Valikoiman laatu ja laajuus! Kaikessa.

Ei ihme, että ihmiset on tylsiä ja ankeita. Ne syö samoja safkoja päivästä toiseen ja hengaa samojen tyyppien kanssa.

Mua kiinnostaa Silver Clubissa juurikin sosiaalisen elämän diversiteetti.

Ruoassa tärkeintä on valikoiman laatu ja laajuus.

Sama juttu ihan kaikessa – ja ennen kaikkea ihmisissä.

Tosi moni hengaa samojen kanssa, koska se on joku normi, joku ihme sääntö. “Yhteiskunnassa nyt vaan on tietyt säännöt joiden mukaan pitää pelata..!”

BULLSHIT!

Mitä tuollainen ajattelu tekee luovuudelle, innovoinnille, kehitykselle?

Tappaa sen, ja kaiken muunkin aidon, hyvän ja kauniin heti lähtökuoppiin.

Samat tyypit syö lautasmallin mukaan, “koska yhteiskunnassa nyt vaan on tietyt säännöt…”
Ne ansaitsee kohtalonsa.
Jos niille tarjotaan lääke-edustajan virkaa, ne ottaa sen, koska se on “yhteiskunnallisesti hyväksyttävä”.

Mitä tapahtui moraalille? Eikö pahan tekeminen ole pahaa, vaikka se olisi “yhteiskunnallisesti hyväksyttyä?”
Olivatko Gestapon “sankarit” hyviksiä “noudattaessaan yhteiskunnan normeja?”

Vaihtelu virkistää

Jos mua kyllästyttää ja kaipaan uutta virikettä, vaihdan kaupunkia. Hyppään samantien seuraavaan junaan. Ilman kenkiä (jopa ilman matkatavaroita!).
Tosin nyt Silverin myötä voi olla että ympäristö tarjoaa niin laadukkaita virikkeitä niin laajalta skaalalta, että siellä huvittaa viipyä pidempiäkin jaksoja.

Miksi teen mitä huvittaa?

Koska kaikki muu tappaa tai ainakin taannuttaa.
Mielihalun seuraaminen, “Following Your Bliss” kuten Joseph Campbell sanoisi, johtaa kasvuun, kestävään onneen, ja pitää aivot nuorena.
Pystyy tajuamaan uusia(kin) asioita, kun kokee joka päivä uusia asioita!