Monesta kodista löytyy edelleen ravinnetyhjäksi raffinoitu läpinäkyvään muoviin pakattu pahanmakuinen rypsiöljy – koska olemme Euroopan auktoriteettiuskoisinta kansaa, ja teollisuuden edustajat ovat virallisten suositustensa kautta meille niin määränneet.

Kumpi on parempi, rypsi vai oliivi? Toinen niistä tulee ekosysteemistä, toinen ekosysteemin tuhoamisesta. Toinen tulee puista, toinen heikosta monokulttuurista. Toinen pyritään säilyttämään suojassa valolta ja muovilta tummissa lasipulloissa, toisessa ei laatua arvostavasta ruokakulttuurista ole tietoakaan.

Kumpi on paremmin suojassa valolta ja muovilta?

Kumpi on paremmin suojassa valolta ja muovilta?

Kumpi on parempi? Tarvitseeko tätä edes pohtia tämän pidemmälle? Lisättäköön vielä, että toinen pyritään raffinoimaan mahdollisimman luonnottomaan muotoon, kun taas toinen pyritään säilömään mahdollisimman vahingoittumattomana kaikkine ominaisuuksineen ja vivahteineen. Kumpi on siis parempi? Toinen pyritään kylmäpuristamaan ja käsittelemään mahdollisimman hellävaroin jotta siinä maksimoituu maku ja ravitsevuus, toinen taas pyritään käsittelemään mahdollisimman kauas alkuperäisestä, ja sitten vielä pakataan halvimpaan mahdolliseen myrkkyyhdisteitä vuotavaan muovipulloon joka ei suojaa edes valon aiheuttamalta eltaantumiselta.

Usein kuulee, että sokeri on paha tai rasva on paha, tai sokeri on vielä rasvaakin pahempi… rasva ja sokeri ovat kuitenkin kaloreiden lähteitä, ja koska ei ihminen pelkällä alkoholilla ja auringonvalollakaan voi elää, on jotain syötävä. Jokatapauksessa joudumme ottamaan kaloreita rasvoina ja hiilareina. Joten valitsemmeko ravinnetyhjiä kaloreita, vai luonnollisia, maukkaita, värikkäitä ja ravitsevia? Oliiviöljy ja rypsiöljy edustavat tässä tavallaan kahta eri ääripäätä: rypsi on kuin valkosokeri: siitä pyritään poistamaan lähes kaikki mahdollinen paitsi teollisen prosessoinnin jättämät kemikaalijäämät – kun taas aito oliiviöljy edustaa kookossokerin linjaa; niin oliivi kuin kookoskin tulee puusta joka parantaa ekosysteemiä ja vähentää eroosiota, eikä tuhoa maan viljavuutta kuten lähes kaikki yksipuolinen monokulttuuriviljely. Hyvä laatu tulee hyvinvoivasta ekosysteemistä, ei sen tuhoamisesta peltoviljelyssä. Jos ihminen saa pääosan ravinnostaan yksipuolisesta peltoviljelystä, seuraa siitä aina krooniset taudit ja ravinnepuutokset, vaikka viljeltäisiin maailman hifeimpiä lajikkeita (tällä hetkellä viljellään kaikkien aikojen ravinneköyhimpiä ja toksisimpia, kuten gliadiinivehnä ja homeperuna).

Toisella öljyllä on ikiaikaiset perinteet, toinen on uuden ajan ihmiskoe, jota on testattu vasta nyt samaan aikaan kun krooniset kansantaudit ovat olleet kaikkien aikojen kovimmassa kasvussa.

 

Rypsi ja oliivi

 

Joskus sanotaan, että rypsissä on hyviä omega-kolmosia. Onko niistä jotain jäljellä? Mausta päätellen ovat omegat päässeet eltaantumaan, jo voimakkaan prosessoinnin ja satoihin asteisiin kuumennuksien aikana, saati sitten läpinäkyvässä muovipullossa valon vaikutuksesta, ilman teollisessa prosessoinnissa poistettuja suojaravinteita jotka olisivat voineet suojata öljyä hapettumiselta. Onneksi raffinoidussakin rypsissä on sentään hieman E-vitamiinia suojana. Tosin ne omegat eivät ole sitä sorttia joka rakentaa aivoja, hermostoa, soluseinämiä ja parantaa näköä, vaan ALA-nimistä rasvahappoa jota keho muuttaa oikeiksi omegoiksi (EPA ja DHA) yleensä noin 3 prosentin hyötysuhteella, kaikilla ei juuri ollenkaan. Missään nimessä ei voi tuudittautua rypsin varaan omega-lähteenä, vaikka se olisi markkinoiden hifeintä kylmäpuristettua, saati jos se on moneen kertaan kuumennettua.

