Mikä auttaa stressiin?

Usein mainitaan jooga ja meditaatio, mutta haluan tässä jakaa ne vinkit, joista harvemmin puhutaan, mutta koen vähintään yhtä tärkeäksi.

Idea syntyi äsken puhelimessa. Kerroin omasta rankasta päivästäni, ja kaveri kertoi omastaan. Opastin, kuinka nykyään ratkaisen “stressijumin”, ja sovittiin että nähdään kapasiteettia kohottavan kokkailun merkeissä, kunhan ensin kirjoitan tämän puhtaaksi ettei jää roikkumaan.

Itsestänikin tiedän hyvin, että kun kapasiteetti ylittyy, pitää päästä omaan tilaan ja rauhaan - tai sitten ei seurastani tai toiminnastani ainakaan iloa ole. Sitähän kaikki perheriidatkin ovat, ja muu kehnompi käytös toisia kohtaan - energia loppuu kesken; alkaa ns. “keittää”. Ja niiden seurassa on kiva olla, joiden fiilis riittää. Lepo itsessään on kuitenkin vain vaillinainen ratkaisu: emme edes tiedä vielä, kuinka paljon voisimme nostaa kapasiteettiamme ei pelkästään kestämään uusia ärsykkeitä vaan jopa nauttimaan toinen toistaan kiehtovammista haasteistakin! Kapasiteettia kestää mukana siinä seikkailun tai tuottavuuden momentum-vaikutuksessa, ilman tarvetta liikaan taukoiluun.

Mainitsin kaverille seuraavat. Jos jokin näistä vinkeistä menee yli, hyppää yli ja testaa jotain tutumpaa:

1. Suklaa

• laita sekaan msm ja c-vitamiini. Vanilja on ihan ehdoton, ja sitä(kin) kuuluu laittaa Paljon: eniten tällä hetkellä kuulee kehuttavan Ojio-vaniljaa sekä mahdollisesti vieläkin parempaa Bulletprooffia (tuttu kaikille Dave Aspreyta fanittaville biohakkereille <3 ) Anna vaniljan, kuten mielellään muidenkin ainesosien, liota eli marinoitua pitkään rasvan ja hunajan seassa, jolloin sen(kin) maku todella irtoaa ja herää henkiin.
• jos laitat myös parasta lasipurkissa säilytettyä umf 15+ Manuka-hunajaa, lähtee ihan käsistä
• superitkin ja yrtit tuntuvat suklaassa sulavan vielä paljon smoothietakin paremmin - ja tämä on ehkä se kaikista tärkein avain energian vapauttamisessa aivojen käyttöön. Kuinka saada ruoasta maksimaalisesti energiaa, minimaalisella sulatustyöskentelyllä –> FLOW
• tuorein mahdollinen siitepöly tekee ihan mahdottomia myös - tai jos ei sitä ole, niin sitten ainakin healthforcen Lesitiini emulgaattoriksi ja kermaisuuden tuojaksi. Toco olisi ihan ykkönen, mutta en tiedä saako tällä hetkellä mistään sellaista hyvin säilytettyä ja tiiviisti pakattua, joka ei maistuisi eltaantuneelle ja tekisi väsynyttä olotilaa pilallehapettuneilla rasvoillaan.
• maca ja kaakaovoi on vaan sellanen combo aivoille että huh. Valitse vain parasta kaakaovoita (kuten tällä hetkellä Ojion Arriba Nacional -versio ja ehkä myös Puhdistamo, ehkä myös Big Tree Farms). Macoissa tuntuu olevan hyvä tilanne tällä hetkellä; jopa lähes jo vaikea löytää jotain mikä ei yhtään toimisi. Puhdistamoa ainakin voin suositella. Extra-ideoita hulluimmille biohakkereille:
• shilajittia ja cayenneakin laittaisin ripauksen, miksei myös AFAa (Synergy Company tai E3 Live BrainON!)
• LionsManella lähtee käsistä, kuten myös Winningilla ja Manialla - näin voimakkaat yrttiuutteet voivat olla osalle jopa turhankin voimakkaita, ja itse sytyn vähemmän konsentroituihin, ehkä jollain tavalla luonnollisempiin uutoksiin. Mutta jos haluaa jotain todella päräyttävää, niin Four Sigma tarjoaa, etenkin uusilla tuplauutoksillaan. En syty ajatukseen yhden tai kahden “vaikuttavan ainesosan” konsentroinnista, mutta toisaalta tiedän uuden tuotevastaavan olevan filosofisestikin hyvin samoilla linjoilla, ja keräilevänsä paljon omia yrttejä luonnosta mitä perinteisimmin käsiteltäväksi, ja uusia Instantteja on kehunut jopa yksi entinen Four Sigman arvostelijakin.
• FitnessFirstilta saa tehokkaan phytoplanktonin, joka potkii myös. Puhdistamon phyto oli aika laimennetun oloista tähän verrattuna ainakin viime maistamalla
• Marjatkin sinne mahtuvat; ne vasta aivo- ja energiaruokaa ovat. Kuivattuina, jauheina; miksei joskus kokonaisinakin.

