Kuulopuhetta Podcast, jakso 2: Glyfosaatti

Kuulopuhetta on Suomen coolein terveyspodcast: vaikkei se edes tavoittele massaja, se on pyörinyt jopa Spotifyn top-kympissä. Podin tekijä pysyy piilossa, koska pienessä maassa on iso riski päätyä vaikeuksiin, jos astuu miljardiluokan intressien varpaille levittämällä yksilöitä voimaannuttavaa sanomaa sokean systeemiuskon sijaan. Koko terveysalan olisi syytä tietää tuoreimmat Kuulopuheet, joten auttaakseni infoa leviämään, kokoan tähän muistiinpanot Glyfosaatti-jaksosta.

Ensimmäisen Kuulopuhetta-jakson kirjailut löydät edellisestä postauksestani.

En haluaisi olla negatiivinen, mutta kokemukseni mukaan terveysongelmat johtuvat usein siitä, että meitä ihan tarkoituksella johdetaan harhaan. Voisin olla mukava ja jättää tämän sanomatta – mutta silloin en auttaisi sinua suunnistamaan terveystiedon sekamelaskassa yhtään entistä paremmin. Tämä teksti on kirjoitettu sille lukijalle, jota aihe oikeasti kiinnostaa. En jaksaisi tehdä tätä epärealististen mielikuvien luomiseksi tai myyttien suojelemiseksi. Syy, miksi jaksan kirjoittaa näin pitkää tekstiä, löytyy juurikin Kuulopuhetta-podcastin inspiroivasta suorapuheisuudesta. Kaikki kaupalliset tahot joutuvat varomaan sanojaan, ja kun jättää jotain olennaista sanomatta tai sanoo sen eri tavalla kuin asian oikeasti näkee, se on jo heti harhaan johtamista, enkä jaksa syttyä sellaiseen. Yritän löytää totuutta ja toimivia ratkaisuja; joten en syty ”oikeaoppisuuteen” tai ”konsensukseen”.

Tästä tekstistäni suurelta osin puuttuu tieteellinen jargoni, eikä lopussa ole väitöskirjatyylin mukaista lähdeluetteloa. Kirjoitus on tehty lukijaa eikä opettajaa varten, joten lähteet väittämille löytyvät linkkeinä suoraan tekstistä. Argumentaatiokaan ei tässä ole aina tieteen tapojen mukaista, vaan mukana on arkijärkeä, perus logiikkaa, jopa retoriikkaa sekä parhaita paloja kiehtovien opettajien sanomisista, joiden viisauteen, totuudenjanoon, integriteettiin ja harrastuneisuuteen paljolti luotan, ehkä jopa sytyn. Ei ole (kylmän / tunteettoman, mutta silti joskus yllättävän tunteellisen) tieteellisen etiketin mukaista viitata sanomisissaan akatemian ulkopuoliseen nauhoitettuun keskusteluun, koska aina pitäisi viitata etiketin mukaisiin tutkimuksiin – mutta jos keskustelu on laadultaan parempi kuin tylsä ja vaikeaselkoinen tutkimusteksti samasta aiheesta, viittaan mieluusti keskusteluun, tai molempiin. Monesti keskustelijoilla saattaa olla enemmän kokemusta ja näkemystä asiaan, kuin niin sanotulla ”Matrixin leipätyöläisellä”, joka on aina jonkun ylemmän tahon vallan alla, eikä saa tarpeeksi usein kumartaa oman sydämensä suuntaan.

Tämän tekstin tavoitteena on, että se ”makes sense”, eli aiheuttaa ihania oivalluksia, kunhan lukijalla on suomen kieli hallussa. Oivallus-elämysten lisäksi tarkoituksena on auttaa monia ymmärtämään ja ratkaisemaan konkreettisia terveyshaasteita.
Jos jokin väite tässä tuntuu hurjalle, sille löytyy lähes aina linkin takaa kelpo perustelut, tai vähintään lisää tutkittavaa.

Liian usein annamme ajatuslihastemme kuihtua ja uskomme, kun ”tiede sanoo”. Usein kuitenkin omaa ajattelua kehittämällä päätyy parempiin oivalluksiin, kuin mitä akateemisten leipätyöläisten paperitehtailu voi sellaisenaan tarjota. Kvanttifyysikko David Deutsch kehottaa myös osallistumaan hyvien selitysten ja osuvan ymmärryksen luovaan löytämisprosessiin, eikä jättämään sitä instituutioiden käsiin. Myös minulle saa sanoa, kun tämän tekstin ajatuksista tai perusteluista löytyy aukkoja. Ymmärrys kehittyy, kun uskallamme muodostaa otaksumia, sanoittaa väittämiä ja koettaa kritisoida niitä. Kun osallistumme aitoon ajattelu- ja arvailuprosessiin, syntyy joukkojen viisautta (”Wisdom of Crowds” ). Siinä keskeistä on mielipiteiden monimaisuus, erilaisista elämänpoluista nousevat näkemykset, ja se, ettei mielipiteen muodostukseen pääse liikaa vaikuttamaan pomon käsky, viraston sensuuri tai ison instituution rahavalta.

Tällä hetkellä lähes koko terveys- ja ravitsemusala, aina ruoan tuotannosta lähtien, toimii niin sanotun ”virallisen tiedon ravintoketjun” varassa, jossa lähes jokaisen täytyy toistaa, mitä ylempi taho sanoo. Tällöin teollisuuden on liian helppoa laittaa omat tyyppinsä ketjun huipulle eli maailman isoimpiin 3-kirjaimisiin laitoksiin, ja sieltä Ainoa Oikea Totuus valuu kiltisti alaspäin aina maanviljelijöille, hoitotyöntekijöille ja ravitsemusterapeuteille saakka. Sellainen systeemi on erittäin jäykkä, hidas ja maksimaalisen altis korruptiolle tai kaappaukselle. Se suosittaa atsovärejä, tehovehnää ja kovetettuja kasviöljyjä kaikelle kansalle vielä vuosikymmeniä sen jälkeen, kun on ollut jo selvää, ettei niistä ainakaan apua ole terveyteen. Kuka tahansa omaa ajattelua ja eri näkökulmien tutkimista harrastava olisi päässyt vuosikymmeniä aiemmin lähemmäs totuutta, kuin maailman isoimmat instituutiot ja heidän tahtoaan tottelevat paikallisvirkailijat edes sukupolvea myöhemmin. Joten toivottavasti tämä teksti ennen kaikkea inspiroi ajattelemaan, selvittelemään asioita kuvia kumartelematta, ja jopa vaihtamaan hyvin perusteltuja näkemyksiä toisten innokkaiden ajattelijoiden kanssa. Sinä pystyt ajattelemaan – halutessasi paremmin, kuin yksikään kaupallisten intressien kaappaama mahtijärjestö.

Olipa kerran glysiini (ja glyfosaatti)

Glysiini on pienin ja yksinkertaisin aminohappo, eli proteiinien rakennuspalikka. Sitä on runsaasti kaikessa kollageenissa eli sidekudoksissa, ja vähintään jonkin verran joka ikisessä solussa. Glyfosaatin valmistuksessa glysiiniin lisätään ”fosfonaatti”, jolloin saadaan kummallinen kemikaali nimeltä glyfosaatti – joka on siis varsin lähellä glysiinia, jota meiltä nykyään kovasti puuttuu. Jos söisimme kuten ennen: kärsästä häntään, nahat ja luut, jänteet ja muut ”ylijäämäosat” soppakattilaan…. saisimme edelleen mukavasti glysiinia. Nykyään suurin osa saa niukasti glysiinia, mutta paljon glyfosaattia, mikä saattaa olla huono resepti. Mikä ikävintä, myös moni kollageenin lähde sisältää nykyään glyfosaattia:

”Monsanto on itse myöntänyt, että glyfosaatilla on taipumus kertyä luihin, nivelsiteisiin ja kollageeniin.”
– Metabolic Healing

Suomessa on sallittua käyttää eläinten, jopa kalojen, rehussa glyfosaatilla kyllästettyä tuontisoijaa, joka on geenimuunneltu kestämään isompia torjunta-aineannoksia.

Glyfosaatti on useimmille tuttu RoundUp-nimisestä puutarhatuotteesta. Nykyään on olemassa glyfosaatitonta RoundUppia, koska glyfo on alkanut menettää sädekehäänsä. Glyfo on edelleen normaalisti mukana ruoan tehotuotannossa, mutta sitä ollaan poistamassa piha- ja puutarhatuotteista lakijuttujen vuoksi.

Glyfosaatti-aihetta tutkaillessa ei ole syytä langeta siihen olettamukseen, että glyfosaatista luopuminen olisi automaattisesti avain taivaaseen. Glyfo on vain esimerkki aineesta, jota on käytetty poikkeuksellisen paljon. Kaikki muutkin myrkyt, tai kauniimmin sanottuna ”torjunta-aineet”, ovat myrkkyjä. Sitä mukaa, kun glyfosaattia onnistutaan kieltämään, saattaa tilalle tulla vielä ärhäkkäämpiä aineita, jollei koko paradigma samalla parane luonnon vastaisesta johonkin elämänmyönteisempään.

Glyfosaatti on Suomen ja maailman käytetyin ”kasvinsuojeluaine”. Sitä käytetään niin Suomessa kuin maailmalla noin reilu 100 grammaa vuosittain per asukas (Ruotsissa vähemmän). Maamme talvessa aineen hajoaminen on hitaampaa kuin muualla. Suomalaisissa kenttäkokeissa on havaittu, että glyfosaatin puoliintumisaika pintamaassa olisi kasvukaudella 8-55 vuorokautta ja talvella 7-8 kuukautta. Tosin vaikka näytteenottokohdassa glyfosaatin määrä puoliintuisi jossain ajassa, se ei tarkoita, että puolet olisi hajonnut, vaan hävinneestä glyfosta suuri osa voi olla päätynyt läheiseen vesistöön, ilmaan ja naapurin luomupellolle (kiitti vaan!).
Yhä useampi arvelee, ettei glyfosaatti hajoakaan nopeasti, vaan saattaa säilyä ehjänä jopa vuosikymmeniä.

