Jee nyt hifistellään!

Pitkään olen opettanut rentoa, vapaata syömistä; muutoksetonta muutosta. Syö mitä huvittaa ja panosta laatuun. Korvaa huonot paheet hyvillä vastaavilla, niin se jo riittää mulle. Ja on riittänytkin. Olen halunnut kokea millaista on elämä kun ei tarvi enää edes miettiä koko ruokaa.

No, nyt olen tilanteessa, jossa jengi edelleen pitää mua ravintoguruna, vaikka koko mun filosofian ja elämän pointtina on ollut vapautua moisten maallisuuksien kanssa säätämisestä. Olen halunnut tutkia kaikenlaisia muita, “korkealentoisempia” asioita ja opettaa niitä vanhan tylsän ravinnon sijaan – mutta kuten Dan Kennedy opettaa, sut tullaan aina tuntemaan siitä ekasta jutusta. Mä tulen aina olemaan se “superfood-olli”, vaikken olisi puoleentoista vuoteen ollut juurikaan tekemisissä koko asian kanssa. Ja hyvä niin! Kerrotaanpa vähän historiaa. 2005 aloin oikein tosissani opiskella superravintoa, toiveena käydä ainakin edes urhoollinen taistelu ms taudin kanssa. Joulukuussa, eli ihan loppuvuodesta, törmäsin Mike Adamsiin ja se oli menoa! Pistin heti ekat Chlorellat ja Spirulinat tilaukseen. Osoitteena oli Chlorella-Europe.co.uk ja kama aivan loistavaa. Tilasin ja luin kaiken mahdollisen Mike Adamsilta, ja liityin jopa sen insider-sivustolle joka maksoi jotain 500€!! Älä todellakaan kysy millä rahalla. Tai no kysy vaan – sillä samalla jota edelleen makselen pois reilun satasen kuussa (opintolaina). Samana syksynä olin koittanut kaikkia mahdollisia, tai siis ms-tautiselle saakelin ujolle ja rumalle kaverille mahdollisia keinoja tienata rahaa, ja aivan liekeissä perustin lopulta siivousfirman, jonka liikeideana oli tehdä paikallisia siivoushommia rikollisen alhaiseen hintaan. Uusyrityskeskuksen neuvoja ei ideasta innostunut, mutta mun mielestä 10 euron tuntilaskutus oli todella innostavan korkea, kaikkien kustannusten jälkeenkin (oikeiden siivoajien laskuttaessa 25-30 euroa tunnilta). Kirjoitin elämäni ensimmäisen sales letterin ja muotoilin sen fonteilla ja varmaan väreilläkin mielestäni oikein hienoksi, printtasin yliopiston tulostimella satoja kopioita ja lähdin jakelemaan, kortteli kerrallaan. Sain muutaman asiakkaan. Välinekulujen ja markkinointiin ym mennen ajan jälkeen käteen jäi ehkä vitonen tunnissa, ei-ihan-niin-siististä sisätyöstä. Mutta olin valmis tekemään mitä vaan voidakseni tilata netin ihmemaailmasta kaikki parhaat tuotteet ja ennen kaikkea kirjat (ja audiot, sivustojäsenyydet..). Lopulta kun iskä näki mikä tarve mulla oli sille rahalle, ja kuinka se siivoushomma hidasti opintoja, suostui faija tukemaan mun koulu-opintoja kaavalla 10€ * opintopisteet * numero. Eli jos sain vitosen, eli täydet, kuuden opintopisteen kurssista, tienasin 10 * 5 * 6 = 300 euroa! Voitti siivoukset sata-nolla. 2006 sitten opiskelin kuin hullu, juurikin ravintoa, ja koulua sen verran mihin uskoin sponsorilla olevan varaa. Loppukeväästä opiskelin pahaimmillaan jopa yhden opintopisteen päivätahtia, vitosen arvosanoilla Mutta kesä-heinäkuusta asti alkoi ravinto-opiskelu viedä yhä enemmän mennessään. Jos vaikka näin sukulaisia rannalla, toisten sosialisoidessa mulla oli siinä printattuna Mercolan sivuilta artikkeleita marjojen antioksidanteista, ja osallistuin sosialisointiin vain silloin kun jollain oikeasti oli jotain asiaa.
Oli paljon muitakin asioita, mitä halusin opiskella. Laulua, kitaraa, pianoa, vapausfilosofiaa (joka aiemmin keväällä oli vienyt elämästäni kolmisen kuukautta ihan kokonaan). Keväällä 2007 mulla olikin päiväohjelma, johon kuului tunti kitaraa tai pianoa, tunti laulutreenia, plus yhteensä 4 tuntia neljän eri suosikkialan opiskelua. Ja koulut päälle, ja illalla aina karaokeen Ja sinnekin Pavlinan artikkelit mukaan alleviivattavaksi, biisien välissä..

