Mikä tekee alkuperäislajikkeesta paremman?

Onhan jalostus aina hyvä asia? Meneehän kehitys aina parempaan suuntaan: saadaan hehtaaria kohden isompi sato, edullisempaa ruokaa kaikille.

Päinvastoin. Ruoankasvatuksessa lajikkeiden jalostaminen on viimeisen sadan vuoden aikana ollut lähes pelkästään huono juttu - niin maaperälle, kasveille, kuin niillä ruokituille eläimillekin. Miten kehitys voisi edetä muka huonoon suuntaan?

–> Koska tässä tapauksessa se on tehty ihan väärien tavoitteiden pohjalta.

Verrataanpa vaikkapa metsämansikkaa, ja siitä jalostettua jätti-versiota. Kyllä, puutarhamansikka on edullisempi ja siitä saa isommat sadot. Mutta tässä ne huonot puolet, mistä harvemmin mainitaan:

• siinä on vähemmän ravinteita, vähemmän makua, vähemmän väriä - ja enemmän sokeria. Ja siten enemmän tauteja.

Ja mitä seuraa siitä kun kasvatetaan sokerin määrää ja karsitaan ravinteita & makuja?

• Sama kohtalo niin mansikalle kuin sen syöjällekin: homeet iskee kimppuun. Ihmisen tapauksessa se tarkoittaa hirmuista candida-epidemiaa, korkeita tulehdusarvoja, ja jokavuotista sairastelua. Mansikan tapauksessa se tarkoittaa jättimäistä tarvetta voimakkaille homeenestomyrkyille ja lukuisille muillekin torjunta-aineille - joista asiakaskin saa kurkkunsa kipeäksi (ellei muista huuhdella todella huolellisesti, ja joskus siltikin).

Onneksi viime vuosina torjunta-aineiden käyttöä on vähennetty mansikankasvatuksessa, ja hyvä niin! Yhä enemmän tuholaisia torjutaan ties millä hämähäkeillä kemikaalien sijaan, ja osa tiloista siirtynyt jopa Grander-veden käyttöön mikä myös on tehnyt mansikoista vastustuskykyisempiä ja johtanut jopa miljoonien säästöihin. Hinta-tuotto-suhteeltaan tehokkaimmat innovaatiot löytyvät usein virallisten koulutusohjelmien ulkopuolelta - ties mistä “huru-teknologioista”.

Kuitenkin vielä tärkeämpää meidän kaikkien on oivaltaa, että maailma on edelleen täynnä niin vahvoja, voimakkaita alkuperäislajikkeita, ettei kemiallisia torjunta-aineita itseasiassa tarvita enää ollenkaan. Riittää kun riistämisen sijaan aletaankin ruokkia ja hoitaa itse maaperää, ja kasvattamaan parempia kasveja, jotka osaavat paremmin huolehtia niin maaperästä, itsestään kuin ihmisistäkin.

Kyllä, hyvinkin nopeasti voidaan kokonaan luopua sekä väkilannotteista että kemiallisista “kasvinsuojelu”-aineista. Vaihtamalla lajikkeet parempaan. Kemiallinen maatalous on itseasiassa niin kallista, ettei siihen olisi varaa ilman markkinoitavääristäviä maataloustukiaisia. Kehitysmaissa yhä useampi on vaihtanut kalliit kemikaalit kurkumauutteisiin, neem-öljyyn ja inkivääriliemiin - kunnes toisinaan agribisnes yhdessä vallanpitäjien kanssa keksii kieltää moiset “vaarallisuudet”