Glyfosaatti tuli markkinoille rikkaruohojen poistajana vuonna 1974, mutta se patentoitiin jo 60-luvulla putkien puhdistamiseen, kun sille ei löytynyt farmaseuttista käyttöä. 1990-luvun puolivälin jälkeen glyfon käyttö on yli kymmenkertaistunut. Suomessa suihkuttelu on alkanut lievästi vähenemään viime vuosina, kiitos kaikkien ahkerien aktivistien. Maailmanlaajuisesti glyfosaattimarkkina kasvaa edelleen.

Maha (ja iho) määrää

Glyfolla on valtava vaikutus vatsan vointiin. Toki virallisesti kaikki on aina ”tutkitusti turvallista” 😉
Glyfosaattia saadaan ’teho’tuotetusta safkasta, mutta myös esimerkiksi vaatteista, vaipoista ja tamponeista, koska puuvilla on yksi ruiskutelluimmista kasveista. Kuinka monta tamponia tai terveyssidettä nainen käyttää elämänsä aikana? Ovatko ne kemikaalittomia? Nehän menevät suoraan herkille limakalvoille, yhdelle kropan verekkäimmistä alueista, josta aineet kulkeutuvat tehokkaasti kehoon. Vanhat vaatteet ja lakanat ovat puhtaampia kuin uudet – vaikka voisi kuvitella toisinpäin. Uusissa tekstiileissä saattaa olla melkoinen kemikaalicocktail, minkä huomaa mm. ihon kutinassa.

Nykyään jopa polttoaineissa on glyfosaattia, koska eiväthän ”biopolttoaineet” miltään luomupelloilta tule. Glyfosaatti kulkeutuu kehoon myös hengittäen – ja palaessa glyfosta voi syntyä vielä myrkyllisempiä yhdisteitä. Tiedämme, että keuhkoahtaumatauti, astmat ym. hengitystiesairaudet ovat kasvaneet samaa tahtia ”bio”polttoaineiden lisääntyessä. Oli syy-yhteyttä tai ei, on erikoista laittaa toksiinia tankkiin ja mainostaa sitä ”biopolttoaineena”, varsinkin kun se tuhoaa maaperää ja ympäristöä tuotantoketjun alkumetreiltä saakka.

Maailmalla glyfoa käytetään viljojen ”pakkotuleennuttamiseen”, eli jos sato ei meinaa kypsyä ajoissa, glyfoa suihkitaan viljojen päälle, jotta ne kypsyisivät nopeammin – vähän samoin kuin antibiooteilla voidaan vauhdittaa tuotantoeläinten kasvua. Lopuksi myös puintivaiheessa viljoihin voidaan suihkia glyfoa, koska se voi parantaa viljojen säilyvyyttä sitomalla kosteutta.
Suomessa glyfosaattia käytetään erityisesti juolavehnän torjunnassa, ja sitä saa suihkuttaa vain ennen ja jälkeen kasvukauden. Sokeri, soija, maissi, vehnä ja viljat ovat yleensä varsin kyllästettyjä glyfosaatilla. Perus markettisafkassa ja laitosruoassa raaka-aineet valitaan hinnan mukaan, ei puhtauden perusteella.

Täysjyvätuotteissa saattaa olla monikymmenkertaisesti glyfoa, verrattuna prosessoidumpaan valkovehnään. Myrkytetyssä maailmassa ei kannata juurikaan syödä viljojen tai hedelmien kuoria, vaikka ne olisivatkin joillain mittareilla tarkasteltuna ravitsevia. Edes luomu pääse pakoon kaikkea, mitä ilman kautta kulkeutuu tai kasteluvesi sisältää, mutta onneksi useimmissa tapauksissa eron huomaa kyllä luomun eduksi.

Viljellä ja varjella

Suurin syy glyfosaatin käyttöön Suomessa on, ettei nykyään jakseta tai ehditä kitkemään rikkaruohoja, saati rakentamaan sellaisia kokonaisuuksia, missä rikkakasvit eivät häiritse. Rikkaruohot ovat ongelma lähinnä vain, kun maata häiritään ja se jätetään paljaaksi. Luonnossa maa ei, yllättäviä katastrofitilanteita lukuun ottamatta, ole koskaan paljaana, joten ”rikkaruohot” ovat luonnon keino parantaa paljaaksi jäänyttä maata nopeasti, ja/tai elävöittää kuollutta maaperää ja nostaa tärkeitä ravintoaineita köyhtyneeseen pintamaahan. Tässä tervejärkinen dokumentti, kuinka luontoa matkimalla voi päästä koko ongelmasta yllättävän edullisesti:

Tv 7: Paluu Eedeniin

”Rikkakasvien” tarkoitus on korjata, ravita ja tervehdyttää maata. Ne eivät ole syyllinen, vaan apuri. Lisäksi ne antavat tietoa siitä, mitä maassa kannattaa fiksata, täydentää tai tasapainottaa.

Toki, jos ”pitää” olla normien mukainen megatehotila, silloin ”on pakko” myrkyttää. Asian voi ajatella toisinkin. Onnellisimmat maajussit, ketä tunnen, harjoittavat pienempää ja kauniimpaa maan varjelua, eivätkä ole veloissa tai huku kiireisiin ja byrokratiaan kuten tukiriippuvainen perusfarmari. Myrkytetystä safkasta ei voi saada kovin hyvää hintaa. Onnelliset farmarit saavat senttien tai eurojen sijaan jopa kymppejä kilolta tekemällä laatua, ja onnelliset ostajat tietävät tämän. Sata laatua arvostavaa asiakasta riittää perheen elättämiseen, joissain tapauksissa jopa muutama kymmenen riittää. Eikä aikaa mene juurikaan byrokratiaan, kun ei tarvitse tukia, jolloin valvontakaan ei ole niin aggressiivista. Ja toisaalta, onneksi myös suurtiloille on jo olemassa regeneratiivisia ratkaisuja.

Jos kuitenkin ”tarvitaan” torjunta-aineita, miksei käytettäisi luonnonmukaisia, tai muuten parempaa teknologiaa? Koska teollisuuden taskussa olevat virkahenkilöt nostavat alalletulon esteet taivaisiin, ja sama kuvio toistuu kautta maailman. Reilu 20 vuotta sitten Thaimaassa lueskelin, miten siellä viljelijät tykkäsivät käyttää tuholaistorjuntaan neemista, kurkumasta, inkivääristä, tulsista ja muista paikallisista yrteistä tehtyjä uutteita. Joten teollisuus lobbasi virkakoneistoa kieltämään nämä aineet vakavien sakkojen ja rangaistusten uhalla, jotta farmarit joutuisivat ostamaan kalliimpaa myrkkykemikaalia. Mikä ikävintä, näihin asioihin et voi vaikuttaa demokraattisella prosessilla. Sama ”Deep state” eli ”hyväveliverkosto” tai byrokratiakoneisto on aina vallassa. Onko Suomessakin aika hoksata, ettei suurteollisuuden kanssa kaveeraava hallintoväki ole ratkaisu, vaan ongelma? Kun asioita halutaan parantaa, ei siihen riitä äänestäminen, vaan asioista pitää pystyä puhumaan ääneen.

Viranomainen aina oikeassa?

Peltojen lisäksi glyfosaattia on Suomessa suihkittu monin paikoin puistoihin, lasten leikkipaikoille, syötäviin ruusunmarjapensaisiin, koulujen pihoille ja päiväkoteihin. Jos yrität huomauttaa asiasta, törmäät sinisilmäiseen systeemiuskoon: ”Jos jokin aine olisi haitallinen, eihän suomalainen virkahenkilö sallisi sellaisen käyttöä!” Siksi tahdon tällä muistiinpanotekstillä kantaa korteni kekoon, jotta voidaan saada nopeammin myrkyt vähemmälle ainakin lasten leikkipaikoilta. Tosin ilmeisesti tätä on jo alkanut tapahtumaan, eli sääntöjä tai suosituksia on tiukennettu, ja vanhemmat ovat harjoittaneet aktivismia asiassa.

Muistan, kun soitin kesällä 2010 Helsingin kaupunginpuutarhurille, ja hän kertoi että kyllä, ruusunmarjapensaita ruiskutellaan, koska näin ne ovat helppohoitoisempia. Hän vakuutti, ettei ainetta voi päätyä lainkaan marjoihin. Miksi sitten ruiskuttajan pitää suojautua hanskoilla, maskilla, laseilla tai muulla suojavarustuksella, jos ainetta ei pölise minnekään? Ehkä samasta syystä, kuin miksi golffaajilla on alkanut Amerikassa esiintyä kummallisia vaivoja.

Glyfosaatin valmistuksessa käytetään mm. formaldehydiä. Mikään, mitä synteettisesti valmistetaan, ei yleensä ole kovin puhdasta. Jos ostat ”puhdasta” glyfosaattia, siinä on silti jopa useampi prosentti mukana valmistuksessa syntyneitä tai käytettyjä myrkkyjä, kuten formaldehydia – jopa wikipedian mukaan. Ravintolisissäkin on epäpuhtauksia, mutta varsinaiset myrkyt voidaan valmistaa vielä rajummassa myrkkysopassa, eikä lopputuotteita kovin tarkasti reguloida. Lääkäri Paul Saladino kertoo tässä, kuinka torjunta-aineet ovat yleensä ”vaikuttavaa ainesosaansa” myrkyllisempiä. Glyfosaattia on tutkittu, RoundUppia ei juurikaan. Tiesitkö, että myyntikelpoisessa glyfosaatissa saa olla mukana jopa yli promillen verran formaldehydijäämää? Vielä isompi ongelma ovat salaiset ainesosat ja adjuvantit, kuten rokotteissakin.
Ei sillä, että minulle merkkaisi kauheasti se, onko joku titteliltään lääkäri vai ei. Minulle lääkärit ovat vähätelleet, liioitelleet, painostaneet tai johtaneet harhaan enemmän kuin palvelleet. Tiede kehuu melkein mitä tahansa tutkituksi ja turvalliseksi kun hinnasta sovitaan. Monille kuitenkin Matrix-tittelillä on edelleen merkitystä, joten mainitsen titteleistä toisinaan tekstissä, jotta väitteille tulee virallistakin uskottavuusarvoa.

