*Ihmiset* luo lisäarvon toisilleen

Eihän me muuten keräännyttäisi kaupunkeihin!

Ehkäpä eniten rakastan diagnosoida ja paljastaa asioita, jotka ovat todellisuudessa PÄINVASTOIN kuin valtion, viralliskoulutuksen, vanhempien ja massamedian alistavan-lannistavissa höpö-tarinoissa.

Kun katsoo saippuasarjojen juonittelua, tulee ihan hassu olo. Eikö nuo päähenkilöt tajua, miten hauskaa niillä on keskenään - ja että ilman toisiaan kaikki tuo ihanan addiktiivisen energisoiva draama jäisi kokonaan kokematta?

Tänään on ihan sunnuntai-olo. Sunnuntaisin huomaan, miten paljon lisäarvoa menetän siitä, kun toiset on kotona viettämässä sunnuntaita - eli kuinka huikeasti meikän elintaso nousee ihan vaan sen takia, että toiset on liikkeellä! Ja vieläpä parastaan antaen (toistensa takia, tietenkin!). Kampuksellakin sadat nuoret kirjaimellisesti esiintyy toisilleen joka ikinen arkipäivä!

Näitä juttuja harvoin tulee ajatelleeksi, mutta luovuttuani monesta asiasta ja rakenneltuani koko laiffia tietoisesti uudelleen alkutekijöistä asti, olen huomannut monia asioita mitä ei muuten huomaisi. KAIKKI, mitä toiset tekee, on lisäarvoa meikälle. Jos jonkun käytös ei miellytä, ja jään silti samaan huoneeseen, saan siitä draamasta selvästikin enemmän lisäarvoa kuin -harmia, koska muutenhan olisin jo vaihtanut huonetta.

Mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja; valinnanvaraa ja vapaasti kilpailevia ideoita.

Olen joskus tavannut erakoita, ja yleensä ennen pitkää paljastuu, ettei se “henkisyys” tai “viisaus” ollutkaan ihan sillä tasolla millä haluttiin antaa ymmärtää sen olevan. Ja vastaavasti kaupunkien sykkeessä olen tavannut ylivoimaisesti hauskimmat, cooleimmat, onnellisimmat, sosiaalisimmat, monipuolisimmat, yllättävimmät, ennalta-arvaamattomimmat ja ennen kaikkea sofistikoituneimmat kaverit. Tietenkin me tarvitaan myös luontoa, ja siksi koen, että Joensuun kokoinen kaupunki tarjoaa parhaan sweet spotin; best of both worlds. Mutta siinäpä se onkin - me saadaan kaikki olennainen lisäarvo, oppi ja oivallus elämäämme

1. Yhteydestä toisiin ihmisiin ja
2. yhteydestä Luontoon.

Tämän kun hoksaa ja oivaltaa, alkaakin olla varsin HELPPOA ja Selkeää valita ura, suunta, tavoitteet, asuinpaikat ja hengailu-mestat niin, että niin määrällisesti kuin laadullisestikin maksimoituu se luonto- ja ihmis-yhteyden antoisuus, välittömyys ja monipuolisuus.

Eli siis suomeksi sanottuna: alkaakin tajuta, mikä on oikeasti olennaista. Elämä tapahtuu yhteydessä itseen, luontoon ja ennen kaikkea “toisiin itseihin”. Ihan sama mitä joku babylonsystem tarjoaa, EI KIINNOSTA, jos se yhdistämisen ja lähentämisen sijaan päinvastoin viekin jopa kauemmas kanssa-ihmisistä, luonnosta ja itsestä.

Kun uudelleenrakentaa laiffin ihan perus komponenteista, huomaa että tarvitsee super-ihania suhteita, super-ihanaa luontoa ja myös omaa rauhaa. Ja sitten tietenkin resursseja kuten safkaa, juomista ja yösijaa. Eipä juuri muuta - koska kaikki nuo resurssit ja paljon muutakin on Helppoa ja Hauskaa rakentaa niiden rakentavien, kehittävien ja positiivisesti kasvattavien, ihanasti keskustelevien loisto suhteiden voimalla, välillä myös omassa rauhassa fiilistellen ja ladulla, polkuseikkailulla tai näköala-paikalla itseään kuunnellen.

P.S. Arkipäivän perus safkat:

Kaikki on mahdollista! Varsinkin jaettaessa