Lifestyle-huomioita tien päältä

Viime viikkoina olen alkanut matkustaa aika paljon. Oikeastaan kahdesta syystä:

1. Jos haluan jotain unelmaa tulevaisuudessa, sitä kannattaa alkaa elää jo nyt - vaikka sitten aluksi pienemmässä mittakaavassa. Jos haluan isona rokkitähdeksi, kannattaa jo tänään alkaa leikkimään Morten Harkettia kellarissa peilin edessä, tyhjä tennispallopurkki kädessä mikrofonina. Ja jos haluan viettää talven etelänrantoja tutkien, kannattaa elää yhä isommin “lentokonetilassa” jo nyt.

2. Isomman asuinkaupungin uudet tuttavuudet ovat nostaneet riman sen verta korkealle ajankäytön antoisuudessa, ettei oikein pysty viettämään aikaa enää yksin koneella. Mitä kivemmalle ajankäytölle päästää itsensä altistumaan, sitä heikommin pystyy enää sietämään entisenkaltaista tylsyyttä. Jos jotain edelleen netissä kirjottelen, on sekin paljon hauskempi tehdä tien päällä tai toimistolla, toisten yhtä innokkaiden seikkailijoiden-tekijöiden-innovaattoreiden boostatessa tunnelmaa. Näköjään aikuisenakin voi saada vielä uusia kavereita! Ja mikä parasta, tutustuminen tapahtuu, “coolin välinpitämättömyyden” sijaan, yhteisten intohimojen ja sen mukaisen tekemisen myötä. Aikuis-elämä on todellinen koulukiusatun nörtin paratiisi. Ei saakaan enää turpaan innokkuudesta, vaan päinvastoin pääseekin parhaisiin piireihin haluamalla aidosti saada jotain hyvää aikaan. Saa kokea miltä tuntuu, kun oppimishalu ja kehittämis-into sittenkin palkitaan sosiaalisesti, eikä johdakaan nauruun ja osoitteluun kuten valtion kouluissa (tai julkisen sektorin työpaikoissa). Koulussa luulin, että se innokas työnteko palkittaisiin kuitenkin vielä tulevaisuudessa (niin ei tapahtunut). Nykyään huomaan, että kaikkein isoimmin se palkitaan erittäin antoisina hetkinä ja ikimuistoisina (oppimis)prosesseina - ja lisäksi siitä rapisee sitten myöt tulevaisuuteen mukavia ylläreitä.

Reissatessa on oppinut huomaamaan, mitä kannattaa ottaa mukaan: Designin merkitys korostuu. Sellaisia paketteja, jotka rusentuu laukussa, tai joita ei saa edes kunnolla suljettua, ei kannata ottaa mukaan yhtään sen enempää kuin muutakaan sekundaa. Mitä kivempia esineitä, sitä kivempi niitä on pakata. Matkalla joka hetken merkitys korostuu, koska kaikesta on niin paljon perus-arkea tietoisempi; kaiken kokee voimakkaammin ja elävämmin. Silloin huomaa myös, minkä tuotteiden ja esineiden kanssa todella haluaa olla tekemisissä; mitkä tekee matkasta hauskempaa, ja mitkä vastaavasti jätetään ensi kerralla kotiin.

Yksi mukavimmista asioista reissussa, on tavata tyyppejä ja kuulla niiden tarinoita. Kuinka laadukkaampaan lifestyleen vaihtaminen on vienyt kiloja pois, sairastelut historiankirjoihin, energiat kattoon ja lakanoidenväliset nautinnot uusille tasoille.

Miten ihmeessä? No tietenkin hemmottelemalla kaikkia aisteja. Muoviset säkkituolit voi vaihtaa poron taljoihin, AXEt Ylang Ylangiin, taustamusat live-jameihin ja synteettiset liukkarit ihanaan kookokseen (tai kookos-shea-kaakaovoi-mixiin patsulilla & jasmiinilla ehostettuna, jolloin se toimii myös mitä parhaimpana selkähierontaöljynä). Päivä lähtee ihan erilailla käyntiin heti, kuin vaihtaa pesuhuoneen kelta-valot luonnon spektriin (ja ehkä myös ledeihin), huoneilman ionit negatiivisiin, perus-kloorit vaikka granderiin ja vesisängyt kovaan futoniin (vastra- & silkkilakanoilla tai vähintään luomu puuvillalla). Ja tietenkin samalla myös synteettis-teolliset keinosafkat ym. viranomais-hyväksytyt eli “turvalliset” korvikke-ruoat ihan oikeaan ravintoon, oli se sitten superia, tuoretta lähituotantoa, paleota tai vaikka kaikkea sekaisin. Mitä vaan hyvää ja aitoa, mitä tahansa lautasmallia parempaa.

