Mehustaminen

Oletko kokeillut mehustusta?
Tässä pikku intro aiheeseen:

Videon mehustin: Angel Juicer

Jos etsit edullisempaa laitetta, Raakapuodin tai Paratiisikaupan asiakaspalvelu auttaa.

Myyntitekstin perusteella Greenstar vaikuttaa kiinnostavalle magneetteineen:
”Kairojen sisällä oleva biokeraaminen materiaali luo keskitetyn magneettikentän, joka järjestää veden molekyyliryhmiä uudelleen niin, että mukaan voi tarttua enemmän arvokkaita vitamiineja, kivennäisaineita ja muita ravintoaineita kasveista. Greenstar hyödyntää pyörivien hammaspyörien liike-energiaa säteilemällä kaukoinfrapunavaloa, joka hidastaa hapettumista ja mahdollistaa uutetun mehun säilymisen tuoreena jopa 72 tuntia jääkaapissa.”

Halpa ja kevyt Vidia mehustaa erityisen hyvin oraita, ituja ja muuta kuitupitoista.

Mikä mehustus?

Luin juissauksesta ensi kertaa kevättalvella 2005, kun etsin tietoa MS-taudista paranemiseen, ja nykyään sensuroitu Mercola.com tarjosi sitä silloin parhaiten. Dr. Mercolan yleisterveyssuosituksissa yksi kovimmista jutuista oli ”vegetable juicing”. Hankin saman vuoden loppukesällä jopa jonkinlaisen mehustimen, mutten osannut käyttää sitä enkä tiennyt mistä kysyä apua, joten heitin vehkeen pois. Silloin ei MS-taudin kanssa kognitiivinen tai energeettinen kapasiteetti aina riittänyt kovin monimutkaisten palapelien ratkomiseen.

Kesällä 2007 löysin internetin syövereistä vähän vastaavat vihersmoothiet ja blenderit: paljon helpompaa, nopeampaa ja hieman halvempaakin kuin mehustaminen, jossa merkittävä osa kasvimassasta saattaa päätyä roskiin. Minusta tuli hyvinkin intohimoinen ”blenderikokki” useiksi vuosiksi. Jossain vaiheessa aloin hankkimaan niin isoja blendereitä, etteivät ne oikein enää mahtuneet kätevästi pieniin keittiöihin, ja aikaa säästävä & energiaa lisäävä blenderitaiturointi pääsi lopulta lähes unohtumaan.

Sitten loppukesällä 2020 eräs uusi tuttavuus lupasi hyvän diilin, jos onnistun saamaan häneltä pois erään pahan vaivan. Tutkin muistiinpanojani ja netin luomusivustoja, ja päädyin suosittelemaan hänelle ennen kaikkea mehustusta. Suosittelin hänelle kalleinta Green Star -mehustinta, noin 800 euron hintaan. Mutta hän menikin ostamaan hervottoman hintaisen Angelin. Angelista minulla ei ollut kovin merkittävästi tietoa, koska ei-kuluttajahintaisena laitteena se puuttui useimmista kuluttajavertailuista. En ollut nähnyt laitetta livenä saati päässyt testaamaan.
No, kaverin sairaus lähti paranemaan vauhdikkaasti, ja hän kertoi että heillä kotona mehustetaan luomukasviksia tai jotain vastaavaa ihan joka päivä. Olimme uuden romanssikaverin kanssa seikkailemassa ympäriinsä ja tulimme vierailulle mehustajapariskunnan luo. Heti kun näin, miten kivasti laite toimii, laitoin lähes samantien omani tilaukseen. Huomasin, että Angel on mehustimeksi erityisen kiva koota, käyttää, purkaa ja pestä.

Tätä kirjoittaessa, joulukuussa 2023, olen mehustellut Angelilla yli kolmen vuoden ajan – tosin pitänyt välillä pitkiä taukoja, kun laite on jäänyt erossa exän käyttöön, tai ei ole ollut varaa kalliisiin luomukasviksiin, tai ei ole ollut isolle laitteelle sopivaa keittiötä, tai välillä edes kotia… Mutta aina kun onnistun mehustelemaan vaikkapa viikon putkeen suunnilleen päivittäin, tuntuu fyysisessä ja henkisessä kunnossa aika siistejä juttuja. Hullunahan tuohon saa aikaa ja rahaa menemään, mutta se tuntuu sen arvoiselle, varsinkin jos voi tarjota aiheesta kiinnostuneille kavereillekin jotain mitä he tuskin tulisivat muuten maistaneeksi.

Jos virallisen suosituksen mukaan pitäisi syödä 500 grammaa kasviksia päivässä, minulla menee mehustaessa helposti enemmän. Lisäksi kasvikseni ovat laadukkaampia, luomumpia, ja mehustuksen ansiosta kehoni saa niistä enemmän irti, vähemmällä vaivalla. Ja vaikkei mehussa juurikaan pitäisi olla kuituja, silti mehustamisen jälkeen maha käyttäytyy kuin se olisi saanut kuitua. Jätökset tulevat ulos tosi siististi ja iisisti; hädin tuskin edes paperia tarvitsee. Ehkäpä tarvitsemmekin kasvikuitujen värejä enemmän kuin karkeaa selluloosamassaa? Ja onhan mehussa jonkin verran kuitua, tosin hienojakoisempana, mitä pidän hyvänä asiana päivän energisyyttä ajatellen.

