Hoitajan eroviesti

Emmi Nurmilaakso kirjoittaa Instagramissaan:

Moikka työkaveri!

Mä oon huolestunu sote-alan k-passista. Koko tää **rona aiheuttaa paljon mielipiteitä, tunteita ja pahoinvointia. On sitten mitä mieltä asioista tahansa, niin mun mielestä tää piikkipakko menee jo yli. Eniten haluaisin, että ihmiset yrittäis ymmärtää toisiaan, vaikka oliskin mielipide-eroja. Samassa veneessä kaikki tässä ollaan, ja ihan jokainen varmasti haluis tän kaiken olevan jo ohi.

Oon kuitenki kyllästyny kuuntelemaan kahvihuoneessa keskusteluita kuinka ”piikittömät” on ihmishirviöitä. Ne on ”tyhmiä, hulluja, vastuuttomia, ja tää kaikki on niitten vika”. Tässä kun tätä kirjotan niin tuntuu ihan hullulta, että ihan oikeesti puhutaan nyt k*kotteesta. Ihan ku se ny ois joku uus Jumala, jota ei saa kritisoida. Oisitko uskonu pari vuotta sitten, että tää menee näin hulluksi?

Otin ite ensimmäisen k-piikin melkein vuosi sitten. Se aiheutti mulle hormoni- ja sydänongelmia, jotka tietty harmittaa, vaikkei ne pahimmasta päästä ookaan. Tääkin tuntuu niin tekopyhältä selitellä, että yritin ne kokotteet kuitenkin ottaa, ja etten oo niitä vastaan. En mä muuten tästä uskaltais varmaan ees kirjottaa. Ja moni on tainnu unohtaa että kokottautuminenkin on ihan tavallinen terveystieto, mikä pitäis halutessa olla ihmisen yksityisasia.

En tällä yritä vaikuttaa kenenkään **kotteen ottamiseen. Mun mielestä on vaan hurjaa, ettei erilaisia mielipiteitä hyväksytä, ja piikkihaitoista kertova saattaa saada vähättelyä ja ikävää kohtelua osakseen. Siis vaikka ois kyse millaisesta superlääkkeestä, joka pelastaa kaikki **ronalta (ei tunnu pitävän paikkaansa), ja joka olisi varmasti 100% turvallinen kaikille (ei totta tämäkään), niin eihän painostus ja tällänen piikkisota oo millään tavalla ok? Kummallista että tähän asiaan on liitetty tällänen tunnelataus.

Tietty valtaosa täällä töissäkin itekkin kritisoi ja pohtii epäkohtia toisinaan. Ihanaa kun on saanu käydä aiheesta hyviäkin keskusteluita, koska myös aika rumia sanoja on tullu kuultua. Oon vaan miettiny, että tälläi ku tää tilanne jatkuu, niin tuleeko missään kohtaa ihmisille stoppia? ”Vielä yks piikki ja ihan vaan hetkeks piikkipassit ihan vaan yökerhoihin, ja hupsista, laitetaanpa ne nyt työpaikoillekin.” Niin eikö se oo ihan tervettä vähän kritisoida ja vetää jotkut rajat, jos mikään ei mee niinkun luvataan. Hoitoalallakin vois olot joskus muuttua, jos ei aina vaan nieltäis kaikkee ja venyttäis loputtomasti.

Taannoin työkaveri pohti, että hänen toisesta piikkiannoksesta on jo melkein vuosi, että tuskin hänen suoja on tällä hetkellä parempi kuin kokottamattomilla. Toinen työkaveri kertoi kovasti altistuneensa, muttei saanut karanteenia. Heitä ei tarvitse varoa, mutta kun mä sanon että oon kokottamaton, niin mä oon vaarallinen ja ehkä hullukin? Vähän sattuu sydämeen tällanen rasismi.

Myös sellaset kommentit että ”kokottamattomat sais ite maksaa teho-hoitonsa” on musta aika pimeitä. Jokainen meistä tietää, että aika iso osa kaikista tehon potilaista on sielä ainakin osin elintasosairauksiensa vuoksi: Sielä on potilaita jotka on aggressiivisia, niitä jotka on ampunu vaimonsa ja sit itteensä jalkaan, niitä jotka on vetäny yliannostuksen lääkkeitä tai tippunu kännissä parvekkeelta. Ja niitä kaikkia hoidetaan niin hyvin kuin ikinä vaan osataan, ja ainakin mä koen empatiaa kyllä ihan jokaista potilasta kohtaan.

