Kaikki muutkin ihmistä koskevat ongelmat, ja kuinka ne korjataan yhtä helposti

Arkistokirjoitus.Julkaistu alun perin viidakkomies.com-sivustolla. Tiedot ja linkit voivat olla vanhentuneita. Alkuperäinen tallenne.

Share

Sairautta ja onnettomuutta aiheuttavia toksiineja ei ole ainoastaan ruoassa, vaan kaikessa muussakin.

Onneksi ne on helppo, diagnosoinnin eli havaitsemisen, tunnistamisen ja tunnustamisen jälkeen, kukistaa Lisäämisen, Korvaamisen ja Laadun Parantamisen periaatteilla – luonnollisesti ja hellävaraisesti.

Lisääminen tarkoittaa siis uusien hyvien juttujen löytämistä, niin ettei edes tarvitse väkisinluopua mistään. Mitä enemmän löytyy uutta hyvää, sitä vähemmän jää enää tilaa tai kiinnostusta niille ongelmanaiheuttajille. Mitä enemmän syöt dulse-avocadoja, sitä vähemmän jää enää kiinnostusta pitsaa kohtaan, ja mitä enemmän juot kookosvettä, pakuri-inkivääriteetä ja raikasta tarzanlimua (lähdeveteen Sun Fire salt tai Celtic, sitruuna, ja hunaja), sitä varmemmin unohtuu koko fun light.

Korvaaminen tarkoittaa sitä, kun ihan tarkoituksella etsitään jokin uusi juttu, mistä saa sen saman mitä kroppa ja mieli todellisuudessa hakee siitä ongelman aiheuttajasta – mutta tällä kertaa niin laadukkaassa muodossa, että sivuvaikutuksetkin kääntyy positiivisiksi. Jos kroppa haluaa jätskia, puretaan jätski osiin, jolloin löydetään makeus, rasva ja raikkaus. No, hyvät makeudet saa hunajasta, hyvää rasvaa on mikä tahansa aito rasva (kuten kookos) ja kivaa raikkautta tuo huipputerveelliset pakkasmarjat. Joten yhdistetään nämä kolme, sekoitetaan lusikalla ja nautitaan, vihdoin hyvällä ja jopa loistavalla omallatunnolla. Tätä ei ihan voi jätskiksi sanoa, koska se näyttää aika erilaiselta, mutta siitä saa kaiken sen mitä muuten kaipaisi jädestä, joten se vie jätskin himot kokonaan, kerrasta ja lopullisesti – siitä yksinkertaisesta syystä, että joka ikinen raaka-aine on laadukkaampi ja siten haluttavampi ja kropallekin houkuttelevampi. Samaan tekee Fiesta Mole pikaruoalle ja mulperi-goji-kaakao-inca-mix kemikaalikarkille.

Laadun parantaminen tarkoittaa sitä, että pidetään se sama vanha tapa, eikä edes koiteta korvata sitä millään, tai jättää edes vähemmälle lisäämisen kautta – vaan pidetään se sama juttu, mutta etsitään siitä laadukkaampi versio, tasokkaammat raaka-aineet, tai muuten tehdään kokemuksesta rakentavampi ja iloa tuottavampi. Esimerkkinä voisi pitää vaikkapa jäätelön korvaamista ihan vaan luomujädellä, ja ylipäänsä sitä kun alkaa etsimään omista kestosuosikki-jutuistaan samoja mutta laadukkaampia versioita. Mä olin aikanaan koukussa tenniksen katsomiseen telkkarista. Kerrottuani aikaavievästä ongelmastani kaveri ei käskenytkään lopettaa harrastusta, eikä antanut edes vinkkejä sen vähentämiseen – vaan kehotti ensi kerralla ottamaan kaverin mukaan! Näin vanhasta ongelmallisesta tavasta tulki kerta heitolla sekä vähemmän ongelmallinen, että kehittävämpi, että hauskempi ja kiinnostavampikin.

