Upgreidattua illanviettoa

Markkinointiseminaaripäivän päätteeksi päädyin tilanteeseen, jossa fanittamani Ben Greenfield kyselee, onko Nutrix-opas luettavissa myös englanniksi 🙂 Syötiin aitoa Kobe-härkää, jota tulee maahan vuosittain vain muutama kilo, ja kilohinta lähellä viittäsataa euroa… Joskus on hauska hifistellä!

Sain tarjota Benille kotimaisen Kuulas-aitosiiderin! Niitä saa aikalailla kaikista Prismoista ja Citymarketeista; Stockmanneista ei enää saa kun siellä vaihtui sisäänostaja. :/ Stockmann profiloituu mukamas laatuun, muttei tarjoa ainoatakaan oikeaa siideriä enää tällä hetkellä, ainoastaan keinotekoisia halpis-valkosokeriliemiä teollisuuslisäaineilla ja päänsärkysulfiiteilla ”maustettuna”. Uusi sisäänostaja ei taida tietää mitä tekee – kun siis tarkoitus on kilpailla nimenomaan laadulla.

Laitonta hyve-mainontaa
Laitonta hyve-mainontaa

Illallispöydässä on myös kaksi parasta eli ”paheellisinta” suklaata, Levy & Goodio; Goodio on raakasuklaa, Levy perinteisempi; molemmat Made in Helsinki, pavusta saakka; molemmissa puolensa. Itse vedin kesällä niin merkittävät raakasuklaa-överit, että vyöhyketerapeutin mukaan munuainen otti osumaa, mikä näkyi finneinä naamassa, jollaisia ei ollut merkittävissä määrin näkynyt ehkä yli vuosikymmeneen. Too much of a good thing…

Ben Greenfieldin minulle alunperin esitteli Teemu Arina, joka tätä kirjoittaessani järjestää Biohacking Summittia Suomessa, kutsuen maailman johtavat ’hakkerit tänne puhumaan ja leikkimään.

Ben puhuu paljon CBD-öljystä, joka alkaa olla Jenkkilässä yhä laillisempaa. Itsellänikin sattui olemaan mukana erittäin CBD-pitoista hamppumehua, jota juissattiin ihan laillisesta Finola-hampusta joitakin päiviä sitten. Se oli niin tujakkaa, kuin vehnänorasta joisi mutta vielä vahvempaa… ei mennyt ihan puolta litraa kerralla 🙂 Ei kauaa tarvi googlailla, kun löytyy aika vahva yhteys hampulla, ja siis etenkin CBD:lla ja muilla ihanilla kannabinoidien kirjoilla ja MS-taudista tai muistakin neuro-haasteista parantumisella. Polttamiseen en juurikaan syty, mutta mehustaminen ja toisaalta ”rasva-uuttaminen” eli hamppupitoisen raakasuklaan tekeminen toimii sitäkin smoothimmin. Anna minkä tahansa hamppukasvin minkä tahansa vihreiden osien liota jopa vuorokausi kookosöljypurkissa lämpimässä vesihauteessa (tai miten vaan, kunhan kookos säilyy sulana eli yli 24-asteisena mutta suunnilleen alle 40-asteisena ettei mitään arvokasta ala tuhoutumaan). Siivilöi tai poimi lopuksi varret tai muut hamppu-osat kookoksesta ainakin suunnilleen pois, ja kaada super ihana vihreä kookosöljy kulhoon, huippua kotimaista hunajaa sekaan vaikkapa puolet kookoksen määrästä, ja sinne vaan kaikki superfoodit, yrtit tai ravinteet joiden biosaatavuuden haluat maksimoida, ts. joista haluat saada rahallesi maksimaalisen vastineen, liottamalla niiden vaikuttavat ainesosat jo valmiiksi rasvaan ja nesteeseen (hunajaan) ja vieläpä hieman esipilkkoutumaan aidon laatuhunajan entsyymien vaikutuksessa. Lopuksi kaada vaikka sydänmuotteihin, ja tee vaikka pakkanen täyteen tätä superherkkua vaikka kuukausiksi, Sormusten Herran Lembas-leipää, joka toimii aina ja joka tilanteessa – kunhan et laita kovin paljoa raakasuklaata, vaan mieluummin lähinnä kaakaovoita, ja sitten kaikkia muita supereita, joilla ei ole niin stimuloivaa vaikutusta.

