Normipäivä sienissä

Juteltiin paljon siitä, miten kiinnostuksesta kehittyy skill, taidosta service ja palvelusta ennen pitkää myös income.

Kehitä taitoja, joista on muille hyötyä - niin sitä paremmin pääset hengamaan niiden kanssa, joiden palveluksista on vastaavasti sulle hyötyä!

Siis taitoja - ei tutkintoja. Tutkinnosta ei ole minulle tai kellekään mitään sosiaalista hyötyä.

Eikä kyse ole myöskään siitä, että “mitähän mä alkaisin tekeen, mikähän olis se mun ‘oma juttu’”. SUN OMA JUTTU ON TOISTEN PALVELIJOIDEN PALVELEMINEN!! On tosi LEIMIÄ, kun joku “vihdoin löytää Oman Juttunsa”, ja perustaa vaikkapa “oman verkkokaupan” - joka on kymmenen kertaa huonommin toteutettu eikä ikinä tule menestymään, VERRATTUNA NIIDEN toteuttamaan projektiin, jotka ovat jo aikaa sitten alkaneet PALVELLA TOISIAAN!

Älä kysy “mikä on mun oma juttu”, vaan kysy “miten voin taidoillani ja taipumuksillani tai ihan sama vaikka tiskirätillä palvella cooleja tyyppejä joilla on siistejä visioita, kivoja skillejä ja positiivista vaikutusta toisiin ja jopa koko maailmaan.”

Kun pääset palvelemaan hyviä tyyppejä, tapahtuu kaksi asiaa, verrattuna “oman jutun löytämiseen” tai omien projektien tekemiseen. a. yhdessä saatte aikaan astronomisesti enemmän. ja b. SUN OMAkin KEHITYSvauhti harppaa Warp-Speedille. Oletko kuullut sanaa “mentorointi”, tai yhdessä tekemällä oppiminen? Miten päästä oppimaan parhailta, kuinka ansaita omat mentorit? No tietenkin palvelemalla niitä! Ja miten päästään palvelemaan toisia? No tietenkin kehittämällä arvokkaita taitoja, joilla tehdyistä palveluksista on ihan oikeaa hyötyäkin toiselle ja sen projekteille. Eikä sen tarvitse olla edes virallinen ulkoinen taito; arvokasta on myös henkisenä tukena oleminen, mihin vaikuttaa oma sisäinen kehitys ulkoista osaamistakin enemmän.

Jos haluat “menestyä” virallisissa rakenteissa, hanki kokonainen kasa tutkintoja, diplomeita ja muita virallisia selluloosa-muste-yhdistelmiä. Jos taas haluat saada jotain aikaan elämässä, VIETÄ AIKAA asioiden parissa JOISTA VÄLITÄT, jolloin kehityt (niin sisäisesti kuin taidollisestikin), ja kun kehityt, alkaa ennen pitkää taito olla tasolla josta toisetkin kostuu. Ja kun kyse on asiasta, jota rakastat, rakastat myös sen jakamista, eli taidoillasi toisten tukemista. Rakkaudessa syntyy noin kymmenen kertaa paremmat (ja ehkä sata kertaa rennommat) suhteet kuin virallisten pelko-rakenteiden sisällä. Ja se, miten, missä, kenen kanssa ja minkälaisissa suhteissa elämäsi vietät, määrää mihin suuntaan omakin olemuksesi kehittyy –> eli ketä jatkossa vedät taas entistäkin paremmin puoleesi.

Noudattamalla yllälueteltuja ohjeita, oma laiffini on vuosi vuodelta mennyt yhä isommalta osin kohti Play Moodia, eli ettei tylsiä hetkiä oikein enää tule. Siinä, missä normityöläisten mieli jää helposti kiinni eilis-illan tapahtumiin, minulla on jo jotain uutta kivaa menossa. Saman huomaan kaikissa muissakin kavereissa, jotka ovat jossain vaiheessa heittäneet vanhempien toiveet romukoppaan ja alkaneet viettää aikaa hyödyllisten ja aidosti kiinnostavien asioiden & puuhasteluiden parissa. Ne, jotka ovat hypänneet täysillä unelmaelämään, ovat saaneet juuri sen. Ne, jotka ovat samalla jääneet vielä puoliksi kiinni virallisiin rakenteisiin (kuten suorittamaan tutkintoa loppuun), ovat edistyneet jonkin verran. Ja ne, jotka ovat jääneet kokonaan kiinni viralliseen suorittamiseen ja omien halujen hautaamiseen, ovat taantuneet vuosi vuodelta ja menettäneet nuoruutensa nopeasti. Ne, jotka ovat lähteneet elämään elämää jossa jokainen hetki on siistiä ja kiinnostavaa koska koko ajan saa tehdä jotain jännää ja hengata tylsien sijaan kiinnostavien tyyppien kanssa.. ovat vaan energisoituneet vuosi vuodelta. Jokainen minuutti, jonka toimii omaa sydäntään vastaan, kehittää orjana olemisen taitoa. Ja jokainen päivä, jonka viettää innostavien seurassa keskustellen ja optimoiden asioita joista aidosti välittää, jättää omaankin olemukseen positiivisen jäljen.