Jo 2006 aloin päästä ravinto-opiskelussa siihen pisteeseen, että tiesin ulkoa melkein kaikkien perus marketin tuotteiden ravintosisällöt. Mä olen juuri se tyyppi, joka saattoi unohtua sinne hyllyjen väliin useiksi tunneiksi, tajuamatta mistään mitään, täysin uppoutuneena (eli ihan tutkalla). Jos en väärin muista, niin ainakin kerran taisi henkilökunta kiinnittää huomiota oudon hyypiön epäilyttävään käytökseen, ja ainakin kerran sain jää odottamaan vartijaa.. Mutta se oli se mun maailma, kuin karaokekin – sillä hetkellä en muistanut koko ms tautia enkä tuntenut oireita. I was on my mission. Ja sitten oli kiva hämmästyttää kavereita kun pystyin ihan taikurina luettelemaan ulkoa niiden randomisti hyllystä nappaaman purkin sisällysluettelot – jopa hiilari-, proteiini- ja rasvamääriä myöten.
Ja loppuvuodesta pääsin viihdyttämään myös laulu-skilleillä, joita treenasin kuumeisesti. Älä kysy miksi; se selvisi vasta vuosia myöhemmin. Just followed my bliss.

Samana vuonna, 2006, aloin turhautua kun koko maasta ei löytynyt yhtään kauppiasta, jolla olisi ollut läheskään samanlaista intohimoa tuotteiden laatuun, tietämyksestä puhumattakaan. Oli tosi ankea fiilis mennä toinen toistaan luomumpiin erikoiskauppoihin, ja huomata ettei kauppias tunne omia tuotteitaan, saati että osaisi kertoa niistä jotain mitä intohimoinen netti-opiskelija ei jo tietäisi. 2007 heinäkuussa pyöräiltiin kaverin kanssa Haminasta Maarianhaminaan, ja matkalla osui, keskellä-ei-mitään, silmään kyltti jossa luki “Luomukauppa”.
- Aleksi, stop!!! Pysähdyttiin Kiskon kylään nurmikkopiknikille, ja tuleva viidakkomies lähti metsästämään Luomupuotia. Vartin tai puolen tunnin päästä juoksin takaisin nurmikolle, innosta kiljuen. Vihdoin olin löytänyt etsimäni – ensimmäisen luomukaupan, jonka omistajissa oli se sama intohimo. Intohimo tuotteiden laatua kohtaan. Ja ihmekös tuo – kun luomupariskuntamme oli kärsinyt, ja luomuruoalla parantunut, vielä paljon ms tautia pahemmistakin vaivoista!! Kaveri oli ollut, mm. elohopea-hammaspaikkojen takia, jo peräti pyörätuolikunnossa, eli vaiheessa mikä mulla piti asiantuntijoiden mukaan olla vasta edessä.

Jatkettiin Allun kanssa Maarianhaminaan, ostettiin sieltä mulle vihdoin siistit vaatteet (reissukaveri oli todellakin sen alan asiantuntija), ja palasin viettämään siisteintä Rakkauden Kesää ever. Kävin voittamassa ekat tenniskisat sitten ms-diagnoosin, jätin hyväsijaintisen opiskelukämpän pikkuveljelle ja muutin Kiskon luomukaupan takahuoneeseen!
Edessä oli eka ravintoluento, jota jännitin niin paljon että luulin kuolevani.
En saanut mitään aikaan edellisen parin-kolmen viikon aikana, olin aivan lamaantunut kauhusta.
Tämä ei tietenkään miellyttänyt isäntä-pariskuntaa, joiden foodeilla elin, tuottamatta taloon juuri mitään. Selvisin kuitenkin hengissä luennosta (Habitare-messuilla stadissa), ja koukutuin siihen fiilikseen! Halusin tehdä hommaa lisää, mutta seuraavat luennot olivatkin vasta seuraavana keväänä, toukokuussa Parkanossa. Siinä välissä, lokakuussa 2007, palasin Joensuuhun, jatkamaan yliopistoelämää siitä mihin jäin. Paitsi nyt mulla oli vihdoin vaatteet kunnossa ja terveys parempi kuin koskaan. Olin löytänyt Kiskon reissulla vihersmoothiet, ja minusta tuli pian kaveripiirin darrajuoma-mestari. Ekaa kertaa ms-taudin jälkeen aloin olla todella sosiaalinen – ja energinen. Rakkauden kesä ei päättynytkään, vaan jatkui ja parani vaan! Talvella alkoi olla jo tosi kivaa, ja kouluopinnotkin alkoi maistumaan. Oli aivan mahtava tehdä kaveriporukalla matikan, tilastotieteen ja taloustieteen haastavia kotilaskuja. Mä olin aina se, joka ei ollut kuullutkaan niistä termeistä ja oudoista merkeistä, mitä ilmeisesti taas luennolla oli käyty läpi, mutta riitti kun pöydässä oli joku, joka pystyi muistiinpanoistaan selventämään asiat mulle, niin mä yleensä ratkaisin laskut suoraan päässä, sekä kaavat että vastaukset. Olin ollut aika lahjakas ennen ms tautia, sekä matemaattisesti että kielellisesti, ja nyt tuntui että pää toimii jo huomattavasti paremmin kuin koskaan ennen diagnoosia. Tammikuussa 2008 onnistuin olemaan kolmisen viikkoa jopa täysin raakaravinnolla. Superfoodeihin ei vieläkään juuri ollut varaa, mutta paikkasin valikoima-vajetta idättämällä kaikenlaisia ituja, jotka oli tosi herkkua. Tuli aivan voittamaton olo, ja koulumatkalla juoksin kaikkien pyörien ohi, eikä yksikään pyörä mennyt mun ohi. Mutta sitten, ihan kummallisen johdatuksen kautta, päädyin juuri ratkaisevaan paikkaan oikeaan aikaan, ja kaikki meni uusiksi. Maaliskuun lopulla 2008 lähdettiin siis kaverin kanssa viemään ihan tosissaan Suomea Foodeille – ja toukokuussa pidettiin ne pari luentoakin. Visiot oli isot ja meininki kovaa, mutta kukaan ei tiennyt bisneksistä mitään, kuten että myös jotain konkreettista tulisi jossain vaiheessa toteuttaa, ja että rahakin auttaa mm. tilaamaan niitä foodeja. Olin juuri juossut kaikkien aikojen cooper-ennätykseni, ja elämä näytti hyvältä – todella hyvältä. Laulukin kulki paremmin kuin koskaan. Aloin opiskella ravintoa, Wolfen kirjoista ja podcasteista alkaen, taas kovemmalla intensiteetilla kuin koskaan. Ja kirjoittelin välillä melkein yötä päivää vastauksia ravintokysymyksiin, mitä sähköpostiin sain, ja nämä mailit lähtivät leviämään laajemmallekin (ja itsekin aloin postata niitä kymmenille vastaanottajille kerralla). Niiden pohjalta syntyi syyskuussa Nutrix, joka on sittemmin vaikuttanut voimakkaasti monen elämään – ehkä kymmenientuhansien. Luennot ja niiden valmistelu, kauppalistojen koostaminen, maili-kysymyksiin vastailu ja uusien gurujen koutsailu – täydellistä valmistautumista tärkeän oppaan kirjoittamiseen.
No, edelleen visiot oli korkealla ja vauhti kovaa, mutta rahat loppui ja perustin oman toiminimen ja tein sen verran cashia että sain luottokorttivelat pois ja vähän päällekin. Mutta nekin bisnekset epäonnistui, kun koitin pyytää kavereilta ilmais-apua, eli nakitella sellasia juttuja mitä en itse osannut esim. koodata, mutta tietenkin kiireisillä kavereilla oli myös omia bisneksiä – myös sellasia mistä maksetaan. On helpompi sanoa “joo mä teen tänä iltana”, kuin sanoa se toiselle vaikea sana eli “ei, en tee, kysy jotain muuta”. Sen jälkeen olen luottanut enää vain itseeni ja tehnyt melkein pelkästään omia projekteja.
2009 alussa en oikein elänyt millään rahalla, ja jouduin tinkimään foodeistakin aika pahasti, mikä vei mielen apeaksi. Palasin Joensuuhun ja tuli taas turvallinen olo, ja aloin opiskella matikan pääsykokeisiin seuraavaa syksyä varten. Sitten tuli Luomuttajat-foorumi, ja huomasin yhtäkkiä kirjoittelevani sinne ihan flowssa. Eihän ne asiat vielä olleet mihinkään unohtuneet, ja vihdoin pääsin oikein kunnolla, ihan kirjaimellisesti 24/7 jakamaan kaikkea sitä mitä olin edelliset vuodet niin intensiivisesti opiskellut, ja millä myös kaverit oli saaneet aika huikeita tuloksia, älyttömän helposti. 14 kiloa itsestään pois 3 kuukaudessa, ilman minkäänlaista laihdutusta, pelkästään parantamalla laatua ja uskaltautumalla kokeilemaan uusia huippujuttuja, kuten avocado herbamarella, ja kookosöljy. 8 kiloa pois viikossa, pelkästään lisäämällä 2 vihersmoothieta päivään eikä muita muutoksia – “viemärit auki”!

Homma oli aivan mahdottoman ihanaa ja olin niiin onnellinen. Luomuttajafoorumi kuitenkin kuivui kokoon jo toukokuun puolella, häiriköiden löydettyä sen, ja moderoinnin puuttuessa. Taas yritin vaikuttaa foorumin omistajaan, mutta viimeistään tässä vaiheessa opin lopullisesti, ettei se homma onnistu multa – eli kaikki tarvii tehdä itse jos haluan joku päivä onnistua.
FoorumiLystiä ehti kestää noin kuukausi, ja sitten taas olin tyhjän päällä. Mutta tällä kertaa kotimaisemissa, ja rakastuneena <3 Vietin rakkauden kesäkuun - ja siinä välissä piti jo tulla yksi iso foodiprojekti, ihan unelmaprojekti - jonka mokasin liialla yrittämisellä. Muistan kun ihmettelin tyttökaverille, että mikähän tässä on kun selkeästi jo vuoden ajan se iso menestys on ollut ihan "viikon-parin päässä" ja jotenkin sen aina onnistuu sabotoimaan. Kesän aikana sain energiahoitajilta sekä hyviä hoitoja että loistavaa opastusta. Heidän oppejaan kuunnellen olin paljon ulkona, luonnossa, ihanilla mestoilla tsillaillen ja puita halaillen. Koivuja ja mäntyjä, etenkin koivuja. Tuli ero, joka herätti taas ne hylkäys-tunteet joita olin aina eniten pelännyt. Suurin pelkoni oli aina ollut se, ettei tytöt tykkää "silleen". Tällä kertaa en laittanutkaan telkkaa tai muuta keinovirikettä päälle, vaan olin niiden fiilisten kanssa ulkona, luonnossa, koskessa kahlaillen ja auringonlaskua katsellen. Annoin itkunkin tulla. Kaikki tämä muutti jotain niin, että olin valmis vihdoin lyömään läpi sen mitä olin niin pitkään himoinnut, eli foodisanoma mainstreamiin. Aiemmin keväällä olin tilannut viimeisillä luottokorttisaldoilla Frank Kernin pari tonnia maksaneen Mass Control-markkinointikurssin, jonka pohjalta syntyi idea Viidakkomies-hahmosta, jonka tarina lyö läpi big time - ja niin siinä kävi. Olin valmis tekemään mitä vaan, ja niin teinkin. Seuraavan puolen vuoden aikana pääsin kertomaan tarinaani ja foodisanomaa, superruokaa ja helppoa terveyttä, suunnilleen joka mediassa, ainoastaan Seiskaa ja Hymyä lukuunottamatta. Lehtijuttuja tuli isoihinkin lehtiin lähemmäs kymmenen, ja jokaisessa isot, hienot ja vaikuttavat kuvat, kiinnostava tarina ja loistavat ohjeet foodistelun aloittamiseen. Loppuvuodesta buumi kasvoi, ennen kaikkea Maria-Shown jälkeen, niin isoksi, että superruoat loppuivat kaupoista melkein puoleksi vuodeksi. Edelleenkään en kuitenkaan tiennyt mistä tienata rahaa. Vedin parit luennot, mutta ne oli enimmäkseen kai aika huonoja, vaikka vaikuttivatkin positiivisesti. Se kaveri, jonka kanssa alotettiin Suomi Foodeille -projekti puoltatoista vuotta aikaisemmin, sanoi Helsingin luennon jälkeen että mun luennointi on haitaksi koko skenelle, joten ei enää kiinnostanut oikein luennoida. Vedin vielä yhden keikan, joka oli sovittu jo aiemmin lukkoon, mutten saanut itsestäni oikein mitään enää irti. Oli kuitenkin paljon nimeä ja suosiota ja positiivista vaikutusta ja kiitosta - ja vielä piti keksiä ansaintalogiikka. Sellainen, mikä olisi täysin win-win-win, eli missä kaikki vain ja ainoastaan voittaa joka tavalla. Multa ja Sailalta kaikki kyseli ennen kaikkea tuotesuosituksia, joten alettiin antaa niitä. iHerb, Puhdistamo, Cocovi. Homma toimi niin hyvin, ettei pian tarvinnutkaan enää edes miettiä mitään rahajuttuja, ja foodeistakaan ei viimeisen vuoden aikana ole enää yleensä tarvinnut juurikaan maksaa. Saavutin siis kaikki loputkin unelmat. Täysin vapaa elämä, missä Second Self pitää huolen täyttymystä tuottavasta kontribuutiosta, missä ei tarvi miettiä rahaa eikä ruokaa, vaan kaikki sujuu kuin itsestään. Voi vaan pitää hauskaa. Tehdä vain asioita, jotka on samaan aikaan sekä hauskoja, kehittäviä, että kannattavia. Kannattavia siis sekä itselle että toisille, ja myös hauskoja ja kehittäviä sekä itseä että koko maailmaa ajatellen. Hyvän elämän kartta. Loppuvuodesta aloin tutustua myös aivan huippuihin tyyppeihin, joiden veroisista kavereista en vielä vuotta aiemmin olisi uskaltanut unelmoidakaan. Saila oli ensimmäinen, johon olin alkanut taas luottaa, ja jonka kanssa uskalsin tehdä taas yhteisiäkin asioita. Todellinen Driver

Ok. Nyt kun mietitään asiaa, niin mikään mun varsinaisista Menestyksistä EI ole rakentunut tätä helpon elämän tai helpon syömimsen frameworkkia noudattaen. KAIKKI ne on tulleet, aina 2005-06 vuosista alkaen, aivan SAAKELIN kovalla työllä. Jossain vaiheessa mulla oli 12 asian lista, joita halusin tehdä/opiskella vähintään puolin tuntia joka päivä – koulun lisäksi. Välissä viiden minuutin boottaus-meditaatio, ja taas mennään. Taloudellisen vapauden rakentaminen kevättalvella 2010 oli kovaa ja *ittumaista työtä, jossa me Sailan kanssa toimittiin loistavasti tiiminä. Nutrixin kirjoittaminen syksyllä 2008 oli huikea työsessio, johon tiesin tarvitsevani parhaat mahdolliset olosuhteet, ja sainkin. Mutta silti meinasin kaatua taakan alle, kunnes sain yhden tytön kivasta sähköpostista niin kovat boostit, että jaksoin/uskalsin viimeistellä homman loppuun. Luomuttajiin kirjoittelu reilu 2 vuotta sitten meni kyllä ihan ei pelkästään blissiä vaan ihan puhdasta mielihalua seuraten, mutta ainakin ulkoapäin katsottuna sitäkin voisi pitää aikamoisena työrupeamana; noin kymmenen pitkää, laadukasta, viimeisteltyä ja moneen kertaan muokattua/hijottua/uudelleenkirjoitettua tekstiä päivässä.

Viimeisen vuoden aikana olen ollut tuottava, määrällisesti, mutten laadullisesti. Mitä tarkoittaa laatu? Sitä, että saadaan enemmän valueta ja Tuloksia vähemmällä overheadilla/roskalla. Vapaa mielihalun/inspiraation seuraaminen on tuottanut paljon.. no, ei ainakaan mitään Nutrixin tai edes Luomuttaja-tekstien veroista. Siis sellaista, mistä saisin jatkuvia kiitoksia ja kiitollisia tulosraportteja mailiini. Edelleen tänä päivänä jengi kiittelee mua juurikin Nutrixista. Joskus ne myös sanoo “luen sun blogia, siin on kovaa juttua”, mutta
a. Mulle tulee aina sellanen fiilis “voi ei toi lukee mun blogia..”
ja
b. En muista yhtään raporttia konkreettisesta positiivisesta muutoksesta, jota viidakkoblogi olisi kellekään viimeisen vuoden aikana aiheuttanut. Salkkareita voi olla kiva seurata, niihin voi jopa koukuttua, muttei siitä kenenkään elämä tai terveys paremmaksi muutu. Lukijoita kyllä riitti, parhaimmillaan lähes 70 000 visiittiä ja 200 000 sivunäyttöä kuukaudessa, mikä taitaa olla lähes ainutlaatuista jos ei lasketa muotiblogeja. Niin kauan kun seurattiin ahkerasti konversioita ja muita bisnes-mittareita, tuli kirjoitettua luottamusta lisäävää asiaa, mutta lopulta jaksoi enää seurata vain kävijämääriä, ja nehän saa ylös juurikin seiska-meiningillä eli draamaa ja skandaalia.

On mulla tässä kaikesta huolimatta jotain ideaakin ollut. Kun on itse saavuttanut jo jopa enemmän kuin mistä on haaveillut, haluaa, vielä enemmän kuin suoraan vaikuttaa, auttaa toisia kasvamaan vaikuttajiksi. Mun ja Sailan keskusteluissa suurimmaksi pullonkaulaksi on diagnosoitunut konformismi ja sääntöuskovaisuus, mikä estää hyviäkin tyyppejä kasvamasta ja lähtemästä edes testaamaan omaa potentiaaliaan. Siksi olen yhä tärkeämmäksi kokenut näyttää mallia siinä, miten voi elää, toimia ja ajatella laatikon ulkopuolella. Rikkoa sääntöjä. Tehdä mitä itse haluaa eikä aina mitä joku toinen haluaa. Nämä ovat tärkeitä asioita, ja parempi kuin pelkästään saarnata niistä, kuten tein keväällä 2010, on näyttää mallia. Mutta en ole nähnyt juuri minkäänlaisia merkkejä tämän strategian toimivuudesta. Luulen, että eräät lähimmät ovat voineet saada siitä jonkinlaista rohkaisua omaan toimintaan, mutta pienen piirin rohkaisemiseen ei olisi tarvittu edes blogia. Suurelle yleisölle häröilyn tarkoitus tuskin on valjennut, mikä on johtanut ainakin luottamuksen menetykseen – mikä tekee mun omasta vaikuttamistyöstä ainakin siltä osin haastavampaa.

Mikä on nyt parasta mitä voin tehdä?
Kokeilin luentoja – se oli tosi hauskaa ja kivalla tavalla haastavaa – niin kauan kun järjestelyt pelaa. Kun on tottunut jo elämään eli luomaan merkittävimmät valuet vahvan Digital Selffin kautta, tuntuu oudolta palata kivikaudelle, missä arvon luominen on sidottu paikkaan, aikaan ja ennen kaikkea armottomaan säätämiseen. Flippasin Kauhajoen keikalla, hyppäsin bussiin ja palasin sorvin ääreen. Mun ei kannata palata tiskaamaan, siivoamaan ja säätämään koska pystyn noin tuhat kertaa parempaan – siis tuhansia kertoja isompaan ja merkittävämpään kontribuutioon. Pystyn antamaan sulle paljon enemmän ja parempaa hyödyntämällä 2000-luvun teknologiaa, kuin palaamalla 1800-luvun keksintöihin (tiskirätti, moppi ja kalenteri)

No, ainakin reissuilta jäi käteen pari hauskaa lehtijuttua:

Taidan kerätä mediat omalle alasivulleen, ja muuten tämä blogi ja muut alasivut keskittyy siihen itse asiaan. Siihen mihin koko tää juttu on perustunut alusta alkaen. Skenen osalta vuodesta 2008, mun osalta jo 2005. Parhaiden tuotteiden metsästykseen. Laatuhifistelyyn. Jos multa kysytään nyt mikä on mun missio, vastaus on sama mikä se oli jo vuosia sitten: Laatutietoisuuden levittäminen. Tätä multa eniten edelleen kysytään. Ei juuri kukaan kysy, miten sitä nokkosta poimitaan. Ne kysyy mikä jauhe kannattaa ostaa ja mistä. Ja siihen mä vastaan mielelläni – jo vuodesta 2005.
Jo teininä luin aivan liekeissä mm. kaikki tietokonelehdet, ja tiesin tasan tarkkaan mikä kone tai osa kannattaa ostaa ja mistä. Nyt haluan tietää ja kertoa saman foodituotteiden osalta – ja myös kaikessa muussakin mikä liittyy super terveyteen ja luksus elämään.

Miksi tuotteita, miksei kaikkea voisi tehdä ja säätää itse ilmaiseksi? Miksi “pitää” ostaa?
Edelleen, teknologia.
Tee-se-itse ei ole maailmanhistorian kehittynein teknologia työnjakoon ja toisten palvelemiseen.
Edes vaihdantatalous, jota itsekin kovasti harjoitan, ei ole kaikkein kehittynein teknologia ihmiskunta-organismin toiminnan tehostamiseen ja laadun nostamiseen. Kaikkein tehokkain mekanismi on edelleen vapaa vaihdanta. Eli raha, eli markkinatalous, eli kapitalismi.
Jota et ikävä kyllä nykymaailmasta löydä.
Valtio on raiskannut tämän kaikkein tehokkaimman vaihdanta- ja tuotantometodin miljoonilla säädöksillä, byrokratialla, sekä valtavilla sakkorangaistuksilla joita on alettu kutsua veroiksi.
Mutta kaikesta huolimatta, äärimmäisen pahasti rampautettunakin, markkinamekanismi on edelleen useimmissa tilanteissa väkevintä mitä löytyy. Kyllä, verojen, regulaation ja byrokratian takia joudut maksamaan moninkertaista ylihintaa ja tuotteiden valikoima ja laatutaso on vain murto-osa siitä mitä se olisi vapaudessa, mutta silti Ruohonjuuri kykenee tarjoamaan paremman valikoiman kuin lähimetsä. Jotta säilyisit edes hengissä lähimetsässä, sun täytyy olla todellinen partio-ninja. Ruohonjuuressa riittää kun kävelet sisään jonkun lappusen kanssa jossa lukee “500″ ja saat viikoksi parasta ruokaa ever, vaikket edes tietäisi koko aiheesta mitään. Markkinoiden hienous on se, että sä voit palvella muita ja maailmaa juuri sen sun intohimon ja osaamisen kautta, ja kun muut tekee samaa, sä voit ostaa niiltä parasta laatua kaikessa muussakin. Sun ei tarvitsekaan itse osata valmistaa parasta laatua kaikessa – eikä tarvi edes henkilökohtaisesti tuntea kaikkia maailman muita huipputekijöitä. Riittää kun tiedät mitä ostat.

Se on tän blogin tarkoitus, ja mun tärkein missio jo yli viiden vuoden takaa. Suomi Foodeille on tärkein osa sitä todellista missiota, eli laatutietoisuus ylös ja koko kansaan – ensi kertaa maailman historiassa. Ekaa kertaa se on mahdollista. Netin ansiosta. Enää ei tarvitsekaan tyytyä siihen kastiin mihin on syntynyt, kun kuka tahansa voi valita ruokalautaselle (ja kotiinsa, elämäänsä) parasta luksusta. Susta tulee aatelinen, kun alat syödä kuin aatelinen. Ja sun lapset hallitsee maailmaa, kun niistä tulee älykkäämpiä kuin natriumglutamaatti-rahvaan lapsista. Ja nyt meidän kaikkien yhteinen visio on, ettei ongelmia aiheuttavaa rahvasta enää tarvita. Ennen tarvittiin aateliston palvelushommiin ja liukuhihnoille mm. julkisella koulutuksella tyhmennetty rahvas. Nykyään moisista on enää lähinnä haittaa, kun vuosi vuodelta niille on yhä vähemmän käyttöä (paitsi saikulla ja suojatöissä). Nykyään älykäs aatelisto voi ulkoistaa duunit teknologialle, joten on toivottavaa, että kaikki liittyvät yläluokkaan. On toivottavaa, että kaikki alkavat saasteiden sijaan tuottaa maailmaan laatua, arvoa ja kauneutta; jotain merkittävää kontribuutiota, joka vähentää samalla tarvetta turhalle aineelliselle, määrälliselle kulutukselle. Ja se onnistuu kun rakennat itsesi pahaa oloa tuottavan rahvasruoan sijaan aateliston safkoilla. Kun rakennat mielesi halvan viihteen sijaan täyttymystä ja menestystä luovalla viisaudella. Ja siitä se laatutietoisuus leviää kaikille elämän osa-alueille, hengitysilmasta juomaveteen ja kauneuden arvostuksesta keskustelun kiinnostavuuteen. Tämä blogi keskittyy ennen kaikkea kaikkein tärkeimpään, eli mitä ostaa ruokakaupasta. Ja muuhunkin mikä liittyy terveyteen. Kaikkein paras, tehokkain, nopein, selkein ja ennen kaikkea helpoin tapa nostaa terveyttä, fiilistä ja elintasoa (ja sitä myöten kaikkea muutakin), on korvata ostoksissa määrää laadulla. Ostaa vähemmän, harvemmin, mutta tietoisemmin – ja parasta.

Se, mikä erottaa tämän aikakauden kaikista edellisistä, on että jokaisella on varaa kaikkein parhaaseen, kaikissa (terveyden ja elintason kannalta) olennaisissa kategorioissa. Halpa kalja maksaa enemmän kuin vastaava annos PARASTA ja kalleinta superfoodia!! Ensimmäistä kertaa koko maailmankaikkeuden historiassa sä valitset mihin yhteiskuntaluokkaan sä kuulut. Jokaisella eurolla jonka käytät. Mun missio on ohjata koko Suomen osalta ne eurot Parhaisiin Juttuihin Ever. Koska kaikki muu hyvä seuraa suoraan siitä. Mitä enemmän laatua ostetaan (jauhomakkaran sijaan), sitä parempaa aletaan myös tarjota ja tuottaa. Näin pelastuu myös luonto ja itämeri – eikä millään muulla keinolla.

Mistä se aatelis-elämä kannattaa sitten aloittaa?
Kannattaako ensin hankkia seinä täyteen kalliita tauluja?
Toki tauluillakin on merkitystä, ja minäkin voisin seuraavaksi vähän siistiä työpöytää. Huomaan kuitenkin, että eniten fiilikseen, tuottavuuteen ja työn ja elämän laatuun vaikuttaa se mitä syö. Siis ennen kaikkea siihen sisäiseen laatuun, siihen minkä sä koet (ja mikä näkyy työsi ja elämäsi tuloksellisuudessa). Aika moni kun ei elä omassa todellisuudessaan, vaan toisten mielikuvissa, ne ajattelee että jotain merkitystä olisi kellon merkillä. On silläkin merkitystä, ainakin toisten aivoilla ajattelevien keskuudessa. Mutta enemmän merkkaa se, miten sitä kelloa kantavan oma koneisto jakselee. Paljon enemmän kuin solmion kunto, merkkaa niiden triljoonien solujen kunto, jotka sitä solmiota kantaa. Ja nyt en ala edes puhumaan niiden solujen välisestä kommunikaatiosta..
Siitä kaikki lähtee. Olet ennen kaikkea mitä syöt. Lisäksi olet myös mitä ajattelet. Ensin luulin, että riittää kun syö tosihyvin, niin alkaa automaattisesti kiinnostua myös paremmista ajatuksista ja vaikutteista. Sitten huomasin, ettei laatutietoisuus kaikkien kohdalla leviäkään niin helposti muille osa-alueille. Joten yritin tehdä asialle jotain, mm. puhumalla blogissa tosi korkealentoisista jutuista, itsensä kehittämisestä ja menestysfilosofiasta. Mutta sitten huomasin, että on muutamia kavereita, jotka todellakin ovat foodien myötä alkaneet menestyä aivan sikahyvin. Sitten tajusin, että nehän on juurikin ne ainoat tietämäni tyypit, jotka ihan tosissaan panostaa siihen ruoan laatuun. On foodisteja ja foodisteja. Suurin osa foodipiireissäkin on niitä, kuten minäkin välillä taas viimeisen puolen vuoden aikana, että “ihan sama jos tää ruisleipä ei nyt ole ihan parasta laatua…” kun taas silloin kun olen menestynyt parhaiten ja ollut kaikkein korkeimmissa energioissa, olen ollut todella tarkka tuollaisissa jutuissa, ja todellakin halunnut syödä vain parasta. Olen ollut jatkuvasti tietoinen siitä, miten eri ruoat vaikuttavat olotilaani ja koko päivän fiilikseen. Suurin osa foodikavereistakin syö “silleen perus hyvin”, mikä on ollut toki tarkoituskin, mutta mikä ei vielä vie mihinkään automaattiseen huippusuoritukseen. Ne huomaa voivansa tosi hyvin, jos välillä tulee “vedettyä pelkkiä foodeja”, eli usean päivän ajan lähes pelkkää parasta superia, mutteivät ole innostuneet panostamaan hommaan, sen enempää kuin minäkään viimeisen vuoden aikana. Ja hyvä niin. Tämän tilityksen tarkoituksena ei ole saada kaikkia syömään pelkkää parasta spirulinaa ja hifeintä chlorellaa, mutta pointtina on, että ruoka vaikuttaa tosi paljon, ja kokemukseni mukaan todella vaikuttaa hyvin voimakkaasti, suoraan ja epäsuorasti, kaikkeen muuhunkin.

Tässä blogissa siis puhun ennen kaikkea parhaista foodi-tuotteista, ja lisäksi tuon tarjolle, omille alasivuilleen, muutkin sisäiseen onneen, menestykseen, täyttymykseen ja ennen kaikkea terveyteen vaikuttavat jutut ja lähteet, mistä ainakin osasta saatat kiinnostua viimeistään siinä vaiheessa kun kroppa alkaa olla täynnä energiaa, fiilikset parasta ikinä ja pää täynnä maailmanpelastus-ideoita. Juttelin juuri kaverin kanssa siitä, kun yhtenä päivänä söin tosi hifisti, luomu vihannes-oras-inkivääri-mehuja, superfood-smoothieta, Chi juomaa ja tasokasta Chlorellaa ja hyviä entsyymejä, miten heti tuli takas ne Isot Ajatukset mitkä oli hetken aikaa kateissa, tankatessani millon minkäkin maakuntamarketin raakajuustoja ja ei-luomu avocadoja. Ja miten ekaa kertaa hetkeen tuntui kropassa taas niin hyvältä ettei voinut kävellä, kun oli ihan pakko juosta täysillä se reilu kilsan matka. Kaveri sanoi ihan samaa – se oli juuri tehnyt hifeintä uuniruokaa ever parhaasta Highlander-superluomu-lihasta ja huippukasviksista, ja otti sen kanssa vielä kasan hifi ruoansulatus entsyymejä… Ja tuloksena neljän tunnin ylimääräiset päiväunet Kun tulin eilen yöllä kotiin ja olin edelleen syönyt pelkkää tosihifiä, luulin tarviivani ratikkaa noin neljän kilsan matkaan. Ratikalle käppäillessäni huomasin, että siinä missä edellisellä kerralla oli kroppa tukossa jostain luomuleivästä ja ei-ihan-niin-tuoreesta raakajuustosta, nyt ei yhtään kiinnostanut mennä ratikalla. Katsoin kelloa määränpäässä, se näytti 9 minuuttia yli, kun bussin piti aikataulun mukaan olla tasalta. Bussi oli luultavasti hieman ajoissa, koska tuskin nyt sentään yhdeksässä minuutissa olisin juossut moista matkaa, mutta ainakin se meni aika vauhdilla, ja taas tuntui että jos pyöriä olisi ollut liikenteessä, olis ollut kivaa vähintäänkin ottaa kisaa niiden kanssa. Yö oli kylmä, muttei haitannut vaan päinvastoin paitakin lähti pois loppumatkasta kun sai niin kovat tehot taas irti kropasta. Kyse oli taas kerran paljon enemmän siitä mitä en ollut syönyt, kuin mitä olin syönyt. Olin syönyt jo yli vuorokauden ajan pelkkää parasta raw foodia, enkä mitään muuta. Huonoin mitä olin syönyt, oli pari luomu mangoa. Raakaa kyllä, ja kokonaista ja melko maukastakin, muttei kovin tuoretta, ja tietenkin jalostettua. Aion syödä edelleen, Daniel Vitalista mukaillen, kaikista neljästä kunnasta, eli kasveja, eläimiä, sieniä ja bakteereja/pieneliöitä. Koska onhan siitepölykin eläinkuntaa, sanoin Deer Antler. Phytoplanktonista en ole varma mihin se luokitellaan.
Koska nykyään on mahdollista syödä pelkkää parasta, piristävintä, energisoivinta, ja koostaa niistä kokonainen “dieetti” josta taatusti saa aivan joka ikisen vitamiinin ja ravinteen ja vähän enemmänkin, aion tehdä niin – tai siis olen jo, suurinpiirtein, tehnytkin parin päivän ajan. I love it!! Tää on se mun juttu, ja toivottavasti sinunkin. Kokemuksesta tiedän, miten siitä seuraa sekä kiinnostus että kyky nostaa kaikki muukin omassa elämässä ja maailmassa kohti samaa tasoa.