Eilen tuli kirjaimellisesti tippa linssiin, kun olin vihdoin siinä tilanteessa, josta haaveilin ne edelliset pari vuosikymmentä - eli tosi tekijöiden kanssa, tekemässä (ja oppimassa) lisäksi vieläpä jotain todella hyödyllistä. Toki oli hienoa aikanaan laskea matikantehtäviä yhdessä - ja samoin sportti-hommia on aina ollut kiva tsempata porukalla. Viime keväänä oli siistiä käydä salilla kavereiden kanssa keskinäisen tsempin voimalla. Mutta kun saman sosiaalisuuden boostaamana voi lisäksi tehdä vielä jotain, mistä hyötyy potentiaalisesti jopa koko maailma.. missä pääsee itsensä lisäksi suoraan auttamaan myös muita… SE on itsessään se isoimpien unelmien täyttymys. Kuten Sarasvuokin nykyään opettaa, kannattaa tulevaisuus-tavoitteiden sijaan tavoitella unelma-tekemistä - joka voi sitten spontaanistikin johtaa jopa vielä parempiin maaleihin kuin mitä tavoitteenasettelu-hetkellä olisi osannut edes asettaa! Tiedän vaan, että rakastan tehdä kovaa duunia, ja sitäkin kovempaa huvittelua, toinen toistaan intohimoisimpien osaajien kanssa - joten siihen pyrin ja sitä teen - ja mitä siitä seuraa, on luultavasti paljon parempaa kuin osaisin alussa edes kuvitella.

Tekemisen merkitys on punaisena lankana myös Yrittäjyhteisön syksyn seminaarissa. Alkuviikon baanalla Jyskylän Tiimiakatemialla löysin käsiini herrojen ekan julkaisun, ja jäin ihan koukkuun. Pakko päästä näkemään itse Brian Tracy, Sarasvuo, Daniel Pink, Hans Rosling.. Richard Branson.

Vielä takaisin siihen unelmaan: on tiettyjä asioita, jotka mahdollistavat iisin seurapiirielämän, ja myös todella hyvän työfiiliksen - ilman että tarvii säätää liikaa, ja kaikilla pysyy natruimglutamaatti-kiukkujen sijaan mieli selkeänä ja iloisena. Jos yksi taika-laite tarvitsee mainita, se on kyllä tehokas ja iso blenderi. Hellaton kokki saa helposti ja nopeasti apetta koko porukalle, ja vieläpä niin ettei jengi väsähdäkään seuraavaksi tunniksi-pariksi, vaan energia päinvastoin jopa nousee.

Kuten frendi totesi eilen kovien hommiensa keskeltä: “Kuten huomaat, tää sosiaalinen aspekti kääntää raskaimmatkin hommat iloksi”. Mutta jos haluaa tasokasta porukkaa paikalle, täytyy niille osata tarjota jotain muutakin kuin kylmääpitsaa. Blenderi on aina se kaikista varmin ja nopeastiopittavin ratkaisu seurapiirielämän virtaviivaistamiseen ja työelämän onnellistamiseen - vapautuu aika ja energia tiskienkanssasäätämisestä itse keskusteluun ja toimintaan osallistumiseen. Tavallisten ihmisten yhteis-elo alkas näyttää ihan oudolta, kun niiden elämä keskeytyy jatkuvasti safkan takia - varsinkin jos lasketaan mukaan ruokalepo, jolloin ei paljon telkkarinkatselua kummoisempaan jaksakaan osallistua. Vastaavaa olen huomannut, kun vaihtaa vaatteissakin keinomateriaaleista aitoihin: jotain Ruskovillaa tai merinovillaa hädin tuskin tarvitsee edes pestä! Ennenkin olen huomannut, että siinä vaiheessa kun maksaakin t-paidasta parinkympin sijaan toistasataa, ei uutta tarvitsekaan ostaa sitten seuraavaan vuosikymmeneen, ja vähintäänkin halpis-shoppailua vastaavan ilon saa kokea joka päivä itse käytöstä, aisteja hellivän materiaalin miellyttävyydestä iholla, siitä ettei tarvitse pestä kuin ehkä pari kertaa kuussa vaikka välillä nukahtaisi vaatteet päällä ja heräisi yltä päältä hikisenä kun joku alkoikin aamuyöstä lämmittää mökkiä… Joskus on joku yli-kallis t-paita jäänyt repun pohjalle, mätänevien likavaatteiden alle.. ja riittää kun sen on ripustanut, se on pessyt itsestään hajutkin pois. Samaan ei joku perus-polyesteri vaan kykene, eikä liioin synteettisillä myrkyillä värjätty torjunta-aine-puuvillakaan.