Voiko siitä olla haittaa?

Jos salaliittoteoreetikot olisivat oikeassa, ja turvallisiksi todetuista kemikaaleista voisi olla meille haittaa, sittenhän meidän pitäisi nähdä merkkejä terveyskatastrofista. Joka toinen saisi syövän, mutta niinhän ei tapahdu…. eiku….

Suomen turvatekniikan keskus on suosittanut, että suihkitut puistot ja pihat pitäisi merkitä, ja lasten ei tule oleskella niillä alueilla, missä on käytetty glyfosaattia, ennen kuin ruiskutuksesta on kulunut viikko. Onko tuote siis nyt terveysturvallinen vai ei? Koettakaa päättää.

Glyfosaatista löytyy yhteyksiä perus vatsavaivojen lisäksi hermostollisiin haasteisiin, kuten autismi, ADD, AHDH ja pahemmatkin jutut, sekä moniin syöpiin.
Tämän tekstin pointtina ei ole sanoa, että nyt heti pitäisi kieltää kaikki kemikaalit. Sellainen hölmöläisyys johtaisi yhtälailla katastrofaalisiin seurauksiin, kuin jos lääkkeet kiellettäisiin tänään. Yhteiskunta on läpikotaisin riippuvainen monenmoisista myrkyistä, aivan kuin lähipuiston narkkari, eikä maailma ole ennenkään pelastunut esimerkiksi muovipillien kieltämisellä. En vihaa kemikaaleja, koska ne mahdollistavat paljon hyvää, ja aikuisilla kuuluu olla vapaus valita tahtonsa ja tilanteensa mukaan, mitä kiinnostaa käyttää, kunhan ei tuntuvasti tuhoa naapurin tonttia. Se, mikä minusta on ikävää, on alituinen valehtelu aineiden terveysturvallisuudesta. Tosin sekin on luonnollista ja väistämätöntä: jos tutkija tai viranomainen mielii edetä uralla ja elämässä, nauttien sosiaalista hyväksyntää kollegakunnan keskuudessa, kannattaa kumartaa sinne, mistä raha viimekädessä virtaa, eli kookkaiden kemikaalifirmojen ja muiden valtaa havittevien keskittymien suuntaan. Eikä tämä koske pelkästään julkista ja akateemista sektoria: vuonna 2007 kävin kiehtovia keskusteluita super älykkään ja kunnianhimoisen kaverin kanssa tästä kaikesta. Kymmentä vuotta myöhemmin hän oli päätynyt tekemään paljon rahaa palvelemalla Fazerin kaltaisia firmoja, joiden hän tietää tuhoavan kansan terveyttä, ja jonka tuotteita tuskin juurikaan tarjoaisi omalle perheelleen. Minä puolestani valitsin olla palvelematta sellaisia valtakeskittymiä, ja arvaa, kumpi meistä on tienannut enemmän? Mitä ikinä teetkään työksesi, pärjäät todennäköisesti paremmin, kun autat isojen agendaa, tarvittaessa totuuden ja kansanterveyden kustannuksellakin. Kenenkään ei, oman perheen etua ajatellen, kannata sanoa, että Fazerin sininen on kehnoa suklaata tai glyfosaatti epäterveellistä. On vaan yksinkertaisesti fiksua polvistua mahdin edessä ja suudella vallan sormusta. Onneksi osa silti välittää myös korkeammista arvoista. Muutaman rohkean ansiosta meillä on edelleen ihan toimiva yhteiskunta, eikä kyyninen rötöstely ole (vielä) lähtenyt täysin käsistä.

Yllämainittu kaveri sanoi minulle vuonna 2017 osuvasti: ”Sun brändiin ei sopisikaan Coca-Colan suositteleminen”. Kun olet ollut tarpeeksi kauan työelämässä, ehkä jopa sen huipulla, olet tottunut huomioimaan päätöksissäsi monen läheisen, työkaverin ja kollegan etua. Täytyy tehdä toimia ja päätöksiä sen mukaan, mikä tuo firmalle rahaa. Joten lopulta se, mitä sanoo, mitä tuotetta suosittelee tai kenen kanssa tekee yhteistyötä, on lähinnä pragmaattinen päätös: mikä sopii brändiin, mikä edistää liiketoimintaa… sellaiset asiat kuin ”oikea ja väärä”, totuus, hyvyys, kansanterveys tai ylevämmät arvot eivät ole osa ajatusprosessia.
En minä ole juurikaan miettinyt, mikä brändiin sopii, vaan mikä on terveyden ja totuuden kannalta tärkeää; mikä tuntuu henkilökohtaisesti olennaiselle sen jälkeen kun olen kärsinyt vakavia terveyshuolia valheiden vuoksi ja löytänyt ratkaisuja rohkeiden totuudentorvien kautta. Tosin voi olla, että jatkossa opettelen miettimään paremmin myös brändiasioita, koska tarvitsenhan rahulia omiinkin syömisiini.

Kunnianarvoisan lääkärin mielipide

Lääkäri Zach Bush ei olisi arvannut aloitellessaan hommiaan 1990-luvulla, että olisimme kaikkien aikojen kovimman kroonisten tautien kasvun alkumetreillä. Pian tulisimme näkemään immuunisysteemien, neurologian ja ruoansulatusjärjestelmien romahduksen, sekä toinen toistaan kummallisempien uutuusvaivojen kahelin kasvun, kuten ADD, gluteeniherkkyys, borrelioosi, CFS, kipuoireyhtymät… Nyt olemme keskellä syöpä– ja autoimmuuniepidemioita, autismi kasvaa kovaa vauhtia, kaikenlaiset tulehdustaudit räjähtävät käsiin, ja useimpien maiden sairaussysteemit keinuvat romahdusten partaalla. Näemme 2-vuotiaalla osteosarkoomaa, 15-vuotiaalla vakavaa masennusta ja parikymppisillä hengenvaarallisia autoimmuunitauteja: olemme tulleet fysiologian kestokyvyn rajoille. Myrkyttämiseen, tuhoamiseen ja kemikaaliteollisuuden etua ajaviin vedätyksiin perustuva paradigma alkaa olla tiensä päässä. Solujen mitokondriot ovat erityisen herkkiä toksiineille. Miksi kovin moni on nykyään niin väsynyt?

Miksi maanviljelijät massamyrkytystä harjoittavissa maissa tarvitsevat valtion tukia? Miksi he eivät pysty elättämään itseään, vaan tarvitsevat toisten maksamia veroja selviytymikseen? Yksi syy tähän on, että he tuhoavat maaperäänsä myrkyillä, ja kasvattavat kuolleessa maassa kehnolaatuista ruokaa, josta kenenkään ei kannata maksaa juuri minkäänlaista hintaa. Glyfosaatilla läträys lisää haitallisten sienien/homeiden ja kasvitautien esiintymistä. Tekohengitämme maata väkilannotteilla, ja maatilojen taloutta keinotekoisella tukirahalla, josta viljelijät tulevat yhtälailla riippuvaisiksi kuin kuollut maa kemikaaleista. Kaiken tämän jälkeen tekohengitämme köyhää ruokaa ’nauttivaa’ kansalaista lääkkeillä, joista ihmiset tulevat yhä riippuvaisemmiksi. Mitä enemmän kemikaaleja käytät, sitä enemmän kemikaaleja tarvitset.

Eläimet, kanat ja karja ovat alkaneet oireilla glyfosaatista. Mikrobit ja hajottajat häviävät ja ravinteet huuhtoutuvat pois. Yhteyttäminen vaikeutuu, ja kasvit kärsivät kivennäis- ja hivenaineiden vajeesta. Miksiköhän yhtäkkiä kaikilta puuttuu rautaa?

Nykyään käytetään yhä enemmän glyfosaatille resistenttejä kasveja, jotka sietävät isompia annoksia. Silti glyfosaatti haittaa näidenkin kasvien terveyttä ja kasvua, maaperästä puhumattakaan. Glyfosaatti häiritsee typen ja hiilen muuntumista kasveille otolliseen muotoon, minkä pitäisi tapahtua hyvinvoivan mikrobiomin toimesta elävässä maassa.
Glyfosaatti kilpailee fosforin kanssa samoista kiinnittymiskohdista maaperässä, minkä myötä fosforilannoitteet huuhtoutuvat helpommin vesiin. Maatalousmyrkkyjen hajoaminen vesistössä on hitaampaa kuin maaperässä, joten glyfoa voi tulla kehoon myös hanavedestä.

Kuningattaren kuolema -dokumentti kertoo, kuinka glyfosaatti, kuten monet muutkin maatalousmyrkyt, aiheuttaa pölyttäjille ja muille pikku pörriäisille niin vakavia hermovaurioita, etteivät ne välttämättä löydä enää edes takaisin pesäänsä. Olet varmastikin kuullut mehiläiskadosta? Glyfosaatti on yksi merkittävä syy siihen. On jo olemassa omenatarhoja, joissa pölyttäminen joudutaan tekemään käsin, koska ei ole enää mehiläisiä hommissa, kun tarhurit suihkivat tarhojaan ja/tai viljelijät ympäröiviä peltoja kovalla kädellä.

