Kaj Grüssner!

Share

1. Miltä tuntui päästä King Stefanin show-vieraaksi!?

Kaj: Olihan se kieltämättä melkoinen kokemus ja kunnia. Kuten moni muu libertaari, olen kuunnellut Stefanin lähetyksiä kauan ja pidän häntä yhtenä vapausliikkeen tärkeimpinä johtohahmoina. Kyllä tulee nöyrä olo kun katsoo ketä muita hän on haastatellut, mm. Peter Schiff, Marc Faber ja Stephan Kinsella. Saa olla ylpeä kun sellaiseen joukkoon pääsee!

embed: http://www.youtube.com/v/AjaS2IEcR-8?fs=1&hl=fi_FI

2. Kuka olet, mistä tulet, mitä olet opiskellut ja koska/kuinka vapaus alkoi kiinnostamaan?

Kaj: Olen kotoisin Ahvenanmaalta joten äidinkieleni on ruotsi. Suomea olen oppinut sukulaisten luona Kajaanissa. Olen kauppatieteen maisteri Åbo Akademilta, pääaineena kauppaoikeus. Luin myös laskentatoimea pitkänä sivuaineena.

Olen työskennellyt verokonsulttina reilut 3 vuotta. Kun joku kysyy mitä teen työksesi, sanon yleensä että pyrin minimoimaan valtion varkautta. Autan siis yrityksiä ja yksityishenkilöitä välttymään liiallisesta verotuksesta. Kyse ei kuitenkaan ole veronkierrosta vaan siitä, ettei makseta enemmän veroja kuin laki vaatii. *(Olli: hei, musta saat heti asiakkaan!

Vapaus alkoi kiinnostaa opiskeluaikoina, kun kaveri suositteli Friedrich Hayekin kirjaa ”The Road to Serfdom”, eli hyvin perinteinen alku. Luulen että vapauden ajattelu alkoi tällä tavalla aika monilla. Siitä lähtien olen lukenut paljon itävallan koulukunnan kansantalousteoriaa, etenkin rahateoriaa. Se konkretisoi vapauden ideologian ja auttaa ymmärtämään miten maailma ja maailman talous toimii.

3. Mikä ero on valtion ja markkinoiden toiminnassa – kuinka valtion antama apu eroaa siitä kun ihmiset vapaasti auttavat toisiaan? Voiko valtio luoda tehokkaan ja toimivan “turvaverkon”, vai vähentääkö se nimenomaan ihmisten keskinäistä välittämistä ja yhteydenpitoa?

Kaj: Valtion ja markkinoiden ero on aina se, että valtion toimintaa perustuu aina väkivaltaan. Toinen tärkeä ero on se, että valtio toimii aina toisten rahoilla ja päätöksentekoon liittyy aina poliittisia aspekteja. Tärkeintä ei ole se, että varat käytetään tehokkaasti, vaan että niiden käyttö tukee ensisijaisesti politiikkojen ja virkamiesten omia intressejä, jotka taas ovat usein, jos ei pääsääntöisesti ristiriidassa kansalaisten intressien kanssa. Ja kun varojen käyttö tapahtuu muiden rahoilla ja valtio voi aina verottaa tai lainata lisää rahaa, niin ei ole väliä, kuinka paljon joku projekti maksaa tai onko siitä mitään varsinaista hyötyä. Kukaan yksityishenkilö tai yritys ei voi toimia sillä tavalla. Jos toimii, joutuu hyvin nopeasti taloudellisiin ongelmiin.

En usko että valtio voi luoda mitään joka olisi tehokasta. Ei edes verotus toimii tehokkaasti. Se johtuu nimenomaan siitä, että valtiolla ei ole tarvetta hoitaa asioitansa tehokkaasti. Tehokkuus ei ole ikinä tärkeä prioriteetti, vaikka näin usein väitetäänkin. Jos olisi, niin valtion hallinto näyttäisi ihan erilaiselta. Mm. olisi paljon vähemmän virkamiehiä ja valtion laitoksia.

On täysin selvää, että hyvinvointivaltio on vähentänyt ihmisten keskinäistä välittämistä ja yhteydenpitoa. Per Bylund on kirjoittanut Ruotsin hyvinvointivaltiosta ja sen vaikutuksista. Kansa opetetaan olemaan riippuvainen valtiosta ja joka sukupolvi on enemmän riippuvainen kuin edellinen. Tämä näkyy monella tavalla, esimerkiksi ylioppilaissa. Joka vuosi vaaditaan lisää opintotukea ja muita etuuksia, opiskelu pitää olla maksutonta jne. On mennyt siihen, että kansalaiset tuntevat että heillä on oikeus vaatia valtiolta mitä tahansa ja että on valtion vastuulla varmistaa että saavat kaiken pyytämänsä. Kukaan ei ajattele, että jonkun pitää myös maksaa. Valtio on näin asettunut ihmisten väliin. Yksilöillä ei ole enää mitään omaa vastuuta; se on siirretty valtiolle. Ja jos ihmisten mielestä heillä ei ole mitään vastuuta omasta elämästään, niin eivät tieteenkään tunne vastuuta muiden elämästä.