 

 

Tapasin saksalaisen taiteilijan, filosofin ja bisneskonsultin, joka on täällä myymässä uudenlaisia Blendereitä, jotka ”muuttivat hänen elämän”. Firma on vasta reilut pari vuotta vanha, ja sen perusti tyyppi, jolla oli ollut aika paha MS-tauti, eikä saanut mitään apua länsimaiselta lääketieteeltä. Tapasi metsässä asuvan shamaanin, joka opetti hänelle terveyden perusteet, ja hän parani täysin, ja elää nykyään todella luomusti ja tuoreushenkisesti. Häntä häiritsi blendereiden rumuus ja 80-luvun tasolle jumahtanut design, eikä hän löytänyt markkinoilta yhtään hyvännäköistä blenderiä, joten päätti aiempaa työkokemustaan hyödyntäen lopulta luoda sellaisen. Koitti ensin tarjota isoille blenderifirmoille parempaa user experiencea, mutta lopulta joutui toteuttamaan sen itse 🙂

Bianco di Puro

Kuvassanäkyvä smoothiemies kertoi, että hän ennen pärjäsi ’hyvin’ mainostoimisto-alalla, mutta kyllästyi auttamaan firmoja joilla ei ole mitään sydäntä; kyllästyi ’auttamaan’ pahoja firmoja myymään lisää tuotteita, joilla ei edes yritetä saada mitään hyvää aikaan vaan tietoisesti tai tiedostamatta lähinnä tuhotaan maailmaa ja ihmisten hyvinvointia. Nykyään hän opettaa firmoille parempia tapoja, kokonaisvaltaista kukoistusta, kulttuuria ja rituaaleja koko henkilökunnan hyvinvointiin – mutta vain niille firmoille jotka haluvat parantaa ihmisen hyvinvointia, transformoida maailmaa positiiviseen suuntaan, luoda jotain todella kaunista ja arvokasta. Hänen ykkös-arvonsa on kauneus (ja siihen liittyvä funktionaalisuus), ja juteltiin siitä, miten kauneus on sama kuin terveys tai hyvinvointi tai funktionaalisuus, rakkauskin – eikä todellakaan jotain mitä maalataan pinnalle muovimaalilla. Huomenna testailen innolla blendereitä! Kaveri etsii jälleenmyyjiä ja mielellään myös maahantuojaa; sanoin ettei se logistiikkapuoli ole meikä-ankan heiniä, mutta hän tapaa konferenssissa taatusti oikeat tyypit, ja omalta osaltani tykkään levittää kyllä sanaa, kunhan vakuutun kyseessä olevan kaikin puolin hyvä juttu. Oli kyllä niin asiallinen ja kokonaisvaltaisesti laatu-fanaattinen tyyppi, että ihmettelisin jos hän olisi tullut tänne asti kauppaamaan jotain keskivertoa.

* * * * * * *

Yksi pieni kohokohta illassa oli, kun transhumanisti Max More totesi ”assertion is not an argument” – viitaten siihen miten joskus nettikeskustelussa saatetaan vain sanoa asioita ilman perusteluita – tai jopa alkeellinen argumentaatiovirhe toisensa perään:

Logiikan kymmenen käskyä

”Olen eri mieltä koska olen erimieltä, lällällää…” Minä olen Bull, ja kaikki muut on shittiä, kuten Tony Halme laulaa Viikingin voimabiisissä.

Ei sellainen minua enää merkittävästi ärsytä, koska en ole edes seurannut väittelyitä koko tällä vuosikymmenellä enää juurikaan – mutta ymmärrän hyvin isoja vaikuttajia jotka panostavat tuhansia tunteja argumenttiensa tasokkuuteen, ja luonnollisesti toivoisivat useampien ottavan ainakin selvää mikä on argumentti, ennen kuin alkaa kertomaan mielipiteitä vailla pohjaa tai edes pohdintaa – tai edes halukkuutta pohtimiseen, edes halukkuutta omien uskomusten tarkastelemiseen:

Ad Hominem

Hienoa hengata seurassa, jossa omakin ajattelu voi ja saa mennä uusiksi, vaikka päivittäin. Sitähän kaikki todellinen oppiminen on: uudistumista, uudeksi tulemista. Opetettavaksi altistumista – ja oikeiden opettajien etsimistä; niiden jotka ovat saaneet aikaan sen mitä haluan saada aikaan; jotka ovat olleet minun asemassani ja onnistuneet nousemaan sinne minne haluan päästä. Lääkärin käsiin en ikinä antaisi elämääni tai ajatteluani, mutta niitä kuuntelen jotka ovat saaneet aikaan niitä tuloksia joita haluan. Myrkyttäjät kannattaa jättää myrkyttämään toisiaan, niin netissä kuin terveydessäkin.

