolipoproteiineja ja sfingomyeliinia. Vaihtoehtoisena selityksenä ehdotamme, että in vivo liposomien kaltaiset hiukkaset ovat runsaasti TG:tä sisältävien lipoproteiinien lipolyyttisiä pintajäänteitä. Lisäksi ehdotamme, että nämä jäännökset syntyvät intimaalitilassa määrittelemättömien prosessien avulla ja/tai siirtyvät intimaan plasmatilasta plasmatilaan normaalin lipolyysihäiriön seurauksena.
Otsikko:”Muutokset ravinnon rasvan saannissa muuttavat hapettuneen matalan tiheyden lipoproteiinin ja lipoproteiini(a) pitoisuuksia plasmassa” Ihmisillä tehty tutkimus, joka osoittaa, että jopa vähärasvaisella ruokavaliolla ja verrattaessa suhteellisen alhaisia ravinnon PUFA-pitoisuuksia suurempi PUFA:n saanti korreloi suuremman LDL-oksidaation ja lisääntyneen Lp(a):n kanssa. Lp(a):ta käytetään usein hapettuneen LDL:n ”köyhän miehen” merkkiaineena. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/14739118/ Artikkelin lainaukset: Kokonaisrasvan saanti ravinnosta oli 70 g päivässä lähtötilanteessa ja laski 56 g:aan (vähärasvainen, vähän kasviksia sisältävä ruokavalio) ja 59 g:aan (vähärasvainen, paljon kasviksia sisältävä ruokavalio). Tyydyttyneen rasvan saanti väheni 28 g:sta 20 g:aan ja 19 g:aan, ja monityydyttymättömän rasvan saanti lisääntyi 11 g:sta 13 g:aan ja 19 g:aan (lähtötilanne; vähärasvainen, vähäkasvisruokavalio; vähärasvainen, runsaskasvisruokavalio; vastaavasti). Hapettuneen LDL:n määrä plasmassa määritettiin hapettuneen fosfolipidin pitoisuutena ApoB-100:aa kohti käyttäen monoklonaalista vasta-ainetta EO6 (OxLDL-EO6). Plasman OxLDL-EO6:n mediaani kasvoi 27 % (P<0,01) vähärasvaisen, vähän kasviksia sisältävän ruokavalion yhteydessä ja 19 % (P<0,01) vähärasvaisen, paljon kasviksia sisältävän ruokavalion yhteydessä. Myös Lp(a)-pitoisuus kasvoi 7 % (P<0,01) ja 9 % (P=0,01) vastaavasti.
Artikkelin lainaukset: Spekuloimme, että hapettuneiden rasvahappojen proaterogeeniset vaikutukset runsaasti rasvaa sisältävässä ruokavalioryhmässä voivat syntyä kahdella mekanismilla. Ensinnäkin ravinnon hapettuneet rasvahapot voivat suoraan tai epäsuorasti lisätä hapetusstressiä ja hapettuneen LDL:n ja muiden lipoproteiinien läsnäoloa plasmassa ja valtimoiden seinämissä, mikä käynnistää rasvaputkien muodostumisen. Aiemmin on osoitettu, että makrofagien kylomikronien otto makrofageihin lisääntyy 10-kertaisesti kuumennetun öljyn nauttimisen jälkeen. 15 prosenttia PUFA:sta hapettuu ranskalaisten perunoiden valmistuksessa. Näin ollen keskikokoinen annos ranskalaisia perunoita, joka sisältää 15 g rasvaa, voi sisältää 2,3 g hapettuneita rasvahappoja. Syötimme hiirille päivittäin 8 mg 13-HODEa, mikä on ihmisillä verrattavissa alle puolen keskikokoisen annoksen ranskalaisia perunoita päivittäiseen kulutukseen. Tämä hapettuneiden rasvahappojen kulutuksen taso on varsin kohtuullinen, kun otetaan huomioon länsimainen ruokavalio, jota yleisesti kulutetaan. Tutkimuksemme viittaa siihen, että pienetkin määrät hapettunutta linolihappoa edistävät aterogeenista lipoproteiiniprofiilia ja ateroskleroosia kolesterolipitoisessa ruokavaliossa. Ihmiset, joilla on suurempi ruokavalion rasva- ja kolesteroliannos, kuluttavat yleensä enemmän paistettuja ruokia.
Astma
Taustaa: Astma on keuhkotulehdusta aiheuttava sairaus. Keuhkotulehdus voi olla hyödyllinen – kun se pidetään kurissa. Keuhkotulehduksen tarkoituksena on poistaa myrkkyjä ja mikrobeja hengitysteistä. Astmaa sairastavalla ihmisellä on tulehduksen laukaisevia tekijöitä, kuten hilsettä, siitepölyä tai viruksia, jotka käynnistävät tulehduskierteen, joka saa hänet yskimään ja tuottamaan limaa. Tämän reaktion tarkoituksena on poistaa laukaiseva tekijä. Mutta kun olemme eläneet kasviöljyillä, elimistömme antioksidantit ovat kroonisesti vähissä. Ilman antioksidantteja elimistömme ei pysty nopeasti sammuttamaan tulehdusta. Steroidit auttavat pysäyttämään osan hapettumisesta, ja astmaa sairastavat tarvitsevat usein steroidilääkkeitä astmakohtaustensa rauhoittamiseksi. Lukuisat potilaat ovat kokeneet helpotusta tekemällä neuvomiani ruokavaliomuutoksia, joissa keskitytään vihamielisen kahdeksan kasviöljyn välttämiseen ja limsan, mehun ja muun sokeripitoisen roskaruoan välttämiseen. Monimutkaiset hiilihydraatit ovat kuitenkin minulle ok. Mieleeni on jäänyt parhaiten eräs lapsi, jolla oli diagnosoitu ”vaikea tulenkestävä astma” ja joka sai toistuvia hengenvaarallisia kohtauksia (niin paljon, että hänen vanhempansa muuttivat asumaan lähemmäs sairaalaa), mutta jolla on nyt vain yksi tai kaksi kohtausta vuodessa, kun hän sairastuu flunssaan tai flunssaan, ja nämä kohtaukset hoidetaan kotioloissa. Astman ja PUFA:n hapettumisen välisestä suorasta yhteydestä on osoituksena se, että hoidamme astmakohtauksia kortikosteroideilla. Kortikosteroidit estävät tulehdusta aiheuttavien eikosanoidien muodostumista estämällä tulehdusta aktivoivia COX-entsyymejä. COX tarkoittaa syklo-oksigenaasia, ja se hapettaa PUFA:t. Sekä omega-3- että omega-6-rasvahappoja. Kun tämä hapettuminen on alkanut, sitä on hyvin vaikea hallita, kun henkilön elimistö on tyhjentynyt yhdisteistä, kuten glutationista, joka sammuttaa tulehdusreaktiot. Muu tuki: Astmaatikoilla on alhaisemmat glutationitasot ja korkeammat tasot kaikissa mitatuissa lipidien hapettumistuotteissa, sekä omega-3:ssa että omega-6:ssa. Tässä artikkelissa kuvataan lapsilla tehty tutkimus, jossa tutkijat havaitsivat, että astmaatikoilla on enemmän lipidien hapettumisen biomarkkereita kohtausten aikana (peroksidaatioksi kutsuttu alaryhmä) kuin rauhallisessa tilassa, ja enemmän kuin kontrolleilla, ja siinä kerrotaan hieman taustaa. Nämä tutkimukset ovat yhdistäneet PUFA:t astmaan.
Rasvamaksa
Linolihapon hapettuneet metaboliitit maksavaurion biomarkkereina ei-alkoholisessa steatohepatiitissa. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4578804/ Artikkelin lainaukset: Viimeaikaiset tutkimukset ovat paljastaneet tiettyjen ruokavalion komponenttien merkityksen. Tässä katsauksessa keskitymme kasvavaan näyttöön omega-6-monityydyttymättömien rasvahappojen keskeisestä roolista. Keskustelemme uusista havainnoista, jotka yhdistävät oksidatiivisen stressin ja reaktiivisten happilajien lisääntyneen tuotannon maksassa n-6 monityydyttymättömien rasvahappojen hapettumiseen ja tiettyjen lipidien hapettumisen metaboliittien tuotantoon. Korostamme erityisesti näiden aineenvaihduntatuotteiden mahdollista roolia ei-invasiivisina merkkiaineina maksavaurion laajuuden diagnosoinnissa ja seurannassa NAFLD-potilailla. Linolihapon hapettuminen tuottaa sytotoksisia yhdisteitä, jotka vaikuttavat syvällisesti maksan aineenvaihduntaan, vahingoittavat ja tappavat maksasoluja ja aiheuttavat rasvamaksaa. Ne myös edistävät maksan insuliiniresistenssiä.
Mitokondrioiden toimintahäiriöt
Tämä ensimmäinen artikkeli saattaa olla koko sivun tärkein. Se osoittaa, että monityydyttymättömät rasvahapot voivat vahingoittaa mitokondrioita. Asiaan liittyen todettakoon, että aiemmin ruokavaliomme oli hyvin vähärasvainen PUFA:n suhteen, ja näin ollen myös kehomme rasva oli vähäistä. Mutta nyt molemmissa on hyvin paljon PUFA:ta. Tämä tarkoittaa, että vahingoitamme mitokondrioitamme säännöllisesti sekä syödessämme kasviöljystä valmistettuja elintarvikkeita että polttaessamme kehomme rasvaa. Kritiikkiä tätä johtopäätöstä kohtaan voi olla se, että se perustuu rajalliseen näyttöön. Mutta luulen, että jos olet käynyt koulua ymmärtämässä kasviöljyn biokemiaa ja mitokondrioiden solufysiologiaa ja hormonisignaalien välittämistä, haluat ehkä käyttää aikaa tuon opitun soveltamiseen ja lukea artikkelit itse. Artikkelin otsikko:”Rasvahappojen vaikutukset mitokondrioihin: vaikutukset solukuolemaan” (PLOS 2016). Linkki (tiivistelmä): https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/12206909/ Keskeiset havainnot: PUFA:t sammuttavat mitokondrioiden ATP-tuotannon siinä määrin, että se tappaisi soluja.Omega-3:t ovat tehokkaampia mitokondrioiden käynnistämisessä kuin omega-6:t. Artikkelin lainaukset:
Ensimmäinen kiinnostava seikka on, että huolimatta niiden vaikutuksista PTP:n indusoijina ja irrottajina eristetyissä mitokondrioissa [31] (ks. myös kuva 2) tyydyttyneet myristiinihappo, palmitiinihappo ja steariinihappo eivät aiheuttaneet mitokondrioiden depolarisaatiota MH1C1-soluissa, eivätkä ne aiheuttaneet akuuttia sytotoksisuutta.
Ainoastaan arakidiinihappo (joka on tehoton eristetyissä mitokondrioissa) aiheutti pienen depolarisaation, joka ei kuitenkaan liittynyt sytotoksiseen vaikutukseen.
Mielenkiintoista on, että sekä mitokondrioiden depolarisaation että sytotoksisen vaikutuksen havaitsemiseen tarvittava tyydyttymättömien rasvahappojen vähimmäismäärä kasvoi hiilivetyketjun pituuden kasvaessa.
Siten C18-rasvahapoilla sytotoksisuus ja mitokondrioiden depolarisaatio edellyttivät vähintään kahta tyydyttymättömyyttä, ja ne lisääntyivät entisestään C18:3-linoleenihapon osalta; kun taas C20-rasvahapoilla tarvittiin vähintään neljä tyydyttymättömyyttä, ja sytotoksisuutta ja mitokondrioiden depolarisaatiota havaittiin vain arakidonihapolla ja eikosapentaeenihapolla.
Tutkimusvirheet saavat PUFA:n näyttämään terveellisemmältä kuin se onkaan
Hapettumiseen, antioksidantteihin, monityydyttymättömiin ja tyydyttyneisiin rasvoihin liittyvät lipidologien väärinkäsitykset:
Lipidologialla ja kardiologialla ei ole syvällistä käsitystä solukalvojen biokemiasta, ja useimmat alalla työskentelevät siinä virheoletuksessa, että tyydyttynyt rasva aiheuttaisi hapetusstressiä. Solukalvojen fysiikka sen sijaan on ala, jolla tutkijat ymmärtävät hapettumista paljon paremmin. PUFA:n hapettuminen aiheuttaa solukalvojen polymerisoitumisen, muuttumisen kumimaisiksi ja toimintahäiriöiksi, millä on monimutkaisia seurauksia, jotka edistävät solun kiihtyvää ikääntymistä, toimintahäiriöitä ja sairauksia. Vapaat radikaalit ja kehittyneet kemiat, jotka osallistuvat solukalvojen järjestämiseen, vaikuttavat hapen diffuusioon ja patologian hoitoon AIMS Biophys. 2017; 4(2): 240-283. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5707132/ TYYDYTTYNYT RASVA Se, että näemme tyydyttyneen rasvan esiintyvän solukalvoissa korkeampina pitoisuuksina diabeteksessa kuin metabolisesti terveemmillä ihmisillä, on saanut monet päättelemään virheellisesti, että tyydyttyneellä rasvalla olisi merkitystä sokeritaudin aiheuttajana. Todellisuudessa PUFA:t ovat hapettuneet, ja näin ne ovat muuttuneet tyydyttyneemmiksi. Syy ja seuraus on sekoitettu, kuten usein käy, kun lähtöoletukset ovat virheellisiä. Koska diabeteksen patologinen luonne liittyy ROS:iin [13], siitä johtuva alhaisempien tyydyttymättömien ja tyydyttyneiden lipidien välisen suhteen muuttuminen ja kalvon jäykkyyden lisääntyminen [37] on merkki lipidien vapaiden radikaalien C=C-sidosten hajoamisesta aldehydeiksi.
Ihmisillä tehtyjen PUFA-tutkimusten tulisi olla pidempiä kuin ne yleensä ovat.
Tutkimukset, joissa ei pystytä osoittamaan PUFA:n suurkulutuksen haittoja, ovat yleensä vain muutaman viikon mittaisia, mikä on hyvin vähän verrattuna ihmisen elinikään tai ollakseen edes käyttökelpoinen. Koska elimistön antioksidanttikapasiteetin ehtyminen kestää kauan. ”Ihmisen elimistö on varustettu erittäin tehokkailla antioksidatiivisilla puolustusmekanismeilla, joihin kuuluvat muun muassa antioksidatiiviset entsyymit, kuten SOD, katalaasi, glutationiperoksidaasi ja glutationireduktaasi” ”Kun ROS:n (happiradikaalien) tuotanto pitkittyy, endogeeniset (kehon omat) antioksidanttivarastot käyvät riittämättömiksi, mikä johtaa soluvaurioihin.” Kirjasta ”Oxidative Stress and the Aging Brain: From Theory to Prevention” https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK3869/ https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK3869/
El Salvador
Koetan päästä Palestra Society -yhteisön järjestämään tapahtumaan tapaamaan mm. Jack Krusea. Tässä kohokohtia edellisen Palestra-tapahtuman puheista. Kaunista, kun isoja rahojakin liikuttavat maailmanmuuttajat pitävät puheita ulkona luonnon valossa, paljain jaloin aidolla nurmella magnetismia parantavan tulivuoren äärellä:
5 minuutin jälkeen: Jos haaveilet lääketieteen hajauttamisesta, täytyy ensin korjata tieteen keskusjohtoisuus. Jos Bitcoin on peer-to-peer, tiede nykyisellään on peer-to-journal-to-peer. Tiedelehdet ovat kuin pankkeja, jotka pystyvät blokkaamaan, sensuroimaan tai valehtelemaan hydroksiklorokiinista, ivermektiinista, D-vitamiinista ja koronan alkuperästä.
9 minuutin jälkeen: Krusen ja kumppaneiden suunnitelma tieteen desentralisoimiseksi, eli poistaa väsyneiden välikäsien valta, samalla vähentäen byrokraattista hitautta ja kustannuksia.
38 minuutin jälkeen: Krusella oli vaikeuksia somekanavissaan, myös Twitterissa. Musiikkilegenda Rick Rubin soitti Krusen puolesta Elon Muskille ja Zuckerbergille. Kuin ihmeen kaupalla Kruse on edelleen Facebookissa ja Instagramissa.
Amerikan presidenttiehdokas Robert Kennedy on lukenut Krusen kirjoittaman El Salvadorin vapauslain – ja poiminut siitä neljä sivua omaankin agendaansa.
1 minuutin kohdilla: Voiko biologian nähdä monimutkaisena koneena? Vai onko olemassa jotain mystistä ”elinvoimaa”, joka ei toimi mekaanisen koneen tavoin? #vitalismi
8 minuutin jälkeen: Keskusjohtoinen tiede tutkii lähinnä vain staattista stagnaatiota. Terveys ja elämä on flowta, virtaa, jopa runsautta. Mikä saa elämän tuntumaan virtaavalle? Vs. jumissa oleminen.
1 minuutin kohdilla: Ei ole helppoa tehdä aitoa juttua, kun on rahallisesti ja sosiaalisesti houkuttelevampaa tehdä jotain helpompaa, geneerisempää ja lyhytnäköisempää. Ratkaisu: löytää toisia, jotka ovat myös todellisia totuuden etsijöitä, jotka haluavat itsekin löytää ja tehdä jotain aitoa ja pitää se puhtaana tyypillisten kompromissien tai oikopolkujen rumuudesta.
Anjan Katta on sinivalottoman Daylight Computer -tietokoneen kehittäjä.
2 minuutin jälkeen: Pitäisikö villieläinten mennä salille päästäkseen hyvään kuntoon? Millaisen treeniohjelman suunnittelisit tiikerille? Treenaisitko erikseen ylä- ja alavartaloa, 4 x 10 toistoa? Kestävyyslenkkiä ja venyttelyä?
Ei tietenkään. Ne ovat tieteellisesti treenaavia huippu-urheilijoita paremmassa kunnossa, liikkumalla luonnollisesti. Olisi absurdia viedä villieläin keinotekoiseen sisäilmatilaan treenaamaan ”paremmin” kuin se tällä hetkellä ”treenaa”.
5 minuutin jälkeen: Mikä on ihmiselle lajinomaista liikettä ja käyttäytymistä? Ihmisen kuuluu ainakin kävellä maalla, kahlailla rantavedessä, nousta mäkeä ylös, spurtata, ja joskus tehdä monenlaista muutakin, kuten kiivetä korkealle puuhun tai uida ja sukeltaa. Pystymme tekemään ja muokkaamaan esineitä, ja heittämään ja saamaan niitä kiinni. Pystymme kantamaan tavaraa, ja tappelukin onnistuu. Lapsena teit suunnilleen kaikkea tätä ja paljon enemmänkin, jopa ilman ohjeistusta. Koska kaikki tuollainen liike ja ympäristön muokkaaminen on hauskaa, se kaikki on ”ohjelmoitu” meihin. Tasapainoilu, hyppääminen, kiipeäminan, jahtaaminen ja pakeneminen, harhauttaminen, väistäminen… ryömiminen, tanssiminen, pikku kilpailut ja haasteet. Aarteenetsintä; Escape Room… pöydän alle piiloutuminen, sohvalta lattialle ryömiminen pää edellä.
11 minuutin jälkeen: ”Centralized fitness”: keskusjohtoisessa liikunnassa on keskusvallan määrittämä ”opettaja”, joka käskee mitä saa tehdä ja mitä ei. Vaistot, aistit ja tunteet ovat väärässä, keskusvalta oikeassa. Ja näin saadaan ihmisistä helposti hallittavia robotteja, myös liikunnan saralla. Nykyinen liikkumisen sentralisointisuuntaus sai alkunsa 1700-luvulla: ensimmäinen treenilaite. Kulutusta, mainostusta… Meidät on manipuloitu ajattelemaan, että tarvitsemme saleja, laitteita tai ostos-teeveetä ollaksemme hyvässä kunnossa. Tämä ei ole ihmislajin luonnollista lajikäyttäytymistä.
Treenistä tehtiin suoritus. Hyvinvointi ja hyvä kunto ei olekaan enää ilmaista ja automaattista, vaan vaatii rahallista ja ajallista kulutusta, sitoutumista ja kalenterimerkintöjä. Tai sitten voisit olla vapaa treenaamisen taakoista ja sitoumuksista, ja nauttia monipuolisesta liikkeestä koko ajan, kuin lapsi jota ei ole vielä kielletty pitämästä hauskaa. Miksi kävellä kadulla suoraan, kun voit tasapainoilla ja hyppiä korokkeiden päälle aina kun näet jotain hauskaa.
– Kuuma ja trooppinen El Salvador näyttää suuntaa muulle maailmalle, miten valta palautetaan kansalle ja rikolliset (politiikkoja myöten) laitetaan lukkojen taakse. Saavuin El Salvadoriin vierailulle sen jälkeen, kun olin jo noin vuoden verran kuullut ylistystä sen uudesta presidentistä Nayib Bukelesta mentoriltani neurokirurgi ja kvanttibiologian asiantuntijalta Jack Kruselta.
Kruse on auttamassa Bukelen hallitusta lääketieteellisen vapauslain koostamisessa ja se on lähtöisin hänen kynästään. Onko tämä maa Nooan arkki, kun länsimainen yhteiskunta vajoaa päivä päivältä syvemmälle dystopiaan ja kansalaisten orjuutamiseen?
– Moni vakavasti sairas on tullut tänne paranemaan. Auringon valo ja maaperän vulkaanisuus lisäävät maan parantavaa potentiaalia. Nämä paranemaan tulleet ihmiset eivät ole saaneet apuja virallisten väylien kautta ja paras ratkaisu heille on ollut irtaantua medikalisaation otteesta ja palauttaa keho luonnolliseen harmoniaan lääkkeettömästi valon, ravinnon ja ympäristö muutoksen avulla.
– Meidän kämpässä sammuivat sähköt ja wifi klo 20.00, enkä tainnut kertaakaan valvoa yli yhdeksän. Joka aamu aloitin näkemällä auringonnousun ja suurin osa vuorokaudesta kului ulkotiloissa.
Ihminen koostuu hurjan monista pienen pienistä soluista. Kuinka moni on tullut todella ajatelleeksi tätä asiaa? Kun pyrimme parantamaan terveyttä, on syytä kiinnittää huomio terveyden tärkeimpään perusyksikköön, soluun. Kuinka voimme auttaa näitä pieniä otuksia kukoistamaan?
Pyrin tarjoamaan tässä kiehtovan katsauksen solujemmen sielunelämän yleisymmärtämiseen. Jos haluat päntätä lisää yksityiskohtia, mutta koulukirjaa kiehtovammin, se onnistuu esimerkiksi tästä linkistä sekä tietysti Khan Academyssa. On älyttömän kiinnostavaa, kuinka kovasti käsityksemme soluista ja koko elämän luonteesta on muuttumassa, vihdoin virallisestikin.
Yksinkertainen kaloritehdas?
Useinhan meille sanotaan, “syöt vaan sopivasti kaloreita”, ikäänkuin ihminen olisi yksinkertainen kalorinpolttokone. Biologia toimii paljon hienovaraisemmin, kuin mikään ihmisen keksimä kone. Solu tarvitsee energiantuotantoon valtavasti muutakin kuin kaloreita, eikä se varsinaisesti polta mitään, vaan käyttää entsyymejä ja jopakvantti-ilmiöitä perus palamista paljon sofistikoituneempaan energiantuotantoon.
Solu ei pidä yhteiskunnallisen kemikalisaation mukanaan tuomista myrkyistä, joita vielä jokunen sukupolvi sitten ei ollut olemassakaan, ja joita nykyään laitamme yhä ahkerammin ruokaan, juomaan, iholle ja sisäilmaan.
Solulle tekee hyvää saada takaisin niitä ravintoaineita, joita olemme viime vuosikymmeninä ja jopa vuosituhansina poistaneet ruoasta. Solu pitää luonnollisista asioista, jotka se tunnistaa esihistoriasta asti, kuten luonnon valorytmi, luonnollinenvesi, aito ruoka sekä suora yhteys maan sähkökenttään eikä niinkään keinotekoisiin sähkölaitteisiin. Luonnon vesissä uiminen, puissa ja kallioilla kiipeily, niityllä makoilu… Luonnonvalo, kuten tuli ja aurinko, sekä maakosketus, tukevat solujen energiatuotantoa ja vähentävät tulehdusta, kunhan ei sentään käristä itseään karrelle auringonpaisteessa. Miksi luonnolliset asiat sopivat soluille? Koska solut ovat ties kuinka monta miljoonaa vuotta sopeutuneet luonnollisiin elementteihin, joita olemme sittemmin vaihtaneet keinotekoisiin versioihin. Tai jos katsotaan samaa asiaa Raamatullisen luomisteorian kautta, ihminen on luonnollisesti luotu Eedenin olosuhteisiin, joita alettiin tuhoamaan vasta myöhemmin, kun viljelystä unohtui varjelu.
Solut eivät ole koneita. Koneethan koostuvat pienemmistä osista, joilla on varsin jäykkä, muuttumaton rakenne. Jokaisella koneen osalla on selkeä tehtävä, ja sen toiminnasta voidaan piirtää varsin yksiselitteinen kaavio, ja koneen toimintaa voidaan kaavion perusteella ennustaa. Koneella ei ole omaa tahtoa eikä se juurikaan poikkea kaavasta (paitsi vioittuessaan). Kone hajoaa jos lyöt sitä kovaa, kun taas elävä organismi saattaa jopa vahvistua haasteista.
Mikroskooppisen pienissä soluissa kaikki osaset värähtelevät ja heiluvat hirmuista vauhtia ja muuttavat muotoaan ja tehtäviään mikrosekunneissa. Ne mallit, millä yleensä kuvaamme solujen sisäistä sielunelämää, soveltuvat makroskooppisten koneiden ja ihmisen valmistamien mikropiirien kuvaamiseen, mutta biologiset solut toimivat hyvin erilaisessa ympäristössä:
Meille opetetaan edelleen vanhaa mekaanista tai mikropiiriin verrattavaa mallia soluista ja metaboliasta, koska niin on ennenkin tehty, tai “koska olisimme liian tyhmiä ymmärtämään kompleksisempaa mutta todellisempaa mallia”. Tai koska tieteen historia on vaan sattunut johtamaan sellaiseen mekanistiseen käsitykseen. Tutkimusmenetelmät antavat väärän kuvan todellisuudesta, koska olemme tutkineet solujen osia lähinnä paikalleen jäädytettyinä tai elävästä kokonaisuudesta eristettyinä versioina. Kun molekyylibiologia perustettiin, valittiin mahdollisimman yksinkertaistetut mallit elämän kuvaamiseen, jotka ovat sitten jääneet käyttöön.
Tämä väärä kuva solusta hallitsee edelleen tiedettä. Sen perusteella olemme kehittäneet valtavasti ”yllättäviä” sivuvaikutuksia aiheuttavia lääkkeitä, ja syöpien määräkin vain kasvaa, vaikka tutkimusten määrän noustessa luulemme ymmärtävämme ongelmaa paremmin. Mitä, jos meillä onkin täysin väärä kuva siitä, mitä elämä, solu ja biologia on, ja siksi lähinnä vain pahennamme asioita tietäessämme “enemmän”? Näin näyttääkin tapahtuneen, kun katsotaan melkein minkä tahansa kroonisen taudin tilastoja, alaspäin kääntynyttä elinajanodotetta ja etenkin terveiden elinvuosien määrää.
Teollistuminen toi ihmiskunnalle paljon ihmeellisiä keksintöjä, joten aloimme innoissamme kutsua kaikkea “koneeksi”. Ihmiskeho on kone, solu on kone; ekosysteemi ja yhteiskuntakin on kone, josta voi piirtää staattisen toimintakaavion. Piirrämme kompleksisuudesta yksinkertaistettuja malleja – ja sitten alamme uskoa niihin. Ja ihmettelemme, kun maailma ei toiminutkaan mielikuvitusmalliemme mukaisesti. Kun emme kunnioita tai edes tunnusta tosimaailman kompleksisuutta, luulemme voivamme manipuloida ja hallita sitä, täydelliseen tietoomme perustuen. Ja tästä seuraa katastrofi toisensa perään:
Yleensä ihmiskehoa tai elämää kuvaillaan sillä metaforalla, joka on kunkin aikakauden coolein uudehko keksintö. 200 vuotta sitten ihmiskehoa sanottiin höyrykoneeksi, sitä ennen kelloksi. Teollistumisen myötä kehosta tuli auto, kemikaalitehdas, ja sittemmin mikropiiri. Mikään näistä ei pidä paikkaansa, kuten on helppoa nähdä jälkiviisaana.
Tiede on jo jossain määrin edennyt konemetaforasta kompleksisempiin systeemi– ja verkostokielikuviin. Nekään eivät pidä paikkaansa, kun puhutaan biologiasta tai muusta aidosti kompleksisesta. Kyse on jostain paljon ihmeellisemmästä, jonka moninaisuutta meidän olisi syytä osata arvostaa enemmän. Kyse on subjekteista, joita kuuluu kohdella subjektin ansaitsemalla rakkaudella tai ainakin arvostuksella, kuin mestaritarhuri puutarhaansa.
Biomimetiikka (biomimicry, biologian matkiminen) on osoittautunut kerta toisensa jälkeen hedelmälliseksi ideaksi: olemme saaneet moniin keksintöihimme mallia tai inspiraatiota luonnosta: luonto on jo ratkaissut jonkin ongelman, ja riittää kun teemme perässä. Kun analogia kulkee toiseen suuntaan, eli alamme kuvailemaan ihmeellistä luontoa ihmisen luomien valtavasti alkeellisempien palikkakeksintöjen kautta, syntyy ongelmia.
Monilla malleilla ja näkökulmilla on hyödyllistä annettavaa. Kunhan emme kuvittele, että ne olisivat sellaisenaan totta. Mielikuvitusmalleja on hyvä käyttää välineinä, silloin kun mistäkin metaforasta on hyötyä. On outoa, että vaikka mekanistinen maailmankuva sai alkunsa fysiikan alalla ja fysiikka on jo aikaa sitten siirtynyt siitä eteenpäin, biologia terveystieteineen jumittaa edelleen paljolti mekanistisessa, 1800-luvun klassisen fysiikan atomistisessa (jopa deterministisessä) ajatusmaailmassa.
Solun toiminta ei missään nimessä ole ennalta määrättyä, vaan täynnä satunnaisuutta. Solun “koneisto” ei pelkästään siedä sattumanvaraisuutta, vaan hyödyntää sitä. Muistatko, mitä Jeff Goldbum sanoi Jurassic Parkissa sille älyynsä rakastuneelle kontrollitieteilijälle? “Elämä löytää tien.”
Elävä kompleksisuus
Kuinka ymmärtää kompleksisuutta? Tiede analysoi sen osia erikseen, kuin kyseessä olisi kuollut systeemi. Elävää systeemiä ei voi hajottaa osiin ilman että se kuolisi. Joten joudumme luomaan malleja vihjeiden perusteella:
Ihmiskehon solujen kokoluokka on vähän pienempi, kuin mitä silmällä pystyy näkemään. Isoimman solun eli munasolun saattaisi tarkkasilmäinen pystyä sopivissa valaistusolosuhteissa jopa juuri ja juuri näkemään, muita ei mitenkään. iPhonen ytimessä sykkivän prosessorin transistorit ovat nykyään yli tuhat kertaa lyhyempiä kuin pienimmätkään ihmissolut läpimitaltaan. Maailman suurin solu on kookospähkinä.
On olemassa pienempiäkin soluja kuin pienimmät ihmissolut. Silti hentoisintakaan bakteerisolua ei pysty pienentämään 300 nanometrin kokoluokkaa pienemmäksi, koska kyseessä on niin kompleksinen koneisto, että sen täytyy olla ainakin tuhat kertaa atomia isompi läpimitaltaan. Bakteerit eli bakteerisolut ovat ihmissoluja noin 10 kertaa lyhempiä läpimitaltaan, ja virukset bakteerejakin vielä noin 10-100 kertaa pienempiä läpimitaltaan. Ihmisen kehittelemä nanoteknologia pystyy nykyään luomaan jo viruksen läpimittaa pienempiä yksityiskohtia. Solut toimivat kyllä atomin tarkkuudella, mutta ne ovat niin älyttömän monimutkaisia, että niiden on pakko olla valtavasti atomin kokoluokkaa suurempia, jotta mukaan mahtuu kaikki olennainen. Ihmissolun läpimitta on yleisesti suunnilleen kymmenen tuhatta kertaa isompi kuin atomin.