2. Nesteytys ja vihreät

• ilman lähdevodaa en ala. Tai jos on pakko, niin sitten Brita-kannu ja pakurit kattilaan - inkiväärin kanssa tietenkin, ja hyvää suolaa omaan tikkateekuppiin maun mukaan. Tosin pakurikin maistuu paremmalle parhaaseen veteen uutettuna. Pakuri ei ole pakollinen, vaan mm. terveyskauppojen perus Pukka- ja Yogi-teetkin on havaittu erittäin toimiviksi tietotyössä. Pääasia että juominen on niin nautinnollista, että keho ottaa sitä mielellään vastaan toisin kuin perus hanavettä, joka ei edes sammuta janoa vaikka sitä kuinka kittaisi.
• mitkä työtehot ja energiat saakaan, kun vaan juo jotain suolapitoista, ja antaa suolan pitää nälän loitolla - niin että ulos tulee paljon enemmän kiinteää massaa kuin menee suusta sisään. Tämä tekee olosta päivän edetessä vaan yhä kevyemmän, kirkkaamman - ja tauoistakin nauttii kuin olisi taivaassa. Osa fiilistelee myös Bulletproof Coffee -reseptiä. Siinäkin on ideana, ettei työpäivän aikana tarvitse miettä syömistä ollenkaan, kun energia vaan kestää ja fiilis ihan taivaallinen.
• vihermehu laimennettuna lähdevedellä taitaa olla tällä hetkellä oma suosikkini. Saatan heittää sekaan myös msm-jauhetta, ja Ojio Chlorella-jauhetta, ehkä Spirulinaakin (Nutrex- tai Healthforce-jauhe edullisesti iherbista). Ilman mehustinta saatan juoda ionisoitua viherjauhetta hyvän veden ja merisuolan kanssa, tai ionisoitua savea vastaavasti vedellä & suolalla.

Tänään otin lasillisen jotain marja-vihersmoothieta, johon heittelin sekaan perus Pirkka-luomusuklaata kun ei nyt mitään super hifiä sattunut olemaan mukaan tarttuneena, yhden Instant Shiitaken, ja kaadoin sitä mukaan lisää lähdevettä päälle kun lasiin tuli tilaa - kuten myös kotimaisia hampunsiemeniä pureksittavaksi (smoothietkin on paras pureksia - mitä paremmin kaiken pureksii ja oikein imeskelee nautinnot maksimoiden, sitä paremmin se sulaa ja sitä enemmän saat siitä ravinteita ja energiaa), ja taisi mennä jotain hyvää lesitiiniäkin aivojen herättelemiseksi. Hunajaa tietenkin. Ja pakkasmarjoja mitä sattui löytymään; mustaherukoista hieman c-vitamiiniakin päivää piristämään, vaikka toki ruusunmarja olisi ihan omaa luokkaansa. Kalaöljyä ei ollut, mutta kulauttelin sitäkin liberaalimmin ihanaa Udo’s Oilia toisella kädellä. Ihana syödä näin! Jos tulee ajatuskatko, kävelee pari metriä keittiöön lepuuttamaan päätä ja hemmottelemaan makuhermoja rapealla karkkisuklaajuomalla. Isompina taukoina toimii hyppely läheisellä kalliolla barefoottina: jännä testailla, miten pitkiä hyppyjä uskaltaa tehdä kiveltä tai kielekkeeltä toiselle, tai kuinka nopeasti pääsee alhaalta huipulle asti nautinnon boostaamana. Ja ihan liekeissä, hirmuisen nautinnon ohjaamana. Läheinen niittykin houkutteli, ja siihen ruoholle päästyäni lähtee juoksu ihan käsistä, saa oikein väistellä puita ja kallistaa kaarteissa

Tuntuu niin hyvälle, se on vaan täyttä rakkautta - ja bonuksena saa mielen kirkkaaksi myös töiden jatkamiseen. Näitä kikkailuja voi tehdä talveen asti, jopa lumessakin paljain jaloin, kun kroppa on auki energiakanavia myöten, tyhjennettynä ja ihanasti viritettynä. Toki välillä kiva mennä meditoimaan, nauttimaan tai tyhjentymään lämpimään suihkuunkin, josta on kloorit poistettu ainakin osittain.

