Catherine Shanahan, kirjan Deep Nutrition kirjoittaja ja teollisten siemenöljyjen ehkä perusteellisin kriitikko, on julkaissut tärkeän teoksen. Tässä olennaisia pointteja uutuuskirjasta Dark Calories:

• Miten ihmeessä halvimmista teollisuusöljyistä tuli niin suosittuja? 1950-luvulta asti on ollut olemassa öljyteollisuuden ja Amerikan terveysviranomaisten sekä tiedemaailman välinen kolluusio, ja muu maailmahan seuraa Amerikkaa näissä asioissa. Teollisuus on hallinnut tiedettä, ja saanut ”suosituksensa” jopa osaksi lainsäätöä. Teollisuuden ja päättäjien väliset hyvät suhteet ovat muuttaneet sen, miten jokainen lääketieteen parissa toimiva tekee työtään, ja millaista ohjeistusta heidän tulee noudattaa.

• Kaikki kulttuurit ovat ennen teollisuuden vaikutusta syöneet tuoretta ruokaa lähiympäristöstään. He ovat harrastaneet hapatusta ja/tai idätystä – eli useimmat ruoan prosessointi- ja säilöntämenetelmät ovat jopa parantaneet safkaa entisestään. Luuliemet ovat kuuluneet asiaan, ja eläimet on käytetty kärsästä häntään. Sisäelimet ovat olleet arvossaan. Nyt yhtäkkiä saamme jopa kolmanneksen kaloreistamme ultraprosessoiduista öljyistä, joita ei vielä joitakin sukupolvia sitten ollut olemassakaan.

• Moni urheilujoukkue on voittanut mestaruuksia jättämällä teolliset siemenöljyt pois. Tieto ”terveellisten” öljyjen haitallisuudesta on levinnyt sosiaalisessa mediassa, mutta mikään virallinen taho ei voi myöntää asiaa, ammatillisten suhteiden ja hierarkkian vuoksi.

• Siemenöljyistä on tarjolla tiedettä, mutta siitä ei suuri yleisö tiedä. Öljytiede löytyy muurien takaa; siihen on vaikeaa päästä käsiksi. On olemassa öljytutkijoita, mutta harva on kuullut heistä. Hekin ovat teollisuuden palkkalistoilla. Teollisuus kyllä tietää feikkiöljyjen haitoista, ja on palkannut taitavia tutkijoita & insinöörejä vähentämään öljyjen haittoja, kehittäen yhä monimutkaisempia prosesseja prosessoinnissa syntyvien myrkkyjen minimoimiseksi. Dr. Martin Grootveld on yksi arvostetuimpia öljytutkijoita maailmassa. Hän on yrittänyt varoittaa kuluttajia ultraprosessoitujen siemenöljyjen haitta-aineista. Hän tutkii hapettumisreaktioita NMR-spektroskoopilla. Hänen analyysinsa paljastaa, kuinka siemenöljyjen kuumentaminen johtaa melkoisiin myrkkyihin, kun taas kookosöljyä kuumentaessa ei moisia myrkkyjä synny. Näitä toksiineja ovat esimerkiksi akroleiini, epoksirasvahapot, ja transrasvahapot, joita ei tarvitse pullossa ilmoittaa. Rapsiöljyssä voi olla jopa 5% salaisia transrasvoja, kun se on prosessoitu kaupassa myytävään muotoon.

• Toksikologit ovat testanneet ravintoloiden paistoöljyjä. Yksi paistoöljyjen toksiineista on alfa-beta-tyydyttymätön aldehydi, jota pidetään tupakansavun ehkä haitallisimpana karsinogeenina. Tyypillisestä ravintola-annoksesta voi saada yhtä paljon tätä myrkkyä kuin tupakka-askista. Yksi uppopaistettu ranskanperuna on verrattavissa yhteen savukkeeseen.

• Ennen uppopaistettiin naudanrasvalla, ja se toimi oikein hyvin. Kunnes teollisuuden suulla puhuva byrokratia alkoi suosittelemaan ”terveellisiä” siemenöljyjä. Halpisöljyistä kovetettiin kuumennusta kestäviä hydrogenoituja transrasvoja. Kunnes niitä alettiin kieltää. Joten nykyään uppopaistetaan kovettamattomilla siemenöljyillä, mikä näyttäisi olevan vielä huonompi idea. Niistä tulevat myrkylliset höyryt sairastuttavat pikaruokatyöntekijöitä.

• Ultraprosessoitujen siemenöljyjen syöminen lisää hapetusstressiä ja kuluttaa kehon antioksidantteja, kuten E-vitamiinia. Lopulta mikään määrä antioksidantteja ei riitä tätä luonnotonta haitta-ainekertymää vastaan.

• Tulehduksellista rasvaa, jota siemenöljyistä kertyy, on vaikeaa käyttää energiaksi kehossa. Tulehdusrasvasta syntyy jätteitä, joista tulee erityisen huono olo, jos niitä onnistuisikin polttamaan nopeasti pois.

• Teollisen rapsiöljyn tekemisessä on lukuisia vaiheita, joista moniakaan ei voi kutsua kovin terveellisiksi saati luonnollisiksi. Deodorisointi poistaa monia aiemmissa vaiheissa syntyneitä myrkyllisiä ja pahanhajuisia yhdisteitä, mutta samalla synnyttää lopputuotteeseen prosentin tai useamman verran keinotekoisia transrasvoja. Niitä ei tarvitse ilmoittaa kuluttajalle, koska niitä ei ole lisätty tuotteeseen tahallaan.

• Dr. Eric Decker on yrittänyt tehdä öljyistä vähemmän pilaantuvia. Hänen mukaansa tehtävä on käytännössä mahdoton:
  https://www.youtube.com/live/B_U_9vvpDWo?t=440s

• Nykyiset uppopaistorasvat pilaavat ruokien lisäksi ilmaa. Kiinassa on huomattu keuhkosyöpien yleistymistä uppopaiston parissa työskentelevillä.

• LDL, eli ”paha kolesteroli”, tai oikealta nimeltään lipoproteiini, vie kolesterolia suonenseinämiin vain hapettuneena versionaan. Tässäkin hapetusstressi ja siihen liittyvä krooninen tulehdus on olennainen tekijä, ei kolesterolinumeroiden painaminen keinotekoisen alas raskaalla lääkityksellä.

• Onko teollisilla siemenöljyillä havaittu sydänterveyttä parantavia vaikutuksia? 1960- ja 70-luvuilla asiaa tutkittiin perusteellisesti, erityisesti Amerikan Sydänjärjestön rahoittamassa Minnesota Coronary Experimentissa. Siinä kolesterolin alentaminen kasviöljyillä ei tuonut toivottuja tuloksia, vaan jopa harmeja, kuten syöpäriskin lisääntymistä. Koska tulokset eivät auttaneet agendaa, ne haudattiin vuosikymmeniksi. Kunnes kovalla salapoliisityöllä tutkimusdata löydettiin edesmenneen tutkijan kellarista, 40 vuotta myöhemmin. Siitä selvisi, että ”kovan rasvan” vaihtaminen ”pehmeään rasvaan” lisäsi kuolleisuutta:
  BMJ: Re-evaluation of the traditional diet-heart hypothesis: analysis of recovered data from Minnesota Coronary Experiment (1968-73)

  Scientific American: Records Found in Dusty Basement Undermine Decades of Dietary Advice

  Washington Post: This study 40 years ago could have reshaped the American diet. But it was never fully published.

  The Widespread Epidemic of Disease in America: A Closer Look at the Over-Consumption of Polyunsaturated Fats

Uskomaton tarina, eikö! Ja silti looginen, kun ottaa huomioon, miten isot rahat on pelissä nykyisessä ”rasvatotuudessa”. Koneisto on valmis tekemään melkein mitä tahansa ”väärän” tutkimusdatan piilottamiseksi, jotta sama meininki saa jatkua:

Dr. Cate on esiintynyt lukuisissa haastatteluissa tuoreen kirjan tiimoilta:

1 minuutin jälkeen:
Kumpi on pahempi: valkosokeri, vai keinotekoinen siemenöljy? Sokeri ei aiheuta jäteöljyn himoa, mutta jäteöljyt aiheuttavat sokerihimoa. Teollisuusöljyt muuttavat koko metaboliaa, niin että rasvaa kertyy ja siitä on vaikea päästä eroon. Feikkiöljyt tuhoavat solujen energiantuotantoa ihan eri tavalla kuin pelkkä valkosokeri voisi koskaan tehdä.

1:47:
Kauanko kestää päästä huonoista öljyistä eroon? Vuosia, sen jälkeen kun lopettaa niiden syömisen. Teollisille öljyille ei ole kehossa mitään varsinaista detox-reittiä. Olo kyllä paranee sitä mukaa kun ravinnosta alkaa tulla parempia rasvoja ultraprosessoitujen tilalle.

50 minuutin kohdilla:
Mistä viralliset rasvasuositukset tulivat? Kun seuraat niiden perusteluiden viitteitä alkuun saakka, tulet lopulta Ancel Keys -nimisen lääkärin ”7 maan tutkimukseen”, joka oli huijausta.

Dr. Caten kotisivuilla on tärkeitä tekstejä:

Siemenöljy pahentaa auringonpolttamaa ja vanhentaa ihoa

• elokuu 21, 2022

Miten siemenöljy pahentaa auringonpolttamaa

Kaikki saavat joskus yliannoksen aurinkoa. Runsaasti siemenöljyjä sisältävällä, vähäravinteisella ruokavaliolla liiallinen auringonotto aiheuttaa kivuliaampia tulehduksia, vanhentaa ihoa ja voi lisätä useiden ihosyöpätyyppien riskiä.

Alla olevat kuvat on otettu kirjani Deep Nutrition osiosta ”The Sun Can Damage Skin, But it Doesn’t Haven’t Have to”.

Auringolle altistumisen vaikutukset siemenöljyn syöjillä ja siemenöljyn välttelijöillä

Siemenöljyä syövät kokevat enemmän tulehdusta.

Ihon alla olevat siemenöljyt suurentavat UV-altistuksen tulehdusvaikutusta.

Verrataan vasemmalla esitetyn siemenöljyn syöjän auringonpolttamisprosesseja oikealla esitettyyn siemenöljyn välttäjään.

Siemenöljyt ovat täynnä monityydyttymättömiä rasvoja (PUFA). Nämä rasvat päätyvät ihon alle. Kun tarkastelemme ensin paneelia A, yllä, näemme epidermiksen (kuollut solukerros) ja dermiksen (kollageenikerros, joka on täynnä soluja). Siemenöljyn syönnin (esitetty keltaisena) PUFA-pitoisuus on korkea. Siemenöljyn välttäjällä (esitetty nabatealaisena ihonvärinä) on alhainen PUFA-pitoisuus.

Kun nyt tarkastellaan paneelia B yllä, näemme auringon UV-säteilyn osuvan ihokerrokseen ja aiheuttavan tulehduksen. Tiedämme, että UV-säteily vahingoittaa ihoamme. Se tekee tämän iskemällä happeen ja muodostamalla vapaita happiradikaaleja (ns. singlettihappea), jotka voivat hyökätä solukalvojen PUFA:n kimppuun ja ihon alla olevaan rasvakerrokseen. Mitä enemmän PUFA:ta (PolyUnsaturated Fatty Acids), sitä enemmän tulehdusta.

Singlettihappi ei voi hyökätä tyydyttyneen rasvan kimppuun. Itse asiassa tyydyttynyt rasva voi lopettaa vapaiden radikaalien kaskadit, jotka ovat jo mahdollisesti alkaneet. Tästä syystä tyydyttyneitä rasvoja voidaan pitää luonnollisena tulehduksenestoaineena. Valitettavasti useimmat ihmiset pelkäävät, että tyydyttynyt rasva tukkisi heidän valtimonsa, ja välttelevät sitä. Mikä pahempaa, valtion rahoittamissa ravitsemusohjelmissa kielletään sisällyttämästä runsaasti tyydyttyneen rasvan lähteitä sisältäviä ateriasuunnitelmia. Sen sijaan niissä käytetään siemenöljyjä.

Auringonpolttama voi vahingoittaa kollageenia

Siemenöljyt vahingoittavat ihon kollageenia:

Siemenöljyjen syöjät kokevat enemmän kollageenivaurioita.

Riippumatta ihonväristäsi, aurinkovoiteen käytöstäsi ja lupauksistasi olla nukahtamatta rannalle, meillä kaikilla on hetkemme, jolloin päädymme ylialtistumaan UV-säteilylle. Yllä olevassa paneelissa C näkyy, mitä tapahtuu siemenöljyä syövälle ja siemenöljyä välttävälle tällaisen tapauksen jälkeen.

Paneelissa C näemme, että UV:n aiheuttama tulehdus stimuloi fibroblasteja vapauttamaan entsyymejä (kuplia), jotka reagoivat tulehdusvaurioon. Nämä entsyymit hajottavat ihon kollageenia osana tulehdusreaktiota. Mitä enemmän tulehdusta esiintyy, sitä enemmän entsyymiä vapautuu ja sitä enemmän kollageeni vaurioituu.

Auringonpolttamasta johtuva tulehdus syö kollageeniasi

Paneelissa D esitetään auringolle altistumisen jälkivaikutukset kollageeniin ja osoitetaan, miten ne eroavat toisistaan riippuen siitä, vältätkö siemenöljyjä vai et. Useimmat ihon tulehdusreaktiot aiheuttavat jonkinasteista kollageenin hajoamista. Mitä enemmän siemenöljyjä ihossamme on, sitä enemmän tulehdusta – ja sitä enemmän kollageenin hajoamista – tapahtuu. Keho tekee näin, koska yleensä tulehdus tarkoittaa, että jossakin on tulehdus, ja kollageenin hajotus mahdollistaa sen, että immuunijärjestelmä voi työntää tunkeutuvat bakteerit ulos kehostamme. Kun korjaukset on saatu päätökseen, palautetut kollageenikuidut ovat huonommin linjassa. Huonosti kohdistettu kollageeni on heikompaa ja altis rypistymiselle verrattuna alkuperäiseen, paremmin kohdistettuun kollageeniin, ja vaikutus on paljon pahempi siemenöljyä syövillä ihmisillä.