Kuinka voikaan tänä päivänä teknologiaa ja luontoa; uutta ja vanhaa estottomasti yhdistämällä, luoda monipuolisemman elämän kuin koskaan ennen sosiaalistamediaa ollut mahdollista edes kuvitella.

Käyttäessäni tätä blogia ansaitsemiseen, en menetäkään mitään, vaan bloginkin arvo nousee samalla. Miten ihmeessä? Miten voi rikastua ilman että se olisi samalla mistään pois? Myymällä pelkästään hyviä juttuja. Tätä ei normibisnekset vielä tajua. Se, että myy jotain muuta kuin parasta kokonaisratkaisua asiakasta ajatellen, on luottamuksen väärinkäyttöä ja erittäin lyhytnäköistä toimintaa. Se taas, että aidosti välittää siitä mitä tekee ja siksi haluaa levittääkin pelkkää parhautta, on kannattavin investointi myös omaan tulevaisuuteen. Tällä hetkellä jokaista alaa on valtaamassa uusi sukupolvi, joka suostuu tekemään vain innostavia asioita. Jos jokin keskinkertainen semi-turha tekeminen ei innosta, jäädään mieluummin hengaamaan vaikka jonkun kivan tytön seuraan kunnes löytyy jotain mikä oikeasti saa joka solun mukaan tekemiseen ja tekee sielullekin hyvää lompakon lisäksi. Standardit ovat nousseet, tasolle jossa innovatiivisimpia tekijöitä ei voi enää pelkällä rahalla ostaa, mutta voit saada vaikka ilmaiseksi jos visio on heidän aikansa arvoinen. Parhaassakin bisnesseminaarissa vielä tänäkin päivänä harva tietää, miksi oikeasti tekee mitä tekee. Niillä vaan on se bisnes, ja ne koittaa tehdä sen mahdollisimman hyvin. VOISIKO MIKÄÄN OLLA ENÄÄ VÄHEMMÄN SEKSIKÄSTÄ? Voisiko olla enää hölmömpää tapaa hukata oma kokonainen elämä tyyliin “no tää nyt on mun osa ja mä koitan tehdä tän mahdollisimman hyvin.” WHAT?? Sulla oli mahdollisuus muuttaa vaikka koko maailma, poistaa taudit, tuhota ne lääkeyhtiöt jotka koitti viedä sun läheisiltä hengen ja luoda maailma jossa kaikki on vauraita koska ymmärtävät mistä runsaus tulee - ja päätit vaan jäädä myymään jotain ok-laatuisia tuoleja kilpailukykyiseen hintaan? Kun sä olisit voinut keskittyä auttamaan sitä porukkaa joka jo oikeasti muuttaa maailmaa luoden kasvavaa joka aistin paratiisi-tilannetta tänne.

Ei siis kenenkään tarvitse tehdä yhtään mitään - ihan kuin ei tarvitse ikinä rakastella kenenkään kivan kumppanin kanssa. Mutta moni silti haluaa, jos kerran se mahdollista on - ja innostuu tekemään, oppimaan ja kokemaan jopa kokonaisia ihmeitä sen eteen. Täysin ilman velvollisuutta, ihan puhtaasti halun ohjaamana.

Mitä laajemmin ymmärtää tekojensa (jopa maailmanlaajuisia) seurauksia, sitä parempaa pystyy luomaan ja ansaitsemaan myös itselle. Miksi pitäisi ajatella bisnestä ja sen vaikutuksia laajemmin kuin vaan “tää on mun bisnes tää tuolien myynti ja mä koitan myydä näitä mahdollisimman paljon”?

• ei tarvitse, mutta kannattaa. Ei seksiäkään tarvitse harrastaa, mutta se tekee ihmiselle hyvää, ja lisäksi moni vielä nauttiikin siitä. Mutta vielä seksiäkin paljon parempaa on se tunne, jonka JOKAINEN kokee huomatessaan kuinka positiivisesti oma olemassaolo voi todella maailmaan vaikuttaa. Se on kuin harrastaisi tasokasta seksiä koko maailman kanssa. Joten miksi ajatella lajemmin kuin vain “no tää nyt on mun bisnes..”? Koska seksi on kivaa. Ei siihen muuta syytä löydy eikä tarvita. Tottakai se on kivaa myös, että tästä tulee parempi paikka meille kaikille. On kivaa, kun maailmaan tulee enemmän huikeimpia asioita joissa itsekin viihtyy ja jotka hyväksi tietää. Ja samalla on kivaa, kun näin toimimalla omakin positiivinen maine ja sosiaalinen asema nousee nousemistaan. Mutta nämä ovat vain seurauksia; se seksi itsessään on se paras osa. Tykkään niistä vaikutuksista, mitä tämä blogaus saa sinussa aikaan, ja sinun ja sadan muun kautta ties kuinka pitkien vaikutusketjujen välityksellä koko kansakunnan tulevaisuudessa. Mutta olennaisinta on, ettei tarvitse päivääkään kärsiä tylsässä työssä, kun voi valita viettää päivänsä seksikkäimpien hommien parissa mitä kykenee kuvittelemaan (ja siten luomaan).