3. Luomu lohet, etenkin ne parhaat osat. Hifeimmät lihat ja kalat saattavat maksaa paljonkin, mutta saman eläimen ravitsevimmat ja maukkaimmat palat voi saada 10-osahintaan tai joskus jopa 20-kertaisella alennuksella arvoonsa nähden. Niin lihoissa, luissa, kaloissa kuin sisäelimissäkin kannattaa aina valita villiä tai luomua, ja Grass Fed eli laidun- eli niitty/tuoreruokittu on eläinkunnan tuotteissa tärkein taikasana, luomuakin tärkeämpi. Riista on loistavaa, samoin niittyliha kuten lammas, ja esim. karitsan sisäelimet vieläkin parempi - ja ainoastaan hyvinvoivien eläinten luuytimet voivat mennä vielä esim. luomukaritsan maksankin edelle ravitsevuudessa. Kalanpäistä puhumattakaan - mikään ei ainakaan minulle anna yhtä ravittua ja täyteläisen onnellista oloa, paitsi mahdollisesti joku riistaluuliemi. Jos epäilet maksan tai kalan puhtautta, ota samalla laadukasta eli hyvänmakuista Klorellaa, joka on ihan omiaan sitomaan myrkkyjä kuten raskasmetalleja, haittaamatta kuitenkaan hyvien ravinteiden imeytymistä.

• tsekkaa fabosta lisää suosittuja ohjeita ja hyvää keskustelua soppa-asioista
• paras kommentti: “Tuntuu kuin aivot olis palannu ennalleen” ( - eräs tuttu kohtalotoveri/ms-potilas)
• hakusanoilla “Broth” ja “Fish Head Soup” löydät niin paljon dataa kuin ikinä tarvitset itsesi vakuuttamiseen, ettei kyseessä todellakaan ole mikään outo tai uusi asia. Annan vahvan suositukseni. Tuntuu, että tämä oli “se juttu” mikä omasta ravinnostani puuttui kaikki nämä vuodet. Tänäänkin pakko saada jotain… Olen onnellisesti koukussa siihen ravintoon, mitä en koskaan saanut (edes superfoodeista). Kaatonokallinen kattila taitaa olla paras ystäväni nykyään.

Jos ei tasokasta ja ennen kaikkea tuoretta kalaa ole saatavilla, ja osin muutenkin, suosittelen myös parhaita kalaöljyjä tai muita omegoita. Jos Fermented Cod Liver Oil maistuu liian pahalle, Nordic Naturals Wild Alaskan Salmon Oil toimii, ja jos haluaa pitää vegaanimman linjan, Flora-merkkinen DHA-valmiste, varsin herkullinenkin. Oma kehoni tuntuu eniten kaipaavan sitä “täyttä tavaraa”, eli Fermented Cod Liver Oilia tai jopa Royal Oil -sekoitusta, josta saa omegoiden seassa myös A- D- ja jopa K-vitamiinit, kuten kuuluukin. Kuitenkin kaikkein paras fiilis tulee siitä, kun en tarvitse enää edes kalaöljyjä purkista vaan voin saada nekin vaikka koko lisäravinneteollisuus kiellettäisiin. Aina kun jotain hyvää kalaöljyä tai muuta omegaa sattuu kohdalle, otan kulauksen, muttei tarvitse enää huolehtia asiasta kun luomulohenpääkeitto tuntuu käynnistävän aivot vieläkin kokonaisvaltaisemmin.