Aikaisemmin auringonpolttamat olivat suhteellisen harvinaisia, koska me kaikki elimme enemmän tai vähemmän maantieteellisesti ja leveyspiirien mukaan ihonvärimme ja ruskettumiskykymme mukaisesti. Olimme enemmän ulkona, ja niinpä luonnollisesti ja vähitellen saimme kesän aikana suojavärin. Nykyään meillä on tapana nauttia auringosta niinä harvinaisina hetkinä, kun se on mahdollista. Niinpä auringonpolttamia tapahtuu useammin, ja sopeutumisreaktio – kollageenia hajottavat, märkää erittävät entsyymit – muuttuu sopeutumattomaksi. Voimme rajoittaa tätä nykyaikaisen auringonoton sopeutumattomuusongelmaa poistamalla runsaasti PUFA:ta sisältävät siemenöljyt ruokavaliostamme.

Aurinko oli pelottava 1990-luvulla

Yksi syy siihen, miksi olemme niin aurinkofobisia, ovat ihotautilääkärit. Hyvää tarkoittavat ihoasiantuntijat ovat kauhistuttaneet meidät uskomaan, että yksi tai kaksi auringossa palamista riittää, melanooman saamiseen. Melanooma voi iskeä jo teini-iässä, ja se on vaarallisin ihosyöpämuoto. Vuosikymmeniä ihotautilääkärit suosittelivat jatkuvaa aurinkovoiteen käyttöä ihosyövän ehkäisemiseksi. Olen kuitenkin jo pitkään ajatellut, että nuo voiteet ovat luultavasti myrkyllisiä tai huonoja iholle. Siksi kirjoitin jo vuonna 2008 laajan kappaleen siitä, miten perinteisten elintarvikkeiden avulla voit pitää ihosi terveenä, ja puolustin järkevää auringonottoa. Tarkoitan järkevällä auringolle altistumisella yksinkertaisesti sitä, että ruskettuu hitaasti. Se on paras mahdollinen tapa saada D-vitamiinia ja pystyä nauttimaan ulkoilmasta ilman suurta suojavoiteen tarvetta.

Aurinkorasva ei tule koskaan olemaan yhtä hyvä kuin luonnollinen rusketus

Useimmat aurinkovoidemolekyylit, jotka vangitsevat tehokkaasti UV-säteilyä, sattuvat olemaan muotoiltu niin, että ne liukuvat liian helposti DNA-molekyylien väliin ja aiheuttavat mutaatioita. Vaikka epäilinkin, että aurinkovoiteet eivät ole hyväksi ihollemme, tuolloin ei ollut paljoa tutkimustietoa, johon viitata, joten en maininnut sitä. Nyt tietoa on.

On käynyt ilmi, että useimmat aurinkovoiteista eivät ainoastaan sisällä kemikaaleja, joiden on osoitettu olevan lievästi syöpää aiheuttavia, vaan ne ovat myös sytotoksisia. Sytotoksisuus eli solumyrkyllisyys selittää, miksi monet ihmiset reagoivat aurinkovoiteisiin. Nyt meillä on enemmän tutkimustietoa, joka osoittaa, että järkevällä auringonotolla on paljon etuja – kuten jopa, ironista kyllä, melanoomariskin pieneneminen. Ruskettuminen estää syvemmälle tunkeutuvan UV-valon (UVA), joka aiheuttaisi ryppyjä. Aurinkovoide ei pysty tähän; ainoastaan aurinkosuojat, kuten sinkkioksidi, pystyvät siihen. Mutta tässäkin asiassa on ongelmallista luottaa suojakemikaaleihin, koska kloori plus UV-säteily plus sinkkioksidi muodostavat uuden yhdisteen, sinkkikloridin, vaikkakin erittäin laimeana, uima-altaassa. Silti, kuten Uuden Terveyssyklin kirjoittaja huomauttaa, sinkkikloridilla ”on oma vaarallisia aineita koskeva tietolomakkeensa”.

Haluamme tietysti välttää ihon palamista niin paljon kuin mahdollista. Paras tapa tehdä se on lopettaa auringolle herkistävien siemenöljyjen syöminen.

Auttaako omega-3-lisäys vähentämään auringonpolttamia?

Jos harkitset omega-3-lisäravinteiden ottamista tulehduksen vähentämiseksi, se saattaa auttaa, jos olet aliravittu. Jos et ole suuri meriproteiinien syöjä, jos et syö äyriäisiä, kalaa, pähkinöitä tai ruohokasvatettuja maitotuotteita, omega-3-lisä voi auttaa. Mutta muuten se ei todennäköisesti auta. Singlettihappi hyökkää kaikkien PUFA-rasvojen kimppuun. Omega-3:a tuhoutuu helpommin näissä hyökkäyksissä, ja se häviää ensimmäisenä. Jos siis syöt siemenöljyä, koet enemmän tulehdusta kuin ”outo” ystäväsi, joka ei enää syö kanssasi McDonald’sin ranskalaisia. Tämä pätee, vaikka käyttäisit ravintolisänä omega-kolmosia.

Tulehduksen perimmäinen syy on hapettuminen, ei omega-6-rasva

Siemenöljyissä on enemmän omega-6:ta kuin omega-3:a. Yksi suosittu ajatus internetissä on, että omega-6:n ja 3:n välisen suhteen epätasapaino on tulehdusongelman perimmäinen syy. Tämä perustuu uskomukseen, jonka mukaan suurin osa tulehduksesta johtuu anti-inflammatorisista ja pro-inflammatorisista eikosanoideista. Mutta henkilönä, joka on tutkinut tätä aihetta yli 2 vuosikymmenen ajan, uskon, että suurin osa tulehduksesta johtuu oksidatiivisesta stressistä.

Eikosanoidivälittäjäaineet ovat erilaisia kuin siemenöljyjen rasvahapot. Siemenöljyjen rasvahappoja on muutettava kemiallisesti, ennen kuin ne voivat osallistua näihin reitteihin. Tämä prosessi on entsyymivetoinen, samoin kuin niiden myöhempi muuntaminen tulehdusta aiheuttaviksi ja tulehdusta ehkäiseviksi eikosanoideiksi. Kehomme säätelee tiukasti entsyymejä niiden tuotantoa ja aktivointia. Toisin sanoen siemenöljyt eivät sisällä tulehdusta aiheuttavia eikosanoideja. Ne sisältävät tulehdusta aiheuttavien eikosanoidien esiasteiden esiasteiden esiasteita. Joten omega-6:n ja 3:n epätasapainolla on vain rajallinen vaikutus.

Siemenöljyt ovat myrkyllisiä lähinnä siksi, että ne aiheuttavat elimistössämme oksidatiivista stressiä, ja tämä hapetusstressi puolestaan ohjaa tulehdusreaktioitamme. Huonoilla öljyillä on kyllä lisäksi monia muitakin kielteisiä vaikutuksia.

Usein kysytyt kysymykset

Kuinka kauan minun on vältettävä siemenöljyjä, ennen kuin huomaan eron ihossani?

Öljyt pysyvät elimistön rasvassa vuosia sen jälkeen, kun lopetat niiden syömisen, mutta monista eri syistä koemme monia hyötyjä jo kauan ennen kuin ne kaikki ovat hävinneet.

Useimmat ihmiset, jotka asuvat ilmastossa, jossa he ulkoilevat pääasiassa kesäisin, sanovat, että he huomaavat suuren eron vuodesta toiseen ihon kunnossa.

Jatkuvasti aurinkoisessa ilmastossa asuvat sanovat huomaavansa eron puolessa vuodessa.

Onko minun vältettävä kaikkia siemenöljyjä?

Mitä ahkerammin siemenöljyjä välttelet, sitä enemmän hyötyä saat. Useimmat ihmiset, jotka vain vaihtavat kotiruokaöljyt pois, mutta elävät muuten normaalia elämää, saavat joitakin hyötyjä. Mutteivät lähellekään sitä, mikä sinua odottaa, kun sitoudut lukemaan pakkausmerkintöjä ja olemaan se erikoinen henkilö ystäväpiirissäsi. Julkkislääkäri Drew Pinsky, joka on avokätisesti kutsunut minut useaan otteeseen ohjelmiinsa, on nyt täysin siemenöljyjen välttelijä. Hän kuului tuohon ensimmäiseen ryhmään useita vuosia ennen kuin päätti sitoutua. Hän asettaa asian karuun perspektiiviin näin: ”Jos olisit kertonut minulle, että kahden viikon jälkeen oloni olisi näin hyvä, en olisi uskonut sinua.”

Mistä löydän siemenöljyttömiä elintarvikkeita?

Loin sinulle kätevän listan tästä.

Onko siemenöljy sama asia kuin kasviöljy?

Kyllä ja ei. Termit ovat hämmentäviä, ja uskon, että se on tarkoituksellista, jotta ihmiset luulevat, ettei selkeää vastausta ole, ja vain luopuvat koko yrityksestä. Älkää langetko tuohon ansaan, koska vastaus on selvä, mutta se vaatii melko paljon teknistä kemiaa ja näkemystä jalostuksesta, ihmisen aineenvaihdunnasta, fysiologiasta ja niin edelleen. Katso vastaukseni seuraavaan usein kysyttyyn kysymykseen, jossa on luettelo 8 öljystä, joita haluat välttää.

Mikä on siemenöljy?

Se riippuu siitä, keneltä kysyt. Siemenöljyt ovat myrkyllisiä -keskustelussa on nykyään paljon enemmän ääniä kuin silloin, kun aloin puhua niiden myrkyllisyydestä yli 20 vuotta sitten, mikä on ilahduttavaa. Aihe on kuitenkin hyvin tekninen. Luettelossani on 8, joita kutsun nimellä Hateful 8. Niitä ovat:
Maissi, rypsi/rapsi ja puuvillansiemen.
Soija, auringonkukka, saflori.
Sekä 2 lähinnä ravintoloissa: riisinleseöljy ja viinirypäleen siemenöljy.
Lisää tietoa näistä 8 myrkyllisestä öljystä täällä.

Miksei oliiviöljy ole siemenöljy?

Oliiviöljy on hedelmäöljy, koska se valmistetaan oliivin hedelmälihasta, ei siemenistä.

Millä voin korvata siemenöljyn leivonnassa?

Vastaan siihen täällä.

Tieteelliset viitteet ja lisätietoa

Otsikko: Epilipidomi stressissä, ikääntymisessä ja tulehduksessa.

Linkki
Avainsegmentti:
”Pitkän aallonpituuden UVA-säteily (320-400 nm) hapettaa lipidejä entsyymien puuttuessa, mutta myös lyhyemmän aallonpituuden säteily voi tuottaa hapettuneita lipidejä ei-entsymaattisesti vapaiden radikaalimekanismien kautta. Kolesteroli, fosfolipidit, vapaat rasvahapot ja skvaleeni ovat ei-entsymaattisen lipidien hapettumisen kohteita ja tuottavat bioaktiivisia tuotteita. Hapettuneiden lipidien, erityisesti eikosanoidien ja niihin liittyvien hapettuneiden monityydyttymättömien rasvahappojen (PUFA) entsymaattinen synteesi on seurausta fosfolipaasien, lipoksigenaasien ja syklooksygenaasien UV-aktivaatiosta. Suurin osa eikosanoidien entsymaattista syntymistä koskevasta tutkimuksesta on tehty lyhytaaltoisen UVB-säteilyn vaikutuksesta. Tämä saattaa johtaa siihen, että auringon UV-altistuksen ei-entsymaattisia vaikutuksia aliarvioidaan, sillä ne syntyvät useimmiten pidemmän aallonpituuden säteilyn vaikutuksesta.”

Otsikko: UV-säteilyn aiheuttaman tulehduksen mekanismit.

Linkki
Avainsegmentti:
”Säteilyn aikaansaamien happiradikaalien aiheuttama kalvojen lipidien peroksidaatio voi osaltaan lisätä fosfolipaasiaktiivisuutta. Hapettomat radikaalit osallistuvat auringon polttamien solujen muodostumiseen ja UV-säteilyn aiheuttamaan Langerhanin solujen määrän vähenemiseen. Ihossa on useita entsymaattisia ja ei-entsymaattisia mekanismeja näiden erittäin reaktiivisten happilajien vähentämiseksi.”

Otsikko: Lyhytaikainen UVA-altistus ihmisen keratinosyytteihin stimuloi monityydyttymättömiä rasvahappoja indusoimatta lipidiperoksidaatiota

Linkki
Avainsegmentti
”Lyhytaikainen UVA-altistus HaCaT-soluille ei näytä olevan niin haitallista kuin odotettiin. HaCaT-soluilla voi olla tietyn tason puolustusmekanismi, esim. DHA:n nousu UVA:lle altistumisen yhteydessä, mikä auttaa niitä toipumaan mahdollisista vaurioista. Tutkimuksessamme kuitenkin todettiin, että 1 tunnin mittaisesta auringonvaloaltistuksesta saatu UVA voi muuttaa PUFA-koostumusta ja sen aineenvaihduntaa ihosoluissa.”

Lyhyt kesto tässä tutkimuksessa oli 15 minuuttia. Minimaalisia vaikutuksia on nähty, kuten he sanovat, mutta kaikki nähdyt vaikutukset saavat alkunsa PUFA:n hapettumisesta. Pidempi kesto oli 1 tunti.

Lisätietoa PUFA:sta ja oksidatiivisesta stressistä:

https://drcate.com/pufa-project

Voiko oliiviöljyä käyttää kokkailuun?

• helmikuu 10, 2020

Lyhyt vastaus on kyllä. Totta kai voit. Ongelma on, että rypsi- ja soijaöljyteollisuus kokevat uhkaa oliiviöljystä ja haluavat meidän jättävän huomiotta oliiviöljyn monituhatvuotisen historian, joka on toiminut herkullisena ja elämää ylläpitävänä ruokana roomalaisille, kreikkalaisille, albanialaisille ja muulle Välimeren alueelle. Ruokaöljyparonien oli siis oltava luovia vakuuttaakseen kuluttajat olemaan luottamatta ruokakulttuurin historiaan ja perinteisiin, jotka ovat riittävä todiste turvallisuudesta. Mitä he keksivät?

Ruokaöljyteollisuus keksi pelottavan kuuloisen ongelman: savuamispisteen.

