Hyvä oivallus (kaikkien uraa ajatellen)
Arkistokirjoitus vuodelta 2012.Julkaistu alun perin kesäkuu 2012 viidakkomies.com-sivustolla. Tiedot ja linkit voivat olla vanhentuneita. Alkuperäinen tallenne.
Tiedätkö mikä erottaa tavikset menestyjistä?
Ei mikään filosofia tai muu eteerinen juttu, kuten yleensä opetetaan – nyt puhun Suomesta ja käytännön maailmasta.
Ainoastaan ne menestyy, ketkä hyötyvät investoinneistaan rahallisesti, muut ei sitten mitenkään.
Tämä on se ero.
Jos olet duunissa, ja investoit omaan tuottavuuteen, kapasiteettiin ja terveyteen, tienaat silti vielä vuoden päästäkin suunnilleen saman verra – vaikka tuottavuutesi ja terveytesi olisi kolminkertaistunut.
Itse ansaitsevalle, eli ei-palkansaajalle, taas joku kookosvesi ei olekaan kulu, vaan säästö.
Tein liike-elämäni ratkaisevimman virheen, kun puolitoista vuotta sitten aloin kirjoittaa firmojen sijaan kokokansalle. Business to business maailma on se mitä rakastan, koska siellä kaikki toimivat tuotteet koetaan säästöiksi ja tuottavuus-investoinneiksi, eikä kuluiksi.
Olet ehkä kuullut jonkun joskus sanovan “minulla ei ole varaa syödä huonosti”. No, jos tienaa ja aikoo jatkossakin tienata palkansaajana, ei ole eikä koskaan tule olemaan varaa syödä hyvin.
Kyllä, YRITTÄJÄNÄ, markkinoijana, myyjänä, bisneksen omistajana, johtajana on erittäin totta ettei ole varaa tai ainakaan kovin kannattavaa syödä huonosti – ja sitäkin kannattavampaa maksaa kaikkein kustannustehokkaimmista tuottavuusinvestoinneista. Plus, se on kaikki jokatapauksessa verotonta, verovapaata rahaa, joka kannattaakin investoida eteenpäin ettei se turhaan mene valtiolle.
Rakastan toimia siinä maailmassa, missä Lifefood-crackeri ei viekään kuukauden viimeisiä rahoja, vaan viedäänkin verovähennyksiin!! Eikä tarvitse melkein edes tietää mitä se tarkoitaa kun hyvä kirjanpitäjä hoitaa homman ja minimoi verot, kunhan itse vaan muistaa kuluttaa sitä rahaa loistaviin tuottavuusinvestointeihin.
Kyllä – sain lukijämäärät jopa tuplattua muutamassa kuukaudessa kun lopetin asianpuhumisen ja rupesin pelleilemään/viihdyttämään (alkuvuodesta 2011 siis). Mutta siitä vielä pari kuukautta eteenpäin, niin lopetin jo blogaamisen koska olin saanut ihan vääriä lukijoita.
Vaikka rakastan, samalla myös vihaan sitä b2b-maailmaa. It’s a real jungle out there! Pari vuotta sitten oltiin kovaa vauhtia menossa mukaan, perustamassa omaakin kauppaa ja vaikka mitä. Ihan liekeissä, ja mielellään missasin kaikki kesätapahtumatkin, ihan kaikkI! Oli niin siistiä tehdä työtä kokonaisvaltaisen menestyksen eteen. Ja sitten tuli kokeneemmat jotka lain koukeroita hyväksikäyttäen koitti kusettaa keltanokkia. Ennen kuin laitettiin nimeä alle, kyseltiin kokeneemmilta kontakteilta mielipidettä (vaikkei mukamas olisi saanut näyttää sopimuspaperia kellekään), ja samalla sain kuulla, että bisnestenvälisessä maailmassa melkein jokaista on aluksi kusetettu ja vieläpä tosi pahasti. Siis todella pahasti – niin että ensimmäiset viisikin vuotta, tai jopa ensimmäiset kymmenenkin vuotta on saattanut mennä rämpiessä ennen kuin on uudestaan päässyt kunnolla jaloilleen. Tai sitten pari vuotta; kuitenkin jopa useamman vuoden verran joku kokeneempi konna onnistunut varastamaan täyttä työtä ja sen hedelmiä. Meidätkin yritettiin ostaa viideksi vuodeksi totaaliseen orjatyöhön, 200 000 euron uhkasakon vahvistamana (mutta sopimus oli kirjoitettu niin että ainoastaan lakimies ymmärsi ne ihme 33% säännöt sun muut millä meitä koitettiin huijata, mitä aloittelija ei mitenkään voi maalaisjärjellä päätellä, ja siksi siinä korostetaankin ettei paperia saa näyttää kellekään
Säikähdettiin asiaa niin paljon, etten enää ikinä halunnut tehdä yhtään mitään, ja ainakin halusin mahdollisimman kauas siitä maailmasta, ja mieluiten toimia tai vaikka ihan vaan hengaillakin ainoastaan kaikkein luotettavimpien kavereiden kanssa. Ihan sama, elää vaikka köyhänä kunhan ei tarvitse moisia täysin sydämettömiä huijareita katsella enää ollenkaan.
