Fun

Kaverin seinää koristaa neuvosto-ajan propaganda-juliste.

Tänään frendit on opastaneet mulle, kuinka rahaa tienataan. Ei, se ei tule tarjoamalla sitä mikä on järkevää – tai siis, järkevyys ja mun-mielestä-hyvä-juttu ei itsessään vielä riitä. Se saa olla järkevääkin – mutta ennen kaikkea sen tarvitsee olla sitä mitä ihmiset oikeasti haluaa.

Neuvostoliitossa päätettiin tuottaa niin ja niin paljon terästä.

Samalla tavalla mä haluan saada niin ja niin paljon ihmisiä “autettua”. Mutta entä jos ihmiset haluaakin jotain ihan muuta?

Neuvostoliitossa saavutettiin tilasto-tavoitteet, mutta ankeaa siellä silti oli. Sama juttu mun bisneksissä välillä. Puhun paljon vapaudesta, mutta toimin kuin kommunisti.

Mitä ihmiset oikeasti haluaa – mistä ne oikeasti maksaa? Kuten kaverit on tänään mua opastaneet, jengi maksaa kokemuksesta, elämyksestä ja huippupalvelusta – jossa kaikki “turhatkin” yksityiskohdat on huomioitu ja pienetkin pinnat kiillotettu.

Se, mistä ihmiset oikeasti maksaa, ei mahdu komiteamietintöön – eikä sitä voi edes mitata! Ne maksaa subjektiivisesta kokemuksesta, siitä tunteesta.

Tiedän paikkoja, joista saa safkat halvemmalla kuin Maatilatorilta, mutta Maatilatori vetoaa traditioon jota jengi haluaa tukea, ja tarjoaa portin taikamaailmaan, jossa kaikki musiikkia myöten sopii teemaan, eikä mikään riko illuusiota. Sisälläni asuva kommunisti huutaa, ettei moinen ole “tehokasta” tai “järkevää”.. mutta se onkin juuri se sama kaveri, joka tekisi kaikesta lopulta harmaata ja suorakulmaista jos se saisi päättää maailman asioista.

Onneksi asiakas päättää – ja siksi se sun ja mun sisäinen kommunisti ei koskaan pääse sanelemaan miten asiat lopulta tehdään. Asiakkaat ei olekaan rationaalisia, siinä mielessä kuin neuvostoliittolaisen viisivuotissuunnitelman laatija haluaisi niiden olevan. Ne tykkää pitää hauskaa. Ja siksi maailma on jo nyt näin älyttömän hauska mesta, ja muuttuu aina vaan siistimmäksi – sitä mukaa kun asiakkaat, kaverit ja kaikki äänestää jaloillaan ja euroillaan.

Se on paljon enemmän taidetta kuin tiedettä – niin kovasti kuin se mun sisäinen nörtti haluaisikin panostaa pinnan ja paketoinnin sijaan pelkkään substanssiin ja raaka-aineen laadukkuuteen.

Ihmiset maksaa siitä tunteesta. Raaka-aineen laatu on kova juttu, mutta se nousee ihan uudelle tasolle, kun se laitetaan sydänmuotteihin, tehdään siitä valko-tumma-kerrossuklaa, paketoidaan ei pelkästään pakettiin vaan juuri tietyn teeman mukaisesti ja vieläpä niin että kun asiakas/nainen avaa paketin, katse löytää lapun jossa on tekstiä. Ja se tekstikin on tehty samalla ajatuksella. Eikä siinä kaikki – se paperilaatukin on tarkoin valittu – ja fontti ja jokainen kirjainkin on kalligrafioitu samalla ajatuksella*[1]*

TÄTÄ ei voi mitenkään tilastoida eikä mitata. Mutta se on se mistä jengi käytännössä maksaa, mistä ne innostuu, mikä tuottaa ne tunteet ja synnyttää suhteet.

Todellisuus, ja sen kaikkein olennaisimmat osat, tapahtuu ihan kokonaan tilastojen ulkopuolella. Se ei näy missään. Olennaisimmat asiat voi tietää vain sisältäpäin – niitä voi tutkia ainoastaan suoran kokemuksen kautta.

Äskeinen marokkolais-henkinen ateria oli ihan mahtava. Hieman sekaisessa normi-kämpässä tarjottuna olisin kokenut olevani vitosen tai kympin velkaa – lähinnä raaka-aineista. Nyt tunnen olevani vähintään pari-kolmekymppiä pystyssä. Mikä moninkertaisti kokemani arvon ja nautinnon? Hullun siisti kämppä, sekä sisustuksen että siisteyden osalta. Kynttilät. Tasokas seura, arvokas palvelu, laatuvaikutelma. Tapa, jolla viini kaadettiin lasiin. Tapa, jolla kokenut kaveri avasi pullon, ja kuinka se poimittiin tyylikkäästä vitriinistä.

Kyllä – tätä ei opeteta koulussa, eikä edes valtion yrittäjäkurssilla. Mutta totuus on, että aikuisetkin haluaa leikkiä. Aikuisetkin tykkää leikkiä – ja nehän todellisuudessa käyttää lähes kaikki rahansa juurikin leikkimiseen. Eikä ne koskaan myönnä tätä sulle – koska ne ei koskaan myönnä sitä myöskään itselleen. Joten kun tiedostat asian, ja tarjoat niille sosiaalisesti hyväksyttävät eli aikuisillekin sallitut keinot leikkiä sun luomissa taikamaailmoissa, ne maksaa todella mieluusti satasen siitä minkä ne olis “olennaisilta osin” saaneet kilpailijalta kympillä.

Vai onko satasen farkuissa todella satasen edestä lankaa? Farkuissakin on taatusti yli 90% ihan muuta, mittaamatonta – mutta silti kaikkein todellisinta – arvoa. Lämpimänä pysyminen ei enää nykymaailmassa herätä ketään henkiin. Jos se riittäisi, kaikki ostais farkkunsa vitosella. Mitä korkeampia kokemuksia tarjoaa, sitä enemmän tienaa. Eikä pelkästään rahaa. Toinen frendi, joka tarjoaa tytöille huippua raakasuklaata, pro hierontaa, kynttilöitä ja suolakivilamppu-tunnelmaa, on varsin suosittu. Vielä hauskempaa lienee ainoastaan levyn pyörittäjillä ym juhlien dynamoilla ja kaikista isoimman ilottelun alkuunpanijoilla.

Niin se vaan on, että lujimmin kulkee niillä, jotka järkkää parhaat bileet. Eikä bileiden nimi tarvitse olla “bileet” – nimi voi olla vaikka “koulutuspäivä” – pääasia että kaikki tulee sinne korkeissa energioissa ja lähtee ainakin henkisesti vaurastuneina.

[1] voisi jopa sanoa rakkaudella.

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.