Valo

Olen kuunnellut viime aikoina aika paljon neurokirurgi Jack Krusen puheita. Ne ovat melko monimutkaisia, vähän vaikeaselkoisia, joskus ylimielisen sävyisiä – ja varsin täyttä asiaa. Jännä muuten, että googlesta et löydä Jackin kotisivua edes suoralla hakusanalla! Tämä lisää silmissäni miehen uskottavuusarvoa: hänen täytyy sanoa jotain tärkeää, jos medikalisoituneen maailmamme mahtavin informaatiokone koettaa piilottaa hänet.

Krusen ehkä isoin aihe on luonnollisen valorytmin tärkeys: mennä aamulla pihalle tai parvekkeelle nautiskelemaan päivän nousua ennen sinivaloruudun (puhelimen tai tietsikan) avaamista. Jack jopa kehottaa kaikkia muuttamaan lähelle päiväntasaajaa, ja olen kyllä samaa mieltä: mitä lähempänä päiväntasaajaa onnistun olemaan, vieläpä niin, etteivät keinovalot pahemmin pääse häiritsemään pimeäntulon jälkeen, sitä mahtavammin nukun, ja alan pian herätä automaattisesti onnellisen virkeänä noin tuntia ennen auringonnousua.

Eräs kaveri kertoi minulle vuonna 2018, että ihmisten olisi ekologisinta elää tropiikissa, koska siellä on parhaat olosuhteet kunkin kasvattaa ruokansa, kun valoa riittää ja muuta sellaista. Sanoin, että eikös väentiheys olekin jo korkein lähimpänä päiväntasaajaa. Kaveri vastasi, että päin vastoin: ihmiskunta asuu pääosin alueilla, joilla ei kannattaisi asua, ainakaan ekologisesta näkökulmasta. Kääntöpiirien välinen alue, missä sijaitsee yli kolmannes pallomme maa-alasta, on väentiheydeltään keskimääräistä alempi. Tarkastin asian, ja niin se tosiaan on: väentiheys ei nousekaan ”etelää” eli päiväntasaajaa kohden, vaan ihmiset ovat kasaantuneet hämmentävän kauas optimaalisimmalta asuinalueeltaan.

Suomessa on utopiaa herätä ennen auringonnousua ympäri vuoden. Silti huomaan, että jossain määrin luomurytmi toimii täälläkin: mitä kauempana olen kaupungin keinotekoisesta rytmistä superkirkkaine LED-valoineen ynnä muine hälinöineen, sitä sikeämmin nukun, ja sitä aikaisemmin alan heräämään ihan itsestäänkin. Ilman herätyskelloa heräilen isossa kaupungissa klo 9-11 välillä. Mahdollisimman primitiivisiin oloihin vaihtaessani alkaa raukeus tulla oikeaan aikaan, ja herääminen siirtyy kohti aamukuutta. Tätä kirjoittaessa, toukokuun loppupuolella, olen nukkunut pari yötä mökkimäisissä oloissa, ja jos tätä ennen kaupungissa heräilin noin klo 9, heräsin eilen täällä suunnilleen 8.20, ja tänään kello oli vähän vaille kahdeksan sitä ekan kerran vilkaistessani. Jos jäisin tänne viikoksi, enkä antaisi hauskan seuran valvottaa, luultavasti viikon päästä heräilisin jo pirtsakkana klo 6-7 välillä.

Pystyn kyllä kaupungissakin pääsemään siihen tunteeseen, kun illalla on ihanaa mennä nukkumaan ja aamulla tunnen nukkuneeni autuaasti: avain on olla ulkona mahdollisimman paljon.
Myöhäisteininä tajusin, mistä hyvässä kesäpäivässä on kyse: lähde heti ulos, ja koeta olla mahdollisimman paljon vaan ulkona. Kävele, pyöräile, leiki kavereiden kanssa, notku tenniskentillä, uiskentele Pielisjoessa… SIlloin en tiennyt mistään Jack Krusesta, eikä “biohakkerointi”-sanaa oltu kai keksittykään. Jopa biohakkeroinnissa valon merkitys löi kunnolla läpi vasta viimeisten kymmenen, jopa viiden vuoden aikana.