Sen jälkeen kun tänä talvena pääsin mehustuksen makuun, opin ihan uuden taidon: laskemaan mäkiä pulkan päällä seisten. Tai huomasin treenaamattakin osaavani jossain määrin räpätä biisejä, mistä en ennen meinannut saada edes oikein selvää. Monta kertaa mehustuksen myötä olen huomannut, että varsinkin ylämäkeen jaksaa juosta nautinnollisemmin, ja keho näyttääkin freshimmälle. Tekee mieli spurttailla.

Elinvoiman pankkitili

2007 aloin olla takaisin elävien kirjoissa, ja jopa paremmassa sporttikunnossa kuin koskaan ennen mitään MS-diagnoosia. Löysin yhä hifimpiä tapoja saada kroppaa ravinnekylläiseksi, hyvin nesteytetyksi, ja kattavasti täyteen monenmoisia ihmeaineita kasvi- ja jopa vähän sienikunnastakin. Sitä alkoi ikäänkuin nähdä värit vähän kirkkaammin, ja ennen kaikkea tuntemaan tunteet, intuitiot selkeämmin ja intentiot vahvemmin. Sellainen olemisen tila, missä tiedän ja tunnen tasan tarkkaan mitä tahdon ja mitä kuuluu tehdä juuri nyt, ja kaikki on vaan selvää. Sellaisessa ”ohjauksessa” tapahtuu mitä hämmentävämpiä ihmeitä usein, ja melkein koko ajan kropassa tuntuu kuin olisi jollain jännällä taikamatkalla täynnä kauniita ”yhteensattumia”. Pystyy edistymään nopeasti kaikessa mihin panostaa, mitä opettelee, opiskelee, yrittää saada aikaan tai ratkaista.
Mehustamisella saan nyt nelikymppisenä nopeimmin takaisin sen fiiliksen, tai jotain sinne päin. Kun ei olekaan tukossa, vaan kapasiteettia, tunnetta, herkkyyttä ja selkeyttä riittää useimpiin vuorokauden hetkiin. Missään kohtaa ei tarvitse vajota autopilotille. Toki asiaan ovat viime aikoina vaikuttaneet muutkin asiat, kuten se, että olen alkanut taas investoida samaan perussettiin, mikä oli käytössä jo yliopistokampuksella 2006-07: repussa tai muussa laukussa mukana erinomaiset klorella– ja spirulinapuristeet, joilla saa täydennettyä minkä tahansa aterian ravitsevuutta. Purkki entsyymikapseleita raskaammankin ateriansulatusurakan helpottamiseen. Magnesiumin tankkaaminen. Lääkinnälliset sienet. Merilevät kuten Kelp ja Dulse, joista saan vihdoin taas hyvin jodia. Sisäelimet ja laadukas liha. Jossain määrin jopa hammasongelmien korjailu, ainakin jo pitkästä aikaa oikeaan suuntaan.
Kaikista kikkakeinoista mehustus on selvästi tuntuvin. Ja kallein ja vaivalloisin.

Kun opiskelin melkein 20 vuotta sitten Mercolaa ja muita luontaisterveysguruja, sieltä nousi muutama asia, joiden toteuttamisesta tuli minulle kuin toinen luonto:
minimoi tulehduksen aiheuttajia, lisää tulehduksen vähentäjiä.
Vältä tyhjiä kaloreita ja muita holtittomia verensokerin heilauttajia. Ja ennen kaikkea:
anna ruoansulatukselle lepoa, jolloin sisäelimet pääsevät parantumaan, puhdistumaan ja tekemään muita tehtäviä kuin pelkkää ruoan sulatusoperaatiota toisensa perään. Nämä muut tehtävät liittyvät koko kehon parantamiseen. Kun keholla jää kapasiteettia yli, jota normaalisti kuluu valtavasti vaikean nykysafkan selättämiseen, alkaa tapahtua ihania asioita. Siksi opettelin yhdistelemään ja maustamaan ruokia niin, että sulatus toimisi loistavasti. Siksi pidin kalliita entsyymejä mukana (kiitos opintolainan), tai käytin kotimaista aromikasta hunajaa ruoansulatusapuna, tai aitoa hapankaalia. Ja opettelin tekemään smoothieita. Siksi(kin) suosin kattavasti ravitsevaa ruokaa, joka sai minut yhä ravinnekylläisemmäksi niin, että välillä syöminen saattoi unohtua miltei koko päiväksi.

Jos ajattelee, että kehossa olisi ”entsyymipankkitili”, ikäänkuin metaforana kaikelle elinvoisuudelle, se ehtyy joka kerta kun yritän hirmu vaivalla sulattaa jotain ultraprosessoitua keinorasvaa tai epätuoretta moneen kertaan kuumennettua entsyymiköyhää laitosruokaa. Mehustaessani tuoreita laatukasviksia ja nauttiessani tuotokset mahdollisimman tuoreena, monenmoiset entsyymi- ja elinvoimatilit pääsevät palautumaan ja täydentymään vastapainona loputtomalle kulutukselle.

Mitä mehustan?