Jos lapsi ei kuuntele minua, ehken ole kuuntelun arvoinen. Jos taas olen käyttänyt elämäni hyvin, ja ehtinyt mestariksi tai ainakin pidemmälle edistyneeksi kaikessa siinä mitä lapsikin haluaa oppia, niin tottakai idolin status on ansaittu ja esikuvan asema selviö.

 

Meidän kulttuurissa meillä on hassuna tapana laittaa luokan eteen ihmisiä, jotka eivät ole mestareita missään olennaisessa kuten toisten inspiroinnissa ja innostamisessa ja oppimisen mahdollistamisessa, vaan lähinnä systeemiin alistumisessa ja sitten myös toisten alistamisessa samojen pakkojen alle. Ei sellainen tuota tänä päivänä enää mitään hyödyllisiä tuloksia; tehtaalla ehkä tai liukuhihnätyössä, muttei sellaista enää läntisellä pallonpuoliskolla juurikaan ole, ja tulevaisuudessa vielä vähemmän. Lapset haluavat oppia – ihmisiltä jotka ovat mestareita tässä Elämässä, tässä Kehossa, joilla on tunnetta ja energiaa, joilla on intohimoa ja joita jaksaa kuunnella. Joiden kaltaiseksi itsekin haluaa kehittyä.

 

Mitä, jos me ei enää kysyttäisikään ”ylemmiltä” mitä ”kuuluu” oppia – vaan kysyttäisiin itseltämme millaiseksi oikeasti haluan kasvaa? Lapsethan sen jo osaavat, joten lasten kanssa leikkiminen on meille aikuisille parasta koulua oman sydämen ja sisäisen oppimis-intohimon uudelleenlöytämiseen – juuri sen, jonka koulusysteemi ja autoritäärinen pakkokasvatus yritti niin heiltä kuin meiltäkin kaikin keinoin tuhota pois, jotta meistä kaikista tulisi tottelevaisia tehdastyöntekijöitä.

Haluan tässä blogissa tuoda esille paikkoja ja tilanteita, joissa aikuiset käyttäytyvät ihan lapsellisesti – mutta ovat vieneet leikkejä eri levelille, kehittäneet todellisia taitoja ja innostuksiaan paljon lapsia pidemmälle, ikä-etumatkansa ansiosta. Jotka eivät olekaan lopullisesti kuiduttaneet itseään kronos-ajassa systeemin rattaina, vaan valinneet mukaansatempaavaa kairos-laiffia jossa oma tahto toteutetaan ja maailma muokataan omiin tarpeisiin. Jotka eivät ole saaneet menestystä, vaan oppineet luomaan sitä ja olemaan iloksi ympäistölleen, aina vaan yhä paremmin. Haluan kertoa sellaisista oppimispaikoista, joihin minä inspiroituisin 5-vuotiaana tai missä tahansa iässä, ja joissa pyörii ihmisiä joilta kuka tahansa intohimoinen itsensäkehittäjä – eli esim. joka ikinen alle pulpettikouluikäinen – todellakin haluaa omaksua jokaisen nyanssin ja hienovaraisen tyylipisteen.

Lasten kanssa on helppoa ”tulla toimeen”, kun ei yritäkään tehdä niistä kronos-ajassa eläviä ’kunnon kansalaisia’, vaan olen vähintään yhtä liekeissä omastakin kehittymisestäni, jolloin voidaan toimia mentoreina toisillemme siinä mitä kumpikin jo ihan itse todella haluaa, eli oppia lisää kaikkea olennaista kuten kehon käyttöä ja riemun tuottamista. Harvoin näkee kenenkään oppivan hyödyllisiksi näkemiään taitoja niin nopeasti, tai eläytyvän positiivisiin ja sisältäkumpuavan innostuksen sävyttämiin malleihin yhtä immersioituneesti kuin ne joita pulpetissaistuminen ei ole vielä ehtinyt passivoimaan. Siksi saatan blogata jatkossa hieman vähemmän, viettäessäni liekitys-aikaa oman kaveripiirin innokkaimpien, eli vähiten vuosia alistus-yhteiskunnassa viettäneiden personal development -kokopäiväharrastajien kanssa seikkaillen. Kids got that confidence to make it happen! And so can we – kun aletaan kohtelemaan toisiemme juuri päinvastoin kuin tähän asti ollut yleisenä tapana. Jatka blogin lukemista, niin kerron miten, samalla kun itsekin sitä opettelen. On haastavaa toimia melkein kaikkia normeja vastaan, mutta sairaassa yhteiskunnassa juuri se on suorastaan elintärkeää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *