Tietotyö

1. Arjen optimointi

Safkat esille eikä piiloon, hyllyyn kappien sijaan, jolloin jatkossa säästyy kokonaan jokapäiväiseltä etsimiseltä, kaivamiselta, kaappien avaamiselta ja luotaantyöntävältä kurottelulta. Toivottavasti et saa väärää kuvaa: tykkään etsiä ja kurotella; en vaan halua käyttää arvokasta energiaani samojen “pakollisuuksien” turhaan toistamiseen. Ja vaikka tämän tunnustaminen sydäntä särkeekin, myös muut huomaavat minun toiminnassani vastaavia sokeita pisteitä. On kuitenkin parempi, että niistä puhutaan, kuin lakaistaan maton alle ja jatkaaksemme samojen energiaasyövien turhuuksien toistamista, kun avoimemmin puhumalla voimme kaikki olla pian huomattavasti vapaampia tekemään jotain todella kohottavaakin, kun päivän pakollisuudet on jo pulkassa.

Avokeittiönkin saa näyttämään siistille, kun siirtää kaikenmaailman iherb-rumuudet sekavista bulkkipakkauksistaan yhdennäköisiin lasipurkkeihin. Minun silmääni lasipurkkien rivistö, käsinkirjoitetuilla nimilapuilla tuunattuna, näyttää paremmalle kuin elottoman tyhjä laitosseinä tai neuvostoliittolaisen kuollut kaapinovi. Eikä sekään näköä pilaa, vaikka yksi hylly tai rivi olisi vuorattu Four Sigman hunajapurkeilla, toinen Puhdistamon ja Fitnessfirstin tilauksista tyhjäksi käyneillä Miron-purnukoilla, ja kolmas vaikka puolen litran kookoksilla - tai mitä sattuukaan löytymään varastosta ja foodituttavien kellareista. Netistä tilatut muovipakkaukset voi sitten piilottaa niihin kaappeihin, tai jonnekin silmiltä suojaan. Rumuudet piiloon, yhdennäköiset lasi-kauneudet esille, kun sitä kauneutta voi luoda itsekin eikä tarvitse tyytyä valmistajien käsittämättömän kauheisiin muovipurkkeihin.

Hampaiden hoito on yksi sellainen jokapäiväistä toistamista vaativa työtehtävä - joka “täytyy tehdä” vaikkei se varsinaisesti kuitenkaan kehitä tai edistä yhtään mitään. Toistuvaa työtä, jotta pysyisi paikallaan. Siinäkin toki auttaa, kun asettelee sekavan kaapin sijaan kaiken valmiiksi oikeaan järjestykseen vaikkapa kaapin päälle (mikäli pituus riittää), tai nikkaroi kylppärin seinään, ehkäpä filtteröidyn suihkuveden lähelle, kuusipuutason johon saa yhteen riviin kaiken suuhygieniaan liittyvän. Kyllä, yhteen riviin, niin että kaiken näkee vierekkäin eikä tarvitse tässäkään kaivaa tai arvailla ja vielä vähemmän vahingossa pudotella lattialle, kuten muillakaan hyllyillä.

Kuitenkin haluan olla ennen kaikkea vapaa tässäkin asiassa: vapaa jäämään suoraan sänkyyn, jos uni haluaa tulla jo nyt eikä hampaanpesun jälkeen. Vapaa jäämään kuuntelemaan Dinosaurus Stereophonicusta tasokkaista korvakuulokkeista ja muistelemaan mitäs kaikkea päivän aikana tulikaan tehtyä ja koettua - haluamatta tehdä enää yhtään mitään, kun on jo käyttänyt energiansa toistorutiinien sijaan itsesuunniteltuihin edistysaskeliin ja tuoreisiinkin kokemuksiin.

2. Tehdä ensin, syödä sitten.

[1] Mikäli teet osan työstäsi netissä, suosittelen seuraavaa comboa:¨

1. Yksin kotona

2. Alasti

3. Musaa kovalla ja peili lähellä, vapaus laulaa ja tanssia kuten mieli tekee. Be a star. Kitarakin voi olla vieressä valmiina, ja koskettimistokin jolla voi vaikka improvisoida jotain Spotify-biisien päälle. Ei työn tarvitse tylsää olla. Trampoliinikin voi olla valmiina lähellä. Todellinen työ tapahtuu aina toisten hyväksi, tai vähintään oman maailman kaunistamiseksi, joten fiilis kannattaa olla sen mukainen. Ongelmatkin ratkeavat ja umpikujat suortuvat ihan erilailla Uptown Girlin tahtiin hyppien, huutaen ja laulaen ja omalle peilikuvalle naureskellen kuin kumarassa väsyneenä. Hyppynarun taidan seuraavana naulata sopivaan paikkaan valmiiksi myös. Hapen ja muiden energioiden esteettömällä kulkeutumisella on todellakin jotain tekemistä niin fiiliksen kuin kognitionkin kanssa. Girls Just Wanna Have Fun! Eikä mitään näistä tarvitse edes ajatella, kun nämä kaikki ovat pelkästään kertaluontoisia järjestelykysymyksiä. Kun se hyppynaru on riittävän houkuttelevalla paikalla kätevästi valmiina, luonto hoitaa loput, ihan kuin parhaan ruoan kasvatuksessakin. Havainnoi omaa luonnetta, eli mitä tulee tehtyä luonnollisimmin missäkin tilanteessa, ja järjestää kaikki positiiviset houkutukset valmiiksi kätevimmille paikoilleen. Kiltit sopeutuvat vaikka babylonin karmeisiin toimistoihin ja epä-inhimillistäviin aikatauluihin; hullut muokkaavat maailmastaan viihtyisän, kiinnostuneesti havainnoimalla ja tarkkaillen tukemalla omia luontaisia toimintatapoja - eikä kieltämällä niitä kuten koulussa tehdään! Vai tuleeko flow sittenkin pakottamalla?

4. Seisomatyötaso, josta si tarvitse edes nousta - ja tilaa selän takana niin että voit seistä niin suorassa että pystyy jopa hengittämäänkin samalla kun tekee. Tätäkään en tehnyt vuosikausiin. Parhaina datailu-aikoinani käytin korkeaa tai korkeussäädettävää tuolia, normikorkuista tai jopa matalaa pöytää jotta saa näppiksen alas, ja pöytäkoneen näytön alle niin paljon kirjoja, että näytön yläreuna on silmien tasolla istuessasi selkäsuorassa. Mutta seisomataso on vielä parempi, kun pääset täysin esteettömästi keittiöön, suihkumeditaatioon tai vaikka parvekkeelle aurinkoon tai vuorovaikuttamaan huonekasvien kanssa. Tietenkin paras ratkaisu voi olla olla molemmat, sekä seisomatyötaso, että mahdollisuus myös egonomiseen, hengityksen mahdollistavaan (ryhdikkääseen) istumiseen. Siinä vaiheessa kun tekee mieli lösähtää, kannattaa mennä ihan reilusti makaamaan, työtaso ei ole sitä varten että jäisi tuntikausiksi jumiin nettiin puolikuntoisena. Makoiluakin voi optimoida mm. maadoituksella, inversiolla ja ylös nostettujen jalkojen ravistelulla.

Kaikkeen tähän voi investoida viisikin tuhatta euroa, mutta hyvin pitkälle pääsee myös kirppareita kiertelemällä, kekseliäisyys-sienibuusteilla ja omega-kolmosilla.

Työssä vietetään enemmän aikaa kuin missään muussa valveillaoloaktiviteetissa, joten työajan antoisuus, enemmän kuin mikään muu tekijä, määrää mihin suuntaan oma terveys ja jopa luonne kehittyy. Nukkumapaikan laadukkuus (ilmanlaatu, luonnonmateriaalis, maadotus, sähkösuojaus, seura, sekä toki myös maisemat jotta pystyy katsomaan ikkunasta muutakin kuin betoniseinää, huoneen hyvät energiat) lienee ainoa joka yltää yhtä merkittävään kategoriaan, ehkä keittiön toimivuuden ohella.

Kiitokset Pasille ja Emmalle tuen, rauhan, tilan ja keskusteluseuran tarjoamisesta tämän postauksen luomiseen ja tutkimiseen.