Näitä metsästän kaupassa tai kauppahallissa. Riittää, kun löytyy kolmekin ainesosaa, niin saa jo kelpo juissaussession:

1. luomukurkku
2. luomu fenkoli
3. luomu varsiselleri
4. luomu sitruuna – ja muut luomu sitrukset, kuten verigreippi, appelsiinikin
5. luomu omena
6. luomu porkkana
7. luomu inkivääri
8. luomu kaali, luomu kiinankaali, kaikenlaiset kaalit
9. luomu kesäkurpitsa

Mahdollisia myös ainakin luomupäärynä, ananas, luomupaprika, parsakaali (etenkin varret), kukkakaali (etenkin lehdet). Idut, oraat, versot, vihreät; kevään koittaessa lähes kaikki syömäkelpoiset (vihreät) villiyrtit.
Muiden mehustimien kanssa kannattaa katsoa, mikä mihinkin laitteeseen sopii, mutta Angel mehustaa kaiken, ja imee kaikesta enemmän irti kuin mikään halvempi linko tai puristin.

Miksi luomu? Koska mehustuksen koko idea on, että elävän supernesteen mukana ravintoaineet imeytyvät nopeasti, pääsevät soluun helposti, ja tunkeutuvat syvälle kaikenlaisiin kudoksiin. Sama koskee tietysti myrkkyjä. Mehustaessa kannattaa siis käyttää mahdollisimman tuoreita, ravitsevia, herkullisia, ja kemikaalimyrkyistä vapaita aineksia.

Mehua suositellaan juomaan noin neljä desiä päivässä. Minulla menee niinä päivinä, kun saan aikaiseksi mehustaa, noin puolesta litrasta jopa lähes litraan. En ehkä jaksaisi koota, purkaa ja pestä mehustinta pelkästään neljän desin tähden. Sen sijaan blendereiden kohdalla pidän pienistä laitteista ja pienistä annoksista, koska mitään ei tarvitse koota tai purkaa, ja pesu vie vain sekunteja.

Onko smoothieilla enää merkitystä?

Kesällä 2023 kaverin luota herätessäni pääsin maistamaan parin sadan euron hintaisella vakuumiblenderillä tehtyä viherpirtelöä. Siitä tuli sama fiilis kuin aikanaan Angelista: ”ostan tämän heti!” Ikävä kyllä kyseinen laite oli ehtinyt poistua valikoimista, mutta aion kyllä pian investoida muutaman satasen johonkin vastaavaan.

Ideaalitilanteessa voisin juoda päivittäin suunnilleen puolen litran kasvis-hedelmämehun mahdollisimman tuoreista ja luomuista aineksista (parhaassa tapauksessa sekaan jopa villiä, puutarhapalstan tuotantoa ja Demeter-sertifioitua biodynaamista). Ja lisäksi juoda yhden smoothien, jossa on kaikkea sitä mikä ei mene mehustimeen, kuten rasvaa (avokado), kotimaisia pakkasmarjoja, kollageenijauhetta, mausteita, liotettuja pähkinöitä tai siemeniä ja ehkä erinäisiä superfoodejakin.

Älä osta niin isoa blenderiä, ettei se mahdu minnekään. Pitkän kokemukseni mukaan eniten on tullut blendailtua silloin, kun kohtuullisen kokoinen smoothiekone on maksanut noin 200-300 euroa, ei sen enempää.

Mehustukseen verrattuna smoothiekokkailu on realistisempaa useammille. Mehustus on minulle helposti lähes tunnin operaatio, kun mukaan laskee koko homman kokoamisineen ja pesuineen. Smoothie valmistuu viidessä minuutissa, jälkitöineen kaikkineen, ja sitä voi nautiskella pikkuhiljaa vaikka töiden ääressä.

Onko ihanteellista elää pelkillä mehuilla ja pirtelöillä?

Ei. Koen niiden merkityksen näin: aina kun olen ottanut hyvää mehua tai tuoresmoothieta suunnilleen päivittäiseen käyttöön, olen saanut lisää energiaa ja aistien kirkkautta, liekkiä, vauhtia, aktiivisuutta, dynamiikkaa ja aikaansaamista elämään. Olen pystynyt etenemään, oppimaan, innostumaan ja kehittymään nopeasti. Smoothieiden tekeminen vapauttaa reilusti aikaa ja flowta verrattuna normaaliin ruoanlaittoon hitaine ruoansulatuksineen.

Lisäksi on ollut ehdottoman tärkeää muistaa safkaspektrin toinen pää, jossa suosikkejani ovat:

1. Laadukas liha, kuten mahdollisimman ”grass fed” -niittyliha sekä monenlainen riista. Joskus osittain raakana, kuten huippuravintoloissa tapana.
2. Sisäelimet, etenkin maksa. Elimissä vieläkin tärkeämpää olla laatu mintissä, koska sinne minne rikastuu ravinteet, tuppaa tiivistymään myös ikävyydet.
3. Luuliemet, halpa keittolihasoppa etnisen kaupan halal-pakkaslihoista, kanakeitto kokonaisesta kanasta nahkoineen, kalakeitto kokonaisesta kalasta nahkoineen (tai kalan perkeistä päineen)
4. Mahdollisimman hyvät munat, joiden keltuaiset ovat niin herkkua ettei niitä tee mieli kauheasti edes kuumentaa
5. Joskus ehkä myös huippuja juustoja tai muita erityisen laadukkaita maitotuotteita, varsinkin vuohen sekä lampaan. Suomessa nämä maksavat niin paljon, että jää usein ostamatta.
6. Merileviä kuten Kelp ja Dulse, sekä muutakin villiruokaa joskus
7. Kasvi- ja eläinkunnan antimien lisäksi bakteeri- ja sienikunnan tarjontaa, eli hapatteita kuten Boris-juoma tai luomu hapankaali, sekä (lääkinnällisiä) sieniä kuten pakuri ja siiliorakas.
8. Lisiä kuten magnesium, MSM-rikki, pii (silica), sinkki, seleeni, jodi, B-vitamiinit, K2-vitamiini, viherjauhe, ehkä jopa savi ja omega-3

