Kävin läpi neurokirurgi Krusen laajan blogisivuston; tässä lainauksia kansankielellä muutamasta artikkelista. Lainauksista käy ilmi, kuinka kovasti Kruse on ollut edellä aikaansa.
Moni nykyinen nimi kertookin parantuneensa tai saaneensa iloa juuri Krusen ohjeista – vaikkei miestä edes päästetä moniin terveystapahtumiin. Hänen jutuillaan on tapana häiritä dogmaatikkojen mielenrauhaa, liiketoimia tai oikeassaolemista.

Minulle Krusen lukeminen on pinttyneiden käsitysteni päivittämistä tulevaisuuteen. Krusea kahlatessani huomaan, että lähes kaikki se, mitä olen viimeisten 15 vuoden aikana opiskellut terveydestä, ei ole kauheasti vienyt ymmärrystäni eteenpäin. Olen jumittanut ”normaalitieteen” tasolla, tarkentaen vanhoja käsityksiäni ilman sen suurempia maailmankuvan muutoksia – jollaisia vuodet 2003-2008 tarjosivat minulle sitäkin runsaammin. Krusea tutkaillessa saan taas haastaa itseäni, oppien ihan oikeasti uutta, miettien asioita uusiksi ja erityisesti hänen hurjia väitteitä fack checkaillessani. Jos olisi varaa, voisin käyttää vaikka koko kesän kaikkien Krusen suosittelemien kirjojen lukemiseen. Tai ehkä käytänkin. Krusea lukiessa nörttimieleni tunnistaa, että tässä on jotain ponnistelemisen arvoista. Sitä tunnetta en koskaan saanut yliopistolla, vaikka kokeilin eri tiedekuntia.

Jos menen tosi tasokkaaseen terveystapahtumaan tai kuuntelen huippunimien podcasteja, siellä saattaa tulla ihan hyvä uusi pikku idea tai pari – mutta pääasiassa se on yksinkertaistettua markkinointiviestintää maallikoille. Pohjatietoa, työtä ja motivaatiota vaativa ammattitason opetus loistaa lähinnä poissaolollaan, ellet lue tarkoin valittuja teoksia tai julkaisuja kuivankalskeasta tiedemaailmasta. Toki Suomessakin on saatavilla ”ammattitason opetusta”, eli sitä kun konsulentti tulee käytännössä myymään tuotteitaan jälleenmyyjille, käyttäen vähän vaikeampia sanoja kuin kuluttajamarkkinoinnissa. Samat teollisuutta edustavat konsulentit sitten opettavat myös vaihtoehtoisissakin terveysalan koulutuksissa. Pillerikaupallisista intresseistä vapaan advanced-tason opetuksen löytäminen on harvinaista ja vaikeaa.

Kruse tarjoaa tohtoritason asiaa, mutta myös nykyaikaisissa formaateissa eikä jää norsunluutorniin. Krusen bisnesmallina ei ole tuotteiden kauppaaminen, vaan hän on aivokirurgi, ja nykyään myös maksullinen opettaja jäsensivustollaan. Monimutkaisuuden tai ammattisanaston ainoa itsetarkoitus ei ole oman viisauden korostaminen, vaan asiat nyt vain sattuvat olemaan sellaisia, jos haluaa ymmärtää elämää atomiakin pienemmillä tasoilla. Ahkeruutta Krusen ymmärtäminen vaatii ihan samalla tavalla kuin akateeminen tutkinto vaatisi, mutta onneksi ilman akatemiaan kuuluvaa korruptiota sensuureineen.

Selfhacked -Joe Cohen toteaa Krusesta osuvasti:

– Yleensä podcast-haastatteluissa kaikki vain kehuvat toisiaan ja kyselevät kysymyksiä, jotka saavat kaikki näyttämään hyvältä.

En pidä sellaisesta hymistelyringistä, jota kutsumme nykyään podcastiksi. Pidän kovien ja kriittisten kysymysten esittämisestä.

Ongelmana tässä lähestymistavassa on se, että ihmiset eivät pidä minusta kovin paljoa. No mutta. Tohtori Krusea ei näyttänyt paljon haittaavan. Hän kestää kritiikkiä.

Verratkaa tätä ”näyttöön perustuvan lääketieteen” ihmisiin, jotka kieltäytyvät haastattelusta. Otin yhteyttä viiteen tiedemaailman päätoimittajaan, eikä kukaan näytä olevan valmis haastettavaksi julkisesti.

Pidän Jackista monestakin syystä. Hän ajattelee ennakkoluulottomasti, hän on valmis sanomaan ihmisille suoraan, ja hän tarjoaa uusia ja mielenkiintoisia ideoita.

Hänellä on enemmän monitieteistä ymmärrystä fysiikasta, kemiasta ja biologiasta kuin kenelläkään tuntemallani henkilöllä. Hänellä on syvyyttä ja laajuutta.

Tohtori Kruse voi vaikuttaa aluksi foliohattutohtorilta kaikkine sähkömagneettisia kenttiä koskevine puheineen. Hän on kuitenkin sanonut niin paljon asioita, jotka ovat osuneet oikeaan, että minun on pakko tutkia, mitä hänellä on sanottavana.

Pidän tohtori Krusen metodologiasta siinä mielessä, että hän lähestyy kehoa ”from First Principles”, eli perustotuuksista käsin eikä vallitsevasta konsensuksesta.

Fysiikassa on tapana, tai ainakin ihanteena, ajatella perustotuuksista käsin, eikä laumaa seuraten. Jack Kruse ymmärtää harvinaisen hyvin fysiikkaa.

Tästä lähestymistavasta on sekä hyötyjä että haittoja. Toisaalta on todennäköisempää, että keksit asioita, joita muut eivät ole keksineet. Toisaalta on todennäköisempää olla (ainakin väliaikaisesti) väärässä.

Kruse yhdistää biologian ja fysiikan tavalla, jonka tekisin mielelläni, jos osaisin enemmän fysiikkaa. Hänen mielestään kehon terveys riippuu elektroneista (hän ei ole väärässä).

Olen aina ymmärtänyt, että biologia perustuu kemiaan ja kemia perustuu fysiikkaan. Mutta ilman biologian ja kemian tuntemusta myös fysiikka on merkityksetöntä.

Pidän siitä, että Kruse tarjoaa kokeita, joita voitte itse testata hänen teorioihinsa perustuen.

Tohtori Kruse sai minulta pisteitä, kun tajusin, että hän ei kuulu mihinkään lahkoon ja on valmis suututtamaan ihmisiä ”pyhäinhäväistyksellisillä” ajatuksillaan. Hän ei häpeile kritisoida paleoa tai mitään muutakaan ideologiaa, johon hän liittyy.

Onko teknologia akilleenkantapäämme? (Jack Kruse, vuodelta 2012)

Kruse kirjoittaa:

– Jotta elämä voisi toimia, on solun ensin sopeuduttava ympäristöönsä. Ensimmäinen asia, jonka solu kohtaisi maapallolla, olisi päivä ja yö. Solun on tuotettava energiaa, ja sen on hallittava jakautumistaan. Vuorokausisyklin on siis liityttävä aineenvaihduntaan ja solun kasvuun. Biologia valjasti ympäristösignaalit hallitsemaan sekä aineenvaihduntaa että solujen kasvua. Kun yöllä on pimeää, solu pelkistyy kemiallisesti ja sähköisesti (alempi redox-tila). Matalan redox-tilan aikana solut yleensä kierrättävät komponenttejaan autofagian avulla. Mitokondrioissa tätä kutsutaan mitofagiaksi.
Päivän aikana auringonvalon kanssa tehdään energiaa ympäristön tutkimiseen, ja solu on hapettuneempi. Näin ympäristön valosignaali kytkeytyy mitokondrioiden kemialliseen signaaliin.

– Keinovaloympäristössä havaitsemme muutoksia suolistofloorassa: se yksinkertaistuu: mikrobien määrä pienenee ja lajien monimuotoisuus kapenee. Kun näin tapahtuu, emme tuota riittävästi K2-vitamiinia suolistofloorastamme. Yksi kliinisistä oireista, joita tiedustelen potilailta, on heidän orgasminsa helppous ja voima. Tämä yleensä järkyttää ihmisiä aluksi. Sitten kun he miettivät asiaa, he tajuavat, että myös heidän libidonsa ja seksuaalinen suorituskykynsä on menettänyt voimaansa ja hehkuaan. Kun asia (erityisesti valo- ja muu säteily-ympäristö) korjataan, naiset ilmoittavat usein, että he näyttävät huipentuvan helpommin. Myös orgasmin syvyys palaa takaisin nuoruuden tasoille.

Hyvä orgasmi on kuin loistava liikunta, koska hormonaalisesti seksi ja liikunta tekevät aivoillemme samat asiat adenosiinitrifosfataasi-kierroslukumme kautta. Jos et pysty tekemään ATP:tä (adenosiinitrifosfaattia) tarpeeksi nopeasti, et todennäköisesti koe orgasmia. Orgasmit lisäävät aivojemme antioksidanttisuojaa ROS:ia (elektronivarkaisilla olevia happiatomeita) vastaan, koska huipentumat liittyvät optimaalisiin melatoniini- ja oksitosiinitasoihin, jotka molemmat vaikuttavat mitokondrioiden toimintaan.

Oksitosiini on aivojen toiseksi tehokkain antioksidantti; se alentaa tulehdusta ja tekee neuroneista kemiallisesti pelkistetympiä. Viime aikoina olen huomannut vanhempien naisten kyselevän liikunnan aiheuttamista orgasmeista, jotka on tehty vatsalihasten rutistusten aikana ”Captain’s Chair” -laitteella ulkokuntosalilla. Harvoin tämä tapahtuu sisätiloissa sinisen valon alla. He näyttävät kokevan niitä nyt useammin ulkona ja ihmettelevät, onko se patologista vai normaalia? Vastaukseni on, että se tarkoittaa, että heidän hormoninsa lähestyvät sitä, mitä ne olivat 17-25-vuotiaina, ja se on hyvä kliininen merkki siitä, että heidän biologinen rytminsä on palautumassa normaaliksi.

– Tiedämme, ettei pelkkä istuminen lihota, minkä osoittavat monet havainnot, joita on tehty metsästäjä-keräilijöillä, ja monilla luonnossa elävillä petonisäkkäillä, jotka istuskelevat suurimman osan päivästä. Pikemminkin kyse on näiden uusien LED HD-televisioiden, iPadin ja iPhonen sinisestä valosta. Nämä ovat massiivisia silmien ja ihon vuorokausirytmin häiritsijöitä.
Tilasto voi järkyttää, mutta jokainen kymmenen prosentin lisäys teknologiakuluissa vastaa 10 prosentin piikkiä lihavuuden lisääntymisessä väestössämme.

Sähkömagneettisten kenttien biologiset vaikutukset (2013)

– Neljän miljardin vuoden ajan elämää ympäröivät energiat olivat yksinkertaisia. Oli Schumannin resonanssi, joka on pohjimmiltaan heikko ELF-kenttä (Extrerme Low Frequency, erittäin alhainen värähtelytaajuus), jota moduloivat auringon ja kuun syklien muokkaamat mikropulssit. Salamoiden aiheuttamia satunnaisia staattisen sähkön purkauksia oli 10 000 Hz:n taajuudella, ja ne kaikuivat koko maapallon pinnalla milloin tahansa. Näitä iskuja tapahtuu samanaikaisesti 3000-5000 kappaletta. Kaukaisista tähdistä tuli heikkoja radiosignaaleja. Auringostamme tuli valoa. Ultravioletti ja infrapuna oli runsaimpia sähkömagneettisen säteilyn muotoja planeetan pinnalla 4 miljardin vuoden ajan. Havaitsemme infrapunan aistimalla kudosten kuumenemisen. Terveystyrvallisuudessa sähkömagneettisen säteilyn aiheuttamaa kuumenemisvaikutusta kutsutaan Schwanin ohjeeksi, ja siinä otetaan huomioon vain EMF:n lämpövaikutukset. Natsi-Saksasta Amerikkaan poimittu tiedemies Herman Schwan käytti tätä menetelmää alun perin siksi, että se oli ainoa tapa määrittää EMF:n määrä helposti lämpötilan avulla. Se on helppo mitata. Jos omistat mikroaaltouunin, on helppoa nähdä säteilyn vaikutus laittamalla jotain sinne lämpenemään.
Mutta tässä kohtaa ongelmamme alkoivat. Sähkömagneettisten kenttien biologiset vaikutukset eivät johdu energian lämpövaikutuksesta. Ne johtuvat muista kuin lämpövaikutuksista. Nykyiset teknologiastandardimme perustuvat edelleen pelkästään lämpöstandardeihin.

– Vuonna 1893 kaikki muuttui, kun aloimme nähdä, miten voisimme käyttää EMF-säteilyä nykyaikaisessa elämässä. Nikola Tesla esitteli ensimmäisen vaihtovirtajärjestelmän maailmannäyttelyssä. Edison aloitti ensimmäisen sähköyhtiön rakentamisen New Yorkissa. Kaksi vuotta myöhemmin sähkötekniikan nykyaikainen aikakausi alkoi, kun valjastimme Niagran putousten voiman. Vuonna 1901 Marconi lähetti ensimmäisen transatlanttisen radioviestin. Vuonna 1907 keksittiin tyhjiöputki, joka mahdollisti ensimmäisen radiopuhelimen avulla tapahtuneen puheensiirron vuonna 1915. Vuonna 1920 meillä oli ensimmäinen kaupallinen radioasema. Sitä ennen käytimme kynttilöitä, nuotioita ja petrolia. Tästä on vasta sata vuotta, hyvät ihmiset.

Suurin hyökkäys maapallon pintaa vastaan tapahtui toisen maailmansodan jälkeen. Aloimme käyttää lyhyempiä aallonpituuksia ja aloimme heijastaa niitä ionosfääristä pitkän matkan viestintää varten.

Toinen maailmansota toi meille mikroaaltotutkat sodankäyntiin. Vuonna 1947 Bell Telephone perusti ensimmäisen mikroaaltopuhelimen Bostonin ja New Yorkin tornien välille. Samana vuonna syntyi televisio, joka myös käytti mikroaaltoja lähetyksiin. 1980-luku toi mukanaan matkaviestinnän. Mitä vuoden 1990 jälkeen on tapahtunut, on hämmästyttävää planeetan ja elämän kannalta. Maapallon yläpuolella oleva ensimmäinen maili on nyt täynnä 2 miljoonaa kertaa enemmän sähkömagneettisia kenttiä kuin vuonna 1900. Emme voi todella tietää ongelman laajuutta, koska EPA (Environmental Protection Agency) painostettiin lopettamaan sähkömagnetismin seurannat maamme yllä vuonna 1979. Yhdysvalloissa ei ollut vielä vuonna 1979 teknologiabuumia, mutta nykyään on.

Ihmiset ovat muuttaneet sähkömagneettista miljöötään enemmän kuin mitään muuta ympäristönsä osa-aluetta. On arvioitu, että vuonna 2012 planeettaamme ympäröivien radioaaltojen määrä on miljardi kertaa suurempi kuin se määrä, joka luonnollisesti saavuttaa meidät auringosta! Koska olemme lisänneet suprajohtavia kaapeleita ja valokaapeleita, ne ovat lisänneet sähkömagneettisen kentän voimakkuutta ympärillään 50-100-kertaiseksi viimeisten 15 vuoden aikana. Aina kun parannamme kaistanleveyttä, aiheutamme sen, että yhä useammat solut menettävät kykynsä toimia kvanttikoherenttisesti. Uskoimme ennen, että solut olisivat vain pusseja, joissa oli nestettä ja organelleja, jotka kulkivat mekanistisia polkuja. Itse asiassa suurin osa paleoalan ihmisistä uskoo yhä niin. Minä en ole uskonut enää 8 vuoteen.

– Kyse on sähkömagneettisten kenttien muista kuin lämpövaikutuksista, ja vastaukset on haudattu fysiikkaan ja avaruuskokeisiin viimeisten 50 vuoden aikana. Teidän on aika nousta takapuoleltanne ja lukea julkaistuja asioita ja alkaa yhdistää pisteitä. Ette tarvitse kaksoissokkokoetta, kuten paleoväki luulee tarvitsevansa. Teidän on luettava monia havaintoja tiedemiehiltä ympäri maailmaa, jotka on vaiettu.

Sähkövarauksen muutos millä tahansa biologisella tasolla saa aikaan muutoksia koko organismissa. Asia tulee esille, kun ymmärtää kvanttimekaniikan vaikutukset biologiseen järjestelmään. Tämä on Einsteinin ja kvanttikenttäteorian aluetta. Käytämme sitä erikoisalallani päivittäin joka kerta, kun tilaamme magneettikuvauksen.

– Elämä on johdonmukaista Schumann-resonanssissa, kun tämä on (suunnilleen) ainoa ELF-kenttä maapallolla. Tämä sähkömagneettinen kenttä asettaa standardin, jonka mukaan kaiken biologian on reagoitava, ja se määrää, miten biokemialliset reaktiot, virtaukset ja kinetiikka todella tapahtuvat ja miten ne selitetään oppikirjoissa. Yksikään tällä hetkellä painettu biologian kirja ei ymmärrä, että biokemian reaktioaikojen säännöt ovat muuttuneet sähkömagneettisen kenttämme muuttuessa. Minä oivalsin sen 8 vuotta sitten. Se selitti kaikki lääketieteeseen liittyvät asiat, jotka hämmentivät minua. Se selitti, miksi kirjallisuutemme on lähes arvotonta ja miksi tiede on nykyään pelkkää pintaa. Klassinen fysiikka ei voi selittää nykyisiä biokemiallisia muutoksia. Tämä on todellinen ongelma nykypäivän biokemisteille. Kvanttikenttäteorian dynamiikkaa ymmärtävä tiedemies ei tekisi tätä virhettä. Ongelma on se, että juuri kukaan lääkäri, orgaaninen kemisti tai biologi ei opi näitä asioita. Jos muutat sähkömagneettista kenttää, muutat elämän järjestelmän koherenssia.

Voitko kuvitella, ettei biokemia ja biologia edelleenkään huomioi asioita, jotka ovat olleet muilla tieteen ja teknologian aloilla peruskauraa ja suunnilleen sadan vuoden ajan?