Jos ajattelisin vain “minun bisnestäni”, olisi kaikki tekeminen NIIN TYLSÄÄ, ettei kestäisi päivääkään ja alkaisin rakentaa tulevaisuutta kalliokiipeilevänä surffipummina. Mutta heti kun alan oivaltaa tekojeni vaikutuksia ja potentiaalisia vaikutusketjuja, saa kaikki muu jäädä koska yhtäkkiä työ on vieläkin seksikkäämpää kuin kaikki extreme-lajit yhteensä. Ei siis pelkästään, että “jaksaa vihdoin hoitaa hommat” tai “selviää töistä”, vaan että luopuu mielellään maailman houkuttelevimmistakin palkinnoista kun itse pystyy luomaan vielä parempaa. Salaisuus/paljastus: sitä jokaisen työ tänä päivänä oikeasti on. Kaikki eivät vaan vielä ole heränneet todellisuuteen. Jokainen tekosi aiheuttaa jokatapauksessa äärettömät vaikutusketjujen vaikutusketjut koko maailmaan. Kun sen tajuaa, alkaa tekeminen olla aika paljon innostavampaa kuin “jospa jaksaisi (valkosokerikahvin voimalla)”. Kun tajuaa, että tekemisilläni on ihan oikeasti vaikutusta, ei huvita enää myydä keskinkertaisia tuoleja, kun suuntaamalla energiansa keskinkertaisen sijaan parhaiden tekemiseen & tukemiseen, voi oikeasti edistää huikeimpien juttujen kasvua ja maagisimpien ihmeiden leviämistä ainakin sata kertaa isommin kuin se pelkkä näkyvä vaikutus, johon normi-ihminen kuvittelee vaikutusketjujen päättyvän.

Riittää, kun ryhdyt viettämään yhä paremmin aikaa asioiden parissa joista välität, jolloin taitotaso, merkitykselliset suhteet ja arvokas kokemus (ja sen mukana näkemys) alkaa nousta nousemistaan - jolloin ennen pitkää taidoistasi alkavat hyötyä muutkin. Ja taitojesi noustessa entisestään, on toisten pian vähän pakkokin alkaa maksamaan arvokkaasta ja kysytystä ajastasi muodossa tai toisessa. Kuinka simppeliä elämä onkaan! Vaikeaksi se menee, jos sitä alkaa ajattelemaan. Helppoa se on, kun tekee mitä huvittaa, ja uskaltaa (jopa avoimestikin) välittää siitä mitä tekee. Koulussa se ei ollut sallittua, mutta nykyään kaikki menestyjät ketä tunnen, kehottavat juurikin rakastamaan sitä “matikanlaskemista” eli sitä itse tekemistä ja koko aina-vaan-korkeammalle-nousevaa oppimisprosessia.

Itse mietin, miten, mitä tekemällä ja millä taidoilla; minkä asioiden parissa/kautta, voisin palvella maailmaa parhaiten. Mikä on tärkeintä, miten edistää eniten hyvää? En siksi, että välittäisin maailmasta kovin paljoa - vaan koska tiedän jo kokemuksestakin, että näin toimiessa itselläkin on aina hauskinta. Ei kukaan pakota lasta tekemään hiekkakakkuja - mutta kun se on vaan niin mukavaa! Samoin ei minullakaan ole mitään velvollisuutta tai edes syytä pistää tikkuakaan ristiin kenenkään hyväksi - mutta toisaalta en voi keksiä mitään sen jännempää, antoisampaa ja palkitsevampaakin peliä kuin rakentaa kauneimmat jopa maailmanlaajuiset “hiekkakakut” (eli positiiviset vaikutusketjut) mitä kykenee keksimään. Ja sitten löytää ja keksiä vieläkin parempia –> taas vieläkin hauskempaa.