Jos mehu, smoothie tai muu huippu nesteytys antaa päivittäisen menoenergian, olen vuosien varrella isoista haasteista parantuakseni tarvinnut paljon myös sellaisia syvällisempiä rakennuspalikoita, mitä parhaistakaan kauppahallin kasviksista ei saa. Joskus olen voinut saada tätä puolta vaikkapa erinäisistä kalasäilykkeistä ja jopa kouluruoasta (höystettynä ruoansulatusentsyymeillä, klorellalla ja spirulinalla), mutta tavalla tai toisella se ”raskaampi” puoli on oltava siellä.
Kiinalaisessa lääketieteessä puhutaan Chi-, Jing- ja Shen-energioista. Chi-energiaa voi verrata liekkiin, Jing on se kynttilä jossa liekki palaa, ja Shen on aura liekin ympärillä. Mehuista ja tuoresmoothieista koen saavani ennen kaikkea Chi-energiaa, elämän liekkiä, ja ehkä ihan kaunista auraakin. Mutta jotta en tule polttaneeksi kynttilää loppuun, täytyy sitä täydentää erityisen ravitsevilla ja mielellään aika puhtailla eläinkunnan antimilla, ja yrittää saada nekin sulamaan erityisen hyvin; parhaassa tapauksessa niin että ”raskaankin” aterian jälkeen tuntuu, että voisi mieluusti lähteä vaikka heti juoksemaan.

Mikä siis erottaa nämä Jing-ruoat eli kynttilää rakentavat safkat pelkistä kasvimehuista? Ylivertainen ravinnetiheys ja -kattavuus ainakin, sekä esimerkiksi rasvaliukoiset vitamiinit. Nämä ovat ennen muuta rakennusainetta, siinä missä mehu, smoothie tai hyvin sulava, maukkaaksi tehty salaatti on polttoainetta.
Käytännössä huomaan tämän siinä, että:
+ jos nyt alkaisin juomaan kovasti lähinnä mehuja ym. chi-ruokaa kuten superfoodeja ja monenmoisia eläviä / ravitsevia nesteitä, olisi ainakin aluksi paljon energiaa, kevyt olo ja kirkas mieli, mutta meininki saattaisi mennä jossain kohtaa jollain tapaa laiskaksi, flegmaattiseksi, saamattomaksi tai liian ”flow-riippuvaiseksi”, ehkä sekavaksikin. Juoksisin ainakin aluksi niin lyhyellä kuin pitkälläkin matkalla huipputulokset, mikäli mineralisaatio on kunnossa, ehkäpä ravintolisillä täydentäen.
+ jos lisään kuvioon laadukasta maksaa (osittain jopa vähän raakana), ja keittoja tai luuliemiä mahdollisimman kokonaisista eläimistä – tai vaikka edes ihan vaan huippua lihaa useita satoja grammoja päivässä – alkaa kertymään kiloja yrittämättäkin, ja voimaa. Mieli on rauhallisempi, vahvempi ja maadoittuneesti onnellisempi, kunhan en sentään vedä kehoa tukkoon liialla lihailulla saati hankalasti sulavilla entsyymiköyhillä aterioilla.

Joskus kun olen syönyt tosi Chi-henkisiä safkoja superfoodeineen, yrtteineen ja jopa itse haettuine lähdevesineen, olen saattanut olla tosi nopeassa juoksukunnossa, ja kylmiltään on mennyt noin 6 leukaa, mikä sitten nousee kohti viittätoista, jos jaksan tehdä viikottain. Kun olen lisännyt reilummin lihaa ja muita eläinkunnan antimia kuvioon, on painoa tullut kuin huomaamatta 5-8 kiloa lisää – ja lisäkiloista huolimatta treenaamattomien leukojen määrä, eli se mitä menee kun pitkästä aikaa kokeilen huvikseen ”paljon menis”, onkin huomattavasti korkeampi, noin 8-10 kappaletta. Siis tavallaan 5-8 kilon lisäpainolla!
Jos haluat lihaksia, syö lihaksia, eli lihaa.

Käytännössä läheskään kaiken ylläkuvatun toteuttaminen olisi aikamoinen logistinen haaste. Joskus erityisen huonossa terveystilanteessa olen joutunut lopettamaan kaiken muun, ja keskittymään hetkeksi vain siihen logistiikkaan: mistä saan kätevimmin ja edullisimmin tämän tai tuon, ja minne säilön tai varastoin mitäkin, ja kuinka ja missä voin käytännössä leikkiä milläkin ruoalla. Se on voinut vaatia kotona pysymistä ja eväiden mukana pitämistä, ja toisaalta kuumeista raha-asioiden miettimistä, joskus jopa velkaantumista, koska laatu maksaa. Toisaalta rakkaan harrastuksen kautta on voinut oppia asioita, mistä on muillekin hyötyä. Menen äärimmäisyyksiin jos muu ei auta, ja jotta muiden ei tarvitse, voidakseni myöhemmin vaikkapa suunnitella valmiita tuotteita hifistelyn helpottamiseksi.