EI SIIS TARVITSEKAAN LUOPUA YHTÄÄN MISTÄÄN. Ei tarvita minkäänlaista itsekuria, ikinä, mihinkään. Aseet voi korvata aikidolla – jossa ei vastustetakaan sitä energiaa, vaan suunnataan se älykkäästi, kohti korkeampaa laatua. Tai sitten unohdetaan koko juttu ja keskitytään etsimään uutta hyvää, ja nauttimaan entistäkin avoimemmin kaikista todella hyvistä jutuista – jolloin ne kehittyy entisestään ja niiden osuus valtaa yhä reilummin alaa.

Jos keskittyy pitsasta luopumiseen, pitsansyönti kasvaa vain entisestään – koska se mihin keskittyy, vetää automaattisesti puoleensa ja valtaa lisää tilaa. Kun keskittyykin kehittelemään maailman herkullisimpia avocado-mättöjä, unohtuu se pitsa tasan yhtä automaattisesti. Tai sitten voi syödä samaa pitsaa, mutta entsyymikapseleiden (ja hapankaali-lisän) kanssa, ja heittää extra tabascot päälle niin se alkaa sulaakin eikä enää väsytä samalla tavalla. Tai sitten voi duunata laadukkaamman ja maukkaamman pitsan luomummista aineksista ja laatujuustoista. Tai sitten vaan löytää niin paljon uutta huomattavasti mikropitsaa herkullisempaa naposteltavaa laidasta laitaan, jolloin tottuu Aitoihin Voimakkaisiin Makuihin, jolloin joku laimean vehnälätyn haju ei pian herätä enää minkäänlaista mielikuvaa tai ainakaan houkuttelevaa sellaista. Ja edelleen, jos jossain tilanteessa tekee mieli sitä edessä olevaa pitsaa, silloin sitä kuuluu syödä!! Se mielihalumekanismi ei ole mikään henkinen juttu, vaan fyysinen. Maha valmistaa jo kaiken valmiiksi juuri sen mielessäpyörivän jutun sulattamista varten, ja jos siinä vaiheessa vielä kieltäytyy, tulee tehneeksi ihan turhaa väkivaltaa koko kroppaa kohtaan. Luopumisen ja itsekurituksen sijaan voi käyttää paljon älykkäämpiä ja luontevampia muutoskeinoja, jotka kunnioittaa kropan toiveita:

  1. Uusien hyvien juttujen Lisääminen,
  2. strateginen Korvaaminen, ja
  3. yleinen Laatuun panostaminen. Nämä kolme keinoa ratkaisevat jokaisen ongelman luonnollisesti ja automaattisesti, ilman yrittämistä, itsekuria tai edes teoreettista mahdollisuutta minkäänlaiseen ‘epäonnistumiseen’.

Nutrixin kirjoittamisen jälkeen olen itsekin oppinut paljon lisää, mitä kaikkia ongelmia ihmisen elämässä yleensä voi olla, ja kuinka niistä päästään aivan yhtä helposti, nopeasti, automaattisesti ja lopullisesti kuin karkki-riippuvuudesta fiksustirakennetulla Trail Mixilla.

Listaan niitä tähän, ja täydennän listaa sitä mukaa kun mieleen tulee, ja lopuksi organisoin luettavampaan muotoon:

  1. Keltaisten, väsyttävien välkkyvalojen tilalle, tilanteen mukaan: – kynttilät, suolakivilamput, välkynnänpoistavat luonnonspektrilamput (Adlux), sekä uusimpana tulokkaana kaikenlaiset LED-valot

Suosi aina epäsuoraa valaistusta! Kynttilä saa osua suoraan silmäänkin, samoin ihanaa tunnelmaa luova suolakivilamppu, mutta kaikki sitä kirkkaammat valonlähteet on hyvä peittää näkyvistä varjostimilla ja fiksulla sijoittelulla. On varsin ankeaa saapua tilaan, jossa kirkas lamppu paistaa suoraan silmään… Kuten jokainen valaistusopas sanoo, “avoid glare”, eli pidä huoli, ettei yhdessäkään tyypillisessä hengailukohdassa synny suoraa näköyhteyttä yhteenkään kynttilää kirkkaampaan valolähteeseen (paitsi aurinko saa toki paistaa sitäkin vapaammin myös sisätiloihin!)