tai vaatia niiden käyttäjille ylivoimaisen kallista lisenssiä, eikä kehitysmaan pienviljelijä halua vankilaankaan joutua. Kemiallinen, luontoa tuhoava maatalous pysyy pystyssä enää vain hetken ajan, ja sekin ainoastaan korruptoituneen lainsäädännön suojin. Kemiallinen ruoankasvatus on viimeinen ja ratkaiseva lenkki, mikä pitää yllä myös lääketeollisuutta, sairastuttaen niin ihmistä kuin luontoakin. Vaikkei markkinat heti täysin vapautuisikaan, on tiedonlevitys vapautunut jo niin paljon, että on helppo nähdä sekä lääke- että kemikaaliteollisuuden vetelevän viimeisiään. Meillä on jo niin paljon tietoa, ettei haittaa vaikka se parempi maksaisikin aluksi hieman enemmän kuin se verovaroilla keinotekoisesti tuettu myrkky-vaihtoehto. Paremman safkan kautta ihmisistä tulee pian niin terveitä, onnellisia ja itsenäisiä, että maatalousmyrkkyjen ja kemiallisten lääkkeiden ohella käy turhaksi myös pakkovalta ylipäänsä. Onnelliset ja terveet osaavat toimian keskenäänkin.

Totta: speltti ei tuota ihan yhtä isoa satoa kuin tehovehnä. Mutta eipä se tuhoa sitten luontoakaan - plus, siellä kauniissa luonnossa on vaan yksinkertaisesti mukavampi asua kuin ankealla tehotilalla, ja terveen maan ja voimakkaiden kasvien kanssa kivempi puuhastella. Nämä ovat juuri niitä kauneus-arvoja, jotka vuosi vuodelta voimakkaammin vaikuttavat nykyään myös mm. kiinteistöjenkin hintoihin. EU-tuet yksin eivät kykene keinotekoisesti vääristynyttä tilannetta enää kauaa kannattelemaan.

Otetaan positiivinen ääriesimerkki: permakulttuuri ja muu monimuotoviljely. Ruokaa osataan nykyään kasvattaa jopa niin ettei puutarha vähennä luonnon monimuotoisuutta ollenkaan, vaan jopa tukee maiseman kauneutta. Ehkei sellaiseen saa samanlaisia EU-tukia (ihan vielä), mutta internetin ansiosta kaiken hyvän levittäminen on jo niin helppoa, että parempi menee kaupaksi hyväänkin hintaan. Ihmisillä todellakin on varaa käyttää enemmän kuin 11% tuloistaan ruokaan - ja yhä isommin halua myös. Halu syntyy kun tieto leviää, ja tieto leviää parhaiten kokemuksen (ja etenkin kontrastin) kautta. Nykyään mikä tahansa laadukkaista lajikkeista valmistettu ruoka eroaa jo niin valtavasti perusvehnästä, että uutinen leviää lähes itsestäänkin.

Supersafkaa on ollut valtavan helppo levittää, kun jokainen huomaa samantien kuinka valtava ero Oboy-jauheessa on Rakkauspakkaukseen, tai Marabou vs. rakkauddella valmistettu - niin maun osalta, kuin etenkin mikä olotila niistä tulee! Sellaista bisnestä on vaan yksinkertaisesti helppo ja mukava tehdä, missä asiakas tulee hymyillen ja ihmetellen takaisin kuin ihmeen kokeneena, ja tuo kaverinsakin. Kontrasti aidon ja teollisuussafkan välillä on noussut jo niin valtavaksi, että toisinaan homma on jopa ihan huvittavan helppoa. Ei tarvitse edes selittää mitään, kun vaan maistattaa.

Mutta ei kukaan elä pelkällä kaakaopavulla tai ihmemarjalla. Seuraavaksi on aika levittää sama tietoisuus myös viljoihin, myös maitotuotteisiin, myös eläinsafkoihin, ja kaikkeen mitä yleensä ostorkorista eniten löytyy. Kaiken sen voi tehdä lähes yhtä pilkkahintaan jopa satoja kertoja ravinteikkaammista lajikkeista. Ei tarvitsekaan ryhtyä superfood-miljonääriksi, kun voi vaikka papupadasta saada miltei samat mineraalit.

Kuinka alkuperäislajike aroaa teollisesta, ja mitä tästä seuraa?

1. Alkuperäislajike on vahvempi, joten se on helpompi kasvattaa. Samalla pelastuu luonto, kun kemialliset lannoitteet ja torjunta-aineet menettävät merkityksensä. Ainoa, mikä tuhoutuu, on Kemira ja Raisio ja muu niin luonnolle kuin ihmisellekin tuhoisa agri-toiminta.