On selvää, että keinotekoiset sähkömagneettiset kentät eivät tule katoamaan elinaikanamme, koska teollisuus, puolustusministeriö, ulkoministeriö ja nykyihmiset selvästi haluavat niitä suuria määriä tuottavuutensa ja nykyaikaisen elämäntyylinsä vuoksi. Minulla on 19-vuotias ja 12-vuotias lapsi, ja heidän perimänsä maailma on menettämässä elämän edellytyksiä. Uskon, että se voi tapahtua heidän elinaikanaan tai heidän lastensa elinaikana, kun otetaan huomioon, mitä nykyaikaisia sairauksia koskevat trendit kertovat meille vuodesta 1900 lähtien. Kun kuulen kaikkia näitä raportteja sotilaista, jotka palaavat Irakista ja Afganistanista PTSD:n kanssa, tiedän epäsuorasti, mikä on syy. Kerroin Randy Brummitille tämän yli vuosi sitten Paleo Fxissä, ja siksi muutin siellä avauspuheenvuoroni, jotta voisin käsitellä huolenaiheitani. Puheenvuoron jälkeen luulen, että se myös kaatui kuuroille paleokorville. Ei ollut mitään mahdollisuutta, että he kuuntelisivat lääkäriä, joka käskee heitä laittamaan ipadinsa pois, koska se oli heidän valitsemansa ase maailman muuttamiseksi.

(Jack käyttää nykyään terveellisempää tietokonetta)

Kvanttibiologia 7: Sulfatoitu D3-vitamiini (2013)

– Nykyaikaisessa terveydenhuollossa ja internetissä on paljon pöhinää D-vitamiinista, mutta tietääkö kukaan oikeasti, miten se integroituu fysiologiaamme? Useimmat ymmärtävät, että D-vitamiini on sidoksissa luuston aineenvaihduntaan ja immuunijärjestelmän toimintaan, mutta tarinassa on paljon muutakin. D-vitamiini ja sen reseptori sekä A-vitamiini ja sen RXR-reseptori ovat vanhimpia kemikaaleja, joita elämä on käyttänyt olemassaoloonsa evoluutiobiologiassa. A-vitamiini on sinisen valon järjestelmän välittäjä, joka on yhteydessä aivojen ja ihon opsiinibiologiaan. D-vitamiinia säätelee suoraan UVB-valon valosähköinen vaikutus. Auringonvalo on ainoa tapa valmistaa sulfatoitua D3-vitamiinia. D3:n sulfatoitu versio kykenee heijastamaan iholta pois epäoptimaaliset auringon taajuudet, joten veriplasma ja ihon syvemmät kerrokset saavat auringon sähkömagneettisen kentän oikeat taajuudet, jotta voimme rakentaa kehossamme sähköistä tasavirtaa, joka ohjaa uudistumista. Tasavirtaa koskevan työn teki Robert O. Becker, ortopedinen kirurgi, joka selvitti, kuinka luu uudistuu.

Monet lääkärit eivät usko D-vitamiinin olevan kovinkaan suuri asia useimmille potilaille. Kun he sanovat minulle näin, hymyilen takaisin. Se ei ehkä ole niin suuri asia lääkärille, mutta se on valtava vihje siitä, mitä potilaalla on meneillään. Kun ihotautilääkäri seuraavan kerran sanoo, että aurinko on pahaksi sinulle, voit kehottaa häntä tutustumaan tähän. Auringon aikaansaama D3-vitamiinisynteesi tuottaa sulfaattista D3-vitamiinia, joka suojaa kehoa auringon haitoilta.

Einstein aloitti juhlat vuonna 1905, kun hän kirjoitti alkuperäisen artikkelinsa valon kaksinaisluonteesta. Monet muut nerokkaat tiedemiehet olivat tyrmistyneitä hänen oivalluksistaan, ja tästä tyrmistyneestä asemasta käsin auttoivat meitä ymmärtämään, että jos tarkastellaan elämää hyvin tarkkaan, kuinka uskomattoman outoa se voi toisinaan olla. Kvanttifysiikka edelleen pelottaa useimpia biologeja ja kemistejä. Tämä käsitteistö on biologiassa jäänyt suurelta osin huomiotta 120 vuoden ajan, koska viimeiseen 15 vuoteen asti useimmat biologit uskoivat, että QED (Quantum ElectroDynamics) olisi vain atomia pienempien hiukkasten aluetta. Tässä nykyisessä sarjassa osoitan teille hitaasti, että tämä uskomus on todella syynä siihen, miksi lääketiede on jäänyt kauas jälkeen ja miksi potilaat eivät pääse haluamiinsa hoitotuloksiin tai heidän lääkärinsä haluamiin edistysaskeliin. Tämä paradoksi on ydin siinä, miksi lääkärit kyseenalaistavat edelleen D-vitamiinin merkityksen joissakin sairauksissa. He tietävät, että nykyään on olemassa D-vitamiininpuutosepidemia, mutta he eivät tiedä miksi, eivätkä he myöskään ymmärrä, mitä se tarkoittaa ja miten he voisivat käyttää sitä hyödykseen.

Biokemian on syytä palata hetkeksi vuoteen 1905, jos aiamme ymmärtää elämää.

Ihotautilääkärit kehottavat potilaita välttämään aurinkoa, osana näyttöön perustuvaa lääketiedettä. Valitettavasti useimmat ihmiset noudattavat tätä varoitusta, koska he eivät ymmärrä valosähköistä vaikutusta biologiaan. Monet nykyihmiset pitävät suositusta järkevänä, koska he yhdistävät auringonvalon ihosyöpään. Elämä ei kuitenkaan voisi olla olemassa tai kehittyä ilman valoa. Jokainen tiedemies tietää tämän, ja sinunkin pitäisi tietää, joten miksi nykyiset todisteet poikkeavat tästä? Olemme tutkineet syytä tähän blogissa viimeisten 18 kuukauden ajan. Syitä on paljon. Kun ymmärrät joitakin niistä, sinun pitäisi heti kysyä, miksi aurinko on meille nykyään haitaksi?

Näiden evoluutiobiologian paradoksien pitäisi saada ihotautilääkärit ja tiedemiehet kysymään erilaisia kysymyksiä auringosta kuin nykyään on tapana. Miksi nykymaailmassa auringonvalo näyttää olevan terveydellemme haitallista? Johtuuko se todella auringonvalosta vai onko olemassa jokin muu ympäristötekijä, jota emme huomaa?

Vuonna 1921 Einsteinille myönnettiin Nobel-palkinto valosähköisen ilmiön löytämisestä. Nykyaikainen lääketiede ei vieläkään ota huomioon aihetta, ja siksi D-vitamiini hämmentää meitä.

Historian oppitunti
1900-luvun alussa fysiikka oli sekaisin. Valon nopeus oli todellinen ongelma, mutta suurin ongelma oli aineen teoria. Tässä kohtaa tulee esiin atomin käsite. Kemistit osoittivat kokeellisia todisteita, jotka viittasivat atomien olemassaoloon. Useimmissa maapallolla esiintyvissä lämpötiloissa Newtonin lakeja voitiin soveltaa suuriin määriin atomeja ja molekyylejä, jotta aineen käyttäytyminen voitiin ennustaa. Todellinen ongelma syntyi 1800-luvun puolivälissä ja lopulla, kun monet fyysikoiden tekemät kokeet osoittivat, että kun Newtonin lait ja hänen aineteoriansa yhdistettiin, tulokset eivät vahvistuneet. Esimerkiksi hänen työnsä ennusti, että jos istut ulkona metallipenkilläsi, kun lämpötila on todella kylmä (jopa lähellä absoluuttista nollaa), sen ominaislämpökapasiteetti olisi niin alhainen, että se lämpenisi välittömästi, kun joku vain istuisi sen päälle. Näin ei havaittu, joten Newtonin laissa oli ongelmia.

Ernst Mach, 1800-luvun fyysikko, oli Newtonin suurin kriitikko. Mach oli oikeassa kyseenalaistaessaan Newtonin, mutta hänen omat ajatuksensa ratkaisusta olivat vielä huonompia kuin Newtonin ajatukset. Mutta se, että hän kyseenalaisti aikansa dogmit, avasi oven Einsteinin kaltaisille ihmisille, joilla oli loistavia ideoita. Machin nokkelat argumentit, kokeet ja hieno filosofia eivät pärjänneet Einsteinin fysiikalle. Yleisen suhteellisuusteorian ja erityisen suhteellisuusteorian oivallukset muuttivat newtonilaisen maailmankuvamme nopeasti, ja valon valosähköinen vaikutus aineeseen loi atomin epistemologisen perustan. Siinä kuvattiin yksityiskohtaisesti, kuinka atomit todella toimivat luonnossa valotaajuuksilla. Jotkin Einsteinin ajatukset menivät paljon pidemmälle kuin vain siihen, miten atomit toimivat. Niissä kuvattiin ominaisuuksia, jotka liittyvät aineen vuorovaikutukseen sähkömagneettisen säteilyn kanssa ja joita kukaan ei ollut edes ajatellut aiemmin. Jotkin hänen oivalluksistaan olivat niin outoja, että hänen aikansa tiedemiehet eivät pystyneet niitä käsittämään ja itse asiassa pilkkasivat häntä lähes vuosikymmenen ajan. Tämä esti hänen ajatustensa hyväksymisen. Hän keksi nämä teoriat vuonna 1905, mutta joutui odottamaan 16 vuotta saadakseen Nobel-palkintonsa. Vielä ironisempaa on, että hän voitti vain yhden palkinnon. Hän ei koskaan voittanut Nobelia suhteellisuusteoriasta, massan ekvivalenssiyhtälöstä E=mc² tai Brownin liikettä koskevasta eniten siteeratusta artikkelistaan. Tiede on täynnä dogmeja, koska ne vaativat tiukkoja kokeellisia tutkimuksia, kuten nykyään tehdään RCT:ssä (Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, Randomized Controlled Trial).

Einstein kuvasi luonnon peruslakeja. Ne eivät ole riippuvaisia korrelaatiosta tai edes kausaalisuudesta, koska ne ovat universaaleja. Näyttää siltä, että jotkut nykyajan tiedemiehet ja lääketieteen edustajat ovat unohtaneet tämän opetuksen.

Tämä sama tilanne on mielestäni meneillään nykypäivän lääketieteessä. Emme ymmärrä, miten aineen perusominaisuudet ovat vuorovaikutuksessa solussa ja miten biologia niitä käyttää.

Einstein myönsi kirjoituksissaan, että joitakin hänen teorioistaan tai niiden seurauksista hän ei voinut edes ymmärtää realistina. Werner Heisenbergin epävarmuusperiaate on yksi paremmista esimerkeistä. Mielikuvituksensa avulla Einstein loi kvanttimekaniikan perustan. Hänen ensimmäinen artikkelinsa vuonna 1905 oli nimeltään ”On a Heuristic Viewpoint Concerning the Production and Transformation of Light”. Otsikko kertoi, että edes Einstein ei ollut varma, olivatko hänen päättelynsä oikein. Hän ei pelännyt ottaa riskiä epäonnistua, koska luotti vaistoonsa. Luojan kiitos, että hän voitti epävarmuutensa viedäkseen ihmiskunnan uuteen ymmärrykseen. Tämä yksi paperi oli vallankumouksellinen, koska hän esitti ensimmäistä kertaa, että valo voi olla kaksi erilaista ristiriitaista asiaa, jotka ovat luonnossa samanaikaisesti olemassa. Hän oli oikeassa, eikä vielä tänäkään päivänä mitään hänen ennustamistaan ole todettu virheelliseksi. Einstein joutui odottamaan Nobel-palkintonsa saamista vuodesta 1905 vuoteen 1921. Syy siihen, miksi hän odotti? Lähes kukaan ei voinut käsittää, että hän oli oikeassa. Eräs tiedemies yritti kymmenen vuoden ajan todistaa, että valosähköinen ilmiö oli virheellinen. Hänen nimensä oli Robert Millikan. Hän sai Nobelin palkinnon työstään vuonna 1923, kaksi vuotta Einsteinin Nobelin jälkeen, ja todisti näin, että fysiikassa voi voittaa palkinnon, vaikka olisi täysin väärässä.

Kun paljastat luonnon perusperiaatteet, et ole riippuvainen korrelaatiosta tai syy-yhteydestä. Nykyään moderni lääketiede perustaa kaiken, mihin se uskoo, satunnaistetun kontrolloidun kliinisen tutkimuksen varaan rakennettuun standardiin. Biologia perustuu auringon säteilyn ja aineen vuorovaikutukseen. Blogissani ehdotan, että ehkä katsomme biologian maailmaa väärin, ja meidän on tarkasteltava nykyaikaisia lääketieteellisiä ongelmiamme Einsteinin tapaan. Valtavirta uskoo, että RCT-tutkimus (Randomized Controlled Trial, satunnaistettu vertailukoe) on biologisten tieteiden perusta parhaiden vastausten saamiseksi. Minä en enää usko siihen. Uskon, että kun käytämme kvanttifysiikkaa ihmisten parantamiseen, syrjäytämme RCT:stä saamamme oivallukset. Miksi meidän pitäisi tyytyä RCT-tutkimukseen, kun evoluutio käyttää luonnonlakeja ja materiaa mallinaan? Tämän vuoksi kieltäydyn uskomasta mihinkään nykyään tehtyyn RCT:hen ja päätän katsoa asioita ensin luonnon silmin, ennen kuin tutkin, mitä RCT sanoo.

Aikuisena iho ja aivot eivät ole enää fyysisesti yhteydessä toisiinsa. Mikä sitoo niiden toiminnan fysiologisesti yhteen? Veteen sidotun kolesterolin muuntuminen D3-vitamiiniksi. Sulfaattisen D3-vitamiinin tasot ovat lyhyt vastaus. Miten? Se tapahtuu aavemaisella etäisyydellä. Se käyttää vapaiden radikaalien kietoutumista tämän tehtävän suorittamiseen. Sitä kutsutaan subatomisten hiukkasten epälokaalisuusperiaatteeksi, joka syntyy valon ja hapen synnyttämän elektronien ja protonien virran yhteydessä. Mistä fysiikka sai tämän idean? He saivat sen luonnonlaeista, jotka perustuvat Einsteinin kuvaamaan valosähköiseen ilmiöön. Näin luonto toimii käyttämällä valoa sen perustasoilla. Siinä avaruuden makrokosmos kohtaa solun mikrokosmoksen nanoskooppisen tarkkuuden. ”Nykyaikaiset orgaaniset kemistit” kertovat teille, etteivät he usko aavemaisen etävaikutuksen eli kvanttilomittumisen (”Spooky action at a discance”) soveltuvan orgaaniseen kemiaan.

Minkä tahansa fysikaalisen teorian, joka syrjäyttäisi tai korvaisi kvanttiteorian, on tehtävä samanlaisia kokeellisia ennusteita, ja sen on siksi oltava myös tässä mielessä ei-lokaalinen; kvanttilähtöisyys on maailmankaikkeuden ominaisuus, joka on riippumaton luonnonkuvauksestamme. Sitä on testattu tuhansia kertoja, ja se on todettu syvästi oikeaksi.

Mitä teknologia keksii, sitä luonto on yleensä tehnyt jo alusta asti. Pätee myös puolijohteisiin ja muihin kvanttiteorian sovelluksiin.

Mitä tämän havainnon vaikutuksista tulisi ymmärtää? Jos auringon valo on luonnon peruselementti, se tarkoittaa, että biologian on täytynyt rakentaa biokemiallinen järjestelmä jokaisen luonnossa esiintyvän elementin ympärille, jotta kvanttivaikutusten satunnaisuutta voitaisiin hallita (jopa hyödyntää) ja elämä olisi mahdollista. Kävi ilmi, että valo käyttää typpeä kontrolloidakseen sitä, miten mitokondriot voivat käyttää ravinnossamme olevaa hiiltä. Kasveissa tämä tapahtuu fotosynteesin kautta ja eläimissä ubikitiinin proteiineihin kohdistuvan vaikutuksen kautta. Sulfatoitu D3-vitamiini on osa sitä järjestelmää, jonka evoluutiobiologia on rakentanut tätä varten. Kuten osoitin EMF-sarjassa, kasvit käyttivät fotosynteesiä 3-3,5 miljardia vuotta sitten. EMF-sarjan 7. osassa kerroin teille, että mikään tähän mennessä millään tieteenalalla löydetty asia ei ole planeetalla energiatehokkaampi kuin fotosynteesi. Tämä tarina on esitetty kauniisti Jim Al Khalilin uudessa kirjassa Life at the Edge.

Elämä ilmiselvästi toimii kvanttimekaniikalle ominaisessa mittakaavassa. Biokemistit kammoksuvat silti edelleen tätä nykyisen maailmankuvamme peruselementtiä.

Valosähköistä vaikutusta on tutkittu laajasti kasveissa. Sen on todettu olevan erittäin energiatehokas. Valosähköisen vaikutuksen avulla kasvien energian talteenottoaste on valtava. Se on noin 100 biljoonaa wattia (1 biljoona wattia = 1 terawatti). Tämä on kymmenen kertaa enemmän kuin ihmislajin nykyinen energiankulutus nykyään. On selvää, että valosähköinen vaikutus oli erittäin voimakas kasvien elämän kannalta, että ne pystyivät kehittymään vain käyttämällä vettä ja valoa ravinteiden tuottamiseen. Eläimet eivät ole koko ajan yhteydessä maahan, eivätkä niiden puolijohteet ole auringonvalossa 24/7. Eläinmaailman oli siis keksittävä uusi tapa käyttää valosähköistä vaikutusta elämän voimanlähteenä. Se onnistui. Se käytti DHA:ta ja vettä rakentaakseen tehokkaan akun, jota aurinkovoima lataa. Ihossamme oleva sulfatoitu D3-vitamiini on puolijohde-LED, joka on suunniteltu siirtämään auringon energiaa veriplasman kautta hypotalamukseen. Aurinko voi lisätä plasmassamme ja ihossamme olevaa sähkövarausta samanaikaisesti.

Miksi D-vitamiinia on nykyään niin vähän kaikilla? Se johtuu siitä, että ihmiskehon positiiviset ja negatiiviset puolijohteet ovat jostain syystä muuttuneet, globaalisti. Lisäksi magneettikenttä, jossa puolijohteemme nykyään ovat, on myös muuttunut. Syyt muutoksiin eivät ole samat kaikkialla maapallolla, mutta se on lopullinen vastaus. Lisäksi joillakin meistä, kuten länsimaissa, on useita syitä siihen, että puolijohteemme ovat muuttuneet. Olen maininnut useita viimeisen noin kymmenen blogin aikana. Sähkömagneettiset kentät, transrasvat, ihmisen valmistamat elintarvikkeet, kuten soija-, rypsi- ja kasviöljyt, ja fluoridi vedessä ovat vain muutamia niistä, joista olen kertonut teille tähän mennessä. On paljon muitakin. Selitin EMF-sarjassa, että nämä aineet toimivat dielektrisinä estäjinä biologisissa puolijohteissa. Dielektriset estäjät aiheuttavat energiansiirron romahduksen.