Nyt on helppo huomata, että ne jotka ovat kaikesta huolimatta oppineet elämään siinä bisnesten välisessä maailmassa, eli keräämään kuitit, lähettämään laskut, ja valinneet mukavan ystävällisen kirjanpitäjän avuksi, elävät kuin toisella planeetalla, missä melkein vessanpöntötkin on kultaa. Eivät osta juuri mitään retail-hintaan, ja tukkuhinnastakin vielä verot pois tai verovähennykset tms. Ja koska bisnestenvälisessä VEROVAPAASSA maailmassa summat on “hieman” erikokoisia, täytyy kaikki omat tienestit aina kertoa noin viidellä – tarkoitan siis, että jos tekisin kavereille normaalisti jonkun palveluksen parillasadalla, täytyy firmoille se sama myydä vähintään tonnin hintaan jotta ottavat edes vakavasti.
Miten tuohon salattuun mutta ihmeelliseen maailmaan pääsee? Ensinnäkin se täytyy tehdä niin ettei oma sielu muutu byrokraatin sieluksi. Byrokraatinkin osa on hyvä, jos todella erikoistuu siihen! Mutta hajottavaa jos haluaa itse keskittyä siihen omaan kontribuutioon eikä hajota joka suuntaan. Siksi ensimmäinen askel on löytää avulias, kokenut, ystävällinen, osaava kirjanpitäjä jonka osaamiseen voi luottaa. Tilitoimisto Verso vaikuttaa edelleen hyvälle. En voi korostaa tämän tarpeellisuutta liikaa: kuinka hienoa on luoda lisäarvoa – ja kuinka ankeaa jos samalla ahdistuu monimutkaisista byrokratioista ja alkaa nopeasti kaivata jo normiduuniin jo ihan sen takia ettei tarttisi samalla hallinnoida kaikkea ihme paperisotaa.. Nykyään löytyy myös loistavia vaihtoehtoja osuuskunnista, niin että voi toimia kuin yrittäjä mutta täysin ilman yrittäjyyteenliittyvää byrokratiaa – toki joutuu jonkin verran maksamaan extraa palveluista, mutta toisaalta saa pitää työttömyystuetkin: –> http://www.eezy.fi/ –> http://www.tyopalvelu.fi/ (jonka kautta saa pitää myös työttömyyspäivärahat ja työmarkkinatuet niiltä päiviltä kun ei tee keikkaa, tsekkaa tästä lisää) Noilla siis pääsee ainakin alkuun – mutta ennen pitkää vielä laajempia vapauksia tarjoaa oma liiketoiminta, kunhan byrokratiat hoitaa loistokumppani jonka kanssa on kiva asioida. Silloin bisnesmaailmassa oleminen tuntuu hyvälle, rennolle ja vapaalle myös siltä osin.
Toisekseen täytyy keksiä jotain lisäarvoa mitä antaa, ja sitten kuinka tienata sillä. Tienaaminen on kuitenkin yllättävän helppoa sen jälkeen kun pääsee antamaan parastaan parhaille, ja siten syntyy loistosuhteita ja pääsee mukaan kuvioihin. Yritysmaailmassa yleisesti arvostetaan jos olet onnistunut antamaan jotain arvokasta, ja takaisinmaksu tapahtuu tarjoamalla hyviä tilaisuuksia hyville tyypeille jotka ovat luottamuksen ansainneet avuliaisuudellaan ja aktiivisuudellaan.
En halua pelkästään puhua, vaan omallakin esimerkillä myös tehdä. Alan siis keskittyä tässäkin blogissa taas antamaan konkreettista lisäarvoa niille jotka siitä hyötyvät myös rahallisesti. Jos kirjoitan palkansaajalle ja saan sen ostamaan jotain tosi loistavaa tuotetta, tuloksena on lopulta vain lähinnä köyhempi palkansaaja, joka menetti rahaa muttei voi tienata sen enempää vaikka tuottavuus nousisi taivaaseen. Markkinoimalla parhaita tuottavuusinvestointeja työväelle, lisään vain niiden turhautumista umpikujaduuneissaan. Pienessä työssä on paras itsekin jäädä yhtä pieneksi, koska koska jos ylikasvaa oman hiekkalaatikkonsa ilman mahdollisuutta laajentaa sitä, käy olo lähinnä ahtaaksi. Ja taas jos saman tuotteen ostaa joku joka tienaa ei pelkästään työtunneilla vaan tuottavuudella ja tuloksilla (eli esim. suoralla tulospohjaisella provisiolla), rikastuu tuotteen ansiosta niin tekijä, yhteistyökumppani, kuin asiakaskin.
