Löysin Harmonisaattorifirman sivuilta pitkän ohjekirjasen, jossa selitetään laitteen toimintaa. En voi tämänkään perusteella sanoa kovin varmaksi, toimiiko laite vai ei – mutta käännöksestä voi olla jollekin iloa, joten julkaisen tähän. Lisäsin sekaan joitakin omia lähteitäni, lähinnä videoiden muodossa.
Näin Hamoni® harmonisaattori toimii
Me ihmiset olemme uteliaita ja ymmärrettävästi kysymys Hamoni® harmonisaattorin toiminnasta on yleisin mitä tänne tulee. Ensi silmäyksellä ei ole intuitiivisesti selvää maallikolle, mutta myöskään monille tiedemiehille, kuinka laitteen oletetaan toimivan. Asia on monimutkainen, mutta selitettävissä. Kohtaamme kuitenkin sen ongelman, että asiakaskuntamme on erittäin moninainen.
Jos Hamoni® harmonisaattorin on tarkoitus tarjota suojaa sähkösumua vastaan, on tärkeää määritellä ensin kaksi asiaa tarkemmin. Toisaalta, mitä ymmärrämme termillä sähkösumu, ja toisaalta, mikä ongelma harmonisaattorin on itse asiassa ratkaistava. Pohjimmiltaan emme ole lainkaan tyytyväisiä termiin sähkösmog, koska se kuulostaa epätieteelliseltä eikä määrittele selkeästi, millaista saastumista se aiheuttaa.
Sähkösumu on teknologisten kenttälähteiden aiheuttama stressi eläville organismeille.
Sähkösumulta suojauksella tarkoitamme suojaa näitä kuormia vastaan.
Kun ”keskimääräisen herkkä”, ei kuitenkaan varsinaisesti sähköherkkä, ihminen ajattelee sähkösumun vaikutusta kehoonsa, useimmat ajattelevat lämmön tunnetta, joka tuntuu päässä pitkän puhelun jälkeen. Niin epämiellyttävää kuin se onkin, tämä lämpövaikutus tuskin muodostaa biologista ongelmaa, vaan jopa päinvastoin. Ajattele terapeuttista käyttöä: lämpöä käytetään useisiin vaivoihin: esim. nivel- ja lihasongelmiin ja haavan parantamiseen.
Altistumme luonnossa usein isommille säteilytehoille, kuin teknologian kautta, ilman haittavaikuituksia. Maantieteellisestä sijainnista ja vuodenajasta riippuen auringon säteilyn säteilyvuon tiheys on 8-24 mW/cm², kun taas matkapuhelinpuhelussa ne ovat tyypillisesti alle 0,2 mW/cm² (eli noin 1/80 auringon kokonaissäteilytehosta).
Joten miksi teknisesti tuotettu säteily vaikuttaa meihin niin pahasti, kun taas luonnollinen säteily, joskus 100 kertaa voimakkaampi, ei vahingoita meitä?
Kyseessä on kokonainen sarja sähkömagneettisen kentän vaikutuksia tai ominaisuuksia. Kaikilla näillä vaikutuksilla on yhteistä: ne aiheuttavat stressiä. Siksi näillä sähkösumun komponenteilla on myös osuva lempinimi ”stressiä synnyttävät komponentit”. Säteilystressi syntyy ensin solutasolla niin sanotun oksidatiivisen stressin muodossa. Tämä ilmenee sitten nopeasti koko organismin tasolla.
”Monivuotinen kokemuksemme säteily- ja magneettibiologiasta antaa meille mahdollisuuden vahvistaa, että sähkömagneettisten kenttien biologiset vaikutukset ovat atermisia ja niitä on siksi tarkasteltava matalan energian näkökulmasta, kuten muutokset biologisissa rakenteissa, vaikutukset signaalinsiirtoketjuun sekä niiden ilmenemismuodot tärkeiden biomolekyylien tasolla. Todennäköisemmin sähkömagneettisen kentän vaikutukset ovat luonteeltaan informatiivisia, ja sen vuoksi ne tarvitsevat tietyn ajan ilmentyäkseen ja käynnistääkseen lisämuutoksia biokemiassa ja fysiologiassa.”.
– Lainaus tutkimusartikkelista, jonka ovat kirjoittaneet M. Markov ja Y. G. Grigoriev, Venäjän kansallinen komitea ei-ionisoivalta säteilyltä suojautumiseksi.
Atermisten komponenttien aiheuttama hapettava solustressi on jo todettu ja osoitettu yli 90 tutkimuksessa; haluamme tässä yhteydessä vain mainita lyhyesti yhden erityisen havainnollisen tutkimuksen. Koehenkilöille annettiin matkapuhelin, jota heidän annettiin käyttää ja annettiin soittaa aktiivisia puheluita. Heistä otettiin säännöllisesti sylkinäytteitä, joiden sisältö analysoitiin.
Tulos: soluja vahingoittavien niin sanottujen ROS-radikaalien (happiradikaalit, jotka luultavasti tunnetaan paremmin nimellä vapaat radikaalit) määrät lisääntyivät merkittävästi 15 minuutin kuluttua ja olivat jopa puhelun päättymisen jälkeen korkealla tasolla pitkään. Matkapuhelun aiheuttama stressi ei siis ole haitallista ainoastaan välittömästi puhelun aikana, vaan osoittaa myös ”jälkipolttojaksoa”.
Kaikkien näiden stressiä aiheuttavien komponenttien taustalla on perusperiaate:
Niillä on sähkömagneettisia ominaisuuksia, joita keho ei tunnista eikä osaa sopeutua niihin.
Emme tiedä mitään vastaavaa luonnosta, vaan elimistömme joutui niiden kanssa kosketuksiin vasta teknisten laitteiden kautta. Hamoni® Harmoniser vaikuttaa juuri näihin stressiä aiheuttaviin komponentteihin.
Matkapuhelinten säteilyä koskee pääasiassa hyvin voimakas polarisaatio. Tämän havainnollistamiseksi olemme kurkistaneet matkapuhelimen tukiaseman antennin sisälle. Monet ajattelevat, että enimmäkseen harmaa, suorakulmainen pinta säteilee säteilyä.
Mutta tämä on ei pidä paikkaansa. Ulkopuolelta näkyy vain kotelo, joka suojaa säältä ja on valmistettu lasikuituvahvisteisesta muovista. Itse antennielementit sijaitsevat alla, ja ne on valmistettu metallista, kuten antennilta voi odottaa.
Muovikannen alla on yleensä 4 tai 8 moduulia, joissa kussakin on 4 antennia (dipolia). Dipolit on sijoitettu neliön muotoon, mutta myös ristikkäiset mallit ovat yleisiä. Ne on liitetty korkeataajuussignaaliin kahdella ns. koaksiaalikaapelilla, jotka ovat tulevat antenniin alhaalta. Kumpikin kaapeli syöttää yhtä kahdesta ±45°:n dipolisuunnasta. Ja tässä on asian ydin: lähetettyjen aaltojen sähkökenttä värähtelee dipoliakselin suuntaisesti. Koska rakenteesta johtuen on kuitenkin vain kaksi dipolisuuntaa, säteily on hyvin voimakkaasti polarisoitunutta ja rajoittuu vain kahteen polarisaatiotasoon (teoreettisesti mahdollisten äärettömän monen polarisaatiotason joukosta).
Luonnolliset sähkömagneettiset kentät sen sijaan ovat täysin polarisoimattomia, tai vain hyvin heikosti polarisoituneita. Polarisaatiotasot jakautuvat täysin satunnaisesti. Tämä johtuu niiden erilaisesta muodostumisprosessista. Antennissa metallin elektronit pakotetaan värähtelemään yhteen suuntaan (nimittäin dipolin suuntaan). Luonnollinen säteily (aurinko, kehon lämpö, kosmiset mikroaallot jne.) syntyy atomien tai molekyylien satunnaisen virittymisen ja viritystilan purkautumisen seurauksena.
Emme voi tarjota teille luentoa elektrodynamiikasta, joten käydäänpä lyhyesti läpi seuraavat tärkeimmät faktat polarisaatioilmiöstä. Tiedätte varmaan, että sähkömagneettisia aaltoja luokitellaan niiden taajuuden perusteella. Se kertoo, kuinka usein sekunnissa sähkökentän voimakkuusvektori avaruuden pisteessä muuttaa suuntaa. Pelkkä taajuuden tunteminen ei kuitenkaan riitä koko kentän ymmärtämiseen, koska se ei kerro, missä tilatasossa kentän voimakkuus värähtelee.
Jos kentän voimakkuus värähtelee vain yhdessä tasossa, puhutaan lineaarisesti polarisoituneesta säteilystä. Esimerkiksi aurinko säteilee täysin polarisoitumatonta valoa, ja olemme tottuneet tähän. Tämä on täysin erilaista verrattuna matkapuhelinten tai WLAN:n säteilyyn.
Viestintäteknologinen säteily on voimakkaasti polarisoitunutta, yleensä niin sanotusti ristipolarisoitunutta.
Tämä polarisaatio on melkoinen juttu, koska se tekee kolme asiaa:
Ensinnäkin, elimistömme varatut atomit tai molekyylit polarisoituvat.
Elimistömme pakotetaan värähtelemään samassa tahdissa aallon kanssa.
Toiseksi, niiden on tehtävä tämä täsmälleen säteilyn polarisaatiotasossa.
Ja kolmanneksi, polarisoidut kentät voivat helposti vahvistaa toisiaan tietyissä kohdissa kudoksessa. Tunnet todennäköisesti tämän ilmiön, joka tunnetaan nimellä interferenssi.
Tämä on yksi syy siihen, miksi sähkösumun biologinen vaikutus on suurempi kuin polarisoimattoman luonnonsäteilyn.
Vahingollisen vaikutuksen keskus on solukalvo, jossa ohjaus tapahtuu normaalisti jänniteohjattujen ionikanavien kautta signaalien vaihdolla, joka on keskeinen mekanismi ärsykkeiden johtamisessa hermostossamme. Normaalisti tämä tapahtuu säädellysti. Sähkömagneettinen sumu kuitenkin avaa nämä kanavat sattumanvaraisesti.
Soluja vahingoittavat reaktiot ovat seurauksena, ja koska tämä vaikutus voi tapahtua missä tahansa kehon osassa, tunnetaan monenlaisia toissijaisia sairauksia.