Nykyään moni terveystietoinen ajattelee, että valo on isompi asia kuin ruoka. Ja niin se ehkä saattaa olla: jos pitäisi valita, viettäisinkö kesän pääosin sisätiloissa keinovalojen alla nauttien maailman parhaita safkoja, vai ulkona seikkaillessa syöden mitä tahansa vastaan tulee, varmasti jälkimmäinen olisi lähes kaikin tavoin antoisampi kesä – jopa terveyden kannalta. Onhan tuo valin ensisijaisuus aika itsestäänselvää, kun asiaa vähänkin ajattelee: jokainen tietää, että suomalaiset ovat sosiaalisia ja energisiä lähinnä vain kesällä – koska valo ja ulkoilu.

Kesän pidentämiseen olen kehitellyt ties mitä keinoja: jo maaliskuun lopulla voi etsiä suojaisan paikan ja nauttia keskipäivän aurinkoa ilman paitaa. Jo huhtikuun alussa voi aurinkoisena päivänä vaihtaa shortseihin, kunhan on tarpeeksi lämmikettä ylävartalossa. Alkukesän iltoja varten pidän mukana lämpimät talvivaatteet, jotta voin jatkaa ulkohengailua rennosti senkin jälkeen kun lämpötila laskee päivän hellelukemista illan viileyteen.

Kirkkaat keinovalot

Suomessa lähes kaikkialla on tapana sytytellä hämärän tultua varsin kirkkaitakin keinovaloja. Itse pyrin niitä välttämään, koska en halua häiritä illan raukeutta, joka houkuttaa ajoissa unille. Tykkään siitä tunteesta, kun saa käyttää muitakin aisteja, jopa vaistoja, suunnistamiseen. Moni ei ole huomannut, että nykyään keinovalot ovat kirkkaampia kuin kymmenen vuotta sitten. Ihan tavallinen liikennevalo tai auton valo voi nykyään olla niin kirkas, että jos kesäillassa erehdyn kävelemään kotiin jotain muuta kuin rantaa ja metsiä pitkin, pitää varoa, ettei suunnilleen sokaistu silmän osuessa johonkin “tavalliseen” kaupunkivaloon.

Minulla on ollut viime vuosikymmeneltä asti biohakkeriskenen iltalaseja kokeiluissa, mutta ne ovat lähes kokonaan jääneet käyttämättä, koska kirkkaiden valojen lisäksi kaikenlainen effort, monimutkaisuus tai säätäminen piristää minua illalla, tai ei ainakaan sovi siihen rentouteen, joka olisi iltaan optimaalisin. Kuitenkin tavattuani Northray-firman Johannaa hiljattain, olen alkanut toisinaan iltaisin käyttää kyseisen firman oransseja laseja, jotka ovat värisävyltään keltaisten “päivälasien” ja punaisten iltalasien välimuoto. Säilytän niitä sellaisessa paikassa, josta minun on helppoa poimia ne mukaan heti kun huomaan, että “nyt on joku laittanut keittiössä vähän turhan intensiivistä iltavaloa päälle”, tai jos joku käyttäisi vaikkapa olohuoneessa läppäriä, tietenkin ruutu täydellä kirkkaudella ja ilman mitään sinivaloa poistavaa ilta-asetusta.

Jos miettii, miten luonnon valorytmi toimii, niin ideaalitilanteessa, ainakin lähellä päiväntasaajaa, heräät luonnollisesti suunnilleen viideltä aamulla, lähes täydelliseen pimeyteen, jota valaisee vain korkeintaan tähdet ja kuu. Kuun ja tähtien valo tuntuu olevan väriltään ja intensiteetiltaan sellaista, jonka en ole huomannut haittaavan unta, ja toisaalta niihin on myös ihanuutta herätä. Suunnilleen puoli kuudelta alkaa taivaanrannasta pieni kirkastumisen kajastus, joka on ensin ehkä punertavaa, ja käy läpi suunnilleen puolet sateenkaaren sävyistä, kunnes keltaisen pallon yläreuna pilkahtaa esiin horisontista. Puoleen päivään asti valon:

a. intensiteetti voimistuu

b. spektrin painopiste siirtyy kohti sinistä, eli valo ”viilenee”.