Nyt ymmärrän, ettei se haittaa jos lukijamäärät putoaisivatkin. Tässäkin laatu on olennaista, paljon tärkeämpää kuin määrä.
Vielä pari sanaa vapaan maailman ja työsuhde-maailman eroista: – jos teet vaikka rakennusmiehenä yhdelle työnantajalle, voi pahimmillaan saada potkut ja parhaimmillaan ylennyksen. Mutta jos alkaakin tehdä samaa vaikka Työpalvelun kautta kelle vaan, onkin yhtäkkiä tasaveroinen neuvottelukumppani! Hintasi ei määräydykään enää taulukosta, vaan kysynnän ja tarjonnan eli markkina-arvosi mukaan. Yht’äkkiä huomaatkin olevasi maailmassa, jossa kaikki mitä teet paremmin, nostaakin markkina-arvoasi. Jos teet itsestäsi halutumpaa tavaraa, niin vaikkei senhetkinen kumppani enempää tarjoaisikaan, saattaa joku muu tarjota. Ja tunnet sen, alat sisimmässäsi tietää että näin on. Alat tuntea oman arvosi, jota ei katsotakaan taulukosta, vaan siitä mitä olet, mitä säteilet, ja ennen kaikkea miten hyvin työsi teet, mitä saat aikaan, miten tuottava ja aidosti aikaansaava ja piristävä ja kannustava olet.
Sanomattakin selvää, että sellaisessa maailmassa syntyy aivan erilaisia ihmisiä, erilaisia intentioita – alkaa kehittyä eri suuntaan. Asiat alkaa optimoitua, koska hyvistä teoista ja itsensä kehittämisestä alkaa itsekin hyötymään. Huomaa, että mitä paremmin hoitaa hommat, sitä korkeammaksi nousee oma asema, neuvotteluasema, markkina-arvo – ja jos ei palkka heti nousekaan niin ainakin kohtelu paranee koska kumppanikin aistii että tuolle saattaisi olla kysyntää muuallakin, ja nyt se on uudenlaisemman järjestelyn ansiosta vapaampi myös lähtemään ilman raskaita eroprosesseja. Sellainen parantaa vähintäänkin kohtelua kummasti ja tuo arvostuksen sinne missä se on ansaittua. Ja tottakai oman arvonsa tuntevat voivat sitten tehdä pidempiaikaisiakin sopimuksia keskenään, kun se arvo on ensin käyty mittauttamassa markkinapaikalla.
Markkinoilla toimiessa toimitaan tavallaan jopa päinvastoin kuin työelämässä. Työelämässä yritetään olla kuin muut ja sopia samaan muottiin. Markkinoilla taas tavoitellaan uniikkia kilpailuetua, joka nostaa omaa todellista markkina-arvoa enemmän kuin kaikki normi-tutkinnot yhteensä. Missä minulla on eniten annettavaa? Mikä tekee minusta uniikin? Miten juuri minä voin palvella muita vielä paremmin kuin kukaan muu? Missä haluan olla kaikkein paras, jopa niin palavasti että voin pistää moneksi vuodeksi kaiken peliin palvellakseni siinä asiassa vielä paremmin kuin kukaan muu?
Minun uniikki kilpailuetu on se kun tiedän kokemuksesta mihin kannattaa investoida oman työtehon nostamiseen, olen jaksanut tutkia aihetta pitkään, tunnen monia menestyjiä ja tykkään tutkia mitä ne tekee, rakastan koutsata menestyjiä ja sellaisiksi aikovia pienissä laadunparannuksissa ja lisäyksissä elämäntyyliin – ja ennen kaikkea tiedän niitä asioita mitä fysioterapiakoulussa tai lääketieteellisessä, tai ylipäänsä missään koulussa ei vielä opeteta. Siksi alan hyödyntää maksimaalisesti tätä uniikkia ominaisuuksien ja kokemusten yhdistelmää lisäarvon tuottamiseksi – mutta siis vain ja ainoastaan niille jotka siitä hyötyvät myös taloudellisesti. En voi pidemmänpäälle auttaa ketään joka aikoo pysyä samalla palkkatasolla jatkossakin, koska suorituskyvyn nostamisessa ei ole mitään pointtia jos ei halua käyttää sitä johonkin käyttämisen arvoiseen. Samassa duunissa hajoaa vaan sitä pahemmin mitä nopeammin omat aivot tuottaa huippuideaa, kädet toteuttaa ja sydän lyö rinnassa. Ne ohjeet mitä olen aina halunnut jakaa, kiinnostavat aivan erityisesti vain niitä, jotka haluavatkin kasvaa yli nykyisestä laatikosta jälleen astetta hauskempaan leikkikehään.
[
This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.