Moni asia, mikä nykyään kuulostaa oudolle tai tuntuu hankalalle, on ennen ollut vain elämää, ainakin jossain päin maailmaa. Ennen ruoassa oli mukana sisäelimet, ja muutkin osat kärsästä häntään ja juuresta latvaan. Jopa mehustus ja blendaus on tavallaan vain äärimmäisen hyvää pureskelua, mitä nykyään emme jaksa tehdä. ”Oudot” ravintolisät täydentävät sitä, mitä olemme ’teho’viljelyn ja muun ’kehityksen’ myötä menettäneet. ”Niittyliha”, joka ei syö ultraprosessoitua kuivarehua, oli ennen vain lihaa, nykyään ”hifistelyä”. Tuiskula Farmin tai Immaisin maatilan tasoiset erikoiskananmunat olivat joskus perus munia. Pastöroimaton ulkona elävän tuoreruokaa nauttivan eläimen maidosta tehty pitkään hapatettu ”erikoisjuusto” oli ennen vain juusto, nykyään erikoisuus. Merilevissä ei ole mitään ihmeellistä, paitsi suomalaisten mielestä, jotka säikkyvät kaikkea mikä sisältää jodia, jonka puutteesta kärsii koko kansa kilpirauhasineen.

Pitääkö mehun seassa olla rasvaa?

Joskus kuulee sanottavan, että valmiin mehun sekaan kuuluu lirauttaa hieman oliiviöljyä, jotta rasvaliukoiset fytoravinteet kuten karotenoidit ja tietyt polyfenolit imeytyisivät paremmin, tai edes juuri ollenkaan. Oman kokemukseni perusteella en usko tähän. Tuoreessa mehussa neste on ominaisuuksiltaan niin erityistä, että se menee nopeasti sisään kroppaan, eikä sitä koske normaalit ruoansulatuksen säännöt kokonaan. Ja toisaalta yhä löydetään lisää mahdollisia imeytymisreittejä karotenoideillekin. Eräänä syksynä aloimme tyttökaverin kanssa mehustamaan päivittäin. Molemmat huomasimme nopeaa muutosta ihon värissä. Jos kasvivärit eivät juurikaan imeytyisi mehusta, emme olisi kokeneet niin dramaattista vaikutusta.
Tiedekin sanoo, että tärkein askel karotenoidien imeytymisessä on saada ne ensin irti ruokamassasta:
”Karotenoidien biologinen hyötyosuus riippuu useista tekijöistä, ja sitä voidaan lisätä erityistoimenpiteillä. Tärkein (rajoittava) tekijä on karotenoidien vapautuminen ravintomatriisista. Erityisesti vihannesten suhteellisen stabiili soluseinät on tuhottava. Raakojen vihannesten perusteellinen pureskelu on ensimmäinen askel. Vihreissä lehtivihanneksissa karotenoidit ovat usein sitoutuneina proteiineihin ja ne on vapautettava hydrolyysin avulla. Porkkanoissa ja tomaateissa ne ovat puolikiteisessä muodossa, jolloin niiden biologinen hyötyosuus on pienempi. Mangoissa ja paprikoissa ne ovat liuenneena lipidien joukkoon, mikä lisää niiden biologista hyötyosuutta.
Lämpökäsittely ja mekaaninen murskaus rikkoo soluseinät, karotenoidit vapautuvat solunsisäisistä organelleista, karotenoidi-proteiini kompleksit pilkkoutuvat ja hiukkasten koko pienenee.
Kuidut vähentävät karotenoidien imeytymistä, koska ne muodostavat karotenoidien kanssa vaikeasti liukenevia komplekseja, joita elimistö ei pysty absorboimaan.
Kuidut myös sitovat sappihappoja ja siten aiheuttavat lipidien ja rasvaliukoisten aineiden, kuten karotenoidien ulostumista ruoansulatuskanavasta.”

Mehustus tekee melkein kaiken yllämainitun tehokkaasti, ja sitä paremmin mitä tasokkaampaa laitetta käyttää.
Mutta voisihan mehuun kokeilla ripotella sekaan hieman kaakaovoin hippusia ensi kerralla ja tunnustella tuloksia. Joka tapauksessa saattaa olla hyvä pureskella mehuakin, jolloin sen ainesosat voivat ehkä imeytyä vieläkin paremmin. Tosin parempi idea voisi olla ottaa kasviväri-rikkaan mehun kanssa päivän omega3 + oliiviöljyannos, koska näyttäisi siltä, että kaakaovoin tyydyttyneet rasvat eivät auta karotenoidien imeytymisessä niin hyvin kuin ”pehmeät” eli tyydyttymättömät rasvat. Toisaalta kaikki nämä ovat vain arvauksia tässä vaiheessa; esimerkiksi naudanrasva näyttäisi taas parantavan karotenoidien imeytymistä paremmin kuin ”pehmeä” auringonkukkaöljy. Veikkaan, että ”kertatyydyttymättömät” rasvahapot, joita avokadossa ja oliivissa on paljon, parantavat parhaiten kasvivärien imeytymistä. Yleensä tiede lopulta löytää sen, mikä on osattu perinteisesti, ja mikä sopii maun puolesta yhteen, kuten oliiviöljy salaatinkastikkeena, tai värikkäät kasvikset eläinrasvarikkaan aterian lisukkeena.