Valo on sähkömagneettista säteilyä, jonka värähtelytaajuus määrittää sen värin. Kyse on siis siitä, kuinka monta kertaa “valoaalto” aaltoilee sekunnissa. Jos värähtelyä tapahtuu hyvin harvakseltaan, kyse on radioaalloista. Kun taajuus tihenee, tulee vastaan mm. 3G, 4G, lopulta jopa 5G-taajuudet ja mikroaallot – ja sitten erityisen lämmittävät infrapuna-aallot. Kun näkymätön infrapuna tihenee entisestään, se alkaa muuttumaan ihmissilmälle näkyväksi punaiseksi. Sitten oranssi, keltainen, vihreä… ja lopulta sininen, joka muuttuu violetin kautta näkymättömäksi ultravioletiksi. Sen jälkeen on olemassa vielä röntgen-säteet ja lopulta gammasäteet.

Aurinko säteilee koko spektriä, hitaista radioaalloista aina kiukkuisiin gammasäteisiin. Ilmakehä päästää (radioaaltojen lisäksi) läpi lähinnä vain niitä värejä, joita silmä pystyy näkemään, sekä jonkin verran infrapunalämpöä ja hieman UV-A säteitä, sekä oikein korkealta paistaessaan pikkuisen D-vitamiinin muodostukseen tarvittavia UV-B säteitä. Korkealla vuoristossa läpi pääsee vähän jopa vielä tiheämpiä taajuuksia, joille on annettu nimeksi UV-C.

Mutta takaisin asiaan: Mikä siis erottaa luonnon valon sisätilojen keinovaloista? Monikin seikka:

• Luonnon valo on “elävää”, eli se muuttuu koko ajan, suunnilleen siinä rytmissä kuin luonto on tarkoittanut. Ihmisen kuuluu olla yhteydessä tähän rytmiin, mieluiten ilman laseja silmien edessä, ilman vaatteita iholla, ja ilman kenkiä tai muita keinomateriaaleja jalan ja maan välissä, josta keho myös saa vuorokauden kulkuun liittyvää informaatiota.

• Luonnonvalon jakauma on kokonainen ja yhtenäinen, eli se sisältää enemmän tai vähemmän suunnilleen kaikkia värejä. Sen “painopiste”, eli vahvin tai keskimääräinen taajuus vaihtelee pitkin päivää auringonnousun ja -laskun lähes punaisesta keskipäivän miltei siniseen. Perinteiset hehkulamput tuottavat luonnonvalon tavoin jatkuvaa spektriä, vaikkakin vähän eri painotuksilla kuin mikään luonnollinen valolähde. Nykyaikainen sisävalo eli LED sisältää yleensä vain yhden tai muutaman yksittäisen taajuuden, ja pelkkää tyhjää niiden välissä. ”Täydemmän spektrin” LEDit saadaan yhdistämällä useita eri värisiä LED-pisteitä tai käyttämällä ”fluoresoivaa pinnoitetta”, joka muuntaa osan (etenkin sinisestä) LED-valosta muiksi väreiksi. Tämäkään ei yleensä tuota täysin jatkuvaa spektriä, vaan tuloksena tuppaa olemaan useiden kapeiden piikkien yhdistelmä. Se ei siis kata koko värikarttaa yhtenäisenä, jatkuvana jakaumana kuten auringonvalo, hehkulamppu tai mikä tahansa perinteisempi valonlähde – ja laadukkaammissakin LEDeissä on yleensä aikamoinen ”sininen piikki”, eli niistä tulee luonnottoman paljon viime aikoina puhututtanutta sinivaloa. Ihmiskokeen seurauksena jo pikkulapsilla aletaan nähdä silmärappeumatautien oireita. Itsehän olen tuijottanut työkseni ja harrastuksekseni äärimmäisen keinotekoisia sähkönäyttöjä jo kohta kolmen vuosikymmenen verran, joten pyrin tekemään tätä ulkona kun mahdollista, ja viettämään välituntiaikaa luonnon kauniita fraktaalimuotoja ihaillen ja vaikkapa pallopelejä pelaillen, jolloin pääsen käyttämään silmiä kuten niitä kuuluu käyttää.