Pystyn kyllä saamaan itseni kiinnostumaan mistä tahansa aiheesta, kunhan saan itse valita opiskelumateriaalit eikä tarvitse tankata mitään virallista propagandavalhetta, vaan voin vapaasti omaksua oppini suoraan alan parhailta. Mutta arvan tai kolikonheittämisen sijaan valitsen nykyään kiinnostua niistä aiheista, millä voin vaikuttaa merkittävimmin toistenkin elämään, toimintaan ja hyvinvointiin. Voisin kiinnostua matematiikasta - mutten näe siinä läheskään yhtä olennaista potentiaalia kohottaa jokaista kaveria kuin David Wolfen jutuilla. Matematiikan taidoilla voisin toki auttaa lukioikäisiä kavereita kotiläksyissä, mutta siihen se melkein jää. Tutkimalla abstraktien kaavojen sijaan käytännön menestystä ja toimivaa liiketoimintaa, saan käyttööni toinen toistaan hauskempia taikasauvoja yhteisten ihmeiden tekemiseen (and that’s fun!). Rakastan keskustelua itsessään, ja lisäksi parhailta oppiessa opin itsekin pian jo ensitapaamisessa laittamaan kaverin kuin kaverin vanhentuneet paradigmat uusiksi.

Minulla kesti ravinto-aiheen parissa noin puoli vuotta päästä kiinnostuksesta merkittävälle Skill-tasolle - mutta sen jälkeen jopa kolme vuotta ennen kuin muutkin alkoivat hyötymään osaamisestani. Jouduin opiskelemaan vaikuttamista erikseen, koska sosiaalisuus ei sujunut luonnostaan.

Tällä hetkellä frendi opiskelee omaa henkistä kasvuaan. Alle puolessa vuodessa hän on päässyt jo tasolle, johon minulla meni ehkä neljä vuotta - eli tasolle jossa muillekin alkaa olla apua osaamisesta. Ja yleensä Service-tasolle noususta seuraa hyvin nopeasti myös Income. Siinä vaiheessa kun jonkun toisen elämä alkaa muuttumaan parempaan suuntaan arvokkaan osaamisesi ansiosta, haluaa hän jollain tavalla korvata arvokkaan palveluksesi. Muistan, kun kesällä 2007 vihdoin pääsin jakamaan tietoani ensimmäiselle frendille, joka todella suostui kuuntelemaan. Reilu kuukausi eteenpäin, ja hän oli jo hommannut minulle luentokeikan, josta tienasin samantien puoli tonnia puhdasta rahaa. Ja sitäkin ennen hän jo auttoi minua omalla erikois-osaamisellaan vaatteiden ja visuaalisuuden suhteen. Onnistunut Service –> income, tai on oikeastaan jo lähes suoraan yhtä kuin “jotain saat varmasti takaisin ja nopeasti”. Jos luulee palvelevansa toisia muttei saa mitään takaisin, tarvii kehittää vielä sitä skilliä; tarvitsee opiskella lisää ja treenata kunnes kehittyy astetta taitavammaksi siinä mitä tekee tekee, eli paremmaksi kaverin/yleisön/yhteisön palvelijaksi.

Eli MITÄÄN MUUTA SINUN EI koko elämässä tarvitse tehdä, kuin löytää asioita joista nautit niin paljon /pidät niin tärkeinä ja arvokkaina, että alat kehittymään niissä koska haluat viettää aikaa niihin/siihen syventyen. Taitotason ja kokemuksen kasvaessa pääset ennen pitkää palvelemaan muitakin taidoillasi, oli se sitten puolen vuoden, puolen kuukauden tai vaikka kahden vuoden päästä. Jokatapauksessa PALJON ja varmasti nopeammin kuin mitä muut käyttää virallisiin tutkinto-opintoihinsa. Mitä luulet, kummassa taitotaso nousee nopeammin: opiskelemalla väkisin jotain tylsää, vai tekemällä jotain mitä rakastaa ja todella arvostaa? Kumpaan kannattaa arvokasta aikaansa investoida? Päivässäkin ehtii jo kehittyä huomattavasti ja oppia vaikka mitä - silloin kun kiinnostaa, kun on jo kova halu päästä palvelemaan arvokkaalla osaamisellaan, vaikuttamaan taidoillaan ja välittämään eteenpäin sitä asiaa josta niin kovasti välittää.