 

 

Oliiviöljyn terveysvaikutukset

Kaikki merkittävät terveyshyödyt oliiviöljyssä perustuvat sen laatuun, eli miten paljon siinä on niitä tuhansia huipputerveellisiä fytoravinteita jotka tunnistaa… mausta. Ja väristäkin. Oliiviöljystä puhuttaessa Suomessa ja anglosaksisissa maissa usein puhutaan vain sen rasvahappokoostumuksesta, mutta maissa joissa oliiviöljy on osa kulttuuria, ymmärretään että taika piilee maku- ja väriaineissa eli pitkälti flavonoideissa ja kaikenkarvaisissa polyfenoleissa. Espanjalainen ei ikinä ostaisi sellaista oliiviöljyä jonka suomalainen hakee marketista terveyssuosituksen perusteella. Ja arvaa kummalla kansalla on enemmän kroonisia kansantauteja, ja kummalla hormonit toimii paremmin? Oliiviöljymaissa öljyä osataan käyttää myös iholle, ja muutenkin aromikkaita luonnon aineita osataan käyttää ihan vapaasti ja rajatta; lähinnä vain Suomessa ja anglosaksisissa teknomaissa lähes kaiken täytyisi tulla petrokemiantehtaasta ja valheellisesti brändätystä muovipurkista, jotta se mielletään turvalliseksi 😉

Tässä lyhyt pintaraapaisu oliiviöljyn terveysvaikutuksiin – silloin kun siinä todella on ne ravinteet eikä vain laimeanmakuista rasvahappokuorta. Tietenkin vaikutukset perustuvat ennen kaikkea ainesosien synergiaan ja kokonaisuuteen, mutta meidän kaikkien länsimainen mieli kaipaa reduktionististakin erittelyä ja biokemiallista konkretiaa, joten tässä sitä tulee, yksi aine kerrallaan:

– Oleuropeiini-niminen yhdiste estää aromataasi-entsyymin toimintaa kehossa. Aromataasi muuttaa testesteronia ja progesteronia estradioli-nimiseksi estrogeeniksi, ja juuri estradiol on nykymaailmassa useimmilla jo valmiiksi turhan koholla, ja kohonnut estradiol liitetään mm. väsymykseen ja rintasyöpäriskiin. Sekä naisille että miehille etenkin tekee hyvää olla enemmän ”testoissa” ja vähemmän huonoissa estrogeeneissa, kun niitä huonoja estrogeeneja saadaan jo muutenkin liikaa muoveista, torjunta-aineista, shampoista ja kosmetiikasta, feikkikaljasta ja soijaruokitusta teollisuusmakkarasta. Aromataasi-entsyymiä on kehossa sitä enemmän mitä enemmän rasvasoluja, joten siksikin lihominen johtaa anabolisten, rakentavien hormonien kuten testosteronin ja progesteronin vähenemiseen estrogeeninousujen kautta (kaikki hormonit eivät voi olla yhtäaikaa koholla). Laadukas eli maukas ja vahvasti aromikas oliiviöljy on yksi helppo askel suunnan kääntämiseen. Totuus tässäkin asiassa on tietenkin monimutkaisempi; maasto on aina karttaa ihmeellisempi, mutta tällaisella mallilla mennään nyt tämänhetkisen tieteen tarkkuustasolla. Mitä tarkemmin tutkitaan, sitä parempia vaikutusmekanismeja löydetään perinteisesti hyväksi havaituista luonnon aineista, ja sitä ikävämpiä sivuvaikutuksia löydetään luonnottomista eristekemikaaleista ym. biologianvastaisista teknokeksinnöistä. Mittausmenetelmien tarkentumista odotellessa voi jo nyt suosia sitä aitoa makua ja aitoa väriä – johon jo tämänhetkinen tiede antaa paljon hyviä perusteluita. Luonto ei oikeasti koskaan toimi näin palikkamaisesti tai mekanistisesti, mutta onneksi nykytieteellä osataan luonnostakin jo eristää yhä hienovaraisempia suoria vaikutusmekanismeja, kuten oleuropeiinin vaikutus testotasoon. Oikeasti kokonaisuus on aina ihan muuta kuin pelkkä osiensa summa, mutta tällaiset lineaariset perustelut ovat tärkeitä vielä tämänhetkisessä kulttuurissa.