On huomattava, että kyseessä on tyypillinen atermaalinen vaikutus, koska tämä ionikanavien avautuminen tapahtuu jo kenttävoimakkuuksilla, jotka ovat kymmeniä tuhansia kertoja alle nykyisten raja-arvojen.
Toisena esimerkkinä atermisistä säteilykomponenteista haluamme mainita sirkulaarisen polarisaation. Tämä tapahtuu, kun kaksi toisiaan vastaan kohtisuorassa olevaa dipolia, jotka säteilevät kohtisuoraan toisiinsa nähden, mutta jotka eivät säteile yhtä aikaa, vaan ovat ajallisesti siirtyneet toisistaan tietyn ajan verran. Pysäytetään nyt aika ja tarkastellaan kentän voimakkuusvektorin kuvaamaa polkua avaruudessa: se muistuttaa spiraalia (kierrettä). Tämä kierre voi olla joko vasenkätinen tai oikeakätinen.
Voit helposti selvittää, kumpi pyörimissuunta on kyseessä, kun tarkastelet säteilyn etenemissuuntaa. Jos kentän voimakkuusvektori pyörii myötäpäivään, säteily on myötäpäivään, muuten vastapäivään.
On osoitettu, että ympyräpolarisoidun säteilykeilan aterminen vaikutus on selvästi riippuvainen pyörimissuunnasta.
Valitettavasti ei ole olemassa mitään yleistä sääntöä siitä, onko vasenkätinen vai oikeakätinen säteily kuormittavampaa. Tämä riippuu tarkasteltavasta taajuudesta.
Väite ”myötäpäivään on hyvä, vastapäivään on huono” ei siis ole hyväksyttävä.
Tiede ei ole vielä löytänyt selitystä tälle epäsymmetrisyydelle säteilyn vaikutuksessa.
Vastaavia epäsymmetrisyyksiä esiintyy luonnossa yhä uudelleen ja uudelleen, eikä niiden olemassaololle ole juuri mitään vakuuttavia selityksiä. Melkeinpä anteeksipyytävästi käytetään aiheeseen liittyvissä julkaisuissa usein sanontaa ”luonnonoikku”.
Esimerkiksi köynnöskasvit kiertyvät pääasiassa vasemmalle. Ihmiset suosivat vasemmanpuoleisia mutkia, minkä vuoksi yleisurheiluradat on suunniteltu vasemmalle kaartuviksi ja pyöröovet avautuvat vasemmalle. Linnut laskeutuvat mieluiten vasemmalle kaartuviin mutkiin, ja hyönteiset kiipeävät ylöspäin vasemmalle kaartuvissa kierteissä. Etanoiden kuoret ovat sitä vastoin 99-prosenttisesti oikeakätisiä.
Ja lopuksi paras esimerkki luonnon yhden pyörimissuunnan suosimisesta: DNA on oikeakätinen kaksoiskierre.
Sähkösaaste
Takaisin sähkömagnetismiin, tällä kertaa toiseen meille kaikille tärkeään altistukseen, nimittäin matalataajuiseen sähkömagneettiseen säteilyyn.
Tämä tapahtuu niin sanotun kolmivaiheisen vaihtovirran kautta, joka tunnetaan myös nimellä kolmivaihevirta. Kolmen johtimen läpi kulkevat virrat ovat ajallisesti (120°) toisistaan poikkeavia ja tuottavat siten tarkasti ympyräpolarisoituneita kenttiä 50 Hz:n taajuudella. Näillä kentillä on hyvin selviä atermisia vaikutuksia. Jo 1990-luvulla osoitettiin, että ne heikentävät sydämen itsesäätelykykyä ja että tärkeän unihormonin melatoniinin pitoisuus vähenee merkittävästi sekä käpyrauhasessa että veressä sähkösaasteen vaikutuksesta.
Pohjois-Englannissa vuosina 2004-2008 analysoitiin yli 130 000 raskautta, ja tulos oli selvä: äidit, jotka asuivat korkeajännitejohtojen läheisyydessä synnyttivät lapsia, joiden paino oli keskimäärin 200 grammaa alle keskiarvon.
Eikä siinä vielä kaikki. Jo vuonna 2011 havaittiin, että myöhemmin astmaa sairastavien vauvojen prosenttiosuus oli lineaarisesti riippuvainen altistumisesta matalataajuisille magneettikentille, joille äidit altistuivat raskauden aikana.
Kyse ei suinkaan ollut vain äideistä, jotka asuivat lähellä sähkölinjoja, vaan tavallisista naisista, jotka altistuvat jokapäiväisessä elämässään kodinkoneiden, viihdejärjestelmien jne. aiheuttamille sähkömagneettisille kentille. Alkio kehittää kohdussa puolustusmekanismeja sen keuhkoja ja immuunijärjestelmää vastaan hyökkäävien säteilykenttien varalle.
Olemme näyttäneet sinulle 2 esimerkkiä atermisista vaikutuksista lineaarisen ja ympyräpolarisaation avulla. Olemme valinneet ne koska niitä on helppoa havainnollistaa. On kuitenkin olemassa lukuisia muitakin tällaisia vaikutuksia, ks. tämän luvun lopussa olevat viitteet.
[kävin läpi kyseiset viitteet; niistä ei löytynyt mainintaa muista ”atermisista” eli muista kuin lämpöön liittyvistä vaikutuksista. Tosin voi olla, että viitteisiin listatuissa kirjoissa on kerrottu sellaisista:
https://www.routledge.com/Electromagnetic-Fields-in-Biology-and-Medicine/Markov/p/book/9781138749030
Oikeastihan yksi tuntuvimmista eroista luonnon säteilyyn verrattuna lienee keinotekoisen säteilyn pulssimaisuus, mistä Hamoni ei taida juurikaan puhua:
Toki myös nuo polarisaatiot ovat tärkeitä, ja arvelen Hamoni-laitteiden pyrkivän vaikuttamaan ennen kaikkea tähän:
Jos vertaa ääneen tai valoon, teknologinen EMF on luonteeltaan rumaa melusaastetta, kaukana minkäänlaisesta harmonisuudesta. Mittarit, jotka ilmaisevat säteilyä äänenä, kuulostavat aina aivan kauhealta. Laadulliset erot, informaatiosisältö: sähköinen melusaaste sotkee signaaleja. Teollisuuden rahoittamat tutkimukset eivät ota tätä huomioon, tai jopa tarkoituksellisesti pyrkivät peittämään tämän. Tutkimuksissa tuotetaan tasaista signaalia, jolloin hakkaavan säteilyn haittoja ei huomata. Todellinen matkapuhelinsignaali iskee pulssia ja ikävää informaatiosaastetta. Mitä keinotekoisempi säteilylähde, sitä kaoottisempi signaali. Nopeat virran ja jännitteen muutokset. Kaoottiset aaltojen muodot.
*Modulaatio” on kuvaava sana tässä yhteydessä:
- Amplitudimodulaatio (AM): Säteilyaallon voimakkuutta (amplitudia) vaihdellaan ajan kuluessa.
- Taajuusmodulaatio (FM): Säteilyaallon taajuutta muutetaan.
- Vaihemudulaatio (PM): Säteilyaallon vaihetta siirretään tietyn säännön mukaan.
Nämä modulaatiot mahdollistavat signaalin siirtämisen ja erilaisten toimintojen, kuten kommunikaation tai laitteiden toiminnan hallinnan, EMF-säteilyn avulla.
Onhan sekin luonnotonta, että esiintyy yhtäkkiä voimakkaasti tiettyä taajuutta. Luonnon spektri on jatkuva ja analoginen, ei erillinen, jäykkä, digitaalinen tai hakkaava. ”Modulaatio” tapahtuu vuorokauden rytmissä, ei mikrosekunneissa. Luonnon säteily liittyy aina ympäröivään kontekstiin. Teknologinen säteily ei liity mihinkään, ei päivärytmiin eikä miljööseen, vaan tulee ihan puskista.
”Real mobile phone emissions are constantly and unpredictably varying and thus are very different from simulated emissions which employ fixed parameters and no variability. This variability is an important parameter that makes real emissions more bioactive. Living organisms seem to have decreased defense against environmental stressors of high variability. While experimental studies employing simulated EMF-emissions present a strong inconsistency among their results with less than 50% of them reporting effects, studies employing real mobile phone exposures demonstrate an almost 100% consistency in showing adverse effects. This consistency is in agreement with studies showing association with brain tumors, symptoms of unwellness, and declines in animal populations. Average dosimetry in studies with real emissions can be reliable with increased number of field measurements, and variation in experimental outcomes due to exposure variability becomes less significant with increased number of experimental replications. We conclude that, in order for experimental findings to reflect reality, it is crucially important that exposures be performed by commercially available mobile phone handsets.”
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4539441
”Todelliset matkapuhelinten päästöt vaihtelevat jatkuvasti ja ennalta arvaamattomasti, joten ne eroavat suuresti simuloiduista päästöistä, joissa käytetään kiinteitä parametreja ja joissa ei ole vaihtelua. Tämä vaihtelu on tärkeä parametri, joka tekee todellisista päästöistä bioaktiivisempia. Elävät organismit näyttävät olevan herkempiä ympäristöstressitekijöille, joiden vaihtelevuus on suuri. Simuloituja sähkömagneettisia kenttiä käyttävien kokeellisten tutkimusten tulokset ovat hyvin epäjohdonmukaisia, sillä alle 50 prosentissa niistä raportoidaan vaikutuksista. Todellista matkapuhelinaltistusta käyttävien tutkimusten tulokset osoittavat lähes 100-prosenttista johdonmukaisuutta haitallisten vaikutusten suhteen. Tämä johdonmukaisuus on yhdenmukainen niiden tutkimusten kanssa, jotka osoittavat yhteyttä aivokasvaimiin, huonovointisuuden oireisiin ja eläinpopulaatioiden vähenemiseen. Keskimääräinen annosmittaus tutkimuksissa, joissa käytetään todellisia päästöjä, voi olla luotettava, kun kenttämittausten määrä kasvaa, ja altistumisen vaihtelusta johtuva vaihtelu kokeellisissa tuloksissa vähenee, kun kokeellisten toistojen määrä kasvaa. Päätelmämme on, että jotta kokeelliset tulokset vastaisivat todellisuutta, on ratkaisevan tärkeää, että altistukset tehdään kaupallisesti saatavilla olevilla matkapuhelimilla.”