Kollageeni on kehon proteiinien ykkönen painon perusteella. Se muodostaa proteiinitupet ja -kalvot, joihin kaikki hiilinanoputket liittyvät. Nämä kaikki putket on suunniteltu täytettäväksi vedellä. Kollageeni on mitä negatiivisin puolijohde useimmissa kudoksissa, kuten luussa. Uskon, että joissakin kudoksissa se voi olla positiivinen puolijohde. Kun dielektrisiä estäjiä lisätään kollageenimatriisiin jostain syystä, ne eivät voi tehdä tai siirtää energiaa auringonvalosta tai muista kvanttitehosteista (elektronit, fotonit ja fononit). Saatat nyt nähdä, miksi D-vitamiinitasot ovat alhaiset liikalihavuudessa ja metabolisessa oireyhtymässä. Nämä kaksi sairautta ovat nykyihmisen kohtaaman sairauspyramidin pohja. Kvanttibiologia ennustaa, että molempien sairauksien taustalla ovat huonot puolijohteet, jotka eivät jostain syystä pysty pitämään varaustaan. Molemmat sairaudet ovat sairauksia, joissa olemme menettäneet elektroneja, fotoneja tai fononeja ympäristöön puolijohteistamme.

Tämä selittää myös sen, miksi paleomallin perusversio auttaa parantamaan terveyttäsi jossain määrin. Se auttaa myös selittämään, miksi niin monet mallin käyttäjät eivät täysin parane ja käännä sairauksiaan. Tarvitset suurempaa tehoa korkean tasavirran tuottamiseen, jotta voit uudistua. Tämä edellyttää enemmän DHA:ta. Se muistuttaa edellä mainitsemaani fysiikan koetta. Tarinassa on enemmänkin, koska on oltava keino kääntää jokainen sairaus, koska ihmiset eivät ole luonnostaan suunniteltu sairastumaan. Tämä tarina liittyy veteen ja sen vetypitoisuuteen. Meidän on lähestyttävä nykyaikaisia sairauksia koskevaa päättelyämme eri tavalla, jos aiomme ratkaista nykyiset olemassaolon olosuhteet. Paleodieetti parantaa kollageenin puolijohdetta, koska se lisää proteiinin määrää kollageenin valmistamiseksi samalla kun se vähentää dielektrisiä esteitä vedessä. Mutta usein se ei mene tarpeeksi pitkälle niille meistä, joiden sairaudet ovat sidoksissa muihin aivoissa käytettäviin puolijohteisiin, joita tehdään DHA:sta ja vedestä eikä kollageenista. Osteoporoosi, liikalihavuus, autismi, masennus, Alzheimerin tauti, PCOS ja metabolinen oireyhtymä ovat joitakin näistä esimerkeistä, mutta on monia muitakin. Kirjoitan niistä ajan myötä.

TENSEGRITY #7: Musta aurinko (2014)

Useimmat ihmiset tietävät, että D-vitamiinia valmistetaan auringonvalon tietyistä UVB-aallonpituuksista. Alhaiset D-vitamiinitasot voivat johtua kolmesta eri kliinisestä skenaariosta. Yksi niistä johtuu alhaisista endogeenisista D-vitamiinitasoista, jotka johtuvat auringon tai D-vitamiinia sisältävien elintarvikkeiden puutteesta. Tämä on nykyään harvinaista. Näissä tapauksissa D-vitamiinitaso on matala ja kalsiumtaso matala tai normaali. Toisessa tapauksessa D-vitamiinitaso on alhainen ja kalsiumtaso korkea. Tämä johtuu yleensä lisäkilpirauhaskasvaimesta. Tämäkin on harvinaista. Alhainen D-vitamiinitaso johtaa siihen, että monet kliinikot sanovat: ”Luulen, että sinulla saattaa olla sekundaarinen hyperparatyreoosi alhaisen D-vitamiinin vuoksi, joten tässä on resepti 10 000 (tai jopa 50 000) yksikköä D-vitamiinia. Ota tämä suuri annos D-vitamiinia ja tule takaisin kolmen kuukauden kuluttua, niin tarkistamme kalsium- ja D-vitamiinitasosi uudelleen”.

Saattaisit yllättyä, kuinka monta kertaa juuri nuo sanat sanotaan – kymmeniä kertoja päivässä kaikissa Yhdysvaltojen kaupungeissa – ja se on joka kerta väärin. MIKSI? D-vitamiinia tarvitaan kalsiumin imeytymiseen ruokavaliostamme. Mutta D3-vitamiinilla on elimistössä useita muotoja, jotka tekevät eri asioita. Sulfaattista D3-vitamiinia valmistetaan auringonvalon tietyistä taajuuksista, joilla on vain vähän tekemistä kalsiumin homeostaasin kanssa. Sulfaatiton D-vitamiini sisältää kyvyn säädellä kalsiumin homeostaasia veressä.

Kolesteroli ja D3-vitamiini ovat kemialliselta rakenteeltaan lähes identtisiä. Useimmat ihmiset eivät tiedä tätä. Auringonvalo sulfatoi nämä aineet luonnollisesti. Ainoa ero molemmissa biomolekyyleissä on yksi kaksoissidos kolesterolin selkärangan toisessa renkaassa.

Sulfatoitu D3-vitamiini on ihmisillä sidoksissa UVB-aurinkovalolle altistumiseen. Se ei ole sidoksissa mihinkään suolistovälitteiseen mekanismiin, kuten monet ihotautilääkärit luulevat. He uskovat, että suun kautta otettava D3-vitamiini ja auringosta peräisin oleva D3-vitamiini ovat yksi ja sama asia. Minä en usko, että ne ovat. Yksinkertainen suun kautta otettava D-vitamiinin sulfaatiton muoto ei todennäköisesti tarjoa samoja hyötyjä kuin ihossa auringonvalossa syntyvä D-vitamiini, koska sitä ei voida muuntaa D3-vitamiinisulfaatiksi. D-vitamiinin sulfatointi inaktivoi sen vaikuttamasta kalsiumin homeostaasiin. Sulfatoitu D3-vitamiini toimii eri tavalla kuin suun kautta otettavat D-vitamiinilisät, koska sulfatoitu D-vitamiini ei resorboi kalsiumia suolistossa. Sulfatoitu D3-vitamiini syntyy UVB- ja infrapunavalosta ja sulfatoidusta kolesterolista hyvin monimutkaisessa kvanttitanssissa. Kun iho tuottaa kolesterolisulfaattia, se laajentaa ihon verisuonia, jolloin valtavat määrät kolesterolia sitoutuvat sulfaattiin eikä niiden tarvitse sitoutua maksasta peräisin olevaan LDL:ään. Jos maksan ei tarvitse valmistaa niin paljon LDL:ää, LDL laskee luonnollisesti. Myös verenpaineesi laskee luonnollisesti. Sulfaattina oleva D3-vitamiini toimii luonnollisena kalsiumkanavan salpaajana ihossasi. Kalsiumkanavan salpaajat vaikuttavat alentavasti verenpaineeseen lisäämällä protonivirtoja verisuonissa. Näet nämä vaikutukset, kun otat laboratoriotutkimuksia ja tiedät, mitä etsiä. Jos et tiedä, mitä etsiä, se johtaa toisinaan siihen, että lääkärit tekevät laboratoriotuloksista oletuksia, joissa ei ole järkeä. Nykyään alhainen D3-vitamiinipitoisuus on yleistä ihmisillä, joilla ei ole muita ”ilmeisiä” terveysongelmia. Useimmilla lääkäreillä ei ole aavistustakaan, miksi tätä pandemiaa tapahtuu, mutta he tietävät, että jostain syystä monilla ihmisillä on alhainen D3-vitamiinipitoisuus.

A-vitamiini, joka tunnetaan nimellä retinoli, toimii silmän fotoreseptorien entsyymien kofaktorin esiasteena. Kun D3-vitamiinitasot laskevat, A-vitamiinin määrä tulee epätasapainoon kudoksissa. Kaikki ihmisen opsiinit ovat löyhästi sidoksissa retinoliin. Kun retinoli vapautuu opsiineista, se muuttuu myrkylliseksi ja tuhoaa kaikkia ihmisen valoreseptoriproteiineja. Kun vapaan A-vitamiinin pitoisuudet nousevat kudoksissa, syntyy vaurioita. Korkeammat A-vitamiinitasot neuroepiteelissä alentavat sulfaattikolesterolia näissä soluissa. A-vitamiini on tästä(kin) syystä tiukasti sidoksissa elimistön D-vitamiini- ja DHA-tasoihin.

(siksikin Kruse suosittelee syömään tuoretta villiä kalaa ja saamaan aurinkoa, jotta A-vitamiini voi toimia terveesti)

EMF 8: Luusto (2013)

Osteoporoosi oli minulle ensimmäinen ja paras esimerkki, joka selittää ihmisen kvanttibiologian perusteet. Havaintoni klinikallani olivat melko ilmeisiä 10 vuoden aikana. Kukaan ei ollut normaali magneettikuvauksessa tai verikemiallisissa tutkimuksissa klinikallani.

Minulle Robert Beckerin työn tärkein asia oli se, että ensimmäistä kertaa ihmisen historiassa biologisen järjestelmän osoitettiin käyttävän puolijohtumista pääasiallisena voimanlähteenään. Ennen Beckeriä meillä oli kahdenlaisia ajatuksia virranjohtamisesta, metallisia ja ionisia. Metallivirrat olivat hyvin tutkittua sähkömiesten ja kiinteän aineen fysiikan alaa. Ionivirrat perustuvat suuriin ioneihin, jotka kuljettavat virtaa kalvon poikki, ja niitä tutkittiin hyvin soluissa. Kolmas tyyppi oli puolijohtuminen, joka mahdollisti massiiviset muutokset johtumisessa hyvin pienillä muutoksilla fysiikassa, ja se löydettiin laboratorioissa 1930-luvulla, mutta vain harvat biologit ymmärsivät, miten se toimi, koska se toimii kvanttikenttäteorian pohjalta, jota pidettiin suorastaan naurettavan vaikeana käytettäväksi soluissa. Kun Becker löysi luun puolijohtumisen 1950- ja 60-luvuilla, se oli melko järkyttävä uusi havainto. Se oli niin uusi, ettei kukaan kiinnittänyt huomiota siihen, mitä hän löysi. Jos he olisivat kiinnittäneet huomiota, se olisi todennäköisesti muuttanut tapaa, jolla bioenergiaa ja tiedonsiirtoa biologiassa tutkitaan aina tähän päivään asti. Opin hänen työstään 1980-luvun puolivälissä, kun opiskelin hammaslääketieteellisessä koulussa suukirurgiksi, ja se jatkui neurokirurgian koulutuksessani LSU:ssa.

Tämän olisi pitänyt pysäyttää kaikki biokemistit, mutta kaikki he olivat naimisissa Peter Mitchellin väitöskirjan kanssa. Puolijohtavuutta esiintyy vain materiaaleissa, joilla on hyvin järjestäytynyt molekyylirakenne, kuten kiteissä, joissa elektronit voivat helposti siirtyä elektronipilvestä toiseen. Atomien on oltava linjassa täsmällisen geometrisen ristikon kanssa eikä satunnaisesti sekaisin, kuten useimmissa nesteissä ja kiinteissä aineissa. Joidenkin kiteisten materiaalien ristikkorakenteessa on välejä, joihin muut atomit mahtuvat. Näiden ”muiden epäpuhtauksien” atomeilla voi olla enemmän tai vähemmän elektroneja kuin ristikkomateriaalin atomeilla. Tässä ristikkorakenteessa olevat voimat pitävät saman määrän elektroneja paikoillaan kunkin atomin ympärillä. Epäpuhtauksien ylimääräiset elektronit ovat tällöin vapaita liikkumaan kiderakenteen poikki valon nopeudella erityisesti silloin, kun tämän molekyylijärjestelyn poikki kulkee hyvin pieniä virtoja. Tällöin maadoitus ja valosähköisen vaikutuksen valofotonit vaikuttavat solujen nestekiderakenteisiin. Elektronien määrä ”epäpuhtausatomissa” määrää myös sen, kumpi rakenne toimii puolijohteen positiivisena vai negatiivisena osana. Puolijohtavuutta ei selitetä ATP-hydrolyysin matematiikan tai nykyaikaisen biokemian avulla.

Itse asiassa se ei käytä ATP:n hydrolyysiä pääasiallisena toimintanaan. Tämän olisi pitänyt saada biologit esittämään parempia kysymyksiä, mutta he eivät tehneet niin. Itse asiassa, kun tämä julkaistiin 1960-luvun lopulla, kukaan ei kiinnittänyt siihen paljoa huomiota, koska biologinen yhteisö ei ollut valmis ajatukseen puolijohtumisesta. Ajatus diodeista elävässä luussa tuntui täysin naurettavalta. Ehkä siksi niin monet paleosfäärissä eivät voi uskoa sitä, mitä nyt tässä sarjassa myös osoitan? Useimmat ihmiset, jotka kuulivat Beckerin työstä, jättivät sen huomiotta, koska se vaikutti niin kaukaa haetulta. Becker ja Bassett eivät itse asiassa koskaan vaivautuneet julkaisemaan jatkokokeita, koska heidän aikansa kirjallisuus reagoi heihin niin negatiivisesti. Tässä on jälleen yksi syy varoa valtavirran tiedekirjallisuutta, johon jotkut paleoalalla ripustavat kaiken tietonsa.

1960-luvun puolivälissä solid-state-laitteet olivat vasta tulossa markkinoille, eikä yksikään alkuperäisistä malleista ollut käyttänyt puolijohde-liitosten mielenkiintoisimpia ominaisuuksia teolliseen hyödyntämiseen. Kun teknologiateollisuus teki niin, he alkoivat johtaa virtaa PN-liitoksen (positive-negative) läpi ja huomasivat, että virta sai sen hehkumaan. Näitä liitoksia kutsutaan nykyään LEDeiksi eli valoa säteileviksi diodeiksi. Niitä on nykyään jokaisessa valmistetussa teknisessä tuotteessa. Becker havaitsi luun toimivan täsmälleen LEDin tavoin, kun LEDejä ei vielä ollut olemassa! Kuten mikä tahansa PN-liitos, se tarvitsi ulkopuolisen virtalähteen vapauttaakseen valonsa luun sisäisen valosähköisen vaikutuksen aikaansaamiseksi. Becker & Bassett eivät voineet nähdä valoa, mutta he tunsivat sen lämmön kokeissa. He tarkistivat tuotetun lämmön ja huomasivat, että luu antoi sinisen UV-valosignaalin, kun he käyttivät asianmukaisia mittalaitteita. Tämän vuoksi osteogenesis imperfectaa sairastavilla lapsilla on sininen luu, kovakalvo ja hampaat, kun heidät nähdään leikkauksessa tai hammaslääkärin tuolissa. Luu oli sinistä ja kollageeni välkkyi tiilenpunaisena heidän kokeissaan. Silloin he tekivät jotain hienoa, koska he havaitsivat epätavallisen ristiriidan. He yhdistivät kollageenin fluoresoivan valon apatiitin fluoresoivaan valoon; he odottivat näkevänsä fluoresoivan valon koko luusta, mutta näin ei käynyt. He tiesivät heti, että luun matriisissa on oltava jotain muuta, joka jostain syystä estää tämän valon. Kolmeen vuoteen he eivät pystyneet selittämään sitä. Sitten puolijohdeteollisuus löysi vastauksen staattisessa elektroniikassa prosessissa, jota kutsutaan dopingiksi.

Pienet epäpuhtaudet puolijohteessa voivat muuttaa sen ominaisuuksia valtavasti. Se tekee tämän muuttamalla elektronien lukumäärää kideristikon elektronipilvessä. Puolijohteiden sähkömagneettisia ominaisuuksia voidaan muuttaa muuttamalla atomihilaa vieraiden ionien avulla.

He tarkastelivat ensin luun hivenaineita. Kuparin, lyijyn, hopean ja berylliumin tiedettiin silloin sitoutuvan luuhun. Berylliumkaivostyöläisillä esiintyi paljon osteogeenistä sarkoomaa, koska beryllium poisti p53-geenin normaalin solunhallinnan. Tämä vapautti osteosyyttien kasvupotentiaalin aiheuttamaan syöpää. Strontium 90 teki saman sitoutumalla voimakkaasti luuhun ja vapauttamalla hitaasti ionisoivaa säteilyä luuhun. He tiesivät, että luuhun oli sisällytetty jokin ioni, joka muutti sen sähköisiä ominaisuuksia ja muutti luun valon sähkömekaaniseksi signaaliksi luun luukalvossa.

Kun he näkivät luussa valoa, he yllättyivät. He käyttivät elektroniparamagneettista resonanssispektrometriä selvittääkseen, onko luusta huuhtoutunut mineraaleja. Kun he huomasivat, että mineraali oli kuparia, he huomasivat, että se mahtui pieneen ahtaaseen kuoppaan sekä kollageenissa että apatiitissa, ja se sai luun elävän matriisin osat muuttamaan värähtelyresonanssinsa niin, että molemmissa materiaaleissa fysiologiset vaikutukset muuttuivat.

Sähköiset voimat pitivät kuparia paikallaan, ja niihin vaikutti Maan magneettikenttä. Todellisuudessa se, mitä he löysivät, oli puolijohteen PN-liitoksen atomin sijainti. P on puolijohteen positiivinen puoli ja N negatiivinen puoli.

Tämä osoittautui minulle tärkeäksi, koska kukaan ei tiennyt silloin, miten apatiitti kiinnittyy luuhun. Luontoäiti teki sen näin. Se selitti minulle uudessa valossa osteoporoosin, jossa apatiitti irtoaa kollageenista ja luu rappeutuu menettämällä kollageenirakenteensa. Tätä kutsutaan kalkinpoistoksi. Näyttää siltä, että magneettikenttä ohjaa apatiitin sähköistä sitoutumista kollageeniin eikä mitään muuta. Tämä selittää, miksi kosmonautti menetti luunsa avaruudessa MIR:llä ja miksi potilaat klinikalla saivat myös osteoporoosia.