Ja mieti myös tätä: Suurin osa virallisista tutkinto-opiskelijoista on moraalisesti täysin valmiita elämään koko sen viisi vuotta valtion kustannuksella. Joten vähintään yhtä oikeutettua on elää murto-osa tai vaikka jopa puoletkin siitä ajasta jollain toisennimisillä mutta kuitenkin saman valtion tukiaisilla, vapauttaen aikansa ja energiansa rakkaimpien asioiden tekemällä-oppimiseen, ja ennen pitkää sosiaalisestikin jakamiseen. Jos menet yliopistoon, et pääse jakamaan innostusta kollegoiden kanssa, vaikka olisit miten liekeissä siitä sosiologiasta. Muut pitää vain lähinnä outona, koska “ei ketään voi oikeasti kiinnostaa (se asia mitä siellä mukamas ollaan opiskelevinaan)”. Voin LUVATA, että sinulle aukeaa AIVAN ERILAINEN (etenkin sosiaalinen) maailma, kun liityt niiden seuraan, jotka VÄLITTÄÄ siitä mitä tehdään ja opiskellaan, eikä edes häpeä omaa nörttiyttään. Miten siihen seuraan liitytään? Tulemalla itse sellaiseksi, eli alkamalla velvollisuuksien tai virallisten rakenteiden sijaan tekemään mitä itse haluaa, mistä itse tykkää, mistä itse välittää, mitä itse arvostaa ja tärkeäksi kokee. Mistä ne “opiskelukaverit” sitten löytyvät? No HALOO!! Nykyään on olemassa sellainen asia kuin sosiaalinen media, ja se on ollut olemassa jo niin monta vuotta, että ihmiset ovat oppineet jo hieman käyttämäänkin sitä. Mitä julkisemmin jaat kiinnostuksen kohteet, ja kehittyvien taitotasojesi hedelmät ja toisiakin hyödyttävät helmet, sitä useampi “kurssikaveri” haluaa tutustua sinuun. Mitä enemmän sinulle kertyy arvokasta taitoa eli annettavaa, sitä luonnollisemmin tutustut myös toisiin joilla on PALJON ENEMMÄN annettavaa kuin keskimääräisellä sosiologian maisterilla.

KAIKKI omat ammatilliset ja sosiaalisetkin suhteeni ovat syntyneet ja kehittyneet ihan vapaasti, aikuisena siis. Ilman siis MITÄÄN virallisia rakentaita. Ihme kyllä! Me ihmiset SITTENKIN osataan verkostoitua ja löytää toisiamme IHAN ITSE!! En tarvitsekaan siihen valtion apua tai puolipakollisia kurssikavereita. Jos toisen sydän sykkii samaan suuntaan, aletaan auttamaan toisiamme ja luodaan jotain hyvää yhdessä. Niin helppoa se on, ja täysin luonnollista.

Natsit suorittivat systeemin määräämiä tehtäviä. Samoin eviran työntekijät, samoin lääke-edustajat, samoin maataloustukien saajat (eli Suomen luonnon pahimmat myrkyttäjät). IHMISET keskenään taas tekee hyviä asioita, koska kaunista on kivempi tehdä kuin kehnoa. Siksi valitsen toimia jälkimmäisessä “systeemittömässä systeemissä”, ja skippaan lähes kokonaan virallisen natsisysteemin, joka saa aikaan sellaisia ilmiöitä kuin kalvosulkeiset ja kemoterapiat, pakko-ojitukset ja antibioottikierteet. Ihmiset keskenään pystyvät tänä päivänä toteuttamaan kaiken paljon paremmin, kun rajoituksia ei ole. Jokainen nykyinen kaverini tuottaa jopa ilmaiseksikin parempaa pedagogiikkaa kuin yksikään virallinen opettaja tässä maassa korkeista kustannuksistaan huolimatta. Jokainen Viidakkomiehen tuttu antaa (ilmaiseksikin) kavereilleen tasokkaampaa terveysopastusta, kuin virallisen systeemin sisällä EDES SALLITTUA puhua virka-aikana.

Vain intohimojen kautta löydät itsesi - ja parhaat kaverisi. Huikein bondaaminenkin tapahtuu siinä maailmassa aivan itsestään. Valitse se täysin toisenlainen maailma, jossa kaikki on hyviä ja hyväksi toisilleen. Valitse (tehdä ja opiskella) mitä haluat, niin elämä antaa parasta: huikeimpia hetkiä, vapaimpia suhteita, omaksi itsekseen kehittymistä ja piilevien taitojen kukkaanpuhkeamista - ja kaiken tämän jakamista toinen toistaan kauniimpien tapausten kanssa.

Itse ainakin olen huomannut, että:

• jos kaverisuhde syntyy pakon tai olosuhteiden sanelemana, on opittava ‘tulemaan toimeen’, ja pelko eri muodoissaan varsin yleinen vieras. ja toisaalta:
• kun alkaa elää 24/7 intohimojensa parissa, sama koskee myös ihmisiä. Nykyään tapaan vain tyyppejä, joiden kanssa joka hetki on suunnilleen inspiraation juhlaa - koska jos ei olisi, mikä pointti siinä suhteessa sitten olisi? Haluan omistaa elämäni asioille joista tykkään ja välitän, jolloin tietenkin myös ihmisten osalta elämääni tulevat vain ne joista samalla tavalla tykkään ja välitän. Vähempään en tyytyisikään, eikä tarvitsekaan. Ei minun oikeastaan tarvitse enää yrittää päästä kenenkään elämään, eikä kenenkään tarvitse yrittää pitää minusta kiinni. Jos meillä on kiinnostavaa tehtävää ja vielä päräyttävämpää puhuttavaa, ei siihen sen kummempia rakenteita vaadita varmistukseksi. Haluan tulla sun luo ja jutella aamuun asti siitä kuinka voidaan molemmat entistäkin nautinnollisemmin palvella maailmaa taidoillamme ja kaikella mitä meistä ja menneisyydestämme ja tulevaisuuden intentioistamme löytyy.