Ritan kuvaa lainatakseni:
Mielestäni näitä keinotekoisen säteilyn muita atermisia eli lämpöön liittymättömiä komponentteja on ihan yhtä helppoa selittää, kuin Hamonin yli 100-sivuisessa kirjasessaan kuvaamat polarisaatiot. Uskon, että hekin tietävät näistä muista keinotekoisen säteilyn haitallisista ominaisuuksista, mutta suhtautuvat yleisöönsä kuin he olisivat ”yksinkertaisia”, tai sitten eivät luota omiin taitoihinsa opettajina.]
Ongelman ratkaisu Hamoni® Harmoniser -laitteella
Laite hyödyntää äsken saatua keskeistä oivallusta siitä, että lämpövaikutusten sijaan atermaaliset vaikutukset ovat suurelta osin vastuussa sen haitallisista vaikutuksista. Harmonisointilaite ei haihduta sähkösumua (tarkemmin sanottuna sen lämpökomponentteja) ilmaan tai saa sitä häviämään maagisen vaikutuksen avulla. Jos näin olisi, mitään viestintää ei voisi tapahtua WLAN:n, matkapuhelinten jne. kautta. Säteilyn lämpökomponentit ovat vastuussa niiden viestinnästä. Näin harmonisoija suojaa sähkösumun haitallisilta vaikutuksilta, mutta voit silti edelleen jatkaa sähköistä viestintää. Epäselvää on vielä se, miten laite tuottaa tämän suojavaikutuksen. Se selviää seuraavassa vaiheessa.
Harmonisointilaitteen suojaava vaikutus yksityiskohtaisesti
Nyt meillä on käsitys siitä, mitä laite tekee, mutta emme vielä tiedä mitään konkreettista siitä, miten se tekee sen. Vastatessamme tähän kysymykseen saamme myös heti tietää, mitä tämä ”salaperäinen” pieni laatikko sisältää. Tästä lisää hetken kuluttua, mutta ensin tarvitsemme hieman fysiikkaa. Kuten juuri opimme, harmonisointilaitteen keskeinen tehtävä on minimoida sähkösumun atermiset komponentit mahdollisimman hyvin, eli sen on muunnettava ja suodatettava sähkömagneettiset kentät. Tämän saavuttamiseksi on periaatteessa käytettävissä 2 mahdollista fysikaalista lähestymistapaa. Harmonisaattori toteuttaa molemmat lähestymistavat:
4a) Kiinteän tilan fysikaalinen komponentti FK
Toisin kuin elektroninen komponentti EK, tämä komponentti ei voi olla sähköinen. Tämä komponentti on helpompi havainnollistaa ja selittää. Maallikolla on enemmän käytännön kokemusta aineesta kuin elektroniikasta. Tämä voi antaa väärän vaikutelman, että tämä komponentti olisi harmonisointilaitteen tärkein osa. Se ei ole sitä. EK on paljon monimutkaisempi ja kalliimpi valmistaa, koska sen valmistus on työvoimavaltaisempaa.
Kiinteän olomuodon fysiikka on nuorin ja luultavasti aliarvostetuin fysiikan osa-alue. Silti se vaikuttaa elämäämme enemmän kuin kuin lähes mikään muu tiede. Kaikki nykyaikainen elektroniikka, erityisesti puolijohdeteollisuus, perustuu sovellettuun kiinteän tilan fysiikkaan. Ilman sitä ei olisi tietokonesiruja saati matkapuhelimia. Ironista kyllä, toisaalta se on ”vastuussa” siitä, että sähkösmogiongelma ylipäätään on olemassa, ja toisaalta se on myös osa ratkaisua, kuten harmonisointilaitetta.
Seuraavassa on vain tärkeimmät faktat aiheesta:
Kiinteillä aineilla tarkoitamme ainetta, joka on kiinteässä olomuodossa. Nämä voivat olla aineita, joiden atomit tai molekyylit ovat järjestäytyneet tiukasti symmetriseen ja säännölliseen muotoon. Nämä ovat sinulle todennäköisesti tuttuja, koska ne ovat tunnetaan kiteinä. Niiden kohdalla niin sanotun kideruudukon tasolla vallitseva symmetria jatkuu makroskooppisella tasolla. Tämän vuoksi kiteillä on tyypilliset geometriset muodot, joista osa on sinulle varmasti tuttuja.
Luonto tuntee lukemattomia erilaisia kiteiden ulkomuotoja, jotka voidaan jakaa seitsemään eri kidejärjestelmään. Makroskooppinen kide muodostuu pienimmän mahdollisen kiteen pinoamisesta.
Kiinteät aineet voivat vuorovaikuttaa sähkömagneettisten kenttien kanssa monin eri tavoin. Erityisesti sähkömagneettiseen säteilyyn voidaan vaikuttaa monin eri tavoin. Jos sinulla on ongelmia termin vuorovaikutus kanssa: tässä nimenomaisessa tapauksessa se tarkoittaa, että yhtäältä säteily vaikuttaa kiinteään aineeseen. Se esimerkiksi stimuloi elektroneja. Toisaalta myös kiinteä aine vaikuttaa päinvastoin säteilyyn ja muuttaa sitä. Juuri tätä vaikutusta me hyödynnämme, vähentääksemme merkittävästi atermisia säteilykomponentteja.
Jotta tästä ei tulisi liian abstraktia, käytämme esimerkkiä sähkömagneettisen spektrin näkyvästä alueesta, koska useimmat ihmiset tuntevat sen hyvin. Otetaan prisma ja valaistaan sitä valkoisella valolla.
Valkoinen valo on sähkömagneettisen säteilyn seos, jonka taajuudet kattavat koko näkyvän spektrin. Vuorovaikutus valon ja kiinteän kappaleen atomien välillä tapahtuu näin: valo vastaa sähkökentän voimakkuuden värähtelyä, joka etenee avaruudessa aaltona. Kun valo osuu kiinteään aineeseen, aineen atomien elektronit stimuloituvat resonoimaan, jolloin ne siirtävät tämän värähtelyn naapurielektroneihinsa.
Valoaalto etenee kiinteän aineen läpi, kunnes se poistuu prismasta sen toisella puolella. Tässä tapahtuu jotakin mielenkiintoista, koska kiinteä aine ei jätä valoa koskemattomaksi vuorovaikutuksen aikana. Aine hidastaa sitä, valo kulkee prismassa hitaammin kuin ilmassa. Tämä vuorovaikutus ei johda ainoastaan valonsäteen suunnan muuttumiseen (tunnetaan taittumisena), vaan myös sen sisältämien taajuuksien hajaantumiseen (tunnetaan dispersiona). Tämä johtuu siitä, että kiinteä aine hidastaa eri taajuuksia eriasteisesti. Se hidastaa sinistä, korkeamman energian valoa, enemmän kuin punaista, matalamman energian valoa. Tämä on yksinkertainen esimerkki, mutta didaktisesti arvokas. Voitte nähdä, että säteilyyn voi vaikuttaa kiinteillä aineilla taajuudesta riippuen.
Näytämme teille 2 valittua kiinteää ainetta, jotka ovat harmonisointilaitteessa – jotka eivät ole kaikkien tiedossa. Ne ovat myös kalliita. Kuvassa näet leikkauksia rautameteoriitin läpi. Näitä harvinaisia meteoriitteja on vain noin 5 % kaikista maailmanlaajuisesti löydetyistä meteoriiteista. Siksi meidän on ostettava niitä keräilijöiltä. Kiderakenteella on erityisiä sähkömagneettisia ominaisuuksia, joita muodostavat kuuluisat Widmanstätten–rakenteet.
Toinen esittelyyn valitsemamme kiinteä kappale on niin sanottu jalo shungiitti Karjalan tasavallasta. Tämä koostuu ainutlaatuisesti muodostuneesta orgaanisesta hiilestä (fullereenit ja pelkistetyn grafeenioksidin klusterit), joka on 2,1 miljardin vuoden ikäisenä 7 kertaa vanhempi kuin kivihiili ja öljy. Se ei ole kide vaan lasi. Lasit ovat niin sanottuja amorfisia kiinteitä aineita, eli toisin kuin kiteillä, niillä ei ole rakennetta, mutta niillä on erityisiä sähkömagneettisia ominaisuuksia. Harmonisaattori sisältää useita muita kiinteitä aineita.
4b) Elektroninen komponentti EK
Kuten aiemmin mainittiin, tätä komponenttia on vaikeampi ymmärtää intuitiivisesti kuin FK:ta. Olemme käyttäneet elektroniikkaa vasta vähän aikaa, kun taas kiinteitä aineita on käytetty aina. Tästä johtuva intuition puute vaivaa myös sähkötekniikan opiskelijoita, kuten matkaradioteknikko Z. Zhang toteaa erinomaisen teoksensa ”Antenna Design for Mobile Devices” johdannossa:
”Sähkömagnetismi on varsin abstrakti ala, johon liittyy paljon matematiikkaa… Useimmille opiskelijoille tämän alan käsitteet kulkevat vastoin heidän intuitiotaan ja hämmentävät heitä… Loogisena seurauksena ala on yksi heidän vähiten suosikkiaineistaan.”
Zhang lisää, että monet opiskelijat jättävät oppiaineen kokonaan väliin, jos heidän opetussuunnitelmansa sen sallii. Tässä on mahdotonta opettaa teille elektroniikkaa, mutta voimme luoda intuitiivisen ymmärryksen siitä, miten laitteen elektroninen komponentti toimii.
Miksi Hamoni®-harmonisointilaite ei tarvitse virtaliitäntää tai paristoa?
Tämä on elektronista komponenttiamme koskeva useimmin kysytty kysymys, joten haluamme vastata siihen heti alussa. Kysymys on ymmärrettävä, koska olet tottunut joko kytkemään sähkölaitteet verkkovirtaan tai käyttämään paristoja. EK:n elektroniikkapiiri vaatii todellakin energiaa toimiakseen. Meidän ei kuitenkaan tarvitse toimittaa tätä energiaa erikseen. EK yksinkertaisesti hankkii sen itse käyttämällä sähkömagneettista energiaa, jota on runsaasti teknologisoidussa ympäristössämme ja joka sisältyy radio- ja mikroaaltoihin. Ensin mainittua on ollut saatavilla jo vuodesta 1920-luvulta ja jälkimmäistäkin 1990-luvulta lähtien. Vaikka energia ei olekaan suurta, se riittää pienen sähköpiirin pyörittämiseen, kuten EK:n sisältämä piiri.
Periaatetta kutsutaan osuvasti teknisessä jargonissa ”energian keräämiseksi”, ”energy harvesting”. Sitä hyödynnetään menestyksekkäästi useissa sovelluksissa. Esimerkiksi niin kutsutussa ympäristönvalvonnassa, jossa elektroniset anturit asennetaan puihin mittaamaan ilman epäpuhtauksia. Olisi epäkäytännöllistä kiivetä puihin uudelleen ja uudelleen vaihtamaan paristoja. Anturielektroniikan virransyöttö energian keräämisen avulla on tyylikäs ratkaisu. On syytä mainita, että on olemassa suunnitelmia käyttää energian talteenottoa myös WLAN- ja matkapuhelinlähettimien mikroaaltoenergian talteenottoon, joka tällä hetkellä häviää hukkalämmön muodossa etenkin kaupunkialueilla. Tällä hetkellä tämä on kuitenkin vielä epätaloudellista; vaihtoehtoiset energialähteet, kuten aurinko- ja tuulienergia, ovat paljon halvempia.
Elektronisen komponenttimme energiaomavaraisuuden etuna on myös se, että voidaan olla varmoja, ettei itse harmonisointilaite tuota ylimääräistä sähkösmogia, kuten verkko- tai akkukäyttöiset laitteet usein tuottavat.
Jos energian keräämisen periaate on sinulle edelleen hämmentävä, haluaisimme lopuksi esittää kaksi kaikille tuttua esimerkkiä. Jokainen tuntee aurinkosähkön yhä tärkeämpänä energiantuotantomuotona. Periaatteessa kyse ei ole muusta kuin energian keräämistä, mutta eri aallonpituusalueella (näkyvä valo ja infrapuna), kuin mitä käytetään harmonisointilaitteessa (radio- ja mikroaaltoalue).
Jotain fyysisesti hyvin samankaltaista tapahtuu jokaisessa sisätilaradiossa. Se kerää antenninsa avulla pienen määrän sähkömagneettista energiaa ympäristöstä, nimittäin radioaalloista.
Antennin päässä tämä energia voidaan hyödyntää pienen sähköjännitteen muodossa. Radiossa tätä ei kuitenkaan tehdä energian tuottamiseksi, vaan jännitteen vaihteluiden informaatiosisällön hyödyntämiseksi. Siksi kukaan ei kutsuisi radiota ”energiankerääjäksi”. Termi ”informaation kerääjä” olisi sopivampi. Lisäksi tarvitaan ulkoinen energialähde, jotta energiavaihteluita voidaan kasvattaa niin paljon, että kaiuttimesta saadaan kuuluvaa ääntä. Harmonisaattorimme kanssa tämä lisäenergia ei kuitenkaan ole tarpeen.
Harmonisaattorin Eleketronisen komponentin virtalähdettä koskevan selityksen jälkeen palataan sen toimintatapaan. EK koostuu elektroniikkapiiristä, joka FK:n tavoin vähentää sähkösumun atermaalisia komponentteja. Se tekee tämän erilaisen toimintaperiaatteen avulla, eli ei vuorovaikutuksen kautta kiinteiden kappaleiden kanssa, kuten FK:ssa, vaan suoran sähkömagneettisen vuorovaikutuksen kautta sähkösmogikenttien ja piirin elektroniikan välillä. Teknisestä näkökulmasta katsottuna nämä ovat pinnallisesti kaksi selvästi erilaista lähestymistapaa atermisten komponenttien vähentämiseen. Fysikaalisesta näkökulmasta katsottuna elektroninen lähestymistapa perustuu myös kiinteän olomuodon fysiikkaan. Koska mitä kaikki piirin komponentit pohjimmiltaan ovat? Aivan oikein, ne ovat kiinteitä aineita, tarkemmin sanottuna metalleja, puolijohteita ja niin sanottuja dielektrisiä aineita.
Periaatteessa jokainen elektroninen piiri perustuu kiinteän olomuodon fysiikan komponenttiensa ominaisuuksiin, mistä monet maallikot eivät ole tietoisia.
Harmonisointilaitteen piiri sisältää vain analogista tekniikkaa eikä lainkaan digitaalitekniikkaa, kuten integroituja piirejä. Se koostuu sellaisista komponenteista kuin kondensaattoreista, induktoreista ja puolijohdekomponenteista. Näiden on kuitenkin oltava erityisen lämmönkestäviä, koska jokainen elektroninen komponentti muuttaa sähkömagneettisia ominaisuuksiaan lämpötilan mukaan. Tämä on tyypillinen kiinteän aineen fysiikan ominaisuus, sillä kiinteän olomuodon komponentit muuttuvat lämpötilan myötä. Tunnet varmaan arkielämästä toisenkin kiinteän aineen lämpötilasta riippuvan ominaisuuden jokapäiväisestä elämästä, nimittäin niiden tilavuuden muutos; lämpölaajeneminen.
Harmonisointilaitteesi toimii ongelmitta -20 ja +40 asteen välillä lämpötilojen osalta.
Piiriä valmistettaessa komponentit asetetaan ensin piirilevylle ja juotetaan. Tämän jälkeen piiri on säädettävä tarkasti halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi. Komponentteja, joiden sähkömagneettiset ominaisuudet ovat muuttuvia, säädetään, kunnes haluttu arvo saavutetaan. Tämä säätö tehdään niin sanotun VNA:n (lyhenne sanoista vektoriverkkoanalysaattori) avulla, ja vaatii paljon taitoa, herkkyyttä ja keskittymistä.
EK:ssa tapahtuu useita fysikaalisia prosesseja, kuten tasasuuntaus, vaikuttaminen ns. vaiheeseen (aikasiirtymä) ja polarisaatioon jne. Prosessissa sähkösumun atermiset komponentit vähenevät merkittävästi. Tämä prosessi voidaan tiivistää seuraavasti, samoin kuin FK:ssa tapahtuvia prosesseja voidaan pitää suodatinvaikutuksena. Harmonisoija suodattaa atermaaliset komponentit mahdollisimman pitkälle. Jäljelle jäävät pääasiassa termiset komponentit, jotka eivät ole ongelma, kuten olemme oppineet.
Vertauskuva
Suoraan laboratoriotamme vastapäätä on viheralue, jossa lapset voivat leikkiä koko päivän. Periaatteessa meitä ei haittaa heidän melunsa. Se on meille tuttua, ja tämä elämänilon ilmaisu on itse asiassa elämyksellistä, jopa aika mukavaa. Enimmäkseen.
Tiedemiehet ovat tutkineet, miksi ihmiset reagoivat niin kielteisesti kirskuviin ääniin. Nämä kirskuvat äänet ovat hyvin samankaltaisia kuin tiettyjen apinalajien varoituskutsut. Tämä on muuten myös syy siihen, miksi säikähdämme, kun liidulla piirretään voimakkaasti taululle.
Apinoiden varoitushuuto tarkoittaa, että vaara on lähellä. Tämä aktivoi välittömästi koko kehomme stressijärjestelmän. Sitä varten se on olemassa: jotta keho pääsisi pakenemaan vaaraa mahdollisimman hyvin. Tästä saat lisää tietoa stressiä käsittelevässä luvussamme. Takaisin kirskuvaan lapsen ääneen: Leikkipuistosta joskus tuleva kirkuva ääni ei tietenkään ole vaaran lähde, mutta kehomme ei tiedä sitä. Keho tekee sen, mihin se on luotu: se aktivoi stressijärjestelmänsä. Yksi tämän välittömistä kielteisistä vaikutuksista on se, että emme enää pysty keskittymään laboratoriossa.
Kuten sähkösmogin kohdalla, olemme tekemisissä kahdenlaisen altistumisen kanssa: Toisaalta on osia, jotka eivät aiheuta tai tuskin aiheuttavat meille stressiä. Saatamme jopa kokea melun miellyttävänä ja elävyyden ilmentymänä. Se edustaa siis ääniaaltojen ei-stressiä aiheuttavia komponentteja. Tämä on aivan analogista sähkösumun kanssa, jossa olemme oppineet näistä komponenteista niin sanottuina lämpökomponentteina. Toisaalta on valitettavasti näitä hermoja raastavia vinkuvia ääniä. Niiden ääniaaltomuoto on kuin atermiset tai stressiä aiheuttavat komponentit sähkösmogissa.
Oletetaan nyt, että olisi olemassa ”harmonisoija melua vastaan” (todellisuudessa tällaista laitetta ei ole olemassa, koska ääniaalloilla on aineellisina värähtelyinä täysin erilaiset ominaisuudet kuin sähkömagneettisilla aalloilla). Tällainen laite käsittelisi ympäristöstressiä samalla tavalla kuin harmonisoija: se vaikuttaisi puiston koko melusaasteeseen kuin jättimäinen äänisuodatin.
Kuten sähkösmogin kohdalla, on tietysti muitakin tapoja suojautua, mutta ne kaikki ovat enemmän tai vähemmän vaikeita. Voisimme esimerkiksi yksinkertaisesti tukkia korvamme, vertauskuvallisesti sanottuna. Mutta silloin emme enää pystyisi ehkä kuulemaan toisiamme.
Usein kysytyt kysymykset
En ymmärrä, miksi voin jatkaa matkapuhelimen ja WLANin käyttöä harmonisointilaitteen käyttöönoton jälkeen. Jos kaikki säteily on hävinnyt, niin loogisesti ajatellen ei pitäisi olla enää vastaanottoa?
Vastauksen tähän kysymykseen ei pitäisi olla sinulle vaikea tämän luvun lukemisen jälkeen. Varmuuden vuoksi: Harmonisoija vaikuttaa sähkömagneettisen kentän atermisiin eli stressiä aiheuttaviin komponentteihin. Matkaviestinnässä sen sijaan lämpökomponentit ovat tärkeitä. Atermaalisten komponenttien vähentämistä ei havaita matkapuhelimen, WLAN:n jne. antennissa, joten viestintä ei häiriinny.