4. Hapatteet

• edelleen: lisää eloa, lisää energiaa. Ruoka sulaa paremmin, helpommin - ja siitä saa enemmän irti. Rekrytoi hyvät bakteerit hoitamaan energiantuotanto (ja etenkin ruoansulatus), niin saa itse keskittyä olennaisempiin hommiin.
• kattavampi listaus tällä hetkellä suosimistani hapatteista: https://www.facebook.com/olli.posti/posts/10151690621788500?comment_id=27268722&offset=0&total_comments=10

Siitä tiedän voivani hyvin, kun saa kaikki hommat tasokkaasti tehtyä, pystyy johtamaan itseä tietoisesti ilman että sekään tuntuu ylivoimaisen rasittavalle - ja nauttiikin koko ajan; tekeminen tuntuu nautinnolliselle kun energiaa on. Eikä pelkästään tuttu tekeminen jonka jo osaa, vaan myös uusi, jota ei vielä oikein edes osaa. Veteen hyppääminen ja uimaan oppiminen, ajoittainen koheltaminenkin tuntuu taas hauskalle kuin lapsena. Siitä tulee jännällä tavalla huoleton itseluottamus - kun tuntee voivansa tehdä lähes rajatta haastavaakin duunia ja huomaa nauttivansakin siitä - ja lisäksi intoa riittää myös omien tekemisten tarkasteluun ja tarkoituksenmukaiseen kehittämiseen. Ei tunnukaan ylivoimaiselle, vaan jopa nälkä kasvaa syödessä. Tämä ominaisuus tuntuu vielä paljon tärkeämmälle kuin esim. hauislihaksen koko tai muu hieman irrallinen (mahdollisesti jopa menoa hidastava). Niin - ja se kun tuntee pärjäävänsä ihmisten kanssa, nauttii yhteydestä, kohtaamisista, ja odottaa niitä innolla. Tuntee tuovansa hyvää energiaa, olevansa ilahduttava lahja toisille ihan jo yrittämättäkin. Henkilökohtaisesti omaan niin pahoja puoli-autistisia taipumuksia, että usein olen halunnut välttää kontaktitilanteet lähes kokonaan. Mutta silloin tunnen olevani kokonainen ihminen ja tervetullut toistenkin seuraan, kun aivojen kaikki osat ovat hyvin hapettuneena, häiritsevän sammuilun sijaan. Jäätyillessä on ihan kauheaa olla toisten seurassa (tai yleisön edessä!), kun ei pysty olemaan normaalisti vaikka yrittäisi kuinka skarpata; on vaan pihalla, tietää sen, ja tietää että muutkin näkee sen. Silloin kun taas tuntuu että kaikki toimii - piristävän ulkoilun jälkeen, kattavasti ravittuna ja syvästi nesteytettynä, kloorittoman suihkun raikkaana ja kookoksella & omilla suosikkituoksuilla (eteeriset öljyt omatekoisen kookos-sekoituksen seassa) voideltuna ja energiakanavatkin avattuna - oikein odottaa seuraavaa kohtaamista, ja haluaa mennä sinne missä altistuu useimmille, tärkeimmille, jännittävimmille tapaamisille.

Silloin tunnen myös voivani hyvin, kun tehtävälistat ja jopa kalenteritkin mahtuvat päähän, ja muistiin voi luottaa; ja että sinne mahtuu montakin asiaa ilman ähkyjumitusta. Itsensä johtaminen tuntuu lähtevän lentoon siinä vaiheessa, kun ei tarvitse edes paperilta tai älypuhelimen kansiostakaan tarkistaa tehtäviä - eikä ole tarvinnut ehkä kirjata niitä sinne alunperinkään. Sellaisesta kapasiteetista olisin valmis maksamaankin, mutta käytännössä jopa säästän rahaa, ja pääsen samalla jakamaan täyttävää makunautintoa. Kaikkein eniten maksaisin siitä, ettei tekeminen ja elämänhallinta tunnukaan työläälle, vaan nautinnollisen puoleensavetävälle. Se on käytännössä kaikkein paras lääke stressiin. Jopa uusien tilanteiden ratkaiseminen houkuttelee eikä energia lopukaan kesken.

Miksi tai miten päädyin moisiin ratkaisuihin?

Uudessa elämäntilanteessa huomasin tarvitsevani noin kymmentä asiaa voidakseni loistavasti - eikä yksikään niistä sujunut enää hyvin, ja sain pitkään yrittää korjata kaikkea erikseen. Lopulta keksin, miten muutamalla miellyttävällä reseptillä pystyn vaikuttamaan jopa ratkaisevasti niihin kaikkiin:

1. Raha: rahaa saa kun jaksaa tehdä, ja rahasta osin jopa vapautuu, kun saa parhaat safkat edullisimmin - jopa ne mitkä kasvattavat työ-kapasiteettia kaikkein eniten. Tupla-win.