• Luonnon valo on kirkkaimpiakin sisävaloja valtavasti voimakkaampaa. Jos vertaat kesäisenä keskipäivänä ulko- ja sisätilan valoympäristön voimakkuutta, saattaa ulkona valon vahvuus olla ei kaksi kertaa, ei edes kymmentä kertaa, vaan peräti tuhat kertaa voimakkaampaa kuin sisällä, vaikka pitäisit kaikkia sisävaloja päällä yhtä aikaa. Jos sisätiloissa valaistuksen voimakkuus on tyypillisesti välillä 50-500 luksia, voi kesäpäivänä ulkona olla sata tuhatta luksia! Keskitalvellakin on pihalla helposti kymmenen tuhatta luksia päivällä, eli jopa monikymmenkertaisesti yli sisätilan. Jo helmikuun jäillä ja lumihangilla voi ulkovalon kirkkaus nousta Suomessa yli 50 tuhanteen luksiin.

• Luonnossa valo ja muu sähkömagneettinen aaltoilu on harmonista, kaunista tai ainakin sellaista, mikä ihmiselle on tarkoitettu. Kulttuurillamme on tapana aluksi luoda rumaa melusaastetta, niin äänimaailmaan kuin sähkömagnetismiin – kunnes opimme, että häly on huono juttu ja alamme rakentaa meluvalleja ja kiinnittää huomiota kaupunkiympäristön äänimaailmaan. Sähkösäteilyn osalta kehitys on vasta niin alussa, että osaamme kyllä luoda jo valotaidetta joihinkin harvoihin ja valittuihin paikkoihin, ja kaunista epäsuoraa valaistusta kalleimpiin tiloihin ja hienoimpiin ravintoloihin… mutta enimmäkseen ihmisen luoma valaistus on toistaiseksi toksista kuin moottoritien melu, ja pahenee vaan. Seinien sähköjohdot vuotavat sähkösaastetta koko sisätilaan: ne voitaisiin suunnitella toisinkin, mutta lähes kaikki sähköön liittyvä infrastruktuurimme on tehty lähes täysin ilman ymmärrystä sähkömagnetismin vaikutuksesta ihmisolentoon, jonka vasta aletaan ymmärtää koostuvan toinen toistaan herkemmistä sähkömagneettisista systeemeistä… Lähes kaikki nykyiset puhelinkentät, keinovalot ja sähkölaitteet ovat biologialle haitakaksi, mutta kun asia tiedostetaan, ne voidaan suunnitella jopa terveydelle hyödyllisiksi. Toistaiseksi luonto tarjoaa yleensä parasta, koska emme ole vielä juurikaan edes aloittaneet sellaisen teknologian kehittämistä, joka voisi olla luontoakin terveellisempää myös sähkömagneettisilta ominaisuuksiltaan. Joten paras on hyödyntää luontoa niin paljon kuin mahdollista, ja lisäksi käyttää teknologiankin tarjoamia välineitä teknologian aiheuttamien ongelmien helpottamiseen.

• Keinotekoisilla valoilla on tapana myös hieman vilkkua, johtuen sähköverkon vaihtovirrasta. Luonnossa valot eivät vilku. Vilkkumisongelma korostuu sinisillä taajuuksilla, ja sitä voi helpottaa lisäämällä huoneeseen luonnon valoa tai punaisempia sävyjä.

• Keinovalo voi olla luonnottomasti polarisoitunutta tai koherenttia.

Keinovalo eroaa siis aidosta valosta lähes kaikin mahdollisin tavoin. Arvaat varmasti, kumpi on terveellisempää.

