Entä jos pelosta ei ole tarkoituskaan päästä eroon?

*Entä jos se onkin indikaattori - jostain ihan muusta kuin siitä miten sut on aivopesty se tulkitsemaan?

Entä jos ne jotka meitä hallitsee ja haluaa pitää pieninä, on opettanu sulle juuri päinvastaisen suhtautumisen ja reagointitavan pelkoon, kuin mikä ihmiselle on luonnollista?

Olen tästä aika varma - kun katsoo vaikka millä innolla lapsi kiipeää puuhun (niinpä, kunnes se aivopesty idiootti-isi tai äiti tulee puun juurelle valittamaan)

Muistan, kun 2007 keväällä aloin lukea Pavlinaa, ja lähdin asettamaan tavoitteita ja viemään elämääni ihan oikeasti eteenpäin.

Ja pelkohan se sieltä tuli. Pysy poika ruodussa…!!

Muistan vieläkin sen paikan, kun kävelin tennishallilta kohti yliopistoa, yltä päältä peloissani. Jokainen, joka lähtee tekemään yhtään mitään, tuntee tämän saman pelon. Se on sekoitus kuoleman pelkoa (kuolemista vanhalle minälle, joka kuolee pois kun lähdet Kasvamaan), ja tuntemattoman pelkoa (et todellakaan tiedä mitä Sankarin Tie tuo tullessaan. Se ei nimittäin toimi ollenkaan samalla tavalla kuin KELA tai illan helposti ennustettava tv-aikataulu)

Siinä kävellessä kuitenkin muistin, en nyt muista kenen sanat: “Pelko on merkki siitä, että olet vihdoin menossa oikeaan suuntaan”

Ja mitä enemmän pelkoa, sitä isommaksi pelkotoleranssini kasvaa - ja mitä isommaksi kasvaa toleranssi, sitä voimakkaammin voin taas JUOSTA siihen oikeaan suuntaan!

Suurin osa toimii tietenkin juuri päinvastoin. Niin se KELA ja Virallinen Virasto on sut opettanut toimimaan. Istu paikallasi, odota hiljaa, toivo että tunti päättyy jossain vaiheessa. Arvaa kahdesti, mitä moinen “elämä” tekee pelkotoleranssille? Surkastuttaa sen kuolijaaksi. Tuloksena on ei edes ihmisraunio vaan ihmisen irvikuva, joka on lopullisesti menettänyt kaiken aloitekykynsä - ja silti pelkää, lopulta jopa sohvalla makaamista.

Pelon määrä on lopulta aika vakio. Jos elää pientä elämää, alkaa pienet asiat pelottaa - ja se on vittumaista! Jos elää isoa elämää, toleranssi (ja elämänlaatu) on ihan eri tasolla. Ja kaikkein siisteintä on sillä, joka elää alati kasvavaa elämää! Totut olemaan jatkuvasti vähän liian isoissa tilanteissa, joten opit jokapäiväisessä elämässäsi luottamaan korkeampiin voimiin ja vaistoihisi - on vähän pakko. Parhaiten tällaista elämäntapaa kuvaa sana “lentäminen”:

Se on aika paljon hauskempaa kuin mateleminen.

Luin aikanaan monta kirjaa pelkojen voittamisesta. Minulla oli niin sti varsinkin sosiaalisia pelkoja, ettei itsarikaan ollut kaukana. Elämä oli aivan karmeaa, alituisen pelon orjana. Nyt on hassua tajuta, että huijaus oli tapahtunut niin fundamentaalisella tasolla, että ihan naurattaa. Ne, jotka meitä hallitsee on tavallaan aika nerokkaita - mikään kirja tai kikka ei auta kun harhautus on jo tapahtunut. Ratkaisu on silmien alla eikä sitä kukaan näe, koska kaikki on saatu näkemään koko ongelma täysi väärästä perspektiivistä.

Ne pistää meidät opettamaan toisillemme (ja lapsillemme) täysin luonnottoman suhtautumisen elämän siistimpiin tunteisiin - jännitykseen, perhosiin vatsassa… Ja pitämään ruodussa ne kuusiin kurkottelijat! Nerokasta. Ja niin vitun julmaa. Paitsi niille, jotka osaa käyttää Internetiä koko Matrixin koodin paljastamiseen.