Kun mennään solujen sisään, huomataan, että biologia on edelleen ylivertainen verrattuna mikropiireihin. Atomien kokoluokka on noin 0,1 – 0,5 nanometriä. DNA-molekyyli on suunnilleen 2,5 nanometriä leveydeltään. Luonto siis kokoaa yksittäisiä atomeja molekyyleiksi, erittäin tarkasti. Kun leikitään yksittäisten atomien tasolla, tulee stokastisen lämpöliikkeen lisäksi mukaan kvantti-tason kummallisuudet. Ihmisen tekemät mikropiirit alkavat olla jo niin lähellä yksittäisen atomin kokoluokkaa, että kvantti-ilmiöt nousevat koko ajan isommaksi ongelmaksi entistä nopeamman puhelimen valmistuksessa. Luonto sen sijaan hyödyntäänäitäkvantti-ilmiöitä ja muutakin kohinaa, kuten yksittäisten molekyylien ennakoimatonta törmäilyä.
Kun ihminen rakentaa kvanttitietokoneen, täytyy tehdä hirmuiset rakennelmat ja käyttää kauheasti energiaa, jotta saadaan mikropiirin lämpötila pidettyä miltei ennätyksellisen lähellä absoluuttista nollapistettä. Solu sen sijaan osaa leikkiä kvantti-ilmiöillä iisisti huoneenlämmössä ja sellaisessa kosteudessa, joka tuhoaisi perinteisemmänkin mikropiirin samantien. Tosin solun superherkät “nanomoottorit” ja mitä ihmeellisemmät atomitason koneistot on helppoa saada myös epäkuntoon. Jos ihminen rakentaa vastaavan kokoluokan mikropiirejä, täytyy huoneilman olla ihan superpuhdasta. Biologia on resilientimpää häiriöille kuin puolijohdeteollisuus – mutta lähinnä vain sellaisille häiriöille, joiden kanssa se on suunniteltu taipumaan ja tanssimaan. Nykyään herkät pienet solut saattavat joutua kestämään luonnottomia määriä jopa satoja tuhansia uusia kemikaaleja, joista kymmeniä tuhansia ei ollut olemassakaan vielä muutama sukupolvi sitten, monenmoisesta melusta puhumattakaan.
Solukalvo
Solut vaihtavat valtavasti tavaraa ympäristönsä kanssa. Ne ottavat sisään ravinteita ja poistavat jätteitä hirmuista vauhtia. Tämä on mahdollista, koska solu on pieni verrattuna meille tuttuun kokoluokkaan.
Mitä pienempi pallo, sitä enemmän pinta-alaa suhteessa tilavuuteen. Jos laitetaan litra vettä yhden ilmapallon sijaan tuhanteen mini-ilmapalloon, pintaa tulee paljon enemmän samalle vesimäärälle. Ison vesi-ilmapallon tapauksessa suurin osa vedestä on varsin normaalia; vain pieni kerros lähellä pallon pintaa voi olla minkäänlaisen pintajännityksen vaikutuspiirissä. Jos koko litra ahdettaisiin hiuskarvan paksuisiin minipalloihin, ei jäisi lainkaan tilaa normaalille vedelle, vaan kaikki vesi olisi aina lähellä pintaa. Solut ovat läpimitaltaan vielä hiuskarvaakin pienempiä. Solun sisällä ei ole niinkään vettä, vaan erittäin korkean pintajännityksen omaavaa ihmenestettä.
Solukalvolla ja sen lähellä tapahtuvilla sähkökemiallisilla ilmiöillä on siis melkoinen merkitys solun kokoisessa mittakaavassa. Litran kokoisessa vesipallossa pinta ei ole niin olennainen; solun kokoluokassa taas kaikki solun sisäinen toiminta tapahtuu äärimmäisen lähellä pintaa. Joka ikinen soluelin on aina suunnilleen solukalvon vieressä, koska ei niin pienessä pallossa kauaskaan pääse. Tämä antaa pontta havainnoille, joiden mukaan solukalvo saattaa ohjata solun toimintaa jopa tumaakin enemmän.
Mitokondrio
Mitokondrioista eli solun “energiatehtaista” on paljon puhunut lääkäri ja taekwondomestari Terry Wahls, joka oli jo pyörätuolikunnossa MS-taudin takia, kunnes kiinnostuimitokondrioidensa ruokkimisesta. Hän huomasi, ettei nykysafkasa saa tarpeeksi moniakaan ravintoaineita, joita soluelimet, erityisesti mitokondriot, tarvitsevat toimiakseen optimaalisesti. Hän selvitti, mistä ruoista saa hyvin mm. B-vitamiineja, rikkiä, sinkkiä ja värikkäitä yhdisteitä, kuten flavonoideja ja muita polyfenoleita ja ylipäänsä fytoravinteita, kuten kuten värikkäitä karotenoideja.
Lisäksi lääkäri Wahls selvitti, mitä hermosolujen suojakerros myeliini tarvitsee, ja alkoi tankkaamaan myös niitä, kuten omega-3-rasvoja, jodia ja jo mainittuja B-vitamiineja.
Käsityksemme mitokondrioistakin on muuttumassa; edes tämä soluelin ei noudata koulukirjan mukaista tehtäväänsä, vaan tekee vaikkamitä muutakin ihmeellistä. Mitokondriot vastaavat viime kädessä useiden hormonien valmistuksesta, ja toimivat myös solujen ulkopuolella vaikuttaen suoraan hermoimpulsseihin ja hermoston välittäjäaineiden valmistukseen. Jos syöt ketogeenista dieettiä, maksan ja munuaisten mitokondriot vastaavat ketonien tuotannosta. Eniten mitokondrioita on sydämen, hermoston ja maksan soluissa.
Vanhassa mallissa ajateltiin, että tuma on solun “aivot” ja komentokeskus, koska siellä on eniten DNA:ta. Komentokeskuksen paikka on uudemmissa käsityksissä muuttumassa mitokondrioihiden suuntaan sekä soluseinämään ja jopa solun ympäristöön.
Mitokondrioilla on vilkas sosiaalinen elämä: ne vaihtavat keskenään informaatiota, ainetta, valoa ja energiaa. Avantouinnin aikaansaaman ruskean rasvan väri johtuu runsaista mitokondrioista, jotka erikoistuvat tavallisen energiantuoton sijaan lämmöntuotantoon.
Nykysafkan aiheuttamia ravinnepuutoksia ja muita luonnottomuuksia korjaamalla voimme antaa tällekin soluelimelle paremmat mahdollisuudet voida onnellisesti, jolloin koko organismi voi tuntea olonsa tyytyväiseksi. Nämä pienet otukset pienten solujen sisällä ovat herkkiä aistimaan ympäristöä ja virittymään esimerkiksi valorytmin tai ajatusten mukaan. Niiden hyvinvointi määrittäämielenterveyttä ja stressinsietoamerkittävästi. Ja toisaalta niiden vointiin vaikuttaajokainentunne.
Luonnollisessa ympäristössään proteiinit suorittavat biologisia tehtäviään erittäin väkevissä viskoosisissa liuoksissa ja monimutkaisissa verkostoissa, joissa kaikkiin toimintoihin on tarjolla lukuisia potentiaalisia kumppaneita. Monien vuosien ajan tavanomainen käytäntö on kuitenkin ollut puhdistaa kiinnostava proteiini sen rakenteellisten ja toiminnallisten ominaisuuksien kuvaamiseksi.
Sokean, suorastaan kiihkeän reduktionismin aikakausi, jolloin biokemistit ja biofyysikot puhdistivat ja puhdistivat, jotta eristettyjä biomolekyylejä voitaisiin tutkia, on ohi. On täysin selvää, että proteiinit eivät toimi erillisinä kokonaisuuksina ja että niiden perusominaisuuksiin vaikuttavat niiden vuorovaikutukset ja liuosympäristö.
Olemme pyrkineet pysäyttämään proteiinit paikoilleen tutkiaksemme niitä staattisessa tilassa. Todellisuudessa ne eivät ole koskaan paikallaan. Seuraavaksi on aika tutkia niitä niiden luonnollisessa ympäristössä, elossa ja liikkeessä.
1800-luvun alkupuolella näkemykset elävien organismien luonteesta jaettiin kemiallisiin ja vitalistisiin. Edellisten mukaan elämä oli monimutkaisten, mutta viime kädessä tunnettavissa olevien fysikaalis-kemiallisten prosessien seurausta, kun taas jälkimmäisten mukaan elävillä järjestelmillä olisi myös ei-luonnollisia, ehkä tuntemattomia ominaisuuksia. Vitalismia heikensivät vähitellen Wohlerin urean synteesi (1828) ja Pasteurin kyvyttömyys osoittaa spontaani sukupolviutuminen (1862) sekä Darwinin Lajien synty (1859) ja Virchow’n soluteoria (1855). Vuosisadan vaihteessa elävien järjestelmien ihmeelliset ominaisuudet olivat selvempiä kuin koskaan, mutta niiden selittämiseksi ei enää vedottu vitalismiin.
Nykyaikainen tieteellinen etsintä elämän kemiallisen perustan löytämiseksi oli alkanut toden teolla. Vaikka perinnöllisyys tunnettiinkin elävien organismien tärkeänä ominaisuutena, elämän kemiallista perustaa koskevat tutkimukset keskittyivät yhtä lailla muihin ominaisuuksiin, kuten aineenvaihduntaan ja liikkeeseen. 1900-luvun lopulla genetiikka hallitsee voitokkaasti biologisen ajattelun keskeisenä teemana. Ihmisen perimän sekvenssiä pidetään laajalti seuraavan vuosisadan biologisen tutkimuksen lähtökohtana, ja elämän alkuperästä käytävässä keskustelussa ”elävä” määritellään suurelta osin ”eläväksi”, joka vastaa ”geneettisen mallin tarkkaa siirtämistä”. Emme kyseenalaista genetiikan merkitystä emmekä kiistä DNA:n roolia elävien järjestelmien kaikkien osien rakennuspiirustuksena, mutta mielestämme on syytä kysyä, missä määrin ”postgenominen” näkemys modernista biologiasta vakuuttaisi 1800-luvun vitalistia siitä, että elämän luonne oli nyt ymmärretty. Kuinka lähellä olemme ymmärtämään, miten yksittäinen solu toimii tai miten alkio kehittyy? Jos vastaus ei ole kovin lähellä, tuleeko elävien järjestelmien todellinen ymmärtäminen geenitietokannan kommentoinnin jatkamisesta, vai onko meidän tutkittava elävien järjestelmien fysikaalis-kemiallista luonnetta?
On siirryttävä solun proteiini- ja RNA-komponenttien genomianalyysin (josta tulee pian menneisyyttä) ohi ja siirryttävä tutkimaan molekyylien, solujen ja organismien toiminnan ”vitalistisia” ominaisuuksia. Tällainen mahdollisuus on nyt mahdollinen, koska genetiikka sekä molekyyli- ja solubiologia ovat viime vuosisadan aikana edistyneet huomattavasti. Koska nyt on selvää, että geenituotteet toimivat useissa eri reiteissä ja että itse reitit ovat yhteydessä toisiinsa verkostoissa, on selvää, että mahdollisia lopputuloksia on paljon enemmän kuin on geenejä. Genotyyppi, vaikka analysoisimme sitä kuinka syvällisesti, ei voi ennustaa todellista fenotyyppiä, vaan se voi ainoastaan antaa tietoa mahdollisten fenotyyppien kokonaisuudesta. Biologiset järjestelmät ovat kehittyneet rajoittamaan näitä fenotyyppejä, ja itseorganisoituvissa järjestelmissä fenotyyppi saattaa riippua yhtä paljon ulkoisista olosuhteista ja satunnaistapahtumista kuin molekyylikomponenttien genomiin koodatusta rakenteesta (kuva 7). Kuitenkin tällaisesta mahdollisesti epämääräisestä maailmasta organismi on kehittänyt hyvin vakaan fysiologian ja embryologian. Juuri tämä lujuus on se, joka viittaa ”elinvoimiin”, ja juuri tätä lujuutta haluamme viime kädessä ymmärtää kemian avulla. Meillä on siihen mahdollisuus tällä uudella vuosisadalla.
Signaalireitit ovat elintärkeitä viestinnän välineitä solujen sisällä ja niiden välillä. Organismia kuvaavassa konemallissa tällaiset reitit ovat suoraviivaisia: niiden alussa on selkeä tulo, joka johtaa yhtä selkeään lopputulokseen. Todellisuudessa näin ei ole; Brysselin vapaan yliopiston molekyylibiologiryhmä havaitsi tutkiessaan, miten nämä reitit ovat vuorovaikutuksessa tai ”ristikkäisessä vuorovaikutuksessa” toistensa kanssa. Ristiinsignaalien taulukointi vain neljän tällaisen reitin välillä tuotti ”kauhukuvan”, ja nopeasti alkoi näyttää siltä, että ”kaikki tekee kaikkea kaikelle”. Todellisuudessa näemme ”yhteistoiminnallisen” prosessin, jota voidaan ”kuvitella pöydäksi, jonka ympärillä päätöksentekijät keskustelevat kysymyksestä ja vastaavat kollektiivisesti heille esitettyihin tietoihin”.
Vaikka tarkasteltaisiin vain yhtä solukalvon reseptoria, joka sitoutuu hormonaaliseen tai muuhun signaaliin, voidaan varovaisesti arvioiden löytää noin 2 miljardia mahdollista tilaa riippuen siitä, miten reseptoria muutetaan sen vuorovaikutuksessa muiden molekyylien kanssa. On selvää, ettei ole olemassa yksinkertaista binäärisääntöä, joka erottaisi aktivoituneet ja deaktivoituneet reseptorit toisistaan.
”Aktivoitunut reseptori näyttää vähemmän koneelta ja enemmänkin pleomorfiselta kokonaisuudelta tai todennäköisyyspilveltä, joka koostuu lähes äärettömästä määrästä mahdollisia tiloja, joista kukin voi erota toisistaan biologisen aktiivisuutensa suhteen.”
Geenimyytti ei ole vain myytti geeneistä. Se on tarina organismin luonteesta ja biologisten selitysten luonteesta. Koneista saamiemme kokemusten innoittamana tarina kerrotaan kausaalianalyysin kielellä, jossa jotkut asiat saavat toiset asiat tapahtumaan, ja osien tutkiminen yksi kerrallaan antaa meille mahdollisuuden koota yhteen tietämyksemme kokonaisuudesta.
Selittävien ”mekanismien” jatkuva selvittäminen on näyttänyt oikeuttavan tarinan, ja sitä on tukenut myös lupaus paremmasta elämästä ihmisille ja jatkuvasta mahtavien teknisten saavutusten virrasta.
Ei ihme, että genomiprojekti herätti niin suuria odotuksia.
Tutkijat, jotka pyrkivät tunnollisesti seuraamaan syy-yhteyden nuolia, päätyvät jahtaamaan jäniksiä, jotka juoksevat joka suuntaan. Tutkimus on tehnyt kaikesta vain monimutkaisempaa, ei ymmärrettävämpää.
Toisin kuin suunnittelemamme silmällä nähtävät rakenteet, biologiset rakenteet ovat dynaamisia ja itseorganisoituvia: ne muotoilevat itseään ja muuttavat arkkitehtuuriaan. Tällaisten rakenteiden kuvaus uhmaa nykyisiä mekaanisia näkemyksiä.
Mikään kone ei itseorganisoidu vaihtamalla itsenäisesti koostumustaan pitääkseen arkkitehtuurinsa dynaamisessa tasapainossa, mutta näin tapahtuu jokaisessa solussa. Miksi solut suosivat jatkuvaa itseorganisoitumista arkkitehtuurinsa luomisessa? Eikö olisi järkevämpää, että solu rakentaisi staattisia rakenteita, joiden ylläpitäminen ei vaadi jatkuvaa energiankulutusta?
Vaikka staattinen järjestäytyminen olisi taloudellisempi ja tehokkaampi keino tuottaa kestäviä ja erittäin monimutkaisia makromolekyylirakenteita (viruskapsiidi on tästä hyvä esimerkki), syntyviltä rakenteilta puuttuisi morfologinen joustavuus; niitä ei olisi helppoa muokata. Itseorganisoituvan arkkitehtuurin etuna on sen valtavista energiakustannuksista huolimatta se, että se antaa paljon plastisuutta vakaudesta tinkimättä. Sen ansiosta solut voivat reagoida nopeasti ja mukautuvasti ulkoisiin häiriöihin ja muihin kriittisiin tapahtumiin, jotka muuten vaarantaisivat niiden systeemisen eheyden.
Näiden ilmiöiden tutkiminen on synnyttämässä uutta teoreettista ymmärrystä solusta, jossa korostetaan solun rakenteen dynaamista, itseorganisoituvaa luonnetta, solun osien juoksevuutta ja plastisuutta sekä solun taustalla olevien prosessien stokastisuutta eli sattumanvaraisuutta ja epälineaarisuutta eli ei-suoraviivaisuutta.
Mekanismi-mallin kannattajat pitävät solua monimutkaisena koneistona, jonka organisaatio heijastaa ennalta olemassa olevaa suunnittelua, jonka rakenne on täysin ymmärrettävissä reduktionistisesti eli osiin pilkkoen, ja jonka toimintaa ohjaavat deterministiset eli ennalta määrätyt lainalaisuudet, mikä tekee sen käyttäytymisestä ennustettavaa ja hallittavissa olevaa – ainakin periaatteessa. Tämä on nimeltään Machine Conception of the Cell, MCC. Sen historia kulkee samansuuntaisesti mekanismin historian kanssa, minkä vuoksi sen alkeellisia ilmauksia voidaan löytää jo 1600-luvulta, jolloin koneiden ja organismien väliset analogiat alkoivat ensimmäisen kerran yleistyä. Malpighi, yksi mikroskooppisen anatomian perustajista, katsoi, että eläinten ja kasvien ruumiintoiminnot perustuvat ”hyvin suureen määrään koneita, jotka koostuvat äärimmäisen pienistä osista, jotka ovat paljain silmin näkymättömiä” (Malpighi, lainattu teoksessa Piccolino, 2000, s. 149). Vastaavasti varhaismoderni luonnonfilosofi Leibniz luonnehti organismeja jumalallista alkuperää oleviksi koneiksi, jotka koostuvat hierarkkisesti yhä pienemmistä koneista ad infinitum eli loputtomasti. Hän vertasi organismeja ihmisperäisiin koneisiin, vaikka jälkimmäisten osat eivät itsessään olekaan koneita.
Toisen maailmansodan jälkeen kybernetiikan, informaatioteorian ja tietojenkäsittelytieteen uraauurtavat ajatukset valloittivat biologien mielikuvituksen ja tarjosivat uudenlaisen näkemyksen MCC:stä (Machine Conception of the Cell), joka tuli tunnetuksi nimellä molekyylibiologia (Keller, 1995; Morange, 1998; Kay, 2000). Sen ytimessä oli ajatus tietokoneesta, jonka ”ohjelmisto” (software) ja ”laitteisto” (hardware) ohjasi tutkijoiden huomion geneettisten ohjeiden luonteeseen ja koodaukseen (software) ja mekanismeihin, joilla solun makromolekulaariset komponentit (hardware) panevat ne täytäntöön (hardware).
On varsin merkillistä havaita, että huolimatta valtavasta empiirisestä edistyksestä, jota on tapahtunut vuoden 1962 jälkeen, teoreettinen peruskuvamme solusta on pysynyt olennaisesti muuttumattomana. Nykyisin vakiintuneen näkemyksen mukaan solu koordinoi toimintojaan DNA:han koodatun ”geneettisen ohjelman” avulla, joka ohjaa ja valvoo RNA:iden ja proteiinien ilmentymistä, jotka yhdistyvät ennalta määrätysti stabiileiksi ”molekyylikoneiksi”, jotka suorittavat luotettavasti ja tehokkaasti ennalta määrättyjä operaatioita solun jakautumisen, aineiden sisäänoton, signaalinsiirron ynnä muiden mekanismien mukaisesti. Koneanalogiat ja metaforiset viittaukset ”lukkoihin”, ”avaimiin”, ”portteihin”, ”pumppuihin” ja ”moottoreihin” ovat edelleen läsnä teknisessä kirjallisuudessa, samoin kuin puhe ”koneistosta” ja ”piiristä”, jotka ovat soluorganisaation perustana. Konemaista kuvaa solusta harvoin varsinaisesti puolustetaan; se on iskostunut niin syvälle mieliimme, että pidämme sitä itsestäänselvyytenä.
Koneet ovat erittäin tehokkaita toiminnassaan, koska ne noudattavat aina täsmälleen samaa vaiheittaista järjestystä jokaisessa toimintajaksossaan.
Solut, toisin kuin koneet, ovat itseorganisoituvia, nestemäisiä järjestelmiä, jotka pysyvät vakaana vaihtamalla jatkuvasti energiaa ja ainetta ympäristönsä kanssa. Mikroskooppisen kokonsa vuoksi solut, ja vielä enemmän niiden sisäiset molekyylirakenteet, altistuvat hyvin erilaisille fysikaalisille olosuhteille kuin ihmissilmällä havaittavat kohteet, kuten koneet. Vaikka nämä tosiasiat ovat kiistattomia – ja ne saattavat tuntua joistakin lukijoista tuskallisen ilmeisiltä – niiden teoreettiset seuraukset elämän ymmärtämiselle ovat kaikkea muuta kuin selviä. Nämä itsestäänselvyydet johtavat käsitykseen solusta, joka on täysin ristiriidassa sen mekanistisen, reduktionistisen ja deterministisen näkemyksen kanssa, jota molekyylibiologian perustajat, kuten Monod, edustivat teoksessaan Chance and Necessity (Monod, 1972).
On ainakin neljä tutkimusalaa, joilla yhteensopimattomuus mekanistisen solukäsityksen kanssa on käymässä erityisen ilmeiseksi. Ensimmäinen niistä on soluarkkitehtuurin tutkimus, jossa solun arkkitehtuuri on mekanistisen käsityksen mukaisesti jo pitkään nähty staattiseksi, erittäin järjestäytyneeksi rakenteeksi. Toiseksi proteiinikompleksien tutkimus: proteiinikomplekseja on yleensä luonnehdittu huomattavan erikoistuneiksi, erinomaisesti suunnitelluiksi molekyylikoneiksi. Kolmanneksi solunsisäisen kuljetuksen tutkimus, joka on yleensä selitetty mekaanisten voimien liikuttamien miniatyyrimoottoreiden avulla. Neljänneksi solujen käyttäytymisen tutkimus, jossa kaiken on pitkään oletettu olevan genomissa koodatun deterministisen ohjelman ohjaamaa.
Uudessa näkemyksessä soluarkkitehtuuria pidetään nestemäisenä, itseorganisoituvana prosessina, proteiinikomplekseja pidetään ohimenevinä, monimuotoisina kokonaisuuksina, solunsisäisen kuljetuksen katsotaan olevan seurausta Brownin liikkeen eli lämpövärähtelyjen hyödyntämisestä ja solujen käyttäytymistä pidetään todennäköisyyksiin perustuvana asiana, joka altistuu jatkuville stokastisille eli sattumanvaraisille vaihteluille.
Myös ymmärryksemme eukaryoottisolun ytimestä eli tumasta on muuttumassa radikaalisti. Tuma ei ole suinkaan oppikirjoissa kuvattu staattinen, ahtaan geelimäinen rakenne, vaan se on äärimmäisen dynaaminen ja yllättävänkin juokseva. Suurin osa sen proteiineista on erittäin liikkuvia, ja ne liikkuvat sattumanvaraisesti vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja osallistuvat erilaisiin ydintoimintoihin, kuten kromatiinin uudelleenmuotoiluun, transkription aktivointiin, ribosomaalisen RNA:n prosessointiin ja DNA:n korjaamiseen. Ydinproteiinien dynaaminen vuorovaikutus johtaa jatkuvasti muuttuvaan, mutta kokonaisuudessaan vakaaseen arkkitehtuuriin.
Soluarkkitehtuurin itseorganisoituvalla luonteella on kauaskantoisia teoreettisia seurauksia. Pohjimmiltaan se johtaa näkemykseen solusta, joka on täysin ristiriidassa mekanistisen maailmankuvan kanssa. Ensinnäkin se kumoaa käsityksen siitä, että solun tilajärjestelyjä määrittelevä ”tieto” olisi jotenkin koodattu genomiin. Solun arkkitehtuuria varten ei ole olemassa geneettistä mallia. Geenit määrittelevät vain makromolekyylien ensisijaisen järjestyksen; solun arkkitehtuuri syntyy suurimmaksi osaksi lukuisten geenituotteiden vuorovaikutuksesta muiden solun osien kanssa. Geenit ovat toki tärkeitä, mutta ne eivät käynnistä ainutlaatuista tapahtumaketjua, joka tuottaa solun organisaation, kuten termin ”informaatio” käyttö joskus harhaanjohtavasti antaisi ymmärtää. Pikemminkin geenituotteet vapautuvat solumiljööseen, jolla on jo avaruudellinen rakenne, ja ne vaikuttavat olemassa olevan fyysisen olosuhteen alaisina. Suuri osa järjestyksestä on jo olemassa olevien itseorganisoituvien prosessien muovaamaa.
Kaiken kaikkiaan soluarkkitehtuuria koskeva viimeaikainen tutkimus edellyttää, että tarkastelemme huolellisemmin niitä rakenteita, joita olemme aiemmin pitäneet hyvin määriteltyinä rakenteina, ja tarkastelemme niitä uudelleen vakiintuneina prosesseina.
Koska prosessit tapahtuvat ajassa, niitä voidaan ymmärtää vain ottamalla aika asianmukaisesti huomioon. Ja tässä piilee ongelma: perinteisesti solun sisätilojen tutkimiseen käytetyt menetelmät jättävät huomiotta solun arkkitehtuurin dynaamisen luonteen, koska niiden on tehtävä solu toimintakyvyttömäksi, jotta haluttuja kohteita saataisiin näkyviin. Kuitenkin ajassa jähmettyneen solun tutkiminen tarkoittaa, että sitä lähestytään keinotekoisesti staattisena, koneen kaltaisena objektina, sen sijaan että sitä lähestyttäisiin virtaavana järjestelmänä, jollainen se todellisuudessa on. Koneen rakenne voidaan käsittää irrallisena ajasta, koska se ei ole jatkuvasti muuttuva, kun taas vaikkapa pyörteen tai virran rakennetta ei voi käsittää ilman ajan huomioimista. Tämä selittää, miksi kun olemme alkaneet käyttää tekniikoita, joiden avulla voimme tutkia solun arkkitehtuuria reaaliajassa, olemme havainneet, että monet solun lokeroista ja organelleista eivät suinkaan ole kiinteitä koneistoja, vaan vakaita makromolekyylivirtoja.
Vaikka rakenteelliset rekonstruktiot tehdään nykyään erittäin korkealla resoluutiolla, ne edustavat vain ajassa pysähtyneitä tilannekuvia toimintakyvyttömistä proteiineista. Olemme luottaneet tähän tekniikkaan niin paljon ja niin kauan, että se on muokannut tapaa, jolla ajattelemme proteiinien rakennetta ja rakenteen suhdetta niiden toimintaan.
Ongelmana on tietysti se, että proteiineja ei luonnostaan ole olemassa kiteytyneessä muodossa. Itse asiassa ne käyttäytyvät alkuperäisessä ympäristössään enemmänkin nesteiden kuin kiinteiden aineiden tavoin. Proteiinit ovat oikeastaan ”tiheitä nesteitä” tai ”sulatettuja kiinteitä aineita”, jotka koostuvat lähes kiinteästä sisätilasta ja täysin nestemäisestä ulkopinnasta. Proteiinien rakenteen tutkiminen ydinmagneettisen resonanssin (NMR) spektroskopian avulla, joka luotaa proteiineja kun ne kiertyvät ja kääntyvät liuoksessa, on osoittautunut paljastavammaksi. Vaikka tämä tekniikka on lähes yhtä vanha kuin röntgenkristallografia, sen sovellettavuus oli vuosikymmeniä hyvin rajallinen. Vasta viime aikoina sitä on voitu käyttää laajamittaisissa proteiinien rakennetutkimuksissa.
Kun olemme saaneet ajallisen ulottuvuuden mukaan proteiinien rakenteen tutkimiseen, olemme havainneet, että proteiinit ovat erittäin dynaamisia otuksia, joilla on hyvin suuri joustavuus, joka vaihtelee yksinkertaisista sivuketjujen kiertymistä niiden sekundäärirakenteen täydellisiin uudelleenjärjestelyihin. Proteiinin rakenne on pehmeä ja joustava, ei kova tai jäykkä kuin koneessa.
Kun halutaan ymmärtää, mitä solussa tapahtuu, konteksti on kaikki kaikessa! Se, mitä tietty proteiini tekee – kuten nyt tiedämme – määräytyy pitkälti sen ympäristön mukaan, jossa se on, ja sen vuorovaikutuksen mukaan, jota tapahtuu ympäröivien molekyylien kanssa; on turhaa yrittää saada täydellistä kuvaa proteiinin käyttäytymisestä, jos nämä tekijät jätetään huomiotta.
Solun sisäpuoli on erittäin dynaaminen ympäristö: useimmat solun sisällä olevat proteiinit liikkuvat nopeasti ja ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa jatkuvasti muuttuvien kumppaneidensa kanssa. Proteiinien väliset assosiaatiot ovat yleensä sattumanvaraisia ja lyhytikäisiä, ja niille on yleensä ominaista suhteellisen alhainen sitoutumisaffiniteetti. On selvää, että proteiini-proteiini-interaktioiden epäselvyyttä, sattumanvaraisuutta ja kontekstiriippuvuutta on vaikea sovittaa yhteen sen hienon spesifisyyden ja tiukasti rajoitetun toiminnan kanssa, jota odotamme käsitystemme mukaiselta molekyylikoneelta. Proteiinien välisten yhteyksien häilyvä luonne on ristiriidassa sen kiinteyden ja kestävyyden kanssa, jonka intuitiivisesti yhdistämme koneen osien järjestelyyn.
Insinööripohjaiset kaaviot esittävät tiiviitä yhteenvetoja proteiinien välisistä interaktioista, ja jäljittelemällä tarkoituksellisesti elektronisten piirilevyjen suunnittelua ne välittävät vaikutelman ymmärryksestä ja hallinnasta. Solupolkujen visualisointi tällä tavoin antaa meille itseluottamusta, ja se rohkaisee meitä puhumaan optimistisesti tutkimuksen nykytilasta omilla erityisaloillamme.
[Ja sitten tämän hybriksen pohjalta kehitetään lääkkeitä, jotka tekevät miljoona muutakin yllättävää asiaa → “sivuvaikutukset”…]
Geeniekspressio on molekulaarinen prosessi, ja kuten kaikki molekyyli-kokoluokan prosessit, se on luonnostaan sattumanvarainen, koska se tapahtuu ympäristössä, joka altistuu Brownin liikkeen eli lämpövärähtelyn kaoottiselle dynamiikalle. Jokainen prosessin vaihe perustuu sattumanvaraisiin kohtaamisiin molekyylien välillä, jotka liikkuvat satunnaisesti lämpöliikkeen seurauksena. On selvää, että näiden molekyylien on oltava oikeassa paikassa oikeaan aikaan – puhumattakaan oikeasta värähtelytilasta – jotta ne voisivat osallistua sopiviin reaktioihin. Koko prosessin arvaamattomuutta lisää entisestään se, että kuhunkin vaiheeseen osallistuvien molekyylien kopiomäärät ovat solussa hyvin pieniä, mikä vähentää niiden välisen vuorovaikutuksen onnistumisen mahdollisuuksia. DNA on äärimmäinen esimerkki, sillä sitä on solussa yleensä vain yksi tai kaksi kopiota kerrallaan, mutta myös mRNA:ta ja useimpia säätelyproteiineja ja entsyymejä on huomattavan vähän. Muita geeniekspression solukohtaiseen vaihteluun vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa vaihtelut ydinarkkitehtuurin kokoonpanossa ja soluliman sisällön epätasainen jakautuminen solun jakautumisen aikana. Geeniekspressio on tietenkin vain yksi monista soluprosesseista, jotka molekyylivuorovaikutusten luontaisen sattumanvaraisuuden vuoksi eivät ole ennustettavissa.
Teknisissä yhteyksissä kohinalla tarkoitetaan ei-toivottua satunnaista häiriötä, joka haittaa lähetetyn signaalin havaitsemista. Kohinaa pidetään siis häiriönä, jonka insinöörit pyrkivät voittamaan suunnittelemalla koneita, jotka välttävät tai suodattavat kohinan haitalliset vaikutukset. Mielenkiintoista on, että kun stokastista eli sattumanvaraista solujen välistä vaihtelua alettiin kirjallisuudessa kutsua kohinaksi, tähän ilmiöön liitettiin juuri samat negatiiviset insinööritieteelliset mielleyhtymät. Niinpä väitettiin, että biologinen “kohina on usein haitallista, koska se vääristää solusignaaleja, turmelee vuorokausikelloja ja häiritsee hienosäädettyä kehitysprosessia” (Ozbudak et al., 2002, s. 71). Vastaavasti usein oletettiin, että ”signaalireitit ja kehityskytkimet ovat kehittyneet niin, että tällaisten vaihtelujen häiritsevä vaikutus on minimoitu” (ibid.). On huomattava, että nämä negatiiviset arviot stokastisuuden vaikutuksista ovat täysin järkeviä mekanistisen maailmankuvan teoreettisesta näkökulmasta. Stokastisuuden katsotaan estävän biologien kyvyn hallita solujen käyttäytymistä täysin samalla tavalla kuin kohina estää insinöörejä suunnittelemasta täydellisen tehokkaita ja ennustettavia koneita. Viime aikoina on kuitenkin tapahtunut huomattava muutos siinä, miten biologit puhuvat kohinasta. Keskustelut siitä, miten solut sietävät kohinaa, ovat vähitellen vaihtumassa keskusteluihin siitä, miten solut hyödyntävät kohinaa (ks. esim. Huang, 2009; Eldar ja Elowitz, 2010; Balázsi et al., 2011).