Olet luultavasti kuullut termin ”savuamispiste” ja luultavasti arvannut oikein, mitä savuamispiste tarkoittaa. Savuamispiste on piste, jossa öljy kirjaimellisesti syttyy ja palaa, jolloin syntyy näkyvää sinertävää savua. RBD (Refined Bleached Deodorized) -siemenöljyteollisuus väittää, että niiden tuotteilla on parempi valmistaa ruokaa, koska niillä on ”parempi” (korkeampi) savuamispiste – mikä tarkoittaa, että niiden tuotteet kestävät paremmin korkeampia lämpötiloja ilman, että ne kirjaimellisesti savuavat.

”Öljyn savuamispisteen uskotaan korreloivan öljyn turvallisuuteen ja stabiilisuuteen kuumuudessa, vaikka teknistä näyttöä tämän tueksi on vain vähän.”
Vuoden 2019 artikkelin ”Evaluation of Chemical and Physical Changes in Different Commercial Oils during Heating” kirjoittajat”

Meillä kaikilla on varmaan ollut keittiössä hetkiä, jolloin olemme unohtaneet jotain liedelle, ja koko pannu on alkanut savuta – ruoka, öljy, kuka sen tietää – mutta en usko, että kukaan tosissaan odottaa öljyn olevan liekinkestävä vain siksi, että sillä voi valmistaa ruokaa.

Silti ravintola- tai kotitalouskokin mielestä savuamispiste voi kuulostaa järkevältä huolenaiheelta. Orgaaniselle kemistille väite siitä, että savuamispisteellä olisi merkitystä, haisee kuitenkin propagandakampanjalta.

Ensinnäkin useimmissa elintarvikkeissa on niin paljon vettä, että ne alkavat sihistä noin sadan asteen lämpötilassa, joka on veden kiehumispiste, ja joka on huomattavasti alle öljyn savuamispisteen. Tuo ääni on varoitus siitä, että on aika sekoittaa tai kääntää tai vähentää lämpöä, ja se on paljon parempi indikaattori kuin pannusta nouseva savu tai palohälyttimen laukeaminen.

”Keskittyminen savuamispisteeseen vie huomiomme pois siitä, mikä ruokaöljyissä on todella tärkeää: niiden kyky kestää kuumuutta.”

Savuamispiste on itse asiassa hyvin epäterveellinen ajatus kahdesta syystä. Ensinnäkin sitä on käytetty niin tehokkaasti halpojen, vähemmän ravitsevien ruoanlaittorasvojen myymiseen, että nämä mauttomat tehdasruoat (jotka täyttävät kaikki roskaruoan määritelmät) ovat nyt suurelta osin korvanneet oliiviöljyn ravintoloissa, jopa pizzerioissa ja hienoissa italialaisissa ruokapaikoissa. Toiseksi savuamispiste vie huomiomme pois ihmisen terveyteen vaikuttavasta todellisesta kemiallisesta tekijästä, joka liittyy sen monityydyttymättömien rasvahappojen (PUFA) pitoisuuteen.

Ruokaöljyteollisuus on niin tehokkaasti juurruttanut tämän väärän ajatuksen, jonka mukaan ruoanlaittoon soveltuvan öljyn savuamispisteen on oltava korkea, että nykyään on hyvin vaikea vakuuttaa kokkeja muusta. Valitettavasti vaikka öljyn savuamispiste olisi korkea, öljyn sisältämät PUFA-rasvat, joita on runsaasti rypsi-, maissi-, soija- ja muissa niin sanotuissa kasviöljyissä, hajoavat näkymättömästi haitallisella tavalla jo kauan ennen kuin ne alkavat savuta.

Kuvittele, mitä tapahtuisi lasille, johon isketään vasaralla; se räjähtäisi tuhansiksi sirpaleiksi. Näin tapahtuu PUFA-rasvoille, kun niitä kuumennetaan. Kuvittele nyt metallilevy, johon vasara osuu. Vasara kimpoaa suoraan pois ja metallilevy pysyy muuttumattomana. Näin tapahtuu tyydyttyneille rasvoille, kun niitä kuumennetaan. Voi, kookosöljy ja oliiviöljy sisältävät niin paljon tyydyttyneitä rasvoja, että ne eivät hajoa tavallisissa lieden keitto-olosuhteissa.

Öljyn PUFA-pitoisuus, ei savuamispiste, määrittää voimakkaimmin sen, miten hyvin tietty öljy sietää kuumuutta ja siten sen, onko siinä valmistettava ruoka terveellistä ja herkullista. Kauan ennen kuin öljy savuaa, se hajoaa tavalla, joka on silmälle näkymätön ja myrkyllinen soluillemme. Mitä suurempi öljyn PUFA-pitoisuus on, sitä nopeammin se hajoaa. Tämä johtuu siitä, että PUFA-yhdisteiden kaksoissidokset reagoivat voimakkaasti hapen kanssa.

(Syväpaistaminen ja erityisesti toistuva käyttö on toinen eläin, joka ansaitsee oman artikkelinsa. Vaikka oliiviöljy pärjää siinäkin paremmin kuin siemenöljyt, jotka sisältävät runsaasti PUFA:ta, mikään öljy ei kestä viikkoa – ja niin kauan monet ravintolat käyttävät samaa öljyä. Yök.)

Aina kun monityydyttymättömiä öljyjä kuumennetaan, ja kauan ennen kuin ne alkavat savuta, ne alkavat hapettua eli happi hajottaa yksittäisiä molekyylejä pienemmiksi molekyyleiksi. Hajonneiden PUFA-rasvojen lopputuotteena on erittäin myrkyllisiä uusia yhdisteitä, joita ei normaalisti esiinny luonnossa merkittäviä määriä ja joita elimistömme solut eivät pysty käsittelemään.

Voimme nähdä ja ymmärtää savun. Molekyylien hajoamisen käsite on liian abstrakti, ja voimme mitata sitä vain kehittyneillä laboratoriolaitteilla. Viime aikoihin asti kukaan ei ollut tehnyt kattavaa vertailua korkean savuamispisteen ja korkean PUFA-pitoisuuden omaavien öljyjen ja oliiviöljyn välillä. Tutkijat lopulta havaitsivat juuri sen, minkä kuka tahansa orgaanisen kemian opiskelija olisi voinut ennustaa: rypsi-, rypälesiemen- ja riisileseöljyt tuottavat runsaasti polaarisiksi yhdisteiksi kutsuttuja hajoamistuotteita. Katso artikkeli ”Evaluation of Chemical and Physical Changes in Different Commercial Oils during Heating”.

Näemme, miten hyvin 10 eri öljyä kestävät kuumennusta. Kun lämpötila nousee yli 150 asteen, polaaristen yhdisteiden määrä kasvaa nopeasti. Polaariset yhdisteet ovat terveydellemme haitallisia. Niin pahoja, että jos niitä on öljyssä yli 25 prosenttia, sitä pidetään ihmisravinnoksi kelpaamattomana. Eniten polaarisia yhdisteitä oli rapsiöljyssä, 27,5 %, ja seuraavina olivat rypälesiemenöljy (19,3 %) ja riisileseöljy (13,0 %).

Tämän yhden kuvaajan perusteella voisi luulla, että tässä on koko tarina siitä, mitkä öljyt ovat parhaita. Jos olet auringonkukkaöljyn ystävä, saatat saada harhaanjohtavan käsityksen, että auringonkukkaöljy on parempi kuin jokin oliiviöljyn alemmista laatuluokista. Mutta polaariset yhdisteet ovat vain yksi PUFA:n hajoamistuotteiden ryhmä; on monia muitakin, ja kokonaisuutena tarkasteltuna jopa oliiviöljyn alhaisemmat laatuluokat ovat auringonkukkaöljyä parempia. Jos olet kiinnostunut, koko teksti ja luvut ovat saatavilla ASNH:sta (Acta Scientific Nutritional Health) https://actascientific.com/ASNH/pdf/ASNH-02-0083.pdf.

Lopuksi annan viimeisen sanan yhdelle suosikkikokeistani. Debby Lee, joka tarjoaa ruokaa yrityksessään MindBodyFork.com. Hän aloitti oman terveysmatkansa luettuaan toisen kirjani Food Rules: A Doctor’s Guide to Healthy Eating (Lääkärin opas terveelliseen syömiseen) ja poisti siemenöljyt lopullisesti sen jälkeen.

Debby oli iloinen voidessaan sanoa hyvästit korkean savuamispisteen käsitteelle, koska ”kokkina maku on aina tärkein asia. Käytettäessä korkean savuamispisteen RBD-öljyjä ruokaan jää selvästi vahamainen jälkimaku. Siksi käytän nyt ruokia paistaessani aina luonnollista eläinrasvaa, tai avokadoöljyä, jos asiakas on kasvissyöjä.”

Siemenöljyt: Kysymyksiä ja vastauksia

• May 30, 2022

Siemenöljyjä koskevat kysymykset ovat tärkeimpiä, joita saan DrCate.com-sivuston vierailijoilta ja kirjojeni lukijoilta, joten olen koonnut yleisimmät kysymykset tähän tekstiin. Voit myös nauttia syvällisestä keskustelusta siemenöljyistä ja kasviöljyistä jokaisessa kirjassani. The FatBurn Fix -kirjassa selitetään, miten siemenöljyt aiheuttavat lihavuutta ja aineenvaihduntasairauksia. Deep Nutrition kertoo yksityiskohtaisesti, miten siemenöljyt aiheuttavat aivosairauksia ja sydänkohtauksia. Monet tieteelliset viitteet tukevat näitä väitteitä. Olen luetellut joitakin niistä tässä.

Tässä on käteviä vastauksia kysymyksiin, joita ihmiset usein kysyvät siemenöljyistä:

Mikä on siemenöljy?

Siemenöljyt ovat öljyjä, jotka ovat peräisin kasvin siemenistä, toisin kuin hedelmistä tai hedelmälihasta. Kaikki siemenöljyt eivät ole huonoja, se riippuu käsittelystä ja rasvahappokoostumuksesta. Esimerkiksi maapähkinäöljy voi olla terveellistä puhdistamattomana, ja puhdistettunakin se on vielä ok. (Katso koko luettelo hyvistä ja huonoista rasvoista täältä.)

Siemenöljyjen terveysvaikutukset, olivatpa ne sitten hyviä tai huonoja, riippuvat rasvahappoprofiilista ja muutamista muista tekijöistä, kuten siitä, kuinka helposti öljy saadaan uutettua ja kuinka paljon jalostusta se vaatii.

Näiden tekijöiden perusteella olen määritellyt niin sanotut ”kiukkuiset kahdeksan” siemenöljyä, joita kenenkään ei kannattaisi käyttää.

Mitkä ovat kahdeksan vihamielistä siemenöljyä?

8 pahaa siemenöljyä ovat:

• Maissiöljy
• rypsiöljy
• Puuvillansiemenöljy
• Soijaöljy
• Auringonkukkaöljy
• safloriöljy
• Viinirypäleen siemenöljy
• Riisinleseöljy

Ovatko siemenöljyt haitallisia terveydellesi?

Edellä luetellut 8 jalostettua siemenöljyä ovat hirvittävän epäterveellisiä. Jos niitä syödään nykyisin käytössä olevissa määrissä, on mahdotonta välttää vakavia terveysvaikutuksia. Suurin osa niistä ongelmista, joita näen ja hoidan vastaanotollani, liittyy siemenöljyjen myrkyllisyyteen.

Jos haluat oppia, miten siemenöljyt ovat vaikuttaneet sinuun, miten siemenöljyistä luopuminen voi auttaa ja miten pääset alkuun, voin auttaa sinua juuri siinä etälääkärin konsultaatiossa.

Jos olet kiinnostunut oppimaan itse, olen kirjoittanut kolme kirjaa näistä seurauksista (ja työstän parhaillaan neljättä).

Miksi siemenöljyt ovat pahasta?

Tunnistamani Vihamieliset 8 siemenöljyä ovat epäterveellisiä, koska ne sisältävät suuria määriä epävakaita rasvahappoja, jotka voivat hajota toksiineiksi ruoanlaiton aikana ja kehossamme. Näitä öljyjä ei pidä kuumentaa. Niitä kuitenkin kuumennetaan tehdasjalostuksen aikana, jolloin muodostuu monia myrkkyjä. Osa näistä toksiineista voidaan poistaa, mutta ei kaikkia. Viimeisessä puhdistusvaiheessa, jota kutsutaan hajunpoistoksi (deodorisaatio), syntyy myrkyllisiä yhdisteitä, joita ei voida poistaa. Suurinta osa näistä öljyistä käytetään ruoanlaittoon, jolloin syntyy taas lisää myrkkyjä kuumennuksessa.

Epävakaat rasvahapot kuuluvat luokkaan, jota kutsutaan monityydyttymättömiksi rasvahapoiksi. (näet niihin viitattavan nimellä PUFA). Epävakautensa vuoksi PUFA:iden ei pitäisi muodostaa yli kymmentä prosenttia ruokavaliostamme, ja luultavasti 2-3 prosenttia olisi parempi, koska se vastaa paremmin (esi)historiallista saantimme määrää.

Miksi Harvardin yliopisto ja terveysviranomaiset, kuten American Heart Association, sanovat siemenöljyjen olevan turvallisia?

Kaksi pääsyytä:

Yksi, raha. AHA (Amerikan terveysjärjestö) oli pieni alirahoitettu ammattiyhdistys, kunnes vuonna 1948 Procter & Gamble, Crisco-rasvan valmistaja, lahjoitti 1,7 miljoonaa dollaria. Siitä lähtien AHA on mainostanut monityydyttymättömiä rasvoja terveellisiksi.

Toiseksi, he väittävät, että heillä on tiede tukenaan. Näin ei kuitenkaan ole. Kaikki heidän tutkimuksensa ovat tavalla tai toisella virheellisiä. Näiden virheiden tunnistaminen vaatii paljon koulutusta ja salapoliisityötä, ja useimmat lääkärit ovat aivan liian kiireisiä tähän kaikkeen. Niinpä useimmat lääkärit noudattavat Harvardin ja muiden terveysviranomaisten suosituksia.

Lisätietoja siitä, miten meitä on huijattu kolesterolista, saat tältä sivulta.

Mitä siemenöljyjä minun pitäisi välttää?

Vihamieliset 8, jotka on lueteltu edellä.