Ylipäätään on huvittavaa, että ensin ”kokottamattomia” rajulla kädellä syytettiin muiden vaarantamisesta. Ja nyt kun on tajuttu, että kokotetutkin levittää paljon tautia, niin piti keksiä uutena kommenttina toi ”tehohoitopaikkojen vieminen kokotetuilta ihmisiltä!” Montako vaikkapa alle 30v perustervettä [piikitöntä] on teholle muuten joutunu?

Tuleeko tästä sote-passista olemaan oikeesti hyötyä vai haittaa? Tartunnat kasvo hulluna samaan aikaan ku piikkipassit oli tovin käytössä baareissa ja tapahtumissa. Jossain maissa ei kokotteita enää edes anneta, ja moneen maahan matkustaessa heitä kiinnostaa vain negatiivinen testitulos, kun kokote ei ollutkaan ihmeparannus. Mutta kritiosida ei saa, eikä ees miettiä asiaa itse? Missä muuten menee se raja että saa alkaa kritisoida?

En nyt sit osaa sanoo kuinka paljon suurempi riski kokottamattomalla hoitajalla on tartuttaa potilas kuin kokotetulla. Onkohan ero ihan hirmu merkittävä? Ja jos eroa onkin, niin ollaanko sen takia valmiita uhraamaan itsemääräämisoikeus ja oman kehon koskemattomuus? Jokainen meistä tietää senkin, että paljon suurempiakin potilasturvallisuusriskejä on, mutta silti tää piikkijeesustelu hyväksytään. Jännästi ei politiikassa hoitajapula ja uupumus oo asioita vieny eteenpäin. Ja kokeeko joku täällä olevansa niin virheetön, että voi luokitella itsensä korkeammalle kuin ”kokottamattoman” työkaverinsa?

Onneksi moni, myös terveysalan ammattilainen, vastustaa piikkipassia. Joku lääkäri taannoin pohti, että voikohan hän olla suurempi tartuntariski potilaille, nyt kun piikkien takia hän ehkä sairastaa pienemmillä oireilla, tai jopa tietämättä taudista. Tai voisiko olla niin, että ”kokottamattomille” tulee erilainen vastustuskyky joitain variantteja kohtaan, kuin kokotetuille? En yhtään tiiä näihin kysymyksiin vastauksia, mutta mun mielestä on tärkeetä, että asioista uskalletaan vielä puhua erilaisiakin kantoja.

Tiiän paljon ”kokottamattomia” ihmisiä, enkä tiedä yhtäkään, joka olisi mielestäni tyhmä tai vastuuton. Ihan tavallisia fiksuja ihmisiä ovat. Tiedän myös paljon ihmisiä, jotka on piikit ottanu vasten tahtoaan painostuksen takia, ja sekään ei mun korvaan kuulosta oikeelta. Avoimesti kun ihmisiä kuuntelee, niin kuulee paljon eri näkökulmia. En usko, että kukaan voi sanoa tietävänsä sitä ainoaa oikeaa totuutta tästäkään asiasta. Jokainen meistä katselee asioita oman persoonan ja kokemuksien läpi, ja toimii parhaansa mukaan.

Monet on ihan oikeesti huolissaan piikkihaittoihin liittyen, kun lähipiirille on tullu eritasoisia komplikaatioita. En nyt ota niihin kantaa, vaikka ihmetyttää miks niitä ei näy mediassa melkein ollenkaan. Oletetaan nyt, että mun ympärillä vaan sattuu olemaan paljon niitä haittoja kohdanneita. Niin ihanko oikeesti ihminen ansaitsee jotain rotuerottelua ja huonoa kohtelua? Jos lähipiirissä tulee ikävä piikkiseuraus, niin eikö oo inhimillistä jos ei itse halua juuri nyt kokottautua? Jos tää ei sovi sun logiikkaan, niin muista että jonkun logiikkaan se sopii.

Lisäks nää tuntemani ”kokottamattomat” on keskimäärin terveempiä ja itsestään parempaa huolta pitäviä ihmisiä, kuin keskimääräinen suomen kansalainen. Pitäskö heitä kiittää kun ovat pitäneet itsestään huolta, ja siksi kuormittavat terveydenhuoltoa vähemmän, ja usein tartuttavat hyviunvointia ympärilleenkin? Kaikki tietää, että ne itse aiheutetut elintasosairaudet on suurin osa moronan, tai minkä vain taudin, vaarallisuutta lisäävä seikka. Silti ”kokottamattomuus” on ainut asia mihin takerrutaan?