On käynyt ilmi, että ”kohina” on kaukana siitä, että se olisi haitta, ja se on keskeistä monille solutoiminnoille. Eräs erittäin tärkeä teoreettinen seuraus solujen käyttäytymisen todennäköisyysluonteesta ja solupopulaatioiden havaitusta heterogeenisuudesta on se, että jokainen solu (niin organismissa kuin muuallakin) on kirjaimellisesti ainutlaatuinen kokonaisuus. Yksikään solu ei ole identtinen, koska yksikään solu ei reagoi ärsykkeeseen täsmälleen samalla tavalla, vaikka ne olisivat geneettisesti samanlaisia.
Molekyylibiologia on parhaillaan tekemässä perustavanlaatuista muutosta solun teoreettisessa käsitteellistämisessä. Perinteinen mekaaninen, reduktionistinen ja deterministinen näkemys on vähitellen väistymässä solun ymmärtämisen tieltä, jossa korostetaan sen juoksevuutta, plastisuutta ja stokastisuutta. Konenäkökulma on alkanut korvautumaan epätasapainojen termodynamiikan ja kompleksisuusteorian fysikaalisilla periaatteilla. Solut paljastuvat luonnostaan dynaamisiksi, itseorganisoituviksi järjestelmiksi, jotka reagoivat stokastisesti ja epälineaarisesti ympäristön ärsykkeisiin. Esittämäni analyysin väistämätön johtopäätös on, että solua ei voida enää ongelmitta käsitteellistää koneeksi.
On käynyt selväksi, että soluilta puuttuvat kaikki neljä johdannossa määriteltyä koneille ominaista ominaisuutta. Kun tunnustetaan, että itseorganisoitumisella on ratkaiseva merkitys soluarkkitehtuurin muotoutumisessa, on vaikea pitää kiinni ajatuksesta, että solun osien ajallinen ja tilallinen sijoittelu noudattaisi ennalta määriteltyä suunnitelmaa tai suunnittelua, kuten koneessa. Useimpien solun rakenneosien joustavuus ja toiminnallinen monimuotoisuus osoittavat, että solun toiminta ei ole niin tiukasti sidottu sen rakenteelliseen kokoonpanoon kuin koneessa. Kun kone suorittaa toimintansa noudattamalla tarkasti ennalta määriteltyä vaiheittaista sarjaa, voi sen sijaan solu päästä tiettyyn päämäärään monin eri tavoin: se voi rekrytoida erityyppisiä molekyylejä samaan tehtävään – tai samantyyppisiä molekyylejä eri tehtäviin – riippuen olosuhteista, joihin se joutuu. Solua ei voi hajottaa osiin vaarantamatta sen rakenteellista eheyttä, kuten koneelle voidaan tehdä.
Solun osat muodostavat syvälle toisiinsa kietoutuneita, jatkuvasti muuttuvia vuorovaikutusverkostoja, joita ei voida purkaa yksitellen ilman, että kokonaisuuden organisoituminen vaarantuisi. ”Solut eivät ole erillisistä, vuorovaikutuksessa olevista laskennallisista komponenteista koostuvia järjestelmiä, joita voisi analysoida erikseen”, minkä vuoksi niitä ei voida täysin selittää reduktionistisesti; eivätkä ne myöskään toimi deterministisesti, minkä vuoksi niiden käyttäytymistä ei voida täydellisesti ennustaa.
Monod oli väärässä. Solu ei ole kone, vaan jotain aivan muuta – jotain mielenkiintoisempaa mutta myös kuritonta. Se on toisiinsa kytkeytyneiden ja toisistaan riippuvaisten prosessien itseään ylläpitävä organisaatio; integroitu, dynaamisesti vakaa, moniulotteinen, konjugoituneiden virtausten järjestelmä.
Epävarman luonteensa vuoksi solu joutuu jatkuvasti neuvottelemaan rakenteellisen vakauden ja toiminnallisen joustavuuden välisestä kompromissista: liiallinen jäykkyys vaarantaa fysiologisen sopeutumiskyvyn ja liiallinen monikäyttöisyys vaarantaisi aineenvaihdunnan tehokkuuden. Solu onnistuu tässä muuttamalla ja järjestelemällä jatkuvasti rakenneosiaan uudelleen erilaisiksi makromolekyylikomplekseiksi, joilla on erilaiset toiminnalliset valmiudet ja jotka yhdistyvät ja hajoavat vastaamaan ympäristön jatkuvasti muuttuviin vaatimuksiin. Molekyylien jatkuva sattumanvarainen sekoittuminen solun sisällä ja niiden opportunistinen yhdistyminen ohimeneviksi toiminnallisiksi kokonaisuuksiksi vastauksena solunsisäisiin ja -ulkoisiin vihjeisiin tarjoaa nopeita ja kestäviä ratkaisuja solun kohtaamiin sopeutumisongelmiin siten, että tehokkuus ja plastisuus ovat optimaalisesti tasapainossa.
Toinen tekijä, joka saattaa osaltaan selittää joidenkin tutkijoiden haluttomuutta hyväksyä uutta näkemystä, on se, että se näyttää tekevän solusta vaikeamman tutkimuskohteen kuin konemainen näkemys. Kun solua tarkastellaan koneena, sen rakennetta voidaan ajatella modulaarisina, kiinteän tilan virtapiireinä, joita voidaan lähestyä reduktionistisesti. Tämä antaa meille luottamusta siihen, että kun lopulta selvitämme, miten kaikki solun osat sopivat yhteen, pystymme ennustamaan solun käyttäytymistä täydellisesti.
Jos taas solu nähdään pitkälle integroituneena, itseorganisoituvana, nestemäisenä järjestelmänä, joka koostuu tiheästi toisiinsa kytkeytyneistä prosesseista, jotka ovat jatkuvasti alttiita stokastisille vaihteluille, meillä ei ole enää syytä olettaa, että tällaisten episteemisten tavoitteiden saavuttaminen olisi edes mahdollista, saati toteutettavissa.
Vanhan ja uuden näkemyksen jyrkästä vastakkainasettelusta on esimerkkinä niiden silmiinpistävän erilaiset tavat ymmärtää kausaatiota solussa. Kuten Mayer ym. toteavat: on paljon helpompaa rahoittaa, kirjoittaa ja julkaista artikkeli, jossa ehdotetaan, että proteiini X on välttämätön signaalin välittämiseksi A:sta B:hen, kuin artikkeli, jossa osoitetaan, että proteiini X on yksi monista potentiaalisista komponenteista heterogeenisessa signaalikompleksien kokonaisuudessa, joka yhdessä kytkee A:n B:hen. Rahoitus ja tiedepaperien tuottamisen käytännön logistiikka saa aikaan sen, että on helpompi pitäytyä vanhassa mallissa, vaikkei se edes yritä kuvata sitä todellisuutta jonka jo näemme entistä tarkemmissa tutkimuksissa.
Uuden näkemyksen hyväksyminen solusta edellyttää meiltä uusien käsitteiden omaksumista ja kehittämistä, jotka eivät kuulu perinteisen molekyylibiologian työkalupakin piiriin. Se edellyttää muun muassa sitä, että pohdimme vakavasti, miten epätasapainotermodynamiikan ja kompleksisuusteorian sekä jopa tiivistetyn aineen fysiikan ja kvanttimekaniikan ajatuksia voidaan soveltaa tutkimiemme ilmiöiden tulkintaan ja selittämiseen. Tämä ei välttämättä miellytä kaikkia tutkijoita, joista monet eivät näytä olevan kovin kiinnostuneita teoreettisista pohdinnoista tai, mikä vielä pahempaa, olettavat voivansa edetä ilman teoriaa.
Kaikesta tästä huolimatta uuden solunäkemyksen omaksumisen edut ovat lukuisat. Tärkeintä on, että uusi näkemys antaa meille systemaattisen ja sisäisesti johdonmukaisen tulkintakehyksen, jonka avulla voimme teoreettisesti ymmärtää lukuisia empiirisiä havaintoja, jotka vaikuttavat paradoksaalisilta ja lähes selittämättömiltä, kun niitä tarkastellaan perinteisen koneteorian linssin läpi. Raportit itseorganisoituvista organelleista, nestemäisistä makromolekyylikokoonpanoista, epäselvistä signaalikomplekseista, satoja “vääriä” tehtäviä suorittavasta proteiineista, ei-mekaanisista moottoreista, järjestyksen ja epäjärjestyksen välisistä prosesseista ja solun yksilöllisyydestä vaikuttavat täysin hämmentäviltä konemaailmankuvan näkökulmasta, mutta ne kaikki mahtuvat täydellisesti syntymässä olevaan tulkintapuitteeseen. Havainnot, jotka ovat hämmentäviä ja odottamattomia vanhassa näkemyksessä, muuttuvat luonnollisiksi ja odotetuiksi uudessa näkemyksessä.
Nykyinen käytäntö jättää huomiotta monet solun ominaispiirteet vain, koska niitä on vaikea tutkia. Ainoastaan kohtaamalla nämä ongelmat suoraan voimme toivoa, että jonain päivänä saamme teoreettisesti tyydyttävän käsityksen siitä, mikä solu on ja miten se toimii yhtenäisenä yksikkönä.
On syytä arvostaa solujaan, jotka ovat valtavasti ihmeellisempiä, kompleksisempia ja hienovaraisempia kuin tiede pystyy vielä pitkään aikaan läheskään ymmärtämään. Jos solut olisivat koneita, niitä voisi korjata ammattilaisen toimesta antamalla juuri oikeaa yksittäistä kemikaalia, kuin öljyä moottoriin. Koska solut ovat eläviä olentoja, väkinäiset interventiot lähinnä vahingoittavat niitä. Mekanistiseen käsitykseen perustuvat valtavirran terveysfilosofiat sovelluksineen ovat saaneet aikaan lähinnä terveiden elinvuosien määrän kääntymistä laskuun ja kroonisten tautien nousua. Onko olemassa koulukuntia, jotka ovat koko ajan nähneet elämän vitalistisena virtauksena staattisen prosessikaavion sijaan? Kyllä, ja sellaisten koulukuntien edustajissa näkyykin tavallista enemmän elinvoimaa, oli kyse sitten joogaperinteestä tai vaikka Malmin Aitokaupan myyjästä, joka voittaa lapsenlapsiaan kiipeilyssä. Mekanistisen maailman voittokulun vuosikymmeninä sellaisia on sanottu hörhöiksi, oli kyse sitten maailman kaikkien aikojen parhaasta tennispelaajasta, tai ennätyksiä rikkovasta vapaaottelijasta, joka treenaa vuoristopurossa. Koska tiede on todistamassa vihdoin kaiken ihmis- ja terveystieteen pohjana olevan biologian koko maailmankuvaa vääräksi, on vihdoin mahdollista pitää hyviä tuloksia saavien ihmeparantujien metodeita ihan yhtä uskottavina, kuin ”tiedettä”, joka ehti olla yli sata vuotta suorastaan absurdissa määrin väärässä sen suhteen, mitä elämä on ja miten se toimii.
Jack Krusen sanoma
”Kvantti sitä, kvantti tätä…” Kuulostaako huuhaalle? Onneksemme Kruse ei käytä kvantti-sanaa kovinkaan spirituaalisessa merkityksessä, vaan fyysikon silmin. Fysiikassa tiedetään, että kvanttikenttäteoria hallitsee atomia pienempien mittakaavojen maailmaa. Krusen käsityksessä elämä ja erityisesti sen energia perustuu olennaiselta osin elektroneihin, protoneihin ja fotoneihin, jotka ovat kaikki hurjastiatomia pienempiä hiukkasia, toiselta nimeltään kvantteja.
Biologit, biokemistit ja lääkärit eivät yleensä opiskele kvanttifysiikkaa edes perusteiden osalta, joten he eivät juurikaan kykene ajattelemaan saati keskustelemaan näillä käsitteillä. Biologian maailmankuva on jumissa 1800-luvun klassisessa fysiikassa, vaikka kvanttiteoria ja suhteellisuusteoria ovat muutoin korjanneet ja täydentäneet sitä jo yli sadan vuoden ajan.
Lyhyt johdanto kvanttimekaniikkaan
Kvanttifyysikko David Deutsch puhuu hyvin siitä, miten ymmärrys kasvaa yrittämällä rohkeasti luoda tai löytää hyviä selityksiä havainnoille. Parhaimmillaanhan tiede ei ole pelkkää vanhojen dogmien puolustamista auktoriteetteihin vedoten ja uusia ajatuksia mollaten… vaan uteliasta, sivistynyttä ja valistunutta parempien selitysten tai vähintään arvausten etsintää. Jack Kruse avaa seikkaperäisesti ajatteluaan ja ongelmanratkaisuprosessiaan. Ei ole olemassa yhtä oikeaa konemaisesti toistettavaa kaavaa, joka johtaisi automaattisesti hyviin oivalluksiin tai ”hyvään tieteeseen”. Todellisessa ymmärryksentavoittelu- ja ongelmienratkaisuprosessissa on mukana luovuutta, taidetta ja intohimoa kärsimyksineen. Ajattelua voi tapahtua muuallakin kuin byrokraattisesti keskusjohdetun akatemialaitoksen käytävillä.
Krusen merkitys
Minulle Kruse-ihastuksen käytännön merkitys on siinä, etten enää tarvitse aineita unen saamiseen, koska ymmärrän, että hyvä uni saa alkunsa siitä, kun lähtee ulos aistimaan luonnon valoa mahdollisimman pikaisesti heti heräämisen jälkeen. Ja muutenkin nauttii ulkoilusta mahdollisuuksien mukaan, parhaassa tapauksessa paljain jaloin, ja unelmatilanteessa jopa luonnon vesissä leikitellen.
Yleensähän en ole edes jaksanut käyttää iltaan tarkoitettuja ravintolisiä, ja unensaanti on ollut hankalaa pitkään. Krusea kuunneltuani ymmärrän entistäkin paremmin, miksi se on vaikeampaa kaupungissa, ja kirjoitin aiheesta 2 tekstiä: Keinovalot & Muu keinotekoinen säteily. Viime aikoina unen saanti on tuntunut helpommalle kuin vuosikymmeniin. Nukahdan usein jopa iltalasit päässä, mikä osuu Krusen opetuksiin valohygienian ensisijaisuudesta.
Usein terveyspiireissä sanotaan, että ”voit syödä hiilihydraatteja jos liikut, mutta jos elää liikkumatonta nykyelämää, kannattaa vähentää hiilihydraatteja.” Entä jos tässäkin on jopa vielä enemmän kyse valosta kuin liikunnasta? Entä, jos valo, maadoitus ja muu sähkömagneettinen ympäristö on treeniäkin tärkeämpi impulssi keholle? Voiko ulkoilmassa syöminen ja grillailu olla olennaisempaa kuin aterian tarkka sisältö?
Klassinen fysiikka ei selitä tarpeeksi hyvin sitä, miksi ihminen voi paremmin ulkona. Kun ottaa huomioon valosähköisen ilmiön, puolijohteet ja muut kvanttiteorian sovellukset, alkaa ymmärtää, miksi on niin erilainen olo, kun viettää (kesä)päivää ulkona paljain jaloin vs. jos jää sisälle kaupunkikaksioon.
Tuoretta matskua
Edellisissäartikkeleissa käsitellyt Krusen ilmaiset blogitekstit ovat noin viidestä kolmeentoista vuotta vanhoja. Krusen kovimmat jutut ovat maksumuurintakana, koska hän käyttää jo keskimäärin kymmeniä tuhansia dollareita kuukaudessa oikeustupiin, ja jos hän sanoisi kaiken julkisesti, nousisivat oikeuskulut luultavasti entisestään. Tällä vuosikymmenellä Kruse on kuitenkin esiintynyt monissa haastatteluissa, joten tässä muistiinpajoja tyypin tuoreimmista ajatuksista:
53-54 min: Edellisissä linkeissä mainittu klorofylli on jo todistetusti ”kvanttilaite”. Ihmisen hemoglobiini sattuu olemaan lähes identtinen sen kanssa.
45 – 1:06: Solut ovat luonnon puolijohdetehtaita, operoiden jopa atomin tarkkuudella. Puolijohteet pystyvät muodostamaan tasavirtaa valosta. Ja emittoimaan valoa LEDien tavoin.
1:10 – 1:16: Tieteessä pitää ”pysyä linjassa”, eli rakentaa edeltäjien päälle, vaikka he olisivat selvästi väärässä. Jokainen tieteilijä työskentelee systeemissä, instituutiossa tai verkostossa, joka kertoo, ”mikä on totta”, ja siitä täytyy ainakin olennaisimmilta osin olla samaa mieltä, jos meinaa pärjätä kyseisssä porukassa. Nykypäivän tieteessä Einstein tuskin saisi papereitaan julkaistua, ainakaan missään kovin olennaisessa julkaisussa.
1:21 – 1:22: Krusen suurimmat sankarit: Leonardo DaVinci, Albert Einstein, Michaelangelo, Robert O. Becker & RIchard Feynman.
1:30 – 1:32: Vitiligon nopea parantaminen luonnon logiikalla. ”Vaarallinen” UV-valo parantaa. Kyse on ennen muuta melaniinista, kaikkine ihmeellisyyksineen.
2:15 – 2:20: Tiedetään jo, että aivoissa tapahtuu ”langatonta” viestintää, joka ei mahdu tämänhetkisiin oppikirjoihin. Tieteellä kestää tyypillisesti 40 vuotta omaksua uusi totuus. Vanhojen totuuksien varassa tuppaa olemaan kovasti valtaa ja rahaa kiinni, joka ei halua menettää saavutettuja etujaan. Neuronit voivat kommunikoida pitkien matkojen päähän ilman kemiallista viestiä.
2:21 – 2:22: Jos haluat hifistellä aistideprivaatiotankin kanssa, voit lisätä veden koherenssia lisäävää musiikkia ja punavaloa. Näin rentoutustankista tulee kuin kohtu, lämpösäteilyineen ja äidin sydämenlyönteineen.
3:02 – 3:03: Veden luonne mahdollistaa makroskooppiset kvanttimekaaniset vaikutukset huoneenlämmössä, elävän organismin sisällä. Eli tilanteet, joissa pienen kvanttimaailman ihmeellisyyksiä voi tapahtua atomia isommassakin mittakaavassa.
3:31 – 3:35: Jodi ratkaisuna fluoroosiin; hyvät meren antimet tarjoavat sitä(kin) parhaiten. Yksi pahimmista fluorin lähteistä nykyään ovat lääkkeet.
3:48 – 3:51: Kognitiivinen de-evoluutio. Älykkyysosamäärä ja elinajanodote (etenkin terveiden elinvuosien osalta) ovat laskussa, ja krooniset taudit nousussa.
52 – 57: Veressä (ja perus vedessä) on noin 150 ppm (miljoonasosaa) deuteriumia. Mitokondrioissa vain murto-osa tästä. Auringonvalo, etenkin ultravioletti, vähentää veren viskositeettia, mikä on hyvä uutinen tässä ajassa.
1:56 – 2:01: Maadoittuminen. Sähkölaitteet toimivat paremmin hyvin maadoitettuna, samoin ihmiset. Ihmisellä on käsissä ja jalkapohjassa hikirauhasia, maadoituksen maksimoimiseksi. On mahtava olo, ja hurjasti energiaa, kun saat iholle auringonvaloa ja kahlaat puhtaan meren rannalla. Et tarvitse niin paljoa ruokaa, ja olet kovassa kunnossa treenaamattakin.
Sama teema toistuu lukuisissa Krusen haastatteluissa: jos haluaisi parantua mistä tahansa terveysongelmasta, ja budjetti kunnossa, se olisi aika yksinkertaista: muuta vähintään muutamaksi kuukaudeksi vaikkapa El Salvadoriin tai Kanarialle, lähelle tulivuorta (magnetismi). Vietä paljon aikaa rannalla paljain jaloin, ja nauti loistavista unista ilman kovia 5G-kenttiä tai muutenkaan kovin suurta sähkösaastetta. Nauti runsaasti tuoreita mereneläviä läheltä monipuolisesti, liian rajusti kuumentamatta. Ja jos mahdollista, juo litra tai puolikas päivässä deuteriumköyhdytettyä vettä (DDW-vesi), niin saat päiväntasaajan ja meren läheisyydestä huolimatta nauttia maltillista deuteriumtasoa. Parhaassa tapauksessa opettele surffaamaan ja koukutu siihen. Chillaile ulkona melkein koko valoisan aika, toki varjossa suojautuen (vaikka kirjaa lukien) sen verran kun tuntuu mukavalle. Minimoi siemenöljyt ja markettisafkat. Suosi tuoretta; minimoi välikädet ja välivarastot.
18 – 23: POMC eli pro-opiomelanokortiini, joka tuottaa olennaista esiastetta monille tärkeille aineille: https://www.sciencedirect.com/topics/chemistry/pro-opiomelanocortin POMC vastaa lopulta myös melaniinituotannosta, ja liittyy keskeisesti kehon puolijohteisuuteen. UV-valo on välttämätön koko POMC-mekanismin stimuloimiseen. Talvella ei auringosta saa UV-valoa, mutta kylmä voi tehostaa kehon omaa sisäistä UV-valotusta. Avanto, ilman paitaa pelkissä shortseissa paljain jaloin ulkona hilluminen ja muut hauskat vähävaatteiset talvileikit. Lapsethan leikkivät niitä luonnostaan, ennen kuin vanhemmat kieltävät ”palelemisen”.
25 minuutin jälkeen: Säteilevät sinivalolaitteet aikaistavat puberteettia.
2:09:25: ”Iho on aivojen aurinkokenno” – kuten muutkin pinnat, kuten silmät. Aurinkokennoa ei kannata suojata auringolta, vaan käyttää käyttöohjeiden mukaan.
2 tuntia 23 minuuttia: Eliminaatiodieettien turhuus, verrattuna kovempiin keinoihin. Kilpirauhasongelmat ovat enimmäkseen turhia. Koko mikrobiomin parantamiseen on parempikin tie.
2 tuntia 26 minuuttia: Paradoksit on tehty ratkottavaksi. Joskus voi olla, että maailmankuvan tarvitsee muuttua, kunnes paradoksi ratkeaa. Terveyden parantaminen on usein sellaista ongelmanratkaisua: kun nykyinen maailmankuvani ei riitä, on paras päivittää paradigmaa. Minäkin olen monta kertaa terveysmatkani varrella ”joutunut” muuttamaan maailmankuvaani päästäkseni parempiin tuloksiin. Aina siinä on vastakkain toisaalta halu takertua vanhaan, suojella saavutettuja etuja, olla oikeassa ja olla olematta väärässä… ja toisaalta toive voida paremmin, päästä eteenpäin, ymmärtää syvemmin. Omalla kohdallani usein jälkimmäinen on onneksi voittanut, mutta välillä myös edellinen. Usein on pitänyt ensin menettää ne saavutetut edut, joiden suojelemisessa maailmankuvani kehitys junnaa paikallaan, ja sitten taas ”köyhänä ja ketteränä” pystyä etenemään innokkaasti. Uskon, että tulevaisuudessa osaan entistä paremmin välttää sellaista ’vaurastumista’, minkä ylläpitäminen vaatisi sitoutumista tiettyyn jäykkään totuuteen. Olen jopa nykyään jo vähän allerginen sellaisille ideoille, visioille, suhteille tai mahdollisuuksille, joiden ehtona olisi johonkin ilmeisen korruptoituneeseen näkemykseen sitoutuminen. Kuvia kumartamaton huumori on parempi kuin liturginen jäykkyys.
2 tuntia 57 minuuttia: Trans-buumi on yhteydessä samaan kuin muutkin yhtäkkiä yleistyneet oireet. Käännä keinotekoisia sinivaloja & EMF-kenttiä kovemmalle, niin varmasti vaikutat lasten hormonaaliseen & sukupuoliseen kehitykseen.
6:50 – 10:24: Keskusjohtoinen lääketiede (”Centralized Science”) on aina ajastaan jäljessä. Sen ytimessä on tuhansien miljardien dollareiden suuruisten saavutettujen etujen suojelu, ei niinkään totuuden etsintä saati ihmisten auttaminen. Se käyttää välineinään sensuuria ja muita yhä absoluuttisemman valta-aseman mahdollistamia keinoja. Decentralized Science pyrkii ”aloittelijan mielentilaan”, uteliaaseen Beginners’ Mindsettiin.
20:00 – 24:53: Opsiinit ovat kehon terveydelle jopa tärkeämpiä kuin sauva- ja tappisolut, joista koulukirjoissa kerrotaan. Kolesterolikin on tavallaan ei-visuaalinen fotoreseptori, kuten opsiinit. On tärkeämpää kiinnittää huomiota valoon kuin hormonipaneeleihin, jotka sellaisenaan eivät kerro tarpeeksi.
Biokemistit, biohakkerit ja tieteilijät eivät vielä hoksaa opsiineja – ja miten valo vaikuttaa metatasolla biokemiaan. Kehon ”aurinkopaneeli” hajoaa nykyisessä keinovalossa ja muissa keinotekoisissa säteilyissä, sitä mukaa kun muokkaamme EMF-ympäristöä yhä luonnottomammaksi etenkin kaupunkien keskustoissa. Itsemurhat ja muut mielenhäiriöt tulevat nousemaan entisestään. Valitukset siitä, miten ”pitäisi laittaa lisää rahaa mielenterveyteen” tulevat kasvamaan – kunnes edes paikoin sähkösaastetta aletaan vähentämään jatkuvan lisäämisen sijaan.
LDL-kolesteroli on elektroniköyhää; HDL elektronirikasta, ja siten sopivaa auringonvalon adsorboimiseen.
44 minuutin jälkeen: ”Paleo”-ideologia lähti siitä, että ”palataan menneeseen”, ja mietitään, mitä ihminen olisi syönyt 10 000 vuotta sitten. Krusen idea on mennä tuhansia kertoja kauemmas menneisyyteen. Paleo-skenen bisnesmalli oli kuitenkin jo vakiinnutettu ruoka- ja liikunta-asioiden ympärille, joten totuudenetsinnän terävin kärki siirtyi muualle. Paleoskenen suuri nimi Mark Sisson pyysi Krusea kirjoittamaan kirjan. Ei pitänyt tuloksesta, koska olisi toivonut vahvistusta paleosafkoille & liikuntaohjeille, mutta saikin jotain fundamentaalisempaa.
47 minuutin jälkeen: Legendaarinen Led Zeppelin 4 -levy syntyi hyvässä maadoituksessa ja luomurytmissä, kaukana suurkaupunkien keinovalosta. Muusikot: menkää luontoon ja mökille tekemään levyä / studiota.
1:41 jälkeen: Rick Rubinin paraneminen: aamulla kävelyä meren rannalla hyvässä maadotuksessa. Aurinkolasit pois, kauemmas keinotekoisista EMF-kentistä, työt päivällä öiden sijaan. Hyvää eläinproteiinia.
1:42:00: Miksi Korona vei ihmisten maku- ja hajuaisteja? Tämäkin liittyy melaniinin tuhoutumiseen. Metyleeninsinisestä olisi voinut olla apua monille (korkeintaan tippa päivässä, ei pysyvään käyttöön).
Luonnossa sinivalo on aina punaisen, erityisesti infrapunan, tasapainottamaa. Ihmisen ei kuuluisi voida koskaan saada sinivaloa ilman punaista ja infrapunaa. Tästä on tullut valtava ongelma viimeisten 10-15 vuoden aikana. Tuli on edelleen terveellisin valo siihen vuorokaudenaikaan, kun tarvitaan keinovaloa.
36 minuutin jälkeen: Hommaa alkuperäiset maadoituskengät, eli aidot nahkapohjat. Ja aidot sukat, eli ei muovia.
38 minuutin jälkeen: Mafia keksi aikanaan, että ihmiset saa koukuttumaan rahapeleihin sinivalolla Vegasissa. Nykyään kaikki (isot) teknologiafirmat käyttävät samaa keksintöä. Kuluttaa dopamiinia –> addiktoi.
53 minuutin kohdalla: Tämä on minullekin tärkeä muistutus, uudestaan ja uudestaan: keskity parhaisiin ajatuksiin ja ajattelijoihin. Anna muiden olla, ja vierottaudu hälystä. Löydä muutama tosivilli tyyppi, ja toteuta ihmeet heidän kanssaan.
55 jälkeen: DHA-pitoinen tuore kala ym. meren antimet ovat olennainen juttu. Mieluiten raakana. Esim. osterit ja ravut on perinteisesti syöty raakana. Kalaa voi kuumentaa kevyesti: korvaa kuumennusta sitruunalla. Maaeläimistä paras DHA-lähde lienee lammas; ainakin perinteinen lampaanpääkeitto on toimiva DHA-lähde. Kruse myös macadamiapähkinää DHA-lähteeksi (ilmeisen virheellisesti).
1:23 jälkeen: Muodikkaat NAD+ -tuotteet kuten NMN & NR ovat turhia, koska on kestävämpiä keinoja saada samoja vaikutuksia luonnollisemmin. Mieluummin ulkona paljain jaloin tai nahkapohjakengissä, kuin keinovalossa sisällä hifeimpien NMN-lisien äärellä. Ikkunalasi yleensä estää violetin, ultravioletin, ja noin puolet punaisesta. Eli jopa “luonnonvalossa” sisällä aika sinivalo.
21 minuutin jälkeen: Krusen terveyshierarkkia: 1. Valo: aurinko ennen kaikkea, ilman laseja tai ikkunoita välissä 2. Pimeys: illalla kirkkaansiniset keinovalot pois 3. Keinotekoisten sähkö- / säteilykenttien minimointi: EMF- ja sähkösaaste 4. Veden laatu 5. Suhteiden antoisuus 6. Safkan laatu 7. Liike 8. Epigeneettinen perintö
Se, että terveys olisi vain ”ruokaa, treeniä ja lepoa”, alkaa olla aikansa elänyt ajatus.
1:37 kohdilla: Kuten Simon & Garfunkel laulaa, aloimme palvomaan neonvaloja: ”people bowed and prayed to the neon god they made”
Minuutin jälkeen: Matrix ei taidakaan pystyä cancellaamaan kaikkia kulttuuri-ikoneita, jotka kyllästyvät valheisiin ja alkavat puhumaan totuutta tärkeistä asioista. Rick Rubin on musiikkiteollisuuden OG. Krusella on mielenkiintoisia potilaita / asiakkaita, kuten Twitterin perustanut Jack Dorsey.
Kruse kieltäytyi Nicole Shanahanin 100 miljoonasta dollarista, kun ei vielä luottanut täysin Google-perustajan ex-vaimoon.
4 minuutin jälkeen: Sininäyttöjen teknologia kehitettiin valtion ohjelmassa. Operation Paperclip, MK Ultra, C1A… Jo 1950-60-luvuilla hurjia tutkimuksia eläimillä, tietenkin tarkoituksena löytää keinoja ihmisten kontrolloimiseen. Voiko käyttäytymistä hallita ilman, että tarvitsisi leikellä kalloja ja littää niihin piuhoja? Kyllä, langaton teknologia. Ja valon taajuudet.
Tästä tullaan nykypäivän teknologiajättifirmoihin, mutta sinivalon idea lähti pitkälti CIA:n laboratorioista, joka sai idean mafialta, joka huomasi, että kun poistat kasinolta luonnonvalon ja välkytät kirkkaita sinivaloja, ihmisistä tulee helposti hallittavia droneja, jotka menettävät rahansa pelikoneisiin. Mafia tajusi jo ennen C1A:ta, että ihmiset saadaan pelaamaan loputtomasti vilkkuvissa sinivaloissa, kun dopamiini kuluu nopeasti.
8 minuutin jälkeen: Dr. Oschner oli Faucin edeltäjä julkisen kansanterveysrahavallan narujen vetelijänä. Deep Staten kansallisen turvallisuuden osasto palkkasi hänetkin, kuten myöhemmin Faucin.
1950-luvulla polio oli focuksessa; rokotteen keksijä Jonas Salk ei saanut siitä Nobelia. “Cutter Incident”. Piikki tehtiin apinoissa. Dr. Bernies Eddy canceloitiin, koska hän huomasi, että kun piikkiä annetaan apinoihin, ne saavat ongelmia. FDA oli sitä mieltä, että “emme voi enää keskeyttää rokotusohjelmaa”. Oschner joka johti koko ohjelmaa FBI:n ja CIA:n tuella, vei itsevarmana lapsenlapsensa amfiteatteriin, injektoi molemmat; poika kuoli 2 päivässä ja tytär sai polion. Tapaus herätti huomiota.