Nykyään huomaan, että vaikka toisella olisi kuinka korkea status, riittää kun tuotan hänelle (ja siis koko porukalle) konkreettista lisäarvoa. Eli kun a. aidosti välitän yhtä cooleista asioista ja b. pystyn tukemaan niissä, riittävän pitkälle kehittyneillä taidoillani.

Se ei olekaan enää kiinni siitä että omistaisin samat levikset tai että noudattaisin samoja ahtaita sääntöjä - riittää kun olen hyödyksi. Ja jos olen hyödyksi asioiden parissa joista välitän, olen taatusti kuukauden päästä vielä paremmin hyödyksi, koska olen kehittynyt joka kokemuksen myötä.

Valitse se hauskempi ja seksikkäämpi tie, vaikka se aluksi epävarmalle näyttäisikin verrattuna tylsiin (“turvallisiin”) putkiin. Kun valitset jotain mistä välität, olet

a. kymmenen kertaa voimakkaammin läsnä

b. kehityt ainakin kymmenen kertaa nopeammin

joten

c. olet turvassa vaikka haasteet olisivat VIISI KERTAA isompia.

Palvellaan toisiamme niillä vahvuuksilla, mitä itse kunkin kiinnostuksista kehittyy. Jos frendi tykkää panostaa henkiseen kasvuun ja minä ravintoon, se saa toimia mulle “henkisen kasvun ohjaajana”, ja mä voin tehdä viidakkosuklaat.

Oikeastihan kaiken bisneksen ja toiminnan tulisi olla sosiaalista - koska sä teet sitä ihmisten kanssa, ihmisiä varten, ja kaikki mahdolliset kuviteltavissa olevat sidosryhmät muodostuvat nekin niinikään ihmisistä (eikä mistään muusta). Joten mistä ihmeestä ne viralliset rakenteet tulee siihen ihmisten väliin?? No ei ainakaan minun toiminnassani. Ei niitä enää tarvita. Voin luoda sinuun suhteen ja luottamuksen ihan samoilla keinoilla kuin kavereihinkin, eli tekemällä jotain arvokasta sinun hyväksesi, kohtelemalla sinua hyvin. Ainoastaan täysin epäsosiaaliset jäätyjät tarvitsevat tutkintoja tai muita papereita luottamuksen luomiseen. Sosiaalisesti kykeneville riittää kun osaa kohdella toisia hyvin, jolloin ne alkaa luottaa sinuun. Tai siis ainakin fiksuimmat ja kokeneimmat osaavat tunnistaa luottamuksen, eli ne joiden mielipiteillä on mitään merkitystä urakehityksellesi.

Menestyjät jaksavat yleensä hengata vain toisten positiivisten kanssa - sellaisten, joilla itselläänkin on omassakin elämässään vain positiivisia kavereita, vain kohottavia vaikutteita. Kun löydät yhden, voit alkaa varauksetta luottaa myös frendeihin ketä se sulle esittelee. Nekin inspiroituvat sun inspiraatiosta. Avain on tehdä omassa elämässä asioita joista välität, jolloin sinun on kiva kertoa itsestäsi toisille jotka myös jo toimivat samoin, ja ovat ehkä toimineet jo pidempäänkin ja siten rakastavat auttaa uudempaa tulokasta etenemään itseään nopeammin samalla unelma-elämän kasvupolulla. Se on aivan uusi, maagisen ihmeellinen ja ihan erilainen maailma, koska näillä inspiraation kautta eläjillä on sekä halu että kyky auttaa sinua eteenpäin. Ne tekevät sen mielellään, eikä ‘koiraahaudattuna’ ole, koska kyse on “hyvyyden” sijaan inspiraatiosta jolle ne ei mahda mitään; sitä ne tekee jokatapauksessa, ja siten he ovat tähänkin asti menestyneet. Valitsemalla (ja jopa luomalla) projekteista seksikkäimmät, ja mikäs sen innostavampaa kuin neuvoa innostunutta tulokasta joka ilmiselvästi rakastaa työtään. Niille riittää, kun sä olet ilmeisen omistautunut rakkaassa asiassasi kehittymiselle, etkä malta olla puhumatta asiastasi ja sen merkityksestä…

Juuri se, mikä oli koulussa kielletty: sait toki haluta päästä kokeesta läpi (lopputulos), mutta jos rakastit liian avoimesti itse laskemista, tuli köniin ja kovaa. Nyt, kommunikaation vuosikymmenellä, palkitaankin juuri ne jotka seuraavat sydämensä intohimoja kuin pahinkin nörtti; tosin matikanlaskujen sijaan se himojen kohde voi olla vaikka vuorikiipeily, valokuvaaminen ja videoeditointi.

Nykyään menestyminen on tosi helppoa - ja samaan aikaan lähes mahdottoman vaikeaa. Helppoa se on, koska kaikki tässä postauksessa selitetty on itsestäänselvää ja esimerkkejä löytyy jokapuolelta. Vaikeaa se on, koska silmien avaaminen todellisuuteen on lähes laiton teko ja vähintäänkin siitä saa kaikki sukulaiset ja vanhat kaverit kimppuun. Mutta aidan toisella puolella on lähes uskomattoman paljon vihreämpää. Kuvittele: maailma jossa kaikki ihmiset ovat ihan älyttömän hyviä toisilleen, kohtelevat toisiaan paremmin kuin keskiajan ruhtinailla oli edes resursseja, jokainen keskustelu vie molempien elämää ja kehitystä vieläkin korkeammalle, jokainen hetki niin intensiivistä iloa että hädintuskin huomaa vaikka kiinnostavat treffit jäisi vahingossa välistä. Minä elän juuri siinä maailmassa - aina kun uskallan sallia sen itselleni. Se tuntuu lähes laittoman hyvälle, ja siksi olen aina välillä palannut hoitamaan normi-ihmisen velvoitteita (eli luomaan puutetta, saastetta ja onnettomuutta). Sitäkin suuremmalla syyllä ja kokemuksesta viisastuneena, otan nykyään maksimaalisesti vaikutteita juuri ja vain niiltä jotka elävät aivan laittoman onnellisesti ja lähes käsittämättömän vapaasti - ja pitävät tätä normaalina koska ovat eläneet täysin virallisten rajoitusten ulkopuolella jo vuosikausia, kuten kaikki kaverinsakin.

Mitä tekemistä tällä kaikella on terveyden kanssa? Terveys on integriteettiä, solutasolta aina sosiaaliselle. Sen täytyy toimia kaikilla tasoilla, tai muuten jokainen taso kärsii. Siksi haluan tiedostaa toimintani vaikutukset myös maailmanlaajuisesti - koska vasta silloin myös soluni voivat superhyvin, minkä tunnen parhaana fiiliksenä jo tekemisen hetkellä.

Jos jäisin tekemään työkseni jotain TURHAA, tylsää ja merkityksetöntä, en koskaan voisi saavuttaa parastani myöskään omassa hyvinvoinnissa.

Ja vastaavasti heti kun olen lähtenyt tekemään turhan sijaan myös työkseni jotain kivaa ja merkityksellistä, olen jopa pahimmissa heikkouksissanikin ylittänyt JOPA LAHJAKKAIMPIEN lapsuudenkaverien parhaat tulokset.

Välillä on tietenkin hyvä levätä. Mutta ei elämän tarkoitus ole pelkästään oleminen, ja vielä vähemmän sielun ja aikansa myyminen johonkin mistä ei edes välitä koko sydämellään. NIIN moni menee vikaan sanoessaan, “ettei raha ole tärkeää”, ja silti samaan aikaan ovat valmiita antamaan kaikkein tärkeintä ali aikaansa ja sieluaan johonkin merkityksettömään duuniin pelkästään rahan takia.

Kannattaa mieluummin nähdä elämä ja terveys kokonaisvaltaisesti, niin että KAIKELLA on merkitystä, ja KAIKKI on hyvää ja tärkeää, ja kaikessa kannattaa tavoitella parasta ja joskus jopa luoda ihan mahdottomiakin mahdollisuuksia, kun todella haluaa parempaa eikä tyytyminen tyydytä.

Kenellä on siisteintä - ei pelkästään viikonloppuna, vaan aamusta iltaan ja kesästä talveen ja maanantaista alkaen? SE ratkaisee kohtalon ja kehityssuunnan ja tulevankin hauskuudentason. Aivan sama kuin terveydessä - ei sillä ole juurikaan merkitystä, mitä syöt silloin kun siihen erikseen panostetaan - vaan mitä syöt KOKO AJAN, myös silloin kun et edes ajattele koko asiaa. Samoin elämän hauskuus ei tule siitä viikonlopusta, etelänmatkasta tai muusta lähes merkityksettömän pienestä mini-osuudesta, vaan siitä miten kivaa sulla on se isoin 90% koko sun elämästä.