2. Huono lajike ja sen mahdollistama riistoviljely tuhoaa maaperää - niin että vuosikymmenen päästä tarvitaan taas lisää myrkkyjä jotta sieltä saisi edes jotain irti. Hyvä lajike ja tavallaan tehottomampi (mutta mukavampi ja kauniimpi) viljely parhaimmillaan jopa mineralisoi maaperää. Jos maksaa pelkästään kaloreista, voi lopputuote olla jonkin verran hintavampi - mutta kun tajuaa maksavansa ennen kaikkea ravinteista ja mineraaleista, huomaa asiakaskin saavansa rahoilleen itseasiassa huomattavasti isommin vastinetta.

3. Mitä alkuvoimaisempi, maukkaampi ja terveempi lajike, sitä useampia hivenaineita se kykenee hyödyntämään. Ja mitä paremmin maaperä voi, sitä enemmän siellä myös on niitä mineraaleja - etenkin kun keinolannoitteet korvataan laimennetulla merivedellä ja Rock Dustilla eli mineraali-rikkaalla kivipölyllä, ja toinen toistaan kovemmilla keinoilla mitä nykyään on jo tiedossa muttei virallisissa koulutusohjelmissa. Mitä enemmän kasvi saa hivenaineita hyödynnettäväkseen, sitä terveempi siitä tulee, ja sitä vähemmän kasvi tarvitsee enää mitään “lääkkeitä”, koska se kykenee itsekin kehittämään loistavan vastustuskyvyn. Sama pätee muuten myöskin ihmiseen, ja kotieläimeenkin, joka sitä kasvia syö. Voidaan luopua hyvin pian kokonaan sekä kasvi-, ihmis- että eläinlääkkeistä, kun aletaankin riistämisen sijaan mineralisoimaan maaperää, ja vaihdetaan ylijalostetut heikko-siemenet vahvoihin. Tätä ei juuri kukaan tiedä - kaikkein vähiten expertit. Meillä on mitä kovempia keinoja oireiden paikkaamiseen, niin ihmisten, eläinten kuin kasvienkin kohdalla - mutta harva tietää ettei oireita enää edes tule kun valitaan hivenaineet valkovehnän tilalle.

4. Mitä enemmän mineraaleja kasvi saa käyttöönsä maaperästä, ja parempana lajikkeena osaa niitä hyödyntääkin, sitä enemmän kasvi muodostaa myöskin entstyymejä! Kyllä, on tärkeää syödä, vaikkapa puolet lautasesta, raakaravintoa, saadakseen entsyymejä - mutta vielä paljon tärkeämpää on suosia sellaisia lajikkeita joissa niitä entsyymejä ylipäänsä on!! Nykyperuna tai jäävuorisalaatti ei pahemmin elämänvoimaa sisällä, vaikka sen kuinka raakana raastaisi. Bataatti sen sijaan sisältää, ja Jamssi vieläkin enemmän. Eikä pelkästään mineraaleja & entsyymejä, vaan myös kaikkia muitakin ravinteita. Eli siis pähkinänkuoressa: mitä parempi lajike ja mitä parempi maaperä, sitä paremmin saadaan kaikkea hyvää hivenaineista vitamiineihin - ja sitä paremmin se kaikki imeytyykin!! Ja parempi lajike jo itsessäänkin tekee maaperästä paremman! Niin helppoa pelastaa maailma. Sama ravinnetankkauksen idea pätee niin ihmisiin kuin kaikkeen muuhunkin - kokeilepa joskus heittää jotain tosi mineraalipitoista kivijauhetta vaikka pihalle. Jo lähipäivinä huomaa, mihin kohtiin sitä tuli viskattua, kun kasvit suorastaan villiintyy. Ruoho kasvaa ympäristöä pidempänä ja voimakkaampana; houkuttelevamman näköisenä. Vehnänoras ei olekaan ainoa mehustettava ruoho… <3