Oleuropeiini maistuu kitkerälle, joten jos valitset laimeita oliiviöljyjä, missaat tämänkin hyödyn aikalailla kokonaan. Kannattaa siis tässäkin tapauksessa valita mahdollisimman maukasta, kuten kaikessa ravinnossa. Ainakin jos haluaa ravinteita eikä pelkästään purkista. Oleuropeiinilla on hormoneja tasapainottavan vaikutuksen lisäksi monenmoista tulehdusta alentavaa efektiä kehossa – melkeinpä niin paljon kuin ehditään tutkimaan. Usein vaan ne vähätkin tutkimukset ovat suurteollisuuden rahoittamia, ja yleensä niissä tutkitaan teollisuusöljyjä. Harvalla polyfenoli-rikkaan oliiviöljyn pientuottajalla on varaa tai kiinnostustakaan rahoittaa jättitutkimuksia jotka osoittaisivat, kuinka hyväksi ihan oikea oliiviöljy voi olla ihmiselle. Niissä terveemmissä maissa ei eletä samanlaisessa tiedekuplassa kuin meilläpäin; siellä keskitytään aistimiseen, syömiseen ja nauttimiseen. Siellä myös kulttuuri, luonto ja vuodenaika määrää mitä syödään, ei niinkään teollisuustiede & suurteollisuuden rahoittamat virastosuositukset. Veikkaan, että espanjalainen huippulaatua arvostava perinneviljelijä laittaa hengen tuotoksensa mieluummin lautaselle kuin laboratorioon.

Eikö olisi sama ottaa oleuropeiinia purkista ja ostaa marketista halvin öljy? Ei, koska:

  • siinä halpisöljyssä olisi todennäköisesti aikamoiset torjunta-ainemäärät, ja liian vähän hapettumiselta suojaavia antioksidantteja. Sitä on mahdollisesti myös jatkettu vaikka millä jämäöljyllä, eikä pelkästään oliiveista.
  • missaisit kokonaan eri ainesosien väliset synergiavaikutukset
  • todennäköisesti se ei imeytyisi yhtä hyvin kuin luonnon paketoimana, ja tuhansien vuosien aikana hyväksi hiotulla valmistustavalla käsiteltynä
  • todennäköisesti saisit pilleristä puolet ”samaa” mutta keholle ja luonnolle täysin vierasta vääräkätistä kemikaalia, joka on parhaassa tapauksessa melko hyödytön ja pahimmassa tapauksessa haitallinen kuin talidomidi
  • missaisit makukokemuksen, joka on tärkeä osa hyvinvointia. Hyvinvointi toimii parhaiten silloin, kun sitä ei siirrä tulevaisuuteen, vaan nauttii siitä jo nyt. Parhaat treenituloksetkin tulevat sellaisella treenillä joka on ihan mega hauskaa jo treenatessa eikä sitä tehdä vain tulosten takia. Leiki pallolla, ja nauti ruoasta.
  • Se ”tämä on nyt se tieteen löytämä vaikuttava aine” -kemikaalikin esiintyy luonnon paketissa yleensä monissa muodoissa, erilailla yhdistyneenä toisiin aineisiin tai hieman eri versioina. Siitä vaikuttavasta aineestakin on usein luonnossa kokonainen spektri, ja lisäksi siinä ympärillä on vielä isompi spektri muita aineita jotka vaikuttavat sen ”vaikuttavan aineen” kanssa tarkoituksenmukaisesti. Ja siihen päälle vielä ne kaikki muutkin tutkitut ja vasta tulevaisuudessa tutkittavat aineet mitä luonnossa on ja pillerissä ei.

Polyphenols and antioxidants

Mitä muuta on oliiviöljyssä, jos se on tehty kunnolla? Tässä hieman pintaraapaistuna laadukkaan oliiviöljyn muita tutkittuja vaikuttaja-aineita:

– tyrosoli ja hydroxytyrosoli, jotka toimivat kehossa ainakin neuroprotektiivisina antioksidantteina, ja suojaavat myös kolesterolia hapettumiselta. Tyrosolit myös vahvistavat immuunijärjestelmää ja estävät bakteerien lisääntymistä, ja todennäköisesti ehkäisevät luukatoa. Ainakin hydroxytyrosoli on yhteydessä syövän ennaltaehkäisyyn.

