Sotaisanvakavat Jenkkigurut (vs. se meininki mitä joku tyylikäskin jaksaa seurata)

Tänään ollaan tsekkailtu ahkerasti vanhoja kunnon foodivideoita – **vakavaa asiaa vakavista asioista.

Edelleen saan joskus netissä viestejä uusilta tyypeiltä, jotka ei vielä ole kokeneet sitä huumoria ja sosiaalista seikkailua mistä tässä on kyse. Yleensä vastaan vaan, että tuu jonnekin missä on meininkiä; turha koittaa sanoilla kuvata jotain mihin tarvii osallistua voidakseen tietää mistä puhutaan.

Miksi Suomesta on tullut nopeasti huipputerveys-hifistelyn ykkösmaa? Koska juuri ne hemaisevan kiinnostavat, oikeasti sosiaaliset tyypit jotka ei pysty kuuntelemaan minuuttiakaan jotain douschbag-gay-Rothkrantzia tai hippikaapu-sekopää-wolfea, viihtyy sitäkin isommin afrodiitti-suklaan parissa tisseistä, kohukuvista ja julkkisjuoruista jutskaillen – ei todellakaan mistään tylsästä “terveydestä”.

Tänään nörtteilin koko päivän, koska nukuin vain pari tuntia sohvalla ja sitä ennen lattialla vaatekasan päällä. Koitin toteuttaa aamuun asti vaativia projekteja koneella extra-Mucunan voimalla, minkä johdosta en jaksanut tänään juuri muuta ja jumahdin juutubeen. Kiva tyttö tuli moikkaamaan ja tsekkaan mikä meininki, ja noin minuutin katsomisen jälkeen totesi, täysin osuvasti “vittu mitä paskaa” ja siirtyi sohvalle hengaamaan huomattavasti testomman pojan viereen, jubailemaan noin miljoona kertaa hauskemmista asioista. Sain jatkaa rauhassa ihanaa nörtteilyä ja darrailua.

Mitä on terveys – tai ylipäänsä menestys ja hyvä elämä?

Se ei ole mikään elämästä erillinen asia kuten virallinen taho aina valehtelee. Se on sitä kun koko laiffi tuntuu ihan saakelin hyvälle, energisoivan jännälle ja kutkuttavan siistille: nuorekasta vaikutelmaa tavoittelevan pian keski-ikäisen blogaajan tavoin kömpelösti ilmaistuna “freshille”. Me hakeudutaan ihan luonnostaan niiden asioiden ja ihmisten pariin, mitkä houkuttelee. Yksi frendi on niin hauska ja eläväinen, että uudestaan ja uudestaan parhaannäköset naiset tulee sille selittämään miten tylsiä niiden virallisemmat boyfriendit on, koska tytöt tietää kuka niitä pystyy parhaiten jeesimään siinä kaikkein tärkeimmässä asiassa: tietenkin se kaveri, joka tietää parhaat mestat ja yleensäkin ne hassuimmat ja yllättävimmätkin jännyydet. Meillä kaikilla (myös varatuilla naisilla) on sisällä luontainen impulssi joka vie automaattisesti kohti yhä täydempää onnea, riemukasta hyvinvointia ja elämän Rikkautta. Sitä kutsutaan houkutukseksi, mielihaluun “sortumiseksi”. Ne, jotka osaavat edelleen, kaikesta vapaudenvastaisesta aivopesusta huolimatta, tehdä mitä huvittaa, eivät uusinta ihme-terveystiedettä yleensä edes tarvitse – etenkin kun parhaat tyypit hakeutuvat luonnostaan toisten yhtä vapaus-henkisten ja viihdyttävien elämänrikkautta saalistavien seuraan, ja siltäkin osin laiffin antoisuus nousee vuosi vuodelta, ihan spontaanistikin. Mikäli joku Rakkauspakkaus, PetäjänVoima tai LuontoLife koetaan kivemmaksi kuin toksikologian taidonnäyte-Oboy, tarttuu se parempi vaihtoehto käyttöön sen kummemmin miettimättäkin.

