Negatiivinen, neutraali ja positiivinen aika

Aika ja tila ovat resursseja, joissa yhteen kohtaan mahtuu vain yksi asia. Jos olen tämän tunnin täällä, en voi olla samaa tuntia Kuopiossa. Tai jos tämä pöytä on tässä ikkunan ääressä, ei saman ikkunan alle mahdu toista pöytää.

Jos kerran tilan tai ajan määrää ei voi ainakaan kovin helposti kovinkaan paljoa nostaa, mitä sitten voi tehdä jos haluaa enemmän ja parempaa? No tietenkin nostaa laatua - yhtä paljon mutta kauniimpaa ja kätevämpää. Sitähän kaikki taloudellinenkin kehitys nykyään on. Ihmiset eivät hankikaan enää lisää esineitä, vaan kivempia käyttää, ja siinä samankokoisessa kännykässä on vuosi vuodelta enemmän tehojakin.

Enemmän Arvoa samaan tilaan.

Sama juttu ajan kanssa. Siinä vaiheessa kun kalenteri alkaa tulla täyteen, ainoa keino saada elämästä enemmän irti, on aktiviteettien määrän nostamisen sijaan niiden antoisuuden, riemukkuuden, intensiteetin kohottaminen - lopulta jopa merkityksellisyyteen panostaminen. Jos sulla on vaihtoehtona surffailla hawaiilla, täytyy työn olla aikamoisen merkityksellistä, että haluaa vaihtaa paratiisi-olemisesta varsinaiseen tekemiseen.

No, suurin osa meistä on käynyt koulua. Siellä sinun ei tarvinnut tehdä valintoja surffaamisen ja superhauskan maailmanpelastamisen välillä. Itseasiassa ajankäyttösi oli negatiivista, ei edes neutraalia.

Mieti, jos sinulla olisi kympin seteli lompakossa, tuskin heittelet sitä roskiin. Jos setelissä lukisi “nolla euroa”, olisi ihan sama miten sitä kohtelee. Ja jos siinä lukisi “miinus kymmenen euroa”, haluaisit siitä eroon.

Sama juttu ajan kanssa. Jos ajallasi on positiivinen arvo (kuten hawaiilla surffaus tai erittäin arvokas työ), haluat kohdella aikaasi erittäin hyvin. Jos ajalla on neutraali eli nolla-arvo, on ihan sama mitä sillä tekee. Ja jos ajalla on negatiivinen arvo, toivoo seinäkellon kulkevan jopa nopeammin.

No, me kaikki ollaan opittu ensimmäisen kahdenkymmenen vuoden aikana heittelemään kaikki setelit roskiin. Meidät pakotettiin alistumaan niin hirveän huonoon eli arvoltaan negatiiviseen kalvosulkeis-aikaan, että meille on jäänyt automaattiseksi tavaksi arvostaa aikaa ei edes nollan verran, vaan pakkas-asteissa mitaten. Ja tämä näkyy normi-ihmisissä, kuinka he kohtelevat omaa ja toistensa aikaa.

Jos siedät ikinä minkäänlaista negailua tai turhaa draamailua keltään (muuta kuin huumorimielessä), tämähän on vain ilmiselvä oire siitä, että säkin olet joskus ollut koulussa tai muussa rangaistuslaitoksessa, ja viettänyt siellä niin monia vuosia, että negatiivinen ajankäyttötapa on jäänyt päälle.

Onneksi tämä ongelma on yhtä helppo ratkaista kuin ruoka-haasteet. Kuinka parantaa laatua ruoassa? Yrittämällä syödä paremmin ja välttää herkkuja? Camoon, ei tietenkään

Vaan LISÄÄMÄLLÄ SINNE JOTAIN NIIN HYVÄÄ, että laatu alkaa nousta automaattisesti kaikessa muussakin, koska totut vaan niin saakelin hyvään. Shokkihoito! Standardit nousee kertaheitolla, kun lisää omaan päiväänsä kaikkein parasta vihermehua ja herkullisinta raakasuklaata. Vietä viikko Halmetojan kanssa, niin hajoat jos yritätkin vielä vanhasta muistista syödä vahingossakin jotain roska-marabouta.

No sama juttu ajankäytössä. Hanki elämääsi niin siistejä kokemuksia, niin korkea-arvoisia tunteja / jänniä tapaamisia, että sen jälkeen on mahdotonta palata negatiiviseen tai edes neutraaliin aikaan, ja tulee sisäinen impulssi nostaa laatua ja antoisuutta kaikissa muissakin päivän tunneissa ja normi-askareissa. Totuta itsesi aivan liian hyvään aikaan.

Ruoassa on helppo hypätä vaikka suoraan huipulle. Kuka tahansa voi vaikka samana päivänä ottaa käyttöön kaikkien aikojen huikeimmat innovaatiot.

Ajankäytössä taas kaikki ei olekaan pelkästään omissa käsissä - koska se ylivoimaisesti paras aika luodaan aina yhdessä toisten kanssa. Ja guess what? Ne, joiden aika on jo ihan parasta, no.. niiden aika on sitten myös aika kysyttyä. Eli kallista; kirjaimellisesti hintavaa. Nykyisten frendieni päivähinnat liikkuvat tyypillisesti tuhannen ja kolmen tuhannen euron välimaastossa, ja tuntihinnat satasessa ellei jopa useammassa. En olisi voinut hypätä suoraan hengaamaan moisten kanssa, vaan ensin on täytynyt aika kovasti nostaa omaakin tasoa.