Kuvitellaanpa leikkimielisesti tilanne, että passi ei tule pelkästään sota-alle, eikä tule olemaan vain tätä vuotta voimassa. Jos sitä haluttaiskin kaikkiin työpaikkoihin, ja muuallekkin mahdollisimman paljon? On selvää, että kaks vuotta sitten piikkipassiehdotukselle ois naurettu (ja naurettiinkin kun joku ”hullu foliohattu” sellasta skenaariota pohti). Nyt kuitenkin ihmiset on väsyneitä ja ahdistuneita ja vielä jakautunu kahtia. Jos tosiaan leikitellään ajatuksella, että kohta passi on joka paikassa, ja vapautta riistettäis vielä lisää, niin missä kohtaa sulla menis raja? Mun kohalla viiminen raja menee siinä, että ihmisiltä viedään elinkeino. Pahalta sekin tuntuu, etten pääse avantoon, painikisoihin, enkä ulos syömään, mutta töitten vieminen pitäs soittaa jo kaikkien kelloja. Eikö se riitä, että muutenki tää aika aiheuttaa työttömyyttä ja talousongelmia?

Toivon sydämestäni jokaisen miettivän oikein rauhassa ajatusta piikkipakosta töihin. Ei todellakaan tarvi uskoo mitään hurjia skenaarioita, mutta pitäskö jotakin rajoja vetää? Mun mielestä on turha valittaa hoitoalan epäkohdista kahvihuoneessa, jos ei edes yritä vaatia parempaa. Mulla on viidellä lastenosastolla hirmunen määrä päteviä terveysalan ammattilaisia työkavereina, ja sanon vaan että jokanen teistä ansaitsis enemmän kunnioitusta, palkkaa ja paljon muutakin. Uskotko että ne vaan tulee joskus itestään? Vai auttaaks se että kiltisti aina tekee enemmän ja enemmän omien rajojen kustannuksella? Oon usein ihan häkeltyny kuinka paljon kaikkea tiedätte ja osaatte ja lisäks vielä kohtelette potilaita, omaisia ja työkavereita empatialla. Ja palkkana tästä parista raskaasta moronansekaisesta vuodesta saadaan piikkipakko?

Ymmärrän että ihmiset on väsyneitä. Ymärrän että on vaikee ymmärtää tässäkin eri mielipiteitä, jos mediassa ja lähipiirissä ei oo sellasia kuullu. Ymmärrän että kaikki haluais tän tilanteen olevan jo ohi. En tiiä kauanko pitäs jaksaa uskoo tätä ”vielä yksi piikki” tai ”vielä muutama viikko” -meininkiä, mutta tappelu ei meijän energiaa ainakaan lisää. Joka tapauksessa ois siistiä puhaltaa yhteen hiileen ja koittaa yhessä selvitä tästä kummallisesta ajasta.

Mä tykkään hoitotyöstä, ja teen työni aina niin hyvin ku osaan. Joka työpäivä mulla on tavoitteena, että muutan työpaikan ilmapiiriä vähän parempaan suuntaan, ja opin jotain uutta. Koitan omalla panoksellani tehä sairaalasta kivan ja turvallisen paikan jokaiselle potilaalle, työkaverille ja opiskelijalle. Nyt mä oon ilmeisesti kuitenkin liian vaarallinen olemaan hoitotyössä. Ja empä mä suostuis mitään piikkipassia töissä näyttämään, vaikka ois viisi piikkiä. Siks täytyy nyt sanoa kiitos ja heipat teille työkavereille. Kiva jos jaksoit lukea. Ja kiitos hyvistä keskusteluista tähän liittyen, ne on auttanut paljon harmitukseen. Toivon ihan kaikille tsemppiä ja lujuutta, ja toivon mukaan pääsen pian takaisin töihin.

(En oo saanu potkuja yms, mutta sopparia mulle ei kannattanu jatkaa, kun työnantajan ei tarvi korvaavaa työtä hankkia, ja palkanmaksuvelvotettakaan ei oo. En myöskään sais ansiosidonnaista, enkä Kelan päivärahaa, jos soppari on voimassa enkä suostu kokottautumaan.)

Terveisin Emmi