– oleokantaali, joka pitkälti tekee sen kakomisrefleksin voimakkaassa oliiviöljyssä. Oleokantaalin on havaittu toimivan paljon ibuprofeiinia tehokkaampana tulehduskipulääkkeenä – mikä pätee kyllä myös useimpiin luomu tuoremausteisiin ja niiden lukuisiin ainesosiin; aikalailla mihin tahansa mikä maistuu voimakkaasti (ja siksi suomalaiset syövät niin paljon kipulääkkeitä, koska ruoasta on poistettu melkein kaikki maku, jos siis ei lasketa synteettisiä eli täysin turhia lisäaine-makuja). Lääketieteessä käytetään heikkotehoisia ihmiskeholle vieraita kemikaaleja vain, koska valtion luoma feikkisysteemi palkitsee patenttiratkaisuja parhaiden ratkaisujen sijaan. Oleokantaali toimii myös säilöntäaineena, ehkäisten homeiden ja pöpöjen kasvua. Ja kaikki nämä kaikenväriset polyfenolit ja flavonoidit ovat aina myös antioksidantteja, ja sitäkin kautta automaattisesti enemmän tai vähemmän tulehdusta hillitseviä. Tai sanotaan sama asia toisinpäin: tänä päivänä lähes kaikkia vaivaa hiljainen krooninen tulehdus, joka on taustalla kaikissa niissä oireissa joita lääketiede nimittää taudeiksi tai vaivoiksi. Ja tässä suurin tekijä on se, kun ollaan poistettu melkein kaikki nämä flavonoidit, polyfenolit, fytoravinteet ja muut mikroravinteet ruokavaliosta, ja sitten väitellään pitäisikö syödä 60% hiilaria vai 30% kertatyydyttymättömiä rasvahappoja. Ja kuitenkin ne mielialaa kohottavat, iloa ja eloa koko kulttuuriin tuovat mikroravinteet ovat siellä jokaikisessä marjassa ja muussa luonnon tuotteessa jota ei käsitellä suurkemianteollisuuden kautta vaan ainoastaan perinteisin eli tuhansien vuosien maailmanlaajuisessa tuotekehityslaboratoriossa huippuunsa hiotuin menetelmin. Ai niin, ja lisäksi kaikki luonnon voima-aineet toimivat myös luontaisina hyönteiskarkotteina. Kun menin ekaa kertaa etelään, ihmettelin eikö paikallisväestöä moskiitot häiritse? Vastaus oli, että ötökät häiriköi vain länkkäreitä, jotka syövät laimeanmakeaa mäkkärisafkaa. Samahan pätee myös makeanlaimeiden lajikkeiden viljelyyn ja tuholaisiin: luonto tuhoaa sen mikä ei sinne kuulu, mikä on luopunut lähes kokonaan omasta voimastaan ja riisuttu kaikista näistä voima-aineista.

 – Kversetiini kohentaa mielialaa ja on niin vahvaa kamaa että blokkaa jopa hi-viruksen etenemisen, jos sitä on soluissa asti. Ja tietenkin suojelee sydäntä ja verisuonia, ehkäisee ja parantaa infektioita ja tekee suunnilleen kaikkea sitä mitä aikalailla kaikki muutkin jopa kymmenientuhansien vuosien aikana hyväksihavaitut tehoaineet. Suojaa hermoja, parantaa allergioita, normalisoi verenpainetta jne jne. Lähes kaikki väri- ja makuaineet tekevät enemmän tai vähemmän kaikkea tuota ja paljon muutakin, vain hieman eri painotuksilla – johtuen pitkälti siitä, että meidän kuuluisi saada niitä kaikkia (jos eläisimme edelleen luonnon mukaan eikä sitä vastaan), joten meillä kaikilla on melkein kaikista niistä krooninen pula, verrattuna ihmiselle sopivampaan tasoon, sellaiseen jota luonnollisemmassa ruokakulttuurissa saisi valtavasti ja teollisuusruoasta ei juuri ollenkaan. Ihmisellä on supervoimia, ihan samoja mitä villieläimilläkin (kylmänsieto, paranemisvoima, voittamaton immuniteetti, nopea palautuminen, täysi spurtti ilman mitään valmistautumista, välittömät olotilamuutokset, jatkuva valppaus ja rauhallisuus samaan aikaan), mutta keho tarvitsee jotain muutakin kuin ”oikeat määrät rasvaa, proteiinia ja hiilareita” taikavoimien aktivoimiseen.

 – muita fenoleita, flavonoideja, fytokemikaaleja, ja tässäkin vain murto-osa tutkituista: hydroxytyrosoli elenolaatti, 3,4-DHPEA-EA, sinappihappo, ferulihappo, hydroxybenzoiinihappo, 4-hydroxyfelyyliasetiinihappo, 3-metyloksy-4-hydroxyfelylasetiinihappo, erytrodioli, uvaoli, lingstrosidi, apigeniini, luteoliini, kamferiini, jne; mikä tahansa aihetta kunnolla käsittelevä kirja osaa tänä päivänä luetella jo vähintään toistasataa vaikuttavaa ainetta aidossa oliiviöljyssä. Ja mistä tietää, mikä on vaikuttava aine? Kysytään parempi kysymys: voiko kehoon laittaa jotain, mikä ei vaikuttaisi siellä millään tavalla? Tottakai jokainen aine mitä kehoon laitetaan, vaikuttaa siellä jo pelkästään olemalla siellä. Olemme evoluutiohistorian tai vaikka luomistarinan aikana sopeutuneet kokonaisiin safkoihin, joissa on aina vähintään tuhansia tällaisia yhdessä mitä tutkimattomimmilla tavoin vaikuttavia aineita. Meidän keho odottaa saavansa niitä. Nyt kokeillaan, mitä tapahtuu kun ne melkein kaikki melkein kokonaan poistetaan ruoasta – ja sitten ihmetellään ja tutkitaan miksi kaikki krooniset taudit lisääntyvät, ja ”syytä ei tiedetä” 😉 Älykkäille ihmisille maksetaan tällä hetkellä isoja rahoja siitä, että ”eivät tiedä”. Jos joku tietäisi, rahoittaja ei tykkäisi.

 

Mikä oliiviöljy sitten kannattaa ostaa?

Pikkumarketissa ja pieneen budjettiin kannattaa valita joku edullinen luomu. Uskoakseni yleisistä merkeistä Knossos lienee kelvollinn ei-luomunakin; siinä on ainakin makua ja väriä.

Itse ostan oliiviöljyt lähes aina erikoisliikkeistä, koska… no, kokemus ja vaikutus on ”hieman” erilainen. Ostan lähes aina suodattamatonta, ihan kuin hunajassakin: haluan mieluummin syödä ne superravinteet kuin heittää roskiin ja ostaa sitten pillereinä jotain sinnepäin. Viineissäkin suosin vain suodattamatonta alkuviiniä, josta saa muutakin kuin kännit. Oliiviöljystäkin saadaan erilaisia tutkimustuloksia ihan sen mukaan, mitä öljyä tutkitaan: mautonta jättibrändiä vai aitoa artesaanituotantoa (eli pikkumerkkejä joita ei tuoda minkään jättitukun kautta maahan).

Jos oliiviöljypurkissa lukee ”superior category”, se on yleensä aika hyvää. Jos se on voittanut lukuisia palkintoja, se on yleensä aika hyvää. Jos se on pieni merkki joka korostaa pienimuotoista tuotantoa ja kertoo auliisti öljyn tuotanto-oloista, se on yleensä aika hyvää. Jos se ylipäänsä omaa alkuperän, eli on tietyltä tilalta tai korkeintaan alueelta peräisin, se on yleensä aika hyvää. Sellainen öljy, joka on mistä sattuu, ihan kuin joku mistä tahansa sekoitettu EU-maito tai hampurilaispihvi, on laadultaankin ihan mitä sattuu. Hunajassakin sellainen on parasta, missä lukee kannessa tuottajan etunimi, sukunimi ja puhelinnumero. Samoin oliiviöljyssä alkuperästä kertominen viittaa hyvään laatuun ja alkuperän piilottaminen teolliseen ’laatuun’. Niin, ja jos öljyn sanotaan olevan tietyistä oliivilajikkeista, se on parempi kuin vain bulkkiöljy mistä tahansa jämäeristä mitä halvalla satuttiin saamaan jostain EU-alueilta sen jälkeen kun eivät menneet tuoreena kaupaksi (eikä kasvattajamaassa kukaan olisi ostanut niin huonoa, joten myytiin amerikkaan ja pohjoismaihin markettiasiakkaille). Mitä tuntemattomampia tai oudompia nimiä pakkauksessa kerrotaan niille heirloom-oliivilajikkeille, sen enemmän saat makua ja ravintoa. Ihan kuin viineissäkin; oikeasti hyvässä viinissä rypälelajikkeiden nimet alkavat olla jo sellaisia, mistä eivät viinioppaatkaan puhu. Eli maatiaislajikkeita, heirloomia, alkuperäistä; pientä ja pippurista. Pienempää satoa ja sitäkin parempaa.

