Elli (nimi muutettu) pyysi apua ruuansulatukseen – jossa mikään tai kukaan ei ole osannut auttaa, ja ”kaikkea on kokeiltu” – ja ”mikään ei tunnu sulavan kunnolla”, ja aina tuntuu pahalle ruuan jälkeen. Tahdon tarttua haasteeseen, ja samalla saan syventyä aiheeseen.
Paraneminen on aina osittain hakuammuntaa: tarkimmatkin teoriat ravinnon ja kehon toiminnasta ovat vielä varsin karkeita arvauksia. Paraskaan metodi ei voi ”luvata paranemista”, mutta moni hyvä juttu saattaa viedä vointia parempaan suuntaan. Olennaista on löytää yksi kiva keino, joka vie oloa jo selkeästi ylöspäin – ja sitten seuraava – kunnes lopulta kondis on parempi kuin perusterveillä. Usein minulta kysyttiin ”oletko todella parantunut ms-taudista?”, ja vastasin ”en tiedä, kun en ole käynyt kokeissa, mutta koordinaatio, tasapaino ja yleiskunto on jo parempi kuin parhaina urheilu-aikoina.” Paraneminen tarkoittaa kehon ja elämän kukoistusta, ei diagnooseihin jumahtamista.
Suomalaisilla on erityisen runsaasti vatsavaivoja – joista varmasti osa johtuu stressistä, sisäilmasta, d-vitamiinin vajauksista, heikosta ravinnosta, antibiooteista, kemikaaleista… mutta hankalia vatsoja tulee vastaan terveystietoisemmissakin piireissä. Myös hyvinvointipiireistä miltei puuttuu ainakin muutama tärkeä oivallus, joita haluan tässä juttusarjassa tuoda esille.
Elli lupasi, että saadaan jopa julkistaa hänen henkilöllisyys, jahka homma toimii! Jotta maaliin päästään, ohjeiden tulee toimia – todellisuudessa. Ei riitä, että ne ovat sinänsä hyviä ohjeita, vaan niiden täytyy olla käteviä ja miellyttäviä juuri hänelle. Haetaan siis ne helpoimmat lisäykset ja laadunparannukset, joilla juuri tämän potilaan on kiva lähteä liikkeelle. Hänen tapauksessaan se tarkoittaa mm. että eläinkunnantuotteet ovat enimmäkseen poissa laskuista.
Huikea terveys harvoin tulee edes parhaisiin expertteihin luottamalla – sen enempää kuin viulunsoittotaito käymällä kerran tai pari oikealla asiantuntijalla. Isoin vaikutus, kaikessa kehittymisessä, tulee omasta omistautuneisuudesta, aiheeseen ihastuen. Hankalimmat tilanteet, jotka eivät ole parantuneet yhdellä tai edes kymmenennellä vastaanottokäynnillä, kysyvät kokonaista rakastumisprosessia – samoin kuin tennispelaajana kehittyminen kysyy treenikentällä viihtymistä ja itsestä lähtevää pohdinta-intoilua. Tässä jokaisen omassa kehitysseikkailussa voi yksittäisiä käyntejä enemmän auttaa mukana kulkeva mentori, jolla on jo kokemusta saman matkan kulkemisessa. Olen päätynyt usein kulkemaan sellaista matkaa, ja saanut myös paljon hyvää mentorointia.
Vatsa-seikkailun jokaisessa jaksossa syvennyn yhteen tietolähteeseen, ja poimin sieltä juuri Ellille jotain ihanaa, ja myös sinulle jakoon jotain valaisevaa!
DR. AXE – EAT DIRT
Perus juttuja: tottakai vatsalle on haitaksi kaikki tosi teollinen: kehnot maitotuotteet, heikot viljat, raffinoidut sokerit, keinorasvat, kiinavalmisteiset lisäaineet… ja niitä on hyvä opetella päivittämään parempiin herkkuihin, kuten Supermarket Survivalissakin treenaillaan. Muttei se minunkaan kokemuksessa ihan niin simppeliä ole ollut: onnellinen ja rento vatsa toimii mukavammin, vaikka sitten pitsalla super hauskojen frendien seurassa. Hyvän suolan, monipuolisten makujen ja mm. omega-rasvojen myötä voi vatsahapon tuotanto ja limakalvojen kestävyys lisätä syömisen joustovaraa – verrattuna aikoihin jolloin olen syönyt ehkä hifimmin, mutta myös joiltain osin riisutummin. Nykyään tunnen voivani syödä suunnilleen mitä vaan missä vaan, koska masu alkaa olla terästä, ja toisaalta mitään kovin kehnoa ei tee mielikään.
Dr. Axe puhuu kirjassaan teurasjätteistä valmistettujen perinteisten keittojen tai lienten tärkeydestä – ja ylistää mullan merkitystä, hyvinvoivasta maaperästä, mieluiten mahdollisimman teollisuuskemikaalivapaassa ekosysteemissä. Yksi kiehtovimmista suosituksista on nauttia noin puoli grammaa laadukasta multaa päivässä, esim. lähi-luomu porkkanasta, jonka huuhtelee hanan alla, muttei hankaa liian puhtaaksi. Oma puutarha on toki vielä parempi – tarjoten myös suoraa ihokosketusta maahan ja multaan.
