Lisääminen, Osa 1: Johdanto

Vihdoin jatkuu odotettu ja aikaa sitten luvattu Back-2-Basics - artikkelisarja.

Otetaan kuitenkin vielä yksi askel taaksepäin..

Miksi ylipäänsä kiinnostaisi lähteä leikkimään paremmilla foodeilla?

Tähän lienee jokaisella omat syynsä, riippuen tavoitteista, elämäntilanteesta, ongelmista ja haasteista. Fiksuintahan näitä foodijuttuja, ja muutakin infoa, olisi myydä kullekin kohderyhmälle erikseen räätälöitynä - “Connect on the level of the problem”, kuten Eben Pagan opettaa. “Oletko ylipainoinen, mulla on sulle vihdoin se kauan etsimäsi keino. Tässä todistusaineistoa, ja tässä sulle ilmaiseksi vähän teoriaa ja pari käytännön keinoa joilla saat heti tuloksia ja sitten kun olet jo ihan liekeissä, voit ostaa mun laajemman ja syvemmän ohjelman…”

Tässä on vaan yksi huono puoli - oikeasti haluan sanoa jotain ihan muuta.

Mitä sitten haluan sanoa, ja mille kohderyhmälle?

Tässä se tulee:

Ihan sama mikä sun tavoite tai haaste on, nämä aivottoman helpot keinot yksinkertaisesti toimivat** - välineinä siis. Ongelma kuin ongelma on helpompi ratkaista, kun jokainen solu toimii paremmin; solujen välisestä kommunikaatiosta puhumattakaan. Niin urheilussa kuin aivotyössä tulokset nousevat samasta syystä. Duh..

Mutta.. ei välttämättä jos homman tekee väkisin. Monivuotisen kokemuksen perusteella voin sanoa, ettei homma toimi jos se tuntuu vaikealta, pahalta ja väkinäiseltä.

Tosin tämän tajuamiseen en olisi tarvinnut kovin montaa vuotta jos olisin vähän älykkäämpi, ehkä tuo ms-tauti ehti tuhota vähän liian monta aivosolua tai jotain..

No, onneksi sentään kokemuksen myötä olen jo sen verran tajuissani, että osaan sanoa näitä itsestäänselvyyksiä - ENKÄ MUUTA MEINAA SANOAKAAN ENNEN KUIN KAIKKI TODELLA TAJUAVAT NE.

Hyvä on hyvää ja paha on pahaa - eikä päinvastoin kuten meille aina opetetaan. Jos ruoka maistuu pahalle, se on pahaa - ainakin sinun kehollesi, ainakin siinä tilanteessa ja vaiheessa.

Mutta mutta.. palataanpa vielä siihen, miksi kannattaa lähteä testailemaan ollin ohjeita, tai miten sen nyt haluaa sanoa. Ja please, en halua enää nähdä missään puhuttavan “Ollin suosittelemasta dieetistä”, koska dieetti on viimeinen asia mitä ikinä haluaisin suositella - dieetti tai ohjelma on juuri vastakohta sille mitä suosittelen. Tosin, again, jos sinulla on jo enemmän tai vähemmän toimiva ohjelma, dieetti tai systeemi, voit toki pitää sen, ja testailla miltä tuntuu lisäillä siihen jotain uutta kuten pakkasmarjoja, tai korvata jokin perusraaka-aine laadukkaammalla versiolla. Se on kokemukseen perustuva suositukseni.

Nopeita, väkinäisiä, pahalta tuntuvia, stressaavia muutoksia en suosittele. Vaikka toki sekin on edelleen sallittua, etenkin jos tunnet itsesi ja uskot kestäväsi ikäviä välivaiheita (ja pidät suolihuuhteluista…)

En voi kertoa miksi juuri sinun kannattaisi kokeilla rasvattoman maidon tilalle luomumaitoa -> tai jopa maatilatorin “kylpymaitoa”; tai pöytäsuolan tilalle raffinoimatonta merisuolaa -> tai jopa Celtic Sea Salttia. Tiedät sen itse paremmin. Voin sen sijaan kertoa omat syyni. Niitä on ollut paljonkin. Olen halunnut saada paljon aikaan, oppia nopeasti, kehittyä ja kasvaa missioni mittaiseksi. Ja saada mainetta, arvostusta, itseluottamusta tulosten kautta.

Tällä hetkellä syyni maksaa laadukkaammasta ruoasta ja tehdä duunia sen eteen, on joku muu, kerron sen ehkä myöhemmin tässä postauksessa. Olennaista on, ja se on tämän postauksen pääsanoma: RESEPTI ON EDELLEEN SAMA! Sama resepti toimii niin urheilijalle kuin datailijalle, niin muusikolla kuin koomikolla.

Miksi - miten ihmeessä?? Koska datailijalla ja urheilijalla on lähes tismalleen sama DNA! Ja minun reseptini lähtee ihmisestä sisältä, ei ulkopuolelta (ymmärrät pian mitä tämä tarkoittaa). Tottakai urheilijan ja datailijan ohjelma olisi erilainen, jos sellaisia tekisin.

