Growing The Best Food Ever!

Olen kirjoitellut vuosien varrella joitakin nopeastikyhättyjä kasvatusohjeita. Löysin Thebestdayever-foorumilta loistopostauksen, josta sain loputkin ideat. Moni kaveri on ostamassa saaria ja maatiloja ja alkamassa kasvattaa parasta ruokaa ever, joten pistän omat löydökset jakoon kaikille. Let’s keep learning more and dreaming even bigger!

1. Vesi

– kasvit tykkää lähdevedestä, minkä huomaa siitä miten ne kasvaa lähteen lähellä, ja muutenkin virtaavan, liplattavan veden äärellä. Heitä sekaan vielä 10-osa tai 20-osa itämeren murtovettä, niin kasvi saa kaikki mineraalit. Vielä hifimpi lisä on GroPal, joka on vähän kuin edullisempi versio Sea Plasmasta – eli tiivistettyä merivettä, josta poistettu ylimääräinen natrium (ja sitä myöten myös ylimääräinen kloori haihtunut pois), mistä seuraa täydellinen mineraali-lisä kasveille ja maaperälle, joka ei aiheuta suolaantumis-ongelmaa vaikka käyttäisi ihan laittomia annoksia.
Kun kasvi saa kaikki mineraalit (jotka siis merivedessä ja oikeastaan vain siinä on), se pystyy valmistamaan itselleen aivan tajuttoman vastustuskyvyn. Kaikki torjunta-aine-myrkyt voidaan siis korvata tällä luonnon tiivisteellä (siis oikeiden kasvien, ei ehkä pullavehnän kohdalla..), joka samalla parantaa satoa ja etenkin makua. Makukin tulee mineraaleista. Mitä enemmän hivenaineita kasvi saa käyttöönsä, sitä enemmän entsyymejä ja kaikkia mahdollisia ravinteita se pystyy valmistamaan. Ja arvaa mitä käy ihmiselle, joka syö tällaisia super kasveja. Kyllä, siitä tulee super ihminen. Ja sama koskee niitä eläimiä, jotka pääsee lainduntamaan superruohoilla, laimean teho-heinän sijaan. Ja jos söisin eläimiä, söisin mieluiten juurikin super kasveilla ruokittuja onnellisia, superterveitä elukoita. Joista myös saisin ihan erilailla hivenaineita ja kaikkia mahdollisia ravinteita, ja sitäkin vähemmän niitä ei-toivottavia juttuja.

– Ja tottakai sadevesi on kova juttu, siinä tulee samalla, toisin kuin lähdevedestä, MSM ja vetyperoksidi, eli hapetus. Sadevettä voi kerätä, ainakin katolta isoihin saaveihin, myöhempiä kasteluhommia varten. Jenkkilässä taitaa nykyään olla sadeveden kerääminenkin jo laitonta, mutta Suomessa onneksi vielä sallittua Tai ihan sama jos babylon kieltäisi sen täälläkin, tulisi hommasta vaan entistäkin jännempää… Yhtäkkiä myös tomaatin kasvatus olisi coolia underground-toimintaa, ja laittomista sadevesi-tomaateista saisi extra-hintaa. Ja voisin johtaa vaikka vankilasta maanalaista maanlaajuista sadeveden-jakeluverkostoa.

2. Maa

– Rock Dust: Remineralize.org

– Kuka lähtee hakemaan ja maahantuomaan Islannista tulivuorentuhkaa?

– laitonta koivuntuhkaa!

– kompostointi on kova juttu – maahan pätee kaikki sama mikä suolistoon, eli hyvät bakteerit on kovin juttu ever.
Kätevä kikka, varsinkin aloittelijalle: kaikki (luomu)roskat mitä jää yli raw-foodeilussa, ei muuta kun (lähde)veden kanssa blenderiin, ja siitä suoraan puutarhaan! Tämä on todellista pika-kompostointia! Raw foodisteilla on yleensä ihan avoroskis, koska kuumentamattomat, laatufoodeista tulleet jätteet ei ala haisemaan pahalle. Kun astia alkaa täyttyä, heitä ne blenderin kautta maahan!

Vain mielikuvitus on rajana, mitä kaikkea tosi hifiä voi kasveille antaa. Suomessa on monien mukaan maailman kehittynein hampunkasvatus-osaaminen, joten lähimmiltä hampuuseilta voi kysellä Mozart-efektistä, Sonic Bloomista, siitepölylehtiruokinnasta ja sen sellaisesta.

3. Itse kasvit

– käytä mieluiten alkuperäislajikkeita (Heirloon seeds) – ja jopa rikkaruohoja! Älä suotta kitke pois kaikkein parhaita super-kasveja, kuten nokkonen, voikukka ja siankärsämö.

– Perehtymisen arvoisia juttuja: Permakulttuuri (“aikidoa luonnon kanssa”) ja Edible Forest Gardens (josta Heikki osaa kertoa enemmän – tähän liitty myös Anastasia-kirjasarjan KinsDomain-idea). Ja lähimmällä Biodynaamisella tilalla kannattaa käydä harrastamassa teollisuusvakoilua ja maistelemassa Suomen parasta Ruokaa.

On toki vieläkin härömpiä ideoita, mutta niitä voi jokainen lukea Thebestdayeverista. Suosittelen, muutti ainakin meikäläisen elämän, antaen alle puolessa vuodessa taatusti enemmän ja ennen kaikkea parempaa tietoa kuin tohtorinkoulutus aina vähintään 40 vuotta uusinta tutkimusta perässäraahaavassa lääke”tieteessä”