Oliiviöljyjä tutkiessa huomaat myös, että mitä paremmista öljyistä on kyse, sitä paremmin niitä myös halutaan suojalta valon vaikutukselta, eli kovin vaaleat läpinäkyvät pullot voi heti jättää omaan arvoonsa. Sellainen öljy, jota ei pyritä suojelemaan, tuskin on alunperinkään ollut kovin erityistä.

Oikeastaan tämän artikkelin tarkoituksena oli listata mahdollisimman paljon syitä testata se kalliimpi öljy, ja tunnustella vaikutuksia. Ruokakin voi olla elämys, ja parinkympin oliiviöljypullosta ehtii saada monta arvokasta elämystä.

 

Loppukaneetti

Nämä samat sanat voisi sanoa mistä tahansa ruoka-aineesta. Ei oliiviöljy ole sen erityisempi kuin vaikkapa mustikka. Mutta jos mustikasta otettaisiin kaikki flavonoidit, polyfenolit, antioksidantit, vitamiinit, kivennäiset ja hivenaineet pois ja jätettäisiin pelkkä rasva, proteiini ja hiilari, se olisi yhtä turha kuin valkosokeri. Samoin jos oliiviöljystä otetaan maku ja väri veks, jää pelkkä valkosokeriin verrattava tyhjä kuori eli ravinnetyhjä kalorilähde. Terveys ei tule sen pohtimisesta, syödäkö hiilareita, proteiineja vai rasvoja ja miten paljon, vaan että mistä saan runsaat ravinteet niiden kalorien kanssa. Ja mistä ravinteet tunnistaa? Finelin taulukoista? Ei missään nimessä, koska olen nähnyt samojen ruoka-aineiden mittaustuloksia eri mantereilta tai eri maaperästä, ja ne vaihtelevat aivan älyttömästi. Samassa kasvissa voi olla sinkkiä hurjan paljon tai ei ollenkaan, riippuen täysin maaperästä ja kasvatusmetodeista. Tomaatissa voi olla lykopeenia hurjan paljon tai 700 kertaa vähemmän, riippuen vuodenajasta, maaperästä, lajikkeesta, lannoituksesta ja kasvatusmetodista. Kananmunassa voi olla kunnolla karotenoideja, A- ja B-vitamiineja ja jopa K2-vitskua – tai sitten ei juurikaan jos se kasvatetaan auringolta suojassa huonossa sisäilmassa gmo-soijarehulla ja antibiooteilla. Mistä sen ravinnetiheyden sitten tunnistaa, jos ei ole omaa laboratoriota jokaisen eri ruoka-aine-erän mittaamiseen? Kyllä sinulla on se laboratorio. Sen nimi on makuaisti, ja näköaisti. Niillä kahdella on selvitty tähän asti, ja selvitään jatkossakin. Suosi vahvaa makua ja vahvaa väriä. Ei lisäaineista, vaan raaka-aineesta, koska laadukkaassa ruoassa on niin paljon makua ja väriä ELI ravinteita, ettei sitä tarvitse korjailla kemikaaleilla – ja se jopa säilyykin hyvin, koska siinä on vahvasti elinvoimaa ja suojaravinteita. Ja sitten ei tarvitse niin paljoa myöskään pillereitä ostella. Ruoka olkoon lääkkeesi. Lääkinnällinen ruoka on aina maukasta, ja jossain määrin myös kitkerää.

Jotta artikkeli säilyy luettavan pituisena, voit lukea lähteet, linkit ja lisäykset kommenttiosastolta jutun alla.

 

Pin It on Pinterest