Havahtumisia

Tero Isokauppilan blogista, löytyi taas kaikenlaista kivaa.
Katsottiin Paul Chekin Dirt Facts noin miljoonatta kertaa, tosin tällä kertaa kyllästyttiin kimitykseen jo kuudennen pätkän kohdalla.

Sen jälkeen tsekattiin kaikki DeMellon “Spirituality for Saturday” -videot, jotka alkaa aivan mahtavalla kasarimusalla – enkä ala edes puhumaan studioyleisön kampauksista, viiksistä ja rilleistä.

DeMello puhui tapansa mukaan havahtumisesta, ja kävimme aiheesta antoisat keskustelut.
Suosittelen katsomaan kaikkia näitä ravintoon, ajatteluun tai mihin vaan liittyviä huippupätkiä mahdollisimman usein kaverin kanssa, jotta voi laittaa pauselle ja puhua ääneen aina kun ajatus herää. Tämä moninkertaistaa oppimisen, tekee tiedon eläväksi, ja tekee oppijasta aktiivisen tiedon rakentajan (itse konstruoitu skeema), passiivisen vastaanottajan sijaan (jolloin skeemat jää syntymättä; papukaijakin pystyy pulpetissa istumiseen).

DeMelloa katsellessa hoksattiin, että kaikki se “valaistuminen” ja muu, mitä helposti pidetään buddhien ja jeesusten yksinoikeutena, onkin ei pelkästään maailman simppelein juttu, vaan myös tosi helppo ja itsestäänselvä. Ja, jos ei ole valaistunut, siitä seuraa, no, vähintäänkin hyvää komediaa.

Unessa oleminen tarkoittaa sitä, että aiheuttaa itselleen kärsimystä, ja valaistuminen tarkoittaa kärsimyksen loppua.
Tämä on hengellistä kieltä (joka on tyypillisesti tosi epäselvää). Suomeksi se tarkoittaa sitä, ettei havahtunutta asiat enää häiritse, vaan voi itse valita reaktionsa.
Maailma ja olosuhteet eivät enää hallitse sinun verenpainettasi tai naaman punotusta, vaan sinä.

Voit valita jopa uskomuksesi, voit päättää ihan kaikesta.
Ihan sama toisaalta miten pitkällä tässä prosessissa on, pääasia että ymmärtää olevansa itse ohjelmoija, ei se ohjelma.

Tämä on nyt taas tällaista henkistä lässytystä, joka ei sano yhtään mitään, paitsi niille jotka sen jo tajuavat.
Viedään siis homma käytäntöön.

En usko, että juuri kukaan olisi kaiken aikaa TÄYSIN havahtunut tai valaistunut – meillä kaikilla on luultavasti vielä paljonkin asioita, joihin reagoimme täysin epärationaalisesti.
Sitä mukaa kun näitä alkaa havaitsemaan, pystyy niistä vapautumaan.
Sitten voi taas nauttia elämästä entistä vapaammin ja kokonaisvaltaisemmin.
Elämä käy kevyemmäksi ja hauskemmaksi.
Kuin lapsena, mutta kypsemmin.
Voi vihdoin yhdistää varhaislapsuuden keveyteen ja innostukseen elämänkokemuksen tuoman järkevyyden ja harkinnan.
Voi pitää yhtä vapaasti hauskaa kuin ekoilla ryyppyreissuilla 15-vuotiaana, mutta kestävästi. Korvata kossu porkkana-sellerimehulla ja Chocolate Blissilla.

Vuorokauden aikana olen saanut jo parikin vihjettä omista sokeista pisteistäni – ja saanut käydä niistä samantien kehittäviä keskusteluja.
Käydään meikäläisen hölmöilyt tässä läpi, koska niiden kautta selvenee mitä havahtuminen voi käytännössä tarkoittaa.

Esimerkki 1:
Eilen säikähdin, kun iHerb oli siirtänyt kaikki Rewardini kohtaan Cancelled Credit. Aamulla herätessä olin jo ihan varma, että ovat rankaisseet siitä kun hehkutin liikaa gojia ja sieltä kuitenkin löytyy joku pieni sääntö jossa lukee “ettei saa keinotekoisesti vääristää kysyntää” tai jotain.. No, kyseessä oli vaan jokin systeemin päivittämiseen liittyvä häiriö joten se siitä. Reaktioni kuitenkin kertoi paljon itsestäni.
Jos olisin jo havahtunut tällä elämänalueella, tajuaisin samantien, että who cares, jos ei iHerb toimi, mulla on jo mahtava bisnes- ja elämänkumppani, jonka kanssa voidaan samantien lähteä pohtimaan, valmistelemaan ja neuvottelemaan entistä parempia diilejä entistä parempien partnereiden kanssa. Ja kävi miten kävi, joka tapauksessa tässä kehitytään koko ajan – ja nautitaan matkasta.
Jokatapauksessa meno käy koko ajan vaan entistä hauskemmaksi ja kiinnostavammaksi, ja joka askeleella opitaan arvokkaita läksyjä.

Mutta koska olin unessa, pihalla kuin lumiukko, annoin sen vaikuttaa fiilikseeni suhteettoman paljon. Täysin epärationaalista – keskittää aikaa, ajatuksia ja energiaa johonkin täysin epärakentavaan, kun voisi miettiä jo seuraavaa “peliliikettä”.