Dr. Axen ohjeissa tykkään, kun mukana on länsimaisen lisäksi itäisempää ymmärrystä erilaisten kehojen tasapainottamisesta, kuten pian tullaan näkemään: se mikä on ihanan raikastavaa ja avaavaa tietylle keholle tiettynä vuodenaikana, voikin olla toisessa tilanteessa liian kylmää, märkää ja makeaa.
Kuinka lähdemme Ellin kanssa liikkeelle?
– Teimme Dr. Axen vatsatestin. Se ei tietenkään ole täydellinen, enkä pidä kaikkia Axen ohjeita täydellisesti Suomen oloihin sovellettuna, tai muutenkaan joka kohdassa parhaina mahdollisina – mutta nekin ovat mahdollisesti hyödyllisiä johtolankoja, matkalla kohti onnistumisia ja kokemuspohjaisenkin intuition tarkentumista. Ellin vatsa meni tässä testissä lähimmäs ”candida gut” -nimistä vaihtoehtoa, vaikkei varsinaista candida-ongelmaa juuri olekaan. Dr. Axen Candida Gut -suosituksista omaankin intuitiooni juuri Ellille sopii ainakin multa, luonto, meressä tai luonnonvesissä uiminen, elävät hapatteet ja muut runsaiden probioottikantojen ja etenkin maaperäisten probioottien lähteet (SBO, soil-based organisms). Selkeästi hänelle tekee hyvää juoda ja syödä enemmän lämmintä. Aamuveden sijaan aamutee toimii paremmin. Lämpimäksi blendattu kasvissosekeitto-tyylinen smoothie voi toimia kylmää pirtelöä paremmin. Kitkerät maut tekevät varmasti hänelle hyvää, ja vahvistavat mahahappojen toimintaa, kuten hyvä suolakin tekee. Kitkeryyttä voisi tulla vaikka lääkinnällisistä sienistä tai kitkeristä vihreistä ja jopa villivihreistä, ehkäpä sen lämpimän rasvaisen suolaisen mausteisen kasvissose-smoothien seassa. Kudoksia vahvistavaa kollageeniakin voisi kokeilla samaan pirtelöön.
Jopa luomu- tai puutarhaomena saattaisi toimia paremmin uunissa lämmitettyinä, kanelilla koristeltuna – tai lämpimän smoohtien seassa – kuin raakana ja kylmänä. Hyväkään hedelmä- tai porkkanamehu ei ehkä ole hänelle paras idea, mutta selleri- ja kaalimehu, etenkin vastapuristettuna, saattaa olla sitäkin osuvampi – ja miksei sinne voisi sitten laittaa sekaan myös sopivasti makeutusta ja laimennusta: hyvää vettä, elinvoimaista hunajaa, luomuporkkanaakin. Valmismehut ovat hankalia, kun niistä puuttuu elintärkeät entsyymit (paitsi painepastöroiduissa vaikuttaisi säilyvän osittain). Mieluummin kääntyisin valmisjuoma-tilanteissa kookosveden puoleen – jota onneksi löytyy jo yhä useammasta marketista, ja jopa huoltoasemilta – ja ihaniin kombuchoihin ja kefiireihin joita saa terveyskaupoista.
– Aamuun lämmin Pukka– tai Yogi-tee, jossa ainakin lakujuurta (licorice root) – ja sekaan raffinoimatonta merisuolaa, sekä sitruunaa tai viinietikkaa. Määrät maun mukaan – eikä suolaa tarvitse säästellä. Nauti siis lämmintä vatsaystävällistä yrttiteetä, ja ripauta kuppiin laadukasta suolaa ja purista sinne myös sitruunaa maun mukaan.
Yogeissa, ja muutenkin pussitee-osastolla, vältän sanaa ”luontainen aromi”, koska se ei ole kovin luontainen. Jos se ”luontainen aromi” on itsessäänkin sertifioitu luomuksi, tai mainitaan sen olevan nimenomaan eteerisestä öljystä, ”essential oil”, silloin se on minullekin jees. Jos siinä lukee vain ”natural flavor” tai ”luontainen aromi” tai ”luonnollinen aromi” ilman sen kummempia tarkennuksia, valitse parempi tuote. Ja tsekkaa, mitä yhdellä oman elämänsä ihmeparantujajalla, LiikeMies Valpiolla, on sanottavana tee-aiheeseen:
– Sellerimehu: sisältää monenlaisia suoloja mahahappotuotannon elvyttämiseen, ja tekee muutenkin ihanuutta ruoansulatukselle ja vatsan voinnille. Myös kaalimehu voi olla mahtava! Kaupasta saatavaa hapankaalimehuakin voisi testata. Kaikessa pointtina on tarjota jotain kivaa kokeiltavaksi, ja fiilistellä tekeekö sitä mieli, tuntuuko hyvälle, tuleeko hyvä olo. Kymmenestä jutusta vaikkapa kolme voi olla sinun juttuja.