Tänä kesänä nostin omaa tasoa itseasiassa hyvin nopeasti. Kuinka sen tein? Tekemällä rohkeita valintoja. Seuraamalla jännitystä ja kiinnostavia (vaikka välillä ihan mahdottoman vaikeita) haasteita - etenkin emotionaalisia sellaisia. Nyt siitä on tullut jo automaatio. Jäänkö hoitamaan kuumeista frendiä vai lähdenkö baanalle? Tietenkin valitsen sen vaihtoehdon, joka testaa, haastaa ja vaatii multa enemmän, ja innostaa myös. Eli tällä kertaa sen frendin hoitamisen. Ei siksi, että “välittäisin”, vaan siksi että haaste kiinnostaa ja tuntuu ainutlaatuisemmalle, kuin sinänsä todella kiinnostava muttei ihan yhtä haastava baana.

Kuinka nostaa omaa ajankäytön arvoa nopeasti? Tässä pari taatusti toimivaa esimerkkiä:

• treenaa ja kierrä triathlon-kisoja.
• maratoonitkin käy, kuten myös 100 kilometrin juoksut.
• treffit, treffit, treffit, ja mielellään vielä “oman liigan yläpuolella”, eli jopa piirun verran parempien kanssa kuin mitä uskot ansaitsevasi. Mitä voimallisempia haluja & mitä kipeämpiä tunteita herää, sen intensiivisemmille tasoille koko elämä nousee. Kummasti alkaa treenaaminen kiinnostaa, kun joka solu haluaa olla vahvempi ensi tapaamista varten. Saman efektin koen myös arvokkaimpien jätkien seurassa, jotka ei anna aikaansa yhtään sen löysemmin kelletahansa, kuin kysytyimmät beibet.
• baanoostelu myös nostaa läsnäolon intensiteettitasoja. Meditaation lisäksi kannattaa testailla myös keinoja, joissa se hetken aistimisen intensitiivisyys nousee ei pelkästään “kovalla sisäisellä työllä” ja “henkisillä harjoitteilla”, vaan temppuilemalla, kiipeilemällä ja vaikka ilmavoltteja heittämällä. You know, hauskuuden kautta samaan maaliin ja vielä korkeammallekin. Viikon baana saattaa vastata vaikutuksiltaan kuukauden meditoimista, ja hurja seksiseikkailu saattaa nostaa läsnäolon intensiteetin kerralla valaistuneita munkkejakin korkeammalle olintasolle.
• ja tietenkin myös työ, joka inspiroi, haastaa ja kehittää. Mutta tässä kaikkein tärkein:
• näen paljon ihmisiä ja etenkin jätkiä, jotka ovat täysillä lähteneet tekemään todella hyvää. Hyvä! Eli valinneet tehdä yhdentekevien sijaan hyviä asioita, ja rakentaa omat bisneksetkin juuri hyvien, innostavien, inspiroivien - merkittävien - asioiden ympärille. Eikä ketään silti kiinnosta, ei herätä intohimoja, eikä ne saa itsestäänkään läheskään täyttä loistoa irti. Miksi? Seksi puuttuu. Melkein jokainen, joka lähtee pahan tai turhan sijaan tekemään hyvää, jättää samalla tärkeimmän eli seksin pois. Varmaan siksi, että seksiä pidetään itsekkäänä. No, camoon, seksihän on siistein lahja mitä voi toiselle ja koko maailmalle antaa. Äskeistä fabo-viestiä lainatakseni: “..mut saa silti hemmotella.. ;D “ (sekä myös: “todellaki tänne sieltä!”) Joten get over it. Ota se sama seksuaalienergia käyttöön hyväntekemisessä, mikä teininä sai sut selvittämään kaiken mahdollisen tyylistä ja cooliudesta, mielettömän hienovaraisia yksityiskohtia ja tarkimpiakin nyansseja myöten… ja nyt kun käytät sitä yhdentekevyyden sijaan merkityksellisiin –> dynamite.

Tätä nykyään opastan kaikille minkä kerkiän:

• valitse tehdä hyviä asioita
• Ja sitten kun teet, ajattelet vaan seksiä ja rahaa

Ja mitä voimakkaammin Haluat, sitä kauniimpaa katseltavaa koko sun Toiminta.

Jos sun tavoitteena on vain tehdä hyvää, sä haluat mennä suoraan asiaan. Ja kun sä oikeasti haluat ennen kaikkea seksiä ja resursseja itsellesi ja kavereillesi, sä teet kaiken ainakin sata kertaa paremmin, tuhat kertaa tarkemmin, miljoonasti coolimmin, ja lopputulos äärettömästi kiinnostavampi, puoleensavetävämpi, vakuuttavampi… ja sun oma karisma herää eloon.

Uskalla Haluta, uskalla tavoitella ihan täysiä jotain mitä haluat ja uskallat haluta erittäin voimakkaasti. SE nostaa jo samantien sun tuntihinnan paristakympistä sataseen. Halu ei ole teoreettista. Se on fysiologista. Stondaako sulla kun fiilistelet tavoitteitasi? Jos ei (seiso), keksi parempia.

Tagged ajankäyttö