En löydä tutkimuksia tuoreen ja pastöroimattoman, entsyymirikkaan ja erityistä rakennetta omaavan porkkanamehun karotenoidien imeytymisestä, pienen rasvamäärän kanssa vs. ilman, joten arvaukseni perustuu vain kokemuksiin ja filosofiaan. Karotenoidien imeytyminen näyttää liittyvän miselleihin, joiden muodostamiseen tarvitaan hieman rasvaa – mutta toisaalta misellit liittyvät EZ-veteen, jota tuoreessa mehussa on erityisen hyvin. Jotta rasva muuttuu karotenoidien imeytymistä edistäviksi miselleiksi, se täytyy joko blendata vaahdoksi, tai sitten aktivoida maksaa sappinesteen tuotantoon, eli käynnistää rasvansulatussysteemit. Mieluiten mehua juodessa annan kehon olla siltä osin paastotilassa.
Jos karotenoidipitoisia kasveja kuten gojimarjaa ja muitakin marjoja menee smoothieen, laitan kyllä sekaan niiden imeytymistä, makua ja suutuntumaa parantavaa rasvaa, kuten avokadon.

Eikö pureskelukin ole tärkeää?

On se – mutta silti juomme limuja, emmekä pureksi niitä. Mieluummin superravitseva kasvimehu, kuin mikä tahansa niistä lukuisista tyhjistä juomista, mitä juomme pitkin päivää.

Liian moni näkee mehustuksen kuurina, jolloin ei saisi syödä muuta. En ole nähnyt minkään kuurin muuttavan kenenkään terveyttä tai elämää kovin pysyvästi. Mehustuksesta on merkittävää hyötyä vain, jos se on niin kivaa että sitä haluaa tehdä lähes päivittäin tai viikottain. Sen ei tarvitse olla pois muusta hyvästä, mutta se taatusti vähentää kaikkein epätoivotuimpia mielihaluja. Jos mehustuksen myötä jotain jää pois, niin karkit ja muut keinoruoat saattavat kyllä vähentyä ihan luonnostaan. Samansuuntainen vaikutus on vihersmoothieilla.

Mitä tehdä mehustuksessa syntyville kuiduille?

Käytän kuituja joskus lihapullissa tai Paratiisileivässä munien, kaurahiutaleiden ja suolan kanssa. Tai suurusteena keitossa tai kastikkeessa. Mutta nykyään melkein aina heitän vaan pois, koska Angel Juicer ottaa niistä niin tehokkaasti hyvät aineet irti, ettei yli jäävistä kuiduista juurikaan tule sellaista fiilistä, että keho niitä kaipaisi tai mieli tekisi. Jos omaisin enemmän pakkastilaa, säilöisin kuituja enemmän. Jos asuisin yksin, tekisin useammin kookkaita kanakeittoja kokonaisesta kanasta tai kalakeittoja kokonaisesta kalasta, joissa hyödyntäisin mehustuskuituja jonkin verran.

Paras aika mehustaa?

Minulla mehustus menee usein iltaan, koska tyypillisesti vasta silloin kaikki juojat ovat paikalla. Mutta jos onnistun mehustamaan heti ensimmäiseksi aamulla, tapahtuu kaksi asiaa:
1) ei tee ehkä mieli muuta pitkiin aikoihin
2) on älyttömästi energiaa, fiilistä ja tehoja, niin henkiseen kuin fyysiseen työhön.
Suolisto tyhjenee aamupäivän aikana, mikä keventää oloa entisestään ja saa fiilikset virtaamaan voimallisesti.
Ja sitten kun lopulta päädyn syömään jotain, tekee mieli tyhjään mahaan ja puhtaaseen kehoon optimoida aika krantulla kädellä sekin. Tänään aloitin aamun mehustamalla aika paljonkin koko porukalle, ja itselleni erityisen paljon, niin että join sitä muiden hommien lomassa tunnin-parin aikana lähes kokonaisen litran. Kun lopulta äsken yksi toinen tyyppi laittoin yhteisen varsin hyvän safkan, tuntui erityisen tärkeällä optimoida oman annokseni sulavuutta ja ravitsevuutta lähemmäs mehustuksen osoittamaa tasoa, joten otin omalle lautaselleni lihakastikkeen lisäksi vahvaa luomuhapankaalia (entsyymit), varsin tuoretta ja aromikasta kennohunajaa (entsyymit), klorella- ja spirulinapuristeita (ravinnetiheys ja -kattavuus), sekä pari ruoansulatusentsyymikapselia. Ai niin, ja myös dijon-sinappia (lisää vahvaa makua, mikä taas aktivoi ruoansulatusta) ja erinomaista Nordur Salt -suolaa, joka myös vahvistaa ruoansulatusta. Otin lautaselleni myös puolukkasosetta (happamuus, sekin auttaa ruoansulatusta, ja sopii ihan kivasti lihan kanssa yhteen). Nyt jaksan jatkaa suoraan kirjoittelua ja muuta aktiivisuutta ilman ruokalepofiiliksiä, koska optimoin sulatuksen monin tavoin jo aterian aikana. Ja toisaalta lisäämällä makua ja ravinnetiheyttä tulin täyteen jo aika vähästä: enemmän kaikkia energiantuottamiseen tarvittavia ravintoaineita vähemmällä kalorimäärällä.