Kuparialle ei ollut magneettikenttää, joka olisi pitänyt kuparin sähköisesti sitovassa paikassaan avaruudessa. Tämän vuoksi näemme näitä vaikutuksia myös osteoporoottisessa luustossa täällä maapallolla. Osteoporoosin todellinen syy on siis kuparin häviäminen puolijohdesysteemin PN-liitoksessa. Tämä tarkoitti heille, että ikääntyessään luun on menetettävä sähkömagneettiset sitovat voimansa, jotta kuparipisteitä voi pudota pois. Tämä tarkoitti, että ympäristön sähkömagneettisessa järjestelmässä oli tapahduttava muutos, jotta tämä tapahtuisi. Kosmonautille vastaus oli helppo, hän oli avaruudessa. Potilailleni klinikalla se tarkoitti, että maailmamme täytyi olla sähkömagneettisesti aivan erilainen. Vaikuttaa siltä, että pulssimainen sähkömagneettinen kenttä estää Maan normaalia magneettikenttää.

Robert Becker tiesi vaistomaisesti, että tämä olisi ongelma pitkäkestoisessa avaruusmatkailussa, koska ihminen voi menettää luustoa nopeasti, ja vereen vapautuva kalsium aiheuttaisi astronauteille hermostollisia ja lihastoiminnan puutteita. Hän uskoi, että tämä tappoi kolme kosmonauttia kesäkuussa 1971.

Liikunta vain pahensi asiaa avaruudessa, koska kyseessä oli sähkömagneettinen vaikutus. Tämä kertoi minulle, että maanpäällisillä ihmisillä harjoitus, jolla on samat vaikutukset, vaikuttaisi samoin. Tämän vuoksi ohjeissani ei ole aluksi liikuntaa.

Avaruudessa astronautit menettivät luustoansa liikunnasta huolimatta. Venäläiset ”luulivat ratkaisseensa” ongelman vuonna 1977 korvaamalla Maan magneettikentän Sojuz 26 -lennolla, kun he kiersivät Saljut 6 -avaruuslaboratoriota 3 kuukautta. Beckerin ja Bassettin työtä kuparin dopingista ei koskaan seurattu biologiassa, ennen kuin tein kliiniset havaintoni vuonna 2008. Silloin aloin lukea paljon venäläistä kirjallisuutta pulssitetusta EMF:stä ja avaruusmatkailusta. Kun huomasin, että lähes kaikilla potilailla, joita tapasin, oli jonkinasteista osteoporoosia Maan pinnalla, tiesin heti, että se johtui Maan sähkömagneettisesta kentästä, joka vaikutti suoraan luustomme kuparidopingin häviämiseen. Jos käytte kansallisella osteoporoosisivustolla, ette koskaan näe tätä mainittavan. Aivan kuin moderni lääketiede olisi tietämätön tästä. Muutin osteoporoosin hoitotapaani kertaheitolla tämän oivalluksen jälkeen klinikallani.

Silloin aloin tarkastella uudessa valossa sitä, miten keinotekoinen pulssimainen sähkömagneettinen kenttä voisi vaikuttaa biologian puolijohtamiseen. Olin saanut suuren oivalluksen siihen, miksi näin sen, mitä näin klinikalla, ja tiesin, että se liittyi kvanttikenttäteoriaan, koska puolijohtumista, valosähköistä vaikutusta ja PN-liitoksia ei voitu selittää klassisella fysiikalla, biologialla tai kemialla. Tämä prosessi ei käyttänyt ATP:tä energianlähteenä. En päässyt eroon tästä biologian perustavanlaatuisesta paradoksista sen vuoksi, mitä minulle opetettiin lääketieteellisessä koulussa. Se sai minut ymmärtämään, että Peter Mitchellin ajatus ATP:n käytöstä aktivoitumisenergian voittamiseen oli täysin väärässä myös biologian kannalta. Nykyään ei ole vieläkään olemassa yleisiä hoitomuotoja osteoporoosiin, joissa käytettäisiin asianmukaisia pulssitettuja EMF-käämejä sen kääntämiseksi. PEMF-laitteita (kuten BEMER) käytetään sentään jo muissa tarkoituksissa.

Nämä luukokeet osoittivat selvästi, että luonnon kompleksisuus antaa edelleen haastetta hienoimmille hypoteeseillemme. Beckerin ja Bassettin luukokeet osoittivat, että luun kollageenimatriisi toimii luun N-tyypin puolijohteena, kun taas apatiittikiteet ovat P-tyypin puolijohde.

Klinikallani oli laaja edustus, joka kattoi kaikki ikäryhmät ja ruumiinkoot. Huomasin valtavia määriä huonoa luustoa ja lihavuutta niiden 5 vuoden aikana, jolloin seurasin asiaa tarkasti. Sähkömagneettinen kenttä muuttaa tällä hetkellä luu- ja rasvasoluja maailmassamme. Yksi tärkeimmistä lähtökohdista, jonka sain lukiessani Beckerin luustoa koskevaa työtä, on se, että pieni biosähkömagneettinen virta voi aiheuttaa suurta haittaa lyhyessä ajassa. Hän havaitsi solujen mitoosin muuttuneen hyvin pienillä sähkömagneettisilla pulsseilla useissa eläimissä ja solulinjoissa.

Vaikuttaa siltä, että pulssitetun sähkömagneettisen kentän osalta vähemmän on usein enemmän biologisen vaikutuksen kannalta. Useimmat tutkijat ja maallikot eivät ymmärrä, että pienet muutokset tässä järjestelmässä johtavat massiivisiin vaikutuksiin. Puolijohdossa pienet puutteet elektronien virtauksessa johtavat massiivisiin biologisiin vaikutuksiin. Tämän vuoksi Intelillä on oltava puhdastilat epäpuhtauksien rajoittamiseksi. Pieni virran lisäys tai vähennys johtaa massiiviseen vaikutukseen.
Valosähköisen vaikutuksen ja maadoitusvaikutuksen häviäminen käynnistää biologisen järjestelmän fyysisen rappeutumisprosessin.

Ihmisillä tämä prosessi alkoi, kun kulttuuri alkoi käskeä meitä käyttämään vaatteita ja kenkiä ja lähtemään Päiväntasaajalta tuhansia vuosia sitten, mutta muutos oli liian pieni huomattavaksi. Kulttuurin vaikutuksen kasvaessa ympäristön epäsuhtaisuus kasvoi. Kulttuurin meille antamista uskomuksista tuli tuhomme alku, koska olemme ainoa nisäkäs, joka voi hallita ympäristöään. Nykyaikainen elämä on sittemmin lisännyt sekaan elektronisen pulssimaisen sähkömagneettisen säteilyn ja väärän valon, ja vaikutus on massiivisesti kumuloituva. Tämä on verrattavissa siihen, että Intel sallisi puhdastilojensa täyttyä hamstereista. Biologinen järjestelmä on hyvin herkkä sähkömagneettisen kentän pienillekin muutoksille.

Energia ja epigenetiikka 4: Valo, vesi, magnetismi (2013)

250 miljoonaa vuotta sitten maapallon happipitoisuus oli 35 prosenttia. Vuonna 1850 happipitoisuus oli 22 prosenttia. Nykyään happipitoisuus on useimmissa länsimaisissa kaupungeissa noin 19 prosenttia tai vähemmän. Tämä edellyttää tietenkin, että nämä kaupungit ovat merenpinnan tasolla. Terveen ihmisen tarvitsema happipitoisuus = 19,5 prosenttia. Tämä todiste löytyy hemoglobiinin hapen dissosiaatiokäyristä. Tämä ei ole hyvä kehitys mitokondrioillemme – ja se on todella huono uutinen nykyajan merielämälle. Kaksikymmentä vuotta sitten ihmiset pilkkasivat ajatusta pullotetun veden myynnistä. Nyt se on neljän miljardin dollarin teollisuus. Vesi on suoraan sidoksissa hapen määrään planeetallamme. Seuraavien vuosien aikana voin kertoa teille, että voitte odottaa, että Big Food myy meille happea ja makeaa vettä hyvin pian massiivisissa mittakaavoissa… katsokaa vain. Tämänpäiväinen blogikirjoitus käsittelee kolmea luonnonlakia, jotka koskevat kaikkea elämää kaikkialla planeetallamme. Kutsun tätä elämän kolmea alkutekijää ”kolmijalkaiseksi jakkaraksi”. Kaikki päätökset, joita elämä on tehnyt, pyörivät näiden kolmen asian ympärillä. Asioiden pelkistäminen näihin kolmeen asiaan on yksinkertaista, mutta sen soveltaminen, miten elämä ja evoluutio ovat tehneet sen, on hyvin monimutkaista. Tänään aloitamme mysteerien purkamisen.

1950
Ymmärtääksemme, miksi teen tämän ennusteen, meidän on palattava hetkeksi ajassa taaksepäin ja katsottava vertailevasti planeettaamme vuonna 1950. Avaruudesta katsottuna huomaisitte luultavasti ensimmäisenä, että miljoonia satelliiteiksi kutsuttuja ”avaruusromun” kappaleita ja kansainvälistä avaruusasemaa ei enää ole, vaan ne ovat kadonneet maapallon kiertoradalta. Kuu näyttäisi tuolloin olevan kuusi ja puoli metriä lähempänä maata. Euroopan ja Pohjois-Amerikan mantereet olisivat neljä metriä lähempänä toisiaan. Jos zoomaisit lähemmäs, voisit havaita joitakin kapitalismin kultakauden teollisia töitä lännessä ja joitakin Suuren harppauksen eteenpäin -yrityksen köykäisiä yrityksiä idässä. Laserit, viivakoodit, ehkäisyvälineet, vetypommit, puolijohdesirut, luottokortit, syntetisaattorit, superliima, Barbie-nuket, lääkkeet, tehtaanviljely ja sähkökitaroiden säröpedaalit olisivat juuri syntymässä planeettamme pinnalla. Kaikki tämä tapahtui viimeisten 63 vuoden aikana.

Kaikki nämä asiat olivat edelläkävijöitä fossiilisten polttoaineiden käytön massiiviselle lisääntymiselle, jota käytettiin sähköenergian tuottamiseen maapallon mannerten mannerlaattojen pinnan sähköistämiseksi. Maapallolla olisi 66 prosenttia vähemmän ihmisiä kuin nyt. Vuonna 1950 olisi olemassa yli miljoona eri kasvi- ja eläinlajia, jotka ovat sittemmin kuolleet sukupuuttoon noiden 63 vuoden aikana. Valtamerissä olisi 90 prosenttia enemmän kaloja, miljardi tonnia vähemmän muovia roskiksissamme ja 40 prosenttia enemmän kasviplanktonia valtamerissämme. Maan magnetosfääri olisi edelleen suhteellisen vakaa, kuten se oli edelliset 4000 vuotta.
Mitään näistä olosuhteista eivät enää vallitse planeetallamme. Samaan aikaan olemme nähneet valtavan yleistymisen kaikissa neoliittisissa sairauksissa.
Vuodesta 1950 lähtien olemme menettäneet 90 prosenttia meriemme kaloista. Kukaan ei tunnu huomaavan tätä.

Redox Rx: Kuinka parantaa Redox-potentiaalia? (2014)

Miten voin testata tai mitata redox-potentiaalini saadakseni selville, onko se hyvä vai huono? Vahva redox-potentiaali tarkoittaa, että kalvoihisi on varastoitunut paljon varausta.

Libidon, erektiokyvyn, kosteuden tai ejakulaattikoon väheneminen ovat merkkejä alentuneesta redox-potentiaalista.
Hiusten, kynsien ja ihon laatu on suuri vihje siitä, missä tilanteessa olet redox-potentiaalin suhteen.
Huono uni on matalan redox-potentiaalin oire
Harmaakaihi on erittäin suuri vihje siitä, että redox-potentiaali on matala ja elämäntapaan kuuluu liikaa sinivaloa. Sama pätee, jos on muistihäiriöitä, sekavuutta, tinnitusta tai jos unohtaa helposti sanoja.
Unien näkeminen on yleensä merkki hyvästä redox-potentiaalista.
Urean ja kreatiinin suhdetta on tärkeää seurata näissä testeissä. Voit käyttää myös muita testejä, kuten virtsan ominaispainoa, virtsan ja seerumin osmolaarisuutta, saadaksesi paremman käsityksen siitä, missä tilanteessa olet. Kun se on korkea, se tarkoittaa, että proteiineillasi ja mitokondrioillasi ei ole käänteisiä vesimikeleitä niiden ympärillä siirtämässä energiaa edestakaisin, jotta energiatehokkuus olisi mahdollista. Tämä pilaa nollaentrooppiset järjestelmät ja aiheuttaa sen, että joudut valmistamaan enemmän ATP:tä avataksesi proteiinin vettä sitovia kohtia. Kun ATP:n tuottaminen ei ole riittävää, himoitset hiilihydraatteja tämän menetyksen kompensoimiseksi. Se on myös merkki siitä, että redox-potentiaalisi on pois päältä.

Heillä, joilla on sähkö- tai kemikaaliyliherkkyys, on myös huono redox-potentiaali; heidän immuunijärjestelmästään puuttuu elektroneja.

Tarkastellaanpa esimerkiksi keliakiaa, MS-tautia tai muita autoimmuunisairauksia. Jos sinulla on demyelinoiva sairaus, nämä käsitteet ovat vieläkin tärkeämpiä, koska olet herkempi muille kuin maapallon alkuperäisille sähkömagneettisille kentille. Käytännössä menetät elektroneja soluistasi muuttaaksesi redox-potentiaaliasi nopeammin kuin useimmat muut, mikä vaikuttaa suoraan siihen, miten signaalimolekyylisi toimivat. Kun immuunijärjestelmä alkaa pettää, näemme allergioiden ja ruoka-aineintoleranssien kehittymisen. Kun ihminen menettää runsaasti elektroneja T- ja B-soluissaan, syntyy autoimmuunitiloja.

Antioksidantit, jotka ovat täynnä elektroneja, antavat vedelle uusia elektroneja, ja vesi siirtää nämä elektronit takaisin T- ja B-soluihin. Toisaalta voimakkaat vapaita radikaaleja sisältävät hapettimet (eli elektronivarkaat) ovat juuri sitä, mihin immuunivaste tarvitsee optimaalisen toimintansa. Tarvitaan panssarin läpäisevää singlettihappea tuhoamaan taudinaiheuttajia ja muita ei-toivottuja molekyylejä.

Vesi on akku, joka toimittaa sotilaita infektioita ja allergiaa vastaan käytävässä sodassa. Se on myös avain autoimmuunitilojen kääntämiseen. Tämä tarkoittaa, että kun lisäät kykyäsi ”kerätä ja pyydystää elektroneja”, se mitä voit syödä, muuttuu myös, koska redox-potentiaalisi on muuttunut. Kun redox-potentiaalinne muuttuu, te muututte ja terveytenne kääntyy.

Elektronit määräävät kemikaalien biokemiallisen reaktiivisuuden, ja ne vaikuttavat kaikkien elämänmuotojen biokemiaan. Uutiset ovat jopa parempia sairaille ihmisille, koska elektronien käyttäytymistä säätelevät säännöt ovat kvanttifysiikassa ajasta riippumattomia. Tämä tarkoittaa, että kaikki sairaudet, jotka ovat sidoksissa elektronien menetykseen, ovat TÄYSIN KORJATTAVIA. Redox-potentiaalin parantaminen on kriittinen tekijä hyvinvoinnin kannalta. Tätä eivät monet biologian piirissä vielä täysin usko, mutta kvanttifysiikka sanelee elektronien käyttäytymisen, eivät biologien mielipiteet elektroneista.

Matkapuhelinten turvallinen käyttö
Nykyaikainen teknologia perustuu sähkömagneettisiin taajuuksiin ja signaaleihin, jotka varastavat elektroneja eläviltä kudoksilta ilman, että havaitsemme asiaa. Jos aiot käyttää matkapuhelinta, yritä pitää se lentokonetilassa, kun sitä ei tarvita. Tämä rajoittaa sen kaksisuuntaista mikroaaltotehoa, koska matkapuhelin on kaksisuuntainen mikroaaltoradiopuhelin.

Jos asut maaseudulla, jossa on huono matkapuhelinverkon kuuluvuus, puhelimesi voi vahingoittaa sinua enemmän kuin jos asut kaupungissa, jossa on hyvä matkapuhelinverkon kuuluvuus.

Yhteiskunta tarvitsee parempaa matkapuhelinsuunnittelua, jotta voimme pienentää matkapuhelinmastojen antamaa tehoa ja suojella aivojemme redox-potentiaalia. On selvää, että matkapuhelimet eivät ole poistumassa nyky-yhteiskunnasta. Meidän on ymmärrettävä, miten niiden riskejä voidaan lieventää, jotta voimme pysyä terveinä ja säilyttää korkean redox-potentiaalin.

Tammikuun 1. päivänä 2014 muutin omaa O₂-jännitettäni tekemällä itsestäni hitaasti hypoksisen noudattamalla paleomallia, jossa on vähemmän DHA:ta. Lopetin massiivisen osterien ja äyriäisten nauttimisen. Lopetin kaiken normaalin elämäntapani, jonka olen jakanut kanssanne ja joka lisää magneettista aistiani, ja aloin syödä paleoruokavaliota, kuten kahdessa suositussa kirjassa hahmotellaan.

Saatat kysyä itseltäsi, miten mitataan magneettisen vaikutuksen menetys mitokondrioissa?

Mittaan näitä vaikutuksia NADPH-tasoilla, pulssioksimetreillä, EEG: llä, EMG: llä, MEG-tiedoilla sydämestäni, lihaksistani ja aivoista todistaakseni, että kylmän termogeneesi ei ole hormonaalinen vaikutus, vaan magneettinen vaikutus. Tämä on toinen valhe, jonka kohteena olin. CT (Computed Tomography) on seurausta DHA:n ja hapen kvanttivaikutuksesta, joka vaikuttaa mitokondriossamme. Magneettikuvaukset, EEG:t ja MEG-tiedot mittaavat kaikki näitä vaikutuksia kudoksissa, jotka ovat täynnä mitokondrioita.

