Lapsuudesta muistan, kun söin salaa karkkia ja sain kurkun kipeäksi. Vasta aikuisena ymmärsin, mikä yhteys sokerilla oli sairasteluun.

Lääkärinä toiminut äiti kertoi, että jos syö jotain raffinoitua – siis jotain mistä on kaikki suojaravinteet ja aidot aromit poistettu – sen sulattamiseen ja polttamiseen tarvittavat vitamiinit ja kivennäiset joudutaan ottamaan kehon omista varastoista. Raffinoitu ravinnetyhjä ruoka kuluttaa siis kehon ravinnevarastoja. Ja valkosokeri on raffinoinnin äärimmäisin esimerkki. Valkosokeria pidemmälle ei raffinointia eli ravinnetyhjyyttä voi enää viedä.

Sairastelun lisäksi sokeri nostaa kehon insuliinitasoja, ja silloin kun insuliinit ovat kroonisesti korkealla, melkein kaikki hyvät hormonit ovat alhaalla.

Kaupassa kannattaa samantien vaihtaa valkosokeri raffinoimattomaan versioon, eli aitoon täysruokosokeriin. Silloin siinä on suunnilleen ne ravinteet mitä keho tarvitsee sen prosessoimiseksi, eikä jotain heksaanijäämiä, rikkidioksidivalkaisuaineita tai fosforihappokirkasteita jotka tuovat valkosokeriin kummallisen kemiallisen maun ja tekevät olotilasta sekavan.

Aidon täysruokosokerin tunnistaa siitä, että siinä on hiilihydraattien osuus noin 90 prosenttia tai jopa hieman alle. Osa kaupan hieman tummemmista ja vähemmän raffinoiduista sokereista sisältää edelleen jopa 99 prosenttia hiilihydraatteja, joten hivenaineille ja vitamiineille ei jää juurikaan tilaa. Kannattaa siis sokerihyllyllä valita se sokeri, jonka pakkausselosteessa on alhaisin hiilarimäärä eli korkein ravinnemäärä. Täysruokosokereissa ainakin Masajo on varma valinta, ja niiden intiaanisokeria olen syönyt erinomaisena karkin korvikkeena, maukkaina palleroina. Biodynaaminen Rapadura lienee myös varma valinta. En suosittele Dansukkeria tai muutakaan jättiteollisuusbrändiä, edes tummempien sokerien kohdalla, vaan mieluummin suorempaa maahantuontia pienemmiltä osuuskunnilta. Tällöin saat enemmän makua ja ravinteita maaperästä, etkä maksa välikäsille vaan maksat laadusta; rahoitat omaa, alkutuottajan ja koko tuotantoketjun terveyttä eikä lobbausta ja valheellista massamainontaa.

Moni saattaa marketissa haksahtaa ostamaan ns. raakaruokosokeria tai ”ruokosokeria”. Siinä on kuitenkin hivenaineita ja muita ravinteita vain noin murto-osa täysruokosokerin määristä. Täysruokosokerin tunnistaa marketissa termeistä Intiaanisokeri, Rapadura, Mascobado tai Muscovado, ja että siinä on tosiaan hiilihydraattien osuus vain 90 prosentin luokkaa, eikä 99 kuten raakaruokosokerissa. Raakaruokosokerissa hivenaineille ja vitamiineille jää vain noin prosentin verran tilaa, kun täysruokosokerissa monia ravinteita on jopa 10 kertaa enemmän.

Tulevaisuuden Pantteri-mix?

Tulevaisuuden Pantteri-mix?

Joskus törmää edelleen väitteisiin, että ”sokeri on sokeri”, ja ”ei niillä hivenaineilla ole merkitystä, koska niitä on niin vähän”. No, hivenaineita sanotaan hivenaineiksi juuri siksi, että niitä kuuluu olla aika vähän. Ihmisen keho on sopeutunut suurinpiirtein niihin määriin, valikoimiin ja muotoihin, joita luonto tarjoaa silloin kun maaperä on kunnossa eikä ruokaa raffinoida ”puhtaaksi”. Yhdestäkään lisäravinteesta ei saa hivenaineiden ja lukemattomien ko-faktoreiden koko kirjoa, mutta kokonaisista hyvin viljellyistä ja perinteisesti valmistetuista ruoka-aineista voi jopa saada. Jos on mahdollisuus valita ravinnetyhjän version tai ravinteita sisältävän välillä, kannattaa tietenkin valita se jälkimmäinen.