2. Ruokahuolto: Epäselvissä elämän käänteissä jouduin lopulta myöntämään sen: safkailua on yksinkertaistettava. Nyt koen saavani ravinteita kattavammin, helpommin ja kestävämmin - ja ennen kaikkea simppelimmin. Kaikki samoissa “supertuotteissa” jotka eivät ole edes tuotteita, eikä niitä tarvitse ottaa edes mukaan. Tuotteiden osalta olen riippuvainen enää klorellasta, ja myös savea toisinaan hajalan; toivon lisää mehustimia jokapaikkaan tai ainakin huippulaatuista viherjauhetta, mutta toimii se salaattikin välillä, ja vihersmoothiekin. Kuitenkin jo aikamoinen upgreidaus (tai siis downshiftaus) kassillisesta sekavia superfoodeja. Toki tykkään edelleen niistäkin: Ojio, Puhdistamo, NaturaZone… mutta vihdoin elämä toimii ilmankin, jopa pitkiä aikojakin. On hyvä asia tykätä jostain kunhan tietää pärjäävänsä loistavasti omillaankin. Silloin voidaan jo puhua vapaasta nautinnosta <3 Kuinka voida loistavasti jopa lähes ilman teknologiaa, ilman tiettyä suhdetta tai ihmistä, missä vaan, ja jopa yhteiskunnallisissa mullistuksissa. En ole vielä mikään partio-tarzan tai survival-ninja, mutta näen yhä enemmän arvoa kaikenlaisessa teknologiasta, markkinoista ja yhteiskunnan rakenne-riippuvuudesta vapautumisessa. Sitäkin mukavampi niitä on hyödyntää, mitä paremmin tietää pärjäävänsä ilmankin.

3. Vesihuolto: kun kaikki muu on helpottunut ja edullistunutkin, on voinut ihan erilailla uppoutua lähdeharrastukseen, ja viipyä siellä kuunvalossa niin pitkään kuin viihtyy.

4. Terveys yleisesti: vähemmän selviytymisstressiä; enemmän vapautta, fiilistä ja energiaakin ulkoiluun ja kaikkeen kivaan - sekä perus terveyslogistiikan parissa toimimiseen, vaatteiden pesusta aina ikkunoiden aukaisemiseen, ettei jää jumiin huonoihin olosuhteisiin vaan jaksaa ja jopa innostaa kehittää niitä, ja pystyy näkemään mitä voi kehittää parempaan suuntaan, keksii keinot, ja innostaa myydäkin ne mm. kanssaeläjille. Positiivinen kierre, vaikka välillä on tullutkin takapakkia yrittäessäni haukkoa liian isoja harppauksia uusille vapauden tasoille. Kuitenkin nyt on jo helpompi palautua haavereistakin, vaikkapa sen kalakeiton äärellä.