No, käytiin kehittävät keskustelut ja opittiin läksyt. Tajuttiin, että jokatapauksessa meno vaan paranee päivä päivältä, eikä siihen yksi iHerb voi vaikuttaa.
Samantien olikin mailiin tullut vastaus vip-asiakaspalvelusta, jossa pahoiteltiin tapahtunutta virhettä.
Näin maailma toimii – God is always talking to you, Wolfea lainatakseni. Tärkeintä oppia läksyt ja havahtua entistä enemmän. Kaikki muu on naurettavan helppoa sen jälkeen.

Esimerkki 2:
Tänään piti lähteä junalla Parkanoon orjatyöhön, koska viimeisimpien foodiostosten jälkeen on käteisosasto taas aika nollissa.
Mutta kassalla selvisi ettei raha aivan riittänyt lippuun.

Tällainen on aina ärsyttävää, koska mieli on jo mennyt sinne seuraavaan paikkaan.
Näin me yleensä eletään – tulevaisuudessa ja menneisyydessä, näkemättä kuinka hienoja juttuja tapahtuu koko ajan, juuri täällä, juuri tässä. Mahdollisuuksia, kohtaamisia, kauneutta, iloa..

No, onneksi oltiin juuri opiskeltu DeMelloa, joka muistuttaa että havahtuminen on myös havahtumista tähän hetkeen.

Ärsytys ei sinänsä hävinnyt minnekään, mutta menetti otteensa – se ei enää häirinnyt minua. Siitä tuli vain osa tämän hetkistä olotilaani ja kokemustani, itseasiassa aika hauska ja kiinnostava! Oikeastaan aika hölmö, suorastaa koominen.

Pling, läksy opittu. Seuraavaksi olinkin puhelimessa yhden mahdollisesti merkittävän yhteistyökumppanin kanssa.
Suostun yhteistyöhön vain alansa tai oman kategoriansa kiistattomien johtajien kanssa, ja tämä kaveri on epäilemättä alansa paras Suomessa, ja ennen kaikkea kunnianhimoisin.
Pari minuuttia eteenpäin, ja olen katsomassa kun snoukkaajat hyppii spedelingolla jättipatjalle Kampin aukiolla. Taustalla soi hyvä musa ja olen aika fiiliksissä.
Törmään vanhaan karaokekaveriin Joensuun ajoilta, joka kiittelee blogista. Käydään loistokeskustelut Babylon Systemistä eli Nutrixista, vaihdetaan numeroita ja suunnitellaan tulevia karaoke-valtauksia.

Bling!
God Is Always Talking To You.
Kiitos vaan, vähempikin olisi riittänyt vahvistukseksi

Kolmas esimerkki:
Aamulla käytin loputkin kalliit raaka-aineet kunnianhimoiseen supersuklaaseen, josta piti tulla Parasta Ikinä. Tuloksena niin hirveää kuraa, että taitaa päätyä toilettiin.
Arvaa suhtauduinko asiaan kylmän viileästi kuin 30 vuotta korkealla vuoristoluolassa meditoinut hengellinen Guru? No en. **tutti niin ***kelisti.

Mutta, edelleenkään ei se havahtuminen tässäkään asiassa tarkoita sitä, että osaisi peittää tunteensa tai valehdella itselleen ja muille. Se tarkoittaa, että hyväksyy sen draaman, ja jopa nauttii siitä – eipähän tarvitse erikseen katsoa Kauniita ja Rohkeita.
Havahtuneena voi nähdä tilanteen kokonaisuutena ja huomata siihen liittyviä mahdollisuuksia ihan eri tavalla.
Unessa taas nousee verenpaine niin korkeaksi, että miettii vaan mistä saisi nopeasti kaljaa tai mieluummin jotain vielä terävämpää.

Keskusteltuani tapauksen herättämistä tunteista kumppanin kanssa, tajuttiin että tästähän voisi vaikka kirjottaa postauksen. Siihen saa hyvää asiasisältöä, pääsee hauskan aasinsillan kautta esittelemään raaka-aineet ja miten niitä EI kannata käyttää, pääsee linkaamaan
Teron loistoblogiin ja tuomaan esille parhaat ahaa-elämykset eilisistä keskusteluistamme.

Lähdin kuitenkin kiireessä junalle.
Intuitio kehotti kääntymään takaisin, mutta järki veti junaa kohti.
Liikennevalot menivät punaiselle juuri väärään aikaan, ihmiset hyppivät eteeni juuri väärässä paikassa.
Sanoin mielessäni, että “jos mun todella täytyy kääntyä takas, anna vielä selkeämpi merkki”.

Tilillä todellakin piti olla se parikymppinen, joten voit kuvitella yllätykseni kun en päässyt junaan.

Näin maailma toimii, lempeästi ohjaten kasvamaan ja toimimaan omaksi ja kaikkien parhaaksi. Oppimaan, heräämään, havahtumaan, nostammaan itseämme ja toisiamme.

Ainakin jos niin uskoo

Tulevassa postauksessa kerromme, kuinka suklaata EI kannata tehdä!