Muut lisäravinteina myytävät siemenöljyt, kuten hamppu-, pellava- ja mustakuminanöljy, vain muutamia mainitakseni, eivät ole yhtä myrkyllisiä. Niiden arvo ravintolisinä on kuitenkin kyseenalainen.

Voit tulostaa kätevän luettelon hyvistä ja huonoista rasvoista täältä: Luettelo hyvistä rasvoista ja öljyistä verrattuna huonoihin rasvoihin ja öljyihin.

Mikä on kasviöljy?

Kasviöljy on termi mille tahansa kasviperäiselle rasvalle. Siihen kuuluvat kauheat 8 siemenöljyä, ja lisäksi siihen kuuluvat teknisesti terveelliset rasvat, kuten oliivi, avokado, kookos, palmu ja maapähkinä.

Kun näet ainesosamerkinnöissä termin ”kasviöljy”, se ei kuitenkaan juuri koskaan tarkoita oliiviöljyä tai avokadoöljyä. Ainesosaluettelossa ilmoitetaan yleensä tarkasti, mitä kasviöljyjä tuotteeseen mahdollisesti lisätään, jotta sinun ei tarvitse arvailla.

Mitä eroa on kasviöljyllä ja siemenöljyllä?

Kasviöljy on laajempi termi. Siemenöljy on kasviöljyn alaryhmä.

Kun kirjoitin Deep Nutrition -kirjan, kookos- ja palmuöljyt eivät olleet laajassa käytössä. Siksi käytin termiä kasviöljy siemenöljyn sijasta. Nyt kookos- ja palmuöljyt ovat kuitenkin laajemmassa käytössä, eivätkä ne ole siemenöljyjä, koska ne ovat peräisin kasvin hedelmistä, eivät siemenistä. Ne ovat kasviöljyjä.

Käytän nyt useammin termiä siemenöljy kuin sanaa kasviöljy, jota käytin aiemmin, koska palmun ja kookospähkinän käyttö on lisääntynyt elintarvikehuollossa. Ne ovat kasvi- mutteivät siemenöljyjä.

Pidetäänkö kasviöljyä siemenöljynä ja onko se haitaksi sinulle?

Jos näet ainesosaluettelossa sanan ”kasviöljy”, sitä seuraa ”Saattaa sisältää yhtä tai useampaa seuraavista” ja sitten luettelo kahdesta tai useammasta öljystä. Jos luettelossa on jokin näistä kahdeksasta vihatusta öljystä, vältä sitä. Jos luettelossa on palmuöljy tai kookosöljy, se on ok.

Mitkä ruokaöljyt ovat hyväksi terveydellesi?

Kannatan perinteisten kasvi- ja eläinrasvojen käyttöä ruoanlaitossa. Yleisimmät ja tutuimmat ovat voi, oliivi ja maapähkinä. Sivulta Luettelo hyvistä rasvoista ja öljyistä vs. huonoista saat lisätietoa siitä, miksi nämä rasvat ovat hyviä.

Muita hyviä rasvoja ja öljyjä ruoanlaittoon on lueteltu täällä:

• Manteliöljy (erittäin kallis)
• Avokadoöljy (hyvin trendikäs)
• Pekonirasva (säästetään pekonin valmistuksen jälkeen).
• Voi (suosikkini)
• Ankanrasva (vaikea löytää)
• Ghee (kirkastettu voi, jota käytetään perinteisesti Intiassa).
• Laardi (sianrasva)
• Oliiviöljy (parasta, jos se on puhdistamatonta, vihreää)
• Macadamiapähkinäöljy (hyvin kallista)
• Maapähkinäöljy (parasta, jos se on puhdistamatonta)
• tali (naudanrasva)
• Seesami/paahdettu seesamiöljy (ks. huomautus jäljempänä).

Näitä öljyjä ei saa altistaa korkealle kuumuudelle pitkäksi aikaa:

• Pellavaöljy (lähinnä ravintolisä, ei kuitenkaan suosittu ruokaöljy).
• Seesamiöljy
• Rasvainen kala (ei tietenkään ole öljy, mutta on tärkeää tietää, että kalan ylikypsentäminen voi tuhota hauraat omega-3-rasvahapot).
• Käsityönä valmistettu rypälesiemenöljy
• Siemenet (terveellisimpiä, kun ne on ”aktivoitu” liottamalla ja kuivattamalla, ja ostoslistaltani löytyy merkkejä, jotka tekevät niin).
• Saksanpähkinät (sisältävät runsaasti hauraita omega-3-rasvahappoja ja ovat terveellisimpiä raakana).

Voit valmistaa ruokaa seesamiöljyllä tai paahdetulla seesamiöljyllä, mutta se on parempi yhdistettynä maapähkinäöljyyn tai muuhun vakaampaan rasvaan.

Mitä siemenöljyjä minun pitäisi välttää eikä niillä saisi valmistaa ruokaa?

Vältä kaikkia tässä luettelossa olevia siemenöljyjä ja huonoja rasvoja:

• Maissiöljy
• Rypsiöljy
• Puuvillansiemenöljy
• Soijaöljy
• Auringonkukkaöljy
• safloriöljy
• Viinirypäleen siemenöljy
• Riisinleseöljy
• Kaikenlaiset hydratut / kovetetut öljyt
• Kasviöljy (Yleisnimitys kasvipohjaisille öljyille, joten teknisesti se sisältää oliiviöljyn ja kookosöljyn, jotka ovat hyviä, mutta kun niitä käytetään ainesosaluettelossa, ne eivät ole kokemukseni mukaan koskaan olleet oliivi- tai kookosöljyjä, vaan jokin Kauheasta kahdeksikosta).
• Margariini
• Väärennetyt voilevitteet
• Vähäkolesteroliset levitteet

Älä käytä ruoanlaittoon pellavaöljyä, saksanpähkinäöljyä tai kalaöljyä.

Huomio margariinista: se on valmistettu Kauhukahdeksikosta, jotka on kovetettu lisäkäsittelyvaiheessa, jota kutsutaan vetykäsittelyksi tai vaihtoesteröinniksi. Tyypillisesti täynnä transrasvoja ja merkittävän epäterveellistä.

Voinko laittaa ruokaa hyvillä öljyillä, jotka on puhdistettu?

Vain muutama puhdistettu öljy on ok ruoanlaittoon. Niiden on oltava erittäin kuumuutta kestäviä.

Seuraavat öljyt ovat erittäin kuumuuskestäviä verrattuna huonoihin siemenöljyihin, ja niitä voi käyttää ruoanlaittoon. Ne eivät kuitenkaan ole yhtä terveellisiä kuin yllä olevassa hyvien öljyjen luettelossa olevat rasvat ja öljyt, koska ne ovat puhdistettuja. Puhdistus poistaa suurimman osan vitamiineista ja kivennäisaineista. Jos sinulla on varaa hyviin rasvoihin ja öljyihin, suosittelen ostamaan ja valmistamaan ruokaa niillä.

• Puhdistettu avokadoöljy
• Puhdistettu kookosöljy
• Puhdistettu palmuöljy (Puhdistettu palmuöljy on nykyään hieman liikkuva kohde, koska jalostusprosesseja ei ole standardoitu ja jotkut tehtaat tuottavat myrkkyjä. On parasta välttää palmuöljyä, jos voit, mutta jos sinulla ei ole vaihtoehtoa, se on parempi kuin Hateful 8).
• Jalostettu maapähkinäöljy (Jalostettu maapähkinäöljy on parempi kuin pahis-siemenöljyt, mutta siinä on todennäköisemmin myrkkyjä kuin monessa muussa).

Pitäisikö minun olla käyttämättä kalaöljyä?

Ensinnäkin, älä valmista ruokaa kalaöljyllä, mutta voisit teoriassa kuluttaa sitä lisäravinteena.

Surullinen totuus on, että useimmat kalaöljylisät ovat itse asiassa pahaksi sinulle. Useat tutkimukset osoittavat, että kalaöljylisät ovat täynnä myrkkyjä jalostusprosessin vuoksi. Jos kuitenkin valitset viisaasti, voit täydentää kalaöljyä. Tässä on perusteellinen analyysini kalaöljyllä täydentämisestä.

Miksi seesaminsiemenöljy on hyvien rasvojen listalla?

Seesamiöljy sisältää runsaasti PUFA:ta, joten miksi se on ok? Syy on historiallinen. Seesamiöljyä on jalostettu vuosisatojen ajan sen öljyntuoton lisäämiseksi. Näiden vuosisatojen jalostustyön ansiosta valmistajat pystyvät saamaan talteen tarpeeksi öljyä ollakseen kannattavia ilman, että niiden tarvitsee käyttää äärimmäistä kuumuutta, painetta, liuottimia jne., jotka tuhoavat ravintoaineita.

Voit valmistaa ruokaa seesamiöljyllä tai paahdetulla seesamiöljyllä, mutta sekoita se maapähkinäöljyyn tai muuhun vakaampaan rasvaan saadaksesi parhaan tuloksen.

Entä hamppuöljy ja mustakuminaöljy?

Näitä öljyjä myydään ensisijaisesti lisäravinteina, eikä niitä ole tarkoitettu ruokakäyttöön. Hamppu ei ole kovin maukasta, enkä suosittele sitä ruokaöljyksi jo pelkästään tästä syystä, eikä se ole lämpöstabiili. Sama koskee mustasiemenöljyä. En suosittele käyttämään kumpaakaan. Katso luettelo suositelluista lisäravinteista täältä. Useimmat lisäravinteet ovat rahan tuhlausta, ja jotkut ovat mahdollisesti haitallisia.

Aiheuttavatko siemenöljyt sairauksia?

Siemenöljyt ovat voimakkain sairauksien aiheuttaja ravintoketjussamme. Tämä liittyy niiden korkeaan PUFA-pitoisuuteen (PUFA = monityydyttymättömät rasvahapot). PUFA on epävakaata ja hajoaa helposti myrkyllisiksi yhdisteiksi.

Toisaalta siemenet ovat hieno juttu. Kokonaisen siemenen muut elementit stabiloivat PUFA:t, kun ne pysyvät ehjissä siemenissä, joten siemenet ovat hyviä syötäviä.

Siemenöljyjen ongelmat alkavat, kun tehtaat käsittelevät näitä runsaasti PUFA:ta sisältäviä öljyjä. Jalostuksen aikana epävakaat PUFA:t hajoavat myrkyllisiksi yhdisteiksi. Jatkojalostus poistaa monet niistä, mutta synnyttää uusia. Kypsennys, erityisesti paistaminen, aiheuttaa lisää hajoamista ja myrkkyjen kehittymistä.

PUFA-yhdisteitä voi kertyä kehon rasvaan. Yli 10 prosentin PUFA-rasva näyttää olevan yhteydessä lihavuuteen ja kaikenlaisiin aineenvaihduntasairauksiin. Keskimääräinen henkilö, joka syö 80 kiloa vuodessa siemenöljyjä, omaa 20-30 % kehon rasvasta monityydyttymättöminä roskarasvoina.

Siemenöljyjen välttäminen lienee parasta, mitä voit tehdä terveydellesi.

Onko rypsiöljy haitaksi sinulle?

Rapsiöljy on ehdottomasti pahaksi sinulle. Väite, jonka mukaan rapsiöljy (tai 1970-luvun alussa kehitetty rapsilajike) on ”sydänterveellistä”, ei pidä paikkaansa. Se perustuu ajatukseen, että koska siinä on enemmän omega-kolmosta ja vähemmän omega-kutosta, se on jotenkin ylivertaista. Tämä perustuu vanhentuneeseen käsitykseen välttämättömien rasvahappojen ”tasapainosta”. Todellisuudessa kaikki PUFA:t ovat kuitenkin epävakaita, eikä niitä pitäisi jalostaa tai käyttää ruoanlaittoon. Lue lisää rapsiöljystä.

Onko kookosöljy haitaksi sinulle?

Ei, sitä pidetään hyvänä öljynä, jota on terveellistä käyttää niin kauan kuin sitä ei ole puhdistettu. Kookosöljy on täynnä tyydyttyneitä rasvoja, jotka ovat erittäin vakaita ja kestävät hapettumista.

Onko palmuöljy pahaksi sinulle?

Pidän palmuöljyä terveellisenä rasvana, kunhan sitä ei ole puhdistettu. Valitettavasti useimmat valmistajat jalostavat palmuöljyä, ja useimmissa valmisruoissa käytetään jalostettua palmuöljyä. Jalostuksen yksityiskohdat voivat tehdä palmuöljystä mahdollisesti myrkyllisen, mutta todennäköisesti vähemmän myrkyllisen kuin pahimmat 8 siemenöljyä. Pidän siis puhdistettua palmuöljyä ”OK”, mutta en erityisen hyvänä.

Pidetäänkö oliiviöljyä huonona siemenöljynä?

Ei. Se ei edes ole siemenöljy. Oliivit ovat hedelmiä, ja öljy saadaan puristamalla oliivin hedelmää, ei oliivinsiemeniä.

Pidetäänkö avokadoöljyä huonona siemenöljynä?

Ei. Avokadoöljy ei itse asiassa ole myöskään siemenöljy. Oliivin tavoin öljy on peräisin avokadon hedelmästä, ei siemenestä. Kuten oliiviöljyä, avokadoöljyä valmistetaan puristamalla avokadon hedelmä avokadon siemenkuopan ympäriltä.

Mitä tarkoittaa hydrattu öljy?

Rasvan hydrogenointi on kemiallinen prosessi, jossa rasva – tyypillisesti siemen- tai kasviöljyt – yhdistetään vetyyn, jolloin öljystä tulee tyydyttyneempää. Tätä kutsutaan hydratuksi öljyksi. Prosessin tuloksena saadaan kiinteitä tai puolikiinteitä rasvoja, kuten margariinissa. Prosessi suoritetaan yleensä erittäin korkeassa paineessa nikkelikatalysaattorin avulla, joka poistetaan lopputuotteesta. (Katso lisää tästä Wikipedian artikkelista)

Kaikkia öljyjä, joissa sanotaan, että ne on hydrattu / hydrogenoitu / kovetettu, tulisi välttää. Prosessi käynnistuu prosessoidusta jämäöljystä, joka jatkojalostetaan luonnottomiksi transrasvoiksi.

Entä ekspelleripuristetut öljyt?

