Vaaleanpunainen Elefantti

Lasse Pitkäniemi!

1. Mitä tarkoittaa oikeasti vapaa vaihdanta? Miten se eroaa
nykyisenkaltaisesta “kapitalismista”?

Lasse: Vapaa vaihdanta eli vapaa markkinatalous tarkoittaa talousjärjestelmää
jossa ei ole hintasäännöstelyjä, kieltolakeja, monopolietuoikeuksia,
veroja, valtiollisia menoja ja jossa käytetään fyysistä hyödykerahaa
kuten hopeaa tai kuparia. Nykyisessä sekatalousjärjestelmässä
työpaikoissa ja maataloustuotteissa on hintakattoja ja -lattioita,
monien kemikaalien valmistus kiellettyä, lääke- ja levy-yhtiöt on
varustettu patenteilla ja tekijänoikeuksilla, kokonaisveroaste on yli
40 %, valtion budjetti ennätyssuuri ja rahana käytetään paperisia
lappuja ja niihin johdettavia bittejä.

En pidä sanasta kapitalismi, koska sille ei ole olemassa yhtä tarkkaa
määritelmää. Yksinkertaisimmallaan kapitalismilla tarkoitetaan
tuotantoresurssien yksityisomistusta, joka voidaan ideologisella
asteikolla ulottaa aina anarkokapitalismista fasismiin saakka -
fasismissa omaisuus on yksityistä, mutta sen hallinta on valtiollista.
Tämän lisäksi sosialistit puhuvat vielä valtionkapitalismista, jossa
valtio omistaa ja hallinnoi kaikkia tuotantovälineitä, mutta yrittää
pyörittää niitä markkinaehtoisesti. Nykyään länsimaissa harjoitettu
kapitalismi on ns. hyvä veli -kapitalismia, jossa suuryritykset
osallistuvat aktiivisesti lainsäädäntöprosessiin, lahjovat
poliitikkoja ja saavat vastalahjaksi monopolietuoikeuksia.

Nykyinen sekatalousmalli ja sen luomat hyvä veli -verkostot ovat hyvin
kaukana vapaasta markkinataloudesta.

Ollin kommentti: Juuri näin. Tässä moni menee vikaan, ja tämän tajuaminen vapauttaa ihan älyttömästi. Minulle elämän tärkein projekti on toimia tilanteessa, jossa kaikki pitää ansaita tekemällä hyvää (ei politikoimalla). Vapaassa systeemissä tämä olisi normi, mutta kun tietää mitä vapaus on (tai olisi), voi sen löytää epä-vapaassakin maailmassa. Sen jälkeen automaattisesti alkaa kehittyä ihmisenä ihan tajuttomasti, verrattuna kaikkin niihin jotka tavalla tai toisella ottaa vastaan valtion lahjuksia, suojelua tai epäreilua valtaa.

2. Kumpi on nykyään vapaampi (ja millä tavoin) – Amerikka vai Suomi?

Lasse: Yhdysvallat, toistaiseksi ja niukasti. Noin kaiken kaikkiaan
Yhdysvalloissa kokonaisveroaste ja valtion budjetti ovat pienempiä,
työmarkkinasääntelyitä ei juuri ole ja yksilönvapaudet ovat
kauttaaltaan paremmassa tilassa pitkiä vankeusrangaistuksia lukuun
ottamatta. Lähes kaikissa muissa asioissa – mm. lehdistövapaus,
elinkeinovapaus, korruptio, omaisuusturva ym. – Suomi on karvan verran
Yhdysvaltoja edellä. Lähitulevaisuudessa Suomi luultavasti ohittaa
Yhdysvallat kokonaisvapauden saralla kahdesta syystä: Suomessa
1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa tehdyt talousuudistukset ovat
hellittäneet valtion kireää otetta, kun taas Yhdysvalloissa Bush ja
Obama ovat paisuttaneet valtion budjettia ennätysmäisesti ja
kiristäneet kansalaisten valvontaa. Tämän lisäksi Suomen
makropolitiikka (joka tulee pitkälti EU:lta) on paremmalla tolalla
kuin Yhdysvalloissa ja heikko talous yhdistettynä nopeasti laskevan
rahan arvoon on valitettavalla tavalla raivannut tilaa diktaattoreille
kautta ihmiskunnan historian. Tästä huolimatta Yhdysvaltojen sisällä
vallitsee laajempi poliittinen pluraliteetti, minkä vuoksi yksittäiset
osavaltiot (kuten New Hampshire, Delaware tai Colorado) saattavat
tulevaisuudessakin pysyä Suomea vapaampina alueina.