Bernies Eddy huomasi, että poliopiikissä on monia viruksia mukana. SV-40 on niiden joukossa merkittävä. Sitä on luonnostaan Afrikan apinoissa, ei häiritse niitä, mutta muut eläimet saavat siitä syöpiä. Oschner oli ensimmäinen National Cancer Societyn presidentti. Hän tajusi, että seuraavien 40-50 vuoden aikana tulee ihmisille kovat syövät, koska poliopiikit oli jo annettu. Nixon aloitti “sodan syöpää vastaan” 1961, koska ongelman alkulähde tiedettiin. Oschner yritti korjata aiheuttamaansa ongelmaa. Jo ennen DNAn löytämistä huomasivat, että keinotekoinen EMF-säteily teki näistä syövistä pahempia. Nyt kun SV-40-pitoiset poliopiikit on jo annettu ja EMF-kentät täyttäneet maailman, syövästä tuli epidemia, joka osuu jo lähes joka toisen kohdalle. Keskusjohtoinen lääketiede (”Centralized Medicine”) johtaa aina lopulta tuollaisiin lopputulemiin, koska mitä isompia ihmis- ja rahamääriä pääsee johtamaan jopa pakkokontrollin voimin, sitä isommat voitot saavutettavissa pikku korruption kautta.
33:33: Fauci on nostanut koko Jenkkilän julkisen sektorin korkeinta palkkaa, enemmän kuin USA:n presidentti – koska bioasekehityksestä voi kansainvälisten sopimusten mukaan tulla hirttotuomio. Mitä enemmän maksetaan, sitä kovempia keinoja keksitään, vaikka pikku riskilläkin.
35 minuutin jälkeen: Kruse kirjoitti El Salvadoriin lain, joka takaa potilaan oikeudet ilman lääketeollisuuden talutusnuorassa tanssivan valtion väliintuloa. Vastaavaa lakia ei mitenkään saisi läpi USA:ssa, tai tuskin juuri muissakaan länsimaissa, missä ylimmät päätöksentekijät ovat lähes poikkeuksetta Big Pharman lobbauslistoilla, eli hyötyvät tavalla tai toisella lääketeollisuuden menestyksestä. Ura kuin ura julkisella sektorilla tuppaa päättymään ennen aikojaan, jos käy raharikkaan teollisuuden etuja vastaan.
7 minuutin jälkeen: El Salvadorin presidentti Bukele löysi Krusen, koska Twitterin silloinen omistaja Jack Dorsey sattui olemaan Krusen kaveri – joten Kruse sai ainoana näkyvänä lääkärinä puhua edes jossain isossa somealustassa vapaasti koronasta ja jopa kritisoida rokotteita. Bukele tietää, että hänen maansa lehdistö on korruptoitunut, joten hän etsi tietoa netistä. Aluksi Bukele luotti oman maansa viranomaisiin, jotka seurasivat WHO:n eli Maailman terveysjärjestyön ohjeistuksia. Bukele huomasi pian, ettei WHO:n suosittelemissa toimissa ollut järkeä, ja alkoi kiinnostua kriittisistä äänistä, vihdoin myös terveyden saralla. 3 kuukautta pakkopiikkejä riitti, kun ilmeiset piikkihaitat kustannuksineen alkoivat räjähtää käsiin.
Lopulta Kruse on auttanut presidenttiä itseäänkin nukkumaan paremmin. Pian El Salvadoriin aletaan rakentaa jopa kaupunkeja, jotka perustuvat sähkösaaste-vaihtovirran sijaan terveellisempään tasavirtaan.
13 minuuttia: On turhaa tukea keskusjohdettua tiedettä, jos tavoitteena on kansanterveyden parantaminen; sieltä ei tule koskaan ratkaisuja niihin rahanarvoisiin tauteihin, joiden ”tutkimuksella” systeemi rahastaa tuhansia miljardeja. Ei tutkijoille makseta ratkaisuista, vaan ihmettelyn jatkumisesta.
18 minuutin jälkeen: Nykyisen sinivaloepidemian keskeiset patentit tulivat DARPA:lta, joka ei todellakaan tutkinut sinivaloa ihmisten tervehdyttämiseen. Teknologiateollisuus, kuten muukin suurteollisuus vakiintuneinealihankintaketjuineen, on kyyninen maailma, jossa maailmaa saa parantaa vain agendan mukaisesti. Jos yrität tehdä sinivalottoman tietokoneen, saat kuulla erittäin kyynisiä kommentteja rahoittajilta. Samanlaista koukutusteollisuuttahan ”teknologiateollisuus” on, kuin mafian perustamat kasinot, joten ei siellä kyseenalaisteta keinojen hyveellisyyttä sen enempää.
Onneksi bitcoineilla sekä Nicole Shanahanin, Robert Kennedyn varapresidenttiehdokkaan, rahoituksella sinivalovapaa tietokoneteollisuus saatiin alkuun.
Puolijohdeinsinööreille maksetaan suuria summia siitä, että elektronit liikkuisivat piikiekkojen läpi mahdollisimman nopeasti, jotta tietokoneiden laskentateho kasvaisi. Elämä teki saman noin 2-3 miljardia vuotta sitten. Mitokondriot päästävät elektronit tanssimaan sisäkalvonsa yli tuottaakseen energiaa.
Tiedämme nyt, että mitokondriot siirtävät elektroneja sisäkalvollaan käyttäen kuljetuskomplekseja, jotka käyttävät kvanttimekaniikkaa tuottaakseen adenosiinitrifosfaattia (ATP). ATP on elämän polttoaine, jolla proteiinit avautuvat, jotta vesi voi hydratoida proteiineja, jolloin veden kvanttivaikutukset voivat toteutua.
Keinovalo, krooninen stressi, raskasmetallien myrkyllisyys, BPA, synteettiset hormonit, hajuvedet, kosmetiikka ja muut modernin elämän ”ylellisyydet” voivat todella tuhota kehon.
Kun menetämme DHA:ta, meillä on taipumus korvata se muilla PUFA-yhdisteillä, joiden kemiaan ei ole ”sisäänrakennettu” sitä taikaa, jota DHA:lla on. Siihen päälle vielä jodin menetys, jonka kuuluisi suojata DHA:ta hapettumiselta. Tämä vähentää pro-resoluutiokemikaalien tuotantoa aivoissa, joita kutsutaan resolviineiksi, lipoksiineiksi ja protektiineiksi. Louisianan osavaltionyliopiston silmälääketieteen tutkija tohtori Bazan löysi ne, ja kuulin niistä ensimmäisen kerran siellä. Niiden tehtävänä on suojella DHA:n herkän rakenteen herkintä osaa tulehduksen aiheuttamalta hapettumiselta. Ne toimivat yhdessä jodin kanssa suojellakseen eheyttä synapsien alueilla, joilla hermoyhteydet muodostuvat. Kun tulehdus on korkea, signalointi häviää kaikentyyppisissä nykyajan sairauksissa.Useimmissa sairauksissa on tulehduksellinen aivokomponentti.
Michael Jacksonin kuolema saatetaan nähdä nyt eri valossa. Oliko hän luova nero ja maksimaalisen lahjakas? Totta kai hän oli. Mutta miksi hänen uransa huipentui vuonna 1984 meni sitten alaspäin? Thriller oli hänen kykynsä huipulla. Hän vietti koko nuoren elämänsä studiossa, jota ympäröi ihmisen aiheuttama EMF, joka muutti hänen veri-aivoesteensä ja lisäsi hänen aivojensa herkkyyttä glukoosille, sekä muutti hänen suolistoflooraansa. Hänen elinympäristönsä oli sähköistetyn musiikin ja esitysten aiheuttamien EMF-säteilyjen meri. 25 vuodessa hän muuttui äärimmäisen lahjakkaasta täystuhoksi. 25 vuotta. Miettikää nyt, milloin sähköistimme planeetan ja aloimme lisäämään keinotekoista EMF-säteilyä, ja miettikää, milloin neoliittisten tautien aikakausi alkoi.
EMF-kentät vaikuttavat suolistoflooraan voimakkaasti. Uskon, että jossain kohtaa herra Jacksonin muuttunut patologinen suolistofloora tavoitti hänen aivonsa ja tuhosi ne viimeisten 25 vuoden aikana. Lopulta hän huomasi, ettei pystynyt nukkumaan lähes lainkaan, ja joutui turvautumaan voimakkaisiin nukutuslääkkeisiin, niin voimakkaisiin, että ne tappoivat hänet. Oliko vastuuton lääketiede syynä hänen kuolemaansa? Varmasti sillä oli osuutensa, mutta kukaan ei tunnu kysyvän, mikä oli se edeltävä tila, joka sai Jacksonin tuohon pisteeseen? Miten hän pääsi pisteeseen, jossa hän tarvitsi Diprivanin ja ketamiinin kaltaisia lääkkeitä nukkuakseen? Luulen, että tämä blogi avaa sen kaninkolon, jota voitte nyt miettiä. Miettikää hänen elämäänsä, stressitekijöitä, hänen perhedynamiikkaansa, vitiligoa, veganismia ja outoja valintojaan lapsuudesta aikuisuuteen. Kaikki nämä asiat liittyvät verkkokalvon ja otsalohkojen alhaisempaan dopamiinitasoon.
Monet ovat siinä uskossa, että kilpirauhanen on todellinen avain aineenvaihduntaan. En voi kertoa, kuinka monessa kokouksessa olen ollut ja kuullut tätä hölynpölyä. Se tapahtui taas tänään, kun puhuin sairaalassa ravitsemusterapeutin ja ravintoneuvojan kanssa. Se vain ei pidä paikkaansa. Maksa on kehomme Ferrarin moottori! Kilpirauhasta voi parhaiten kuvata moottorin kaasupolkimeksi ja leptiini on elektroninen siru, joka ohjaa koko prosessia. Meidän on siis nyt keskusteltava hieman biokemiasta.
Kun ihminen syö aterian, noin 60 prosenttia kaloreista päätyy maksaan, joka toimittaa energiaa kudoksiin aterioiden välillä normaalin energiantuotannon ylläpitämiseksi. Toinen hormoni, glukagoni, välittää tätä polttoaineen vapautumista. Loput energiasta (40 %) lähetetään paketoituna perifeerisiin kudoksiin ja lihaksiin, joissa insuliini mahdollistaa energian pääsyn soluihin. Jos nämä solut ovat leptiiniherkkiä, ne käyttävät kaikki 40 prosenttia kaloreista, eikä mitään jää jäljelle. Jos ne eivät ole leptiiniherkkiä, ylimääräiset kalorit menevät takaisin maksaan, jossa ne sijoitetaan rasvavarastoihin (tai juuttuvat maksasolun sisälle) korkeiden insuliinitasojen vuoksi. Mitä enemmän rasvaa kertyy, sitä korkeammaksi leptiiniarvot nousevat ajan myötä. Jos rasva juuttuu maksaan, se aiheuttaa immuunireaktion, joka taas nostaa tulehdustasoja.
Maksatasolla tapahtuu jotain uutta. Koska lihakset (lihasten leptiiniresistenssi) eivät enää pysty käyttämään niille jaettuja kaloreita, ne palaavat maksaan. Maksan leptiiniresistenssi alentaa maksan LDL-reseptorin toimintaa. Tämä muuttaa myös sitä, miten DHA pääsee solukalvoille kaikkialla kehossa. LDL-hiukkanen voi pysyä veressä pidempään, jolloin se on alttiimpi hapettumiselle. Jos ateria sisältää runsaasti hiilihydraatteja, se muodostaa pieniä tiheitä LDL-hiukkasia.(sdLDL) Jos kalorit sisältävät runsaasti rasvaa tai proteiinia, LDL:stä syntyy keskitiivistä tai suurta pörröistä LDL:ää (ILDL tai VLDL).
SdLDL on hiukkanen, joka aiheuttaa monia kroonisia sairauksia, kun sitä esiintyy kroonisesti liikaa. Se korreloi parhaiten sydänsairauksien ja aivohalvauksen riskin kanssa. Tämä on tärkein asia, joka lipidipaneelista on otettava huomioon. Haluat tämän luvun mahdollisimman lähelle nollaa. SdLDL aiheuttaa myös korkeaa verenpainetta ja ateroskleroosia, koska se vaurioittaa verisuonten endoteelia (valtimon limakalvoa) ja jos LDL-hiukkanen on erityisen pieni ja tiheä, joten se mahtuu endoteelisolujen väliin ja laskeutuu valtimon seinämään tehden siitä kovan putken. Ennen kuin se pääsee valtimon seinämään, se yleensä hapettuu (ruostuu), koska se on kemiallisesti hyvin herkkä hapettumista aiheuttaville kemikaaleille. (IL6, TNF alfa ja ROS ovat joitakin näistä). Suuret pörröiset VLDL:t eivät ole ongelma, koska ne eivät mahdu verisuonten seinämiin, joten suurin osa menee lipoproteiinilipaasin ja hormoniherkän lipaasin valvonnassa rasvaan (estrogeeni- ja testosteronitasot määräävät, minne kehossa tämä rasva menee ja pysyy). Tämä on syy siihen, miksi andropaussi ja vaihdevuodet aiheuttavat painonnousua tietyissä kehon osissa ikääntyessä.
Vesi ja kollageeni muodostavat nestemäisen kiteisen matriisin, johon jokainen kehon solu on upotettu. Vedellä on ahtaasti suljetuissa tiloissa ihmeellistä kvanttijoustavuutta, joka saa sen tekemään ainutlaatuisia omituisia asioita, joita yksikään klassinen kemisti ei olisi osannut ennustaa. Kaikki nämä asiat on ennustettu sähködynaamisen kvanttikenttäteorian avulla. Yksi tällainen omituisuus on veden käänteismisellien käyttö proteiinien ympärillä, jotka lisäävät entsyymien toimintaa ja kinetiikkaa kertoimella 10 potenssiin10. Tämä perustuu Frank Mayerin ja Jim Cleggin uraauurtavaan työhön. Klassinen fysiikka ja kemia ajattelee vettä vain irtotavarana, koska se on kaikki, mitä klassiset tieteet voivat selittää siitä. Kvanttikoherenssissa, jossa vesi toimii täydellisenä koheesioyksikkönä, koska sillä on ääretön kemiallinen vapaus, vedestä tulee kemiallisesti erittäin strukturoitunutta, ja se voi tehdä hämmästyttäviä asioita, muuttua äärimmäisen joustavaksi faasisiirtymissä jääkiteiden ja nestekiteiden ja kaasuhöyryn välillä, kun se sulkeutuu soluissamme oleviin halkaisijaltaan pieniin nanoputkiin. Veden dynamiikka ja toiminta muuttuvat kvanttimaisesti, kun se sulkeutuu nanoputkiin, ja se kehittää ominaisuuksia, joiden ansiosta se voi toimia dynaamisesti käänteismiselleissä ja protonien suprajohtavissa kaapeleissa, jotka ovat linjassa solujen sytoarkkitehtuurin kollageenin varrella ja mahdollistavat huippunopean puolijohdon.
Monet fysiikan ja molekyylibiologian tutkijat ovat todenneet tämän elektronimikroskooppikuvauksissa ja röntgendiffraktiotutkimuksissa. Hämmästyttävin ominaisuus, jonka vesi kehittää, kun se on suljettu näihin nanoputkiin, on se, että siitä tulee superkatalyytti, joka selittää biokemiallisten reaktioiden aktivoitumisenergian ja entsymaattisen kinetiikan.
ATP purkaa solujen proteiineja avatakseen vedensidontapaikkoja, jotta voidaan muodostaa näitä suprajohtokaapeleita hurjan energiatehokkuuden luomiseksi.
Tohtori, väitätkö, että olemme kvanttiolento? Käytämme puolijohteisuutta elämän energiantuotantoon? Sanalla sanoen, KYLLÄ. Kun vesi nanoputkissa on koherenttia, siitä tulee kaikkien kemiallisten reaktioiden superfasilitaattori, olipa se sitten redox-muodossa tai nestekiteisessä rakenteessa. Se tarjoaa hämmästyttävän aktivointivirran energian, joka aiheuttaa erityistä vetovoimaa entsyymin ja substraatin välille ja helpottaa tarkkaa ajoitusta, jota tarvitaan tarkkojen molekyylireaktioiden toteuttamiseen. Tohtori Philippa Wiggins havaitsi, että vedellä on uskomaton kyky liikkua kahden tilan välillä, joista ensimmäistä kutsutaan bulk-virtaustilaksi (klassinen fysiikka) ja koherentiksi virtaustilaksi (kvanttifysiikka), käyttämällä dynaamista vaihtoa, jota ohjaa veden sähkömagneettisen kentän kvanttikentän dynamiikka, kun vesi joutuu hiilinanoputkien halkaisijan rajoittamaksi ihmiskehon jokaisessa solussa. Ette löydä tätä mistään paleobiokemian kirjasta. Näin aivot ja kaikki muut kehon järjestelmät toimivat.
Vesi, kuten käy ilmi, on väline ja viesti, jota käytetään elämän integroimiseen solussa, mutta se muodostaa myös suoran elämän välineen kaikissa elävissä olennoissa.Fysiikka hallitsee välinettä ja viestiä, ja kemia hallitsee keinoja, mutta kaikkien näiden summa muodostaa veden kvanttidynamiikan biologian, joka kirjoittaa uudelleen soluteorian sellaisena kuin me sen tunnemme.Kyllä, se muuttaa kaiken tuntemanne.
Sekä natiivilla että synteettisellä kollageenilla tehdyt korkean resoluution röntgendiffraktiotutkimukset paljastavat kollageenikuituja ympäröivän laajan vesisiltaverkoston.
On aika astua kvanttikenttäteorian maailmaan ja puolijohdon maailmaan. Miten luu toimii, on melko yksinkertaista. Luu on puolijohde. Itse asiassa jokainen järjestelmä kehossasi toimii niin. Kaikkea, mikä toimii puolijohtimella, ohjaa matematiikka tai kvanttikenttäteoria eikä klassinen fysiikka, kemia tai biologia. Virta puolijohteessa voi virrata kideruudukon läpi monissa vaiheissa, paljolti joko vapaina elektroneina tai reikinä (”haamuhiukkasina”), jotka voivat siirtää asentojaan paljon samaan tapaan kuin reiät vaeltavat, kun siirrät palloja kiinalaisessa nappulapelissä laudan yli. Kun ymmärrät luun toimivan todistetusti puolijohdon kautta, elämän peli muuttuu. Mikään, mitä biologia ei ole vielä keksinyt, ei voi selittää puolijohtumista. Peter Mitchellin työ ei vain kestä termodynamiikkaa tai kineettistä perustaa. Joten tiesin, että se oli selitettävä jotenkin. Niinpä lähdin etsimään vastausta. Koska virta voi virrata P-tyypin (positiivisesta) puolijohteesta N-tyypin (negatiiviseen) puolijohteeseen, mutta ei toisinpäin, syntyy liitos, joka ”suodattaa” tai tasaa virran. Sähköinsinöörit kuvaavat asiaa näin. Luussa on P- ja N-tyyppinen puolijohde, ja näin selvitin kosmonautin arvoituksen. Kaiken tämän selvitti tohtori Robert Becker 1960-luvulla, osoittaessaan biologian ja kemian nukkuneen. Luu käyttää kvanttimekaniikkaa työssään. Tiesin omien tutkimusteni perusteella vuonna 1988, että luu oli erikoiskudos, mutta luettuani kosmonauttien kertomukset elämäni muuttui hetkessä.
Tohtori Becker oli raajojen regeneraatiotutkija, joka kuvasi nisäkkäiden luun puolijohtumista, ja hänen ryhmänsä huomasi heti, että luussa oli nähtävissä todisteita tasavirrasta, koska luusta vapautuva sähköimpulssi oli paljon pienempi kuin kokeissa luuhun kohdistuvasta rasituksesta aiheutuva impulssi. Kaikki nämä havainnot osoittivat hänelle lopullisesti, että hyvin pieni pulssimainen pietsosähköinen virta viestii luun kasvusta. Mikä on pietsosähköinen virta? Se selviää pian.
Sitten hän pohti, voisiko luun kasvua saada aikaan keinotekoisesti stimuloimalla negatiivista sähkövirtaa. Hänen kokeensa osoittivat, että negatiivisen elektrodin ympärillä tapahtui runsaasti luun kasvua. Selkäkirurgia muuttui tämän yhden kokeen myötä. Vuonna 2005 en tiennyt tästä mitään, eivätkä useimmat tutkijat vieläkään tiedä yksityiskohtia siitä, miten luu todella toimii. Sinä tiedät nyt. Se on näyttävä osoitus siitä, miten kvanttifysiikka ja biologia toimivat yhdessä elimessä, jota operoin päivittäin. Jos meillä on todisteita puolijohtumisesta ihmisissä, se tarkoittaa, että biologisessa järjestelmässä käyttämiemme sääntöjen on siirryttävä klassisesta fysiikasta kvanttikenttäteoriaan. Tämä on jotain, mitä paleo, lääketiede ja biologiset tieteet eivät tiedä eivätkä ole koskaan ymmärtäneet.
Kosmonautitmenettävät elektroneitaan avaruuteen, mikä johtaa viime kädessä luukatoon. Elektronit virtaavat elektronitiheyden suurimmasta altaasta pieneen altaaseen, siksi maapallo lähettää elektroneja kehoomme, kun kävelemme sen päällä. Olemme kehittyneet vedessä ja maalla, jalat sen päällä syystä, ja kun emme ole sen päällä, menetämme elektroneja kehostamme.
Kuvittelisin, että tämä kuulosti vaikealta käsittää, kun luit sen ensimmäisen kerran. Tämänpäiväinen blogi täyttää yksityiskohdat siitä, miten tämä tapahtuu jokaisessa teistä. Miksi kukaan ei ole yhdistänyt näitä pisteitä tähän asti? Syy on siinä, miten huonosti Beckerin tutkimus kuvasi hänen omaa työtään 50 vuoden takaisessa kirjallisuudessa. Hänen raporteissaan sekoittui salamanterin tasavirrassa havaitut negatiiviset potentiaalit, jotka olivat vamman aiheuttamia, kun hän amputoi niiden jalat kokeissa raajojen regeneraatiota koskevassa työssään, niihin negatiivisiin potentiaaleihin, jotka todella stimuloivat luun kasvun uusiutumista luonnollisesti, kun luu oli murtunut. Raportit kirjoitettiin ikään kuin molemmat negatiiviset virrat olisivat toisiaan vastaavia, mutta fysiologisesti ne eivät olleet sitä.
Kosmonautin havainto sai minut tajuamaan tämän epäjohdonmukaisuuden. Tohtori Becker oli ortopedikirurgi ja raajojen regeneraatioasiantuntija, ei kvanttifysiikan asiantuntija. Hän ei koskaan tajunnut, miten suuri tämä virhe oli nykyihmiselle. Hän tajusi tämän myöhemmin 1990-luvulla, koska nykyisen erikoisalani implanttiteollisuus kapitalisoi hänen luustostimulaatiotyötään niin huonosti, ja hän sanoi tämän julkisesti monta kertaa, kuten myöhemmin sain tietää.
Käytämme nykyään negatiivista sähkövirtaa luun stimuloimiseen, mutta emme koskaan käytä Beckerin työssään kuvaamaa periosteaalista pietsosähköistä virtaa. Tästä tiesin, ettei kukaan huomannut näkemääni virhettä. Koskaan ei ole tehty yhtään implanttia, joka olisi kopioinut luontoäidin Beckerin kokeissa käyttämää puolijohdemallia. Tämän vuoksi luukasvustimulaattoreilla on ollut marginaalinen vaikutus selkäkirurgiassa ja ortopediassa nykyään.
1950-luvulla luubiologian pioneeri Robert Becker päätti selvittää, miksi salamanterit pystyivät uudistamaan koko jalkansa, kun se katkaistiin, mutta nisäkkäät eivät. Hän osoitti yksityiskohtaisten kokeiden avulla, että luun uusiutuminen oli pietsosähköistä ja toimi puolijohdon avulla. Hänen tuloksensa tyrmistyttivät luustoyhteisön. Vaikuttaa siltä, että muu tiede, kuten biokemistit, ei koskaan saanut selitettyä, miten se toimi. Lääketieteen tohtori Becker kuvasi luun luontaisen elektronivirran yksityiskohtaisesti 1960-luvulla, kun hän havaitsi, että luu käytti pietsosähköistä virtaa uudistuakseen. Monet ihmiset uskovat vielä nykyäänkin, että luu paranee kuten mikä tahansa kudos. Tämä ei kuitenkaan pidä lainkaan paikkaansa. Ihmisen luun paraneminen on jäänne todellisesta uusiutumisesta, jota näemme muilla lajeilla. Meidän luumme uusiutuu aivan kuten salamanterin koko jalka, kun se amputoidaan. Hän osoitti myös lopullisesti, että luu ei parane tavallisessa mielessä. Se uusiutuu täysin itse käyttämällä tasavirtaa, jolla luuydinsolut saadaan erilaistumaan osteoblasteiksi.
Kypsä luu koostuu proteiineista ja mineraaleista. Valtaosa luun painosta on apatiittimineraalia, pääasiassa kalsiumia ja fosforia. Loppuosa on vettä ja solunsisäistä matriisia, joka muodostuu ennen mineraalin kertymistä ja jota voidaan pitää luun telineenä tai raudoituskehikkona. Valtaosa matriin proteiineista on kollageenia, joka on elimistön runsain proteiini. Kollageeni on erittäin vahvaa ja muodostaa kehossamme luuta, rustoa, ihoa ja jänteitä.
Miten rakentaisit vahvan, mutta kevyen materiaalin vain seuraavista kolmesta ainesosasta, jos olisit luontoäiti: lankojen, kipsin ja liiman avulla? Paras tapa olisi kierrättää tai punoa langat jänteiksi, liimata jänteet köysiksi, asettaa köydet kuvioon ja valaa niiden päälle kipsikiveä, kuten betoni valetaan raudoitustangon päälle. Näin luontoäiti teki luun, ja Beckerin kokeet osoittivat meille tarkalleen, miten se teki sen. Luun uudistamisessa ihmisillä käytetään kaksivaiheista puolijohdeainetta, joka synnyttää pietsosähköisen virran luukalvossa.
Yksityiskohdat olivat melko järkyttäviä, kun kuulin niistä 1980-luvun lopulla, ja hämmästyttäviä niille tutkijoille, jotka niitä tutkivat. Vuonna 2006 palasin takaisin ja tutkin Beckerin työtä lasertarkkuudella, kun näin kosmonauttihavainnon yhteensopimattomuuden suhteellisuusteorian kanssa. Tässä löysin, miksi teollisuus on tehnyt suuren virheen luustoa stimuloivassa teknologiassa, jota käytämme nykyään selkäkirurgiassa.
Ne stimuloivat luuta ja luuydintä, mutta eivät regeneroi luukalvon pietsosähköistä virtaa käyttämällä luukalvon rajapintavettä.
Mikä on biologinen bifaasinen pulssimuotoinen puolijohde? Tarkoitatteko, että luumme toimii kuin Intelin siru? Kyllä, juuri sen Becker havaitsi. Hän halusi oppia tarkalleen, miten Wolffin laki toimii, ja niin halusin minäkin, koska kaikki tilaamani magneettikuvaukset osoittivat, että jokaisella klinikallani tapaamallani potilaalla oli jonkinasteinen osteoporoosi jokaisessa tarkastelemassani ikäryhmässä. Kirjoitin kirjeen tohtori Jeff Wangille, arvostetulle ortopedikirurgille ja UCLA:n tutkijalle, joka on ystäväni, ja kysyin häneltä, onko Wolffin laki mielestäsi jostain syystä mitätön nykyään? Useimmat selkäkirurgit puhuvat kokouksissa, joissa käymme, kaikesta surkeasta luusta, jota olemme nähneet. Päätin kysyä miksi. Kirjoitin jopa artikkelin julkaistavaksi, ja hän kieltäytyi julkaisemasta sitä, koska se ei kuulunut lehden toimialaan, koska siinä käytettiin kvanttiteoriaa. Kvanttiteoriaa ei koskaan sekoiteta biologiaan, mutta puolijohdon ymmärtäminen edellyttää tämäntyyppisen fysiikan soveltamista. Klassinen fysiikka ei voi selittää energian käyttöä kvanttisysteemissä. Tässä kohtaa paleolla alkaa olla massiivinen puute.
Silloin tajusin, että se, mitä löysin, oli niin intuitionvastaista, että minun oli saatava viesti ulos uudella tavalla. Tämä klinikkahavainto herätti uteliaisuuteni oppia lisää Beckerin työstä. Silloin löysin hänen työnsä ja näennäisen pienen virheen hänen työnsä tulkinnassa. Tuskin tajusin, että tuo virhe oli avain koko palapeliin, jolla selvitettiin, miksi kaikki klinikallani työskentelevät menettivät luunsa kuten EMF-2:ssa käsittelemämme kosmonautti.
Becker osoitti meille lopullisesti, että nisäkkäillä luun ulkopuolelta luukalvosta mitattu pulssimainen pietsosähköinen virta ilmeni vain, kun luuhun kohdistettiin mekaanista rasitusta. Palatakseni kosmonautti-esimerkkiin tajusin, että avaruudessa ei kuitenkaan esiintynyt pietsosähköistä jännitystä, koska siellä ei ollut painovoimakenttää, joka olisi voinut synnyttää sitä. Tämä tarkoitti, että hänen luussaan ei voinut olla pulssimaista pietsosähköistä puolijohteisuutta. Tämä on vain yksi syy siihen, miksi kosmonautti menetti luumassaa.
Kaikki se, mitä lääkäri oppii, perustuu biologiaan ja kemiaan, jossa käytetään newtonilaista fysiikkaa. Lääketieteen taito on sen empiirisessä havainnoinnissa ajan myötä. Meidän ongelmamme on nyt se, että meidän on muutettava näkökulmaamme, koska biokemiamme sanelee kvanttikenttäteoria, ja jokin, jota kutsutaan moderniksi teknologiaksi, puhaltaa säteilyään ympärillemme 24/7 Teslan ajoista lähtien.
Kaikki elämä toimii protoneina ja elektroneina sähkömagneettisessa kentässä, joka värähtelee Schumannin resonanssin kanssa. Yksi ongelma nykypäivän pulssimaiset sähkömagneettiset kentät ovat nyt muuttaneet ja muuttaneet normaalia magneettikenttäämme, johon kaikki elämä on kehittynyt.
Rakenteellinen vedenjohtuminen luussa tulee Schwannin soluista, jotka eristävät rasvalla hermoja, jotka hermottivat luun pintaa, jota kutsutaan periosteumiksi. Tämä on myös valtavan tärkeää Multippeliskleroosin patofysiologiaan liittyvän kvanttibiologian ymmärtämisessä. Tämän vuoksi nykyaikaisella lääketieteellä ei ole vastausta tähän tautiin. Tämä tarkoitti minulle, että meidän olisi muutettava täysin sitä, miten käsittelemme multippeliskleroosia. Meidän on käytettävä maadoitettua vettä ja sähköistä stimulaatiota korvaamaan menetetty perineuraalivirta signaalinsiirron palauttamiseksi, jotta synaptisen siirtymisen hermostollinen ohjaus voidaan palauttaa. Olen tehnyt tämän useita kertoja, ja tulokset ovat olleet hämmästyttäviä. Tämä perineuraalinen vesi on kriittinen myös luun kvanttipuolijohdon kannalta. Perineuraalinen vesi on suoraan alttiina ympäristön sille aiheuttamalle magneettikentälle.
Kun tajusin kaiken tämän, tajusin, miksi kaikilla klinikallani oli nyt jonkin asteinen osteoporoosi iästä riippumatta. Viime vuonna Paleo Fx -tapahtumassa esittelin tapauksen 33-vuotiaasta naisesta, joka tuli päivystykseen osittaisena neliraajahalvaantuneena saatuaan kaularangan murtuman ilman traumaa tai osteoporoosin ”klassisia riskitekijöitä”. Hänen laboratorioanalyysinsä osoittivat kuitenkin massiivista ”stressireaktiota”, jossa D-vitamiinin määrä oli erittäin alhainen, CRP:n määrä korkea ja DHEA:n määrä hyvin alhainen, ja hänellä oli kauhea unihäiriö vuosien ajan. Hän sattui myös olemaan crossfittaava softball-pelaaja, joka söi kohtuullisen hyvin. Siinä ei ollut mitään kliinistä järkeä minulle vuonna 2005, mutta nyt siinä on täysi järki.