Joskus tuntuu hieman hassulta, kun nykyään yritetään ravinteet hakea erinäisistä pilleripurkeista. Ensinnäkin, niitä tarpeellisia tai vähintäänkin hyödyllisiä ravinteita on oikeasti luonto keksinyt ainakin kymmeniätuhansia - todennäköisesti satojatuhansia - ja vuosi vuodelta löydetään lisää. Toisekseen - vaikka ottaisikin edelleen kalkkia pilleristä, kannattaa ihan ensin alkaa vaan syömään NAUTINNOLLISEMPAA RUOKAA, eli sitä mikä ei tarvitse lisäaineita maistuakseen ruoalle! Eli sitä mikä sisältää kymmenen tai jopa sata kertaa enemmän, ja ennen kaikkea laajemmin, kattavammin kaikkia mahdollisia ravinteita. Sen jälkeen voidaan sitten ne 1, 2 tai maksimissaan muutama todellista puutosta tai epätasapainoa hienosäätää vieläkin parempaan kuntoon parilla helpolla lisäravinteella. Kuten Omega-kolmonen, ja ehkä mahdollisesti joku hyvä B12-vitamiini. Ehkä mahdollisesti MSM ja C-vitamiiniuutekin, mutta niistäkin tarvitsee välittää sitä vähemmän, mitä vahvempia lajikkeita lautaselta löytyy jo muutenkin. Ja edelleen haluan korostaa: kyllä, camu camu tai huippukaakao saattaa maksaa, useamman kympin tai jopa useamman satasen kilolta. Quinoaa saa muutamalla eurolla - ja muutoksella voi olla valtava merkitys kokonaisravitsemukseen, koska sillä (ja muilla superviljoilla) voi korvata pastan. Onneksi vaihtoehtoja riittää testailtavaksi, joista varmasti löytyy omat suosikit eikä kyllästyminen pääse uhkaamaan. Voiko edullisesti syödä hyvin? Kyllä. Perunasta ei juuri mitään saa, mutta lantusta, nauriista, punajuuresta, bataatista, jamssista, selleristä ja palsternakasta sitäkin enemmän - eikä hinnassa huomaa merkittävää eroa. Litkumaidosta tai kumijuustosta ei mitään saa (paitsi vatsan hajalle ja energiat alas), mutta homogenoimattomasta luomumaidosta alkaa jo saada, ja kyytön tai muun vahvemman lehmän raakamaidosta, ja pastöroimattomasta juustosta vieläkin enemmän.

5. Huomattu on, kuinka eri ihmisillä toimii eri safkat. Osalle Paleo ja sisäelimet on ihan ehdoton juttu, toisille taas täysi vegaanius. Mutta olen myös huomannut, että mitä paremmista lajikkeista on kyse, sitä paremmin ne sopivat kaikille - myös niille, joille niiden ei pitäisi sopia. Kaverilla toimii karppaaminen loistavasti, ja viljat tiukasti pannassa. Mutta kun pataruokaan laittaakin vehnän tilalle Quinoaa ja sämpylään luomuSpelttiä, no problem. Ravitsemuksen maailma helpottuukin huomattavasti, kun ei tarvitse olla niin tarkkana kehotyyppien tai tiesminkä-veriryhmien kanssa.. Hyvä ruoka sopii yleensä kaikille - ja huono ylijalostettu teollisuusmoska ei oikeastaan kellekään. Hiivaongelmiin ei ehkä ylijalostettu sokerihedelmä sovi, mutta voimakkaampi marja sopii edelleen. Kyllä, mustikassa on “hiilaria”, mutta siinä on myös ravinteita. Sokeri ilman ravinteita on ongelma - huikea ravinnepakkaus luonnon omilla sokereilla sopivasti maustettuna ihan loistojuttu, jota kelpaa tunnesyödä ihan yhtä hyvällä omallatunnolla kuin mitä tahansa muutakin aitoa ja herkullista. Ei kukaan kykene loputtomasti ylläpitämään dieettiään rajoitusten kautta. Se taas, mikä aina ja 100% toimii kaikilla, on löytää jokaiseen mielihaluun ne kymmenen parempaa vaihtoehtoa, jotka marketissakin on jo samassa hyllyssä, mutta minkä puolesta kukaan auktoriteetti ei ole vielä riittävän näkyvästi puhunut. Sen sijaan, että yrittäisi päästä eroon vaikkapa juureksista, riittää kun löytää ne kymmenen “parempaa perunaa”, ja rajoittamisen sijaan alkaakin rikastaa omaa elämää! Lisää vaihtoehtoja, lisää makuja, lisää värejä & mineraaleja kroppaan. Jos tekee mieli lihaa, tsekkaa ne kymmenen toinen toistaan parempaa vaihtoehtoa perusnaudalle - joista vielä riistaakin kovempi juttu on se kaikkein edullisin mutta tänä päivänä täysin unohdettu, eli hyvinvoivien luomueläinten sisäelimet (luusoppa, munuainen, luomumaksa, kieli, sydän.. you know, kaikki ne super ravinteikkaat ja mielettömän maukkaat palaset mitkä yleensä heitetään “arvottomina” pois tai rehuksi. Miten kaikki voikaan olla niin päinvastoin!).


