Innostus-Ilkka

“You could be livin’ the Good Life, if U do it Right (do it right)”

• Snoop Dogg

Kuinka saada koko laiffi puhkeamaan loistoon?

Ajattelin kysellä vastauksia asiantuntijalta itseltään. Ja samalla haluan muutenkin näiden haastatteluiden kautta näyttää, että nykyään on olemassa ihan uudenlaistakin sosiaalisuutta, missä voi kysellä kehittäviä kysymyksiä ja viedä yhdessä itse kunkin elämää ja ymmärrystä suorastaan loistavaan suuntaan. Jos sinusta tuntuu, että minä tiedän vaikkapa ravinnosta, kysy pois! Ei asiantuntijaksi tulla työllä, vaan sillä että antaa itselleen aikaa, tilaa ja vapautta perehtyä asiaan joka itseä kiinnostaa. Jos tiedän paljon jostain, sehän tarkoittaa etten muusta halua puhuakaan! Ei tarvitse pyydellä anteeksi “sori jos kyselen sun työasioista..” Camoon, en kai nyt niin sekaisin ole, että olisin valinnut tehdä työkseni jotain mistä en jaksaisi puhua vaikka aamuun asti!

Yhteiskunta yrittää ohjelmoida meidät toimimaan itseämme vastaan - eli uhraamaan elämä asioille joista ehkä joku muu välittää muttei oma mielenkiinto. Kun kuitenkin jokainen tietää, että todellisin asiantuntemus ja paras osaaminen syntyy vain ja ainoastaan tekemällä niitä asioita, joista puhumista ei malta edes lopettaa vaikka kalenteri näyttää jo seuraavaa tapaamista…

Ja nyt itse keskusteluun, tai siis heti kun Helsingin Innostuja saa nuo vastaukset valmiiksi oman juomansa ääressä:

1. Oliko haastavaa tulla ulos kaapista ja ryhtyä julki-menestyjäksi - kulttuurissa joka ainakin perinteisesti on vihannut rikkaita ja vetänyt luokan priimuksia turpaan?

Hymyillen vastaan tähän ekaan kysymykeen. Aloitetaan vaikka siitä, että koen olevani julki-menestyjä. Kysymys kyllä sai miettimään, että kokevatko ihmiset minun olevan sellainen. Nauroin kysymyksessä tuota kaapista ulostuloa. Nyt kun ajattelen, niin kyllähän mä olen jollakin tavalla tullut kaapista ulos. Ensiksi ystäville, kavereille ja sukulaisille kertomalla mitä minä ihan oikeasti olen mieltä asioista ja mitä minä ihan oikeasti itse haluan. Aluksi se ei todellakaan ollut helppoa. Tai itseasiassa luulin, että se menisi niin helposti, että kerron vaan, mutta kun kerroin omista haaveistani ja unelmista, niin kohtasin ensimmäisenä vastustusta. Se sai miettimään kenelle kerron niistä asioista mitä haluan. Halu toteuttaa omaa elämää johti myös siihen, että löysin ympärille niitä ihmisiä, jotka halusivat kanssa tukea niissä tavoitteissa ja unelmissa mitä itselleni asetin. Itse en ole kyllä saanut koskaan koulussa turpaan sen takia, että pärjäsin koulussa hyvin. Kateellisuus on kuitenkin perisuomalaista ja jonkinlainen rikkaiden “kaukaa katsominen”. Itseni kehittämisen kautta olen ymmärtänyt, että rikkautta on monenlaista, niin myös rikkaita. Kateuden sijaan haluaisin nähdä ihmisten enemmän keskittyvän oman elämänsä toteuttamiseen ja jos joku näkee jollain mitä itse haluaa, niin suosittelen menemään kysymään kyseiseltä henkilöltä, että miten hän on saanut elämässään sen aikaan. Jos nyt kuvitellaan, että olen tullut jostain kaapista ulos, niin siinä on erityisesti auttanut ymmärrys siitä, että jokainen ihminen on erilainen ja jokaisella on lupa olla juuri sellainen kuin hän on. Käytän tuota lupaa niin itseeni kuin muihinkin. Kun kohtaan vastustusta, niin pyrin jakamaan ymmärrystäni sekä tilanteelle että ihmiselle.