Toimiakseen optimaalisesti luun kuuluu värähdellä kriittisellä taajuudella, joka vastaa maapallon tai ympäristömme resonanssia. Se sopii täydellisesti Schumannin EMF:n 7,83 Hz:n taajuuteen. Tämä on merkittävä syy siihen, miksi venäläinen kosmonauttimme menetti tonneittain luuta avaruudessa. Tajusin, että vaikutukset olivat vielä suurempia tämän takia. Jos hän saattoi sairastua ikääntymistautiin luustossa, ajattelin, että hänen täytyi ikääntyä muutenkin. Tutkin häntä ja katsoin hänen laboratorioitaan. Hän näytti biokemiallisesti ja kuvantamisessa 80-vuotiaalta, ja hän oli täysin hedelmätön. Sain selville, että hän oli altistunut massiivisesti keinotekoiselle sähkömagneettiselle säteilylle työssään. Sitten tutkin kaikkia klinikallani lähes vuoden ajan olleita henkilöitä, eikä kenelläkään ollut normaalia magneettikuvaa tai labra-arvoja. Tiesin heti, että tämä oli jotakin, joka oli kaikilla, eikä se voinut olla geneettistä, vaan sen oli oltava ympäristöaltistusta. Tein kriittisen linkin ympäristöön ja sain selville, että meillä on nyt kaikkialla keinotekoisia EMF-lähteitä, joissa planeettamme pinta kylpee. Sen tärkein biologinen vaikutus on kuivattaa meitä ja nopeuttaa sairauksien leviämistä niin, että ikääntymissairaudet ilmenevät ikävuosina, jolloin emme koskaan odottaisi niitä ilmenevän. Syynä oli muuttunut magneettikenttä, jossa elämme nykyään. Tämä aiheuttaa sen, että menetämme jatkuvasti elektroneja ympäristöön, aivan kuten kosmonautti, ja se vaikuttaa vetämällä protoneja ja elektroneja erilleen joka päivä, kun olemme olemassa. Tämä johtaa molekyylien kaaokseen, jota kutsutaan tulehdukseksi, ja näemme sairauksia nopeasti. Tämän vuoksi kaikki laboratorio- ja magneettikuvatulokset olivat epänormaaleja klinikallani. Tämä vaikutus näkyy tulehduksena magneettikuvissa, jos tarkkasilmäinen kliinikko katsoo.
Kaivoin syvemmälle. Tämä yksi muutos ympäristössämme saattaa aiheuttaa massiivisia vaikutuksia elämään, koska se käyttää puolijohteita energiantuotantoon, jos emme suojaa solujamme tältä muuttuneelta magneettikentältä. Ymmärsin, että teknologiasta peräisin olevat luonnottomat sähkömagneettiset kentät muuttaisivat maapallon luonnollista sähkömagneettista kenttää, ja tämä muutos aiheuttaisi sen, että solujemme pitäisi reagoida uuteen magneettikenttään, jonka kanssa biologiaamme ei ole suunniteltu toimimaan. Tiesin tämän epäsuorasti, koska neurokirurgit käyttävät magneettikuvauksia enemmän kuin mikään muu lääketieteen erikoisala, ja meille opetetaan, miten magneettikuvauksen magneetti muuttaa protonien ja elektronien kenttää väliaikaisesti antaakseen meille tietoa. Magneettikuvaus muuttaa kenttää vain väliaikaisesti protonien ja elektronien vuorovaikutuksen muuttamiseksi, jotta saadaan kuva siitä, mitä sisällämme tapahtuu. Mietin, millaisia tuloksia saattaisi olla maailmassa, jossa tämä vaikutus on 24/7 soluissamme? Silloin löysin fysiikan kirjat ja kvanttikenttäteorian. Huomasin, että muuttunut magneettikenttä ympäristössämme aiheuttaisi jatkuvia muutoksia protonien ja elektronien normaaleissa värähtelyissä ja muuttaisi ajoitusta, ja se kuivattaisi meidät. Aivan kuin Maan pinnasta ionosfääriin ulottuvasta avaruudesta olisi tullut jättimäinen magneettikuvausmagneetti, joka muuttaa kenttäämme 24/7. Silloin kävi selväksi, miksi kaikkien hormonipaneelit romutettiin, koska ne perustuivat kronobiologiaan, joka oli sidottu kenttään, jota ei enää ole olemassa.
Tajusin, että jos voisin kääntää prosessin itsessäni päinvastaiseksi ja saada takaisin vapaat elektronit Maasta ja auringosta, jotka olin menettämässä ympäristööni, voisin ehkä laihtua todella nopeasti. Tämä oli pohjimmiltaan käänteinen kokeilu kosmonautista avaruudessa. En kertonut tästä kenellekään kolmeen vuoteen, koska olin järkyttynyt siitä, mitä löysin. Kun aloin laihtua ennätysvauhtia, tiesin olevani oikeassa. Ainoa henkilö, johon otin yhteyttä, oli tohtori Jeff Wang, selkäkirurgi UCLA:ssa, ja kysyin häneltä, oliko hänkin havainnut paljon osteoporoosia, ja hän oli; aloin sitten puhua yhdelle sairaalani lääkäreistä. Olin varovainen sen suhteen, mitä sanoin, mutta kahden vuoden hyvien tieteellisten keskustelujen jälkeen hän sanoi, että minun oli laitettava ajatukseni nettiin ja kerrottava ihmisille, mitä olin löytänyt, koska kirjallisuus ei koskaan menisi Nobel-palkittua biologia vastaan. Tiesin, että hän oli oikeassa. Hän ja minä molemmat tiesimme, että tätä tietoa ei koskaan julkaistaisi, koska biotieteiden kirjallisuus ei perustu kvanttiteoriaan, mutta tieto olisi potilaiden kannalta ratkaisevan tärkeää tietää. Minusta tuntui, että minun oli tarkistettava tämä jokaisen klinikallani olevan potilaan kohdalla ollakseni varma, että olin oikeassa. Yksikään ei ollut normaali kolmen vuoden aikana, kun tarkastelin laboratorio- tai magneettikuvauksia. Lähin löytämäni potilas oli 46-vuotias, jonka D-vitamiinitaso oli 56. Muut hänenkin laboratoriotulokset olivat muuttuneet.
Useimmilla ihmisillä ei ole aavistustakaan siitä, että maadoitustoiminta vaatii vain ampeerin miljardisosia pitämään koko kehomme veden täydellisen kvanttikoherenssin tilassa tämän energian saamiseksi. Siksi noiden vapaiden elektronien menettämisellä maasta on todella merkitystä. Tajusin myös, että saimme ilmaisia elektroneja myös auringosta. Mutta nuo elektronit olivat kausiluonteisia vain keväällä, kesällä ja osittain syksyllä riippuen siitä, missä asumme. Sähköasentajilla ja insinööreillä ei ole aavistustakaan siitä, miten puolijohde toimii, mutta puolijohdeinsinöörillä on. Niinpä juttelin heidän kanssaan ja pyysin joitakin kirjoja luettavaksi. Tässä huomasin olevani oikeassa Maan ja auringon vapaista elektroneista. Niiden vaikutuksella täydellisessä kvanttikoherentissa tilassa ei ole juurikaan tekemistä kokonaissähkövirran kanssa, kuten klassinen fysiikka opettaa, vaan sillä on tekemistä sen sijaan sen kanssa, mitä tuo virta tekee veden fysikaaliselle rakenteelle suprajohteena. Vedellä on oma luontainen rakenteensa, jonka ansiosta se pystyy kuljettamaan energiaa, kun se käy läpi faasimuutoksia kaasusta vedeksi ja jääksi ja päinvastoin.
Moni biologi on yrittänyt uudistaa ajattelua, mutta heidät on jätetty huomiotta puoskareina, jotka luulevat veden olevan jotenkin erityinen energiansiirrossa. Valtavirta oli jo hyväksynyt Mitchellin ajatuksen, jonka hän loi bakteerikalvoja koskevasta työstään. Pelkkä veden energiansiirto oli mahdotonta, kun maailmaa tarkasteltiin klassisen fysiikan avulla. Siinä on täysi järki, kun ajatellaan, miten energia siirtyi ilmakehästä vesihöyrynä pilvissä nestemäiseksi sateeksi ja putosi maahan kasvien ja ruohon kasvattamiseksi ja hapen tuottamiseksi. Biologia ei ymmärtänyt faasimuutoskemiaa, koska se on kvanttikenttäteoriaa. 1950- ja 60-luvuilla Einsteinin matematiikka oli niin omituista ja vaikeasti ymmärrettävää, että biologia ja kemia uskoivat sen toimivan vain subatomisissa hiukkasissa tai korkeintaan entsyymeissä. Lisäksi Schumannin havainnot olivat käytännössä tuntemattomia kaikilla tieteenaloilla. Kukaan ei tiennyt, että elämän kipinä tuli maapallon luonnossa esiintyvästä sähkömagneettisesta kentästä.
Siksi esitin Matt LaLondelle tuon kohtalokkaan kysymyksen AHS:ssä vuonna 2011 UCLA:ssa. Halusin nähdä, mitä paleoalan älykkäin mies todella uskoi siitä, miten biokemia todella sai voimaa voittaa kaikissa soluissa tapahtuvien kemiallisten reaktioiden aktivaatioenergian. Halusin tietää, tajusiko Matt, että kvanttikenttäteoria kontrolloi kaikkea, minkä hän uskoi olevan totta, vai uskoiko hän, että fysiikka oli keitetty kemiallisiin yhtälöihin. Matt uskoi Mitchelliin, mikä ilmeni hänen vastauksestaan. Siinä vaiheessa tiesin, ettei minulla olisi liittolaisia paleossa ja työstäni tulisi entistäkin vaikeampaa. Sen perusteella, mitä vuonna 2012 tapahtui, sanoisin, että vaistoni olivat aivan oikeassa. Katsokaa tuota blogia tänään ja katsokaa oikeasti, kuinka paljon kultaa annoin teille silloin.
Useimmat teistä eivät ehkä tiedä, että ennen kuin minusta tuli neurokirurgi, olin hammaslääkäri ja suu- ja leukakirurgi. Monet tietävät, että Weston A. Price oli myös hammaslääkäri, joka hylättiin järjestäytyneestä hammaslääketieteestä monista poliittisista syistä. Monet hänen saavutuksistaan ovat jääneet suurelta osin vähälle huomiolle, koska Amerikan hammaslääkäriliitto ja järjestäytynyt hammaslääketiede tekivät hänestä ”luopion”. Tämän seurauksena useimmat hammaslääketieteen opiskelijat eivät koskaan saa tietää mitään hänestä tai hänen työstään. Kantaväestö tietää Weston A. Pricesta suurelta osin hänen säätiönsä ja Sally Fallonin kaltaisten ihmisten sekä Chris Masterjohnin kaltaisten uudemman sukupolven nuorten junnujen ansiosta. Kun menin hammaslääketieteelliseen kouluun UCONNiin, luokkatoverini ja minä emme koskaan oppineet mitään Weston Pricesta. Meille ei koskaan kerrottu hänen työstään tai hänen kirjoistaan. Viimeisten 25 vuoden aikana koulutukseni on kehittynyt hammaslääketieteestä suukirurgiaan, sitten neurokirurgiaan ja nyt evolutiiviseen molekyylibiologiaan, ja toivottavasti se päättyy optimaaliseen pitkäikäisyyteen.
Taustani on erilainen, ja se antaa minulle tavallaan ainutlaatuisen näkökulman lääketieteeseen, kirurgiaan ja ikääntymiseen. Toisin kuin monet muut lääkärit, katson terveyttä ja sairautta hieman eri tavalla. Solujen elinympäristö määrittää biologisesti kaiken solujemme tulevaisuuden kannalta. Viime aikoina blogosfäärissä on käyty paljon ”keskustelua” lihavuuden makroravintoteorioista ja hiilihydraattien roolista, ja useimmat teistä tietävät, että näkemykseni tilanteesta ovat erilaiset kuin jotkut näistä ”ruokagurujen” neronleimauksista. Sen sijaan, että vetäisin linjan hiekkaan makroravintoaineista, olen päättänyt tarkastella ongelmaa sen kautta, miten aivomme ottavat huomioon ruoasta peräisin olevat elektronit ja miten ne reagoivat näihin signaaleihin aivojemme hypotalamuksen hormonaalisten signaalien kautta. Tämä on kvanttibiologian työtä. Tärkein hormoni, joka määrittää, miten jaamme elektronit, on leptiini. Tänään puhumme alueesta, jota ei ole koskaan hyödynnetty yhteisössämme: miten diabetes ja lihavuus saattavat alkaa, kun tarkastelemme ongelmaa ”vanhan” tieteellisen löydöksen kautta, joka on suurelta osin jätetty huomiotta sen jälkeen, kun se löydettiin vuonna 1968.
Haluan esitellä teille John Leonoran, endokrinologian tohtorin. Hän oli lääketieteellinen / hammaslääketieteellinen tutkija, jonka Weston A. Pricen tavoin suurin osa järjestäytyneestä hammaslääketieteestä ja lääketieteestä jätti suurelta osin huomiotta. Hän työskenteli Loma Linda Universityssä ja kuoli hiljattain helmikuussa 2006. Kuulin hänen nimensä ensimmäisen kerran vuonna 1986, kun olin ensimmäisen vuoden hammaslääketieteen opiskelija Connecticutin yliopistossa karieksen alkuperää käsittelevällä kurssilla. Silloin kuulin esitelmän uudesta kariesta koskevasta teoriasta, joka perustui tohtori Leonoran vuonna 1983 pitämään luentoon. Tutustuin uudelleen hänen työhönsä joidenkin nykyisten potilaideni kautta, jotka ovat seitsemännen päivän adventisteja, ja yhden entisen hammaslääketieteellisen koulun luokkatoverini, tohtori John Sorrentinon, kautta hiljattain. Seitsemännen päivän adventistiystäväni käänsivät minut takaisin hänen työhönsä vuonna 2006, ja jätin tämän tiedon jälleen suurelta osin huomiotta sen jälkeen, kun olin lukenut sen. Luulen, etten koskaan täysin ymmärtänyt sen seurauksia, rehellisesti sanottuna. Kokosin hänen kirjoittamansa artikkelit ja vuonna 2006 laitoin ne arkistokaappiin välilehden alle, jonka nimi on ”suun hypotalamus”.
Sitten lokakuussa 2011 vanha kaverini tohtori Sorrentino Connecticutin yliopistosta lähetti minulle luettavaksi artikkelin yleishammaslääketieteen lehdestä. Heti kun näin nimen John Leonora, salama iski muistoihini. Oli aika yhdistää se, mitä muistin noista artikkeleista vuonna 2006 ja vuoden 1986 puheesta, ja se, mitä nyt tiedän, ja kirjoittaa jotain vakuuttavaa teille pohdittavaksi.
Tohtori Leonoralla oli joitakin uusia teorioita siitä, miten karies (hampaiden reikiintyminen) aiheutuu. Hän hylkäsi dogmin, jota minulle opetettiin hammaslääketieteellisessä koulussa, jonka mukaan bakteerien aiheuttama happo aiheutti hampaiden kiilteen ja dentiinin demineralisaation aiheuttaen hampaiden reikiintymistä. Hän meni paljon pidemmälle. Hän esitti, että kariesta eivät aiheuttaneet bakteerit vaan tulehdus, joka johtui hampaiden ja muiden endokriinisten elinten avaskulaarisia rakenteita säätelevien hormonien keskeytymisestä hypotalamuksen toimesta. Hän uskoi, että suussamme sijaitseva korvasylkirauhanen toimii kuten haimamme toimii suolistossamme. Hän uskoi, että korvasylkirauhanen kontrolloi epäsuorasti avaskulaaristen rakenteiden, kuten dentiinin, kiilteen ja Langerhansin saarekkeiden aineenvaihduntaa, jotka kontrolloivat insuliinin vapautumista haimassa. Tämä akseli auttoi olennaisesti aivoja aistimaan hiilihydraattien alkuperäisen hajoamisen suussa ja välitti tämän tiedon korvasylkirauhaselle ja haimalle, jotta aivot ja suolisto -akselin vaste muodostuisi hormonaalisesti tähän energiasubstraattiin. Tämän vuoksi syljeneritys ja insuliinin eritys voivat usein tapahtua jo ennen kuin sokeripitoinen ateria on edes syöty. Itse asiassa Leonara oli ensimmäinen henkilö, joka vihjasi, että insuliinin ja syljen eritys saattaisi liittyä auringonvaloon. Leptiinireseptoreita tiedetään nykyään olevan myös suussa, ientaskussa ja makureseptoreissa.
Vuonna 1986, ensimmäisenä vuonna tietämättömänä hammaslääketieteen opiskelijana, minulla ei ollut aavistustakaan siitä, miten nerokas tämä mies oli. Lisäksi en tiennyt, miten uskomattoman tietämätön muu hammaslääketiede ja lääketiede oli hänen löydöksistään, jotka alkoivat 60-luvun lopulla. Nykyään tiedän Weston A Pricen valtavista saavutuksista, joten ei ole mikään yllätys, että toisen hammaslääketieteen tutkijan havainnot löytävät tänään päivänvalon.
Tohtori Leonora havaitsi, että rotilla, joita ruokittiin runsaasti kariogeenistä ruokavaliota (runsaasti sakkaroosia sisältävällä ruokavaliolla), hammasnesteiden virtaus oli hampaissaan täysin päinvastainen kuin mitä odotamme normaaleissa ei-sairaissa hampaissa. Tämä hammasnesteen kääntyminen aiheutti hampaiden alttiuden reikiintymiselle, koska se edisti hampaassa tulehduksellista ympäristöä. Vuonna 1978 Leonora kirjoitti magnesiumin ja sinkin systeemisestä roolista glukoosiaineenvaihdunnassa. Muistathan, että Gnolls-blogikirjoituksessa puhuimme siitä, miten solunsisäisen magnesiumin menetys oli ensimmäinen biokemiallinen vaihe diabeteksen kehittymisessä, mutta ei ensimmäinen kvanttivaikutus, joka aiheuttaa sen. Tohtori Leonora löysi täsmälleen saman asian myös hypotalamuksen parotidakselista. En usko, että tämäkään on sattumaa. Tätä ennen vuonna 1975 hän kirjoitti hiilihydraattien vaikutuksista hypotalamuksen lisäkilpirauhasen endokriiniseen akseliin ja siitä, miten se jäljitteli endokriinisen ja eksokriinisen haiman fysiologiaa. Hän jatkoi tätä tutkimuslinjaa selvittämällä, miten myös korvasylkirauhasella oli haiman tavoin kaksitahoinen endokriininen ja eksokriininen toiminta. Hän osoitti 1980-luvun alussa, että hammaskarieksen syntyyn vaikuttavat suurelta osin hormonaaliset vaihtelut, eivätkä bakteerien tuottamat hapot aiheuta tautia vaan hormonaaliset muutokset, jotka johtuvat ruoan hiilihydraattikuormituksesta. Tämä hypoteesi hylättiin tuolloin suurelta osin. Vielä nykyäänkin useimmat hammaslääkärit ja lääkärit ovat tietämättömiä tämän miehen työstä. Minä tiesin siitä, koska kuuntelin hänen vuonna 1983 pitämänsä puhetta tästä UCONNin lääketieteellisessä kirjastossa, ja professorini ampui sen aika lailla alas sen jälkeen, kun kysyin häneltä siitä. Hän oli nopea huomauttamaan vedoten ”kirjallisuudessa tuolloin hyväksyttyyn tutkimukseen”.
Pääasialliset tieteelliset teoriat voivat olla pitkäikäisiä, mutta ne kumotaan väistämättä, kun kertyvä todistusaineisto tekee niistä vanhentuneita ja tuo esiin vaihtoehtoisia teorioita. Näin kävi fysiikassa vuonna 1905 suhteellisuusteorian myötä, ja näin kävi 150 vuotta sitten biologiassa, kun monet taudit eivät syntyneet spontaanisti vaan niiden etiologiat tulivat selitettäviksi, kun pöpöt ja virukset tulivat tunnetuiksi. Se on nyt tapahtunut uudelleen molekyylibiologiassa ROS:n ja antioksidanttien vaikutuksen myötä myös mitokondrioihin. Tohtori Leonoran työ oli melko järkyttävää 1980-luvun alun tiedeyhteisölle, enkä minäkään ymmärtänyt sen merkitystä ennen kuin vasta äskettäin. Tietoni olivat tuolloin melko rajalliset. Nykyään olen hieman paremmin perillä asioista, ja mielestäni hänen työhönsä on syytä kiinnittää enemmän huomiota.
Kun tällainen merkittävä tieteellinen paradigman muutos tapahtuu, on yleensä aika, jolloin tiedemiehet, jotka pyrkivät pitämään kiinni vanhemman paradigman teorioista, ja ne, jotka kannattavat uudempaa paradigmaa, käyvät merkittäviä ja usein katkeria kiistoja. Mieleen tulevat Taubesin, Guyenet’n ja Harrisin viimeaikaiset kiistat lihavuudesta blogiyhteisössä. Usein tätä seuraa vähitellen muutoksia perusajattelutavoissa ja sitä seuraava pitkä hedelmällisten löytöjen kausi.
Kun jokin puolijohde vangitsee fotonin, ei fotoni voi enää toimia aallon tavoin. Sen on toimittava hiukkasena puolijohdealustassa. Kun otat D3-vitamiinilisää, tätä ei tapahdu soluissasi. Tällä on valtavia vaikutuksia kehomme pinnoilla ja veressä sekä elektroniketjun kuljettajissa, joissa soluhengitysproteiinit sijaitsevat.
Aktivoitu D3-vitamiini pystyy aktivoimaan 3 % ihmisen perimän geeneistä. Se ei voi tehdä tätä, jos massa, inertia tai liike-energia ei ole kudoksissa, jotka saavat kemiallisen signaalin ravintolisästä. Kun otat eksogeenista D3-vitamiinia, mikään näistä valosähköisistä vaikutuksista ei tapahdu kunnolla atomiristikossasi. Kun endogeeninen D3-vitamiinitasosi on alhainen, se tarkoittaa, että soluissasi olevalla vedellä on paljon normaalia alhaisempi dielektrisyysvakio. Tämä alentaa auringonvalon määrää, jonka se voi absorboida EZ-vyöhykkeen vahvistamiseksi. Kaikki näyttävät tietävän, että valo hidastuu, kun se kulkee lasin tai veden läpi, mutta kukaan ei näytä ymmärtävän, että näiden vuorovaikutusten on tapahduttava soluissamme, jotta kemiallinen D3-vitamiinisignaali saadaan aikaan.
Nykyään D3-vitamiinin vähäiset saajat ajattelevat, että suun kautta otettavan lisäravinteen ottaminen on yhtä hyvä kuin auringossa oleskelu. Ihotautilääkäritkin uskovat tähän ja sanovat sitä potilaille koko ajan. Tämäkään ei mielestäni pidä paikkaansa, jos lukee vanhoja tutkimuksia D3-vitamiinista. Bicknell ja Prescott totesivat vuonna 1953 perusteellisessa tutkimuksessaan, että ”D-vitamiinin saantitapana tulisi olla suoraan kehoon vaikuttava auringonvalo”. He totesivat tutkimuksessaan, että suolistolla ja elimistöllä ei ole ollut valtaa säädellä ravinnosta imeytyvän D-vitamiinin määrää. Useimmissa elintarvikkeissa on harvoin D3-vitamiinia (lukuun ottamatta mereneläviä ja sieniä), joten evoluution kannalta tämä ei ole suuri ongelma. Nykyään se on suuri ongelma, koska ihminen lisää elintarvikkeisiin kemiallista D3-signaalia korvaamatta sen fotonista voimaa. Tilanne on itse asiassa vielä pahempi, kun ymmärtää, mitä Fritz Popp teki ruoan ja valomonistimien kanssa. Hän otti muuntogeenisiä elintarvikkeita ja havaitsi, että luonnonmukaisiin elintarvikkeisiin verrattuna ne sisältävät vähemmän valoa kuin luonnolliset elintarvikkeet.
Mitä tapahtuu, jos otamme käyttöön kemiallisen signaalin, kuten suun kautta otettavan tai paikallisesti annosteltavan D3-vitamiinin, joka ei sisällä taajuusinformaatiota tai kulmavoimaa elektroniensa sisällä tässä hilassa? Tämän D3-vitamiiniversion ottaminen voi estää riisitautien kaltaisen sairauden fenotyypin kehittymisen, mutta voisiko se johtaa vakavampiin sairauksiin, jos luotamme edelleen pillereihin tai elintarvikkeisiin auringon sijaan? Pidän sitä todennäköisenä asiaan liittyvän fysiikan perusteella.
Pitäisikö meidän odottaa asianmukaista palautesignaalia suoliston pinnalla, kun otat vain pillerin, joka sisältää kemiallisen signaalin eikä taajuusinformaatiota? Suolistossa on D-vitamiinireseptoreita, mutta ne eivät todennäköisesti reagoi samalla tavalla kuin ihossamme tai verkkokalvon pigmenttiepiteelissämme olevat reseptorit, koska niiden vastaanottama valon määrä ei ole vastaava. Valon taajuudet, joita ne kaikki näkevät, ovat erilaisia, joten reseptori tällä paikallisella tasolla rakennetaan siten, että se aistii sen taajuuden, jonka ne normaalisti kohtaavat, jotta se voi antaa signaalin kunnolla. Mikään näistä suoliston pinnoista ei kohtaa auringon koko spektrin taajuuksia. Nämä reseptorit kohtaavat valotaajuuksia, joita vapautuu prokaryooteista, jotka vapauttavat valoa syödessämme ruokaa, joka ei kuulu UV-alueeseen. Tämä selittää osaltaan, miksi suolisto ja elimistö eivät ole voineet säädellä ravinnosta imeytyvän D-vitamiinin määrää. Tämä merkitsee sitä, että D-vitamiinireseptoreiden suolistossa havaitsema valotaajuus on sinisiirtynyt ja matalampi, joten reseptori reagoi todennäköisesti valon aaltoosuuksiin eikä valon hiukkasnäkökohtiin. Tämä sopii täydellisesti yhteen sen kanssa, miten klorofylli toimii fotoelektrisesti useimmissa hedelmissä ja vihanneksissa. Ne käyttävät yleensä sinistä valoa pääasiallisena energianlähteenään auringosta. Tämä vivahde jää useimmilta biologian alan ammattilaisilta huomaamatta, koska he eivät ymmärrä, miten valosähköinen vaikutus vaihtelee taajuuden mukaan.
Feynmanin kuuluisissa Caltechin luennoissa hän kertoi tämän tiedon selvästi. Biologia ymmärtää edelleen väärin hänen oppinsa. Suolisto on vain toinen ympäristölle altistuva pinta meissä. Tuo paikallinen ympäristö eroaa kuitenkin kvanttituotoltaan, koska suolistossa oleva valo on peräisin mikrobiomin prokaryoottien valon vapautumisesta. Bakteerit vapauttavat 5000 kertaa enemmän valoa kuin eukaryootti. Tiesitkö, että UV-valolla on erityinen kyky vieroittaa kemikaaleja valokemiallisesti ilman, että maksan on puhdistettava lisää kemikaaleja sivullisina vaurioina? Kaikki bakteerit vapauttavat ELF-UV-biofotoneja tästä syystä, ja tästä syystä ihmisen suolisto käyttää mikrobiomia detoksifikaation välineenä. Se antaa maksalle tauon. Tästä syystä myös enterosyytit irtoavat pinnastaan 24-48 tunnin välein, jos vuorokausimekanismimme on kunnossa.
Jos sinulla on kemiallinen signaali eikä ärsykkeen takana ole valoa, aivojen signalointi menee siltä osin sekaisin. Jos olet myös vailla DHA:ta (siis vailla elektroneja) saatat olla myös matkalla kohti makuladegeneraatiota. Poimin tämän potilailta, jotka huomaavat yöllisen näköhäiriön ajon aikana. Monet D3-lisäravinteita käyttävät ihmiset ovat aina järkyttyneitä, kun tarkastan heidän vapaan ja kokonaistestosteroninsa ja näytän heille, että he ovat kuin 80-vuotias mies. Yleisimmin olen havainnut muuttuneita A-vitamiini- ja testosteronitasoja hammaslääkäreillä, rekkakuskeilla ja lentäjillä. Miksi? Ne ovat sinivaloisimpia ammatteja, joita olen havainnut viimeisten 12 vuoden aikana.
Valon kulkiessa valon impulssi kasvaa kudoksessa ja se harjoittaa vetovoimaa ympäröivään ristikkoon. Tämä on samanluonteista, kuin mitä luodin jälki tekee. Kemiallinen signaali ilman valosignaalia voi kehittää sairauksia, kuten psoriaasi ja multippeliskleroosi. Ihmiset eivät ymmärrä, miten valo pohjimmiltaan toimii, ja siksi he eivät täysin ymmärrä mitään autoimmuunisairauksia. Jos luulette, että pillereiden ottaminen on yhtä kuin aurinko, ette kuulu heimooni.
Jos sulfaattikolesteroli ei muutu D3-vitamiiniksi, lääkäreiden pitäisi odottaa, että plasman sulfaatittoman kolesterolin määrä nousee, eikö niin? Etsivätkö lääkärit nykyään edes kolesterolin sulfaatiota? Eivät. Mitä he katsovat? He katsovat asioita, joita heidät on opetettu tarkkailemaan. He tilaavat lipidipaneelit ja katsovat vain LDL-lukuja. Heille ei ole koskaan opetettu auringonvalon biofysiikkaa ihon pinnalla olevan kolesterolin vaikutuksesta. Kun kolesteroli LDL nousee, lääkäreille opetetaan määräämään lääkkeitä LDL:n alentamiseksi. Kun LDL-tasoja lasketaan ja lääkärit ohjeistavat ihmisiä poistamaan UV-valon pinnoiltaan, D3-vitamiinia pidetään keinotekoisesti alhaisena Big Pharman lääkkeiden ja huonojen ympäristöneuvojen avulla. Mikä on lopputulos? Elimistö ei pysty toimittamaan riittäviä määriä kolesterolia täydentämään ihon varastoja, jotta ne voidaan sulfatoida auringon vaikutuksesta ja muuntaa D3-vitamiiniksi UVB-valon ja munuaisten kemiallisten muutosten avulla, kun ne ovat ehtyneet. Tapahtumien kulku muuttuu ja johtaa moniin sairauksiin. Alatko nyt nähdä, miten tärkeää pintavalo on hyvinvoinnille?
Ihminen on planeetan ainoa nisäkäs, joka voi sairastua helposti autoimmuunisairauteen. Monet ihmiset eivät nykyään tiedä tätä. Itse asiassa monet lääkärit eivät tiedä tätä, koska kun olen sanonut sen kokouksissa, he ovat sanoneet, etteivät he tiedä tätä. Kädelliset eivät saa niitä helposti, koska niillä ei ole zonuliinia. Ihmisillä on zonuliinia, kädellisillä ei.
Mitä evolutiivisia etuja olisi zonuliinin kaltaisen proteiinin luonnollisesta valinnasta lajissamme?
Zonuliini mahdollistaa joidenkin ravintoaineiden ja kivennäisaineiden nopeamman assimilaation suolistostamme, mutta parhaiten se mahdollistaa antigeenien nopean assimilaation suolistomme immuunijärjestelmälle, jotta voimme sisällyttää uutta RNA:ta ja DNA:ta fossiiliseen kirjastoon ”roska-DNA:ssamme”. Toisin sanoen se antaa meille mahdollisuuden kerätä enemmän geneettisiä osia, joissa sekoitetaan pakkaa, jotta epigeneettiset sopeutumiset olisivat paljon nopeampia. Jos ympäristö muuttuu nopeasti, niin luontoäiti sanelee, että myös elämän on seurattava perässä. Vaikuttaa siltä, että eristetyssä apinaympäristössä jotain tuotiin ruoansulatuskanavaan, joka johti vuotavan suolen muodostumiseen. Se teki geneettisestä rekombinaatiosta helpomman tehtävän ajaa evolutiivista muutosta homoon, kun myös ympäristö muuttui nopeasti. Tämä DNA:n somaattinen rekombinaatio tarkoittaa DNA-juosteiden katkeamista ja yhdistymistä uudelleen, jolloin muodostuu uusia DNA-molekyylejä, jotka koodaavat uutta geneettistä tietoa. Tämän vuoksi ihmisen suolistoflooran nykyaikaiset genomirakenteet näyttävät kehittyneen yhdessä kanssamme niissä paikoissa, joissa olemme asuneet. Tämän vuoksi pohjoiseurooppalaisilla on kyky käsitellä laktaasia ja miksi nykyajan kiinalaisilla ja japanilaisilla on harvoin tätä kykyä.
Maapallon valtameret ovat suurin virusten lähde, ja tämä tarkoittaa, että merestä peräisin olevat ravinnonlähteet olisivat täynnä näitä retroviruksia, joista tulisi tulevia hyppygeenejämme, jotka ruokkivat massiivista aivojen kasvua, joka on vielä tulossa hominidien evoluutiossa.