6. Todellinen ongelma nykyruoassa ei ole proteiinin tai rasvan tai hiilarin väärä määrä… ei liikaa kaloreita tai liian vähän… vaan LIIAN HUONOJA KALOREITA! Tyhjäksiriisuttua sokeria, pilaantunutta rasvaa, saastunutta proteiinia. Vilja, hedelmä ja muu sokeri tuottaa toki ongelmia, JOS SIITÄ ON POISTETTU KAIKKI RAVINTEET! Mutta yllättäen se “sama” vilja tai hedelmä ei tuotakaan enää ongelmia kun siinä on ravinteet mukana. Enkä tarkoita niitä ravinteita, mitä kokojyvävehnä saattaa ehkä sisältää. EI RIITÄ LÄHELLEKÄÄN. Tarkoitan niitä ravinteita, mitä saat Quinoasta, Speltistä, Emmeristä ja Einkornista. Hirssistä, tattarista, amarantista, villiriisistä ja satavuotta vanhasta punariisi-lajikkeesta jota kasvaa enää jollain yhdellä Monsantoilta säästyneellä saarella mutta joka netin ansiosta valloittaa maailman pian taas uudestaan - yhdessä tuhansien muiden vahvojen, aitojen ja helppojen lajikkeiden kanssa.

7. Tiedän, ettei minun pitäisi syödä viljaa. Mutta kun sellaista ravinnerikasta alkuperäisvilja-ruokaa en ole vielä löytänyt, mistä minulle olisi tullut mitään muuta kuin pelkästään hyvä olo. Leipä on minulle kaikkein huonoin juttu. Mutta spelttisämpylä, dipattuna Pukka-merkkiseen Ghee-voihin.. best thing ever. Seuraavana aamuna meni 14 leukaa eli 2 enemmän kuin koskaan aiemmin tänä vuonna (ja punnerruksiakin 32, mikä on minulle hyvä tulos).

Ravitsemus onkin äärimmäisen yksinkertaista. Voi syödä edullisesti tai kalliisti, hitaasti tai nopeasti, hiilaria tai karppia, paleota tai superia tai ihan mitä vaan. Tietää vaan, että mitä enemmän maaperässä on hivenaineita, ja mitä paremmin ihmisen tai ruokaeläimen syömät kasvilajikkeet osaavat niitä hyödyntää (eli mitä voimakkaammista, maukkaammista, värikkäämmistä lajikkeista on kyse), sitä paremmin toimii terveys ja elämä - vaikkei mitään muuta koko ravitsemuksesta tietäisi. Ei oikeastaan tarvitsekaan. Ehkä sitä omegaa on hyvä lisäksi ottaa varmuuden vuoksi, kuten myös D-vitamiinia. Riittää kun tietää, että mitä parempia lajikkeita suosii, sitä kattavammin saa niin hivenaineita, entsyymejä kuin kaikkia muitakin kymmeniätuhansia ravinteita. Ylijalostettu ja ravinneköyhä kuluttaa kropan varastoja. Alkuvoimainen taas täydentää niitä. Siinä tulikin kahdessa lauseessa sanottua kaikki olennainen ravitsemuksesta.