Miksi päätin käyttää paleoruokavaliota tässä kokeilussa? Koska paleopiirien terveysyhteisö uskoo, että terveys on 100-prosenttisesti sidoksissa ruoan laatuun. Kaikki hakkerointini ovat opettaneet minulle, että se ei ole pohjimmiltaan totta. Tiedän, etteivät he usko sitä, ja siksi he karttavat neuvojani. Heidän olisi nyt viisasta kiinnittää huomiota varoituksiini. Tiedän nyt, mitä tapahtuu, kun astut ajassa taaksepäin ruokavaliosi osalta, eläessäsi modernissa mikroaaltouunissa. Se ei ole kaunis tulos.

Mitä olen oppinut tähän mennessä näiden 9 kuukauden aikana?

Magnetismi on solukalvoissamme olevan sähkövarauksen isä, ei lapsi.

Mitä vähemmän happea luomme mitokondrioissa, sitä vähemmän DHA:ta solukalvoissa on kaikkialla kehossamme, riippumatta siitä, mitä syömme.

Hypoksia eli happivaje alentaa elektronien virtausta. Aina kun elektronien virtaus vähenee, myös mitokondrioissa syntyvät magneettikentät vähenevät. Tämä heikentää kykyämme siirtää DHA:ta ja happea mitokondrioihin.

Aina kun hidastat elektronien virtausta mitokondrioissa, lisäät AMPK-signaaleja. Tämä säätelee hiilihydraattiaineenvaihduntaa (Warburgin aineenvaihdunta) ja hidastaa elektronien tunnelointia. Tämä toiminta lähettää vähemmän elektroneja hapelle O₂:n luomiseksi.

Kun happi vähenee, menetät myös mitokondrioiden magneettisen aistimuksen. Sinusta tulee kroonisesti hypoksinen. Kun sinusta tulee hypoksinen, et voi enää siirtää DHA:ta solukalvoillesi ruokavaliostasi. Kun et voi siirtää DHA:ta solukalvoihisi, menetät kyvyn muuttaa auringonvaloa sähköiseksi signaaliksi aivoissa ja niiden CSF-nesteessä. Menetät myös kyvyn signaloida ympäristösignaaleja mitokondrioiden sisäiseen kalvoon vedyssä olevien vetysidosverkostojen kautta.

Happi on paramagneettinen. Se on ainoa kaasumainen alkuaine, joka on paramagneettinen koko alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä. Tämä tarkoittaa, että se reagoi mihin tahansa magneettikenttään, johon se joutuu. Mitokondriot saavat magnetisminsa mitokondrioiden sisäisen kalvon elektronivirroista. Maxwellin yhtälöt osoittavat, että aina kun meillä on sähkövirta, meillä on oltava siihen liittyvä 90 asteen magneettikenttä. Et ehkä näe sitä…….mutta voit olla varma, että se on olemassa. Ja mitokondriosi on rakennettu käyttämään tuota kenttää. Vain kaksi asiaa lisäävät magneettikentän voimakkuutta: virta ja kylmyys. Kylmätermogeneesiprotokolla on suunniteltu lisäämään mitokondrioiden magneettisuutta, jotta siirrätte DHA:ta ja happea solukalvoillenne samanaikaisesti. Kun olet sairas, laidunliha ei tarjoa tarpeeksi DHA:ta ta tautisi kääntämiseksi, kuten kunnon kalaruoka tarjoaa.

Hapen paramagneettinen vaikutus johtuu siitä, että sillä on kaksi parittamatonta elektronia valenssikuoressaan, mikä tekee siitä epätavallisen elementin jaksollisessa järjestelmässä. Tämä on kvanttivaikutus, ei biokemiallinen. Tämä on yksi asia, jonka paleo on jättänyt huomiotta suuressa määrin.

Päivätyöni on neurokirurgi. Leikkauspotilaat ovat nukutettuina yleisanestesiassa. Anestesiakoneet käyttävät tätä hapen kvanttivaikutusta tunnistamaan, kuinka paljon happea anestesiapiirissä annetaan potilaalle. Nämä laitteet muuttavat happikaasujen osapaine-erot ääniaalloksi, jonka kirurgi ja anestesialääkäri kuulevat. Jokaisella happikaasuvirralla on erilainen magneettinen jalanjälki niiden tunnistamiseksi.

Kun happijännitteet ovat alhaiset, mitokondrioiden sisemmän kalvon ATPaasi turpoaa ja tämä hidastaa ATPaasimme pyörivää päätä. Kun se ei pyöri hyvin, emme voi valmistaa ATP:tä hyvin.

Hypoksia aiheuttaa mitokondrioiden turpoamisen.

Tähän mennessä olen viimeisten yhdeksän kuukauden aikana saanut selville, että magnetismi on biokemiassa sähkövarauksen isä, ennemmin kuin lapsi. Luulen myös, että olen ehkä saanut selville, miksi uniapneaa todella tapahtuu pohjimmiltaan, ja miksi me todella lihomme kvanttitasolla.

Miten voin parantaa redox-potentiaaliani?

Valoterveyden perusteet. Vaikka valon tiedettiin vaikuttavan sirkadiaaniseen mekanismiin melanopsiinin kautta, kirjallisuuden mukaan sen vaikutuksia ei-sirkadiaanisiin prosesseihin pidettiin vuosina 2005-2013 vähäisinä.
Tämä on nyt muuttumassa, varsinkin kun ymmärtää, miten hämärä valo todella toimii aivoissa. Nisäkkäillä on hiljattain osoitettu, että kun melanopsiinisignalointia muutetaan keskushermostossa, nisäkkäät menettävät pysyvästi kykynsä saada unta kiinni. Kun ne menettävät kykynsä nukkua, ne menettävät samanaikaisesti autografisen tehokkuutensa ja kaikkien kudosten uudistumiskykynsä ja menettävät kykynsä hyödyntää Beckerin tasavirtaa.
Kun menetät tasavirran, se tarkoittaa, että redox-potentiaalisi on huono. Se tarkoittaa myös, että kudoksissasi on puutetta DHA:sta. Tämän vuoksi unen puute johtaa usein sairauksiin ja varhaiseen kuolemaan. Ajan myötä nämä organismit menettävät muistinsa ja ne saavat lisää rasvamassaa, kun tämä melanopsiinin muutos jatkuu.

Hyperbaric Oxygen -ylipainehappihoito ja infrapuna (luonnon valosta tai infrapunalaitteista)

Kylmätermogeneesi (kuten avantouinti) parantaa redox-potentiaalia, koska se parantaa elektronien virtausta veden ja proteiinien pinnalla ilman energiakustannuksia. Kylmä lisää myös magneettivuota kudoksissasi ja korreloi hyvän mitokondriotoiminnan kanssa. Tämän vuoksi hypotermiaa käytetään kliinisesti aivo- ja sydänvammoissa. Se muuttaa myös veden tiheyttä, jolloin vesi voi kuljettaa enemmän O₂:ta soluihin.
Toinen vaikutus veteen on se, että se laajentaa veden poissulkuvyöhykettä (EZ), jolloin plasmaan voi liueta enemmän O₂:ta, koska veden tiheys nousee. Kun nämä fysikaaliset prosessit tapahtuvat, eNOS (endoteelinen typpioksidi) nousee verisuonissa aiheuttaen vasodilataatiota eli suonten laajentumista. Suurempi EZ parantaa myös verenkiertoa, koska se muodostaa vedestä enemmän protoneita, jotka lisäävät virtausta ja alentavat painetta sydämessä.
Kesäauringonvalo myös kasvattaa poissulkuvyöhykettä (EZ), lisäten veden redox-potentiaalia. Tämä mahdollistaa sen, että entsymaattiset reaktiot tapahtuvat valon nopeudella tai lähes valon nopeudella. Jos asut hämärässä tai on talviaika, harkitse kuuman lähteen, vulkaanisen kylpylän tai kylpytynnyrin (tai takan, saunan, nuotion) käyttämistä EZ:n lisäämiseksi käyttämällä lämpöä EZ:n luomiseksi soluihisi.

Kylmä-kuuma vaihtelu, kuten sauna-avanto, tai viileästä uimavedestä lämpimään aurinkoon

Redox-potentiaalin ylläpitämiseksi tarvitaan jatkuvasti korkealaatuista meri- tai eläinproteiinia. Kehosi kollageenin laatu on suoraan sidoksissa redox-potentiaaliisi. Kun redox-potentiaali on alhainen, ubikitinaatiojärjestelmä varaa proteiinit liialliseen vaihtoon. Tämä on solulle energiaintensiivistä. Jänteiden tai nivelten repeilyt ovat oireita, jotka liittyvät huonoon redox-potentiaaliin. Kollageeni on solunsisäiseen ja solunulkoiseen veteen upotettu ”sähköjohto”, joka johtaa piezosähköisiä signaaleja kaikkialla kehossasi.
Vesi on elämän akku ja kollageeni on johdin, joka yhdistää negatiivisen ja positiivisen varauksen akussa, ja auringon valo on jatkuva energialähde, jonka avulla veden akku latautuu.

Kävele mahdollisimman paljon paljain jaloin. Maadoituskengät ovat hyvä vaihtoehto diabeetikoille, jotka ovat huolissaan jalkojensa terveydestä ja haluavat välttää haavoja.

Ketoosi parantaa redox-potentiaaliasi. Ketoosi on tila, jossa elimistön ketoainepitoisuudet ovat koholla. Se tarkoittaa, että kehomme käyttää rasvaa energiaksi. Syy siihen, miksi se parantaa redox-potentiaalia, on se, että ketoosi nostaa NAD+-tasoasi. NAD+ ja SIRT 6 liittyvät toisiinsa hyvin keskeisillä tavoilla. SIRT 6:lla on kaksi roolia, jotka perustuvat sen kahteen tehtävään. Ne ovat histonien deasetylaatio ja PARP1-proteiinien mono-ADP-ribosylaatio histoni 3 -alayksiköissä. Lisäksi SIRT 6 asettaa useita mono-ADP-ribosyyliryhmiä DNA:n korjausproteiiniin, PARP1:een, joka myös korjaa DNA:ta vasteena hapetusstressiin. Valitettavasti kaikki tämä PARP1:n suorittama DNA:n korjaus kuluttaa NAD+:a, jolloin solun ydintason NAD+-tasot jäävät alhaisiksi. Tämän seurauksena kaikki SIRT1–proteiinit eivät voi toimia, koska ne kaikki tarvitsevat NAD+:a kofaktorina entsyymitoimintaan. Näin ollen SIRT6:n kaksoisroolin sekä telomeerien hiljentämisessä että DNA:n korjaamisessa uskotaan olevan ikääntymiseen liittyvä perusongelma. Tämän vuoksi niiden, joilla on kroonisesti alhainen redox-potentiaali, tulisi aina harkita ketoosia. Sirt 6 liittyy ketoosiin, kylmyyteen, telomeerien pituuteen ja pitkäikäisyyteen.

Stressin vähentäminen on hyvä tapa parantaa redox-potentiaalia. Biofeedbackin, hermopalautteen, hieronnan, joogan, pilateksen, musiikin, tanssin, kävelyn, visualisoinnin ja kaikenlaisen meditaation käyttö auttaa parantamaan redox-potentiaalia. Tee näistä riittejä elämäntapoihisi, jos sinulla on todisteita alhaisesta redox-potentiaalista.
Pari ideaa:
https://biohakkerikauppa.com/products/sensate-syvarentoutuslaite
https://pulsetto.tech/blogs/blog/nurosym-vs-pulsetto-comparison
https://rezzimax.com/collections/rezzimax-tuner/products/rezzimax-tuner
https://store.heartmath.com/innerbalance

Vähennä tarpeettomia keinotekoisia EMF:säteilyjä. Tämä sisältää kaikki Bluetooth-laitteet (joita käytät pitkiä aikoja). Sellaiset ympäristöt alentavat redox-potentiaaliasi, koska vuodatat elektroneja kudoksistasi ympäristöön etkä huomaa sitä. Tässä teksti EMF-altistumisen vähentämisestä kotona tai toimistossa.

Redox-molekyylien merkitys sairauksien torjunnassa

Typpioksidi (NO) ja reaktiiviset happilajit (ROS) ovat ihmisessä pääasialliset redox-molekyylit.

Redox-signaalien ensisijainen lähde ihmisessä on typpioksidijärjestelmä (NO). NO muodostuu typpioksidisyntetaasi (NOS) -entsyymin vaikutuksesta, jolla on kolme muotoa; kaksi on konstitutiivisesti ilmentyvää ja yksi indusoituva. eNOS (NOS3) ja nNOS (NOS1) ilmentyvät konstitutiivisesti, ja ne vapauttavat yleensä lyhyitä typpioksidipurkauksia kalsiumriippuvaisesti. Tämä yhteys kalsium- ja kalmoduliinisignalointiin on syy siihen, miksi ei-natiivisella EMF:llä on massiivisia suoria vaikutuksia redox-signalointiin. Puhuin eNOS:sta Cold Thermogenesis 6 -blogikirjoituksessa. eNOS on kriittinen kylmäaktivoinnissa, joka kääntää WAT:n BAT:ksi ihmisillä, eli muodostaa valkoisesta rasvasta terveellistä ruskeaa rasvaa (avantouinnin tapaan).

Ravitsemusalan toimijat ovat usein mainostaneet antioksidantteja vastalääkkeenä alhaisen redox-potentiaalin aiheuttamalle hapetusstressille, mutta ne ovat vain osa kompleksisempaa kemiallista tarinaa. Vaikka hapettuminen voi johtaa myrkyllisyyteen, on tärkeää ymmärtää, että redox-pohjaiset molekyylit ovat välttämättömiä fysiologisten järjestelmien kriittisten toimintojen välittäjiä ja että ne ovat välttämättömiä immuniteetin kannalta kaikkia sairauksia vastaan.

Redox-molekyylien, kuten typpioksidin (NO) ja reaktiivisten happilajien (ROS), rooli immuniteetin keskeisinä välittäjinä ja hyvinvoinnin suojelijoina on viime aikoina herättänyt uutta kiinnostusta kirjallisuudessa. Immuunivasteiden säätelemiseksi nämä redox-lajit laukaisevat toisaalta patogeenien hävittämisen ja toisaalta moduloivat immunosuppressiota kudosten ja haavojen palautumis- ja paranemisprosessien aikana. Niillä on suuri merkitys autoimmuunitilojen kehittymisessä.

Veden poissulkuvyöhyke (EZ) absorboi UV-säteilyä parhaiten 270 nm:n taajuusalueella. Tämä sattuu olemaan myös se alue, jossa DNA imee sähkömagneettista spektriä parhaiten. Tämä ei ole sattumaa. Redox-potentiaali muuttaa suoraan epigeneettistä ilmaisua.

Kun DNA-molekyylit rampautuvat, soluviestinnän siirto on epäselvää ja epätarkkaa. Saatat alkaa ymmärtää, miksi syöpä ja autoimmuniteetti todella liittyvät toisiinsa. Itse asiassa DNA:n ohjeita toteuttavien entsyymien ja hormonien tuotanto alkaa mennä sekaisin ja aiheuttaa sairauksia. Monia huijataan uskomaan, että kyseessä on pelkkä ruokatarina, koska se perustuu vain havaintoihin. Muuttunut redox-kemia on kaikkien sairauksien perusta; se johtuu energian puutteesta ja kroonisesta hapetusstressistä, jota ei hillitä.

ORGANISAATION RAKENTEELLINEN HÄIRIÖ #10: MS-tauti (2014)

Multippeliskleroosi (MS-tauti) on tulehduksellinen demyelinoiva sairaus, joka on merkittävä neurologisen vammautumisen syy nuorilla aikuisilla kehittyneissä maissa. Vaikka etenevä neurologinen vammautuminen, jota useimmat MS-potilaat lopulta kokevat, johtuu aksonien rappeutumisesta, MS-taudin aksonivaurioiden mekanismeista tiedetään vain vähän. Tämä johtunee siitä, ettei kukaan tarkastele kvanttikokoluokassa sitä, miten tauti muodostuu. Nykyään yhä useammat todisteet viittaavat siihen, että impulssin johtamisen lisääntynyt energiantarve demyelinoivia aksoneja pitkin ja aksonien vähentynyt ATP:n tuotanto aiheuttavat kroonisesti demyelinoivissa aksoneissa kroonisen virtuaalisen hypoksian tilan. Hypoksia liittyy ATP:n tuotannon puutteeseen ja alhaisiin O₂–jännityksiin. Näihin liittyy lämmön menetys mitokondrioiden sisäisestä kalvosta. Lämpö sattuu olemaan eräs sähkömagneettisen spektrin muoto. Lämpö liittyy protonivirtoihin mitokondrioissa.

MS-tautia sairastavat ihmiset ovat hyvin lämpötilaherkkiä sekä kylmissä että kuumissa lämpötiloissa. Tämä johtuu siitä, että heillä kaikilla on epänormaali T3-toiminta, eivätkä he pysty käyttämään UCP1:tä tai 3:a kunnolla. Lämpöherkkyys tarkoittaa, että on jostain syystä menettänyt kyvyn hallita kytkennän irrottautumista (”uncoupling”).

Irtikytkentä mahdollistaa lämpöhukan.

Lämpösäteily on valon muoto, jota kutsutaan infrapunavaloksi, ja se on sidoksissa protonivirtoihin. Fritz Albert Popp on osoittanut kokeellisesti, että multippeliskleroosipotilaat imevät liikaa valoa, koska he menettävät liikaa lämpöä ja protoneja mitokondrioistaan. Pohjimmiltaan MS-potilaat hukkuvat spektrisesti puutteelliseen valoon, mikä aiheuttaa sen, että heidän mitokondriostaan vuotaa jatkuvasti protoneja, mikä alentaa solujen sulkeutumisvyöhykettä (EZ) ja toissijaisena vaikutuksena solun sisätilat muuttuvat vähemmän negatiivisiksi.

Tohtori Fritz Albert Popp keksi 1970-luvulla termin ”biofotonit” solujen reaktioiden aikana lähettämille erittäin heikoille fotonipäästöille. Tämä valo on hyvin heikkoa – tyypillisesti useita miljoonia kertoja heikompaa kuin tulikärpäsen valo. Hän pystyi vahvistamaan, että elävät solut lähettävät pieniä valopurseita normaalisti. Hän totesi, että solut eivät vain säteile valoa, vaan ne voivat myös absorboida valoa. Popp havaitsi kokeissaan, että terveillä soluilla on taipumus vapauttaa hyvin vähän fotoneja, ehkä vain kymmenen minuutissa. Solut, jotka eivät ole terveitä, vuotavat Poppin mukaan paljon valoa. Hän havaitsi myös, että näitä fotoneja ei ollut helppo kerätä edes pilkkopimeässä laboratoriossa.
1980-luvulla hänen työnsä helpottui tämän valopäästön keräämisessä. Tutkijat kehittivät valonilmaisimet, joita kutsutaan fotomonistinlaitteiksi, ja tutkijat löysivät näitä päästöjä kaikesta, kasvien siemenistä aina banaanikärpäsiin ja kaikkiin eläimiin.