3. Mikä on se käytännön ratkaisu yhteiskunnallisiin ongelmiin?
Politiikka, tietoisuuden levittäminen, suora auttaminen..?

Lasse: Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa yhteiskunnallisten ongelmien
ratkaisuun, mutta tietoisuuden levittäminen on tärkein askel
oikeaan suuntaan. Minulla ei ole mitään poliittista vaikuttamista
vastaan kunhan siihen ei tuhlata arvokkaita resursseja. New
Hampshiressa poliittinen vaikuttaminen toimii hyvin koska osavaltiossa
on vahva liberaali perinne (osavaltion motto on “Elä vapaana tai
kuole”), täällä harva hakeutuu kansanedustajaksi (heille ei makseta
palkkaa) ja heidän määrä väkilukuun suhteutettuna on kymmenkertainen
Suomeen verrattuna. Tämän vuoksi en ole vastustanut Liberaalit rp:n
toimintaa – Suomessa on muutenkin vähän liberaaleja, aate on huonosti
tunnettu ja äänikynnys eduskuntaan on korkea.

4. Kuinka selvitä (mahdollisesti tulevasta) lamasta?

Virallisten tilastojen mukaan Suomessa on yli 36 000 työtöntä
korkeakoulutettua ja 22.7 % nuorisotyöttömyys. Korkean betan vuoksi
Suomessa on tilapäisesti kova talouskasvu, joka yhdistettynä mataliin
korkoihin on jatkanut asuntokuplan kasvattamista. Tästä huolimatta
julkinen velka on ennätyssuuri ja viimeistään siinä vaiheessa kun
asuntojen reaalihinnat laskevat hitaimmatkin poliitikot ymmärtävät
laman olevan tosiasia.

Henkilökohtaisella tasolla lamasta on aiemmin selvitty maksamalla
velkoja, vähentämällä kulutusta ja lisäämällä tulonlähteitä.
Julkisella tasolla lamaan on ollut kaksi keskenään ristiriitaista
ratkaisua: kulutusta räjähdysmäisesti lisäämällä ja kulutusta
tuntuvasti vähentämällä. Julkisen kulutuksen lisääminen toimii, koska
se tavallaan muodostaa uuden taloussyklin vanhan päälle. Uuden syklin
luominen vaatii vanhaa sykliä enemmän rahaa ja kun prosessi toistetaan
riittävän monta kertaa ohjat karkaavat käsistä ja rahajärjestelmä
romahtaa. Oikea ratkaisu on julkisen sektorin kutistaminen, joka tuo
mukanaan suuren konkurssi- ja irtisanomisaallon, mutta jonka
lopputuloksena rahajärjestelmä tervehtyy ja talouskasvu käynnistyy
uudelleen verkkaisena.

Valitettavasti poliitikot ovat lyhytkatseisia yrittäjiin ja
yritysjohtajiin verrattuna ja valitsevat joka kerta helpon (mutta
tilapäisen) tien ulos lamasta. Olemme hyvin lähellä rahajärjestelmän
romahtamispistettä. Jos tämä taloussykli ei romauta rahajärjestelmää,
seuraava aalto tekee sen varmasti. Tällä kertaa asiat ovat totisesti
toisin, mutta täysin päinvastoin nykyjärjestelmän kannattajien
unelmista. Julkisella tasolla mitään ei ole tehtävissä. Jos kulutusta
lisätään rahajärjestelmän romahdus ajaa meidät ennennäkemättömään
lamaan, jos kulutusta vähennetään valtava velkataakka johtaa vaikeaan
lamaan.

Yksilötasolla vanhat perussäännöt pätevät, mutta näiden kolmen lisäksi
korkea inflaatio (jopa hyperinflaatio) ja sitä seuraava mahdollinen
levottomuus on otettava huomioon. Suosittelen, että kaikki hankkivat
vähintään kahden kuukauden elinkustannusten tai nettopalkan suuruisen
summan edestä fyysisiä jalometalleja ja kohdentavat muut sijoitukset
pois rahasta ja obligaatioista hyödykkeisiin, hyödykeosakkeisiin tai
vähintäänkin teollistuviin Aasialaisiin valtioihin. Pienen
ruokavaraston kerääminen ja kevyt aseistautuminen ei myöskään ole
huono idea pahimman varalle. Tästä huolimatta pidän survivalistien
maalaamia kauhukuvia epärealistisina. Rahajärjestelmän tuhoutuminen
aiheuttaa ainoastaan pieniä katkoksia jakeluketjuihin; yhteiskunta ei
ole kuin vuokrasäännöstelyn (tai edes sodan) jäljiltä.