Kaikki tämä sopii valtiolle kuin nenä päähän ja valtio on määrätietoisesti tavoitellut juuri tämän, koska mitä enemmän kansalaisten riippuvuus valtiosta kasvaa, sitä enemmän kasvaa myös valtion valta. Tämä ei ole rakettitiedettä, vaan helposti havaittava tosiasia.

4. Kuinka kuvailisit Suomen “hyvinvointivaltiota”, mitä hyviä ja mitä huonoja puolia? Pitääkö yleinen käsitys Suomen elintasosta ja “maailman parhaudesta” paikkansa?

Kaj: Hyvinvointivaltio tuli jo osittain kuvatuksi. En näe siinä mitään hyvää, koska jo tausta-ajatukset ovat niin moraalittomia. Kansantalousnäkökulmasta ei myöskään ole mitään hyvää sanottavana. Suomi on kiistatta yksi maailman parhaista paikoista asua, mutta mitä se todellisuudessa kertoo? Onko se saavutus, että maamme on parempi paikka asua kuin Afrikan, Etelä-Amerikan ja suurin osa Aasian maista, jotka ovat lähes kaikki kehitysmaita, moni vielä totalitaarisen diktaattorin vallan alla ja jossa käydään sisällissotaa? Ei tieteenkään ole. Se että joku maa valitaan maailman parhaaksi ei sano yhtään mitään, koska maailma on edelleen suurilta osin kammottava paikka.

Se että Suomi on pystynyt pitämään yllä hyvinvointivaltiota johtuu ainoastaan ja pelkästään siitä, että meidän yksityinen sektori on ollut niin tehokas ja tuottoisa. Toisin sanoen, meillä on ollut varaa maksaa hyvinvointivaltioon liittyvät kustannukset, yksityinen sektori on kyennyt kantamaan sitä taakkaa. Tämä aika on kuitenkin ohi. Hyvinvointivaltio on kasvanut niin suureksi ja on vääristänyt maamme talouden niin paljon, ettei meillä ole enää varaa siihen. Kyse hyvinvointivaltion tulevaisuudesta ei enää ole ideologinen kysymys, vaan taloudellinen. Meidän on pakko alkaa karsia, muuten koko yhteiskunta romahtaa niin kuin esimerkiksi Kreikassa.

5. Mitä pakotettu “hyvinvointi” tekee ihmisen luonteelle, hyveellisyydelle, rehellisyydelle, aktiivisuudelle ja innovatiivisuudelle?

Kaj: On selvää, että hyvinvointivaltio lannistaa ihmisten aktiivisuutta ja innovatiivisuutta. Tämä onkin yksi hyvinvointivaltion välillisistä kustannuksista. Hyvinvointivaltio maksaa paljon enemmän kuin mitä valtion tilinpäätöksestä käy ilmi. Kuten Frederic Bastiat aina muistutti, kaikilla valtion toimenpiteillä on aina sekä välittömät että välilliset vaikutukset. Mitä näkyy ja mitä ei näy. Hyvinvointivaltiolla on paljon haitallisia ”näkymättömiä” vaikutuksia.

Olli: Juuri näin. Olennaisinta on kaikki se hyvä, mitä vapaudessa olisi tapahtunut ja syntynyt, mistä ei koskaan saada edes tietää. Tätä on vaikea ottaa huomioon laskelmissa. Itse lähdin aikanaan Taimaahan reissaamaan ja etsimään vapautta. Nyt siitä on seurannut jo koko yhteiskuntaa ajatellen hienoja juttuja ja innovaatioita, kuten Helpon Terveyden ajatusmalli. Jos olisin mennyt samaan kaava-putkeen mihin muutkin, mulla voisi olla “ihan hyvä elämä”, ja kaikki näyttäisi päällisin puolin hyvältä – koska kukaan ei koskaan saisi tietää mitä hienoa vapaudessa olisi päässyt syntymään. Ja minä olen vain yksi henkilö. Jos koko yhteiskunta olisi vähänkin vapaampi… en edes uskalla kuvitella sitä vaurauden ja innovaation määrää mitä vaikkapa viidessä tai kymmenessä vuodessa pääsisi syntymään – saati sitten sadassa vuodessa! Nyt sitä ei saada koskaan tietää – paitsi sitten kun tietoisuus leviää ja valtion kannatus romahtaa.

6. Millaisena näet Suomen tulevaisuuden, vaikkapa viiden tai kymmenen vuoden aikajänteellä? Mihin suuntaan kulttuuri kehittyy? Jatkaako julkinen sektori edelleen kasvuaan, kuten kaikissa valtioissa aina tapana (romahdukseen asti) – vai voiko systeemi muuttua jos riittävän moni herää ja näkee mikä valtio oikeasti on?