Toinen olennainen juttu on valikoiman kattavuus. Usein käy niin, että kun löytää vaikka raakasuklaan ja siemenet ja vihreät, tulee niistä niin hyvä olo että haluaisi koittaa syödä aina vain “näin”. Ja voi tulla huono omatunto, kun tekisi mieli myös jotain makeaa, kirpeää, raikasta, myös jotain juureksia, jotain kermaistakin.. no tietenkin kroppa on tässäkin asiassa oikeassa! Kroppa kaipaa kaikkea mahdollista maan alta, päältä, vedestä ja ilmasta, niityltä ja navetasta… Jos alkaa tehdä vastustamattomasti mieli vaikkapa perunaa, hyvä! Mikä peruna on? Juures. Kroppa kaipaa siis jotain juuresta, safkavalikoimaa täydentämään. Onneksi kukaan ei pakota valitsemaan sitä kaikkein huonointa, hiivakasvuisinta, ylijalostetuinta ja mauttominta ja värittömintä vaihtoehtoa. Ihan yhtä hyvin ensi kerralla perunanhimon iskiessä voikin kokeilla bataattia, jamssia, naurista, lanttua, palsternakkaa, punajuurta - ja mikä ihmeellisintä, kaikki nuo vaihtoehdot löytyvät jo lähikaupasta! Ja päälle varmaan viisi muuta mitä en muistanut tässä edes luetella. Jos kroppa kaipaa juuria, kävele juureshyllylle ja fiilistele tekeekö jotain niistä mieli huomattavasti enemmän kuin aina sitä samaa mautonta. Samoin jos tekee mieli pastaa, mitä se pasta oikeastaan on? Se on vehnää, ja vehnä on vilja. Ja vilja on itseasiassa siemen. Fiilistele siis läpi niin viljat kuin siemenetkin auringonkukasta tattariin, quinoasta spelttiin ja kurpitsansiemenestä pinjansiemeneen. VARMASTI löytyy jotain huomattavasti maukkaampaa ja värikkäämpää mitä tekee mieli huomattavasti enemmän kuin sitä kaikkein surkeinta, mauttominta, värittömintä ja hiivasientäruokkivaa “perus” vaihtoehtoa. Jos tekee mieli makeaa, olen ihan varma että hunaja maistuu paremmalle kuin valkosokeri tai muu kemianteollisuuskarkki. Oletko testannut jo vähintään viittä eri makuista pastöroimatonta hunajaa? Jos tekee mieli jotain suolaista ja täyteläistä, kokeile joskus esikypsytettyä avocadoa raffinoimattomalla laatusuolalla (ja Sonnentorin Mexican mauste-mixilla), tai parhaassa tapauksessa jopa pehmeällä Dulsella. Ihan vaan yllättyäksesi.