Jos meinaat nukkua paremmin, voida paremmin, hoikistua, energisoitua ja kokea mielen kirkkautta, kunnioita mahdollisuuksien mukaan luonnon valorytmiä. Käy lounastauolla kokemassa vaikka viiden minuutin verran keskipäivän kirkkaanvalkoista intensiteettia. Nauti aamuvalon kirkastumisesta, ja vähennä voimakkaita sekä viileän sinisiä tai valkoisia valoja iltaseiskan jälkeen (vaihda niitä takaisin perinteisiin lämpimiin sävyihin). Tähän on nykyään keinoja: minulla sekä läppäri että puhelin menee automaattisesti “sinivalottomaan” eli keltasävyiseen tilaan, noin klo 21 jälkeen nyt kesällä. Vessan valoa en käytä illalla ollenkaan, vaan laitoin sinne jo puoli vuotta sitten kulkuvalon, joka menee liikettä tunnistaessaan automaattisesti päälle, ja on sen verran himmeä ja keltainen, ettei se piristä illallakaan siinä, missä väkivaltaisen kirkas normivalo iskisi silmille. Jos illan raukeudessa joku laittaa perus valoja päälle, otan käyttöön oranssit iltalasit, jolloin tuntuu mukavammalle jatkaa sosialisointia samoissa tiloissa toisten kanssa. Ja juu, jos mennään tosi hifistelyyn, niin jopa iho tunnistaa ylikirkkaat tai liian siniset sävyt, eli täysin en niiden vaikutuksia pääse pakoon edes punaisimmillakaan iltalaseilla.

”Biohacking with light”

Muistan, kun kesällä 2015 eräs kaveri halusi esitellä minulle aasialaisen miljardöörin, siinä toivossa että suhteemme olisi molemmin puolin antoisa. Emme koskaan päätyneet tapaamaan, mutta muistan, että tyyppi “biohakkeroi itseään valolla”. Se oli ehkä ensimmäinen kerta, kun kuulin jonkun sanovan niin, juuri noilla sanoilla. Tavallaan kaikki siihen liittyvä on maalaisjärkistä, jopa itsestään selvää – mutta harva huomaa toteuttaa valoon liittyviä perusjuttuja omassa elämässään. Nykymaailmassa ei ole tapana mennä paljain jaloin ulos nauttimaan auringon noususta tai pulahtamaan läheiseen jokeen. On huomaamattoman normaalia pitää toinen toistaan kirkkaammat valot päällä nukkumaanmenoon asti, kun ylikirkkaat televisiotkin kilpailevat keskenään valotehossa. Onneksi iltavalaistuksen vaikutusta on helppoa korjata, myös Suomessa. Nopea haku paljastaa, että meidän markkinalla ratkaisuja tarjoaa Northrayn lisäksi ainakin Biohakkerit sekä muutama muu – unohtamatta perinteisiä kynttilöitä, tulisijaa ja punaisia suolakivilamppuja. Jokaiseen näytölliseen laitteeseen pitäisi nykyään löytyä helposti asetus tai apuohjelma, jolla värisävyt saa lämpimiksi iltaa varten. Tässä Paluutasapainoon-videossa monta muutakin hyvää vinkkiä:

Ruokafilosofiassa pääsee pitkälle, kun miettii, mitä olisimme voineet syödä ennen teollistumista – ja ehkä vielä pidemmälle, jos miettii, mitä olisimme syöneet ennen sivilisaatiota. Myös valoaiheen parissa voi miettiä, mitkä valolähteet olivat olemassa ennen teollistumista tai sähkön keksimistä: aurinko, tuli, tähdet ja kuu (joskus myös revontulet). Tähdet ovat toisia aurinkoja, kuunvalo on heijastunutta auringonvaloa, ja revontulet syntyvät aurinkotuulesta. Voidaan siis sanoa, että ihmisen kuuluisi saada vain suoraa tai heijastunutta auringonvaloa sekä biologisten aineiden palamisessa syntyvää lämmintä valoa. Koska kotonani ei ole takkaa, ja perus kynttilät pilaavat sisäilmaa, enkä aina jaksa maksaa myrkyttömien mehiläisvahakynttilöiden korkeaa hintaa tai tehdä niitä itse, olen suosinut auringon laskun jälkeen suolakivilamppuja. Niissä on jonkin verran huoltamista: suolaa saattaa ”sulaa” päydälle lattialle, ja lamppuja täytyy vaihtaa, joten olen päivittänyt auringonlaskun jälkeisen ajan valot helppohoitoisiin ja pitkäkestoisiin iltavaloihin (liikkeentunnistimen ansiosta ei tarvitse edes muistaa sammuttaa valoja lähtiessä). Tietenkin takka, kynttilä ja suolalamppu tarjoavat hifimpää valoa kuin keinotekoinen LED – mutta minulle merkkaa erityisen paljon minimalismi, jolloin saan olla ja ajatella rauhassa, kun on vähemmän säädettävää tai huolehdittavaa.