Oksalaattiongelma

Miksi nykyään on niin paljon oksalaattiongelmia? Suoliston mikrobit, jotka hajottavat oksalaatteja, käyttävät entsyymejä, jotka ovat riippuvaisia glysiinista ja mangaanista, ja glyfosaatti häiritsee molempia – joten safkasta saatavia oksalaatteja ei saada hajotettua kunnolla, mikä voi johtaa mm. munuaiskiviin tai nivelvaivoihin.
Kaiken lisäksi glyfosaatti voi muuttua oksaalihapoksi. Ja ylipäänsä maksan toiminnan vaikeutuminen voi johtaa ennalta-arvaamattomiin seurauksiin tältäkin osin.

Glyfosaatti tappaa maaperästä bakteereja, jolloin patogeeniset sienet villiintyvät. Sama näkyy ihmisten mahoissa. Miksi yhtäkkiä melkein joka toisella on hiivahaasteita?
Glyfosaatti tuhoaa ennen kaikkea arvokkaita bifidobakteereja, kun taas tuhoisammat bakteerit, kuten salmonella, ovat vastustuskykyisempiä glyfosaatille. Oletko huomannut, miten iso ilmiö kaikenlaisista probioottituotteista on tullut sen jälkeen, kun glyfosaatin käyttö lähti lapasesta 90-luvulla? Glyfosaatti tuhoaa juuri hyödyllisimpiä kantoja suolistosta: mm. ihana Lactobacillus Rhamnosus saa kyytiä, mikä vähentää rauhoittavan GABA-välittäjäaineen tuotantoa, mikä saattaa taas osaltaan lisätä ahdistusta. Ylipäänsä ruoansulatuskanavan haasteiden tiedetään olevan yhteydessä mielen epätasapainoihin.

Melkein kaikkiin ”muotivaivoihin” ja uuden vuosituhannen uusiin epidemioihin löytyy ainakin yksi syy glyfosaatista. Oletko kuullut hedelmällisyyden laskusta ja pariskuntien vaikeuksista saada vauvoja? Glyfosaatti tunnetaan hormonihäirikkönä ihmissoluille, mikä taas häiritsee monin tavoin vähän kaikkea.

Maitotauti ja vilja-allergia

Miksi nykyään niin monella on vaikeuksia gluteenin ja kaseiinin kanssa? Yksi syy on, että glyfosaatti tuhoaa bakteereja, jotka autta(isi)vat haastavampienkin proteiinien pilkkomisessa. Nyt kun nämä hankalat proteiinit eivät pilkkoudu kunnolla, pakki tuottaa zonuliinia, joka aiheuttaa suolen vuotamista, joka auttaa allergeeneja pääsemään verenkiertoon, mikä kroonisesti ylirasittaa immuunijärjestelmää. Oletko huomannut allergioiden ja autoimmuunitautien lisääntymistä ja vastustuskyvyn heikkenemistä viime vuosikymmeninä?

Monen maha kärsii erityisesti leivästä, pastasta, makaronista ja muusta viljasta. Joten kyseessä on tietenkin gluteeni-intoleranssi, ellei peräti ihan kunnon keliakia.
Lääkärissä ei kuitenkaan löydy keliakiaa, eikä aina edes herkkyyttä.
No mitä lähes kaikissa gluteenin lähteissä on runsaasti? Tietysti glyfosaattia.
Ja se sattumoisin aiheuttaa samansuuntaisia oireita, kuin gluteeniallergia. Munkit, murot, pullat, kakut, keksit… lähes kaikessa mukavasti glyfoa, ellei ole luomua. ”Kotimaistenkin” brändien raaka-aineet tulevat nykyään paljolti ulkomailta, tai mistä halvimmalla saa.

Millä sinä olet lapsesta asti kasvanut? Leipää, muroja, puuroa… Viljoissa on monta muutakin ongelmaa, kun niitä ei nykyään fermentoida oikeaoppisesti, niiden ei anneta aktivoitua tai itää pellolla ennen keräämistä, ja lajikkeet ovat pitkälle jalostettuja, ei vatsan, vaan teollisuuden tarpeisiin ja halpa hinta edellä. Siihen vielä glyfosaatti päälle, niin lopputulos nähdään lähes koko kansan vatsavaivoina.

Glyfosaatti kelatoi kivennäis- ja hivenaineita käyttökelvottomaan muotoon, mikä myös osaltaan haittaa mm. mikrobien elämää, ja tietenkin vähentää taas entisestään ruokiemme ravitsevuutta, sekä kasvien luontaista vastustuskykyä kasvitaudeille tai tuholaisille.
Miksi lähes kaikilta puuttuu nykyään magnesiumia? Glyfosaatti on jälleen yksi syy.

Jos 80% maaperän mikrobiomista tarvitsee kobolttia ja sen mahdollistamaa B12-vitamiinia, ei ihme, jos hivenaine-kelaattoriksi ja myöhemmin myös antibiootiksi patentoidulla ”suojeluaineella” kyllästetty maa on vähän kuollutta. Tai voi olla, ettei juuri koboltin kelatoiminen vaikutakaan asiaan kovin paljoa, vaan muut mekanismit enemmän, mutta lopputuloksen näkee kun katsoo peltomaita. Olen nähnyt, millaista on elävä maa: se on lämmintä vielä tammikuussakin hangen alla. Se on aina kuohkeaa, ei koskaan kovaa.

Solutason haasteet

Glyfosaatti heikentää solujen rakennetta ja sähkövarausta. Solukalvo muuttuu hauraammaksi, eikä enää päästä aineita entiseen tapaan sisään ja ulos. Etenkin glysiinirikkaiden solujen terveys ja elinaika lyhenee. Näitä on erityisesti vatsan ja suolen sisäpinnalla. Vatsan sisäpinnan parietaali- ja katesolujen heikkeneminen heikentää mahahapon tuotantoa, mikä rampauttaa koko ruoansulatusta ja erityisesti proteiinien pilkkoutumista. Tästä seuraa taas yhä harmillisempaa aminohappovajausta. Ja siitä seuraa esimerkiksi vaikeuksia aivojen välittäjäaineiden rakennuksessa, joten voi olla vähän väsynyt, innoton tai onneton olo. Nykyään moni saa valtavaa apua EAA-tuotteista eli aminohappolisistä. Mutta ei sen pitäisi olla niin: meidän kuuluisi pystyä sulattamaan proteiinit mahassa mukavasti, mutta harvan ruoansulatus toimii enää toivotusti, johtuen mm. glyfosaatista. Ja toisaalta glyfosaattihan estää joidenkin tärkeiden aminohappojen syntymisen alunperinkin. Ei ihme, että moni ihmeparantaja sanoo saaneensa jopa kaikkein parhaita tuloksia antamalle potilaalle aminohappoja.

Toki aminohappovaje on vain jäävuoren huippu: samalla heikkenee kivennäis- ja hivenaineiden ja vitamiinien imeytyminen. Ja toisaalta glyfosaatti itsessään vaikeuttaa ruoansulatuskanavassa toimivien mikrobien harjoittamaa aminohappotehtailua, ainakin mitä tulee tryptofaaniin, tyrosiiniin ja fenyylialaniiniin. Nämä ovat tärkeitä hormonien ja välittäjäaineiden lähtöaineita. Tryptofaani voi olla olennainen terveelle mielialalle, unelle ja jopa kuukautisille ja lasten kehitykselle. Tyrosiini on esiasteena kilpirauhashormoneille, rusketuksen melaniinille, dopamiinille, noradrenaliinille ja adrenaliinille.

Jos suolen sisäpinnalla ei ole runsaasti glysiinirikkaita soluja, suolenseinämän rakenne ei muodostu tiiviiksi. Seuraa ”vuotava suoli”, mikä aiheuttaa väärien ainesten vuotamista kehoon, jolloin immuunisysteemi joutuu hoitamaan loppuun ruoansulatuksen työtä, mistä seuraa tulehduksen lisäksi immuunisesteemin väsymistä ja sekoilua.

Moni kärsii nykyään ummetuksesta. Yksi syy sillekin löytyy glyfosaatista.
Normaalisti suolistossa kuuluu tapahtua lihasimpulsseja, jotka saavat suolen supistelemaan ja liikuttamaan safkamassaa eteenpäin. Glyfosaatti salpaa myosiini-proteiinin toimintaa, joka vastaa suolen supistelusta.

WHO:n asettama asiantuntijaryhmä kävi vuonna 2015 läpi tuhat siihen asti julkaistua tieteellistä tutkimusta läpi aiheesta, ja päätyi pitämään glyfosaattia DNA-mutaatioita aiheuttavana ja todennäköisesti syöpää aiheuttavana aineena. Asia uudelleenarvioitiin vuonna 2022, jolloin toivottiin, että aine kiellettäisiin useassa maassa. Euroopassa jotkin maat kielsivätkin glyfosaatin – mutta niissäkin maissa voi edelleen hakea erityislupaa käyttää glyfoa. Tämä lupa on helppo saada. Teollisuuden rahalla saattaa olla tekemistä asian kanssa. Monsanto-oikeudenkäynneissä on paljastunut paljon perus lobbaamista hurjempiakin juttuja. On hankalaa muodostaa negatiivista mielipidettä tahosta, joka maksaa viulut tai tarjoaa tulevat uramahdollisuudet.

Imperiumi puolustautuu

Teollisuus vakuuttelee, ettei aine vaikuta ihmisten terveyteen, koska se on tehty vain rikkakasvien torjuntaan. Glyfosaatti estää ”shikimaatti- ja korismaattikierron” kasveissa. Eläinsoluissa ei ole shikimaattikiertoa, joten aine ei voi olla vaarallinen eläimille tai ihmisille.