Ollin kommentti: Jep, olennaisinta on keskittyä rakentamaan. Rakentamaan sellaista hyvää / “varallisuutta”, joka ei voi kadota koska ei ole riippuvainen systeemistä. Näitä todellisen, varman varallisuuden muotoja ovat ainakin oma osaaminen, tieto, viimesen päälle hijottu ajatusmaailman (ja hyvin toimiva kroppa), huippusuhteet & verkostot, oma brändi (Personal Brand), aito välittäminen (jota voi treenata joka päivä) sekä Hyväntekijän ajatusmaailma ja toimintatapa, niin että näkee koko ajan niitä tilaisuuksia ja optimointimahdollisuuksia, mitä perusduunarit ei huomaa. Itse kehitän kaikkea tätä, ja olen siinä jo niin pitkällä, etten oikeastaan enää edes tarvitse rahaa. Osaan jo luoda lisäarvoa melkein missä vaan minne menen. Se on mun “rahaa” – ja tätä todellista Valueta on helppo tarpeen tullen muuttaa myös mihin tahansa muuhun varallisuuden muotoon. Kunhan sulla on se hyvä maine, paljon hyviä luottamussuhteita, kokemusta, näkemystä ja osaamista. Plus, yksi mitä kannattaa opiskella on ehdottomasti huumori ja sosiaalidynamiikka! Sillä pärjää sitten missä tahansa systeemissä. Jos sä osaat vaikuttaa ihmiseen, saada sen viihtymään ja Syttymään, sä saat ja voit tehdä mitä vaan missä vaan.

5. Kuka on Lasse Pitkäniemi, miten päädyit Atlantin taakse, ja mitä
puuhaat nykyään? Missä asut, ja millaista elämä siellä käytännössä on
(Suomeen verrattuna)?

Olen suomenruotsalainen valtiotieteen maisteri ja kauppatieteen
maisteri. Liityin Free State Projeciin (FSP) 2005, mutten koskaan kuvitellut muuttavani New
Hampshireen ennen vuotta 2025 jolloin massamuutto näillä näkymin
alkaa. Sattuman kaupalla kuitenkin löysin vaimoni FSP:n kautta ja
pitkän paperisodan jälkeen muutin Yhdysvaltoihin 2007 lopulla.
Ulkomaalaistaustani ja maan heikon taloustilan vuoksi minulla kesti
peräti puolitoista vuotta oman alan työpaikan saamiseen. Tänä aikana
aloin kääntämään muutamaa kieltä, joka on sittemmin kasvanut pieneksi
asiantuntijayritykseksi ja työllistää pari osa-aikaista minun
lisäkseni. Analyytikkojen korkeasta palkkatasosta huolimatta tienaan
vieläkin suurimman osan tuloistani yritykseni kautta.

Kun tätä paikkaa verrataan Suomeen – ja tällä tarkoitetaan
nimenomaan New Hampshirea – suurin ero on elintasossa. New
Hampshiressa keskipalkat ovat korkeammat, verot ovat matalat (ALV:ia
ja autoveroa ei ole esimerkiksi lainkaan) ja ostovoima on kauttaaltaan
parempi. Kulttuuri on kaiken kaikkiaan hyvin samanlaista, enkä kokenut
muuttaessani sellaista kulttuurishokkia jonka koin Itävallassa ja
Saksassa oleskellessani. Ikävä kyllä New Hampshirekin on altistunut
monelle Yhdysvaltalaisen kulttuurin ongelmille kuten
kerskakulutukselle, kansalliskiihkolle, sairaanloiselle ylipainolle ja
sivistymättömyydelle. Suurin osa tuntemistani akateemisista
koulutuksen saaneista yhdysvaltalaisista ei koskaan lue kirjoja, ei
kykene derivoimaan tai integroimaan, ei ymmärrä alkeellisia logiikan
sääntöjä, ei löydä Brasiliaa, Intiaa tai Saksaa kartalta, ei tiedä
mitään maailmanhistoriasta, ei kykene hahmottamaan omniscientti tai
byrokratia sanojen etymologiaa, eikä ymmärrä mitä hieman
harvinaisemmilla englanninkielisillä sanoilla kuten abstruce
tai smarmy tarkoitetaan.