Vielä intiaani-/täysruokosokeriakin paremman fiiliksen ja maun saat kookossokerista. Kaikki Suomessa myytävät palmusokerit tuntuvat ihan hyviltä; eniten luotan TruRa-laatuun (luomu, puhtaustodistukset, itse mitattu glykeeminen indeksi; suora maahantuonti eikä jälleenpakkaus). Miksi palmusokeri on vielä intiaanisokeriakin parempi? Koska et löydä luonnosta sokeriruokoviljelmää. Edes hifeintä ja ravinnerikkainta biodynaamista viljelmää ei luonnosta löydy. Sen sijaan iät ja ajat on kiivetty puihin hakemaan pähkinöitä tai kukintojen nektaria. Kookos- ja arengapalmusokeri tulee ekosysteemistä, viljelmäsokeri tulee ekosysteemin tuhoamisesta kirjaimellisesti maan tasalle. Ja mitä merkitystä tällä on sinun tai minun terveydelle? Paras ja ravintorikkain ruoka tulee lähes poikkeuksetta ekosysteemistä eikä ekosysteemin raivaamisesta monokulttuuriviljelmän tieltä. Tottakai Masajo ja Rapadura tekee asiat niin oikein kuin mahdollista, mutta metsä on kuitenkin metsä, ja pelto vain pelto. Kumpi on ravinteikkaampi, viljelty pensasmustikka vai metsästä kerätty? Niinpä. Sama pätee yleensä myös viljeltyyn sokeriin vs. luonnosta kerättyyn. Metsämansikka on puutarhamansikkaa maistuvampi.

Virallinen taho toki edelleen väittää, ettei hivenaineilla olisi merkitystä. Kuitenkin kansa äänestää jaloillaan, ja tällä vuosikymmenellä laadukkaat huippusokerit ovat saavuttaneet jo pienimmätkin lähikaupat. Täysruoko- tai intiaanisokerin nimellä myytävää tuotetta löydät jo pienimmästäkin Siwasta, ja yllättävän pienissä lähimarketeissa löytyy jo erinäisiä palmusokereitakin. Miten voi olla, että raffinoimattomien tuotteiden suosio on kasvanut vuosi vuodelta räjähdysmäisesti, vaikket ole kuullut niistä juuri missään mediassa, yhdessäkään tv-mainoksessa tai päivälehdessä, ja kaikkein vähiten virallisissa suosituksissa? Koska ihmiset saavat niillä aikaan tuloksia, ja kertovat kaverillekin. Ja koska kyseessä on niin helppo keino; mitään ei tarvitse edes muuttaa ruokavaliossa, pääsee vaan nauttimaan paremmasta mausta tutulla tavalla.

Kun tutustun ensi kertaa inkkarisokeriin ja palmusokeriin, voiko niitä käyttää kuten tuttua valkosokeria?

 – voi. Intiaanisokeri vaahtoutuu melko hyvin vatkatessa. Kookossokeri ei vaahtoudu yhtä hyvin, mutta samat reseptit onnistuvat silti.

Mitä hyötyä voin odottaa sokerin päivittämisestä parempiin?

 – parempi maku tietenkin

 – mutta ennen kaikkea sokeri ei ole enää ongelma. Jos teet kakun keinoaineksista kuten teollisuusvehnä ja valkosokeri, sitä tulee helposti syötyä liikaa – koska keho ei tunnista näitä vieraita aineita eikä siten osaa säädelläkään niitä. Kun teet saman kakun samasta reseptistä mutta aidoista aineksista kuten spelt ja kookossokeri, saat paremman kakun, joka on siis herkullisempi ja houkuttelevampi – mutta josta saa tarpeeksi jo parin palan jälkeen, eikä sitä tee mieli syödä sen enempää. Ongelma ratkaistu. Eikä tarvinnut edes muuttaa mitään tai opetella uutta; löytää vaan se herkullisempi tuote sieltä samasta kaupasta. Se, mitä massamedia ei mainosta mutta ihmiset kertovat toisilleen.

Valkosokerin vaihtaminen inkkariin voi tuntua pieneltä muutokselta. Se on helppo toteuttaa, ja se on ”suurimmaksi osaksi samaa sokeria”, kuten moni voisi ajatella. Kuitenkin ihan sama miten asiaa tarkastelet, muutos saa kaiken toimimaan paremmin. Alkutuottajalla on pullat paremmin uunissa, maaperä kiittää verrattuna kemialliseen tehotuotantoon, raha ohjautuu rehelliseen toimintaan valheellisen mielikuvamarkkinoinnin sijaan, ja keho saa paremmin ravintoa ja vähemmän jotain teollisia liuotinjäämiä. Kaikki muukin ravitsemus automaattisesti paranee, kun kropan sisäinen signalointi alkaa toimia aidommin ja hormonitkin hoitavat tehtävänsä tarkoituksenmukaisemmin. Nämä ja monet muut voivat olla aluksi pieniä efektejä, mutta ne kertautuvat ja kumuloituvat joka päivä siitä alkaen kun se ensimmäinen herkullisempi ”karkki” on löydetty sieltä lähikaupasta. Kehon tottuessa luonnollisempaan, tekee muutenkin mieli luonnollisempaa.

Usein terveydenhoidossa suositaan ratkaisuja, jotka aiheuttavat paljon ikäviä sivuvaikutuksia. Siksi kannattaa suosia sellaisia keinoja, joiden kaikki sivuvaikutuksetkin ovat pelkästään positiivisia. Kuten sokerin päivittämiseen yhtä helppokäyttöiseen mutta paremman makuiseen, aitoon versioon.

Tulevissa postauksissa kerron perusteellisemmin näistä pointeista – ja myös tarkemmat niksit laadukkaampaan leipomiseen.

Pin It on Pinterest

Share This