Kuitenkin näitä mekanismeja löytyy lukuisilta mikrobeilta, ja ihminen koostuu olennaiselta osin mikrobeista. Glyfosaatti salpaa lukuisten meitä auttavien mikrobien energiantuotantoa. Yli puolet suoliston mikrobeista on herkkiä glyfosaatille. Shikimaattireitin kautta nämä mikrobit tuotta(isi)vat ihmiselle mm. ubikinonia, dopamiinia, folaattia, rauhoittavaa GABA-välittäjäainetta, melatoniinia, kilpirauhashormoneja, välittäjäaineita ja aminohappoja, sekä E- ja K2-vitamiineja. Tässä kohtaa lienee paikallaan muistuttaa, että myös solujemme sisäiset ”energiatehtaat” mitokondriot ovat nykykäsityksen mukaan muinaisia bakteereja, jotka ovat muodostaneet symbioosin solujemme kanssa. Eivät nekään näytä glyfosaatista pitävän.

”Shikimaattireitti” tarkoittaa, että ensin on shikimaatti, tai ”shikimihappo”, ja siitä tulee ”korismaatti”, josta muodostuu sitten mm. tärkeitä aminohappoja. Kaikkiin tällaisiin ”reitteihin” yleensä tarvitaan entsyymejä, jotka jouduttavat reaktioiden tapahtumista. Entsyymejä, ja niiden katalysoimia prosesseja, voidaan rampauttaa entsyyminestäjillä. Glyfosaatti toimii juuri sellaisena: se estää ”shikimaattireitissä” tarvittavien entsyymien toimintaa, jolloin moni vihreä kasvi kuolee kokonaan, ja myös moni mikrobi lamaantuu. 5-enolipyruvyylishikimaatti-3-fosfaattisyntaasi -entsyymin estäminen aiheuttaa osumaa jokaiselle, joka omistaa ruoansulatuskanavan.

Kun kehitetään uusi lääke tai muu myrkky, se patentoidaan tai hyväksytään tyypillisesti yhtä tarkoitusta ja yhtä vaikutusmekanismia varten. Kuitenkin joka ikinen kemikaali mitä kehoon tai maaperään menee, tekee siellä monenlaista muutakin. Niistä muista vaikutuksista ei puhuta, tai niitä sanotaan ”sivuvaikutuksiksi”.
Monsanto (nykyään Bayer) vakuuttelee edelleen, ettei glyfosaatti voi haitata ihmisiä, koska shikimaattireitin tuhoaminen ei voi haitata meitä, kun ei ihmissoluissa ole sellaista. Mutta entä kaikki muut vaikutukset, mitä tämä kemikaali tekee kehossa? Sattumoisin glyfosaatti häiritsee suoraan suolenseinämää, veri-aivoestettä ja muita herkkiä kalvoja.

Aika hupaisaa, että lääkkeitä valmistava firma omistaa firman, jonka hittituote suurelta osin poistaa syömästämme safkasta lääkinnälliset ominaisuudet, ja aiheuttaa lukuisia lääkemyyntiä edistäviä sivuvaikutuksia. Kiitos oikeusjuttujen ja aktivistien, Bayerin osakekurssi on tästä demonisen nerokkaasta synergiasta huolimatta pudonnut murto-osaan sen jälkeen kun se osti glyfosaatti-Monsanton.

Tästä artikkelista ei kannata ottaa pelkoa, vaan voimaa ja oivallusta. Joka tapauksessa me kaikki ollaan kuultu mehiläiskuolemista ja ruoansulatusvaivojen tai suolistosairauksien räjähdysmäisestä kasvusta. On voimaannuttavaa saada selville syy, tai ainakin yksi sellainen, ja varsin merkittävä. Tästä kannattaa ammentaa intoa ja motivaatiota safka- ja muiden valintojen luomuttamiseen. Kaupan päälle saat monta mukavaa sivuvaikutusta, kuten lisää energiaa ja nautintoa.

Monopoli

Glyfosaatti on niin myrkyllinen biologialle, että monella farmarilla on yhä enemmän vaikeuksia saada mitään kasvamaan. Joten sama valmistaja tarjoaa myös ratkaisua luomaansa ongelmaan: ta-daa, tässä teille glyfosaatti-resistenteiksi muunneltuja GMO-siemeniä! Seuraavaksi Bayer tahtoo luoda jopa geenimuunneltuja mikrobeita maaperään, jotta myös maaperä kestäisi isompia antibioottiannoksia.

Suurin osa geenimuuntelusta on keskittynyt mahdollistamaan entistä suurempien glyfosaattimäärien käyttöä. Ihan sama, miten targetoituja tuhoaineita kehitämmekään tulevaisuudessa ”tappamaan vain tiettyjä lajikkeita”, ennen pitkää lienee paras oppia, että me koostumme biologiasta ja sisällämme on kokonainen ekosysteemi. Jos siitä myrkyttää yhden osan, ja sitten kehittää muista osista entistä vastustuskykyisempiä tälle myrkylle, jotta sitä voisi käyttää vielä enemmän… jotain menee ihan varmasti pieleen.

Tähän mennessä lienee kaikille selvää, että se safka, mitä saat siltä pellolta, jossa kasvaa muunneltuja frankenstein-lajikkeita, jotka mahdollistavat entistä kovempaa ruiskuttelua koko maaperän tuhoamiseksi… ei ole kovin ravitsevaa – sen lisäksi että se on yhä myrkyllisempää. Jee, enemmän myrkkyjä ja vähemmän ravintoaineita: vihreä vallankumous!

Noin 90% maailman soijaviljelystä, sekä suurin osa maissin, rapsin ja puuvillan tuotannosta, perustuu ”RoundUp Ready” -lajikkeiden viljelyyn, jotka on geenimuunneltu glyfosaatinkestäviksi. Tällöin näitä peltoja voidaan ruiskuttaa useitakin kertoja kasvukauden aikana luonnollisten viherkasvien hävittämiseksi. Glyfo kulkeutuu tuulen mukana naapuripelloille, joiden luonnollisempi sato kärsii myrkytyksestä, joten naapuritkin joutuvat lopulta ostamaan samoja monopolisiemeniä.

Glyfosaattijäämiä jää lannoitteeseen. Esim. kanankakka: kun kana syö glyfosaattipitoista perusrehua, glyfosaatti jää pitkälti hajoamatta lopputuotteeseen. Lannoitteena käytettävä glyfosaattipitoinen kananlanta alentaa sitten taas viljelykasvien itävyyttä, kasvua ja kykyä puolustautua kasvinsyöjiä ja kasvitauteja vastaan. Kaikki tämä lisää taas monopolivoittoja, samalla tavalla kuin kansanterveyden heikkeneminen nostaa lääkeyhtiöiden tuloksia. Mitä huonommin maaperä voi, sitä enemmän taas ”tarvitaan” lääkkeitä eli väkilannotteita ja torjunta-aineita tekohengitykseen.

Keho puhdistaa itsensä?

Hoitotyötä tekevä kaveri ihmetteli pitkään, miksi nykyään monella kehon (ennen kaikkea maksan) detox-entsyymit ovat epätasapainossa, erityisesti ”sytokromi P450” -entsyymiperhe. Merkittävä syyllinen näyttää olevan glyfosaatti. Eli sen lisäksi, että glyfo myrkyttää kehoa, se heikentää myös kehon kykyä puhdistaa myrkkyjä pois. En ole satavarma, kuinka iso tai pieni ongelma juuri tämä on käytännössä, mutta kuten Kuulopuheita sanoo, ainakin se on varmaa, ettei yhtään terveyshyötyä tästä aineesta ole vielä löydetty, ja yhä isompi osa haitoista alkaa olla yhä varmempia. Toki maalaisjärki olisi voinut sanoa jo kymmenen vuotta sitten, että jos se tappaa kasvit ja se on synteettinen uusmolekyyli ja se valmistetaan myrkyistä kuten formaldehydistä ja siihen saa jäädä jäämiä näistä… ehkei sitä kannattaisi laittaa kehoon. Tieteessä on aina se ongelma, että sen maksajilla on kannustin rahoittaa sellaista tiedettä joka tukee rahoittajan taloudellista etua. Joten tutkijat keksivät mitä hassumpia keinoja saada aikaan ”oikea” tulos. Toki pitkällä aikavälillä eli vuosikymmenien kuluessa tiede voi korjata itseään, mutta usein perus järki tulee samoihin tai parempiin tuloksiin jo vuosikymmeniä etuajassa.

Mutta onko glyfosaattia oikeasti ihmisten kehoissa, vai jääkö se pelloille?
Monet isot tahot vakuuttelevat, ettei asia ole käytännössä ongelma – mutta mittaukset sanovat toista.
Liian moni terveyshaaste korreloi liian selvästi glyfosaatin kasvun kanssa, ja lisäksi on tiedossa liian monia biokemiallisia syitä, miksi juuri glyfosaatti aiheuttaa näitä. Toki samaa voi sanoa muustakin ympäristömme ja ruokamme kemikalisaatiosta – mutta glyfosaatti on melko varmasti yksi isoimmista syistä lukuisten ongelmien räjähtämiseen samalla kun sen käyttö lähti käsistä.

Ratkaisuja

Glyfosaatin saantia on helppoa vähentää, koska sitä ei sallita luomuviljelyssä. Luomuakin luomumpaa voi olla tuttu pientilallinen, joka ei jaksa maksaa hankalasta sertifikaatista, mutta tekee puhtaalla meiningillä rakkaudesta lajiin.
Muutenkin on suositeltavaa tietää, mistä safka tulee. Jos elämä pyörii enimmäkseen kodin ympärillä, tulee ehkä ostettua vain kymmeniä eri ruoka-aineita tai -tuotteita kuukaudesta toiseen. Ei mene kauaa tehdä pikku tutkimukset niistä kaikista, ja tarpeen tullen etsiä tasokkaammat versiot tai läpinäkyvämmät lähteet. Aina, kun menen kauppaan, menen pienelle tutkimusmatkalle. Pidän kotona, etenkin pakastimessa, sen verran isoa ruokavarastoa, ettei markettiin tarvitse mennä muuten kuin jos todella kiinnostaa. En koskaan shoppaile zombina, koska ei tarvitse. Pakastimelle, kananmunakaapille tai luomusuklaavarastolle on lyhyempi matka.