6. Miten näet Suomen (ja Amerikan) tulevaisuuden – mennäänkö vihdoin
vapaampaan suuntaan, vai jatkaako lakien ja verojen määrä kasvuaan?
Vai onko sillä niin väliä, kun netin, teknologian ja kulttuurin
kehitys kuitenkin vapauttaa meitä kaikkia niin valtavaa vauhtia?

Lasse: Pahoin pelkään, että lyhyellä ja keskipitkällä tähtäimellä Suomen ja
Yhdysvaltain horisontit täyttyvät tummista pilvistä. Mietin usein
kumpi valtioista on pahemmassa jamassa. Mikrotaloudelliset
säännöstelyt kuten korkea verotus ja jähmeät työmarkkinat vaivaavat
Suomea. Yhdysvalloissa makrotaloudelliset päätökset eli löysä
rahapolitiikka ja valtava valtion piilovelka muodostavat pääasiallisen
ongelman.

Keskipitkällä aikavälillä on varsin selvää, että lähes kaikkien
länsimaalaisten elintaso romahtaa. Epäilen että tämän jälkeen Amerikka
- eli se mitä Yhdysvalloista on jäljellä – ajaa Euroopan edelle.
Eurooppalaista kulttuuria vaivaa kolme riippakiveä, joita
Yhdysvalloissa ei ole: valtion ehdoton ihannoiminen, yrittämättömyys
ja loputon kateus. Jos esimerkiksi heittäisin Suomessa argumentin
tavalliselle satapäiselle yleisölle julkisten koulujen
tarpeettomuudesta, kaikki nousisivat varpailleen ja esittäisivät ne
vanhat tutut argumentit ehdotustani vastaan. Ehdottaessani saman idean
yhdysvalloissa, noin puolet yleisöstä esittäisi vastalauseen, mutta
heistäkin suurin osa myöntäisi, etteivät julkiset koulut toimi
kovinaan hyvin.

Terminologisesti en pidä sanasta yrittäjä, koska se viittaa pieneen
näpertelyyn. Vastaavasti menestyksekäs yrittäjä eli liikemies viittaa
rahanpyörittäjään ja kansankielessä rinnastetaan miltei rikolliseen
toimintaan. Englanninkielessä sana entrepreneur tai vanhempi
termi enterpriser juontaa juurensa ranskankielestä ja
tarkoittaa tuotannon käynnistäjää, johtajaa tai markkinoijaa. Joka
tapauksessa, Suomessa on verrannollisesti hyvin vähän yrittäjiä.
Yritys jonka palkkalistoilla olen työllistää noin 60 ihmistä. Vaikka
tunnen heidät pääsääntöisesti huonosti, tiedän että yksi 60-vuotias
nainen vuokraa itseään isoäidiksi, yksi nuorempi nainen toimii
kultaseppänä, neljä henkeä pyörittää kauhusivustoa, yhdellä parilla on
ravintola jne.

Uussuomalaiset Yhdysvaltain kansalaiset valittavat usein miten
fiksoituneita rahaan suomalaiset ovat: ihmisten tulot ovat osittain
julkisia, keskivertopalkkoja luetellaan sanomalehdissä ja muutamien
satasten palkkaeroista sukupuolten tai ikäryhmien välillä nousee
järjetön kohu. Suomen sisällä olen huomannut vastaavanlaisen
fiksoitumisen etenkin pienpuolue Vasemmistoliiton riveissä. Jostain
käsittämättömästä syystä tietyllä ihmisryhmällä on (tulotasosta
riippumatta) pakonomainen tarve puuttua toisten tuloihin ja tämän
ihmisryhmän koko tuntuu olevan käänteisesti verrannollinen siihen
miten paljon ihmiset pystyvät vaikuttamaan omaan nettotulotasoonsa.
Niinpä korkean verotuksen Suomessa asiaan puututaan poliittisesti
verotuksen kautta – keskiverto verotuksen Yhdysvalloissa ihmiset ovat
tottuneet kyselemään menestyksen avaimia varakkaammilta naapureiltaan.

Ollin kommentti: Jep, suomalainen ei tajua sitä näkymätöntä lisäarvoa, mikä on se olennainen juttu. Juntti näkee vain rahan. Talous ei ole sitä, että henkilö A antaa tyypille B rahaa. Talous ja kaikki järkevä taloudellinen toiminta on oikeasti sitä, että A antaa B:lle rahaa VASTINEENA siitä näkymättömästä lisäarvosta mitä B antaa A:lle! Ja sen lisäarvon on paras olla niin iso, että se A-tyyppi tulee ilolla asioimaan uudestaan ja tuo ehkä kaverinsakin. Ja jotta tämä toteutuu, sen B-tyypin on paras kehittää itseään, palveluaan ja bisnestään aika liekillä – kysyä neuvoa vaikka siltä varakkaammalta naapurilta, joka varakkuudestaan päätellen on keksinyt keinot saada aika pirusti hyvää aikaan, palvella monia ja paljon ja hyvin ja isosti. Suomalainen näkee vaan, että “tuolla mulkulla on rahaa”. Fiksumpi näkee, että hei sillä on varmaan sellasia tietoja ja taitoja luoda sitä lisäarvoa, mistä vois olla mulle ja koko maailmalle aika pirusti hyötyä ja iloa! Suomessa taitaa suurin osa tosiaan rikastua maataloustuilla tai muulla Corporate Welfarella tai valtion suojelulla. Ja siksi täällä rikkaat onkin aika ankeaa porukkaa. Mun tavoitteena on kasvattaa uutta Onnistujien sukupolvea, jotka todellakin vaurastuu tekemällä hyvää ja vain sitä, eikä koske pitkällä tikullakaan mihinkään ankeaan kikkailu-skeidaan.

7. Mitä mieltä olet libertaareista yleensä ihmisinä, viihtyykö niiden
kanssa? Oletko löytänyt mahtavia ystäviä ja kavereita siellä? Onko
siellä sitä vapaiden ihmisten kampus-meininkiä, mikä
sosialistisemmassa Suomessa monesti puuttuu – kun jengi tapaa
kahviloissa ja parhaat ideat voittaa..

Liberaalien suuri määrä on ylivoimaisesti parasta New Hampshiressa ja
ilman tätä sosiaalista verkostoa olisin jo hakemassa viisumia
Australiaan, Malesiaan tai Kiinaan. Tuttavapiiristäni noin 70 % on
liberaaleja ja kehtaan väittää että New Hampshire on tällä hetkellä
ainut paikka maailmassa jossa en tunne kuuluvani pieneen poliittiseen
vähemmistöön. En valitettavasti kykene kommentoimaan millainen meno
täällä on, koska kuulun siihen vanhaan ja perheelliseen väestöön, joka
ei juuri juhlissa käy. Noin kaiken kaikkiaan bileitä järjestetään joka
viikonloppu ainakin Keenen vapaakaupunkiprojektin toimesta (Keene on
90 km Manchesterista länteen). Aktiviteetteja, teemajuhlia ja
säännöllisiä tapaamisia löytyy Manchesterin ja Keenen lisäksi ainakin
Portsmouthin, Nashuan, Concordin, Wearen ja Graftonin kaupungeista ja
kunnista.

8. Mitä on menestys, mitä on onni, mitä on hyvä elämä?

Muille kuin uskonkappaleisiin nojaaville, menestys ja onni ovat
pitkälti subjektiivisia käsitteitä eli jokainen joutuu määrittelemään
ne itse omista lähtökohdista käsin. Minulla ei ole mitään määritelmää
menestykselle tai onnelle. Ehkä asia valkenee minulle silloin kun
huomaan olevani menestynyt tai onnellinen.

Määritelmästä riippuen liberaali moraali nojaa joko argumentointi- tai
seurausetiikkaan, jonka tunnetuin muoto lienee utilitarismi. Itse
kuitenkin määrittelen hyvän elämän hyve-etiikasta käsin, joka
ulottautuu myös poliittisen filosofian ulkopuolelle. Toisin sanoen,
jos joku asia on väärin (kuten verotus eli varastaminen) se
tarkoittaa, että asia on myös paha absoluuttisessa mielessä. Mutta jos
joku asia on oikein (kuten huumeiden käyttäminen), se ei tee
siitä hyvettä.

9. Jos ei jo tullut esille, kerrohan vielä Free State Projectista!

Free State Project (FSP) on silloisen Yalen tohtoriopiskelija Jason
Soresin käynnistämä hanke, jonka tarkoituksena on saada 20 000
liberaalia muuttamaan yhteen pieneen osavaltioon. Koe käynnistyi 2001
ja vuonna 2003 kohdeosavaltiosta äänestettiin ensimmäisen 5 000
ihmisen liittymisen jälkeen. New Hampshire valittiin voittajaksi
ylivoimaisella äänivyöryllä. Toiseksi ja kolmanneksi sijoittuivat
Wyoming ja Delaware. Tätä kirjoitettaessa projektilla on 10 500
jäsentä joista 900 on virallisesti muuttanut New Hampshireen.
Todellisuudessa muuttaneita on kuitenkin enemmän, koska monet
anarkokapitalistit eivät halua allekirjoittaa FSP:n sopimusta. Lisäksi
monet muuttajista unohtavat päivittää muuttolaskurin – minä olin
virallisesti 503 muuttaja.

On tärkeä ymmärtää, ettei FSP:llä ole muuta virallista päämäärää kuin
20 000 ihmisen saaminen New Hampshireen. Jokainen joka suorittaa
muuton on täyttänyt tehtävänsä eikä siten tavallaan enää kuulu
FSP:hen. New Hampshiressa tavoite on vapauden edistäminen parhaaksi
katsomallaan tavalla. Muuttajamäärän kasvaessa projektikin on alkanut
jakaantua. Ensimmäinen jakaantuminen sattui jo muutamia vuosia sitten,
kun poliittisesti aktiiviset erkanivat kansalaistottelemattomista.
Sittemmin myös yhteiskuntarakentajat ja itsenäisyyden tavoittelijat
ovat irrottautuneet poliittisesti aktiivisista. Yhteistyö eri ryhmien
välillä on kuitenkin yleensä toimivaa, vaikka ikuisia erimielisyyksiä
on vatvottu kymmenillä foorumeilla.

Toistaiseksi pienestä muuttajamäärästä huolimatta, projekti on jo sen
verran voimakas, että se pystyy nujertamaan lähes minkä tahansa
erittäin vapausvihamielisen lain kuten esimerkiksi lain tuloverosta,
arvolisäverosta tai aselupapakosta. Tämän lisäksi projekti on
onnistunut erottamaan muutamia byrokraatteja, lyönyt läpi
budjettipakkopaidan (spending cap) muutamassa kaupungissa, ja saanut
valituksi kymmeniä kunnallisvaltuutettuja ja kuusi osavaltion
eduskuntavaltuutettua. Free State Project järjestää vuosittain kaksi
suurtapahtumaa. Akateeminen Liberty Forum järjestetään
helmi-maaliskuussa ja leirintäelämää vietetään Porc Festillä
kesä-heinäkuussa.

10. Mitä vikaa hyvinvointivaltiossa? Eikö “hyvinvointi” ole hyvä asia?

Totta kai hyvinvointi on hyvä asia ja kaikki markkinataloudellinen
toiminta tähtää oman hyvinvoinnin parantamiseen mikä tarkoittaa
yhteiskuntatasolla elintason nousua. Valtiolla (ja monella sen
kannattajalla) on ikävä tapa valjastaa käyttöönsä myönteisen
mielikuvan luovia käsitteitä ja lopulta vääristää ne tarkoittamaan
täysin päinvastaista. Yksi parhaista esimerkeistä löytyy ideologiselta
kentältä. Fasismi, kommunismi ja sosialismi luotiin kaikki
myönteisiksi käsitteiksi vetoamalla niiden alkuperäismerkityksiin eli
ryhmään, yhteiseen ja yhteisöön. Nykyään sanat ovat niin
tärveltyneitä, että jopa sosialidemokraattisessa valtiossa nimeltä
Suomi, sosiaalidemokraatit kutsuvat itseään demokraateiksi ja
sosiaaliliberaaleiksi, ja entiset kommunistit argumentoivat olevansa
vasemmistolaisia tai punavihreitä.

Hyvinvointivaltion kritiikin yleistyttyä 1990-luvulla keksittiin uusi
termi “hyvinvointiyhteiskunta”, joka nykyään esiintyy selvästi
edeltäjäänsä useammin politiikassa ja uutisoinnissa. Hyvinvointivaltio
on siitä osuva termi, koska sen osat paljastavat koko homman jujun:
hyvinvoiva, valtio. Vaikka lakeja harvemmin tietoisesti suunnitellaan
kansan pahoinvoinnin edistämiskesi, byrokraattinen koneisto onnistuu
nopeasti minimoimaan kansalle suunnatut edut ja maksimoimaan sille
langetetut kustannukset. Esimerkiksi julkinen koulutus
kivikautisuuksineen, julkinen terveydenhuolto leikkausjonoineen,
sosiaalihuolto päihdeongelmineen ja maahanmuutto rikollisuuksineen
ovat valtiolle unelmaprojekteja, koska niihin voidaan kaataa loputon
määrä rahaa vuosi toisensa jälkeen joista byrokraatit onnistuvat
käärimään noin 70 % taskuihinsa. Julkisissa projekteissa tärkeintä
valtion kannalta on niiden epäonnistuminen, koska onnistunut projekti
voidaan (yleensä) viedä päätökseen eli lakkauttaa. Nyrkkisääntö on,
ettei valtio tee yhtään mitään ellei se ole taloudellisesti
kannattavaa. Paras esimerkki tästä oli alkoholin kieltolaki ja siitä
seurannut ankara alkoholiverotus. Olettaen kieltolain kannattajien
argumentit oikeiksi (mukaan lukien, ettei kieltolaista seuraa
yhteiskunnallisia haittavaikutuksia), kieltolain lakkauttaminen oli
väärin, koska se vaaransi suomalaisten terveyden vuosi toisensa
jälkeen. Kieltolaki kuitenkin lakkautettiin. Miksi? Koska se sai
ihmiset joukolla kapinoimaan valtiota vastaan siihen pisteeseen asti,
että koko valtion legitimiteetti oli romahtamispisteessä. Säilyäkseen
hengissä valtion oli pakko kumota kieltolaki. Vastaavasti alkoholin
veronalennus 2003 tehtiin valtion verotulojen varjelemiseksi.

En sinänsä ihmettele, että suurin osa suomalaisista kannattaa
galluppien mukaan hyvinvointivaltiota. Nähdäkseni tähän on kolme
keskeistä syytä:
1) hyvinvointivaltion järjettömän suuret kustannukset
on piilotettu pienten (mutta nopeasti kertyvien) verojen taakse,
2) julkinen opetuslaitos, erityisryhmät, valtioon kytköksissä oleva media
ja valtiorahoitteiset kansalaisjärjestöt kuluttavat paljon aikaa ja
vaivaa hyvinvointivaltion puolesta puhumiseen ja
3) kun valtio on kerran huolehtinut terveydenhuollosta, koulutuksesta ja
sosiaaliavustuksista sitten 1960-luvun, on vaikea kuvitella miten
vastaavat palvelut toteutettaisiin 50 vuotta myöhemmin yksityisen
sektorin toimesta.

11. Mitä sivuja suosittelet lukijalle, joka haluaa aloittaa oman
matkansa vapausfilosofian syövereihin (ja nauttiakin opintomatkasta)?

En yleensä suosittele englanninkielisiä sivuja, sillä en voi olettaa
kaikkien vapaudesta kiinnostuneiden suomalaisten osaavan hyvin
englantia. Mikäli englanti on kuitenkin hallussa, suosittelen lewrockwell.comia ja
Mises Instituten sivuja, joissa on
luultavasti yhteensä enemmän ja vaihtelevampaa materiaalia aiheesta
kuin muualla internetissä yhteensä. Varoituksen sanana mainittakoon,
että kummaltakin sivulta löytyy jonkin verran materiaalia joka vastaa
uskottavuudeltaan Helsingin Sanomien toimitusta – kaikkea ei siis
kannata nielaista pureskelematta.

Suomenkielisistä sivuista neljä parasta ovat mielestäni Liberalismi
UKK, Liberalismiwiki,
Talouden perusteet ja
USA:n terveydenhuollon UKK. Kaikki neljä ovat kuitenkin melko
akateemisia, eivätkä välttämättä sovi jokaiselle lukijalle. Onneksi näiden sivujen lisäksi Pasi Matilainen ja Markus Jansson ylläpitävät aktiivisia liberalismiblogeja ja vähemmän aktiivisia bloginpitäjiä löytyy jo pitkä lista. Yritän omassa blogissani ylläpitää listaa kaikista edes osittain aktiivisista blogeista, mutta se on melko vaivalloista, elleivät uudet bloginpitäjät ilmoita olemassaolostaan sähköpostilla, kommentilla tai linkillä. Eli jos kuulut näihin, ilmoita ihmeessä itsestäsi!