Emittoitujen fotonien määrä näytti olevan yhteydessä organismin asemaan evoluutioasteikolla – mitä monimutkaisempi organismi oli, sitä vähemmän fotoneja emittoitui.

Ihminen säteilee vain 10 fotonia/cm2 sekunnissa aallonpituuksilla 200-800 nm.

Alkeellisilla eläimillä ja kasveilla on taipumus lähettää sekunnissa 100 fotonia/cm² samoilla aallonpituuksilla.
Mikrobit, kuten bakteerit, säteilevät sekunnissa yli 1000 fotonia/cm², ja niiden kyky lähettää biofotoneja kasvaa huomattavasti, kun ne ovat kasvuvaiheessa. Muistatte ehkä, että mitokondriot ovat evoluution kannalta sukua bakteerimikrobeille. Tämän vuoksi mitokondriot vuotavat tiettyjä valotaajuuksia, jotka voivat vaikuttaa sytokromi c -oksidaasiin ja ATPaasiin. Eukaryootit sulauttivat bakteerin soluunsa ja siitä syntyi mitokondrio 600 miljoonaa vuotta sitten.
Tätä prosessia kutsuttiin endosymbioosiksi. Mitokondriot jakautuvat binäärisen fission avulla ja käyttävät solujen sivuttaisia geenisiirtoja antaakseen kudoksille energisen jalanjäljen, joka vaihtelee kudoksesta toiseen. Eukaryootit ovat käyttäneet kykyään vuotaa valoa edukseen trooppisten alueiden ulkopuolisissa ympäristöissä. Näissä ympäristöissä esiintyy MS-tautia.

MS-tautia sairastavilla ihmisillä on huonosti toimivia mitokondrioita, koska niiden valoympäristöissä on puutteita. Nämä kaikki liittyvät spektripuutoksiin, jotka johtavat huonoihin energiavirtoihin mitokondrioista, jotka tukevat keskushermoston akvaporiini 4 -vesiportteja. Fritz Albert Poppin kokeissa epäterveet solut näyttävät aina vapauttavan enemmän valoa kuin terveet solut.

Popp havaitsi, että MS-tautia sairastavat ihmiset absorboivat paljon valoa ja ”menettävät valoa” nopeammin soluistaan. Tämä tieto on mielestäni keskeinen puuttuva palanen MS-taudin ymmärtämiseksi kvanttipohjalta.

Ihmiset uskovat edelleen, että he tarvitsevat tasapainoista ja laadukasta ruokavaliota. Todellisuudessa he tarvitsevat tasapainoista auringonvaloa. Auringon valo ei vastaa keinovaloa. Ihmisen tuottama valo on polarisoitunutta ja spektrisesti puutteellista. Emme ainoastaan ”syö” auringonvaloa – voimme itse asiassa sulattaa sitä ja pilkkoa sen osatekijöihinsa taajuuksiksi, jotta voimme käyttää tiettyjä mitokondrioprosesseja, jotka ohjaavat kasvua ja aineenvaihduntaa sääteleviä hermoprosesseja.

Kun mitokondrioiden energiavirrat ovat vähäisiä, se vaikuttaa muihin bakteerikantoihimme. Se on mitokondrioiden värähtelyä viereisissä kudoksissa ja suolistobakteereissa. Ne alkavat yksinkertaistua. Energia- ja tiedonsiirtotapa löytyy Time 22 -artikkelistani.

Ruoka on oikeastaan vain sijaiskappale elektroneille, joita auringonvalo on virittänyt fotosynteesiverkossa. Valo on aina ollut alkukantaista elämässä maan päällä, kun taas ruoka on kehittynyt kasvukausien myötä. Se on kehittynyt auringonvalon voimalla, jota kutsumme kvanttituotoksi. Elämän oli alun perin rakennuttava valosta. Muuta vaihtoehtoa ei ollut. Jopa ruoan kemialliset sidokset saavat energiansa viime kädessä auringosta, ja niiden sidoksiin vaikuttavat eri tavalla valon spektrin eri taajuudet. Tämä tekee ihmisen tekemästä valosta todellisen ongelman MS-tautia sairastaville.

Auringonvalon pitäisi tarjota meille ”tasapainoinen ruokavalio”. MS-taudin täydellinen ymmärtäminen tarkoittaa sitä, että alamme ymmärtää, miten nykyaikainen keinovalo on todella erittäin epätasapainoista ”roskaruokaa” mitokondrioillemme. Punainen ja infrapunavalo ovat enemmänkin orgaanista ”terveysruokaa” mitokondriolle, koska ne vaikuttavat sytokromi-c-oksidaasiin ja ATPaasiin. Sininen valo tuhoaa mitokondrioiden jännitettä ja hidastaa elektronien tunnelointinopeutta, mikä vähentää energiatehokkuutta. Popp on osoittanut, että violetti 380 nanometrin valo on ”superruokaa” uudistumiselle. Useat tutkijat ovat tukeneet tätä väitettä kokeilla. Valon taajuus kehossamme on ratkaisevan tärkeää. Valo pääsee sytokromiproteiineihimme vain, kun se lataa ruokien elektroneja, jotka kuljettavat sen mitokondrioihin syömisen jälkeen. Radioaallot (non-native EMF), kun niitä on liikaa, häiritsevät magneettista havaitsemista, solujen signalointia ja mitokondriaalista elektronien kuljetusta ja aiheuttavat ”valon ruoansulatushäiriöitä” mitokondrioissa. Monet ihmiset laittavat näitä laitteita jatkuvasti lähelle päätään nykymaailmassa.

Kun puhumme valosta, monet ajattelevat, että kyse on”näkyvästä valosta” (400 nm-700 nm). Sytokromi c1:n kohdalla oleva valo on UV-valoa (340 nm), ja mitokondriomatriisin sisällä oleva valo on enimmäkseen infrapunaista. Infrapunavalo on lämpöä ja se voi hehkua punaisena, jos intensiteetti on riittävä. Meillä intensiteetti ei ole suuri, mutta tutkijat ovat osoittaneet, että biofotoneja vapautuu kaikista ihmisen organelleista. Terveillä soluilla on taipumus emittoida tasaista vaihesuhdetta ajan kuluessa. Epäterveet solut säteilevät ajan mittaan epäjatkuvaa, hajanaista vaihesuhdetta.

Bakteerit säteilevät normaalisti suuria määriä IR-lämpöä. Mitokondriomme on bakteerien jäänne.

Kuten avauskappaleessa mainittiin, MS-potilaat eivät koskaan täysin pelkistä molekulaarista happea elektroneilla, johtuen kroonisesta irrotusvaikutuksesta. Tämä aiheuttaa kroonisen hypoksian, nestehukan ja stressin tilan neuroneissa. MS-tautia sairastavat ihmiset eivät pysty säilyttämään IR-lämpöään, koska he ovat samanaikaisesti MENETTÄNEET solukalvojensa korkeat sähkövaraukset monien ympäristöstressitekijöiden vuoksi, joista useimmat heistä eivät ole tietoisia. Solukalvot menettävät DHA:ta, kun ”sinisen valon stressi” nousee. Tätä tapahtuu suhteettoman paljon heidän silmissään, ihossaan ja keskushermostossaan, jossa mitokondrioita on paljon. Tämä korostuu, kun sininen valo on stressin pääasiallinen aiheuttaja.

DHA on luonnollinen ligandi retinoidi-X-reseptoreille (= A-vitamiini) –> stimuloi yli 107 geeniä, jotka kehittivät aivot 600 miljoonaa vuotta sitten. DHA:lla on kyky muuttaa valo sähköisiksi signaaleiksi. DHA on paikka, josta optogenetiikka alkoi evoluutiossa. Kaikki oli hyvin…. kunnes ihmiset keksivät väärän valon ja lakkasivat syömästä mereneläviä.

Kun mitokondrioiden sisäinen kalvo menettää sähkövarauksensa, se lisää mitokondrioiden massaa aiheuttamalla turvotusta. Tämä redox-siirtymä mitokondrioissa on yleisimmin havaittavissa, kun vuorokausisignaalinanto on pois päältä. Tätä turvotussignaalia käytetään aktivoimaan tai deaktivoimaan mitokondrioiden kaksi kierrätysohjelmaa, joita kutsutaan autofagiaksi ja apoptoosiksi. Molemmissa prosesseissa solukalvo muuttuu vähemmän tiiviiksi ja sen koko kasvaa. Kun mitokondrioiden sisempi kalvo turpoaa, se pysäyttää ATP-aasin pyörivän pään pyörimisen. Tämä pysäyttää ATP:n muodostumisen. Turvotus myös hidastaa elektronien tunneloitumista ykköskompleksista happiin. Hapella on erityinen magneettinen järjestys, jonka MS-taudissa menettää huonosta mitokondriotoiminnasta johtuvan kroonisen hypoksian vuoksi. Triplet-happi (jota ei pidä sekoittaa otsoniin, O₃) on O₂-molekyylin perustila mitokondrioissa. Normaalissa triplettimuodossaan O₂-molekyylit ovat paramagneettisia. Toisin sanoen ne muodostavat magneetin magneettikentän läsnä ollessa.

Muistutetaan, että ihmisen ATPaasi on kuin pyörivä pää. H. Noji, R. Yasuda, M. Yoshida & K. Kinoshita osoittivat ATPaasin ”g-akselin” pyörimisen suhteessa a- ja b-alayksiköiden renkaaseen. Tämä toimii kuin tuulimylly, joka voi pyöriä magneettikentän voimasta tai IR-valon fotonin sisältämästä energiasta. ATPaasin pyörimisen puute vähentää myös mitokondrioissa pelkistetyn ja tuotetun hapen määrää; tämä johtaa pienempitehoiseen magneettikentän vaikutukseen kaikissa MS-potilaiden mitokondrioissa. Kun tämä vaikutus häviää, turvotusta tapahtuu helpommin, koska mitokondrioiden massa kasvaa turvotuksen myötä. Aina kun koko tai muoto muuttuu proteiineissa, termodynamiikka muuttuu massaekvivalenssin mukaisesti. Se muuttaa myös valon polarisaation vaihetta soluissa. Tämä muuttaa suoraan emittoituvan IR-valon taajuuksia. Tiedämme, että ravinnosta peräisin olevat elektronit siirtyvät neljän sytokromin ja yhden ATP-aasin läpi pelkistääkseen hapen molekyylahapeksi, jota käytämme hengitykseen, minkä näytin Tensegrity 4 -artikkelin videossa. MS-potilaat eivät pysty tähän lainkaan hyvin.

Kun mitokondrioiden sisäinen kalvo turpoaa, elektronit eivät pääse liikkumaan sytokromiproteiinien läpi hyvin hapen vähentämiseksi ja seurauksena on hypoksia. Kun tämä sähkövaraus vähenee, vähenee myös magneettikenttä, joka liittyy molekulaarisen hapen tuotannon puutteeseen MS-potilailla. Tämä muuttaa Q-syklin toimintaa ja vaikuttaa muodostuviin vapaisiin radikaaleihin. Monet ihmiset eivät tunnista, että molekulaarisella hapella on erityinen magneettinen järjestys, joka on sidottu sen kahteen parittomaan vastakkain pyörivään elektroniin, ja se on paramagneettinen. Tällä on massiivisia vaikutuksia MS-tautia sairastavaan henkilöön.

Kaikkiin sähkövirtoihin liittyy Maxwellin sähkömagnetismin lakien mukaan 90 asteen magneettikenttä. Sähkövarauksen häviäminen alentaa suoraan myös niiden solukalvoihin kohtisuoraisesti liittyvää magneettikenttää. Tällä on valtavia vaikutuksia niiden kykyyn pitää infrapunalämpöä mitokondriomatriisissaan. Ne alkavat vuotaa valoa (IR-lämpöä) kroonisesti. IR-vuodolla mitokondrioissa on asianmukainen konteksti ja annos. MS-taudissa spektrisesti puutteellisen valon annos tekee myrkyn tässä taudissa. Biofotonien alkuperä on biokemiallisissa reaktiiviset happilajit (ROS ja RNS), joita syntyy biokemiallisissa reaktioissa ja aineenvaihduntaprosesseissa, kuten mitokondrioiden aerobisessa hengityksessä.

MS-potilaat vapauttavat lämpöä epänormaalisti kaikissa ilmastoissa. Siksi he ovat lämpöherkkiä ja heillä on energiavajetta.

MITÄ TAPAHTUU NEURONISSA JA SEN MYELIINISSÄ?

Kun sähkökenttä ja magneettikenttä vähenevät, mitokondrioissa syntyy krooninen matala O₂-tila. Vastauksena tällaiseen krooniseen hypoksiseen tilaan neuronien mitokondrioissa keskeiset muutokset edistävät aksonien ja myeliinin kroonista nekroosia näiden neuronien ympärillä. Tähän kuuluu redox-siirtymä ja mitokondrioiden toimintahäiriö, joka johtuu elektroniketjun kuljetuksen puutteellisesta oksidatiivisesta fosforylaatiosta. Tämä molekyylitoiminta tapahtuu ensin ihon mitokondrioissa ja myöhemmin neuronien ja gliasolujen mitokondrioissa ja johtaa ROS- ja RNS-muutoksiin molemmissa kudoksissa. Nämä stressitekijät vähentävät myös DHA:ta näissä solukalvoissa. DHA:n ansiosta ihminen pystyy normaalisti ottamaan auringonvalon ja muuttamaan sen sähköisiksi signaaleiksi ja takaisin valoksi soluissamme ja niiden sisällä. Tämä kyky menetetään MS-taudissa.

MS-tautia hoitavat lääkärit uskovat usein, että liiallinen DHA johtaa ainoastaan hapettumiseen liittyviin muutoksiin. Tämä ei pidä paikkaansa solukalvon sisällä, koska DHA hajoaa normaalisti resolviineiksi, proteiineiksi ja maresiiniksi, jotka kaikki ovat erittäin suojaavia ja tulehdusta ehkäiseviä. Eksogeenisen DHA:n hajoaminen on eri asia. Täydentävä DHA aiheuttaa usein tulehdussytokiineja. Tämän vuoksi MS-tautia koskeva tutkimus on niin puutteellista. MS-potilaiden tulisi välttää täydentävää DHA:ta, koska suurin osa niistä hapettuu valossa ja lämpötilassa. Nyt haluan teidän ajattelevan jotain, joka on luonnossa kytketty.

Fotosynteettiset organismit tuottavat kahta keskeistä elementtiä – kaksiatomista happea ja DHA:ta. Sattumaa? MS-tautia sairastavilta puuttuu DHA:ta ja he ovat kroonisesti happivajeessa. Yhteys tapahtuu rikkinäisissä mitokondrioissa, jotka ovat viime kädessä yhteydessä fotosynteettisiin bakteereihin, jotka ovat nykyihmisen mitokondrioiden isä.

MS-potilailla ei ole koskaan riittävästi DHA:ta kalvoissaan, minkä seurauksena ne korvaavat DHA:n tilalle erittäin tulehdusta aiheuttavia omega-6-rasvoja. DHA:n on oltava glyserolirungon SN-2-asennossa, jotta DHA pääsee keskushermostoon, ja tämä määräytyy sen magneettisen järjestyksen mukaan.

MS-potilaat ovat menettäneet tämän magneettisen järjestyksen, koska heidän mitokondrioissaan on kehittynyt pseudohypoksia. Tämän vuoksi heillä on lisäksi vaikeuksia täydentää DHA:ta aivoissaan ja selkäytimessään kroonisesti. He ovat menettäneet kykynsä järjestellä mitokondrioitaan magneettisesti kunnolla aivoissa. Sirkadiaaninen epäsuhta on korjattava, ennen kuin mitokondrioiden siirtymään voidaan puuttua.

Tämä on puuttuva vaihe KAIKISSA tarkastelemissani MS-protokollissa.

Se on myös syy siihen, miksi näköhermo-oireet ovat yleisin MS-taudin alkuoire. Verkkokalvo on suunniteltu siten, että siinä on enemmän DHA:ta kuin aivoissa, joten tämä on ensimmäinen paikka, jossa DHA:n epätasapaino näkyy MS-potilaalla. Tämä johtaa siihen, että niiden hermosoluissa ja gliasoluissa olevat tulehdukselliset eikosanoidit aiheuttavat vaurioita gliasolujen ja hermosolujen välissä oleville akvaporin 4 -proteiineille. Tämä muuttaa suoraan vesivirtoja neuroneissa, jolloin syntyy virheellisiä signaaleja verkkokalvolta aivoihin.

VALO JA D-VITAMIINI

Ihmiset, joiden ihon typpisubstraattipitoisuus on alhainen (MS-potilaat), eivät enää pysty tuottamaan ihossaan typpioksidia UV-valosta. Typpioksidin synteesi ja D-vitamiinin synteesi ovat yhteydessä. Tämän vuoksi D-vitamiinitasot ovat yleensä alhaiset MS-potilailla. MS-potilaat hukkuvat keinovaloon, ja heiltä puuttuu luonnollinen auringonvalo. Kun typpioksidin määrä vähenee, typpioksidin tuotanto vähenee, ja se johtaa D-vitamiinin tuotannon vähenemiseen ihossa. Lukuisat epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että henkilöillä, joiden veren D-vitamiinipitoisuus on alhainen, on huomattavasti suurempi riski sairastua multippeliskleroosiin; itse asiassa jopa 90 prosentilla MS-potilaista on D-vitamiinin puute (SOLAR-tutkimus). Tuoreessa tutkimuksessa on kvantifioitu veren D-vitamiinipitoisuuden vaikutus MS-taudin uusiutumisriskiin – jokainen 4 ng/ml:n lisäys veren 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuudessa pienentää MS-taudin uusiutumisriskiä 12 prosenttia. Tutkimuksen suorittaneet tutkijat päättelivät, että ”kliinisesti 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuuden nostaminen [20 ng/ml] voisi puolittaa uusiutumisen vaaran” (Simpson 2010).