Miten näin pieni laite voi kattaa näin suuren tehoalueen (12 metrin säteellä)?
Tämä on usein esitetty kysymys, koska menetämme yleensä intuitiomme, kun on kyse sähkömagnetismista. Maallikot tekevät usein sen ”virheen”, että he ajattelevat, että koolla, painolla tai lineaarisella laajenemisella on oltava keskeisesti tekemistä vaikutuksen kanssa. Tämä on ymmärrettävää, koska yleensä otamme intuitiomme voimien suhteen jokapäiväisestä elämästämme, jossa gravitaatiovoima hallitsee. Muurahainen riittää nostamaan lehden, mutta puunrungon nostamiseen tarvitaan norsu. Näin ei kuitenkaan ole sähkömagneettisen voiman kohdalla, joka on nimenomaan merkityksellinen sähkösmogin kannalta.
Ajatellaanpa vaikka radioasemaa Euroopassa, joka voidaan vastaanottaa pitkän aallon kautta Australiassa. Tai älypuhelinta, joka on noin puolet pienempi kuin harmonisointilaite. Pienestä koostaan huolimatta sillä voi viestiä useiden kilometrien säteellä eli välittää voimia tai energiaa pitkien etäisyyksien päähän. On totta, että teoriassa olisi myös mahdollista käyttää painovoimaa hyväksi ja välittää tietoa pitkien etäisyyksien yli painovoiman avulla. Kuitenkin tämä olisi äärimmäisen monimutkaista, koska voima on niin heikko verrattuna sähkömagneettiseen.
Takaisin harmonisointilaitteen tehokkaaseen toimintasäteeseen: toisin kuin älypuhelimellasi, laitteella ei ole ulkoista energialähdettä, joten se ei voi toimia kilometrien päähän. Sen vaikutus rajoittuu noin 12 metriin, eli niin pitkälle kuin fysiikka sallii. Vaikutus ulottuu itse asiassa 15 metriin asti, mutta vähenee voimakkaasti 12 metrin jälkeen.
Minua häiritsee se, että laite sisältää elektroniikkaa. Kiteet vaikuttavat minusta luonnollisilta, mutta elektroniikassa on tekninen, luonnoton maku.
Elektroniikka sinänsä ei ole huono asia. Aivomme ja hermostomme itsessään ovat valtavia elektronisia piirejä, jotka ovat välttämättömiä toiminnallemme. Toisaalta ”luonnollinen” ei aina tarkoita ”hyvää”. On olemassa ”luonnollisia” rasituksia, jotka eivät ole meille hyväksi. Osuvin esimerkki tästä on maasäteily.
Oletetaan, että pystytän harmonisointilaitteen paikkaan, jossa ei ole sähkösumua. EK (elektroninen komponentti) ei voi enää harvestoida itselleen energiaa ympäristöstä, vai?
Juuri niin. Haluamme kuitenkin huomauttaa, että tässä tapauksessa et edes tarvitse harmonisoijaa, koska säteilystä vapaassa paikassa ei ole mitään harmonisoitavaa.
Maailmassa ei muuten ole juuri yhtään sellaista paikkaa jäljellä. Haluatko esimerkin? Eräs asiakas on lähettänyt harmonisointilaitteen lahjaksi Nepaliin. Tässä oletettavasti syrjäisessä maassa on hyvin kehittynyt matkapuhelinverkko, ja hallitus jopa jakaa SIM-kortteja lomailijoille heidän saapuessaan lentokentälle.
Kuinka tunnistetaan ne kiinteät aineet, jotka osoittautuvat tehokkaiksi atermisten komponenttien vähentämisessä?
Tämä tehdään sekä analyyttisesti että empiirisesti. On tuhansia ehdokkaita, jotka löydetään tunnettujen fysikaalisten ominaisuuksiensa perusteella. Näistä valitaan ne, joilla on eri seikkojen perusteella (ulkoiset ja omat tutkimustulokset, sähköherkkien ihmisten kokemukset jne.) parhaat mahdollisuudet onnistua. Vaikka teoria olisi kuinka hyvä, siitä ei ole hyötyä, jos kiinteät aineet eivät käytännössä vaikuta.
Testikandidaatit annetaan erilaisten erittäin sähköherkkien koehenkilöiden käyttöön. Vasta kun niillä on selvästi positiivinen vaikutus suurimpaan osaan ihmisistä, ne valitaan FK:hon (fyysiseen komponenttiin).
Mitä näen, kun avaan laitteen?
Sisältö ei ole mikään salaisuus. Löydät elektronisen piirin vasemmalta puolelta ja oikealta puolelta kiinteän aineen seoksen. Näytämme kuvissa aina molemmat komponentit kaavamaisesti, kahden kuution muodossa. Todellisuudessa niitä ei kuitenkaan pakata erikseen, sillä tämä on toiminnallisuuden kannalta tarpeetonta. Laitteen muovinen kotelo riittää suojaksi.
Miksi tarvitsette komponentteja kaikkialta maailmasta, kuten kartassanne näkyy?
Tämä liittyy siihen, että useimpia laitteen komponentteja ei valmisteta Euroopassa tai niitä ei esiinny täällä luonnostaan.
Lisäys: Hamoni®-harmonisaattorin kiteiden röntgenrakenneanalyysi.
Voit tietenkin avata Hamoni® Harmoniser -laitteen ja yrittää selvittää, mitä kiinteitä aineita FK sisältää. Mutta miten komponentit voitaisiin tunnistaa tieteellisesti? No, vastauksen tarjoaa, ei yllättäen, kiinteän aineen fysiikka. Yksi sen vakiotutkimusmenetelmistä on röntgenrakenneanalyysi. Siinä kiinteää ainetta säteilytetään röntgensäteillä, jotka diffraktoituvat kideristikkoon. Yksittäinen kide säteilytetään Laue-menetelmällä. Tuloksena saadaan diffraktiokuvio, joka on kuin sormenjälki aineesta. Yhtä tyypillinen on myös diffraktiokuvio, joka syntyy, kun pohjakide säteilytetään (Debye-Scherrer-menetelmä).
Voisit nyt ottaa yhteyttä luotettuun solid-state-fyysikkoosi ja pyytää häntä analysoimaan harmonisointilaitteen komponentit. Olemme tehneet työstäsi hieman helpompaa antamalla alla olevassa taulukossa FK:n kiteisten komponenttien diffraktiokuviot ja kaaviot.
Suosittelut
Suosittelujen aitous voidaan aina kyseenalaistaa. Ja se on hyvä asia, sillä jos tarkastellaan joitakin ”asiakaspalautteita” tuotteista, joita markkinoidaan internetissä, kriittinen kuluttaja voi alkaa miettiä, onko kaikki tehty oikein. Jotta voidaan välttää väärinkäsityksiä, löydät kuvakaappaukset kaikista sähköposteista, joista lainaamme täällä verkkosivuillamme todisteena aitoudesta. Emme tietoisesti anna asiakkaidemme täydellisiä nimiä. Tämä johtuu siitä, että palautteeseen liittyy yleensä arkaluonteisia terveystietoja. Valitettavasti internet ei unohda mitään, ja tuleva työnantaja voi löytää luottamukselliset terveystiedot esimerkiksi googlaamalla nimen.
Kokemusraportti 1: Harmoniser poistaa sydämen rytmihäiriöt lähes kokonaan.
Sähköherkkä asiakas voi taas käyttää älypuhelinta ongelmitta ja nukkua yönsä WLAN-reitittimen vieressä.
Benedikt T., asiakas, 2130 Ebendorf, Ala-Itävallan osavaltio.
Herra T. tilasi harmonisointilaitteen 3.9.2017. Ennen tilauksen tekemistä hänellä oli takaisinsoittomahdollisuutemme ja oli jo tuolloin kertonut meille, että hän antaisi palautetta vasta pidemmän ajan kuluttua, jotta hän voisi sulkea pois mahdollisen lumevaikutuksen. Hänen palautteensa saapui meille 5.12.2017, lähes tarkalleen kolmen kuukauden käytön jälkeen. Meille se oli tietysti mukava joululahja, eikä vähiten siksi, että herra T:llä oli koko joukko terveysongelmia (kaikki tyypilliset stressioireet). Kaikki ne on ratkaistu tai lieventyneet huomattavasti. Tämä on meille melko epätavallista, sillä yleensä asiakkaitamme vaivaa vain yksi hyvin erityinen terveysongelma.
Re: Ilmoitus harmonisaattorin käytön jälkeen
Hyvää iltapäivää! Nimeni on Benedikt T. ja olen käyttänyt paikallaan olevaa harmonisointilaitettanne yhdessä arvokkaan shungiittikiven kanssa retkillä noin 3 kuukauden ajan, ja lupasin teille palautteeni tuolloin. Haluaisin kuvata tilanteeni ennen harmonisointilaitteenne käyttöä:
Veljeni asunnossa, jossa on WLAN-reititin sängyn vieressä, en koskaan nukkunut läpi yön, heräsin 3-4 kertaa. Kärsin myös mystisistä sydämen rytmihäiriöistä ja tinnituksesta vasemmassa korvassani. En voinut koskaan käyttää Samsung-älypuhelintani, koska muutaman minuutin kuluttua, kun kännykkä oli kädessäni, tuntui kuin pääni olisi räjähtänyt. En pystynyt edes soittamaan kunnon puhelua tyttöystävälleni.
Käytettyäni Harmonisaattoria jonkin aikaa olen huomannut, että voin nukkua läpi yön ongelmitta jopa WLAN-reitittimen vieressä, eikä minulla ole enää nukahtamisvaikeuksia ja olen aamulla paljon levänneempi kuin ennen. Lisäksi olen käyttänyt vanhaa älypuhelintani kolmen kuukauden ajan ilman mitään ongelmia.
Tinnitukseni on erittäin miellyttävällä tasolla. Olen paljon joustavampi stressin ja hermojen suhteen kuin ennen. Sydämen tykytykseni ovat vähentyneet 10 kerrasta päivässä 5 kertaan KUUKAUDESSA.
Tietenkin koko asialla oli noin 1 kuukauden hautumisaika; sen jälkeen odotin hieman epäilevästi, ja nyt olin vihdoin valmis myöntämään, että olette tehneet minulle IHMEEN tämän harmonisointilaitteen avulla. Kiitos paljon elämänlaadun paranemisesta.
