Groupie Love

Mitä useammalle esiinnyt päivättäin, sitä sosiaalisempi olet.

Peli kehittää pelaajaa.

Jos haluaa kehittyä tenniksessä, palloseinää paremmin motivoituu kun menee ihan oikeaan seuraan ja jopa turnajaisiin.

Muoti, myynti; neuvotteluun (eikä “velvollisuuksiin”) perustuva vapaaehtoinen vaihdanta (jossa siten siis kaikki voittaa ja jokainen jää tyytyväiseksi eikä kukaan jää marisemaan)…. kaupankäynti; palveluntarjoaminen ennaltasovittuun hintaan… ne on kaikki sosiaalisuuden muotoja & määreitä. Nosta sitä rahamäärää sun muuta virtaa, joka kulkee sun kautta, ihmisiltä ja ihmisille.. ja nosta samalla myös muoti-silmää ja tyyli-tajua.. ♥ Voihan siinä pitää firmojakin välissä, tai mitälie korruptoivia lainsäätäjän mielikuvituksen tuottamia babylonrakenteita sotkea kuvioon mukaan jos ihan pakko.. mutta ihmisten välillä tuo kaikki on ihan parasta ♥

It’s all about looking good – tuottaa positiivista elämystä ja nostetta niille sadoille jotka sut päivän aikana näkee! Tämä on se huikean tärkeä ja kehitystä & motivaatiota boostaava elementti, joka erakoiden elämästä puuttuu! Oli ne kuinka viisaita tahansa (teoreettisella tasolla). Täällä kaupungissa sinut saattaa päivän aikana fyysisesti nähdä yhtä moni, kuin blogin kautta vakoilee sun Netti-avataria…. yhtä monta “pageviewssia” meikän fyysiselle avatarille kuin digi-Olalle (eli “viidakkomiehelle”) – joten todellakin haluan kuosittaa molemmat huippukuntoon! Tällä hetkellä tuunaan innolla vanhojenkin blogausten kieliasua, jotta nettikaupungin asukkaat pääsee bongaamaan coolia settiä ankean sijaan, eli saa meikän nettiolemuksestakin lamaannuttavien fiilisten sijaan hauskat ja omaakin pelitasoa nostattavat. Samaan aikaan offlinessa, eli fyysisessä maailmassa, hankin vaihtokaupalla kuumia vaatteita, koska fyysisessä todellisuudessa se hyvän vaikutuksen tekemisestä koituva huippufiilis & itseluottamusboosti on vielä huomattavasti nettiäkin isompi, ihanampi ja välittömästi vaikuttava.

Yläasteella ihmettelin, miten Vesku ei jännittänyt esiintymistä etukäteen – meikän suunnilleen sairastellessa koko viikon ennen esitelmää… – Simppeliä, sanoi Vesa. “Tiedän näyttäväni hyvälle (siellä edessä), ja äänestäkin (tytöt) tykkää, niin mikä sen mukavampaa kuin päästä luokan eteen puhumaan!”

Kaveri kävi siis salilla, ja piti jotain siistiä paitaa. Nykyään me tuplasti iäkkäämmät yläasteelaiset tehdään samaa, mutta paremmin. Yläasteella on tärkeää olla suosittu, koska sinne on pakko tulla huomenna taas uudestaan (samaan vankila-jengiin, jossa tietenkin joutuu pahisten raiskaamaksi jos naama ei miellytä, kun pakoonkaan ei pääse). Mutta mitä sitten, vaikka voisikin lintsata vapaasti? Suosittuna on kivempaa kuin (koulu)kiusattuna, mutta ihan yhtä lailla suosittuna on myös kivempaa kuin erakkona! Ja joo, kyllä, geekit voi vapaudessa iisimmin hengata toisten samoista asioista kiinnostuneiden kesken, omassa rauhassaan, muttei ne silti mitään siistiä saa aikaan. Ainosataan todella sosiaaliset saa. Epäsuosio ei ole sen kivempaa erakkona kuin vankilassakaan, tai vankila-säännöillä toimivassa koululaitoksessa. Vapaudessakin epäsuosituille jää vain toisten geekkien seura.