Kaj: On aina vaikea sanoa, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Voi vain sanoa, mitä tapahtuu jos tietty politiikka jatkuu. Jos emme myönnä että meillä on vakavia taloudellisia ongelmia ja että hyvinvointivaltio johtaa myös kaikenlaisiin välillisiin ongelmiin, niin kyllä se romahdus sitten tulee. Valtion velkaa on ennustettu kasvamaan 85 miljardiin 2010 loppuun mennessä. Se on melkein 50 prosentin kasvu parissa vuodessa. Jos valtion velkaa jatkaa kasvamista niin pelkästään korkojen maksu tulee syömään niin paljon valtion budjetista, että joudumme karsimaan julkisia palveluita. Tämähän on tietenkin jo alkanut. Valitettavasti valtio karsii lääkäreitä, sairaanhoitajia, opettajia ja sellaisia ammattilaisia, jotka aidosti tuottavat sitä palvelua. Kasvottomat virkamiehet eivät ikinä menetä työpaikkaansa. Kun kunnat yhdistyy, niin entiset kunnanjohtajat jatkavat ”muutosjohtajina” apulaisineen viisi vuotta. Tämä on järkyttävää.

7. Onko vapaus maailmassa/Suomessa lisääntymässä vai vähenemässä? Miltä osin lisääntymässä ja millä tavoin vähenemässä? Mitkä tekijät tällä hetkellä lisäävät eniten ihmisten vapautta ja toimintapotentiaalia, ja mikä vastaavasti rajoittaa ja syö kasvua?

Kaj: Suomessa vapaus on selvästi vähentymässä. Kieltolakeja on lisääntymässä. Nuuska on jo kielletty ja suomen kansalaisia istuvat vankilassa nuuskan myynnistä. Tämä on järkyttävää, banaanitasavallan toimintaa. Seuraavaksi mennään kohti tupakan kieltoa, askel kerrallaan. Alkoholivero halutaan nostaa, käsiaseiden omistus halutaan rajoittaa. Yrittäjien osinkovero ollaan nostamassa. Rahoitusalan sääntely kasvaa merkittävästi ja luodaan uusia valvontaviranomaisia EU-tasolla ja USA:ssa. Puhumattakaan kaikista ympäristöveroista ja säännöistä. Tällä hetkellä trendi näyttää siltä, että länsimaat lisäävät sääntelyä ja itämaat kuten Kiina vähentävät sääntelyä.

USA:ssa on havaittavissa tyytymättömyys liittovaltion toimintaan. Tärkeimmät huolenaiheet ovat talous, sota ja Obamacare. Tämän lisäksi Kalifornia järjestää kansanäänestyksen marijuanan laillistamisesta. Voi olla, että valtion kyvyttömyys pitää huolta julkisesta taloudesta on se joka vihdoin saa ihmiset heräämään ja vastustamaan. Mitä voimakkaammaksi tämä herääminen tulee, sitä enemmän vahvistuu vapauden liike.

On monta tekijää jotka rajoittaa ja syö kasvua. Tärkeimmät ovat sääntely, verotus ja valtion velkaantuminen.

Olli: Ja toki samaan aikaan vapaus myös lisääntyy, yksityisellä sektorilla tapahtuvan kehityksen ja innovoinnin ansiosta. Parikymmentä vuotta sitten kasvaneilla ei ollut vaihtoehtoja, kun taas minun pikkuveljeni on saanut valita miljoonista artisteista mielimusiikkinsa – ja vieläpä ilmaiseksi. Nykypäivän kolme-nelikymppiset joutuivat nuoruudessaan valitsemaan madonnan ja michael jacksonin välillä. Tämän hetkisten parikymmisten-kaksvitosten ikäluokka on jo ajatusmaailmaltaan äärimmäisen vapautunutta, tai ainakin osa heistä. He ovat saaneet paljon enemmän vaikutteita ja vaihtoehtoja kuin vaikkapa kolmekymppiset nuoruudessaan. Ja tämä kehitys tulee vain kiihtymään. Joten ainakin mahdollisuuksia maailma tarjoaa yhä enemmän; sanoisin, että jopa vielä nopeammin kuin valtio ehtii niitä rajoittaa. Kaiken kaikkiaan maailman mielenkiintoisin aika olla elossa! Jäämme kiinnostuneina seuraamaan maailman ja tilanteen kehittymistä – ja osallistumaan siihen! Nykyään (netin ansiosta) jokainen on Vaikuttaja. Tuhannesti kiitos aivan mahtavasta haastattelusta! Kehotan jokaista lukijaa lämpimästi jakamaan/linkkaamaan tätä myös kavereille. Niin asiallista argumentointia Kaj Grüssnerilta.

Tsekkaa Kajn suurta suosiota saavuttanut Mises-artikkeli: The Bankrupt Finnish Welfare State Yli tuhat Facebook-likea! Not bad. Mun ennätys taitaa olla alle 50…

This entry was posted in Haastattelut, Talouden perusteet. Bookmark the permalink.