Siksi en enää tee edes konehommia yksin, vaan aina sovitaan joku sosiaalinen tilanne, optimointi-ilta, raakakakkuronkelointi, jäätelötapaaminen tai smoothie-sessio, jossa voidaan yhteisen keskustelun kautta tuottaa jotain mediaakin, ja vähintäänkin olla samassa tilassa samoissa intentiossa ja samoissa norirullasalaatti-pakuriteepärinöissä. Tärkeintä on panostaa hauskanpitoon myös ja etenkin siinä ajassa, jossa oikeasti panostaa ihan muuhun. Tärkeintä on panostaa terveyteen etenkin niissä elämän osissa, missä on ihan muut asiat mielessä. Kuten huomaat, sienitee ja supersalaatti ratkaisee monta ongelmaa, ja kaikki loput ratkeaa kun lisätään yhtälöön vielä tuoresmoothie ja mehukone.

Onni ja menestys on jotain, mitä hengität ulos. Mitä saat takaisin, on vasta seuraus siitä todellisesta menestyksestä - eli maailmassa olemisesi positiivisesta vaikutuksesta tähän koko mestaan ja sen asukkaisiin.

Rakastan nykyään hengata näiden “uuden ajan nörttien” kanssa, jotka rakastaa mentoroida ja ratkaista ongelmia yhdessä, jakaa ja ottaa vastaan, oppia ja opettaa. Juuri se, mitä toivoin aina koulussa, ja mitä rakastin yliopistossa (hyvän kaveriporukan kesken vaativimpien tehtävien parissa), mutta nyt pääsee tekemään vihdoin ihan oikeasti merkityksellisten asioiden parissa, jotka on itse saanut valita ja tarvittaessa jopa luoda. Yhdessä tietenkin.

Aina kun välität jostain asiasta, ensimmäinen askel on liittyä yhteen toisten yhtä aidosti välittävien kanssa, koska ei kukaan mitään merkittävää yksin saa aikaan. Eikä myöskään virallisten rakenteiden sisällä. Ainoa tapa muuttaa koko maailma onnistuneesti, on tehdä se vapaiden mutta sitäkin intohimoisempien rakastajien kesken. Silloin tapahtuu ihmeitä, kun kenenkään ei tarvitse, mutta sitäkin voimakkaammin molemmat haluaa.

Ja mistä se Halu tulee? No siitä, kun voidaan yhdessä luoda jotain vielä paljon siistimpää kuin kumpikaan meistä - ja samalla tulla itsekin siistimmiksi. Kun voidaan pistää liikkeelle jotain itseämmekin merkityksellisempää, käynnistää jotain omaa elämääkin ihmeellisempää ja edesauttaa jotain omaa selviämistä ainakin miljoonasti tärkeämpää. Tätä on kaikki uusi liiketoiminta, hyvin pian. Asiakkaat ja yhteistyökumppanit eli yhteispelikaverit tottuvat pian aivan liian hyvään, niin ettei vanhalla “mää vaan myyn näitä tuoleja” -mallilla pysty enää kilpailemaan niiden uusien kanssa, jotka haluaa YHDESSÄ uudistaa koko alan ja tuoda kaikkien ulottuville kaikkien aikojen kauneimmat, ekologisimmat ja elämäämuuttavimmat uuden ajan istumis-ratkaisut.

Konkreettinen esimerkki samasta asiasta on se, minkä olen huomannut monen jätkän kohdalla viimeisen neljän vuoden aikana. Mitä tapahtuu, kun joku todella korkeaa standardia elävä tyyppi seurustelee kauniin naisen kanssa - ja mahdollisesti tiet jossain vaiheessa erkanevat? Mitä tapahtuu naisen mielelle, päästyään sisään mitä ihmeellisimpään taikamaailmaan, jossa olennaisimmat laatustandardit, merkityksentäyteisyys ja täyttymyksen syvyys on aivan eri tasolla kuin perustyypillä joka ei ole vielä edes aloittanut pohtimaan kyseisiä asioita edes käsitteiden tasolla? No aika hiljaista saattaa olla sen jälkeen. Melkoisen mahdotonta voi olla jaksaa sen jälkeen vielä kuunnella normi-jätkien normi-juttuja.

No, täysin sama ilmiö tapahtuu kovaa vauhtia myös kaikessa bisneksessä ja joka alalla. Jos sä alat tottua siihen, että myyjän täytyy ihan oikeasti ansaita luottamuksesi, tekemällä sulle ihan oikeasti hyvää, kohtelemalla kuin ruhtinasta ja varmistamalla että koko elämäsi lähtee joka tasolla nousukiitoon… niin mitä tapahtuu, kun seuraavana päivänä joku peruskrääsäkauppias koittaa vielä tulla myymään perus tuolejaan ‘kilpailukykyiseen hintaan’? Not a chance.

“Kun herään aamulla, liikkeellepaneva voima on Visio, ei työnantaja.”

• WiseGuy of the new millenium