Vaikka menee ohi tämän artikkelin aiheesta, pakko muistuttaa taas: jos valitset luomuklorellaa tai -spirulinaa, tulet aina pettymään: ne maistuvat lannalle, koska luomusertifikaatti pakottaa käyttämään orgaanista ainesta vesiviljelyssä, mikä on surkea idea. Parhaat mikrolevät kasvavat puhtailla ravinteilla; multaa saati kakkaa sinne tankkiin ei kannata laittaa. Siksi ostan aina Puhdistamon spirulinapuristeita, ja Foodin Korean klorellapuristeita.
Koska useimmat firmat huijaavat pakkausten koossa, eli laittavat ylimääräistä rahaa, energiaa ja maapallon resursseja liian isoihin pakkauksiin vain luodakseen valheellisen mielikuvan todellista isommasta annoksesta, on Puhdistamon Spirulinapurkissa peräti puolet tyhjää tilaa jo avatessa. Joten ostan sen lisäksi Foodinin klorellapuristeita isossa pahvi-muovipussissa, ja kaadan siitä spirulinapurkin täyteen, jolloin purkissa on ehkä puolet spirulinaa, puolet klorellaa. Tätä omatekoista spiru-klorellasekoitusta pidän aina mukana, parantaakseni minkä tahansa aterian ravitsevuutta luonnon monivitamiineilla.

Kirjoja

Tara Lange: Vihermehu

Rock’n’roll Juicer

Jason Vale: SuperJuice Me

The Revolutionary Treatment of Lifestyle & Incurable Diseases (Angel Juicer -perustajan paranemiskirja)
extremewellnesssupply.com/products/the-revolutionary-treatment-of-lifestyle-incurable-diseases-english
angeljuiceramerica.com/products/a-book-for-healthy-life-lifestyle-incurable-diseases

Ez Water

Tuoretta ymmärrystä tuoreista kasviksista vastapuristetun mehun erityisiin ominaisuuksiin:

Tuleeko mehustajalle ongelmia oksalaateista?

Taatusti tulee, jos mehustat pinaattia; siinä on valtavasti oksalaattia. Kun tutkii erinäisiä mittauksiin perustuvia tilastoja kasvisten oksalaattimääristä, tulee pian siihen tulokseen, että kannattaa välttää pinaattia ja raparperia, ja myös punajuuren vihreät osat ovat todella oksalaattirikkaita, ja itse punajuurikin vähän niin ja näin. Mangoldi on erittäin oksalaattipitoinen. Vihreästä kiiwihedelmästä voi saada myös jonkin verran oksalaatteja.
Melkein kaikki, mitä yleensä mehustan, on erittäin ”low-oxalate”, kuten kurkku, rucola, roomansalaatti, kaalit, kesäkurpitsa.
Vaikka mehustaisin kuinka paljon, uskon saavani päivässä kaiken kaikkiaan alle 50 milligrammaa oksalaatteja, mitä voidaan mitää ”matalaoksalaattisena dieettinä”. Jos mehuun menee verigreippiä, appelsiineja tai sitrushedelmien kuoria, tai syön pari avokadoa päivän aikana ja ehkä vielä illalla kiiwin, voi oksalaattimääräni nousta yli sataan milligrammaan päivän osalta. Peruna tai bataatti voi nostaa päivän oksalaattimääriä merkittävästi, jos syö kuorineen. Manteli on ihan hurja oksalaattipakkaus, kuten jossain määrin muutkin pähkinät ja siemenet (siksikin pesen ja liotan niitä perusteellisesti, lisäten alkupesujen jälkeen isosti suolaa liotusveteen, ehkä jopa vähän sitruunaakin). Tumma suklaa on merkittävä oksalaattilähde, jos sitä syö enemmän kuin pari palaa. Aika paljon oksalaatteja voi saada, jos napostelee Halvaa eli seesamin ja hunajan muodostamaa karkkipatukkaa töiden ohessa – tai ylipäänsä käyttää runsaasti seesaminsiemeniä, erityisesti kuorineen. Tai jos käyttää kokojyväviljoja (myös tattari, hirssi, amarantti).

Lyhyesti: jos haluat välttää tai vähentää oksalaatteja, vältä pinaattia, raparperia, mantelia, punajuuria, ja ehkä tahinia eli seesamtahnaa, soijaa ja tofua, sekä perunan ja bataatin kuoria, ja jossain määrin myös mustia ja valkoisia papuja. Mehustus ei näiden rinnalla merkittävästi päivän oksalaattiannokseen vaikuta, ellei sinne mene hirmuisesti sitruksia ja jopa niiden kuoria.
Kasviksissa tai yleensäkin kasvikunnassa on kyllä monia anti-ravinteiksi lueteltavia ainesosia, kuten fytaatteja, goitrogeeneja, lektiinejä, alkaloideja, tanniineja tai muita entsyyminestäjiä. Siksi ei ole viisasta syödä tai juoda liikaa tiettyä samaa varsin voimakasta kasvia isoja määriä päivästä toiseen – ja siksi monia kasvikunnan antimia on perinteisesti käsitelty monin tavoin, jotka yhdessä vähentävät anti-ravinteiden määriä murto-osaan. Kasvissyöjäeläimetkin pyrkivät löytämään laajaa ja vaihtelevaa valikoimaa saadakseen kattavasti kaikkea tarvitsemaansa, ja jotta mikään alkaloidi tai muu kasviravinne ei pääsisi liikaa kumuloitumaan. Mitä voimakkaampi kasvi, sitä lääkinnällisempi se on – ja siksi sitä ei kannata liikaa hotkia loputtomiin. Mehustuksessa ihanimpia ainesosia ovat sellaiset kuin luomukurkku: laimea, vetinen, ei liian lääkinnällinen – eikä myöskään liian makea.

Yazka Love kirjoittaa:

”Afrikkalainen poppamies tietää ruokakemiasta paljon sellaista, mitä emme täällä länsimaissa tajua. Perinteissä tunnistetaan itsestäänselvänä se, että kaikkia kasviksia ja yrttejä ei voi syödä jatkuvasti ja tunnistetaan ne kasvit, joiden pitkittynyt käyttö aiheuttaa parantumisen sijaan ongelmia fyysisessä ja mentaalisessa kehossa.
Itse en missään tapauksessa suosittele esim. vahvojen adaptogeenien päivittäistä käyttöä enneltaehkäisevästi. Olen sitä mieltä että suurin osa superfoodeina pitämistämme kasveista, juurista ja jauheista ovat meille jatkuvasti käytettyinä haitallisia. Poikkeuksena haluan mainita monet sienet, jotka karnivoorinakin kelpuutan ruokavaliooni.”
– Yellow Mood – Kaikki mitä sinun tulee tietää oksalaateista

Onko odotettavissa detox-oireita?

On, jos on huono lähtötilanne kehossa. Jos luomuakin paremmista demeter-kasviksista tehty tuoremehu edustaa jonkinlaisen spektrin toista ääripäätä, suurimman osan ruokavalio on lähempänä toista ääripäätä: hirmu vähän entsyymejä, ei kovin hyvää nesteytystä, solutasolla valtavat vajeet melkein kaikesta mahdollisesta. Sellaisessa tilanteessa jos tarjoan ison lasillisen tuoretta supertavaraa, voi aluksi tuntua hyvälle: ”ahh, juuri tätä kehoni on kaivannut!” Seuraavana aamuna voi olla päänsärky. Eli paras aloittaa tunnustellen, pienistä määristä.

Meneekö hampaat?

Tekemäni mehut ovat yleensä aika hapokkaita, joten juomisen jälkeen neutraloin suuta pureksimalla juustopalaa. Parhaiten suuta neutraloivat varsin halvat perusjuustot, joita ei ole pitkään hapatettu. Ne yleensä syljen pitkälti pois pureksimisen jälkeen. Joskus pelkkä True Gum -purukumi riittää suun neutralointiin mehustuksen jälkeen. Tai vaikka lihan, merilevän tai mikrolevän mussuttaminen.

Lisää luettavaa

Artikkeli

Debra Stark: Want to get the most out of your food? Enzymes play a big part
”Vuonna 1930 tohtori Edward Howell totesi: ’eliniän pituus on kääntäen verrannollinen organismin entsyymipotentiaalin ehtymisnopeuteen’. Tohtori Howellin mukaan jokaisella meistä on ’entsyymipankkitili’. Otamme pankkitililtämme entsyymejä normaalia ruoansulatusta varten ja hätätilanteisiin, joita aiheuttavat esimerkiksi virukset tai tunnekriisit. Tohtori Howell kannatti ’talletusten’ tekemistä lisäravinteiden avulla. Hän uskoi, että raakojen hedelmien ja vihannesten sisältämät entsyymit riittävät yleensä vain niiden itsensä sulattamiseen.

Toiset uskovat, että on olemassa elintarvikkeita, jotka lisäävät tätä entsyymitiliä, kuten avokadot, tuoreet ananakset, tuoreet papaijat ja mangot. Hapankaalin ja kimchin sekä itujen sanotaan olevan runsas entsyymien lähde.

Versoista puheen ollen, raa’at siemenet ja pähkinät sisältävät entsyymi-inhibiittoreita, jotka neutraloivat joitakin elimistömme tuottamia entsyymejä. Esimerkiksi raakojen maapähkinöiden sanotaan sisältävän erityisen paljon entsyymi-inhibiittoreita. Raaka vehnänalkio on toinen ruoka-aine, joka saa entsyymit työskentelemään kovemmin. Lisäksi munanvalkuaiset, kaikki herneet, pavut ja linssit sekä perunat vaikuttavat jonkin verran entsyymeihin. (Perunan entsyymi-inhibiittori on keskittynyt perunan silmiin.) Mitä noille entsyymi-inhibiittoreille voi tehdä? Kun keität ruokaa, entsyymi-inhibiittorit tuhoutuvat, mutta niin tuhoutuvat myös entsyymit!

Toinen tapa neutraloida entsyymi-inhibiittorit on liottaa, huuhdella ja idättää tai versottaa ruoka (muistatko, että sanoimme itujen olevan runsas entsyymien lähde?). Ruoan itäminen ei ainoastaan tuhoa entsyymi-inhibiittoreita, vaan se myös lisää entsyymipitoisuutta 3-6-kertaiseksi. Voiko esimerkiksi raakoja maapähkinöitä liottaa ja idättää? Tietenkin, jos niitä ei ole käsitelty kaasutusaineilla tai homeenestoaineilla.

Toinen tapa neutraloida entsyymi-inhibiittoreita elintarvikkeissa on käyminen (hapatetut vihannekset, kimchi). Käyminen lisää elintarvikkeisiin lukuisia hyödyllisiä mikro-organismeja, mikä tekee niistä sulavampia ja lisää suolistomme terveellistä kasvustoa.”

Kirja

Edward Howell: Enzyme Nutrition
tai
Food Enzymes for Health & Longevity: Revised and Enlarged