Maailma ilman ongelmia

Arkistokirjoitus vuodelta 2011.Julkaistu alun perin syyskuu 2011 viidakkomies.com-sivustolla. Tiedot ja linkit voivat olla vanhentuneita. Alkuperäinen tallenne.

Share

Toissakeväänä otin tavoitteekseni luoda maailman ilman ongelmia – ratkaista ja poistaa kaikki maailman (oikeasti ankeat) ongelmat lopullisesti. Nyt, puolentoista vuoden päästä, elän kavereineni jo siinä maailmassa, ja osaan ratkaista kaikkien kaikki (millään tavalla olennaiset) ongelmat tosi helposti.

Jos suklaa aiheuttaa sulle ongelmia, korvaa se paremmalla suklaalla, niin saat sekä enemmän nautintoa siitä itse suklaasta, että terveyshaittojen tilalle terveyshyödyt.

Samalla periaatteella ratkeaa kaikki muukin: älä luovu ongelmasta, vaan korvaa ongelman aiheuttaja parempilaatuisella vastaavalla.

Länsimainen ruoka aiheuttaa sekä iloa että harmia. Samoin länsimainen rakkauskäsitys. Huippuja fiiliksiä – ja laskuja. Aito ruoka ja aito rakkaus puolestaan aiheuttaa pelkkää hyvää, ilman haittoja. Sitä laatu aina tekee. Laadun; laadukkaan ja aidon, aidosti laadukkaan asian tunnistaa siitä, ettei se aiheuta mitään muuta kuin pelkkää puhdasta iloa ja hyvää, alusta loppuun, ja huomenna entistä enemmän. Aitoon ei kyllästy, vaan se jopa paranee ajan kanssa.

Monelle aito rakkaus on niin uutta, että ne on aluksi ihan avuttomia huomatessaan ettei vanha tuttu pelkonapinpainelu-manipulaatio enää toimikaan totutulla tavalla. Mutta pian huomaa ja alkaa luottaa, että kyse on sittenkin jostain paremmasta ja korkeammasta, jonka olemassaolosta ei ennen ollut ehkä kuullutkaan. Sama juttu se on ruoan kanssa. Ensi kertaa supersuklaata maistaessaan moni haukkoo suorastaan henkeä ja huokailee epäuskoisina, “voiko tätä siis ihan oikeasti vaan syödä, siis ihan vapaasti..?” Ajatus on kaikille babylonin feikkikulttuurissa kasvaneille niin uusi, että sitä on lähes mahdoton uskoa. Mutta heti kun sen uskoo ja todella oivaltaa, se aika nopeasti muuttaa koko maailman.

Länsimaissa ja oikeastaan kaikissa kulttuureissa on vallalla käsitys, että huonon ja hyvän kuuluisikin olla tasapainossa, ja hyvän mukana kuuluisikin tulla huonoa. Kyllä, mutta tämä periaate pätee vain laatutiedottomassa maailmassa. Oikeasti laadukkaat asiat tunnistaa juurikin siitä, ettei niissä ole niitä “pakollisia” huonoja puolia. Koska ymmärrän voivani valita vapaasti, otan tietenkin omaan maailmaani vain niitä kivoja juttuja.

Haluan tehdä kaikesta mahdollisimman nopeasti niin laadukasta, ettei siinä ole enää mitään lamea, ja sitäkin enemmän hyvää, rakkautta, onnea, oivallusta, vaurautta, iloa. Jos jokin on ankeaa, ei kiinnosta yhtään.

Moni luulee, että ignooraan netissä niiden ankeat, huonolla fiiliksellä tai sokean tunnereaktion vallassa kirjoitetut kommentit. Ei kyse ole siitä. En vaan huomaa enää asioita, jotka ei vastaa sitä laatustandardia jonka nykyään koen kiinnostavaksi ja puoleensavetäväksi.

Ja siinä tulikin se helppo, luonnollinen ja automaattinen ratkaisu kaikkiin mahdollisiin ongelmiin. Kun kiinnostuu paremmasta, ei enää edes huomaa sitä mikä ennen ehkä vielä jaksoi kiinnostaa muttei enää. Ja se aina kasvaa, minkä huomaa, ja siten energiansa suuntaa. Siksi en tue esim. politiikkaa omilla energioillani

Investoin sekä rahani, aikani että energiani asioihin, joiden haluan kasvavan. Jos en halua tehdä maailmasta poliittisempaa, en seuraa politiikkaa. Jos en halua saastuttaa maailmaa, en osta krääsää. Jos sen sijaan haluan tehdä maailmasta laadukkaamman, ostan parasta laatua mitä koko maailmasta löytyy, ja näin tuen sitä. Lisäksi toisten lukiessa lööppejä, luen kirjaa rakkaudesta tai laatuviskeistä, käyn kehittävää keskustelua, tai fiilistelen kaikkia ihania kokemuksia (menneitä ja tulevia), kiitollisena myöskin hyvästä musasta joka säestää.

Hyvän asian tunnistaa siitä, että se antaa ja täydentää. Huonot jutut on addiktiivisia, jos niistä saa mielihyvää – koska ne vie, riistää ja kuluttaa jotain arvokasta, ja siten kasvattaa riippuvuutta siitä pienestäkin mielihyvästä. Hyvä juttu taas, sen lisäksi että se tuntuu sitä huonoakin paremmalta myös hetkessä, antaa ja täydentää ja vapauttaa vahvistamalla. Ja siksi huippuravinteikkaista huippuaineksista rakennettuun raakasuklaaseen ei tule addiktiota. Sen sijaan, että se kuluttaisi kropan ravinnevarastoja kuten Fazerin myrkky, se täydentääkin niitä. Fazerin myrkky voi olla houkuttelevaa ja nautinnollista, mutta se on haitallista. Aito suklaa on, tai ainakin siitä voi tehdä, vielä nautinnollisempaa ja herkullisempaa, mutta samalla kuluttavan sijaan täydentävää, ravitsevaa, vahvistavaa ja siten vapauttavaa.

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.