Ystävällisin terveisin
Benedikt T.
Oppaassa lisää asiakaskertomuksia.
Sähköstressi
1970-luvun loppuun asti lääketieteellinen oppi oli, että stressi on epämiellyttävää ihmisen psyykelle, mutta yhteys fyysisiin sairauksiin oli kyseenalainen. Stressiä syytettiin vain mahahaavoista.
Prof. Robert Sapolsky, silloin vastavalmistunut biologi ja nyt johtaja stressitutkimuksen alalla, kumosi 1978 uraauurtavien apinoita koskevien tutkimustensa kautta vallitsevan opin.
Vuoden ajan hän tarkkaili intensiivisesti paviaaneja Kenian viidakossa.
Hänen hypoteesinsa tuolloin oli, että krooninen stressi voisi saada ihmisetkin sairaiksi. Tämä on seuraavien vuosikymmenten aikana vahvistettu lukuisissa erilaisissa tutkimuksissa. Luettelo stressin aiheuttamista tai pahentamista sairauksista on pitkä: se vaihtelee vaarattomasta vilustumisesta ja selkäkivuista diabetekseen, Alzheimerin tautiin, vakavaan masennukseen ja sydänkohtauksiin. Stressin ja sairauden väliset yhteydet ovat nykyään erittäin hyvin tieteellisesti tutkittuja ja ymmärrämme niiden mekanismeja.
Stressitutkimuksen viimeisin pamaus liittyi telomeeripituuteen, joka antaa solutasolla tietoa siitä, kuinka kauan henkilö elää. Stressi vaikuttaa telomeereihin voimakkaasti. Lyhyesti sanottuna: mitä enemmän stressiä koemme, sitä lyhyempi elinikämme.
Mieti uudelleen stressiä elämässäsi. Edelleen on usein niin, että Ihailemme ihmisiä, jotka raportoivat korkeasta stressitasosta (etenkin työssä). Ehkä olet näiden rivien kirjoittajan tavoin ryhtynyt arvioimaan asiaa uudelleen.
Mitä stressi on?
Käytämme sanaa stressi pohtimatta paljoakaan, mitä kehossamme tapahtuu, kun olemme stressaantuneita. Useimmat meistä olisivat heti samaa mieltä siitä, että stressi ei ole hyväksi terveydellemme. Mielen sairaudet, kuten masennus (tunnetaan myös nimellä burnout) tulee nopeasti mieleen. Mutta näitä sairauksia edeltää usein fyysinen vaurio, ja monet fyysiset sairaudet ovat suoraan niiden aiheuttamia.
Monet eivät tiedä, mikä aiheuttaa stressiä. Katsotaanpa, kuinka termi ”stressi” on lääketieteessä määritelty. Tiede käyttää termiä homeostaasi kehomme ihanteellista (tasapaino)tilaa varten: ihanteellinen lämpötila, ihanteellinen verensokeritaso jne.
Kaikkia sisäisiä ja ulkoisia vaikutuksia (ärsykkeet), jotka vievät meidät pois tästä ihannetilasta, kutsutaan stressitekijöiksi.
Stressitekijöitä on monia erilaisia. Ne voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: psyykkinen stressi, sosiaalinen stressi ja ympäristöstressi.
Todennäköisin asia, joka tulee mieleesi spontaanisti, on psykologinen stressi, eli stressin muoto, joka saa eniten mediahuomiota. Mieleen ilmaantuu kuvia tenttistressistä, työaikapaineesta, parisuhdeahdistuksesta jne.
Sosiaalinen stressi
Vähemmän tunnettu on sosiaalinen stressi, joka on erityisen räjähdysaltista, koska se on lisätaakka niille, joita kohtalo ei muutenkaan suosinut: ihmisille, joilla on alhainen sosiaalinen status. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset, jotka ovat työttömiä tai alemmassa tuloryhmässä, ovat tuntuvasti stressaantuneempia kuin muu väestö.
Vaikutukset heijastuvat merkittävästi huonompaan terveyteen ja näkyvät lyhyempinä elinajanodoteina. Pitkäaikaistyöttömillä on lyhyemmät telomeerit (indikaattori solujen ikääntymisestä). Sama yhteys sosiaalisen aseman ja stressin välillä havaittiin hierarkkisten organisaatioiden (yritykset, julkinen hallinto) työntekijöiden keskuudessa. Kaikkien hierarkian tasojen stressitasoja tarkasteltiin: mitä alempi heidän arvonsa, sitä korkeampi heidän (sosiaaliseen statukseen liittyvä) rasituksensa.
Ympäristöstressi
Ei luultavasti ole yllättävää, että ympäristömme voi rasittaa meitä. Elävänä olentona olemme riippuvaisia ympäristöstä, jonka on täytettävä tietyt vaatimukset, jotta kehomme voi saavuttaa yllä kuvatun ihanteellisen tilan. Jos näitä ei täyty, olemme stressissä. Näin on silloin, kun on paljon melua. Lentokenttien tai vilkkaiden teiden lähellä asuvien korkeampi stressitaso ja alttius sairastua on hyvin dokumentoitu.
Kaksi ympäristöstressin ominaisuutta ovat erityisen tärkeitä:
Ympäristöstressi toimii usein ympäri vuorokauden, eli se on krooninen stressin muoto. Maasäteilyn tapauksessa tämä on ilmeistä: kotisi vaikuttaa sinuun pysyvästi. Electrosmog tekee samoin.
Lyhytaikaisella stressillä voi olla vahvistavia vaikutuksia. Kunhan pääsee sitten palautumaan siitä. Krooninen stressi on se haitallinen.
Jos tunnen, että lentokentän melu häiritsee minua, olkoon niin. Näen heti, missä stressin lähde on. Voin välttää sitä, muuttaa vaikka rauhalliseen kylään. Kuitenkin monien ympäristörasitteiden kohdalla emme tunnista stressin syytä tai mistä se johtuu.
Kehomme stressireaktiot eivät ole ärsyttävä luonnon omituisuus, vaan ne olivat alun perin erittäin tärkeä selviytymismekanismi. Näin pystyimme hallitsemaan kehomme toimintoja vaarallisissa tilanteissa niin, että meillä oli suurin mahdollisuus selviytyä vaaratilanteista.
Kehomme välittömät stressireaktiot
Jokainen meistä on kokenut kehomme välittömät stressireaktiot, olipa kyse sitten verenpaineen noususta tai ruoansulatuksen heikentymisestä. Mukana on kaksi kehomme järjestelmää: hermosto, jonka kanssa aivomme voi hallita tapahtumia koko kehossa sähköisten ärsykkeiden ja hormonijärjestelmän kautta.
Autonominen hermosto hallitsee elintärkeitä toimintoja, kuten sykettä ja verenpainetta, hengitystä, ruoansulatusta ja aineenvaihduntaa. Se on jaettu sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon. Edellinen aktivoi ja stimuloi kehon toimintoja, kun taas jälkimmäisellä on päinvastainen vaikutus, eli rauhoittava. Hermostoa voidaan kuvata yksinkertaistetusti: Sympaattinen järjestelmä on erittäin aktivoiva mahdollistaakseen vaarasta pakenemisen, kun taas parasympaattinen on deaktivoiva.
Stressireaktio hormonijärjestelmän kautta: Hormoni, kemiallinen lähettiaine, vapautuu aivoissa tai muualla kehossa, kulkee verenkierrossa ja voi vaikuttaa kehon toimintoihin. Stressireaktiossa tietyt hormonit erittyvät intensiivisemmin (esim. adrenaliini), kun taas monien muiden hormonien vapautuminen estyy. Näitä ovat esimerkiksi kasvuhormoni ja sukupuolihormonit.
Tämän stressireaktioihin liittyvän tiedon avulla haluamme nyt selvittää, mitä krooninen stressi tekee tärkeimmille kehon toiminnoillemme. Löydökset eivät anna aihetta iloon.
Krooninen stressi ja sydän
Sydän- ja verisuonijärjestelmämme osoittaa voimakkaimman reaktion kaikista kehon järjestelmistä. Se ei ole yllättävää. Jos halusimme paeta leijonaa, oli tärkeää, että sydämemme lähettää verta lihaksiimme mahdollisimman nopeasti vaaratilanteessa. Kunhan tällaisia vaarallisia tilanteita ei tapahdu liian usein, kaikki hyvin. Ajoittainen raju rasitus tekee sydämelle jopa oikein hyvää.
Entä jos tämä prosessi tapahtuu liian usein ja pitkään? Ensimmäinen seuraus on korkea verenpaine. Verisuonet reagoivat tähän paksuuntumalla, ja ne myös jäykistyvät, jolloin painetta tarvitaan yhä enemmän. Noidankehä. Ennen pitkää suonten seinämiin alkaa tulla pieniä vaurioita. Näissä kohdissa verisuonet tulehtuvat, tulehdus kasvaa ja tukkii pian osan suonen halkaisijasta. Veren rasvat, kolesteroli ja glukoosi tarttuvat tulehtuneisiin alueisiin. Krooninen stressi on kaiken takana.
Tiedämme tämän prosessin seuraukset: se alkaa valtimonkovettumataudilla (joka tunnetaan yleisesti ”ateroskleroosina”) ja päättyy pahimmassa tapauksessa sydänkohtaukseen, aivohalvaukseen tai munuaisten vajaatoimintaan. Pienikin tukos (niin sanottu plakki), joka on kerääntynyt kauas sydämestä tai aivoista, voi olla vaarallinen, jos stressin aiheuttamaa korkeaa verenpainetta ei pysäytetä. Paine voi aiheuttaa plakin irtoamisen ja kulkeutumisen verenkierron läpi. Jos se sitten jää matkallaan kiinni sepelvaltimoon tai aivoverisuoniin, se voi laukaista sydänkohtauksen tai aivohalvauksen.
Stressi, oppiminen ja muisti
Lyhytaikainen stressi saa aivot toimimaan paremmin. Lisääntynyt sydämen syke syöttää enemmän verta, ja lisääntynyt ravinteiden määrä veressä antaa energiaa. Muisti toimii paremmin. On havaittu, että hermosolujen väliset yhteydet vahvistuvat helpommin stressissä.
Tutkimuksessa käytettiin eleganttia menetelmää. Koehenkilöille kerrottiin tietty määrä lauseita sisältävä tarina, joka oli suhteellisen tylsä. Toiselle ryhmälle kerrottiin lähes sama tarina sillä erotuksella, että kahta lausetta muutettiin niin, että tarinan juonessa oli stressitilanne.
Kolmen viikon kuluttua koehenkilöiltä kysyttiin, kuinka paljon he olivat muistaneet tarinasta. Ryhmä, jonka juonessa oli stressitilanne (kuunnellessaan koehenkilöt olivat itse joutuneet stressiin empatian kautta, kuten voitiin mitata), muisti koko tarinan juonen paljon paremmin. Lisäksi osoitettiin, että sympaattisella hermostolla oli tässä keskeinen rooli. Jos tarinan stressaavamman version kuulleille koehenkilöille annettiin ainetta, joka estää sympaattisen hermoston toimintaa (ns. beetasalpaaja), he muistivat vain yhtä hyvin kuin ryhmä, joka oli kuullut tarinan ilman stressitilannetta.
Kroonisen stressin yhteydessä positiivinen vaikutus kääntyy päinvastaiseksi. Kroonisesti stressaantuneet rotat pystyvät paljon huonommin löytämään tiensä labyrintin läpi kuin stressaamattomat koe-eläimet.
Jos olemme pidemmän aikaa stressin alaisena, aivojen hapen ja energian saanti heikkenee. Aivojen on vaikeampaa luoda uusia yhteyksiä neuronien välille, erityisesti hippokampuksessa, joka on oppimisen kannalta tärkeä alue. Mutta ei siinä vielä kaikki: olemassa olevat yhteydet heikkenevät; niiden sanotaan myös surkastuvan. Muisti huononee. Lisäksi hippokampuksen aivosolut heikkenevät siinä määrin, että niillä on paljon pienemmät mahdollisuudet selvitä hengissä neurologisista sairauksista, kuten aivohalvauksesta. On myös havaittu, että hippokampuksen aivosolut voivat jopa kuolla kokonaan massiivisen stressin vaikutuksesta.
Stressi ja diabetes
Isovanhemmillemme diabetes oli vielä erittäin harvinainen ja melko tuntematon sairaus. Elämäntapojemme muuttumisen vuoksi tilanne on nykyään täysin erilainen: WHO ennustaa, että diabetes on tärkein kuolinsyy teollisuusmaissa muutaman vuosikymmenen kuluessa. Kun näitä rivejä kirjoitetaan, Wienissä järjestetään parhaillaan 50. Euroopan diabeteskongressia. Yksi otsikoista kuuluu: ”380 miljoonaa ihmistä maailmassa sairastaa tällä hetkellä diabetesta, ja 5 miljoonaa kuolee siihen vuosittain. Ongelma on epidemiologisesti kasvussa. Tyypin 2 diabetekseen sairastuneiden määrän voimakkaaseen kasvuun on ensisijaisesti kolme tekijää: liikunnan puute, huono ruokavalio ja lihavuus.”
Näemme kuitenkin, että krooninen stressi pahentaa merkittävästi sekä tyypin 2 että tyypin 1 diabeteksen oireita.
Diabetes on aineenvaihduntasairaus, joten aloitetaan yksinkertaistetulla yleiskatsauksella. Saamme elimistömme tarvitseman energian ravinnosta. Meidän on kuitenkin pilkottava yksittäiset ruoan osat (proteiini, hiilihydraatit, rasva) pienemmiksi osiksi, ennen kuin elimistömme voi hyödyntää ne. Tämä tapahtuu ruoansulatuksen avulla. Yksittäiset komponentit kiertävät veressämme. Voimme käyttää ne välittömästi, esimerkiksi kun teemme rasittavaa työtä. Jos tarvitsemme vähemmän energiaa kuin olemme juuri saaneet ravinnosta, varastoimme ylimääräisen huonompia aikoja varten, esim. vatsarasvaksi. Miten kehomme siis tietää, että ylimääräinen energia on käytettävissä ja että se tulisi varastoida tulevaisuutta varten? Keskeinen rooli tässä prosessissa on insuliinihormonilla, jota vapautuu heti, kun veressämme kiertää lisääntynyt määrä ravintoaineita. Se viestittää elimistölle, että on olemassa ylimääräistä energiaa, joka on varastoitava. Mitä tapahtuu stressin aikana? Jos meidän on juostava henkemme edestä, koska leijona jahtaa meitä, tarvitsemme kaiken mahdollisen energian. Kehomme vapauttaa varastoituja ravintoaineita verenkiertoon, jotta ne pääsevät sinne, missä niitä tarvitaan, esimerkiksi jalkoihimme, jotka joutuvat juoksemaan. Ja mikä tärkeintä, se pysäyttää insuliinin vapautumisen, sillä ravinteiden varastointi olisi juuri päinvastaista kuin mitä tässä stressitilanteessa tarvitaan. Jos tämä prosessi ei tapahdu liian usein, se ei ole ongelma. Kroonisessa stressissä syntyy kuitenkin suuria ongelmia.
Diabetesta on kahta eri tyyppiä. Tyypin 1 diabetesta esiintyy pääasiassa lapsuudessa ja nuoruudessa, ja se johtuu siitä, että elimistö ei pysty tuottamaan riittävästi insuliinia. Tyypin 2 diabetes, kuten edellä mainittiin, liittyy läheisesti epäterveelliseen länsimaiseen elämäntapaan. Sitä esiintyi ennen lähinnä aikuisilla. Koska lihavien nuorten määrä on lisääntynyt, 2. tyypin sokeritautia esiintyy nykyään usein myös nuorilla potilailla. Se on noin 20 kertaa yleisempi kuin tyypin 1 diabetes. Ongelma ei ole se, että insuliinia tuotetaan liian vähän, vaan että rasvasolut ovat täynnä eikä niillä ole enää tilaa varastoida ravintoaineita. Kehosta tulee insuliiniresistentti. Tämä tarkoittaa, että solut eivät enää reagoi insuliinin viestinvälitykseen ja kieltäytyvät imeyttämästä ravintoaineita. Niitä kiertää nyt veressä suuria määriä, aiheuttaen kaikenlaista vahinkoa.
Kroonisella stressillä on kielteinen vaikutus molempiin diabetestapauksiin. Kuten edellä opimme, elimistö lopettaa insuliinin vapauttamisen, kun se on stressaantunut, ja menee jopa pidemmälle. Se lähettää rasvasoluille signaalin, joka kehottaa niitä olemaan välittämättä insuliinin signaalivaikutuksesta, jos sitä on vielä jonkin verran verenkierrossa. Tämä ei ole ongelma lyhyellä aikavälillä, mutta se on ongelma pitkällä aikavälillä molemmille diabetestyypeille. Verensokerin säätely on vaikeampaa, kun veressä on jatkuvasti enemmän ravintoa. Ja kuten edellä on todettu, valtimonkovettumataudin riski kasvaa, kun veressä kiertää ylimääräistä.
Voimme nähdä, kuinka tärkeää nykyaikaisessa lääketieteessä olisi, ettei kehoa tarkasteltaisi erillisinä osina vaan vuorovaikutuksessa olevana järjestelmänä.
Aineenvaihdunnallinen ongelma, kuten diabetes, voi epäsuorasti johtaa suureen ongelmaan aivan toisella alueella (tässä tapauksessa sydän- ja verisuonijärjestelmässä).
Muuta kivaa saman firman sivustolla
– Viime vuosina on julkaistu useita kiehtovia tutkimuksia, jotka ovat osoittaneet, että kasvien siemenet reagoivat erittäin voimakkaasti magneettikenttiin. Oikealla siementen ”käsittelyllä” satoa voidaan lisätä merkittävästi. Miksi tämä on relevanttia? No, maailmassa, jossa peltomaata on rajallisesti, mutta väestö kasvaa jatkuvasti, ihmiset ovat toistaiseksi tyytyneet kasvattamaan satoja yhä useammalla lannoitteella, torjunta-aineella ja geenitekniikalla. Jos sinun tarvitsee vain käsitellä siemeniä oikealla magneettikentällä ennen kylvöä sadon lisäämiseksi, tämä olisi ympäristöystävällisin vaihtoehto näille menetelmille. https://www.elektrosmoghilfe.com/die-geschichte-des-hamoni-harmonisierers
Maasäteilystä
Yli 100 vuotta sitten maaseutualueilla oli yleinen käytäntö käyttää muurahaisia arvioimaan rakennustyömaa hyväksi tai huonoksi. Muurahaiskeko siirrettiin metsästä rakennustyömaalle testattavaksi. Jos muurahaiset jäivät rakennustyömaalle, se oli huono maa, koska se oli säteilyn saastuttamaa (muurahaiset ovat säteilyn hakijoita). Jos muurahaiset kuitenkin pakenivat, se oli hyvä rakennuspaikka, koska se oli säteilytön.
https://www.elektrosmoghilfe.com/wirkung-auf-tiere
Historia opettaa yllättävän paljon säteilyaltistuksesta. Esimerkiksi kirjoissa, jotka käsittelevät maan säteilyaltistusta (fyysisesti hyvin samanlainen kuin tekninen sähkösumu) 1930-luvulla, luetaan täsmälleen samoista ongelmista, jotka vaivaavat terapeutteja nykyään sähkösumun suhteen. Jo tuolloin lääkäreiden kanssa tiiviissä yhteistyössä työskennelleet varpua käyttävät kaivonkatsojat (”dowsers”) ymmärsivät, että sen ajan perinteiset tieteelliset hoidot eivät yksinkertaisesti toimineet tai toimivat vain huonosti ihmisillä, jotka nukkuivat maasäteilyn saastuttamissa paikoissa. Neuvottiin, että lääkäreiden tulisi tällaisissa tapauksissa tehdä tiivistä yhteistyötä radiesteettien kanssa. Radesteetin ei pitäisi olla lääkärin kilpailija, vaan päinvastoin hänen läheinen uskottunsa, koska hänen avullaan koulutiede voisi saavuttaa suurempaa menestystä.
Erittäin mielenkiintoista historiallisissa kirjoissa on, että tuon ajan kokemukset ovat niin hämmästyttävän samankaltaisia tämän päivän ongelmien kanssa. Kun lääkäri tai vaihtoehtoinen parantaja valittaa huonoista hoitotuloksista sähkösumun vuoksi, se kuulostaa täsmälleen samalta kuin lääkärit valittivat 90 vuotta sitten. Palatakseni Bruno Kreiskyyn: historian oppiminen kannattaa.