Valtameret ovat valtava sulatusuuni, josta kaikki elämä on kehittynyt tällä planeetalla. Harva meistä on tietoinen siitä, että valtameret ovat myös planeettamme valtava ja ikivanha viruspata.
Meillä oli siis valtava virusten lähde uuden lajin polttoaineeksi, jolla oli vuotava suolisto, joka mahdollisti myös tämän siirtyvän geneettisen materiaalin helpon poistumisen, jotta se voisi sulautua omaan DNA:hansa ja luoda massiivisen pakan sekoittumisen DNA:han. Lisäksi on mitattu, että suurin osa tästä virusten genomimassasta valtamerissämme vaihtuu joka toinen päivä lähinnä auringon UV-säteilyn vuoksi! Lähde on jatkuva ja loputon geneettisten varaosien varasto, joka auttaisi meitä tekemään aivot.
Lannerangan välilevyt ja nivelsiteet ovat laajentuneet, ja niiden on täytynyt hydratoitua valtavasti, jotta ne voivat jakaa kuormitusta. Tämä tapahtui niin nopeasti evoluution aikaskaalassa, että nykyihmisen välilevyn ympärillä oleva rengasrunko koostuu nykyäänkin vain kuitujen tilkkutäkistä, jotka eivät edes muodosta täydellistä verkkoa, joka suojaisi välilevyn hyvin. Tämä merkitsee, että levyn optimaalinen nesteytys on välttämätön pystykävelyn kannalta, jotta kävely sujuu kivuttomasti.
Tämän mahdollistivat monet lantiossa ja retroperitoneaalisessa tilassa tehdyt hormonit ja jalkojen vesi. Lantion vyö on siirtynyt eri koronaalitasoon, ja sen kummallakin puolella olevat suolilihaksen lapaluut ovat levinneet toisistaan ja litistyneet lautasen muotoisiksi pitelemään suolistoa. Nämä sopeutumiset auttoivat kaksijalkaista nisäkästä välttämään suoliston jättimäisen prolapsin kehittymisen, kun se siirtyi vaakatasosta painovoimaan nähden pystysuoraan tasoon painovoimaan nähden. On myös hyvin ymmärrettävää, miksi suolisto lyhenisi ihmisellä muihin kädellisiin verrattuna. Pienempi suolisto olisi suuri mekaaninen etu kaksijalkaiselle olennolle, joka yrittäisi luoda uudelleen selkärankansa. Itse asiassa näyttää siltä, että alkion suoliston pyörimisliikkeet saattavat olla suoraan sidoksissa kehittyvässä selkärangassa tapahtuviin muutoksiin.
Meidät on suunniteltu kävelemään merivedessä, imemään sitä jalkojemme rauhasten kautta ja erittämään ylimääräinen suola. Merivesi ei vastaa juomavettä. Matkalla jalkoihin ja jalkateriin tämä vesi on suunniteltu siten, että se on yhtenäistä hermoissa, faskiassa ja lannerangan välilevyissä, jotta kaikki hiilinanoputket hydratoituisivat energiansiirron helpottamiseksi. Levyissä ja rengasrungossa ei ole verenkiertoa, joten ne eivät voi siirtää energiaa/tietoa kuten muut kudokset voivat. Se on myös syy siihen, miksi selkäkipu on nykyihmisten ykkösvamma. Monet lääkärit ovat ihmetelleet, miksi välilevyillä ei ole verenkiertoa. Välilevyt ovat riippuvaisia EZ-vedestä energiansaannissaan. Ilman sitä saat modernin ihmisen ongelmineen.
’Olisin täysin kunnossa, tohtori, jos selkäni olisi kunnossa.’ – Sanovat monet ihmiset klinikallani.
Aamupäivän auringonvalon osuminen ihoonne rakentaa verisuontenne sisälle massiivisen EZ:n, joka luo valtavan protonivirtauksen veriplasmanne plasman keskelle lisäämään virtausta. Ihotautilääkärit ovat tietämättömiä auringon hyödyistä, erityisesti aamulla. Syy siihen, että he pitävät aurinkoa pahana, on se, että he eivät ymmärrä, että heidän odotushuoneissaan olevilla ihmisillä on kaikilla alhainen redox-tila. Tällöin auringonvalon annosvaste saattaakin vahingoittaa.
Miksi ihmiset ja useimmat muut nisäkkäät venyttelevät aamulla? Jotta löysempi kollageeni supistuisi ja siten lähetettäisiin pietsosähköinen signaali autofagiaohjelmille, jotta ne kiristäisivät jännityssysteemin uudelleen päivän aikana. Se on kuin käyttäisi puristusvaatetta.
Kun saamme fotoneja päivän mittaan, kiristämme jatkuvasti tensegrity-järjestelmäämme ja tulemme energiatehokkaammiksi. Siksi paras aika treenata on myöhään iltapäivällä. Ihmisten sydän- ja verenkiertoelimistön tehokkuus on suurimmillaan kello 17.00, mikä mahdollistaa maksimaalisen harjoittelun tai metsästyksen. Tämä tapahtuu myös aikana, jolloin kehomme proteiinisynteesi on parhaimmillaan. Tämän vuoksi liikunnan tulisi tapahtua optimaalisesti tässä ikkunassa. Se lisää proteiinisynteesiä meissä 200-400 %, koska kortisolitasot ovat alhaisemmat ja solujen tilavuudet ovat paremmin hallinnassa.
Kortisoli poistaa elektroneja kollageenista vähentääkseen sen sähkövarausta. Tämä pienentää sen pietsosähköistä potentiaalia. Tämä vähentää sen kykyä toimia puolijohteena.
Tavallisessa sähkövirtapiirissä talossasi on aina merkittävä energian/tiedon menetys johtimen tarjoaman vastuksen vuoksi. Erikoismateriaaleissa, kuten puolijohteissa, sähkövirrat voivat kuitenkin kulkea ja virrata lähes nollavastuksella. Tätä tarkoitamme, kun puhumme energian- ja tiedonsiirron koherenssista biologiassa. Useimmat uskovat, että energiantuotannossa ja -siirrossa on kyse ATP:stä. Tohtori Robert O. Becker, joka oli kahdesti ehdolla Noble-palkinnon saajaksi, osoitti meille luun aineenvaihduntaa koskevassa työssään, miten luonnonlakeja käytetään nisäkkäiden luun fysiologiassa.
Tämän merkitys ihmiskunnalle on valtava, jos vain ymmärrämme, mitä hän löysi. Suprajohtavassa väliaineessa sähköä voi virrata äärimmäisen pitkään (ajatelkaa pitkäikäisyyttä) pienellä sähkövirralla. Mitä voimakkaampi virta, sitä kauemmin elämme ja sitä kauemmin osat toimivat hyvin. Tämä on suoraan verrannollinen suhde, joka on kehittymässä Beckerin ja pitkäikäisyystutkijoiden työn perusteella.
Maapallolla kaksi tärkeintä ympäristövirtaa, joihin biologiamme pääsee käsiksi, ovat maadoitus ja auringon säteiden valosähköinen vaikutus.
DHA:n ratkaiseva läsnäolo eukaryoottien solukalvoissa herättää seuraavan suuren kysymyksen, eikö niin? Mikä oli DHA:n esiaste kahdessa prokaryoottikunnassa? Onko tuo jäännösatomi yhä meissä? Voisiko se olla mitokondrioissamme?
Lyhyt vastaus on, että ennen DHA:ta meillä oli toinenkin ”elektroninielu”, joka johtui siirtymämetallista nimeltä molybdeeni (Mo).
Molybdeeni on 54. yleisin alkuaine maankuoressa ja 25. yleisin alkuaine valtamerissä, keskimäärin 10 osaa miljardissa; se on 42. yleisin alkuaine maailmankaikkeudessa.
Harva tietää, että molybdeeni on elämälle välttämätön alkuaine. Itse asiassa se on metalli, jolla on korkein järjestysluku (42) ja jota tarvitaan joissakin keskeisissä biologisissa prosesseissa. Sillä on myös hyvin omituinen valokaari auringon spektrissä. Molybdeenilla on uskomaton fotokatalyyttinen kyky. Se ei vaadi toimiakseen mitään osittaista tai erityistä auringonvalon taajuutta. Se toimii ihanteellisesti valon näkyvän spektrin kanssa. Ennen kuin DHA luotiin maapallolla, tämä teki molybdeenistä rocktähtielementin bakteereille ja arkeologeille, jotka käyttivät aurinkoa energianlähteenä. Olen puhunut siitä, miten tärkeää DHA on kaikille eukaryooteille, mutta molybdeeni oli valtamerten avainelementti ennen kuin happi ilmestyi valtameriin ja ilmakehään. DHA:ta ei voida valmistaa ilman happea. Tämä tarkoittaa, että molybdeeni oli ”paikan määräävä elementti” DHA:n rakentamisessa meriketjuissamme. Miksi? Molybdeenillä on jaksollisen järjestelmän vuoksi hyvin erityinen fotokatalyyttinen suhde rikin ja typen kanssa.
Molybdeenin ainutlaatuinen kemia mahdollisti organismien muiden entsyymien kehittymisen, jotka mahdollistavat myrkyllisen nitraatti-ionin assimilaation ja pelkistämisen elektroneilla. Vielä nykyäänkin kaikissa eukaryoottisissa eliölajeissa on molybdeeni-entsyymejä niiden mitokondriokalvoissa. Ilman niitä mitokondriot eivät pystyisi depolarisoitumaan oikein. Olisi viisasta muistaa, että mitokondriosi ovat peräisin prokaryootista endosymbioosin aikana, tässä blogin kohdassa. Molybdeeni on avain korkeiden typpi- ja sulfaattibiokemioiden käsittelyyn verenkiertoelimistössä.
Eukaryootit tarvitsevat sulfaatteja, jotta glukoosin ja hapen kuljetus olisi turvallista veriplasmassa kesällä ja keväällä. Sitä vastoin me käytämme typpipohjaista kuljetusta glukoosin ja hapen turvalliseen kuljetukseen syksyllä ja talvella. Molybdeeni on avainasemassa, jotta glukoosin ja hapen kuljetuksen biokemia olisi turvallista nykyaikaisissa eukaryooteissa, kuten ihmisessä. Tämä yhdistää meidät takaisin valtamerelliseen evoluutio-menneisyyteemme. Se on jäänne siitä, miten käsittelimme rikkiä ja typpeä ennen kuin innovoimme ratkaisuja menneisyydessämme.
Molybdeenin erityinen kemia mahdollistaa sen pelkistymisen (elektronien lisääminen) +5- ja +4-hapetustiloihin melko helposti, joten sen biologinen tehtävä näyttää olevan elektronien ”nielu” redox-prosesseissa. Elektroninielu on juuri se, mitä DHA:sta on tullut eukaryooteissa. Se korvasi molybdeenin sen jälkeen, kun DHA:ta alettiin käyttää 600 miljoonaa vuotta sitten.
Molybdeenidisulfidi (MoS2) on kaksiulotteinen nanorakenteinen materiaali, jota on käytetty jo vuosia teollisuuden voiteluaineena irtotavarana. Materiaalin 2D-muoto löydettiin vasta vuonna 2011, jolloin tutkijat onnistuivat valmistamaan tästä uudesta materiaalista transistorin.
Tutkijat ovat jo vuosia kamppailleet grafeenista elektronisten piirien rakentamisen teknisten haasteiden kanssa, mutta molybdeenidisulfidin avulla tutkijat ovat jo pystyneet kehittämään monenlaisia elektronisia komponentteja. Molybdeenidisulfidi 2D-muodossaan voisi auttaa kehittämään futuristisia tuotteita, kuten kokonaisia seiniä peittäviä litteitä valaistuksia, elektroniikkaa sisältäviä vaatteita ja piilolinssejä, joissa on sisäänrakennettu head-up-näyttö.
Voisivatko mitokondriosi olla täynnä tätä ”puolijohdeatomin kaltaista atomia”, joka on vuorovaikutuksessa mitokondrioiden vapauttaman valon kanssa?
Molybdeeni on välttämätön hivenaine lähes kaikille elämänmuodoille. Se toimii kofaktorina useille entsyymeille, jotka katalysoivat tärkeitä kemiallisia muunnoksia maailmanlaajuisissa hiilen, typen ja rikin kierroissa. Näin ollen molybdeenistä riippuvaisia entsyymejä ei tarvita ainoastaan ihmisen terveydelle vaan myös tämän planeetan ekosysteemille.
Nurmirehuruokinnassa saadut eläintuotteet, hedelmät ja monet vihannekset sisältävät yleensä hieman molybdeeniä. Jos ruokavaliomallissasi ei ole syvää DHA:n tarjontaa, voit yrittää lisätä korkeampia molybdeenipitoisuuksia kompensoidaksesi DHA:n elektronisen nielun menetyksen. Ole varovainen, sillä liian suuri molybdeenin saanti voi aiheuttaa tuhoa kupariaineenvaihdunnassa…. Liiallinen molybdeenin saanti ravinnosta aiheuttaa sekundaarisen kuparin puutteen. Kasvien molybdeenipitoisuudet kasvavat valtavasti syksyllä. Molybdeenialtistus voi vähentää fosfolipidisynteesiä hermokudoksessa, mikä johtaa demyelinaatioon ja neurologisiin häiriöihin kliinisesti. Tämän vuoksi papuja syöville vegaaneille kehittyy usein MS-taudin kaltaisia oireita. DHA-korvaus on paljon parempi vaihtoehto, koska se on turvallisempi ihmisille.
Roger A. Klein (QED-kemisti) Bonnin yliopistossa on löytänyt (2006) todisteita elektronisten ja kvanttikemiallisten laskutoimitusten perusteella havaitusta koherenssista kuusi- ja viisijäsenisten jäärenkaiden muodostumisessa. Hän havaitsi myös, että viisi- ja kuusijäsenisten renkaiden jokaisella vetysidoksella on suurempi vakauttava energia ja paljon suurempi elektronitiheys kriittisissä sidospisteissä verrattuna kahden nestemäisen vesimolekyylin väliseen yksittäiseen vetysidokseen, jota kutsutaan dimeereiksi. Suurempi sidoslujuus johtuu vetysidosten lyhenemisestä klusteroituneissa renkaissa verrattuna nestemäisiin muotoihin. Tämä on toinen veden ominaisuus, jonka olisi todella pitänyt herättää biokemiallisen maailman huomio, koska se osoittaa, miten vesi voi toimia johdonmukaisesti subatomitasolta makroskooppiselle tasolle maapallon luonnossa. Se osoitti kemialle, että yhteistoiminnallisuus johtuu pikemminkin veden lisääntyneistä tetraedrisidoksista kuin pelkistä klustereiden koosta. Tämä ei ollut mikään luonnon sattuma. Jään ja nestemäisen kiteisen veden heksagonaalinen kuvio ja kaasuklatraateissa esiintyvä reunasulautunut viisikulmainen kuvio johtuvat QED-vuorovaikutuksista. Meillä on nyt vankkaa näyttöä siitä, että näitä suuria vesiryhmiä esiintyy myös nestemäisessä vedessä tavanomaisissa olosuhteissa maapallolla. Tämä merkitsee, että nestemäinen vesi on täysin kykenevä muuttumaan nestekiteeksi ja mahdollistaa koherentin energiansiirron soluissa.
Resonanttinen energiansiirto tapahtuu vetysidosten kautta H2O:ssa.
Osa tästä menee varmasti yli hilseen, mutta kerron tärkeimmät asiat sitä mukaa kun menemme eteenpäin. Tässä tapahtuu elämän kvanttitanssi.
300 Kelvinissa (27 Celsius-asteessa) valtaosa vesimolekyyleistä on normaalisti H-sidoksissa. Vetysidosverkoston rakenne kuitenkin vaihtelee femtosekunnista pikosekuntiin mitattavassa aikaskaalassa. Verkoston sidokset muuttavat molekyylien suuntaa ja etäisyyksiä, monet sidokset katkeavat ja muodostuvat uudelleen, ja kokeelliset todisteet osoittavat myös hitaampia rotaatioliikkeitä. Vesi on molekyylirakenteensa vuoksi hyvin dynaamista myös levossa.
Lämpötila, paine ja ympäristön EMF-resonanssienergiat voivat liittyä veden vetyyn resonanssin kautta (ajattele Schumannia ja aurinkoa).
Vedellä on tehty kaksiulotteisia infrapunafotonikaiku-spektroskopiatutkimuksia. Sain myös tietää, että Max Born -instituutin ja Toronton yliopiston tutkijat havaitsivat, että vedessä tapahtuu ultranopeaa resonanssienergian siirtoa H-sidosten verkoston dipolikytkennän kautta. Tämä todistettiin heidän raskaalla vedellä (deuteriumoksidilla) tekemässään työssä.
Useimmat biokemistit ja useimmat ihmiset pitävät perinteistä irtovettä homogeenisena, mutta tätä ei voida enää pitää totuudenmukaisena, sillä sen kuvasi ensimmäisen kerran vuonna 1901 Nobel-palkittu Wilhelm Röntgen, joka löysi röntgensäteet. Hän uskoi, että vettä on olemassa kahdessa tilassa ja että tavanomaisissa olosuhteissa se on tasapainossa molempien sekoituksena. Paljon myöhemmin Wilse Robinson Texas Tech -yliopistossa herätti 1980-luvulla henkiin Röntgenin alkuperäisen vettä koskevan työn. Hän osoitti 1990-luvun alussa, että vedellä oli useita eri tiheyksiä -30-70 celsiusasteen lämpötiloissa, mikä osoitti, että vedellä on selvästi rakenne ja monia isomuotoja ja tiheyksiä riippuen siitä, missä ympäristössä vesi on. Hänen kokeensa osoittivat myös, että vettä voidaan alijäähdyttää, kuten mainitsimme muutamassa edellisessä blogissa.
Haluaisin myös kiinnittää huomionne Martin Chapliniin. Hän on tiedemies Lontoon South Bankin yliopistossa. Hänellä on erinomainen vettä koskeva verkkolähde nimeltä ”Water Structure and Science”. Hän todella tutki röntgendiffraktiotietoja, värähtelyspektrejä ja suurten vesiklustereiden läsnäoloa ja niiden erityisiä vuorovaikutuksia veden vetysidosverkoston kanssa sellaisena kuin se on olemassa ja sen faasisiirtymiä. Hänen työnsä pienitiheyksisestä vedestägeeleissä on erityisen kiinnostavaa minulle, koska hän viittaa deuteriumin suureen vaikutukseen vedessä.
Pienitiheyksisessä vedessä epäjärjestyksen (entropian) määrä on kokeellisesti paljon pienempi kuin mitä esiintyy veden satunnaisessa vetysidosverkostossa. Tämä saattaa selittää, miksi vedellä on kyky ”alijäähtyä” ennen jäätymispistettään, kun se on puhdasta epäpuhtauksista. Alijäähtynyt vesi muuttuu jääksi odotetusti vasta -20 asteessa. Lääketiede voi hyödyntää tätä vaikutusta, kunhan se ymmärtää, miten sitä käytetään parhaiten. Tämä alijäähtymisilmiö vapauttaa suuren sulamislämmön jäätyessään. Tämä tarkoittaa, että veden jäätyessä se luovuttaa lämpöä takaisin ympäristöön. Lämpöä pidetään tavallisesti energiana, mutta olisiko sitä mahdollisesti pidettävä informaatiohäviönä?
Chaplinin työ voidaan tiivistää sanomalla, että hän osoitti, että tietokoneella mallinnetut vedynsidosverkostot vedessä vaihtelevat paikallisesti ikosaedrin molekyylimuotoihin. Deuterium muuttaa tämän kiteen.
Vesimolekyylin muoto määrää sen molekyylitiheyden ja sen kyvyn olla yhtenäinen energiansiirtoja varten. Näiden molekyyliverkostojen muoto on sidoksissa lämpötilaan.
Koherentti vesi yhdellä silmäyksellä
Puolijohteessa riittää, että yksi pieni yksityiskohta menee pieleen, jotta energiatehokkuus muuttuu kvantittuneessa tilassa; näytin tämän sinulle, kun pyysin sinua visualisoimaan Intelin puolijohdetehtaan puhdashuoneen. Meillä on sama tarve molekyylien yksityiskohtiin biologiassa. Ongelma on, että te ja lääkärinne ette vielä tiedä sitä. Tulette tietämään, jos jatkatte tämän blogin lukemista. Osoittautuu, että yksityiskohdilla on suuri merkitys, kun aletaan ymmärtää, että biologia on kvantittunutta. Yksi pieni yksityiskohta vedestä on se, että kun se menettää kykynsä alijäähtyä tai suprajohtavuuteen, siitä tulee valtavan energiatehoton. Kun menetät veden suprajohtavuuden, sinun on enimmäkseen saatava energiaa ATP:stä. Jos et voi käyttää vettä, et myöskään nuku hyvin. Monia muita asioita tapahtuu. Esimerkiksi suurin osa selkärangan sairauksista johtuu tästä.
Energian menetys on suuri ongelma mitokondrioille. Tiedon menetys aiheuttaa suurimman ongelman mitokondrioille. Ne eivät koskaan saa ATP:tä kierrätettyä tarpeeksi nopeasti, jotta ne voisivat kompensoida proteiinien puolijohtumisesta saatavan tiedon ja energian tuotannon, kun vedenjohtuminen menetetään niiden ympärillä jostain syystä.
Nestemäinen vesi ympäristön lämpötilassa on perinteisesti ajateltu homogeeniseksi nesteeksi, jolla on sama keskimääräinen rakenne sen kemiallisessa sidoksessa. Röntgen (löysi röntgensäteet) oli ensimmäinen monista, joka kyseenalaisti tämän uskomuksen vedestä, kuten edellä mainitsin. Aivan viime aikoihin asti tämä oli vettä koskeva dogmaattinen uskomus. Wilse Robinsonin Texas Techin työ osoitti sen, ja myöhemmin Martin Chaplinin työ Lontoossa vahvisti sen.
Chaplin havaitsi, että vesi muodosti nesteenä kvasikristallin erityiseen muotoon, jota kutsutaan ikosaedriksi. Roger Penrose esitti tämän 1960-luvulla. Penrosen ajatukset ja työ on nyt vahvistettu, kun Daniel Shechtman voitti vuonna 2011 Nobelin palkinnon työstään kvasikiteiden parissa ja niiden kyvystä tehdä asioita, joita emme vain kaksi vuotta sitten pitäneet mahdollisina.
Kvasikide on järjestetty rakenne, joka ei ole jaksollinen. Se voi täyttää kaiken käytettävissä olevan tilan, mutta siltä puuttuu translaatiosymmetria. Muodollisilla kiteillä on sääntöjä, jotka ohjaavat niiden kemiaa. Tätä käsitellään kiteellisessä rajoituslauseessa (crystallographic restriction theorem). Sen mukaan kiteillä voi luonnossa olla symmetriaa ensimmäisestä neljänteen järjestykseen. On käynyt ilmi, että kvasikiteillä voi olla kiellettyjä symmetriajärjestyksiä, kuten viidennen ja kuudennen asteen symmetria. Vesi on kvasikide, ja näiden symmetriajärjestysten ansiosta vedellä on yhtenäisiä ominaisuuksia. Kävi ilmi, että Roger Penrose löysi kvasikristallit matematiikan alalla tekemässään työssä, jota kutsutaan aperiodisiksi tilingeiksi. Penrose on hyvin kuuluisa matemaattinen kosmologi/fyysikko, joka on työskennellyt tietoisuuden fysiikan kuvaamisen parissa monta vuotta. Matemaatikot löysivät aperiodiset tilingit ensimmäisen kerran 1960-luvulla. Penrose kuvasi alun perin matemaattisesti kaksiulotteisen laatoituksen, jolla oli viisinkertainen symmetria, ja hän pystyi piirtämään sen, kuten olet nähnyt, jos olet jo klikannut edellä olevia hyperlinkkejä. Sinun pitäisi. Näitä kvasikiteitä pidetään nykyään uutena kiinteiden aineiden luokkana.
Tämä tarkoittaa, että nestemäistä vettä, jonka kaikki tuntevat ja rakastavat, pidetään nyt sekä nesteenä että uudenlaisena kiinteänä aineena. Tämäpä yllätys!
Miksi tämä monimutkainen matematiikka ja fysiikka olisi sinulle tärkeää?
Näyttää siltä, että LDW:n (Low-Density Water) avulla vesi pystyy suprajohtavasti johtamaan fotoneja ja elektroneja. Tällöin vesi on todella koherenttia. Tohtori Gerald Pollack on vahvistanut nämä havainnot 2000-luvulla kokeillaan poissulkuvyöhykevedellä. Hänen hiljattain ilmestynyt kirjansa aiheesta tekee tästä vaikeasta matematiikasta ja fysiikasta helposti ymmärrettävää. Mitä enemmän LDW:tä vedessä on kvasikiteisessä muodossaan, sitä enemmän energiaa elämällä on kehittyä ja sopeutua. Mitä lähemmäs vesi pääsee kiehumispistettään, sitä enemmän on HDW:tä (korkeampi tiheys) ja sitä vähemmän LDW:tä. Kun ihmisellä on kuumetta (korkeammat protonit ja alhaisempi pH), hänen aineenvaihduntansa kiihtyy jokaista astetta kohti, jonka lämpötila nousee. Lämpö näyttää suosivan H+ -pitoisuutta mitokondrioissa ja tämä näyttää lisäävän mitokondrioiden matriisin biokemiaa. Näettekö nyt, miksi tämä on totta, kun otetaan huomioon se, mitä opitte vedestä täällä? Saanko esittää toisen asian, jota voitte miettiä? Kun joku on leptiiniresistentti, se tarkoittaa, että hänen tulehdustasonsa ovat koholla. Olemme osoittaneet sen monissa blogeissa. Mitä luulet sen tarkoittavan LDW:n ja HDW:n suhteen? Mitä se tarkoittaa EZ:n kannalta vedessä? Kun ihminen on leptiiniresistentti, EZ:si on pienempi, koska solukalvoistasi ja kudoksistasi puuttuu auringosta tulevia elektroneja ja fotoneja. Kun EZ on pienempi, se luo tilanteen, jossa peroksidaasit voivat hapettaa lipidit. Kun näin tapahtuu, näistä monityydyttymättömistä rasvoista vapautuu enemmän deuteriumia. Deuterium voi hidastaa kiertoa TCA-syklissä, koska TCA:n anionien vetysidokset muuttuvat. Jos et usko, että tällä on sinulle merkitystä, ota huomioon seuraava tutkimus. Sen tulokset ovat peräisin veden kahden tilan mallia koskevasta uudesta työstä.
Saksalaisessa tutkimuksessa, jonka teki Franz Volhard Clinical Research Center, lääketieteen tohtori Michael Boschmann seurasi terveiden miesten ja naisten energiankulutusta. Juotuaan 17 unssia vettä potilaiden aineenvaihdunta kiihtyi valtavasti. Vesi oli peräisin vuorten sulamisvesien valumasta. Nousu alkoi kymmenen minuuttia juomisen jälkeen ja oli suurimmillaan 30-40 minuuttia juomisen jälkeen. Määrät kuitenkin erosivat miehillä ja naisilla. Miehillä he polttivat enemmän rasvaa tämän veden juomisen jälkeen, kun taas naisilla oli taipumus hajottaa hiilihydraattisubstraatteja paremmin veden nauttimisen jälkeen. Vaikuttaa myös siltä, että mitä kylmempää vesi oli, sitä parempi vaikutus naisilla oli. Näissä vaikutuksissa pitäisi olla paljon järkeä, jos alat ymmärtää vedyn ja leptiinin roolia naisten epigenetiikassa. Vuonna 2002 Journal of Epidemiology -lehdessä todettiin, että yli viiden lasillisen veden juominen päivässä vähensi kuolemaan johtavaa sydänkohtausta suuresti molemmilla sukupuolilla.
Älä luota janoon vedenkulutuksen määräämisessä, koska se viivästyttää todellista vaikutusta. Kehon kokonaisvesivajeen laskeminen on toinen tapa yrittää mitata, kuinka huonosti moottorisi toimii. Kun jano alkaa, seerumin osmolaarisuus on jo heikentynyt. Nestehukka on myös merkittävä syy päiväväsymykseen, ja nestehukka hidastaa aineenvaihduntaa merkittävästi. Ajan myötä tämä epätasapaino voi jyrkentyä dramaattisesti henkilöllä, joka on muuttuneessa ympäristössä. Itse asiassa jo pienikin lasku kehon kokonaisvedessä voi aiheuttaa neurologisia muutoksia. Mistä tiedän tämän? Olen neurokirurgi, ja näemme näitä heilahteluja jatkuvasti traumatapauksissa ja aivokasvaimissa, jotka liittyvät oireyhtymiin nimeltä SIADH, aivosuolan tuhlaussyndrooma ja diabetes insipidus.
Juokaa mieluiten vettä joka on kylmää ja peräisin napa-alueilta ja/tai korkealta. Kylmässä vedessä on enemmän happea ja elektroneja, jotka lisäävät veden EZ:tä. Mitokondriot tarvitsevat happea ja elektroneja sisäiseen mitokondriokalvoonsa. Vesi on energiaa ja tietoa kuljettavan sähkömagneettisen säteilyn varasto. Vesi on suunniteltu toimimaan langattomasti auringon kanssa, mutta sen kyvyt voidaan anastaa ihmisen tekemillä sähkömagneettisilla kentillä. Sinivalovoittoisessa mikroaaltouunissa EZ-vesi on solun mitokondrioiden perimmäinen Faradayn suojahäkki.
Vesi sallii kvanttitanssin tapahtua kaikessa elämässä, ei vain meissä. Olemme vasta alkaneet avaamaan sen salaisuuksia ja sitä, miksi se on elintärkeä kaikelle elämälle tällä planeetalla. Beetahapetus mitokondrioissa ei ainoastaan tee CO2:ta, vaan se luo myös vettä. Tämä metabolinen vesi on se muoto, jolle elämä ennen kaikkea rakentuu.
Kruse, osa 3
Taas lisää lainauksia neurokirurgi Jack Krusen sivustolta, joka on kymmenien tietokirjojen laajuinen:
Vaikka terveydenhuolto ja biologian tutkijat pysyvät pimennossa, se ei tarkoita, että sinun pitäisi. Lukekaa tohtoriPollackin, Del Giudicen tai Martin Chaplinin kokeet. Sinulla on mahdollisuus auttaa itseäsi paljon ennen kuin nykyaikainen tiede pystyy. Et tarvitse asiantuntijalausuntoja luonnon tosiasioista.
Aina, kun tulee ”ei ole luettavissa ellet kuulu kerhoon” -ilmoitus, etsit sivulta ”doi”-numerosarjan ja liimaat sen Sci Hub -sivulle. Näin pääset hyötymään siitä, mitä veroillasi on rahoitettu. Ne terveelliset asiat, mitä leimataan huuhaaksi, on jo todistettu myös tieteellisesti, mutta olennaiset todisteet on suurelta osin haudattu maksumuurien taakse.)
Gilbert Ling on kiistellyt Peter Mitchellin kanssa 50 vuotta. Ling oli oikeassa, mutta ei tarpeeksi tieteellisellä tarkkuudella. Pollack hienosääti Lingin alkuperäisen nerokkuuden. EZ-vyöhykkeen suurta negatiivista nettovarausta voidaan käyttää ohjaamaan solun elektroniikkaa. Nisäkkäät pystyvät luomaan energiaa vedestä aivan kuten kasvitkin.
Mitokondrioiden sisemmän kalvon organisointijärjestelmä (MINOS) soluhengitysproteiinien ympärillä on keskeinen osa energiankeruumekanismia meissä. MINOSista tulee EZ, ja tämä sulkee pois protonit luodakseen niistä massiivisen gradientin mitokondriomatriisiin ilman ATP:n tarvetta. Tämä on jälleen yksi kvantti-ilmiö, jota laboratoriokokeissa pidettiin ”hauraana”, mutta joka on osoittautunut varsin kestäväksi. Tutkijat ovat saamassa selville, että luontoäiti käyttää kaikkia kvanttimekaniikan temppuja hyväkseen elävissä asioissa. Me olemme vain ”myöhässä” ymmärtämään hänen tapojaan.
Tulehdus = positiivinen varaus = alhaisempi pH = leptiiniresistenssi = elektronien puute = O2:n puute = DHA:n puute. Kun nestehukka ja lämpötilat nousevat, veden kemia muuttuu, pH laskee. Alentunut pH laskee veden varauksenerotusta solussa ja tämä purkaa nisäkkään aurinkoparistoa. Miksi? EZ-vyöhyke pienenee, protonijohtuminen laskee ja tarvitset enemmän ATP:tä biokemian pyörittämiseen. Tällä prosessilla on biologiassa toinenkin nimi. Kun kaikki tämä tapahtuu nisäkkäillä, sitä kutsutaan leptiiniresistenssiksi.