  1. Korvaa väsyttävä, mauton ja hiussuonet kalkkeuttava hanavesi aidolla, tuoreella, elävällä ja energisoivalla lähdevedellä. Itse käyn lähteellä parikin kertaa viikossa, vähintään kerran, ja aina on niin hauskaa ja niin älyttömän huikeaa seuraa, ettei haittaisi vaikka menisi koko päiväkin reissulla. Kerran meni viiteen asti aamulla! Ja silti mulla on aikaa tehdä kaikkia näitä isoja ja vaikuttavia juttuja elämässäni – tai siis, juurikin sen takia. Minulle aito vesi ja sen tuoma Energia on tärkeämpää kuin ehtiä tsekkaamaan joka ikinen teeveesarja. Tässäkin se laadukkaampi, kiinnostavampi ja houkuttelevampi ajankäyttö on automaattisesti korvannut tylsemmät vaihtoehdot.

Myös sisäilman laatuun kannattaa panostaa – eli kesällä, ja mahdollisimman pitkälle myös syksyyn ja kevääseen, ikkunat auki. Mitä enemmän sisällä tuulee, sen parempi. Liikkuva ilma on terveellistä, elävää ja elävöittävää; paikallaan ilma taas välhähtyy. Vesikin tykkää virrata, ja alkaa kasvaa levää jos virtaus lakkaa. Sama koskee ilmaa – liikkuva ilma puhdistaa itse itsensä. Siksi kattotuuletin voi olla loistohankinta talvea ajatellen. Muuta kivaa mitä ilmanlaadun optimoimiseksi voi tehdä: Ionisaattori-puhdistaja, kauniit huonekasvit, ja tietenkin runsas ulkoilu. Voisin ottaa bussin, mutta taidan lähteä tästä kävelemään kohti keskustaa, koska se on kivaa, siinä näkee ja kokee kaikenlaista, ja kaikki syntyvät ideat voi kirjata talteen, joiden kanssa on sitten kiva taas palata sorvin ääreen kun energiat nousee taas sille tasolle että tekee mieli taas investoida energiaa hyviin kohteisiin.

  1. Etsi marketin rinnalle parempia ja edullisempia keinoja hankkia ruokasi. Suomessa markettien katteet ovat maailman isoimmat – eikä se raha mene mihinkään hyvään tarkoitukseen. Vähennä ilkeiden ja pahojen markettien tukemista, ja vie yhä isompi osa rahoistasi suoraan tuottajalle. Ainoaa todellista lähiruokaa on se, minkä käyt hauskojen kavereidesi kanssa suoraan tilalta jossa se tuotetaan. Ja edelleen, joo, marketista saa ruokansa nopeammin, mutta miksi ihmeessä? Jotta ehtisi kotiin ennen salkkareiden tai kotikadun alkamista? Minun elämän ja viikon ylivoimaisia kohokohtia ovat ne, kun ajellaan maailman parhaiden foodi-diilien (ja ilmaisen lähdeveden) perässä ja kuunnellaan parasta musaa ever, eli Princeä. Viime reissulla saatiin Majvikin tilalta peräti biodynaamista, eli luomuakin luomumpaa kesäkurpitsaa hintaan 1,7 euroa kilo. Seuraavana päivänä Stockan Herkussa sama mutta “vain” luomuna maksoi yli 4 euroa kilo – eikä tietenkään voi olla läheskään yhtä tuoretta.

  2. Korvaa kiukkutreeni kropasta nauttimisella. Liikunnan koko pointti on tuottaa ihania endorfiineja – ei monotonisen pakkolenkin aiheuttamaa darraa. Liikunnan pointti on nostaa sun olotilaa ja hyvinvointia, eikä laskea sitä. “Liikuntaa” voi olla se, että teen 16 tuntisen työpäivän koneella – mutta samalla vääntelen ja kääntelen kroppaani niin että sisäelimetkin saa hierontaa! Ja yleensäkin käytän kroppaa tavoilla, jotka tuottavat mielihyvää. Seuraan siis tässäkin omaa sisäistä mielihalua, kuten ruoassakin, ja annan sen ohjata käyttämään kroppaani ‘oikein’.

