Kuinka löysin vapauden

Share

Eräs Olli istui pöytääni yliopiston ruokalassa, kevättalvella 2006. En tykännyt kaverin mielipiteistä, mutta kyllä se vaan perusteli hemmetin hyvin.

Myöhemmin keväällä hengailin pari kertaa Ollin ja Vellun kanssa, sain pari kirjasuositusta ja siitä se lähti. Neljä kuukautta opiskelin tätä kiellettyä filosofiaa non-stoppina, kunnes sain vastaukset joka ikiseen kysymykseen.

Mitä opin?

Että vapaus ja vapaaehtoisuus toimii aina paremmin kuin pakottaminen.

Että verotus on varkautta – ja että veronmaksaminen ei olekaan hyvä asia, vaan ehkä pahin mahdollinen asia mitä voi tehdä (koska siinä tukee juurikin väkivaltakoneiston kasvua entisestään, rajoituslakien tunkeutumista joka elämänalueelle, lääkemafian toimintaa, propagandalaitosta nimeltä koulu, ja muuta äärimmäistä pahuutta – eli että ne rahat olisi parempi laittaa roskiin kuin verottajalle).

Että kaikki, mitä “valtio” tekee, ovat ihmiset tehneet aluksi ihan vaan keskenään – ja osaisivat edelleen tehdä paljon paremmin, monipuolisemmin, tehokkaammin ja edullisemmin.

Että valtio on syöpä, jota ruokkii vain ja ainoastaan valtion kouluttamien ihmismassojen sokea usko (korusanojen taakse piilotetun) väkivallan välttämättömyyteen.

Että palvelen tätä maailmaa parhaiten auttamalla itseäni ensin, koska väkisinauttaminen on raiskaamista. Varastetuista verorahoista maksettu sosiaalituki on ensin varastamista ja sitten vielä väkisinmakaamista – ja oikeaa auttamista on sellainen mitä ei ensin tarvitse varastaa vankilalla uhaten. Oikeaa auttamista on se, kun ensin ansaitset resursseja tekemällä hyvää, ja sitten käytät näitä resursseja tehdäksesi vieläkin parempaa.

Että koulu on aivopesulaitos, jonka tehtävänä on kasvattaa helposti hallittavia auktoriteettiuskoisia zombeja tylsään tehdastyöhön.

Että väkivalta kääntää kaiken päälaelleen. Kun yrität pakottaa jotain, saat aina juuri päinvastaisen tuloksen. Valtion hallitsemassa yhteiskunnassa kaikki perustuu viime kädessä väkivallan uhkaan, ja siksi Nutrixissa kaikki on juuri päinvastoin, täysin ylösalaisin (eikä siis ainoastaan ruokasuositukset).

Tajusin myös, ettei “yhteiskunta” olekaan mikään auktoriteetti, vaan olen vapaa elämään juuri kuten haluan. Ja niin olen sittemmin tehnytkin. Kehittänyt itseäni, seurannut intohimo(j)ani ja opetellut myös markkinoimaan niin, että pääsisin auttamaan yhä useampaa avustani kiinnostunutta.

Tajusin, ettei kaikkeen tarvitse kysyä virkailijan lupaa tai valtion apurahaa, vaan voin tehdä asiat ihan itse. Suomi foodeille? Kootaan hyvä tiimi ja pistetään homma rullaamaan. Parempi koulutus? Aletaan suoraan opettamaan elämän tärkeimpiä taitoja ja jaetaan parhaat ajattelun välineet ilmaiseksi netissä kaikille kiinnostuneille. Ei tarvitsekaan odottaa seuraavaa vaalikautta, kun kaiken voi tehdä nyt, samantien, ja ihan itse.

Opin ennen kaikkea, ettei kukaan voi hallita tai omistaa minua. Valtiokin on oikeasti pelkkä illuusio. Oikeasti siellä on vain hukassa olevia, onnettomia ihmisiä, joiden “valta” perustuu pelkkään ilmaan ja mustejälkiin jossain arkistossa. Opin, että todellinen (vaikutus)valta pitää ansaita tekemällä hyvää ja osoittautumalla luottamuksen arvoiseksi. Opin myös, että todellisuudessa jokainen saa valita johtajansa ja johdettavansa.

Politiikalla on vain tasan tarkkaan sen verran merkitystä sinun elämässäsi, kuinka paljon sille annat ajatuksissasi valtaa. Arvaa miksi en lue hesaria? Koska mulla on ihan oikeita unelmia rakennettavana.

embed: http://www.youtube.com/v/d0nERTFo-Sk?fs=1&hl=fi_FI

This entry was posted in Talouden perusteet, vapaus. Bookmark the permalink.