Kun seuraavaksi matkaan tästä Vantaalta jonnekin pohjoiseen, menen luultavasti ensin yhden kaverin luo, joka pitää kesät lampaita ja ympäri vuoden löytyy oman pihan lihaa pakkasesta. Siitä saatan jatkaa toisen frendin luo, joka asioi mahdollisimman vähän marketeissa, koska markettituotteista yli 90 prosentissa raaka-aineet ovat aika kuraa. Hän hankkii ruokapiireistä kerralla paljon, ja varastoi aitoa laatua etenkin isoon arkkupakastimeen.

Toki saa olla sosiaalista elämää, ja esimerkiksi lounailla käyminen on kaupungissa kätevää – eikä Suomesta kovin montaa luomulounaspaikkaa löydy. Ei tässä tarvitse hysteeriseksi ryhtyä, vaan ottaa yksi omiin olosuhteisiin osuva herkkuaskel, ja sitten ehkä seuraava. En heitä mitään pois, mutta löydän ehkä ensi kerralla vähän parempaa.

Kollageeni

Pur-kaupan Laura kertoo, että kollageenituotteet eivät Suomessa koskaan ole luomusertifioituja, koska niiden valmistusprosessia ei voida luokitella luomuksi. Pur-kaupan suosima Planet Paleo -kollageeni kuitenkin tulee valvotusti niittyelämää nauttivista naudoista Argentiinassa, minkä luulisi takaavan aika hyvän puhtauden. Toki voi olla, että joku niistä lehmistä on joskus kävellyt glyfosaattia sisältävällä nurmella, mutta tuskin merkittävässä määrin. Planet Paleon edustaja vakuuttaa sähköpostissa, että firman kollageenituotteista lähtee näytteitä ”arvostettuihin” laboratorioihin, ja mistään ei ole vielä löytynyt glyfosaattijäämiä. Tosin tämä ei vielä kerro, kuinka tarkasti asiaa on mitattu. Esimerkiksi arvostettu Eurofins-laboratorio mittaa glyfosaattia vain 10 ppb:n eli kymmenen miljardisosan tarkkuudella, kun taas moni muu labra maailmalla mittaa glyfosaattijäämiä vähintään kymmenen tai jopa yli sata kertaa tarkemmin.

Maailmalta löydän noin viisi kollageenibrändiä, jotka takaavat olevansa ”glyfosaatti-vapaita”. Suomessa brändit eivät anna niin vahvaa lupausta, mutta käytännössä luomusertifioidut luuliemijauheet kuten Nordic Kings ja Planet Paleo sekä oletettavasti puhtaista aineksista kokkaillut kollageenit kuten Planet paleo riittävät minulle.
Tarkemmin tutkiessa selviää, että legendaarinen Great Lakes väittää olevansa Glyphosate Free:

…vaikken tiedä, onko tähän kuinka tarkkaa kolmannen osapuolen vahvistusta. Tämän mukaan asiaan on jonkinlainen Verification olemassa – mutta kuinka tarkasti jäämät on mitattu, sitä en taaskaan tiedä. Kollageenivalmistuksen pioneeri on toiminut jo yli sata vuotta perheyrityksenä. Great Lakesin naudat laiduntavat (ehkä USA:n lisäksi) ennen kaikkea Brasiliassa ja Argentiinassa, mikä on yleensä erittäin epäekologista (tuhoaa sademetsää, eikä entinen sademetsämaa kestä kauaa joten pian joudutaan taas raivaamaan lisää), mutta kuluttajan kannalta kivaa laatua kyllä. Great Lakesia saa Suomessa Kärkkäiseltä edullisimpaan hintaan. Tuskinpa mitään karjaa kasvatetaan pelkästään kollageenituotantoa varten: kyseessä on vähintään jossain määrin hävikkituote: kollageenikattilaan menee nahkaa ja muita ylijäämäosia lihantuotannosta.

Puhdistamo-kollageenin alkulähde on Saksassa ja Brasiliassa. Enimmäkseen grass fed, eli varsin puhdasta niittylihaa, mutta Saksan talvessa tai Brasilian tulvissa joutuu joskus turvautumaan perus rehuun, jonka luomuudesta ei ole mainittu. Tuskin siis lopputuotteesta mitään erityisen haitallisia glyfo-määriä löytyy, mutta melko varmasti vähän. (Kiitos boss Lundeelle tämän kaiken selvittämisestä). Puhdistamo on siis suurimmaksi osaksi grassfed, muttei virallisesti. Stephanie Seneffin mukaan Brasilia on maailman toiseksi ahkerin glyfosaatin suihkija, heti USA:n jälkeen.

Foodin on Eurofinsin mukaan puhdasta, mutta Eurofins ei mittaa glyfoa kovin tarkasti.

Mitä glyfosaattisafkoja kannattaa ehkä erityisesti välttää, tai valita luomuna?

En tiedä, että mikään taho Suomessa kovin aktiivisesti mittailisi elintarvikkeiden glyfosaattipitoisuuksia, saati jakaisi niistä tutkittua tietoa. Riittävän monia tietolähteitä yhdistämällä voi kuitenkin päätyä kelpo arvauksiin myös Suomen tilannetta ajatellen.

Perus teollisissa vehnä- ja kauratuotteissa on vähän rakkautta, paljon ulkomaista viljaa ja usein myös glyfosaattia mukana. Muualla maailmassa, yleisimpien tehotuotantoviljojen lisäksi, maissi ja soija ovat isoja glyfosaatin käyttökohteita. Oluissa ja viineissä voi olla syytä suosia luomua, biodynaamista tai muuta tietoista laatutuotantoa. Mutta kun puhutaan torjunta-aineista ylipäänsä, se tiedetään aika varmaksi, että meilläpäin niitä saa eniten ulkomaisista hedelmistä – ja nykyään tämä tarkoittanee myös glyfosaattia. Luomusertifioimattomat tuontihedelmät ovat marketin torjunta-ainevoittaja – ja tämä koskee myös hedelmämehuja. En ostaisi kaupasta ulkomaista omenaa, ulkomaista päärynää, aprikoosia, persikkaa, nektariinia, rypälettä, rusinaa tai tuontimansikkaa ilman sertifikaattia. Mutta joskus tämäkin riippuu vähän satokaudesta, ja alkuperämaasta. Mitä itäisemmästä euroopasta tuote tulee, sitä enemmän siihen luotan, kun taas perus espanjalainen tehotuotanto, etenkin satokauden ulkopuolella… no, eihän se edes maistu millekään. Aihetta tutkittuani aion jatkossa miettiä myös taatelit tarkemmin.

Rapsi on yksi suihkituimmista kasveista; tosin en tiedä, missä määrin glyfoa tai muuta torjunta-ainetta päätyy rapsiöljyyn. Sen tiedän, että väsynyt olo teollisista siemenöljyistä tulee, oli se sitten rapsia tai vaikka auringonkukkaöljyä, joten ultraprosessoituja siemenöljyjä välttelen joka tapauksessa, ja odotan sitä päivää, kun ravintolat innostuvat käyttämään jotain parempaa. Pohjanmaalla maistelin paikallisessa pientuottajan kevyemmin käsitellyssä rypsiöljyssä marinoitua lihaa grillattuna: maku oli kiva, eikä olotilassa valittamista. Enää ei ole kotimaista rypsiöljyä näkynyt marketeissa tai ravintoloissa, vaan se on rapsia eli käytännössä pahamaineista canolaa, mitä kaupasta saa.

Kasviksista lehtikaali, varsiselleri, pinaatti, tomaatti, paprika ja moni muukaan ei houkuttele ilman luomumerkkiä, ellei Suomessa satu olemaan satokausi. Jos pitäisi satokauden ulkopuolella syödä jotain ulkomaista vihannesta, hankkisin sen mieluummin pakkasvihanneksena tai säilykkeenä, koska valmistuotteita valmistetaan lähinnä satokausia hyödyntäen. En ole koskaan huomannut tomaattisoseesta, -pyreestä tai -murskasta sellaista suun oireilua, mitä saisin samantien, jos marssisin nyt helmikuussa markettiin hakemaan ei-luomuja tuontitomaatteja ja napostelisin niitä tässä kirjoitellessa.

Huonojen listaan voisi lisätä ainakin mantelin, mitä jotkut väittävät jopa kaikkein ruiskitummaksi kasviksi. Muutenkaan siemenet ja pähkinät eivät houkuta muuten kuin luomuna tai luottolähteistä. Tosin jos joskus lounaspaikassa tekee mieli lisätä kasvissosekeittoon kurpitsan ja auringonkukan siemeniä, antaa mennä.

Tästä jenkkilistasta voi saada inspiraatiota omiin arvailuihin, vaikkei se sellaisenaan päde Eurooppaan tai Suomeen. Uskon ”Clean 15” -listaa sen verran, että ostan usein avokadon ei-luomuna. Sipulit, ja kotimaiset vahvan makuiset juurekset, ovat ihan hyviä ilman luomusertifikaattia, marketissakin ja lounaspaikassa.
Papaijan ostan joskus ei-luomuna. Jos missä tahansa päin maailmaa tulee vastaan tosi hyvän näköinen ja -tuoksuinen mango, en jaksa kysellä luomumerkkiä. Keltainen kiivi on aika hyvä ilman luomuakin, ja keltaisessa lajikkeessa sattuu olemaan myös vähemmän oksalaattia kuin normi kiwissa.
Kotimainen kaali on ihan jees luomuttomana, vaikka Suomessa tavallinen kaalinkasvattaja kyllä ruiskii peltoa nimenomaan glyfosaatilla. Kukkakaalia, parsakaalia ja kiinankaalta syön mieluusti ilman luomua, kun on Suomessa satokausi.