Itse en ole enää vuosiin ollut kipeänä - koska “maaperässäni” eli mahassani on mukavasti mineraaleja. Sama metafora pätee meihin kaikkiin ja koko luomakuntaan - muttei pelkästään metaforana, vaan täysin kirjaimellisesti. Lääketeollisuuden ylivalta on vain oire ryöstöviljelystä, joka on kuluttanut loppuun hivenaineet maasta tehden siten myös kasveista, eläimistä ja ihmisistä lääkeriippuvaisia. Jos kasvi pärjää ihan itse kasvitauteja vastaan, ei tarvita torjunta-aineita ja muutenkin viljely helpottuu ja ympäristö kaunistuu. Samoin kun ihminen alkaa saada mineraalit kroppaan ja siten kaiken muunkin, jää lääkkeiden tarve pois ja koko elämä kaunistuu ja helpottuu. Jos yrittää lääkitä vain oireita, pahenee itse ongelma (eli ravinnonpuute) entisestään. Mitä enemmän lääkitsemme ravinnepuutosten aiheuttamia ongelmia myrkkykemikaaleilla (lääkkeet ja torjunta-aineet), sitä heikommaksi laskee kropan ja kasvin kyky saada ravinteita jatkossa. Mitä paremmin maaperä voi ja elää, sitä paremmin sujuu kaikki siitä eteenpäin. Miten tähän utopiaan päästään? Alkuvoimaiset lajikkeet. That’s it. Nyt meillä on mahdollisuus viljellä kaikkien aikojen parhaita lajikkeita - kuitenkin ilman niitä lukuisia elinajanodotetta lyhentäneitä ongelmia mistä alkuperäislajikkeiden viljelijät joutuivat köyhyydessään vielä sata vuotta sitten kärsimään. Saamme pitää kaikki kehityksen hedelmät - ja lisäksi valita vihdoin myös lautasellekin kaikkien aikakausien parasta. Sellaista ruokaa, joka maistuu jälleen ruoalle ilman lisäaineitakin, ja säilyy ilman säilöntäaineitakin, pitää huolen itsestään ilman torjunta-aineitakin ja tuottaa satoa ilman väkilannoitteitakin. Win-win-win - huikea elämänlaadunparannus jan helpotus niin asiakkaalle, ravintoloitsijalle, viljelijälle, varastovastaavalle kuin koko luonnollekin. Etenkin kun aletaan parempien lajikevalintojen lisäksi rakastaa maata myöskin oikeasti hyvillä luonnon omilla lannoite-ratkaisuilla kuten laimennettu merivesi, mineraalipitoinen kivipöly, tulivuorentuhka ja koivuntuhka. Ehkei sille sitten voi saada luomusertifikaattia eikä muutakaan tarkoin määriteltyä leimaa, mutta jokainen maistaa kerrasta kuinka paljon parempaa se on, kuinka paljon paremmin se säilyykin tuoreena, ja miten paljon kauniimmin luontokin voi tulevaisuuden tilalla jopa nykyiseen luomutilaankin verrattuna. Jokainen näistä tulevaisuuden lannoitusmenetelmistäkin on niin edullinen ettei kemianteollisuus kykene kilpailemaan edes hinnassa. Kemianteollisuus pärjää ainoastaan EU-tukien ansiosta, mutta tiedon leviämistä ei voi estää enää mikään. Uutinen leviää sitä mukaa kun kokemusta kertyy, ja aina vaan nopeammin.

Kyse ei ole sellaisesta pelistä, missä saa pisteitä “pahan välttämisestä”. En ole yrittänytkään syödä täydellisesti. Olen vaan tullut tietoiseksi paremmista vaihtoehdoista, ja alkanut testailemaan niitä- perusruoan lisäksi! Se kannattaa ajatella näin: Jos perussafkalla on pärjännyt jo ihan mukavasti, pärjää vieläkin paremmin kun löytää lautaselle jotain entistä ravinteikkaampaa. Kyse ei ole siitä että jättäisi lopullisesti pastan ja perunan - vaan siitä että huomaa ne kymmenet maukkaammat vaihtoehdot, joita kaupasta jo löytyy!

Tie terveyteen ei kuljekaan rajoitusten kautta, vaan rikastamalla elämää niillä kymmenillä toinen toistaan maukkaammilla vaihtoehdoilla! Valkosokeri ei olekaan ainoa makeuttaja. Vehnä ei olekaan ainoa vilja. Juureksia on muitakin kuin homeperuna. Juustoja löytyy niin herkullisia ettei enää pysty edes vilkaisemaan perus kumijuuston suuntaan. Syötkö jo siemeniä? Kannattaa kattaa salaatin ja lämpimän ruoan kanssa pöytään myös auringonkukan, pinjan ja kurpitsan siemeniä ruoan sekaan ripoteltavaksi! Luut kannattaa jättää soppaan tasapainottamaan lihan happamuutta. Ja siementen/juurten/viljojen lisäksi muistaa myös ne lehdet, varret ja marjat. Terveys on yhtä kuin (ravinnon) rikkaus.

P.S. Heinäkuun alkajaisiksi Tampereella tarjolla kova kurssi! Veikkaan että saattaa tulla täyteen hyvinkin pian (hintakin ihan liian edullinen tarjontaan nähden).