Kyse ei ole koskaan ollut niinkään ruoasta, vaan valosta.Valon avain on ajoitus ja taajuus.Oikea valo oikeaan aikaan päivästä ja vuodesta on se kriittinen pala, joka biologiasta nykyään puuttuu.
Fotosynteesi on avain kvanttibiologiseen ymmärrykseen nisäkkäillä. Tästä syystä kehotan kaikkia jäseniäni lukemaan Jim Al Kalilin uuden kirjan ”Life on the Edge: The Coming of Age of Quantum Biology”. Siinä hän kertoo, miksi hänen kaltaisensa fyysikot eivät voineet uskoa, että lehdet ovat luonnon ”kvanttitietokoneita” lämpimissä ja kosteissa ympäristöissä. Kävi ilmi, että sytokromit ja hengitysproteiinit ihossamme, silmissämme ja suolistomme mitokondrioissa ovat myös kvanttitietokoneita. Kukaan fysiikan alan tutkija ei ennen vuotta 2007 uskonut tätä mahdolliseksi, koska kvanttisysteemejä oli ennen tätä tutkittu vain kylmissä ja kuivissa ympäristöissä. Tiede kehittyy, ja uskomustemme on myös kehityttävä. Pintojen kemia on mullistavaa biologisen ymmärryksen kannalta.
Tohtori Bazan on neurotieteilijä, jonka työ vaikutti minuun ollessani apulaislääkärinä LSU:ssa ja kauan ennen kuin minulla oli kvanttinäkökulma. Hän oli ensimmäinen henkilö, jonka muistan koulutuksessani, joka pystyi yhdistämään kliiniset sairaudet verkkokalvon pigmenttiepiteeliin löytämällä jotain, jota kutsutaan nykyään Bazanin vaikutukseksi. Hän havaitsi, että kun aivot ovat jostain syystä stressaantuneet, neuronit vapauttavat kahdenlaisia välttämättömiä rasvahappoja, nimittäin omega 6:a ja omega 3:a. Niiden nimet ovat arakidonihappo (AA) ja dokosaheksonihappo (DHA). Nämä ovat välttämättömiä, koska elimistöllä on kehno kyky valmistaa niitä endogeenisesti.
Arakidonihappoa esiintyy kaikkialla elimistössä kaikissa solulinjoissa, mutta DHA:ta kulkeutuu pääasiassa verkkokalvolle ja aivoihin. Molemmista tulee kriittisiä osia solukalvon ”EMF-antennissa”.
Molempien näiden rasvojen vapautuminen aiheutti tieteelle suuria kysymyksiä 30 vuotta sitten. Bazan havaitsi, että AA:n ja DHA:n vapautuminen tapahtui hyvin nopeasti. Tätä nopeutta pidettiin aluksi ärsykkeen jälkeisenä tai patologisena sivuvaikutuksena. Hänen laboratorionsa herätti myös kysymyksen siitä, liittyikö tapahtuma normaaliin fysiologiseen toimintaan. Hän käytti sähköshokkikokeita selvittääkseen totuuden. Hän havaitsi, että kun sähkömagneettista kenttää käytettiin sähköshokin aikaansaamiseksi, kun rasvahapot vapautuivat uudelleen, ne PALASIVAT solukalvoille kahta reittiä pitkin. Hän havaitsi, että vapautuminen oli KÄÄNTYVÄ tapahtuma, ja tämä kertoi hänelle, että AA:n ja DHA:n vapautuminen EMF:n vaikutuksesta oli sidoksissa fysiologiseen toimintaan.
AA on kaikkien prostaglandiinien ja monien muiden tärkeiden välittäjäaineiden esiaste, jotka Bengt Samuelson Karoliinisessa instituutissa lopulta löysi. Koska kaikissa näissä välittäjäaineissa on 20 hiiltä, niitä kutsutaan eikosanoideiksi. Vuosina 2003 ja 2004 hän yhdisti nämä välittäjäaineet silmä- ja aivosairauksiin löytämällä neuroprotektiini D1:n (NPD1), joka on ensimmäinen DHA-aineenvaihdunnan välittäjäaine. NPD1:n tehtävänä on suojella neuroneja metabolisilta, fotolyyttisiltä ja sähkömagneettisten kenttien aiheuttamilta vaurioilta.
Bazan aloitti työnsä 1970-luvulla Argentiinassa, kun hänellä ei ollut rahaa eikä syviä resursseja. Niinpä hän lähetti tutkijansa teurastamoihin hakemaan lehmien silmiä tutkiakseen verkkokalvoa aivojen korvikkeena. Silmiä pidettiin lihateollisuuden jätetuotteena, joten ne olivat kätevä ja halpa tapa aloittaa tutkimus.
Yksi asia, johon hän 1970-luvulla törmäsi, oli se, miten ainutlaatuinen verkkokalvon pigmenttiepiteeli oli lehmän silmien valoreseptoreissa. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä John Ott löysi pigmenttiepiteelistä ja retinohypotalamuksen radoista 1960- ja 1970-luvuilla. Ott käsitteli näitä kirjassaan Health and Light. Tohtori Bazan oli ensimmäinen henkilö tieteessä, joka osoitti, että silmän pigmenttiepiteelin päätavoite oli ”syödä” tai fagosytoida silmän valoreseptorien kärjet päivittäin auttaakseen niiden kierrätyksessä. Sen jälkeen epiteelikalvo käsittelee valoreseptorien hajonneita osia, ottaa talteen tiettyjä molekyylejä ja kierrättää valoreseptorit verkkokalvolla päivittäin. Hän havaitsi, että tämä valoreseptorien uudistaminen teki jotain melko ainutlaatuista DHA:n kanssa. DHA:n talteenotto tapahtui tässä prosessissa kahden silmukan kautta.
Bazan nimesi DHA:n kierrätysprosessit verkkokalvolla. Pitkä silmukka tuo DHA:ta ravinnosta silloin, kun sitä tarvitaan, mutta jotta se toimisi, DHA:ta on ensin käsiteltävä maksassa, jotta se pääsisi aivoihin ja verkkokalvolle. Tämä merkitsee sitä, että maksan toimintahäiriöt, kuten leptiiniresistenssi ja monet suolistosairaudet, voivat estää tämän kierron. Siksi suoliston dysbioosi ja suoliston toiminta aiheuttavat joillakin ihmisillä aivoihin ja silmiin liittyviä sairauksia. Bazan ei ole koskaan saanut selville, miksi pitkän silmukan on kuljettava maksan läpi toimiakseen. Kymmenen vuoden ajan olen uskonut, että syy oli sidottu siihen, että suurin osa ravinnon DHA:sta on sijoitettava SN-2-asentoon, jotta se pääsisi verkkokalvolle tai aivoihin. Lyhyt silmukka ei tarvitse SN-2-prosessointia, koska fotoreseptorien kierrättämä DHA on jo SN-2-asennossa.
SN-2-asennossa oleva DHA tekee siitä paramagneettisen ja tämä saa sen vetäytymään mitokondrioiden magneettikenttiin. Mistä mitokondrioiden magneettikentät tulevat? Ne tulevat mitokondrioiden pyörivästä ATPaasipäästä, kun virta kulkee sytokromi ykkösestä ATPaasiin. Verkkokalvo- ja aivosairauksissa magneettikenttien muodostuminen heikkenee, koska mitokondrioiden toiminta on heikkoa suuren heteroplasmian vuoksi ja koska hallitsematon apoptoosi poistaa hermosoluja verkkokalvolta ja aivoista.
Valon eri taajuuksilla on erilaiset liike-energiat, ja nämä liike-energiat vaikuttavat lyhyen silmukan tehokkuuteen resonanssimekanismien avulla. Jos lyhyt silmukka tuhoutuu kroonisen siniselle valolle altistumisen tai nnEMF:n vuoksi, meidän on turvauduttava ravinnosta saatavaan pitkään silmukkaan korvaamaan menetys. Jos kyseisellä henkilöllä on leptiini-resistenssi maksan aineenvaihduntatasolla (diabetes), pitkällä silmukalla ei ole kykyä pysyä silmien ja aivojen menetysten perässä. Jos tämä tapahtuu kroonisesti, menetämme fagosytointikyvyn verkkokalvolla ja siirrymme apoptoottiseen ohjelmaan valoreseptoreissa, ja tämä liittyy myopiaan, makulan rappeutumiseen ja neurodegeneraatioon aivojen aineessa. Aivoja ei ole suunniteltu tekemään soluissaan apoptoosia. Maksamme on yksi kudos, jolla on korkea mitokondriokapasiteetti, joka ei käy läpi apoptoosia ohjaamaan virtauksen lipidien pinnoilla asioita toimimaan auringonvalon kanssa. Autofagia kierrättää soluja, ja tämä on verkkokalvon, aivojen ja sydämen suosima oletusohjelma. Näillä kolmella kudoksella on massiivinen mitokondriokapasiteetti, ja siksi valinta on selvä korkean kysynnän kudoksissa, joissa on reipas verenkierto. Maksa on ainoa poikkeus, joka suosii apoptoosia ja autofagiaa todennäköisesti siksi, että se on veren ja suoliston detoksifikaatioreittien rajapinta.
Apoptoosi = solujen itsemurha = verkkokalvon tai aivojen surkastuminen. Näyttää siltä, että löydämme lohtua luonnosta käyttämällä autofagiaa, koska se kierrättää asioita, joita tarvitsemme elääksemme. Eläminen mikroaaltouunitetussa sinisessä valaistussa maailmassa on kuin jatkuva itsemurhatila mitokondrioille.
Autofagia on evolutiivisesti konservoitunut stressivaste, joka on läsnä kaikissa elävissä soluissa. Kuten apoptoosi, myös autofagia on ohjelmoitu vaste, ja sillä on useita alireittejä. Toisin kuin apoptoosi, autofagia edistää elämää eikä kuolemaa. Apoptoosi on solujen itsemurhaohjelma. Autofagia on paras tapa päästä eroon huonoista mitokondrioista vahingoittamatta tai tappamatta solua.
90 prosenttia maapallon elämästä on sopeutunut kylmään ja elää kylmillä alueilla. Suurin osa elämästä ei ole päiväntasaajalla. DHA on melko harvinaista päiväntasaajan kaloissa, joissa vesi on lämpimämpää. Napojen läheisessä vedessä on kaloja, joiden DHA-pitoisuus on korkea. Aurinkoenergiaa on napa-alueilla paljon vähemmän kuin päiväntasaajalla. Se merkitsee myös sitä, että napa-alueiden elämä käyttää todennäköisesti kytkemätöntä mitokondriohaplotyyppiä ja DHA:n pitkää silmukkaa useammin kuin päiväntasaajan elämänmuodot. Niillä on aina aurinko käytettävissä ja ne voivat luottaa RPE:n lyhyeen silmukkaan. Tämän pitäisi myös osoittaa, miksi aurinkolasit, silmälasit ja piilolinssit saattavat olla todellisia ongelmia järjestelmän organisoinnissa.
Mitä lämpimämpää on, sitä vähemmän omega-3-rasvahappoja tarvitaan solusignaalien välittämiseen, ja tämä toistuu maapallon valtamerissä.
Mitä kylmempää on, sitä enemmän omega-3:a tarvitaan solujen välittämiseen, ja tämä toistuu maapallon valtamerissä.
Mikä on paras ruokavalio kylmään sopeutuneelle eläimelle, jonka haplotyyppi ei ole kytketty?
Kausittainen ketogeeninen ruokavalio, jossa on runsaasti omega-3:a. Kesäajan hiilihydraatit ylläpitävät mitokondrioiden biogeneesiä.
Kuinka paljon vuodenaika vaikuttaa omega-6- ja omega-3-pitoisuuteen?
Paljon.
Meidän on tarkoitus lisätä hiilihydraattien ja omega-6 määrää kesällä ja syksyllä valmistautuaksemme talvihorrokseen. Talvihorros ja kylmyys vapauttavat sitten korkeamman omega-6-pitoisuuden solukalvoistamme.
Mutta tätä kunnollista talvi- ja horrostilaa ei koskaan tule, koska nykyaikaiset mukavuudet (keinovalo, lämpö jne.)
Tämä johtaa ajan mittaan kohonneisiin omega-6-pitoisuuksiin ja lisää tulehdusta sekä heikentää hormonitasoja, koska se muuttaa sitä, mitä tapahtuu maksassamme ja mitä silmukoita voimme tai emme voi käyttää verkkokalvoissamme. Kilpirauhasen vajaatoiminta on sinisen keinovalon ympäristössä elävän ihmisen vakiokumppani.
Kun vety menettää elektroninsa, siitä tulee ioniplasmaa, joka toimii kuin nestemäinen metalli. Ioniplasmalla on erityisiä kykyjä. Yksi kyky on nimeltään protonihyppyjohtuminen tai protonisuus. Näitä sääntöjä säätelee Grotthussin mekanismi.
Vety on arvoitus kemisteille ja biologeilla mutta unelma fyysikoille, koska se voi menettää tai saada yhden elektronin. Olen aina ollut sitä mieltä, että vety ei oikeastaan kuulu mihinkään jaksollisen järjestelmän ryhmään tämän kykynsä perusteella. Mietittyäni aihetta paljon tajusin, että tietyissä olosuhteissa vety voidaan sijoittaa jaksollisen järjestelmän ryhmään 7 tai ryhmään 1. Kaikki tunnetut ryhmän 7 alkuaineet ovat halogeeneja, kuten fluori ja kloori. Vety sijoitetaan usein jaksollisen järjestelmän ryhmään 1 sen elektronikonfiguraation vuoksi, mutta monet eivät pidä sitä alkalimetallina (kuten natrium ja kalium). Miksi? Vety käyttäytyy harvoin alkalimetallien käyttäytymiseen verrattavalla tavalla. Esimerkiksi kaikki alkalimetallit reagoivat veden kanssa, ja raskaammat alkalimetallit reagoivat voimakkaammin kuin kevyemmät. Sana ”alkali” on saanut nimensä arabian sanasta ”al qali”, joka tarkoittaa ”tuhkasta”. Nämä alkuaineet saivat nimen ”alkali”, koska ne reagoivat veden kanssa muodostaen hydroksidi-ioneja, jolloin syntyy hyvin emäksisiä liuoksia. Vety muodostaa vettä suoraan hapen kanssa eikä muodosta emäksistä liuosta. Lisäämällä vetyä veteen ei tapahdu lainkaan erityistä reaktiota, kuten muiden ryhmän 1 metallien kanssa tapahtuu.
Vety ja jodi muodostavat ioniplasman ihmisen aivojen nesteessä. Ihmisen aivojen suonikalvopoimu on suunniteltu lisäämään jodia aivonesteeseen. Aivo-selkäydinneste on veriplasman ultrasuodos, joka koostuu 99,9-prosenttisesti vedestä. Kun jodi kohtaa vettä, joka on varautunut infrapunavalon tai kovakalvon hydrofiilisten proteiinien erottamana, aivojen nesteessä muodostuu valtava määrä H+-ioneita. H+ on siis käytännössä elektroninsa menettänyt protoni. Grotthussin mekanismin avulla jodi pystyy siirtämään protonit lähemmäs toisiaan kuin normaalisti odottaisimme, muuttamaan niiden vetysidosverkostoa niin, että ne voivat muodostaa suprajohtavia protonikaapeleita, jotka toimivat kuin positiivisen varauksen sähkövirta. Mekanismi mahdollistaa varausten kuljettamisen hiukkasten liikkeen sijaan kemiallisten sidosten rikkoutumisen ja uudelleen muodostumisen kautta. Kun infrapunavalo tai hydrofiiliset aineet erottavat veden varaukset toisistaan, veden poissulkuvyöhykkeen viereen syntyy paljon ylimääräisiä H+-ioneja. Gerald Pollackin kokeet ovat osoittaneet tämän erinomaisesti. Ylimääräiset protonit voivat sitten diffundoitua vesimolekyylien tai muiden vetysidoksisten nesteiden (jodioidun aivonesteen) vetysidosverkoston läpi kovalenttisten sidosten muodostumisen tai katkeamisen kautta.
VETY JA VEDEN DIELEKTRISYYSVAKIO Veden dipoliluonne ja taipumus vetysidoksiin ovat syynä siihen, että veden dielektrisyysvakio on huoneenlämmössä epätavallisen korkea, -78. Tämä tekee siitä koko kemian ja biologian polaarisimman liuottimen! Jo pelkästään tämän tosiasian olisi pitänyt saada biokemistit kiinnittämään huomiota siihen, että solunsisäinen vesi on todella kriittinen, mutta näin ei ole käynyt.
Miksi tämä on suuri asia? Kvanttisähködynamiikassa ja puolijohtamisessa kaikki, jolla on näin suuri dielektrisyysvakio, polarisoituu helposti sähkökentän tai valon vaikutuksesta. Molemmat näistä asioista tapahtuvat ihmisen keskushermostossa ja mitokondrioissamme. Siksi kvanttimagiaa voi tapahtua sähkömagneettisen säteilyn ja voimien välillä veden kanssa. Hyperlinkki
Vety on jaksollisen järjestelmän kelmi, joka rikkoo kaikkia odottamiamme sääntöjä, ja siksi elämä käyttää sitä suunnitelmissaan. Kun kahden vesimolekyylin välille muodostuu vetysidos, elektronien uudelleenjako muuttaa kykyä uusiin vetysidoksiin. Vetysidoksista voi kuitenkin tulla myös kovalenttisia. Jodin lisäys vetyyn suosii kovalenttisen sidoksen muodostumista veteen. Tämä on hieno tapa sanoa, että vety saa muut atomit tekemään asioita, joita ne eivät normaalisti haluaisi tehdä. Vedyn tahto on vahva, koska sen yksi elektroni on lähellä sen ydintä. Tämä antaa vedylle paljon erilaisia isotooppeja.
Vedyssä on tavallisesti yksi protoni, jota ympäröi yksi elektroni, joka surisee sen elektronikuoressa. Sen valenssikuori on suunniteltu pitämään sisällään kaksi elektronia. Sinun on siis kysyttävä itseltäsi, onko kuori puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä? Myös muut atomit haluavat tietää tämän, koska näin ne päättävät, miten ne reagoivat vedyn kanssa. Siksi vety voi olla kameleontti. Useimmat alkuaineet joko saavat tai menettävät elektronejaan kemiallisissa reaktioissa. Vetyelektronin kulkureitit määräävät atomien kemialliset kyvyt tässä tanssissa. Vety heiluu kumpaankin suuntaan riippuen ympäristöstä, johon se joutuu. Tämä tekee siitä erittäin mielenkiintoisen toimijan biokemiassa. Ei ihme, että vety on olennainen osa elämän suunnitelmaa.
Elektroninsa menettävät alkuaineet ovat yleensä metalleja. Elektroneita saavat alkuaineet ovat epämetalleja. Vety voi olla molempia ja tehdä molempia erittäin hyvin joskus samassa ionisessa nesteessä. Tämä tekee vedystä erityisen. Kuitenkin vety määrittää, mihin elämä menee ja mihin se pystyy. Vety on kaiken meissä tai maailmankaikkeudessa olevan tiivistetyn aineen perustavanlaatuinen ”symmetrian rikkoja”. Vety antaa vedelle sen erityiset kyvyt. Elämää ei voi olla olemassa ilman vetyä tai sen emoainetta, vettä. Muistakaa, että mitokondriomatriisi on täynnä H+:a. Älä unohda tätä seikkaa.
MITÄ VETY JA SOLU TEKEVÄT YHDESSÄ? Biologinen solu on luonteeltaan dissipatiivinen järjestelmä. Tämä tarkoittaa, että sen tarkoituksena on rikkoa symmetriaa ja luoda metastabiili järjestelmä reagoimaan kaikkiin ympäristömahdollisuuksiin, joita solu saattaa kohdata. Solu käyttää vetyä ja happea purkaakseen proteiinipolymeerejämme, aina vain hieman, jotta elämä voisi olla olemassa. Kortisoli ja ATP ovat elektroneja vetäviä kemikaaleja. Gilbert Ling oli ensimmäinen tiedemies, joka tajusi, mitä ATP teki proteiineille. ATP:n ansiosta aminohapot taittuvat, jotta vedensidontakohdat voivat avautua proteiineja ympäröiviin vesihydraattikuoriin. Kun olemme hereillä, proteiiniemme on oltava jokseenkin taittumattomia ja tiivistymättömiä. Uskon elämän alkutilan olleen uni, ja olemme kehittyneet hereillä oloon, kun saimme kyvyn purkaa proteiinipolymeerejämme. Tässä avautumisvaiheessa tapahtuu elämän taika.
Solu on suunniteltu rikkomaan symmetriaa käyttämällä vetyä ja happea hyödykseen. Tämä kyky on yhdistettävä tiettyyn molekyyliin, joka kykenee rikkomaan symmetriaa. H2O voi ”purkautua” tai ”latautua” H+:ksi ja -OH:ksi, kun siihen lisätään auringon infrapunalämpöä tai kun se on hydrofiilisten aineiden vieressä. Proteiineista tehdään hydrofiilisempiä lisäämällä niihin elektroneja. Ne muuttuvat hydrofobisemmiksi, kun niistä poistetaan elektroneja. On käynyt ilmi, että kaikki proteiinit ovat elämässä hydratoituneita. Proteiinimme ovat ensimmäinen luonnon koskaan rakentama älykäs laite.
Natrium ja vety ovat ryhmän 1 alkuaineita. Sen lisäksi, että vety kykenee vaihtamaan ryhmää, myös sen naapuri natrium kykenee vaihtamaan ryhmää. Elämä käyttää natriumia myös runsaasti solunulkoisissa ja solunsisäisissä ioninesteissä. Nyt tiedämme, että vety ja natrium ”vaihtavat joukkuetta” paikallisen ympäristönsä perusteella. Kun näiden atomien ympäristön olemassaolo-olosuhteet muuttuvat, ne voivat muuttaa kemiallisia kykyjään. Tämä toiminta vaikuttaa hyvin intuition vastaiselta, mutta se on kuitenkin todistettu kokeellisesti. Tämä tekee niistä ”metastabiileja atomeja”. Elämä näyttää käyttävän mielellään kationisia, pieniä ja metastabiileja atomeja.
Vetysidosverkosto vedessä on noin 90 % sähköstaattinen ja 10 % kovalenttinen. Verkoston kovalenttiseen luonteeseen vaikuttaa suoraan veden valon aiheuttaman polarisaation määrä. Siksi mitokondrioiden vapauttaman valon määrä on hurjan tärkeä hyvinvoinnin ja sairauksien kannalta. Vesi voi myös muuttua geeliplasmaksi, kun se latautuu erillään ja vuorovaikutuksessa auringonvalon kanssa. Muistutan, että infrapunavaloa vapautuu mitokondrioitamme ympäröivään veteen luonnollisesti. Valon vuorovaikutus nestemäisen veden kanssa synnyttää veteen kvanttikoherentteja alueita, joissa vesimolekyylit värähtelevät perustilan ja veden ionisoivan potentiaalin lähellä olevan kiihdytetyn tilan välillä. Näin syntyy plasma, jossa on lähes vapaita elektroneja, jotka suosivat redox-reaktioita; tästä tulee elävien organismien energia-aineenvaihdunnan perusta. Uskon, että näin tapahtuu ihmisen mitokondrioissa. Valon ajatellaan olevan aina liikkeessä eikä koskaan liikkumatta. Valoa voidaan kuitenkin rajoittaa voimakkailla sähkö- ja magneettikentillä. Nestekiteissä fotonit voivat jäädä loukkuun ja muodostaa oman kiteensä ja kiinnittyä elävään matriisiin, jotta ne voivat ruokkia elämän prosesseja. HYPERLINK
Veden avulla tulkitsemme kaikki ympäristösignaalit. Vesi mahdollistaa sen, että lukemattomat erilaiset kemikaalit löytävät toisensa solun sisällä luonnollisesti toteuttaakseen biokemiaa. Gilbert Ling oli ensimmäinen ihminen, joka tajusi tämän, kun hän huomasi, että pieni kationi K+ liimasi vesikaapeleita yhteen. Hän oli ensimmäinen, joka tajusi, että ATP veti elektroneja proteiineista, jotta ne saisivat erilaisia fysiologisia ominaisuuksia.
Tohtori Gerald Pollackin työ on määritellyt uudelleen, miten jää todella muodostuu. Se ei ole sitä, miten me kaikki luulemme jään muodostuvan. Jäätä on itse asiassa lämmitettävä infrapunavalolla H+:n vapauttamiseksi ennen kuin se jäätyy, koska veteen on lisättävä protoneja, jotta jää voi muodostaa ristikkonsa.
Nestemäinen vesi koostuu lyhyiden, suorien ja vahvojen vetysidosten ja pitkien, heikkojen ja taipuneiden vetysidosten sekoituksesta, jossa on monia näiden ääripäiden välisiä välivaiheita. Lyhyemmät vetysidokset ovat vahvempia. Mitä vahvempi vetysidosverkosto vedessä on, sitä paremmin se pystyy vangitsemaan sähkömagneettisia värähtelyjä. Tämä on ratkaisevan tärkeää veressä.
Luc Montagnier on mitannut nukleiinihappojen lähettämiä sähkömagneettisia kenttiä, ja ne kaikki ovat matalalla taajuusalueella. Vuonna 2009 Montagnier julkaisi kaksi kiistanalaista tutkimustulosta, jotka, jos ne pitävät paikkansa, olisivat merkittävimpiä viimeisen sadan vuoden aikana tehtyjä kokeita, jotka vaativat koko nykyaikaisen kemian käsitteistön uudelleenarviointia. Hänen työnsä on nyt toistettu riippumattomissa laboratorioissa monien tutkijoiden tyrmistykseksi. Miksi hänen kokeensa toimivat?
Yhteistoiminnallinen vetysidos kasvattaa O-H-sidoksen pituutta samalla kun H—-O- ja O—-O-etäisyydet pienenevät 20-kertaisesti. Sidoksen pituuden kasvu on korreloitu vetysidoksen voimakkuuden ja siitä johtuvien O-H-venytysvärähtelyjen kanssa. Tämä mahdollistaa vetyprotonien helpon luovuttamisen ”kiihottuneen veden” muodostamiseksi. Tohtori Montagnierin kokeet paljastavat, miten vety toimii vedessä kulissien takana.
Jännittynyt vesi on suprajohtavien protonien lähde, joka mahdollistaa nopean tiedonsiirron elimistössä, mikä liittyy tiedonsiirtoon ja energiansiirtoon solujen toiminnan voimanlähteenä. Näin ollen O—-O-etäisyydet klustereiden sisällä ovat todennäköisesti lyhyempiä kuin klustereiden reuna-alueilla, mikä on sopusoinnussa veden ikosaedrisen klusterimallin kanssa.
Miksi kaikki tämä monimutkainen tieteen mittakaava on tärkeää ymmärtää? Kaikki muisti ja tiedonsiirto alkavat vedynsidosverkoston liikkeestä vedessä. Vetysidokset kuljettavat tietoa liuenneista aineista ja pinnoista huomattavien etäisyyksien päähän nestemäisessä vedessä. Tämä tieto välittyy protonivirtojen (vety) resonanssivärähtelyjen avulla nestemäisessä kiteisessä vedessä. Tämä vedyn muoto toimii kuin nestemäisen metallin suprajohtava kaapeli. Tämä suuntautuu kaikkiin solun osiin ja koko kudoksiin, koska vesi koskettaa kollageeniverkoston jokaista osaa kaikkialla kehossa. Mikä tahansa paikka kollageenin arkkitehtuurin varrella sisältää myös tämän tiedon välittömästi ja milloin tahansa. Tämä vetysidosverkoston vaikutus on biologian kannalta synergistinen, ohjaava ja laaja-alainen. Se toimii myös valon nopeudella.
Jodilla on massiivinen vaikutus vetysidosten molekyylien välisten etäisyyksien lyhentämiseen, mikä tekee ionisesta nesteestä todellisen suprajohtavan nesteen, joka on ihanteellinen lämmönsiirtoon. Tämä selittää, miksi jodia esiintyy protonien seassa synapsien ympärillä, joissa DHA:ta ja mitokondrioita on eniten. Se suojaa DHA:ta hapettumiselta synaptisessa signaloinnissa vapautuvassa lämmössä, joka mahdollistaa neurotransmitterien vapautumisen.
Kaliumin on pysyttävä tiukasti sidottuna solun sisällä, jotta solunsisäinen vesi pysyy rakenteellisena. Kun kalium vapautuu, vesi menettää rakenteensa. Tämä aiheuttaa turvotusta elävässä ihmisessä tai kuolonkankeutta kuolleessa. Tämä selittää, miksi Gilbert Ling oli loistava. Hän keksi 60 vuotta sitten, miksi pienen atomimassan kationit olivat avain solunsisäiseen veden siirtymiseen, käyttämättä kokeissaan mitään fysiikkaa. Feynman ei ollut edes saanut kvanttisähködynamiikkaansa valmiiksi, kun Ling jo esitti assosiaatio-induktio-hypoteesinsa vuosina 1952-56. Ling käytti kokeita havaitakseen vaikutukset, eikä kukaan kiinnittänyt häneen huomiota, paitsi yksi lääkäri, joka keksi myöhemmin magneettikuvauslaitteen Lingin työn pohjalta.
Biologisten makromolekyylien optimaalinen stabilointi suolojen avulla edellyttää kosmotrooppisen anionin ja kaotrooppisen kationin sekoitusta. Jodi on anioni ja kalium on tuo kationi veden ioniplasmassa kaikkine H+-ioneineen.
Kalium- ja vetyisoformit toimivat ionisena kaotrooppina vähentäen vetysidoksen määrää solunsisäisessä vedessä. Kosmotroopit ovat stabiloivia kationiliuottimia, jotka lisäävät veden järjestystä lisäämällä vetysidosverkoston vahvuutta. Näin vesi voi välittää energiaa ja informaatiovirtoja maksimaalisesti vetysidosverkostonsa kautta. Näiden liuottimien liikkuminen vedessä voi ohjata veden virtauksia kehossa ja aivoissa proteiinien taittamiseksi ja avaamiseksi. Tämä on veden muistin perusta, jonka Nobel-palkittu virologi Luc Montagnier on havainnut vesimuistikokeissaan. Nobel-palkittu virologi, tohtori Luc Montagnier, joka sai palkinnon HIV-viruksen löytämisestä, löysi myös DNA-fragmenttien ilmeisen kyvyn ”regeneroida” itseään käyttämällä veden vetysidosverkostossa olevaa sähkömagneettista kenttää. Gilbert Ling havaitsi, että kun hän poisti solukalvon soluista, solunsisäinen vesi säilytti solun mitat tuntikausia. Tämä johtui kaikista näistä vuorovaikutuksista veden vetysidosverkostossa.
Gilbert Ling oli ensimmäinen henkilö, joka tajusi ioniplasman kationien merkityksen proteiinipolymeeriemme taittumisen ja avautumisen kannalta, jotta vettä sitovia paikkoja olisi enemmän tai vähemmän.
Aivokuoressa on valtavia määriä mitokondrioita kaksikerroksisine kalvoineen. Täällä sähköinen signaali käännetään takaisin valoksi. Tämä valo polarisoituu ja lähetetään alas valkean aineen ratoja pitkin magneettivuorolinjojen avulla. Valkoisesta aineesta tulee jättiläismäinen superkondensaattori, johon mahtuu paljon varattua plasmaa, ja tämä signaali lähetetään hermojemme kautta kaikkiin kehon osiin. Näin ympäristösignaalit muuttuvat mitokondriotasolla, jotta ne toistaisivat sen, mitä ympäristömme kertoo meille. Näin ulkoinen maailma rakentuu uudelleen mitokondrioidemme sisällä. Kaikkialla, missä on vettä, kollageeni on veden ohella solujenne tärkein ”sähköyhtiö”. Tämä voimalaitos käyttää elektroneja pietsosähköisen virran tuottamiseen ja se käyttää solunsisäistä vettä metallin kaltaisena ioniplasmana protonivirtojen kehittämiseen. Nämä pietsosähköiset ja protonisointisignaalit lähetetään kaikkialle kehossamme siirtämään energiaa ja tietoa. Näin signalointi toimii perustavimmalla tasollaan.
Kationien liike, johon on lisätty jodi/jodidi-ioneja, saa veden muuttamaan molekyylirakennettaan muuttamalla vetysidosverkostoja. Jodipohjaisiin ionisiin nesteisiin lisätty jodi johtaa poikkeuksellisen tehokkaaseen varauksensiirtoon. Tämän vuoksi jodi ja DHA ovat olennaisesti sidoksissa toisiinsa ravintoketjussa.
Jodi tai jodidit toimivat ionisina kosmotroopeina (eli järjestystä lisäävinä ainesosina nesteessä) saavuttaen ensisijaisesti tärkeimmän vaikutuksensa lisäämällä proteiinien ympärillä olevan veden rakennetta, joka liittyy proteiinien hydraatiokuoriin. Jodi tekee vedestä ”tiheämpää” proteiinien ympärillä, jotta DHA:sta peräisin olevat elektronit voivat siirtyä niihin ja niistä pois helposti muuttamalla hydraattikuorta. Jodi mahdollistaa tiheämmät vesiklusterit DHA:n ja proteiinien ympärillä, jotta voimme siirtää elektroneja siinä nopeasti. Tämä lisää niiden sähköisiä kykyjä elektronien liikkumisen suhteen.