5. Varmuus ja runsaus laadukkaissa hifistely-tukikohdissa tai ainakin yösijoissa: En halua jumahtaa liikaa yhteen kaupunkiin tai arkikuvioon, vaan nähdä ja kokea, ehkä ohimennen vaikuttaakin maailmassa - ja mitä paremmin voin, sitä voimakkaammaksi kasvaa niin seikkailuvietti kuin -kapasiteettikin. Jos aivokapasiteetti alittaa ärsyketason, menen ihan kauheaan stressijumiin, enkä tunne olevani tervetullut minnekään, ja vielä vähemmän olemaan iloksi ja hyödyksi. Sitäkin luonnollisemmin alkaa verkosto laajenemaan ja kutsuja satelemaan, kun pystyy, jaksaa ja ihan luonnostaankin kylvää kultahippuja peräänsä, eli jättää kaikki tilanteet paremmaksi, paikat siistimmäksi ja ihmiset iloisemmaksi kuin paikalle saapuessaan. Sellainen tie voi viedä vaikka miten siisteihin kehitysseikkailuihin - kunhan päänsisäinen prosessori kestää menossa mukana eikä tilttaa heti ensimmäiseen kognitiiviseen tai fyysiseen haasteeseen. Joskus pahimpana ms-aikana oli raskasta ylipäänsä edes katsoa metsää, kun jo pelkästään silmien kautta tuleva ärsykerunsaus / visuaalinen rikkaus ylitti prosessointikapasiteetin. Eli väsähdin, vaikka olisi pitänyt piristyä luonnossa. Nykyään tavoittelen juuri päinvastaista terveyden tilaa, eli että voin huikean ärsyke-rikkaan ja monipuolisen toimintapäivän jälkeen lähteä vielä vaikka uloskin parhaat päällä, ja energia kasvaa vaan kun ei kapasiteetti lopukaan kesken, vaan jopa oikein kaipaa sitä uutta oppimista stimuloivaa rikkautta. Ja samalla syntyy taas lisää suhteita, yhä kiinnostavampaa kysyntää ja mahdollisuuksia. Etäisesti tunnen (tai ainakin seuraan) kavereita, jotka ovat omassa kapasiteetissaan jo paljon pidemmällä, mutta itsekin liikun vuosi vuodelta siihen suuntaan. En aio jäädä ms-taudin uhriksi, vaan löytää ne keinot, millä nelikymppisenäkin juhlin ja hypin voltteja parikymppisten seurassa, koska nautin siitä - ja nautin myös niistä keinoista koska ne ovat niin helppoja, houkuttelevia ja edullisia. Tässä artikkelissa esimakua, mitä tullaan vielä löytämään. En ole enää kiinnostunut kestämättömistä keinoista, vaan ainoastaan sellaisista, jotka haluan pitää päivittäisenä osana unelmaelämääni vähintään vuosikymmeniä - jopa niin että ne pysyvät pitämättäkin, koska niihin jää positiivisesti koukkuun ja niitä on kiva jakaa kavereidenkin kanssa, ne muutenkin rikastavat elämääni ja erottamisen sijaan yhdistävät muihin ja hyvään meininkiin.

Ja lista jatkuu, ja kaikkiin näihinkin olen saanut ikään kuin “ilmaista boostia” muutamalla safka-innovaatiolla. Miksi safka? Koska sitä jokainen joutuu jokatapauksessa tekemään päivittäin, joten sen laatu merkitsee. Mutta toisin kuin hengittäminen, safka on juuri se, joka maksaa eniten, sekä aikaa että rahaa, mikäli sen haluaa tehdä kunnolla. Ja siksi juuri resepteistä ja logistisista oivalluksista löytyvät ylivoimaisesti merkittävimmät koko elämää vapauttavat vipuvarret:

6. Frendit ja hauskat meiningit: jossain vaiheessa olin niin köyhä ja kiireinen, ettei voinut oikein edes kuvitella pitävänsä hauskaa, tai että olisi ollut varaa edes bussilippuun tai muuhun “seikkailujen osallistumismaksuun”. Jos säästän joka päivä kympin tai jopa enemmän safkoissa, tinkimättä mausta ja ravitsevuudesta tippaakaan (vaan jopa päinvastoin), jää kummasti enemmän sekä rahallista vapautta että energiaa kaikenlaiseen kivaan osallistumiseen. Plus, frenditkin viihtyvät paremmin seurassani, kun olen rennompi enkä enää ihan koko aikaa siinä selviytymismoodissa, johon ihminen ihan luonnostaankin menee jos elämä on koko ajan alijäämäistä tai hyvin lähellä konkurssia niin rahallisesti kuin energiallisestikin. Ylijäämäisenä on kiva makoilla vaikka purjeveneen kannella, kun taas hankalammassa tilanteessa tuntuu, että koko ajan pitäisi jotain tehdä, vaikka samalla tietää että “pitäisi” yrittää rentoutuakin… Muutama innovaatio voi vapauttaa niin varoja kuin kapasiteettiakin ratkaisevasti - niin että pääsee vihdoin sekä lepäämään että osallistumaankin hauskanpitoon, ja siitähän se positiivinen kierre vahvistuu entisestään: yhä lisää energiaa, iloa, kavereita, mahdollisuuksia - ja rentoutta joka entisestäänkin vetää puoleensa. Runsas ja rikas yhteys kavereihin on tärkeää eri elämäntilanteissa, jottei vakavoidu, säilyy perspektiivien moninaisuus, ja säilyy niin kusi kuin epävarmuuskin poissa päästä ja fiiliksistä. Suurin syy kaikkiin näihin elämänhallinnallisiin innovaatioihin on säilyttää se vapaus nähdä kavereita, olla yötä toisten luona, kyläillä ja seikkailla yhdessäkin, mikä suurimmalla osalla on jo täysin kadonnut viimeistään kolmekymppisenä, tai taantunut pelkkään funktionaalisuuteen, pakollisuuteen, etiketteihin ja työyhteisön sisälle + ehkä muutamaan harrastukseen. Haluan pitää maailmani yhtä expansiivisen avoimena kuin lapsena, mutta paremmilla viikkorahoilla ja ajokortilla. Enkä todellakaan halua vaihtaa viikkorahoja tylsistymiseen, vaan saada sekä vapauden että energian ja hauskuuden samassa. Ja siinä yhtälössä pieneltä näyttävätkin optimoinnit voivat merkata huikeasti. Kuten myös minimalismin eli laatuajattelun omaksuminen, sen jälkeen kun ei voi enää heittää kamoja randomisti porukoiden vintille, vaan saa itse vastata kaikesta mitä päättää omistaa ja mukanaan kantaa. Jos haluan syödä vapaasti, vaihtelevasti ja koko prosessista nauttien, haluan myös elää niin eikä jumahtaa supistuvan laatikon sisälle.