Useimmat ihmiset eivät ymmärrä, miksi D-vitamiini vähenee MS-taudissa. Katsotaanpa asiaa syvällisemmin. Kaikki eukaryoottinen elämä käyttää D-vitamiinia jollain tasolla yhdessä kollageenin, A-, K- ja E-vitamiinin, retinoidireseptorien ja D-vitamiinireseptorien kanssa. Ravintoaineiden ja monien muiden ympäristötekijöiden on todettu vaikuttavan DNA:mme epigeneettiseen ohjelmointiin joko suoraan tai epäsuorasti aineenvaihduntasensoreiden kautta. Peroksisomaaliset proliferaattoriaktivoituneet reseptorit (PPAR:t), D-vitamiinireseptorit, retinoidi-X-reseptorit (RXR) ja retinohapporeseptorit (RAR) ovat kaikki esimerkkejä ydinreseptoreista, jotka ovat vuorovaikutuksessa aivojen solukalvojen kanssa ja ohjaavat tulehdusta ja aineenvaihduntaa kudoksissamme.

On käynyt ilmi, että PPAR:t ovat reseptoreita, jotka ovat risteyskohdassa, jossa tulehdus ja aineenvaihdunta itse asiassa risteävät kaikissa ihmisen soluissa. MS-taudissa tämä risteys on muuttunut huomattavasti. PPAR:t ovat erikoistuneita rasva-antureita, jotka kiinnittävät huomiota omega-6- ja omega-3-tasojen tasapainoon solukalvoissamme. Tämän tasapainon pitäisi olla välillä 2:1-6:1, jotta normaali vuorokausisignaalinanto olisi mahdollista. MS-potilailla on krooninen DHA:n menetys solukalvoissa, ja tämä aiheuttaa sen, että he eivät pysty tulkitsemaan ympäristön valostimulaatioita solukalvojensa sähköisiin vuorokausisignaaleihin. Tämä sähköinen signaali ei välity asianmukaisesti heidän mitokondrioidensa kalvoille.

Tämä DHA-menetys ei myöskään salli niiden muuttaa auringonvaloa sähköisiksi signaaleiksi, joita tarvitaan D-vitamiinin tuotannon aktivoimiseksi ihossa tai aivoissa. Kolme prosenttia ihmisen perimästä on suoraan tai epäsuorasti D-vitamiinijärjestelmän endokriinisten toimintojen hallinnassa. RXR-retinoidireseptorit yhdistävät D- ja A-vitamiinin tuotannon DHA:n kanssa. UVB-valo yhdistää D-vitamiinin tuotannon ja typpioksidin tuotannon ihossa. Kaikki nämä asiat ovat dramaattisesti alentuneet MS-potilailla, koska he eivät pysty kunnolla aistimaan auringonvalon signaaleja oikeiksi sähköisiksi signaaleiksi ihossa, koska keinotekoinen valo on jo tuhonnut heidän vuorokausikykynsä. MS-potilaat asuvat ympäristöissä, jotka ovat kauimpana päiväntasaajasta ja jotka ovat nykyaikaisen elämäntyylin vuoksi tekovalojen läheisyydessä. MS-tauti on epidemiologisesti sähköverkkosairaus.

Färsaaret: Jotkut varhaisimmista ja tunnetuimmista MS-tautia tutkivien tiedossa olevista klustereista ovat sarja väitettyjä epidemioita, jotka esiintyivät Färsaarilla, Tanskan hallussa Atlantilla Norjan ja Islannin välissä. Vaikka asukkaat ovat pohjoismaisia ja heitä pidetään taudin riskiryhmänä, MS-tautia ei ole raportoitu ennen vuotta 1943 syntyperäisten asukkaiden keskuudessa. 1960-luvun alussa Washingtonissa asuva neurologi, tohtori John Kurtzke, kiinnostui tanskalaisen tutkijan K. Hyllestedin raportista, joka koski 25:tä MS-tautitapausta Färsaarilla vuodesta 1943 alkaen. Vaikutti siltä, että tauti oli tuotu Färsaarille, koska sitä ei ollut raportoitu siellä aiemmin.

Merkittävin tapahtuma Färsaarilla oli Britannian miehitys toisen maailmansodan aikana, jolloin sinne tuotiin väärennettyä valoa ja teknologiaa (tutka- ja sähkösäteilyineen).

DePue, Illinois: MS-klustereita esiintyy joskus ammatillisissa ympäristöissä. Tohtori Randolph B. Schiffer ja kollegansa Texas Tech University Health Sciences Centerissä Lubbockissa tutkivat 1990-luvun lopulla DePuessa sijaitsevaa teollisuuteen liittyvää MS-tautikeskittymää, jonka tulokset julkaistiin Archives of Environmental Health -lehden syys-lokakuun 2001 numerossa.

Tämän pikkukaupungin (1 800 asukasta) asukkaat olivat altistuneet vedessä ja maaperässä oleville siirtymämetallien hivenaineille, jotka olivat peräisin 1980-luvun alussa suljetun sinkkisulaton tehtaalta. Yhdessä Illinoisin kansanterveyslaitoksen kanssa tutkijat vahvistivat yhdeksän MS-tautia sairastavan henkilön diagnoosin, ja kaikki heistä olivat saaneet oireita vuosien 1971 ja 1990 välillä.

El Paso, Texas: Joulukuussa 1994 entinen El Pason asukas, jolla oli MS-tauti, otti yhteyttä Texasin terveysministeriöön ilmoittaakseen ilmeisestä MS-tapausten joukosta ihmisillä, jotka viettivät lapsuutensa El Pason Kern Place/Mission Hillsin ja Smeltertownin alueilla. Tutkimuksen alkuvaiheessa heräsi huoli paikallisen metallisulaton mahdollisista vaikutuksista, sillä sen osoitettiin saastuttaneen ilmaa ja maaperää korkeilla metallipitoisuuksilla, kuten lyijyllä, arseenilla, sinkillä ja kadmiumilla.

Liittovaltion myrkyllisten aineiden ja tautien rekisteristä vastaava virasto (ATSDR), joka kuuluu tautien valvonta- ja ehkäisykeskuksiin, myönsi Texasin terveysministeriölle avustusta tutkimuksen tekemiseksi henkilöistä, jotka olivat käyneet kahta peruskoulua Kern Placen/Mission Hillsin ja Smeltertownin alueella, ja sen selvittämiseksi, kuinka monella oli diagnosoitu MS-tauti. Epidemiologi Judy P. Henry johti tutkimusta, jonka tulokset esiteltiin julkisesti vuonna 2001 ja joka saatetaan julkaista tulevaisuudessa.

Mesitan ja E.B. Jonesin peruskouluja vuosina 1948-70 käyneet oppilaat olivat oikeutettuja osallistumaan tutkimukseen, ja heille lähetettiin kyselylomakkeet, joissa pyydettiin demografisia ja lääketieteellisiä tietoja. Tohtori Randolph B. Schiffer tarkisti niiden oppilaiden tiedot, jotka ilmoittivat sairastavansa MS-tautia diagnoosin vahvistamiseksi.

Tutkijat tunnistivat ja vahvistivat 14 MS-tautitapausta entisten Mesitan opiskelijoiden keskuudessa. Entisten E.B. Jonesin opiskelijoiden keskuudessa ei raportoitu yhtään tapausta. Tapausten määrä entisten Mesitan opiskelijoiden keskuudessa on kaksi kertaa suurempi kuin kansallisten arvioiden perusteella odotettiin.

Saatat järkyttyä kuullessasi, että siirtymämetallit kuluttavat kudoksistamme typpiyhdisteitä. Miksi tämä on tärkeää? No AQP 4:n portti on vuorattu typellä. Kuten myös hemoglobiini, sekä mitokondrioiden syktokromi c -oksidaasi. Typpioksidi (NO) reagoi kaikkien siirtymämetallien kanssa muodostaen komplekseja, joita kutsutaan metallinitrosyyleiksi. Nisäkkäillä, myös ihmisillä, typpioksidi on tärkeä solujen signaalimolekyyli, joka osallistuu moniin fysiologisiin ja patologisiin prosesseihin. Sopivat typpioksidin tuotantotasot ovat tärkeitä elinten, kuten ihon, aivojen ja maksan, suojaamisessa iskeemisiltä vaurioilta. Ihoon ja verkkokalvolle kohdistuva täyden spektrin auringonvalo vapauttaa luonnollisesti typpioksidia. Ilman auringonvaloa NO (typpioksidi) puuttuu.

NOPEASTI ETEENPÄIN TÄMÄN PÄIVÄN TIETOIHIN

Tohtori Richard Wellerin työryhmän uusi tutkimus osoittaa, että typpioksidia, kemiallista välittäjäainetta, varastoidaan normaalisti valtavina varastoina ihoon. MS-potilailla sitä ei varastoidu lainkaan hyvin. Se ei varastoidu hyvin, koska nykyaikainen teknologia ja maatalousprosessit altistavat mitokondriomme monille siirtymämetalleille. Alentuneet typpioksidipitoisuudet tuhoavat solukalvomme ihossa, aivoissa ja elimistössä altistamalla näiden kudosten mitokondriot liiallisille siirtymämetalleille, jotka ovat peräisin modernista ympäristöstämme. Siksi tohtori Terry Wahlin vihreitä lehtivihanneksia sisältävä protokolla auttaa monia MS-potilaita. Hänen ruokavalioprotokollansa auttaa palauttamaan ihon sisällä olevat typpisubstraatit, joita metallit ja väärä valo ovat kuluttaneet.

Hänen protokollansa puuttuva lenkki on runsaampi DHA ja oikean auringonvalon normaalin vuorokausisignaalin palauttaminen. Toissijainen asia on siirtymämetallialtistuksen ja väärän valon rajoittaminen. Ilman massiivista DHA-infuusiota (tuoreista ja villeistä, ei liikaa kuumennetuista, merien ja raikkaiden vesien eliöistä) ja asianmukaista vuorokausitasapainoa multippeliskleroosi paranee jonkin verran, mutta pelkkä paraskaan ruokavalio ei voi täysin kumota siihen liittyviä oireita.

Vihreät lehtivihannekset ovat täynnä typpilajeja. Nämä elintarvikkeet voivat palauttaa ihon typpisubstraatin muuttumaan typpioksidiksi, mutta se vaatii pohjimmiltaan myös DHA:ta kääntämään UVB-signaalin oikeaksi sähköiseksi signaaliksi ihossa. UV-valo voi sitten vapauttaa tämän kemiallisen lähettimen (NO), mistä on suurta hyötyä verenpaineelle ja sydän- ja verisuonijärjestelmälle. Se on myös syy siihen, miksi MS-potilailla on valtavia ongelmia vasomotorisen epävakauden kanssa. Useimmat lääkärit syyttävät siitä virheellisesti demyelinoivia plakkeja. Olennaisemmin se on sidoksissa auringonvalon puuttumiseen heidän ympäristöstään.

Kukaan ei näytä näkevän yhteyttä typpioksidin ja vakaan verenpaineen välillä, koska he eivät ole tietoisia valon kvanttimekanismeista ihmisen ihossa typen ja veden kanssa. Kun auringonvalo muuttuu näkyvästä valosta moniksi muiksi valotaajuuksiksi (kuten IR-valo ja UVB) syvällä ihokerroksissa, veden protonoituminen ihon kapillaareissa vaikuttaa voimakkaasti veriplasmaan. IR-lämpövaraus erottaa veden ilman, että ATP:tä tarvitaan. Tätä energiaa käytetään sekä D-vitamiinin että typpioksidin muodostumisen edistämiseen. Ilman infrapunaa molemmat kemikaalit vähenevät.

Tämä kapillaariveden varauksenerotussignaali saa aikaan protonivirtauksia ihon kapillaareissa, jotka auttavat siirtämään elektroneja, jotka auttavat muodostamaan D-vitamiinia ihossa UVB-valosta. 7-dehydrokolesteroli on osa ihon topologista puolijohdetta, joka ottaa vastaan valon EMF-signaalin ja muuttaa sen kemialliseksi signaaliksi, jota neuroektodermista peräisin olevat kudokset käyttävät säätelemään sirkadiaanista ajoitusta. Iho ja aivot ovat molemmat peräisin neuroektodermistä. D3-esivitamiinin synteesi ihossa edellyttää UVB-säteilyä, joka siis tunkeutuu tehokkaasti vain ihon epidermiskerroksiin. D-vitamiinin esiaste 7-dehydrokolesteroli absorboi UV-valoa tehokkaimmin 290-320 nm:n aallonpituuksilla, joten D3-vitamiinin tuotanto tapahtuu vain näillä aallonpituuksilla. Kaksi tärkeintä tekijää, jotka säätelevät D3-esivitamiinin muodostumista, ovat syvällä stratum basale- ja stratum spinosum -kerroksessa olevaan 7-dehydrokolesteroliin kohdistuvan UVB-säteilyn määrä (intensiteetti) ja laatu (sopiva aallonpituus). Näiden solujen solukalvoissa olevan veden, kollageenin ja DHA:n on oltava optimaalista, jotta tämä muutos voi tapahtua. MS-taudissa näin ei ole.

Auringon UV-valon spektri ei siis ole tärkein, vaan solujen kyky käyttää näitä ympäristösignaaleja on suuri ongelma. Solujen on työskenneltävä ympäristösignaalien kanssa luodakseen oikeat kemikaalit ihossamme. Tämä viittaa siihen, että auringon spektrin IR- ja UV-osat mahdollistavat sen, että vedestä voi tulla UVB-valon varasto, joka auttaa D-vitamiinin ja typpioksidin tuotantoa.

DHA tarvitaan muuttamaan valoa sähköiseksi signaaliksi syvällä stratum basale -kerroksessa, jotta D-vitamiini toimisi optimaalisesti. Saatat siis kysyä, mitä DHA tekee? Lue tämä linkki. Resolviini D1 on kriittinen tässä reitissä. Resolviinit syntyvät DHA:n hajoamisesta näissä ihon pohjakerroksen soluissa auringonvalon hapettumisvaikutuksen kautta. Mitä muuta DHA tekee? Se polarisoi valoa. Tämä antaa soluille mahdollisuuden käyttää valon optis-magneettisia epälineaarisia vaikutuksia. Tätä kutsutaan Faradayn vaikutukseksi.

Miten kalsiumin ulosvirtaus johtaa MS-tautiin? Krooninen infrapuna-EMF:n häviäminen mitokondrioista vaikuttaa suoraan siihen, että hydroksyyliradikaalien tuotanto mitokondrioissa lisääntyy vapauttamalla kalsiumia: hydroksyyliradikaali voi vahingoittaa lähes kaikenlaisia makromolekyylejä energisoimalla niiden molekyylirakenteita. Tämä pätee proteiineihin, hiilihydraatteihin, nukleiinihappoihin (mutaatiot), lipideihin (lipidiperoksidaatio) ja DNA:n ja RNA:n koodaamiin aminohappoihin. Hydroksyyliradikaalin in vivo puoliintumisaika on lyhyt, noin 9-10 sekuntia, ja sen reaktiivisuus on suuri. Tämä tekee siitä vaarallisen yhdisteen minkä tahansa elävän organismin mitokondriokalvoille tai solukalvoille. Se aiheuttaa elektronien menetyksen valtavassa määrin kaikkialla hyvin nopeasti.
Poppin tutkimuksissa elektronien menetys on sidoksissa valon menetykseen. Tämä menetys MS-potilailla tapahtuu ihossa.

Toisin kuin superoksidia, jota superoksididismutaasi voi poistaa, hydroksyyliradikaalia ei voida poistaa entsymaattisella reaktiolla.
Peroksyyliradikaalien puhdistusmekanismeihin solurakenteiden suojaamiseksi kuuluvat endogeeniset antioksidantit, kuten melatoniini ja glutationi. Näillä voidaan arvioida ei-natiivin EMF:n vaikutusta aivoissa. Kun se yhdistetään DHEA:n, D-vitamiinin ja IL-6:n kanssa, saadaan käsitys siitä, miksi postinumerosi on olennaisempi kuin geneettinen koodisi.
Minkä tahansa orgaanisen yhdisteen hapettuminen Fentonin reagenssin avulla on nopeaa ja eksotermistä eli energiaa vapauttavaa, jolloin epäpuhtaudet hapettuvat pääasiassa hiilidioksidiksi ja vedeksi. Tämän vuoksi IL-6 nousee CSF:ssä (krooninen väsymysoireyhtymä) ja melatoniini tuhoutuu MS-tautia sairastavien aivoissa. Eksoterminen reaktio CSF:ssä vaikuttaa protonien ja elektronien määrään, rajoittaen neokortikaalista elektronivirtaa, mistä seuraa kognitiivisia menetyksiä. Mitä mitokondriossa tapahtuu, kun elektroneja on liian vähän ja protoneja liian paljon? Sytokromi c on pieni hemiproteiini, jota löytyy löyhästi mitokondrioiden sisäkalvoon liitettynä. Sytokromi c on hyvin vesiliukoinen proteiini, toisin kuin muut sytokromit. Sytokromi c kuljettaa yhtä elektronia. Se kykenee hapettumaan (eli menettämään elektronin) ja pelkistymään (ottamaan vastaan elektronin), mutta ei sido happea.

Se siirtää elektroneja kompleksien III (koentsyymi Q – Cyt C -reduktaasi) ja IV (Cyt C -oksidaasi) välillä. Sytokromi c osallistuu myös apoptoosin eli solukuoleman käynnistämiseen.

Kun elektroneja menetetään ympäristöön, apoptoosi pääsee valloilleen. Näin myeliini tuhoutuu. Sytokromi c:n epäillään olevan toiminnallinen kompleksi low level laser -hoidossa. Ironista kyllä, MS-potilaat säteilevät hajavaloa. Siksi matalalaserhoito on hyödyllistä MS-tautia sairastaville. LLLT-laserhoidossa punainen valo ja jotkin lähi-infrapunaiset aallonpituudet tunkeutuvat kudokseen solujen uusiutumisen lisäämiseksi. Punainen valo tuottaa fotoneja, jotka auttavat palauttamaan kudoksia pelastamalla sytokromi c:tä. Optogenetiikka voi jonain päivänä parantaa demyelinoivia plakkeja ohjaamalla aivoja polarisoidun valon välähdyksillä. Se, miten valo polarisoi vettä, on uskomattoman tärkeää ihmisen aivoissa. Valosignaalin sisältämä informaatio määrittää, miten AQA 4 voi toimia tai miten se voi johtaa sairauteen. MS-tauti on pitkälti valoon liittyvä sairaus.