Jos kasviöljyn etiketissä lukee ”expeller-pressed”, se tarkoittaa vain sitä, että valmistaja ei ole käyttänyt liuottimia maksimoidakseen öljyn uuttamisen lähdekasvimateriaalista. Kuitenkin jopa luonnonmukainen ekspelleripuristettu öljy on käynyt läpi kaikki tavanomaiset vaaralliset vaiheet jalostusprosessissa. Lue lisää tästä aiheesta.

Onko runsasöljyhappoinen auringonkukkaöljy parempi ja pitäisikö sitä syödä?

Korkean oleic acid -pitoisuuden omaava auringonkukkaöljy on parempi kuin useimmat siemenöljyt, mutta se ei lopulta ole hyväksi terveydelle, ja sitä tulisi välttää. Sama pätee kaikkiin ”korkea-oleiinisiin” siemenöljyihin, kuten soijaöljyyn, rypsiöljyyn ja safloriöljyyn.

Miksi oliiviöljy, palmuöljy ja muut hyvät öljyt eivät ole niin pahoja?

Oliiviöljy, palmuöljy ja muut hyvän rasvan öljyt sisältävät enimmäkseen tyydyttyneitä ja kertatyydyttymättömiä rasvahappoja, jotka eivät ole niin herkkiä. Ne ovat helposti uutettavissa alhaisissa lämpötiloissa. Ne ovat myös peräisin hedelmistä, eivät siemenistä.

Vihamieliset 8 siemenöljyä, jotka olen määritellyt vältettäviksi öljyiksi, vaativat kaikki raskasta käsittelyä, jotta öljyt saadaan irti siemenestä, ja ne ovat alttiimpia muuntumaan myrkyllisiksi rasvoiksi.

Entä maissin, soijapapujen tai auringonkukansiementen syöminen?

Käsittelemättömät elintarvikkeet eivät ole myrkyllisiä. Voit syödä maissia, soijaa, auringonkukan siemeniä ja niihin liittyviä elintarvikkeita sellaisenaan ilman terveysongelmia, jotka liittyvät jalostettujen siemenöljyjen lopputuotteisiin.

Miksi jotkut jalostetut kasviöljyt ja siemenöljyt ovat myrkyllisiä?

Kasviöljyt/siemenöljyt, jotka olen tunnistanut epäterveellisiksi Vihamieliset 8 -listallani, sisältävät kaikki runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja (PUFA). PUFA:t ovat epävakaita ja hajoavat nopeasti, kun ne altistuvat kemialliselle rasitukselle. Oletko koskaan kuullut lakasta? Sitä puusepät käyttävät puun viimeistelyyn. Sitä valmistetaan kasviöljyistä, kuten soijaöljystä ja pellavaöljystä (joka sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja, kuten rapsiöljy). Nämä öljyt koostuvat pääasiassa PUFA-yhdisteistä, jotka reagoivat ilman hapen kanssa ja auttavat polymerisoimaan lakan kauniiksi kovaksi pinnoitteeksi, joka auttaa säilyttämään puun. Lakka on hyväksi lattioille, muttei aivoille, valtimoille tai mitokondrioille. Lue lisää täältä ja kirjastani Deep Nutrition (katso luvut 7 ja 8).

Miksi rypälesiemenöljy on pahasta?

Jotkut ihmiset ovat hämmentyneitä rypälesiemenöljystä, koska he pitävät rypäleitä hedelminä, ja olen sanonut, että terveelliset kasviöljyt ovat enimmäkseen peräisin hedelmistä, kuten kookoksesta, oliivista ja avokadosta.

Olen sanonut tämän keinona välttää kemiaa, joka on todellinen ongelma. Se, että ne ovat peräisin hedelmistä, ei todellakaan tee niistä terveellisiä. Kyse on kemiasta.

Todellinen ongelma on se, että kaikki Vihamieliset 8 -öljyt, myös rypälesiemenöljy, koostuvat kemiallisesti monista hyvin epävakaista rasvoista, ja siksi ne ovat epäterveellisiä. Terveelliset öljyt, jotka ovat yleensä peräisin itse hedelmästä, eivät hedelmän siemenistä, koostuvat kemiallisesti paljon vakaammista rasvoista.

Oli miten oli, rypälesiemenöljy uutetaan viinirypäleen siemenestä. Ja juuri rypälesiementen kemia (rasvahappoprofiili) tekee jalostetusta rypälesiemenöljystä epäterveellistä.

Mitkä elintarvikkeet sisältävät siemenöljyjä?

Useimmat prosessoidut elintarvikkeet ja monet paistetut ravintolaruoat sisältävät siemenöljyjä, kuten rapsiöljyä, auringonkukkaöljyä ja soijaöljyä. Siemenöljyjä käytetään laajalti myös kaupallisissa salaatinkastikkeissa, majoneesissa ja kalasäilykkeissä. Jos tarkastelet useimpien ruokakaupoissa myytävien valmisruokien ja valmisruokien ainesosia, näet todennäköisesti jonkin kahdeksasta pahasta siemenöljystä ainesosana – jopa niin sanotuissa terveysruoissa ja pakatuissa tuotteissa, jotka on merkitty ”luomuksi”.

Mihin siemenöljyttömiin ravintoloihin voin mennä?

Siemenöljyjä välttävien ihmisten yhteisö kasvaa joka päivä. Eräs nuori kaveri perusti hiljattain verkkosivuston auttaakseen ihmisiä, jotka haluavat välttää siemenöljyjä, kun he syövät vaivalla ansaittuja rahojaan ravintoloissa. Tässä on hänen meille luomansa sivusto: https://seedoilfreerestaurants.com/about.

Muita yleisiä kysymyksiä ja mistä niihin löytyy vastauksia:

Mistä löydän majoneesin: Lue lisää täältä

SAVUAMISPISTE: Lue lisää täältä.

Voiko oliiviöljyllä oikeasti kokata? (Liittyy SMOKE POINTiin) Lue lisää täältä.

Korvaavat vaihtoehdot? Lue lisää täältä

Onko lesitiini pahasta? Lue lisää täältä.

Minkä terveellisen öljyn maku on neutraali? Lue lisää täältä.

Muihin usein kysyttyihin kysymyksiin on vastattu täällä.

Ranskalaiset perunat ovat pahinta pikaruokaa, mutta taliranskikset toimii

• July 31, 2022

Paistetun ruoan asiantuntija varoittaa: siemenöljyt hajoavat voimakkaiksi myrkyiksi

Yksi nöyrimmistä tapaamistani maailmankuuluista asiantuntijoista on ehkä tohtori Martin Grootveld, bioanalyyttisen kemian ja kemiallisen patologian professori, yli 200 artikkelin kirjoittaja ja monien arvostettujen palkintojen ja apurahojen haltija. Tohtori Grootveld tutkii elintarvikkeissamme olevien myrkkyjen molekyylisormenjälkiä, lähinnä myrkkyjä, jotka muodostuvat siemenöljyjen kuumennuksessa. Tekniikka, jota hän käyttää tutkimuksessaan, protonien ydinmagneettinen resonanssi, mahdollistaa pitkien ja lyhyiden puoliintumisaikojen myrkkyjen tunnistamisen.

Toisin kuin voisi luulla, lyhytikäisten myrkkyjen kiinniottaminen on itse asiassa tärkeämpää kuin pidempään elävien myrkkyjen kiinniottaminen. Syy tähän? Lyhytikäiset myrkyt häviävät nopeammin, koska ne reagoivat nopeammin muiden molekyylien kanssa, jolloin elimistömme ei ehdi juurikaan deaktivoida niitä aineenvaihdunnallisesti, mikä tekee niistä vaarallisempia.

Hänen tutkimuksensa on osoittanut, että siemenöljyillä kypsennetyt ruoat sisältävät samoja myrkkyjä, joita hengität tupakoidessasi.

Tupakointi aiheuttaa sydänkohtauksia vahingoittamalla valtimoita. Prosessia kutsutaan ateroskleroosiksi. Savukkeen savu sisältää useita yhdisteitä, joiden tiedetään aiheuttavan ateroskleroosia ja joita kutsutaan aldehydeiksi, erityisesti akroleiinia, krotonaldehydiä, butyraldehydiä, heksaania ja malonaldehydiä. Tohtori Grootveldin tutkimukset ovat johdonmukaisesti osoittaneet, että ranskalaiset perunat sisältävät näitä samoja kemikaaleja suurina pitoisuuksina, kun paistettu öljy sisältää runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja.

Transrasvakielto teki ranskalaisista entistä myrkyllisempiä

Vuonna 2004 transrasvoja koskevan julkisuuden myötä ravintolat halusivat hieman siistiä imagoaan. Niinpä vuonna 2007 KFC ja muut ketjut alkoivat käyttää paistinpannuissaan ”tavallisia” siemenöljyjä hydratun öljyn sijasta, joka oli itse asiassa vähemmän myrkyllistä. Useimmat pikaruokaketjut, myös McDonald’s, seurasivat esimerkkiä vuonna 2008. Virallinen transrasvakielto astui voimaan vuodesta 2018 alkaen Yhdysvalloissa. Ja muut maat tekivät samoin.

Useimmissa ravintoloiden friteerauskoneissa ympäri maailmaa käytetyt siemenöljyt sisältävät nykyään runsaasti monityydyttymättömiä rasvoja, sellaisia, mikä tohtori Grootveldin mukaan on pahinta, mitä friteerauskoneessa voi käyttää.

Kyse ei ole vain tohtori G:stä. Hänen havaintonsa on toistettu, toistettu ja vahvistettu useissa muissa tutkimuslaboratorioissa maailmanlaajuisesti, joten ne on nyt hyväksytty totuudeksi.

Klikkaa tästä saadaksesi tietää, miten nämä öljyt lihottavat meitä.

Muistakaa toksikologien aksiooma: annos tekee myrkyn.

Myrkkyjen haistelutekniikat ovat nykyään niin hyviä, että niitä löydetään melkein kaikesta. Yksi pahimmista, akroleiini, on läsnä kaikkialla kypsennetyissä elintarvikkeissa, myös vihanneksissa. On siis tärkeää tietää, kuinka paljon näitä myrkkyjä syöt, kun syöt siemenöljyssä kypsennettyjä ranskalaisia.

Tohtori Grootveld selittää, että vastaus vaihtelee sen mukaan, kuinka monta kypsennyskierrosta siemenöljy kestää paistinpannussa. Aluksi toksiineja on vähemmän. Mutta muutaman käyttökierroksen jälkeen – ja pitää muistaa, että friteerausöljyjä käytetään yleensä useita kierroksia päivässä, useiden päivien ajan – näiden toksiinipitoisuus nousee paljon korkeammaksi.

Kuinka paljon korkeammalle?

Tohtori Grootveld sanoo, että tavallinen viiden unssin annos ranskalaisia ylittää WHO:n siedettävän päivittäisen raja-arvon kolminkertaisesti. Fish & Chips -ateria voisi helposti ylittää tämän raja-arvon yli kymmenkertaisesti. Muistakaa, että tämä on vain yksi monista siemenöljyissä kypsennetyissä ranskalaisissa havaituista toksiineista, ja niitä on satoja muitakin. Tohtori Grootveld itse ilmaisee varautunutta närkästystä jopa tieteellisissä julkaisuissaan ja vaatii, että aiemmat tieteelliset raportit, joissa keskitytään siemenöljyjen hyödyllisiin terveysvaikutuksiin, ”olisi tarkistettava uudelleen”. Olen samaa mieltä. Varsinkin kun siemenöljyjen puolesta puhuvien artikkelien kirjoittajat yleensä kiistävät, että siemenöljyistä tulevia myrkkyjä olisi edes olemassa.

Siemenöljyjen paistaminen tuottaa ”erittäin merkittäviä määriä” näitä ”erittäin myrkyllisiä” yhdisteitä. Niitä ei ole siemenissä, joita syöt, joten maissin, soijan ja auringonkukansiementen syöminen on ok, kunhan niitä ei valmisteta siemenöljyillä. Jos haluat lisätietoja siemenöljyjen aiheuttamasta painonnoususta, voit katsoa videoesitykseni.

Syy siihen, miksi nämä öljyt aiheuttavat meille niin vakavan myrkyllisyysongelman, johtuu orgaanisesta kemiasta. Nämä öljyt sisältävät runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja. Ja monityydyttymättömät rasvahapot (lyhyesti PUFA) ovat epävakaita. Kemistin termein ”monityydyttymättömät rasvahapot (PUFA) ovat paljon alttiimpia lämpöindusoidulle hapettumiselle”, joka tunnetaan myös yksinkertaisesti nimellä ”palaminen”. Se on väistämätöntä, kun valmistat ruokaa epävakailla rasvahapoilla. Nämä PUFA-rasvahapot hajoavat ilman näkyvää savustumista, joten se, että niiden savuamispiste on korkea, on itse asiassa haitaksi tässä suhteessa. Tutkimukset osoittavat, että tällaisessa öljyssä kypsennetyt elintarvikkeet ”tuottavat suurimmat määrät vaarallisia LOP-yhdisteitä [lyhyesti sanottuna erilaisia myrkyllisiä yhdisteitä] paistamisen aikana, ja nämä pitoisuudet lisääntyvät toistuvasti, kun tällaisia paistovälineitä käytetään valitettavan usein uudelleen.” [lainaukset otettu tästä artikkelista]

Kun menet verkkosivulle, joka on omistettu Seitsemän maan tutkimukselle, joka on perimmäinen tietolähde, jota käytetään vakuuttamaan lääkäreitä siitä, että tyydyttynyt rasva on epäterveellistä, et löydä paljoakaan savukkeiden roolista. Näet runsaasti lausuntoja, joissa väitetään, että kolesteroli on tärkein sydänkohtausten syy. Klikkaa tästä lukeaksesi koko artikkelin siitä, mitä lääkärisi pitäisi tietää kolesterolista, mutta ei tiedä.

Tallow Fries on terveellisempää

Vuonna 1980 Mcdonaldsin ranskalaiset kypsennettiin talissa. Tallow eli tali tulee naudanlihasta, joten se on täynnä tyydyttyneitä rasvoja. Tohtori Grootveld sanoo, että ajatuksella vaihtaa tali pois ja käyttää sen sijaan siemenöljyjä on ollut uskomattoman haitallisia vaikutuksia. Hän selittää: ”tyydyttyneet rasvahapot (SFA) ovat erittäin kestäviä peroksidoitumiselle, ja siksi SFA-pitoiset paistorasvat, kuten kookosöljy ja eläinrasva (laardi), tuottavat vain vähän tai ei lainkaan LOP-päästöjä, kun ne altistetaan aidoille tai laboratoriossa simuloiduille korkeissa lämpötiloissa tapahtuville paistamiskäytännöille”.

Miksi siemenöljy eroaa niin paljon talista?

Se on vain orgaanista peruskemiaa. Koska tali sisältää runsaasti tyydyttyneitä rasvoja ja vähän PUFA:ta, sen lämpöstabiilisuus on erinomainen. Voit kuumentaa talia kerta toisensa jälkeen, eivätkä rasvahapot juurikaan hajoile. Ne ovat luonnostaan rakenteellisesti vakaita.

Jos haluat ranskalaisia, mutta et halua kovettuneita valtimoita, käytä talia. Muutamat ravintolat todella käyttävät talia, ja uusia syntyy jopa päivittäin. Voit myös ostaa talia tai valmistaa sitä itse. Resepti täällä.

Terveellisiä rasvoja käyttävien ravintoloiden löytämiseksi: localfats.com (OutBack Steakhouse on listalla!).

Siemenöljyjen myrkyllisyys: Trendi vai totuus?

• Toukokuu 25, 2024

Siemenöljyn myrkyllisyyttä koskeva kiista

Jos olet entistä tietoisempi siemenöljyjen esiintymisestä elintarvikkeissa, joita sinä ja perheesi syötte, et ole yksin. Tästä on tullut iso juttu viime vuosina, ja olen osittain itse syypää tähän. Kirjoitin niiden myrkyllisyydestä aiemmissa kirjoissani ja muutin LA Lakersin ruokailutapaa. Tulokset olivat hämmästyttäviä.
Viimeisten 12 vuoden aikana on tapahtunut merkittävä muutos siinä, miten ihmiset ajattelevat kasviöljyjen terveysvaikutuksista, ja ruokakauppojen hyllyille on ilmestynyt enemmän kasviöljyttömiä tuotteita. Silti suurin osa elintarvikkeistamme on edelleen täynnä näitä ikäviä öljyjä.
Lääkärit ovat sydämeltään tiedemiehiä. Olemme konservatiivisia ajattelijoita. En tarkoita poliittisesti konservatiivisia. Tarkoitan sitä, että emme mieluusti hyväksy uusia ajatuksia, ellei meille esitetä riittävästi tietoa. Minun piti lukea kokonaisia oppikirjoja ja tuhansia tieteellisiä julkaisuja, ennen kuin olin vakuuttunut siitä, että koko ravitsemuskoulutukseni oli pelkkää korttitaloa.

Poikkeukselliset väitteet vaativat poikkeuksellisia todisteita.

Lääkäreille on vuosikymmeniä kerrottu, että kasviöljyt ovat hyväksi, joten on ymmärrettävää, että he pitävät poikkeuksellisena väitteenä sitä, että ne eivät ehkä olisikaan niin hyviä.
Olen iloinen voidessani todeta, että siemenöljyjä välttelevien ihmisten määrä on kasvanut vuosi vuodelta sen jälkeen, kun Deep Nutrition julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2009. Siitä on nyt tullut pieni armeija.

Jotta koulutetut lääkärit ja ravitsemusterapeutit saataisiin luopumaan pitkään vallinneista uskomuksista, tarvitaan muutakin kuin vähän tietoa. Sallikaa minun auttaa selvittämään asioita hieman keskustelemalla neljästä väitteestä, jotka vilisevät verkossa ja joihin terveydenhuollon ammattilaiset todennäköisesti törmäävät. Huolimattomat väitteet vähentävät kiinnostusta näiden öljyjen terveysvaikutusten tutkimiseen, ja näin useimmat muutoin kiinnostuneet ammattilaiset jäävät pois.

Mitä he kuulevat: ”Linolihappo on syy siemenöljyjen myrkyllisyyteen.”

Linolihappo on monityydyttymätön rasvahappo, jota esiintyy suurina pitoisuuksina seitsemässä vihamielisen kahdeksikon kahdeksasta jäsenestä.

Yhteyden katkeaminen:

Linolihappo ei ole siemenöljyjen (suurin) ongelma. Ongelmana ovat hapettumisreaktiot, joita tapahtuu näiden öljyjen valmistuksen aikana ja jotka jatkuvat sen jälkeen, kun ne ovat lähteneet tehtaalta. Niitä tapahtuu myös pullossa sen avaamisen jälkeen, ruoassa, kun valmistat sitä ruoaksi, ja kehossasi sen syömisen jälkeen.

Mitä he kuulevat: ”Siemenöljyt ovat pahoja, koska ne sisältävät heksaania.”

Heksaani on tunnettu syöpää aiheuttava aine, jota käytetään kasviöljyjen käsittelyssä. Vaikka sitä esiintyy pieniä määriä ei-luomumerkityissä kasviöljytuotteissa, se ei ole merkittävin syy siihen, miksi siemenöljyjä tulisi välttää.

Kytkennän katkeaminen:

Heksaani on paha, mutta se ei ole suurin ongelma.
Heksaani ei ole hyväksi sinulle. Kukaan ei kyseenalaista sitä. Aiemmin mainitsemani lääkärin mukaan hengitämme kuitenkin paljon enemmän heksaania, kun tankkaamme automme bensiinillä, kuin mitä syömme, kun syömme rapsiöljyssä paistettuja ruokia. Minulla ei ole mitään syytä epäillä tätä väitettä. Mutta se ei ole syy välttää kasviöljyjä hinnalla millä hyvänsä. Syy on lipidien hapettumistuotteiden ilotulitusnäytös. Voit oppia lisää yhdestä tällaisesta sivutuotteesta täältä: ”Muuntuneiden rasvahappojen ja oksifytosterolien muodostuminen matalan erukahappopitoisuuden omaavan rypsiöljyn jalostuksen aikana”

Mitä he kuulevat: ”Siemenöljyt ovat tulehdusta aiheuttavia, koska omega-6:n ja -3:n suhde on epätasapainossa.”

Ajatuksena tässä on, että monet siemenöljyt sisältävät runsaasti omega-6-linolihappoa, ja se on ”tulehdusta aiheuttava” yhdiste.

Epäjohdonmukaisuus.

Siemenöljyt edistävät tulehdusta oksidatiivisen stressin vuoksi, eivät niinkään linolihappopitoisuuden vuoksi.
Vaikka on totta, että linolihappo voi metaboloitua tulehdusta aiheuttavaksi eikosanoidiksi, joka voi edistää esimerkiksi veren hyytymistä ja kudosturvotusta, linolihappo ei suoraan voi sitä tehdä. Sen muuntaminen tulehdusta aiheuttavaksi eikosanoidiksi vaatii useita biokemiallisia vaiheita, ja jokainen näistä vaiheista tapahtuu vain tietyissä olosuhteissa. Solut ovat pieniä kontrollifriikkejä, ja ne säätelevät tiukasti jokaista näistä useista tarvittavista vaiheista.
Runsaasti hapettumista edistäviä siemenöljyjä sisältävä ruokavalio heikentää solun kykyä säädellä näitä ja kaikkia muita prosesseja.

Mitä he ajattelevat: ”Ihmisillä tehdyt kokeet eivät todista siemenöljyjen myrkyllisyyttä.”

Tutkimukset, jotka osoittavat, että nämä öljyt ovat myrkyllisiä, ovat ilmeisen puutteellisia. Itse asiassa on lukuisia tutkimuksia, jotka näyttävät osoittavan päinvastaista. Mazola-pulloissa väitetään, että niiden maissiöljy on ”sydänterveellistä”. Jos nämä öljyt ovat niin myrkyllisiä, missä on luotettava tieto?

Epäjohdonmukaisuus:

Lääketiede on toiminut ilman minkäänlaista ymmärrystä hapettumisesta niin kauan, että hapettuminen on harvoin edes mukana tutkimusprosessissa. Kun se tulee mukaan, se tapahtuu niin, että tarvittavat tiedot ymmärretään vain pintapuolisesti. Sen vuoksi hapettuminen ei ole ravitsemustutkimuksen keskeinen painopistealue, vaan parhaimmillaankin vain jälkipohdinta.

Tutkijat ovat ihmisiä. He ovat kuulleet saman mantran, jonka me kaikki olemme kuulleet viimeiset 70 vuotta: eläinrasvat ovat pahoja ja kasviöljyt ovat terveellisiä. Tämä tarkoittaa sitä, että he lähtevät ravitsemustutkimukseen nojaten ennalta määrättyyn johtopäätökseen.

Kun tämä on mielessäsi, saatat miettiä , miksi tehdä tutkimusta ylipäätään?
Tässä kohtaa meidän on ymmärrettävä politiikan ja ruoan välinen yhteys. Tämä on aivan toinen keskustelu, joka ansaitsee oman artikkelinsa. Annan alla linkkejä muutamiin erinomaisiin luentoihin aiheesta.

Taistelussa rahoitusdollareista voittajia ovat yleensä ne tutkijat, joiden viestit ovat linjassa massoja ruokkivien halpojen kaloreiden kanssa. Tämä juontaa juurensa Ancel Keysistä ja ruokavalio-sydän-hypoteesista ja jatkuu adventistilääkäreiden kanssa, jotka vääristelevät tutkimustuloksiaan.
Kun puhutaan ravitsemuksesta, puhutaan biokemiasta. Biokemian aihe ei sovellu helposti äänenpainoihin. Mutta jos haluatte sellaisen, minulla on teille sellainen. Poista siemenöljyt elämästäsi, nyt heti.
Etkö ole vakuuttunut? Lue tuleva kirjani.

Tieteellinen tuki siemenöljyjen myrkyllisyydelle

Kaikki väitteeni siemenöljyjen myrkyllisyydestä saavat tieteellistä tukea. Dark Calories sisältää yli 500 tieteellistä viittausta, mukaan lukien ihmiskokeet. Löydät kiehtovia haastatteluja ruokaöljyteollisuuden asiantuntijoilta, jotka työskentelevät niiden myrkyllisyyden lieventämiseksi. Tapaat lääkäreitä, jotka käyttävät kasviöljyjen välttämistä keskeisenä osana auttaessaan potilaitaan toipumaan vakavista sairauksista.

PUFA-projekti: Siemenöljyjen myrkyllisyyttä koskevat tieteelliset viitteet

• 3. syyskuuta 2020

Tehtävä:

• Edistää kuluttajien tietoisuutta todisteista, joiden mukaan virheellisesti terveellisiksi mainostettujen siemenöljyjen liikakulutus voi olla useimpien ei-tarttuvien sairauksien taustalla.
• Lisätä terveydenhuollon ammattilaisten tietoisuutta, että runsaasti PUFA:ta sisältävillä jalostetuilla öljyillä (The Hateful Eight) on merkitystä ei-tarttuvien tautien aiheuttajana.
• Tukea yrityksiä, jotka välttävät siemenöljyjä ja tarjoavat kuluttajille terveellisiä rasvoja (klikkaa tästä tuotteisiin).
• Tukea ravitsemusta ja terveyttä maailmanlaajuisesti edistämällä kulinaarisia taitoja, jotka vieroittavat siemenöljyistä.

Perusperiaatteet

PUFA tarkoittaa monityydyttymätöntä rasvahappoa. PUFA:t reagoivat hapen kanssa ja hajoavat toksiineiksi. Tyydyttyneet rasvat eivät tee niin. Kun syömme liikaa PUFA:ta, se kuormittaa aineenvaihduntaamme ”hapetusstressillä”. Oksidatiivinen stressi häiritsee homeostaasia, on lihavuuden ja kroonisten tautiepidemioiden taustalla ja vanhentaa ennenaikaisesti.

PUFA:ta sisältävät kokonaiset elintarvikkeet sisältävät myös antioksidantteja, joten PUFA-rikkaat elintarvikkeet (mukaan lukien siemenet, joista näitä öljyjä saadaan) eivät perinteisesti ole ongelma. Ongelma ovat näistä siemenistä saadut voimakkaasti prosessoidut öljyt.

Nykyään amerikkalaiset kuluttavat epäterveellisiä määriä siemenöljyjä pääasiassa siksi, että Harvardin yliopisto ja American Heart Association (AHA) promoavat niitä aktiivisesti. Oletettavasti nämä öljyt ovat terveellisiä niiden korkean PUFA-pitoisuuden ja kolesterolia alentavan vaikutuksen vuoksi.
Valitettavasti terveydenhuollon ammattilaiset kyseenalaistavat harvoin AHA:n ja Harvardin todenperäisyyttä. Emme saa tietää Harvardin ja AHA:n liiton historiasta ja siitä, että Amerikan terveysjärjestö on riippuvainen siemenöljystä valmistettuja tuotteita myyvien yritysten rahoituksesta. Useimmat terveydenhuollon ammattilaiset eivät myöskään ole tietoisia tieteellisestä petoksesta, johon ovat syyllistyneet miehet, jotka alun perin esittivät ajatuksen, että siemenöljyt ovat terveellisiä ja tyydyttyneet rasvat epäterveellisiä.

Näkemyksemme mukaan siemenöljyjen nykyinen kulutus on tärkein syy lihavuuden ja kroonisten sairauksien epidemiaan, joka on nykyään koettelee ihmisväestöä kaikkialla maailmassa.

Liiallisen siemenöljyn hypoteesi

Nykypäivän historiallisesti ennennäkemätön siemenöljyjen kulutus on ilmeinen poikkeava ruokavaliomuutos, joka on tapahtunut viimeisten 70 vuoden aikana, ja se on siksi loogisin ehdokas aineenvaihdunta- ja tulehdussairauksien ensisijaiseksi taustatekijäksi.

Historiallisesti rasvakudos sisälsi murto-osan nykyisin rasvakudoksessa esiintyvistä PUFA:ista.