7. Pääsy luontoon: jossain vaiheessa olin hyvin sidottu paikkaan (mm. yllämainituista, syistä), ja harva paikka tarjoaa kaikkea mahdollista hyvää ihan lähellä - tai sitten se maksaakin ihan liikaa. Nyt kun on varaa liikkuakin, eikä tarvetta koko ajan yrittää tehdä jotain selviytyäkseen tai ylitehostaa ajankäyttöä pelkkää työtehoa silmälläpitäen, alkaa ihan erilailla tulla fiiliksiäkin mennä viettämään täysin epätehokasta aikaa; johonkin vaan fiilistelemään, kun ei mitään tarvi tehdäkään ja kun riittää jo maailman vaatimuksiin. Tässäkin se kympin ero päivän budjetissa voi joskus vaikuttaa ratkaisevasti. Vuodessa se tekee melkein neljä tonnia - ei mistään, jos parempaa voisi saada edullisemminkin. Nyt tuntuu jo, että löydän luontoa mistä vaan, vaikken sattuisikaan olemaan koko ajan siinä kaikkein luonnonläheisimmässä kaupungissa.

Vaatimuslistassani on vielä pari kohtaa lisää, mutta niissäkin vaikutus on hyvin samanlainen: kaikki helpottuu ja kaikkeen saa runsaamman tuen, vapauden ja kapasiteetin, kun saa parempaa edullisemmin ja simppelimmin - niin että siinä missä ennen piti muistaa ottaa mukaan vaatteet yhteen kassiin ja safkat toiseen, riittää nykyään pelkät vaatteet ja ehkä päiväksi tai pariksi jotain kivaa juotavaa. Ehkä suola, ehkä laadukas klorella, vaikka nämäkin alkavat löytyä jo yhä useammilta mestoilta. Yhä useampia juttuja on jo kiva lähteä shoppailemaan paikan päälläkin - ehkä yhdessäkin - jos todella voi kahden euron kilohintaan saada jotain käsittämättömän hyvää.

Kilpapurjehtija-kaveri antoi loistavan vinkin: harjoittele upeaa asumista, huipputerveyttä, tarkoituksenmukaista järjestystä ja kotona olemista omassa kotona. Ja reissuilla yövy mahdollisimman monien eri kavereiden luona: näin opit kotiutumaan mihin vaan jopa puolessa tunnissa. Ja samalla saat uusia oivalluksia myös oman kodin järjestämiseen. Ennen en osannut mitenkään nähdä, miten minulla olisi voinut olla varaa näin rikkaaseen elämään. Sekä talous että terveys vaati aikamoista rajoittamista. Nyt tuntuu kuin olisin vapauden kynnyksellä - ja sen tunteen takia halusin jakaa ratkaisevimmat innovaatiot myös sinulle. Jotenkin saan aina isoimmat kiksit siitä, kun lopulta onnistun ratkaisemaan jotain ihan mahdotonta, joka minun on kuitenkin pakko ratkaista koska en halua jäädä siihen ms-tautiin tai muuhun kuolettavaan jumiin - ja sitten lopulta pääsen kertomaan muille ne palat mistä voisi olla heillekin vastaavaa iloa.