Kaikki, mikä oli hauskaa yläasteella, on edelleen kova juttu aikuisten pelikentillä, ja siksi se sosiaalidynamiikka tarvii jokatapauksessa opetella. “Saada olla rauhassa” tuskin on kenenkään ylin tavoite! “Ah, ei ikinä tarvi enää kokea mitään jännää, ja vielä vähemmän toisten ihailevia katseita.. hmmmmm…. ei enää koskaan niitä outoja perhosia vatsassa, ja vielä vähemmän energiaa, kaikkein vähiten motivaatiota tai draivia…” Tuollainen tuskin on kenenkään ultimate goal, mutta moni siihen jää kun ei näe mikä on se kaikkein siistein peli, johon vieläpä jokainen on tervetullut! Kunhan myöntää haluavansa olla suositumpi, ihan siis sosiaalisesti, ja innostuu hankkimaan niitä oikeanlaisia pinssejä, ja hoksaa arvostaa jokaista sen pelin asiantuntijaa, ja keskustella sosiaalisen pelikentän hakkeroinnista yhtä innostuneesti kuin geekit matematiikasta.

2005 aloitin opinnot, ja taas sama juttu – tosin yliopistossa sai sentään olla rauhassa, kun ketään ei siellä pakoteta sentään samaan luokkaan (ja bileetkin voi skipata jos viihtyy paremmin kirjojen parissa)

Sitten, kesällä 2007, pääsin shoppailemaan Stadin ja Maarianhaminan alennusmyynteihin ehkä maan osaavimman tyyligurun kanssa. Alennukset oli ihan loppusuoralla, niin että a. jäljellä sattui olemaan enää juuri niitä kaikkein häröimpiä haja-kokoja, eli juuri meikän mallisia sikamaisen pitkiä ja tajuttoman kapeita. ja b. ne sai puoleen hintaan tai jopa alle!

Joten pistin toista tonnia haisemaan (kyllä!), ja heti kun palasin opintojen pariin, olin samantien suosittu (overnight success!), cool, inessä ja most welcome. Tytötkin alkoi tykkäämään (ekaa kertaa koko ms taudin jälkeen, eli moneen vuoteen) – ja hauskaa oli, big time… eikä mennyt kauaakaan, niin puhuin jo NHL-kiekkoilijoille foodeista, ja muutenkin pääsin mukaan tosi siisteihin kuvioihin, joissa tavallaan olen edelleen – ja kaikki tämä pitkälti sen takia että ostin uudet vaatteet. Jopa Hesarissa oli meikästä samana talvena melkein aukeaman kokoinen kuva, ihan vaan sen takia että toimittajan mielestä meikällä oli niin siistit gearit (ja toimittajan kuolauksen määrä kävi nätisti ilmi myös jutun tekstistä) Fun!

Mitä fiiliksiä sä haluat tuottaa niille parillesadalle tai jopa parilletuhannelle, joiden näkökentässä vierailet tänään?

Meikä haluaa tästä lähin kaunistaa, ilahduttaa ja rikastuttaa jokaisen maailmaa, joissa (ainakin visuaalisesti) vierailen. Sitä on sosiaalisuus. Alkuvuodesta olin menossa tapaamaan yhtä tyttöä, koska puhelimessa tuntui et oli aika deeppi yhteys. Tunsin, että hommassa oli jotain aitoa meininkiä, joten ei tietenkään tarvitse laittautua..? päinvastoin! Laittauduin sitäkin paremmin – en siksi että olisi tarvinnut, vaan arvostuksesta häntä kohtaan, tarjotakseni hänelle vieläkin paremman ja kokonaisvaltaisemman elämyksen, kuin pelkästään partagurun juttujen kuunteleminen.

Saman “integriteetin” huomaan monissa tyyli-kavereissa – ne saa jo ; ei niiden tarttis niin paljoa panostaa… mutta ne panotaa silti, ja sitäkin enemmän. Ei Djokovicinkaan tarttisi treenata niin kovaa, kyllä se ruokarahat sais varmaan jo osallistumismaksuistakin.. but that’s that integrity. Take the game even higher.

Otan selvää, mistä toiset tykkää, ja tarjoan sitä – tuotetaan toisillemme oikein kilpaa vieläkin parempia, vielä entistäkin ilahduttavampia fiiliksiä jotka eleveittaa entisestäänkin… wait, kaikki coolit tyypit jo tekee juurikin niin.

Ennen ajattelin, että geekit voittaa lopulta, koska niitä kiinnostaa oikea vastaus ja totuus, toisten panostaessa pinnalliseen hömppään. Nyt elintaso on noussut jo niin huikeisiin korkeuksiin, ettei matematiikalla enää ole merkitystä, ja senkin oppii tarpeen tullen tuhat-kertaisella teholla kunhan tuntee oikeat tyypit! Meillä on jo tarpeeksi kaikkea, enää me tarvitaan vain entistäkin parempia fiiliksiä, ja niitä nykyään kaikki lahjakkaimmat tuottaa kilpaa toisilleen, tuossa kaikkein ihmeellisimmässä ja monimuotoisimmassa intertekstuaalisessa pelissä, nimeltä muoti, tyyli ja visuaalisuus; musa, esiintyminen, taide ja sosiaalisuus; seikkailu, keskustelu, yhteinen oivaltaminen ja kaikista siisteimpien elämysten jakaminen.

Köyhyydestä pystyy kärsimään ainoastaan ne, jotka työssään ja elämässään edelleen keskittyy asioihin, joilla ei ole enää arvoa (eli kysyntää). Kun keskittyy niihin juttuihin, mitä sekä itsekin, että muutkin, oikeasti tarvii nykypäivänä.. no, saa sekä itselleen tuotettua kivat jutut, antamisen ilot päälle, ja vielä saamisetkin siihen päälle…. mitä ikinä vaurauden /laadukkuuden muotoa missäkin tilanteessa kiinnostaa vielä ottaa vastaan. Esimerkin kautta tämä menee parhaiten perille: Yksi tyyppi ei meinaa saada töitä, vaikka tekee jo tohtorintutkintoa (jossain täysinturhassa yhteiskuntatieteessä). Toinen kaveri saa ei-pelkästään-töitä-ja-rahaa, vaan jopa treffikutsuja (tyyppi on hieroja!). Kolmas saa sekä rahaa että kiinnostavia käyntikortteja, koska ilahduttaa ohikulkijoita sekä äänellään, kitaroinnillaan että pukeutumisellaan ja koko olemuksellaan. Sä saat kaiken mitä haluat ja enemmänkin, kun osaat, duunaat, tuotat, tarjoat ja treenaat jotain, millä on arvoa, eli mitä toiset arvostaa, haluaa, janoaa, tarvitsee ja fanittaa. Kukaan ei fanita ensimmäistäkään yhteiskuntatieteilijää (ainakaan jos sen opinnot on virallista roskaa), mutta sille riittää aina hommia, ja vieläkin enempi kavereita, joka osaa laittaa tilan tosi siistiin kuntoon, kertoa kuinka nostat omaa suosiota parilla pikku muutoksella, tai tarjota vuoden nautinnollisimman hieronnan.. Tai viedä sut elämäsi seikkailulle. Kerran olin menossa sokkotreffeille kuuman tytön kanssa, jolloin kokeneempi kaveri opasti: “vie se Anttilaan ja kirppiksille. Sieltä löytyy aina mega hauskoja esineitä, kuten vanhoja kasetteja tai poistomyynti-ceedeitä..” Kuka tietää tuollaisia?? Mitään olennaista ei koulussa opi, mutta sitäkin enemmän se joka osaa tarjota nautintoa, naurua, seikkailua ja kaikkea mitä ihan oikeat ihmiset arvostaa, saa vastaavasti vaihdossa aina myös itselleen kaiken ja enemmänkin. Tyttöjä, sen enempää kuin työnantajaakaan, ei oikeasti kiinnosta hakijan ytm-tutkinto, vaan mitä sä osaat sellaista mistä toisetkin diggaa. Ja, sulkeakseni ympyrän, myös jopa ihan puhtaita ajatuksia jakamalla & kehittämällä voi tuottaa päräyttäviä elämyksiä.. Jopa geek voi olla cool, kunhan sen jutuista kostuu muutkin.

P.S. myös Fabossa candy ajatusta aiheesta

[

](http://www.printfriendly.com/print/v2?url=http://www.viidakkomies.com/2012/04/groupie-love/)

This entry was posted in hauskanpito, Laatu, success and tagged ajattelu. Bookmark the permalink.