Kaikilla ei-tarttuvilla kroonisilla sairauksilla on yhteisenä perustekijänä oksidatiivinen stressi. Siemenöljyt ovat hapettumisstressin ensisijainen aiheuttaja, kun niitä nautitaan liikaa. Kemiallinen periaate on, että siemenöljyt sisältävät paljon helposti hapettuvia monityydyttymättömiä rasvoja (PUFA) ja kestävät huonosti hallitsemattomia, ei-entsymaattisia, spontaaneja oksidatiivisia hyökkäyksiä ollessaan solukalvoissamme, lipoproteiineissamme, organellien kalvoissa, seerumissa, interstitiaalisissa tiloissa ja niin edelleen, jotka kaikki edistävät paikallista oksidatiivista stressiä ja homeostaasin paikallisia häiriöitä. Keho voi käsitellä joitakin näistä spontaaneista reaktioista endogeenisten antioksidanttientsyymien (esim. katalaasi), vitamiinien (esim. tokoferoli) ja muiden yhdisteiden (esim. glutationi) avulla. Kun PUFA:n kokonaiskuormitus ylittää näiden järjestelmien kapasiteetin, oksidatiivinen stressi häiritsee homeostaasia ja voi jatkuessaan johtaa lukemattomiin sairaustiloihin.

Viitteet, jotka tukevat käsitystä siitä, että liiallinen PUFA:n saanti aiheuttaa hapetusstressiä.

• Otsikko: Linolihappoa sisältävä ruokavalio lisää hapetusstressiä in vivo ja vaikuttaa typpioksidin aineenvaihduntaan ihmisillä
  Linkki: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/9844997/
• Otsikko: Ruokavalion monityydyttymättömät rasvahapot ja hemirauta indusoivat oksidatiivisen stressin biomarkkereita ja syöpää edistävää ympäristöä rottien paksusuolessa
  Linkki: https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0891584915000891

Miten siemenöljyt johtavat lihavuuteen ja diabetekseen:

Yksi solujen käytettävissä olevista aineenvaihdunnallisista mukautuksista on vaihtoehtoisen polttoaineen, erityisesti sokerin, käyttö. Valitettavasti solut voivat käyttää enemmän sokeria kuin verenkierto pystyy kuljettamaan, mikä aiheuttaa hypoglykemiaoireita. Nämä oireet puolestaan johtavat huonoihin elintarvikevalintoihin.
Tyydyttynyt rasva kestää hapettumista kehossa ja ruoanlaitossa. Perinteiset ruoanlaittorasvat ja -öljyt sisältävät suhteellisesti enemmän tyydyttyneitä rasvoja (vrt. voi ja laardi) ja vähemmän PUFA:ta.

Lähde: https://en.wikipedia.org/wiki/File:Comparison_of_dietary_fat_composition.png

Väitteemme on, että jos kaikki amerikkalaiset lopettaisivat siemenöljyjen käytön tänään ja alkaisivat valmistaa ruokaa ja ostaa tuotteita, jotka on valmistettu vain perinteisesti tuotetuista rasvoista ja öljyistä, olisimme kaikki 3 kuukauden kuluttua huomattavasti terveempiä ja 3 vuoden kuluttua terveydenhuoltokustannuksemme voisivat laskea 90 prosenttia tai enemmän.

Siemenöljyt saavat sinut himoitsemaan hiilihydraatteja ja sokeria

Koska PUFA:t voivat lisätä elimistön sokerin tarvetta, ihmisten ruokahalu suuntautuu puhdistettuihin jauhoihin ja sokeriin, jolloin heidän kykynsä vähentää näitä ylimääräisten kalorien lähteitä heikkenee. Siksi loogisin ensimmäinen askel ruokavaliota neuvoville ammattilaisille on suositella siemenöljyjen korvaamista perinteisillä rasvoilla ja öljyillä. Aamupalalla (tai päivän ensimmäisellä aterialla) nautittuna tämä neuvo helpottaa ihmisiä vähentämään puhdistetuista jauhoista ja makeisista saatavia kaloreita ensimmäisestä päivästä alkaen, ja sitä olisi korostettava kaikkien ravitsemuksen optimointiohjelmien alussa.

Keho polttaa PUFA:ta yrittäessään detoxata itseään, mutta se voi kostautua

”Nisäkkäät hapettavat PUFA:t mieluiten beeta-oksidaatioreitin kautta mitokondrioissa ATP:n tuottamiseksi tai peroksisomeissa kierrättääkseen ylimääräiset PUFA:t SFA:ksi ja MUFA:ksi, jotta osa näistä reaktiivisista ravintoaineista saadaan poistettua ja estetään mahdollisten toksiinien muodostuminen erityisesti sikiössä ja imeväisessä.” [lähde]

Terveysongelmia, jotka liittyvät liialliseen korkean PUFA-pitoisuuden omaavien siemenöljyjen kulutukseen

Arteroskleroosi: Mikä on sen syy?

AHA ja useimmat lipidologit väittävät (virheellisesti):

LDL on altis hapettumiselle ruokavaliosta riippumatta, joten se on ”huono”. Amerikan terveysjärjestö pitkälti kiistää, että PUFA:t hapettumiselle alttiina rasvahappoina voisivat edistää LDL:n hapettumista ennen sen ottamista endoteelisoluihin. Heidän nykyinen näkemyksensä on, että LDL:n PUFA:t voivat hapettua vasta sen jälkeen, kun LDL on päässyt endoteelin seinämään – ei ruoanlaitossa, ei ruoansulatuksen aikana, ei maksassa, ei muissa lipoproteiineissa eikä verenkierrossa. Tämä on vastoin suurinta osaa käytettävissä olevasta tieteestä.
Heidän hypoteesinsa on, että LDL hapettuu endoteelin seinämässä tupakoinnin, insuliiniresistenssin, punaisen lihan kulutuksen (TMAO:n kautta) ja monien muiden tekijöiden sivutuotteena. Kaikki tarkasteltavat muuttujat liittyvät myös hapettumisprosesseihin, ja siksi myös PUFA:n kulutus vaikuttaa niihin. Koska monityydyttymättömät rasvahapot voivat alentaa LDL:ää, AHA ja useimmat lipidologit suosittelevat, että nautimme enemmän PUFA:ta, emme vähemmän.

Excessive Seed Oil Hypothesis korjaa:

Runsaasti siemenöljyä sisältävällä ruokavaliolla kaikki lipoproteiinit (kuten LDL) ovat alttiita hapettumiselle. Antioksidanttiset puolustusmekanismit saattavat aluksi estää hapettuneita lipoproteiineja aiheuttamasta kliinisesti merkittävää sairautta. Runsaasti siemenöljyä sisältävällä ruokavaliolla hapetusstressi ylittää lopulta henkilön antioksidanttijärjestelmien kyvyn hallita lipidien hapettumista. Kun henkilön antioksidanttikapasiteetti on ehtynyt, siemenöljyjen liiallisen käytön jatkuminen muuttaa kaikki lipoproteiinit ateroskleroosin aiheuttajiksi. Liiallinen PUFA hapettaa LDL:ää vaiheittain. [voit lukea tästäkin tarkemmin Dr Caten koko artikkelista]

Sokerin rooli:

• Sokeri kiihdyttää LDL:n ja muiden lipoproteiinien toimintahäiriöitä.
• On tärkeää huomata, että sokerin kulutus ei yksinään edistä insuliiniresistenssiä, ja sokerin rooli on epäsuora ja liittyy ensisijaisesti siihen, että sokeri ja puhdistetut jauhot syrjäyttävät ravintoaineita.
• Ravinnon sokerin vaikutus on minimaalinen, kunnes verensokeriarvot ovat kroonisesti korkeat, mikä tapahtuu sen jälkeen, kun henkilöllä on kehittynyt insuliiniresistenssi. Korkea verensokeri on erittäin ongelmallinen sen jälkeen, kun henkilö sairastuu sokeritautiin, ei juurikaan ennen sitä.

Liiallisen siemenöljyn ateroskleroosihypoteesia tukevat viitteet:

Otsikko: ”Kasviöljy vai eläinrasvaöljy, kumpi edistää enemmän sydän- ja verisuoniterveyttä iäkkäiden ihmisten keskuudessa Kiinassa”.
Artikkelin linkki https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0146280622003826
Kohokohdat:

• Tutkimukseen osallistui yli 15 000 kiinalaista 65-vuotiasta ja vanhempaa henkilöä.
• Artikkelissa tarkasteltiin ravinnon rasvan ja ateroskleroottisten sairauksien, kuten aivohalvausten ja sydänsairauksien, välistä yhteyttä.
• Kirjoittajat päättelivät: ”Ruoanvalmistus laardilla/muulla eläinrasvaisella öljyllä on hyödyllisempää sydän- ja verisuoniterveyden kannalta iäkkäillä kiinalaisilla.”
• Ero oli melko selvä, sillä 31,68 prosentilla kasviöljyn käyttäjistä oli sairaus verrattuna 17,46 prosenttiin eläinrasvan käyttäjistä. Ei tarvitse olla tilastotieteilijä nähdäkseen, että ero on suuri.
• Myös muut Kiinassa tehdyt tutkimukset osoittivat, että ”runsaasti SFA:ta [tyydyttyneitä rasvahappoja] sisältävien eläinrasvaöljyjen kulutus on yhteydessä pienempään sydän- ja verisuonitautien riskiin”.”
• Valtaosa, 86 %, yli 65-vuotiaista käyttää nykyään ruoanlaitossa yhtä tai useampaa viheliäistä 8 kasviöljyä perinteisen laardin tai muun eläinrasvan sijaan.

Otsikko: Otsikko: ”Akroleiini on rasvaperoksidaatioreaktion tuote”
Tässä artikkelissa kerrotaan alkuperäisestä tutkimuksesta, joka koskee oxLDL:n (eli hapettuneen LDL:n) muodostumisen ensisijaista aiheuttajaa. Vaikka jotkut ovatkin ehdottaneet, että oksolidyylialkoholi muodostuu lukuisten muiden kuin PUFA:han liittyvien tekijöiden – erityisesti apoB-hiukkasten lukumäärän, kolesterolin tai tyydyttyneen rasvan määrän ja glukoosin – funktiona, näiden ajatusten tueksi on esitetty vain hypoteeseja, ei suoria todisteita. Tässä artikkelissa esitetään suoraa näyttöä siitä, että happi hyökkää LDL:n PUFA:n kimppuun ja käynnistää vapaiden radikaalien kaskadit, jotka johtavat oxLDL:ään.
Artikkelin linkki: https://www.jbc.org/content/273/26/16058.long

On ehdotettu, että LDL:lle tapahtuu oksidatiivinen muutos ennen kuin siitä voi syntyä vaahtosoluja, jotka ovat ateroskleroosin etenemisen keskeinen osatekijä.
On uskottu, että LDL:n hapettuminen in vivo voidaan jäljitellä inkuboimalla LDL:ää in vitro viljeltyjen solujen, kuten endoteelisolujen (6-9), sileiden lihassolujen (7, 10) ja makrofagien (11) kanssa tai kupari-ionin katalysoimalla auto-oksidaatiolla ilman soluja (12).
Nämä soluvälitteiset tai metallikatalysoidut modifikaatiot muuttavat LDL:n muotoon, jonka makrofagit tunnistavat paljon helpommin kuin normaalin LDL:n (6,13).
Hapettuneen LDL:n hyväksikäyttö johtaa vaahtosolujen muodostumiseen, jotka ovat ateroskleroottisten leesioiden hallitsevia soluja (4). LDL:n inkuboinnin aikana solujen kanssa LDL-molekyyliin tapahtuu lukuisia rakenteellisia muutoksia, jotka muuttavat sen aineenvaihduntaa (1).
Vaikka LDL:n hapettumisen yksityiskohtaista mekanismia ei ole vahvistettu, yleisesti hyväksytään, että lipidihydroperoksidijohdannaisten primaarinen muodostuminen käynnistää reaktiokaskadin, joka johtaa reaktiivisten happilajien nopeaan lisääntymiseen ja muodostuvien reaktiivisten happilajien lukumäärän lisääntymiseen; tämä johtaa lopulta rasvahappoketjujen laajaan fragmentoitumiseen (14) ja LDL:n muuttumiseen aterogeenisempään muotoon.

Otsikko: ”Ihmisen ateroskleroottisista plakeista eristetyt liposomien kaltaiset hiukkaset ovat rakenteellisesti ja koostumukseltaan samanlaisia kuin triglyseridirikkaiden lipoproteiinien pintajäännökset.”
Tässä artikkelissa käsitellään sitä, että ateroskleroottisista plakeista löytyy ”liposomin kaltaisia hiukkasia”, joiden uskotaan olevan ”lipoproteiinien fragmentteja”.
Tukee ajatusta, että kaikki lipoproteiinit, ei vain LDL, voivat vaikuttaa plakin muodostumiseen.
Artikkelin linkki: https://www.ahajournals.org/doi/abs/10.1161/01.atv.14.4.622
Artikkelin lainaukset:
Post mortem -ihmisen ateroskleroottisista plakeista eristetyt liposomien kaltaiset hiukkaset sisältävät runsaasti ehjiä apolipoproteiini (apo) A-I:tä, C-apolipoproteiineja ja sfingomyeliinia.
Vaihtoehtoisena selityksenä ehdotamme, että in vivo liposomien kaltaiset hiukkaset ovat runsaasti TG:tä sisältävien lipoproteiinien lipolyyttisiä pintajäänteitä. Lisäksi ehdotamme, että nämä jäännökset syntyvät intimaalitilassa määrittelemättömien prosessien avulla ja/tai siirtyvät intimaan plasmatilasta plasmatilaan normaalin lipolyysihäiriön seurauksena.

Otsikko: ”Muutokset ravinnon rasvan saannissa muuttavat hapettuneen matalan tiheyden lipoproteiinin ja lipoproteiini(a) pitoisuuksia plasmassa”
Ihmisillä tehty tutkimus, joka osoittaa, että jopa vähärasvaisella ruokavaliolla ja verrattaessa suhteellisen alhaisia ravinnon PUFA-pitoisuuksia suurempi PUFA:n saanti korreloi suuremman LDL-oksidaation ja lisääntyneen Lp(a):n kanssa. Lp(a):ta käytetään usein hapettuneen LDL:n ”köyhän miehen” merkkiaineena.
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/14739118/
Artikkelin lainaukset:
Kokonaisrasvan saanti ravinnosta oli 70 g päivässä lähtötilanteessa ja laski 56 g:aan (vähärasvainen, vähän kasviksia sisältävä ruokavalio) ja 59 g:aan (vähärasvainen, paljon kasviksia sisältävä ruokavalio).
Tyydyttyneen rasvan saanti väheni 28 g:sta 20 g:aan ja 19 g:aan, ja monityydyttymättömän rasvan saanti lisääntyi 11 g:sta 13 g:aan ja 19 g:aan (lähtötilanne; vähärasvainen, vähäkasvisruokavalio; vähärasvainen, runsaskasvisruokavalio; vastaavasti).
Hapettuneen LDL:n määrä plasmassa määritettiin hapettuneen fosfolipidin pitoisuutena ApoB-100:aa kohti käyttäen monoklonaalista vasta-ainetta EO6 (OxLDL-EO6).
Plasman OxLDL-EO6:n mediaani kasvoi 27 % (P<0,01) vähärasvaisen, vähän kasviksia sisältävän ruokavalion yhteydessä ja 19 % (P<0,01) vähärasvaisen, paljon kasviksia sisältävän ruokavalion yhteydessä. Myös Lp(a)-pitoisuus kasvoi 7 % (P<0,01) ja 9 % (P=0,01) vastaavasti.

Otsikko: ”Hapettuneet rasvahapot edistävät ateroskleroosia vain ruokavalion kolesterolin läsnä ollessa matalan tiheyden lipoproteiinireseptorin knockout-hiirillä.”
https://www.researchgate.net/publication/11044158_Oxidized_fatty_acids_promote_atherosclerosis_only_in_the_presence_of_dietary_cholesterol_in_low-density_lipoprotein_receptor_knockout_mice_Journal_of_Nutrition_13211_3256-3262_available_from_WOS000179 [viitattu 26.12.2020].
Paistettujen runsas-PUFA-öljyjen syöminen hapettaa LA:ta, mutta oxLA:ta ei löydy LDL:stä, joten oxLA edistää LDL:n hapettumista epäsuorasti, todennäköisesti antioksidanttikapasiteettia heikentämällä.

Artikkelin lainaukset:
Spekuloimme, että hapettuneiden rasvahappojen proaterogeeniset vaikutukset runsaasti rasvaa sisältävässä ruokavalioryhmässä voivat syntyä kahdella mekanismilla. Ensinnäkin ravinnon hapettuneet rasvahapot voivat suoraan tai epäsuorasti lisätä hapetusstressiä ja hapettuneen LDL:n ja muiden lipoproteiinien läsnäoloa plasmassa ja valtimoiden seinämissä, mikä käynnistää rasvaputkien muodostumisen. Aiemmin on osoitettu, että makrofagien kylomikronien otto makrofageihin lisääntyy 10-kertaisesti kuumennetun öljyn nauttimisen jälkeen.
15 prosenttia PUFA:sta hapettuu ranskalaisten perunoiden valmistuksessa. Näin ollen keskikokoinen annos ranskalaisia perunoita, joka sisältää 15 g rasvaa, voi sisältää 2,3 g hapettuneita rasvahappoja.
Syötimme hiirille päivittäin 8 mg 13-HODEa, mikä on ihmisillä verrattavissa alle puolen keskikokoisen annoksen ranskalaisia perunoita päivittäiseen kulutukseen. Tämä hapettuneiden rasvahappojen kulutuksen taso on varsin kohtuullinen, kun otetaan huomioon länsimainen ruokavalio, jota yleisesti kulutetaan.
Tutkimuksemme viittaa siihen, että pienetkin määrät hapettunutta linolihappoa edistävät aterogeenista lipoproteiiniprofiilia ja ateroskleroosia kolesterolipitoisessa ruokavaliossa.
Ihmiset, joilla on suurempi ruokavalion rasva- ja kolesteroliannos, kuluttavat yleensä enemmän paistettuja ruokia.

Astma

Taustaa: Astma on keuhkotulehdusta aiheuttava sairaus. Keuhkotulehdus voi olla hyödyllinen – kun se pidetään kurissa. Keuhkotulehduksen tarkoituksena on poistaa myrkkyjä ja mikrobeja hengitysteistä. Astmaa sairastavalla ihmisellä on tulehduksen laukaisevia tekijöitä, kuten hilsettä, siitepölyä tai viruksia, jotka käynnistävät tulehduskierteen, joka saa hänet yskimään ja tuottamaan limaa. Tämän reaktion tarkoituksena on poistaa laukaiseva tekijä. Mutta kun olemme eläneet kasviöljyillä, elimistömme antioksidantit ovat kroonisesti vähissä. Ilman antioksidantteja elimistömme ei pysty nopeasti sammuttamaan tulehdusta. Steroidit auttavat pysäyttämään osan hapettumisesta, ja astmaa sairastavat tarvitsevat usein steroidilääkkeitä astmakohtaustensa rauhoittamiseksi.
Lukuisat potilaat ovat kokeneet helpotusta tekemällä neuvomiani ruokavaliomuutoksia, joissa keskitytään vihamielisen kahdeksan kasviöljyn välttämiseen ja limsan, mehun ja muun sokeripitoisen roskaruoan välttämiseen. Monimutkaiset hiilihydraatit ovat kuitenkin minulle ok.
Mieleeni on jäänyt parhaiten eräs lapsi, jolla oli diagnosoitu ”vaikea tulenkestävä astma” ja joka sai toistuvia hengenvaarallisia kohtauksia (niin paljon, että hänen vanhempansa muuttivat asumaan lähemmäs sairaalaa), mutta jolla on nyt vain yksi tai kaksi kohtausta vuodessa, kun hän sairastuu flunssaan tai flunssaan, ja nämä kohtaukset hoidetaan kotioloissa.
Astman ja PUFA:n hapettumisen välisestä suorasta yhteydestä on osoituksena se, että hoidamme astmakohtauksia kortikosteroideilla. Kortikosteroidit estävät tulehdusta aiheuttavien eikosanoidien muodostumista estämällä tulehdusta aktivoivia COX-entsyymejä. COX tarkoittaa syklo-oksigenaasia, ja se hapettaa PUFA:t. Sekä omega-3- että omega-6-rasvahappoja. Kun tämä hapettuminen on alkanut, sitä on hyvin vaikea hallita, kun henkilön elimistö on tyhjentynyt yhdisteistä, kuten glutationista, joka sammuttaa tulehdusreaktiot.
Muu tuki: Astmaatikoilla on alhaisemmat glutationitasot ja korkeammat tasot kaikissa mitatuissa lipidien hapettumistuotteissa, sekä omega-3:ssa että omega-6:ssa.
Tässä artikkelissa kuvataan lapsilla tehty tutkimus, jossa tutkijat havaitsivat, että astmaatikoilla on enemmän lipidien hapettumisen biomarkkereita kohtausten aikana (peroksidaatioksi kutsuttu alaryhmä) kuin rauhallisessa tilassa, ja enemmän kuin kontrolleilla, ja siinä kerrotaan hieman taustaa.
Nämä tutkimukset ovat yhdistäneet PUFA:t astmaan.

Rasvamaksa

Linolihapon hapettuneet metaboliitit maksavaurion biomarkkereina ei-alkoholisessa steatohepatiitissa.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4578804/
Artikkelin lainaukset:
Viimeaikaiset tutkimukset ovat paljastaneet tiettyjen ruokavalion komponenttien merkityksen. Tässä katsauksessa keskitymme kasvavaan näyttöön omega-6-monityydyttymättömien rasvahappojen keskeisestä roolista.
Keskustelemme uusista havainnoista, jotka yhdistävät oksidatiivisen stressin ja reaktiivisten happilajien lisääntyneen tuotannon maksassa n-6 monityydyttymättömien rasvahappojen hapettumiseen ja tiettyjen lipidien hapettumisen metaboliittien tuotantoon.
Korostamme erityisesti näiden aineenvaihduntatuotteiden mahdollista roolia ei-invasiivisina merkkiaineina maksavaurion laajuuden diagnosoinnissa ja seurannassa NAFLD-potilailla.
Linolihapon hapettuminen tuottaa sytotoksisia yhdisteitä, jotka vaikuttavat syvällisesti maksan aineenvaihduntaan, vahingoittavat ja tappavat maksasoluja ja aiheuttavat rasvamaksaa. Ne myös edistävät maksan insuliiniresistenssiä.

Mitokondrioiden toimintahäiriöt

Tämä ensimmäinen artikkeli saattaa olla koko sivun tärkein. Se osoittaa, että monityydyttymättömät rasvahapot voivat vahingoittaa mitokondrioita. Asiaan liittyen todettakoon, että aiemmin ruokavaliomme oli hyvin vähärasvainen PUFA:n suhteen, ja näin ollen myös kehomme rasva oli vähäistä. Mutta nyt molemmissa on hyvin paljon PUFA:ta. Tämä tarkoittaa, että vahingoitamme mitokondrioitamme säännöllisesti sekä syödessämme kasviöljystä valmistettuja elintarvikkeita että polttaessamme kehomme rasvaa.
Kritiikkiä tätä johtopäätöstä kohtaan voi olla se, että se perustuu rajalliseen näyttöön. Mutta luulen, että jos olet käynyt koulua ymmärtämässä kasviöljyn biokemiaa ja mitokondrioiden solufysiologiaa ja hormonisignaalien välittämistä, haluat ehkä käyttää aikaa tuon opitun soveltamiseen ja lukea artikkelit itse.
Artikkelin otsikko: ”Rasvahappojen vaikutukset mitokondrioihin: vaikutukset solukuolemaan” (PLOS 2016).
Linkki (tiivistelmä): https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/12206909/
Keskeiset havainnot: PUFA:t sammuttavat mitokondrioiden ATP-tuotannon siinä määrin, että se tappaisi soluja. Omega-3:t ovat tehokkaampia mitokondrioiden käynnistämisessä kuin omega-6:t.
Artikkelin lainaukset:

• Ensimmäinen kiinnostava seikka on, että huolimatta niiden vaikutuksista PTP:n indusoijina ja irrottajina eristetyissä mitokondrioissa [31] (ks. myös kuva 2) tyydyttyneet myristiinihappo, palmitiinihappo ja steariinihappo eivät aiheuttaneet mitokondrioiden depolarisaatiota MH1C1-soluissa, eivätkä ne aiheuttaneet akuuttia sytotoksisuutta.
• Ainoastaan arakidiinihappo (joka on tehoton eristetyissä mitokondrioissa) aiheutti pienen depolarisaation, joka ei kuitenkaan liittynyt sytotoksiseen vaikutukseen.
• Mielenkiintoista on, että sekä mitokondrioiden depolarisaation että sytotoksisen vaikutuksen havaitsemiseen tarvittava tyydyttymättömien rasvahappojen vähimmäismäärä kasvoi hiilivetyketjun pituuden kasvaessa.
• Siten C18-rasvahapoilla sytotoksisuus ja mitokondrioiden depolarisaatio edellyttivät vähintään kahta tyydyttymättömyyttä, ja ne lisääntyivät entisestään C18:3-linoleenihapon osalta; kun taas C20-rasvahapoilla tarvittiin vähintään neljä tyydyttymättömyyttä, ja sytotoksisuutta ja mitokondrioiden depolarisaatiota havaittiin vain arakidonihapolla ja eikosapentaeenihapolla.

Tutkimusvirheet saavat PUFA:n näyttämään terveellisemmältä kuin se onkaan

Hapettumiseen, antioksidantteihin, monityydyttymättömiin ja tyydyttyneisiin rasvoihin liittyvät lipidologien väärinkäsitykset:

Lipidologialla ja kardiologialla ei ole syvällistä käsitystä solukalvojen biokemiasta, ja useimmat alalla työskentelevät siinä virheoletuksessa, että tyydyttynyt rasva aiheuttaisi hapetusstressiä. Solukalvojen fysiikka sen sijaan on ala, jolla tutkijat ymmärtävät hapettumista paljon paremmin.
PUFA:n hapettuminen aiheuttaa solukalvojen polymerisoitumisen, muuttumisen kumimaisiksi ja toimintahäiriöiksi, millä on monimutkaisia seurauksia, jotka edistävät solun kiihtyvää ikääntymistä, toimintahäiriöitä ja sairauksia.
Vapaat radikaalit ja kehittyneet kemiat, jotka osallistuvat solukalvojen järjestämiseen, vaikuttavat hapen diffuusioon ja patologian hoitoon AIMS Biophys. 2017; 4(2): 240-283.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5707132/
TYYDYTTYNYT RASVA
Se, että näemme tyydyttyneen rasvan esiintyvän solukalvoissa korkeampina pitoisuuksina diabeteksessa kuin metabolisesti terveemmillä ihmisillä, on saanut monet päättelemään virheellisesti, että tyydyttyneellä rasvalla olisi merkitystä sokeritaudin aiheuttajana. Todellisuudessa PUFA:t ovat hapettuneet, ja näin ne ovat muuttuneet tyydyttyneemmiksi. Syy ja seuraus on sekoitettu, kuten usein käy, kun lähtöoletukset ovat virheellisiä.
Koska diabeteksen patologinen luonne liittyy ROS:iin [13], siitä johtuva alhaisempien tyydyttymättömien ja tyydyttyneiden lipidien välisen suhteen muuttuminen ja kalvon jäykkyyden lisääntyminen [37] on merkki lipidien vapaiden radikaalien C=C-sidosten hajoamisesta aldehydeiksi.

Ihmisillä tehtyjen PUFA-tutkimusten tulisi olla pidempiä kuin ne yleensä ovat.

Tutkimukset, joissa ei pystytä osoittamaan PUFA:n suurkulutuksen haittoja, ovat yleensä vain muutaman viikon mittaisia, mikä on hyvin vähän verrattuna ihmisen elinikään tai ollakseen edes käyttökelpoinen. Koska elimistön antioksidanttikapasiteetin ehtyminen kestää kauan.
”Ihmisen elimistö on varustettu erittäin tehokkailla antioksidatiivisilla puolustusmekanismeilla, joihin kuuluvat muun muassa antioksidatiiviset entsyymit, kuten SOD, katalaasi, glutationiperoksidaasi ja glutationireduktaasi”
”Kun ROS:n (happiradikaalien) tuotanto pitkittyy, endogeeniset (kehon omat) antioksidanttivarastot käyvät riittämättömiksi, mikä johtaa soluvaurioihin.”
Kirjasta ”Oxidative Stress and the Aging Brain: From Theory to Prevention” https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK3869/ https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK3869/