Suurin luonnossa esiintyvä halogeeni on jodi, ja sillä on paradoksaalinen kvanttivaikutus veteen. Jodilla on valtava suotuisa vaikutus veden poissulkuvyöhykkeeseen (EZ). Toisin kuin muut halogeenit, jodi muuttaa erityisesti veden vetysidosverkostoa, jolloin vesi siirtää lämpöä ja varauksia kuin suprajohde korkeammissa lämpötiloissa.Se ei vaadi tähän kylmempiä lämpötiloja.
Koska jodin atomimassa on suurin kaikista elämässä käytettävistä halogeeneista, se ei pysty hallitsemaan elektronejaan hyvin. Sen 7 ulointa elektronia ovat kaukana sen ytimen hallinnasta. Jodista tulee ihanteellinen halogeeniatomi jakamaan elektroneja DHA:n kanssa suojellakseen sitä lämmön tai valon aiheuttamalta hapettumiselta. Se siirtää lämmön ympärillään olevaan protoniverkostoon suojatakseen DHA:ta. Tämän vuoksi jodia esiintyy aina siellä, missä DHA:ta esiintyy keskushermostossa.Se on myös syy, miksi aivojen suonikalvopleksus lisää jodia aivonesteeseen DHA:n käytettäväksi. Se suojaa keskushermoston herkimpiä osia, jotka altistuvat hapettumiselle. Hermosynapseilla on suurin hapettumisriski aivoissa ja selkäytimessä. Lisäksi tämä selittää, miksi jodi on aina yhteydessä merien ravintoketjussa myös DHA:n kanssa. Jodi suojaa DHA:ta hapettumiselta hermosynapseissa kaikkialla elämässä.
Jodin atomimassa on 127. Vesisidoksen kokonaislaajuus kasvaa atomikoon kasvaessa.
Ilman jodia DHA ei toimi optimaalisesti muuttaakseen valon sähköiseksi signaaliksi. Aivoissa jodia on suonikalvopoimussa, aivokammioiden päällä olevalla alueella, jossa aivo-selkäydinnestettä (CSF) tuotetaan. Autistisilla lapsilla on todettu olevan huono kyky konsentroida jodia aivoselkäydinnesteeseen. Kun vedestä puuttuu jodia, se ei pysty aistimaan ympäristöä hyvin. Tämän vuoksi kaikilla autistisilla lapsilla näyttää olevan aistihäiriöitä käyttäytymisessä. Jodin ja DHA:n vuorovaikutus elektronien ja protonien nopeaksi liikuttamiseksi ja niiden suojaamiseksi lämmöltä on pohjimmiltaan se, miten vuorokausisignaalien antaminen alkaa ihmisen aivojen suprakiasmaattisen ytimen neuroneissa. Jos kellomekanismin osat puuttuvat, aikaa ei voi mitata hyvin, energiaa ja tietoa ei voida välittää kudoksiin, ja siitä seuraa sairauksia.
Harva ymmärtää, miksi jodi ja DHA ovat kriittisiä ihmisen SCN:ssä ja myelinisaatiomalleissa. Sen lisäksi, että ydinreseptorit välittävät oikean T3-signaalin, niillä on aktiivisuutta myös ligandoimattomassa tilassa. Kun sirkadiaaninen signalointi on pois päältä äidin sukusolulinjassa ennen hedelmöittymistä, tämä suosii ligandoimatonta tilaa, ja tämä suosii voimakkaasti hypotyreoottisen fenotyypin kehittymistä keskitetysti hänen kehittyvän lapsensa aivoissa. Tästä alkaa pohjimmiltaan leptiini-resistenssi. Monet pahat lapsuuden kasvaimet alkavat tällä tavalla.
Tämän vuoksi varhain alkava hypotyreoosi äidin puheessa on tarkkanäköiselle kliinikolle aina keskeinen vihje siitä, että vuorokausivirhe on keskeinen piirre monissa sairauksissa. MS-tauti, Hashimoton tauti ja melasma ovat yleisiä nykyajan naisilla. Sukupolvelta toiselle siirtyvät kilpirauhasen vajaatoiminta-ilmiöt ilmenevät seuraavien sukupolvien lapsissa. Elämme nykyään tässä maailmassa.
Jälkeläisten ei tarvitse edes kohdata samaa ympäristöä kuin heidän äitinsä saadakseen saman sairauden. Heillä ilmenee tauti paljon aikaisemmin elämässä, jos he kohtaavat jodin tai DHA:n puutetta ensimmäisten kuuden elinvuotensa aikana. Ne alkavat jodin, DHA:n ja veden välisen kvanttikemian hajoamisesta hedelmöittymättömässä munasolussa. Nämä vaikutukset yleistyvät sitten kehittyvässä alkiossa hedelmöittymisen jälkeen ja vaikuttavat aivojen toimintaan ja mitokondrioiden kehitykseen kaikissa kudoksissa. Näin redox-siirtymä tapahtuu ihmisissä sukupolvelta toiselle. Jodin, DHA:n ja veden välinen vuorovaikutus on ratkaisevan tärkeää, kun asetetaan oikea signalointi siihen, miten mitokondriot voivat käsitellä elektroneja.
Mitä enemmän elektroneja proteiineihin lisätään, sitä hydrofiilisemmiksi ne muuttuvat. Mitä hydrofiilisemmiksi ne muuttuvat, sitä paremmin ne lataavat erillistä vettä akun tekemiseksi. Tämä akku ohjaa biokemiaa, ei ATP. Sitä vastoin mitä enemmän elektroneja proteiineista poistetaan, sitä hydrofobisempia ne ovat. Nämä kvanttitermodynaamiset muutokset vaikuttavat suoraan proteiinien muotoon ja kokoon. Vesimolekyylit, jotka makaavat litteiden hydrofobisten pintojen vieressä, eivät pysty muodostamaan laajoja poissulkuvyöhykkeitä tai sitä, mitä jotkut kutsuvat kirjallisuudessa ”klatraattirakenteeksi”. Tämä klatraattirakenne on vähemmän tiivis. Jää on esimerkki tästä rakenteesta, ja siksi jää kelluu vedessä.
Kun tulehdus lisääntyy mistä tahansa syystä, veden dielektrisyysvakio romahtaa. Näin toimii ovulaatio ja näin aktivoituvat valkosolut. Kun näin tapahtuu, vedät tulpan pois veden elektroni- ja protonivirroista. Se on yleinen sähkökatko. Miksi tätä prosessia on kutsuttu muualla blogissani? Sitä kutsutaan leptiiniresistenssiksi.
Mikä alentaa atomien ja molekyylien värähtelyjä elävissä järjestelmissä? Vesi ja auringonvalo ovat lyhyt vastaus. Vesi on ihanteellinen Faradayn häkki alentamaan molekyylivärähtelyjä, joita teknologian kaksisuuntaiset mikroaaltolaitteet aiheuttavat. Mutta tiesitkö, että UV-valo on vielä parempi Faradyn häkki? Se lisää typpioksidia ja D3-vitamiinia ihossa samanaikaisesti. Siksi monissa autoimmuunisairauksissa, kuten MS-taudissa, kehotetaan syömään paljon vihreitä lehtivihanneksia. Nämä elintarvikkeet korvaavat typpioksidia, jota jatkuvasti vapautuu non-native EMF:n ja sinisen valon ärsykkeistä, joita me ihmiset olemme luoneet. Pelkkä näiden asioiden syöminen ei kuitenkaan riitä pitkällä aikavälillä, jos valoympäristöä ei korjata. Harvoin kerrotaan tätä, ja vielä harvemmat osaavat selittää, kuinka tämä mitataan.
Mitokondrioiden hoitaminen ei ole pelkkää ruokavaliota. Se edellyttää, että ymmärrät, miten valo ohjaa mitokondrioiden energiavirtoja. Typpioksidi ja D3-vitamiini tekevät yhdessä solukalvoistamme erittäin herkkiä antenneja luonnollisille aalloille. Kaikilla autoimmuunitiloilla on ytimeltään heikko antennin toiminta. Tämän vuoksi kaikissa autoimmuunitaudeissa typpioksidi- ja D3-tasot ovat muuttuneet. Molemmat liittyvät luonnolliseen auringonvalolle altistumiseen. Mitä NO ja D3-vitamiini tekevät pohjimmiltaan ihossa, kun auringonvalo osuu siihen? NO (typpioksidi) aiheuttaa ihon verisuonten laajentumista, jotta hemoglobiini ja porfyriinit punasoluissa, jotka kelluvat veriplasmassamme, absorboivat enemmän UV-valoa. Punasolujen solukalvot ovat täynnä DHA:ta ja kaikista punasoluista puuttuu mitokondriot. D3-vitamiini valmistetaan UVB-valolla sulfatoidusta kolesterolista toimimaan luonnon ihanteellisena kalsiumkanavan estäjänä pinnoillamme tai silmissämme, ihossamme, suolistossamme ja keuhkoissamme. Kalsiumin ulorvirtaus tuhoaa NO-signalointia ja kykyä assimiloida UV-valoa iholta punasoluun ja veriplasmaan.
Ensimmäinen vaihe fotosynteesissä ja auringonvalon vaikutuksessa veteen ihon valtimoissa on varauksen jakautuminen positiivisiin ja negatiivisiin varauksiin. Varauserottelu liittyy suoraan veriplasman dielektrisyysvakioon. Kaulavaltimon reseptorimme aistivat tämän tiedon ja yhdistävät sen silmään ja ruskeaan rasvaan. Dielektrisyysvakio mittaa sitä, kuinka tehokkaasti vesi pystyy suojaamaan negatiiviset ja positiiviset varaukset toisiltaan ja siten vähentämään niiden välistä voimaa. Vesi erottaa tehokkaasti sähköiset ja magneettiset varaukset sähköisistä ja magneettisista voimista. Vesi ja UV-valo ovat ihanteellisia luonnollisia Faradayn häkkejä luonnon temppupussissa.
Kalsiumilla on hämmästyttävä vaikutus siihen, että solukalvot pystyvät tarttumaan tiukemmin yhteen. Mitä tiiviimpiä ne ovat, sitä vähemmän ne liikkuvat. Kalsium on kaikkien eukaryoottisten solukalvojen lipidikaksoiskerroksen betoni.
Ajattele nyt, mikä vaikutus sillä on, kun UVB-valo osuu pinnoillesi, kun typpioksidi (NO) ja D3 ovat läsnä ja toimivat yhdessä? Yhdessä toimiessaan ne alentavat näiden pintojen atomien molekyylivärähtelyjä, kun auringonvalo tai mikrobiomista vapautuva valo osuu niihin aterioiden aikana. Mitä tämä tarkoittaa, jos asut merenpinnan tasolla korkealla leveysasteella? Se tarkoittaa, että sinulla on matalampi kynnys käsitellä sähkömagneettisia ei-natiiveja energioita ja kärsit enemmän sairauksista, kuten MS-taudista, syövästä tai diabeteksesta. Tätä näemme skandinaaveilla. Tämän vuoksi autoimmuunisairaudet, kuten multippeliskleroosi, syöpä ja diabeteksen esiintyvyys ja yleisyys kasvavat räjähdysmäisesti, kun matkustamme poispäin päiväntasaajalta.
Kyse ei ole koskaan ollut ruokatarinasta; kyse on valosta ja QED-fysiikasta, joka on rakennettu valosähköiseen vaikutukseen vaikuttamaan typpioksidin ja D3-vitamiinin fotokemialliseen tuotantoon. Nämä signaalit eivät voi kunnolla yhdistää pintojamme aaltomuotoihin mitokondrioissamme, ja ihmiset saavat sairauksia. Mitokondriomme siirtyvät kauemmas ytimestä, ja sairaus aiheuttaa enemmän heteroplasmiaa mitokondrioissa, ja sairaudesta tulee vakavampi ja sillä on erilainen fenotyyppi. Näin lihavuus voi muuttua Hashimoton taudiksi ja Hashimoton tauti MS-taudiksi ja MS-tauti psoriaasiksi ja psori syöväksi.
WiFillä ja mikroaalloilla on päinvastainen vaikutus solukalvojen toimintaan kalsiumin suhteen. Itse asiassa, mitä enemmän luonnoton EMF-säteily tai sininen valo heitä kohtaa, sitä suurempi on värähtelyjen amplitudi ja tämä aiheuttaa solukalvojen elektronien menetyksen. Elektronien menetys pi-elektronipilvestä solukalvoilla alentaa lipidien ja proteiinien hydrofiilistä potentiaalia. Tämä alentaa solun veden poissulkemista soluissa. Sininen valo ja non-native EMF vapauttavat molemmat kalsiumia aiheuttamalla sen ulosvirtauksen. Tämä saa mitokondriot turpoamaan, hengitysproteiinit etääntyvät toisistaan, mikä muuttaa niiden geometriaa, jolloin elektronien tunneloituminen hidastuu dramaattisesti. Jokainen yhden ångströmin lisäys hengitysproteiinien välillä hidastaa elektronien tunneloitumista kymmenkertaisesti. Lisää huonoja uutisia? Se hidastaa myös protonien tunneloitumista, ja koska entsyymit toimivat protonien tunneloitumisen avulla, tämä hidastaa biokemiallista virtausta ja johtaa vielä suurempiin vuorokausihäiriöihin. Aina kun elektronien ja protonien tunnelointi häiriintyy, elämän ajoitus muuttuu ja sairaudet ilmenevät. Jos haluat tarkastella asioita niin kuin luonto niitä käyttää, sinun on etsittävä niitä eri tavoin. Jotta voi tarkastella asioita niin kuin luonto niitä käyttää, on osattava etsiä niitä. Nykyaikaisesta biologiasta puuttuu tämä kriittinen kyky.
Kun signaalinsiirto hajoaa ympäristöstä tulevien ärsykkeiden vuoksi, jotka eivät ole natiiveja, signaalinvälitys hajoaa, ja lopulta mitokondriomatriisi turpoaa ja työntää soluhengitysproteiinit erilleen hidastaen elektronien tunneloitumista, mikä johtaa sairauksiin. Mitä enemmän mikroaaltoja ja mobiiliteknologiaa käytät tai sallit elämässäsi, sitä vähemmän NO:ta ja D3-vitamiinia voit tehdä ihollasi, verkkokalvolla, suolistossasi ja keuhkoissasi, jotta solukalvosi atomit hiljenisivät, jotta ne voisivat tuottaa energiaa tai tulkita ympäristösignaaleja Schumannin resonanssista tai auringosta. Tämän vuoksi ihmiset sairastuvat neoliittisiin sairauksiin. Näin elämä menettää kykyään järjestäytyä. Siitä tulee kaoottista nykyaikaisten valintojemme myötä, eivätkä mitokondriot enää toimi ja heteroplasmia lisääntyy. Kun se lisääntyy, monet sairaudet ilmenevät, koska heteroplastia on huonosti toimivien mitokondrioiden kloonisen monistumisen funktio. Heteroplasmian määrä on yhtä tärkeä kuin laadulliset muutokset. Heteroplasmian määrän on osoitettu muuttavan sairauksien esiintymismuotoa ilman, että ydingenomissa tapahtuu muutoksia.Doug Wallace on työskennellyt tämän työn parissa neljän vuosikymmenen ajan.
Nykyään useimmat sairaudet liittyvät siihen, miten solun osat ovat vuorovaikutuksessa tai eivät ole vuorovaikutuksessa keskenään.
Ihmiset ovat eukaryootteja. Kaikki eukaryootit ovat syntyneet kahden organismin fuusion tuloksena. Nykyään uskomme, että fuusio on peräisin arkeosta ja bakteerista. En ole varma, uskonko tuohon ajatukseen. Uskon, että eukaryootit ovat saattaneet syntyä viruksen ja bakteerin fuusiosta endosymbioosissa 600 miljoonaa vuotta sitten. Koska me olemme syntyneet jostain yhdistelmästä, pitäisi olla selvää, että eukaryootit ovat saaneet osan solurakenteestaan yhdestä ja osan toisesta.
Parasympaattinen järjestelmä vastaa ”lepää ja sulata” tai ”ruoki ja lisäänny” -toimintojen stimulaatiosta, jotka tapahtuvat, kun keho on levossa, erityisesti syömisen jälkeen, mukaan lukien seksuaalinen kiihottuminen, syljeneritys, kyynelehtiminen (kyyneleet), virtsaaminen, ruoansulatus ja ulostaminen. Sen toiminnan kuvataan täydentävän sympaattisen hermoston toimintaa, joka on vastuussa taistelu- tai pakoreaktioon liittyvien toimintojen stimuloinnista. Sympaattista hermostoa voidaan siis pitää ärsykkeenä, johon parasympaattinen järjestelmä reagoi. Tämä suhde voidaan kääntää päinvastaiseksi. Mitä tapahtuu, kun tuloärsyke irrotetaan lähtöreaktiosta? Tervetuloa nykymaailmaan. Juuri näin nnEMF ja sininen valo tekevät kaikkein perustavimmalla tasolla.
Parasympaattinen järjestelmä käyttää nikotiinisia asetyylikoliinireseptoreita. Parasympaattinen hermosto käyttää välittäjäaineena pääasiassa asetyylikoliinia (ACh), vaikka myös peptidejä (kuten kolekystokiniinia) voidaan käyttää. Asetyylikoliini vaikuttaa kahdenlaisiin reseptoreihin, muskariini- ja nikotiinikolinergisiin reseptoreihin. Asetyylikoliiniin liittyy korkeampi DC-sähkövaraus keskushermostossa ja EEG:ssä. Antikolinergiset lääkkeet alentavat tasavirtaa, ja niitä on viime aikoina yhdistetty moniin neurodegeneratiivisiin sairauksiin. Neuvoni on välttää niitä.
Nikotiini jäljittelee asetyylikoliinin välittäjäainetta ja voi suoraan aktivoida asetyylikoliinireseptoreita (jotka voivat sitten aiheuttaa katekoliamiinien, kuten adrenaliinin ja dopamiinin, lisääntymistä; tämä mekanismi on sekä mahdollisen riippuvuuden että rasvanpolttamisen taustalla. Nikotiinilla on myös pyrrolidiinirengas, joka yhdistää sen kemiallisesti nootrooppisiin rasetaami-lääkkeisiin. Siinä on myös sen kvanttisuhteet auringonvaloon. Nikotiini on fluorofooriproteiini.
Kun dopamiinia valmistetaan UV-valon ja tyrosiinin vuorovaikutuksen avulla, kuten luonto on suunnitellut, täydellinen tasapaino syntyy valokemiallisesti. Tämän vuoksi eksogeenisen glutationin ottaminen on riskialtista. Vapautuvan valon määrä on kvantitoitava muiden kemikaalien kanssa paikallisessa soluympäristössä, jotta se voi antaa signaalin oikein. Alkuperäinen valosignaali aktivoi glutationin toimimaan, jotta solun sisällä voidaan antaa asianmukainen signaali. Kun tämä prosessi ei ole spesifinen eikä kvantittunut, esiintyy monia yleisiä sivuvaikutuksia. Tämän vuoksi suun kautta annettavaan L-dopa-lisäravinteeseen liittyy monia sivuvaikutuksia. Se on myös syy siihen, miksi dopamiiniradoilla aktiiviset lisäravinteet voivat johtaa moniin riippuvuutta aiheuttaviin käyttäytymismalleihin. Tämä on yksi syy siihen, miksi suhtaudun varauksellisesti lisäravinteisiin.
Sillä, mitä ihmisen silmässä ja otsalohkoissa tapahtuu, voi olla kauaskantoisia vaikutuksia koko ihmiskehoon, koska dopamiini ohjaa biologiaamme. Dopamiinitasot erottavat meidät muista kädellisistä. On toinenkin asia, joka erottaa meidät kädellisistä serkuistamme: otsalohkomme. Simpansseilla ei ole täysin kehittyneitä otsalohkoja, ja siksi niiden aivoissa ei ole niin paljoa dopamiinia. Siksi simpanssit tarvitsevat enemmän unta kuin ihmiset. Ne nukkuvat jopa 12 tuntia päivässä. Ihmiset tarvitsevat vain 7,5-8,5 tuntia unta uudistuakseen. Tämä johtuu siitä, että silmistämme on tullut otsalohkojemme dopamiinitehtaita, koska ne ovat kehittäneet ainutlaatuisen tavan käyttää UV-valoa ja tyrosiinia tuottamaan lisää dopamiinia. Näin dopamiini liittyy aikaan. Mitä enemmän dopamiinia meillä on, sitä vähemmän unta tarvitsemme uusiutumiseen. Mitä vähemmän meillä on, sitä enemmän tarvitsemme unta. Ikääntyessämme menetämme dopamiinia, koska ihmisen silmän linssi ei päästä UV-valoa vapaasti läpi kuten nuorena. Kun näin tapahtuu, dopamiinia syntyy vähemmän. Tämän seurauksena silmän melatoniinia tuotetaan vähemmän, ja iäkkäät ihmiset eivät pysty nukkumaan tarpeeksi pitkään regeneroitumiseen ja ikääntymisen aiheuttamat sairaudet ilmenevät. Nuoremmat ihmiset voivat aktivoida tai deaktivoida saman biofyysisen reitin käyttämällä silmälaseja, piilolinssejä, aurinkolaseja tai silmänsisäisiä linssejä. Toinen tapa, jolla tämä reitti häiriintyy, on liiallinen krooninen sininen valo. Miksi? Sininen valo aktivoi entsyymin, joka on suunniteltu alentamaan dopamiinin määrää ja jota kutsutaan MOA-B:ksi.
Normaaleissa valo-olosuhteissa silmän ja ihon sisällä leptiini ja insuliini vaikuttavat dopamiiniin, kun syömme liikaa. Kun ylensyömme täyden spektrin auringonvalossa, ne molemmat tukahduttavat dopamiinin vapautumisen. Vähentämällä dopamiinia se vähentää mielihyvän tunnetta syömisen jatkuessa. Tämä vähentää ylensyöntiä. Viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että aivot lakkaavat reagoimasta näihin hormonisignaaleihin lihavuuden kasvaessa. Hormonien inaktivoituminen on kytköksissä protonitunnelointiin ja pH-tasoihin sekä valoon, jonka verkkokalvo aistii päivällä ja yöllä. Sinisen valon olosuhteissa dopamiinia ei valmisteta silmässä tai aivoissa lainkaan riittävästi, joten vaikutus sekä leptiini- että insuliinivaikutukseen suurenee hypotalamuksessa, mikä johtaa lihavuuteen ja muihin uuslihassairauksiin.
Entsyymit ovat proteiineja, jotka käyttävät protonitunnelointia toimiakseen biologisina katalyytteinä ja nopeuttaakseen aineenvaihduntareaktioita soluissa. Useimmissa nykyaikaisissa biokemian kirjoissa, joita käytetään kliinikoiden kouluttamiseen, ei edes puhuta tästä hyvin perustavanlaatuisesta kvanttimekanismista kaikissa soluissa. Perinteinen lääketiede ja solufysiologia jättävät usein huomiotta solujen orgaanisen olemassaolon biofysikaalisen osan siitä huolimatta, että biokemialliset reaktiot ilman säätelevää ja ohjaavaa informaatiota päätyisivät metaboliseen kaaokseen. Kukin solu järjestää 100 000 biokemiallista reaktiota sekunnissa, ja protonien tunnelointi on tässä ratkaisevan tärkeää.
Entsyymit hyödyntävät protoniin kätkeytyvän valtavan energiamäärän fysiologisten tehtäviensä suorittamiseen vähentämällä reaktion tapahtumiseen tarvittavaa aktivoitumisenergiaa. Entsyymit pystyvät ”lainaamaan” energiaa ja maksamaan takaisin, ennen kuin todellisuus ehtii mittaamaan energiansiirtoa.
Inhibiittorit ovat molekyylejä, jotka vähentävät entsyymin aktiivisuutta; aktivaattorit ovat molekyylejä, jotka lisäävät aktiivisuutta. Monet lääkkeet ja myrkyt ovat entsyymi-inhibiittoreita, koska ne estävät protonien tunneloitumisen muuttamalla kokoa ja muotoa tai lämpötilaa solun paikallisessa ympäristössä.
Glutationitasot on yhdistettävä tarkasti siihen valotaajuuteen, joka herättää tyrosiinin sivuketjut toimimaan. Eksogeenisen glutationin ottaminen silloin, kun UV-heräte ei ole läsnä, johtaa dopaminergisten vaurioiden kautta lisääntyneeseen apoptoosiin. Voi aiheuttaa jopa Parkinson-tyyppisiä muutoksia, jos estää UV-valon tässä prosessissa. Tämä on yksi tärkeimmistä syistä, miksi eksogeenisen glutationin ottaminen on ehkä vaarallisempaa kuin ymmärrämme. Tämä ei ole jotain, mitä lisäravinteiden myyjä haluaa sinun tietävän.
Elämä koostuu soluista, jotka ovat täynnä puolijohteita, kuten Szent-Gyorgyi teoretisoi vuonna 1941 ja Becker todisti kokeellisesti 1960-luvulla. Eksitoni on elektronin ja elektronireiän muodostama sidostila, jossa elektroni ja elektronireikä vetävät toisiaan puoleensa sähköstaattisen Coulombin voiman avulla. Se on sähköisesti neutraali ”kvasihiukkanen”, jota esiintyy eristeissä, puolijohteissa ja joissakin nesteissä. Kvasihiukkaset toimivat kuin ”reiät todellisuudessa”, jotka voivat olla olemassa silloinkin, kun mitään ei oikeasti ole.
Vuonna 1941 Szent-Gyorgyi ehdotti ensimmäisenä, että kaikki proteiinit ovat puolijohteita. Suurin osa tuon ajan fyysikoista piti häntä hulluna, koska puolijohteilla on oltava tietty energiarakenne, ja tämä rakenne puuttui proteiineista. Fyysikot unohtivat, että kaikki proteiinit in vivo olivat hydratoituneita, ja he tekivät johtopäätöksensä laboratorionäytteistä, jotka olivat peräisin dehydratoituneista proteiineista. Siksi heiltä on jäänyt huomaamatta vaikutus, joka on olemassa kaikissa proteiineissa. Ne ovat valon antenneja tietyille valotaajuuksille soluissa.
Pian Szent Gyorgyin nerokkaan päätelmän jälkeen, vuonna 1947, William Shockley yritti viimeistellä elektroniikan transistoria rakentamalla sen niin, että siinä oli sähkövirran päälle- ja poiskytkentä. Hän päätti käyttää siihen puolijohteita, koska puolijohteet koostuvat atomeista, joissa on liian vähän elektroneja. Tuolloin tiedettiin, että elektronipuutteiset puolijohteet synnyttävät molekyyleihin aukkoja, jotka luovat materiaaliin ”tyhjän” alueen. Hän tajusi, että näitä ”aukkoja tai reikiä” puolijohderistikoissa voitaisiin pitää omana hiukkasenaan, jotakuinkin elektronin tapaan, jolla oli suhteellinen positiivinen varaus, koska reiän negatiivinen varaus puuttui. Hän kuvasi P-tyypin puolijohdetta. Jos meillä on P-tyypin puolijohde, on oltava myös N-tyypin puolijohde.
Tästä syntyi ajatus N-tyypin puolijohteesta nykyteknologiassa. Siinä on elektroneita, joilla on negatiivinen varaus. Kollageeni on yleisin N-tyypin puolijohde elämässä. P-tyypin puolijohde on puolijohde, jossa on paljon reikiä, joista puuttuu elektroneja. Ihmisen luustossa umpiluu on P-tyypin puolijohde. DHA pystyy toimimaan molempina, koska siinä on 22 hiiltä, joissa on vaihtelevia kaksoissidoksia.
DHA, puolijohde, antoi elämälle ensimmäistä kertaa kyvyn ohjata ja käynnistää toimintoja vaikuttamalla energiavirtoihin, koska solu pystyi lähettämään valoa LED-mekanismin avulla. Se antoi soluille myös kyvyn luoda informaatiotoimintoja, joissa DHA:ta assimiloitiin kudoksissa (keskushermostossa ja verkkokalvolla) virrankulutuksen ja suunnattujen energiavirtojen määrittämiseksi, koska puolijohteiden avulla virrankulutuksen määrä ja sijainti antavat tietoa tapahtuvista toimista. Tämän vuoksi leptiinireseptori sijoitettiin silmän ja aivojen väliin, kahteen kudokseen, joissa on eniten DHA:ta. Tämä asettaa sen asemaan organismin energianohjausjärjestelmien ihanteellisena johtimena.
Puolijohteilla on elämässä toinenkin keskeinen etu, koska niillä on ominaisuuksia, joita harvoilla muilla materiaaleilla on. Sähköisten signaalien johtimet, kuten vanha puhelinlinjasi, voivat välittää tietoa. Puolijohteet voivat siirtää tietoa ja energiaa samanaikaisesti edestakaisin. Sen lisäksi niillä on luontainen kyky käsitellä energiaa sen virratessa. Tietoa voidaan käsitellä monin kehittynein tavoin. Se voi tallentaa, kytkeä, viivyttää, moduloida, vahvistaa, havaita, tasasuunnata tai suodattaa tietoa ja energiaa niiden toimiessa. Tämä kuulostaa aika suurelta edulta, eikö totta? Luuletko, että tämä voisi olla syy siihen, miksi DHA:ta ei ole korvattu kertaakaan 600 miljoonan vuoden evoluution aikana? Minä uskon. Sen kyky toimia N- ja P-puolijohteena yhdessä molekyylissä on syy siihen, että se on korvaamaton eukaryoottien monimutkaiselle elämälle.
Vuoden 2016 fysiikan Nobel-palkinto myönnettiin topologisten eristeiden löytämisestä. Pitkäaikaiset jäseneni muistavat, että kolme vuotta sitten ennustin, että tämä alue saisi tämän palkinnon, ja minusta tuntui, että palkinnon myöntämisen avain olisi se, miten fyysikot löytäisivät, että eksoottiset aineen muodot tekevät asioita, joita ihminen ei odota pinnoilla. Kun pidin 3 vuotta sitten webinaarin tästä aiheesta, sanoin, että pian tiede todistaisi, että se, mitä tapahtuu asioiden pinnalla, saattaa osoittautua tärkeämmäksi kuin se, mitä tapahtuu pinnan alla. Tein tämän huomautuksen, koska minusta valokemia pinnoilla oli tärkeämpää kuin solujen biokemia alapuolella. Fysiikan topologiset eristeet käsittelevät aineen hyvin outoja ominaisuuksia ääritiloissa, kuten suprajohteita, suprajuoksuja ja ohuita magneettikalvoja.
Fysiikka tietää jo nyt, että kun yhdistämme topologiset eristeet suprajohteeseen, joka johtaa sähköä ilman vastusta, tutkijat saattavat pystyä rakentamaan käytännöllisen kvanttitietokoneen. No, pian sekä fysiikka että biologia huomaavat, että luontoäiti on jo tehnyt sen kalloissamme ja soluissamme. Kollageeni on syystä koko eläinkunnan yleisin proteiini. On syy siihen, että kaikki elämä käyttää vettä. Molemmat syyt liittyvät eksoottisten aineen tilojen muodostumiseen elävissä asioissa.
Teknologian alalla topologiset eristeet voivat tuoda tulevaisuudessa mukanaan ”spintroniikkaan” perustuvia tietotekniikka-alustoja. Tämä muuttaa tietojenkäsittelyn elektronisesta tilasta fotoniseen tilaan, jossa valoa käytetään tietojenkäsittelyyn. Valon käyttäminen laskennassa tarjoaa selviä etuja. Perinteiset tietokoneet käyttävät sähkövarausten läsnäoloa ja poissaoloa edustamaan ykkösiä ja nollia binäärikoodissa, jota tarvitaan laskutoimitusten suorittamiseen. Spintroniikassa sen sijaan käytetään pinnoilla olevien elektronien ”spin-tilaa” ykkösten ja nollien esittämiseen. Elektronien spinejä voidaan muuttaa valotaajuuksilla. Tämä vaatisi huomattavasti vähemmän energiaa tiedon käsittelyyn ja energian siirtoon. Ihmisen aivokuori sijaitsee aivojen pinnalla veden ympäröimänä. Se käyttää vain 20 voltin virtaa. Ihmisen aivot ovat kvanttitietokone, joka käyttää spintroniikkaa, fotoniikkaa ja muuttaa topologiaansa yön ja päivän välillä tehdäkseen elämisen työtä. Veikkaan, että ihmiset ymmärtävät pian, että ihmisaivojen pinta käyttää eksoottista ainetilaa tullakseen kykeneväksi tekemään asioita, joita havaitsemme sen tekevän.