Vinkki autoilijoille
Jos navigointijärjestelmäsi ei lähetä tietoja itse, vaan vastaanottaa ne laajalle levinneen TMC-järjestelmän kautta (tiedot lähetetään koodattuina FM-radion kautta), se ei altista sinua suurtaajuiselle säteilylle. Joten: Älä käytä ’live-navigointijärjestelmää’, ja jos sinulla on jo sellainen tai se on esiasennettu ajoneuvoon, kytke ’live-toiminto’ pois päältä. Tämän pitäisi olla mahdollista kaikille uusille laitteille GDPR:n (General Data Protection Regulation) vuoksi. Nämä tiedot eivät koske vain kuorma-autonkuljettajia, vaan myös henkilö- tai pakettiautonkuljettajia (esim. paketinjakelijoita), jotka käyttävät navigointilaitetta.
Auton valinnasta
Vuonna 1998 keskimääräisessä VW:ssä oli noin 10 elektronista ohjausyksikköä, nykyään niitä on lähes 100. Se on merkinnyt sitä, että et voi enää korjata autoa itse, vaan sinun täytyy luottaa valmistajaan tai sen valtuutettuihin korjaamoihin, joilla on yksinoikeus tarvittavaan diagnostiikkaohjelmistoon. Ja muistakaa: emme puhu tässä sähköautoista, vaan pikemminkin ajoneuvoista, joissa on tavanomaiset polttomoottorit. Nykyaikaisessa ajoneuvossa on enemmän kaapelikilometrejä kuin omakotitalossa. Nämä ovat piilotettuna koriin (esim. auton ovien pohjaan tai ontoihin seiniin) ja voivat vaihdella jopa saman sarjan ajoneuvomallin kahden varusteluvaihtoehdon välillä. Ajoneuvon sähköjärjestelmä synnyttää matala- ja keskitaajuisia kenttiä, jotka ovat ajoneuvomallista riippuen niin voimakkaita, että herkät ihmiset eivät kestä sähkösumulle eniten altistavia autoja pitkiä aikoja. Tyypillisiä oireita ovat huimaus, päänsärky, väsymys, pahoinvointi, mutta myös lisääntynyt aggressio.
Emme puhu ihmisistä, jotka eivät yleensä viihdy ajaessaan. Ei, näitä oireita esiintyy vain erityisen saastuneissa autoissa. Matalakuormaisissa ajoneuvoissa ajaminen ei ole ongelma kärsiville, kuten olemme oppineet monista asiakaskokemuksista. Jotkut puhuvat joka vuosi lisääntyvästä aggressiivisuudesta tieliikenteessä ja pitävät sitä muun muassa ajoneuvojen lisääntyvän sähkösumun syynä. Missä ajoneuvomalleissa sähkösumu olisi erityisen alhainen? Valitettavasti tähän ei ole tarkkoja vastauksia, voidaan puhua vain karkeilla nyrkkisäännöillä. Kuorma on liian erilainen eri ajoneuvoversioiden välillä, mikä johtuu siitä, että johdinsarjat voivat vaihdella huomattavasti varusteluversiosta ja sarjasta riippuen. Tärkeä vaikuttava tekijä on akun ja generaattorin välisen kaapelin reititys (tunnetaan luultavasti paremmin laturina) sekä akun sijainti ajoneuvossa. Sitä ei välttämättä tarvitse asentaa moottoritilaan, vaan se voidaan asentaa myös tavaratilaan tai matkustajan jalkatilan alle. Ei voida sanoa, että yksi valmistaja olisi toista parempi sähkösumun suhteen. Vain nämä kaksi karkeaa sääntöä ovat osoittautuneet usein oikeiksi kokemuksemme mukaan vuosien varrella:
1) Dieselautojen kuormitus on keskimäärin pienempi kuin bensiinimoottoreiden. Tämä liittyy siihen tosiasiaan, että dieselit ovat itsestään syttyviä, mutta bensiinimoottorit vaativat sytytystulpat, jotka tuottavat toistuvan korkeajännitepulssin. Kun kipinöitä syntyy, säteilee korkeita taajuuksia. Radioaikakauden alussa tätä vaikutusta käytettiin erityisesti radioaaltojen tuottamiseen.
2) Yläluokka on keskimäärin raskaammin kuormitettu kuin keskiluokka, joka puolestaan on halpoja autoja raskaampaa. Tämä ei ole yllättävää: mitä kalliimpi ajoneuvo, sitä enemmän mukavuutta ja turvallisuutta se tarjoaa. Ja tämä tarkoittaa enemmän elektroniikkaa ajoneuvossa. Joten kun seuraavan kerran näet luksusauton tiellä, ajattele itseksesi: ”Saatat olla rikas, mutta istut paljon suuremmassa sähkösumussa. Ja kuten me kaikki tiedämme: terveyttä ei voi ostaa.”
Sähköherkät ihmiset ostavat mahdollisimman halvan ja yksinkertaisen ajoneuvon. Tämä sääntö tulee kuitenkin pätemään vain heikommin, sillä EU-säädökset edellyttävät vuodesta 2021 alkaen liikenneturvallisuussyistä useita elektronisia järjestelmiä kaikkiin henkilöautoihin, mutta myös kuorma-autoihin ja linja-autoihin. Silloin halvimmissakin ajoneuvoissa on enemmän elektroniikkaa asennettuna. Liikkeessä olevat mobiililaitteet synnyttävät toistuvia säteilytehohuippuja, jotka johtuvat niin sanotuista soluvaihdoksista, joita voi autoillessa tapahtua minuutissa useampikin. Tukiasemaa vaihtaessa puhelin säteilee hetken aikaa täydellä teholla.
Tiettyä maantieteellistä aluetta palvelee vastuullinen tukiasema (mobiiliradioantenni). Jos poistut tältä alueelta ja siirryt alueelle, jota palvelee toinen tukiasema, tapahtuu ns. kanavanvaihto. Matkapuhelimesi on suhteellisen älykäs, mikä tarkoittaa, että se mukauttaa normaalisti säteilytehonsa ympäristöön. Solujen vaihtuessa se kuitenkin säteilee täydellä teholla turvallisen solunvaihdon takaamiseksi. Jos et liiku, nämä solumuutokset eivät koske sinua. Kuitenkin nopeasti liikkuessa, esimerkiksi autolla tai junalla matkustaessa, monet muutokset tarkoittavat sitä, että saat toistuvasti säteilyhuippuja. Korkeataajuinen altistus kaupunkialueella sijaitsevassa asunnossa verrattuna autoon: Altistuminen autossa on keskimäärin n. 5 kertaa suurempi.
https://www.elektrosmoghilfe.com/elektrosmog-im-pkw
Minkä alan osaajat rakentavat harmonisaattoreita?
Asiantuntija-alamme vastaa suunnilleen niin sanotun bioelektromagnetismin alan tutkimusta. Aihe on erittäin vaativa, koska akateeminen koulutus ei yksin riitä. Tämä edellyttää mm. erittäin hyvää fysiikan, sähkötekniikan, biologian, kemian ja lääketieteen tuntemusta. Ja jos sinulla on vähän tietoa kasvinjalostuksesta, sekään ei haittaa (katso kokeemme sähkömagneettisten kenttien vaikutuksista kasvien kasvuun). Lisäksi pelkällä teoreettisella tiedolla ei voi tehdä paljoa: tarvitaan paljon käytännön kokemusta. Tieteidenvälisyys on vaativaa, mutta myös erittäin jännittävää. Miksi? Koska tällä alalla ei ole vielä löydetty läheskään kaikkea.
Olemme kiitollisia ja iloisia, että emme voi tehdä tämän alan tutkimusta suoraan akateemisessa ympäristössä. Miksi? Koska akateemikkona olet nykyään erittäin riippuvainen tutkimusrahoituksesta ja sinulla on suuri paine julkaista mahdollisimman paljon. Sen sijaan voimme vapaasti valita tutkimusalueemme kiinnostuksen kohteidemme perusteella, eikä meillä ole julkaisuvelvollisuutta.
https://www.elektrosmoghilfe.com/das-hamoni-forschungsteam-stellt-sich-vor
Lähteitä?
Suosittelemme lukemaan maasäteilyä ja sähkösumua käsittelevän alan kirjallisuuden. Jos etsit luotettavaa tietoa, suosittelemme, että luet aihetta käsittelevän erikoiskirjallisuuden. Älä huoli, et tarvitse fysiikan tutkintoa ymmärtääksesi useimpia niistä. Pieni maalaisjärki riittää. Sinun ei myöskään tarvitse käyttää rahaa kirjallisuuteen. Kaikki alla luetellut kirjat ovat saatavilla esimerkiksi Wienin kaupunginkirjastossa. Samanlainen tarjonta pitäisi olla saatavilla suuremmissa Saksan kaupunkikirjastoissa. Jos haluat mieluummin ostaa kirjan, rahaa säästävä reitti on ostaa käytettyjä kirjoja Amazonista.
Electromagnetic Biology and Medicine (julkaisija Taylor & Francis) on yksi kahdesta säännöllisesti ilmestyvästä lehdestä, joita voimme lämpimästi suositella omasta kokemuksesta. Uraauurtavia tieteellisiä tutkimuksia aiheesta sähkösmog, mutta myös maan säteily (englanniksi tätä kutsutaan geomagnetic pollution) ilmestyy yleensä joko tässä lehdessä tai yhtä korkeatasoisessa ”Bioelectromagnetics” -lehdessä. Bioelectromagnetics (julkaisija Wiley) on toinen laadukas lehti yksinomaan aiheesta, jota luemme säännöllisesti. Tason ja tieteellisen maineen osalta sen katsotaan olevan samaa tasoa kuin ”Sähkömagneettinen biologia ja lääketiede” -lehti. Lehdet eroavat olennaisesti teemavalikoimassaan, mutta eivät laadultaan. Merkittävä osa Hamoni® harmonisaattorin ostohinnasta menee kalliiden tieteellisten lehtien ja erikoiskirjallisuuden tilaamiseen.
https://www.elektrosmoghilfe.com/weiterfuehrende-informationen