Satokausikalenteri on hyvä, mutta moniakaan tuontihedelmiä tai -kasviksia en edes satokaudella pahemmin ostelisi marketista ilman luomumerkintää. Lähinnä avokadoja ostan tuoreosastolta ilman luomumerkkiä; useimpien muiden ”rehujen” kohdalla koen saavani kaupasta melkeinpä enemmän väsymystä kuin hyötyjä, jos luomumerkki puuttuu. Satokaudella syön itäeurooppalaisia vesimeloneita, koska niiden väristä ja mausta huomaa, että lajike on vahva ja tulee elävästä maasta, mikä meinaa, ettei myrkkyjä ole käytetty tai tarvittu paljoa. Luomuvesimelonia en muista ostaneeni vuosiin, koska ainakin Lidlissa ne ovat huonoja, verrattuna isoihin Itä-Euroopan tai muun eksoottisen maan meloneihin, mitä saa etnisistä kaupoista.

Minun safkoistani ehkä suunnilleen puolet on luomua ja muuta varsin puhdasta.

Listoja ei tarvitse opetella ulkoa. Riittää, kun kiinnittää huomiota makuun: jos kurkku ei maistu kurkulle ja hedelmä on pelkkää vettä ja haaleaa väriä, sitä lienee ruiskittu runsaasti. Tehoviljely, kuollut maaperä, olematon ekosysteemi, väkilannoitus ja torjunta-aineiden käyttömäärät kulkevat käsikädessä.

Veden suodattaminen saattaa olla tässäkin hyvä idea. Samoin ilmanlaatuun panostaminen – vaikkakaan Suomessa ei ilma ole sillä tavalla merkittävä glyfosaatin lähde kuin tiheämmin asutuissa maissa.
Kuulopuheiden puhuja sanoo kätilönä suorat sanat vaipoista ja tamponeista.

Kuinka poistaa glyfoa kehosta?

Voin kertoa, mitä olen itse alkanut tämän opiskelun ja Kuulopuheiden perusteella tekemään:

1. Olen hankkinut vihdoin glysiini–jauhetta, ja lisään sitä kommuunin yhteiseen vesikannuun, jossa on yleensä suodatettua vettä ja elektrolyytteja. Luultavasti tulen käyttäneeksi lisättyä glysiinia koko päivän aikana noin 5-10 grammaa. Glysiinin lisäksi olen hankkinut kollageenia, josta ehkä jopa kolmasosa on glysiinia, sekä kollageenirikkaita ruhon osia puhtaista lähteistä. Kuulopuhetta kertoo, kuinka hänen ja tuttujensa kohdalla on glysiinin saanti vaikuttanut positiivisesti koko ruoansulatukseen, sekä rauhoittavasti hermostoon.
2. Tilasin iHerbista aktiivihiilen, joka on vasta matkalla. Aion ottaa sitä yhden kapselin ennen nukkumaanmenoa toisinaan.
3. Olen alkanut käymään saunassa ja infrapunasaunassa tosimielellä, sekä juomaan saunan ohessa savivettä (ehkä muitakin bindereita). Moni guru sanoo, että noin 20-30 minuuttia päivässä olisi sopivaa saunoa. Välillä käyn suihkussa pesemässä ulos tulleet liat pois, ja sitten jatkan saunomista niin kauan kuin hyvälle tuntuu.
4. Olen alkanut aloittaa aamuja savivedellä. Muutenkin olen juonut runsaasti viime aikoina: yleensä suodatettua vettä, missä on milloin mitäkin mukana, kuten MSM+C-jauhetta, joka voi osaltaan auttaa kehoa putsaushommissa.
5. Vähentänyt lounailla käymistä, lisännyt laaturaaka-aineiden hankintaa paikallisesta REKOsta.
6. Olen jopa välillä vähän hurjastellut glutationi-lisällä ennen saunaan menoa ja sen jälkeen. Laitoin kaiken lisäksi pari maarianohdake-pitoista maksan toimintaa tukevaa yrttituotetta pitkästä aikaa tilaukseen.

Ja ei, en aio olla kotona koko loppuelämää suorittamassa mitään monimutkaista terveysprotokollaa. Kuitenkin kiinnostaa testailla, mitä tapahtuu, kun laitan vähän vauhtia detoxiin, ja samalla vähennän glyfosaatin saantia safkoista.
Tiedän kyllä, että parhaiten keho puhdistuu, kun menen safkahifistelyä harrastavan kaverin luo jonnekin pohjoiseen, vähän kauemmas 5G-kentistä ja kaupungin hälyistä, vanhaan puutaloon luonnon keskelle viihtymään. Jo pelkästään makuuhuoneen siivoamisella saattaa olla isompi vaikutus kehon puhdistuselinten kuormitukseen kuin päivän safkoilla. Se, että osaa vaihtaa vapaalle ja pystyy todella nauttimaan, eikä koko ajan koeta liikaa puristaa, on varmasti tärkeämpää terveydelle, kuin glutationilisä. Silti myös puhdistumisen, paranemisen ja palautumisen ”teknisempi” puoli kiinnostaa edelleen. Olisihan se hienoa pystyä voimaan energisesti ja kukoistamaan biologisesti myös siellä, missä on enemmän ihmisiä ja mahdollisuuksia, eli isossakin kaupungissa.

Mitä muuta voisin tehdä?

Dr. Berg luettelee:
Voikukka, takiainen (ja muutkin maksaa tukevat yrtit kuten maarianohdake) – sekä tärkeä aihe nimeltä Humic/Fulvic –minerals. Minulla on käytössä Shilajit-niminen tuote, joka tarjoaa näitä ihmeaineita, sekä toinenkin testissä. Humaatti-fulvohappokompleksin sanotaan muodostavan sähköisen biofilmin glyfosaatin ympärille, jolloin tämä ei pääse tuhoamaan mikrobien shikimaattikiertoa. Glyfosaatti tulee adsorboiduksi eli sähköisesti sidotuksi, niin ettei se pääse absorboitumaan eli imeytymään kehon kudoksiin ja soluihin. Humushappo lopulta auttaa glyfosaattia tai sen hajoamistuotteita poistumaan kehosta turvallisesti, mitä tahansa poistumiskanavia pitkin, kuten hiki, hengitys, ja ne luonnolliset, mitä ei ole suotavaa sanoittaa hienossa tekstissä. Tänään otin saunan ohessa muutaman suihkauksen humaatti-fulvohalppouutetta, koska niin moni uskottava taho eri aloilta kehuu samaa vaikutusta, ja lisäksi tällaisten maa-ainesten lääkinnällisellä käytöllä on monituhatvuotista historiaa takanaan. Humus eli elävä maa, joka sisältää monenmoisia ”humaatteja”, on se, missä ruoan tulisi kasvaa. Näitä aineita kuuluisi olla ruokaketjussamme, niin multarippeiden muodossa, kuin hyvin kasvaneissa kasveissa ja sitä kautta melkein koko ekosysteemissä.

Tässä on esimerkiksi fiksun näköinen glyfosaatin putsaustuote, sisältäen glysiinia, fulvohappoa, pektiini-kuitua, ja leväuutteita.
Laitoin hankintalistalle myös lisää C-vitamiinia, etenkin pitkäkestoista sellaista.

Omenaviinietikka, ja muutkin elävät hapatteet voivat hajottaa glyfosaattia. Nykyään lienee entistä tärkeämpää tukea glyfosaatin haastamaa mikrobikantaa ruoansulatuskanavassa. Moni ”pöpö” auttaa putsaamaan monenmoisia myrkkyjä. Omalla kohdallani tähän luultavasti eniten auttaa luomumehustus, koska ehkä vielä tärkeämpää, kuin lisätä mahaan ”oikeita” kantoja jonkin supertieteellisen probioottituotteen kautta, on ruokkia elinvoimaista flooraa ja luoda otollista elinympäristöä terveelle mikrobiomille. Tässä värikkäät kasvikset saattavat olla avainasemassa. Ja mehustakin saa kuitua.

Puhdistus-hommissa aina tärkeintä on ensin vähentää myrkytystä, eli glyfosaatin tapauksessa suosia luomua, sekä tuttuja pientiloja, joissa ei myrkytetä. Rikki, esim. MSM-jauheen, kaalikasvien, sipuleiden ja mausteiden muodossa, voi olla erityisen tärkeää kaikessa detoxissa. Valkosipuli, timjami, rosmariini, neilikka… Ihan parasta voi olla parsakaalin versot ja ruusukaalit, jotka sisältävät erityisen paljon sulforafaania.

Tietenkin hyvä nesteytys ja saunominen on aina hyvä juttu. Ja maksan hyvinvoinnista kiinnostuminen.

Glyfosaattia syvällisesti tutkinut Stephanie Steneff neuvoo:

”Lehmien virtsassa todettiin korkeita glyfosaattipitoisuuksia. Niille annettiin luonnonmukaista ruokavaliota, sekä bentoniittisavea, hapankaalimehua, fulvohappoa ja humushappoa, jotka ovat maaperän orgaanisia happoja. Lehmien terveys parani ja virtsan glyfosaattipitoisuudet laskivat hoitojen jälkeen. Näitä kaikkia voi ihminenkin käyttää turvallisesti. Hapankaalimehussa on tietysti paljon probiootteja. Joten jos ajattelette probioottisten elintarvikkeiden syömistä, jotka sisältävät luonnostaan elävää flooraa, se on todella hyvä asia.