Sytokromi c sitoutuu mitokondrioiden sisemmän kalvon kardiolipiiniin, jolloin se ankkuroituu (tensegrity) ja estää sitä vapautumasta mitokondrioista ja käynnistämästä apoptoosia. Kardiolipiinin ja sytokromi c:n välinen alkuperäinen vetovoima on sähköstaattinen, koska sytokromi c:ssä on äärimmäisen positiivinen varaus. Sähkömagneettinen voima ohjaa varattuja hiukkasia. Kun elektroneja menetetään, kyky aistia tätä voimaa katoaa.

Keho pysyy koossa tensegriteetin eli joustavien jännitteiden kautta.

Viimeinen vuorovaikutus on hydrofobinen, jossa kardiolipiinin vettä hylkivä häntä asettuu sytokromi c:n hydrofobiseen osaan. Kun vesi ja elektronit puuttuvat yhtälöstä, kardiolipiini protonoituu. Näin tapahtuu MS-taudissa. Kalsiumtason jatkuva nousu edeltää sytokromi c:n vapautumista mitokondrioista. Energia ja epigenetiikka -jaksossa 4 näytin, miten ei-natiivit EMF-virtaukset poistavat kalsiumia neuroneista. Sytokromi c:n vapautuminen johtaa vuorovaikutukseen endoplasmisen retikulumin (ER) IP3-reseptorin kanssa, mikä aiheuttaa ER-kalsiumin vapautumisen. Kaikki tämä on sidoksissa sähkömagneettiseen voimaan. Kalsiumin yleinen lisääntyminen laukaisee massiivisen sytokromi c:n vapautumisen, joka sitten toimii positiivisessa palautesilmukassa ylläpitääkseen ER-kalsiumin vapautumista IP3-reseptorin kautta. Tämä selittää, miten ER-kalsiumin vapautuminen voi saavuttaa sytotoksisen eli soluille tuhoisan tason. Sytokromi c:n vapautuminen puolestaan aktivoi kaspaasi 9:n, joka on kysteiiniproteaasi.

MS-tautia sairastavat menettävät kroonisesti infrapunalämpöä, koska heidän mitokondrioidensa sisä- ja ulkokalvojen varaus on alhainen. Tämä on suoraan sidoksissa solukalvokemiaan heidän mitokondrioissaan ja ihonsa solukalvoissa. Ihossa tämä muutos aiheuttaa alhaisen D-vitamiinin ja typpioksidin muuntumisasteen. Se liittyy DHA:n puutteeseen, joka johtuu myrkylliselle siniselle valolle altistumisesta heidän ihollaan, silmissään, mitokondrioissaan ja ydinkalvoillaan. Sininen valo ja luonnottomat sähkömagneettiset kentät hapettavat meissä DHA:ta. Tämä alentaa solukalvojen varauksia ihmisen solukalvoissa. Kun sähkövarausta vähennetään, myös varauksen magneettikenttä vähenee. Molekulaarinen O₂ -happi on myös alentunut MS-potilailla varauksen ja magneettikentän puutteen vuoksi soluissamme. Tämän vuoksi MS-potilailla on krooninen pseudohypoksia. He eivät pysty siirtämään elektroneja hyvin sisäisellä mitokondriokalvollaan hapen pelkistämiseksi. Tämä aiheuttaa turvotusta ja pysäyttää ATPaasin pyörimisen ATP:n tuottamiseksi. MS-taudissa DHA:n menetys korvataan omega 6:lla, koska näillä ihmisillä on alhainen DHA-pitoisuus ruokavaliossaan tai koska heidän ympäristönsä on toksinen ja kuormitettu sinisellä valolla tai ei-natiivilla EMF-altistuksella. Nämä ympäristön stressitekijät hapettavat myös DHA:ta.

Fritz Popp on osoittanut kokeellisesti, että eukaryooteissa (kuten ihmisissä ja eläimissä) kaikki organellit säteilevät jonkinlaista valoa, jota hän kutsuu biofotoneiksi. Sytokromiproteiineja tarvitaan emittoituvan valon määrän säätelyyn.

Fritz Popp on kokeellisesti havainnut multippeliskleroosissa, että nämä potilaat säteilevät enemmän infrapunalämpöä, ja he vapauttavat enemmän myös korkeaenergisempia biofotoneja. Miksi tämä on tärkeää MS-taudissa? Valo ja hiilihydraatit stimuloivat NADPH:n biogeneesiä elämässä. Useimmat ihmisbiologit tietävät vain ”glukoosireitin” NADPH:n tuottamiseksi PPP:ssä. He eivät ymmärrä, että liiallinen valon vapautuminen mitokondrioista voi myös tuottaa valtavia määriä NADPH:ta. Tämän valon on oltava mitokondrioiden sähkö- ja magneettikenttien hallussa. MS-taudissa sitä ei voida suojata, ja tämä ylimääräinen valo nostaa NADPH:n määrän myrkylliselle tasolle. Annos tekee myrkyn. Tämän hiilihydraattien ja valon välisen homologian pitäisi olla järkeenkäypää, koska useimmat hiilihydraatit kasvavat luonnollisesti vain pitkissä valojaksoissa. Hiilihydraatteja sisältävät elintarvikkeet hajoavat kehossamme ja toimitetaan mitokondriomme elektroninsiirtoketjuun (ECT, Electron Transport Chain). Jokaisessa elektronissa on mukana fotonienergioita, jotka merkitsevät vuodenaikaa, josta ruoka-aine on peräisin. MS-potilailla on taipumus saada ruokavaliossaan liikaa pitkän valon elintarvikkeita hiilihydraattien muodossa.

Tämä kaikki johtaa liialliseen valon keräämiseen ja mitokondrioiden häviämiseen.

Miksi liiallinen NADPH:n muodostuminen mitokondrioiden liiallisesta valonemissiosta on niin suuri asia MS-taudin riskien kannalta? Mitokondrioiden liiallinen valon emittoituminen kohdistuu mitokondrioiden ympärillä olevien vesimisellien vierekkäisiin MINOSeihin. Ylimääräinen valo ajaa liiallisia määriä NADPH-valoreaktioita, jotka lisäävät mitokondrioiden soluhengityspurkausta, joka aiheuttaa ROS:n ja RNS:n eli happi- ja typpiradikaalien aikaansaamia autoimmuunivaurioita. Nämä reaktiiviset lajit tuhoavat akvaporin 4 -kanavat, jotka säätelevät veden virtausta hermosolujen ja hermosolujen välillä. Akvaporin 4:n toiminnan menetys keskushermostossa johtaa demyelinaatioon.

Voimme nähdä nämä vaikutukset diffuusiopainotteisella magneettikuvauksella. Kun nämä solut demyelinoivat, hermosolujen ja gliasolujen välille syntyy oikosulkuja, jotka johtavat sähköisiin muutoksiin keskushermostossa. Nämä muutokset vaikuttavat kognitioon ja neurologisiin toimintoihin. Tämä on perusmekanismi, jolla multippeliskleroosi syntyy. Tämä tarkoittaa, että olennainen tapahtuu mitokondrioissa ja ihossa kaikkien MS-potilaiden kohdalla. Valosta tuleva informaatiosignaali on muutettava sähköiseksi signaaliksi ihossa. Tämä siirtyy kollageenin pietsosähköisiä polkuja pitkin suoraan mitokondrioiden ulkokalvolle käsiteltäväksi. Täällä pietsosähköinen signaali olisi muutettava sähköisestä signaalista takaisin valosignaaliksi DHA:n avulla. Näin ei voi tapahtua, jos DHA puuttuu. DHA on ainoa lipidi, jonka tiedetään muuttavan valosignaalin sähköiseksi signaaliksi ja takaisin. Tämän vuoksi DHA:ta ei ole koskaan korvattu 600 miljoonan vuoden aikana eukaryoottien olemassaolon aikana. Kun DHA puuttuu, signaali katkeaa auringosta ihoon ja mitokondrioihin. Näitä signaaleja ei ole MS-potilailla. Tämän vuoksi MS-potilaiden ihon D-vitamiini- ja typpioksidipitoisuudet ovat alhaiset. Tämä johtuu kudosten välisten kollageeniverkostojen pienentyneestä pietsosähköisestä virrasta.

Meidän on ymmärrettävä, miten valo, solukalvot ja mitokondriot toimivat yhdessä kvanttioptiikan avulla. Tiivistetyn aineen fysiikka ja kvanttioptiikka tutkivat nyt, miten mitokondrioiden toiminta on perustavaa laatua. Mitokondrioiden sisällä olevaa valoa ohjaavat sähkökentät ja magneettikentät, jotka ovat seurausta mitokondrioiden sisäisellä kalvolla olevasta varauksesta tai varauksen puutteesta. Jos näitä kenttiä muutetaan, valoa vapautuu enemmän. Siitä MS-tauti todella alkaa. Kyse ei ole ravintotarinasta, vaan valon fysiikkaan sidotusta ajoitusvirheestä.

Valo kulkee vakionopeudella kaikkialla maailmankaikkeudessa avaruuden kaltaisessa tyhjiössä. Elämää ei eletä tyhjiössä. Tämä tarkoittaa, että avaruus ja aika ovat suhteellisia suhteessa asemaanne elämässä. Valo on ainoa asia, jolla on vakiosuhde aikaan. Valon uskotaan toimivan aaltona tai hiukkasena. Uskon, että valosähköisessä ilmiössä on kyse aineeseen kohdistuvasta aaltovaikutuksesta. Katso tämä video:

DHA-tasot solukalvoissanne ovat sidoksissa siihen, miten havaitsette ja aistitte aikaa. Kun valo osuu johonkin aineeseen, sen nopeus muuttuu ja aika hidastuu.

Pentoosifosfaattitie sijaitsee yksinomaan sytoplasmassa eli solun sisäisessä nesteessä, ja se on yksi kolmesta tärkeimmästä tavasta, joilla elimistö luo pelkistäviä eli elektronirikkaita molekyylejä, ja se vastaa noin 60 prosentista NADPH:n tuotannosta ihmisissä. Harvat ymmärtävät, ettei pentoosifosfaattireitti ole 100-prosenttisesti riippuvainen hiilihydraateista NADPH:n tuottamisessa: myös valo tuottaa NADPH:ta. Esimerkiksi valosta riippuvaiset reaktiot, jotka tapahtuvat valosysteemissä I ja II, muuttavat aurinkoenergian NADPH:ksi ja ATP:ksi. Proteiinikompleksit ja pigmenttimolekyylit työskentelevät yhdessä tuottaakseen NADPH:ta ja ATP:tä sekä kasveissa että eläimissä käyttäen samanlaisia kvanttitoimintoja, mutta käyttävät eri proteiineja saadakseen työn tehtyä. Syklinen fosforylaatio on tärkeää NADPH:n ja ATP:n oikean suhteen ylläpitämiseksi sekä kasveissa että eukaryooteissa. Tämä yhdistää myös valon ja vesimisellin, sen kautta miten NADPH suhtautuu valoon ja ATP veteen. Tämä oli yksi niistä asioista, jotka Gilbert Ling tajusi ATP:n ja fosfaattien liikkeistä solun sisällä. Yksi NADPH:n käyttötarkoituksista solussa on hapetusstressin estäminen. NADPH pelkistää glutationia, joka muuttaa reaktiivisen H₂O₂:n H₂O:ksi eli vetyperoksidin vedeksi. Ilman glutationia, jota NADPH pelkistää eli lataa elektroneilla, H₂O₂ muuttuisi hydroksyylien vapaiksi radikaaleiksi, jotka voivat hyökätä soluun.

On käynyt ilmi, että valo ja elektronit voivat taivuttaa tilaa ja aikaa. Tällä vaikutuksella on valtavia vaikutuksia siihen, miten elektroniketju voi toimia meissä. Mitokondrioiden protonien käyttövoima on erottamattomasti sidoksissa mitokondrioiden sisäisen kalvon jännitegradienttiin. Tällä gradientilla on toinen nimi, jota kutsutaan delta-psi:ksi. Jännitegradientin keskeinen komponentti on DHA. Tämä on osoitettu kokeellisesti monissa laboratorioissa. Kun jänniteradientti laskee, niin myös sähkö- ja magneettikentät mitokondrioissa ja niiden ympärillä laskevat. Tämä on valtava kysymys biologialle ja arvoitus nykyaikaiselle fysiikalle. Näkökulmanne elämään tulee siitä ajatusten häkistä, joka pitää teitä vankeina. Kiipesin ulos häkistäni noin kymmenen vuotta sitten, koska näin omalla alallani liian monta arvoitusta.

Aika liittyy massaan ja energiaan, ja molemmat liittyvät DHA:han. Kukaan ei näytä vielä näkevän sitä samalla tavalla kuin minä. Uskon, että yleinen näkemys tulee muuttumaan.

Einstein oli yksi keskeisimmistä kvanttimekaniikan keksijöistä, ja muutenkin muutti maailmankuvamme kokonaan – kaikessa paitsi biotieteissä.

Geomagneettinen kenttä toimii yleismaailmallisena valvojana kahdella tavalla, sillä se ei ainoastaan pidä kaikkia organismeja vaiheistettuna päivittäiseen aurinkokiertoon, vaan myös työskentelee jatkuvasti ylläpitääkseen homeostaasia solutasolla ohjaamalla elektronien ja fotonien käyttäytymistä. Näemme ja tunnemme tämän valvonnan sisäiseen mitokondriokalvoon rakennetussa delta-psi gradientissa eli varauserossa. Ensimmäinen askel multippeliskleroosin synnyssä alkoi siitä, että munasolu oli huonosti yhteensopiva sille (nykyään keinotekoiselle) sähkömagneettiselle spektrille, johon synnyimme. Huonoilla päätöksillä yhdistettynä näihin mitokondrioihin on kauaskantoisia vaikutuksia. Voimakkaan siniselle keinovalolle altistuminen on yksi pieni esimerkki huonosta valinnasta.

Olemme huolissamme siitä, että jokin trooppinen uhka tappaisi meidät rannalla, eikä jostain paljon todennäköisemmästä, kuten sydänsairaudesta, joka syntyy, jos elämme kuten useimmat ystävämme.

Jos aiomme koskaan ratkaista MS-taudin, meidän on ymmärrettävä, miten valo vaikuttaa mitokondrioihin. Mitokondrioidemme antajien (äitien ja isoäitien) käyttäytyminen on se, mistä MS-tauti yleensä alkaa. Kun altistamme itseämme yhä enemmän keinotekoisille sähkömagneettisille kentille ja keinovalolle, sytytämme sytytyslangan, jolloin MS-tauti on todennäköisempi. Elektronien tunneloitumisen epäonnistuminen johtaa mm. dopamiinitasojen muuttumiseen otsalohkoissanne. Tämä johtaa DHA:n puutteeseen solukalvoissa ja muuttuneeseen delta-psi:hin mitokondrioissa. Solujen kuivuminen tulee yleiseksi teknologian ja sinivalolaitteiden kroonisen käytön myötä. Prosessi etenee nopeasti nykymaailmassamme, ja siksi MS-tauti on räjähdysmäisesti leviämässä internet-aikakaudellamme. Kaikki nämä vaikutukset muuttavat mitokondrioiden sukupolvelta toiselle tapahtuvan valinnan normaalia toimintaa.

Multippeliskleroosi on ytimeltään sukupolvelta toiselle siirtyvää sirkadiaanista epäsuhtaa, joka johtuu nykyaikaisen ympäristömme liiallisesta keinovalosta, jota ihmisen luoma sähköverkko ruokkii.

(Jos kaikki olisi mahdollista, paras ratkaisu olisi muuttaa puhtaan meren rannalle kauas kännykkäkentistä nauttimaan paljain jaloin kauniita auringonnousuja, ostereita, äyriäisiä ja villikalaa mahdollisimman raakana. Kun se ei ole mahdollista, voi hyödyntää saunaa, avantoa, juhannuskokon tai takan infrapunaa koko iholle paljaat jalat kosteassa maassa; luonnon vesissä uimista ympäri vuoden, nousi vedestä sitten saunan lämpöön tai kesäaurinkoon… ja opetella eteväksi tuoreen kalan metsästäjäksi/ kalastajaksi ja laittajaksi ilman liiallista kuumennusta. Kuin muussakin ravinnossa, myös valossa syytä haalia hyvää eli aitoa, ja harjoittaa jonkinlaista hygieniaa kehnon eli keinotekoisen suhteen. Mitä enemmän pystyt olemaan ulkona valon aikaan ja mitä vähemmillä vaatteilla, yleensä sen parempi. Ei tietenkään kannata olla auringossa palamiseen, auringonpistokseen tai sekavaan oloon asti, vaan sen verran kun se tuntuu superhyvälle. Eihän paristokaan parane polttamalla.

Sen sijaan, että miettisi kaloreita, miettiikin virtaa ja varausta, latausta. Kuinka lataan itseni täyteen sellaista energiaa, joka ei tule kaloreista? No ainakin tekemällä kaikkea hullun siistiä, kunhan se aitoa, eli mieluummin perinteistä kuin teknologista. Ilo, inspiraatio ja loistoseura ovat sallittuja douppauskeinoja. Taidan lähteä tästä tutkimaan läheistä luontopolkua, mahdollisimman vähissä vaatteissa tietenkin; koko keho sanoo, että se voisi olla tosi ihanaa. Jos lataan itseäni joessa polun varrella, pystyn juoksemaan mäkeä ylös ihan hurjaa vauhtia – eli ”patterit” toimivat juuri oikein.

Jooga on tietenkin loistoidea, tai muukin kehon tensegriakudosten vääntely pietsosähkövirran edesauttamiseksi. Notkeat ja monipuolisesti kyvykkäät ihmiset ovat yleensä ilmeisen elinvoimaisia.
Tietenkin kaikki rauhaisan onnellinen chillailu on arvokasta, tai millä ikinä pääsee autuaan koherenttiin tilaan, jossa harmonia vallitsee. Tässä tekstissä tulikin kelpo ideoita hermoston onnellistamiseen.

Tietenkin kivennäis- ja hivenaineet ja ylipäänsä ravinnetiheä elinvoimainen ruoka on arvokasta – mutta kuten Kruse opettaa, niidenkin toiminta kehossa on olennaiselta osin kiinni valosta ja muista sähköisistä asioista.)

Jack Krusen viisauksia

Vastaa Peruuta vastaus