Mutta tässä onkin kyse ihan muusta, kuten olet jo ehkä huomannut. “Lisääminen”, eli alkuperäisten laatuherkkujen vapaa testailu, johtaa jokaisen kohdalla eri “dieettiin”, joka sekin elää jatkuvasti. Tässä on kyse dynaamisesta, elävästä systeemistä, kun tähän asti lähes kaikki (ravinto)ajattelu Suomessa on ollut staattista eli (aivo)kuollutta. Mikään tässä oikeassa fyysisessä maailmassa ei ole staattista! Kaikki elää, kaikki virtaa. Tule jo pois sieltä teoriakirjojen turvallisesta keinomaailmasta, welcome to the real world.

Otetaan loppuun vielä yksi sovelluskohde tästä uudesta, vallankumouksellisesta (ravinto)ajattelusta:

Case Study - Iho-ongelmat.

Näistä on jostain syystä moni kysellyt viimeaikoina, ja minun ihoani kehutaan tuon tuosta - vaikken edes muista enää alkuunkaan sitä listaa mikä aine vaikutti milläkin tavalla ihoon minkäkin lähteen mukaan. AND THAT’S PRECISELY THE POINT! MUN “RESEPTI” TOIMII JUURI SEN TAKIA!

Eräältä viisaalta lukijalta tulikin juuri tekstari, että hänkin ennen olisi miettinyt päänsä puhki, mistä yksittäisestä aineesta se johtuu kun kosmetologi nykyään kehuu hänen ihoaan kovin heleäksi. Nyt hän vaan kohauttaa olkapäitä ja toteaa, että ehkä NE KAIKKI YHDESSÄ. NIINPÄ. Onneksi olkoon, olet tajunnut helpon terveyden Salaisuuden, jota 99% suomalaisista ei ole koskaan ehkä tullut edes ajatelleeksi - johtuen ajattelua vääristävästä tyhmennysjärjestelmästämme (valtion koulutus aina ala-asteelta yliopistoon). Holistisuus, kokonaisvaltaisuus. Teoriat ovat vain karttoja, ne eivät koskaan kuvaa todellisuutta kuin korkeintaan tikku-ukkotasolla. Yhteen karttaan, yhteen selitysmalliin jämähtäminen on turhaa ja haitallista jos haluaa tuloksia.

embed: http://www.youtube.com/v/rFZCwb7HbfU&hl=en_US&fs=1&

(itse asia alkaa noin minuutin kohdalla)

Niin, mikä olikaan minun nykyinen syyni panostaa safkan laatuun? Se on ensi vuoden teema - hauskanpito. Elämä on vaan miljoona kertaa mukavampaa kun on koko ajan varaukseton hyvä olo.[1] Silloin elää automaattisesti hetkessä ja siinä virrassa - ei tee mieli paeta minnekään. Haluaakin nautiskella menosta. Ihan sama juttu jos vertaa huonoista ei-tuoreista ei-luomuaineksista tehtyä muka-terveellistä salaattia, ja maailman parhaista superfoodeista tehtyä raakasuklaata. Edellinen alkaa tökkimään aika pian, ja ennen pitkää sortuu johonkin ihan muuhun - kun taas raakasuklaata syödessä ei pahemmin tarvitse muistutella pureksimisen ja tietoisen syömisen tärkeydestä, kun siitä HALUAA ottaa kaiken irti.

Tässä on se ratkaisevin ero tämän uuden ja sen vanhan terveysajattelun välillä. Edellinen vaati tahdonvoimaa, eikä siltikään toiminut, kun taas jälkimmäinen toimii automaattisesti ja mielihalun ohjaamana. Minä etsin nykyään kaikilla elämänalueilla sellaisia ratkaisuja, joiden kautta halutut tulokset toteutuvat itsestään.[2] Luonnollisia, helppoja ratkaisuja, jotka vaativat vain hauskanpitoa ja nautiskelua, turhan kärsimyksen sijaan.

Kuinka luoda olosuhteet, joissa voin vaan päästää vapaalle ja antaa automaation ja mielihalun ohjata minut haluttuihin huipputuloksiin?

Ruoan suhteen yhtälö on jo ratkaistu. Ja ratkaisun nimeksi on muodostunut superfoodismi.

[1] Ja silloin on myös ihan sama mitä scheissea tulee niskaan, kun ei mikään voi pilata sitä hyvää oloa, mikä lähtee superterveydestä. Voi elää isoa ja rohkeaa elämää, kun ei lannistajat pysty enää vaikuttamaan. Jos olisi väsy ja kehno yleiskunto, ei sellaista kestäisi kovin kauaa, vaan palaisi pian kiltisti takaisin ruotuun. [2] Ja ennen kaikkea kevyesti, ilman stressiä (joka jo sinänsä tuo vaikka mitä ongelmia ja pahentaa vanhoja).