On olemassa joitakin tuotteita, joita voi saada voikukasta ja happomarjasta, ja näiden on osoitettu auttavan korjaamaan glyfosaatin aiheuttamia sairauksia. Epäilen, että ne tekevät sen tukemalla sulfaatin kuljetusta.

Olen tehnyt paljon tutkimusta sulfaatista, ja on varsin mielenkiintoista, että aromaattiset aminohapot, joita glyfosaatti häiritsee, ovat sulfaattikuljettajia, koska ne kulkeutuvat veressä sulfaatti niihin kiinnittyneenä. Ja sitten kun ne saapuvat määränpäähänsä, sulfaatti irtoaa.

Tämä pätee myös D-vitamiiniin. D-vitamiini on sulfaattimuodossa. Kolesterolisulfaatti on todella tärkeä molekyyli.

Kaikki sterolit, hormonit, testosteroni, progesteroni, estrogeeni, kaikki sukupuolihormonit, kortisoli ja myös DHEA-niminen aine, kaikki nämä sulfatoituvat kuljetuksen aikana. Ja nämä kaikki ovat peräisin kolesterolista.

Kolesteroli on todella tärkeä molekyyli, ja kehottaisin ihmisiä syömään korkean kolesterolipitoisuuden ruokavaliota, mikä on yllättävää, koska monet ihmiset noudattavat matalan kolesterolipitoisuuden ruokavaliota, koska he ovat huolissaan sydänsairauksista.

Kananmunat ovat hyviä, luomumunat, koska niissä on kaikenlaisia ravintoaineita. Niissä on paljon erilaisia mineraaleja. Kivennäisainepuutokset ovat ongelma, joten kannattaa käyttää luulientä, jälleen luomua. Hankkikaa ruoholla ruokittujen lehmien luut, keittäkää niitä pitkään, hitaasti vedessä, ja tehkää loistava liemi. Laita joukkoon vihanneksia.

Vihreät vihannekset ovat mahtavia, erityisesti ristikukkaiset vihannekset. Ne sisältävät paljon rikkiä. Valkosipuli ja sipuli ovat myös todella hyviä rikin lähteitä.

Ja tietenkin merenelävät. Merenelävät ovat erinomainen lähde kaikenlaisille ravintoaineille, erityisesti simpukat, sinisimpukat ja osterit. Nämä ovat todella, todella terveellisiä elintarvikkeita.

Haluatte siis syödä ravinteikasta ruokavaliota, mikroravintoainepitoista ruokavaliota, jossa on paljon probiootteja ja paljon niin sanottuja polyfenoleja, eli värikkäitä hedelmiä ja vihanneksia [tai aitoa ruokaa syöneitä eläimiä].”

Lisää luettavaa

Ilmari Schepel: Olut, lisämausteilla…

”Maailmalla (niin USA:ssa kuin monissa EU-maissa, Saksa mukaan luettuna) on edelleen sallittua ruiskuttaa viljakasvustoja glyfosaatilla juuri ennen puintia. Tämä ns. crop desiccation (saksaksi: Sikkation) aiheuttaa sen, että viljasato pakkotuleentuu samalla kun kasvuston rikkaruohot tuhoutuvat. Kätevää! Myös Suomessa harkittiin 1990-luvun loppupuolella hyvinkin vakavasti glyfosaatin ruiskutuksia jopa puinnin yhteydessä, mutta allekirjoittanut sai ainakin tuon innon laantumaan kyseenalaistamalla moista käytäntöä useilla Maaseudun Tulevaisuuden kirjoituksilla. Kaikenlaisia hölmöyksiä tehdään, etenkin silloin kun ’ammattilaisille’ annetaan vapaat kädet. Tämä on nähty metsätalouden puolella (aiemmat rajut metsämaan muokkaukset päätehakkuun jälkeen) ja samanlaista, perusteetonta, ylimielisyyttä löytyy maatalouden puolelta. Onneksi esiintyy edelleen myös maalaisjärkeä.”

Weston Price Foundation: Wise Tradiotions in Food, Farming and the Healing Arts (Stefanie Seneff)

”Monsanton työntekijöiden sähköpostiviesteistä, jotka asianajaja sai haltuunsa,
paljastui suunnitelmia, joiden tarkoituksena on ollut lahjoa alan tunnettuja asiantuntijoita kirjoittamaan nimensä Monsanton tekemiin tutkimuksiin, jotka ”osoittavat” glyfosaatin olevan turvallista.”

Glyphosate Pollution Treatment and Microbial Degradation Alternatives, a Review

”Fysikaalis-kemialliset käsittelyt glyfosaattiongelman parantamiseksi
Fysikaalis-kemialliset prosessit, kuten adsorptio, kalvosuodatus ja koagulaatio, ovat osoittautuneet tehokkaiksi ja taloudellisiksi glyfosaatin poistamisessa. Adsorptio on laajalti käytetty prosessi glyfosaatin saastuttaman veden käsittelyyn ja puhdistamiseen sen yksinkertaisuuden, myrkyttömyyden, edullisen suunnittelun ja korkean tehokkuuden vuoksi. Adsorbenttimateriaalin asianmukainen valinta on ratkaisevan tärkeää, ja adsorbentteina glyfosaatin poistamiseksi jätevedestä on käytetty muun muassa saviaineksia, aktiivihiiltä, zeoliittia, biohiiltä, grafeenioksidia ja rautapohjaisia adsorbenttimateriaaleja sekä hartseja.

Glyfosaatin poistamiseen on käytetty menestyksekkäästi useita menetelmiä, kuten biologisia ja fysikaalisia menetelmiä sekä hapetusprosesseja.
Glyfosaatin biologiseen hajottamiseen käytettäviä mikro-organismeja (bakteerit ja sienet) ovat muun muassa Achromobacter spp., Agrobacterium radiobacter, Alcaligenes sp. GL, Arthrobacter spp., Bacillus cereus CB4, Ochrobactrum spp., Pseudomonas spp., Aspergillus niger, Aspergillus oryzae A-F02, Penicillium chrysogenum ja Trichoderma harzianum. Yleisimmät glyfosaattia biohajoavat bakteerit ovat Pseudomonas spp., jotka käyttävät glyfosaattia fosforin lähteenä. Hiljattain todettiin, että Pseudomonas sp. ja Bacillus sp. -bakteerien yhteiskasvatus on tehokas strategia glyfosaatin hajottamiseksi saastuneessa maaperässä ja pohjavesissä, koska nämä bakteerit voivat käyttää glyfosaattia ainoana fosforin lähteenään. Sivutuotteiden muodostumisen vuoksi biologisten käsittelyjen yhdistäminen muihin prosesseihin voi parantaa glyfosaatin ja sen aineenvaihduntatuotteiden hajoamisen tehokkuutta.”

Application of Humic and Fulvic Acids as an Alternative Method of Cleaning Water from Plant Protection Product Residues

”Tässä tutkimuksessa tutkittiin kahdesta Kreikan kaivoksesta peräisin olevista ruskohiilinäytteistä (eli vanhoista turvekerrostumista) eristettyä humus- ja fulvohappoa kolmen kasvinsuojeluaineen aktiivisten yhdisteiden, eli glyfosaatin (rikkakasvien torjunta-aine), sypermetriinin (hyönteismyrkky) ja atsoksistrobiinin (sienitautien torjunta-aine) sitojina. Tulosten mukaan sekä humus- että fulvohappo ovat lupaavia sorbenttimateriaaleja näille aktiivisille yhdisteille. Humushapolla saavutettiin parempi sorptio sypermetriinille ja atsoksistrobiinille, kun taas fulvohapon todettiin olevan tehokkaampi glyfosaatin osalta. Vanhojen maa-ainesuutteiden suorituskykyä eivät heikentäneet muut torjunta-aineissa, hyönteismyrkyissä tai sienitautien torjunta-aineissa yleisesti esiintyvät komponentit. Sorboituneiden yhdisteiden huuhtoutumista ei myöskään havaittu merkittävästi. Lopuksi todettiin, että nämä kaksi ainetta sitovat myrkkyjä järvivedestä yhtä tehokkaasti.”

Adsorption of Glyphosate by Humic Substances

”Turpeesta (’HA1’) ja vulkaanisesta maaperästä (’HA2’), hapettuneesta kivihiilestä (’HA3’) ja ruskohiilestä (’HA4’) uutettiin humusainepitoista ainetta. Näiden neljän humusaineen kemialliset ja fysikaalis-kemialliset ominaisuudet poikkesivat toisistaan selvästi, kun niitä arvioitiin kemiallisilla menetelmillä, spektroskopialla ja suuritehoisella kromatografialla. Näiden humusaineiden ja laajalti käytetyn glyfosaatti-herbisidin välisiä vuorovaikutuksia tutkittiin adsorptioisotermien avulla. Glyfosaatin adsorption todettiin olevan yllättävän suurta ja noudattavan järjestystä HA1 > HA2 > HA3 ≥ HA4 [eli turpeesta tulee paras humus, sitten vulkaanisesta maaperästä jne].
Maaperän humusaineuutteet adsorboivat glyfosaattia jopa enemmän kuin savimineraalit, mikä osoittaa, että vuorovaikutukset humusaineiden kanssa joko kiinteässä tai liuenneessa muodossa ovat paljon tärkeämpiä kuin aiemmin on uskottu. Adsorptio selittyy moninaisilla vetysidoksilla, joita voi esiintyä molempien molekyylien eri happo- ja happipitoisten ryhmien välillä. Adsorptiojärjestys ei kuitenkaan yksinkertaisesti noudattanut happamuuden järjestystä vaan pikemminkin humusaineiden alifaattisuuden ja molekyylikoon lisääntymisen järjestystä. Itse asiassa vähiten adsorboituvat humusaineet, jotka olivat peräisin muista kuin maaperästä, sisälsivät runsaasti aromaattisia rakenteita ja pieniä molekyylikokoja.”