2. Kiitos työstä mitä teet! Koetko ikäänkuin antavasi ihmisille luvan tulla ulos kaapista, sen jälkeen kun ensin koulussa ja työpaikoilla on opittu pitämään todelliset intohimot visusti omana tietona?

Kiitos! Juuri tuo on aikalailla sekä Uskalla Innostua -tiimin toiminnan ydin ja myös se mistä itse tykkään puhua ja auttaa ihmisiä eteenpäin. Uskon niin vahvasti, että kun ihminen tekee sitä mitä todella haluaa, niin hän voi hyvin ja elämä maistuu paremmalta. Suomalaisilla on sääntö, että omista unelmista tulisi olla hiljaa ja mihinkään korkealle ei tulisi kurkottaa. Haluan auttaa ihmisiä tajuamaan, että tuo sääntö ei ole kiveen kirjoitettu, vaan se ihmisten itse keksimä ja se on ennen kaikkea mielessä. Jos saan tässä antaa luvan, niin annan nyt luvan jokaiselle suomalaiselle näyttää ulos omat halunsa, tunteensa, intohimonsa ja luvan siihen, että jokainen saa toteuttaa elämäänsä haluamallaan tavalla. Menestys on mun mielestä sitä mitä jokainen itse määrittelee sen olevan. Itselleni menestys on sitä, että saan tehdä elämässäni niitä asioita mitkä itsestäni tuntuvat hyviltä. Olen myös halunnut määritellä itselleni menestyksen sellaisella tavalla, että se saa minut kehittymään ja viemään elämääni eteenpäin, mutta on samalla helposti saavutettavaa päivittäisellä tasolla. Uskon, että olemme tänä päivänä sitä mitä olemme harjoitelleet olemaan. Lapsi on luonnollisessa tilassaan innostunut ja elämää toteuttava. Lapsi elää hetkessä, ei murehdi. Viimeistään siitä asti kun lapsi menee kouluun, hänelle annetaan mallia siitä, että elämä ei olekaan helppoa, virheitä ei saisi tehdä, älä kuvittele itsestäsi liikoja jne. Koulu, työ, ympäristö, kaverit ja yleensäkin kaikki ihmiset ympärillä vaikuttavat jokaiseen ihmiseen. Se millainen kukin on tänä päivänä, riippuu siitä millaisessa ympäristössä on ollut ja mitä siitä on ominut itselleen. Toisilla on elämään parempi kasvualusta kuin toisilla. Sitä missä on kasvanu tai siihen kuuluneita ihmisiä ei kannata kuitenkaan syyttää omasta elämän tilanteesta. Jokaisen on itse otettava vastuu omasta elämästään. Jos tajuat, että elämässäsi ei jokin asia ole hyvin, niin tee asialle jotain. Ympäristö ja ihmiset vaikuttavat aina elämään, joten yksi ratkaisu löytyy siitä, että etsii itselleen oikean sopivan ympäristön. Minusta se, että odottaa aina tunnin päättymistä tai lomaa, kertoo siitä, että on ihan väärässä paikassa. Kun ihminen tekee jotain mistä hän nauttii ja on innoissaan, niin ei tarvitse odottaa sen tekemisen loppumista. Lapsi todellakin menee innostuksen johdatuksella. Koulussa ja muuten ihminen saadaan miettimään enemmän järjellä kuin innostuksella. Laitetaan miettimään mikä on järkevää, ei sitä mihin sydän johdattaisi eniten. Yleensä järkevyyteen liittyy myös raha. Itse uskon, että ihminen tienaa myös eniten tekemällä jotain mitä hän todella tykkää tehdä. Silloin hänestä lähtee eniten irti. Vastauksena koulukysymykseen: Ilkan koulussa annettaisiin oppilaille mahdollisuus oppia heidän haluamallaan tavalla. Rakennettaisiin elämään unelmia ja tavoitteita. Harjoitetaan parempaa itsetuntoa. Ennen kaikkea tehdään asioista mielekkäitä. Uskon myös, että koulu voisi olla huomattavasti lyhyempi kuin yhdeksän vuotta tai ehkä olisi parempi, että sen kestoa ei edes määriteltäisi etukäteen. Tällä hetkellä olen ajatellut, että annan omille tuleville lapsilleni mahdollisuuden itseopiskeluun ja kotikouluun. Kouluun, sellainen kuin se on tänä päivänä, en heitä laittaisi.

3. Kun intohimottoman duunarin tavat on opittu ja vahvistettu tosi syvälle neurologiaan jopa useamman vuosikymmenen toistolla, onko mahdollista tulla uudestaan lapseksi? Sellaiseksi, joka jälleen rakastaa yrittämistä, uusia haasteita ja jyrkkiä oppimiskäyriä, nauraa nolatessaan itsensä ja koittaa heti uudestaan… onko muidenkin kuin skeittareiden mahdollista menestyä myös aikuisena? Mitä keinoja tähän on nykyään tarjolla, vihdoin koko kansalle?

Ihmisestähän lopulta tulee uudestaan mieleltään lapsi kun hänestä tulee tarpeeksi vanha. Sanoin edellisessä vastauksessa, että uskon meidän olevan sitä mitä olemme harjoitelleet olevamme. Samalla tavalla tulemme tulevaisuudessa olemaan sitä mitä harjoittelemme olemaan. Tuolla harjoittelulla tarkoitan käytännön tasolla sitä miten toimii, ajattelee ja tuntee päivittäin. Toisin sanoen on mahdollista tulla uudestaan lapseksi. Kun tekee asioita niin kuin lapsi tekisi, niin se auttaa ajattelemaan kuin lapsi ja suhtautumaan tilanteisiin lapsen tavalla. Uskon myös, että elämää määrittelevät ne kysymykset mitä itseltämme kysymme. Tähän liittyen voi alkaa kysymään itseltään, että miten suhtautuisin tähän lapsen mielellä, tai miten tein tämän lapsena.

4. Kuinka “vakava aikuinen” itse olet “kulissien takana”?

Mulla on omat vakavat hetkeni;) Pyrin ottamaan ilon irti elämästä ja nauttimaan elämästä siellä missä olen. Tykkään kokeilla ja tehdä asioita, joita en ole koskaan ennen tehnyt. Niissä tulee välillä vakaviakin tilanteita vastaan, kun ei tiedän yhtään miten tulisi tehdä tai toimia. Musta elämä on tunnetta ja siihen kuuluu sarja erilaisia niin hyviä kuin huonoja tunteita. Niistä tulee elämän rikkaus. Jostakin syystä osa itseään kehittävistä ihmisistä tai ns. positiivareistakin on alkanut luulemaan, että huonoja hetkiä tai tunteita ei saisi olla. Musta kaikki se mikä susta luonnollisesti tulee ulos, kuuluu elämään. En kuitenkaan usko, että elämää on tarkoitus viettää ikävissä tunteissa. Siksi on hyvä tiedostaa ja oppia itselleen keinoja päästä ikävistä tunteista ja tilanteista hyviin. Elämää ei musta kuulu ottaa vakavasti, vaan nauttia ja elää sitä.

5. Lapsena me luonnostaan rakennetaan puumajaa, ja sitten välillä mennään vaikka rannalle lepäämään yhdessä naureskellen raukeina, tai otetaan vaikka pingispelit välissä. Elämässä on siis luonnostaan jotain, mihin haluaa investoida max effortit, jotain visiota jonka haluaa toteuttaa tosi hienosti - ja sitten on myös sitä hauskaa palautumista ja latautumista. Täysillä on, ja sitten jotain ihan muuta (off). Koetko eläväsi yhtä siistiä tai jopa siistimpää laiffia nyt aikuisena? Ja kerro, kuinka lataudut ja palaudut, ja motivoidut elämästä? Kuinka toimii sosiaalinen elämä /yhteisöllisyys, tuleeko välillä urheiltua kovaakin tai jopa vähän kisailtuakin, ja miten Ilkka yleensäkin leikkii & rentoutuu?

Lapsena olo oli todellakin siistiä. Nyt jälkeenpäin olen tajunnut, että siitä olisi voinut nauttia vieläkin enemmän. No sitä en ole jäänyt murehtimaan, vaan pyrin ottamaan kaiken irti nyt aikuisena. Sama muuten koskee nuoruuttakin, silloinkin olisi voinut nauttia elämästä vieläkin enemmän. Siksi haluankin auttaa sekä lapsia, nuoria että aikuisia toteuttamaan omaa elämäänsä ja nauttimaan siitä maksimaalisella tavalla. Ja joo, ehkä välillä koen, että tämän siistimpää laiffia mulla ei ole koskaan ollutkaan. Lataudun ja palaudun tekemällä sellaisia asioita mitä en ole aikaisemmin tehnyt tai mitkä saavat mut kokemaan elämän juuri sillä hetkellä hyvin voimakkaasti. Esimerkiksi talvella kävin puolen tunnin lennolla. Siis lentämässä itse. Se oli ensimmäinen kerta ja se oli jotain missä oli täysin siinä hetkessä koko ajan ja olin tilassa, jossa elämä oli koko ajan WOW. Vastaavien kokemusten jälkeen on täynnä energiaa ja puhtia ihan mihin vain. Tuon saman kokemuksen saan kyllä ilman rahaakin aikaan eli jossain luonnossa, kumppanin tai hyvien ystävien kanssa. Usein tuollainen hetki tulee kotimatkalla autossa kun katselee pilviä. Elämän, ihmisten, luonnon ja maailman kauneus ja komeus tässä hetkessä lataa mua mitä parhaimmin. Kilpailut saa myös muhun virtaa ja mut kyllä näkee aika ajoittain edelleen triathlon kisoissa lähinnä luomassa hyviä fiiliksiä ja voiton kokemuksia itselleni.

6. Mitä olotilaa suosittelet töiden tekemiseen - äärimmäinen rentous, totaalinen steittiboostaus, vai niiden yhdistelmä? Kuinka päästä siihen tilaan jossa on samaan aikaan äärimmäisen rento ja silti hurjan aktiivinen ja nautinnollinen? Mitä keinoja käytät oman fysiologian optimoimiseen työn eli tuloksen tekemisen hetkellä?

Suosittelen sitä olotilaa mikä sopii tilanteeseen parhaiten. On tärkeätä alkaa kuuntelemaan itseään. Sekä kehoaan, tunteitaan, energiaansa ja mieltä. Kokeile erilaisia asentoja töiden tekemiseen. Fyysisen asennon muuttaminen muuttaa myös tunnetta. Kannattaa kiinnittää huomiota myös hengittämiseen. Hengittäminen vaikuttaa omaan energiaan ja tunteisiin ja ainakin itselläni käy välillä niin, että unohdan hengittää kun olen keskittynyt tekemiseen. Tunteisiin kannattaa tutustua. Siihen missä ne tuntuu kehossa ja alkaa fiilistelemään, että miltä tuntuisi siirtää tunnetta eri paikkaan ja liikutella sitä eri tavalla. Harjoittelen erilaisia tunnetiloja esimerkiksi silloin kun joudun odottamaan. Mitä enemmän niitä harjoittelee, sitä helpompi niihin on mennä silloin kun niihin on tarvetta. Oikeaan tilaan pääsemisessä auttaa sekin, että tekee itselleen mielekästä asiaa.

7. Meneekö edelleen tunti tai puolikas päivässä positiivisuutta kehittäviin kirjoihin/audioihin, vai riittääkö tässä vaiheessa jo pelkkä itsensä kuunteleminen ja ääri-positiivinen työympäristö?

Toi on se perusohje mistä usein puhutaan: Lue/katso vähintään puoli tuntia päivässä itseäsi kehittäviä juttuja. Olen joskus noudattanut tätä säännöllä ja välillä kokeilin nyt sitäkin, että en tee niin. Olen huomannut, että jos on pelkästään omien ajatusten kanssa ja antaa elämän mennä ns. flowssa, toimii kyllä elämästä nauttimiseen ja on yksinkertaisempaa. Jos kuitenkin haluan parempaa ihan missä tahansa asiassa (tunteissa, ihmissuhteissa, toteuttaa itseäni suuremman ennen tekemättömän projektin jne), niin asiaan kuuluvien kirjojen ja videoiden katsominen auttaa merkittävästi eteenpäin. Useissa tapauksissa sanoisin niin, että ilman niitä moni asia ei olisi edes toteutunut tai se olisi ollut paljon haasteellisempaa. Tänä päivänä käytän itselleni sopivan ajan viikottaisella tasolla itseäni kehittäviin materiaaleihin. Uskon, että positiivisuus kasvaa onnistumisista ja niihin taas auttaa oikeat kirjat/audiot. Eli en käytä pelkästään ns. positiivisuusmateriaaleja. Esimerkiksi elämänkerrat on kehittäviä ja inspiroivia. Mulla on kyllä ympärilläni uskomaton joukko ihmisiä, joiden positiivinen vaikutus omaan elämääni on enemmän kuin merkittävä. Itselleni kuitenkin vaikuttavimmin ovat toimineet kaikki ne lukuisat erilaiset seminaarit ja valmennukset, joihin olen osallistunut. Käyn niissä edelleen itse hakemassa ’‘potkua’’, ja päivitystä elämääni, ja ne ovat tietenkin sitä, mitä muillekin suosittelen.

8. Lastenleikit sikseen: Millainen on menestysseminaareja järjestävän toimitusjohtajan tyypillinen työpäivä (vai onko sellaista)? Kuinka monta tuntia tyypillisen arkipäivän aikana, ja minkälaisia hommia? Ei varmaan enää ihan samanlaisia mitä alussa, kun piti ehkä itse tehdä vähän kaikki.. Tämän haluan ihan oikeasti tietää: millainen on työpäivä tuolla menestyksen tasolla - onko se enemmän oman onnellisuuden optimoimista ja oivaltamista, ja asioiden ulkoistamista ja automatisointia, vai… Miten, millä välineillä ja mistä käsin teet työsi tai siis tuloksesi? Onko työ yhä enemmän sellaista, joka on kasvanut osaksi sinua ja olemistasi ja ajatteluasi, niin että firma ja verkosto on ikäänkuin uusi raaja joka mahdollistaa maailmassa leikkimisen aina vaan korkeamilla tasoilla? Onko kalenteri kuinka täynnä?

Tämän vastaamiseen voisikin mennä sitten koko loppu päivä. Koska olen yrityksessä sekä toimitusjohtaja että valmentaja ja kehittäjä, niin aikataulussa riittää välillä sovittamista (se on siis melko täysi!). Otan työni rennosti ja seuraan niitä tuloksia mitä saamme ihmisissä aikaan. Uskon, että mitä enemmän saamme hyvää aikaan, niin sitä enemmän se näkyy myös viivan alla. Ensimmäiset vuodet todellakin tein ja rakensin yritystä melko pitkälti yksin. Nyt kun toiminta on laajentunut, niin pyrin miettimään jatkuvasti kaiken niin, että mietin, miten voisin varmistaa, että joku muukin voi tehdä tämän asian. Kun on useampia työntekijöitä ja kumppaneita, joiden perhe odottaa palkkaa työstään, niin täytyy oikeasti miettiä, että miten on itse mahdollisimman tuottava. Alussa sillä ei ollut niin paljon merkitystä kun elätti toiminnalla vain itsensä. Ja silloinkaan en miettinyt itseni elättämistä, vaan sitä miten saisin hyvää aikaan. En laske yritykseeni tekemiäni tunteja ja joskus se on myös hankala erotella, että mitkä kaikki ovat työtä ja mitkä vapaa-aikaa, kun monet työhön liittyvät ihmiset kuuluvat myös vapaa-aikaani ja samoista asioista saatetaan jutella sekä vapaa- että työajalla. En koe tätä rasitteena, vaan päinvastoin rikkautena, että voin yhdistää työni ja vapaa-aikani niin sujuvasti. Silloin kun en ole kouluttamassa tai valmentamassa, niin olen tällä hetkellä eniten tietokoneen ja puhelimen ääressä. Työ on asioiden suunnittelua, niiden toteuttamista ja koordinoimista. Tavoitteeni on nyt siirtää mahdollisimman paljon tietokonetöitä muille asian osaaville ihmisille ja olla itse enemmän ihmisten parissa valmentamassa ja kouluttamassa. Se on intohimoni, ja koen, että minulla on sillä saralla kaikista eniten annettavaa. Nykyään voin myös tehdä töitä lähes mistä vain, missä löytyy kunnon nettiyhteys. Talvella esimerkiksi ’‘karkasin’’ Thaimaaseen kahdeksi kuukaudeksi. Tein töitä sieltä käsin melkein yhtä paljon, kuin olisin tehnyt kotona. Nyt kesäksi vuokrasin pääkaupunkiseudulta kesämökin, jossa voin tehdä töitä luonnon äärellä esimerkiksi riippumatossa loikoillen. Työni mahdollistaa tosiaan monien omien unelmien toteutumisen työnteon lomassa. Oikea treeni ja terveellinen ruokavalio ovat myös osa jokaista päivääni. Nykyään olen oppinut treenaamaan vähemmän, mutta tehokkaammin. Aito ja energisöivä ruoka on minulle erittäin tärkeää. En enää katso kaupassa, mitä ruoka maksaa, koska olen oppinut, ettei minulla ole varaa syödä epäterveellisesti. Jaksaminen riippuu oikeasti siitä, mitä suuhunsa laittaa.

9. Tykkäätkö tehdä mieluummin yksin, vai ratkaista ongelmia yhdessä ääneen? Riippuuko työtehtävästä?

Tykkään tehdä monia asioita yksin. Esimerkiksi koneella ja puhelimessa keskityn työhöni todella kovalla intensiteetillä ja silloin en kaipaa muiden seuraa. Muiden seurasta tosin ei ole haittaa, mutta omassa työmoodissani en ole kovin seurallinen. Muuten tykkään ratkoa ongelmia ja luoda parempaa tiimissä, jossa on yhtä innostuneita ihmisiä ja jotka pystyvät kaikki tuomaan oman osaamisensa pöytään. Ongelmat minusta pitääkin uskaltaa sanoa ääneen, eikä jäädä ratkomaan niitä yksin. Moni on ongelmiensa kanssa yksin juuri siitä syystä, että ei kehtaa, uskalla tai rohkene kertoa niitä muille. Silloin on vaikea saada apua.

Bonuskysymys: Usein sanotaan, että kun nousee korkeammalle ja kehittyy, haasteetkin vaikeutuu. Itse koen, että mitä paremmaksi kehittyy, sitä helpompi on selvitä elämän vaatimuksista, ja sitä siistimpiä uusia tavoitteita voi itselleen valita ihan vapaaehtoisesti. Koetko itse elämän olevan haastavampaa huipulla, vai ennen kaikkea sitä kiinnostavampaa mitä paremmaksi kehittyy ja mitä hauskempia välineitä ehtii rakentaa käyttöönsä maailmassa leikkimiseen?

Triathlon aikoina arvostin aina eniten sellaisia kisavoittoja, joissa jouduin todella koville. Ne palkitsi parhaiten. Sama oli myös treeneissä. Isommat tavoitteet tuo yleensä aina myös isompia haasteita. Niitä ei tulisi pelätä, vaan kohdata ne ja antaa niiden kasvattaa ja opettaa. Mua ainakin haasteet kiinnostaa ja kiehtoo. Tiedän, että ne vie eteenpäin monella tapaa. Tällä hetkellä mulla on isommat haasteet kuin koskaan ja niitä on enemmän kuin koskaan. Olen ollut useita kertoja taloudellisissa ja tunteellisissa haasteissa. Tilanteissa, joissa en ole tiennyt mitä tehdä. Niissä tilanteissa olen miettinyt, että joku päivä tästäkin on oikeasti selvitty ja painan eteenpäin. Tämän päivän haasteista iso osa on kuitenkin sellaisia, jotka olen kohdannut jo joskus aikaisemmin ja tiedän miten niistä selviää helposti. Monien haastavien tilanteiden kanssa voi nykyään ottaa rennosti ja leikitellen, koska tietää, että niistä ihan taatusti selviää kun uskoo itseensä ja siihen, että ne saa selvitettyä joko yksin tai yhdessä.

Extra bonus: mitä välineitä käytät projektien/hommien organisointiin - varmaan muutakin kuin keltaisia post it -lappuja? Mitä keinoa suosittelet tavoitteiden muistamiseen ja projektien mielessäpitämiseen ja innostavimpien ajatusten pitämiseen silmien edessä?

Käytän todella paljon muistikirjaa ja puhelinta. Nämä kulkee käytännössä mukanani joka paikassa. Niihin voi suunnitella aina uusia ideoita ja toteutuksia tai miettiä miten ratkaista ongelmia. Pyrin hyödyntämään aina ne rikkaat hetket, kun on luova tila, niin kirjoitan ideat silloin heti ylös. Tärkeimmät tavoitteet ja projektit on yleensä niin isoja, että niitä ei voi unohtaa. Oman elämän projekti on myös parisuhde ja sen jatkuva kehittäminen. Mulle puolison näkeminen muistuttaa aina hänen tärkeydestään mun elämässä ja mietin miten voin viedä suhdettamme edelleen eteenpäin paremmaksi, ihan joka päivä. Mukanani kulkee myös tavoitekortti taskussa ja tietokoneella on tekstitiedosto, jonka alussa on aina päätavoitteet, jotta ne tulee luettua mahdollisimman usein. Niin moni ihminen painaa menemään omassa arkisessa elämässään niin, että ei ehdi nähdää metsää puiden takana. Oman elämänsä unelmat kannattaa nostaa esiin ja ottaa ne esiin näkyville joka paikassa kuvin ja sanoin. Tärkeimmät asiat pysyvät mielessä kun niitä ajattelee ja kun niistä puhuu. Kannattaa siis puhua niistä tärkeistä projekteista, unelmista ja tavoitteista! Se auttaa asioita toteutumaan todella nopeasti ja vauhdilla.

Oikeat järjestelmät, laitteet ja niiden yhdistäminen helpottaa työtä ja asioiden tekemistä kovaksi. Itselleni on tärkeää, että tietokone pystyy toimimaan sillä nopeudella millä haluan sen toimivan, samoin puhelin (käytössä Macbook Pro ja iPhone). Koen elämää helpottavana, että pystyn hoitamaan ison osan töistäni puhelimella. En halua murehtia tiedostojen häviämistä, joten varmuuskopioin tiedostot Dropboxiin. Sähköposteissa olen huomannut kätevimmäksi sen, että niitä on vain yksi. Meillä on käytössä gmail. Asioiden organisointiin ja suunnitteluun meillä on töissä whiteboard, joka toimii kaikille kuin isona post it -lappuna. Suunnitelen myös päivän/viikon ohjelman tyhjälle A-neloselle. Asioiden suunnittelu etukäteen ja oikeeseen järjestykseen laittaminen on yksi tärkeimmistä jutuista tehdä ennen kuin aloittaa yhtään mitään. Opettelen siinä jatkuvasti paremmaksi. Kiitos Ollille erityisen hyvistä kysymyksistä! Jokainen kysymys omalla tavallaan auttaa itseänikin jäsentelemään asioita uudella tavalla. Mielelläni kuulen myös mitä oivalluksia tämä on saanut aikaan ihmisten mielessä. Minut voi lisätä FB-kaveriksi ja heittää postia vaikka siellä facebook.com/ilkka.koppelomaki. Kiitos ja huikeaa kesää ja elämää juuri sinulle!