Väkivaltaratkaisu on aina yhtä hassu

Share

Aina kun yhteiskunnallisia ongelmia koitetaan ratkaista väkivalloin, eli valtion kautta, on tulos AINA juuri päinvastainen kuin mitä tavoiteltiin. Mitä enemmän väkivallan uhalla ‘takavarikoitua’ verorahaa ‘investoidaan’ “terveyden”huoltoon, sitä enemmän saadaan kaikkein ilkeimmille lääkejätti-dinoille suotuisia sairauksia. Ja mitä enemmän työtätekeviltä ja uuttaluovilta kansalaisilta varastettua rahaa sijoitetaan vaikkapa pakkokoulutukseen, sitä harvempi oppii ajattelemaan. Mitä voimakkaammin kiristetään elintarvikkeiden markkinointikieltovalvontaa, sitä vapaammin Leipätiedotus saa julkaista virallista totuuttaan vehnäpullan terveellisyydestä. Ja mitä enemmän sijoitetaan valtion rahaa ‘puolueettomaan tutkimukseen’, sitä paremmin yllätys yllätys tekee kauppansa Valion maito JA osteoporoosilääkitys. Väkivalta eli väkisinpakottaminen kääntää hyvätkin aikeet irvikuvakseen, mistä hyviä esimerkkejä voit lukea Ravitsemusjaterveys-blogista. Kun haluat ratkaista minkä tahansa sosiaalisen, henkilökohtaisen tai yhteiskunnallisen ongelman, suosi ja innovoi sellaisia ratkaisuja joihin ei sisälly valtiota, verorahaa tai lainsäädäntöä. Kuten lähdevesi, superruoka ja vaikka trampoliini.

Miksei väkivalta (eli valtio) koskaan toimi kuten halutaan, toivotaan ja väitetään (ja valtion koulussa opetetaan)? Vastaus on täysin itsestäänselvä. Jos kiinnostun naisesta ja haluan sen kanssa treffeille, mitä tapahtuu jos yritän saavuttaa tavoitteeni väkivallan uhalla? En taatusti kuule koko tyypistä ainakaan ihan hetkeen. Ainoa, mikä oikeasti toimii, on vapaaehtoisuus.

Jos haluaa saada mitä haluaa, se täytyy manifestoida ihan muilla keinoilla kuin väkisinpakottamalla. Vanhemmilta (ja opettajalta ja valtiokoneistolta) opittu totaalisen epäkunnioittava ylhäältäpäinsanelu ei vaan yksinkertaisesti toimi Elämässä.

Miten vapaudessa sitten toimitaan? Sitä itsekin opettelen koko ajan. Selvitetään ja kommunikoidaan avoimesti niin omat kuin toistenkin tarpeet, ja etsitään yhdessä niitä unelmatilanteita missä toiveet kohtaa ja homma toimii. Eikä yritetäkään väkisin saada “toimimaan” jotain jotain nelikulmaista palikkaa pyöreässä reiässä, vaan keskitytään löytämään ja luomaan ja neuvottelemaan lisää tilanteita, jotka osoittautuvat luonnostaankin todella toimiviksi jutuiksi, kehittyen ihan itsestäänkin mukavaan suuntaan.

Tänään keski-suomessa kaverin kuistilla, markkinoiden hifeimmällä trampoliinilla pomppiessani, selitin Ninja frendille visiota jonka olin saanut aamulla ja jota kirjoittelin ylös koko aamupäivän. Kun ajatus alkoi olla paperilla ja mielessä riittävän kirkkaana, olin valmis kommunikoimaan sen. En vielä ihan niin hyvin, kuin oikeassa peliliike-elämässä on tapana, Keynote-esityksineen ja huomattavasti kattavampine valmisteluineen. Mutta tässä se pointti: en olettanut kaverin olevan heti samaa mieltä, enkä lähtenyt myöskään pakottamaan häntä tahtooni. Sen sijaan valmistelin ja kirkastin sen mitä haluan kommunikoida, ja kerroin asiani hyvissä fiiliksissä ulkoilmassa kivoissa maisemissa. Panostin siis laatuun, myös kommunikaatiossa. Nyt meillä on taas jo astetta parempi yhteisymmärrys siitä, mitä kumpikin haluaa seuraavaksi alkaa touhuamaan, ja kuinka yhdistellään parhaiten eri asioita, haluja, resursseja ja ihmisiä niin että kaikki voittaa kaikkein eniten ja kaikilla on kivaa. Vapaudessa tarvitsee: a. kaikkien osapuolten jäädä voitolle, verrattuna siihen että jatkettaisiin ihan vaan entiseen malliin ja b. kaikkien osapuolten olla asiasta myöskin itse tätä mieltä. Samaa mieltä, ei pelkästään minun mielestä, vaan myöskin omasta mielestään.

Tarvitaan siis sekä hyvä juttu, hyvä idea… että myöskin loistava kommunikaatio. Siksi bisnesmaailmassa investoidaan kohtaamispaikkojen kauneuteen ja viihtyisyyteen. Ei pysty sanelemaan, vaatimaan eikä edes väkivallan uhalla pakottamaan, kuten valtion mallissa, ja monopoliperheessä:

Ja kaikkien osapuolten tarvii olla onnellisia ja tyytyväisiä myös jälkeenpäin – koska vain jatkuvista ja paranevista suhteista on hyötyä.

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.