Kovaakin saatan joskus treenata, mutten väkisinpakottamalla, vaan Inspiroitumalla! Ollaan vaikka salaattiostoksilla hyvällä porukalla, ja porukan naiset näyttää niin hyvältä, että testot nousee kattoon ja on ihan pakko ottaa melkein kaikki kantamukset käsiin ja alkaa nostelemaan niitä kun johonkin se energia tarvii purkaa. Kerran tai pari viikossa mulle tulee tilanne, jossa sekä safkat että seura tai muu inspiraatio sattuu niin kohdalle, ettei pysy enää nahoissaan. Sillon saatan poistua hetkeksi seurasta, heittää paidat pois ja juosta niin kovaa kuin kropasta lähtee, ja heittää pystypunnerruksia lähintä seinää vasten tms. Myös lähdevesitonkkien kantaminen on tosi siistiä ja inspiroivaa, varsinkin jos asiakkaina on korkean statuksen äijiä ja kauniita naisia. Ei tarvi erikseen “muistaa” treenata. Elämä kantaa, ja antaa kaiken parhautensa ilman hintaa.

Muista myös tanssi! Monet duunitkin voi tehdä kirjaimellisesti laulaen, ja ennen kaikkea tanssien, tunnelmaan sopivan lempparimusan tahtiin.

  1. Panosta laatuun ihmisissä. Ota tavaksi tunnustella ja oppia alati lisää siitä, mitä itseasiassa arvostat ihmisissä – mistä sä tykkäät ja nautit. Sitä saa mitä arvostaa – sitä isommin ja nopeammin, mitä selkeämmin ja avoimemmin ja tietoisemmin ja todellisemmin arvostusta kultivoi ja myöskin osoittaa. Arvostan esim. kauniita naisia, joten en ujostele sanoa sitä niille. (tai no, joskus kyllä ujostelen mutta onneksi tunteet voi ilmaista muillakin keinoin, kuten laulamalla). Arvostan myös miehiä, joiden bisnesosaaminen ja -ymmärrys on korkealla, joten saan helposti varastettua myös niiden todella kallista aikaa – ihan vaan arvostamalla. Sun preferenssit voi olla ihan eri, who knows, mutta on tärkeää että alat tunnustelemaan ja tunnistamaan mitä ne ovat. Näin sä opit koko ajan lisää itsestäsi, oppimalla tuntemaan mistä sä tarkalleen ottaen oikeastaan tykkäät ja nautit, ja mikä taas ei herätä sussa kiinnostusta vaikka se muiden mielestä oliskin jotain tosicoolia.

  2. Ujous, kuinka siitä pääsee? Ks. edellinen kohta. Mä jos kuka olen ainakin taustaltani ujoin player ever, mutta ei se menoa haittaa. Riittää kun tietää mitä arvostaa, mistä tykkää, ja sitten vaan alkaa (avoimestikin) arvostaa sitä. Mä löydän itseni usein jonkun hiljaisen seurasta, joka kuitenkin saa kymmenen tuntia putkeen kuunnella mun liekitystä ilmaiseksi, ihan vaan koska jollain tasolla huomasin hänen todella arvostavan sitä. Ujoudesta tulee ongelma vain jos respectit puuttuu. Meikästäkin kuoriutuu yllättävän hauska ja sosiaalinen, silloin kun toimin järkevästi eli hengaan niiden kanssa joita ihan oikeasti arvostan tosi paljon, ja jotka yhtä luonnostaan respectaa mua ja ilmiselvästi diggaa mun jutuista. Eilen lauloin yli 2 tuntia ihan täysillä putkeen, huomasin kuulijoillakin olevan kivaa. Joten ei tullut mieleenkään lopettaa – eikä kyllä jännittääkään. Arvostus on se, millä ujoinkin peluri puhkeaa kukkaan ja loistoon. Sellainen seura, missä arvostusta joutuu feikkaamaan, on ajanhukkaa. Jokaisen läsnäolijan kannattaisi olla jossain ihan muualla. Nykyään käytänkin ujouttani indikaattorina. Jos jonkun seura ei energisoi ja vapauta mua, tajuan yleensä vaihtaa seuraa. Tai jos parempaa ei ole heti tarjolla, vietän mieluusti aikani minkä tahansa todellisen kiinnostuksen ja intohimon parissa, jota todella arvostan eli josta todella tykkään ja nautin. Ei sen aina tarvitse olla edes ihminen, joskus se voi olla vaikka kirja tai soitin. Tai kiinnostava dokumenttivideo:

  1. Kuinka parantua terveysongelmista? No lopeta ainakin se lääkärissä ravaaminen!! Ei se oikeasti ole mikään kansalaisvelvollisuus. Terveys on kiva ja jännä seikkailu! Joka päivä voit oppia lisää kuinka sun kroppa toimii. Ja kun kiinnostut kropastasi ja sen super-voinnista, pian saat ympärillesi uudet kaverit jotka myöskään eivät tykkää ulkoistaa elämäänsä “yhteiskunnan hoidettavaksi”. Ihmiset, joita kiinnostaa oman kehon hyvinvointi, ovat yleensä muutenkin aika huikean paljon aktiivisempaa ja aikaansaavempaa sakkia. Kaverit, joita innostaa tuottaa itselleen ja toisilleen ihania mutta kestäviä ja jopa kestävästi nouseviä huippufiiliksiä ja -olotiloja, ovat aika paljon hauskempaa seuraa kuin ne joita kiinnostaa syödä mikropitsaa teeveesarjan äärellä.

  2. Kuinka toteuttaa mikä tahansa unelma? Alkamalla arvostaa sitä. Aikanaan oli täysin epärealistista mulle syödä edes luomua, saati sitten maailman parasta ruokaa. Kirjoitin kuitenkin ylös “I eat the best food ever”, ja meni vuosi-pari, niin täysin epärealistisen mahdottomasta unelmasta tuli totta, ihan itsestään ja täysin luontaisesti. Samoin on käynyt kaiken muunkin kohdalla, mitä olen alkanut ihan tosissani fiilistelemään ja arvostamaan. Ei niin että kerran vuodessa vähän miettii että “olis kiva jos”, vaan niin että on ihan innoissaan – kuin autofanaatikko joka rakastaa ferrareita niin paljon että siitä tulee lopulta ferrarikauppias ja se saa ajella kaikki päivät maailman harvinaisimmilla ferrareilla, koska ne on sen intohimo ja elämä. Samoin eilen huomasin joustaavani illanviettoa siisteimmissä puitteissa ever – enkä ollut tehnyt yhtään mitään asian eteen, ainakaan omasta mielestäni. Kaikki on tapahtunut ihan luonnostaan seurauksena siitä, että foodien myötä olen alkanut arvostamaan ja fiilistelemään parasta ja hienointa magic luksus laatua yhtä enempi kaikessa muussakin. Tietenkin projektiin kuin projektiin kutsutaan mukaan aina se, joka on aiheesta eniten liekeissä!! Tätä tarkoittaa arvostaminen. Etsi ne jutut, mistä sä tykkäät yhtä paljon – jotka vie sut mennessään. Ja anna viedä. Parilla kaverilla opinnot takkuaa, kun niiden kaikki aika menee levyjen pyörittelyyn, musan kuunteluun ja musa-aiheisten nettiblogien lukemiseen. Mutta haittaako tuo, jos ne jo nyt alkaa tienata yhden illan huvittelukeikasta enemmän kuin kauppatieteellisestä valmistuja osaa edes haaveilla?

Miksei kaikki sitten vaan tunnustele, mitä ne itse oikeasti arvostaa, ja siten saa sitä? Koska sun vanhemmat oli totaalisia idiootteja, kuten myös niiden isovanhemmat jne. Ne, kuten myös koko niiden luoma kulttuuri ja “yhteiskunta” kannustaa tasan tarkkaan kaikkeen muuhun paitsi omien preferenssien tunnistamiseen ja niiden seuraamiseen. Heti kun tajuat tämän, tulee kaikesta ja kaiken saavuttamisesta oikeastaan ihan saakelin helppoa ja naurettavan luonnollista. Ja ajan kanssa aina vaan yhä helpompaa ja luonnollisempaa, koska myös kokemusten ja saavutusten kautta sun tuntoaisti tarkentuu alati entisestäänkin, kun jokainen kokemus antaa sulle uutta feedbackia. Koko ajan opit tuntemaan yhä tarkemmin, mikä tuottaa sulle iloa ja energiaa, ja mikä taas kannattaa jättää vähemmälle (vaikka ne vanhemmat toivoiskin susta lääkäriä..)

Me ollaan maailmanhistorian ensimmäinen sukupolvi, jolle on mahdollista tajuta nämä asiat. Yhdelläkään aiemmalla sukupolvella ei ollut internetiä, eli rajatonta mahdollisuutta levittää parhaat ja omaa onnellisuutta eniten nostavat oivallukset lähes valonnopeudella koko kulttuuriin.

  1. Kuinka päästä telkkarinkatsomisesta? Ei tarvitse luopua tässäkään, vaan riittää kun innostut vastaavasta ruudun katselusta, mutta paremmasta, jolloin se huonompi laatu ja epäkiinnostavampi juttu jää automaattisesti vähemmälle ja lopulta unohtuu kokonaan. Netti on täynnä paljon hauskempia ja kehittävämpiä videoita. Etsi omat suosikit ja laita niiden “kanavat” kirjanmerkkeihin, jolloin aina kun tekee mieli tsekata jotain ja rentoutua ruudun äärellä, pääset tsekkaamaan samantien – mutta vaikutus sun elämään ja kehittymiseen onkin positiivinen eikä enää alentava. Lisäämisen, korvaamisen ja laadun parantamisen metodit johtaa aina siihen, että se mistä ennen nautti huonolla omallatunnolla, onkin entistä nautinnollisempaa, MUTTA samalla tekeekin myös hyvää. Ei siis enää niin, että “hyvät jutut on ikäviä ja vaatii itsekuria, ja sitten välillä sorrutaan syntiin”. Mitä jos tekeekin niistä syntisistä nautinnoista niin laadukkaita, että ne onkin itseasiassa samalla myös hyödyllisiä, kehittäviä ja rakentavia!

  2. Ja sama juttu kaikessa, mitä luet ja kuuntelet. Kiinnitä näissäkin huomio siihen fiilikseen, mikä mistäkin tulee. Ala surutta suosimaan niitä biisejä, audioita, nettisivuja ja kirjoja, joista sulle tulee joka kerta ihan mielettömän hyvä, vahva, vapautunut, iloinen, varma ja onnellinen olotila. HESARIN LUKEMINEN EI OLE KANSALAISVELVOLLISUUS, yhtä vähän kuin laitossairaalan vakioasiakkuus.

  3. Myöskään stressistä ei kannata luopua!! Sen sijaan tässäkin kannattaa vaan korvata huono stressi paremmalla. Huono stressi on se loputon maratoni, jonka päätteeksi ehkä pääsee eläkkeelle. Hyvä stressi, eustressi, taas on sitä sadan metrin viestijuoksua, jossa sä valitset projektin joka todella innostaa sinua juuri nyt, niin että tunnet sen euforiana koko kropassa, jolloin antaudut mielihalun vietäväksi ja laitat aivan liekeissä kaiken peliin.. jolloin saat mahdollisimman pian myöskin vapautettua itsesi koko hommasta. Lyhyitä tavoitteita, ja nopeasti valmistuvia projekteja. Ja vähintään yhtä ihania eläkepäiviä – jo nyt.

Sama juttu se on treenissä. Pitkä mateleva tuulipukulenkkeily tuntuu prikulleen samalta kuin loputon oravanpyörä – eli toivottoman tylsältä. Sellainen syö energiavaroja, kunnes viimeistään nelikymppisenä alkaa kroppa sanomaan sopimustaan irti. Arvaa miten mä teen parhaat duunini? Täysillä, totaalisen rauhassa nautiskellen ja kaiken muun unohtaen, yksi tärkeä, olennainen juttu valmiiksi – ja sitten ihanaakin ihanampi lepo – kunnes energiat on taas niin korkealla, että tekee mieli jälleen investoida sitä ylijäämää johonkin tosi tärkeään ja kehittävään.

Tulet yllättymään miten paljon sinusta löytyy kapasiteettia, kun alat käyttää sitä älykkäästi. Tyhmin mahdollinen keino tuhota oma kapasiteetti (eli terveys), on myydä itsensä orjaksi työhön, josta ei edes välitä.

Mä pääsen joka päivä eläkkeelle – juuri silloin kun haluan. Ja vastaavasti takaisin työuralle sillä minuutilla kun energia alkaa taas vuotaa yli. En käytä energiaa, vaan annan itseni energian käytettäväksi. Ja siksi se vain ja ainoastaan kasvaa, oravanpyöräilijöiden edetessä ainoastaan kohti omaa hautaa.

Kaveri, joka toimii samalla tavalla, ja arvostaa fyysistä instrumenttiaan myöskin parhailla safkoilla mitä maailma tarjoaa, kävi mittauttamassa metabolisen ikänsä. Mittaaja kertoi, kuinka useimmilla nykyälämää viettävillä metabolinen ikä on selvästi kronologista ikää korkeammalla – toisin sanoen, oravanpyöräilijät vanhenee paljon nopeammin kuin niiden kuuluisi biologisesti vanheta. Kaverilta mitattiin samalla rasvaprosentti ja muut kehon koostumukset, ja mittaaja luuli sitä huippu-urheilijaksi ja kyseli mitä lajia se harrastaa ammatikseen. Vastaus: ei mitään. Ainoa urheilu on auton oven aukaiseminen, ja rappuset ensimmäiseen kerrokseen. Kronologiselta iältään kaveri on 30v, ja metabolisessa iässä alin lukema mitä voi saada on 12 vee, koska kyseisen mittarin asteikko päättyy siihen. Kaverin metaboliseksi iäksi mitattiin 12 – mutta vain, koska sen alempaa arvoa taulukosta ei löytynyt. Odotan innolla sitä päivää, kun kolmekymppiset naisetkin alkaa elää yhtä vapautuneesti ja innostuneesti – siitä tulee hauskaa. Mieleltään ja metabolialtaan 12 vuotiaita, 30 v puuman kokemuksella – I’m in.

  1. Entä jos ei ole varaa kaikkeen ihme luksukseen? Laatu korvaa määrää tosi kivalla tavalla. Määrään liittyy aina piileviä kustannuksia ja huomaamatonta päänvaivaa. Laatu tuo mukanaan pelkästään valuen ilman overheadia – eli hyödyn ja ilon ilman ylimääräistä päänvaivaa. Mä ostan nykyään vähän mutta parasta. Ja kun kiinnostuu laadusta itse kullakin elämänalueella, alat saamaan ja löytämään sitä huippulaatuakin yhä edullisemmin. Jos vaihdat kesäkurpitsan luomumpaan, nousee hinta toki ensin – mutta toisaalta myös kulutus laskee, koska luomummasta ja ravinteikkaammasta eli laadukkaammasta tulee täyteen pienemmälläkin määrällä. Lopulta myös hinta romahtaa, viimeistään siinä vaiheessa kun haet kaikkein parasta laatua suoraan tilalta. Mitä intohimoisemmin suhtaudut laatuun, sitä luonnollisemmin syntyy suhteita kaikkiin muihinkin jotka on se rakastamasi huippulaadun kanssa tekemisissä. Esim. mä saan nykyään maailman parasta ruokaa ihan vaan puhelinsoitolla, koska tietenkin mulla on intohimon yhdistämät suhteet about kaikkiin jotka samalla intohimolla toimii eri rooleissa näiden mun mielestä maailman parhaiden asioiden parissa. Tämä kaikki syntyy itsestään, huomaamatta ja täysin luonnollisesti – kun alat kiinnostua hienoista asioista mikropitsan sijaan, ja yleensäkin korkeasta laadusta kaikkinurkattäyttävän roinan sijaan. Ja samalla tietenkin pelastuu myös se maapallo – ihan vaan sivuvaikutuksena.