Laitettiin heti Dr. Axen ajatuksia testiin, ja kuten saatoin olettaa, Elli tykkäsi kombuchasta, ja muistakin hapatteista, ja jopa monien suussa etovan makuisesta hapankaalimehustakin. Hänen tapauksessa todella kaikkein tärkeintä tuntuu olevan saada valtavasti probiootteja eli hyviä mikro-organismeja mahaan – runsaasti eri kantoja sisältävistä luonnon lähteistä.
Nykyään ymmärretään, että probioottien määrää tärkeämpää on ekosysteemin biodiversiteetti eli mikrobikantojen monimuotoisuus – ihan kuin luontokaan ei oikeasti parane lisäämällä sinne enemmän yhtä ainetta tai yhtä eliölajia, vaan tukemalla olosuhteita jotka mahdollistavat monimuotoisuuden kukoistuksen; kehityksen kohti harmonista kompleksisuutta. Kaikki ruokaan ja terveyteen liittyvä länsimainen palikka-ajattelu, maataloudesta lääkkeisiin ja safkalajikkeiden jalostuksesta probioottituotteisiin, perustuu yksittäisen ”taikaluodin” tai ”tehoaineen” määrän lisäämiseen, ja samalla lajikkeiden tai ainesosien lukumäärän vähentämiseen; laadukkaan ja kauniin kokonaisuuden tuhoamiseen. Ellin kohdalla halutaan tässäkin toimia vastoin normia, eli luoda kestävää ja itsestäänkehittyvää hyvinvointia, joka perustuu runsaaseen diversiteettiin eikä jäykän yksisilmäiseen insinöörimentaliteettiin. Esimerkiksi paljon hehkutetusta ja varsin hintavasta Vivomixxista ei ollut hänelle tuntuvaa iloa. Kehotin tekemään omia villivihanneshapatteita, ja kaupan hapatteista ainakin luomu- tai lähihapankaalit ovat edullisia. Sosiaalisissa tilanteissa kombucha ja kefiiri voivat olla ihania juomia – ja yhä useampi hengailupaikka tarjoaa jo teollisuukaljan rinnalle myös aitoa kombuchaa seurustelujuomaksi. Terveyskaupan vatsatuotteissa kääntäisin katseet Mikroveda Lifen suuntaan.
Toiseksi tärkeintä, heti probioottien jälkeen, tuntuu olevan mahahapon, ”ruoansulatuksen tuli-elementin”, vahvistaminen – ja Elli on tykännytkin myös kaikesta tähän tähtäävästä, kuten suolasta ja sitruunasta lämpimän aamuteen seassa, sekä sellerimehusta. Myös vastapuristettu luomukaalimehu maistui, ainakin multaa sisältävällä luomu-multaporkkanalla sopivasti makeutettuna.
Seuraavaksi kokeilemme mahdollisimman tasokasta omega kolmosta, jos jonkun sellaisen maku miellyttää – niin että voi ottaa reiluakin annosta. Tämän on huomattu auttavan herkkää vatsaa vahvistumaan. Sekä jotain pii-tuotetta, kuten piihappogeeli. Suosittelen juomaan nokkos-teetä – tai käyttämään nokkosta mm. keittojen maustamiseen.
Ystävämme ei kauheasti välitä eläinkunnan safkoista, mutta testasimme myös, mikä fiilis hänelle tuli kalakollageenista – ja se oli varsin jees.
Ellillä on siis ollut vatsa pipinä pitkään – niin että ruoan jälkeen tuntuu pahalle tai kipeälle, eikä sieltä oikein ”mikään tunnu imeytyvän” kunnolla. Lähdetään siis vahvistamaan:
– ”ruoansulatuksen tulta” eli länsimaisella kielellä mahahappoja: suola, yrtit, kitkerät, selleri- ja kaalimehut..
ja
– limakalvojen kuntoa: omega, pii, kollageeni…
ja ennen kaikkea
– mikrobikantojen moninaisuutta: multaporkkanat, luontokosketus koko keholla, ihanat hapanjuomat ja muut pastöroimattomat hapatteet…
Lisää poweria, joustoa ja kestävyyttä koko ruoansulatukselle.
Seuraavissa jaksoissa lähdetään tutustumaan mm. Olli Sovijärven Vatsa kuntoon -valmennukseen! Samalla seurataan Ellin tilanteen edistymistä, ja metsästetään mieluisimpia käytännön keinoja jotka jäävät sankarillemme maukkaimmin ja kätevimmin käyttöön.
Kuuntele tästä audio, jossa kokenut ammattilainen Tanja Soila auttaa meitä ymmärtämään vatsa-asioita paremmin, ja hyvinvointia muutenkin:
Tanjan oma tarjonta löytyy osoitteesta:
NaturSole.net
Kiitos, tämä oli hieno!
Mahtavaa! Lyhensin nyt tekstiä hieman, että se keskittyy itse aiheeseen, ja voin laittaa sen laajempaan jakoon!
Tosi hyvää tekstiä?