Etenkin porukassa sillä on erittäin ratkaiseva merkitys, millä osallistujat on ruokittu - ja ero vaan kasvaa, mitä useampiin olemisen laatutekijöihin havahdutaan panostamaan, eli mitä useampi aisti otetaan huomioon, tunto- ja kosketusaistin hemmottelusta aina tuoksuihin ja ilman ioneista suolakivilampun tunnelmavaloon. Päivä sujuu eri tavalla, kun osallistujat jaksaa olla mukavia toisilleen, päässä leikkaa ja juttu luistaa.

Lapsena opin, ettei mistään saisi oikein välittää (ainakaan näkyvästi), ja että aina pitäisi osata esittää sopivan coolia. Aikuisten maailmassa alan yhä selvemmin huomata, että mitä avoimemmin uskallan arvostaa asioita ja tyyppejä joista todella tykkään, sitä avoimemmin ne rakastaa myös takaisin. Aikuisten aika on sen verran arvokasta, ettei elämää tarvitse tuhlata pelailevaan laskelmointiin tai pause-moodissa odotteluun (tai välitunnin odotteluun). Avoimesti pelaamalla löytää aina vaan lisää niitä, joiden kanssa homma todella toimii, ja sitten voi vaan pelata täysillä avoimin kortein.

Steve Pavlinan uusin uutiskirje teki todella ison vaikutuksen!

P.S. Vielä yksi havainto reissuilta: yhä useammilla tuntuu raakasuklaat vaihtuneen sieniin viime aikoina. Ei sisällä anti-ravinteita, helpompi tehdä ja käyttää, eikä tule samaa kyllästymistä kuin toisinaan viikon suklaakarkeloiden perään. Usein kun kerron, etten ole enää vuosiin kärsinyt flunssista, tai että verenpaineiden tasapainottaminen tai jaksamisen boostaaminen on aika helppoa ja luonnollista, tajuan kuitenkin samantien, että asiaan vaikuttaa aika moni asia mitä olen itsekin pikkuhiljaa oppinut tässä vuosien varrella. Tarvitaan siis “suoraan maaliin” -tyyppisiä täsmäratkaisuja, eli etsiä ne ihan parhaat tuotteet, joilla saa sata kertaa helpommin ja kymmenen kertaa nopeammin lähes samat tulokset, ilman pitkiä oppimis- ja maailmankuvanvaihto-prosesseja. Viime aikoina sienet ovat osoittautuneet parhaaksi täsmäratkaisuksi tähän asti - enkä nyt siis tarkoita jotain Madre Labsin laimeita stearaattisieniä, vaan vähintään Mushroom Sciencen tasoisia teho-uutteita - mutta vielä huomattavasti tujumpina annoksina. Neljä tai vaikka kymmenen parasta sieniuute-jauhetta sekaisin muutaman sadan gramman pussiin, niin sillä kuka tahansa synteettisessä maailmassa elävä normi-uraohjus saa jo hyvin pitkälle ne tulokset, mihin muuten pitäisi päivittää melkein koko lifestyle. Kaikessa kannattaa aloittaa siitä, missä saa nopeimmin ja helpoimmin (ja hauskimmin) niitä tuloksia mitä tavoittelee: sen jälkeen on sitten sitäkin isommin intoa ja energiaa antaa oppimisprosessin jatkua - oli se sitten elämäntapa-asioihin tai omaan työhön liittyen. Aika on niin arvokasta, että se kannattaa käyttää parhaisiin juttuihin. Siksi kannattaa etenkin terveydessä valita ne ratkaisut, mistä saa helpoiten ja nopeiten eniten. Siten vapautuu yhä paremmin aikaa ja energiaa syventyä niihin asioihin, mistä oma sydän välittää eniten - oli se sitten parisuhde, travellaus, lempiharrastus tai ihan muihin asioihin liittyvän uran rakentaminen. Tai jos se sattuukin olemaan terveys, voi siitäkin tehdä uran. Mihin ikinä haluaakaan syventyä - jolloin on tärkeää, että kaikki muu elämässä tukee sua siinä ja vapauttaa sut siihen. Roina jarruttaa, laatu vapauttaa.