Paras tapa käyttää foodeja, on suhtautua niihin aivan kuin onnellisimmat, hauskimmat, cooleimmat, puoleensavetävimmät, kiinnostavimmat ja haluttavimmat yksilöt suhtautuu muutenkin koko elämään. Jos leffalippu tai huvipuisto houkuttaa enemmän kuin samanhintainen vihermehu, tekee se Twisteri silloin parempaa myöskin terveydelle. Mitä on hyvinvointi? Lue sana uudestaan tarkemmin niin saat vastauksen. Mitä on hyvä olo? Öö, se on hyvää oloa. Sitä, kun sun maailma on niin täynnä vapautta, jännitystä, taikaa ja ihanuuden väreilyä ettei sitä jaksa halutakaan edes selittää. Mieti tätä: kaikki oikeasti siistit asiat elämässä; ne, mitkä tekee siitä elämisen arvoisen, tuppaavat tapahtumaan vasta sen jälkeen kun tiede, ymmärrys ja kontrolli tulee tiensä päähän. Kaikki ne ihmeelliset asiat. Hymyilin yhtenä päivänä puhelimeen tärkeässä bisnes-puhelussa, koska mielessä pyöri jo tuleva leffa-ilta kivassa seurassa. On miljoona (tieteellisestikin tutkittua) asiaa, millä voi parantaa tuloksia liike-elämässä, tai vaikka lenkkipolulla . mutta mikään niistä ei toimi läheskään yhtä hyvin kuin se että järkkäät iltaan jotain tosi kivaa mitä odottaa.

Miksi olen kiitollinen ms-taudista paranemisesta? Siksikö, että voisin elää turvallisen terveenä vielä vähän pidempään? Hellz no! Kyllä, mielen tasolla saatan edelleen toisinaan erehtyä ajattelemaan niin. “Jos vaan jotenkin onnistun varmistetamaan itselleni parhaat safkat ja mitä-kaikkea-siihen-terveyteen-nyt-kuuluukaan…”. Heti, kun seuran ja yleisen ilottelun taso nousee jäykän järkeilymielen tasolta lähemmäs sydämen värähtelytaajuuksia – tai ylipäänsä kun alkaa elää ja tehdä koko kropalla, sosiaalinen vibailu mukaanlukien, tajuaa samantien että hitot minä mistään terveydestä välitän, vaan elämästä! Haluan elää ihmeellistä, taianomaisen jännää ja mielettömän hauskaa magic laiffia – en jotain tylsänkalskeaa “tervettä turvallisuutta”… ja mikä hauskinta, keskittymällä itse Elämään ja sosiaaliseen seikkailuun kotioven ulkopuolella, voi “vahingossa” myös kroppakin paremmin kuin hifeimmässä vihermehu-parantolassa ilman hauskoja frendejä.

Parhaat tyypit hakee aina kaikkea sitä mistä ne luonnostaan nauttii; mihin me kaikki hakeudutaan siinä vaiheessa kun alkoholi turruttaa tietoisen mielen, tai kun muutenvaan alkaa elää niin siisteissä meiningeissä että selvinpäinkin pääsee sisään samaan hauskuuteen.

Jos parhaat eli hauskimmat hengaa kouluruokalassa, otan entsyymit ja chlorellat mukaan… tai vaikkei ne oliskaan mukana, osallistun silti. Elämään siis, syömisineen. Toki siisteintä on siinä vaiheessa, kun saman räppijengin kanssa pystyy jakamaan myös afrodiittisuklaat, pakurit ja supersalaatit. Mikä siis onkin tällä hetkellä tilanne – mutta en sano tätä mielen tasolla, että “näin sen kuuluu olla”, tai että “päättelen näin olevan parempi”. Tarkoitan, että nyt täällä kellarijengin keskellä on ihan mega siistii hengailla – ja, heti kun sydän alkaa kaivata toisenlaista seikkailua, tai vaikka omaa rauhaa, nostan kytkintä ja menen sinne missä haluan olla – missä siis huvittaa olla, missä tekee mieli olla – minkä ajatteleminen aiheuttaa vatsanpohjassa siisteimmät värinät. Sitä varten on keksitty liikkuminen; sitä varten on vaihtoehtoja. Terveys ja hyvä elämä on yhtä kuin vapaus, sen oivaltaminen ja siitä nauttiminen niin härskeillä tasoilla että perus virkailija tukehtuisi huonolaatuiseen pikakahviinsa jo ennen ensimmäistäkään loppuhuipentumaa. Normi-virkailijan tai puolipoliittisen alistuspropagandapelottelumedian perusteella maailmankuvansa rakentaneen näkökulmasta vapaus ja siitä nauttiminen tuntuu vähintäänkin rikolliselle; suorastaan anarkistiselle. Mutta hei ihan oikeasti, elämä on aivan liian arvokas hukattavaksi sellaisiin hetkiin joista ei välitä vittuakaan, tai tilanteisiin joissa ei edes halua olla! Kun sydämessään toivoisi olevansa jossain ihan muualla… no hitto vie, sitä varten on olemassa jalat, polkupyörät ja polttomoottoritkin. Miksi joku suostuu syömään tai juomaan jotain tosi huonoa, vaikka parempaakin olisi jo tarjolla? Koska kyseinen yksilö ei ole vielä herännyt omaan vapauteensa. Uskoo, että elämässä pitäisi tehdä kaikki “kuten aina ennenkin, valmiin systeemin mukaan, eikä alkaa sooloilemaan ja vielä vähemmän innovoimaan”. Jostain kumman syystä juuri niillä hankalastihallittavilla oman suvereniteettinsa lunastaneilla, omaa onnellisuuttaan maksimoivilla sooloilijoilla on AINA hauskimmat tarinat kerrottavana, ja kilteillä käskyjentottelijoilla… ei juuri mitään. Huonoa pikakahvia koska kaikki muutkin juo sitä; merkityksettömiä hetkiä uutislähetyksen parissa, “koska kai sitä nyt vaan kuuluu katsoa, en mä tiiä..”. Ei oikeasti mitään huonoa tarvitse syödä, jos ei halua. Samoin ei tarvitse osallistua mihinkään mihin ei halua osallistua. Voi vaan olla, fiilistellä mitä kroppa sanoo… se kyllä ilmoittaa selkeästi mikä tuntuu niin houkuttelevalle, että jokainen solu herää henkiin ollakseen maksimaalisesti mukana menossa – ja vastaavasti, minkä aktiviteetin kohdalla jo pelkkä mielikuvakin pudottaa energiat nollaan.

Guess what? Juuri se energia on yhtä kuin terveys ja elämä. Terveys on se, kun odotat “pelottavia” treffejä tai kerrot niin hauskaa tarinaa ettei millään halua lopettaa oman äänen kuuntelemista, ja koko huone jakaa saman fiiliksen. Terveys koostuu kaikista niistä jännistä, tärkeistä ja viihteellisistä tilanteista, missä todella haluaa olla ihan parhaimmillaan!! Sairastuminen taas on sitä, kun alkaa toteuttamaan ihania fiiliksiä herättävien intohimojen sijaan jotain kuolettavaa kansalaisvelvollisuutta. Vähemmästäkin sairastuu! Niin mieli kuin kroppakin. Ja vastaavasti auringonlaskussa rantakalliolla houkuttelevamman sukupuolen edustajan kanssa, tai spontaanissa yhteismusisointi-sessiossa kynttilöiden valaistuksessa/kesäyössä kaikki oireetkin lakkaa olemasta vaikka omistaisi puolet pelottelu-mafian rahastusdiagnooseista. Kyllä, osa oireista voi tulla takaisin siinä vaiheessa kun palaa arkeen. Mutta kuka sanoi, että sieltä mikä-mikä-maasta tarttisi koskaan lähteä yhtään minnekään? Se, että aidan vapaammalla puolen on tuhannesti hauskempaa, on jo riittävä syy seikkailulle jäämiseen. Mutta viimeistään terveys- ja menestysvaikutukset tekevät valinnasta myös loogisesti jopa miltei ainoan mahdollisen: ei ole yksinkertaisesti millään tavalla perusteltua viettää aikaa sellaisissa hetkissä joista ei pidä – kun yhtä hyvin voi rakentaa maailmaa jossa viihtyy. Kyllä, se on kiellettyä, laitonta, vaarallista – eli kaikkea mistä koostuu sellainen tarina josta joku saattaa innostuakin.

[

](http://www.printfriendly.com/print/v2?url=http://www.viidakkomies.com/2012/05/jenkkigurut/)

This entry was posted in terveys. Bookmark the permalink.