Sinistä ja punaista

Biohakkeripiireissä alkaa olla trendinä palata kohti jatkuvan spektrin valolähteitä, kuten hehkulamppuja. Itse maksimoin nyt ulkona olemisen, ja auringon laskettua koetan päästä mahdollisimman helpolla. Unelmaskenaariossa saatan olla syksyllä lähempänä päiväntasaajaa, ja kevättalvella ehkä pohjoisemmassakin Suomessa nauttimassa ulkoilusta ja sen jälkeisestä tunnelmavalaistuksesta. Mikäli vietän aikaa työn merkeissä tietyissä sisätiloissa, aion suositella niihin valaistuksen päivittämistä johonkin mahdollisimman välkkymättömään, epäsuoraan ja laadukkaaseen, sen lisäksi mitä ikkunoista tulee.

Valokas.fi kuva osoittaa osuvasti, miksi nykypäivän ledistetyssä maailmassa on alettu puhumaan liiallisen sinivalon haitoista:

En halua tuollaista ”valkoisen valon” sisältämää sinivalopiikkiä silmääni ainakaan illalla!

Ihan oikeasti; tsekkaa tätä laadukkaan ”valkoisen” LED-valon hurjaa sinivalopiikkiä:

Vertaa tätä luonnon valkoiseen valoon, kun päivänvalo on kirkkaimmillaan ja sinisimmillään:

Ei näy sinistä piikkiä edes trooppisessa keskipäivässä.

Tässä luomuvalon spektrejä pitkin päivää; missään ei näy sinistä piikkiä:

… paitsi pilvisenä päivänä vähän. Mutta kuten huomaat, kaikki nämä luonnonvalon jakaumat ovat varsin tasaisesti nousevia tai laskevia, ja sisältävät aina mukavasti punaisimpiakin sävyjä, jotka lämmittävät ihanasti ihoa.

Hehkulamppu ja tuli tarjoaa tasaista nousua kohti lämpöä:

Vertaa tätä ”energiansäästölamppuihin” ja oranssiin katuvaloon:

Näitä kun katselee, alkaa kiinnostaa:

a. luonnonvalon suosiminen ja keinovalojen vähentäminen

b. nykyäpäivän hurjilta sinivalopiikeiltä suojautuminen, varsinkin iltaa kohden.

Ihminen on suunniteltu syömään safkaa, joka sisältää kaikkia kymmeniä tuhansia ainesosia, mitä ruoassa kuuluu olla, eikä vain yksittäisiä eristettyjä kemikaaleja, kuten valkosokeri ja E-535. Samoin ihmissilmä ja iho on tehty nauttimaan täyttä spektriä, joka elää, muuttuu, ja sisältää ihan kaikki taajuudet, ilman aukkoja tai omituisia piikkejä. LEDit säästävät energiaa, koska ne eivät tuota hukkalämpöä. Mutta mitä se ”hukkalämpö” on? Se on juuri niitä terveellisiä punaisen ja infrapunan sävyjä, joita varten biohakkerit hankkivat nykyään erillisiä punavalolaitteita. Kun ruoasta poistetaan ravintoaineet, ne haetaan sitten pillerikaupasta. Olisi kuitenkin helpompaa, halvempaa ja terveellisempää nauttia koko paketti, kuten ennen vanhaan.

Laadukaskin ”täyden spektrin” lamppu tuppaa olemaan nykyään yhtä toksinen, kuin terveellisiksi mainostetut keinosafkat:

Samalla tavallahan valkosokeria viestittiin vielä sukupolvi sitten: